Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain muuttamisesta siten, että karjatalousyrittäjällä on oikeus saada lomituspalveluja vuosiloman ajaksi 23 vuorokautta eli että se lisääntyy nykyisestä yhdellä vuorokaudella, on perusteltu ja oikea. Tämähän pohjautuu nimenomaan maataloustuottajien ja valtiovallan käymiin neuvotteluihin viime vuoden puolella. On siinä mielessä tarpeellista ja erittäin hyvä, että asia on nyt tuotu eduskunnan käsiteltäväksi.

Tässä yhteydessä tietenkin on syytä todeta, että viljelijäväestön ja nimenomaan maidontuottajien ja muiden karjataloustuottajien lomitusjärjestelmä on meillä toiminut noin runsaan neljännesvuosisadan. Se on omalla tavallaan ihan ainutlaatuinen. Monissa maissa ei tällaista järjestelmää ole. Tietenkään viljelijän sosiaaliturva, johon tämäkin kuuluu, ei ole vielä tänä päivänäkään riittävä ja kilpailukykyinen, kun sitä verrataan muiden väestöpiirien sosiaaliturvaan, mutta parannuksia siinä on saatu aikaan.

Karjatalous on muuttunut erittäin voimakkaasti viime vuosina. Varsinkin EU-jäsenyyden aikana meille on syntynyt uusia tehokkaita tuotantoyksiköitä. Tätä kautta, kun myös karjatalouden harjoittajien määrä on supistunut, niin toki lomituksen tarve on siltä osin vähentynyt, mutta toisaalta uusissa tuotantoyksiköissä sitovuus on entistä voimakkaampaa ja tiiviimpää. Tämä on johtanut myös siihen, että nuoret viljelijät, karjatalouden harjoittajat, ovat entistä uupuneempia ja tarvitsevat sekä vuosiloman että myös sijaisapua. Toisaalta voi todeta, että siinä maanviljelijöiden ryhmässä monikin, jolla on vanhat tuotantorakennukset ja jolla ei ole näköpiirissä jatkajaa, pysyäkseen hengissä ja elääkseen on lisännyt karjaa ja joutuu hoitamaan tämän karjan useinkin monissa eri rakennuksissa, niin että työ on entistä rasittavampaa ja uuvuttavampaa. Nämä ovat näkökohtia, jotka on syytä tuoda esille. Ja kyllähän, kun ajatellaan tulevaisuutta, ennen kaikkea suomalaisessa karjataloustuotannossa on hyvin vahvasti kysymys siitä, miten viljelijäperhe jaksaa tänä päivänä ammattiaan harjoittaa.

Lomittajista on ollut pulaa, mutta ehkä nyt tehty uusi palkkaratkaisu, työehtosopimus, heidän kohdallaan — toivotaan — osaltaan tätä lomittajapulaa voisi lievittää. Onhan nimittäin tehty ratkaisu kuitenkin selkeästi parempi kuin nyt voimassa oleva. Toisaalta nimenomaan, kun sijaisavun tarve on voimakkaasti kasvanut, lomittajia tarvitaan, vaikka karjanomistajien määrä on vähentynyt.

Toivoisin, arvoisa puhemies, että lakiesitys voitaisiin käsitellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa mahdollisimman pikaisesti nimenomaan sen takia, että vuosiloman kohdallahan perusteluissa voimaantulokin on jo vuoden alusta ja maksujen kohdalta helmikuun alusta, että tämä mahdollisimman pikaisesti vietäisiin eduskunnassa läpi, jotta karjanomistajat ja ennen kaikkea kotieläintalouden harjoittajat voisivat saada sen parannuksen, joka tällä hallituksen minusta erittäin hyvällä lakiesityksellä ollaan heille antamassa.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Ensiksi vertailusta voisi todeta, että 90-luvun alussa poistettiin pienyrittäjien lomitustukimääräraha 50 miljoonaa markkaa, niin että meillä on kieltämättä pienyrittäjäpuolella eriarvoisuutta. Maatalousyrittäjien kannalta maataloustupoon liittyvä 24 miljoonan markan lisämääräraha, jolla yksi päivä lisätään, on sinänsä perusteltu. Haluaisin vain, että maatalouspoliittisessa keskustelussa suunnattaisiin myös sosiaalisia tukia nuorille ja nimenomaan työvaltaisen maatalouden kannalta enemmän sidotussa asemassa oleville. Senhän myös maksullisten lomituspäivien käyttöselvitykset osoittavat, että he ovat tällä hetkellä edelleen huonossa asemassa.

Ja sen, joka on maatalouspoliittisesti huolissaan nimenomaan työvaltaisen maatalouden lomituksista, pitäisi entistä enemmän paneutua lomittajan sosiaaliseen asemaan, työehtojen parantamiseen. Vaatimukset laadun puolella, hygieniapuolella kasvavat koko ajan. Tällä hetkellä maatalouslomittajien palkkaus ja myös heidän matka- ja työaikajärjestelynsä ovat kohtuuttomia. Jopa edellisenä iltana saattaa tulla tieto siitä, onko työaamu vai vapaapäivä. Tällaiset osa-aikais- ym. ongelmat ovat todella voimakkaita. Tässä suhteessa sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitäisi pohtia myös lomittajiin liittyviä kysymyksiä ja ehkä maa- ja metsätalouspolitiikassa pitäisi nimenomaan maatalousvaliokunnan myös ottaa enemmän esille näitä kysymyksiä, koska tällä tavalla on käymässä niin, että meillä voidaan lisätä lomituspäiviä, mutta meillä ei ole lomittajia hyvinkin pian lähitulevaisuudessa.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Rajamäelle, kun hän otti esille pienyrittäjien lomalakiasian elikkä sen, että se kumottiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. (Ed. Rajamäki: Ei ollut kun Ahon hallituksen aikana!) — Ahon hallituksen aikana siihen tehtiin sen verran muutoksia, että siitä poistettiin rahat, mutta ei lakia kumottu. (Ed. Rajamäki: Rahaa he tarvitsevat eivätkä mitään lakia!) Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana esitettiin lakia kumottavaksi, mutta silloinen sosiaali- ja terveysvaliokunta ei yhtynyt hallituksen näkemykseen. Lakia ei kumottu, vaan samalla siihen esitettiin, että hallitus pohtii yhdessä yrittäjäjärjestöjen kanssa, millä tavalla pienyrittäjän lomaoikeutta voitaisiin kehittää. Tätä selvitystä ei koskaan saatu, ja yksi syy siihen oli varmaan, että pienyrittäjien etujärjestön, Suomen Yrittäjien, kanta ja näkemys oli, että pienyrittäjien lomaoikeudelle, siinä muodossaan kuin se oli ollut, ei ole tarvetta. Tähän tämä kaatui, mutta kehityksen kulku oli kuitenkin tämä.

Arvoisa puhemies! Viljelijöitten lomaoikeus on todella ollut neljännesvuosisadan, kuten ed. Vihriälä puheessaan totesi, ja sitä on pyritty kehittämään aina maataloustuloratkaisujen yhteydessä, silloin kun ennen EU-jäsenyyttä niin sanotussa vanhassa maatalouspoliittisessa järjestelmässä oltiin. Kuitenkin viljelijöitten lomaoikeus on kokenut aika koviakin kolauksia Lipposen hallituksen aikana. Lomapäivät ovat pysyneet samana 22 päivänä, jotka ne ovat olleet tosin jo 90-luvun alusta lähtien.

Joka tapauksessa Lipposen ensimmäinen hallitus esitti hyvinkin mittavia säästöjä viljelijöitten lomaoikeutta koskevaan rahoitukseen, ja sen vuoksi jouduttiin lomalakia heikentämään. Siinä tuli muun muassa se, että viikkovapaa poistui ja lomittajille asetettiin työnormit, jotka ovat olleet erittäin vaikeasti kentällä sovellettavissa ja aiheuttavat ennen kaikkea lomittajien työaikoihin ja järjestelyihin hyvinkin paljon ongelmia. Silloin myös tuli sunnuntairajoitus, eli viljelijät saavat vain pitää sunnuntaivapaata tai juhlapäiviä kolme kappaletta vuodessa.

Joka tapauksessa Lipposen ensimmäisen hallituksen toimenpiteet heikensivät lomitusjärjestelmää, ja myös eduskunnassa on käyty keskustelua siitä, tarvitsevatko viljelijät lomaoikeutta, kun sitä ei muillakaan yrittäjillä ole. Me keskustassa olemme aina olleet kannattamassa sitä, että myös pienyrittäjillä tulisi olla lomaoikeusjärjestelmä. Niin kuin aikaisemmin toin esille, sitä meidän esityksessämme myös olisi haluttu kehittää, mutta se kaatui sitten mihin kaatui.

Nyt kuitenkin ollaan menossa eteenpäin eli ollaan saamassa yksi päivä lisää. Minusta se on hyvin tärkeää oikeastaan kahdessa mielessä: ensinnäkin viljelijät todella tarvitsevat lisälomapäiviä, ja toisaalta on myös se, että nyt kun hallitus esittää yhden lomapäivän lisäämistä, lähdetään oikeasti viljelijöitten lomatoiminnan ja lomaoikeuden kehittämisen tielle. Enää ei puhuta siitä, tulisiko lomapäiviä vähentää, tulisiko lomaa viljelijöillä olla ollenkaan, vaan yhteisesti nähdään, että maatalousyrittäjien loman tarve on olemassa.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tämä lakiesitys menee läpi ja että lomitustoiminnan kehittäminen ei jää tähän vaan sitä kehitetään kahtaaltaan, ensinnäkin lomapäiviä tultaisiin tulevaisuudessa saamaan lisää, ja toinen hyvin tärkeä asia, jonka ed. Rajamäkikin otti esille, on se, että lomittajien ammattitaitoa kehitetään, palkkausjärjestelmää kehitetään niin, että alalle on riittävästi tulossa ammattinsa osaavaa työvoimaa. Palkkaus tässä on erittäin merkittävä asia.

Tulee huomioida se, että tänä päivänä lomittajan tehtävä on erittäin vaativa. Kun tilakoko kasvaa ja tulee koko ajan uutta koneistusta, myös vaatimustaso nousee koko ajan. Tarvitaan lomittajien koulutusta huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Menen vielä sunnuntai/juhlapäivärajoitukseen, joka nykyisessä laissa on. Olisin toivonut, että tässä olisi tullut muutos myös siihen. Karjataloutta harjoittavat viljelijät joutuvat tosiaan tekemään työtään seitsemänä päivänä viikossa 49 viikkoa vuodessa ja myös sunnuntaisin. Viljelijät kokevat hyvin epäoikeudenmukaisena ja periaatteessa vääränä, että heidän sunnuntai/juhlapäivävapaamahdollisuuttaan rajoitetaan lailla. En tunne muuta lakia, jossa jonkin muun ammattikunnan lomaoikeutta rajoitettaisiin lailla, niin kuin tässä tapahtuu. Se on periaatteessa todella epäoikeudenmukaista. Käytännössä yllättäville sunnuntaivapaille ja juhlapäivävapaille on tarvetta olemassa. Se koetaan hyvin vaikeana, kun kolme sunnuntaivapaata on pidetty ja vuoden varrella voi tulla yllättäen tarpeita, että viikonloppuvapaa tulisi pitää, eikä se olekaan mahdollista, kun päivät on jo käytetty.

Ajattelin, että tulenkin tästä tekemään rinnakkaislakialoitteen, ja toivon, että se tämän lain yhteydessä käsitellään ja huomioitaisiin lain käsittelyssä. Sunnuntai/juhlapäivärajoituksen poistamisella ei ole taloudellisia vaikutuksia. Siinäkään mielessä sen ei pitäisi tuottaa ongelmia.

Pekka Nousiainen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä jo muutamassa puheenvuorossa on todettu tämän hallituksen esityksen tarpeellisuus muuttaa maatalousyrittäjien lomituspalvelulakia siten, että lomapäivien lukumäärä nousee 22:sta 23:een päivään. On erinomainen asia, että myöskin viljelijäväestö voi irrottautua työstä. Se edistää työssäjaksamista ja mahdollistaa tänä päivänä entisestään vaikeutuvissa oloissa elinkeinon harjoittamisen. Siinä suhteessa on syytä yhtyä niihin ajatuksiin ja toivoa valiokunnassa tälle lakiehdotukselle pikaista käsittelyä ja sen voimaan saattamista suunnitellussa aikataulussa.

Arvoisa rouva puhemies! Muutama kysymys, jotka liittyvät läheisesti tähän asiaan.

Kustannusvaikutukset, 24 miljoonaa markkaa, jotka tästä koituvat, tulevat kompensaationa siitä, että hallituksen ja myöskin eduskunnan toimesta leikattiin maatalouden kansallista tukea viime vuonna ja myöskin tänä vuonna. Nyt maatalouden tupon myötä tuota rahaa ollaan palauttamassa takaisin, josta osa käytetään maatalouden lomituspalvelujen parantamiseen. Tässä ei ole kysymys mistään erityisestä lisästä tai tilanteen huomattavasta parantumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta maatalouselinkeinoa kohtaan.

Meillä maatalouden lomitusjärjestelyissä on muutamia ongelmia, joista nousi esille jo sijaisapukysymys. On tutkittu asiaa ja todettu, että keskimäärin 3—4 päivää yrittäjää kohden jää sijaisapua hakematta siitä johtuen, että viljelijöillä on käsitys, että ei ole lomituspalveluja saatavissa ja että lomituspalvelut sijaisavun osalta eivät ole järjestyksessä. Tähän pitäisi saada kohennus siten, että työvoimaa olisi saatavissa ja että maksulliset lomittaja-avustuspäivät voidaan käyttää hyväksi ja että myös riittävät sijaisavut voidaan hyödyntää.

Maatalousyrittäjien työssä jaksaminen on siinä määrin keskeinen ongelma, että heidät on hyväksytty myöskin hallituksen työssä jaksamisen ohjelmaan kohderyhmäksi. Toivotaan, että sitä kautta tulee myöskin lisäselvitystä tähän asiaan.

Minä toivon, että tämä asia menee todella pikaisesti läpi ja kohentaa maatalousyrittäjien asemaa.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lämsä muisteli aikoja viime kaudella sosiaalivaliokunnassa, jossa erityisesti nämä viljelijöiden lomitusasiat olivat moneenkin kertaan esillä sen neljän vuoden aikana, jonka yhdessä siellä työskentelimme. Se oli todellista vääntöä, ja murheella piti panna merkille niitä heikennyksiä, joita sitten ehkä parannusesityksiinkin tuli, eli juuri esimerkiksi sunnuntairajoitus, johon ed. Lämsä viittasi. En tiedä, onko millään muulla ammattikunnalla tällaista rajoitusta, jossa lomapäivät rajoittuvat kolmeen sunnuntaihin kalenterivuodessa. Jos tulee jokin muu juhlapyhän tarve viettää lomaa, niin se on viljelijälle mahdoton, sitä ei tässä laissa tunnusteta. Tällaisista rajoituksista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn ammattiryhmään, pitäisi kyllä jo 2000-luvulla Suomessa päästä ehdottomasti pois.

Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee viljelijän sosiaaliturvaan, johon lomituskin oleellisena osana liittyy, se on vielä valitettavasti muihin työntekijäryhmiin tai palkansaajiin verrattuna huonompi. Osittain se liittyy ongelmallisiin työaikoihin. Esimerkiksi lasten päivähoito on hyvin vaikea järjestää monella tilalla, kun työskentelyrupeama painottuu kahteen jaksoon, aamuun ja iltaan. Lapsia on vaikea viedä kunnalliseen päivähoitoon ihan aamuvarhaisella, ehkä hakea pois päivällä ja taas viedä uudestaan. Tämä on käytännössä mahdotonta. Näin ollen on järjestetty erilaisia hoitorenkaita ja muita, koetettu käyttää kaikenlaista luovuutta, että viljelijät saavat myöskin tältä osin heille kuuluvan sosiaaliturvan, joka kuuluu muille oleellisena osana, ja pystyvät lapsensa hoitamaan.

Työterveyshuolto on ollut myös kehittymätön. Ilahduttavaa on, että siinä on viime aikoina saatu parannusta aikaan. Puutteet työterveyshuollossa ovat olleet suoranaisena syynä onnettomuuksiin ja riskien lisääntymiseen, mutta viime vuosina tämä kehitys on todella ollut myönteistä.

Sairausvakuutuspäiväraha on ollut erittäin problemaattinen. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa selvitettiin taannoin, että yli 30 000 viljelijää jäisi sairastuessaan kokonaan sairausvakuutuksen päivärahan ulkopuolelle, koska heidän ansiotulonsa jäävät alle 5 390 markan vuodessa. Sairauspäivärahahan lasketaan työtulojen perusteella. Kun hallitus viime kaudella poisti pienituloisilta ja tulottomilta minimisairauspäivärahan, silloin ei ikään kuin huomattu, että tässä suurin osa viljelijöistä jää sairastuessaan kokonaan turvan ulkopuolelle. Onneksi ministeri Perho on tarttunut tähän kysymykseen kiitettävästi, ja tähän ollaan saamassa ratkaisua aikaan.

Mitä sitten tulee työuupumukseen, niin varmasti se on tällä hetkellä polttava ongelma. Siihen osittain lomitusasiakin tietysti auttaa, mutta jaksamiseen liittyy monia kysymyksiä. Päällimmäisenä on varmasti huoli toimeentulosta ja sen jatkuvuudesta. Maatalouden kohonneet kustannukset ovat monin tavoin heikentäneet tuotannon kannattavuutta, ja kustannusten nousu on johtunut viljelijöistä riippumattomista syistä, polttoaineiden, lannoitteiden ja muiden tuotantotarvikkeiden hintojen noususta. Kustannusnousut ovat syöneet maataloustuloa, mikä on aiheuttanut epävarmuutta ja sitä myötä ollut osatekijänä myöskin tähän uupumukseen ja joissakin tapauksissa myös masennukseen. Lääkkeenä siihen on esitettävä muun muassa oikeudenmukaista tuloratkaisua maataloustuotannon osalle.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään keskustelemme vielä lisää maatalousyrittäjien sosiaaliturvasta, kun myöhemmin tänään on työttömyysturvaan liittyvä kysymys esillä.

Antti   Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys, jolla lisätään maatalousyrittäjien vuosiloman määrää 22:sta 23:een päivään, on hyvä ja kannatettava esitys. Sen taustallahan on myös se, että maatalouden yksikkökoot ovat kasvaneet ja viljelijöitten työmäärät ovat lisääntyneet voimakkaasti viime aikoina. Siinä mielessä on hyvin tarpeellista, että viljelijöitten jaksamiseen ja myöskin henkiseen hyvinvointiin kiinnitetään huomiota. Suomen elintarviketuotanto on entistä harvempien käsissä.

Täällä ed. Rajamäki sanoi, että tässä on nyt viljelijöiden tupo. Minä yhdyn ed. Hyssälän puheenvuoroon siinä, että kyllä maatalouden kustannuskehitys on ollut sellainen, että viljelijöitten asioita pitäisi hoitaa monella rintamalla. Yhden lomapäivän lisäys on vain pieni osa. Nyt tarvittaisiinkin toimia, joilla kannattavuutta parannettaisiin, muun muassa veropolitiikalla.

Haluan kiinnittää huomion myös siihen, että lomittajien saatavuuskysymys on tärkeä asia. Tässä on hyvä, että on edetty myöskin palkkauksen osalta ja sillä tavalla tehty lomittajan ammattia entistä houkuttelevammaksi, koska se on tärkeä ja vastuullinen työ. Myöskin maatalousyritysten kannalta on tärkeää, että on ammattitaitoista lomittajakuntaa saatavilla.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viljelijöitten sosiaaliturvahan on, kuten täällä on käynyt myöskin tässä keskustelussa ilmi, heikompi kuin muiden väestöryhmien. Pitää tietenkin muistaa, että viljelijäväestön sosiaaliturvaa on kehitetty vasta 30 viime vuoden aikana lakisääteisesti, kun ajatellaan maatalousyrittäjien eläkettä ja lomituslakia ja sijaisaputoimintaa. Nämä ovat hyviä asioita, ja näistä on aina jouduttu maataloustuloratkaisuissa sopimaan. Kuten täällä myöskin jo edellisistä puheenvuoroista kävi ilmi, 24 miljoonaa markkaa, joka nyt osoitetaan lisäyksenä näihin lomituspalveluihin, ei suinkaan tule ylimääräisenä viljelijäväestölle. Kun muistetaan, että viime vuoden aikana hallitus leikkasi kansallista tukipakettia 67 miljoonaa markkaa ja tälle vuodelle leikkaus on 50 miljoonaa markkaa, niin 24 miljoonaa on vieläkin erittäin pieni. Tämä tukee vain karjatalouden harjoittajia, mikä on sinänsä tärkeää, mutta kokonaisuutena ajatellen, kuten edelliset puheenvuoronkäyttäjät toivat esille, on erittäin vahvasti kysymys myöskin viljelijäväestön toimeentulosta ja sitä kautta jaksamisesta. Toimeentulo on heikentynyt ennen kaikkea siksi, että maatalouden kustannukset ovat kohtuuttomasti nousseet.

Mauri  Salo  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys maatalousyrittäjien lomituslain ja lomituspalvelun muuttamisesta on ihan oikean suuntainen. Karjatalouden harjoittajat ovat joutuneet nykyisessä rakennemuutoksessa entistä tiukemmalle, ovat joutuneet kasvattamaan yksikkökokoa, mikä aiheuttaa tietenkin paljon lisätöitä. Tämä yhden päivän lisäys sinänsä ei maata mullista, mutta niin kuin totesin, tämä on oikean suuntainen. Tällä asialla ei tietenkään voida kuitata koko maatalouden tupoa, vaan sitä on edelleen vietävä eteenpäin.

Uupumus työssä ja uupumus työstä ovat kaksi eri asiaa. Maatalousväestö uupuu työstä, ja se on se seikka, joka aiheuttaa yhteiskunnalle jatkossa entistä suurempia kustannuksia, jos siihen asiaan ei nyt ja juuri kunnolla paneuduta. Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä myös siihen asiaan jo otetaan kantaa ja valmistellaan uusia hallituksen esityksiä.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka en olekaan tämän alan varsinainen asiantuntija, asun kuitenkin maaseutupaikkakunnalla, joten jonkinlaista sivusta seuraamista ja näkemystä aiheeseen liittyen on. Hallituksen esitys, joka pitää sisällään yhden päivän lisäyksen lomituspalveluihin, on varsin hyvä, kun ajattelee sitä, että tässä yhteiskunnassa joka alalla tapahtuu tämmöistä työn tehostumista, intensiivisyyden lisääntymistä ja henkistä raskautta. Puhutaan yleensä jaksamisesta. Siinä mielessä tämä on ihan paikallaan oleva esitys, ja kustannuksiltaan 24 miljoonaa markkaa ei mielestäni mikään kovin suuri panostus tälle alueelle ole.

Sen sijaan liian vähälle huomiolle on jäänyt maatalouslomittajan työ ja se, mitä se edellyttää, sanotaan, ammattitaidollisesti ja maatalouslomittajien saatavuuden osalta. Ed. Rajamäki viittasi siihen, että tämä työ on luonteeltaan hälytysluonteista. Hälytysluonteisuus osaltaan tuo rasittavuutta lomittajan työn sisältöön, ja siinä mielessä pitäisi huomioida valiokuntavalmistelussa se, millä tavalla maatalouslomittajan asemaa huomioidaan, jotta hän jaksaa sitten tosiaan tehdä työtä, ettemme me seuraavaksi puhu siitä, miten lomittaja on uupunut eikä jaksa tehdä työtään. Koulutuspuoli: niin kuin täällä on tullut esiin, teknologia on tälläkin alueella kehittynyt valtavasti, että on edellytykset sitten suoriutua näistä maatalouslomittajan tehtävistä kaikissa vaiheissa. Toivoisinkin, että valiokunta huomioi näitä asioita.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on aivan oikean suuntainen ja sinällään kannatettava. Käyty keskustelu osoittaa asian tärkeyttä, johon on syytä yhtyä. Eräs kysymys koskettaa juuri maatalousyrittäjyyden osalta alan kiinnostavuutta ja nimenomaan sukupolvenvaihdostilanteissa. Alalla nyt yrittäjinä olevat ovat tottuneet tekemään pitkää päivää ja tottuneet työn olosuhteisiin, mutta kuinka tulevat sukupolvet ja tulevat viljelijät? Tähän meidän kannattaa erityisesti kiinnittää nyt käytävässä jatkokeskustelussa huomio, samoin kuin siihen, että meillä on vastuullisia ja ammattinsa hyvin osaavia maatalouslomittajia, kuten tällä hetkellä on. Tämä on myös tärkeä kysymys. Kun talonväki uskoo talon lomittajalle, siinä on annettu paljon vastuuta.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on kauan odotettu uudistus, tämä yhden lisäpäivän saaminen lomaoikeuteen. Tätä erityisen mielihyvällä tervehditään niissä karjatalousyrityksissä, jotka tällä hetkellä tuota arvokasta työtä tekevät ja siihen edelleenkin uskovat ja tuottavat meille kaikille suomalaisille puhdasta, turvallista ruokaa. Tämä on myöskin aitoa työn jakamista. Missään muualla ei voida oikeastaan osoittaa tällä hetkellä, että näin tehokkaalla tavalla pystyttäisiin järkeviä työpaikkoja luomaan jakamalla työtä kuin tässä.

Arvoisa puhemies! Tähän kuitenkin muutama epäkohta ja korjattava asia edelleenkin liittyy. Täällä moneen kertaan mainitut sijaisavut ovat sellainen ennalta arvaamaton ja hyvin nopeasti eteen tuleva asia. Silloin meillä täytyy olla riittävä resurssi ja riittävän hyvin koulutettuja lomittajia, jotta tämä yhä teknistyvä, monimutkaistuva ja yhä suuremmat riskit sisällään pitävä maatalousala myöskin pyörisi silloin, kun isäntäväestä jompikumpi taikka mahdollisesti molemmat ovat kykenemättömiä tuota työtä tekemään.

Myöskin sairaan lapsen hoito on sellainen asia, jota pitää hyvin tarkkaan valiokunnan nyt miettiä, millä tavalla se järjestetään. Siinä on selkeästi tullut palautetta, että on olemassa ongelmia eikä ole pystytty hoitamaan lapsen sairastuessa lomittajaa, työvoimaa. Tähän on aivan erityisesti kiinnitettävä huomiota. Myöskin maatalousyrittäjien työssäjaksaminen on sellainen asia, jota myöskin muut toimenpiteet kuin lomitusajan ja päivien määrän lisääminen edesauttavat. Niitä täytyy myöskin vahvasti selvitellä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä sinänsä erinomaisen hyvä hallituksen esitys tällaisenaan on toivottava ja, niin kuin useassa puheenvuorossa on todettu, nopeasti käsiteltävä ja voimaan saatettava.

Mutta se, mitä haluaisin tähän sanoa ja lisätä käytyyn keskusteluun viitaten, on, että erinomaisen monella maatilalla, nimenomaan karjatilalla, on viljelijäpariskunta sillä lailla loppuun ajettu, että kun toiset ihmiset taistelevat ylipaino-ongelmiensa kanssa, kyllä allekirjoittaneen osalta katsoen ja kulkien näyttää vähän sellaiselta, että ihmiset nääntyvät sen työn alle. Tämä asia ei ole ollenkaan vähäinen. Siihen pitäisi enemmänkin ottaa kantaa ja näköalaa kuin nyt käydyssä keskustelussa esille tullut on. Se on todella vastuunalaista, väitän, että myöskin taloudellisesti raskasta, ja siinä on monenlaiset huolet olemassa, niin että tämän osalta vaatisi laajemmankin selvityksen keskusteluun, mitä ongelmia erityisesti karjataloudenharjoittaja-viljelijöillä on.