Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Velka itsenäisyytemme puolesta sodissa taistelleille ja haavoittuneille on edelleen suurelta osin maksamatta. Suomessa on yhä runsaat 25 000 sotainvalidia, joiden työkyvyttömyysaste on luokiteltu vähintään 10-prosenttiseksi. Heistä monet käyvät vieläkin epätoivoista paperisotaa työkyvyttömyysasteensa nostamiseksi, sillä valtio korvaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista aiheutuneet kustannukset vain niille sotainvalideille, joiden työkyvyttömyysaste on luokiteltu vähintään 30-prosenttiseksi. Sotiemme veteraanien keski-ikä on runsaat 80 vuotta. Korkean iän myötä sotavammojen suoraan tai välillisesti aiheuttamat haitat käyvät luonnollisesti yhä vakavammiksi. Heikon fyysisen tilan on kuitenkin helppo sanoa johtuvan vain iästä. Vaikeampi on todistaa, että nykyinen tila johtuu sodassa saaduista vammoista. Näin on etenkin niiden miesten kohdalla, jotka eivät heti sodan jälkeen hankkineet lääkärintodistusta vammoistaan. Moni ei pitänyt haavojaan pahoina verrattuna tovereidensa vammoihin. Suomea jälleenrakennettiin, ja jokainen kynnelle kykenevä palasi työelämään. Lääkärintodistukset ja korvausanomukset jäivät tulevaisuuteen. Moni huomasi liian myöhään, että korvaukset koskevat vain vähintään 30 prosentin invalideja, ja siitäkin oli oltava paperi. Lääkäriin hakeuduttiin vasta vuosien kuluttua vaivojen pahennuttua tai kun kivut ja painajaiset eivät ottaneet loppuakseen.

Rouva puhemies! Arjen yhtälö näyttäytyy siksi tänään monelle sotainvalidille mahdottomana. Hoitokulut ylittävät eläkkeen, kun kotihoitopalvelut ym. hoitokustannukset on maksettava itse. Työkyvyttömyysprosentin oikaisuhakemuksia voi tehdä edelleen Valtiokonttoriin, mutta vanhojen vammojen pitkäaikaisia vaikutuksia on vaikea todistaa. Paperia kulkee. Anomus toisensa jälkeen hylätään. Monen sotainvalidin viimeinen taistelu on paperisota, jota käydään mahdollisuudesta inhimilliseen loppuelämään kotona. Asian kiireellisyyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Sotiemme veteraaneja on jäljellä enää vähän, ja joukko vähenee vuodessa tuhansilla.

Esitänkin nyt lakialoitteessani, että työkyvyttömyysprosentti, jonka perusteella sotainvalideille järjestetyistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista, alennettaisiin 10 prosenttiin. Kyse ei ole vain rahasta vaan myös halusta korvata sotainvalideille se, minkä olemme heille velkaa. Sotiemme veteraanien ikääntyminen on aiheuttanut myös sen, että yhä harvempi heistä on halukas lähtemään kodin ulkopuolella tapahtuvaan kuntoutukseen, koska matkustaminen yksinkertaisesti ottaa iäkkään ihmisen voimille. Kuntoutus on tähän asti kuitenkin painottunut laitoskuntoutukseen, jota annetaan sotainvalidien sairas- ja veljeskodeissa, kuntoutussairaaloissa sekä monissa kylpylöissä. Myös avokuntoutus perustuu kodin ulkopuolella tapahtuvaan hoitoon. Sotiemme veteraanien keski-iän kääntyessä yhä korkeammaksi tulee meidän kuunnella heidän omia toiveitaan. Helmikuun alusta sotainvalidien puolisot ja lesket voivat saada avo- ja laitoskuntoutuksen lisäksi myös päiväkuntoutusta tai kotona annettavaa kuntoutusta. Lisäksi kuntien vastaantuloa toivon kaikkia sodassa olleita kohtaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa. Kaikki ikääntyneet veteraanit ovat tukensa ansainneet, vaikka invalidiprosentti olisikin tällä hetkellä alle 30 tai sitä ei ole lainkaan.

Arvoisa puhemies! Hyvä ja inhimillinen vanhuus on vähintä, mitä voimme tarjota sotiemme veteraaneille ja heidän vaimoilleen tai jo leskiksi jääneille. Monille heistä fyysiset kärsimykset ja kivut sekä henkinen tuska ja öiset painajaiset ovat arkea tänäkin päivänä. Sodan velkaa maksetaan yhä. Toivon lakialoitteelleni myönteistä käsittelyä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oli todella myönteistä kuulla ed. Peltomon puheenvuoro, joka tänä päivänä käytetyistä perustelupuheenvuoroista on mielestäni yli kaiken, niin asiasisällöltään, tunteeltaan kuin perusteiltaankin. Perusteluissa selkeästi todetaan, että monelta invalidilta jäi sodan jälkeen paperiasiat hoitamatta, ja asiat, jotka olivat aika yksinkertaisia, eivät ole jälkeenpäin onnistuneet eivätkä menneet oikeaan järjestykseen. En väitä, että näissä invalidiprosenteissa olisi oltu alun perin jotenkin löysäkätisempiä, mutta ehkä oikeudenmukaisemmin ne ovat tulleet. Nyt jostakin syystä, vaikka lääkäri toteaakin selkeästi, että vammat ovat olemassa, niitä ei hyväksytä eikä nähdä. Tunnen henkilökohtaisesti monia invalideja, jotka ovat siirtyneet jo ajasta iäisyyteen, kun päätös tästä 30 prosentista on tullut. Kun veteraaniväki vähenee, niin nyt jos koskaan nykyisten päättäjien velvollisuus, asia ja tehtävä on hoitaa tämä päiväjärjestykseen ja kunnolla.

Minusta ed. Peltomon aloite on yksi niitä parhaita, mitä täällä salissa on viime aikoina ollut ja näkynyt. Se on yhteiskunnan kunniavelka näille veteraaneille, jotka tämän isänmaan ovat pelastaneet.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin vielä tähdentää sitä, että veteraanijärjestöt ovat yksimielisesti asettaneet kiireellisyysjärjestykseen nimenomaan kuntoutuskertojen lisäämisen ja kuntoutukseen paremmin pääsemisen sekä myös invalidiprosentin alentamisen.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Erittäin lämpimästi tervehdin ed. Peltomon aloitetta. Nythän on niin, että meillä sotiemme veteraaneja, miehiä ja naisia, on elossa noin 145 000. Heistä sotainvalideja on noin 24 000. Sotainvalidien ja -veteraanien keski-ikä on yli 80 vuotta, ja vuotuinen poistuma on noin 12 000—13 000 ja sotainvalidien osalta runsaat 2 000. Sotainvalidien ja -veteraanien itsenäisen toimintakyvyn säilyttäminen ja kotona selviytyminen mahdollisimman pitkään edellyttää vielä uusia toimenpiteitä yhteiskunnalta, mistä myöskin tässä aloitteessa on kysymys. Elikkä tässä on kyse laitoshoidon ja kunnan järjestämien avopalveluiden 30 prosentin haitta-asterajan lieventämisestä ja näiden molempien ulottamisesta portaittain ja vapautuvien resurssien puitteissa — tämä on nyt veteraanijärjestöjen toivetta — ensin lievävammaisiin sotainvalideihin ja sitten veteraaneihin, puolisoihin ja leskiin. Veteraanijärjestöjen tavoitteena on, että lievennys pystyttäisiin käynnistämään ensi vuoden alusta. Avopalvelujen haitta-asterajan lieventämisen osalta asia sisältyi jo tämän vuoden talousarvioesitykseen, mutta sitä ei kuitenkaan hyväksytty. Myös eduskunta on aiemmin hyväksynyt tämän suuntaisen kannanoton.

Veteraanien ikä, joka on näin korkea, edellyttää myöskin tällaista jaksottaista hoitoa laitoshoidoissa, jos niissä on painopiste, ja myöskin intervallihoitoja, joilla sitten tuetaan kotona selviytymistä ja puolison jaksamista mahdollisimman pitkään.

Ainaisena murheenkryyninä on ollut veteraanikuntoutuskertojen vähäisyys. Siitä toivotaan, että se voisi tapahtua, jos ei vuosittain niin keskimäärin kahden vuoden välein. Tältä osin määrärahan lisätarve vuositasolla on noin 50—70 miljoonaa markkaa.

Sitten kuntoutukseen oikeutettuja sotaleskiä, joille aviopuolison kuoltua tai kadottua sodassa vuosina 39—45 jäi vähintään yksi lapsi huollettavaksi, on lähes 5 000. Heidänkin keski-ikänsä on erittäin korkea. Se on noin 85 vuotta. Nyt toiveena on Kaatuneitten Omaisten Liiton taholta, että ensi vuoden kuntoutusmäärärahasta varattaisiin kuntoutus 450 sotaleskelle, ja että kuntoutukseen voitaisiin hyväksyä myös ne sotalesket, joille on vähävaraisuuden vuoksi myönnetty sotalesken huoltoeläke uudelleen toisen avioliiton päätyttyä. Heitä on noin 2 000. Heillä myöskin samalla tavalla kuntoutus tulisi saada määrävälein tapahtuvaksi joko avopäiväkoti- tai laitoskuntoutuksena.

Arvoisa rouva puhemies! Jotenkin minä olen aistinut, että tällä kaudella eduskunnassa on riittävästi yhteistä tahtoa näitten veteraaniasioitten hoitamiseksi. Toivon todella nyt, että sosiaalivaliokunnassa, jonka jäseniä täälläkin salissa näen ainakin jonkun, voitaisiin kiirehtiä tämän asian käsittelyyn ottamista. Nythän on niin, että valiokunnalla on seuraavaksi se keskeinen asema ja valiokunnan täytyy pitää yhteyttä asianomaisiin ministereihin, että nämä asiat menevät eteenpäin. Muuten tästä ei mitään tule. Me valtiovarainvaliokunnassa kyllä myönnämme sitten rahaa, kun vain tulee hyviä esityksiä. Tässä on hurskastelua luvata näin, mutta uskon totta puhuen, että yhteistä tahtoa näitten asioitten hoitamiseksi nyt on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Peltomon tekemä aloite, johon hän on tällä kertaa ottanut vain sosialidemokraattien nimiä, ei tee aloitetta ollenkaan huonoksi. Tämä on erittäin hyvä asia. Kuten täällä jo todettiin, myöskin veteraaniasiain neuvottelukunta, joka muodostuu kaikista veteraanijärjestöistä, on pannut kyseisen asian prioriteettiin, hyvin etusijalle, kuntoutuksen ohella. On aivan totta, niin kuin perusteluissa todetaan, että eivät sotainvalidit enää paperisotaa tarvitse. Paperisota on kyllä uskomatonta myöskin sotainvalidien ja -veteraanien kohdalla, kun he etuuksistaan pitävät kiinni.

Prosentin alentaminen on täysin perusteltua. Tietenkin tulee jo tänään ajatelleeksi, etteikö jokainen, joka kantaa sotavammaa ruumiissaan, olisi oikeutettu näihin etuuksiin, joita tässäkin esitellään. 10 prosenttiin pudottamisen sijasta tekisi mieli ajatella niin, että kun valiokunnassa asiaa käsitellään, toivottavasti prosentit voitaisiin kokonaan poistaa. Mutta tietenkin on parempi, että päästäisiin asteittain etenemään.

Kun tietää lakialoitteiden kohtalon tässä talossa, toivoisi, että tämä lakialoite omalta osaltaan vaikuttaisi niin, että hallitus toisi viipymättä kyseisen sotilasvammalain 6 §:n muuttamista koskevan esityksen tähän taloon.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja, jotka kannattavat tämän aloitteen suuntaisia toimenpiteitä. Kaiken kaikkiaan kannetaan tietysti huolta siitä, miten kunnat pystyvät selviytymään niistä tehtävistä, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ennen kaikkea — itsekin tulen sellaiselta alueelta, missä huoltosuhde käy entistä epäedullisemmaksi — tällä hetkellä on jo monissa kunnissa tilanne, että voidaan aiheellisesti olla huolissaan niistä työntekijöistä, joita tarvitaan niin kotipalvelun kuin kotisairaanhoidon puolelle ja kaiken kaikkiaan myös laitoksiin sosiaali- ja terveydenhoitopuolella.

Näkisin, että ennen kaikkea tämä kysymys tietyllä tavalla ja asian hoitaminen käytännössä liittyy myös kuntatalouteen. Monissa kunnissa, joihin viittasin, myös puuttuvat tietyt valtion puolelta tähän liittyvät kompensaatiot. Viittaan tässä muun muassa tuloratkaisuihin. Näitä kompensaatioita ei ole annettu. Sitä kautta myös heijastus tulee näihin palveluihin, joita kunnat järjestävät. Vaikka valtion puolelta asianomaiseen aloitteeseen liittyvät palvelut hoidetaan, joka tapauksessa tietyissä tapauksissa ei löydy työntekijöitä.

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä totesi perusteellisessa puheenvuorossaan, että tällä kaudella on ilmennyt enemmän yhteistä tahtoa näiden asioiden hoitamiseen kuin aiemmin. Itselläni on jokseenkin samanlainen tunne. Sosiaali- ja terveysvaliokunta, jonka jäsen olen, onkin tehnyt päätöksen paneutua vielä tämän kevään aikana sotiemme veteraanien asemaan liittyviin erilaisiin epäkohtiin. Olen vakuuttunut siitä, että myös tämä ed. Peltomon hyvä aloite otetaan tässä yhteydessä vakavasti käsittelyyn.