Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kysymys vuonna 2000 Cotonoussa tehdystä kumppanuussopimuksesta, joka koskee Euroopan unionin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden välisten suhteiden perustaa. Cotonoun sopimus on tehty 20 vuodeksi, ja sen yhtenä tarkoituksena on edistää demokratian ja oikeusvaltion periaatteita näissä valtioissa.

Tämä 11. niin kutsuttu EKR-kausi käsittää 2014—2020 yhteistyörahoituksen, ja tämän rahoitusosuuden summa on 30 506 miljoonaa euroa. Tästä sopimuksesta Suomen osuus on 1,51 prosenttia eli yhteensä 460 miljoonaa ja rapiat päälle. Suomen maksatukset alkavat tässä sopimuksessa vasta vuonna 2017 ja suurimmilta osilta 2020.

Suomi lisäksi sitoutuu takaamaan Cotonoun sopimuksen piiriin kuuluvat EIP:n antamat riskipääomaluotot. Takaus rajoittuu 75 prosenttiin. Takaus kattaa kaikki julkisen sektorin hankkeiden riskit. Hyvänä piirteenä tässä on se, että suomalaiset yritykset, julkiset laitokset ja luonnolliset henkilöt voivat osallistua tämän ohjelman EKR:stä rahoitettavien hankkeiden tarjouskilpailuihin. Näiden yhteisarvo on useita miljardeja euroja. Ja valtiosta riippumattomat toimijat voivat saada Cotonoun sopimuksen mukaista rahoitustukea maa- ja alueohjelmissa sovittujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhkäisesti alustus siitä, mistä on kysymys. Itse asia, joka itselleni herää, kun tiedän, että tämä raha tulee Suomen kehitysapumäärärahoista:

Silloinhan se käytännössä menee tämmöisillä niin sanotuilla kahdenvälisillä sopimuksilla tai muina sopimuksina. Miten nämä sopimukset sitten teknisesti tehdäänkään, en sitä osaa tarkemmin arvioida, todennäköisesti kuitenkin YK:n kautta. Tässä hallituksen esityksessä luetellaan erikseen näitä useiden kymmenien tuhansien tai tuhansien miljoonien hankkeita. Täällä on tämmöisiä keskinäisiä ja alueiden yhteistyön rahoittamissopimuksia, joissa nämä valtiot saavat näitä rahoja käyttöönsä. Lisäksi Suomi sitoutuu suhteessa osuuteensa EIP:n merkitystä pääomasta toimimaan ehdoitta EIP:n takaajana kaikissa lainanantajille aiheutuvissa rahoitussopimuksissa, jotka johtuvat EIP:n omista varoistaan rahoittamia lainoja koskevista sopimuksista.

Tässä kohtaa esitän kysymyksen. Me ikään kuin annamme käytännössä tämän sopimuksen kautta 460 miljoonaa euroa kolmannelle osapuolelle, jonka toimiin me joudumme täysimääräisesti sitoutumaan, myös niihin urakkahankkeisiin julkisella sektorilla, onnistuvatpa ne vai eivät. Vaikka tämä nyt on niin sanotusti vähäinen hallituksen esitys, tämä on kuitenkin merkittävä siinä mielessä, että tässä kun pääsisi syvemmälle tutustumaan siihen, miten tämä varojen käyttö valvotaan. Me tiedämme, että näissä valtioissa, kun mennään Etelä-Afrikan alueelle ja muualle, on hyvin paljon kuitenkin sitä korruptiota ja, ehkä voisi sanoa, myös osaamattomuutta varojen käytössä. Siinä mielessä, kun en ole Euroopan parlamentissa itse työssä, olisin kysynyt joltain, joka tuntee tämän hallinnoinnin ja päätöstavan Euroopan parlamentissa: Miten näitten varojen käyttöä valvotaan? Minkälaista raporttia Suomelle näiden varojen käytöstä tulee, ja kuinka läpinäkyvää varojen käyttö on?

Nämä ovat keskeisiä suomalaisia ja pohjoismaalaisia periaatteita. Meidän tulee tietää, mihin me rahamme laitamme. Nämä ovat kuitenkin veronmaksajilta kerättyjä rahoja, ja siinä mielessä kaiken varojen käytön tulisi olla täysin läpinäkyvää. Siinä mielessä esitänkin toivomuksen ministerille, että tästä, miten varat on käytetty, tulisi eduskunnalle selkeä tilinpäätöskertomus määrätyin välein, jotta tämmöinen epäluuloisuus ja muu skeptisyys voisi minunkin osaltani sitten vähän rauhoittua. — Kiitoksia.