Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Taannoin Kansaneläkelaitoksen taholta tehtiin esitys, että lonkan ja polven tekonivelet sekä silmien tekomykiöt tulisivat sairausvakuutuskorvauksen piiriin. Samanaikaisesti sieltä viestitettiin tarpeesta korottaa lääkärinpalkkioiden palautuskorvaus todelliseen laissa mainittuun 60 prosentin tasoon. Kelan esitys ei liittynyt pääjohtajavaihdokseen, vaan se oli tehty siellä jo aikaisemmin. Kahtena vuonna ainakin se oli tehty jo aikaisemmin, se vain nyt uudistettiin. Se ei ollut aikaisemmin saanut minkäänlaista tuulta purjeisiinsa, ja sieltä uudistettiin se. Nyt siitä syntyikin jo isompi haloo, joka liitettiin tähän pääjohtajan vaihdokseen.

Vasemmistoministerit, ainakin Mönkäre jo aiemmin, nyt myöskin Siimes, ovat ottaneet kantaa näihin sv-taksojen korotuksiin ja nimenomaan siinä mielessä, että niitä ei tulisi korottaa, koska he katsovat, että tämä siirtää painopistettä yksityiseen terveydenhuoltoon ja on haitallista tilanteessa, jossa on lääkäripula. Ainakin näitä selityksiä olen lukenut erilaisista tiedotusvälineistä. Mutta en lainkaan ole samaa mieltä, vaan olen sitä mieltä, että jos yksityinen terveystoimi toimii hyvin, se antaa myöskin tilaa silloin julkisen puolen toiminnoille. Yksityiselle puolelle voivat hakeutua hyvin hoitoon ne, jotka katsovat, että heillä siihen on varaa. Silloin jää julkiselta puolelta kapasiteettia vähätuloisille, pienituloisille ja myöskin siellä on tilaa sinne hakeutua. Hyvin hoidettuina systeemit, järjestelmät ja sektorit täydentävät toisiaan eivätkä toiselta tai toiselta ole poissa. Mutta korostan sanoja "hyvin hoidettuina".

Meillä Suomessa tehdään vuosittain noin 3 000 lonkan tai polven tekonivelleikkausta yksityisissä sairaaloissa, ja lonkkaproteesin keskihinta on noin 9 000 markkaa ja polviproteesin 12 000 markkaa. Näihin samoin kuin silmien tekomykiöiden asettamiseen ei kuitenkaan nykyään saa sairausvakuutuskorvausta. Tekonivelten asettamiseksi tehtävien leikkausten määrä ei Suomessa ole riittävällä tasolla verrattuna muihin Pohjoismaihin, jos katsotaan väestötasolla.

Lakialoitteessa esitetty tekonivelten ja tekomykiöiden korvaaminen toisi säästöä terveysmenoissa pitkällä aikavälillä. Kiinalainen sananlasku toteaa, että ei kannata mennä nukkumaan aikaisin kynttilöiden säästämiseksi, jos tuloksena on kaksoset. Eli jos leikkaukset ovatkin aluksi kalliita, ne tienaavat itsensä takaisin niissä kuluissa, joita hoitamattomat lonkat aiheuttaisivat. Toisaalta korvaus parantaa potilaiden taloudellisia mahdollisuuksia hakeutua näihin leikkauksiin ja se parantaa myöskin erityisesti iäkkäämpien ihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua. 50 prosentin korvaustasolla esityksen kustannusvaikutukset olisivat alkuvaiheessa noin 12 miljoonaa markkaa vuodessa.

Meillä on julkisella puolella aika paljon ongelmia kyseisissä leikkauksissa. Meillä on merkittäviä jonoja osassa terveydenhuoltoa. 10 prosentissa jonot ovat huolestuttavia, 20 prosentissa merkittäviä, mutta hyväksyttäviä, ja 60 prosentissa ei ole merkittäviä jonoja, on Kansanterveyslaitoksen pääjohtajan Jussi Huttusen tieto eiliseltä päivältä. Kuitenkin Huttunen oli erittäin huolestunut perusterveydenhuollon toimivuudesta samoin kuin kokonaisuutena terveydenhuollossa lääkäripulasta ja rahan puutteesta, palvelujen laadusta, priorisoinnista jne.

Tällä lakialoitteella todella tähdätään siihen, että ihmiset saisivat lisää palveluja, voisivat käyttää terveyspalveluja ja voisivat käyttää niitä taloudellisesti kohtuuhintaisina.

Arvoisa rouva puhemies! Viimeksi kun käsiteltiin hammashuoltouudistusta joulun alla, silloin lakiin edelleen laitettiin sv-taksan palautus 60 prosenttia. Kaikki me, jotka olemme potilastyötä tehneet, olemme kokeneet sen suurena epäkohtana, kun tietää, että kun potilas seuraavan kerran tulee vastaanotolle, hän ihmettelee, ettei hän saanutkaan 60:tä prosenttia Kelan luukulta vaan 30:kin. Lääkäreiden pitää aina selittää joka kerta uudestaan, miksi näin ei ole asian laita. Nämä taksat, joista ministeriö ja Kela sopivat keskenään, ovat kerta kaikkiaan jääneet jälkeen. Ei niitä niin vain keskenään sovita, vaan kyllä siinä on poliittinen tahto ja tarkoitus ja rahat taustalla. Tämä on jollakin lailla potilaitten pettämistä, että aina puhutaan toisesta prosentista kuin mikä se käytännössä on. Nyt olisi aika astua reaalimaailmaan tässäkin kohtaa ja puhua laissa ja käytännössä aivan siitä prosentista, joka ollaan potilaalle palauttamassa.

Suomalaiset käyvät yksityislääkärin vastaanotolla runsaat 3 miljoonaa kertaa vuodessa. 70-luvulla vielä palautustaksa tai korvaus, jonka potilas sai käteensä, oli yli 50 prosenttia maksetusta. Kun laki säädettiin, se oli todellakin 60 prosenttia, siis kun sairausvakuutuslaki on synnytetty, mutta nyt lääkärinpalkkiosta saa korvausta keskimäärin 36 prosenttia. Yleisimmin korvatussa luokassa, joka on juuri 20 minuutin lääkärikäynti, korvaus on Kelan mukaan vain 30 prosenttia. Korvaustaksoja tarkasteltiin viimeksi heinäkuussa 89.

Tässä lakiehdotuksessa esitetäänkin, että korvaustason tulisi olla vähintään 40 prosenttia todellisista kustannuksista. Miten se lain muotoon kirjoitetaan, se on toinen juttu, jota valiokunta voi miettiä. Mutta tässä täytyy puhua oikeista prosenteista. Kerta kaikkiaan tällainen peli, että lääkärit työkseen vastaanotolla selvittävät potilaalle kustannuksia, ei enää vetele. Se ei ole tästä päivästä.

Tästä uudistuksesta aiheutuisi Kelalle noin 60 miljoonan markan lisämenot, kun lääkärinpalkkioita nyt maksetaan lähes 347 miljoonaa markkaa. Katson, että tässä tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto ei toimi, se yskii, siellä on jonoja eikä erikoislääkäreitä ole julkisella puolella terveyskeskuksissa saatavissa, tämä ei ole keneltäkään poissa, jos sairausvakuutustaksalla voitaisiin helpottaa sairaiden ihmisten tilannetta hakeutua hoitoon.

Jatkossa tulen tekemään lakialoitteen siitä, että myöskin hammashuollossa aletaan puhua oikeista korvausprosenteista.

Niilo  Keränen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite pyrkii korjaamaan sitä vuosikausien jälkeenjääneisyyttä, mikä Kelan korvaustaksoissa on. Julkisuudessa on väitetty, että tämän laatuinen uudistus olisi tulonsiirtoa rikkaille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kelan tilastojen mukaan yksityislääkäriä käyttävät nimenomaan pieni- ja keskituloiset. Suurituloiset käyttävät keskimääräistä enemmän julkisen terveydenhuollon palveluja.

Erityisesti tämä lakiesitys auttaisi suurissa asutuskeskuksissa asuvia tavallisia ihmisiä. Pienissä kunnissa terveyskeskukset ovat pystyneet ottamaan potilaansa vastaan. Asutuskeskuksissa sen sijaan julkiset palvelut ovat yskineet ihan kansanterveyslain koko voimassaoloajan. Tämä koskee myöskin erikoissairaanhoidon toimenpiteitä. Nyt tämän aloitteen toteuttaminen auttaisi myöskin näissä toimenpiteissä.

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Hyssälän aloitetta, vaikka ehdotuksen pykälät onkin, kuten myös edustaja itse totesi, määritelty hiukan epämääräisesti. Kun valiokunta käsittelee lakialoitetta, pykäliä pitäisi korjata niin, että korvaukselle tulee jokin yläraja tai sitten selvästi määriteltäisiin Kelan ja STM:n oikeus taksoitukseen.

Eero   Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän sairausvakuutuslain muuttamista koskeva lakialoite on erittäin kannatettava asia. Se on hyvin perusteltu lakitekstissä, ja yritän kertoa tästä lyhyesti omia ajatuksiani.

Ongelma on juuri niin kuin esittelytekstissä sanotaan. Mielenkiintoista tietysti on, että kun ongelma on tällainen, niin silti se yritetään ratkaista monilla päättävillä tahoilla pelkästään organisaation ehdoin eikä lähdetä liikkeelle siitä, mikä on potilaiden tarve kussakin asiassa, mikä on sairaudenhoidon aste, ja peilata sitä yhteiskuntaa vasten, onko jossain kapasiteettia, joka on käyttämättä ja joka voitaisiin hyödyntää, täysin riippumatta siitä, sattuuko kapasiteetti olemaan julkisella puolella kuntayhtymässä tai mahdollisesti yksityissektorilla tai erikoismaksuluokassa aivan laillisten menetelmien mukaisesti.

On hyvin outo tilanne minusta, että kun kaikki puhuvat potilaan edun puolesta, niin kuitenkin olen nähnyt lukuisia esimerkkejä, joissa käy niin kuin tässä, että kun Kelasta tulee ehdotus, joka ei ole edes pääjohtajan ehdotus, se puoluepolitisoidaan tavallaan ja sen seurauksena sitten meidän vasemmistoministerimme, joista osa ei ole tällä hetkellä edes sosiaali- ja terveydenhuollon alalla vastuunalaisena ministerinä, kokevat moittia sen erittäin huonoksi eivätkä lähde siitä, että yhteistyö, jossa sen alan toimijat lonkkakirurgiassa, mahdollisesti silmäkirurgiassa, kaihikirurgiassa, toimisivat niin nopeasti kuin on mahdollista.

Tämähän on aivan selkeää suomea, sen ymmärtää jokainen maallikkokin, että jos vanhuksen näkökyky leikataan mahdollisimman pian normaaliksi ja edesautetaan siinä sairausvakuutuskorvauksilla tai näillä keinoilla yleensä, joita tässä on, niin silloin hänen toimintakykynsä on ihan toista luokkaa, hänen tapaturma-alttiutensa pienenee, hänen kotonaan elämisen mahdollisuutensa paranevat, ihmiselämä on aivan toisenlaista. Siinä mielessä toivoisin aivan toisenlaista keskustelua koko asiaan.

Esimerkkinä voisin sanoa senkin, että jään vähän kysymään, arvoisa puhemies, sitä, että kun täällä hyvin herkästi aina sanotaan rahasta, että se on sitä ja tätä ja taloudellinen tilanne niin tai näin tai noin, niin väittäisin, että monissa sairaudenhoidoissa nimenomaan yksityisellä sektorilla ja miksei erikoismaksuluokan sisälläkin raha on kaikista demokraattisin väline. Sen avulla ihminen voi tulla mistä päin Suomea tahansa, mennä semmoiseen yksityissairaalaan kuin haluaa ja maksaa kaikki viulut. Vai halutaanko niin, että tällaista keinoa ei ole, jolloin tulee käyttöön kaikenlaiset ruskeat kirjekuoret ja muut epämääräiset suhdetoiminnat ja yhteiskunnalliset suhteet, joista on muualta, entisistä sosialistimaista tosi hurjia esimerkkejä? Minusta tässä voitaisiin ihan selkeästi avata keskustelu kaikkinensa, ja esimerkiksi se keskustelu, mitä erikoismaksuluokasta käydään, on sillä tavalla hyvin mielenkiintoista, että Lääkäriliittohan on halunnut päästä eroon siitä pitkän aikaa. Ymmärrän sen erittäin hyvin tämän poliittisen painostuksen takia, mutta selvitystyö on jäädytetty ministeriössä, ei Lääkäriliiton toimesta vaan ministeriössä. Nykyinen peruspalveluministeri on kyllä sanonut, että hän muuttaa systeemiä, mutta hän on ilmoittanut, että se siirretään kaikki tehtäväksi ylityöksi, eikä hän taas ymmärrä sitä, että se on palkanlisä ihmisille, jotka tekevät sitä päivätyönään. Se on heidän virkaehtosopimuksensa yksi ehto.

Oli miten oli, arvoisa puhemies, tämän kaiken rahallinen arvo esimerkiksi erikoismaksuluokkasysteemissä on noin 50 miljoonaa markkaa tällä hetkellä. Siinä on kaikki rahaliikenne sisällä: se, mitä työnantajat maksavat, se mitä potilaat itse maksavat, se mitä Kela maksaa. Se on yksi promille sosiaali- ja terveysmenoista, jotka ovat ministeriötasolla 50 miljardia. On aika jännää, että sen laatua toistuvasti haukutaan ja moititaan ja halutaan vetää se vain alaspäin, kun pitäisi itsestään selvänä pitää, että vain hyvää laatuahan tässä maassa pitää ostaa. Siihen minun nähdäkseni ed. Hyssälä lakialoitteellaan tähtää.

Te oletatte ilman muuta, niin kuin on aivan tervettä, että tekonivelkirurgia on hyvää tässä maassa, tehdään sitä missä tahansa, ovat toimijat sen ympärillä missä päin Suomea vain, työ on aina laadukasta. Minusta tämä asenne, jota olen yrittänyt tässä sanoa, turvaa parhaiten sen, että ero hoidon saatavuudessa esimerkiksi alueellisesti poistuisi, koska voidaan aivan hyvin käyttää maksuseteleitä ja muita ja siirtää ihminen leikkausta varten vähän kauemmaksikin omalta asuinkunnaltaan, jos lähellä ei ole muuta kuin pitkä jono ja lyhyempi keino on jossain muualla. Silloin saadaan tämän maan kaikki resurssit käyttöön, silloin saadaan ne ihmiset, jotka ovat opiskelleet vähintään 15 vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen, tekemään sitä työtä, johon heidät on parhaiten koulutettu, eikä joihinkin sekundäärisiin tehtäviin. Asenne yhteiskunnassamme on muutenkin menossa semmoiseen suuntaan, että pitkälle koulutetut ihmiset joutuvat tekemään usein triviaalityötä, koska heillä ei ole mahdollisuuksia tehdä primäärityötä, joka heitä eniten kiinnostaa.

Tämä on huomattava haaste koko suomalaiselle yhteiskunnalle myös yhteistyömielessä. Millä saataisiin luontevalla tavalla eri sektorit toimimaan kuten sanottu niin, että potilas olisi kohderyhmä? Kuka tahansa meistä koska tahansa voi joutua tähän myllyyn. Tämähän ei ole millään lailla puoluepoliittinen asia, se ei voi olla. Se on terveyspoliittinen asia eikä mitään muuta, ja sen takia hyvin lämpimästi kannatan, että tämänlainen lakialoite menisi eteenpäin.

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän aloite on siinäkin mielessä oikeudenmukainen, että se parantaisi nimenomaan vähävaraisten ihmisten mahdollisuutta valita lääkärinsä ja myös päästä sellaiseen leikkaukseen, johon julkisella sektorilla on tällä hetkellä kohtuuttoman pitkät jonot.

Rikkaat ihmiset pystyvät rahoittamaan yksityisen terveydenhoitonsa omasta pussista, mutta muiden kohdalla valinnanvapaus jää ontumaan. On huomattavaa, että jos ed. Hyssälän aloite toteutuisi, niin silloinkin yksityisen terveydenhoidon kustannuksista yli puolet jäisi potilaan itsensä maksettavaksi ja tämä olisi sen vuoksi edelleen edullista julkiselle taloudelle.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä käytti ammatti-ihmisenä hyvin perustellun ja hyvän puheenvuoron tukiessaan ed. Hyssälän lakialoitetta sairausvakuutuslain muuttamisesta. Mielestäni, kuten ed. Akaan-Penttilä totesi, tämä on nimenomaan terveyspoliittinen asia eikä saisi olla puoluepoliittinen. Valitettavasti tästä tehdään monta kertaa puoluepoliittinen asia. Ajatellaan, mikä meillä on tällä hetkellä julkinen terveydenhuolto ja mikä on yksityinen terveydenhuolto. Ainakin meistä monet, jotka ovat mukana myöskin kunnallisessa päätöksenteossa erikoissairaanhoidon puolella, tietävät sen, mikä tilanne tänä päivänä on jonoissa, mitkä ongelmat ovat meidän keskussairaaloissamme. Jonot ovat tavattoman pitkät, ja kaikki hoitoa tarvitsevat eivät voi sitä saada.

Tässä lisättäisiin vaihtoehtoja, annettaisiin kansalaisille mahdollisuus valita ja saataisiin koko kapasiteetti riittävän hyvään käyttöön. Näin minä ymmärrän tämän lakiesityksen. Tietenkin tuntuu kohtuuttomalta, että lääkärit joutuvat, kun he kertovat sairausvakuutuksen korvauksesta, antamaan potilaille väärän tiedon siitä, mitä he saavat sairausvakuutuksesta, kun he potilasvastaanotolla käyvät. Se, mikä on määrätty, mikä pitäisi lain hengen olla, ei tänä päivänä toteudu. Siinä mielessä on aivan perusteltua, että tämä asia voisi edetä. Näen myöskin, kuten ed. Akaan-Penttilä, joka on tämän alan asiantuntija, että tämä poistaisi myöskin alueellista eriarvoisuutta tässä maassa hoidon tarpeen suhteen monenkin kohdalta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tietenkin kaikki nämä kysymykset, jotka terveydenhuoltoon liittyen koskevat sekä julkista että yksityistä sektoria, ovat aika lailla valinkauhassa tulevien viikkojen aikana. Nimenomaan nyt, kun täälläkin on arvoisia lääkäreitä paikalla, maallikkokin voi todeta, että jos lääkärilakko alkaa, se ei varmasti koko yhteiskunnalle ole hyvä. En tietenkään tarkoita sitä, että — lääkärikollegat, jotka ovat paikalla — olisi teidän asianne tätä asiaa ratkaista, mutta on koko yhteiskunnan asia, että voitaisiin välttää lääkärilakko ja lääkäritkin saisivat sen kohtuullisen osuuden, mikä heille tulopoliittisessa ratkaisussa kuuluu.

Arvoisa herra puhemies! Haluan heittää esiin — tiedän, että otan arkaan asiaan kantaa — tässä yhteydessä julkisen sektorin ja yksityisen sektorin suhteen. Ennen kaikkea ajattelen erikoissairaanhoidon yksiköissä sitä, että meillä on järjestelmä, että ennen kaikkea lääkärit voivat toimia sekä julkisella sektorilla että samanaikaisesti yksityisellä sektorilla. Näinhän vapaassa maassa tietenkin pitää olla. Tiedän, että tämä on arka eikä yksiselitteinen asia, mutta jotenkin sitä miettii, kun katsoo, miten elämä etenee, että olisiko järkeä — voi olla, että siinä ei ole mitään järkeä ja täällä nämä edustajat, joilla on ammatillinen pätevyys lääkärin tehtävään, voivat minut heti ampua alas tästä käsityksestä — siinä, että meillä siirryttäisiin samaan tai samantapaiseen järjestelmään kuin Ruotsissa; ei kai samanlaiseen voida siirtyä kuin Ruotsissa, että ne lääkärit, jotka toimivat julkisella sektorilla, eivät voi samanaikaisesti toimia yksityisellä sektorilla. Maallikkona miettii monta kertaa, kun on tapauksia, ainakin kuulee monen sanovan — en tiedä, ovatko ne oikeutettuja, ovatko ne vain tunnekysymyksiä — sitä, että kun käy julkisella sektorilla erikoissairaanhoidossa, monet ongelmat ja vaivat eivät siellä tule hoidetuiksi, mutta kun menee samassa asiassa vaikka saman lääkärinkin luo yksityisellä sektorilla, jo rupeavat asiat luistamaan. Minä en tiedä tätä. Toivoisin, että tästä voitaisiin keskustella ja käydä läpi laajastikin asiaa, koska niin tärkeä ja iso asia on. Jos tällaisia väittämiä jatkuvasti esitetään, nekin pitäisi pystyä ampumaan alas. Toisaalta tiedetään, miten erikoissairaanhoidon kustannukset nopeasti tällä hetkellä nousevat.

Minusta meillä tarvitaan, arvoisa puhemies, sekä julkista sektoria että yksityistä sektoria. Ne täydentävät toisiaan. En missään tapauksessa ole yksityissektoria vastaan vaan katson, että sitä tarvitaan. Tavallaan meillä ei ole puhdasta yksityissektoria silloin, kun sairausvakuutuksen kautta kuluja korvataan. Siinä on myös julkinen sektori mukana ja yhteiset verovarat. Näinhän sen pitää olla.

Toivon todella, että tämä lakialoite nyt, kun tässä on tärkeä asia nostettu esille, etenisi eduskunnassa, mutta ennen kaikkea, että maan hallitus puuttuisi tähän asiaan. Hallituksen tehtävänähän olisi lainsäädännöllä saattaa tällaiset epäkohdat sille tolalle kuin niiden kuuluu olla.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälälle voisi todeta, että varmasti lääkäreiden työskentely molemmilla sektoreilla on palkkauskysymys mitä suurimmassa määrin ja se on myöskin työolokysymys. Jos näitä pystytään järjestämään, niin en usko, että se kenelläkään itsetarkoitus on, mutta Suomessa en usko, että tähän päästäisiin. En näe sitä niin suurena tarpeenakaan, että se ensisijaisesti pitäisi ratkaista.

Meillähän on lääkäreitä nyt enemmän kuin koskaan, työssäolevia lääkäreitä on enemmän kuin koskaan Suomen historiassa tällä hetkellä. Mutta lääkärit siirtyvät muihin ammatteihin, koska heidän työolonsa ovat erittäin, sanotaanko, raskaat. He siirtyvät tänä päivänä entistä enemmän varhaiseläkkeelle, ja he siirtyvät myöskin yksityiselle sektorille edellämainituista syistä, raskaista työoloista johtuen. Lääkäreitä poistuu vuosikurssin verran kahdessa vuodessa. Samoin myöskin väitöskirjan tekijöitä on entistä enemmän, jolloin he ovat poissa kliinisestä työstä, kun he tekevät tieteellistä työtä. Tätä suhdetta pitäisi varmasti pohtia, missä määrin tämä kansakunta tuottaa tohtoreita niin, että lisensiaatin tutkinnosta on tullut välitutkinto ja tohtorin tutkinto on ikään kuin se tutkinto, jonka kaikki haluavat suorittaa. Voimavarat menevät tähän suurelta määrin, kun pitäisi olla potilastyössä. Vaikka lääkäreitä on paljon, väestön vanheneminen asettaa ongelmia, vaatimustaso nousee, teknologia kehittyy, niin sanottu medikalisaatio näkyy. Mutta se, miksi tämän aloitteen myöskin tein, johtuu siitä, että esimerkiksi viime vuonna Turussa oli ortopedisiin leikkauksiin neljän vuoden jonot, siis neljä vuotta viime vuonna. Nyt on tilanne parantunut, on saatu joku ortopedi palkattua. Mutta onhan se aivan kohtuutonta, että joku ihminen kivuissaan ja huonosti liikkuvana odottaa kotona neljä vuotta. Tämä on fakta. Turun tilanteeseenhan ministeri Soininvaara puuttui kiitettävällä tavalla.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Hyssälälle ihan lyhyesti. Käytännössä noin 20 prosenttia lääkäreistä on väitellyt lääketieteen tohtoriksi. Nyt määrä on vähän lisääntynyt, mutta ei kai pysyvästi oleellisesti vielä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Minusta on ihan erinomaista, että ed. Vihriälä otti esille tämän jännitteen, joka nyt on olemassa lähinnä niillä lääkäreillä, jotka työskentelevät julkisella sektorilla ja sen lisäksi pitävät yksityisvastaanottoa. Itsekin olen vuosikausia tehnyt tätä edellisissä töissäni. Kysymys on pelkästään kokonaisansioista.

Siinä on paljon historiallista taustaa. Se lähtee itse asiassa Lehtisen selvityksestä jo vuodelta 64 tai 65, jolloin sairaalalääkäreiden palkkauksessa tehtiin semmoinen suuri muutos, että kaikki toimenpidepalkkiot ja sporttelitulot poistettiin. Silloin tuli tämmöinen tietty kokonaispalkka sairaaloihin, joka jäi kuitenkin semmoiselle tasolle, että ihan normaalien asuntovelkojen ja muiden hoitaminen oli aika hankalaa. Totta kai, kun ahkerilla ihmisillä oli mahdollisuus tehdä ylityötä, niin siitä käynnistyi se, että tehdään myös ylitöitä. Tämä ei ole hyvä systeemi. Se ei varmaan oikein kenellekään ole hyvä. Mutta on ison remontin paikka, jos siirrytään siihen, mikä on Ruotsin tilanne. Siellä on palkkataso ihan toinen, siellä ovat myös työajat aivan toiset. Tämä pitäisi hyvin huolellisesti ja suurella pieteetillä miettiä, miten siinä tehtäisiin.

Mutta asialla on aina kaksi puolta. Tähän haluan kertoa myöskin sen, mitä sisätautiopin professori Vartiainen aikanaan sanoi, kun hän otti nuoria lääkäreitä erikoistumaan sisätautilääkäriklinikkaansa. Hän piti kaikille heille ehtona sitä, että pitää pitää yksityisvastaanottoa. Ja sen viisaus tällä vanhalla professorilla oli se, että se on ainoa tapa, jolla kenttään pysyy kontaktissa. Silloin ei ole liian voimakkaasti pelkästään sairaalalääkäri, vaan ymmärtää sen, minne potilaat palautuvat. Näillä on monenlaista tämmöistä puolta olemassa.

Vielä sanoisin loppuun tähän lääkäreiden lukumäärään. Oma käsitykseni on se, että Suomessa on aivan tarpeeksi lääkäreitä, kai 16 000, tai jotakin, toimivaa. Suurin osa heistä ei tee läheskään täysitehoisesti sitä työtä, johon heidät on koulutettu. Siitä on lukuisia esimerkkejä olemassa. Se on silloin työhön liittyvä suuri ongelma.

Aivan lopuksi vielä ...

Arvoisa puhemies, kiitos! Tätä koko juttua häiritsee minusta hyvin paljon myöskin se, että niin iso työnantaja kuin HUS-piiri lähetti vuosi sitten kokeneelle apulais- ja ylilääkäriporukalle — jotka olivat kaikki terveitä, parhaassa kliinisessä tietotaitovaiheessa, 58-vuotiaita — kirjeen, minulla on kopiokin huoneessani siitä, että oletteko ajatelleet eläkkeelle siirtymistä. Työnantaja lähti liikkeelle siitä, että paras työvoima pitää saada pois joistakin hallinnollisista organisatorisista syistä. Kirjeessä ei perusteltu syytä, mutta tarjottiin hyvin voimakkaasti tätä vaihtoehtoa. Sitä en nyt lähde, arvoisa puhemies, tässä kertomaan, mitä reaktioita näille korkeasti koulutetuille ihmisille tuli tästä. Mutta siinäkin on yksi tapa, missä meillä vuotaa aivotietoa aivan väärään suuntaan samalla, kun jonot ovat useammalla alueella aikamoiset.