Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksuista määräävä laki kaipaa uudistamista. Siinä mielessä olen tehnyt käsitteillä olevan lakialoitteen, jota aikamoinen määrä kansanedustajia on myöskin kannattanut. Sen takia ... (Ed.Rajamäki: Olisi voinut kerätä nimiä vähän laajemmalti!) — Olen, ed. Rajamäki, aivan samaa mieltä asiasta, mutta teknisistä syistä se ei ollut mahdollista. Toivon, että tähän hyvin laajasti nyt eduskunnassa voitaisiin yhtyä, sillä tämä aihepiiri on sellainen, että se koskee meitä kaikkia, kunhan kerkiämme vain tiettyyn ikään. Sen takia perustelen sitä ehkä vähän huolellisemmin.

Väestön ikääntymisen seurauksena pitkäaikaisen laitoshoidon tarve on lisääntynyt voimakkaasti. Hoidon järjestäminen on kunnille varsin kallista, mutta toisaalta se on myös suuri tulonlähde kunnille, kustantavathan potilaat hoitonsa asiakasmaksujen muodossa. Viime aikoina esille on kuitenkin noussut yhä useammin ongelmia liittyen juuri laitoshoidon asiakasmaksuihin. Moni eläkkeellä oleva pariskunta on yllätyksekseen huomannut, että kotiin jäävän puolison elintaso on laskenut kohtuuttomasti toisen joutuessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Tähän tilanteeseen ajaudutaan yleensä siksi, että kunnalla on oikeus laskuttaa pitkäaikaisen laitoshoidon potilaalta jopa 80 prosenttia hänen kuukausituloistaan, nettotulosta.

Eläkeläisten keskuudessa sellainen tulonjako, jossa toinen aviopuoliso tienaa tai saa eläkettä 10 000 markkaa kuussa ja toisen tulot koostuvat ainoastaan mahdollisesti kansaneläkkeestä, on edelleen hyvin yleinen. Tämä johtuu siitä, että kotiäitiys oli aiemmin huomattavasti yleisempää kuin nykyisin. Näin ollen myös eläkkeellä ollessaan aviopuolisot rahoittavat menonsa pääosin miehen eläketuloilla. On siis luonnollista, että jos perheen kuukausituloista peritään yhtäkkiä lähes 80 prosenttia asiakasmaksuina, muodostuu vuosien varrella hankitun tavanomaisen omaisuuden kustannuksista huolehtiminen pian ylivoimaiseksi.

Pitkäaikaisen laitoshoidon maksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa n:o 734/1992, siis yhdeksän vuotta sitten. Asetuksen 15 §:n 5 momentissa säädetään, että ennen kuin pitkäaikaisen laitoshoidon tulosidonnainen maksu määrätään, tulee maksun määrääjän selvittää, onko hoitoon otettu palvelunkäyttäjä ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa, avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa tai onko hänellä alaikäisiä lapsia, joiden elatus on ollut kokonaan tai osittain riippuvainen palvelun käyttäjän tuloista. Selvityksen perusteella maksu tulee tarvittaessa määrätä. Toisin sanoen mitään muuta ei oteta huomioon tämän asetuksen perusteissa, ei esimerkiksi sitä, minkälaiseksi kotiin jäävän puolison elämä muotoutuu. Asetuksen säännös ei sen sijaan siis edellytä, että hoidon aikana selvitettäisiin omaisten taloudellinen tilanne ja siinä mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Tähän on päädytty sen vuoksi, että hoidon aikainen omaisten taloudellisen tilanteen jatkuva seuraaminen kunnan tai kuntayhtymän toimesta merkitsisi erittäin suurta lisätyötä viranomaisille. Tyypillinen suomalainen hallintokäytäntö, arvoisa puhemies. Systeemin kannalta asiaa katsotaan, ei kyseisen avioparin kannalta.

Syksyllä 1999 tätä asetusta hivenen muutettiin. Silloin tuli uusi asetus koskien pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksuja, joissa annetaan kunnan sosiaaliviranomaisille mahdollisuus alentaa maksua, jos se katsotaan aiheelliseksi. Siis harkinnanvaraisuutta lisättiin. Käytännössä nuo alennukset ovat kuitenkin osoittautuneet marginaalisiksi, koska asetus jättää kunnille edelleen tulkinnanvaraa. Uudella asetuksella pyrittiin pikemminkin tekemään tarpeettomiksi puolisoiden väliset elatussopimukset, joilla aiemmin oli pystytty turvaamaan kotiin jääneen puolison toimeentulo.

Avioliittolain 46 §:ssä määrätään nimittäin puolisoiden välisestä elatuksesta. Siinä todetaan, että puolisoille suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Periaatteessa elatussopimus siis sallii puolisoiden väliset elatussopimukset silloinkin, kun kysymyksessä ei ole puolisoiden välinen ero tai muu erimielisyys.

Toisaalta mikään laki ei velvoita kunnan sosiaalilautakuntaa vahvistamaan tällaista sopimusta, jos se sitä yksipuolisesti ei katso aiheelliseksi. Kunnat ovatkin lähes poikkeuksetta viime vuosina jättäneet vahvistamatta avioparien väliset elatussopimukset, joissa on varauduttu toisen aviopuolison mahdolliseen pitkäaikaiseen laitoshoitoon.

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä yksi ihan reaalinen elatussitoumus, joka on minulle toimitettu ilman nimiä. Luen sen vain ääneen. "Täten sitoudun elämäni loppuun saakka suorittamaan vaimolleni X.Y:lle hänen elatustaan varten 6 000 markkaa kuukaudessa. Tämä summa on tarkistettava voimassa olevan elinkustannusindeksin mukaisesti. Tietty paikkakunta 3.3.1998." Kaikki nimikirjoitukset oikein ja niin päin pois. Tämä on lähtenyt kyseisen asuinkunnan alueella käsittelyyn, ja vaikka näin on sovittu, 6 000 markkaa, niin päätös tästä kaikesta kyseisen kunnan kautta oli se, että siitä hyväksyttiin ainoastaan 4 000 markkaa. Itse olen jäänyt miettimään, miten tällainen on mahdollista.

Kun pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutunut henkilö ja tämän puoliso katsovat, että tätä edellä mainittua puolisoiden välistä elatusvelvollisuutta ja siitä määrättävän lain henkeä rikotaan kunnan taholta, on muutosta haettava käräjäoikeudelta. Siis edellä kerrottu hintaesimerkki olisi ollut mahdollista purkaa käräjäoikeuden kautta. Mutta miksi näin?

Tuo prosessi on varsinkin vanhuksille raskas, pitkä ja kallis, eikä varmasti kenellekään miellyttävä. Käräjäoikeus toisin sanoen ei voi olla eikä saa olla ainoa tie kotiin jäävän puolison toimeentulon turvaamiseksi sellaisessa tapauksessa, jossa puolisoista selkeästi suurituloisempi joutuu pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Tilanne vaatiikin mielestäni koko asiasta määräävää lakia. Se on nyt tällä hetkellä asetustasoinen.

Laista tulee tehdä yksiselitteinen ja kattava. Se ei saa jättää tulkinnanvaraa sen paremmin kunnille kuin perheillekään. Tasapuolisin malli sekä kunnan että perheen kannalta on sellainen, jossa maksu määräytyy pariskunnan yhteenlasketuista tuloista niin, että toisen joutuessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon puolet jää kotiin jäävälle puolisolle ja toinen puoli määrättäisiin kunnalle menevänä asiakasmaksuna. Esimerkiksi näin.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt tämän lakialoitteeni viime vuoden marraskuussa, ja kuukautta myöhemmin Helsingin kaupunki otti käyttöön tähän suuntaan liittyvän Helsingin kaupungin alueella toimivan ohjeiston, joka on tullut voimaan nyt tammikuun alusta. Siinä noudatetaan seuraavia periaatteita pitkäaikaishoidon maksua määriteltäessä. Tämä on varmasti hyvä pohja asian jatkokehittelylle, niin että se saisi Suomessa laajemmankin hyväksynnän.

Ensinnäkin pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään hänen maksukykynsä mukainen hoitomaksu. Siis ei jonkin taulukon mukaan noin vaan, vaan potilaan oman maksukyvyn mukainen hoitomaksu. Maksu on enintään 80 prosenttia hoidossa olevan jatkuvista nettotuloista edellyttäen, että hän on yksinäinen ihminen. Nettotuloista vähennetään henkilön henkilökohtaiseen käyttöön tulevana osuutena 20 prosenttia, kuitenkin vähintään asiakasmaksuasetuksessa määrätty käyttövara 450 markkaa + mahdollinen rintamalisä.

Jos henkilö on ennen pitkäaikaishoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa, avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa ja on kotiin jäävää puolisoa suurituloisempi, määritellään maksu seuraavasti: Kun hoidettavan tuloista on vähennetty 20 prosentin käyttövara ja jäljelle jäävä summa on suurempi kuin puolison omat tulot, lasketaan tämä summa ja puolison tulot yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan hoitomaksun suuruus. Näissä tapauksissa ei erikseen oteta huomioon asumis- tai muita kustannuksia.

Kaikissa tapauksissa kotiin jäävälle puolisolle on toimeentuloa varten jäätävä täyttä kansaneläkettä vastaava määrä, ja tämän turvaamiseksi otetaan huomioon hoitomaksun vähennyksenä myös kotiin jäävän puolison asumismenoja.

Pari esimerkkiä lopuksi, mihin se johtaa avioparin kohdalla.

Ensimmäinen esimerkki käsittelee sitä, että jos suurempituloinen puoliso joutuu laitoshoitoon ja hänen työeläkkeensä on 8 500 markkaa kuukaudessa, se aiheuttaa näiden laskujen jälkeen tilanteen, jossa kotona olevan puolison toimeentuloa varten jää 755 markkaa, nykykäytännöllä.

Mutta jos otetaan käyttöön uusi menetelmä, jonka muun muassa Helsinki on jo ottanut, silloin aivan samasta työeläkepohjasta lähtien kotiin jäävän puolison toimeentuloa varten jää 5 150 markkaa, jolla ehkä voi olettaa, että hän kotioloissa, samanlaisessa elämäntilanteessa kuin aikaisemminkin, pärjää.

Jos joku jää miettimään näitä asioita lähemmin, niin näitä laskuesimerkkejä on jokaiselle tulotasolle erikseen.

Mutta, arvoisa puhemies, lopetan lakiesittelyni tähän ja toivon tälle suotuisaa menestystä eduskunnassa ja kyseisessä valiokunnassa. En pitäisi aivan mahdottomana, että hallitus voisi näin tärkeän sosiaalipoliittisen uudistuksen ottaa omaksi esityksekseen ja tuoda sen vielä tämän hallituskauden aikana tähän saliin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Akaan-Penttilälle hyvästä lakialoitteesta ja hyvästä esittelystä. Alkuperäisessä lakialoite 159:ssä oleva esimerkki eläkeläispuolisoiden tuloista, joista toinen tulo on 10 000 markkaa ja toinen ainoastaan kansaneläke, ei ole suinkaan ainut niistä, jotka johtavat ongelmiin. Niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, monilla muillakin tulotasoilla tällainen ongelmatilanne syntyy. Asuminen on kallistunut, elinkustannukset kotiin jäävälle puolisolle ovat nousseet ja ne ovat hankalia yksin suorittaa. Nimenomaan asumisen kannalta tilanne on hankala. Näin ollen tämä ongelma on varsin usein tullut vastaan myös pienimmillä eläketuloilla tai pienimmillä eroavaisuuksilla, joita eläkepuolisoiden välillä on. Näin ollen toivon samaa, että hallitus voisi tämän asian ottaa omaan ohjelmaansa vielä tämän vaalikauden aikana ja aloittaa sen valmistelut ja tuoda sen eduskuntaan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaissairaan puolison taloudelliseen asemaan on useissa eri yhteyksissä viime vuosina kiinnitetty tässä talossa huomiota. Kyse on käytännössä erittäin vakavasta kysymyksestä. Useasti vielä on kyse paremmin tienaavan puolison joutumisesta pitkäaikaissairaanhoitoon, jolloin 80 prosenttia on viety rahasta, ja tällöin pienellä eläkkeellä ja tuloilla oleva puoliso, useasti vaimo, on käytännössä joutunut maantielle eli asunnosta ulos. Tässä suhteessa tällainen puolisoiden välinen elatussopimusjärjestelmä on eri kaupungeissa eri tavalla onnistunut. Joissakin se on onnistunut, joissakin ei. Muun muassa viime kesänä sain lukuisia soittoja Kuopiosta. Kuopion kaupunki ei hyväksynyt näitä sopimuksia, ja inhimillistä hätää aiheutettiin kotiin jäävälle pitkäaikaissairaan puolisolle.

Tässä asiassa, kun omalta osaltani muun muassa tein kirjallisen kysymyksen viime vuoden loppupuolella, silloin ministeri Soininvaarahan ei kokenut tarvetta asetuksen 15 §:n korjaamiseen sillä tavalla, että puolison taloudellinen asema tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. Tämä oli erittäin valitettavaa ja osoitti, että peruspalveluministeri oli aika kaukana kyllä arjen ilmentymistä, että hän ei kokenut, että tässä oli mitään puuttumisen tarvetta.

Lakialoite puuttuu tähän samaan kysymykseen, mutta tämä asiahan on ilman muuta hallituksen esityksen kautta korjattava. Tässä yhteydessä kaikki paine hallituksen suuntaan on tarpeen. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä, jotta asiaa olisi voitu voimallisemmin lähteä edistämään ja eduskunnasta viestittämään hallitukselle, että tämä olisi kiertänyt kokoomuksen eduskuntaryhmän sijasta myös muissa ryhmissä. Minä uskon, että meitä olisi erittäin paljon, jotka olisimme yhdessä voineet tätä asiaa lähteä edistämään. Nyt on joka tapauksessa tärkeätä, että tässä asiassa painetaan hallituksen suuntaan, että hallitus puuttuu tähän asiaan, johon eduskunta todella viimeisen vuoden aikana eri yhteyksissä on puuttunut. Tässä on eräs malli. Nopein olisi se, että hallitus muuttaa asetusta, jotta tämä tavoite toteutuu, ja ministeri Soininvaara ymmärtäisi tämän tehdä.

Jouko Jääskeläinen /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Näyttää siltä, että tänään on oikein hyvä nippu lakialoitteita meiltä edustajilta. Varmaan niitä käsittelemällä joku viikko voitaisiin mennä. Melkeinpä kaikki nämä varmaan voitaisiin laeiksi laittaa, myös tämä ed. Akaan-Penttilän erinomainen aloite. Tässähän on tietysti taustalla se yleisempi ongelma, että sosiaalilainsäädännössämme on samoin kuin verotuksessa käytännössä hyvin paljon tätä ihmisen erillisyyden periaatetta. Tämä sama problematiikka tulee myös silloin, jos palkkatuloa on kovin epätasainen määrä. Toinen hankkii lisää tuloja ja häviää progressiossansa. Ed. Akaan-Penttilä on tässä tavallaan myös yleiseen ongelmaan puuttunut, siihen, että luonnollinen perhekeskeisyys puuttuu meidän verolainsäädännöstämme ja myös maksupuolelta. Siinä mielessä toivon myöskin tälle aloitteelle nopeaa ja myönteistä käsittelyä. Tietysti on hyvä, että Helsinki on tehnyt omalta osaltansa muutoksen, mutta eihän voi olla niin, että yhden suhteellisen vakavaraisen kunnan ohjeilla sitten elettäisiin muuallakin. Kyllä siinä tarvitaan varmaan lakeja myöskin sinne muualle, missä talous on ehkä vielä tiukempi. Yritin kuunnella tarkkaan, olisiko Helsingin malli itse asiassa maksajan kannalta jopa hieman edullisempi itse asiassa kuin mitä ed. Akaan-Penttilä esittää, mutta luulen, että 50 prosenttiakin olisi varsin hyvä taso.

Olisin mielelläni myös nimeni tähän laittanut, jos olisi kysytty, mutta kannatetaan näin jälkikäteen.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilän lakiehdotus on hyvä, kuten täällä on jo todettu, ja esittely oli hyvä. Mielenkiintoisinta siinä oli Helsingin malli. En todellakaan ollut siitä kuullut. Tuntuu varsin realistiselta, että jos yli 5 000 markkaa saisi käteen kotona oleva, hän pystyisi siellä asustelemaan, verrattuna tähän nykytilanteeseen, jossa hyvin moni vanhus joutuu omakotitalostaan, omasta asunnostaan, kodistaan luopumaan siinä tilanteessa, kun toinen joutuu laitoshoitoon.

Kysymyksessähän on paljon suurempi problematiikka kuin miltä näyttäisi. Tämähän asettuu siihen suureen kontekstiin, joka liittyy meillä terveydenhuollon kriisiin. Meillä Suomessahan kansainvälisesti katsottuna peritään erittäin suuria asiakasmaksuja. Ovat ne sitten juuri näitä laitosmaksuja tai mitä muita maksuja, meillä on erittäin suuret maksut. Viime vuoden alussahan näitä vielä korotettiin, kun siihen asetuksella annettiin mahdollisuus. Sitten tuli perusmaksu vielä, hoitopäivämaksut nousivat ja päiväkirurgiamaksut nousivat. Esimerkiksi viikon sairaalahoito maksaa jo yli 1 000 markkaa. Kymmenessä Oecd-maassa potilas selviää koko tästä hoidosta maksutta. Elikkä meillä todellakin olisi tässä terveydenhuollon maksurasituksessa vähän katselemista. Suomi käyttää Oecd-maiden joukossa keskimääräistä vähemmän terveydenhuoltoon, ja myöskin julkisen sektorin panos on keskimääräistä pienempi, toisin kuin yleensä väitetään. Jos Suomi käyttäisi EU-maista vähän toiseen malliin — katsotaan vaikka Pohjoismaita, siis Suomi käyttää EU-maista toiseksi vähiten bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon, ja verrattuna naapureihin panemme 50 miljardia markkaa terveydenhuoltoon — jos panisimme saman verran kuin Norja, suhteutettuna bruttokansantuotteeseen, meidän pitäisi panna 67 miljardia. Vastaavasti Ruotsin osalta meidän pitäisi panna 67 miljardia markkaa ja Tanskan osalta 60 miljardia markkaa, jotta olisimme samalla tasolla.

Mistä nämä luvut kertovat? Nämä kertovat siitä, että Suomessa laitetaan terveydenhuoltoon — mihin tämä problematiikka liittyy — laitoshoitoon etc., huomattavasti muita maita vähemmän rahaa. Ja me kuvittelemme, että olemme niin fiksuja ihmisiä, että saamme tällä rahalla hyvää ja laadukasta hoitoa, ja että se on kohtuullista myöskin asiakkaille. Näin ei ole. Tällaisia fakiireja emme ole. Lähivuosina terveydenhuollon on saatava isompi siivu yhteisestä kakusta. Väestömme vanhenee, on huonompikuntoista kuin tähän saakka. Kerta kaikkiaan meidän on tämä koko järjestelmä rukattava uuteen uskoon.

Tällä hetkellä tilanne on henkilöstön osalta erittäin murheellinen. Meillä järjestelmä vielä toimii. Paikoitellen on suuria puutteita, mutta henkilöstö on erittäin uupunutta. Kuulin tästä juuri eilen Kansanterveyslaitoksen pääjohtajan Jussi Huttusen esityksen. Meillä on myöskin osassa laitoksia merkittäviä jonoja. Tämä terveydenhuollon kriisi syntyy, paitsi korkeista asiakasmaksuista, joista nyt on puhetta, myös järjestelmästä, joka on kaatumassa sisältä päin, työntekijöitten uupumuksena, lääkäripulana, joka näkyy jo perusterveydenhuollossa. Se näkyy näitten palveluitten heikkona laatuna ja olemattomana palvelutasona.

Tämähän rassaa eniten vähävaraisia ihmisiä, koska he käyttävät näitä palveluita eniten. Suhteessa heidän tulotasoonsa asiakasmaksut ovat kaikkein korkeimpia. Maksukatto ei auta Suomessa siinä määrin kuin muissa Pohjoismaissa. Vertasin äsken Ruotsia ja Norjaa. Todettakoon, että Ruotsissa maksukattokin tulee asiakasmaksuissa vastaan jo 1 200 kruunun eli Suomen 800 markan kohdalla, ja Norjassa Suomen 1 200 markan kohdalla, kun maksukatto Suomessa on 3 500 markkaa. Kaikki Pohjoismaat ovat kyenneet hoitamaan nämä asiat paremmin, mutta kuten sanottu, he käyttävät enemmän rahaa bruttokansantuotteesta tähän asiaan.

Niilo  Keränen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ehdotus on erinomainen. Käytännössä olen työssäni joutunut terveyskeskuksessa useinkin määrittelemään sitä hetkeä, jolloin terveyskeskuksessa olevasta potilaasta tulee pitkäaikaispotilas. Useinkin on tällöin tullut esille juuri niitä tilanteita, joitten korjaamiseen tämä ed. Akaan-Penttilän aloite nyt puuttuu. Oma yksikköni on ollut niin pieni yksikkö, että siellä on pystytty kuitenkin yleensä ottamaan kaikki sosiaaliset seikat huomioon asianmukaisesti eikä kotiin asumaan jäänyt puoliso ole joutunut kohtuuttomaan asemaan. Kaikkialla ei varmaan olla näin joustavia. Siksi on perusteltua saada nämä asiat lakipykälään, kuten edustaja esittää.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämä käytäntö, että tunnustettaisiin perheen tulojen merkitys molemmille puolisoille ja koko perheelle, laajenisi jatkossa muun muassa perheverotukseen. Siellähän yhden tulonsaajan perheessä on täsmälleen sama tilanne kaiken aikaa, ei pelkästään sairastuttaessa.

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Myös minun mielestäni ed. Akaan-Penttilän aloite on kannatettava. Siinä on ennen kaikkea oikea periaatteellinen lähtökohta, joka tulisi ulottaa mielestäni laajemminkin lainsäädäntöömme, nimittäin se, että perhettä tarkastellaan yhtenä taloudellisena yksikkönä, jota se todellisuudessa myös käytännössä on.

Ed. Akaan-Penttilän aloite korjaisi epäkohdan, josta myös minä olen saanut omalta alueeltani yhteydenottoja. Näissä tilanteissa perheen tulojen romahdus tulee usein ikääntyneille pariskunnille yllätyksenä, johon ei ole osattu varautua. Ajattelen, että on epäinhimillistä, että samaan aikaan kun ihminen joutuu sopeutumaan puolisonsa pitkäaikaiseen ja vakavaan sairauteen, hän joutuu myös kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin.

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Uskallan nyt liittyä tähän keskusteluun, vaikka edelliset puheenvuoron käyttäjät ovat kaikki olleetkin lääkäreitä. Yhteiskunnassamme tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet hyvin voimakkaasti, ja tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että nimenomaan pitkäaikaistyöttömät ja pitkäaikaissairaat ovat joutuneet kaikkein suurimpaan ahdinkoon yhteiskunnassamme. Tämä taloudellinen kasvu, joka on ollut hyvin myönteistä tässä maassa, ja siitä saamme olla kaikki iloisia, ei ole näitä ihmisryhmiä paljon koskettanut. Sen takia ehdotettu muutos näihin maksuihin on todella perusteltu. Erityisesti iloitsin myös siitä ehdotuksen perusteluissa, että ehdotuksen tekijä, ed. Akaan-Penttilä, kiinnittää huomiota kotityön arvoon, sen työn, mitä kotona ovat kotiäidit tai virkaäidit tehneet työpäivän jälkeen. Sille työlle tulisi antaa myös yhteiskunnassamme arvo, joka sille kuuluu.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Riksdagsledamot Akaan-Penttiläs lagmotion är mycket bra. Det kan inte vara värdigt i ett välfärdsland som Finland att man inte högaktar de hemmaarbetandes situation på ett bättre sätt än vad vi hittills gjort. Den som har låg pensionsinkomst kan faktiskt köras från hus och hem när mannen hamnar in på sjukhus, ofta går det den vägen.

Det är ju så att vi har en avgiftsförordning som styr det här och som gör att kommunerna skall kunna beakta avgifterna vilket de också gör i de flesta fall.

Maksuasetus tosiaan ohjaa tämän, ja useimmissa kunnissa tämä pelaa suhteellisen hyvin. Mutta meillä on myöskin oikeudessa monta tapausta esimerkkeinä siitä, että kunnat eivät aina noudata näitä sääntöjä, ja sen takia tarvitaan lain muutoksia. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota tähän. Olen itsekin tehnyt lakialoitteen elatussopimuksesta, joka tosiaan lain tasolla myös sitoisi täysin kuntia noudattamaan puolisoiden kesken tehtyä elatussopimusta. Toivottavasti tämä lakialoite tulee yhtä aikaa käsittelyyn ja mahdollisimman nopeasti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aloitteen tekijä ed. Eero Akaan-Penttilä on osoittanut syvää elämäntuntemusta tehdessään tämän aloitteen, koska monet ihmiset ovat vaikeassa tilanteessa, kun puoliso, jonka varassa pääasiallinen talouden tulonsaanti on ollut, sairastuu niin vaikeasti, että tulevat nämä kalliit hoitokustannukset. Siinä monta kertaa omakotitaloa asuva puoliso kokee ongelman: on sairautta, siitä henkistä huolta ja hätää, ja ehkä myös itsellä on sairautta. Saattaa olla monia huolenaiheita kiinteistöstä, kymmeniätuhansia vaativia välttämättömiä kunnostuksia. Tässä on taloudellinen ahdinko hyvin lähellä. Joudutaan luopumaan ehkä omakotitalosta ja on henkistä hätää, joka saattaa aiheuttaa terveemmällekin puolisolle sairautta.

Toivon, että aloite menee myönteisesti eteenpäin ja että kunnille annetaan myös riittävät resurssit täyttää ne tehtävät, mitkä kunnille tässä asiassa uskotaan ja on uskottu.

Seppo Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Helsinkiläisten eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta otti tämän asian hallitusneuvottelujen yhteydessä esille ja kirjallisesti esitti sen eri ryhmille ja hallitukselle. Mutta ei se asia oikein vetänyt. Tosin sosiaali- ja terveysministeri lupasi, että asiaa viedään eteenpäin, ja tunnisti ongelman.

Siinä mielessä on hyvä, että ed. Akaan-Penttilä on nyt tarttunut härkää sarvista ja tehnyt lakiesityksen asiasta. Mutta helsinkiläisten eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta kyllä näytti voimansa siinä, että se sai Helsingin neuvoteltua tähän taakse. Helsingissä tämä on jo elävää elämää.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Mielihyvin kommentoin muutamia asioita. Olen tietysti kovin ilahtunut, että salin eri puolilta on näin paljon tullut kannatusta asialle. En oikeastaan ihmettele sitä yhtään, koska fiksut edustajat puhuvat juuri niin kuin he ovat täällä puhuneet. Se, että ei ole kaikilta kerätty nimiä, johtui pelkästään teknisistä asioista eikä mistään muusta.

Perhekeskeisyys, jota täällä keskustelun kuluessa korostettiin, on yksi ajatus tämän kaiken takana. Taloudelliseksi yksiköksi Suomessa pitäisi paljon luontevammin monta kertaa todentaa ja tunnustaa perhekokonaisuus. Tosiaan on käynyt välillä niin, kuin ed. Hyssälä esimerkiksi sanoi, että kotiin jäävä puoliso on taloudellisten syiden takia joutunut kodistaan muuttamaan jopa toiselle paikkakunnalle. Se on aika hurja rangaistus, että ensin aviopuoliso joutuu laitoshoitoon ja sen jälkeen oma elinpiiri vielä muuttuu. Se ei voi olla sivistynyttä meininkiä.

Se, että ed. Löv on jättänyt aloitteen elatussopimuksesta, joka suoraan kytkeytyy tähän, on aivan erinomaista kuulla. Toivotaan, että se menee läpi. Se on toinen tie hoitaa tätä asiaa ja oikeastaan eräässä mielessä jopa vähän loogisempi, inhimillisempikin.

Perheverotukseen liittyvistä asioista oli hauska kuulla myös ed. Keräsen kannanottoja.

Se, että Helsingin eläkeläisten neuvottelukunta on asiassa ollut liikkeellä, on minulle selvinnyt vasta vuodenvaihteen tienoilla. Mutta tämä kaikki keskustelu osoittaa, että yhteistyöstä on kysymys näissä asioissa. Sillä lailla tässäkin on vähän näytön paikka tällä talolla.