Mika Niikko /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Hallituksen esityksessä eduskunnalle esitetään rikoslain muuttamista joiltain osin koskien muun muassa ihmiskauppaa tai paritusrikosta tai kiskontaa, työperäistä kiskontaa. Hallituksen esitys on sinänsä ajatuksena hyvä: on hyvä, että lähdetään stilisoimaan näitä lakipykäliä, kuten tässä on tehty, tämmöisiä nimikkeitä halutaan vähän muuttaa, elikkä tämä ei ole mikään iso muutosesitys. Mutta tämä hallituksen esitys kuvaa hyvin tämän ongelman, mikä meillä on Suomessa.

Syyttäjälle saapuneet asiat ja nostetut syytteet paritusrikoksissa, ihmiskaupparikoksissa ja kiskonnantapaisissa työsyrjintää koskevissa asioissa vuonna 2013 johtivat vain 24 syytetapaukseen. Tämä 24 syytettä siis sisälsi kaikki paritusrikokset, törkeän parituksen, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän. Näistä syyttäjälle tulleista tapauksista 22 henkilöä tuomittiin. 22 on mielestäni erittäin pieni määrä, ja sen tunnustaa myös esimerkiksi kansallinen ihmiskaupparaportti kertomusvuodelta 2014, jota me aikaisemmin eduskunnassa lähetekeskustelussa käsittelimme.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän myös huomiota siihen, että kun verrataan näistä rikoksista saatavia tuomioita, niin Suomessa ihmiskaupasta saa vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että joka luovuttaa tai johdattaa toisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudosten poistamiseksi, tuomitaan ihmiskaupasta. Tällä samalla tuomiolla tuomitaan myös henkilöä, joka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa 18 vuotta nuoremman henkilön samassa tapauksessa.

Vastaavasti, kun katsotaan vaikkapa muiden Pohjoismaitten tuomioitten asteikkoa, niin Ruotsissa tämä ihmiskauppa tunnetaan tunnusmerkistön osalta ihmisryöstönä. Heillä Ruotsissa ihmisryöstö säädetään rangaistavaksi rikoskaaren 4 luvun 1 §:ssä. Elikkä heillä tuomitaan se, joka ottaa valtaansa ja kuljettaa pois tai telkeää lapsen tai jonkun muun tarkoituksenaan vahingoittaa hänen henkeään tai terveyttään, pakottaa hänet palvelukseen tai kiristää häntä. Tuomio ihmisryöstöstä on vähintään 4 ja enintään 18 vuotta — tai elinikäinen vankeus.

Arvoisa puhemies! Tämä on niin merkittävä ristiriita ja ero Suomen ja Ruotsin välillä tässä tuomioiden mitta-asteessa, että minua lainsäätäjänä hävettää se, että me emme pysty suojelemaan meidän lapsiamme tai ihmiskaupan uhreja tämän paremmin. Kun olen esittänyt hallituksen jäsenillekin, että tulisi näitä rangaistusasteikkoja kiristää, niin vastaus on yleensä se, että meidän pitäisi päästä sieltä alaportaasta yläpäähän, niin silloin se olisi kohdallaan.

Arvoisa puhemies! Toki, jos me pääsisimme edes siihen, se olisi hyvä lähtökohta, mutta onko kuitenkaan 4 kuukauden tai enintään 6 vuoden vankeus riittävä, kun ihminen ryöstetään ja otetaan pitkäksi aikaa vaikka seksiorjaksi? Siinä mielessä toivoisin, että hallitus kykenisi tuomaan toisenlaisia esityksiä. Tämmöiset pienet pilkunviilaukset näitten lakien sisällössä eivät tuo ihmisille oikeusturvaa eivätkä tunnetta siitä, että valtio ottaa heidän kokemansa vääryyden vakavasti.

Arvoisa puhemies! Vielä näistä vaikeuksista tunnistaa: kun mainitsin, että Suomessa tunnistetaan niin vähän näitä rikoksia, niin ihmiskaupparaportti osoittaa saman asian. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa prostituutiossa ja muussa seksikaupassa on osoittautunut viranomaisille vaikeaksi tunnistaa. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mielestä tähän liittyy osittain tietämättömyys tämän hyväksikäytön oikeasta luonteesta ja olosuhteista.

Lisäksi ihmiskaupparaportti antaa 20 kehotusta hallitukselle tulevalle hallituskaudelle, että eduskunta ryhtyisi säätämään toisenlaisia lakeja, jotta pystyttäisiin näitä ihmisiä suojelemaan paremmin. Yhtenä esimerkkinä tai vaikeutena pidetään sitä, että ihmiskauppaa ei edelleenkään pidetä riittävän prioritärkeänä asiana ja siihen ei panosteta voimavaroja, koska sitä ei nähdä niin suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Toinen iso ongelma on tiedonpuute. Viranomaiset eivät tiedä ihmiskaupasta riittävästi eivätkä osaa tunnistaa ihmiskaupan uhreja ja ohjata heitä avun piiriin.

Arvoisa puhemies! Tässä on meillä paljon työtä vielä, tulevalla eduskunnalla varsinkin, jotta me pääsisimme semmoisiin lainsäädäntötilanteisiin, joissa me pystyisimme osoittamaan kaikille ihmiskaupan uhreille, että laki suojelee heitä ja rankaisee rikoksentekijöitä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ongelma kyllä taitaa olla siinä, että siinä vaiheessa, kun syylliseen sovelletaan erilaisia rikoslain rangaistusasteikkoja, se rikos on jo tapahtunut, ja kysymys on siitä, missä määrin rangaistusten koventaminen oikeasti estää rikoksen tekijöitä tekemästä tai toistamasta sitä rikosta.

Edustaja Niikko nyt mittasi tätä 4 kuukauden — 6 vuoden asteikkoa, joka sinänsä on varsin pitkä. Kannattaa nyt muistaa kuitenkin, että ihmisen orjuuttaminen seksiorjaksi saattaa täyttää kyllä muittenkin kuin pelkästään ihmiskaupan rikoksen kriteerit ja voi olla, että sitä kautta tuomiota tulee merkittävästi enemmänkin. Kaikkein olennaisinta on se, että se rikoksen tekeminen tehdään nykyistä vaikeammaksi, koska sille rikoksen uhrille on paljon tärkeämpää ja parempaa se, että estetään häntä joutumasta rikoksen uhriksi, kuin se, että sen jälkeen kun hän on joutunut uhriksi, rikoksentekijää rangaistaan kenties entistäkin kovemmin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen on ihan oikeassa siinä, että meidän täytyy tehdä ehkäisytoimenpiteitä enemmän, mutta siinä asiassa olen eri mieltä, että meidän lainsäädäntömme on liian lepsu.

Me tiedämme, edustaja Virtanen, sen, että jos henkilö tuomitaan vaikka ihmiskaupparikoksesta, niin jos hän saisi vaikka nyt sen maksimin 6 vuotta vankeutta, hän ensikertalaisena istuu siitä korkeintaan 3 vuotta ja pääsääntöisesti sitä lievennetään vielä niin, että 6 kuukautta ennen tuomion päättymistä pääsee ehdonalaisen vapauteen. Lisäksi jos henkilö on alle 21 vuotta, hän istuu siitä vain yhden kolmasosan. Tämä koskee myös niitä rikoksentekijöitä, jotka ovat vaikka kuinka kauan olleet vankilassa, mutta eivät viimeisen 3 vuoden aikana ole vankilassa olleet. Heidät luetaan ensikertalaisiksi, joten meidän lainsäädäntömme on lähtökohtaisesti niin lepsu rikoksentekijöitä kohtaan, että uhrit eivät saa sitä ansaitsemaansa oikeudenmukaisuutta.

Siinä mielessä, jos ihminen otetaan vaikka seksiorjaksi, joita Euroopan maissa on satojatuhansia, niin on käsittämätöntä se, että me rupeamme kuitenkin ymmärtämään rikoksentekijöitä enemmän kuin rikoksen uhreja. Kyllä minun mielestäni selkeä viesti rikoksentekijälle tällaisessa tapauksessa on huomattavan kovat tuomiot varsinkin, jos mennään myös tekemään rikoksia lasten keskuuteen. Me tuskin koskaan tulemme pääsemään yhteisymmärrykseen vasemman ja meidän puolen edustajan kanssa siitä, kuinka kovia niiden rangaistusten tulisi olla, mutta ehkä olemme yhtä mieltä siitä, että tätä asteikkoa pitäisi ainakin saada nostettua ylöspäin.

Erkki Virtanen /vas:

Herra puhemies! Rangaistuksia on tarkasteltava kokonaisuutena ja on arvioitava erilaisia rikoksia verraten niitä suhteessa muihin rikoksiin, kun sitä asteikon suhteellisuutta arvioidaan. On se kuitenkin niin, että on aika vankkaa tutkimusnäyttöä siitä, että rangaistusten koventamisen vaikuttavuus etenkin sen jälkeen, kun ollaan kuitenkin jo esimerkiksi yli 5 vuoden tuomioissa, on erittäin pieni. En tarkoita sillä sitä, etteikö jokaisesta rikoksesta pidä rangaista niin kuin sen rikoksen vakavuus edellyttää.

Mutta edustaja Niikolle voin nyt tässä ikään kuin kehotuksena todeta, että rikoslain uudistamisestakin tekee esitykset maan hallitus ja voidakseen vaikuttaa hallituksen päätöksiin pitää olla siellä hallituksessa. Ehkä edustaja Niikonkin olisi kannattanut pyrkiä sinne hallitukseen neljä vuotta sitten hieman aktiivisemmin.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ei ollut alun perin tarkoitus tähän keskusteluun ottaa osaa, mutta tämä käyty keskustelu vähän ins-piroi minua. Kiinnitin huomiota tähän, kun edustaja Erkki Virtanen sanoi, että rangaistuksen kovuus, sen pituus, ei vaikuta rikollisuuden määrään, tai miten nyt sanoittekaan. Ja tästähän on olemassa tutkimusnäyttöä. Niissä maissa, jotka tuomitsevat pitkiä tuomioita, kovia rangaistuksia, ei rikollisuus ole yhtään sen vähäisempää.

Mutta itse en ainakaan tarkastele tätä asiaa tästä näkökulmasta, vaan siten, että se rangaistus, minkä tämä tekijä saa, oli se rikos mikä tahansa, on sitä uhria varten ja sitten sen uhrin omaisia varten. Uhrin omaiset ja se uhri ovat ne, ketkä siitä ovat kärsineet. Vaikka he eivät saa ehkä takaisin sitä, mikä heiltä on jossain vaiheessa viety, niin se on kuitenkin sellainen jonkunnäköinen revanssi, ja he saavat sellaisen tuntuman itselleen ja omalle psyykellensä, että jotain se tekijäkin joutuu nyt kärsimään tämän asian takia.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Me näköjään jatkamme edustaja Virtasen kanssa tuota eilistä keskustelua: ei olla hallituksessa, ei olla. (Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä) — Ei ole tosiaan edustaja Virtanenkaan enää, elikkä vähän samaa hammassärkyä tässä sitten vissiin podetaan. Hallitusneuvottelut olivat, ja varmaan kannattaa tulla pois historiasta. Ei siellä enää mitään tapahdu.

Mutta tähän ihmiskaupparaportoijan selontekoon liittyen asiantuntijakuulemisissa kyllä tuli selvästi esille sekin, että lainsäädännöllisiä keinoja on jo olemassa. Auttamisjärjestelmä on jo olemassa, mutta uhreja ei vain saada sitten tähän auttamisjärjestelmään, ja sitä kautta niitä pahoja poikia ja tyttöjäkään ei saada kiinni. Uhrin asema on varmastikin aika heikko lähteä sitten pelon ja painostuksen alta peräämään niitä oikeuksiaan. Ja varsinkaan jos on kysymyksessä vaikkapa ulkomainen uhri, joka tässä tilanteessa on, tilanne ei ole helppo. Elikkä varmasti nyt niiden kannalta, jotka törmäävät tähän ilmiöön, on tärkeää pyrkiä siihen, että he saavat tietoa tarpeeksi tunnistaakseen uhreja ja että meillä on koulutuksen kautta tietoa, miten ihmiskaupan uhreja tunnistetaan ja miten heidät ohjataan auttamisjärjestelmään.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen on aivan oikeassa siinä, että me emme päässeet tai emme menneet hallitukseen, mutta varmasti muistat syyn. Siinä oli juuri tämä Euroopan pankkien pelastaminen, josta myös kieltäytyi kaksi viisasta miestä vasemmistoliiton edustajista.

Siinä mielessä kyllä lupaan sinulle, että jos me pääsemme hallitukseen ja pääsemme vaikuttamaan näihin lainsäädäntöihin, niin teen kaikkeni sen eteen esimerkiksi, että tämmöinen ensikertalaisuuspykälä poistuu rikoslaista törkeitten rikosten kohdalla. Elikkä törkeitten rikosten kohdalla siihen ei ole mitään syytä. Olen tehnyt tästä muistaakseni vuonna 2012 myös lakialoitteen, joka ei kauhean innostuneesti ottanut tulta alle varsinkaan vasemmistopuolueiden jäsenten keskuudesta. Toki ymmärrän, että meillä on erilainen katsonta, näkökanta, tässä asiassa.

Kuten edustaja Eerola sanoi, näissä rikostuomioissa on nimenomaan kysymys siitä, että me pystyisimme jakamaan oikeutta. Sehän on yleensä lain tarkoitus ja tuomion tarkoitus, että me jaamme oikeutta uhrille, uhrin omaisille sekä saatamme myös rikoksentekijän edesvastuuseen ansaitsemallaan tavalla.

Kuka meistä voi kiistää, etteikö törkeissä rikoksissa tekijä ole mahdollisesti ansainnut suuremman tuomioin kuin tähän saakka? Yleensä tutkimusten mukaan myös on todettavissa se, että nämä ovat myös rikoksen uusijoita, kun he vapautuvat vankilasta. Siinä mielessä pidemmät vankeusrangaistukset esimerkiksi hallituksen esityksen käsittelyssä olevissa asioissa ihmiskaupan uhrien rikoksentekijöille olisivat enemmän kuin suotavaa.