Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On sanottu, että pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Nyt ollaan tuon tilanteen edessä. Tärkeänä pidän senkin elämänohjeen noudattamista, että älkää riidelkö matkalla, sillä hallituksen niukahkoon eduskunnan enemmistöön perustuva luottamus edellyttää todella hyvää yhteistyökykyä ja myös yhteistyöhalua. Lähtökulma hyppyrin nokalta on kuitenkin hyvä, ja edellytykset onnistumiselle ovat olemassa. Hallitusohjelma myötäilee annettuja vaalilupauksia. Se ohjelmana ei ole paremman huomisen esteenä. Avoimia ja selvitystä vaativia asioita on runsaasti. Niitä on muun muassa vero- ja liikennepolitiikan suunnalla. Ne tulevat olemaan hallituksen tulevaisuuden kannalta kiperiä koetinkiviä. Niiden kautta mitataan hallituksen toimintakykyä ja yhteishenkeä, jopa sen toimikauden pituutta.

Hyvää ohjelmassa on, että painopiste on työttömyyden nujertamisessa. Myönteistä on sekin, että paljon parjatusta työreformista on luovuttu ja vakautta tavoitellaan kolmikannan kautta. Ohjelman inhimillistä tavoitteellisuutta kuvaa se, että niin lapsiperheiden kuin eläkeläistenkin etuuksia parannetaan. Omaishoitajien ja perhepäivähoitajien aseman kohentamista on myös odotettu pitkään. Nyt tilannetta korjataan. Pidän hyvänä, että kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kautta käynnistetään kansallinen demokratiahanke kansalaisten osallisuuden vahvistamiseksi ja demokratian toimivuuden parantamiseksi. Tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja äänestysaktiivisuutta, lisätä demokratiakasvatusta sekä muutoinkin vahvistaa edustuksellista demokratiaa. Tähän onkin tarvetta, jotta demokratia toimisi nykyistäkin paremmin.

Toivon myös, että jokavuotinen viidakkosota rahapeliyhtiöiden voitonjaosta saa vihdoinkin kestävän ratkaisun, kun hallitusohjelmaan on kirjattu, että raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettu laki otetaan käyttöön vuoden 2004 alusta siten, että Suomen Kansallisteatterin peruskorjauksen lainanhoitokulut katetaan budjettivaroista ja että taiteen ja tieteen rahoitustarpeet turvataan. Tähän ei viime vaalikaudella kokoomuksen vastustuksen vuoksi ylletty mitenkään.

Totean vielä lopuksi, että oma mielenkiintoinen jännite syntyy myös siitä, että sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ei ole hallituksen jäsen. Puhemiehen tehtävässä hänen poliittinen toimintareviirinsä on aikaisempaa pienempi ja ote poliittisesta vallankäytöstä on tätä kautta höllentynyt. Osa poliittisesta asemavallasta on siirtynyt muihin käsiin. Lähiaikoina tulemmekin näkemään, miten hallitusta ja tätä hallitusohjelmaa voidaan tukea myös puhemiehen persoonan kautta. Nyt ei kuitenkaan ole hutkimisen aika, vaan tutkaillaan hallituksen toimia ja annetaan sille luottamuksen lisäksi myös työrauha.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaa on aivan syystä kritisoitu konkretian puutteesta. Ohjelma on painava selvitysten osalta, mutta sangen kevyt toimenpide-ehdotusten suhteen. Jäätteenmäen hallitus on asettanut päätavoitteekseen työllisyyden kasvun, ja näin tulee ollakin. Suomen edistymisen elinehto on saada työllisyysaste nousuun. Vain siten voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Mutta miten tämä tavoite sitten toteutetaan, onkin eri kysymys. Ekonomistit ja taloustutkijat eivät usko hallituksen ohjelmaan. Esitetyillä linjauksilla ja selvityksillä ei 100 000:ta uutta työpaikkaa synny.

Lipposen toinen hallitus halusi tehdä jämäkästi töitä nostaakseen sisältöteollisuuden tietoliikenneteknologian rinnalle merkittäväksi uuden tulevaisuuden alaksi. Jäätteenmäen hallituksen yhdeksi politiikkaohjelmaksi on nostettu tietoyhteiskunta, jonka sisältöä leimaavat sanat "edistetään", "kannustetaan" ja "kehitetään". Ohjelman mukaan Suomen asemaa vahvistetaan yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista. Siitä huolimatta kaikissa ohjelman linjauksissa tietoyhteiskunta näyttäytyy pelkkänä tietokone- tai tietohallintoyhteiskuntana. Alalla, jolla pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja nähdä uusia innovaatioita, otetaan suuri harppaus taaksepäin.

Erityisesti hämmästyttää se, että sisältötuotantoa ei ole otettu huomioon vakavana tulevaisuuden tuotantotekijänä ja työllisyyden edistäjänä. Kuitenkin juuri kulttuuriteollisuus on tällä hetkellä Euroopan kasvavin teollisuudenala. Eurooppalaisen sisältöalan osuus on noin 5 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta. Mistään pienestä marginaalityöllistäjästä ei siis ole kyse, vaan alan osuus on suurempi kuin televiestinnän tai laite- ja ohjelmistoalojen osuus yhteensä. Toimialan kasvu on ollut nopeaa viime vuosina, ja tämä kehitys jatkuu yhä. Kasvun esteiden poistamisen kautta alan on mahdollista kasvaa yli kaksi kertaa nopeammin kuin perinteisten luovien alojen.

Viime hallituskaudella opetusministeriössä toiminut sisältötuotantoryhmä on tuottanut erinomaisia selvityksiä sekä joukon helposti toteutettavia toimenpide-ehdotuksia. Tässä hallitusohjelmassa ne kaikki loistavat poissaolollaan. Tällä hetkellä ei tarvita enää selvityksiä vaan toimenpiteitä.

Tiistain Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Nokian kännyköiden kilpailukyky ratkaistaan kännyköiden pelitarjonnalla eli sisällöillä. Nokian kehitystoiminnan vetäjä Jouko Häyrynen toteaa, että kilpailun voittaa se, joka pystyy tarjoamaan parhaiten loppukäyttäjiä tyydyttäviä sovelluksia ja palveluja eli sisältöjä.

Tärkein viesti hallitusohjelman tekijöille alalta oli, että sisältöteollisuus tarvitsee panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Hallitukselta odotettiin positiivista suhtautumista tähän tarpeeseen. Valitettavasti en ainakaan edes rivien välistä tätä viestiä löytänyt. Pettymys on suuri, kun t&k-rahoitus liitetään vain ja ainoastaan tiede- ja teknologiainnovaatioihin, ei sisältötuotantoon. Uusmediatuotantoalojen rooli aluekehityksessä on unohdettu täysin. Kaikki selvitykset osoittavat, että digitaalinen sisältötuotanto on kehittynyt ja kehittyy nimenomaisesti alueilla, juuri siellä, missä on erityisen vaikeaa luoda uusia työpaikkoja, omalla alueellani esimerkiksi Taivalkoskella tai Kainuun maakunnassa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma lupaa toimenpideohjelman lapsiin kohdistuvan väkivaltaviihteen rajoittamiseksi. Tämä ohjelma on tarpeeseen. Alati kasvavan väkivaltaviihteen tarjonnan kohtaamiseen on löydettävä uusia keinoja. Hallitukselta tarvittaisiinkin kipeästi myös mediakasvatuksen sekä medialuku- ja -kirjoitustaidon toimenpideohjelma sekä sille kunnon rahoitus. Mediakasvatuksessa ja mediaosaamisessa on kyse paitsi kansalaisten sosiaalisesta myös alueellisesta tasa-arvosta. Nuorten aktiivista suhdetta mediaan ja valmiutta vuorovaikuttamiseen on vahvistettava. Tässä hallitusohjelmassa ei kuitenkaan ole osoitettu selvää ja konkreettista kannanottoa siihen, miten hyödynnetään digitalisoinnin tuomia mahdollisuuksia kommunikaation, yhteistyön ja interaktiivisuuden lisäämiseksi.

Viime syksynä eduskunta kävi kulttuuripoliittisen keskustelun, josta voisi poimia paljon hyviä eväitä kulttuurin ja taiteen tukemiselle. Hallitus ei uskaltanut edes asettaa itselleen tavoitetta nostaa valtion kulttuuribudjetti 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallitusohjelmassa ei viitata edes projektin liikkeellelähtöön. Ilman hallitusohjelmakirjausta lisäresurssit uhkaavat jäädä hartaiksi toiveiksi. Edellinen hallitus teki Taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman pohjalta periaatepäätöksen toimikautensa lopulla. Tämän periaatepäätöksen mukaisia toimenpide-ehdotuksia olisi tässäkin hallitusohjelmassa pitänyt nähdä. Vielä viime vaalikaudella keskusta vaati useissa aloitteissaan hallitukselta toimia kulttuuripalveluiden taloudellisten epäkohtien korjaamiseksi. Myös SDP:n johto nosti vaalien alla suomalaisen kulttuurielämän merkityksen ja sen julkisen tuen vahvistamisen tarpeen esiin. Kauniit ajatukset eivät näytä konkretisoituneen kuitenkaan varsinaisesti toimenpiteiksi tässä ohjelmassa. Olisi ollut upeaa, jos hallitus olisi uskaltanut kirjata kulttuurin osaksi ihmisten perusoikeuksia, taide- ja kulttuuripalvelut peruspalveluiksi.

Arvoisa puhemies! Opintotuki on puhuttanut paljon sen jälkeen, kun Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmä esitti, että nykyisestä opintorahapainotteisesta tuesta siirryttäisiin kokonaan lainapohjaiseen malliin. Tämä opiskelijoiden tasa-arvoa romuttava ajatus on julkisuudessa tyrmätty monelta taholta. Hallitusohjelmassa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa luvataan kohentaa niin, että täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Konkretiaa ei hallitusohjelmaan uskallettu kirjata, vaikka ennen vaaleja luvattiin muun muassa asumistuen ympärivuotisuus ja opintorahan korotukset. Aika näyttää, miten näille käy. Voin kyllä kertoa, että opetusministeriöstä löytyvät tuoreet selvitykset, toimenpide-ehdotukset ja aikataulutukset siitä, miten opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan ja opiskelijoita kannustetaan opintoihin. Toivottavasti olemassa olevien ehdotusten pohjalta nopeasti ryhdytään käytännön toimiin opiskelijoiden aseman parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Erityisesti viime kaudella keskustan ryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen pontevasti moitti ennen vaaleja Lipposen hallituksen aluepolitiikkaa. Uutta uljasta luvattiin tilalle. Se ei tässä hallitusohjelmassa näy. Itse asiassa Jäätteenmäen hallituksen aluepoliittinen osio on vahva tunnustus edellisen hallituksen aluepolitiikalle, mikä sinänsä on oikein ja hyvä. Viimeiset kahdeksan vuotta on kuljettu oikealla tiellä, ja tulokset näkyvät vähitellen. Jäämme vain odottamaan, miten hallitus pysäyttää muuttoliikkeen. Uusilla avauksilla se ei ainakaan onnistu, niitä kun ei yhtään ainutta hallitusohjelmassa ole löydettävissä.

Arvoisa puhemies! Huolimatta hieman kriittisestä puheenvuorostani toivotan hallitukselle onnea matkaan kadonneen aarteen metsästyksessä, sen aarteen, jonka avulla hallitusohjelmassa olevat lupaukset toteutetaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Lindénin puheen johdosta voin todeta sen, että tässä hallitusohjelmassa painotetaan erittäin voimakkaasti tietoyhteiskuntakehityksen toteuttamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tästä ovat konkreettisena esimerkkinä muutamat organisatoriset toimenpiteet, jollaiseksi voin luonnehtia esimerkiksi sitä, että hallitusohjelmaan sisältyy tietoyhteiskuntaneuvoston perustaminen, jonka tehtävänä on nimenomaan koordinoida eri hallinnonaloilla tapahtuvia tietoyhteiskuntatoimia. Tähän tietysti oleellisesti liittyvät opetusministeriön sisältötuotannon kehittämiseen liittyvät hankkeet, ja käsitykseni on myös se, että kyllä varmasti nämä sisältötuotantotyöryhmän ehdotukset, joita myös ed. Lindén mainitsi, tulee huomioitua. Lisäksi tähän neuvostoon kytketään tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma, jota sitten hallinnoidaan eri ministeriöistä. Tätä ratkaisua ei ole vielä tehty, mistä ministeriöistä, mutta myös se on erittäin vahvasti poikkihallinnollinen, ja tarkoitus on nimenomaan kerätä kaikki jo tehdyt toimenpiteet, koordinoida ne ja valmistella toimenpiteiksi.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tarkoitus on heti näin alussa laatia tuo toimenpideohjelma, jolla voitaisiin tätä opintotukiasiaa tutkia ja selvittää, millä tavalla opiskelijat voisivat opintonsa suorittaa tuossa tavoiteajassa. Opintotukea pitää lähestyä monipuolisesti. Siihen liittyvät niin opintoraha, asumislisä kuin valtion takaus opintolainaan. Aivan aluksi olen aloittanut keskustelut myös puolustusministeriön kanssa siitä, millä tavalla esimerkiksi asevelvollisuutta tai muita tämän tyyppisiä asioita voidaan paremmin yhdistää opiskeluun. Mutta se on sekä opiskelijan että yhteiskunnan kannalta parasta, että opiskelut voitaisiin suorittaa siinä tavoiteajassa, jota on ajateltu.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että hallituksessa on tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma, jolla varmasti suomalaista tietoyhteiskuntaa kehitetään, mutta minua huolestuttaa se, että tässä ohjelmassa on unohdettu aika vahvasti se, miten näitä sisältöjä tietoyhteiskuntaan tuotetaan. Tämä hallituksen osio hallitusohjelmassa vahvasti painottaa organisatorista puolta, myös erilaisten julkisten palvelujen hyödyntämistä sähköisessä verkossa, mutta se on tärkeää, miten yksityisellä sektorilla juuri näitä sisältöjä tuotetaan, ja heidän ongelmansa on ollut se, että t&k-rahoitusta ei tällaisiin hankkeisiin ole ollut saatavissa.

Ministeri Karpelalle haluaisin todeta sen, että opetusministeriössä on olemassa aivan selvä toimenpideohjelma ja sille aikataulutuskin, miten pystytään opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parantamaan. Olisin toivonut, että tämä toimenpideohjelma olisi jo kirjattu hallituksen ohjelmaan eikä vain sitä, että uusi toimenpideohjelma luodaan.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tästä opintotuesta sikäli kyllä sanoa, että todellakin kaikki selvitykset on tehty ja siellä oli työryhmä, joka teki erittäin hyvän tuloksen. Siinä kannustavuus on otettu jo kaikin puolin huomioon. Nythän on kysymys siitä, alkaako tämä hallitus toteuttaa Sailaksen työryhmän paperia vai sitä, mikä on todella perusteellisesti tehty opetusministeriössä. Niissä on selkeä ero, kuinka opintotuessa sitten menetellään tulevaisuudessa, ja opiskelijoiden kannalta se on myöskin erittäin merkittävä päätös, mihin suuntaan vedetään.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela totesi, että hän on jo nyt käynnistänyt keskusteluja siitä, miten asevelvollisuus ja opinnot voitaisiin nykyistä paremmin yhdistää. Mielestäni hyvin tärkeä opintososiaalinen kysymys on myös se, miten äitiys ja huoltovelvoitteet voidaan yhdistää opiskeluun. Tämänhetkisessä opintotukijärjestelmässä on nimittäin sellainen huoltovelvoitteiden mentävä aukko, että millään tavalla tukijärjestelmä ei huomioi sitä, jos opiskelijalla on lapsia.

Mielestäni tähän asiaan olisi selvityksillä hyvä ja tärkeä puuttua varsinkin siksi, että meidän kaikkien kannalta olisi toivottavaa, että elämäntilanteen muutoin ollessa sellainen, että lasten hankinta on kiinnostavaa, sen voisi tehdä opintojen rahoituksen kariutumatta myös opiskeluvaiheessa.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan oikein, mitä ministeri Karpela sanoi, että on tärkeää todella selvittää taikka tietää se, millä tavalla lyhennetään opiskeluaikoja. Se on varmaan aika oleellinen kysymys.

Mutta, ministeri Karpela, meillä on kaksi ihan tuoretta tutkimusta tästä. Toinen on tehty opiskelijoitten taholta, ja se on valmistunut tämän vuoden alussa. Toinen, joka oli paljon laajempi ja jossa oli myös opetusministeriö mukana, tehtiin viime vuonna. Niitä kannattaa ihan lukea sitten, kun aikaa on, koska ne ovat molemmat hyviä papereita. Ei tarvitse enää selvittää. Kun hallituksella on niin paljon nyt selvitettävää, tämä voisi jäädä väliin.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on ihan hyvä, että hallitusohjelmaan on selkeästi otettu porkkanalinja, ei keppilinjaa, opintososiaalisten etuuksien parantamisen suhteen, josta ohjelmassa on kirjaus. Mutta itsekin sivistysvaliokunnan jäsenenä olen sitä mieltä, että valiokunta on jo useita vuosia kiirehtinyt näitä toimenpiteitä, ja tietenkin toivoisi, että mahdollisimman pian tulisi se aika, että näitä kohennuksia sitten konkreettisesti alettaisiin pistää käytäntöön. Sen vuoksi esimerkiksi yksi kiireellisimpiä asioita on asumislisän ympärivuotistamiskysymys. Haluaisin ihan tiedustella, vaikkei tämä virallisesti kyselytunti olekaan, onko tässä kysymyksessä aikomus pistää töpinäksi mahdollisimman pian.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun keskimäärin kestää 3,5 vuotta aloittaa opinnot, haluaisin kysyä vielä ministeri Karpelalta, onko hän jo puhunut puolustusministeri Vanhasen kanssa, johon hänellä on läheiset suhteet, siitä, että me tosiaan voisimme nuorten miesten elämää helpottaa ja tehdä helpommaksi todella siirtyä armeijasta, jos haluaa mennä armeijaan, nopeasti opiskelemaan, ettei tule ongelmia.

Sitten ihan rahasta, kun on myös kiinni rahasta ja priorisoinnista, mihin annetaan rahaa. Opiskelijoiden tilanne on aika kinkkinen. Kymmenen vuotta sitten, kun itse opiskelin, olin paljon rikkaampi suhteessa muihin ihmisiin kuin opiskelijat ovat tänä päivänä. Onko tähän myös löytymässä rahaa, onko tässä oikeasti priorisointia opiskelijoiden rahatilanteen parantamiseksi?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin, tämä opintojen nopeuttaminen vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja opetusministeriössä on tehty selvitykset näistä. Olen lukenut ne, ja siellä on hyviä ajatuksia siitä, kuinka opintoja voidaan vauhdittaa. Tarvitaan tutkintojen rakenteiden kehittämistä ja erityisesti valintamenettelyprosessiin tarvitaan toimenpiteitä. On todella näin, kuten ed. Andersson täällä totesi, että opintoihin kiinni pääsyyn menee liian pitkä aika. Kolme vuotta on liian pitkä aika nuorelle etsiä sitä oikeaa paikkaansa. Tässä tarvitaan kehittämistä.

Opintotukiasiat kuuluvat kulttuuriministerille vastattavaksi, mutta kyllä näiden asioiden pitää kulkea käsi kädessä, opintotuen ja opintojen sisällöt, niiden kehittäminen. Tämä on kokonaisuus, jota pitää tarkastella kokonaisuutena, jotta voimme vauhdittaa ja edesauttaa sitä, että opiskelijat saavuttavat tulokset ja pääsevät työelämään mahdollisimman nopeasti. Uskon, että se on myös opiskelijoitten näkökulmasta tavoiteltava asia.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Herra puhemies! Koska tämä tietoyhteiskunta-asia on mielestäni todella erittäin tärkeä asia ja kun vielä hallituksen tavoitteena on ihan ohjelman pohjalta todella varmistaa Suomen asema tietoyhteiskunnan kärkimaana, niin vielä vastaisin ed. Lindénille, kun totesitte, että tähän ohjelmaan ei sisälly vielä riittävästi opetusministeriön hallinnonalan toimenpiteitä. Totean nyt ihan selkeyden vuoksi, että tätä koordinointiohjelmaa alamme vasta rakentaa, ja totean jo tämän alustavan rakentamisen pohjalta, jo hallitusohjelman muodostamisen pohjalta, että ohjelman rakentaminen oli juuri siitä syystä tärkeätä, että valmisteluja on tehty jo tavattoman monessa ministeriössä ja on erittäin tärkeää, että tämä kootaan ikään kuin yhteen nippuun toimenpiteiksi eli hyödynnetään kaikki se työ, mitä on tehty konkreettisesti, ja myös sitten (Puhemies koputtaa) tarkoituksena on nimenomaan panostaa myös t&k-rahoituksia.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan lämpimästi kiittää edellisen hallituksen molempia kulttuuriministereitä erittäin hyvistä ajatuksista.

Uusi hallitus on kuitenkin halunnut lähteä heti tässä tärkeässä asiassa matkaan, ja hyvään hallintoon kuuluu selvittää ja tutkia erilaisia keinoja, millä tavalla voimme opintotukea ja opiskelijoiden sosiaalista asemaa kohentaa ja edistää. Kysymys siitä, ollaanko lähdössä siihen suuntaan, että korkeakouluopiskelijoiden opintotuki muutettaisiin kokonaan opintolainapainotteiseksi: siitä ei ole kysymys, vaan hallitus on halunnut löytää uuden ratkaisun, miten opintososiaalista asemaa parannetaan.

Olen myös aivan samaa mieltä ed. Siimeksen kanssa siitä, että tätä ongelmatiikkaa tulee lähestyä monelta eri näkökulmalta. Onhan se yhteiskunnan kannalta varmasti hyvin hyvä asia, että myös opiskelun aikana (Puhemies koputtaa) perheiden perustaminen ja lasten kasvattaminen olisi mahdollista.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallitus on asettanut työttömyyden alentamisen hallitusohjelmansa keskeiseksi tavoitteeksi. Työttömyyden alentaminen on oikea tavoite, ja tavoitteena tulee olla täystyöllisyys. Se on mielestäni se kaikista ratkaisevin, jonka tulee tavoitteena olla.

Eräänä keinona työllisyyden parantamiseen esitetään matalapalkkaisen työn suosimista. Työvoimakustannusten kevennyksillä pyritään synnyttämään uusia työpaikkoja. Syntyykö uusia työpaikkoja? Suomessa on pula työpaikoista, ei työvoimasta. Monesti on kyllä väitetty, että meillä on työvoimapula, mutta kyllä meillä on pula työpaikoista.

Matalapalkkaidea on mielestäni tullut tänne Suomeen USA:sta, ja sitä nyt yritetään istuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielestäni tämä matalapalkkaidea on jo täällä Suomessa olemassa. Suomessa on jo erittäin laaja matalapalkkaisten työntekijöiden joukko. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisen työntekijän palkan reaalinen ostovoima on EU-maiden alhaisimpia. Mielestäni tässä on se suurempi ongelma kuin siinä, että Suomessa ei olisi matalapalkka-aloja, vaan nimenomaan Suomessa on liian paljon matalapalkkaisia työntekijöitä.

Työehtosopimusten mukaan alin siivoojan palkka on toisessa kuntaryhmässä 6 euroa 45 senttiä tunnilta. Usein nämä työntekijät tekevät vastoin tahtoaan osa-aikatyötä, ja on helppo nähdä, ettei tänne enää tarvita erityisiä matalapalkkatöitä, sillä ne ovat jo tässä mielessä olemassa. Tässä on minun mielestäni myös ay-liikkeelle suuri haaste, onko se mukana luomassa lisää Suomeen matalapalkkaista työtä, työtä, joka ei takaa työntekijälle toimeentuloa. (Ed. Bryggare: Työtä tarvitaan!) — Työtä tarvitaan, mutta työstä tarvitsee saada, ed. Bryggare, sellainen palkka, että sillä elää eikä tarvitse mennä leipäjonoon ruokakasseja hakemaan. (Ed. Bryggare: Näin on!) — Tästä ehkä voisimme olla samaa mieltä.

Suomessa esimerkiksi kaupan alalla alin työehtosopimuksen mukainen palkka on 7 euroa 64 senttiä tunnilta. Kun kaikki tiedämme, että siellä tehdään erittäin paljon osa-aikatyötä, voi helposti nähdä, kuinka pienillä ansioilla suomalaiset joutuvat tulemaan toimeen. Lisäksi on puhuttu siitä, että Suomessa työvoima ja työpaikat eivät kohtaa. Mutta toisaalta voi nähdä myöskin sen, että ne yritykset, jotka tarjoavat työtä asiallisilla työehdoilla ja kunnollisella palkalla, eivät yleensä kärsi työvoimapulasta, aivan toiset yritykset kärsivät.

Hallitusohjelman kohdassa 4.5 puhutaan köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisystä. Lainaus: "Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan työttömyyden alentamisen lisäksi ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä." Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha on todettu tasoltaan riittämättömäksi turvaamaan työttömän ja hänen perheensä toimeentuloa pitkäaikaisesti. Työmarkkinatuelle pudonneet ovat pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömiä. Edes luvatut 100 000 uutta työpaikkaa eivät riitä turvaamaan kaikille pitkäaikaistyöttömille työtä. Heidän kohtalonaan on edelleen kunnallinen toimeentulotuki, sillä hallitusohjelmassa ei ole työmarkkinatuen eikä peruspäivärahan tasokorotusta. Työmarkkinatuen tarveharkinnan lieventäminen on oikea tavoite, mutta se ei korvaa työmarkkinatuen tai peruspäivärahan tasokorotusta, joka on välttämätön köyhyyden torjumiseksi.

Lisäksi työttömänä olevan työttömyysturvan verotus pitäisi mielestäni lopettaa, ettei työttömän tarvitse hakea tätä verorahaa toimeentulotuesta. Täällä kokoomuspuolue näki erittäin suurta huolta siitä, että yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä esitetään poistettavaksi. Mielestäni se on aivan oikein, että se poistetaan, mutta minä näen huolta siitä, miksi työttömyysturvasta, 23 euron peruspäivärahasta, pitää maksaa vero. Peruspäiväraha on jo riittämätön tänä päivänä ilman veroakin toimeentulon turvaamiseen, ja kun siitä maksetaan 20 prosentin vero, jokainen voi kuvitella, kuinka pieneksi käteenjäävä tulo jää.

Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat ne työttömät, jotka ovat menettäneet työkykynsä joko kokonaan tai huomattavalta osaltaan, mutta eläkelaitokset ovat hylänneet heidän eläkehakemuksensa. Eläkehylyn jälkeen he joutuvat hakeutumaan työttömiksi työnhakijoiksi työvoimatoimistoon. Kun heille osoitetaan mahdollisesti työtä, niin he eivät selviä minkäänlaisesta lääkärintarkastuksesta eli työnsaanti tyssää heti ensimmäiseen lääkärintarkastukseen. Edes niin sanottu Ilkka Taipaleen malli ei auta näitä henkilöitä, vaan heille tulisi säätää erityislaki, joka mahdollistaisi työkykynsä menettäneiden iäkkäiden pitkäaikaistyöttömien pääsyn työkyvyttömyyseläkkeelle.

Nykyisin uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään edelleen noin 20 prosenttia elikkä tämä eläkkeelle pääsy on erittäin kireätä ja työkyvyttömäksi todetut ihmiset eivät saa heille kuuluvaa oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämä synnyttää runsaasti väliinputoajia.

Sailaksen työryhmän raportissa esitettiin opiskelijoiden opintotuen muuttamista lainaksi. Tämän suunnitelman opiskelijat ovat jyrkästi tuominneet. Hallituksen ohjelmassa ei selvästi torjuta Sailaksen esityksiä, vaan todetaan, kuten tässä äsken keskustelussa kävi ilmi: "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täyspäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät." Miksi ei sanota selvästi, jos Sailaksen esityksiä ei hyväksytä elikkä opintotukea tai opintorahaa muuteta lainaperusteiseksi? Opintoraha ja opiskelijan asumislisä pitää säilyttää ja korottaa kohonneita kustannuksia vastaavaksi. Laina on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Opiskelijat joutuivat sen karvaasti kokemaan talouslaman aikana. Opintolainat tulivat maksettaviksi, mutta koulutusta vastaavaa työpaikkaa ei löytynyt tai he joutuivat kokonaan työttömiksi.

Hallitusohjelmassa esitetään kansaneläkkeen tasokorotusta, joka on välttämätön, mutta huonoa on se, että korotus on tarkoitus toteuttaa vasta vuonna 2006 eikä hallitusohjelmassa kerrota edes summittain mahdollisen korotuksen tasosta. Kansaneläkeindeksi on huono eläkkeensaajan kannalta ja jopa huonompi kuin leikattu työeläkeindeksi. Kansaneläkkeen tasokorotus tulee tehdä mielestäni viimeistään ensi vuoden alusta, että kansaneläkkeellä ja pienellä työeläkkeellä olevien toimeentulo voitaisiin turvata. Se on tässä talossa jo useasti todettu, että kansaneläkkeet, perustaso, on toimeentulon turvaamiseen riittämättömän alhainen.

Vielä haluan verotuksesta muutaman sanan sanoa. Kun verotusta ollaan nyt muuttamassa ja pääomatulojen veroprosenttia alentamassa, pääomatulojen veroprosentin alentaminen tekee enemmän kuin osinkotulojen verolle asettaminen tuo valtiolle tuloja eli siinä omistajat hyötyvät enemmän. Mielestäni on oikein kyllä, että osinkotulot saatetaan verolle elikkä yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä poistetaan. Ei voi olla oikein, että Suomen rikkaimmat ja suurituloisimmat saavat tästä mielestäni täysin ylimääräisen ja perusteettoman verotusedun.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallitusohjelmasta tulee mieleen vanha tuholaismyrkkymainos: Kepu pettää pihassa ja puutarhassa, etenkin lapsiperheiden pihoissa ja puutarhoissa, SDP sen sijaan vain lähinnä täsmäpettää Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti helsinkiläiset.

Molemmat merkittävät hallituspuolueet lähtivät vaaleihin lupaamalla lapsiperheille yhtä sun toista. SDP kuitenkin lupasi vähemmän, vain korotukset ensimmäisen lapsen lapsilisään, ja myös piti lupauksensa. Sen sijaan kepun lupausten lista oli pitkä ja karu totuus näin vaalien jälkeen alkaa keväthankien alta paljastua. Lapsilisiin ei tule indeksikorotusta, kotihoidon tuki nousee hallitusohjelman tiukkojen budjettiraamien puitteissa lähinnä kosmeettisesti, ja lapsilisän korotukset koskevat vain, niin kuin SDP halusi, ensimmäistä lasta. Toisin sanoen vähälapsisten kaupunkilaisten, usein demareita äänestävien lapsiperheiden etuja nostetaan monilapsisten perheiden kustannuksella aivan kirjaimellisesti. Se, että ensimmäisen lapsen lapsilisää voidaan nostaa, rahoitetaan nimenomaan jäädyttämällä kaikkien lasten indeksikorotukset.

Saatan kuvitella, kuinka SDP:n neuvottelijoilla on ollut vaikeuksia pidättää nauruaan tai pitää pokkansa tilanteessa, jossa keskustan saavutukset eli pienehkö kotihoidon tuen nostaminen ja jossain määrin lapsilisäkorotus on maksatettu nimenomaan keskustan äänestäjillä, monilapsisilla perheillä. Tämä on nollasummapeli, jossa voittajia ovat pienet perheet ja suuret perheet maksavat koko lystin. On tietysti karkeasti liioiteltua sanoa, että kaikki monilapsiset perheet olisivat keskustalaisia ja vastaavasti kaikki pienet perheet demaritaustaisia, mutta vaalilupausten nojalla on helppo sanoa, että SDP korosti ensimmäisen lapsen merkitystä ja halusi rakenteellisia uudistuksia, jotka suosivat pieniä perheitä. Sen sijaan keskusta vielä ennen vaaleja voimakkaasti vastusti tätä asennetta, jolla suuria perheitä nöyryytetään, kyykytetään vielä lisää, mutta nyt se on sen hyväksynyt.

Tämä suurten perheiden sorsiminen on ongelmallista kahdesta syystä. Ensinnäkin, niin kuin ed. Osmo Soininvaara täällä eilen sanoi, on helposti nähtävissä tilastoissa, että suurin lapsiperheiden köyhyys on paitsi yksinhuoltajaperheissä nimenomaan monilapsisissa perheissä. Toisaalta tiedetään jo, että muutaman vuoden ajan suomalaisessa yhteiskunnassa on näkynyt, että niissä perheissä, jotka pysyvät pystyssä ja joissa halutaan lapsia, on poikkeuksellisen suuri, ennennäkemätön halu saada kolmas ja neljäskin lapsi, mutta he eivät uskalla sitä pätkätöiden ja taloudellisen turvattomuuden takia tehdä. Kun tähän vielä lisätään se, että tämän päivän Suomessa jo reilusti yli viidennes naisista näyttää jäävän kokonaan lapsettomiksi, 35-vuotiaista naisista lähes neljännes on Suomessa lapsettomia, niin jos halutaan, niin kuin hallitusohjelmassa väitetään haluttavan, parantaa Suomen väestörakennetta, saada siis lisää suomalaisia syntymään, olisi oikeasti autettava sekä sen perheen perustamisvaihetta että kolmannen ja neljännen lapsen syntymisvaihetta. Pelkästään ensimmäisen lapsen lapsilisän korottaminen ei tule korjaamaan väestörakennetta. Siltä osin kysynkin, onko hallitus valmis esimerkiksi puolivälissä taivaltaan tarkistamaan politiikkansa tuloksen. Onko nähtävissä, että Suomeen syntyy entistä vähemmän lapsia, ja jos näin on, niin onko valmiutta palata asiaan uudelleen ja katsoa, onko hallituksen perhepoliittisissa rakenteissa aivan liian yksipuolisesti suosittu vain pieniä perheitä?

Arvoisa puhemies! Ed. Rakel Hiltunen sanoi eilen jo sen, mikä meitä muitakin helsinkiläisiä kansanedustajia, ainakin melkein kaikkia, järkyttää: hallitus ei huomioi Helsingin eikä Pääkaupunkiseudun ongelmia lainkaan ohjelmassaan. En suoraan sanoen eräiden vaalipaneelien jälkeen uskonutkaan, että pääministeri Jäätteenmäki olisi tästä asiasta erityisen huolissaan, mutta aivan vilpittömästi uskoin ja uskon yhä vielä ed. Hiltusenkin puheen jälkeen, että SDP:n ainakin helsinkiläisissä ja pääkaupunkiseutulaisissa edustajissa on halua ja päättäväisyyttä tämän ongelman hoitamiseen, ja aion antaa kaiken tukeni hallitusryhmien niille voimille, jotka yrittävät vielä Helsinki-asiaa hoitaa.

Kun hallitus on kuitenkin luvannut jossain vaiheessa vaalikautta katsoa kuntien valtionosuuksia, niin muistuttaisin, että edellisen kauden lopulla perustuslakivaliokunta hyvin yksiselitteisesti linjasi, että kun muutoksia valtion ja kuntien suhteisiin tehdään, on jatkossa eduskunnan vaadittava hallitukselta kokonaisselvitys kuntien ja valtion välisistä rahaliikenteistä ja — tämä on tärkeätä Helsingin kannalta — siinä selvityksessä ei saa olla vain keskiarvoja kuntien ja valtion välisestä suhteesta, vaan perustuslakivaliokunta on yksimielisesti katsonut, että siinä selvityksessä ja näissä toimenpiteissä on katsottava myös jokaista kuntaa erikseen. Tämä on mielestäni asia, johon toivon kaikkien Pääkaupunkiseudusta ja Helsingistä huolestuneiden hallituspuolueiden edustajien tarttuvan. Se on kuitenkin yksimielinen perustuslakivaliokunnan kanta.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi, kun pääministeri Jäätteenmäki on vielä paikalla ja kun hän ei eilen tässä kohtaa ollut, kun puhuttiin EU-politiikasta, haluaisin kuulla hänen mielipiteensä hallitusohjelman EU-linjauksista. Hallitusohjelmaa lukien hallituksen EU-politiikasta ei saa tuon taivaallista selvää. Eilen ministeri Vanhanen sanoi, että on syntynyt kompromissi, keskustan ja SDP:n EU-politiikkojen yhteensovittaminen, ikään kuin jonkinlainen linjanmuutos keskustan suuntaan, ja taas ministeri Kalliomäki ilmoitti, että EU-politiikka pysyy samalla vanhalla linjalla. Olisi todella tärkeää tietää, kumman näkemys on oikea. Onko hallitus yhä sillä samalla linjalla kuin edelliset hallitukset, jossa myös EU:n yhteisöllisyyttä, EU:n yhteisöllisiä piirteitä, tunnustetaan ja korostetaan niin vahvan komission kuin europarlamentin roolin tunnustaen, vai onko hallitus siirtynyt keskustan ennen vaaleja ilmoittamalle linjalle, jossa korostetaan hallitustenvälisyyttä? Tämä olisi mielestäni tärkeä tietää, ja niin kuin ed. Jaakonsaari eilen jo hyvin sanoi, tästä asiasta olisi ollut hyvä saada selvitys paljon paremmin ja painavammista syistä kuin niistä 52:sta jo monessa vaiheessa aiemmin selvitetystä asiasta.

Ehkä liikuttavinta ja monessa mielessä järisyttävää on se, että aiotaan vielä laatia kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon sosiaalietuuksien, tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset. Eivätkö SDP ja keskusta todellakaan ennen vaaleja, kun tekivät lapsiperhepoliittiset ohjelmat — keskustan ohjelmakin oli mielestäni todella pitkään ja hartaasti tehty, paljon työtunteja vienyt, asiallisesti tehty paperi — olleet tehneet sitä ennen kokonaisselvitystä? Tuntuu uskomattomalta, jos oikeasti kokonaisselvityksiä ei ollut jo ennen vaaleja tehty. Materiaalia olisi löytynyt Väestöliitolta, Mannerheimin Lastensuojeluliitolta, Stakesista, sosiaali- ja terveysministeriöstä ja monista muista tutkimuslaitoksista. Myös ammattiyhdistysliikkeen lapsiperheselvitykset olisivat olleet käytettävissä. On uskomatonta, jos vaaleissa ensin väitettiin, että tämä on tärkein asia, ja nyt päädytään kokonaisselvityksen tekemiseen.

Pääministeri  Anneli  Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ed. Braxille haluan vastata, että EU-politiikassa hallitus on nojannut suuren valiokunnan päätöksiin ja hyvään yhteistyöhön ja niin tullaan tekemään tulevaisuudessakin. Konventin suhteen tilanne on se, että työ on kesken, se on loppusuoralla, ja tähänkin saakka eduskunnan valitsemat edustajat konventissa ovat saaneet ohjeita suurelta valiokunnalta. Ed. Brax, joka on suuren valiokunnan jäsen, tietää tämän hyvin. Tulevaisuudessakin tulee olemaan niin, että eduskunnan valitsemat jäsenet tulevat noudattamaan eduskunnan tahtoa.

Tarkoituksena on, että EU:ssa säilyisi toimielinten tasapaino ja jäsenmaiden tasavertainen kohtelu toteutuisi. Me varmasti kaikki olemme erittäin huolissamme tästä konventin puheenjohtajan Valery Giscard d"Estaingin julki tulleesta esityksestä. Se on hänen esityksensä, ja konventti nyt parhaillaankin käsittelee muun muassa näitä tulevaisuuteen liittyviä asioita.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU-politiikkaan liittyy keskeisenä kysymys EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä. Hallitusohjelmassa todetaan, että "Hallitus tukee unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä" ja sen jälkeen, että "painottaen kaikille jäsenmaille yhteisiä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tavoitteita". Mutta tämän lauseen ensimmäinen osa on tietysti oleellinen. Tarkoittaako tämä sitä, että hallitus on sitä mieltä, että — nyt varsinkin Irakin kriisin, sodan, jälkeen, kun on hyvin vahvana tällainen Euroopan unionin puolustusulottuvuuden kehittäminen suurissa jäsenmaissa — Suomi ei jätä minkäänlaista vetoa, minkäänlaista varausta, vaan on täysillä mukana yhteisön puolustuksen kehittämisessä, mikäli siihen suurten maiden johdolla mennään?

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax otti esille tässä kuntapalvelujen järjestämisessä viime vaalikaudella perustuslakivaliokunnan lausuman siitä, että arvioitaessa kuntien kykyä tuottaa palveluja ei voida vedota keskiarvoihin vaan täytyy tarkastella asioita yksittäisen kunnan ja kuntalaisten näkökulmasta. Minusta hallitusohjelmaan kirjattu näkemys siitä, että kunnallisten peruspalvelujen saatavuus turvataan koko maassa sekä laadullisesti että määrällisesti riittävänä ja että laaditaan peruspalvelubudjetti ja peruspalveluohjelma, joilla nimenomaan kuntatasolla tämä asia tullaan varmistamaan ja tarkastamaan, takaa tämän pitkäjänteisen ja hyvän kuntapolitiikan jatkuvuuden sekä tämän neuvottelumekanismin valtion ja kuntien välillä. Elikkä kyllä tässä aimo askel on päästy nyt parempaan suuntaan.

Jari  Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on mielestäni hyvää EU-politiikan suhteen se, että siellä on todettu se muuttuva tilanne, joka meillä on olemassa, ja hallitus valmistautuu hakemaan yhteistyötä uusien kumppaneiden kesken, Pohjoismaiden, Baltian maiden kanssa hakee uutta yhteyttä. Mutta se, mikä hallitusohjelmasta puuttuu ja joka meillä on edessämme, on se, että konventtityössä ollaan nyt vaiheessa, jossa vain yleinen ilmaisu yhteistyön hakemisesta ei riitä, vaan me joudumme tekemään suuria linjaratkaisuja.

Ed. Uotila toi esille sen, että Suomi joutuu ratkaisemaan lähiviikkojen aikana kantansa Euroopan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja puolustuspolitiikan kehittymiseen. Meidän täytyy tehdä linjaratkaisu kahden vaihtoehdon välillä: olemmeko me mukana kehittämässä sitä siten, että se tapahtuu unionin sisällä, vai katsooko Suomi paremmaksi, että ne valtiot, jotka haluavat, etenevät unionin ulkopuolella ja rakentavat puitteita, muotoa, joka ajaa sen kehityksen unionin rakenteen ulkopuolelle. Tämä on keskeinen ratkaisu, joka meidän täytyy tehdä, ja Suomen täytyy tehdä oma valintansa myös tämän asian suhteen. Sen takia pidän hyvin tärkeänä, että hallitus toisi selkeästi omat kantansa (Puhemies koputtaa) esille myös tästä asiasta.

Samoin meillä on hyvin keskeiset ratkaisut (Puhemies koputtaa) edessä myös rakennepolitiikan osalta. Ministeri Manninen joutuu menemään toukokuun puolessavälissä kokoukseen, jossa pitää päättää, miten (Puhemies koputtaa) hallitus toteuttaa sen sitoumuksen, mitä ryhmäpuheenjohtaja Kalli toi esille, että Suomessa myös jatkossa on tavoite 1 -tason tukea Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla. Miten tämä tehdään konkreettisesti?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että pääministerillä on aikaa olla täällä debatissa mukana, ja sen takia palaan yhteisöveron tuottojen käsittelyn ongelmaan Pääkaupunkiseudun kuntien osalta. Se on suuri ongelma ollut myöskin Espoolle, ei pelkästään Helsingille.

Arvoisa pääministeri, minulla on suora kysymys teille: Nyt kun on olemassa neuvottelukunta Pääkaupunkiseudun asioiden hoitamista varten, onko mahdollista, että te suostuisitte tämän neuvottelukunnan puheenjohtajaksi, jolloin korkeimmalla mahdollisella tasolla voitaisiin hoitaa tämä asia semmoiseen lopputulokseen, että peruspalvelut eivät meillä syöksy suuntaan, jota kukaan ei halua?

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni ulkopolitiikan osuus hallitusohjelmassa on hyvin löyhä. Nähtäväksi jää, minkä linjan hallitus valitsee. Ennen vaaleja keskustan linja Eurooppa-politiikan suhteen oli pitkälti pitäytymistä nykyisissä rakenteissa siinä, missä sosialidemokraatit ovat olleet valmiimpia integraation syventämiseen. Itse katson, että konventin työn myötä integraatio tulee syvenemään ja kysymys siitä, miten unioni pystyy hoitamaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa niin, että se on varteenotettava toimija maailmassa, on relevantti maailmanrauhan kannalta. Näin ollen Suomen on otettava kantaa näihin kysymyksiin, myös siihen, mikä on yhteisen puolustuksen suhde ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Itse katson, että yhtenäisyyden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitää kulkea ensin ja yhteinen puolustus, jos se on tullakseen, tulee perässä. Tiettyjä rakenteita täytyy olla valmiutta kehittää tässäkin vaiheessa, mutta tähän kokonaisuuteen hallituksen täytyy ottaa kantaa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lukemalla hallitusohjelmaa ei kyllä valitettavasti oikein saa selvää siitä, mikä on Suomen EU-politiikan linja.

Kun katsomme pääministeri Lipposen EU-myönteisen politiikan linjaa, se on ollut hyvin selkeä. Kysynkin pääministeri Jäätteenmäeltä: Onko teidän linjanne sama, eli luotatteko tekin komissioon, haluatteko vahvistaa komissiota, vahvistaa yhteisömetodia? Onko teidän linjanne sama kuin Lipposen linja, vai muuttuuko Suomen pääministerin linja siitä, mitä se oli aikaisemmin, ja aiotteko antaa uudet ohjeet Teija Tiilikaiselle tai pääministerin edustajalle konventissa? Muuttuvatko nämä ohjeet millään tavalla?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä, että pääministeri oli suuressa valiokunnassa niin pitkään mukana, että näkee suuren valiokunnan merkityksen tässä työssä. Eilenhän suuressa valiokunnassa asiaa käsiteltiin ja todettiin, että se vanha keskustankin vaatimus, että hallituksen edustajan pitää olla myös konventin edustaja, on toteutunut. Ministeri Vanhanen on myös konventin edustaja. Tämä varmasti tulee nyt sitten auttamaan.

Mutta olisin tätä kysynyt, miten tätä aikataulua on nyt mietitty, koska kyllä Euroopan vallanjako on käynnissä kovaa vauhtia. En tiedä oikein, mihin siellä pitäisi ottaa kantaa, kenen ehdotus on nyt se, joka on se varsinainen ehdotus, mutta joka tapauksessa meidän pitäisi huolehtia ensiksi siitä, miten Eurooppa organisoituu suhteessa Aasiaan ja Yhdysvaltoihin ja maailmassa ja miten pienen Suomen asema organisoituu tässä kokonaisuudessa.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU:n kehityshän menee vikasuuntaan, ja tästä ovat kriittiset äänenpainot varoittaneet. Nythän pienet maat ovat joutumassa kuin lastuksi laineille. Valery Giscard d’Estainghan hyvin konkreettisesti sanoi, mihin suuntaan mennään. Unioni laajenee ja syvenee samanaikaisesti, Suomen maksuosuus tulee kasvamaan, EU kriisiytyy. Mikä on todella Suomen hallituksen linja? Hallitusohjelmassa epämääräisesti puhutaan perussopimuksesta. Mikä on hallituksen kanta EU:n mahdollisesti syntyvillä olevaan perustuslakiin ja liittovaltiokehitykseen? Nämä ovat Suomen itsemääräämisoikeuden kannalta olennaisia asioita. Meidän kansallinen itsemääräämisoikeutemme vähenee siivu siivulta, ja joudumme lastuksi laineille. Tämä on hyvin vaarallinen tie. Toivoisi, että keskustan ryhti kestäisi edes tässä asiassa, kun sosialidemokraatit muussa ovat saaneet jyrätä, ja pitäisitte puolenne.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hiukan hämmentävää, ehkä vähän huolestuttavaakin, jos pääministeri ei tunnista sitä tosiasiaa, että viime vaalikaudella konventin loppusuorallakin, kun muut olivat jo vaalikentillä, meillä oli työryhmä, joka käsitteli Kiljusen ja Vanhasen mandaattia, ja että he olivat voimakkaasti eri mieltä juuri siitä, onko yhteisömetodi vai onko hallitusten välinen metodi. Vastauksessa puhuitte aivan toisista asioista, näistä sinänsä todellakin huolestuttavista Giscard d’Estaingin ehdotuksista. Niiltä osin suuri valiokunta on ollut koko ajan yksimielinen. Sen sijaan tämän merkittävän linjaeron takia suuri valiokunta ei ole pystynyt linjaamaan yksimielisiä kantoja konventissa siihen kysymykseen, jonka minä tein puheessani ja jonka ed. Sasi teki uudelleen. Siis kumpi pitää paikkansa, ministeri Vanhasen väite, että hallituksen linja on muuttunut, on tehty joku kompromissi, vai valtiovarainministerin väite siitä, että vanha linja jatkuu?

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa korostettu sitä, että on suurien linjaratkaisujen aika, ja näin on. Konventti on parhaillaan koolla. Siellä on muun muassa ministeri Matti Vanhanen, ja huomenna esimerkiksi puolustusta koskeva asia tulee esittelyyn. Siihen ei tarvitse huomenna ottaa kantaa, mutta se on siellä yhtenä keskustelunaiheena.

Kun täällä kysyttiin, mikä on hallituksen kanta yhteiseen puolustukseen, niin meistä kukaan ei varmasti vielä tiedä, mikä tulee olemaan konventin esitys tässä suhteessa, tuleeko EU:hun muodostumaan sellainen yhteisen puolustuksen ydin kuin esimerkiksi Emu on. Niihin otetaan aikanaan kantaa, ja tämä asia tulee pian esille. Mutta ei tällaisia asioita ole voitu hallitusohjelmaan kirjata, koska Suomi haluaa olla aktiivinen ja rakentava jäsen EU:ssa. Silloin, jos me olisimme tänne kirjoittaneet ehdottomia kantoja, Suomen neuvotteluasetelmat ja keskusteluyhteydet olisivat erittäin heikot.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Sekä entisen että uuden hallituksen EU-ministerivaliokunnan jäsenenä voin kyllä vakuuttaa, että tästä Euroopan unioni -jaksosta hallitusohjelmaa ei hyvinkään suurentavalla ls-tikulla löydy eroa, linjanmuutosta, aikaisemman, edellisen hallituksen Eurooppa-politiikkaan. Mutta tietysti keskustan omat painotukset varmasti näkyvät jatkossa, kun näitä yksityiskohtia hiotaan. Tässä hallitusohjelmassa ei voida tehdä ennalta ratkaisuja sellaisiin kysymyksiin, joita ei vielä ole esitettykään, joihin pääministeri juuri viittasi. Esimerkiksi ed. Uotila yhdisti hallitusohjelman maininnan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tukemisesta Euroopan yhteisön puolustuksen tukemiseksi. Sehän on aivan eri kysymys. Ei pidä lukea väärin suoraa tekstiä.

Mitä taas tulee aikaisempiin kommentteihin, esimerkiksi ed. Ulla Anttila aivan oikein tätä eroa korostikin.

Ed. Soinille todettakoon, että tässä käytetään tarkoituksella perussopimus-nimikettä (Puhemies koputtaa) juuri erotukseksi erillisestä perustuslaista. Se tehdään sopimuksen muodossa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Taisin keretä peruuttaa, mutta ehkä sitten ed. Vilénille voisi todeta: Minusta on tavattoman tärkeää, että eduskunta hyvin tarkasti seuraa sitä, mitä tapahtuu kaikissa EU-ratkaisuissa myös alue- ja rakennepolitiikan tulevien ratkaisujen osalta. Mutta kun ed. Vilén epäilee, onko hallituksella näkemystä, miten esimerkiksi näissä asioissa alue- ja rakennepolitiikan osalta menetellään, niin tämä hallitus varmaan luottaa, että se pohjatyö, minkä edellinen hallitus teki, on niin hyvä, että siltä voi jatkaa varmistaen kaikin käytettävissä olevin keinoin sen, että Suomen heikoimmat alueet säilyvät Euroopan alueen ykköstavoitteen piirissä tai vastaavan, jos se nimike ei jatkossa ole käytettävissä, mahdollisen tuen piirissä. Minä uskon, että meillä on mukana se kokemus, minkä edellinen hallitus pystyi antamaan, ja myös se kokemus, joka oli siitä neuvotteluvaiheesta, mikä aikanaan elettiin 90-luvun alkuvuosien aikana.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Lähivuosina sosiaali- ja terveyspolitiikassa kohdataan useita haasteita, kuten väestön ikärakenteen muuttuminen, toimintaympäristön kansainvälistyminen ja alueellisten kehityserojen seuraukset. Hallitusohjelmassa on varauduttu muutoksiin monin eri toimenpitein. Yleisenä periaatteena korostetaan väestön terveyden edistämistä, työ- ja toimintakyvyn sekä omatoimisuuden tukemista. Väestön ikääntyessä toimintakyvyn ylläpitäminen ja itsenäisen elämisen mahdollistava elinympäristö tulee sisällyttää läpi yhteiskuntapolitiikan kulkevaksi periaatteeksi. Näin meneteltäessä säästetään kalliita hoitokustannuksia ja turvataan ihmisarvoinen elämä.

Sosiaali- ja terveysministeriö tulee valmistelemaan kattavan väestön ikääntymistä koskevan ohjelman, jossa tarkastellaan, miten eri toimintalohkojen tehtävät saadaan parhaiten sovitettua yhteen. Valtionosuuksissa on tarkoitus painottaa vanhusikäryhmän merkitystä, ja se helpottaa kuntien mahdollisuuksia järjestää palveluja. Tällaisen ohjelman ensisijainen tarkoitus ei ole vaatia lisää rahaa vaan etsiä järkevämpi tapa käyttää rahaa. Muokkaamalla päätökset niin, että ne tukevat toisiaan eivätkä vie toistensa tehoa, saadaan samalla rahalla enemmän aikaan.

Ikääntyneen väestön osuuden ja määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää, että peruspalvelut toimivat kunnolla. Hallitus vahvistaa terveydenhuollon kansallisen hankkeen toimeenpanon edellytyksiä korottamalla valtionosuuksia ja keskittymällä erityisesti perusterveydenhuollon puutteiden korjaamiseen. Perusterveydenhuollon korostaminen on tärkeää sen takia, että jos ei se toimi kunnolla, kuten tiedämme, koko järjestelmä toimii huonosti. Ammattitaitoinen yleislääkäri on hyvä hoidon tarpeen arvioija varsinkin silloin, kun ihmisellä on useita sairauksia ja vaivoja. Jos tämä hoidon arviointi puuttuu, erikoissairaanhoito ei voi keskittyä sille kuuluviin potilaisiin vaan kantaa osittain ja puutteellisesti vastuuta perusterveydenhuollosta.

Arvoisa puhemies! Sosiaalihuollon osalta on tarkoitus uudistaa kattavasti paikoitellen jopa pahastikin vanhentumaan päässyt palvelulainsäädäntö. Osittain se koskee myös terveydenhuoltoa. Kiireellisimmin uudistuksen tarpeessa on lastensuojelulainsäädäntö. Hallitus tuleekin kohdistamaan erityistä huomiota lasten ja nuorten asemaan tukemalla hankkeita, joilla puututaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ongelmatilanteisiin.

Vanhusten tarvitseman hoidon parantamiseksi selvennetään avo- ja laitoshoidon maksuja ja rahoitusta siten, että palvelukokonaisuus tukee omatoimisuutta. Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy myös pyrkimys yhtenäiseen maksukattoon.

Hallitusohjelmassa on lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen saanut korostuneen aseman. Tässäkin tapauksessa on tarkoitus sovittaa erilaiset lapsiperheille tarkoitetut tukimuodot ja palvelut paremmin yhteen ja tarjota apu oikeaan aikaan oikeassa muodossa. Se tulee edellyttämään muun muassa kodin, koulun ja terveydenhuollon nykyistä parempaa yhteistyötä. Tavoitteena on vähentää perheen vaatiman ajan ja työn vaatiman ajan välistä jännitettä. Tästä esimerkkinä on hoitorahan laajentaminen koskemaan peruskoulun kahden alimman luokan lasten vanhempia. Lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi korotetaan vähimmäisvanhempainrahaa ja kotihoidon tukea, tehdään yksinhuoltajakorotus. Kaikkien lapsiperheiden asemaa parannetaan lapsilisän nostamisella.

Kuntien alueellista yhteistyötä tuetaan ja siten helpotetaan aluerakenteen eriytymisestä seuranneita ongelmia. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittämishankkeina tullaan tukemaan nimenomaan toimintojen uudistamista sekä tehokkaampien toimintatapojen ja rakenneratkaisujen käyttöön ottamista. Valtion ja kuntien hyvä yhteistyö on välttämätön edellytys näköpiirissä olevien ongelmien ratkaisemiseksi.

Kansainvälistyvä toimintaympäristö edellyttää, että kiinnitetään riittävästi huomiota myös EU:n kasvavaan rooliin sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Työvoiman ja palvelujen vapaa liikkuvuus asettaa tulevaisuudessa yhä selvemmin terveyspalvelujen ja myös sosiaalipalvelujen järjestämisen uusien haasteiden eteen. Lähivuodet ovatkin tärkeitä määriteltäessä, missä kulkee kansallisen toimivallan ja EU-toimivallan raja ja miten vapaata liikkuvuutta tulkitaan. Hallitus korostaa sosiaaliturvan kansallista luonnetta ja kansallista päätöksentekoa silloin, kun päätetään etuuksien tasosta ja saatavuudesta. Samalla tullaan huolehtimaan siitä, että kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi voidaan tarvittaessa tukeutua palveluihin niiden sijainnista riippumatta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on edessään työntäyteinen vaalikausi sen perusteella, mitä hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Lainsäädäntöohjelma on laaja ja kunnianhimoinen. Hallitus tekee parhaansa, että ohjelma toteutuu niin, että vaalikauden lopussa sosiaaliturva on parantunut, toiminnat ovat tehostuneet ja lainsäädäntö on selkeämpi ja ymmärrettävämpi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Hyssälä, piditte sinänsä aivan erinomaisen hyvän ja kattavan puheenvuoron sosiaali- ja terveyspoliittisista aspekteista, mutta minusta siinä oli hyvin paljon samaa, mikä on tässä hallitusohjelman tekstissä sanottuna. Käytitte vähän erilaisia sanoja ja ilmaisuja. Edelleen aika paljon sanavarastossa on semmoisia termejä kuin "periaate", "tavoite", "tarkastelu", "on tarkoitus" ja "selvitys". Sinänsä ihan hyvä asia, mutta kun olemme näitä asioita yhdessäkin jossakin harrastaneet, niin kysyisin teiltä: Koska saamme Hyssälän konkreettisen ohjelman, miten kaikki nämä selvitykset tuottavat sitä tulosta, jota suomalaiset potilaat tarvitsevat? Meidän järjestelmämmehän on joka tapauksessa sisältäpäin räjähtämäisillään, ja pelkillä periaatteilla sitä ei hoidella.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälän puheessa oli monia erittäin hyviä linjauksia, jotka ovat perintöä edelliseltä kaudelta, ja niihin on ilo yhtyä.

Eräs yksityiskohta on hyvin tärkeä, jos valtiovalta haluaa vaikuttaa siihen, miten kunnissa palveluita järjestetään, miten kansalaisten perusoikeudet toteutuvat. Täällä hallitusohjelmassa todetaan, että "Luodaan sosiaalipalveluille nykyisiä laatusuosituksia yksiselitteisempiä määreitä". Tämä toivomus on kuulunut täältä täysistuntosalista hyvin monelta taholta, mutta kun on yritetty mennä tässä asiassa eteenpäin, Kuntaliiton vastustus on ollut erittäin vahva, ja siinä yhteistyökumppanina ovat olleet usein sisäministeriö ja valtiovarainministeriö. Toivoisin ministeri Hyssälän omaa näkemystä siitä, millä alueilla (Puhemies koputtaa) näitä tarvitaan ja onko esimerkiksi kotipalvelu sellainen tai omaishoitajien tuki, jotka mielestäni vaatisivat vahvempaa ohjausta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheet ovat puheita, ja sanat voi aina syödä, mutta terveyspalvelut syntyvät vain sillä, että rahoja on käytettävissä. Tiedustelenkin ministeri Hyssälältä sitä — kun kuitenkin te sovitte hallitusneuvotteluissa, paljonko rahaa käytetään näihin tarkoituksiin — paljonko te sovitte, että käytetään Kansalliseen terveysohjelmaan, paljonko terveyspalveluihin lisää, paljonko lapsilisiin lisää, paljonko lapsiperheille kaiken kaikkiaan lisää. Kertokaa luvut. Vasta sitten voimme arvioida, mitä te todella teette lapsiperheiden ja vanhusten hyväksi, ja mielellämme vertaisimme tätä kokonaissummaa teidän hallinnonalaltanne myöskin siihen, paljonko edellinen hallitus lisäsi resursseja kunnille nimenomaan terveydenhuoltoon ja peruspalveluihin.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitusohjelma, joka koskee sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, alkaa varsin lupaavasti: kolme ensimmäistä sanaa ovat "väestön terveyden edistäminen". Ainakin minä haluaisin saada sellaisen kuvan, että tämä on se keskeinen kohta, mutta loppujen lopuksi tekstistä löytyy aika vähän sellaista, mikä edistäisi väestön terveyttä.

Kyllä siinä todetaan, että hallitus tekee alkoholihaittojen ehkäisyä koskevan ohjelman, ja jotain muuta sellaista, mutta eikö tämä ole se, mihin meidän pitäisi panostaa? Olen nähnyt lukuja, että alkoholi tuottaa kustannuksia vuositasolla pari, kolme, neljä miljardia vuodessa, siis euroja, ja jos tässä saataisiin pienikin vähennys, sillähän olisi huomattava vaikutus. (Puhemies koputtaa) Mutta minkä takia tähän väestön terveyden edistämiseen ja alkoholi- ja huumausainehaittojen vähenemiseen ei ole kiinnitetty enempää huomiota?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Sosiaali- ja terveyspalvelut -osio on melkein kaikkein epäselvin tässä hallitusohjelmassa. Tässä on paljon selvitettävää, paranneltavaa ja suunniteltavaa.

Vielä muutamia viikkoja sitten ministeri Hyssäläkin oli hyvin tietoinen siitä, että hammashuollon tilanne ei mitenkään toimi ja muun muassa ministerin omalla vaalialueella Turun kaupungissa on tuhansien ihmisten jonot hammashuoltoon. Tässä hallitusohjelmassa nyt todetaan, että selvitetään mahdollisuuksia parantaa hammashuollon saatavuutta. Olisin tiedustellut ministerin aikataulua ja sitä, milloin nämä tuhannet ihmiset sitten mahtavat päästä sinne hoitoon.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja laatu ovat todella tärkeät kansallisesta näkökulmasta. Arvoisa ministeri otti esille eräitä keskeisiä linjauksia, joita hallitusohjelmaan sisältyy. Yksi on väestön ikääntyminen. Siihen on jo edellistenkin hallitusten aikana kiinnitetty vakavaa huomiota. Aikanaanhan Ahon hallituksen aikana omaishoitoasia oli vahvasti esillä. Se sisältyy myös nyt tähän ohjelmaan, ja toivoisin, että arvoisa ministeri kiirehtisi niitä ratkaisuja, joilla omaishoidon asemaa vahvistetaan ja eritoten vapaa-aikajärjestelyjä.

Toinen kohta, johon kiinnitän huomiota, on tämä Kansallinen terveysprojekti ja siinä erityisesti juuri perusterveydenhuolto, kuten ministeri mainitsi. Ongelmana on lääkäritilanne. (Puhemies koputtaa) Se oli jo kauan aiemmin, se on myös nyt.

Kolmantena, arvoisa puhemies, vielä kiinnitän huomiota lääkekorvausjärjestelmäasiaan, jota myös on selvitetty. Sekin mainitaan tässä ohjelmassa, mutta toivoisin, että pitkäaikaissairaiden tilannetta ei heikennettäisi missään vaiheessa.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin lapsilisästä. Ensimmäisestä lapsesta maksetaan 90 euroa lapsilisää. Viisilapsinen perhe saa niistä neljästä muusta lapsesta 540 euroa. Nyt kun hallituskauden aikana sitä 540:tä euroa ei edes inflaatiotarkisteta, sen ostoarvo pienenee noin 50 eurolla. Jotta tämän viisilapsisen perheen lapsilisät pysyisivät edes ennallaan, reaalisesti pitäisi sen ensimmäisen lapsen lapsilisän siis nousta 50 eurolla. Kysynkin: Kuinka paljon sitä on tarkoitus nostaa?

Minusta on erittäin kummallista, että hallitus ei ole tätä budjettisuunnitelmaansa tuonut eduskuntaan. Mehän joudumme äänestämään tästä luottamuksesta. Miten kansanedustajat voivat ottaa kantaa hallitusohjelmaan, kun sen keskeisin paperi puuttuu? Mehän emme lainkaan voi arvioida sitä, mitä hallitus tosiasiassa aikoo tehdä.

Sitten ministeri Hyssälä sanoi, että sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksissa on tarkoitus painottaa vanhusvaltaisia kuntia. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sitä, että osuuksia siirretään kaupungeista maaseudulle. Minun täytyy sanoa, että helsinkiläistä alkaa pikkuhiljaa hirvittää. (Puhemies koputtaa)

Viimeinen kysymys: Ministeri sanoi, että perusterveydenhuoltoon tullaan panostamaan. Tämä on kunnallista päätöksentekoa. Miten hallitus siihen panostaa? (Puhemies koputtaa) Onko tarkoitus ottaa määräysvaltaa tässä enemmän valtiolle, koska mitään muuta keinoahan siihen ei ole olemassa.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma on ihmisläheinen, ja minun mielestäni siellä näkyy tämmöinen sosiaalinen ote paremmin kuin aikaisemmin. Mutta ihan kaksi kysymystä ministeri Hyssälälle:

Ensimmäinen kysymys koskee sitä, kun budjetin yhteydessä jouluna 2002 äänestettiin toimeentulotuesta ja siitä, että toimeentulotuen lapsiperheet eivät tulevaisuudessa joutuisi enää syömään lapsilisiä. Muistan, että myös ed. Hyssälä silloin oli tässä äänestyksessä mukana ja oli siis samaa mieltä kuin allekirjoittanut, että tätä järjestelmää lähdettäisiin muuttamaan sillä tapaa, että tosiaan lapsilisä otetaan toimeentulotukinormilaskennasta pois. Onko tämän tyyppisiä ajatuksia olemassa?

Toiseksi, tuli esille lastensuojelulainsäädännön muutospaineet. Olen kyllä ymmärtänyt, että sosiaalitoimistoissa sosiaalityöntekijät ovat ylityöllistettyjä. Suurin ongelma on siinä, että sosiaalitoimessa on liian vähän lastensuojelutyöntekijöitä, eli se on se suurempi ongelma.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä lupasi työntäyteistä aikaa eduskunnalle. Se työntäyteisyys kyllä lisääntyy tuolla tyylillä, millä ministeri Hyssälä nyt näitä sosiaali- ja terveysasioita meille esittelee. Rehelliseen oppositiopolitiikkaan kuuluivat hintalaput elikkä kerrottiin, kuinka paljon kurinalaisessa budjettipolitiikassa ollaan valmiita mihinkäkin kohteeseen laittamaan. Rehelliseen hallituspolitiikkaan kuuluu, ministeri Hyssälä, se, että te ilmoitatte, paljonko varallisuutta on tässä tiukassa budjettikurissa varattu eri tarkoituksiin. Sillä tavalla me voimme olennaisiin asioihin tulevassa debatissa keskittyä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä toi kauniisti sosiaalipuolen asioita esiin. Olisin ihan suoraan kysynyt, vaikka kyselytunti ei olekaan: Miten uusi ministeri suhtautuu esimerkiksi kehitysvammaisten osalta? Täällä puhutaan kohdassa 4.4 vammaisista, mutta ei kovinkaan yksityiskohtaisesti, kauniita ajatuksia. Erityishoitolaitoksista vammaisia kuntien säästösyistä siirretään vanhainkoteihin. Tälläkin hetkellä minulla on yksi valitus meneillään tällaisesta asiasta. Minun mielestäni on aika käsittämätöntä, että kun lainsäädännöllä yritetään turvata vaikeasti kehitysvammaisten hoitoa erityishoitolaitoksissa, kuntien säästösyistä, vaikka päätöksissä tätä sanaa ei käytetä, vammaisia viedään vanhainkoteihin. Sama tilanne on vanhusten osalta. Heitä makuutetaan sairaaloissa, kun ei ole tilaa vanhainkodeissa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä on ollut erittäin aktiivinen, eräs aktiivisimmista, kansanedustaja sosiaalipuolella ja myöskin eläkepolitiikassa ollessaan kansanedustajana. Nyt ministeriltä kysyn: Eikö häntä kummastuta, että eläkepolitiikan kohdalla ei puhuta esimerkiksi sanaakaan eläkeläisten indeksistä, ei myöskään kansaneläkkeen pohjaosasta, joka on ollut teidän sanavarastossanne jatkuvasti mukana vuosien mittaan.

Toinen asia liittyy lääkekorvauksiin, joihin jo täällä hiukan ed. Väistö viittasi. Jos siirrytään 90 prosentin korvaustasoon, niin muun muassa diabeetikoiden lääkekorvaustilanne on hyvin kyseenalainen ja hankala. Kysyisin teidän kommenttianne tähän ja myös siihen, mihinkä täällä jo edustajat Soininvaara ja Sasi viittasivat, mikä on hallituksen linja kansallisen terveyspolitiikan rahoittamisessa, esimerkiksi teidän käsityksenne ensi vuoden budjettiesityksestä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erityisliikuntajaoston puheenjohtajana totean, että selvitimme, miten vammaisten ihmisten erityispalvelut muun muassa liikunnan ja kuntoutuksen osalla toteutuvat. Alle 10 000 asukkaan kunnissa järjestelmällisesti, säännöllisesti ne eivät toteutuneet lainkaan, sen sijaan sitä isommissa kunnissa aika hyvin, kunnes sitten tultiin jo suuriin kaupunkeihin, joissa taso taas heikkeni.

Jatkaisin ed. Soininvaaran kysymystä: Aiotteko jotenkin puuttua tähän pienten kuntien ongelmaan, kuntarakenteen ongelmaan tai valtion oikeuteen puuttua kuntien palveluihin, ainakin näiden pienten ryhmien, kuten vammaisryhmien, osalta ja pakottaa heidät yhteistyöhön niin, että myös alle 10 000 asukkaan kunnissa vammaisilla on oikeus niihin peruspalveluihin, joita muun muassa erityisliikunta pitää sisällään.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, viime kaudella ja edellisellä kaudella te olitte tunnettu siitä, että te kannoitte sosiaalista omaatuntoa siitä, miten heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asiat tässä maassa hoidetaan.

Tiedustelenkin tässä yhteydessä, vaikka ei ole kyselytunti: Oletteko voinut ottaa vastaan ministerin tehtävän ilman tietoa, miten paljon voimavaroja tulevalla kaudella on peruspalveluihin ja tulonsiirtoihin? Minun on aivan mahdotonta uskoa, että hallitus on päätynyt ratkaisuun, että veroja kevennetään 1,12 miljardia euroa ja peruspalveluihin ja tulonsiirtoihin on vastaava summa olemassa, ilman että taustalla olisi mitään laskelmaa. On aika outoa, että tällaisiin desimaalimääriin päädyttäisiin ilman joitakin taustalaskelmia.

Eilisessä keskustelussa kävi hyvin selväksi se, että kyseinen raami on erittäin tiukka ja niihin asioihin, joita nyt ilmoitetaan selvitettäväksi, ei riitä voimavaroja. Kuinka käy vammaispalvelujen ja esimerkiksi kehitysvammaselvityksen? Saavatko vaikeavammaiset avustajan, asia, joka on ollut esillä myös viime kaudella vammaisasiain yhteistyöryhmässä?

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanha eduskunta eli edellinen eduskuntahan äänesti rintamaveteraanien kuntoutuksesta, että sen pitäisi olla joka vuosi. Kun veteraanipäivä lähestyy nyt aika nopeasti, tässä ei ole hirveän pitkä aika, niin ajattelin kysyä, miten nyt suu laitetaan, kun tässä ei puhuta kuin säännönmukaisesta kuntoutuksesta. Ajatushan silloin eduskunnalla on ollut, että joka vuosi pitäisi päästä kuntoutukseen. Pitääkö nyt ministeri Hyssälä puheen veteraanipäivillä, jotta toteutetaan sen entisen eduskunnan tahto, eli joka vuosi päästäisiin kuntoutukseen, koska minusta se oli vakavalla mielellä tehty? Ei tällaista poliittista peliä voi tässä harrastaa tämänkään osalta.

Sitten on toinen juttu, joka liittyy vanhuspuoleen, kun meillä kuitenkin dementikot lisääntyvät ja tarvitsevat yhä enemmän laitospaikkoja. Kunnissa on semmoinen ongelma näkyvillä, jotta kunnat eivät enää satsaa, eivätkä kaupungit, tilojen uusrakentamiseen, vaan turvaudutaan yhä enemmän yksityisiin hoitokoteihin. Onko tämä tarkoitus selvittää, mikä kokonaiskustannus yhteiskunnalle loppujen lopuksi näissä on, ja kannustettaisiin kuntia rakentamaan lisää hoivapaikkoja?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perhepolitiikasta täällä eilenkin paljon puhuttiin ja pääministeri Jäätteenmäki lupasi, että kukin ministeri sitten täsmentää niitä asioita, joita pääministerin puheessa ei tullut täysin yksiselitteisesti esille. Perhepolitiikka on ollut sellainen, missä on ollut erilaisia näkemyksiä, mutta lapsilisien indeksikorotuksista on täysi yksimielisyys. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti sen näkemyksen, että ne on sidottava indeksiin.

Kysynkin vielä kerran, minkä takia hallitus ei ole tätä ohjelmaansa ottanut. Kysyn myöskin, mihin unohtui lapsiperheiden köyhyys, se, että köyhyys on suurinta niissä perheissä, joissa on paljon lapsia. Millä te perustelette sen, että te korotatte vain ensimmäisen lapsen lapsilisiä? Mielestäni tämä on aika käsittämätöntä ja tämä vaatii kyllä selvityksen.

Ministeri Hyssälä, te vaalikampanjan aikana totesitte, että kotihoidon tuen tasoa täytyy nostaa ja kotihoidon tukea pitää myöskin laajentaa. Kysyn nyt, kun hallitusohjelmassa ei kerrota, mitä kotihoidon tuelle tehdään, miten sitä on tarkoitus kehittää.

Samoin hallitusohjelmassa on lause siitä, että lapsilisärakenteita muutetaan, mutta siitä ei ole sanottu mitään, millä tavalla se tehdään. Toivoisinkin, että jollakin tavalla tätä valotettaisiin, koska nämä ovat hyvin kalliita asioita, niihin menee paljon rahaa ja täällä herää kyllä syvä huoli siitä, tehdäänkö lapsiperheille mitään ja ennen kaikkea jääkö terveysprojektiin rahaa sen jälkeen, kun nämä kaikki asiat on toteutettu, mitä kokonaisuudessaan on hallitusohjelmassa.

Sitä lisäpöytäkirjaa, herra puhemies, minäkin tässä peräänkuulutan. Ennen sitä ei tätä ohjelmaa todellakaan voi arvioida.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltoalan houkuttelevaisuus nuorten keskuudessa niin, että hakeudutaan koulutukseen, on vähän lopahtanut. Syy on tietysti ollut aika monen kohdalla se, että teetetään määräaikaisia pätkätöitä. Edellinen hallitus onneksi teki semmoiset hyvät uudistukset, että myöskin pätkätöistä on kertynyt eläkettä, ja se on hyvä asia.

Mutta kun täällä hallituksen ohjelmassa nyt sitten lukee, että hallitus ryhtyy erityistoimenpiteisiin, jotta määräaikaiset palvelusuhteet vakinaistetaan, minä olen oikein miettinyt, mitähän tämä tarkoittaa, mutta nyt minulla on hyvä aihe kysyä, miten tämä temppu tehdään ja millä tavalla se aiotaan tehdä, kun se on erityistoimenpiteenä.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että suurin osa näistä kysyjistä kuuluu puolueeseen, joka vielä viime viikolla oli hallituksessa, tai ainakin osa heistä, ja he tuntevat kyllä näitä asioita varmasti hallituksestakin päin. Mutta haluan vastata nyt, että olen tässä kolmatta päivää ministerinä ja siitäkin suurimman osan ajasta olen ollut täällä eduskunnassa, joten ihan kaikkia asioita en ole vielä saanut alkuun, saati että olisin pystynyt niitä selvittämään, vaan haluan paneutua tähän työhön kyllä huolella ajan mittaan.

Ed. Akaan-Penttilä oli huolestunut näistä palveluista ja käytti ilmaisua, että palvelujärjestelmä on räjähtämäisillään. Tämä on tietysti vähän huono lause, kun hänen omasta puolueestaan on juuri ollut sosiaaliministeri, mutta on totta, että meillä on palvelujärjestelmässä paljon puutteita ja ongelmia. Resursseja puuttuu, puuttuu henkilöstöä ja varoja, mutta juuri tähän palvelujärjestelmähaasteeseen Kansallisella terveyshankkeella ja Kansallisella sosiaalihankkeella pyritään vastaamaan ja niitä hyvin yhdistämällä myöskin varmasti saadaan synergiaetua ja siitä myöskin säästöä.

Ministeri Perho totesi, että puheessani oli paljon perua edellisestä hallituksesta ja ohjelmasta, joten siihen on ilo yhtyä. Varmasti näin onkin, että eiväthän asiat yhdessä yössä kaikki muutu, (Ed. Väistö: Ministeri on vaihtunut!) mutta voimallisesti niitä jatkan, mitä siellä on ollut näitä projekteja, jotka ovat sinänsä ihan hyviä.

Se, miten kuntia pystyttäisiin paremmin ohjaamaan siten, että jos annetaan rahaa, tiedetään, että se sitten menee tasan tarkkaan siihen kohteeseen, on hyvin vaikea kysymys. Mehän tiedämme, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus kunnissa kattaa vain noin 27 prosenttia ja loput kunnat panevat itse. Ei se valtionosuus riitäkään, eli kyllä se kuntien omakin raha on siellä hyvin tärkeä. Mutta varmasti rahoittajia kiinnostaa se, mihin se täsmällisesti menee, ja katson, että siinä pitää olla tällainen porkkanamalli mieluummin kuin keppimalli.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä oli kysymys hammashuollon tilanteesta ja esimerkkinä ed. Lapintie käytti Turun kaupunkia. Sama tilanne on varmasti monissa Etelä-Suomen kaupungeissa, tuhansia ihmisiä on jonoissa ja he eivät pääse hoitoon. Meillä julkinen hammashuolto erityisesti suurissa kaupungeissa ei toimi. Tämä on selkeä puute. Me haluamme selvittää, voidaanko hammaslääkärityövoimaa palkata lisää, onko sitä saatavilla, onko siihen mahdollista saada valtionosuuksia niin, että se voitaisiin tehdä sitä kautta, vai onko ostopalveluilla ja työnjaolla saavutettavissa vielä mahdollisuuksia, että ihmiset pääsisivät hoitoon. Tämä on tosi iso ja haasteellinen kysymys. Myönnän, että siinä ollaan ison, vaikean tilanteen edessä.

Ed. Väistö ainakin otti tämän lääkäritilanteen esille. Hammaslääkäritilanne ja lääkäritilanne on perusterveydenhuollossa hyvin vaikea. Kyllä haluamme panostaa perusterveydenhuoltoon, mutta lääkäreitä pitää olla riittävästi. Koulutustahan on nyt lisätty, mutta miten heidät saadaan hakeutumaan esimerkiksi terveyskeskuksiin mieluummin kuin keikkalääkäreiksi, tässä varmasti joudutaan myöskin tähän tilanteeseen jollakin tavalla puuttumaan.

Sitten on omaishoitokysymys, joka on otettu nyt hallitusohjelmaan, ja tässä ryhdytään pikaisesti kyllä toimiin. Omaishoidon kriteerien yhtenäistäminen on ensisijainen tehtävä. Sen jälkeen sitten on myös tämä vapaapäiväkysymys, että omaishoitajat kykenevät viettämään vapaapäivän. Siinä on tarkoitus sitä maksua selvittää, voisiko se olla joko ateriakorvausmaksulla tai maksutta. Uupumus on suurta omaishoitajien keskuudessa, ja nimenomaan vapaapäivän viettäminen on ollut siellä ongelma. Tuen taso ja verotus ovat myöskin tällaisia keskeisiä kysymyksiä.

Sitten täällä oli puhetta ensisijaisista etuuksista. On aivan selvää, että ensisijaisten etuuksien toimivuuteen tulee kiinnittää suurempaa huomiota. Niitä on parannettava, jotta ihmiset eivät toimeentulotukiluukulta hae sitä lisäelantoa. Tässä on meneillään jo tällaista mietintää, mitä me teemme. (Ed. Zyskowicz: Selvittelyä!) — Kolmessa päivässä, ed. Zyskowicz, ei tietenkään näitä ihan kaikkia ole vielä saatu täytäntöön. (Ed. Sasi: Kyllä minä olisin ne jo hoitanut!)

Tässä on ollut jo pitkään esillä, että olisi pitänyt sosiaaliturvan ja muut tämäntapaiset uudistukset tehdä kyllä jo nousukaudella. Silloin olisi varmaan ollut suurempia mahdollisuuksia taloudellisesti näihin asioihin, mutta niihin on nyt puututtava. Ensisijaisten etuuksien on jo lähtökohtaisesti katettava ihmisten elanto.

Mitä tulee näihin summiin ja täsmennyksiin, niin olen vasta neuvotteluissa siitä, mitä nämä kaikki ovat. Tällaisista salaisista lisäpöytäkirjoista en tiedä mitään. Nämä varmasti eduskunnalle kyllä kerrotaan.

Näihin muihin kysymyksiin: Täällä käytiin eilen illalla pitkä debatti, jossa olin mukana, ja käytin useita puheenvuoroja ja viittaan niiltä osin näihin vastauksiin. (Ed. Zyskowicz: Missä perusosa on, ministeri Hyssälä? — Ed. Laukkanen: Ed. Zyskowiczin taskussa!)

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman Kulttuuri-osuus on lyhyt, mutta siinä on tärkeitä painotuksia. Yhtenä osviittana pidetään valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittista periaatepäätöstä. Taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa taide on nostettu tieteen rinnalle yhteiskunnan kehittämisessä. Ohjelmassa lähdetään siitä, että taide- ja kulttuuripalvelut on määriteltävä peruspalveluiksi. Luovassa hyvinvointiyhteiskunnassa kulttuuri ja erityisesti taide sen ytimenä mainitaan keskeiseksi osaksi yhteiskuntaa uudistavaa ja kehittävää innovaatioperustaa, uuden tiedon, taidon, osaamisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta.

On myös äärettömän tärkeää, että lastenkulttuurin ja taiteen perusopetuksen asemaa vahvistetaan ja valtakunnallisen lastenkulttuurikeskusverkoston rakentamista jatketaan. Kulttuurilla ja taidekasvatuksella on olennainen merkitys paitsi lapsen tasapainoisen ja terveen elämän kannalta myös pahoinvoinnin ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Myös kulttuuri- ja taidelaitosten asemaa luvataan vahvistaa ja turvata koko maassa. Äärettömän tärkeä peruspalvelu, kirjastot, on aivan oikein mainittu erikseen hallitusohjelmassa. Kirjastojen peruspalvelut säilytetään maksuttomina ja niiden roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä vahvistetaan. Tämä on välttämätön linjaus, sillä kirjastot monin painoin kamppailevat olemassaolostaan, kun kuntien talous on kiristynyt.

Kulttuurin merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Sillä on kasvava merkitys kaupunkien talouksille ja imagon luojana, kun kilpaillaan asuinpaikoista, yrityksistä ja matkailijoista. Esimerkiksi Englannissa on selvitetty, että jokainen kulttuuriin sijoitettu punta palautuu 1,7-kertaisena takaisin. Kulttuuri luo sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kehittää taitoja ja parantaa elämisen laatua. Kulttuurilla on terapeuttinen vaikutus ja se luo yhteisöjen identiteettiä. Kulttuuri on myös väline työelämän ja työyhteisöjen kehittämisessä.

Uumajan yliopiston tutkimuksessa seurattiin 30 vuoden aikana yli 12 000:ta ihmistä. Tutkimuksen mukaan kulttuurin kuluttaminen lisää jopa ikää. Kulttuuria harrastamattomilla todettiin 57 prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin aktiivisesti taide-elämyksiä nauttivilla ihmisillä. Suurin terveysvaikutus todettiin olevan kulttuuriharrastuksilla, joissa ihminen on katsojana tai kuuntelijana. Käynnit taidenäyttelyissä, elokuvissa, museoissa ja konserteissa siis lisäävät ikävuosia. Kulttuuri vaikuttaa terveyteen yhtä merkittävällä tavalla kuin liikunta, mutta eri tavalla. Kulttuuri alentaa verenpainetta ja stressihormonien tasoa, näin on tutkittu. Taiteen seuraaminen vähentää myöskin masentumisen mahdollisuutta.

Teatteri-lehden hiljakkoin haastatteleman dosentti Markku Partisen mukaan ihmiset, jotka harrastavat kulttuuria ja taideaineita, pärjäävät elämässä paremmin kuin ne, jotka eivät harrasta niitä. Hän mainitsee Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen, jossa kartoitettiin nobelistien ja huipputiedemiesten taustoja. Yhteisiä nimittäjiä löytyi tasan kaksi: taloudellinen turva sekä taiteiden harrastaminen. Varakkuus takaa hyvän koulutuksen ja mahdollisuuden keskittyä tutkimukseen, kun ei tarvitse huolehtia elannosta. Lisäksi eturivin tiedemiehet ovat tutkimuksen mukaan lapsesta asti harrastaneet verrokkeihin nähden enemmän muun muassa kirjallisuutta ja musiikkia. Joukosta ei löydy yhtäkään, joka olisi passiivinen taiteiden suhteen.

Arvoisa puhemies! Opetushallitus arvioi viisi vuotta sitten ensimmäisen kerran valtakunnallisesti peruskoulussa ja lukiossa annettavaa taideaineiden opetusta. Siinä kävi ilmi, että koko maassa peräti joka kolmas musiikin ja kuvaamataidon opettaja on epäpätevä. Tulisiko mieleenkään, että matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa tai kieliä esimerkiksi opettaisi ihminen, joka ei ole pätevöitynyt alalleen?

Arvoisa puhemies! Pidän välttämättömänä, että muun muassa tähän epäkohtaan kiinnitetään huomiota, ja pidän välttämättömänä myös sitä, että kulttuurin ja taiteen taloudellisista perusedellytyksistä huolehditaan myös vaikeina aikoina. Myös kulttuurin rahoituspohja on vihdoinkin turvattava.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata peruspalveluministeri Hyssälälle. Täällä on monta kertaa muutenkin otettu esiin nämä hammashuollot ja terveydenhoito. Minä luin jostain laista — ja kuulen paljon valituksia kansalaisilta — jossa lukee jossain pykälässä, että kaikkien ulkomaalaisten ja pakolaisten pitää päästä kuukauden sisällä hammashoitoon. Miten tämä on mahdollista, sitä minä en ymmärrä. Eikö pitäisi olla päinvastoin Suomessa, että suomalaisten pitää päästä vähintään kuukauden sisällä hammashoitoon, kun on tilannut sen, ja sitten muut hoidetaan sen jälkeen, kun on aikaa?

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Neljän vuoden linjauksista voi toki puhua pitkään. Oli arvostettava saavutus uudelta hallitukselta ja neuvottelijoilta esittää näin kattava ja yksityiskohtainen yhteinen ohjelma nopeassa aikataulussa. Hyvä ohjelma jättää neljäksi vuodeksi kuitenkin paljon työtä, ja odotan saaneeni hallituksen, joka myös elää ajassa. Monista mielenkiintoisista kohdista poimin muutaman tähän.

Tämän hallituksen tärkein tavoite on työllisyyden nostaminen ja työttömyyden alentaminen, aivan oikein. Kuuntelin mielenkiinnolla ja tarkalla korvalla oppositiojohtaja Itälän puheenvuoron, jossa hän kaipasi priorisointia. Hän halusi esittää omaksi tärkeimmäksi asiakseen terveyspalvelut. Hetkeä myöhemmin hän korosti sivistys- ja peruskoulutuspalveluja jne. jne. Näin vaikeaa priorisointi on. Turhat, tyhjät huudot priorisointitarpeesta ovat kyllä ehkä suurpiirteisiä. Yhteiskunnassa kehitystä tapahtuu ja kehitetään kaikkia sektoreita jatkuvasti yhtäaikaisesti.

Laaja hallitusohjelma on mielestäni tärkeä yhteiskunnallinen debattipaperikin ja mielenkiintoinen sinänsä. Politiikassa on paljon tahdon asiaa, taisi sanoa jo aikanaan Olof Palme.

Oppositiojohtaja Osmo Soininvaaralta jäi ehkä tahallaan huomaamatta talous- ja työllisyyspolitiikan kohta, jossa työmarkkinoille tulemista on aikaistettava ja työmarkkinoilta poistumista myöhennettävä. Olen aivan tätä samaa mieltä: molemmat päät ovat tärkeitä.

Opintososiaalisista eduista on keskusteltu jo tänäänkin. Olen itse opiskelijajärjestöille viestinyt usein, pidemmän aikaakin jo, että ne itse olisivat aktiivisia myös esittämään keinoja opintojen nopeutumiseen. Miksi vasta valtiovarainministeriön valtiosihteerin puheenvuoro herättää aktiivisen julkisen keskustelun? Aika kiero tilanne.

Työllistettävää, siis osaavaa, työvoimaa, tarvitaan myös kädentaitoammateissa. Sanana tätä ei hallitusohjelmasta löydy, mutta ehkäpä toimet ammattikoulutuksen laadun ja houkuttelevuuden parantamiseksi ja oppisopimuspaikkojen lisäämiseksi ovat omiaan tarjoamaan ratkaisua tähän. Näin myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen vakiinnuttaminen ja näyttöjen kehittäminen osaksi ammatillista peruskoulutusta edistävät asiaa.

Työelämässä laatukysymykset ovat ensisijaisen tärkeitä. Työelämän haasteet eivät tule helpottumaan, päinvastoin. Luin ohjelmasta hyvilläni kehittämispanostuslupauksista henkiseen työsuojeluun ja hyvinvointiin työssä. Hyvällä tahdolla tästä ohjelmasta voi lukea myös tahdon puuttua ikävän yleiseen työpaikkakiusaamiseen. Lupaus varmistaa työsuojelun tarvitsemat resurssit ja nostaa erityiskehittämiskohteeksi työssäjaksaminen, henkinen hyvinvointi työssä sekä työpaikkaväkivallan ehkäisy tuonee tulevaisuudenuskoa tuhansille työpaikoille, joissa kiusaamisesta kärsii ei vain kiusattu itse vaan usein koko työyhteisö.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvo nostettiin hallitusta muodostettaessa tärkeään arvoon, hyvä niin. Olisin mielelläni voinut myös nähdä tasa-arvoasian omana, ehkä viidentenä politiikkaohjelmana. Se on ainakin monet sektorit ylittävä asia. Lupaukset valtavirtaistamisesta ja arvioinneista edistävät tasa-arvoa valtionhallinnossa ja valtion toimenpiteissä. Suvaus on tavallaan kirjattu nyt myös hallitusohjelmaan, vaikka siitä toki saatiin jo esimakua, kokemusta viime kaudelta. Työministeri Tarja Filatovin ministeriössä ajettiin ensimmäisenä suvaus läpi. Tasa-arvolaki luvataan uudistaa. Meille selkeytynee vasta hallituksen esityksen myötä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Nyt siinä mainitaan vain ohjelman uudistavan ja edistävän muun muassa samapalkkaisuutta. Suuri, suuri asia on perhevapaiden työnantajakustannuksen tasaisempi jako. Suuri ja hurja haaste. Tarvitaan erittäin hyvät suhteet ja tahto myös työmarkkinoiden ja työmarkkinajärjestöjen kesken.

Irrallisena heittona, kun suvauksen mainitsin, myös haluan korostaa viime hallituksen loppumetreillä tekemää alvaus-ohjetta. Se ei ole vielä varmaan käytetty termi, mutta aluevaikutusten arviointi lainsäädäntöohjeena saattaa olla meille ehkä maakuntienkin edustajille ja koko Suomen kattavassa lainsäädännössä tärkeä arvo.

Lopuksi, puhemies, kaikkein suurin mielenkiintoni kohdistuu nyt Suomen EU-politiikkaan. Elämme Euroopassa historiallisen kutkuttavia hetkiä. Tässä keskustelun alkuun jo päästiinkin.

Suomen kokoisella maalla ei ole varaa löysätä yhtään, ei varaa olla jatkamatta täysipainoista ja hyvin aktiivista Eurooppa-politiikkaa. Ohjelman kirjaus, että hallitus toimii Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi, kansalaisten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun parantamiseksi ja työmarkkinoiden toimivuuden vahvistamiseksi Itämeren alueella, on tärkeä. Ne ovat juuri aiheita, jotka vastaavat kansalaisten odotuksiin.

EU muuttuu tulevalla tai tällä hallituskaudella paljon tai hyvin paljon. Ymmärrettävästikin tarkempia linjauksia ei voida ottaa yli seuraavan hallitustenvälisen konferenssin. Konventin työ jo tulee olemaan erityisen tärkeä. Puhemies Lipposen kehotus perehtyä konventin työhön ei saisi kaikua kuuroille korville. EU-asiat eivät ole vain EU-asioita, vaan jokaisella sektorilla tapahtuu myös Euroopan unionin kautta asioita. Sen takia toivoisin entistä enemmän keskustelua eri alojen asiantuntijoilta, ehkä myös ministereiltä, EU-linjauksiin. Suomen asioiden ajamisessa tarvitsemme jatkossa myös hyvää yhteistyötä oppositiopuolueiden kanssa niiden omien eurooppalaisten puolueiden kautta viestimme viemiseen, ja se on tärkeää.

Eurooppa-politiikan vetovastuu on pääministerillä. Toivotan hänelle parhainta menestystä Suomen asioiden luotsaamisessa. Uskon itse vahvasti vahvan yhteisöllisyyden olevan Suomen kansallisen edun mukaista.

Arvostan pääministeri Jäätteenmäen päätöstä siitä, että konventissa hänen edustajanaan jatkaa tohtori Teija Tiilikainen. Eilen suuressa valiokunnassa kuulimme ministeri Vanhasen jättävän paikkansa. Tässä keskustelussa, mitä äsken tässä käytiin, se jäi hieman epäselväksi. Jäi hieman hämmentynyt olo, jatkaako hän vai ei. Ehkä se selvinnee ajan myötä. Hän kertoi meille jättävänsä paikkansa kahden viikon sisällä.

Tulen jännittyneenä odottamaan pääministerin suuria EU-linjauksia. En usko enkä odota niitä saatavan tässä salissa tänään. Tulevaisuuskin riittää. Minkälaisessa EU:ssa pääministeri Jäätteenmäki näkee Suomen parinkymmenen vuoden päästä tai edes seuraavan hallitustenvälisen konferenssin jälkeen? Mikä on meidän uuden pääministerimme EU-fantasia?

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ilolla ja suurella tyytyväisyydellä mainita, että on hienoa, että Suomi vihdoin täyttää YK-sitoumuksensa ja perustaa lapsiasiainvaltuutetun viran. Tämä on jäänyt hoitamatta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kumpula mainitsi hallitusohjelman kohdat, joissa hallitus sitoutuu siihen, että työelämään tulemista aiotaan nopeuttaa ja työelämästä poistumista aiotaan myöhentää, eli hallitus sitoutuu niihin tavoitteisiin, joita myös tuossa Sailaksen työryhmässä tältä osin asetettiin. Hallitusohjelmasta ei kuitenkaan käy ilmi, millä keinoin hallitus aikoo näitä kahta tavoitetta edistää. Se on käynyt selväksi ilmeisesti, että Sailaksen työryhmän esittämät keinot eivät maistu. Kun täällä on kolme valtioneuvoston jäsentä kuitenkin paikalla, niin olisiko esimerkiksi ministeri Korkeaojalla mahdollisuus kertoa eduskunnalle, millä keinoin hallitus aikoo nopeuttaa työelämään tulemista ja työelämästä poistumista myöhentää?

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpulan puheenvuorossa oli hyvin vahva Eurooppa-painotus, ja on erittäin hyvä, että eduskunnassa on uusia voimia, jotka tuntevat kiinnostusta Eurooppa-asioita ja EU-asioita kohtaan. Aivan kuten ed. Kumpula sanoi, niin tietysti eduskunta mielenkiinnolla odottaa hallituksen ja ennen kaikkea nyt sitten pääministerin linjauksia Eurooppa-politiikkaan, konventtiin ja entiseen presidentti Giscard d"Estaingin, konventin puheenjohtajan, esityksiin. Minusta olisi nyt tavattoman tärkeää, että vielä tämän hallitusohjelmakeskustelun aikana saisimme kuulla pääministerin omat linjaukset näihin asioihin. Kuten eduskunnassa eilen keskustelua käytiin, vapun jälkeen välittömästi kokoontuva konventti joutuu jo ottamaan kantaa näihin Giscard d"Estaingin tekemiin uusiin esityksiin, jotka tuntuvat hyvin kummallisilta, kuten eilen täällä totesin. Tässä suhteessa suuri valiokunta tulee evästämään vielä suomalaisia konventtiedustajia, ja olen ymmärtänyt myöskin, että EU-ministerivaliokunta ensi keskiviikkona käsittelee asiaa. Minusta on oikeus ja kohtuus, että myös (Puhemies koputtaa) tässä salissa saadaan kuulla pääministerin kannat.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Mielelläni vastaan ed. Zyskowiczin esittämään kysymykseen.

Kuten ed. Kumpula puheenvuorossaan totesi, nyt on tarpeen myöskin käydä keskustelua opiskelijajärjestöjen kanssa ja edellyttää myös tältä taholta konkreettisia ehdotuksia siitä, millä tavalla lukion päättämisen ja opintojen alkamisen välistä aikaa voitaisiin lyhentää ja millä tavalla luotaisiin opintotukeen sellaisia kannustavia järjestelmiä, jotka edesauttaisivat tavoiteajassa oppimista. Itse pidän tärkeänä sitä, että tätä lukion ja opintojen alkamisen väliä voitaisiin lyhentää. Se on mielestäni prioriteetissa edellä varsinaista opintojen lyhentämistä, mutta voisin ajatella, että opintotuen kehittämisessä sellainen malli, jossa opintorahaa (Puhemies koputtaa) ja opintolainaa nykyistä selvemmin kyettäisiin kokoamaan yhdeksi kokonaisuudeksi, olisi yksi ratkaisumalli.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua hallitusohjelmasta on kuunnellut, niin oikeastaan se ensimmäinen käsitys, joka tuli, kun sen sai käteen, on vain vahvistunut, elikkä hallitusohjelmaan, uuden hallituksen tavoitteisiin, sisältyy enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Oikeastaan ed. Sasin aiemmin esille nostama kysymys, johon pääministeri sitten ei vastannut, toi vielä yhden kysymysmerkin: Mikä on EU-politiikan linja?

On ihan selvää, että hallituksella ei ole kaikkia vastauksia tulevaisuuskonventin tuleviin esityksiin, koska esityksiä ei ole vielä annettu, eikä hallitusohjelmaan ole tarkoitustakaan kirjata asioita, joita mahdollisesti tullaan käsittelemään eri ministerineuvostoissa. Mutta mikä on se hallituksen tahtotila ja tavoitetila, jolla esimerkiksi EU-instituutiota halutaan kehittää? Tämä ei ole pieni kysymys, eikä tämä ole nippelikysymys, eikä tämä ole kysymys, johon voi ottaa kantaa vasta joskus tulevaisuudessa, vaan tämä on valintakysymys, ja tähän äsken ei saatu pääministeriltä vastausta. Toivon, että se johtui ainoastaan ajan puutteesta. Toivoisin, että hän vielä tämän linjakysymyksen selventäisi eduskunnalle tämän päivän aikana tai mahdollisimman pikaisesti.

Keskustan mielestä tämä hallitusohjelma osoittaa selkeää suunnanmuutosta edelliseen hallitukseen ja sen harjoittamaan politiikkaan nähden. SDP:n mielestä taas entinen meno jatkuu. (Ed. Zyskowicz: Onko kyse samasta hallituksesta?) — Vaikea tätäkään myöskään sanoa tässä vaiheessa. (Ed. Jaakonsaari: Jos tämä on hallittu rakennemuutos?) — Looginen jatkumo vai reilu suunnanmuutos, tähän on vielä vaikea ottaa selkeästi kantaa, koska hallitusohjelma ei siihen anna selkeitä eväitä.

Jos katsotaan hallitusohjelman esimerkiksi verolinjauksia, on kyllä jossakin määrin vaikea yhdistää tämän hallitusohjelman verolinjauksia siihen, mitä esimerkiksi keskusta ja sosialidemokraatit esittivät ennen vaaleja. On melkein varma, että jos katsotaan keskustaa äänestäneitten ihmisten oletuksia tai sosialidemokraatteja äänestäneitten ihmisten oletuksia verotavoitteista, ne kyllä poikkeavat varsin merkittävällä tavalla siitä, mitä tähän ohjelmaan on kirjattu. On melkein varma, että valtaosa näistä äänestäjistä kuvitteli, että verotuksen alentaminen tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan, koska näin heille kerrottiin. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ole kerrottu!)

Tätä vero-ohjelmaa, joka tässä nyt on kirjattu, muun muassa valtiovarainministeri Kalliomäki eilen puolusti sanomalla, että veropolitiikka on yksi keskeinen elementti työllisyyden hoidossa ja tätä kautta myös hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden turvaamisessa. Miten on mahdollista sovittaa yhteen nämä puheet vaalien alla ja 1,12 miljardin euron veronkevennykset, niin kuin pääministeri sanoi, "vaatimattoman talouskasvun olosuhteissa", ja vielä se, että puolessavälissä hallituskautta tarkennetaan veronkevennystavoitteita eli siis tarkoitus on tarkentaa, paljonko lisää veronkevennyksiä annetaan?

Olen varsin ilahtunut siitä, että tämäkin hallitus on palannut sille linjalle, että nähdään veropolitiikka yhteiskunnan rakentamisen välineenä eikä pelkästään edunjakokysymyksenä. Veronkevennyksiä ei saa nähdä pelkästään vain rikkaan yhteiskunnan kansalaisille tarjoamina bonuksina, vaan veropolitiikkaa, etenkin tuloveropolitiikkaa, pitää pystyä käyttämään hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen välineenä, ja on positiivista, mikäli tämä verokirjaus, josta ei nyt tosin hyvin varmaa pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan, pitää paikkansa.

Jos katsotaan tätä 1,12:ta miljardia "vaatimattomissa olosuhteissa", niin tullaanko se suuntaamaan tuloveronkevennykseen vai ripotellaanko se, niin kuin nyt täällä on erilaisia veronkevennystavoitteita, kaikkiin eri veroluokkiin hajanaisesti? Tästä olisi ihan mukava kuulla, mitä sinne salaiseen lisäpöytäkirjaan tästä asiasta on kirjoitettu, koska tämä on aivan keskeinen kysymys, jos punnitaan hallituksen luottamusta ja niitä välineitä, joilla hallitus aikoo aidosti kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Mikäli tämä paljon markkinoitu täyskäännös hallituspolitiikassa sitten tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tuloveron kevennyksissä ei huomioida kaikkia tulonsaajia vaan pelkästään tuloveron kevennykset suunnataan pieni- ja keskituloisille, voi kyllä, herra puhemies, todeta, että kyllä silakat ovat aika pieniä joulukaloiksi. Viime hallituksen linjaus verotuksesta oli selkeästi tasapainoisempi. Ensi sijassa se oli selkeämpi, tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi, sillä se kevensi kaikkien verotusta tehden kuitenkin selkeitä panostuksia pienituloisten kohdalla. Nyt vaan pelottaa se, että mikäli tuloverotusta ylipäänsä aiotaan keventää ja mikäli se suunnataan ainoastaan tulohaitarin alapäähän, onko hallitus huomioinut sen negatiiviset vaikutukset esimerkiksi lapsiperheille tuloloukkuongelman kasvamisen ja progression kiristymisen myötä. Toivottavasti nämä on kirjattu siihen kuuluisaan lisäpöytäkirjaan.

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus aluepolitiikasta ja siitä, miltä hallitusohjelma vaikuttaa aluepolitiikan näkökulmasta.

Vaalien alla keskusta lupasi mahtipontisesti toteuttaa tämän paljon puhutun aluepolitiikan suunnanmuutoksen. Kun yritin sitä suunnanmuutosta tästä hallitusohjelmasta nyt sitten löytää, niin kyllä se työn takana oli. Jouduinkin sitä eilen kysymään kunta- ja alueministeriltä, missä tämä suunnanmuutos näkyy. Missä näkyy aluepolitiikan ainakin retoriikan tasolla itselleen monopolisoineen keskustan aluepolitiikan suunnanmuutos? Minä en sitä kyllä tästä löytänyt, mutta ministeri antoi minulle vastauksen. Suunnanmuutos näkyy ministeri Mannisen mukaan hallitusohjelman sivulla 23, ja se on kirjattu tähän muotoon: "Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa." (Ed. Zyskowicz: Ennennäkemätön tavoite!)

Herra puhemies! Tekee mieli sanoa ministeri Manniselle: "Herra ministeri, tämä vastaus minulle kyllä riittää." Aion viedä tämän viestin eteenpäin ja kertoa, että keskustan lupaama aluepolitiikan suunnanmuutos on kirjattuna näille kahdelle riville. Valistunut kansalainen osaa kyllä vetää tästä aivan takuuvarmasti omat johtopäätöksensä.

Positiivista hallitusohjelmassa on, aluepolitiikan linjauksista jos puhutaan, muun muassa osaamiskeskusohjelman jatkaminen, joka on muun muassa ministeri Pekkarisen myötävaikutuksellaan aikaansaatu uudistus porvarihallituksen aikana. On erittäin positiivista, että se jatkuu. Samoin aluekeskusohjelman säilyttäminen on positiivista, vaikka se haluttiin poistaa aluepolitiikan instrumenteista sen takia, että se joittenkin mielestä kuulemma kilpailee maakuntaliittojen kanssa, mutta on positiivista, että tämä hyviä tuloksia tuottanut ohjelma kuitenkin säilyy. Positiivista on se, että hallitus jatkaa kokoomusministereitten vauhdittamaa ja aloittamaa hajasijoituspolitiikkaa. Yhtä lailla positiivisena voidaan pitää ja iloisesti tervehtiä kirjausta siitä, että hallitus lupaa panostaa lisää tutkimus- ja kehitystoimintaan. Nämä ovat kiistatta positiivisia asioita. Siitä täytyy hallitusohjelman kirjoittajille antaa tunnustusta.

Ne, mitä hallitusohjelmassa ei mainita aluepolitiikasta, ovat alueperusteiset elinkeinotuet, alueperusteinen kuljetustuki ja alueperusteiset veronhuojennukset, nämä kokeilut, joita edellinen hallitus aloitti Pohjois-Suomessa ja muutamissa saaristokunnissa.

Elikkä, herra puhemies, kaiken kaikkiaan voidaan todeta, ettei hallitusohjelmaan sisälly suunnanmuutosta aluepolitiikankaan osalta. Sen sijaan voin todeta, että hallitus jatkaa muutamissa kohtaa varsin oikeilla linjoilla, tosin hieman vaatimattomammalla työvälineistöllä kuin viime hallitus. Minä toivon vilpittömästi menestystä hallitukselle kasvuhakuisen aluepolitiikan aikaansaamiseksi.

Tulevaisuuden haasteista ihan pari ajatusta vielä koulutuspuolelta: Toivon, että tuleva opetusministeri osaa tehdä priorisointeja koulutuksen elikkä Suomen tulevaisuuden suhteen. Oleellista on panostaa perusopetuksen valtionosuuksiin, koska jokaisella lapsella on oikeus siihen opetukseen, mitä koulutettu, ammattitaitoinen opettaja pystyy antamaan, kun hänellä on riittävät valmiudet opetustyötä tehdä (Puhemies koputtaa) pienten ryhmäkokojen tarjoamissa puitteissa. Samaten oleellista on se, että hallitus todella lunastaa lupauksensa teknologiapanostuksista ja t&k-panostuksista.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, miksi kokoomus pelkää näitä veronkevennyksiä, mitä tässä on hallitusohjelmaan kirjattu. Nämä ovat saman mittaisia, mitä esimerkiksi keskusta vaalien alla kertoi. Me kerroimme silloin, että kevennysvara on noin 1,2 miljardia. Nyt esitys tässä ohjelmassa on aika tarkkaan sen suuruinen. Ehkä suhdannetilanne olisi vaatinut vieläkin mittavampia veronkevennyksiä. Me päädyimme yhteisesti ja yksimielisesti tähän, ja tästä aiomme pitää kiinni. Sen mittaiset veronkevennykset, mitä Sailas esitti tai mistä joissain kokoomuksen papereissa oli kerrottu, olisivat kyllä minunkin mielestäni romuttaneet hyvinvointiyhteiskunnan perustan. Onneksi niin monien miljardien mittaisiin kevennyksiin hallitus ei meinaakaan sitoutua.

Mitä tulee vielä aluekehitykseen, aluepolitiikkaan yleensäkin, niin kyllä tässä selvä suunnanmuutos, edustaja, tähän hallitusohjelmaan on kirjattu. Se suunnanmuutoksen ydin on siinä, että tässä lähdetään voimallisesti siitä, että uuden ajan menestystekijöitä osaamista ja teknologiaperustaa vahvistetaan ei vain suurimmissa keskuksissa, vaan entistä selkeämmin, voimallisemmin ja ohjelmallisemmin koko maassa. Se on se viritys, joka ei ole sillä tavalla ihan uutta, etteikö edellinenkin hallitus (Puhemies koputtaa) olisi käynnistänyt tämän suuntaisten toimien sarjaa, mutta tässä ohjelmassa hyvin voimakkaasti asetutaan nimenomaan näiden instrumenttien käytön tielle.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataisesta on kehittymässä hyvää vauhtia hyvä oppositiopoliitikko, kun hänen puheenvuoroaan kuunteli. Kuten ministeri Pekkarinen totesi, veronkevennysvara hallituksessa on mitoitettu hyvin pitkälle samoin kuin keskustan vaaliohjelmassa, (Ed. Zyskowicz: Missä niistä?) — Siinä, jonka julkistimme vaalien alla. — Siinä on myöskin erittäin vahva panostus verotuksen uudistamiseksi työllisyyden ja yrittäjyyden ehdoilla, niin kuin olemme koko matkan ajan korostaneet. Siellä on myöskin uusia välineitä, kuten Holmin—Vihriälän-mallin selvittäminen ja uskoakseni käyttöönotto. Se mahdollistaa myöskin alueperusteiset veronkevennystoimet, niin että ed. Katainen voi tässä suhteessa olla rauhallinen.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida nyt vielä tätä kysymystä, vaarantavatko tämän hallitusohjelman veronalennustavoitteet peruspalveluiden rahoituksen vai eivät. On totta, että hallitusohjelmaan on kirjattu 1,12 miljardia euroa veronkevennyksiä kaikissa, myös vaatimattoman kasvun, oloissa. Se, mikä ministereiltä, niin pääministeriltä kuin muiltakin, on tässä keskustelussa jäänyt kokonaan kommentoimatta, on kysymys siitä, että hallitusohjelmassa on myös puolimatkan krouvi, välitarkistuspiste, verotukselle. Me emme täällä äänestäessämme hallituksen luottamuksesta tosiasiallisesti tiedä, paljonko ja minkälaisia veronalennuksia tämä hallitus tulee ajamaan. Olen aivan varma siitä, että mikäli menosääntö toteutuu hallitusohjelmassa esitetyllä tavalla, talouden liikkumavara tulee siellä välitarkistuspisteessä ohjautumaan nimenomaan suurempiin veronkevennyksiin aivan riippumatta siitä, mikä palveluiden kehittämisen tarve kahden vuoden kuluttua on, mitkä ovat tarpeet tulonsiirtopolitiikan kehittämisessä. Tämä ei mielestäni ole, ministeri Pekkarinen, (Puhemies koputtaa) rehellistä puhetta, mikä teiltä tulee.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus ei suinkaan pelkää hallituksen veronalennuksia, vaan kiinnittää huomiota siihen ristiriitaan, että ennen vaaleja esimerkiksi puheenjohtaja Jäätteenmäki sanoi, että Lipposen hallitus on alentanut liikaa veroja ja sen takia palveluihin ei ole riittänyt rahaa. Nyt hänen hallituksensa ensimmäiseksi alentaa lisää veroja. No, minähän tietysti olen tyytyväinen siitä, että näin toimitaan, mutta kuten sanoin, olisi hyvä, että ennen vaaleja ja vaalien jälkeen toimittaisiin saman logiikan mukaan.

Edustaja Pekkarisen logiikka on mielenkiintoinen. Jos veroja alennetaan 1,12 miljardia, se tukee talouskasvua ja työllisyyttä. Jos veroja alennetaan enemmän, esimerkiksi 2 miljardia euroa, se merkitsee hyvinvointiyhteiskunnan perustan romuttamista. Onneksi olkoon! Olette mainio taloustieteilijä. Te tiedätte, että 1,12 miljardia tukee talouskasvua, 2,0 miljardia johtaa hyvinvointiyhteiskunnan perustan romuttumiseen. En usko, että teidän talousoppianne kukaan muu suostuu hyväksymään. On lähdettävä joko siitä, että veronalennuksilla voidaan tukea (Puhemies koputtaa) kasvua ja työllisyyttä, tai lähdettävä siitä, että sellaista myönteistä muutosta niillä ei saada aikaiseksi. Me väitimme ensimmäistä, te väititte vaalien alla toista, mutta vaalien jälkeen toteutatte (Puhemies koputtaa) kuitenkin ensimmäisen ajattelun mukaista politiikkaa.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Ensinnä ed. Siimekselle, joka muutaman päivän takaisena ministerinä kyllä hyvin tuntee tilanteen, että olemme talouden epävarmuuden ajassa. Tuo kahden vuoden päässä oleva tarkistuspiste voi tarkoittaa myös sitä, että jos kansainvälisessä taloudessa käy vielä heikommin kuin mitä nyt arvellaan tai ennustetaan, niin voi olla myöskin, koska siellä puhutaan, että verraten vaatimattomankin talouskasvun oloissa voidaan tehdä 1,12 miljardin kevennykset, että jos se jää sitä vaatimattomammaksi, tätä voidaan myös tarkistaa alaspäin. Joka tapauksessa näissä epävarmuuden ajoissa on syytä olla tällainen tarkistuspiste, eikä myöskään tämä veronkevennys ole lukkoon lyöty sillä tarkkuudella kuin nuo numerot antavat kuvan siitä. Eli se on vain mittaluokka, jossa liikutaan, ja sekä menolisäyksissä että veronkevennyksissä samassa suuruusluokassa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En ed. Siimekselle enempää, mutta se, että hän nyt jo valmiiksi tuomitsee siitä, mitä kahden vuoden päästä kenties tapahtuu, on sellaista tuomarointia, joka tietysti politiikkaan sopii. Politiikan retoriikan piirissä voidaan puhella mitä tahansa, (Ed. Zyskowicz: Tehän sen tiedätte!) ja niin ed. Siimeskin tuossa vähän harrasteli.

Mitä tulee ministeri ... edustaja Zyskowiczin — meinasin sanoa ministeri Zyskowiczin, mutta vedän äkkiä takaisin, toistaiseksi — puheenvuoroon hänen matematiikasta ja hänen matematiikan taidostaan, minä en ala kilvoittelemaan hänen matematiikan taitojensa kanssa, minä uskon, että ne ovat paremmat, mutta ed. Zyskowicz, tässä hallitusohjelmassa nyt on kerta kaikkiaan arvioitu se, mikä rooli nimenomaan veroratkaisuilla, verotuksen kevennyksellä, voisi olla siinä talouden elvyttämisen toimenpidekokonaisuudessa, jota nyt tässä tilanteessa tarvitaan, ja me olemme näiden puolueiden kesken mitoittaneet sen, arvioineet sen mitan, tällaiseksi. Jos vaihtoehto olisi ollut mennä paljon paljon pitemmälle, vaikkapa niihin mittoihin, mitkä Sailas on esittänyt, meidän mielestämme ne mallit olisivat jo vaarantaneet hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan — ilman muuta näin.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Valtioneuvoston tiedonantona käsittelyssä oleva hallitusohjelma on laajuudeltaan mittava ja paljon lupaava. Mitastaan huolimatta se on sisällöltään kuitenkin epämääräinen ja monilta osiltaan tulkinnanvarainen. Sen yksityiskohtaiset kirjauksetkin näyttävät antavan sijaa erilaisille tulkinnoille, kuten kävi ilmi aikaisemmin ministeri Koskisen vastauspuheenvuorossa aamupäivällä veronalennusten osalta. Ohjelma sisältää suuren joukon asioita, joita hallitus lupaa selvittää. Niiden osaltahan linja jää tällä hetkellä vielä täysin avoimeksi.

Hallitusohjelma on syntynyt keskustapuolueen puheenjohtajan, nyt pääministerinä toimivan Jäätteenmäen johdolla. Kun muistamme erityisesti ne keskustapuolueen muutosvaatimukset, joita se esitti kuluvan vuoden budjettia käsiteltäessä ja vielä myös vaalikamppailun aikana ja joita täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on useita jo sivuttukin, voi ohjelmaa näihin lupauksiin suhteutettuna pitää pettymyksenä. Erityisesti se on pettymys tietenkin niille kansalaisille, jotka luottivat näihin lupauksiin. Se osaltaan madaltaa politiikan yleistä luotettavuutta.

Tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tavoitteeksi hallitus on asettanut työllisyyden lisäämisen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tuo tavoite on sinänsä aivan oikea. Vaikka Suomi tällä hetkellä edelleen eri mittareilla arvioituna on taloudeltaan kilpailukykyinen, työpaikkatavoitetta voi pitää kunnianhimoisena, kun huomioidaan tämänhetkinen työllisyyskehitys ja toisaalta maailmantalouden heikot ja epävarmat kasvunäkymät, ainakin lähitulevaisuudessa. On kuitenkin syytä toivoa, että hallituksen asettama työpaikkatavoite aikanaan saavutetaan. Työllisyysasteen nostamista seuraavan vaalikauden loppuun mennessä 75 prosenttiin voi nykytilanteessa kuitenkin pitää utopistisena.

Hallitusohjelman Välittömät elvytystoimet -osiossa hallitus lupaa kuluvan kevään aikana annettavassa lisäbudjetissa lisätä työvoimapoliittisia määrärahoja sekä aikaistaa julkisia investointeja ja tukea myös valikoidusti yksityisten investointien käynnistymistä talouskasvun vauhdittamiseksi ja työllisyyden saamiseksi kasvu-uralle. Ne ovat nykytilanteessa välttämättömiä ja kannatettavia toimenpiteitä. Sen sijaan hallituksen samassa yhteydessä lupaama verotuksen kevennysten etupainoinen käynnistäminen on minusta virheellinen valinta. Sillä ei merkittävästi työllisyysvaikutusta saada aikaan.

Verotuksen keventämistä koskevassa osiossa hallitus toteaa, että veroperusteita voidaan keventää vähintään 1,12 miljardia euroa verraten vaatimattomankin taloudellisen kasvun oloissa ja mahdollisuudet suurempiin veronkevennyksiin arvioidaan uudelleen vaalikauden puolessa välissä. Hallituksen tavoitteena näyttää siten olevan mittavien veronalennusten toteuttaminen vaalikauden aikana. Keskeistä ei näytä olevankaan palvelujen kehittäminen hyvänkään kasvun oloissa, koska menoraami niitataan lujasti kiinni koko vaalikauden ajaksi.

Verotuksen rakenteen muuttamisella hallitus pyrkii ohjelmansa mukaan lisäämään matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää välillisten työvoimakustannusten kevennyksillä. Nykyisessä työttömyystilanteessa suurin ongelma ei ole kuitenkaan lainkaan työn kysynnän puute, vaan työpaikkatarjonnan vähäisyys. Matalapalkkaisten työpaikkojen lisäämisellä ei siten työttömyysongelmaa ratkaista. Sen sijaan toimeentulovaikeuksia työstä saatavalla palkalla niillä kyllä voidaan lisätä. Työhön kohdistuvaa verotusta halutaan keventää ja painottaa kevennykset erityisesti pieni- ja keskituloisiin. Kokemuksesta tiedämme, että vaikka veronkevennykset pienituloisille ovat suhteellisesti suurempia kuin suurituloisille, suurituloisimmat kuitenkin aina hyötyvät euromääräisesti eniten.

Kunnille ohjelmassa luvataan korvata pienituloisille suunnattujen veronkevennysten korottamisesta aiheutuvat verotulomenetykset täysimääräisesti. Siitä ei kuitenkaan ilmene, miten tuo kompensointi tapahtuu. Ohjelmassa tosin kerrotaan, että mahdollista on kiinteistöveron tason korottaminen ja osana kuntatalouden rahoituksen vahvistamista selvitetään kiinteistöverokannoissa tarvittavat muutokset. Onko kiinteistöveron korottaminen ja veropohjan laajentaminen se kompensointitapa vai joku muu tai ei mikään, se selvinnee aikanaan ajan kuluessa.

Työpaikkojen lisääminen tuloveronkevennyksin on hyötysuhteeltaan yleensä heikko ja tuloksiltaan epävarma keino. Veronalennuksilla sen sijaan murennetaan julkisten palvelujen rahoituspohjaa ja samalla heikennetään erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvittavan lisähenkilöstön palkkausmahdollisuuksia.

Hallitusohjelmaan sisältyy monia myönteisiä esityksiä. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevassa osiossa pidän myönteisenä, että perusterveydenhuollon asemaa luvataan vahvistaa. Se on aivan oikea valinta, sillä perusterveydenhuollon toimivuudella ratkaistaan hyvin pitkälle myös koko sairaanhoidosta aiheutuvien kustannusten taso. Myönteisenä pidän myös sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu säilytetään kunnilla ja niiden rahoituspohja perustuu pääosin valtionosuuteen ja kuntien omiin verotuloihin. Siten näistä keskeisistä peruspalveluista myös tuon ohjelman mukaan huolehditaan jatkossakin yhteisvastuullisesti.

Hallitus lupaa ohjelmassaan huolehtia riittävistä voimavaroista lääkärikoulutukseen lääkäripulan helpottamiseksi. Se on myös välttämätöntä ja perusteltua, jotta Ahon hallituksen aikana lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen leikkauksen seurauksena nyt nähtävissä oleva vaje ja aukko kyetään edes pitemmällä aikavälillä paikkaamaan. Hallitus lupaa myös lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia ja nostaa niiden prosenttiosuutta sekä osoittaa hankerahoitusta terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämiseen. Sekin on myönteinen asia. Ohjelmasta ei todella tältä osin kuitenkaan selviä, millä tavalla palvelujärjestelmiä ja -rakenteita aiotaan kehittää tai muuttaa.

Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan osioon sisältyy sivukaupalla myönteisiä ilmauksia, joista muutamia tuossa edellä jo sivusin. Monilta osin ne vastaavat niitä tavoitteita, joita vasemmistoliitto on omissa ohjelmissaan pitänyt esillä ja esitellyt hyvinvointivaltion palvelujen kehittämiseksi ja perusturvan aukkojen paikkaamiseksi.

Ongelmana tässä hallitusohjelmassa on se, että siinä verojen alentaminen asetetaan palvelujen rahoituksen turvaamisen edelle. Ohjelman mukaanhan "kansantalouden kasvuperustan vahvistamiseksi ja julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi" on sovittu 1,12 miljardin euron menolisäykset vaalikauden aikana. Hallitus asettaa itselleen siten koko vaalikauden kattavan niin sanotun menosäännön, jonka puitteissa hallitusohjelman mukaisia toimia tuon ohjelman mukaan aiotaan toteuttaa. Se ei lainkaan takaa silloin sitä, että ohjelmaan sisältyvät monet hyvät esitykset saavat rahoituksen, ei edes hyvän talouskasvun olosuhteissa. Siten tuo menosääntö käytännössä pudottaa hyvin pitkälle pohjan koko ohjelman hyviltä lupauksilta.

Hallitusohjelman parhaana ja uskottavimpana osana pidän aluepolitiikkaa koskevaa lukua. Mitään varsinaisia uusia välineitähän aluepoliittiseen keinovalikoimaan käytännössä ei ole sisällytetty, mikä sinänsä lisää tämän ohjelman uskottavuutta siltä osin. Siinä hallitus käytännössä hyvin pitkälle sitoutuu noudattamaan edellisen hallituksen linjaamaa, sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää aluepolitiikkaa. Se on kestävä linja, ja siitä on syytä pitää kiinni.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä hallitusohjelmassa toistetaan sanaa tietoyhteiskunta lähes yhtä monta kertaa kuin sanaa kolmikanta tai sanaa selvitys. Toivoa kuitenkin sopii, ettei tietoyhteiskunnan arki ole tälle hallitukselle yhtä vieras kuin edeltäjilleen.

Hallitusohjelmassa luvataan ryhtyä tietoyhteiskunnan rakentamisen vaatimaan lainsäädäntöurakkaan, ja minun pitäisi tietoyhteiskunnan saarnamiehenä olla tästä tietysti kovasti mielissäni. Mutta ymmärtääkö hallitus todella, kuinka valtavaan revohkaan se itse asiassa lupaa tarttua? Tietoturva, yksityisyys, työelämän tietosuoja, tietotekniikkarikollisuus — kaikkiin näihin on tarkoitus käydä käsiksi. Kaikki ovat todella laajoja kokonaisuuksia, tietoyhteiskunnan avainkysymyksiä. Kyse on kotirauhaan tai sananvapauteen verrattavista perusoikeuksista ja arvovalinnoista. Niiden käsittely vaatii laajaa yhteiskunnallista keskustelua, jota Suomessa ei ole käyty käytännössä lainkaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava lainsäädäntöurakka aloitettiin jo vuosikymmen sitten, eikä sielläkään ole vielä läheskään valmista. Moni vuosia valmisteltu laki on sittemmin osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi, syntyessään vanhentuneeksi tai sikäläisen perustuslain vastaiseksi.

Toivon totisesti, että hallitus osaa suhtautua näihin kysymyksiin niiden edellyttämällä vakavuudella. Muuten tuloksena on samanlaista sutta et sekundaa kuin esimerkiksi edellisen hallituksen esitys tekijänoikeuslaiksi. Siitä ei saatu edes valiokunnassa siedettävää, toisin kuin eduskunnan pari kuukautta sitten hyväksymästä sananvapauslaista. Myös sen alkuperäinen muotoilu oli todellisuudelle niin vieras, että se olisi karkottanut suomenkieliset verkkopalvelut Suomen rajojen taa ja Suomen lakien ulottumattomiin.

Huvittavamman esimerkin tarjoaa kaksi vuotta sitten voimaan tullut laki kuvaohjelmien tarkistamisesta. Sen mukaanhan käytännössä kaikki matkapuhelimet ovat Suomessa laittomia, ellei niistä löydy Valtion elokuvatarkastamon ikärajamerkintää, laki kuvaohjelmien tarkistamisesta kun kattaa kaikki elektronisia pelejä sisältävät tuotteet, myös matkapuhelimet ja digiboksit. Kysynkin: Miten hallitus aikoo varmistaa sen, että hallitusohjelmassa luvattu tietoyhteiskunnan lainsäädäntö todella vastaa tietoyhteiskunnan todellisuutta?

Arvoisa puhemies! Keskustapuolueella on pitkä muisti. Keskustapuolueessa ei ole tosiaankaan unohdettu sitä työreformin karvasta läksyä Ahon vuosilta, että kolmikanta-Suomessa hallituksen on nautittava paitsi eduskunnan myös ay-liikkeen luottamusta, tai kuten SAK:n puheenjohtaja taannoin Talouselämä-lehden etusivulla totesi: "Meille kuuluu kaikki muu paitsi ulkopolitiikka."

Hallitusohjelma varookin kyseenalaistamasta kolmikantaista päätöksentekomallia. Siihen viitataan tekstissä kaikkiaan kaksikymmentäseitsemän kertaa. Keskustan varovaisuus on sallinut SDP:n kiittää kauniisti SAK:n masinoimasta massiivisesta vaalikampanjasta. Tämä siitä huolimatta, että vain kolmannes SAK:n jäsenistöstä ilmoittaa kysyttäessä äänestävänsä demareita. Ilman kolmikantaa työelämään liittyvien asioiden käsittely on tälle hallitukselle ilmeisen mahdoton. Siksi olenkin hyvin huolissani esimerkiksi hallitusohjelmaan sinänsä ansiokkaasti kirjatusta työn ja perheen yhteensovittamisesta sekä määräaikaisten palvelussuhteiden vakinaistamisesta. Molemmat ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät jostain syystä ole saamassa osakseen vakavaa eli kolmikantaista käsittelyä. Saman kohtalon ovat kokemassa muun muassa työssäjaksaminen ja työpaikkaväkivalta. Sen sijaan esimerkiksi ensimmäisellä ja toisella luokalla koulussa olevien lasten hoito ollaan päättämässä kolmikantaisesti.

Toki hallituksen on kuultava eri etujärjestöjä ja intressiryhmiä niitä koskettavissa asioissa. Sehän on itsestäänselvää, mutta miksei esimerkiksi hallitusohjelman maatalouspolitiikkaa käsittelevässä luvussa viitata MTK:hon tai ympäristöpolitiikassa ympäristöjärjestöihin? Kuntapolitiikkaa käsittelevässä luvussa sentään mainitaan Kuntaliitto kokonaista yhden kerran.

Arvoisa puhemies! Tältä hallitukselta on kunnissa toivottu edeltäjäänsä pitkäjänteisempää otetta kuntatalouteen. Edellinen hallitushan järjesteli kuntien rahoituksen radikaalisti uusiksi. Sekä valtionosuuksien että yhteisöverojen jakoa mulkattiin joka vuosi ja aina loppuvuodesta, kun kunnat olivat jo ehtineet päättää kehyksistään. Ensi vuodelle ei sentään ole luvassa suuria muutoksia, mutta jo vuosi 2005 on täysin ilmassa. Kuntien on aivan turha kuvitella harjoittavan näissä olosuhteissa kestävää, pitkäjänteistä taloudenpitoa.

En olisi niin huolissani kuntatalouden tulevaisuudesta, jos hallitus lupaisi korjata edeltäjänsä pahimmat ylilyönnit. Valitettavasti ohjelma antaa odottaa päinvastaista politiikkaa. Kuntien yhteisövero-osuuksien rippeiden poistaminen viimeistelee kunnallisen tuloloukun, jonka rakentamisen edellinen hallitus aloitti. Yhteisövero-osuuden poistamisen jälkeen mikään ei enää kannusta kuntia aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan. Etenkin heikon talouden kunnat passivoituvat. Jos heikon talouden kunta onnistuu kasvattamaan verotulojaan, valtionosuudet pienenevät tismalleen yhtä paljon kuin tulot kasvavat. Vahvan talouden kunnissa jää sentään muutama sentti jokaisesta lisäeurosta kassaan. Se ei kuitenkaan paljon lohduta, sillä nämä niin sanotut hyvinvoivat kunnat vetävät puoleensa uusia asukkaita, joille on rakennettava koulut, tiet, terveysasemat, viemärit.

Toivottavasti hallitus valtionosuusjärjestelmää uudistaessaan ottaa huomioon myös näiden kasvukipukuntien tarpeet. Esimerkiksi Espoossa otettiin viime vuonna käyttöön kahdeksan uutta koulua ja viisi päiväkotia. Rakennettiin siis vuodessa keskikokoisen kaupungin koko koulutoimi kerralla kunnassa, jolla menee niin halvatun hyvin, että se joutuu ottamaan lainaa selvitäkseen negatiivisista valtionosuuksistaan, jotka vastaavat käytännössä kahden veroäyripennin tuottoa.

Arvoisa puhemies! Tulen omalta osaltani pitämään seuraavat neljä vuotta huolta siitä, ettei pääministeri Jäätteenmäki pääse unohtamaan Pääkaupunkiseudun kunnille antamiaan vaalilupauksia.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Anneli Jäätteenmäen uusi hallitus aloittaa toimintansa uuden perustuslain mukaisissa olosuhteissa. Tehtävä on varmaankin haastava, ja olemme kuulleet siitä kommentteja lähinnä perustuslain toimivuuden suhteen. Toimivuushan on saanut kiitosta aivan tasavallan presidenttiä myöten, joten ilmeisesti se puoli on erittäin hyvässä kunnossa. Tämä muutaman päivän työtään toteuttanut hallitus on saanut jo tyypillistä parlamentaarista arvostelua osakseen, mutta se pitänee lukea aivan normaaliksi parlamentaariseksi hallitus—oppositio-keskusteluksi eikä siitä mielestäni pidä sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

Uusi hallitus aloittaa työnsä olosuhteissa, joissa talouskasvu on, voisi sanoa, hiipumaan päin viime vuosikymmenen kovien kasvuvuosien jälkeen, minkä sinänsä voitaneen katsoa olevan uudelle hallitukselle erittäin kova haaste. Tuloerojen kasvu on tosiasia Suomessa tänä päivänä. Työttömyys on edelleen valitettavasti yhteiskuntamme ehdottomasti suurin ongelma, joka tulee olemaan tämän hallituksen se tehtävä, jonka voisi sanoa menevän muiden edelle.

Uuden hallituksen ohjelmassa on tartuttu näihin kaikkiin ongelmiin, jotka jäivät kasvusta huolimatta viime vuosikymmenen loppupuolella en sano täysin hoitamatta mutta tarkoitan, että jäivät hoitamatta siltä osin, että onnelliseen lopputulokseen ei ihan päästy. Työttömyys, kuten sanottu, on edelleen iso ongelma.

Omassa puheenvuorossani keskityn muutamaan ydinkohtaan, ensimmäisenä kuntatalous.

Uuteen hallitusohjelmaan on otettu kattava peruspalveluohjelma sekä -budjetti. Tämähän on kuntien kannalta peruspalvelubudjetti. Arvoisat edustajat, kaikki teistä ovat kuntatalouden kanssa tekemisissä ja tiedätte, että peruspalvelubudjetti on kuntien budjetista se suurin osa. Ne ongelmat, jotka kunnissa ovat kärjistyneet, varsinkin muuttotappiokunnissa, ovat pääasiassa pyörineet lähinnä peruspalvelubudjetin ympärillä. Suomalaiselle kansalaiselle kunnan palveluthan ovat ne palvelut, joita päivittäin tarvitaan.

Jos halutaan tähän maahan tasa-arvoa ihmisten välille, kansalaisten välille, se käytännössä tarkoittaa sitä, että kuntalaisten palvelut saadaan koko maassa sille tasolle, että niiden voidaan sanoa olevan suurin piirtein yhdenvertaisia, asuipa ihminen sitten Etelä-Suomessa, Pohjois-Suomessa, missäpäin Suomenmaata tahansa. Se on se tehtävä numero yksi, jossa mielestäni soisi tämän hallituksen onnistuvan mahdollisimman hyvin asettamansa ohjelman mukaisesti.

Oikeastaan kuntatalouden ongelmat koskevat kaikkia samoja ihmisiä, joilla muutenkin voisi sanoa menevän kohtuullisen huonosti Suomessa. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi työttömyyden ongelma kärjistyy sellaisissa kunnissa, joissa kuntatalouden palvelut ovat esimerkiksi muuttoliikkeen takia heikentyneet. Siksi uuden hallituksen tehtävä on erittäin haastava.

Vaalikamppailun aikana keskusta nosti esille kunta—valtio-sopimuksen, joka oikeastaan oli koko vaaleja edeltävän keskustelun suurin asia. Uudesta hallitusohjelmasta sitä tällä nimellä ei pysty lukemaan, mutta asioina se on sinne viety oikeastaan viimeistä pilkkua ja pistettä myöten. Kuten puheeni alussa mainitsin, tämä peruspalveluohjelma on kirjoitettu sinne ja nimenomaan sen onnistuminen ja sen toteuttaminen on se suuri tehtävä, jota tämä hallitus on määrätietoisesti lähdössä toteuttamaan. Hyvinvoinnin jakamisestahan viime kädessä kuitenkin on kysymys. Viime vuosikymmenen hyvässä talouskasvussahan, joka nyt on hiipumassa ja jolle toivotaan talouspoliittisin toimenpitein saatavan jatkoa, on nimenomaan kysymys siitä, miten Suomen kansalaisille tätä hyvinvointia jaetaan.

Toisena asiana otan esille, arvoisa herra puhemies, aluepolitiikan. Suomihan on maakuntien maa. Näen sen Suomelle suurena rikkautena, koska näinkin isoon maahan on sijoittunut erilaisia maakuntia, jotka ovat aivan, voisi sanoa, luonteenomaisia eri puolille Suomea. Alueellinen ja ihmisten välinen ero kärjistyy oikeastaan aluepolitiikassa. Uuden hallituksen iso tehtävä on saada tähän maahan se aluepolitiikka, joka hallitusohjelmaan on kirjoitettu oikeastaan 7 luvun ensimmäiseen kappaleeseen: "Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan. Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa."

Edellisenä päivänä tässä samassa tiedonantokeskustelussa puhuttiin sulle—mulle-politiikasta. Muun muassa kokoomuksen puheenjohtaja ed. Itälä mainitsi tämän sulle—mulle-politiikan. Tulkoon nyt ilmoitetuksi, että jos tällä tarkoitetaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista politiikkaa, ristitään se vaikka sulle—mulle-politiikaksi, olen sen innokas kannattaja henkeen ja vereen.

Oikeastaan aluepolitiikasta saa hyvän yhteyden suoraan kuntatalouteen, koska niillä alueilla, missä on muuttotappiokuntia, kuntatalouskin on menossa alaspäin, koska aktiivinen väestö on muuttanut pois työn perässä. Toisaalta sitten muuttovoittokunnissa taas kärsitään siitä, että kasvu on ollut liian rajua ja syntyneet tulot eivät riitä menojen peitoksi. Sama ongelma periaatteessa toimii molemmissa päissä Suomen kunnissa. Siksi aluepolitiikan kuntoonsaattaminen tässä maassa on mielestäni erittäin tärkeä tehtävä ja uudelle hallitukselle erittäin suuri haaste. Jos hyväksymme alueellisten erojen kasvun, meidän on samalla hyväksyttävä myös kunnissa olevat erilaiset palvelut. Se tarkoittaa myös samalla sitä, että ongelmien kärjistyessä voidaan sanoa, että Suomessa ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sen perusteella, mikä heidän postinumeronsa on. Uuden aluepolitiikan onnistumisen pitää juuri iskeä tähän, että saamme tämän eriarvoisuuden torjuttua.

Kolmantena, arvoisa herra puhemies, otan esille perhepolitiikan. Perheet ovat olleet nykyajan, sanotaanko, elintasokilpailun suuria häviäjiä. Lapsiperheiden asema etenkin on viime vuosina noussut hyvin voimakkaasti esille. Siihen iskee uuden hallituksen ohjelma mielestäni tehokkaasti. Tarkoitan lähinnä lapsilisiä, kotihoidon tukia, äitiyspäivärahoja, sairauspäivärahoja ym. Perheisiin panostaminen on Suomen tulevaisuuteen sijoittamista. Jokainen meistäkin on joskus eläkeläinen ja tarvitsemme niitä hoitavia käsiä ja apua sitten, kun olemme vanhoja, joten perhepolitiikkaan panostaminen tässä vaiheessa on mielestäni oikea ja se pitää tehdä mahdollisimman suurella voimalla.

Neljäntenä asiana otan esille maa- ja metsätalouden. EU laajenee, ja se tarkoittaa sitä, että maatalous Suomessa joutuu todennäköisesti suurempien haasteiden eteen. Kysymys ei ole pelkästään maataloudesta vaan myös kotimaisesta ruuasta, kotimaisesta elintarviketeollisuudesta, sen työpaikoista, ja ennen kaikkea siitä, että Suomi pystyy kaikissa olosuhteissa tulevaisuudessa takaamaan kotimaiset elintarvikkeet kaikille kansalaisille. Kysymys on tulevaisuudessa aivan varmasti myös siitä, pystymmekö mahdollisissa kansainvälisissä kriiseissä huoltamaan kaikki suomalaiset mahdollisimman hyvin.

Metsätalous on myös osa Suomen tulevaisuutta. Suomihan on nimenomaan tunnetusti metsistään elävä maa. Edelleen voi sanoa, että Suomi on valtio, jolla on vahvat puujalat. Kansalliseen metsäohjelmaan sitoutuminen tässä hallitusohjelmassa on mielestäni oiva askel eteenpäin, aivan kuten kestävän metsätalouden rahoituksen lisääminen niin, että saadaan metsien hoitotaso pidettyä mahdollisimman hyvänä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa mainitaan sana "selvitys" monta kertaa, mutta mielestäni asioiden selvittäminen ennen selkeää päätöksentekoa ei voi olla pahasta. Isot linjaukset ovat mielestäni kohdallaan, ja nimenomaan, kun hallitusohjelman mukainen välitarkastelu aikanaan pidetään, nykyisessä kiivaassa talouselämässä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti pitää olla varaa reivata tarvittaessa myös kurssia.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa käyty raikas keskustelu hallitus vastaan oppositio ei mielestäni ole pelottava asia, vaan mielestäni se on kansallisen demokratian ja kansainvälisen arvostuksemme yksi perusta, että pystymme hoitamaan asiat eduskunnassa niin, että tässä salissa keskustellaan kaikki asiat halki ja perin juurin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien kujanjuoksu näyttää jatkuvan. Kauan odotettua linnarauhaa valtio—kunta-suhteisiin ei tämän hallitusohjelman lukemisen perusteella pysty löytämään. Erityisen ongelmalliseksi tämä tilanne tulee täällä Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä.

Kun olimme vaalikentillä, jäi mieleeni monta tilannetta, jossa edellisen hallituksen herra pääministeri, nykyinen eduskunnan puhemies, kuunteli kotikuntansa edustajien pettyneitä puheenvuoroja edellisen hallituksen laiminlyönneistä helsinkiläisten edunvalvojana. Tässä samassa kuuntelujoukkueessa olimme me täällä istuvat helsinkiläiset kansanedustajat. Me lupasimme viimeiseen saakka puolustaa nyt Pääkaupunkiseudun etujen valvontaa ja sitä me joudumme, arvoisat hallituksen edustajat, myös toteuttamaan.

Minä pelkään pahoin, että eduskunnassa syntyy Pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsinkiin kunta-asioissa oppositio puoluekannoista riippumatta, ellei hallitus nyt käytä tätä oivallista tilaisuutta hyväkseen ja muuta todeksi niitä hyviä lupauksia, jotka hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu. Erityisesti on syytä vedota pääministeri Jäätteenmäkeen, joka aivan vieressäni istuen lupasi helsinkiläisille, että kuntien yhteisövero palautetaan sille tasolle, jolla se oli ennen edellistä leikkausta.

Nyt hallitusohjelmassa kuitenkin lukee, että ainoastaan vuosi 2004 ja 2005 on rauhoitettu ja sen jälkeen mahdollisesti selvitysten perusteella tullaan tilanteeseen, jossa koko yhteisöveron kuntien osuus siirretään valtiolle. Kun täällä nyt istuu kuntaministeri Manninen paikalla, niin muistutan, että Kuntaliiton hallitus, jonka puheenjohtajana vieläkin muodollisesti olette, otti kantaa kolme viikkoa sitten tähän yhteisöverokysymykseen ja tuli siihen johtopäätökseen, että Kuntaliiton yksimielinen kanta on, että yhteisöverot säilytetään kunnilla, piste. Nyt sitten kuntaministeri joutuu tavallaan perustelemaan sitä, miksi hallitusohjelmassa — hän on ollut sitä tekemässä — ei ole tätä kantaa tuotu esille ja miten tästä mennään eteenpäin.

Miksi puhun, arvoisa puhemies, näin painokkaasti? Minä olen huolissani. Tämä ei ole pelin politiikka eikä politiikan peliä, vaan tämä on aitoa huolta siitä, kuinka kunnat pystyvät tulevaisuudessa selviytymään niistä kasvavista kansalaisten palvelutarpeista, jotka liittyvät hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin, joita hallitusohjelma kiitettävällä tavalla on luvannut tiivistää ja pitää yllä, mutta ne keinot ja resurssit tulee voida osoittaa.

Toinen kysymys, joka yhteisöveron ohella on mielessäni, on tänä aamuna ed. Braxin esittämä edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan näkemys siitä, että on edelleen selvitettävä, onko perustuslain kanssa olemassa ristiriita kuntien valtionosuuksien ja verotulosiirtojen kohdalla siitä, kuinka yhden kunnan edellytykset tässä nykyisessä järjestelmässä toteutuvat ja mahdollistavat kunnille peruspalveluiden turvaamisen. Mielestäni jos tätä perustuslakivaliokunnan selkeää kantaa ei hallitus tule esimerkiksi ennen kehysbudjettia selvittämään, siitä joudutaan kysymään oikeuskanslerin kanta, tämä edelleen helsinkiläisestä näkökulmasta, jossa samaan aikaan, kun nyt työllisyyttä edistetään ja kuntien peruspalvelujen järjestämisedellytyksiä halutaan turvata, samaan aikaan puretaan jo niitä hyviä rakennettuja peruspalveluita.

Lisäksi haluan vielä, vaikka pääministeri ei ole paikalla, todeta sen, että Pääkaupunkiseudulla odotetaan, että pääministeri ottaisi itse johdettavakseen Pääkaupunkiseudun ja valtion yhteisen neuvottelukunnan. Edellinen neuvottelukunta esitti tällaisen toivomuksen.

Vielä tähän Helsingin tilanteeseen mennäkseni totean, että Helsingissä on nyt nostettu kunnallisveroa, asia jota täällä viime kaudella maakuntien edustajat kovasti joka kerralla, kun Helsingin huolista puhuttiin, toivat esille, mutta kunnallisveron nostaminen ei enää Helsingissä ole mahdollista peruspalvelujen turvaamiseksi, koska kunnallisvero tasaverona kohtelee kaikista rankimmin niitä ihmisiä, jotka elävät pienillä tuloilla korkeiden asumiskustannusten kunnassa.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Punamullan pääpuolueet ajoivat ennen vaaleja runsaita menolisäyksiä ja kammoksuivat veronalennuksia. Vaalien jälkeen menolisäykset ovat onneksi maltillistuneet ja veronalennuksienkin arvo myönnetään. Ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen keskustajohtokin puhuu edes hieman järkeä. Menojen lisäämisessä on toden totta harjoitettava suurta pidättyvyyttä. Tämä tosin oli kaikkien ajattelevien ihmisten tiedossa jo ennen vaaleja. Hallitusohjelma on monin osin surkea tekele, mutta sen ansioksi on luettava, ettei se ole ihan yhtä surkea kuin keskustan vaaliohjelma.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman menolisäykset ovat aivan liian suuria ja ristiriidassa vastuullisen taloudenpidon periaatteiden kanssa. Hallitusohjelman veronalennukset puolestaan ovat liian pieniä saadakseen aikaan kasvua ja työllisyyttä. Jo pelkkä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumisella uhkailu on märkä rätti päin suomalaisen yrittäjän kasvoja. Kaikkien työelämän uudistusten lukitseminen tiukasti kolmikantaan on pelkurimaista antautumista korporatismin edessä. Lähes sokea usko niin sanotun aktiivisen työllistämispolitiikan kaikkivoipaisuuteen on suorastaan järkyttävä.

Hallitusohjelma sisältää runsaasti sisäisiä ristiriitaisuuksia. Vain esimerkin mainitakseni pariinkin otteeseen toistettu linjaus suomalaisten yritysten verotuksellisesta kilpailukyvystä huolehtimisesta on pahasti eriseurainen hallituksen konkreettisten verolinjausten kanssa. Hyvät punamullan herrat ja rouvat, verotuksellinen kilpailukyky edellyttää, että ansiotulojen verotusta alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa ja että ylintä marginaaliveroprosenttia lasketaan ja lasketaan kunnolla. Muun muassa valtiosihteeri Sailaksen, pääjohtaja Ollilan tai useimpien ekonomistien näkemykset tuloverotuksesta eivät ole pilaa vaan totista totta.

Ehkä kaikkein karmeinta hallitusohjelmassa on kuitenkin sen epämääräisyys. Hallitusohjelma sanoo kaiken eikä kuitenkaan sano mitään, kuten maan päälehti asian pääkirjoituksessaan tiivisti. Jos hallitusohjelmaa haluaisi tulkita oikein positiivisesti, voisi sanoa, ettei se mitäänsanomattomuutensa takia suorastaan estä järkevän politiikan harjoittamista. On kuitenkin huomattava, että epävarmuus, ennakoimattomuus ja ennalta-arvaamattomuus jo sinänsä ovat myrkkyä niin suomalaiselle elinkeinoelämälle kuin yhteiskunnalle laajemminkin. On surullista, kuinka nopeasti vakauden aika muuttui epävarmuuden, selvittelyjen ja selittelyjen ajaksi.

Suomalaiselle medialle Jäätteenmäen epävarmuuden ja epätietoisuuden hallitus luo kuitenkin mukavia näköaloja. Kun mistään ei vielä hallitusohjelmassa sovittu, kaikesta voidaan iltalypsää ja riidellä vielä myöhemmin erikseen.

Arvoisa puhemies! Maan suurimman pankin pääekonomisti on todennut punamullan vievän talouspolitiikkaa kivikauteen. Suurten kaupunkien osalta kysymys on siirtymisestä jääkauteen, niin kylmää kyytiä varsinkin pääkaupunki ohjelmassa saa. Helsingin valtiovallan aiemmista toimista seurannut kurja taloustilanne on yleisessä tiedossa. Vaalien alla se oli aivan erityisen hyvässä tiedossa, kun kahden suurimman puolueen puheenjohtajat kävivät pääkaupungissa omaa pääministerikisaansa.

Niin keskusta kuin SDP:kin lupailivat moneen otteeseen korjausta Helsingin epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Vaalivoittaja Jäätteenmäki uhosi vaalihurmiossaan vielä vaalien jälkeenkin, sanatarkka sitaatti: "Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää." Nyt julkaistu hallitusohjelma osoitti kuitenkin jälleen kerran maalaisliitto-keskustan todellisen luonteen. Yli 15 000 äänen vaalihelsinkiläinen puheenjohtaja Jäätteenmäki viittasi kintaalla vain parin viikon takaisille lupauksilleen. Hallitusohjelma ei lupaa Helsingille mitään muuta kuin uhkakuvia vielä epävarmemmasta ja epäoikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Helsingin näkökulmasta valoisammasta vaihtoehdosta tuli sysimustaakin mustempi, pimeämpi vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Kertaus on opintojen äiti. Puheenjohtaja Jäätteenmäki totesi 12.3. eli muutama päivä aiemmin Helsingin Sanomissa sanatarkasti: "Haluan panostaa puolueen puheenjohtajana Helsingin ja Etelä-Suomen asioihin voimakkaammin kuin puolue on tähän asti tehnyt. Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöveron tuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja." Runsasta kuukautta myöhemmin nyt pääministeri Jäätteenmäki puolustaa täällä eduskunnassa hallitusohjelmaa, jonka mukaan kuntien yhteisövero-osuus säilytetään vuoteen 2005 saakka entisellään ja siihen mennessä selvitetään mahdollisuudet yhteisöveron siirtämiseen kokonaan valtiolle. Kaikki lukutaitoiset tietävät, että hallitus lupaa kompensoida tämän menetyksen kunnille. Kaikki kuntatalouden alkeetkin osaavat kuitenkin tietävät, että kompensointi kunnille on ihan eri asia kuin kompensointi esimerkiksi Helsingille. Kunta—valtio-suhteessa kustannusneutraalit muutokset ovat säännönmukaisesti muuttaneet kuntasektorin sisäistä tulonjakoa. Häviäjinä ovat pääsääntöisesti olleet Helsinki, Espoo ja eräät muut isot kaupungit.

Hallituksen perustelut kuntatalouden vakauden lisäämisestä ja suhdanneherkkyyden vähentämisestä kuntien yhteisövero-osuuden poistamisen syinä ovat puhdasta uuba-duubaa. Tarkoitus on jälleen kerran muuttaa kuntien keskinäistä tulonjakoa etelän suurten kaupunkien vahingoksi. Samalla kavennetaan taas kunnallisen itsehallinnon alaa ja viedään eväitä kuntatason aktiiviselta elinkeinopolitiikalta. Sinänsä se, että keskusta hautaa vaalilupauksensa ja pettää äänestäjänsä, ei ole mikään yllätys. Pikemminkin yllätys olisi ollut, jos keskusta oikeasti olisi tipankin välittänyt suurten asutuskeskusten arjesta. Erityisen surullista kuitenkin on, että myös runsaan 26 000 helsinkiläisäänen pääministeriehdokkaan SDP ei joko halunnut puolustaa tai pystynyt puolustamaan pääkaupungin asemaa.

Pääministeri Jäätteenmäki, ohjelmanne mukaan "Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla alueellista kehitystä". Samaan aikaan maan pääkaupunki, teidän niin sanottu kotikaupunkinne, rouva pääministeri, valmistautuu ensi vuonna leikkaamaan menojaan reaalisesti 5 prosentilla, tänä vuonna jo toteutettujen 4 prosentin säästöjen jatkoksi. Sanomattakin on selvää, että tämän vaikutukset pääkaupungin peruspalveluihin tulevat olemaan lähes dramaattiset. Näin ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla. Ainoa, mitä olisi tarvittu, on se, että hallitus olisi pitänyt kiinni Jäätteenmäen vaalilupauksista. Rouva pääministeri, arvoisa Helsingin vaalipiiristä valittu kansanedustaja Jäätteenmäki, onko tämä teidän mielestänne sitä alueellisen kehityksen tasapainottamista, mitä te ajatte takaa? Onko tämä sitä peruspalvelujen ja toimeentuloturvan vahvistamista, mitä hallituksenne tavoittelee?

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vapaavuori täällä alkoi kivittää oikein olan laidalta. Toivoisin nyt kumminkin oppositiolta rauhaa, ja katsotaan nyt, mitä hallitus saa aikaan. Täällä on kyllä, tässä salissa, jo kahden päivän aikana riittävän monta kertaa mainittu se haaste, joka Pääkaupunkiseudulla on olemassa palvelujen turvaamiseksi. Itse haluan uskoa siihen, että kun tehdään selvitys yhteisöveron merkityksestä tällä seudulla, huomataan, että kunta—valtio-suhteen muutokset tässä ovat tarpeettomia, ja palataan siinä asiassa päiväjärjestykseen. Katsotaan hyvin tarkasti, mikä merkitys yhteisöveroilla tässä kokonaisuudessa on. Mutta parempi on tutkia ennen kuin hutkitaan. Jos tämän jälkeen vielä ongelmia löytyy, sitten varmasti meillä kaikilla tässä salissa on oikeus arvostella rajusti sitä, mitä hallitus aikoo tehdä. Itse kyllä uskon siihen, että hallitus ymmärtää sen haasteen, joka tällä seudulla palvelujen turvaamiseksi on.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hiltunen aiemmin käytti täällä erittäin asiallisen puheenvuoron ja oli syystä huolissaan kuntataloudesta. Tilanne on Helsingin osaltakin vaikea. Olen vakuuttunut siitä, että tämä hallitus tulee huolehtimaan niin helsinkiläisistä kuin kaikista muistakin suomalaisista niiden taloudellisten puitteiden ja realiteettien vallitessa, mitä on olemassa. Helsingin tilanteesta on syytä olla huolissaan, mutta on myöskin rehellisyyden nimissä muistettava, että meillä on lukuisa joukko kuntia, joissa tilanne on yhtä huono, monissa jopa huonompikin.

Kokonaisuutena täytyy sanoa se, että Helsingin tilanne onneksi jonkin verran helpottuu ensi vuonna, koska tasausmaksu alenee selvästi Helsingin osalta ensi vuonna ja se parantaa jo yksistään tilannetta. Tänä päivänä valtioneuvosto istunnossaan teki päätöksen, asiakasmaksuasetusten muutoksen, korjauksen, joka merkitsee 26 miljoonan euron lisätuloa kunnille hoitomaksuina. Aikaisemmin siinä oli tapahtunut ilmeisesti inhimillinen erehdys, ja se korjattiin nyt sitten valtioneuvoston toimesta. (Ed. Zyskowicz: Mitä, rokotetaanko sairaita?)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelma ei pidä sisällään niiden lupausten täyttämistä, jotka silloinen kansanedustajaehdokas ja nykyinen pääministeri Jäätteenmäki helsinkiläisille äänestäjille antoi. Vielä vaaliyönä hän Iltalehden mukaan sanoi seuraavaa: "Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä" — ministeri Manninen, lisäämisestä — "neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää." Näin sanoi pääministeri Jäätteenmäki vielä vaaliyönä. Hallitusohjelmassa ei ole mitään hyvää tältä osin odotettavissa Helsingille eikä muillekaan kunnille, jotka odottavat ja odottivat, että niiden osuus yhteisöveron tuotosta nousisi.

Ed. Vapaavuori kysyi, oliko sosialidemokraattien osalta kyse halun vai kyvyn puutteesta, kun annoitte hallitusohjelman käsitellä näin rankalla tavalla Pääkaupunkiseudun kuntia. Odottaisin tähän vastausta sosialidemokraattien ministeriryhmän johtajalta ministeri Kalliomäeltä.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Yhteisöverosta näyttää nyt nousevan, kokoomuksen taholta ennen kaikkea esiin nostettuna, vähän omituinen asia. Siihenhän liittyy merkittäviä ongelmia. Siinä on ollut elinkeinopoliittista kannustinta, mutta sen riippuvuus suhdanteista on niin voimakas, että kunnat ovat, myös suuret kunnat, joutuneet sen vuoksi ongelmiin. Minusta on järkevää tässä tilanteessa arvioida tulevaisuutta tavalla, jossa tämä riippuvuus voitaisiin poistaa, ja etsiä ehkä sellaista mallia, jossa kuntien valtionosuuden määräytymisen perusteet sisältäisivät elinkeinopoliittisen kannustimen ja silti olisi poissa tämä yhteisöveron suhdanneriippuvuudesta aiheutuva ongelma. Malleja löytyy, esimerkiksi sen tyyppinen malli, jossa valtionosuus määräytyy yksityisen sektorin työpaikkojen määrän mukaisesti, jolloin kannustavuus olisi olemassa ja myöskin työllisyysvaikutus olisi merkittävä. Mutta kaikki nämä kannattaa selvittää, ennen kuin kovin suurella äänellä täällä melskataan asiasta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyse on siitä, että edellisen eduskunnan aikana teimme kaikki yhdessä ja yksimielisesti sellaisia ratkaisuja kunta—valtio-suhteessa, jotka kohtelivat kaltoin Pääkaupunkiseudun kuntia, muun muassa Helsinkiä. Se oli sitä Robin Hood -politiikkaa, jonka uskoimme ja ajattelimme silloin olevan perusteltua. Ennen vaaleja oli hyvin tiedossa se, että lopputulos oli kohtuuton muun muassa Helsingin kannalta, ja sen vuoksi Helsingissä ehdokkaana ollut Anneli Jäätteenmäki lupasi julkisuudessa helsinkiläisille, että tähän tilanteeseen tulee korjaus ja että Helsingin osuus yhteisöveron tuotosta ja tietysti muidenkin kuntien osuus yhteisöveron tuotosta nousisi. Nyt kun hallitusohjelmassa ei mitään tällaista ole, ei voi olla kovin yllättynyt siitä, että keskusta petti tämän lupauksen helsinkiläisille, mutta siitä voi olla yllättynyt, että Helsingin viime vaaleissa suurin puolue, sosialidemokraatit, oli valmis hyväksymään hallitusneuvotteluissa tämän ratkaisun.

Mitä tulee ministeri Kalliomäen ilmoittamiin selvityksiin järkevimmistä malleista, niin ei sinänsä sellaisia selvityksiä kohtaan voi olla kellään mitään vastaansanottavaa, mutta kokemus on opettanut, että ne muutokset, jotka näiden selvitysten jälkeen tehtäisiin, eivät yleensä ole kohdelleet esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kuntia lainkaan oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti. (Ed. Skinnari: Niinistö oli Helsingistä!)

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen, mitä ministeri Kalliomäki sanoi tästä järjestelmästä, voi tietysti tulkita myös positiivisesti. Mutta Helsingin kannalta nyt on joka tapauksessa selvää, että ennen vuotta 2005 ei ole ilmeisesti odotettavissa mitään helpotusta siihen tilanteeseen, mikä Helsingissä tällä hetkellä on. Ministeri Hyssälä jo hallituksen nimissä lupasi siirtää Pääkaupunkiseudulta sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia vanhusvaltaisiin kuntiin. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tämä koko hallituksen linja vai ministeri Hyssälän yksityisajattelua.

Tämä on sillä tavalla ongelmallista, että tässä ehkä kuvitellaan, että voidaan näin estää muuttoliikettä Pääkaupunkiseudulle, mutta niin ei tapahdu. Sen sijaan tämä tilanne tulee johtamaan jyrkkään segregaatioon Pääkaupunkiseudulla, jossa Helsingin asujaimisto alkaa slummiutua. Tämän torjumiseksi Helsingin on pakko ryhtyä puolustuksellisiin toimenpiteisiin, ja se tarkoittaa jyrkkää muutosta Helsingissä tällä hetkellä valmisteltavaan asunto-ohjelmaan. Jotta tätä muutosta ei jouduttaisi tekemään turhaan, Helsingin on saatava joku selvyys siitä, miten sitä tullaan jatkossa kohtelemaan, koska jos tätä selvitystä ei tule, niin ainakin minun helsinkiläisenä päättäjänä on pakko muuttaa meidän asunto-ohjelmaamme ja erittäin radikaalisti.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! On hyvä, että tässä päästään pikkuhiljaa asiaan, ettei vain jankuteta sitä, että yhteisövero sorsii Helsinkiä. Näin on tapahtunut, mutta kysymys kuuluu myöskin sillä tavalla, kumpi tässä halutaan, yhteisöverouudistus vai valtionosuuslainsäädännön uudistus, jossa tämä yhteisövero-ongelma poistetaan. Minusta tämä jälkimmäinen asia on se, mihin kannattaa keskittyä nyt, ja kannattaa miettiä ratkaisua siltä pohjalta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi on todella syytä saada uuteen nousuun, niin kuin pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelman otsikko toteaa, ja tässä nousuun nostamisessa on hallitusta syytä tukea ja myös tietysti rohkaista.

Kuitenkin hallitusohjelman monet hyvät linjaukset on etukäteen kahlehdittu ja hallitusohjelmasta puuttuu konkreettisuus niiden hyvien linjauksien toteuttamiseen. Se on tapahtunut täällä paljon puhutun menosäännön avulla, jolloinka jo ennakkoon lyödään lukkoon ja kiinni rautaisen panssarin tavoin menot vuoteen 2007. Näin nuo tässä hallitusohjelmassa mainitut hyvät linjaukset, tahdonilmaukset, jäävät toteutumatta.

Erityisen ongelmallinen tämä tilanne on terveyden- ja sairaanhoidon alueella Kansallisen terveysohjelman toteuttamisessa. Sen rahoittamisesta ei hallitusohjelma kerro mitään konkreettista.

Samoin eläkeläisten tilanne on ongelmallinen. Hallitusohjelma ei tunne eläkepolitiikkaa huolimatta siitä, että 12 riviä tästä on kirjoitettu tuollaisen otsakkeen alle. Aikaisemmin pääministerin puolue muisti varsin aktiivisesti eläkkeiden huonon tilan, eläkeläisten huonon tilan, lääkkeiden kalleuden, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisen. Nyt hallitusohjelma, vaikka onkin pääministeri Anneli Jäätteenmäen nimeen kirjoitettu, ei näitä asioita käsittele. Muun muassa lääkekorvauksista ei todeta sitä, miten uudistus tulisi toteuttaa, puhutaan vain lääkekorvausuudistuksesta.

Myös ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyvä rahoitus jää tuon mainitun menosäännön vuoksi pahasti ilmaan huolimatta siitä, että ympäristönsuojelun kohdalla on paljon myönteisiä tavoitteita todettu.

Köyhyys piti syrjäyttää, ei pienituloisia ihmisiä. Näin todellakin ne puheet ja ajatukset, jotka olivat ennen 16:tta maaliskuuta, eivät nyt tässä hallituksen ohjelmassa ole päässeet konkretisoitumaan. Toimeentulotuen 7 prosentin omavastuu keppinä köyhille on edelleenkin jäljellä. Hallitusohjelma ei sitä poista.

Suurten tulojen verotuksen helpottamiseen hallitus on sitä vastoin valmis, erityisesti pääomatulojen verotuksen keventämiseen. Verotuksen osalta hallitus on Ollilan Nokia-linjalla. Rikkaita siis muistetaan, köyhät unohdetaan. Ovatko valtiovarainministeriön virkamiehet jälleen päässeet niskan päälle?

Asuntotuotannosta keskusteltiin viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa erittäin aktiivisesti. Aravan tulevaisuudesta puhuttiin. Nyt hallitusohjelma tyytyy toteamaan tästä yleistä. Aravajärjestelmä säilytetään, mutta sen kehittämisestä ei yksityiskohtaisesti paljoa sanota, asukkaiden oikeuksista ei sitäkään vertaa.

Todellakin, arvoisa puhemies, tämä kritiikki, mitä on esitetty tässä salissa tuon menosäännön suhteen ja monien toivomusten ja toiveiden sekä toisaalta rahoituksen puuttumisen välistä epätasapainoa kohtaan, on ollut perusteltua.

Ympäristön kohdalta haluaisin muutaman sanan todeta. Hallitusohjelman Ympäristöpolitiikka-osuuden tavoitteita voi sitä vastoin edelleenkin tukea ja pitää hyvinä. "Tavoitteena on Suomen aseman vakiinnuttaminen korkeasta ympäristönsuojelun tasosta tunnettuna tieto- ja osaamisyhteiskuntana, jonka kilpailukyky perustuu ekologisesti kestävän kehityksen ehdot täyttävään kulutukseen ja tuotantoon", toteaa hallitusohjelma. Samoin kannustetaan Suomea kiitettävällä tavalla toimimaan kansainvälisesti ympäristöarvojen korostajana kansainvälisessä kaupassa. Hallitusohjelma kehottaa Suomea tukemaan vahvan YK:n ympäristöjärjestön perustamista. Myös Kioton pöytäkirjan velvoitteet ovat hallitusohjelmassa, ja pääministeri mainitsi nämä omassa puheenvuorossaan.

Itämeren suojelusta on hallitusohjelmassa varsin laaja kappale. Siinä puhutaan varsin monesta asiasta. Myös öljy- ja kemikaalikuljetukset muistetaan mainita, talvimerenkulun tekniset määräykset. Positiivisena, konkreettisena asiana on toki huomattava öljyntorjuntaan soveltuvan monitoimijäänmurtajan hankkiminen.

Öljyntorjunnan osaamiskeskuksesta on maininta. Meriturvallisuuskeskus tarvitaan ja se pitää perustaa. Tässä hallitusohjelmassa on turhan löysästi todettu vain mahdollisuudet selvittää tämän osaamiskeskuksen, tässä tapauksessa öljyntorjunnan osaamiskeskuksen, perustamista.

Itämeren alueelle, erityisesti Suomenlahdelle, perustettava ja laajennettava merellinen talousalue on jäänyt maininnatta. Sitä ei siis mainita hallitusohjelmassa. Kuitenkin nimenomaan se antaisi Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa meriturvallisuuteen, puuttua öljy- ja kemikaalipäästöihin. Se on siis välttämätön, ja se tulee saada aikaan. Valmisteluja, mitkä ovat meneillään, on syytä edelleenkin nopeuttaa.

Johannesburgin kokouksen toimenpideohjelma todetaan myös Ympäristöpolitiikka-osiossa. Tämä on toki hyvä asia. Ohjelma kestävien tuotanto- ja kulutustapojen toteuttamiseksi on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta ei mielestäni kyllin sitovalla tavalla. Tämä ohjelma on tärkeä. Se on Suomen nimissä viety eteenpäin Euroopan unionissa ja myös Johannesburgissa saatu Euroopan unionin toimesta mukaan tähän tavoiteohjelmaan.

Hallitusohjelman maininta ekologisesta verouudistuksesta, jolla vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja jne., on tärkeä asia, mutta sitäkään ei ole konkretisoitu. Se olisi pitänyt tehdä, ja pitäisi varmasti mahdollisimman nopeasti hallituksen ilmoittaa, mitä se on.

Yksityiskaatopaikkojen saaminen kaatopaikkamaksun piiriin ei sitävastoin ole mahtunut hallitusohjelmaan. Tämä on ilmeinen miinus ja puute. Myönteistä sitä vastoin on, että eläinsuojelu mainitaan hallitusohjelmassa. Varsinaisista keinoista, joilla eläinsuojeluvalvontaa ja rikosseuraamuksen käyttöönottoa tehostetaan, ei yksityiskohtaisemmin todeta, mutta uskon, että hallitus tätä asiaa vie eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan Ympäristöpolitiikka-osiossa on paljon asiaa, laajoja, tärkeitä asioita, mutta nimenomaan niiden konkretisoiminen on avainkysymys, ja tuo menosääntö ei saa sitten olla esteenä siinä, kun niitä aletaan toteuttaa. Todellakin oletan ja toivon, että nämä hyvät päämäärät ympäristön puolella voidaan yhteistuumin tässä eduskunnassa viedä eteenpäin ja toteuttaa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma, jota Suomen keskusta on nyt ollut yhtenä kolmesta hallituspuolueesta laatimassa, on ensimmäinen hallitusohjelma, jota keskusta on ollut sen suuren laman jälkeen tekemässä. Ahon hallitus joutui hätätilahallituksen rooliin, toimimaan ikään kuin palokuntana. Silloin tietysti ulkoiset tekijät olivat aiheuttaneet sen, että oltiin sellaisessa tilanteessa kuin oltiin, mutta kyllä niillä hallitusohjelmilla, joita sitä ennen oli tehty ja joita tätä hallitusohjelmaa aikaisemmin on tehty, on suuri merkitys, niin että kyllä siinä keskustelussakin, mitä me täällä käymme, me olemme ydinasiassa tietysti kiinni.

Nytkin, huomaamme sen täällä, puhutaan siitä, että tätä hallitusohjelmaa tehdään tilanteessa, jossa on edessä taloudellinen taantuma. Tosin se oli tietenkin aivan toista luokkaa silloin, kun keskusta oli edellisen kerran tällaista hallitusohjelmaa laatimassa. Nyt on monia patoutuneita uudistustarpeita, joita pitäisi toteuttaa tässä taloudellisessa tilanteessa, jotta yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tässä maassa voisi toteutua ja edistyä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on minun mielestäni todella edistyksellinen tasa-arvohallitus. Olemme ehkä liian nopeasti ohittaneet sen, että tässä on tehty historiaa nyt Suomessa. Meillä on ensimmäisen kerran naispääministeri johtamassa hallitusta, ja meillä on sukupuolinen tasajako tässä hallituksessa. Hallituksen toimintaa tietysti arvioidaan sen tekojen perusteella, eikä sen arviointi tällä kertaa vielä olekaan käsillä, vaikka siltä jo tässä opposition hyökkäyksen kohteena olevasta hallituksesta on varmasti tuntunut, että jo nyt arvioidaan tekojakin. Olen iloinen siitä, että juuri Suomen keskustan johdolla on tällainen edistyksellinen tasa-arvohallitus saatu aikaan. Taantumuksen voimia tuntuu olevan täällä sekä oikealla että vasemmalla näistä puheenvuoroista päätellen tässä eduskunnassa. Keskusta on ottanut edistyksen viirin käteensä, haluaisin niin sanoa, kun on lähtenyt johtamaan tässä tilanteessa tällä tavalla tätä hallituspolitiikkaa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tämä kansakunta on kasvanut historiansa saatossa siihen, että isänmaan menestys rakennetaan työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla. Hallituksen ohjelma lähtee siis liikkeelle oikeasta päästä, kun se korostaa työn ja yrittämisen merkitystä. Yhteisvastuu puolestaan luo sen tukevan henkisen ilmapiirin tähän maahan, jotta yrittämisen riskejä rohjetaan ottaa ja uusia työmahdollisuuksia syntyy myös kansan syville riveille. On todella syytä toivoa, että koko hallitus ja kaikki sen ministeriöt ovat sisäistäneet tämän hallituksen johtoajatuksen. Yrittäjyysohjelma, työllisyysohjelma ja tietoyhteiskuntaohjelma tulevat onnistuessaan luomaan edellytykset kilpailukykymme parantamiseksi tulevaisuudessa. Suomalainen haluaa tehdä työtä, suomalainen on suorastaan työhullu, kunhan olosuhteet vain antavat hänelle mahdollisuuden ponnisteluun. Tässä meillä on suuri vastuu, että nuorisomme ei menetä tätä tekemisen ja tuloksiin pyrkimisen tahtoaan ja ihannettaan. Hallitusohjelma lähtee kunniakkaasti siitä, että luomalla kannustavat olosuhteet ja vetoamalla kansalaisten parhaimpiin henkisiin ominaisuuksiin saadaan myös tämän kansakunnan talous uuteen nousuun. Siis työ, yrittäminen ja yhteisvastuu ovat todella kestäviä avainkäsitteitä, kun luodaan edistyksellistä hallituspolitiikkaa tuleville vuosille.

Tästä työn ja yrittämisen kohdasta yksi konkreettinen asia vain, joka siihenkin liittyy, joka on nostettava pienenä yksityiskohtana esiin. Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus sitoutui siihen, että luonnon lohi saa elää tässä maailmassa, myös Suomen vesissä. Sen täytyy päästä viettämään häitään pohjoisen vapaisiin, puhtaisiin jokiin. Siitä on nyt maininta hallitusohjelmassa, ja nyt on todella tärkeätä, että hallitus pitää myös huolen, että käytännössä tämä yksityiskohta tulee toteutumaan.

Hallitus tuntuu käsittävän myös sen yhteyden, mikä on hallituksen toimenpiteiden ja perheiden hyvinvoinnin välillä. Pitkästä aikaa lapsiperheet saavat nyt sekä suoraa aineellista tukea että kohennusta palveluihin. Lapsilisien korotus, huomion kiinnittäminen pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon kohentamiseen on selvä osoitus tästä, että hallitus rakastaa lapsiakin, ymmärtää lapsiperheiden vaativan tilanteen tässä kiihkeässä ajassamme. Ei kannata väheksyä kotihoidon tuen korotuksen merkitystä lapsiperheiden kohdalla. On selvää, että tasapainoisen väestökehityksen kannalta näihin rohkaiseviin toimenpiteisiin olisi tullut ryhtyä jo vuosia vuosia sitten. Kyllä minä silti uskon, että lapsiperheet hymyilevät katsellessaan Anneli Jäätteenmäen hallitusta, toteavat, että tässä suhteessa se tekee oikeita toimenpiteitä.

Kun tulen tähän saliin kauimpaa pohjoisesta, arvioin ohjelmaa myös aluepolitiikan kannalta. Ohjelmassa luvataan kaventaa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä ja arvatenkin vaikuttaa näin muuttoliikkeeseen ja väestörakenteeseen, jotta maan kehitys olisi tasapainoisempaa kuin menneinä vuosina on ollut. Alue-erojen tasaamisessa on yhtäältä käytettävä määrätietoisesti hallituksen käsissä olevia selkeitä aluepoliittisia toimenpiteitä, toisaalta uskottava lujasti yrittäjyyden työtä ja toimeentuloa luovaan vaikutukseen.

Hallituksen on syytä olla ennakkoluuloton kehittäessään Pohjois- ja Itä-Suomea koskevia alueohjelmiaan ja niistä nousevia toimenpiteitä. Niin sanotulla hajasijoittamisella on aina merkitystä, sillä se tuo maakuntiin mukanaan aina myös henkisiä kehityspanoksia, jos nyt osaavia ihmisiä voidaan noin luonnehtia. Varmalta näyttää myös se, että koulutettuihin avaintehtäviin tullaan saamaan osaavaa väkeä vain siten, että kehitetään jonkinlainen syrjäseutuvähennysjärjestelmä, jolloin nyt taantuvilla alueilla voidaan saada verohelpotuksia valtionverotuksesta. Valtiontalous ei menetä tällaisissa ratkaisuissa suuria, mutta maakuntien tulevaisuuden kannalta pienilläkin toimenpiteillä saattaa olla ratkaiseva merkitys.

Usko tulevaisuuteen ja toivo heräävät aina siellä, missä on jotakin konkreettista, mihin tarttua. Jos hallitusohjelmaan kirjattu tahtotila aluepolitiikan osalta muuttuu käytännön toimenpiteiksi, hymyilee myös muutaman kasvukeskuksen ulkopuolelle jäävä Suomi-neitomme ja toteaa, että tässäkin suhteessa Jäätteenmäen hallitus on edistyksellinen hallitus.

Tähän Helsinki-keskusteluun vain lyhyt kommentti siitä, että kyllä ovat kuulkaa kymmenen vuotta jo kymmenet, sadat, kunnat riutuneet olemassaolon rajalla ympäri Suomea. Ei tämä ole mitenkään yhden kaupungin ongelma, mistä tässä on puhuttu. Se on hyvin monen muun kaupungin ja kunnan ongelma ollut jo pitkään.

Arvoisa puhemies! Sitten kolmas kohta: Hallitusohjelmassa on lyhyt kappale otsikolla Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy. Todellinen edistys on aina tullut lihaksi siellä, missä hyvin tai edes kohtuullisesti pärjäävät ihmiset ovat alkaneet tuntea yhteisvastuullisuutta köyhien ja syrjäytyneitten osan suhteen. Suomalainen yhteiskunta tahtoo yhä kantaa sivistyneen yhteiskunnan nimileimaa. Se on rehellistä ja mahdollista vain, jos olemme syvällisesti sisäistäneet sen periaatteen, että yhteiskunnan todellinen sivistystaso mitataan aina sillä, miten se kohtelee yhteisönsä heikoimpia jäseniä.

Arvoisa puhemies! Yksi konkreettinen asia vielä lopuksi. Olisi ollut todella merkittävää, että tuossa pienten eläkkeiden korotuksen kohdalla olisi numeron kuusi sijalla ollut numero neljä elikkä olisi lähdetty liikkeelle jo vuonna 2004. Se olisi ollut hyvin tärkeätä.

Jukka Roos /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt neljännen kerran varsinaisesti olen tässä salissa, kun hallitusohjelmia on tehty, niin itse asiassa mielestäni tämä tilanne ei ole kovin paljoa muuttunut. Se kuuluu tietysti parlamentarismiin, että aina niitä, jotka hallitusvastuun ottavat, kritisoidaan ja niitä ohjelmia kritisoidaan. Näin kai tämän elämän sitten tulee, varsinkin tämän poliittisen elämän, jatkuakin.

Voin kuitenkin sanoa sillä tavalla, että itse kuulun niihin punamultamiehiin, jotka eivät kuitenkaan epäile tätä asiaa, etteikö tätä yhteistyötä voitaisi rakentaa. Olen saanut elää semmoisia aikoja elämässäni tuossa 60-luvulla, kun ruvettiin rakentelemaan yhteiskuntaa tällä voimalla ja näillä kokoonpanoilla tehtiin tavallaan yhteiskunnan peruspilarit, kun tehtiin työeläkejärjestelmä, peruskoulujärjestelmä, terveyskeskusjärjestelmä, monet monet hyvin toimivat järjestelmät, jotka rakennettiin yhteistyössä sosialidemokraatit—keskusta. Järjestelmät ovat kestäneet tähän päivään asti, joskin ovat välillä olleet hyvin kovilla koetuksilla.

Mutta puutun ihan kahteen kolmeen olennaiseen asiaan, jotka minun mieltäni askarruttavat tässä asiassa ja varmasti meitä kaikkia. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota työpolitiikkaan. Minusta on kunniakasta, että hallitus on asettanut tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan synnyttämisen näissä olosuhteissa, missä selkeästi tiedetään, että haasteet ovat kovat, koska esimerkiksi metalliteollisuudessa on selkeästi kovat paineet työvoiman vähentämiseen. Meillä on 20 000 akateemisesti koulutettua ihmistä tälläkin hetkellä työttömänä, ja ongelmat eivät ole helppoja. Jotain tietysti pitää tehdä.

Minusta tässä tilanteessa ja tässä kehitysnäkymässä ratkaisevassa asemassa on ennen kaikkea tietysti yritykset, mutta myös työvoimatoimistot ja niiden henkilökunnat. Mielestäni henkilökuntaa tulisi olla riittävästi ja ennen kaikkea oikein kohdennettuna, jotta yritysten tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan tehokkaasti. Henkilöstön koulutukseen pitäisi satsata tavoitteena ammattitaidon lisääminen, ja tarvittaessa pitäisi voida käyttää myös osaavaa asiantuntijapalvelua, koska sitä aika usein tarvitaan. Mielestäni kansalaisilla tulisi olla oikeus saada tätä tasavertaista ja niin sanottua ammattitaitoista palvelua ympäri Suomen, koska työttömyys kuitenkin koettelee joka puolella.

Työvoimatoimistojen tulisi myös ammatillisesti hankkia työllisyyskursseja huomioiden nimenomaan ne tarpeet, jotka teollisuudella kullakin alueella on. Ei ole mielestäni kenenkään edun mukaista, että me koulutamme ihmisiä ikään kuin tavallaan kaunistaaksemme työttömyystilastoja, vaan koulutuksen pitäisi olla erittäin tarkkaa ja hyvin kohdennettua.

Sitten meillä on tiettyjä erityisryhmiä: vammaiset, maahanmuuttajat, muut tämmöiset, joihin mielestäni tämänhetkisillä työvoimaresursseilla ei ole mahdollisuuksia vastata. Kun satun olemaan semmoisesta paikasta, mihin tulee paljon maahanmuuttajia, Perniö-nimisestä kunnasta, niin tiedän, että maahanmuuttajien joukossa on paljon hyvin korkeastikin koulutettuja ihmisiä. Minusta olisi aika fiksua ja osaavaa, jos me osaisimme käyttää näiden ihmisten koulutusta hyödyksi. Arvostan kaikkia töitä, mutta ei korkeasti koulutettujen ihmisten välttämättä tarvitsisi olla asianpesijöinä, sairaaloissa, ihan tämmöisissä pienemmissä hommissa, vaan pitäisi löytää tehtäviä näille ihmisille. Onhan meillä tällä hetkellä esimerkiksi huutava pula lääkäreistä monessakin paikassa. Pitäisi katsoa, miten me voisimme yhteistyössä nimenomaan työvoimapoliittisin keinoin toimia tässä asiassa.

Sanon pari sanaa sosiaali- ja terveyspalveluista. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kansalaisten saatavilla tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti. Jokaiselle tulisi taata olevat terveyspalvelut julkisin verovaroin rahoitettavina palveluina. Minusta on kohtuutonta, osittain voisiko sanoa itsekin kokeneena varsin vakavan sairauden, se että meillä on semmoisia tilanteita, jopa kunnat antavat ohjeita, että ei voida antaa tiettyjä terveyspalveluja niiden kalleudesta johtuen ja pannaan esimerkiksi lääkärit sellaisen tilanteen eteen, että lääkärit joutuvat ratkaisemaan, kenelle annetaan, kenelle ei, sen vuoksi, että hoidot ovat niin kalliita. Minun mielestäni kaikkien näiden kalliiden ja merkittävien hoitojen hoitovastuun pitäisi keskitetysti olla valtiolla ja valtion pitäisi huolehtia siitä asiasta niin, että ne myös tasapuolisesti kohdentuvat silloin, kun niitä tarvitaan.

Ed. Rundgren sanoi osuvasti ja hyvin köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Me aika usein puhumme nimenomaan köyhistä ja syrjäytyneistä ihmisistä varsinkin sunnuntaipuheissa. Me hyvin tiedämme, että tämä on kipeä ongelma, tosi kipeä ongelma, niille ihmisille, jotka työttömyyden tai jonkun muun syyn vuoksi ovat ajautuneet tästä yhteiskunnasta ulos, ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömille ihmisille. Se koskee hyvin raskaasti myös pitkäaikaistyöttömien ihmisten perheitä, siis lapsia ja kaikkia muita, koska jokainen tietää, että tämä yhteiskunta on rakennettu sellaiseksi, että täällä tarvitaan rahaa, jos täällä meinaa pärjätä. Ainakin jonkun näköinen minimitoimeentuloturva pitää ihmisellä olla, jotta voi hoitaa velvoitteensa, voi asua ja elää ja olla.

Lapsiperheet on myös yksi hyvä asia, johon mielestäni hallitus on hyvin kiinnittänyt huomiota. Toivottavasti tämä myös toteutuu, koska minusta olisi hyvä, että esimerkiksi lasten aloittaessa koulunkäyntinsä perheillä olisi mahdollisuus tarvittaessa työelämässä jonkun näköisiin joustoihin. Perustelen tätä puhtaasti sillä, että meidän työelämämme on niin paljon muuttunut, että meillä ei ole enää semmoisia seitsemästä neljään työsuhteita, vaan meillä melkein kaikki työsuhteet ovat omalla tavallaan epätyypillisiä.

Vielä tämmöisestä 40-luvulla syntyneistä kavereista kuin minä 80 prosenttia sai vakituisen työpaikan. 70-luvulla syntyneistä nuorista ihmisistä 30 prosenttia saa vakituisen työpaikan, ja nekin ovat epätyypillisiä. Ihmiset menevät yöllä ja tapaavat toinen toisiaan milloin tapaavat. Minusta silloin olisi erittäin tärkeää, että me voisimme työelämää sillä tavalla kehittää, että lapsiperheet voisivat joustaa elämässään, kun kuitenkin pitäisi käydä töissä, jos pyritään työttömyyttä nujertamaan. Tähän todella toivon hallitukselta vahvaa ja voimakasta panostusta.

Vielä sanon työttömyydestä, että työllisyysasteen kohottamiseksi ja työttömyyden aiheuttaman syrjäytymisen ehkäisemiseksi työllisyyttä hoitavien ihmisten ja viranomaisten rooli tulee ennen kaikkea tosi tärkeäksi. Alueellisen yhteistyön merkitys ja pienien työllisyyttä hoitavien viranomaisten voimien yhdistämistä pitäisi korostaa sillä tavalla, että meillä olisi jonkunlaisia yhteispalvelupisteitä, joissa mahdollisimman monen viranomaistahon olisi mahdollisuus olla mukana asiantuntijoina ja palvelujen tuottajina. Minusta tämäntapaista järjestelmää pitäisi jotenkin kokeilla, että ihmistä ei jumputettaisi paikasta toiseen, aina erilaisen ihmisen tykö. Toinen ei tiedä siitä asiasta mitään, mitä on puhuttu tunti takaperin tai puhumattakaan edellisenä päivänä.

Kuntouttavaan toimintaan pitäisi ohjata rahaa ja henkilöresursseja. Kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla sillä tavalla järkeenkäypää ja niin houkuttelevaa, että se johtaisi pysyvään työllistymiseen eikä missään tapauksessa semmoiseen tilanteeseen, että ollaan taas jossakin toimeentulotukiurassa. Minusta kuntouttavan toiminnan tarkoitus on se, että ihminen myös saa itselleen työtä, pystyy elättämään itsensä ja pystyy sillä tavalla elämään normaalia elämää.

Se, mistä minä olen todella tyytyväinen, jos se vielä joskus toteutuu, kun hallitusohjelmaa olen lukenut, on se, että pysyvästi työkykynsä menettäneiden ihmisten työkyky tulisi arvioida uudelleen ja ohjata heidät asianmukaisten eläkejärjestelmien piiriin. Meillä on tällä hetkellä työttömyystilastoissa valtava määrä ihmisiä, jotka varmasti ovat väärässä paikassa, ja ennen kaikkea minusta se on myös ihmisarvokysymys sillä tavalla, että on ihan turha roikuttaa reilusti yli 60-vuotiasta sairasta ihmistä jossakin tuolla ja käyttää häntä silloin tällöin työvoimatoimistossa. Kun niin työvoimaviranomaiset kuin hän itsekin tietävät, että paluuta ei enää ole työelämään, silloin pitäisi kyllä tehdä selkeitä ratkaisuja ja katsoa, miten mennään.

Sanon vielä yhden asia. Nykyisellään nuoret kouluttautuvat haluamiinsa ammatteihin ja valmistuttuaan etsivät työtä, joka poikkeuksetta on pätkätyötä. Meillä on nuorille tarjota monenlaisia koulutusväyliä, mutta sitten joskus kysyy, vastaavatko ne todella niitä nuorten mieltymyksiä, kun he nuorina ihmisinä joutuvat tekemään ratkaisuja ja etsimään itsellensä ammattia. Minusta tuntuu vähän siltä, että meillä on syntynyt semmoinen paine, että kaikkien pitäisi opiskella paljon, kaikkien pitäisi siis saada mahdottoman hyvä koulutus.

Mitenkään väheksymättä koulutusta minun mielestäni yhteiskunta on kuitenkin sellainen, että me tarvitsemme siis ihan normaali-ihmisiä, jotka ovat muurareita, maalareita, rakentajia, erilaisia ihmisiä, jotka hyvin omalla toimeentulollaan, niillä töillä, pystyvät hankkimaan elantonsa ja perheensä elättämään. On turha kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat lukumiehiä, että kaikista pitäisi tehdä yhteiskunnan suunnittelijoita. (Puhemies 10 minuuttia!) Tarvitaan ihan käytännön tekoja ja siihen liittyviä asioita.

Meillä ei ole pulaa tällä hetkellä työstä. Työtä on vaikka kuinka paljon vaikka vanhustenhuollossa. Kysymys on siitä, miten me kohdennamme voimavaroja, mihin me niitä panostamme. Me tarvitsemme monilla alueilla töitä. Tarvitsemme esimerkiksi merialueillemme erilaisia aluksia, mikä konkreettisesti on tullut nyt näkyviin. Semmoisilla taantuvilla alueilla, sanon vaikkapa Uusikaupunki, pitäisi löytää jotakin korvaavaa teollisuutta. Kun yhtäkkiä tuhat ihmistä saa esimerkiksi lomautuksen määräämättömäksi ajaksi, se tietää erittäin vaikeita olosuhteita siellä monille ihmisille. Kun ne tulevat toistamiseen, niin ne ovat hankalia.

Minä toivon, että hallitus todella paneutuu näihin asioihin ja yhdessä voidaan selvittää.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Maakunnasta, Keski-Suomesta, tulevana kansanedustajana luonnollisesti edellytän, että hallitus harjoittaa alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Lupauksia ohjelmaan on myös aika laveasti kirjattu. Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä peruspalvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Aluehallintoa ja seudullista yhteistyötä luvataan kehittää ja maakuntien liittojen roolia vahvistaa voimavarojen suuntaamisessa jne.

Edellä esitetyt tavoitteet ovat oikeita. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan riittävän konkreettisesti esitetä toimenpiteitä siitä, miten nuo tavoitteet savutetaan. On laadittu tavoiteosa, mutta ratkaiseva toimenpideohjelma puuttuu. Me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että esimerkiksi muuttoliikettä ja väestörakennetta ei pelkillä teoreettisilla päätöksillä voi ohjailla. Suuret muuttovirrat eteläiseen Suomeen ja aina Ruotsiin saakka 1960- ja 1970-luvulla kertovat siitä karua kieltään. Silloin oli muuten punamulta-aika.

Viimein on tiedostettava se tosiasia, että aivan keskeinen syy muuttovirtoihin on työn etsiminen. Yhteiskuntamme on pyörinyt jo pitkään huomattavalta osaltaan väärin päin. Kun ihmisillä ei ole ollut työtä, verotulopohja on kaventunut ja sosiaalimenot ovat lisääntyneet. Pahin syöksy tapahtui 90-luvun alussa, jolloin työttömyys kasvoi liki 500 000 työttömään. Silloin oli muuten pääministerinä Esko Aho.

Vaikka tilannetta on edellisten hallitusten aikana pystytty huomattavasti korjaamaan, työttömyys on edelleenkin maamme pahin ongelma. Sen on myös juuri työnsä aloittanut hallitus ohjelmassaan tunnustanut ottamalla päätavoitteekseen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen työllisyyttä parantamalla ja työttömyyttä vähentämällä. En usko kuitenkaan siihen, että nuo tavoitteet hallitusohjelmassa esitetyillä, sinänsä oikean suuntaisilla vero- ja elinkeinopoliittisilla ratkaisuilla saavutetaan. Rohkeus ja poliittinen tahto tilanteen korjaamiseksi loppui hallituksen muodostajilta kesken jo ohjelmaa laadittaessa. On mielenkiintoista seurata, mitä konkreettisia ratkaisuja hallitus esittää kuluvan vuoden lisäbudjetissa ja tulevien vuosien ohjelmissa. Onhan ohjelmassa luvattu muun muassa, että alueelliseen kehittämiseen osoitetaan riittävät taloudelliset voimavarat.

Selkeimmät kannanotot hallitus on ilmaissut kuntapolitiikan osassa hallitusohjelmaa. Siinä on riittänyt jopa poliittinen rohkeus, kun on yksiselitteisesti todettu, että "Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella". Tuo lause tulee merkitsemään valtiolta voimakasta mukanaoloa myös taloudellisessa mielessä, ja kysyn, miten se aiotaan hoitaa. Hallitus aikoo turvata nuo peruspalvelut "huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta sekä palveluiden kestävästä rahoituksesta". Lisäksi todetaan, että "Kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävät voimavarat".

Kaikki tuo on työnsä aloittavalta hallitukselta paljon sanottu, ja on erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka nuo lupaukset lunastetaan. Varoittava esimerkki tältä osin on kirjattu jo hallitusohjelmaan: "Mahdollistetaan kiinteistöveron tason korottaminen". Toisin sanoen hallitus lupaa turvata palvelut, mutta maksattaa osan menoista kunnallisten talousarvioitten kautta ihmisten asumiskustannuksia nostamalla.

Arvoisa puhemies! Kuntien tulevaisuuden kannalta aivan keskeinen merkitys on hallituksen lupauksella huolehtia toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta. Ohjelmassa luvataan myös edistää vapaaehtoiselta pohjalta tapahtuvia kuntaliitoksia. Jälleen kerran on kuitenkin todettava, että pelkillä toivelauseilla kunnallinen jaotus ei tule maassamme muuttumaan tarkoituksenmukaisemmaksi. Valtion tulisi varsinkin niin sanotuille reikäleipäkunnille tarjota huomattavasti tähänastista enemmän taloudellista tukea, jotta tarkoituksenmukaisia kuntaliitoksia olisi aikaansaatavissa. Järkevämmän kunnallisen suunnittelu- ja rakennustoiminnan sekä palveluiden taloudellisemman ja toimivamman organisaation kautta nuo varat tulisivat yhteiskunnalle aivan varmasti takaisin.

Kun "Hallitus asettaa selvityshenkilön tekemään ehdotuksia Helsingin ja sen lähialueen kuntien seudullisen yhteistyön kehittämiseksi sekä valtiovallan osallistumisesta kansallisesti tärkeisiin kehittämishankkeisiin seudulla", se voisi myös selvityttää tärkeimpien alue- ja kasvukeskusten tulevaisuutta sekä valtiovallan osallistumista alueellisesti tärkeisiin kehittämishankkeisiin. Keski-Suomen alueella tällainen selvitys tuottaisi todellisia tuloksia sekä kuntien että elinkeinoelämän ja yksityisten ihmisten kannalta tarkasteltuna. Mikäli nimittäin samanaikaisesti esimerkiksi Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta muodostaisivat yhden, lähes 120 000 asukkaan kaupungin, valtion antamat porkkanarahat käytettäisiin elinkeinoelämän kehittämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen ja valtio rakentaisi kunnon väylän Eurooppa 4:n välille Lusi—Vaajakoski, saisi koko Keski-Suomi sellaisen piristysruiskeen, jota vastaava on aikaisemmin toteutunut alueen perusteollisuutta rakennettaessa. Koko projekti olisi toteutettavissa 5—10 vuodessa, siis kaksien valtiopäivien aikana.

Hallitus aikoo rohkaista kuntia "käyttämään täysimääräisesti kaavoitus- ja maapolitiikan välineitä riittävän, kohtuuhintaisen ja laadukkaan asuntotuotannon turvaamiseksi". Lisäksi se aikoo tehdä selvityksen "uusista mahdollisuuksista rakentamattoman, sekä kaavoitetun että kaavoittamattoman, maan rakennuskäyttöön saamiseksi". Menettelytavat ovat erittäin tuttuja menneiltä ajoilta, punamulta-ajoilta, jolloin merkittävätkin kunnat tekivät päätöksen kaavoittaa vain yhteiskunnan maat. Nuo päätökset merkitsivät asunto- ja tonttipulaa, asuntojen hintojen nousua, pitkiä rakennuskieltoja yksityisten mailla sekä asukkaiden siirtymistä joustavampaa politiikkaa harjoittaviin kuntiin. Miten hallitus ensinnäkin aikoo kuntia rohkaista? Näyttää siltä, että se turvautuu pakkokeinoihin ja unohtaa, että vapaaehtoinen kaupankäynti kuntien ja asukkaiden kesken on aina ollut paras tapa hoitaa maapolitiikkaa. Valitettavasti vain poliittinen tahto on aivan liian usein loppunut lähinnä vasemmistopuolueitten piirissä ja nyt tuo tahto näyttää loppuneen myös keskustapuolueelta.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan edellisen edustajan aluepoliittista analyysiä. Vaalitaistelussa aluepolitiikka oli se vedenjakaja, joka erotti opposition ja hallituspuolueen. Kysymys kuuluukin tänään, missä näkyy se muutos, jonka olisi pitänyt olla odotettavissa. Oikeastaan tuntuu aika oudolta, että tässä melkein jo kaipaa edellisen hallituksen selkeämpää muotoilua. En olisi uskonut koskaan joutuvani siihen tilanteeseen.

Osaaminen on jatkuvasti aluepolitiikan perusta. Omaehtoista osaamista tulee kehittää ja sen tulee luoda talouskasvua. Ongelma on kuitenkin siinä, että osaamisedellytykset ovat jo nyt vinoutuneet niin, että ei voida puhua osaamisen tasapainon saavuttamisesta. Puolet maan tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta suuntautuu Pääkaupunkiseudulle. Osaamiskeskusohjelma on erittäin hyvä asia, mutta myös siitä suuri osa menee suuriin keskuksiin. Kysymys onkin, miten hallitus aikoo huolehtia koko maan edellytyksistä hyödyntää teknologia- ja kehittämisrahoitusta. Käsitykseni on, että se vaatii voimakasta valtion laitosten hajasijoittamista, ei suinkaan valtionhallinnon vaan ennen kaikkea tutkimus- ja kehittämislaboratorioiden.

Etätyö on ollut kaikkien hallitusten lupaus. Edellinen hallitus lupasi poistaa esteitä — niin lupaa tämäkin. Edellinen hallitus lupasi kehittää etätyötä aktiivisesti — tämä hallitus lupaa vain kehittää sitä. Edellinen olisi voinut tehdä veropoliittisia toimenpiteitä, työvoimapoliittisia toimenpiteitä — niin voisi tämäkin, mutta mitään konkreettista ei tunnu olevan odotettavissa. Kannattaisi edes miettiä sitä, voitaisiinko asettaa etätyöntekijät tasa-arvoiseen asemaan työpaikalla työskentelevien kanssa saman työnantajan ollessa kyseessä. Eduskunta on muuten tästä hyvä esimerkki: maakunta-avustajat ovat täysin eriarvoisessa asemassa suhteessa eduskunnassa työtä tekeviin avustajiin.

Ehkä kuitenkin maaseutu on todellinen aluepoliittinen häviäjä. Ohjelmassa todetaan, että maaseutupoliittinen ohjelma päivitetään. Energiansäästöohjelmasta todetaan, että se toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään. Olin itse mukana tekemässä viimeistä maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa ja voin vakuuttaa, että mitään toimenpiteistä ei ole toteutettu ja kaikki ovat jatkuvasti ajankohtaisia. Entisenä maakuntajohtajana olen iloinen siitä, että maakuntahallintoa kehitetään. Tarjolla ei kuitenkaan ole uusia, demokratiavajetta poistavia rakenteita vaan lisää yhteistyötä ja koordinaatiota. Minne hävisi mahdollisuus siirtää keskushallinnosta päätösvaltaa te-keskuksille, itse alueille?

Johtopäätökseni, arvoisa puhemies, onkin, että kyseessä on sekä epävarma että myös aika hämärä aluepoliittinen vaihtoehto.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävänä oleva hallitusohjelma poikkeaa monilta osin varsin selkeästi kahdesta aiemmasta hallitusohjelmasta, vaikka opposition taholta on yritetty väittää, että tässä ei ole suuriakaan eroja, tavallaan keskustan näkemys ei ohjelmasta ilmene. Mutta poikkeamia selkeästi on, ja ensimmäisenä toteaisin pk-yrittäjyyden edistämisen korostamisen. Se ilmenee hallitusohjelman hyvin monista kohdista, ja onhan yrittäjyysohjelma yksi hallituksen neljästä politiikkaohjelmastakin. Ohjelmassa sanotaan selkeästi, ettei yritysten osinkoverotusta kiristetä suomalaisten omistamissa perheyrityksissä. Tästähän eilen käytiin hyvin vilkasta debattia ja opposition taholta yritettiin väittää muuta. Sukupolvenvaihdosten verotusta luvataan keventää ja toteuttaa arvonlisäverotuksen alarajan liukuvuus. Myös Holmin—Vihriälän-mallin toteuttaminen on asiana mainittu, että se ainakin selvitetään. Mielestäni se osaltaan parantaisi pk-yritysten työllistämismahdollisuuksia.

Keskusta lupasi vaalien alla käydä työttömyyden kimppuun juuri pk-yrittäjyyden avulla, ja tämä näkyy mielestäni varsin hyvin tässä hallitusohjelmassa. Ohjelma on näiltä osin saanut tunnustusta myös Suomen Yrittäjien taholta. Vaalien keskeisimpiä puheenaiheita oli myös kuntatalous, kuntien edellytykset hoitaa kansalaisten terveydenhoito, vanhustenhoito ja koulutuspalveluita. Hallitusohjelmassa sanotaan, että kuntien ja valtion kesken laaditaan vaalikauden kattava peruspalveluohjelma ja siihen liittyen vuosittaiset peruspalvelubudjetit. Tämä on mielestäni varsin hyvä kannanotto, samoin kuin se, että sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuuksia luvataan korottaa ja niiden prosenttiosuutta nostaa. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää arvioidaan kokonaisuutena vuoteen 2005 mennessä.

Aluepolitiikan osalta hallitus on sitoutunut huolehtimaan koko maan edellytyksistä hyötyä teknologia- ja osaamisrahoituksesta. Osaamiskeskusohjelmia luvataan vahvistaa. Teknologiarahoituksesta tulisi mielestäni osa olla te-keskusten käytössä uusiin, aloittaviin maakunnallisiin yrityksiin. Tästä on aika paljon täällä keskusteltu, ja tiedän, että esimerkiksi Tekesin piirissä ajatusta vastustetaan, mutta te-keskuksissa, jotka käytännössä näitä asioita hoitavat, on vahvasti sitä näkemystä, että tietty osa näistä rahoista pitäisi olla paikallisessa harkinnassa, niiden käyttö. Siellä nähdään kyllä, mitkä yritykset ovat sen arvoisia, että niistä voi kehittyä sitten menestyvimpiä.

Maaseutuelinkeinoja koskeva osa on mielestäni varsin hyvä tässä hallitusohjelmassa. Siinä korostetaan kestävällä tavalla kilpailukykyisten perheviljelmämaatilojen säilymistä ja kehittämistä. Myös sana "jaksaminen" on ilmestynyt maatalouden teksteihin. Aiemmat hallitukset eivät tähän juurikaan kiinnittäneet huomiota. Mielestäni liian yksioikoisesti haluttiin vain kilpailla Hollannin ja Tanskan maatalouksien kanssa samassa sarjassa, vaikka meillä edellytykset täällä pohjoisessa ovat paljon heikommat ja kasvukausi huomattavasti lyhyempi. Meillä täytyy nämä omat olosuhteet ottaa paremmin huomioon maatalouden kehittämisessä, myös se, että suomalaisilla maatiloilla on poikkeuksetta myös metsätaloutta. Eikä muutenkaan mielestäni voi olla oikein, että maatalouden rationalisoinnissa pidetään niin kovaa vauhtia päällä, niin kuin olen tavannut entisenä alan neuvontahenkilönä sanoa, että pyhävaatteet ovat aivan tarpeettomia näillä kotieläinyrityksillä, joissa tehdään yötä päivää viikon kaikkina päivinä töitä. Jaksamisasiaan huomion kiinnittäminen on hyvin tärkeä muutos aiempiin maataloutta koskeviin hallitusohjelmiin.

"Luomutuotantoa kehitetään kysynnän kasvua vastaavasti laaditun Luomustrategia 2010:n tavoitteiden mukaisesti." Tässä on mielestäni syytä pitää jalat maassa ja edetä juuri kysynnän kasvun mukaisesti. On aivan varmaa, että luomutuotanto voi jopa kaksinkertaistua nykyisestä, mutta sen täytyy tapahtua kysynnän kasvua vastaavasti. Tämä on hyvä kirjaus. Vihreät vaativat, että aivan koko Suomen maatalous pitäisi ykskaks muuttaa luomutuotannoksi. On nähty, että monilla aloilla on ongelmia, markkinointivaikeuksia, kuitenkin ollut sillä puolella.

Hyvä asia on myös se, että maatalouselinkeinojen osalta on maininta turkistarhauksesta merkittävänä elinkeinona. Tässä salissa on ollut lakialoitteita koko elinkeinon kieltämisestä, mutta Pohjanmaalta tulevana tiedän, että se on hyvin merkittävä maaseutuelinkeino. Ellei sitä harjoiteta Suomessa, niin sitä harjoitetaan kuitenkin jossakin muualla ja ehkä näiden eläinten kannalta kuitenkin paljon huonommissa olosuhteissa. Meillä tutkimus kuitenkin koko ajan sitäkin alaa kehittää eläinystävällisempään suuntaan. Kaikessa kotieläintuotannossa eläinten täytyy viihtyä ja menestyä, jotta ne ovat kunnollisia tuotantoeläimiä. Tämän varmasti turkistarhaajat tietävät.

Maaseutuohjelmaan viitattiin edellisessä puheenvuorossa. Se oli aivan hyvä ohjelma. Siinä oli muistaakseni toistasataa esitystä. Valitettavasti vain liekö niistä yhtäkään toteutunut? Budjeteissa ei ole osoitettu rahoja niihin kohteisiin, ja on aivan hyvä, että tämä maaseutuohjelma päivitetään ja katsotaan, mikä siinä on realistista ja taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitusohjelma on pääosin hyvä, voisi se tietysti joiltakin osin aina olla vieläkin parempi. Omasta mielestäni Sailaksen esityksiä olisi rohkeammin voinut ottaa ohjelmaan mukaan, esimerkkinä tämä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen. Se olisi kuitenkin sosiaalisesti oikeudenmukaisin veronalennus ja kädenojennus pienituloisille, eläkeläisille ja myös lapsiperheille. Olisi toivonut hallitusohjelmaan myös selkeän maininnan sisäisen turvallisuuden selontekomenettelystä poliisin resurssien linjaamiseksi vähän pitemmällä tähtäimellä. Puolustushallinnon puolella on selonteko, jossa rahat on nytkin linjattu vuoteen 2008 asti, mutta poliisin, sisäisen turvallisuuden, osalta niistä rahoista kiistellään melkeinpä joka lisäbudjettikäsittelyssä. Tosiasialliset uhkatekijät ovat varmasti yhtä suuret tällä hetkellä sisäisen turvallisuuden puolella. Ohjelmaan on kirjattu kyllä niin, että "laaditaan kattava, sektorirajat ylittävä sisäistä turvallisuutta käsittelevä ohjelma". Toivottavasti tämä nyt ajaa saman asian, mutta mielestäni jos se olisi ollut parlamentaarinen selontekokäytäntö, niin nämä linjauskeskustelut olisi käyty tässä salissa eikä pelkästään virkamiesten kesken.

Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä ohjelma on hyvä ja sen toteuttaminen johtaa alueellisesti ja sosiaalisesti tasapainoisempaan Suomeen.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Mitä siitä tulee, kun varma vaihtoehto ja valoisampi vaihtoehto yhdistyvät? Vastaan: punamullan tuoksuja, joissa leppäkertutkin viihtyvät. Näinhän se on.

Punamultahallituksen meininki on nostaa Suomi työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun, siis jatkaa edellisen hallituksen työtä. Alkutaival käynnistyy heikkenevissä talousnäkymissä. Talouskasvuksi on ennustettu tänä vuonna 1,5—2 prosenttia. Epävarmuus leimaa talouskehitystä. Vetoapua ei ole odotettavissa maailmalta. Kansainvälisen talouden elpymistä varjostavat Irakin ja Lähi-idän tilanteet, Yhdysvaltojen paheneva vaihtotaseongelma sekä sen julkisen talouden alkava velkaantuminen, eikä eripuraisesta Euroopastakaan tunnu olevan lähiajan maailmantalouden elvyttäjää.

Tästä näkökulmasta hallitusohjelma on pelottavan, sitaateissa, hyvä asiakirja. Se sisältää paljon hyviä asioita, tekstiä runsaasti. Ohjelman toteutus on jo vaikeampaa. Sitä osoittaa sekin, että moni asia siirretään myöhemmin selvitettäväksi. Tämä jättää oppositiolle herkullisen mahdollisuuden kysellä, mitä hallitus aikoo tehdä ja milloin hallitus antaa selvityksiä ja miksi hallitus ei kiirehdi asian ratkaisemista jne. Mitä, missä, milloin, miksi -kysymyssarjan mahdollisuutta oppositio on jo oivallisesti käyttänyt keskustelussa. Mutta sitä saavat myös hallituspuolueiden edustajat käyttää. Vahva hallitus sen kestää ja pysyy hereillä ja virkeänä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talous- ja finanssipolitiikan linjauksiin voi olla kohtuullisen tyytyväinen. Niissä on pyritty ennakoimaan talouskehityksen näkymät. Suomen hyvin hoidettu valtiontalous kestää jopa velanoton lisäämisen alkuvaiheessa, jos sillä parannetaan työllisyyttä. Hallitusohjelman tavoitteesta, että valtiontalous on tasapainossa vaalikauden lopulla, on syytä pitää lujasti kiinni.

Hallituksen talouspolitiikan ydintavoite onkin työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 työntekijällä vuoteen 2007 mennessä. Tämä edellyttää myös hyvää kilpailukykyä ja talouskasvun pysymistä kohtuullisena koko vaalikauden ajan. Panostuksia tarvitaan erityisesti työttömyyden kovan ytimen purkamiseksi. Tämä vaatii aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä, jotka mahdollistavat pitkäaikaistyöttömien ja toistuvaistyöttömien työllistymisen. Nuorille on tulossa yhteiskuntatakuu eli koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka. Työttömyyden vähentämisestä täsmällisiä toimia luvataan vasta selvitysten jälkeen, mutta eivätköhän nämäkin asiat hoidu yhdessä kolmikantayhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa sitoutuvalta hallitukselta.

Yrittäjyysohjelmakin on hallituksen kirjoissa ja kansissa. Sille on tulossa jatkoa Jäätteenmäen hallitukselta.

Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä on kova tavoite, ja se on tavoite yli tämän vaalikauden. Silloin pitäisi olla 300 000 ihmistä enemmän töissä kuin tänään. Nykyinen työllisyysaste on noin 68 prosenttia. Viime vuonna rikkaista teollisuusmaista eli Oecd-maista vain neljässä on saavutettu 75 prosentin työllisyysaste eli Islannissa, Norjassa, Tanskassa ja Sveitsissä.

Arvoisa puhemies! Julkisia menoja lisätään 1,1 miljardia euroa vauhdittamaan kasvua sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi. Lähes samalla summalla alennetaan myös ansiotulojen verotusta pieni- ja keskituloisia suosien. Hallitus päättää toukokuussa tarkoista menokehyksistä. Näitähän on täällä jo kovasti kyselty, mitä ne kaiken kaikkiaan sisältävät. Mutta mielestäni hallitusta pitää kiittää siitä, että se päätti jo tänä keväänä antaa työllisyysbudjetin, jolla edistetään työllistymistä ja lisätään ostovoimaa. Toivottavasti se on riittävän tuhti paketti tässä suhdannetilanteessa, jolloin työttömyys on lievässä nousussa. Paljon on nyt kiinni kotitalouksien ja yritysten, yrittäjien, luottamuksesta tulevaan.

Tulonsiirtojen lisäykset jätettiin lupausten varaan myöhempään ajankohtaan. Myös veronkevennyksiä tarkastellaan uudelleen vaalikauden puolivälissä. Mutta mitä silloin tehdään, jos talous- ja työllisyyskehitys ei olekaan parantunut? Voidaanko lupaukset toteuttaa? Menojen lisääminen, verotuksen keventäminen ja palvelujen parantaminen yhtä aikaa on kova yhtälö. Hallitus on joka tapauksessa luvannut turvata kuntien palvelut ja kompensoida kunnille verotulojen menetykset, jotta peruspalvelut pystytään hoitamaan.

Puhemies! Rajoitetun ajan puitteissa lopuksi puutun opiskelijoiden asemaan. Hyvinvointivaltiota turvataan ja pelastetaan tätä nykyä mitä omituisimmin keinoin. Aina en oikein jaksa uskoa, että kaikki "pelastajat" olisivat oikealla asialla. Sailaksen työryhmän loppuraportin tultua julki on tuntunut pahalta nuorten puolesta. Nuorten on siirryttävä varhain töihin ja myöhään eläkkeelle. Syyt ovat selvät mutta keinot kyseenalaiset. Hallitusohjelma lupaa toimenpideohjelmaa, jolla tullaan kehittämään opintotukijärjestelmää kannustavammaksi. Toivottavasti se ei tarkoita Sailaksen mallia. Sailaksen työryhmän mielestä kymmenientuhansien eurojen laina vauhdittaa opiskelua hyvin. Sailaksen mallissa opintolainat kasvaisivat moninkertaisiksi. Kelan opintotukikeskuksen johtaja Seppo Naumanen on arvioinut, että keskimääräinen korkeakouluopiskelija joutuisi ottamaan opintolainaa noin 38 000 euroa, jos hän rahoittaa koko opiskelunsa viiden vuoden ajan lainalla. Ammattikorkeakouluopiskelijan keskimäärin 3,5 vuotta kestävät opinnot johtaisivat noin 26 000 euron lainataakkaan.

Kun syrjäytyneen väestön alamäki tuoreen sosiaalibarometrin mukaan jyrkkenee yhä, on helppo kuvitella, miten yhä suurempi osa heikoista taloudellisista oloista tulevista nuorista jää peruskoulun jälkeen suoraan töihin tai työttömäksi ilman jatkokoulutusta, totuus kun on, että lainaa voi ottaa vain, jos taloudellis-sosiaalinen asema on sen verran vahva, että lainan ottoon on uskallusta ja sen takaisinmaksukykyyn riittävää uskoa. Niiden onnekkaiden, jotka vielä uskaltaisivat lähteä opiskelemaan, valmistumisajat varmasti pitenisivät nykyisestäänkin lisääntyneen opiskeluaikaisen työnteon vuoksi. Kun nuoren tuleva työura on epävarmalla pohjalla, lupaukset opintolainoista ja niiden verovähennysoikeudesta eivät lämmitä. Ellei ole riittäviä tuloja, ei ole myöskään verovähennyksiä. Vähäinenkin opiskelu toisi kuitenkin suuret velat.

Sailaksen raportti heikentäisi toteutuessaan monin tavoin myös palkansaajien ja työttömien asemaa ja toimeentuloa. "Teemme tätä tuleville työmarkkinoille", Sailas on korostanut ja sanonut, ettei esimerkiksi työmarkkinatuen keston leikkaus koskisi niitä, jotka nyt saavat tätä tukea. Sääli tulevia työmarkkinoita, sillä niistä puhutaan kuin tulevaisuuden työntekijät olisivat tuotantoa ja palveluja pyörittäviä robotteja.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallitukselta löytyy viisautta oikeudenmukaisiin ratkaisuihin eri väestöryhmien, myös opiskelijoiden, kohdalla.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Vaalit on käyty. Voittajat ovat astuneet esiin. Mitään suurta vaalivoittoahan nyt ei kenellekään tullut. Täällä puheenvuoroissa on jo käytetty aikaa lähinnä kokoomuksen, keskustapuolueen ja demareitten, suurten puolueiden, alkuverryttelyyn. On tullut hyvä kuva siitä, mitä itse asiassa nyt on tapahtunut. Tasavallassa kaikki olivat menossa hallitukseen, mutta kaikki eivät sinne päässeet näköjään. Muutos nyt sitten havaitaan voittajien hallituksena, eipä juuri muuta. Millaisen hallituksen me saimme? Onko hallitus nyt sitten oikeistolaisempi vai vasemmistolaisempi kuin edeltäjänsä? Omasta mielestäni se on oikeistolaisempi. Perustuu tietysti siihen jo pelkästään, että vasemmistoliitto siellä ei ole mukana. Kokoomus suurimpana oppositiopuolueena pitää kyllä huolen siitä, että keskustapuolue ei pääse kovin paljon vilahtelemaan vasemmalle päin. Näin ennustan.

Jos katsellaan näitä lupauksia eli sitä, antaako käsiteltävänä oleva ohjelma mitään hyvää niille, joille esimerkiksi keskustapuolue ja sosialidemokraatit lupailivat: Miten käy työttömille, sairaille, eläkeläisille, lapsiperheille, opiskelijoille, syrjäytyneille? Tässä on luetteloa siitä, kenelle luvattiin toreilla ja turuilla, kun liikuttiin. Antaako käsiteltävänä oleva ohjelma mitään hyvää keskiluokkaisille, joilla ei ole suurempaa toimeentulo-ongelmaa? Näin on ainakin luvattu verohelpotuksilla. Nyt palkitaan kumminkin, voi sanoa, väärin niitä, jotka eivät välttämättä sitä apua tarvitse. Vai annetaanko rikkaille verohelpotuksia? Täällä on tämänkin päivän aikana kuulunut aika monen suusta, että kattoja pitää löytyä ja mahdollisimman alhaalta, ja lähinnä kokoomuksen taholta.

Miten käy pienyrittäjien? Ennen vaaleja lupailtiin sivukulujen alennuksia ynnä muuta. Varsinkin keskustapuolue ja kokoomus olivat siinä kyllä ylivoimaisia. Mitä yrittäjien tilaisuuksissa näitä asioita pohdittiin, siellä kyllä luvattiin aika paljon. Löytyvätkö ne hallitusohjelmasta ja mistä kohtaa sieltä, vai tuetaanko suurfirmoja, jotta ne pitäisivät tuotannostaan edes pienen osan Suomessa ja samalla työllistäisivät suomalaisia? Tämä tulee olemaan aika iso ongelma tässä lähiaikoina. Muun muassa telakoitten suhteen tulee varmasti keskustelua lähiaikoina, miten koko teollisuuden käy. Onko ohjelmassa mainintaa tästä?

Antaako hallitus esityksiä maamme syrjäseutujen ongelmien ratkaisuiksi? Palaako väestö takaisin Pohjois- ja Itä-Suomeen uuden hallituksen elvytyspolitiikan ansiosta? Tänään on kuultu siitä puheita aika paljon. Nyt voisi sanoa, että ei edes keskustapuolue enää luvannut mitään. Tukeeko hallitus suurten kaupunkien ongelmia saada taloutensa kuntoon ja sitä kautta vastata palveluiden tarjonnasta, laadusta, saatavuudesta siellä, missä valtaosa ihmisistä asuu? Täällä on käyty keskustelua jo aika monen edustajan suulla siitä, että ei oikeastaan kukaan ole edes väittänyt, että näin tulee käymään. Olen tässä koonnut muutaman vaalilupauksen, joita nyt olisi odottanut hallitusohjelmaan. Pelkistetysti SDP lupasi hoitaa kaupungit ja suuret kunnat kuntoon ja keskustapuolue maaseudun ja kehitysalueet. Vastausta ei ole ainakaan tähän päivään mennessä tullut. Ehkä sitten, kun kehysbudjetti tulee, meillä alkaa tulla raameja, jotka ovat vähän todellisempia lukuja.

Hallitusohjelmassa on tekstiä harvinaisen paljon: 50 sivua. Tekstistä saa sen kuvan, että paljon on asioita käsitelty mutta vielä ei ole keritty sopia mistään. Paljon on kahvia ja pullaa siis kulunut sopimustekstien keräilyssä. Valmista aineistoa on ollut käytettävissä ilmeisesti monenlaisten hallitusten, tarkoitan tällä erilaisten pohjien, tarkoituksiin. Syksyllä tehty tupokin toi omat rivinsä ohjelmaan, ilmeisesti sen ainoat sitovat kohdat. Edellisen hallituksen tilaama Sailaksen paperikin pääsi taustalle odottelemaan toteutusvuoroaan. Ennustan, että sieltä vielä lukuja löytyy jo ensi vuoden budjettiin, ja ehkä jo tässä raamikeskustelussa nähdään niitä.

Toisaalta sitten päivällä, kun kävin edellisellä työmaalla, jotkut viisaat ammattiyhdistysihmiset sanoivat, ettei vaan vanha tuttu juttu, työreformi, luikahtaisi jossain muodossa hallitushuuman melskeissä läpi, kunhan aika on otollinen sille. Tässä on varoitus ammattiyhdistysliikkeelle, että pitää seurata Hakaniementorin laidallakin joitakin puolueita, ettei nyt ihan sorruta kaikenlaisiin muutoksiin. Meillähän on aika monta lakimuutosta tulossa, ja niin kuin täällä on kerrottu, siellä on aikamoisia, sanoisinko, vaaroja ammattiyhdistysliikkeen kannalta.

Vaaleissa oli yksi asia ylitse kaiken muun: työllistäminen, työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden kovaan ytimeen pureutuminen. Miten on mahdollista, että työttömyyden helpottamiseksi verohelpotukset ovat heti nousseet esiin lähes ainoina ratkaisuina ja eräänlaisina pikavoittoina meille työssäkäyville? Pitkän pääluottamusmies- ja toimitsijaurani aikana en koskaan törmännyt lomautus- tai irtisanomisneuvottelujen yhteydessä siihen, että verotus pelastaisi työpaikkoja. Kyllähän verotkin ovat merkittävä osa kustannuksia, mutta eivät pääasiallinen syy työttömyyteen.

Pääasiallinen syy on vieläkin ja aika yksikertaisesti tilausten puute. En ole kuullut näissä piireissä puhuttavan siitä, että verotus oli jokin syy työttömyyteen. Pelkistetysti tilausten puute on monesti se, mikä tuo kussakin yrityksessä firman johdon yt-menettelyn kautta nämä asiat esille. (Ed. Sasi: Työn liian korkea hinta, ja se johtuu taas veroista! — Ed. Jaakonsaari: Mistä se johtuu?) — Saanko vastata? Minulla on puheenvuoro. — Siis yksinkertaisesti ei voitu työllistää, kun ei ollut tilauksia ja sitä kautta töitä. Elikkä tilaus ja työ. (Ed. Jaakonsaari: Mistä se johtuu, että ei ole tilauksia, ei ole pärjätty? — Ed. Saarikangas: Maailmanmarkkinoista!) — Herra puhemies! Saanko jatkaa?

Pääasiallinen syy siis on se, ettei ole tilauksia. Tänä päivänä miettikää esimerkiksi Irakin sotaa. On valtavat odotukset niin Euroopassa kuin Amerikassa, että se aiheuttaa taloudellisen nousun ja se tuo töitä. Elikkä siinä on vastaus tilauksiin. Tilauksia on niin monenlaisia. (Ed. Saarikangas: Ei vaan sen loppuminen!) — Sodan loppuminen. Mutta sieltä odotellaan tilauksia koko ajan. — Rahan loppuminen yrityksissä on toinen merkittävä syy, siis jos kassassa ei ole rahaa.

Oikea tapa työllistää on saada investoinnit liikkeelle, ja siinähän valtion budjetti on yksi merkittävä tekijä ennen kaikkea rakentamisessa, ja sitä kautta koko se pitkä ketju, mikä siihen liittyy, työllistää. Siis rakennetaan taloja, peruskorjataan homekouluja, päiväkoteja. Siitä tulee tilauksia teollisuuteen, joka sitten tarvitsee erilaisia palveluja niin kaupalta kuin julkiselta sektorilta. Silloin meillä on varaa hoitaa ne hoivapalvelutkin. Kyllähän perusasia Suomelle on ollut aikanaan sodan jälkeenkin se, että maa teollistui, ja edelleen meillä on sama ongelma, että meillä ei ole sitä jaettavaa kakkua, eikä tämä hallitusohjelma anna mitään suurempaa sysäystä sille, että meillä lisääntyisivät joko teolliset investoinnit taikka sitten julkisen sektorin investoinnit, jota kautta pystyttäisiin työllistämään. Täältä ei löydy semmoista asiaa.

Herra puhemies! Nykyinen työvoimapolitiikka säilöö liikaa työttömät omiin systeemeihinsä. Hieman liioitellen tuntuu usein siltä, että työvoimatoimistojen palvelut Suomessa ovat niin kehittyneitä, että se henkilöstö, joka niihin on palkattu mitä hienoimpiin tehtäviin, vaatii alueelleen tietyn määrän työttömiä, jotta työpaikat säilyvät edes siellä toimistoissa.

Silloin toimisto ja työttömät kohtaavat liian usein, siis työllistävät toisensa.

Työttömyyden kovaan ytimeen ei päästä kiinni muulla tavalla kuin työllistämällä pitkäaikaistyöttömät suoraan töihin, joita he pystyvät tekemään. Se vaatii rahaa esimerkiksi kunnille ja kuntayhtymille, jotka sitten tarjoaisivat työtä. Se on räätälintyötä, henkilökohtaisesti, niin kuin täällä on puhuttukin. Toinen reitti on eläkepäätösten tekeminen. Nykyinen koulutusruletti on pysäytettävä. Ei ole mitään järkeä, että yli 50-vuotias henkilö pyörii työttömyyden ja erilaisten lyhyempien ja pitempien kurssien kierteessä, jossa molemmat osapuolet tietävät etukäteen, ettei siitä ole mitään hyötyä kummallekaan. Sen sijaan on perusteltua todella kouluttaa oppisopimuskoulutuksen tai muun ammatillisen koulutuksen kautta sovittuun, luvattuun työhön.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yksikään hallitushan ei aloita työtään puhtaalta pöydältä, vaan aina on perintö, parempi tai huonompi. Varsinkin oppositiopuolue kokoomuksen, joka nyt harjoittelee tällaista uudenlaista aggressiivista oppositiopolitiikkaa, on hyvä muistaa se, että niin makaa kuin petaa, ja tämä hallitus joutuu aika paljon siivoamaan niitä kokoomuslaisen talouspolitiikan jälkiä, mistä nyt olemme viime kausina saaneet nauttia. (Ed. Sasi: Onko koskaan ollut paremmin kuin nyt?) Tämä on koko ajan hyvä muistaa, että yksikään hallitus ei aloita puhtaalta pöydältä, vaan saa aina perinnön. (Ed. Kuosmanen: Suomi on kilpailukykyisin maa!)

Ajattelin tarkastella tässä puheenvuorossani varsinkin liikenne- ja viestintäministeriön asioita ja vähän tietoyhteiskuntapolitiikkaakin, josta on verrattain vähän täällä puhuttu. Todella valitettavasti ministeri Luhtanen lähti jo pois. (Ed. Jaakonsaari: Kaikki ovat lähteneet!) — On täällä vielä vahva ministeri Manninen paikalla. — Olisin pahoitellut ministeri Luhtasen kohtaloa, joka saa ministeri Sasin todella tyhjän salkun kannettavakseen. Ihmettelen, missä se miljardi euroa oikein, Sasi, luuraa. (Ed. Sasi: Kaikki on hoidettu!) — Ei ole todellakaan hoidettu. — Tällä vaalikaudella meillä on 1 miljardin euron vaje liikenneinvestoinneissa, että me pystyisimme pitämään Suomen liikenneväylästön edes laadultaan sillä tasolla, millä se nyt on. Miljardi euroa puuttuu siitä, edustaja Sasi. Tämä on minusta äärimmäisen vakava kysymys, ja sen takia tämän erittäin tiukan budjettikehyksen puitteissa todellakin ihmettelen, mistä hallitus kykenee ne välttämättömät investointivarat hakemaan, jotta teiden peruskunnossapito, maan perusväylästön kunnossapidot hoidetaan ja toteutetaan myöskin ne liikenneinvestoinnit, jotka ovat jo tämän vuoden budjetissakin kiinni lyöty.

Ne ovat erittäin mittavia haasteita, ja tähän liittyy, totta kai, sitten myöskin ministeri Sasin hyvin epälooginen toiminta omistajapolitiikassa. Minusta se tapa, jolla te toimitte tässä VR:n hallituksen erottamisessa, oli huonoa poliittista kulttuuria, ja sen tavoitteenahan ei suinkaan ollut pelkästään hallituksen vaihto, vaan selkeästi politiikan suunnan muuttaminen ja tähtäimessä sellainen rautatiemalli, mikä on Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa, missä rautatiejärjestelmä on käytännöllisesti katsoen ajettu umpikujaan ja hetteeseen. Edelleenkin julkisen vallan täytyy kantaa huolta maamme liikenneväylästöstä, puhutaan sitten raideliikenteestä, tieliikenteestä tai mistä tahansa väyläliikenteestä. Tämä on hyvin mittava kysymys.

Meillä on paljon haasteita, ja sen vuoksi juuri, että — täällä on kannettu paljon huolta nyt, aivan oikein, alueellisen kehittämisen tarpeista — alueellisen kehittämisen ja elinkeinotoiminnan, koko yrittämisen perusta on hyvä infrastruktuuri. Siinä mielessä on selvää, että meillä pitäisi olla infrastruktuuri kunnossa ja varsinkin sillä alueella, mistä on myös saatavissa tuloja. Tällä viittaan silloin EU:n ja Venäjän väliseen tavara- ja henkilöliikenteeseen, joka on vahvassa kasvussa. Me tarvitsemme hyvin nopeasti ratkaisuja, joilla olisimme kyenneet toteuttamaan niin sanotun nopean ratayhteyden Suomesta Pietariin saakka. Erinomainen päätös on ollut se, että Kerava—Lahti on saatu liikkeelle, mutta siitä eteenpäin tarvitaan hyvin nopeasti rahoitusta, jotta pystytään tämä liikenneyhteys toteuttamaan.

Puhemies! Muutama muu havainto vielä liikenne- ja viestintäministeriön sektoriin ennen tätä tietoyhteiskuntapoliittista osuutta.

Työmatkaliikennettä halutaan tässä hallitusohjelmassa, aivan oikein, korostaa ohjaamalla sitä joukkoliikenteen käyttöön, ja mikä tärkeintä, katsotaan, voitaisiinko työsuhdematkalipun verotusarvon alentamisen kautta lisätä myöskin joukkoliikenteen käyttöä työmatkaliikenteessä ja haja-asutusalueella ottaa taksit samanlaiseen käyttöön. Siinä on minusta erittäin myöskin ekologisesti kestävä liikennepoliittinen linjaus.

Ajankohtainen kysymys on Itämeren ja Suomenlahden merenkulun turvallisuuden ja ennen muuta öljyntorjuntavalmiuden parantaminen. On hyvin tärkeää, että kaikki ne ohjaus- ja seurantajärjestelmät, joita on nyt rakennettu, kyetään ottamaan käyttöön mahdollisimman nopeasti, niin kuin on ollut tavoitteena, ja kyetään huolehtimaan siitä, että EU:n kautta Suomi vaikuttaa siihen, että nämä laivojen jääluokituskysymykset ratkaistaan sillä tavalla, että Suomenlahdelle tulee vain sellaisia aluksia, jotka täällä kykenevät oikeasti liikkumaan.

Minusta on hyvin tärkeä myöskin se kirjaus, jossa lähdetään siitä, että tonnistoverolainsäädäntöä kehitetään siihen suuntaan, että merenkulun jatkuvuus myöskin Suomen lipun alla turvataan. Ed. Saarikankaalle haluan huomauttaa, että meillä on selvä kirjaus myöskin siitä, että suomalaisten telakoiden kilpailukyvyn turvaamiseksi hallitus varautuu kuitenkin EU:n eräille alustyypeille hyväksymän väliaikaisen tukimekanismin käyttöön. Tämähän on selvä vastaus siihen, mistä äsken välihuutoja täällä vähän harrastimme. On mahdollista tällaisia tukitoimia tiettyjen alustyyppien osalta tulevaisuudessa käyttää ja sen kautta sitten turvata myöskin suomalaisia laivanrakentamisen työpaikkoja.

Puhemies! VR-Yhtymä ja Suomen Posti Oy ovat tyypillisiä yhtiöitä, joilla on julkisen palvelun tehtäviä, yleispalvelutehtäviä, ja on aivan selvää, että tässä katsannossa VR-Yhtymän tuotot tulee ensisijaisesti ohjata tietenkin raideliikennettä palveleviin investointeihin, jollaisia voivat olla vaikkapa kalusteinvestoinnit, joiden kautta tuetaan myöskin suomalaista raideliikenteen kalusto-osaamista ja niitä työpaikkoja, joita sen ympärille on vuosien aikana syntynyt.

Sitten, puhemies, muutama sana tästä tietoyhteiskuntaohjelmasta, joka nousi myöskin politiikkaohjelmien joukkoon, ja se oli minusta erinomainen asia.

Vihdoinkin tietoyhteiskuntapolitiikka otetaan tavallaan vakavasti ja ymmärretään, että eihän se ole pelkästään teknologiaa tai sitä, että kuinka paljon meillä on kännyköitä tai kuinka paljon meillä on laajakaistayhteyksiä. (Ed. Jaakonsaari: Eikö se tuossa hallitusohjelmassa vähän niin nähty?) — No, minun mielestäni, arvoisa ed. Jaakonsaari, se on nähty palvelulähtöisesti ja vihdoinkin tavallaan niin kuin asiakkaan, käyttäjän, kannalta. Tämän tärkein viestihän on siinä, että jokaisen viraston ja laitoksen on laadittava selkeä suunnitelma siitä, millä tavalla hallituskauden aikana avataan verkkopalveluita.

On hyvin tärkeä asia, että julkinen sektori tuo omat palvelunsa verkkoihin, ja mikä sen tarkoitus sitten on? Tulee ymmärtää se, että tietoyhteiskunta pitää nähdä tavallaan hyvinvointiyhteiskunnan välineenä, eli sen kehittäminen ja sen tarjoamat, teknologiaan ja osaamiseen perustuvat mahdollisuudet ovat tavallaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamisen välineitä. Ne tuovat parhaimmillaan säästöjä ja sen kautta tuovat sitten myöskin parempia palveluja, turvaavat palvelut.

Sen takia on erittäin tärkeää, että tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma on tämmöinen poikkihallinnollinen hanke. Siksi on tärkeätä, että sillä on, niin kuin täällä selvästi kirjataan, pääministerivetoisuus. Mikä sitten on koordinaatioministeriö, se on toinen kysymys. Mutta on olennaista, että siihen sitoudutaan ei vain liikenne- ja viestintäministeriössä tai koordinaatioministeriössä, vaan kaikissa muissakin. Sosiaali- ja terveysministeriö tulee olemaan hyvin tärkeä suomalaisen tietoyhteiskunnan toteuttaja. On vihdoin aika saada teknologia palvelemaan saumatonta hoitoketjua ja sellaisia palveluja, mitä koko terveys- ja sosiaalisektori meille tarjoaa. Säästöt, mitä näiden käyttöönotolla voidaan aikaansaada, ne tulevat olemaan ilman muuta äärimmäisen merkittäviä.

Tämä on myöskin väline, ed. Cronberg, modernille hajasijoittamiselle. Eihän enää hajasijoittamisessa voi olla kyse siitä, että me katsomme, että Helsingissä on joku virasto, laitos, ja ihmiset; siirretäänpä se virasto ihmisineen jonnekin. Kyse on nimenomaan toimintojen hajasijoittamisesta. Se on tämän päivän hajauttamista, ja voidaan sen kautta vahvistaa maakunnissa olevien valtion organisaatioiden ja virastojen toimintakykyä, ja niiden kautta myöskin ne toimivat aluepolitiikan välineinä. Kysehän on juuri siitä, että jos kyseessä on vaikkapa verohallinto ja me soitamme verottajalle ja kysymme apua johonkin asiaan, yksittäiseen asiaan, on yhdentekevää, missä se veropalveluneuvoja istuu, istuuko se Joensuussa, Helsingissä vai Kuopiossa. Pääasia, että on tieto ja on saatavuus. Tämä tarjoaa sitten välineitä myöskin sille modernille etätyölle, jota te ed. Cronberg kaipasitte.

Itse kuulun myöskin niihin, joiden mielestä täytyisi tämän vaalikauden aikana ottaa käyttöön sellaisia verokeinoja, joilla me voisimme tukea etätyötä ihan samalla tavalla, kuin me tuemme tänään veropoliittisin keinoin vaikkapa työmatkoja. Tässä olisi yksi sellainen mahdollisuus myöskin monille kunnille, ja näiden kuntien tulisi sitten tarttua myöskin kaavoituspolitiikassa ja vaikkapa rantarakentamisessa etätyön sellaisiin mahdollisuuksiin, joita siellä on tarjolla.

Puhemies! Minusta tietoyhteiskuntapolitiikan nouseminen niin vahvasti esiin tässä hallitusohjelmassa osoittaa juuri sen, että tässä katsotaan eteenpäin, nimenomaan eteenpäin. Eväitä ei löydy tulevaisuuden rakentamiseen kovinkaan paljon siitä, että me haemme niitä neuvoja ja malleja taaksepäin katsomalla. Nyt on syytä vihdoin ottaa konkreettisia askeleita eteenpäin.

Siksi asia, joka viime vaalikaudella viime vuosina laiminlyötiin, eli tutkimus- ja kehitysmäärärahojen kehittäminen, siis nimenomaan julkisten tutkimus- ja kehitysmäärärahojen kehittäminen, kostautuu nyt. Se kostautuu nyt. On ihan turha enää puhua siitä, että Suomi on nimenomaan palvelu- ja käyttöpuolella maailman johtava tietoyhteiskuntamaa. Me tarvitsemme voimakkaita panostuksia julkiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Sen kautta pidetään sitten tutkimus- ja kehityshankkeet Suomessa ja luodaan myöskin uusia toimialoja, sellaisia toimialoja, jotka voivat juuri perustua vaikkapa myöskin uuden teknologian hyödyntämiseen hyvinvointipalvelujen tuotteistamisessa ja niiden vientimahdollisuuksien kehittämisessä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Laukkaselle ensinnäkin todeta, että en voi kovin paljon arvostella niitä tekstiosuuksia hallitusohjelmassa, jotka koskevat liikenne- ja viestintäministeriötä, koska oikeastaan aikanani valmisteltiin ne tekstit ja ne on suurin piirtein sellaisinaan otettu, (Ed. Laukkanen: Ei ole!) lukuun ottamatta joitakin hölmöyksiä, jotka koskevat muun muassa pörssiyhtiö Finnairia, jota koskevia ohjeita ei mielestäni missään tapauksessa hallitusohjelmassa pitäisi olla. (Ed. Laukkanen: Mitä ne ovat?)

Mutta se virhe tapahtui, että tietysti niitä hyviä tavoitteita ei voida toteuttaa ilman resursseja, ja kun hallitusneuvotteluissa väylämiehet pääsivät liikkeelle puhumaan kanavista ensin, se johti kyllä sellaiseen ilmiöön siellä, että sen takia rahaa ei ollut oikeastaan väyliin saatavissa. Totuus on se, että hallitusohjelman mukaan, kun kerrotte vaan luvut, jotka on sovittu, väylänpitorahoitus putoaa olennaisesti ja Pohjois- ja Itä-Suomen teitä pannaan kohta rullalle kepun aikana, jos ei jostakin löydy lisärahoitusta.

Mukana on ministerityöryhmä, mikä oli meidän ajatuksemme, mutta sille olisi pitänyt antaa tietty raami, tietty väljyys, jonka puitteissa liikkua. Mutta kun ei ole mitään rahoitusta, tietysti sen merkitys jää äärimmäisen vähäiseksi.

Mitä sitten tulee tavaraliikenteeseen, uskon itse idänliikenteeseen, mutta totuus on se, että jos me katsomme viime aikojen tilannetta, kuljetukset Venäjän-liikenteessä ovat vähentyneet, (Puhemies koputtaa) mikä johtuu siitä, että Venäjä suosii tällä hetkellä omia kuljetuksia satamiinsa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkanen arvosteli hyvin voimakkaasti liikenne- ja viestintäministeriön toimintaa, mutta kysyn ed. Laukkaselta, kuinka te voitte edelleen johtaa Ylen hallintoneuvostoa, kun Yle on tuottanut tappiota vuodesta toiseen sen kahdeksan vuoden ajan, jonka te olette johtanut Ylen hallintoneuvostoa. Miksi ette ole puuttunut hallituksen toimintaan, Ylen toimintaan? Tuntuu merkilliseltä suorastaan, että noin 100—150 miljoonaa euroa viime vuonnakin se tuotti tappiota. Kuinka te voitte esiintyä täällä vahvana liikennemiehenä?

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ed. Laukkasta siitä, että mainitsitte minut oikein nimellä, mikä antaa näin takarivin taavillekin mahdollisuuden pitää vastauspuheenvuoron.

Ensimmäinen kohta, telakkatuki: Olen itse vuosikymmenet ollut tätä väsäämässä toisella puolella pöytää. Tämä lausunto, joka on tässä ohjelmassa, on yhtä kielteinen kuin on aina ollut, mutta se kuitenkin antaa mahdollisuuden tiettyjen laivojen, lng-laivojen, rakentamiseen. Nyt markkinatilanne tällä hetkellä on sen laatuinen, että näitä alustyyppejä ei tilata. Sen takia olettaisin, että hallituksella olisi ehdottaa jokin konkreettisempi sanoma, jossa lähdetään siitä, että pyritään säilyttämään tämä teollisuudenhaara, joka työllistäisi välittömästi yli 22 000 ihmistä. Minulla onkin siinä, mikäli myöhemmin pääsen puheenvuoroon kiinni, omia ehdotuksiani.

Toinen kysymys ...

Minulla kello kävi hitaasti.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ex-ministeri ed. Sasi täällä valitti, että ei ole rahaa, eihän siitä ole, arvoisa ed. Sasi, kuin kaksi kolme viikkoa, kun te olitte liikenneministerinä vielä tässä maassa. Kyllä teidän täytyy tietää, minne te viime kaudella hukkasitte tierahat. Kyllä teidän täytyy tietää, minkälaisen perinnön te jätitte tälle hallitukselle, ja täytyy tietää myöskin se, että liikenne- ja viestintäministeri Luhtanen joutuu tekemään näiden kehysten puitteissa todella valtavasti töitä voidakseen huolehtia siitä, että meillä edes nykyinen väylästön taso säilyy. Tässäpä se juuri on. Totta kai minä ymmärrän sen, että te koette vahingoniloa siitä, että teidän seuraajanne joutuu kantamaan huolta ja vastuuta siitä, että ed. Kuosmasen asfaltoimia teitä joudutaan panemaan rullalle. Tästähän tässä on kysymys, puhumattakaan siitä, mitä sitten saadaan uusia.

Se on torjuttava heti: kanavakeskustelu ei ollut missään vaiheessa esillä. Ei kannata niitä kymppiuutisia sillä tavalla vakavasti ottaa, mitä siellä kerrotaan.

Mitä ed. Kuosmasen viittaukseen Yleisradiosta tulee, joskus voin kyllä pitää teille peruskurssin Yleisradion taloudenpidosta. Viime vuonna näytettiin 70:n, (Puhemies koputtaa) ei 150:n vaan 70:n, miljoonan euron tappio, ja syy näiden tappioiden kirjaamiseen oli suurelta osin tekninen. Tähän voimme tarkemmin kyllä tuonnempana palata.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siltä osin ed. Laukkasen hyvään puheenvuoroon täytyy kohtuuden mukaan lisätä se, että kun hän puhui Suomenlahden merenkulun turvallisuudesta ja näistä jääluokista jne., kyllä varmasti siinä suhteessa edellinen liikenneministeri ja myös edellinen eduskunta varmaan tekivät kaiken, mitä tehtävissä oli, ja saivat myös tuloksia aikaan. Varmaan siinä suhteessa on vaikea ylittää saavutuksia, päinvastoin arvosteltiin jopa, että liian suurella painolla ajettiin sitä asiaa muun muassa EU:ssa. Kyllähän Euroopan unionin kantakin paljolti Suomen toimenpitein on muuttumassa meille myönteisemmäksi. Tietenkään asiat eivät ole korjaantuneet, työtä pitää jatkaa ja pitää nähdä myös, että ei Suomi eikä EU yksin pysty näitä asioita hoitamaan kuntoon, vaan on kysymys Kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon sopimuksista, joissa näitä monia muutoksia täytyy tehdä yksimielisesti. Siellä on lähes 200 jäsenvaltiota, joten siinä mielessä minkä hyvänsä (Puhemies koputtaa) valtion mahdollisuudet tässä suhteessa ovat rajoitetut.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla on muutamia saatesanoja Anneli Jäätteenmäen johtamalle hallitukselle. Sehän on ottanut ohjenuorakseen "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla nousuun".

Ensinnäkin tästä yhteisvastuun linjasta muutama yksityiskohta, pienempi ja suurempi. Pienempi yksityiskohta yhteisvastuusta, mitä sen mielestäni pitäisi olla, on vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan saaminen subjektiiviseksi oikeudeksi. Nyt hallitusohjelmassa on pyöreämpi muotoilu, sen selvittäminen. Mielestäni sivistysyhteiskunnan taso mitataan sillä, miten se kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Se, että vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja olisi asuinpaikasta, iästä ja kaikista muista tällaisista harkinnanvaraisista seikoista riippumaton, olisi tärkeä asia toteuttaa. Toivon, että paikalla oleva ministeri kätkee tämän asian sydämeensä. (Ed. Akaan-Penttilä: Hoitaako hän sen?) — Toivottavasti, ainakin me aiomme vahtia sitä ja painostaa sitä.

Toinen, isompi yksityiskohta tässä yhteisvastuussa on julkinen talous. Mielestäni olisi juuri tärkeää kokea, että julkinen talous on kokonaisuus, niin valtion kuin kuntienkin talous. Tällaista peitonleikkuuta, jota nyt on tehty, että kunnat ovat saaneet tehtäväkseen yhä enemmän velvollisuuksia ilman, että ovat saaneet siihen varoja, ei voi jatkaa. Silloin puhutaan myöskin tästä yhteisöverokysymyksestä, johonka en halua enempää mennä, mutta myöskin esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannusvastuusta. Nyt kustannusvastuuta on tullut liiaksi kunnille, mikä merkitsee sitä, että tämä tuo myös kuntien taloudelliseen pohjaan eriarvoisuutta ja ennakoimattomuutta ja tavallaan myöskin vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisen hoitoonpääsyn koko maassa. Eli siis julkinen talous täytyy nähdä kokonaisuutena eikä kannata siirtää taakkaa toiselle, vaan tulee kantaa taakkaa mieluummin yhdessä.

Sitten muutama huomio politiikkaohjelmiin, jotka ovat ikään kuin uutuutta hallitusohjelmassa ja sinänsä erinomaisen myönteinen asia.

Lähden liikkeelle kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta, josta mielestäni itse asiassa kiertyvät ne ongelmat, joihinka sitten tässä myöhemmin tulen palaamaan. Moner demokratiatutkijoistahan esimerkiksi sanovat, että meillä täällä Suomessa weberiläinen traditio on aika vahva. No, mitä tuo weberiläinen traditio sitten on? Se on sitä, että meillä on hyvin vahva hallinto ja byrokratia ja että ikään kuin kansalaisia tarvitaan vaaleissa äänestämään meille hallitus, joka sitten hallitsee. Kuitenkin mielestäni demokratian pitää olla jotain muutakin. Demokratia on meidän yhteinen olohuoneemme, jossa me kokoonnumme keskustelemaan ja päättämään ja arvioimaan yhteisiä asioitamme.

Edustuksellinen demokratia näkyy tuossa politiikkaohjelmassa hyvin, mutta on aivan päivänselvä asia, että nyky-yhteiskunnassa myöskin suoran demokratian ja osallistumisen mahdollisuuksien vaaliminen on äärimmäisen tärkeätä. Silloin kysymys on tästä yhteisestä teatteristamme, miten kansalaisilla on sinne pääsy. Antiikin Kreikan aikaan naiset ja orjat eivät päässeet agoraan keskustelemaan yhteisistä asioista. Tänä päivänä on mietittävä, ketkä ovat niitä tämän päivän naisia ja orjia, jotka eivät pääse julkiseen keskusteluun ja joidenka sana ei kuulu. Monta kertaa työllisyydestä on puhuttu niin, että itse työttömän ääni ei ole päässyt kuuluville. Meidän tehtävämme on huolehtia, että työttömät voivat puhua itse itsensä puolesta.

Kysymys on sitten myöskin siitä keskustelusta, mitä tässä yhteisessä teatterissamme käydään. Nyt haluan vain lyhyesti viitata siihen, että kysymys on poliittisen lehdistön toimintaedellytysten turvaamisesta. Me emme voi toimia pelkästään markkinavetoisten, pörssissä noteerattujen lehtitalojen varassa, vaan me tarvitsemme moniarvoista tiedonvälitystä, jotta julkinen keskustelu olisi moniarvoista, antaisi mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiselle. Samalla tavalla haluan puhua myöskin Yleisradion resurssien puolesta. Yleisradion vastuu digitaalitekniikan kokeiluista on ollut onneton ja vienyt mahdollisuuksia sisällöltä, kriittiseltä ohjelmatarjonnalta, ja sillä tavalla vienyt myös mahdollisuuksia kauemmaksi siitä, miten julkinen keskustelu Suomessa voisi toimia.

On myöskin tärkeätä korostaa lehdistön omaa kriittistä osuutta julkisen keskustelun tasossa. Mutta vastuuta politiikalta ei voi siirtää kuitenkaan minnekään. Mielestäni politiikka ei voi olla byrokraattista hallinnoimista, vaan sen pitää olla poliittista johtamista ja sen pitäisi puhua mieluummin asioista asioiden nimillä. Tämä näkyy esimerkiksi Työllisyysohjelmassa ongelmana. Siinä puhutaan työllisyysasteesta, mutta miksi työllisyysaste olisi nyt niin tärkeä? Pitäisi kertoa, että vain työllä ja toimeliaisuudella voi syntyä yhteistä kakkua, jossa viidakon lakien sijaan, siis vahvemman oikeuden sijaan, pidettäisiin huolta myöskin heikoista. Niinpä pitäisi myöskin todeta se, että arvokasta on muunkinlainen työ, joka ei pelkästään tuota hyödykkeitä markkinoille ostettavaksi tai myytäväksi. Työ ja toimeliaisuus ovat yksinkertaisesti ihmisarvoisen elämän edellytys. Siksi mielestäni julkisen vallan ei voi ajatellakaan siirtävän vastuuta työn ja toimeliaisuuden ilosta ja sen tarjoamisesta kaikille kansalaisille yksityiselle sektorille, ei sosiaalisen yrittämisen kautta tai jonkun muun tällaisen kautta.

Mielestäni julkisen vallan, julkisten yhteisöjen, julkisten liikelaitosten pitää pitää huoli siitä, että vajaakuntoiset, vaikeavammaiset tai ketkä tahansa, jotka eivät pysty täyteen markkinaehtoiseen työsuoritukseen, voivat myöskin saada ihmisarvoisen elämisen edellytykset tekemällä työtä ja toimeliaisuutta. Voitaisiin vähentää tätä mahdotonta muoti-ilmiötä, jolla pelkästään lasketaan katteita ja voitontavoittelua ja kannattavuutta ja pääoman tuottoa. Julkinen valta voi toki käyttää näitä arvioidessaan omaa toimintaansa, mutta ei voi toimia pelkästään näiden periaatteiden mukaan.

Toinen kysymys on työssäuupuminen. Julkinen valta on tässäkin ongelmissa. Nimittäin työssä uupuneita ovat erityisesti julkisten palveluiden ammattiauttajat, ne, joiden pitäisi jaksaa auttaa muita. Ja mistä syystä? Siitä syystä useimmiten, että niin sairaaloissa kuin vanhainkodeissa tehdään päätöksiä henkilökunnan yli niin, että he eivät voi vaikuttaa omaan työhönsä. Tälle täytyy jotakin tehdä. Julkisen vallan on otettava myöskin vastuuta siitä, että se on hyvä työnantaja, keskusteleva ja kuunteleva.

Yrittäjyysohjelmassa on monia hyviä asioita. Yrittäjyyshän on noussut oikeastaan tällaiseksi hittisanaksi 90-luvun puolenvälin jälkeen. Itsensä työllistäminen on ikään kuin nähty tällaiseksi hyväksi asiaksi ja yrittäjyyden edistäminen, kun työllisyystilanne oli kovin vaikea. Ongelma on kuitenkin se, että meillä ei pitäisi kohdella pieniä ja suuria yrityksiä samalla tavalla, ja kun koko tästä yrittäjyysohjelmasta puuttuu sosiaaliturva, niin voi sanoa, että pienyrittäjän kannalta aika tärkeä kokonaisuus puuttuu.

Myönteistä on toki se, että tässä yrittäjyysohjelmassa on nähty palvelualojen työllistävyyden merkitys ja siellä on monia tällaisia yksittäisiä pieniä asioita arvonlisäverotukseen liittyen, jotka mahdollistavat varmasti uusien yrityksien synnyn ja itsensä työllistämisen, mikä sinänsä on myönteinen asia.

Mutta ihmeellistä on kyllä se, että vaikka uskotaan, että tuloverojen alentaminen tuottaa työllisyyttä ja tuota rahaa ei tarvitse ikään kuin säästää, tämä usko ei ulotu muunlaisiin verotuksen muotoihin. Arvonlisäverotusta pidetään hyvin monissa yrityksissä, erityisesti pienissä palveluyrityksissä, suurena ongelmana yrityksen laajenemiselle, ja tästä syystä olisi kyllä aika keskustella korkeasta arvonlisäverotasostamme ja katsoa, miten siinäkin päästäisiin asteittain alaspäin yleisessä verokannassa.

Sitten ihan vaan täytyy sanoa tästä arvonlisäverosta puhuttaessa se, että vain ne, joilla ei ole työstä eikä toimeentulosta puutetta, voivat sanoa, että ruuan arvonlisäveron alentaminen ei mene kulutukseen. Ne, jotka ovat nähneet, mitä on olla työn puutteessa ja toimeentulon puutteessa, tietävät, että jokainen ylimääräinen penni kyllä menee kulutukseen, minkä ruuan hinnassa voittaa.

Lopuksi vielä muutama sana, arvoisa puhemies, tietoyhteiskunnasta. Mielestäni ed. Markku Laukkanen puuttui erinomaisella tavalla tähän asiaan. Olisin itsekin toivonut, että tietoyhteiskunta-mantran sijaan olisi jo asetettu vähän kunnianhimoisempia tavoitteita. Olisipa siirrytty esimerkiksi sivistysyhteiskunnan tavoittelemiseen, jossa teknologia palvelee tiedon välityksessä, uuden, kriittisen tiedon tuottamisessa. Pidän myöskin tärkeänä muistuttaa, että kulttuuriin satsaaminen on ihan yhtä lailla innovatiivisen kasvun tukemista kuin myös tieteen, tutkimuksen ja teknologian kehittäminen. Sivistys, jota teknologia palvelee, laadun parantaminen, jota teknologia palvelee, niissä on myöskin tietoyhteiskunnan haastetta. Ei se ole pelkkää tietoyhteiskuntaa, että osaamme soittaa kännykällä toisillemme ja kysyä, missä olet. Se, että me tuotamme jotakin uutta tietoa tämän tietoyhteiskunnan teknologian avulla, on se, joka voi Suomea viedä eteenpäin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyydän vastauspuheenvuoron erityisesti siltä osin kuin ed. Alho käsitteli Yleisradiota. Ymmärsin näin, että kannatte aivan oikeutetusti huolta siitä, että myös digitaaliaikana täytyy huolehtia laadukkaista sisällöistä, laadukkaista ohjelmistoista. Viime kädessähän on juuri näin, että lisäarvoa tuottavat, laadukkaat sisällöt ovat ne, mitkä saavat kuluttajan tekemään sitten päätöksen, tuleeko hän päätelaitehankintojen kautta siihen maailmaan mukaan vaiko ei. Me tarvitsemme hyvät sisällöt, me tarvitsemme toimivat jakelutiet ja kohtuuhintaiset päätelaitteet. Siitä syntyy tavallaan sitten mahdollisuus mennä nopeasti digitaalisen television aikaan.

Mutta, ed. Alho, totean vaan sen, että Yleisradio on yksi toimija tässä, totta kai julkisen palvelun yhtiönä kaikkein keskeisin toimija, kaikkein keskeisin veturi, mutta pitäisin myöskin kohtuullisena, että kaupalliset tv-yhtiöt, jotka ovat saaneet toimilupamaksuunsa merkittävän alennuksen, olisivat voineet tätä alennusta käyttää, niin kuin oli tarkoitus, myöskin digitaalisten sisältöjen kehittämiseen ja parempien tv-ohjelmien tuottamiseen eikä vain siihen, että nyt saadaan katsella kaupallisilta kanavilta saman tyyppisiä tietokilpailuja tunnista toiseen.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monesta asiasta olen samaa mieltä ed. Laukkasen kanssa, mutta kyllä tässä digitaalitekniikassa kävi nyt niin, että tekniikka saneli sen, mitenkä asioita kehitetään. Näinhän ei tietenkään voi olla. Tekniikan pitää palvella päämääriä ja sisältöjä. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että vastaanottimia on liian vähän, ohjelmia ei katso kukaan, niitä on toki hyviä, mutta eihän näin voi olla, että sitten samaan aikaan ränsistyy ikään kuin se koko osaamisen perinne, joka lähtee siitä, että tehdään hyviä ohjelmia. Tällä hetkellä Yleisradio on vaikeuksissa, ja se on vaikeuksissa juuri sen vuoksi, että se on lähtenyt lanseeraamaan liian paljon uuden tekniikan varassa eikä ole pitänyt huolta siitä, että pystyy kantamaan tuon vastuunsa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu selkeästi periaate, jonka mukaan valtio saa kuluvalla vaalikaudella ottaa lisää velkaa. Tämä on tosin varsin kekseliäästi kirjattu siihen muotoon, että lähtökohtaisesti tilapäisiä suhdannetaantumia lukuun ottamatta tavoitellaan velan bruttokansantuotteeseen suhteutetun prosenttimäärän alentamista. Bruttokansantuotteen noustessa siis myös velkamäärää voidaan näin ollen kasvattaa ilman, että velan prosenttiosuus kasvaa.

Nyt vaalikauden ensimmäistä budjettia kun tullaan laatimaan, luonnehditaan tietenkin taloustilannetta heti tilapäiseksi taantumaksi, jolloin velan määrä saa ihan hallitusohjelman luvalla lisääntyä. Tämän vuoden lopussa valtiolla ennustetaan olevan velkaa yli 63 miljardia euroa eli reilut 42 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Pelkät velan korkomenot ovat tänä vuonna 3,6 miljardia euroa. Tätä taustaa vasten onkin käsittämätöntä, että hallitusohjelmassa suorastaan vähätellään valtion nykyistä velkataakkaa ja lisääkin velkaa ollaan valmiita ottamaan. Velka ja velanhoitokulut maksetaan kuitenkin rahassa eikä prosentteina ja samoin kaikkien palveluidenkin rahoittamiseen kuten myös tulonsiirtoihin käytetään rahaa eikä epämääräisiä prosentteja bruttokansantuotteesta.

Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin todettiin, uusi hallitus saa edeltäjältään perinnöksi vastuullisesti ja hyvin hoidetun valtiontalouden. Pelkästään valtionvelkaa lyhentämällä velan korkomenot vähenivät edellisellä hallituskaudella noin miljardilla eurolla, mikä näin on antanut liikkumavaraa valtiontalouteen. Tällä samalla vastuullisella linjalla olisikin hyvä jatkaa. Se on linja, joka pidemmällä tähtäimellä turvaisi peruspalvelut tulevillekin sukupolville.

Hallitusohjelmassa luvataan uusia tulonsiirtoja, lisää palveluja ja myös veronalennuksia, mutta näihin kaikkiin ei tule olemaan riittävästi rahaa valtion kassassa ilman huomattavaa lisävelanottoa. Jo nykyistenkin velkojen maksamisessa lapsillamme on kyllä tekemistä, kun he samaan aikaan hoitavat suurten ikäluokkien huonokuntoiset vanhukset ja todennäköisesti nykyistä vähemmällä työvoimalla pyörittävät koko hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Herra puhemies! Kuntien taloustilanteeseen hallitusohjelma lupaa helpotusta selvittämällä kiinteistöverokannoissa tarvittavia muutoksia. Kun tällä toimenpiteellä on tarkoitus auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia, on selvää, että tarvittavat muutokset kiinteistöverokannoissa merkitsevät joko suhteettoman suuria veronkorotuksia nykyisiin kiinteistöveroihin tai verotuksen ulottamista myös esimerkiksi maa- ja metsätalousmaahan, ellei peräti molempia vaihtoehtoja. Yleisen kiinteistöveroprosentin nosto kohtelisi rankimmin nuoria maatalousyrittäjiä, jotka ovat tehneet viime aikoina kalliita rakennusinvestointeja turvatakseen omalta osaltaan kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden. Metsämaan kiinteistövero puolestaan merkitsisi kiistatta kaksinkertaista verotusta.

Maataloutta koskevassa hallitusohjelman osiossa luvataan toisaalta tukea nuorta viljelijää ja edistää sukupolvenvaihdoksia, mutta nuorta uutta yrittäjää ei sillä kannusteta, jos vanhan isännän luopumistuen jatkumisen ja yhden tai kahden lisälomituspäivän saamisen hintana on maatalousmaan, metsätalousmaan kiinteistöverotus. Toisella kädellä näin otettaisiin pois moninkertaisesti se, mitä toisella annettaisiin.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on toistuvasti viitattu selvityksiin tai tarkasteluihin, joiden avulla resurssit paranevat. Tällaiset epämääräiset muotoilut eivät anna mitään käsitystä siitä, mitä todella hallitus aikoo tehdä.

Poliisin resurssitilanteeseen luvataan helpotusta viittaamalla Heikki Kosken parin vuoden takaiseen poliisia koskeneeseen selvitystyöhön. Miksi hallitusohjelmaan ei nyt ole kirjoitettu niitä toimenpiteitä, joihin Kosken raportin pohjalta aiotaan ryhtyä? Toivottavasti hallituksessa ei vain uskota siihen, että Kosken raportissa esitetty poliisin tehtävien osittainen siirtäminen esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorille olisi ratkaisu poliisin resurssipulaan. Niin sanotusti hyvätapaiset juopothan oli Kosken raportissa siirretty terveyssektorin huoleksi ja tästä uskottiin tulevan huomattavaa säästöä. Itse poliisimiehenä voin todeta, ettei vuosikausiin enää poliisilla ole ollut mahdollisuutta huolehtia niin sanotuista hyvätapaisista juopoista.

Kansalaisten lähiympäristön turvallisuus ja poliisien määrän lisäys kuuluivat myös pääministeripuolueen vaaliteemoihin. Nyt hallitusohjelmassa on kuitenkin kovin vaatimattomasti tyydytty siihen, että koulutetaan uusia poliiseja eläkkeelle lähtijöiden määrää vastaavasti. Hallitusohjelman sisäistä turvallisuutta koskevassa osiossa olisin odottanut näkeväni voimakasta panostusta muun muassa niiden turvallisuusuhkien torjumiseen, jotka ovat arkitodellisuutta vuoden kuluttua Viron ym. Baltian maiden liittyessä Euroopan unioniin. Pelkkä toteamus siitä, että turvallisuus on kansalaisen perusoikeus, ei ole minkään arvoinen ilman käytännön resursseja lähiympäristömme turvaamiseen.

Herra puhemies! Hallitusohjelman nimenä on "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun". Yrittäjän näkökulmasta tämä kuulostaa hyvältä, kunnes etenee hallitusohjelmassa verotuksen rakenteellista uudistamista koskevaan kohtaan, yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä kun aiotaan luopua ja osingot saattaa kaksinkertaisen verotuksen piiriin. Tämäkö kannustaa yrittäjää luomaan työpaikkoja ja osaltaan näin kasvattamaan bruttokansantuotetta? Seuraavassa lauseessa siellä luvataan tosin olla kiristämättä pk-yritysten osinkojen verotusta, mutta jätetään kokonaan kertomatta, miten tämä verottaminen mutta kuitenkin verottamatta jättäminen tulee tapahtumaan käytännössä. On vaikeaa kuvitella, että tällaiseen lopputulokseen päästään ilman uutta, monimutkaista byrokratiaa.

Esimerkkinä äärimmäisen monimutkaisesta ja suorastaan järjettömästä byrokratiasta oli laki, jossa säädettiin kuntien maksamien arvonlisäverojen palautusten takaisinperinnästä. Tämä monimutkainen systeemi oli valtiolle kustannusneutraali ja sinänsä täysin turhaa byrokratiaa, ja onneksi siitä viime vaalikaudella päästiinkin eroon. Onko hallituksella nyt tarkoitus luoda yrittäjien taakaksi vastaava yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumisen hyvitysjärjestelmä, jossa lomakkeita kuluu ja raha vaihtaa pankkitiliä päätyäkseen valtiolle ja yrittäjälle, kustannusneutraalisti takaisin yrittäjän tilille? Muutama uusi virka varmasti siinä tarvittaisiin, ellei peräti kokonainen virasto järjestelmää pyörittämään.

Yrittäjän ja yrittäjien kannalta ja ennen kaikkea työllisyyden kohentamisen kannalta ensiarvoisen tärkeätä olisi keventää byrokratiaa ja alentaa yksinyrittäjän kynnystä ensimmäisen työntekijän palkkaamiselle. Tähän voisi käyttää aikaa ja vaivaa, jota nyt ministeriöissä kuluu uusien itse itseään työllistävien hyvitysten, palautusten, takaisinperintöjen kehittelyyn.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja tämän päivän, niin on huomannut sen, että täällä on hyvin paljon edustajia, jotka vastustavat kolmikantayhteistyötä ja kolmikantaneuvotteluja. Ihmettelen sitä kyllä hyvin suuresti. Varsinkin tämän eduskunnan oikealta laidalta tällaisia on kuultu useasti, ja samaten vihreiltä. Takavuosinahan se oli keskustallekin kirosana, mutta toivottavasti he ovat siitä luopuneet, niin kuin ei ole enää sellaisia arvosteluja kuulunut.

Muistutan, että kolmikantayhteistyöllä Suomi selvisi 90-luvun lamasta. Silloin kelpasi kolmikantayhteistyön vastustajille, että suomalainen työmies ja -nainen tyytyivät hyvin pieniin palkankorotuksiin ja näin olivat lamatalkoissa mukana, ja uskon, että tästäkin taantumasta selvitään parhaiten yhteisesti kolmikantaisesti sopimalla. Tämä takaa tasapuolisen tulon eri väestöryhmille maassamme. Onko tämä huono asia?

Keskusta joutuu nyt hallituksessa vastaamaan moniin lupauksiin, joita antoi vaalikampanjansa aikana. Tavallaan sosialidemokraatit joutuvat kantamaan osavastuun keskustan, voisiko sanoa, hurjista lupauksista ollessaan mukana Jäätteenmäen hallituksessa. Monet huonossa asemassa olevat ihmiset toivovat paljon uudelta hallitukselta, mutta hallitusohjelma on niin pyöreä, että siitä ei vastauksia löydy.

Sailaksen työryhmän mietintö tuli kuin tilauksesta uudelle hallitukselle. Sailas on jo saanut opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset huolestumaan, miten heidän käy. Toivottavasti Jäätteenmäen hallitus ottaa hyvin vähän ohjelmaansa ja työkulttuuriinsa Sailaksen paperista. Täällä tosin ed. Ranta-Muotio toivoi, että Sailaksen paperista olisi otettu enemmän hallitusohjelmaan mukaan. Tällaisista puheista pitää olla kyllä huolissaan.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että lähivuosina ei ole varaa suuriin veronalennuksiin. Kuitenkin ilmassa on merkkejä siitä, että Sailaksen raportin mukaisesti hallitus alkaa alentaa tuloveroja. Sosiaali- ja terveydenhuolto joutuu entistä ahtaammalle. Tästä hoidon taso kärsii ja henkilökuntaa vähennetään. Sailaksen paperissa esitetään myös osa-aikaeläkkeitten ehtojen tiukentamista ja työttömyyseläkeputken poistamista. Se tulee olemaan monelle kova isku, jos näin tehdään.

Hallitusohjelmassa on myönteinen tavoite saada 100 000 uutta työpaikkaa lisää. Tätä olen ainakin itse tukemassa, että tällaiseen pyritään. Voisi aloittaa vaikka terveydenhoitoalalta ja vanhustenhoitoalalla. Siellä tarvitaan ihmisiä ja työtä tekeviä käsiä lisää. Heistä on pulaa tänä päivänä.

Kaikki puolueet antoivat suuren määrän erilaisia lupauksia vaalien aikaan. Nyt tulee aika katsoa, ketkä pitävät lupauksensa työttömyyden poistamisesta, asuntorakentamisen lisäämisestä, sosiaaliturvan parantamisesta, eläkkeitten nostamisesta ja vanhustenhuollon parantamisesta. Tätä lapsiperheet, opiskelijat, työttömät, sairaat ja vanhukset odottavat.

Hallitusohjelmassa pitäisi näkyä sellaiset asiat kuin työelämä ja liikenne. Ne kuitataan kyllä aika pienillä maininnoilla. Työelämän kehittäminen ja työllisyyden parantaminen ovat kuitenkin keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita uudelle hallitukselle. Miten hallitus pyrkii turvaamaan kansalaisten täysipainoisen osallistumisen työelämään? Miten hallitus aikoo varautua lähestyvään suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen? Nämä ovat aivan keskeisiä työelämään liittyviä kysymyksiä, jotka jäävät auki. Toisaalta on hyvä tavoite: työn ja perheen yhteensovittaminen. Nykyään perheet ja työ liikaa kilpailevat samasta rajallisesta ajasta. Varsinkin lapsiperheille kysymys on tärkeä.

Liikennepolitiikka olisi pitänyt nostaa voimakkaammin esille hallitusohjelmassa. Se olisi pitänyt ottaa vakavammin huomioon. Keskustavetoisen hallituksen pitäisi nähdä varsinkin Suomessa ratkaisevasti heikentyneen tieverkon vaatimukset. (Ed. Väistö: Miksei edellinen hallitus nähnyt?) Suurten valtaväylien lisäksi pitäisi kehittää alempiasteista tieverkkoa tasapuolisesti eri puolilla maata. On aivan pakko kysyä siihen liittyen hallitusohjelmassa annetusta lupauksesta, kun hallitus lupaa pyrkiä liikenneväylien ylläpitoon ja kehittämiseen, milloin tämä lupaus alkaa koskea myös Keski-Suomea ja siellä olevaa Nelostietä. Se tuntuu vuodesta toiseen unohtuvan, vaikka se on tie, jolla kulkee eniten rekkoja Suomessa.

Hallitusohjelmassa myönteinen asia on tavoite kehittää joukkoliikennettä ja näin pyrkiä vähentämään yksityisautoilua ja lisäämään joukkoliikennettä. Tämä on sopusoinnussa ympäristöpolitiikan kanssa.

Seuraavan neljän vuoden aikana ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset tulevat korostumaan. Hallitusohjelmassa vakuutetaan, että Suomi toimii aktiivisena EU:n jäsenvaltiona ja edistää yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista sekä transatlanttista yhteistyötä. Tämä herättää kysymyksen, onko hallitus viemässä Suomea Naton jäseneksi. Toivottavasti ei.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Keskustelua Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta on nyt käyty täällä pari päivää. Mielestäni keskustelu on ollut ansiokasta. Se on ollut varsin hyvää keskustelua. Kiitos siitä erityisesti kuuluu mielestäni oppositiolle. Oppositio on ottanut sille kuuluvan roolinsa. Opposition tehtävä parlamentaarisessa järjestelmässä on mielestäni kyseenalaistaa, arvostellakin ja esittää myös vaihtoehto sille linjaukselle, minkä hallitus kulloinkin esillä olevissa asioissa, tällä kertaa koko hallituskauden mittaisessa ohjelmassaan, esittää.

Kun keskustelua täällä on kuunnellut, on ollut aika kiintoisaa se sävy, se sanoma, eri puolilta oppositiota. Aikaisemmin, kun oppositiota katsoi, se näkyi tuossa keskellä. Nyt, kun yrittää katsoa, ei tahdo oikein samalla kertaa silmät nähdä sen ääripäitä. Tässä on oma viehätyksensä mielestäni myös hallituksen kannalta. Oppositiolla on terävä ote ja kieli sekä vasemmalla että oikealla. Siitä ensi näytöt mielestäni on hyvin jo tähän mennessä saatu. (Ed. Kuosmanen: Eikö ollut aikaisemmin?)

Vasemmisto on syyttänyt täällä käydyssä keskustelussa hallitusta siitä, että se on lupautunut keventämään verotusta ihan liikaa eikä pystyisi ehkä niihin yhteiskunnallisiin palveluihin, tulonsiirtoihin ja muihin hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseen liittyviin asioihin, joissa vasemmistollakin on ollut ihan kelpo odotuksia ennen vaaleja ja vaalien jälkeenkin.

Monien kokoomuslaisten mielestä puolestaan hallituksen veronkevennykset, ne, mitä kaavailtu on, ovat aivan liian vähäiset. Olisi pitänyt paljon enemmän keventää veroja. Menojen osalta sen sijaan tuolla oikealla ei tunnuta olevan välttämättä samaa mieltä. Kiintyy erityisesti huomio kahden kokoomuslaisen edustajan puheenvuoroon: yhtäältä ed. Vapaavuoren ja toisaalta ed. Sarkomaan. Ed. Vapaavuoren mielestä, kun hän puolusti kovasti suurempia veronkevennyksiä, toisaalta olisi pitänyt menetellä niin, että menoissa olisi tingitty tuntuvasti siitä, mitä nyt on esitetty. Mieleeni vaan juolahti, kun ed. Vapaavuorta kuuntelin, miten esimerkiksi vaikkapa niiden kuntien välttämättömät palvelut hoidettaisiin, joiden perään sinänsä toisaalta ed. Vapaavuorikin omassa puheenvuorossaan ansiokkaasti kysyi.

Kokoomuksesta toinen linja voi näin täältä katsoen ja kuunnellen henkilöityä esimerkiksi ed. Sarkomaahan. Hänen mielestään taas menoerät, joihin hallitus on ohjelmassaan sitoutunut, joita se lupaa finanssoida, eivät vastaa niitä odotuksia, mitä kokoomus ja ed. Sarkomaan mielestä myöskin oppositiopuolueet ennen vaaleja asettivat. Tämä mielestäni lupaa hyvin mielenkiintoista oppositioaikaa varmasti oppositiopuolueille itselleen ja varmasti hyvin haasteellista aikaa hallitukselle eri vaiheissa vastata näinkin erityyppisiin opposition sanomiin, vaatimuksiin ja viesteihin.

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallituksen talouspoliittinen perusta on hyvin vahvasti osaamisen, yrittäjyyden ja muiden kasvun edellytysten vahvistamisessa ja osin ihan luomisessakin. Hallitus lupaa ohjelmassaan huolehtia kilpailukyvystä, talouden kilpailukyvystä. Tämän lupauksen tueksi hallitus esittää joukon toimia, joilla hallituksen mielestä tämä käytännössä voidaan realisoida. Vahvat panostukset tutkimukseen, osaamiseen, koulutukseen, tuotekehitykseen ja verotukseen — myös verotukseen, korostan — ovat esimerkkejä niistä toimista, joilla tuosta kilpailukyvystä, yritysten kilpailukyvystä, pidetään hallituksen mielestä huolta.

Mutta hallitus lupaa panostaa vaalikaudella myöskin kansakunnan, kansantalouden ja kansakunnan, reaaliseen kilpailukykyyn. Reaalinen kilpailukyky ei aina käsitteellisesti ole samaa kuin perinteinen hyvinvointiyhteiskunta, mutta niissä toki on paljon samoja elementtejä, samoja ainespuita, näissä kahdessa käsitteessä. Tämä käytännössä merkitsee sitä, että hallitus sitoutuu siihen, että se panostaa sellaisiin asioihin kuin koulutukseen. Koulutuspääoman lisääminen merkitsee käytännössä kansakunnan osaamisen kohottumista ja sitä kautta yhdeltä osaltaan kansakunnan reaalisen kilpailukyvyn parantamista. Hallitus lupaa satsata merkittävästi myös palveluiden parantamiseen. Esimerkiksi Kansallisen terveysprojektin käytännössä toteuttaminen merkitsee sitä, että kansakunta toivon mukaan on edes himppasen terveempää ja sitä kautta työkykyisempää, sitä kautta tuottoisampaa, sitä kautta kansakunnan reaalista kilpailukykyä parantavaa.

Tämän lisäksi hallitus lupaa tuon hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen alle enemmänkin kuin reaalisen kilpailukyvyn alle sopivan termin. Hallitus lupaa myöskin tulonsiirtoihin satsata tällä vaalikaudella, niihin välttämättömimpiin tulonsiirtoihin, joihin laman oloissa jouduttiin tekemään tai tehtiin, ottamatta kantaa, kumpi ilmaisu tuossa on oikea, aika koviakin leikkauksia. Tämä koskee erityisesti lapsiperheitä, osin vanhuksiakin, nimenomaan eläkeiässä olevia kansalaisia. Tällaisiin tulonsiirtoihin, jotka ojentavat kättä, ei välttämättä kovin aikaisin ajallisesti, vaan jonkun ajan ja vaalikauden kuluessa joka tapauksessa, hallitus sitoutuu omassa ohjelmassaan.

Arvoisa puhemies! Juuri nyt tällä hetkellä Suomi ponnistelee taantuman tuntumassa, mutta ei yksin. Meidän kanssamme samaa latua kulkee koko läntinen maailma ja laajemminkin koko maailma. Kasvun nousua on odoteltu. Kuukausi toisensa jälkeen sitä maailmalta ei oikein tule, ja kun ei tule, ei omin voimin Suomenkaan junnaava talouskehitys ole merkittäviä nousun eleitä osoittanut. Päinvastoin toissapäivänä, vai eilenkö se nyt oli, uudet työttömyyslukemat kertoivat noin 10 prosentin työttömyydestä. Työttömyyden kasvu on selvästi uhkana oven takana, ellei voimakkaita toimia saada käynnistettyä hallituksen ja kaikkien muiden talouselämään ja työllisyyteen vaikuttavien osapuolten, ennen kaikkea näiden muiden, toimesta. Hallitus sittenkin on vain osatekijä niitten mahdollisuuksien realisoimisessa, joitten mahdollisuuksien valtaosa on joidenkin muiden käsissä.

Niinpä hallituksen finanssipoliittinen viritys, tämän laman tuntumassa olemisen tunnustamisesta lähtevä finanssipoliittinen viritys, on sitä, että hallitus lupaa satsata jo alkumetreiltä asti voimakkaasti verotuksen keventämiseen tavalla, joka nimenomaan lisää kotimaista kulutuskysyntää ja sitä kautta saa talouden kasvua siellä, missä on realistista saada, eli nimenomaan täällä kotimarkkinatalouden piirissä. Kun vienti ei vedä tällä hetkellä, niin se ei muuten sitten vedä. Siellä hirveitä ja nopeasti ei voi saada aikaiseksi. Siitä syystä se, mitä tehtävissä on, paljolti kohdistuu kotimarkkinoihin, ja verotus on väline, jolla nimenomaan kulutuskysyntää voidaan nopeimmin lisätä, ja hallitus sitoutuu ohjelmassaan ja jo lisäbudjetin teitse nimenomaan tähän asiaan.

Tämän lisäksi hallitus erityisesti työttömyyden kimppuun käy aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin. Täällä erityisesti oikealta on arvosteltu ministeri Filatovia ja hallituksen aikeita. Sanon vaan, että siellä on paljon sellaisia uusiakin, nimenomaan Raimo Sailaksen työkalupakistakin tunnettuja toimia myös aktiivisen työvoimapolitiikan parantamiseksi, joille käyttöä varmaan tässä tilanteessa löytyy myöskin. Nämä toimet hallitus on ajoittamassa etupainotteisesti tälle kaudelle, mikä tästä keskustelusta alkaa.

Ennen muuta hallitus omassa ohjelmassaan panostaa nyt sitten talouden kasvun ja työttömyyden voittamisen eteen nimenomaan yrittäjyyden kautta, yrittäjyyden edellytysten parantamisen kautta. Hallitus käynnistää erityisen poikkihallinnollisen yrittäjyyshankkeen, jonka tarkoituksena on yli hallinnonalarajojen valtionhallinnossa luoda edellytykset sille, että valtiovalta omalta osaltaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen ja erityisesti yrittäjäjärjestöjen ja monien muiden sidosryhmien kanssa yhteistyössä saa aikaa sellaisen toimenpidekokonaisuuden, joka parantaa yrittäjyyden edellytyksiä. Tarvitaan koulutukseen, tarvitaan byrokratian purkamiseen, tarvitaan ylipäänsä yrittäjäksi alkamiseen, moniin muihin asioihin merkittäviä parannuksia ja kohennuksia nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Tarvitaan korjauksia myöskin veropolitiikassa, muutoksia veropolitiikassa asioihin, joista täällä on jo paljon puhuttukin. Veropolitiikan osalta haluan tässä lyhyesti vaan kerrata sen, että hallituksen tarkoituksena muun ohessa on käynnistää jo 2004 paljon puhuttu Holmin—Vihriälän malli. Se vaatii selvitystä, hallitus lupaa sen selvityksen, ei oikopäätä mennä siihen, vaan selvityksen jälkeen käynnistää sen vielä vuoden 2004 kuluessa. Alv:n alarajan joustavoittaminen ja keventäminen täällä pienen liikevaihdon yritysten kohdalla on niin ikään asia, joka luvataan jo 2004. Eräitä muitakin vastaavia hankkeita veropolitiikkaan liittyy. Ajan voittamiseksi niihin en kajoa.

Myös teknologiapolitiikassa hallitus lupaa astua tielle, joka erityisesti merkitsee eri alueitten tasapuolisempaa kohtelua sillä uuden ajan hunajalla, mitä teknologia-, tutkimus- ja kehittämistoiminta voi parhaimmillaan elinkeinoelämälle antaa.

Arvoisa puhemies! 39 sekuntia ylitin ja lopetan tähän.

Martin  Saarikangas  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen toteaman johdosta haluan todeta, että ohjelmassa on Itämeren suojelu avainasemassa ja sitä varten on edellytetty yhden jäänmurtaja-öljynkerääjän hankkimista. Se tulisi nyt välittömästi pistää liikenteeseen. Mutta samalla kun tätä tehdään, niin Itämeren suojelu ei hoidu tällä. Venäläisillä ei ole mahdollisuutta hoitaa aluksiansa siihen kuntoon, että ne pärjäävät jääoloissa. Tässä nyt hallituksen tulisi tehostaa niitä toimia, että telakkateollisuus voisi rakentaa sinne kansainvälisellä rahoituksella, valtion tuella jäänmurtaja- ja öljytankkerikalustoa.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluaisin tässä ministeri Pekkariselle, kun hän niin kovasti katuvalla päällä on edellisistä lupauksista, sanoa, että myöskään budjetissa tähän, mitä ehdotan, ei tarvita yhtään penniä lisää rahaa. Annan teille neuvon, hallitukselle, näistä lisäpoliiseista, mistä myöskin ed. Hemmilä äsken sanoi — vanhana poliisina hän varmaan arvostaa tätä. Nimittäin poliiseja tarvitaan noin 500 heti, koska niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, olemme läntisen Euroopan mukana menossa eteenpäin, mutta myöskin itäinen Eurooppa tulee kohta mukaan. Nimittäin poliisit eivät tuota yhtään menoa valtiolle. He nimittäin tuottavat moninkertaisesti oman palkkansa, kun he estävät rikollisuutta. Sen takia sanonkin tässä ja toistan eilisen puheeni, että 500 poliisinvirkaa pitäisi heti hoitaa, joista 100 torjumaan uutta järjestäytynyttä rikollisuutta, joka tulee Baltian maista. Myös kaikki avoimena olevat poliisinvirat pitäisi täyttää heti, ministeri Pekkarinen.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteen osaan ministeri Pekkarisen puheessa, tähän veroalekeskusteluun: Vaalithan käytiin sillä tavalla, ymmärsin myös, verovaaleina. Kokoomus ilmoitti kovasti alentavansa veroja, sitten jos tulevat voittamaan, ja demarit ja keskustahan olivat sitä mieltä, jotta palvelut ensin. Minä itse ainakin koen, että nyt tavallaan tässä molemmat, siis demarit ja keskusta, ylittivät itsensä siinä mielessä, jotta luvattiin enemmän tässä hallitusohjelmassa veronkevennyksiä, mikä osin minusta vaarantaa myös palveluita.

Yhtenä osiona tässä on vaikka tämä sotaveteraanien kuntoutusasia joka vuosi. Nimittäin muistan hyvästi, kun tässä salissa äänestettiin: yksi oli vastaan, kaikki muut olivat sitä mieltä, että se hoidetaan joka vuosi. Tässä ohjelmassa ainakin näyttää siltä, jotta se ei tule toteutumaan nyt jatkossa. Tämä on vain yksi esimerkki tässä asiassa.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeää, että hallitus nyt aikoo määrätietoisesti viedä eteenpäin yrittäjyysasiaa. Tämä poikkihallinnollinen yrittäjyyden politiikkaohjelma on tässä äärimmäisen tärkeä. Sillä on yhtymäkohtia myös tietoyhteiskunta-asiaan, sillä on erittäin keskeinen sija työllisyyden edistämisessä, ja sillä on erittäin keskeinen sija myös alueellisen tasapainoisen kehityksen osalta. Toivoisin niin ja ymmärrän, että ministeri Pekkarinen on asian hyvin sisäistänyt, että tähän liittyisi myös hallinnon järjestämiseen liittyvät ratkaisut niin, että kun tehdään alueellistamispäätöksiä, niillä tuetaan myös yrittäjyyden vahvistumista ja edellytyksiä, ja että todella aito etätyöasia otetaan nyt vakavasti esille, kun siihen on kaikki käytännön edellytykset olemassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen puheenvuorossaan toivoi myöskin Suomen kansan terveydentilaa paremmaksi, ja haluan vain sanoa siitä, että meillähän on sikäli hyvin mielenkiintoinen tilanne, niin kuin ministeri ehkä tietääkin, että Suomen kansan terveydentila tieteellisten tutkimusten mukaan ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin nyt. (Ed. Kuosmanen: Kokoomuksen ansiota!) Meillä ei ole koskaan ollut niin paljon lääkäreitä tässä maassa kuin meillä on nyt, koskaan ei ole niin paljon menty eläkkeelle 59-vuotiaana kuin nyt. Silti on erittäin paljon pahoinvointia tässä maassa, mikä yritetään nyt medikalisoida ja sillä lailla lääketieteellistää, mikä on aivan väärä lähestymistapa siihen. Toivon, että hallituksessa myöskin muistatte nämä totuudet, kun suuntaatte määrärahoja.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin ministeri Pekkariselta kysynyt: Millä tavalla korkeamman teknologian työpaikkoja levitetään Suomessa eri paikkakunnille, keskuksiin sillä tavalla, kuin hallitusohjelmassa on sanottu? Siellä on paljon sellaisia lauseita ja toivomuksia, jotka ovat positiivisia, mutta niiden jälkeen ei seuraa mitään keinoja, millä tavalla näitä työpaikkoja luodaan. Tämä on yksi esimerkki. Kun korkeammalla teknologialla on hyvin keskeisilläkin paikkakunnilla tänäkin päivänä jo ongelmia, miten hallitus aikoo toteuttaa ohjelman sillä tavalla, että korkeamman teknologian työpaikkoja leviää myöskin muihin keskuksiin?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma on tärkeällä asialla liikkeellä. Ei ole olemassa mitään valmista mallia. Minä uskon, että on kuitenkin kehitettävissä sellaiset vipuvarret, joiden kautta, joiden avulla voidaan teknologian ja osaamisen ikään kuin hunajaa saada jakaantumaan nykyistä paremmin, ei niin, että jokaisessa niemennotkossa on aivan huipputeknologian, korkean osaamisen yrityksiä, ei niin, vaan niin, että osaamis- ja teknologiaperustaa parannetaan eri puolilla maata. Kymmenen vuotta sitten sanottiin, että osaamiskeskusjärjestelmä, jota silloin pantiin käyttöön, on aivan mahdoton järjestelmä. Nyt kaikki tunnustavat, että se on ihan hyvä, ja pitää vain ottaa seuraava askel, mennä syvemmälle, alueellisestikin syvemmälle.

Arvoisa puhemies! Poliiseista: Poliiseihin tulee jatkossa rahaa lisää. Kun kehykset täällä esitellään, näin huomataan.

Mitä tulee telakkatukeen ja suomalaisen merenkulun mahdollisuuksiin, niin saanen tilaisuuden käyttää myöhemmin puheenvuoron siitä erikseen.

Arvoisa puhemies! Kun vuosia on täällä ollut ryhmän puheenjohtajana ja käyttänyt puheenvuoron, sitä kuvitteli, että se on 15 minuuttia, mutta nyt vasta havaitsinkin, että tosiaan se on 10 minuuttia.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen johtama hallitus vastaa hallitusohjelmallaan oikein hyvin niihin vaateisiin, joita eduskuntavaaleissa kansa meille asetti. Nopeassa aikataulussa on tehty tavoitteellinen ja haastava ohjelma, jossa on riittävästi vastauksia tulevaisuuden ongelmiin, mutta myös tarpeeksi liikkumavaraa uusien haasteiden ja varmasti eteen tulevien yllättävien tilanteiden kohtaamiseen.

Hallitusohjelma on tietenkin aina kompromissi, ja kun hallituksessa on kaksi lähes tasavahvaa puoluetta ja kolmas pienempi, ei pelkästään keskustan nuoteilla voi tätä orkesteria johtaa. Keskustan vaalien alla esittämät tavoitteet toteutuvat kuitenkin siten, ettei ohjelmaan ole todellakaan vaikea sitoutua. Sitoutumisen tekee keskustan näkökulmasta helpoksi se, että keskustan vaatima muutos näkyy muun muassa yrittäjyyden edellytysten voimakkaana parantamisena, lapsiperheiden ja eläkeläisten aseman kohentamisena paitsi palveluissa myös tulonsiirroissa, palveluihin panostamisena niin terveydenhuollossa kuin koulutuksessa, alueellisen tasapainon edistämisessä sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen lisämäärärahoissa.

Opposition kritiikissä, jota täällä pari päivää on nyt saanut kuunnella hallitusohjelmaa kohtaan, on ollut kyllä sangen täräkkä ote. Ei ole tietenkään helppoa jäädä hallituksen ulkopuolelle. Ehkäpä tämän viikon keskustelu toimii jonkinlaisena puhdistautumisena ja jatkossa pääsemme vielä rakentavampaan ja asiantuntevampaan keskusteluun sekä myös arvosteluun oppositionkin taholta. Olen sitä mieltä, että kritiikkiä pitää vallassaolijoiden kuunnella hyvinkin herkällä korvalla, mutta ehkä korva on kuitenkin herkimmillään silloin, kun tyylilaji on oikea.

Arvoisa puhemies! Hallitus aloittaa työnsä selvässä talouden taantumassa, eivätkä näkymät jatkoakaan ajatellen ole erityisen hyvät, mikä johtuu maailmantalouden ja kansainvälisen tilanteen epävarmuudesta. Hallituksen haasteena onkin hitaan talouskasvun oloissa vähentää työttömyyttä, turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kaikille kansalaisille ja edistää alueellista tasa-arvoa. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi hallitus ensi sijassa vahvistaa talouskasvua kotimaisin keinoin, niin kuin ministeri Pekkarinen täällä äsken totesi. Hallitus pyrkii siihen, että osaamiseen panostetaan, parannetaan yrittäjyyden edellytyksiä, kevennetään työn verotusta ja turvataan vakaa talous ja ansiokehitys. Olennaista on myös parantaa julkisen sektorin tuottavuutta ja edistää Suomen tietoyhteiskuntakehitystä.

Tärkeää on se, että talouden kasvua vauhditetaan jo heti tänä keväänä lisätalousarviolla, jossa on mukana yksityisten investointien vauhditusta, verotuksen keventämistä sekä julkisia investointeja. Monipuolista elvytystä siis, ei pelkkiä julkisia investointeja, ei siis paluuta kivikauteen, kuten jotkut ovat epäilleet.

Pidemmällä tähtäimellä osaamiseen panostaminen on Suomen menestykselle erittäin merkityksellistä. Maamme kilpailukyky ja talouden kasvu perustuvat ennen kaikkea osaamiseen ja uuden teknologian hyödyntämiseen. Tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan kasvun jatkuminen on siksi välttämätöntä. Tämän rahoituksen pitkäjänteinen kehittäminen on myös osa alueellisesti tasapainoisen ja yrittäjyyttä korostavan toimintaympäristön rakentamista. Tämän hallitusohjelman yksi tärkeimmistä yksityiskohdista onkin se, että tutkimus- ja tuotekehitysrahoitukseen tehdään merkittävä lisäpanostus tällä vaalikaudella.

Toinen yhtä tärkeä asia on yrittäjyyden edellytysten parantaminen. Yrittäjyyden politiikkaohjelman myötä saadaan aikaan vihdoin myös isompia konkreettisia toimenpiteitä yritysten määrän lisäämiseksi. Kehityshän on viime vuosina ollut erittäin huolestuttava. Täytyy hieman ihmetellä sitä, että monen eri puhujan suulla on täällä arvosteltu hallitusohjelmaa konkretian puutteesta ja erityisesti eilen puheenjohtaja Itälä kaipasi konkretiaa nimenomaan yrittäjyyden edistämiseen. Mutta kun tämän hallitusohjelman lukee ja katsoo nimenomaan nuo yrittäjyysohjelman esitykset, löytää kyllä aivan täsmällisiä, yksityiskohtaisia, konkreettisia toimenpiteitä useita, esimerkiksi arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi, pienten työnantajien Internet-pohjaisen maksupalvelujärjestelmän ja verotilijärjestelmän käyttöönotto, verotusarvojen helpotukset perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten kautta ja selkeä toteamus siitä, että pienten ja keskisuurten yritysten verotusta ei kiristetä, jos osinkotulojen verotusta nyt sitten tullaan muuttamaan. Kyllä näitä konkreettisia toimenpiteitä tässä todellakin riittää.

Kokonaisuudessaan tämä työttömyyden vähentämisen tavoite on hallitukselle ilman muuta haasteellinen. Hallitusohjelman keinovalikoima on monipuolinen, mutta vaalikauden kuluessa on kyllä kyettävä myös välillä arvioimaan, onko se riittävä. Pitää olla valmis myös hieman tarkistamaan kurssia, kyllä tämä työttömyyden vähentäminen ja siinä onnistuminen tälle maalle sellainen kohtalonkysymys on.

Arvoisa puhemies! Myös perhepolitiikassa avataan uusia uria. Palveluita ja tulonsiirtoja ei hallitusohjelmassa aseteta vastakkain, niin kuin niitä ei saakaan, vaan molempia pyritään kehittämään tasapuolisesti. Palvelut ovat joillekin perheille huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin tulonsiirrot, ja toisin päin.

Ed. Sarkomaa ivaili eilen käydyssä keskustelussa allekirjoittaneen viime kaudelle useaan otteeseen vaatineen perhepolitiikkaan täydellistä suunnanmuutosta ja epäili, ettei tuo suunnanmuutos nyt toteutuisi. Tuo vaatimukseni kyllä kuitenkin saa varsin runsaasti vastinetta tässä hallitusohjelmassa. Sokea Reettakin näkee, että kyseessä on kyllä aika lailla 180 asteen täyskäännös. Kokoomuksen ollessa hallituksessa nimittäin hallitus leikkasi lapsilisiä, leikkasi kotihoidon tukea ja pääsääntöisesti leikkasi minimiäitiyspäivärahaa. Keskustan johtamassa hallituksessa korotetaan lapsilisiä, korotetaan kotihoidon tukea ja korotetaan minimiäitiyspäivärahaa. Tämän lisäksi myös palvelut paranevat koululaisten iltapäivähoidon, esiopetuksen kuljetusten ja päivähoidon ryhmäkokojen tarkistusten myötä. Kyllä tässä on kyse todella muustakin kuin kosmetiikasta.

Kun katsoo keskustan vaaliohjelmaa, joka yksityiskohtaisesti julkaistiin helmikuussa, toteutuvat siinä luetelluista perhepolitiikan vaatimuksista jollakin tavalla kaikki. Esitimme siellä juuri lapsilisien indeksiin sitomista — nyt tässä on kyseessä korotus — kotihoidon tuen korotusta ja minimiäitiyspäivärahan korotusta samoin kuin esiopetuksen kuljetusta ja palveluiden parantamista. Kaikki nämä yksityiskohtaiset esitykset löytyvät hallitusohjelmasta.

Arvoisa puhemies! Tasainen aluekehitys on koko hallitusohjelman läpi kulkeva punainen lanka. Se näkyy lähes kaikilla hallitusohjelman sektoreilla, ja siitä on jatkossa erittäin vahvasti pidettävä kiinni ja jokaisen meistä tämän toteutumista ilman muuta seurattava. Huomion arvoista on, että valtion budjetin valmistelun yhteydessä arvioidaan myös talousarvioesityksen aluepoliittiset vaikutukset. Koko hallitusohjelmassa on todellakin näitä yksityiskohtia useita, joilla alueellinen tasa-arvo pyritään turvaamaan, ja hyvä niin.

Kokonaisuutena, arvoisa puhemies, voikin tähän hallitusohjelmaan olla tyytyväinen. Painotukset ovat oikeat ja painopisteet ovat selvillä. Tältä pohjalta on hyvä ryhtyä töihin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta voi puolueena olla tyytyväinen pääsystä hallitusvastuuseen ja pääministerin salkusta, mutta ei voi kuin ihmetellä sitä, voiko keskustan äänestäjä olla tyytyväinen. Hallitusohjelmasta ei juurikaan löydy toimia keskustan vaalilupausten toteuttamiseksi, tai jos löytyy, ne ovat muuttuneet lupauksista selvitettäviksi asioiksi.

Oppositiossa keskusta vaati useaan otteeseen muun muassa kansaneläkkeen pohjaosan leikkausten purkamista ja kaksinkertaisen leikkauksen täysimääräistä korvaamista sekä taitetun indeksin poistamista. Itse olen henkilökohtaisesti kantanut huolta tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamisesta. Murhemielellä nyt huomataan, että keskusta on tämän useasti antamansa lupauksen nyt hallitusvastuussa täysin unohtanut. Eläkeläisille hallitusohjelmassa tarjotaan kyllä kansaneläkkeen korottamista vuonna 2006, mutta eikö vastuulliseen välittämiseen kuuluisi, että hallitus jo nyt ilmoittaisi, paljonko eläkkeet nousevat? Varoittaisin hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia, eläkkeensä ansainneita kunniakansalaisia varautumaan katkeraan pettymykseen — kepu pettää taas aina.

Arvoisa herra puhemies! Yrittäjänä ja talousmiehenä en voi olla kuin tyrmistynyt hallitusohjelmaan sisältyvästä synkästä lupauksesta luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattaa osingot kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tämä on aivan käsittämätön ratkaisu Suomen kansantalouden nykytilanteessa. Uudessa taloudessa teollisuuden työpaikat vähenevät, tulevaisuudessa suomalaisten työllistäjinä ovat yrittäjät ja palveluala. Ei ole kerta kaikkiaan mitään järkevää syytä luoda monimutkaista hyvitysjärjestelmää pk-sektorille. Yrittäjiä ja nykyisiä pk-yrityksiä on sen sijaan tuettava muun muassa vähentämällä byrokratiaa. Heille on todella tarjottava porkkanaa kepin sijasta.

Jotta meillä olisi huomenna uusi Nokia tai edes pienempiä menestyviä teknologiayrityksiä, tulisi hallituksen tukea innovaatiotoimintaa ja vaikkapa Nokian verkkotoiminnasta irtisanottavien insinöörien houkuttelemista yrittäjän uralle. Tähän liittyy läheisesti se, että yrittäjäriskistä on taattava kohtuullinen korvaus. Nykymuodossaan järjestelmä on taannut ennätysmäiset verotulot, kannustanut yrittäjää sijoittamaan omaan yritykseensä ja vähentänyt velan osuutta yritysten rahoituksesta tervehdyttäen näin yrityksen taseita. Miksi meidän pitäisi valita tuntematon ja synkempi vaihtoehto vieläpä ilman ulkoista painetta järjestelmän muuttamiseen? Kuten kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä ryhmäpuheenvuorossaan totesi, kokoomus ei tule hyväksymään tätä yritystoiminnan edellytysten heikentämistä. Tulemme äänestämään yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmästä luopumista vastaan.

Ennen vaaleja sekä demarit että kepu valittivat veronkevennysten vaarantavan hyvinvointiyhteiskunnan palveluitten rahoittamisen. Nyt kuitenkin hallitusohjelmassa veronkevennykset ovat nousseet suomalaisen yhteiskunnan pelastajan osaan. Näinhän kokoomus urheasti ainoana suurista puolueista yritti todistaa vaalikampanjansa yhteydessä. Perustelumme näyttivät kaikuvan kuuroille korville, kunnes hallitusohjelma julkaistiin. Valitettavasti hallituspukarit eivät uskoneet kokoomusta, Sailaksen työryhmää tai johtavia ekonomisteja veronkevennysten suuruusluokasta. Ne on ilmoitettu ja mitoitettu liian matalille tasoille, jotta niillä olisi riittävää vaikutusta kansantalouteen ja kotimaisen kysynnän vahvistamiseen. Jo valtiovarainministeriön kansantalousosaston laskelmat osoittavat, että niin sanottu Sailaksen paperi olisi ehdottomasti pitänyt hyväksyä hallitusohjelmaan sellaisenaan.

Veronkevennysten suuntautuminen ja suuntaaminen pieni- ja keskituloisille merkitsee progression jyrkentämistä verotuksessa. Tämä puolestaan vaarantaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden. Suomalaiset huippuosaajat ja ammattilaiset tulevat jatkossa yhä suuremmassa määrin karkaamaan ulkomaille matalamman verotuksen maihin. Tämän aivovuodon estämisen tulisi olla hallituksen tärkeimpien tavoitteiden joukossa. Näin ei nyt valitettavasti ole tämän kohdalta menetelty. Erityisesti huolissaan kannattaa olla yritysten siirtymisestä Suomesta Viroon, kun Virosta tulee EU:n jäsen. Tämän päivän Helsingin Sanomien taloussivuilla asia on myös esillä ja otsikko "Viro houkuttelee työntekoon 20 prosentin verotuksella" kääntää Suomen verotukseen tympääntyneitten katseen yli Suomenlahden.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi minä kysyn vielä keskustan edustajilta, erityisesti pääministeri Jäätteenmäeltä, ministeri Pekkariselta, ministeri Manniselta: Miksi ihmeessä jatkoitte SDP:n ylihirmuvaltaa antamalla tärkeimmät ministeriöt ja ennen kaikkea valtion rahat kokonaan heidän haltuunsa ja käsiinsä? Käsittääkseni eduskunnassa on yli 60 prosenttia porvaripuolueitten edustajia, ja jos en ole täysin väärin ymmärtänyt, tekin keskustalaiset kuulutte tähän joukkoon. Eikö olisi nyt ollut jo korkea aika jatkaa Suomen asioitten hoitamista porvarihallituksen johdolla?

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Uuden hallituksen ohjelma on sisällöltään monipuolinen ja laaja, jopa varsin yksityiskohtainen. Siinä on kirjoitettu esille tulevaisuuden keskeisiä ja suuria haasteita ja myöskin hallituksen linjaukset niihin vastaamiseksi. Ohjelman perusteella voi sanoa, että hallitus on valmis tarttumaan haasteeseen. Ohjelman pohjalta on hyvä rakentaa alueellisesti tasapainoista, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja ekologisesti kestävää Suomea, jossa on hyvä työskennellä, yrittää ja kehittää itseään.

Olen kuitenkin ollut havaitsevinani opposition taholta varovaisen diplomaattista kritiikkiä hallitusohjelmaa kohtaan. Erityisesti opposition mieltä, mikä kuului edellisessä ed. Kuosmasen puheenvuorossa esimerkiksi, tuntuu kaihertavan erilaisten selvitysten lukumäärä. Jotta voidaan toimia tehokkaasti, on tunnettava perusteellisesti päätöksiin vaikuttavat tekijät. Hyvä päätöksenteko edellyttää tarpeellisten selvitysten tekemistä ensin. Esimerkiksi yritysverotuksen uudistamista ei viikossa valmistella. Päätökset tehdään kyllä aikanaan mutta viivyttelemättä.

Tässä puheenvuorossa, arvoisa puhemies, otan esille muutaman ympäristön ja nuorten kannalta keskeisen tulevaisuuden haasteen, jotka tässä ohjelmassa ovat esillä.

Ympäristön kannalta ohjelmassa on hyviä elementtejä. Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen ja verotuksen rakenteen uudistaminen kestävän kehityksen edistämiseksi ovat oikeita linjauksia. Tämä liittyy vahvaan sitoutumiseen Johannesburgin tavoitteisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Hallitus on vahvasti sitoutunut Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseen. Itämeren suojelu edellyttää yhteistyötä. Itämerestä tulee käytännössä Euroopan unionin sisämeri vuonna 2004, kun EU laajenee. Itämeri onkin nostettava EU:n keskeiseksi hankkeeksi ympäristönsuojelussa. Sille on saatava sama status, sama arvo, kuin Välimerelle, itse asiassa parempi ja vahvempikin.

Erityisesti Suomenlahti on jatkuvan uhan alla, kun öljy- ja kemikaalikuljetusten määrä kasvaa nopeasti. Osa laivoista tuntuu viime päivien esimerkkienkin valossa käyttäytyvän hämmästyttävän leväperäisesti, jos laivoista voi tällaista ilmaisua käyttää. Meriturvallisuuden ja kulunvalvonnan ripeään parantamiseen on selvästi tarvetta. Suomen täytyy olla asiassa aloitteellinen.

Tärkeintä on ongelmien ja ympäristökatastrofien ennaltaehkäisy. Siitä huolimatta myös itse onnettomuuksiin, niiden tapahtumiseen, on varauduttava. Sen vuoksi on erinomaista, että ohjelmassa on selvä linjaus sellaisen monitoimijäänmurtajan tilaamisesta, joka soveltuu myös öljyn- ja kemikaalionnettomuuksien torjuntaan. Alus on syytä tilata mahdollisimman ripeästi. Olisi tärkeää, että se voitaisiin tilata suomalaiselta telakalta. Sitä perustelisivat myös talous- ja työllisyyssyyt.

Arvoisa puhemies! Tuoreimpien tilastojen mukaan nuorten työttömien lukumäärä on jälleen valitettavasti noussut. Nuorisotyöttömyyden purkamiseen tähtäävät toimet on toteutettava etupainotteisina, kuten ohjelman veroratkaisut, eli ne on toteutettava hallituksen toimikauden alkuvaiheessa. Nuorisotyöttömyyden kimppuun on käytävä heti. Nuorisotyöttömyys on työttömyyden vakavin muoto. Jos nuorena ei pääse työelämään kiinni, on vaarana pitkäaikainen syrjäytyminen. Siihen meillä kansakuntana ei ole varaa, ei taloudellisesti eikä inhimillisesti. Nuorisotyöttömyyteen tarvitaan ripeitä täsmätoimenpiteitä. Työpajatoiminta, oppisopimuskoulutuksen laajentaminen ja oikein kohdennettu koulutus ovat hyviä keinoja nuorisotyöttömyyden torjuntaan. Jokaiselle nuorelle on etsittävä oma polku koulutuksen tai työelämän piiriin. Alle 25-vuotiaitten työttömyyttä ei pidä kerta kaikkiaan hyväksyä.

Nuorten asuntotilanteen suhteen hallitusohjelma sisältää rohkaisevia elementtejä. Sosiaalisen asuntotuotannon turvaamiseksi tarvittavat linjaukset ohjelmasta löytyvät: Ohjelmassa turvataan aravajärjestelmä uustuotannossa. Uusien ja vanhojen aravalainojen ehtojen tulee olla jatkuvasti kilpailukykyisiä suhteessa markkinakorkoihin. Hallitus tulee selvittämään yhteiskunnan asuntopolitiikkaan kohdistamien rahoitus- ja tukijärjestelmien toimivuuden mukaan lukien asp-järjestelmän. Ensiasunnon hankkijat ja lapsiperheet on huomioitava paremmin asuntopoliittisten tukien kohdentumisissa. Tämä on hallituksen ohjelmassa selvästi kirjoitettu tavoitteeksi, ja tuo tavoite on mielestäni oikea.

Lasten hyvinvointi saavuttaa hallitusohjelmassa sille kuuluvan etusijan ja arvon. Hallitusohjelmaan kirjattu lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen korostaa lasten erityisasemaa yhteiskunnassa ja edistää lapsiasioiden ja niihin liittyvien ongelmien koordinointia hallinnon eri tasoilla. On myös tärkeää, että keskeisiin perhetukiin saadaan viimein parannuksia.

Ohjelmassa puhutaan myös opiskelijoiden sosiaalisen aseman kohentamisesta ja opintotukijärjestelmän kehittämisestä kannustavammaksi. Tätä ei voi tulkita tueksi Sailaksen mallille. Jos asemaa kohennetaan, täytyy lähtökohdan olla opintorahapainotteisuus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri nykyisen mallin täytyisi olla kiveen hakattu sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Opintotukijärjestelmässä on varmasti kehittämisen ja parantamisen varaa. Itse asiassa alkaakin olla jo korkea aika uudistuksille. Hallitusohjelman tavoitteet antavat melkoisen vapaat kädet toimia tässä asiassa. Opintotukijärjestelmää tulee kehittää edelleen opintorahapainotteisena, ja sen tulee mahdollistaa täyspäiväinen opiskelu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Hallitusohjelma tukee nuorten ja kansalaisjärjestöjen asemaa. Arpajaislain mukainen tuotonjakolaki otetaan käyttöön vuoden 2004 alusta. Tämä on kauan kaivattu ja oikea päätös. Nuorisotyölle ja järjestöille päätös on elintärkeä. Tämä on myös hyvin kauaskatseista politiikkaa. Arvoisa puhemies! Panostamalla tämän päivän lasten ja nuorten hyvinvointiin rakennetaan tulevaisuuden Suomen hyvinvointia.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vain ilmoittaa ja pöytäkirjata, että minä lähden tästä pois. Nimittäin yhtään ministeriä ei ole paikalla, keltä voisin kysyä kysymyksiä.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on edelleen ylläpitää ja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työllä ja yrittämisellä on keskeinen rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Hyvinvointi voi kasvaa vain työpaikkojen lisääntymisen kautta. Hallitusohjelman tavoitteena on lisätä 100 000 uutta työpaikkaa. Uskon, että se on myös mahdollista saavuttaa eri toimenpiteiden yhdistämisellä. Pitkällä tähtäimellä tulisi kuitenkin jokaiselle työtä haluavalle pyrkiä järjestämään mahdollisuus sijoittua työelämään.

Työpaikkoja voidaan tulevaisuudessa luoda lisää vahvistamalla tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Parikymmentä vuotta sitten aloitettuani eduskuntatyön vaadin ensimmäisissä puheenvuoroissani muiden muassa tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan lisäämistä. Olin tuolloin senaikaisessa siviilityössäni työvoimahallinnon suunnittelijana toteuttanut maamme ensimmäisiä tuotekehityskursseja, ja on upeaa huomata, että edelleen tuotekehitys on päivän sana ja sen avulla luodaan tulevaisuutta.

Yhtenä keinona tulevaisuuden innovatiivisuuden turvaamisessa näen myös sen, että lasten ja nuorten luovuutta tulee tukea jo päivähoidossa ja myös kouluissa eri tavoin.

Hallitusohjelman mukaan talouspolitiikka perustuu osaamiseen, yrittäjyyden ja kasvuedellytysten vahvistamiseen. Yrittäjyyden turvaamisen pääpaino hallitusohjelmassa on yrittäjyyttä tukevissa käytännön hankkeissa. Suomessa on noin 2 200 yritystä. Suomen koko yrityskannasta lähes 99 prosenttia on pieniä ja keskisuuria, alle 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Eläkkeelle on lähiaikoina jäämässä noin 8 000 yrittäjää. Tulevaisuuden kysymys on, mistä saamme uusia yrittäjiä. Vain osa yrityksistä siirtyy sukupolvenvaihdoksen kautta nuoremmille.

Hallitusohjelmassa on neljä erillistä politiikkaohjelmaa. Yksi näistä on yrittäjyyden politiikkaohjelma. Yrittäjyys synnyttää osaltaan työpaikkoja ja kasvua yhteiskuntaan sekä luo ja ylläpitää kilpailukykyä. Yrittäjyyden politiikkaohjelman mukaan talouspoliittisena tavoitteena on luoda periaatteet yritysten perustamiselle ja sille, miten voidaan kannustaa yrittäjäuralle ryhtymiseen. Näistä hallitusohjelman mukaan tehdään selvitys.

Yrittäjyyden lisäämiseksi yrittäjäkasvatus on yksi keskeinen asia tulevaisuudessa. Yrittäjäkasvatus voi osaltaan luoda ja edistää yrittäjyyteen kannustavaa ilmapiiriä. Tätä voidaan pitää investointina tulevaisuuteemme, sillä suomalainen yhteiskunta tarvitsee vahvaa pienyrityspohjaa ja sen tuottamaa lisäarvoa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi nykyisten ja tulevien haasteiden edessä.

Vuodesta 1997 alkaen Kymen-Vuoksen 4H-piiri on järjestänyt Kymen ja Etelä-Karjalan alueella yrittäjyyskasvatusta yhdessä alueen koulujen ja yrittäjien kanssa. Projektissa on ollut mukana 17 000 oppilasta, 2 500 opettajaa ja 3 000 yrittäjää. Uskon, että projektin tuloksena on saatu alueelle useita pieniä yrityksiä, joista varmaan vuosien myötä kasvaa muutama suurempikin. Yrittäjyyskasvatusta tulisi laajentaa koskemaan kaikkia nuoria. Se voisi olla osana vaikkapa yhteiskuntaoppia.

Pertti Paasio sanoi aikoinaan, että "olin neljä vuotta lomautettuna eduskunnasta", ja voisin sanoa samalla tavalla. Tuona aikana paneuduin yrittäjyyden lisäksi Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajana uudelleen kuntapolitiikkaan oikein käytännön tasolla. Jouduin taas kerran aivan konkreettisesti havaitsemaan, kuinka tärkeää on kuntien ja valtion yhteistyö.

Hallitusohjelman mukaan "Kuntien tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen tasapainoa parannetaan hallituskauden kattavalla valtion ja kuntien välisellä peruspalveluohjelmalla ja siihen liittyvällä - - peruspalvelubudjetilla". Ohjelmassa "arvioidaan kuntien tehtävistä ja muista velvoitteista aiheutuvat menot ja tulot sekä toimenpiteet - -". Hallitusohjelmaan on kirjattu, että "Kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävät voimavarat". Hyvä näin.

Tyytyväisenä voin todeta, että hallitusohjelmassa on erillisenä vielä kansalaisvaikuttamisohjelma. Pienoisena pettymyksenä voin kuitenkin todeta, että siinä keskitytään paljolti ainoastaan äänestysaktiivisuuden lisäämiseen. Kunnallispolitiikassa olen joutunut toteamaan, että vuonna 95 uudistettu kuntalaki, jota itsekin olin täällä tekemässä, ja sen 27 §, jonka mukaan kunnan asukkaille ja palvelujen käyttäjille on luotava edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan, ei tänä päivänä toteudu kuntien toiminnassa. Sen vuoksi näen upeana sen, että kansalaisvaikuttamisohjelma on mukana hallitusohjelmassa. Ehkäpä sitä kautta saadaan myös vanhoihin piintyneisiin kuntakäytäntöihin lisää avoimuutta ja demokraattisuutta.

Mielelläni olisin nähnyt, että myös kuntapolitiikka olisi nostettu samanlaiseen asemaan kuin työllisyys-, yrittäjyys-, tietoyhteiskunta- ja kansalaisvaikuttamispolitiikkaohjelmat. Kyselen siis kunta- ja aluehallinto-ohjelman perään.

Hallitusohjelman sosiaalipoliittinen osuus on myös kohtuullisen hyvä. 1,12 miljardia euroa on varattu lisää epäkohtien korjaamiseen. Lapsilisiä ja eläkkeitä korotetaan. Erityisen merkittävänä näen vanhustenhuollossa ikääntyvän väestön kotona asumisen tukemisen. Toimenpiteinä hallitusohjelmaan on kirjattu muun muassa terveyttä edistävä kuntoutus. Samoin rintamamiesten ja sotainvalidien säännönmukaista kuntoutusta kehitetään. Se on tärkeää.

Tänä vuonna vietetään vammaisten vuotta. Hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus antaa erillisen vammaispoliittisen ohjelman. Toivon, että hallitus priorisoisi vammaisten vuoden kunniaksi vammaisten asiat ja ohjelma saataisiin eduskuntaan jo tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa hallitusohjelma on hyvä. Se antaa laajan liikkumavaran eri asioissa. Toteutuessaan maksimaalisesti se luo meille kestävämmän hyvinvointiyhteiskunnan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa hyvin halukkaasti on usein puhuttu kolmikannan puolesta, sen nimissä parttien puolesta, ja esitän tähän sen takia yhden kolmikannan: ammattiliitto Lääkäriliiton valtuuskunnan terveydenhuollon teesit sillä ajatuksella, että jos ne olisivat olleet pohjana, kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin, niin siitä varmasti olisi saatu paljon konkreettisempi ja sillä lailla koko Suomen väestöä paremmin hyödyttävä. Rohkenen olettaa, että useimmat näistä teeseistä ovat semmoisia, jotka jokainen puolue voi hyväksyä. Muutamista varmasti on vähän erimielisyyksiä. Nämä teesit jaetaan kahteen osaan. Ensimmäinen osa on "Yksilön oikeudet ja velvollisuudet", koska ilman tätä kaksinaisuutta ei asia tietenkään toimi, niin kuin sen pitäisi toimia.

Ensimmäinen kohta kuuluu: "Jokaisen velvollisuutena on huolehtia omasta terveydestään. Yksilön omatoimisuutta terveytensä vaalimisessa on kannustettava." Tämähän tarkoittaa ennalta ehkäisevää työtä, ja vaikka vasemmalla olevia edustajia ehkä vähän naurattaa, niin tätä asiaa ei pidetä Suomessa itsestäänselvänä, koska tämä teksti on kirjoitettu, niin kuin se olisi uutta.

Toisena kohtana sanotaan: "Jokaisella tulee olla tasavertainen mahdollisuus terveytensä edistämiseen sekä korkeatasoiseen tutkimukseen ja hoitoon." Aivan varmasti pitää paikkansa, mutta näin ei Suomessa tällä hetkellä ole. Jos kaikki olette tästä samaa mieltä myös hallituspuolueissa, miksi ei keskitetä enemmän huomiota niihin keinoihin, miten tämä tasa-arvo-ongelma, joka on ennen kaikkea alueellinen, hoidettaisiin kuntoon?

Kolmantena kohtana on seuraavaa: "Terveydenhuollon peruspalvelujen tulee olla kohtuullisessa ajassa jokaisen saatavilla maksukyvystä riippumatta. Näitä palveluita ovat lääkärin tarpeelliseksi katsomat, terveyden säilyttämiseen tai palauttamiseen tähtäävät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnot, tutkimukset ja hoidot." Hoitotakuu olisi tietenkin seuraava askel tästä eteenpäin. Edes sitä sanaa täällä ei sanota. Ministeri on kertonut, että se on Kansallisen terveysprojektin sisällä tulossa, hyvä niin, mutta varmasti olisi syytä kertoa, miten konkreettisesti hoitotakuu Suomessa toteutetaan. Se olisi ollut hallitusohjelman konkretiaa.

Samaten terveystaloustiede voisi tässä näyttää kyntensä. Koko sanaa ei hallitusohjelmassa edes mainita, vaikka sitä Suomessa on toki aika hyvin jo tehty, osaoptimointitutkimuksia ja muuta vastaavaa esimerkiksi Kuopion yliopistossa.

Jonoista haluaisin aivan konkreettisesti sanoa — se kuuluu tähän samaan kohtaan — että Suomessa on tällä hetkellä tiettävästi noin 142 000 potilasta jonossa. On pyritty siihen yleisten periaatteiden mukaan, että tammikuussa 2005 näistä pitäisi olla 82 000 potilasta poissa, leikattuina. Se on Kansallisen terveysprojektin yksi osaprojekti. Nykyisillä summilla jos lasketaan, niin pelkästään tämä tarkoittaa 400:aa miljoonaa euroa. Millä hallitus aikoo tämän toteuttaa, kun koko tälle ajanjaksolle Kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin on luvattu yhteensä 700 miljoonaa euroa? Nämä yhtälöt, ikävä kyllä, eivät toimi. Silti puhutaan pelkästään periaatteiden tasolla.

Neljäs kohta teesiluettelossa: "Potilaalla tulee olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa." Luulen, että kaikki tässä salissa olette samaa mieltä tästä ja nekin, jotka tätä kuulette. Haluaisin erityisesti tässä kuulla, onko sosialidemokraattinen puolue tästä eri mieltä, koska heidän toimintatapansa ja vaalipaneelissa käyttäytymisensä osittain vihjasi tähän suuntaan. Ruotsissahan näin on. Siellä voi potilas valita paikan, mihin hän menee hoidettavaksi. Siellä voi potilas käyttää hoitoseteliä mukana. Suomessa se ei ole vielä mahdollista. Siitä on kahden lääninhallituksen tulkinta vuosi sitten, viime kesältä. Miksi on näin? Miksi nämä periaatteet ovat epäselviä ja kuitenkin hallitusohjelmassa tämä teksti soljuu niin kuin näitä aiottaisiin selvittää? Koen tämän vähän inhottavaksi ristiriidaksi.

Samaten viides kohta sanoo: "Tutkimus ja hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa." Potilaan oikeus toisen lääkärin varmentamaan arvioon" — niin sanottu second opinion, joka ammattilaisille kertoo hyvinkin, mitä se tarkoittaa — "on turvattava." Täysin luonnollinen menettelytapa. Ei ole Suomessa turvattu tällä hetkellä edes tämäkään periaate.

Entä kohta kuusi: "Hoitavalla lääkärillä on itsenäinen oikeus päättää potilaan tutkimuksesta ja hoidosta." Toisin sanoen hän toimii asiantuntijana. Arvoisat kollegat, tämä ei tarkoita sitä, että hän on siinä roolissa rahakirstun vartija, vaan hän siinä roolissa on asiantuntija, kertoo päättäjille ja rahoittajille, mitkä ovat tarpeet. Rahoittajan tehtävä on sitten katsoa, miten rahoitus hoidetaan, mikäli asiantuntijan sanaan luotetaan.

Arvoisa puhemies! Jos nämä kuusi periaatetta, jotka koskevat oikeuksia ja velvollisuuksia, olisi otettu semmoisina kuin ne selkeällä suomen kielellä olen teille nyt yrittänyt kertoa, niin hallitusohjelma olisi ollut paljon helpompi kirjoittaa toisella tavalla, mutta paljon vaikeampi, paljon haastavampi, koska silloin sen olisi ollut oltava konkreettisempi. Tässä eräässä mielessä ollaan vähän älyllisesti epärehellisiä, kun näitä periaatteita ei pidetä itsestäänselvinä. Minä väitän, jos ei nyt kukaan ilmoittaudu, että näistä kuudesta kohdasta, jotka tässä luin, mikään puolue ei voi olla toista mieltä. Jos on, se olisi tosi mielenkiintoinen tilanne.

Sen sijaan toinen osa näitä teesejä, joka koskee terveydenhuollon rahoitusta ja palvelujen tuottamista, on tietysti sektori, josta varmasti on myöskin erimielisyyksiä. Mutta esimerkiksi ensimmäinen näistä kohdista on: "Terveydenhuollon vakaa rahoituspohja on turvattava sen toimivuuden ja jatkuvan kehittämisen takaamiseksi. Rahoituksen tulee perustua erilliseen käyttötarkoitukseltaan sidottuun rahoitusjärjestelmään." Eikö ole viisas periaate?

Voisin jatkaa näitä eteenpäin, ja tarkoitan tällä kaikella puheellani, hyvät kuulijat, sitä, että nykyisessä hallitusohjelmassa käytetään sanoja "periaate", "tavoite", "tarkastelu", "on tarkoitus", "selvitys", "lisätään", "parantaa", "hoitaa", "osoitetaan hankerahaa", mutta ei mitään konkreettista. Minusta se on suuri puute. Ymmärrän osittain, että konkretiaa on vaikea esittää, ja terveiden edustajien on helppo naureskella täällä salissa näille puheille, mutta potilaan osa on aivan toinen tässä. Suomalaiset potilaat ja suomalainen terveysjärjestelmä on sisältäpäin tilanteessa, joka on enemmän kuin huolestuttava. Se on 30 vuotta ollut kehittymättömänä kuntatyönantajan alla tilanteessa, joka ei jatkon suhteen, ikävä kyllä, lupaa hyvää.

Minä toivoin, että tässä ohjelmassa olisi konkreettisemmin tultu esille ja toimittu esimerkiksi niin, että olisi kerrottu tarkkaan, mitä Kansallinen terveysprojekti tulee pitämään sisällään vuosien 2003—2004 aikana. Minkä takia ikäihmisten ohjelmaa, ikääntymiseen liittyviä haasteita, ei selkeästi luetella? Epidemiologista tietoa Suomessa on vaikka kuinka paljon valmiina. Tulisi tietää, mitä seuraavat kaksi vuotta merkitsevät erilaisten hoitopaikkojen, hoitohenkilöstön kohdentamisen ja muun kannalta.

Lisäksi täällä käytetään termiä lääkäripula. Ei Suomessa ole lääkäripulaa. Suomessa on avoimia virkoja, lääkärit kohdentuvat väärin, osa sairaanhoitajista kohdentuu väärin, hoitohenkilökuntaa on tarpeeksi. Meillä ei ole koskaan ollut niin paljon toimijoita ja tietäjiä tällä alalla. Terveysvaaleista oli kysymys, mutta ikävä kyllä se ei minusta hallitusohjelmassa näy ollenkaan niin jämäkästi kuin sen pitäisi näkyä. Täällä on hyviä asioita, mutta ne on sanottu liian pehmeästi. Se jättää toteutumisen varaa moneen suuntaan, mutta sairauksissa on yksi ainoa suunta, joka on toimiva, ja se on näiden sairauksien hoito eikä mikään muu.

Vammaispolitiikasta sanoisin tähän loppuun monen muun edustajan tavoin, että vaikka on vammaisvuodesta vielä kysymys, kansainvälisestä vammaisvuodesta, täällä ainoastaan sanotaan kehitettävän vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää ja tulkkipalvelua. Se olisi aika, arvon puhemies, nostaa subjektiivisten oikeuksien tasolle pelkästään sen takia, että vaikeavammaisten osuus Suomessa on niin vähäinen, että heidän poliittinen painoarvonsa on niin pieni, että heidän oikeutensa eivät toteudu muuten kuin subjektiivisilla oikeuksilla. Se on itse asiassa masentavaa, mutta meidän huono hallintokäytäntömme ei turvaa heille oikeuksia muuta tietä. Siihen kuuluvat mukaan myöskin tulkkipalvelut. On hyvä tietysti, että vammaispoliittinen selonteko tehdään, mutta sen pitäisi olla toimivampi. Edellinen vammaispoliittinen selonteko, joka täällä oli, turhautti kolmatta sektoria, vammaisliikettä, hyvin suuressa määrin. Toivon, että kun hallitus nyt tuo uuden selonteon, se on semmoinen, että vammaisyhdistykset, -järjestöt ja koko vammaisliike voivat sitä ihastellen ja ylpeinä kuunnella.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Keskityn puheenvuorossani hallitusohjelman talouspoliittisiin linjauksiin ja haasteisiin. Bruttokansantuotteen kasvu on jäämässä jo kolmatta vuotta varsin vaatimattomaksi, tämän vuoden kasvuarviot kun liikkuvat 1,5—2 prosentin paikkeilla. Vientikysyntä on hiipunut erityisesti perinteisillä, kansainvälisestä talouskehityksestä riippuvilla toimialoilla. Myös investoinnit ovat supistuneet. Talouden kasvu onkin nyt kotimaisen kysynnän varassa. Onneksi kuluttajien luottamusta omaan talouteensa ovat vielä pitäneet yllä vakaa tulokehitys, alhainen korkotaso sekä kohtuullinen työllisyyskehitys.

Työllisyyskehitys on todellakin pitkään jatkuneesta matalasuhdanteesta huolimatta pysynyt yllättävän hyvänä, tosin varsin kaksijakoisena. Työllisyys on heikentynyt selvästi teollisuudessa, erityisesti metalliteollisuudessa, mutta työpaikkojen lisääntyminen palvelualoilla on kyennyt kompensoimaan teollisuudessa menetetyt työpaikat. Vasta aivan viime aikoina työttömyys on alkanut hieman kohota ainakin Tilastokeskuksen laskentatavan mukaan.

Työllisyys onkin lähivuosien talouskehityksemme kannalta suurin huolemme. Hallitusohjelmassa on mielestäni aivan oikein nostettu työllisyyden kohentaminen ja työttömyyden vähentäminen ykkösasiaksi. Tavoitteena on työllisyyden parantaminen 100 000 hengellä hallituskauden aikana. Tämän tavoitteen tekee erityisen haasteelliseksi se, että ainakaan hallituskauden alkuaikoina ei ripeä talouskasvu tule avittamaan työllisyyskehitystä. Vaikka viimeaikainen työttömyyden hienoinen nousu saattaakin jäädä lyhytaikaiseksi, pidän tarpeellisena, että työllisyyskehitystä käännetään positiiviseen suuntaan myös omin toimin eikä jäädä odottelemaan kansainvälisen talouden käännettä.

Mielestäni uusi hallitus onkin aivan oikeaoppisesti lähtenyt siitä, että vielä tämän kevään aikana annetaan työllisyyslisäbudjetti, jolla aikaistetaan työllisyyttä parantavia julkisia hankintoja ja investointeja ja ryhdytään toteuttamaan veronkevennyksiä etupainotteisesti. Me tarvitsemme edelleen suhdannepolitiikkaa ja erityisesti oikea-aikaista suhdannepolitiikkaa. Meillä on lähimenneisyydestä kaksi huonoa esimerkkiä vääränlaisesta suhdannepolitiikasta: Holkerin hallitus höllensi finanssipolitiikkaa korkeasuhdanteessa, kun taas Ahon hallitus kiristi finanssipolitiikkaa laskusuhdanteessa. Molempien olisi pitänyt tehdä päinvastoin. Lipposen hallitukset toimivat tässä suhteessa johdonmukaisemmin. Erityisesti edellisen hallituksen loppukauden veronkevennykset olivat oikea-aikaisia. Tällaista oikea-aikaista suhdannepolitiikkaa odotan myös Jäätteenmäen hallitukselta. Nyt tarvitaankin rohkeita panostuksia teollisuuden tuotantokapeikkojen poistamiseen, julkisten investointien lisäämiseen ja osaamisperustan vahvistamiseen. Nämä ovat panostuksia kilpailukykymme ja taloutemme perustan vahvistamiseksi, ja näitä voidaan tehdä vaikka velkaa väliaikaisesti lisätenkin.

Työllisyyteen liittyvä haaste on myös siinä, että vaikka suhdannetilanne uskoakseni vähitellen parantuukin ja vaikka työllisyys lähteekin nousuun, tilanteen paraneminen ei välttämättä kosketa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, työttömyyden niin sanotun kovan ytimen muodostavia pitkäaikaistyöttömiä. Mielestäni onkin hyvä, että hallitus on sisällyttänyt ohjelmaansa näiden ihmisten tilanteen kohentamisen. Parhaiten näiden ihmisten työnsaantimahdollisuuksia voidaan parantaa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteillä, tukityöllistämisellä ja koulutuksella.

Pidän myös tärkeänä, että tulevat veroratkaisut tukevat työllisyyttä. Hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että veroperusteita voidaan keventää vähintään 1,12 miljardilla eurolla. Jotkut tahot ovat tässäkin salissa pitäneet tätä tasoa vaatimattomana. Mielestäni tässä talouden tilanteessa tämä on riittävä määrä. Jos talouden tilanne myöhemmässä vaiheessa mahdollistaa suuremmat kevennykset palvelujen kehittämistä vaarantamatta ja valtionvelkaa lisäämättä, tehtäköön sitten niin.

Tuloveronkevennyksen kohdentaminen pieni- ja keskituloisiin, arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi, työvaltaisten palvelujen arvonlisäveron huojentaminen sekä sukupolvenvaihdosten edistäminen veronhuojennuksin ovat työllisyyden kannalta hyviä kohdennuksia.

Uuden hallituksen tehtävänä on myös kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden palvelujen, erityisesti terveyspalvelujen, puutteiden korjaaminen. Nämä toimenpiteet lisäävät myös työpaikkoja. Tilanne on vaan se, että mitä enemmän panostetaan palvelujen parantamiseen, sitä vähemmän meillä on tilaa veronkevennyksille. Hallitusohjelma on mielestäni veronkevennysten ja palveluihin panostamisen osalta kohtuullisen hyvässä tasapainossa.

Työllisyyden parantaminen edellyttää myös, että me panostamme entistä voimakkaammin yrittäjyyteen ja erityisesti pienten yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Ilman yrityskannan selkeää kasvua ei hallitusohjelman työllisyystavoitetta tulla saavuttamaan. Odotankin, että hallitusohjelmaan sisältyvä, varsin yleisellä tasolla oleva yrittäjyyden politiikkaohjelma nopeasti tarkentuu ja käynnistyy.

Arvoisa puhemies! Lopuksi puutun lyhyesti pariin yksityiskohtaan. Kuntapolitiikassa on tarkoitus tehdä koko vaalikauden kattava valtion ja kuntien välinen peruspalveluohjelma. Ohjelma on tarpeen, sillä tämä tuo pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta kuntakentälle. Pidän myös tärkeänä, että jatkossa kunnilla säilytetään jonkinlainen siivu yhteisöverontuotosta. Hallitusohjelman mukaan nykytasoinen osuus säilyy ainakin vuoteen 2005 saakka.

Yhteisövero-osuus on tärkeä mielestäni elinkeinopoliittisena kannustimena. On perusteltua, että ne kunnat, jotka panostavat yritystoiminnan kehittämiseen, saavat myös vastinetta. Toivonkin, että erityisesti ministeri Manninen huolehtii siitä, että kunnilla jatkossakin tulee säilymään jonkinlainen osuus yhteisövero-osuudesta.

Hallitusohjelmassa maininnan arvoisena pidän myös sitä, että siinä otetaan kantaa suomalaisten telakoiden kilpailukyvyn turvaamiseen. Pidän tärkeänä, että suomalaiset telakat voivat kilpailla tasavertaisesti muiden maiden telakoiden kanssa. On hyvä, että myös meillä varaudutaan samanlaisiin tukimekanismeihin kuin muissakin Euroopan unionin maissa. Tarvitaan toki muitakin telakkateollisuuden toimintaedellytyksiä parantavia toimia. Tärkeää on mielestäni myös se, että suomalaisen merenkulun jatkuvuus turvataan tonnistoverolainsäädäntöä kehittämällä sekä Euroopan unionin sallimilla tukimuodoilla.

Ben Zyskowicz /kok:

Herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Oppositiostakin on syytä aluksi todeta, että pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja muutkin ministerit ovat tarmokkaita naisia ja miehiä, jotka tekevät parhaansa isänmaamme hyväksi. Niinpä Jäätteenmäen hallituksen ohjelma pitää sisällään toinen toistaan parempia ja kauniimpia asioita. Kaikkea hyvää tavoitellaan, edistetään, parannetaan ja ennen kaikkea selvitetään ympäripyöreästi ja epämääräisesti. Pääministeri Jäätteenmäki sanoi esitellessään uuden hallitusohjelman tasavallan presidentille, että "oli paikallaan sopia mahdollisimman tarkasti uuden kumppanuutemme tavoitteista". Kun tässä ohjelmassa on asiat siis sovittu mahdollisimman tarkasti, olisi ollut mielenkiintoista nähdä se Säätytalon epämääräisempi versio. Miltäköhän se olisi mahtanut näyttää?

Uuden hallituksen keskeinen tavoite on parantaa työllisyyttä. Hallitus lupaa lisätä työllisyyttä vähintään 100 000 hengellä. Tämä on muuten selvästi matalampi tavoitetaso, kuin mihin kaksi edellistä hallitusta ovat yltäneet. Lipposen hallituksethan loivat yhteensä noin 300 000 uutta työpaikkaa. Hallitus on lisäksi saanut edeltäjältään erinomaisen talouspoliittisen perinnön. En tiedä, milloin viimeksi jokin hallitus Suomessa olisi voinut aloittaa työnsä näin vahvalta pohjalta.

Suomen Kuvalehti ilmaisi pääkirjoituksessaan 11.4. asian seuraavasti: "Uudella hallituksella on hyvät edellytykset ryhtyä työhön maailman levottomuudesta huolimatta. Vaikka ajan epävarmuus on jälleen tänä vuonna saanut ennustajat heikentämään arvioitaan talouden kehityksestä, Suomella on nyt käytössään puskuria, jota päätettiin rakentaa pahanpäivän varalle. Vaihtotaseen ylijäämä on korkealla tasolla, ulkomaanvelka hyvässä hallinnassa, kansainvälinen kilpailukyky kunnossa, kotimainen korkotaso huippualhainen ja tavallisten kansalaisten luottamus tulevaisuuteen korkealla. Täytyy olla erityisen lahjaton, jos kykenee tällaisen tilanteen turmelemaan."

Lehden esittämästä vähemmän mairittelevasta arviosta huolimatta ennustan, että Anneli Jäätteenmäen punamultahallitus tulee ilman huomattavaa kansainvälistä vetoapua epäonnistumaan keskeisimmässä tehtävässään eli 100 000 uuden työpaikan luomisessa. Hyvää tahtoa ei hallitukselta puutu. Yksi kuitenkin puuttuu ja sen mukana kaikki, ja nyt en tarkoita Paavo Lipposta. Tarkoitan sitä, että hallitukselta puuttuu politiikka ja toimenpiteet riittävän talouskasvun aikaansaamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Kun ei ole riittävää talouskasvua, ei työllisyys parane luvatulla tavalla eikä näin ollen myöskään peruspalveluja, kuten terveydenhoitoa, koulutusta ja kansalaisten turvallisuutta, voida kohentaa siten kuin kokoomus edellyttää ja hallituspuolueetkin lupasivat.

Onko talouskasvu todellakin näin tärkeässä asemassa? On, vaikka se ei ainakaan ennen vaaleja näyttänyt olevan kaikille keskeisille päätöksentekijöille selvää. Silloinen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki sanoi keskustan vaaliohjelmasta, yhdestä niistä, Satakunnan Kansassa 19.1. seuraavaa: "Omassa ohjelmassamme ei luvata mitään, jota ei pystytä toteuttamaan. Se toteutuu vaikka nollakasvulla." Myöhemmin hän vahvisti, että kyseessä ei ollut painovirhe tai lehden väärinkäsitys, vaan aito lainaus hänen puheestaan. Käsittämätön ja pöyristyttävä lausunto, joka kertoo paljon joko antajansa suhtautumisesta kuulijoidensa ymmärryskykyyn tai, mikä ehkä vielä pahempaa, hänen omasta talouspoliittisesta ajattelustaan. Mistä tällainen kaiken talouspoliittisen tietämyksen vastainen ajattelu voi olla peräisin? Missä sitä esiintyy?

Anneli Jäätteenmäen poliittinen kummisetä päätoimittaja Kari Hokkanen kirjoitti Ilkan pääkirjoituksessa 4. helmikuuta seuraavaa: "Tietenkin talouskasvun jatkuminen tai palkkaverotus ovat tärkeitä asioita, koska yhteisen jaettavan määrä riippuu niistä. Mutta sittenkin tärkeämpää on, kuinka jakovara kohdennetaan." Siis: "Sittenkin tärkeämpää on, kuinka jakovara kohdennetaan." En ymmärrä, mitä kohdennetaan oikeudenmukaisemmin, jos ei ole mitään uutta, mitä kohdentaa. Jaetaanko olemassa oleva omaisuus uudelleen? Se sopisi varmasti esimerkiksi Skp:lle, mutta sopiiko se Hokkaselle?

Onneksi hallitusohjelmaneuvotteluissa oli kuitenkin läsnä riittävästi talouspoliittista asiantuntemusta, jotta kaikki neuvottelijat tulivat vakuuttuneiksi taloudellisen kasvun välttämättömyydestä. Hallitusohjelma toteaakin yksiselitteisesti: "Hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua koko vaalikauden ajan." Voikin sanoa, että taloudellisen kasvun välttämättömyys on mukana punaisena lankana läpi koko hallitusohjelman. Mutta kuten totesin, hyvä tarkoitus ei riitä, kun määrätietoinen politiikka riittävän talouskasvun aikaansaamiseksi puuttuu.

Mitä sitten olisi tarvittu? Lyhyesti sanottuna:

1) Vahvaa yrittäjyyden tukemista lukemattomien yrittäjyyttä koskevien pyöreiden kirjausten, ohjelmien ja selvitysten sijaan. Millä sivulla hallitusohjelmassa on konkreettisesti ja lopullisesti sovittu keinot yrittäjyyden edistämiseksi? Suomi todellakin tarvitsee lisää yrittäjyyttä ja lisää yrittäjiä, mutta ainoa varma asia, jonka hallitusohjelma yrittäjille lupaa, on osinkoverotuksen kiristäminen. Tämä hanke luo jo tällä hetkellä sellaista epävarmuutta, joka vaikeuttaa yrittäjien toimintaa ja työllistämistä.

2) Rakenteellisia uudistuksia ihmisten työuran pidentämiseksi ja työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Hallitusohjelma kyllä kertoo, että näitä asioita valmistellaan yhdessä eri etujärjestöjen kanssa ja vuoden 2004 loppuun mennessä. Sitä hallitusohjelma ei kuitenkaan kerro, mikä on hallituksen näkemys tarvittavista toimenpiteistä.

3) Järkevää veropolitiikkaa, jolla tuetaan kansalaisten ostovoimaa, työllistämistä ja työn tekemistä. Työnteon tulee aina kannattaa. Ennen vaaleja päähallituspuolueet pelottelivat kansalaisia, että työnteon verotuksen keventäminen murentaisi hyvinvointipalveluja. Tähän nähden on tietysti mielenkiintoista ja mieluista huomata, että hallitus aikoo ensi töikseen jo lisäbudjetissa keventää tuloverotusta ja vielä poikkeuksellisesti kesken vuoden. Eipä olisi uskonut, että hallituspuolueilla on näin kova kiire heikentää kansalaisten arvostamia peruspalveluja, vai olisiko sittenkin kyse siitä, että verotuksen keventämisellä tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä ja näin itse asiassa luodaan edellytyksiä julkisten peruspalvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen? Juuri tätähän me sanoimme jo ennen vaaleja. Hyvä, että vastustamanne kokoomuksen ajattelu kelpaa teille edes vaalien jälkeen. Tosin olen huomannut ed. Lahtelan puheenvuoroista, että hän ei ymmärrä tätä asiaa vieläkään. On kuitenkin turha kuvitella, että hallituksen aikomilla alennuksilla on riittävä kasvua ja työllisyyttä edistävä vaikutus. Ellei hallitus ole tässä suhteessa myöhemminkään valmis tuntuviin ratkaisuihin, ei ole myöskään syytä odottaa tai olettaa tuntuvia myönteisiä tuloksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen hyville esityksille annamme täällä eduskunnassa vilpittömän tukemme. Samalla vaadimme ja vahdimme silmä tarkkana sitä, että hallitusohjelmassa yrittäjyyden edistämisestä ja peruspalveluiden kehittämisestä annetut lupaukset toteutetaan. Pidämme huolta myös siitä, että lapsiperheet saavat muutakin kuin kauniita sanoja. Aiomme myös ärhäkkäästi ja jatkuvasti muistuttaa hallitusta ja hallituspuolueiden kansanedustajia rikotuista ja petetyistä vaalilupauksista. Nehän loistavat poissaolollaan tässä ennätyspitkässä hallitusohjelmassa.

Missä on kansaneläkkeen pohjaosa palauttaminen, ministeri Hyssälä? Missä ovat alueelliset verokannustimet, ministeri Manninen? Missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen, ministeri Pekkarinen? Missä on lapsilisien sitominen indeksiin, ministeri Karpela? Missä on Helsingin ja muiden kuntien osuuden lisääminen yhteisöveron tuotosta, pääministeri Jäätteenmäki ja ministeri Haatainen?

Näihin kysymyksiin, arvoisa puhemies, palaamme vielä lukemattomia kertoja, mutta jo nyt haluan ilmoittaa, että oppositio tulee tarjoamaan teille, arvoisat ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat, monen monta tilaisuutta äänestää kansalaisille antamianne vaalilupauksia vastaan.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz käytti monilta osin oppositioedustajana ihan ansiokkaan puheenvuoron, mutta kuitenkin haluan yhteen asiakokonaisuuteen puuttua. Kokoomus on ollut hallitusvastuussa kuusitoista vuotta, ja nyt tätä hallitusta joudutaan käynnistämään nimenomaan yrittäjyyden vahvistamisen näkökulmasta. Sen vuoksi koin aika kohtuuttomana sen kritiikin, minkä ed. Zyskowicz osoitti nimenomaan hallitusohjelman yrittäjyysosuuteen. Voidaan kiistattomasti sanoa, että meillä on käsillä Jäätteenmäen hallitusohjelma, jossa erityinen paino on yrittäjyyden edistämisellä, jopa yrittäjyyden suosimisella.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjät muisti jo 15.4 hyvää: "Suomen Yrittäjien keskeiset tavoitteet ovat hyvin mukana yrittäjyysohjelmassa. Yrittäjyys on keskeinen osa hallitusohjelmaa ja myös yksi neljästä politiikkaohjelmasta - -." Näin sanoo Suomen Yrittäjät omassa muistiossaan. Riittäköön tämä pieneksi kommentiksi niille epäilyille, joita ed. Zyskowicz esitti ohjelman yrittäjyyttä koskevasta osasta.

Verotuksesta: Täällä sekä ed. Vapaavuori ja vähän myöskin ed. Zyskowicz ja monet muut ovat kantaneet huolta siitä, onko Suomi riittävän kilpailukykyinen maa esimerkiksi Viron rinnalla, Viron naapurina. Hallitus on päättänyt siitä, että se laskee yhteisö- ja pääomaverokantaa osana niitä muita ratkaisuja, mitä tässä on. Yritysten kannalta, eikö niin, niitten kansainvälisten yritysten kannalta tärkeätä on se, mikä on yhteisö- ja pääomaverokanta Suomessa, eikö niin? Osinkojen verolle laittaminen ... (Puhemies koputtaa)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Annan tunnustusta siitä, että luulen, että tämä on kaikista Suomen historian hallitusohjelmista se, jossa eniten on yrittäjyydestä mainittu. Mielestäni se on hyvä asia. Se, mitä peräänkuulutin tuossa puheenvuorossani ja mitä peräänkuulutan tässä ja nyt, on se, että nämä hallitusohjelman monet kirjaukset yrittäjyydestä todellakin muodostuisivat käytännön teoiksi, käytännön toimenpiteiksi yrittäjyyden edistämiseksi.

Mitä verotukseen tulee, ministeri Pekkarinen, on ensin nähtävä se kokonaisuus, jolla yritysverotusta ollaan uudistamassa, ennen kuin olen valmis antamaan kiitosta sille, että yritysverokantaa ollaan alentamassa. Kuten ministeri Pekkarinen erinomaisen hyvin veroasiantuntijana tietää, esimerkiksi veropohjan laajuus, muun muassa poistojärjestelmä, vaikuttaa keskeisesti siihen, mikä on todellinen seuraus aikomastanne yritysverouudistuksesta.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle haluaisin tuoda tästä Suomen Yrittäjät ry:n muistiosta myöskin nämä huonot puolet esille. Ministeri Pekkarinenhan omassa puheenvuorossaan nosti esille vain nämä pluspuolet. Huonoa tämän muistion mukaan on muun muassa se, että "finanssipolitiikassa verotuksen keventäminen jäänyt aivan liian vähäiseksi. Ohjelmassa verotusta kevennetään vain noin neljäsosalla siitä, mihin Suomen Yrittäjät ja Sailaksen työryhmä ovat pyrkineet". Täällä sanotaan myöskin aivan selkeästi, että "liian paljon keskeisiä asioita on siirretty jatkoselvittelyyn. Tällaisia asioita on mm. matalapalkkaporrastuksen toteuttamistapa ja rahoitus". Eikö niin, ministeri Pekkarinen?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Zyskowiczille temperamenttisesta ja hyvästä puheenvuorosta. Tuo kertoo ja lupaa paljon edessä olevaa oppositiokautta silmällä pitäen.

Pari kommenttia ensinnäkin tähän yrittäjien paperiin liittyen. On ihan totta se, mitä ed. Tiura täällä sanoi. Myöskin nämä huonot puolet Suomen Yrittäjien mielestä tästä samasta paperista löytyvät. Mitä tulee kuitenkin Holm—Vihriälä-malliin, vielä kertaalleen, se on kuitenkin kirjattu hallitusohjelmaan. Sitä aiotaan toteuttaa, ja olen ymmärtänyt, että siinä jos missä kokoomuksen, siis opposition, ja keskustan, siis hallituspuolueen, edustajien näkemykset ovat yhtyneet hyvin pitkälti. On tarkoitus lähteä toteuttamaan tuota uudistusta jo vuonna 2004. Se on sanottu hallitusohjelmassa. Mutta jos joku asia vaatii kaiken hyvän valmistelun jälkeen, mitä Holm ja Vihriälä ovat tehneet, kumminkin lisäselvitystä, niin takaan ja myönnän ja tunnustan, että tämä asia kyllä vaatii lisää selvitystä. Se siitä.

Mitä tulee muihin tähän paperiin kirjattuihin kohtiin, luen ääneen nyt vielä, kun ruvettiin siteeraamaan Suomen Yrittäjien paperia, kuitenkin kaksi kohtaa, koska niistä on varsinkin toisessa tärkeä viesti. Tässä sanotaan Hyvää-kohdassa: "Kirjaus siitä, että pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotus ei kiristy." Näin, eikö niin, ed. Tiura? Me luemme varmaan samaa paperia. Niin tässä sanotaan. Edelleen tässä sanotaan Hyvää-kohdassa: "Yrittäjien sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään ja arvonlisäverotuksen alarajan liukuvuus toteutetaan." Näin. Nyt on luettu tämän paperin ydinkohdat, ja mielestäni se, mitä tässä plussalle on kirjattu, on aika tärkeää ja aika merkittävää sanottua.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä muutaman sanan kajota tähän verouudistuksen kokonaisuuteen, ennen kaikkea siihen, mikä koskee yhteisö- ja pääomaverojärjestelmän uudistamista ja osinkoverojärjestelmän uudistamista.

Täällä on monessa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota siihen, ennen kaikkea ed. Vapaavuori puhui minusta hyvin ansiokkaasti siitä, kuinka on tärkeätä se, että Suomi on kilpailukykyinen maa yritysten sijoittua tänne. Tämä kilpailukyky — täällä on erinomaisia yritysjohtajia — varmaan johtuu monesta eri tekijästä, mutta yksi tekijä erityisesti verokilpailun näkökulmasta on se, mikä on Suomessa yhteisö- ja pääomaverokanta. En sano vain yhteisöverokanta, vaan sanon yhteisö- ja pääomaverokanta. Minun mielestäni niiden eriyttäminen ei ole paikallaan eikä perusteltua, eikä hallitus niitä myöskään ohjelmassaan lupaa ja edellytä vaan pitää ne yhdessä, tarkastelee niitä yhtä aikaa, yhteisö- ja pääomaverokantaa.

Hallitus lupaa tässä ohjelmassaan, veropoliittisessa osassa, sen kokonaisuudessa, sen että niiden verotuksen kiristämispäätösten jälkeen, joita ed. Zyskowicz muitten mukana oli kannattamassa, joiden puolesta äänestämässä, nyt alkavalla vaalikaudella on tarkoitus keventää Suomen yhteisö- ja pääomaverokantaa. Siihen kilpailutilanteeseen nähden, siihen haasteeseen nähden, mikä muun muassa Viro on tuossa etelässä paljon alempine prosentteineen, Ruotsi tuossa lännessä efektiivisen verokannan osalta alentuvine verokantoineen, mitä sieltä meille haastetta tulee, on aivan oikea suunta, minkä hallitus suuntana tässä sanoo. Hallitus ei sano, kevennetäänkö yhdellä prosenttiyksiköllä vai kahdella prosenttiyksiköllä, mutta se sanoo suunnan: kevennetään.

Se on totta, että jonkun verotus kiristyy. Keiden verotus kiristyy? Silloin, kun luovutaan täydellisestä avoir fiscal -järjestelmästä ... Muuten koko maailmasta ei löydy monta maata, missä se on täydellisenä tällä hetkellä. Lausukaapa ääneen, missä on täysin puhdas yhtiöverohyvitysjärjestelmä. Ei niitä maita muuten juuri maailmassa enää ole. Niitä oli taannoin. Luultiin, että maailma ottaa tällaisen verosuunnan, mutta eipä ottanutkaan. Nekin maat, jotka astuivat sille tielle, ovat astuneet takaisin. Ruotsi, Norjakin, ei ole täydellisessä yhtiöverohyvitysjärjestelmässä sekään enää, ja eräät muut maat — kovin monet eivät muuten menneetkään siihen mukaan — ovat ottaneet askeleen takaisin tässä.

Ketkä siis, jos luovutaan täydellisestä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, ketkä siinä sitten veroa maksavat? Siinä maksavat veroa ne, jotka saavat noita osinkotuloja, senhän me kaikki tiedämme. Ne maksavat veroa lisää. Onko se väärin? Onko väärin se, kun joku saa 10 miljoonaa tai enemmän vuodessa osinkotuloja, että sen lisäksi, että yhtiön päässä on nyt lasketulla verokannalla, mikä se onkin, se tuleva verokanta, pidätetty ensin yhtiössä veroa siitä osingosta, onko väärin, että myös se osingon saaja itse maksaa muutaman prosentin siitä veroa? Välttämättä ei, ainakaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta eikä myöskään kilpailukyvyn näkökulmasta eikä myöskään eurooppalaisten sijoittajien tai maailmanlaajuisesti katsoen sijoittajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Juuri tästä syystähän EY-tuomioistuin on pannut luupin alle Suomen verojärjestelmän.

Kun saksalainen sijoittaa Nokiaan ja kun suomalainen sijoittaa Nokiaan, miten tällä hetkellä järjestelmä kohtelee? Kun Nokia maksaa siitä osingosta ensin yhteisöverokannan mukaisen veron, sen jälkeen se osinko menee, kun vero on pidätetty, sille saksalaiselle. Miten saksalaiselle käy? Hän joutuu omassa maassaan maksamaan lisäksi siitä veroa. Miten suomalaiselle käy? Täsmälleen samanlaisen potin on suomalainen sijoittanut Nokiaan, ja Nokia pidättää samalla tavalla veroa siitä. Miten käy suomalaisen osingonsaajan? Hän ei maksa penniäkään siitä veroa. Tämä on ero saksalaisen ja suomalaisen kohtelun välillä, ja tähänhän EY-tuomioistuin on silmänsä ennen kaikkea iskenyt, ei siihen, että Suomessa on 29 prosentin verokanta. Ei se ole niin alhainen, että sillä jotenkin kilpailua häiritään, ei ollenkaan, vaan äsken kuvaamassani ilmiössä on se ydin, minkä takia Suomen verojärjestelmä on näiltä osin luupin alla.

Kun tähän järjestelmän rukkaukseen hallitus aikoo mennä, kiistatta tulee esille kysymys, mitenkäs käy näiden pienten yritysten osalta, jotka jakavat osinkoa omistajalleen, erityisesti tällaisten pk-yritysten osalta? Ellei jotain järjestelyjä näihin tapauksiin, aktiivisesti yrityksessä toimimiseen perustuvaan omistajuuteen liittyviin pk-yrityksiin, ellei jotain järjestelyjä tehtäisi verotuksen kiristymisen ehkäisemiseksi, kävisi juuri niin kuin täällä kokoomuksen edustajat ovat varoittaneet: yrittäjyyttä alettaisiin verottaa tuntuvasti enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu, ja tämä ei meidän mielestämme ole oikein. Me sanoimme sen ennen vaaleja, että me emme hyväksy sellaisia järjestelyjä, jotka johtavat tavallisten pk-yritysten verotuksen kiristämiseen. Tällainen lukko on hallitusohjelman verokohtaan kirjoitettu. Siellä sanotaan, ettei pk-yritysten eikä niiden maksamien osinkojen verotusta kiristetä nykyisestä. Eikö niin? Näin siellä sanotaan.

Sitten voi aina epäillä sitä, että jos ne mokomat kuitenkin tekevät sen, että eivät pidä tästä lupauksesta kiinni. Täällä silloin, kun pääministeri esitteli ohjelman, ed. Soininvaara oli muistaakseni monta kertaa tiukkaamassa sitä, miten sitten käy, jos kuitenkin hallitus tästä antaa periksi jnp. Minä voin ainakin omalta osaltani luvata ja uskon, että hallitus sitoutuu tähän. Tämä asia, jos mikä, puitiin erittäin tarkasti läpi hallitusneuvottelujen yhteydessä. Tässäkin salissa istuu yksi edustaja, joka oli sitä puimassa hyvin tarkkaan läpi ja jonka sitoutumista tähän asiaan erittäin vahvasti arvostan, SDP:n puoluesihteeri. Me olemme sitoutuneet tähän periaatteeseen ja aiomme pitää siitä kiinni. Ei yhteisesti erittäin tarkasti rakennettua venettä, jolla aiotaan soutaa vaikeankin veden ylitse, ei sitä lähdetä horjuttelemaan eikä heiluttelemaan. Uskon, että tämä henki on meidän koko porukan keskuudessa.

Arvoisa puhemies! En enää palaa niihin muihin verotukseen liittyviin ja erityisesti pk-yritysten kannalta tärkeisiin uudistushankkeisiin. Ne ovat sen suuntaisia, että ne auttavat pk-yritysten sekä starttia, liikkeellelähtöä, että eräät niistä toimista erityisesti kohdistuvat palvelualojen pk-sektoriin. En usko, että esimerkiksi ed. Zyskowicz hyväksyi viime vaalikaudella sitä, että hänen oman ryhmänsä ministeri Niinistö ei hyväksynyt Suomea mukaan EU:n toteuttamaan palvelualojen arvonlisäverokokeiluun, alemman arvonlisäverokannan kokeiluun. Olen aivan varma, että ed. Zyskowicz oli pohjimmiltaan toista mieltä kuin ed. Niinistö. Nyt tämä hallitus on päättänyt siitä, että kun se ovi seuraavan kerran avautuu, muuten ensi vuonna, niin Suomi pyrkii siitä ovesta sisään näiden tiettyjen palvelualojen kanssa pyrkien saamaan niille alemman arvonlisäverokohtelun.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän Pekkarisen ansiokkaan luennon jälkeen ei voi olla muuta kuin sanaton. Tässä tuli pikaoppitunti meidän yhteisövero- ja pääomaverojärjestelmästämme.

Kun kokoomus on tässä salissa kovasti arvostellut uutta hallitusohjelmaa konkretian puutteesta ja selvitysten määrästä, niin kehottaisin kaikkia oppositiopuolueita lukemaan sekä edellisen että vuoden 95 hallitusohjelman, jotka eivät myöskään kyllä hyvin konkreettisia asioita kaikilta osin sisällä. Niissä on erittäin lyhyitä, tiiviitä, nasevia lauseita, jotka eivät kyllä yhtään sen enempää välttämättä kuvaile asioita tai lupaa asioita, kuin mitä tässä uudessa hallitusohjelmassa nyt on luvattu selvittää tai konkretisoida tulevalla hallituskaudella. Kehottaisin siis palaamaan myöskin näihin aikaisempiin ohjelmiin ja vähän vertailemaan, mitä tässä tulevassa tullaan tekemään.

Mielestäni on erittäin hyvä asia, että hallitus aikoo selvittää monia asioita. Toki sitä kritiikkiä, jota selvitysten määrästä tulee, täytyy hallituksen sietää. Myöskin itse sen kritiikin jaan, että ehkä muutama selvityskohta olisi voinut jäädä vähemmälle ja olisi voitu tehdä hallitusneuvotteluissa konkreettisempia päätöksiä linjauksista, mutta aina se ei ole mahdollista.

Hallitus aloittaa työnsä hyvin haastavana aikana, jolloin joka viikko näemme monenlaisia toimenpiteitä työelämässä, lomautuksia, irtisanomisia, joita tapahtuu, jotka eivät tietenkään mieltä ylennä ja hallitustaipaleen alkumetreihin millään tavalla myötävaikuta. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että hallitus ottaa voimakkaasti ohjat käsiinsä heti alkumetreillään. Erityisen merkityksellistä on se, että nyt etupainotteisesti lähdetään työllisyyssatsauksiin ja tekemään sellaisia työelämän uudistuksiakin, jotka saavat aikaan dynaamisia vaikutuksia työelämässä ja yhteiskunnassamme ja taloudessa.

Ohjelmaan sen verran palaisin, kun olin tuolla hallitusneuvotteluissa mukana itsekin, ja arvioisin niitä osa-alueita, joissa hallitus tulee varmastikin hyvin yksituumaisesti esiintymään. Ne löytyvät ennen kaikkea täältä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU-asioiden tiimoilta, tasa-arvon osalta, varmastikin aluepolitiikan, asumisen, kuntapolitiikan osalta. Koulutus- ja kulttuuripolitiikassa, jossa itse olin hallitusneuvottelijana, me löysimme erittäin hyvin yhteiset linjaukset kaikkien kolmen hallituspuolueen kesken.

Ne erot ja erottavat tekijät, joissa meillä varmasti näitten selvitysten myötä myöskin suuremmat haasteet tulevat olemaan, liittyvät sosiaalipolitiikkaan, työelämäkysymyksiin, vero- ja työllisyyspolitiikkaan ja maaseudun kehittämisasioihin. Näissä niitä selvityksiä on kaikkein eniten.

Koulutuksen osalta olen erittäin tyytyväinen siihen, että meillä on yhteinen arvopohja, yhteiset päämäärät, koko koulutus- ja kulttuuripolitiikan sektorilla. Opetuksen maksuttomuus tulee säilymään. Tästä on keskusteltu erittäin paljon takavuosina, pitäisikö tuoda esimerkiksi koulumaksut yliopistoihin. Ne torjutaan tässä ohjelmassa. Koulutuksen tasa-arvoa halutaan vahvistaa. Samoin myöskin erittäin tärkeänä pidän sitä lausetta, jonka saimme myöskin kirjattua tähän ohjelmaan, jossa unionin ja maailmanlaajuisen yhteistyön osalta linjaamme siten, että koulutus- ja kulttuuripolitiikan päätösvalta säilyy kansallisissa käsissä. Näin hallituksen tulee sitten kaikilla rintamilla toimia kansainvälisessä yhteistyössä.

Uudistuksia, joita koulutuksen osalta tänne ohjelmaan on sisällytetty, on iltapäivätoiminnan parantaminen muun muassa lainsäädännön avulla, esiopetuksen kuljetuskustannukset, jotka astuvat vuonna 2004 syksyllä voimaan, ja aikuiskoulutuksen lisääminen, mikä on erittäin tärkeä työllisyyspanos myöskin.

Ongelmia, ainakin meidän puolueemme näkökulmasta pienoisia, ehkä on se, että ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen asema ei vielä riittävällä tavalla selkeytynyt hallitusohjelmaneuvotteluissa, ja asiaan tullaan palaamaan; rakennekokeilu, joka jatkuu myöskin tulevalla kaudella; ja aikuiskoulutuksen järjestämislupakysymykset. Kulttuurin osalta yhteisiä linjauksia löytyi myöskin kirjastojen kehittämisestä, kulttuuri- ja taidelaitosten aseman vahvistamisesta ja siitä, että erityisesti lastenkulttuurin ja kulttuurikeskuksiin tullaan panostamaan.

Liikunta on ollut haasteemme myöskin monella tapaa. Lasten ja nuorten liikuntaan sekä terveyttä edistävään liikuntaan tullaan panostamaan ja nuorisotyön edellytykset turvaamaan. Tältä osin voisin heittää sitten myöskin haastetta uudelle kulttuuriministerille, kun olemme yhdessä tänne hallitusohjelmaan vieneet veikkausvoittovarojen tuotonjakolaista kirjauksen, että tämä laki otetaan vihdoinkin voimaan ensi vuoden alusta lähtien. Tulevassa budjettiraamikeskustelussa heti toukokuussa ja siitä eteenpäin tulee viedä tämä asia vihdoin päätökseen. Se tietää sitä, että budjettiin täytyy löytyä lisää voimavaroja niin, että nämä edellä mainitsemani aihealueet, niin kulttuuri, liikunta kuin nuorisotyökin, saavat lisää kehittämisvoimavaroja ja eduskunnan täällä viime kaudella hyväksymä laki vihdoinkin saatetaan voimaan.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Minun puheeni keskittyy yrittämiseen. Totean lyhyesti, että olen toiminut 26 vuotta pk-yrittäjänä. Toimin Suomen Yrittäjien hallituksessa ja Etelä-Karjalan Yrittäjien puheenjohtajana.

Oli ilo kuulla ministeri Pekkarisen luento yrittäjyydestä. Työnsä aloittanut eduskunta on mitä ilmeisemmin edeltäjäänsä yrittäjähenkisempi. Myös hallitusohjelmassa on yrittäjyys, yrittäjyyden toimintaedellytyksien parantaminen, saanut oman lukunsa, niin kuin äsken kuulimme. Tätä voidaan pitää hyvänä merkkinä siitä, että niin lakien kuin muiden päätösten valmisteluissa yrittäjyyden tarpeet ja haasteet eivät jää huomioimatta. Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteena on luoda toimintapuitteet, jotka edesauttavat uusien yritysten perustamista ja tuovat sekä kasvua että kansainvälistymistä. Markkinoiden voimistuva kansainvälistyminen edellyttää kansantalouksilta entistä suurempaa tuottavuutta, joustavuutta ja aloitekykyä.

Sitoutuminen yrittäjyyden toimintaedellytyksien parantamiseen takaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulevaisuudessa. Jatkossa on tärkeää, että hyvinvointipalvelut voidaan turvata kaikille ja että laadukas terveydenhoito ja koulutus ovat jokaisen suomalaisen etuoikeuksia. Puhuttaessa hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamista palveluista unohdetaan aivan liian usein talouden merkitys. Vaalikentillä nykyiset hallituspuolueet jopa asettivat talouden ja peruspalvelut vastakkain. Kuitenkin suhde talouden ja hyvinvoinnin välillä on kiistaton. Hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttää vaurautta, joka taas syntyy vain työtä tekemällä.

Peruspalvelujen turvaaminen tulevaisuudessa tarvitsee entistä enemmän tervettä ja nousujohteista talouspolitiikkaa. Lähtökohdat talouskasvulle syntyvät joko työpanosta kasvattamalla tai tuottavuutta lisäämällä. Vahvalla yrittäjyydellä luodaan kestäviä työpaikkoja ja kovasti kaivattuja veromarkkoja. Tämä on myös todellista pureutumista työllisyyden hoitoon, päinvastoin kuin lukuisat hallituksen kaavailemat työllisyysohjelmat. Yrittäjyyden merkitys korostuu myös aluepolitiikasta puhuttaessa. Voimakas muuttoliike kasvukeskuksiin on luonut uusia haasteita niin aluehallinnoille kuin paikallisille yrityksille. Alueiden kehitys on riippuvainen taloudellisesta kehityksestä. Tulevaisuuden keskeisenä elementtinä on alueen omien vahvuuksien vahvistaminen kartuttamalla osaamispääomaa. Elinvoimainen elinkeinoelämä houkuttelee alueelle uusia osaajia ja luo kasvua ja hyvinvointia. Suotuisa yritysten toimintaympäristö antaa edellytykset monipuoliselle elinkeinoelämälle. Siksi yritysten toimintaedellytysten turvaaminen on kestävää aluepolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on seurata yritystoiminnan veropoliittista kehitystä, jotta yrittäjyydestä saataisiin nykyistä houkuttelevampi ja kannattavampi. Mielestäni tähän on olemassa hyvin yksinkertaisia lääkkeitä. Asennekasvatuksen lisäksi yksi tärkeimmistä kannustimista on ehdottomasti verotus, ollaan mieltä mitä hyvänsä. Verokohtelun on oltava tarpeeksi kannustava ja palkitseva. Veronkevennyksiä tulee tehdä niin ansiotuloverotukseen kuin työnantajamaksujen osalta ensisijaisesti matalapalkka-aloilla. Sitoutuuko hallitus aidosti hallitusohjelmaan kirjaamiensa vero- ja työnantajamaksujen keventämiseen, jää nähtäväksi. Viimeksi valtiosihteeri Sailaksen valmistelema raportti selvästi osoitti, että veronkevennyksiä on tehtävä reilusti hallituksen kaavailuja rohkeammin, jotta saadaan työllisyys parantumaan ja julkispalvelut voidaan hoitaa ilman velanottoa.

Hallitusohjelmassa todetaan, että osinkoverotusta uudistetaan kokonaisuudessaan ja että osingot saatetaan osittain kaksinkertaisen verotuksen piiriin. Samassa yhteydessä kuitenkin korostetaan, ettei pk-yritysten osinkoverotusta kiristetä. Olisi varmasti hyvä selventää, kuinka tämä lupaus tarkalleen ottaen pidetään. Mikä on tämä uusi osinkoverotuksen malli, ja miten se toteutetaan käytännössä? Yrittäjien kannalta huoli on todellinen, koska osinkojen kahdenkertaiseen verotukseen siirtyminen syrjisi osinkotuloja muihin pääomatuloihin verrattuna. Pääoman sijoittaminen omaan yritykseen ei olisi tämän jälkeen kannattavaa. Toimenpide heikentäisi kasvua ja työllisyyttä sekä vähentäisi yrittäjien määrää maassamme. Etenkin yrittäjävetoisille yrityksille, joissa yksi henkilö tai perhe on ottanut taloudellisen riskin sijoittaessaan varansa omaan yritykseen, osinkojen kahdenkertainen verotus on ankara isku. Nykyinen yhtiöiden verojärjestelmä on kaikesta huolimatta tukenut työllisyyttä. Yritysten vakavaraisuus ja kyky sietää huonoja aikoja on parantunut. Nykyinen järjestelmä on tuottanut hyvin verotuloja myös valtiolle. Uusi verotuskäytäntö olisi riski myös valtiontaloudelle. Maissa, joissa on siirrytty kahdenkertaiseen verotukseen, siirtymävaiheen verotulot ovat romahtaneet. Kun EU ei anna vielä velvoitteita nykyisen verokäytännön muuttamiseen, ei meillä ole mitään syytä muuttaa nykykäytäntöä.

Lähes kaikissa muissa EU-maissa pk-yritystoimintaa tuetaan kannustamalla omistajayrittäjää kantamaan riskejä. Kannustavaan toimintaan pitää pyrkiä myös Suomessa eikä suunnitella uusia kiristystoimenpiteitä. Tämä on tärkeää jo senkin vuoksi, että liki kolmannes nykyisistä yrityksistä on lähitulevaisuudessa sukupolvenvaihdostilanteessa ja usean yrityksen jatkuvuus on vaakalaudalla.

Puhuttaessa yrityksistä olisi lainsäädännössä otettava huomioon myös pienten toimijoiden olosuhteet ja tarpeet. Lähtökohtana on ollut, että yrityslainsäädäntö kohtelee yhdenvertaisesti niin pieniä kuin suuryrityksiäkin. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa, että sääntelystä on tullut selkeästi raskaampaa pienyrityksille. Tämän johdosta on tärkeää selvittää mahdollisen erityisen pienyrityslainsäädännön aikaansaaminen. Tavoitteena pitää olla yhtiölainsäädännössä nykyistä yksinkertaisemmat säännöt pienyrityksille.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyys ja yritteliäisyys ovat avainasemassa, kun pyritään vastaamaan valtion- ja kunnallistalouden haasteisiin. Poliittiset päättäjät myöntävät tämän läpi puoluekentän, mutta puheista tekoihin on vain vielä todella pitkä matka. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on selkeä, dynaaminen ote tulevaisuuteen, ote, jolla vahvistetaan koko maan talouskasvua, kansainvälistä kilpailukykyä sekä suomalaista osaamista. Vain näin varmistetaan suomalainen hyvinvointi.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa herra puhemies! Uuden kansanedustajan näkökulmasta hallitusohjelma sisältää paljon hyviä asioita, joihin on helppo sitoutua ja joiden toteuttamiseksi haluaa työskennellä. Näistä haluan erityisesti mainita sosiaali- ja terveyspolitiikan alueelta sosiaalialan kehittämisohjelman toteuttamisen ja valtionosuuksien korottamisen. Monet kunnat ovat painineet monen vuoden ajan niin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, että sosiaali- ja terveyspalveluja ei ole kyetty toteuttamaan niin laadukkaasti ja kattavasti kuin tarve olisi. Inhimillisen hädän lievitykseen ei ole ollut riittävästi euroja, vaikka toimintoja on tehostettu ja arvovalintoja tehty vähentämällä vähemmän kiireellisiä palveluja.

Peruspalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden, ohjaus- ja valvontatyötä tulee myös mielestäni kehittää. Tällä hetkellä lain määrittelemät palvelut eivät aina toteudu erityisesti vanhusten ja vammaisten osalta. Myös päihdehuoltoon on kunnissa liian niukasti resursseja. Hallitusohjelman panostukset ennalta ehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan ovat viisaita, inhimillisiä ja taloudellisia. Niihin panostamalla, ongelmia ennalta ehkäisemällä, vältetään palvelujen tarvetta myöhemmin ja niistä aiheutuvia kalliimpia kustannuksia. Esimerkiksi nopeasti ja tehokkaasti toimivat sosiaalitoimen palvelut vähentävät ja siirtävät tarvetta terveydenhuollon erityis- ja laitospalveluihin.

Vanhusten oikeuksien toteutuminen on maassamme puutteellista. Vanhustenhuollon ja -hoidon kehittäminen on jäänyt jälkeen muusta yhteiskunnallisesta kehittämisestä. Eniten puutteita on vanhusten oikeudessa riittävään huolenpitoon ja yksityisyyteen sekä itsemääräämisoikeudessa. Ensiarvoisen tärkeää on, että hallitusohjelmassa sitoudutaan parantamaan ikäihmisten palveluiden ja heidän hoitonsa laatua ja lisäämään hoitohenkilöstöä. Ikäihmisiä itseään tulee kuulla nykyistä enemmän heidän hoitoaan ja elämäänsä koskevissa asioissa. Jokaisella vanhuksella on oikeus hyvään ja turvattuun vanhuuteen. Sen eteen meidän kaikkien on toimittava. Se on eettinen ja moraalinen velvollisuutemme. Taloudellisen turvallisuuden varmistamiseksi kansaneläkkeen korotus on tuiki tarpeen. Sen soisi kyllä tapahtuvan aiemmin kuin ohjelman mukaisesti vuonna 2006. Vanhusten ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen vanhustenhuollossa on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suuri yhteiskunnallinen haaste. Ikääntyneen väestön osuus on erilaisten taloudellisten, sosiaalisten ja väestöllisten muutosten vuoksi haaste mutta samalla myös mahdollisuus inhimillisempään, sosiaalisempaan, kansalaiskeskeisempään yhteiskuntaan.

Työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen ovat hallituksen keskeisimpiä tavoitteita, mikä onkin hyvinvoinnin perusta. Kaikilla työikäisillä on jo perustuslain mukaan oikeus työhön. Yhteiskunnan kannalta yhdenkin työttömän pitäminen työttömänä on kalliimpaa kuin hänen työllistämisensä, puhumattakaan vaikutuksista työttömän ja hänen läheisiensä elämään. Erityisen tärkeää ovat pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi tehtävät toimet.

Lasten ja nuorten ja heidän perheidensä pahoinvointioireet ja psykososiaalisen avun tarpeet ovat lisääntyneet jyrkästi 90-luvun puolivälin jälkeen. Lapsiperheiden taloudellinen toimeentulo on heikentynyt, erityisesti niiden perheiden, joissa on pieniä lapsia. Asumiskulut ovat kohonneet, ja lapsiperheiden väliset tuloerot ovat kasvaneet. Myös työelämän kovenneet vaatimukset heijastuvat lapsiperheisiin, niin ettei enää ole riittävästi aikaa eikä voimia perheen keskeiseen yhdessäoloon siinä määrin kuin vanhemmat ja lapset haluaisivat. Varmistamalla lapsiperheille, lapsille ja nuorille turvalliset elinolot sekä terveen kasvun ja kehityksen mahdollisuudet voidaan ratkaisevasti vaikuttaa siihen, että lapsista kasvaa vastuullisia, itsestään ja toisistaan huolehtimaan kykeneviä aikuisia.

Lapsiperheiden ja lasten asemaa kohennetaan hallitusohjelmassa parantamalla peruspalvelujen laatua, tukemalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, korottamalla perheiden sosiaalietuuksia — erityisen tärkeänä minimivanhempainetuuksien korottaminen — takaamalla pienille koululaisille oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon, huolehtimalla lapsinäkökulman huomioon ottamisesta kaikissa lasten elämään liittyvissä asioissa, kehittämällä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja, edistämällä lastensuojelutyötä ja päivähoidon ryhmäkoon määrittämisellä. Tavoitteena on pienentää syntynyttä kuilua hyvin ja huonosti toimeentulevien lapsiperheiden välillä. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseksi ja poistamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa muun muassa lisää työntekijöitä päiväkoteihin ja kouluihin: erityislastentarhanopettajia, psykologeja ja koulukuraattoreja.

Tämän päivän työpaikkaa etsivältä nuorelta edellytetään hyvää koulutustaustaa ja vielä mielellään työkokemustakin. Vaatimusten täyttämiseksi yhteiskunnan on tuettava nuorien opiskelemista tulevaisuudessakin, helpotettava opiskelijan opintososiaalista asemaa ja taattava laadukas opetus kaikilla koulutusasteilla. Meillä on luotu opintotukijärjestelmä, joka takaa kaikille nuorille varallisuudesta riippumatta kutakuinkin tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Tätä tukijärjestelmää ei tule romuttaa vaan edelleen kehittää vastaamaan opiskelijoiden tukitarpeita. Opintotuen lainaperusteisuus merkitsisi koulutusjärjestelmämme eriarvoistumisen lisääntymistä. Se lisäisi työssäkäyntiä opiskeluaikana eikä vähentäisi sitä. Opintolainan ottoon liittyy paljon riskejä, koska työllistyminen valmistuttua on edelleen epävarmaa eikä työllistyminen tulevinakaan vuosina ole kaikilla aloilla varmaa työvoimapulasta huolimatta. Toivoisin myös, että asumislisän ympärivuotistamiseksi aletaan nopeisiin toimenpiteisiin.

Erinomaiseksi koen hallitusohjelmaan kirjatun uusiutuvien energianlähteiden voimakkaan edistämisen ja energiansäästön. Itämeren nimeäminen erityisen herkäksi merialueeksi ja toimet, jotka helpottavat Itämeren tilaa, ovat välttämättömiä ympäristöpoliittisia ratkaisuja samoin kuin Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteuttaminen kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja kestävän kehityksen toimenpideohjelman käytännön toteuttamisen edistäminen.

Erityisen tärkeäksi näen vesiensuojelun tehostamiseen sitoutumisen. Myös luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelma uudistetaan vuonna 2006. Eläintensuojelukin on ohjelmassa kohtuullisesti esillä. Kehitysmäärärahan nostoa kannatan lämpimästi, mikä myös sisältyy ohjelmaan.

Asioita, joita olisin vielä toivonut hallitusohjelmaan kirjattavaksi, ovat ensinnäkin kaikista köyhimpien, toimeentulotuella elävien, taloudellisen tilanteen helpotukset, kuten asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen toimeentulotukioikeutta laskettaessa. Jokaisessa kunnassa tulisi olla myös paremmat mahdollisuudet käyttää ennalta ehkäisevää toimeentulotukea. Tällä hetkellä ihmiset eivät ole tasa-arvoisia eri paikkakunnilla tässä suhteessa.

Muuten erinomaiseen ympäristöpolitiikan osioon olisin halunnut lähiluonnon turvaamista edistävien toimien voimakkaampaa kirjaamista ja eläinsuojeluasioihin koe-eläinten, turkiseläinten ja maatalouden eläinten hyvinvoinnin edistämisen. Riittävät resurssit eläinsuojeluvalvontaan tulee myös taata.

Arvoisa puhemies! Uutena kansanedustajana on mielenkiintoista nähdä, miten hallitusohjelmaan kirjatut upeat tavoitteet toteutuvat. Toivottavasti ne ovat neljän vuoden päästä totta. Siihen tarvitaan kaikkien puolueiden ja kansanedustajien vahvaa sitoutumista ja työtä toimivien keinojen kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Hallitusohjelma on opposition väitteistä huolimatta kunnianhimoinen, hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen ja kehittämiseen vakavasti tähtäävä ohjelma. Hallitusohjelma edistää ihmisarvon toteutumista ja tuo politiikkaan pehmeitä arvoja ja inhimillisyyttä.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma lupaa paljon varsinkin selityksiä ja selvityksiä, mutta etenkään Pääkaupunkiseudulle ja täällä asuville ihmisille, esimerkiksi lapsiperheille, ei ole paljonkaan luvassa. Hallitusohjelmasta on vaikea löytää mitään selkeätä linjaa tai yhteistä tahtoa. Ei olekaan ihme, että pääministeri vetosi täällä eduskunnassa eilen oppositioon ja sen hyvään yhteistyökykyyn. Opposition arvo korostuu, kun hallituksella on pallo hukassa, ja etenkin, kun sen sisällä ilmiselvästi vallitsee keskinäinen epäluottamus. Oikeastaan eräs niistä harvoista asioista, joka vaikuttaa selvältä, on se, että tulevan hallituksen aika tulee olemaan suuren epävarmuuden ja hämmennyksen aikaa.

Hallitusohjelman perusteella kansalaiset, kunnat ja yritykset eivät voi luoda kuvaa lähitulevaisuudestaan. Tämä luo mainitsemaani epävarmuutta ja sotii jo sinällään esimerkiksi parempaa työllisyyttä ja yrittäjyyttä vastaan. Kuntien osalta tämä epävarmuuden ilmapiiri on erityisen suuri ja ongelmallinen erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Niiden talous on heikentynyt, ja kansalaisille ei kohta voida turvata edes peruspalveluita. Palaan tähän ja kuntien yhteisöverotulojen tasausjärjestelmän uudistamiseen puheessani hieman myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Olen ollut hämmästynyt keskustapuolueen silmittömästä hingusta punamultayhteistyöhön. Hallituksen salkkujaon tultua päivänvaloon se kuuluisa sokea Reettakin näkee punaista, selvää sosialidemokratiaa. Keskusta nimittäin maksoi pääministerin paikasta sosialidemokraateille käsittämättömän korkean hinnan. Eduskunnan vasemmistovähemmistö sai melkeinpä koko tasavallan budjettivallan. Arvioiden mukaan noin 80 prosenttia budjetista kulkee demarijohtoisten ministeriöiden kautta.

Kokoomus piti puolestaan viime hallitusneuvotteluissa vuonna 99 tiukasti kiinni siitä, että se sai valtiovarainministeriön ohella suuren osan avainministeriöistä. Niinpä eduskunnan porvarillinen enemmistö näkyi selvästi koko hallituskauden ajan. Jäätteenmäen hallituksessa asianlaita ei ole näin. Itse asiassa voi sanoa, että pääministeripuolue on nyt hallituksen apupuolue. Tosin demaritkin varmaan joutuvat pettymään myöhemmin, kun hallituksen arki alkaa ja alkaa mahdollinen iltalypsyjen ja ojanrumpupolitikoinnin aika.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron Anneli Jäätteenmäen hallituksen tiedonannosta koskien hallitusohjelmaa käytti ed. Timo Kalli. Puheenvuorosta kävi mielestäni hyvin ilmi se ristiriita, joka keskustan politiikassa on jo näkynyt pitkään. Toisaalta halutaan ajaa juhlapuheissa Pääkaupunkiseudun asioita tai pikemminkin ainakin kerätä ääniä Uudeltamaalta ja Helsingistä, ja toisaalta keskustan sydän sykkii aidosti vain maaseudun puolesta. Varsinaiset teot ovat tekoja pohjoisemman Suomen puolesta etelän kustannuksella. Ed. Kalli korosti puheessaan, että uutta vaurautta ei voi rakentaa kahtia jakautuvan Suomen pohjalle. Tähän viestiin sisältyy rivien välissä ilmiselvästi se, että Pääkaupunkiseudun ei saa antaa vaurastua liikaa. Sen elinvoimaa on keskustan mielestä jaettava sinne, missä tulosta ei tehdä.

Pääministeri, helsinkiläisten äänillä valittu kansanedustaja Jäätteenmäki puolestaan petti vaalien jälkeen ensi töikseen koko Pääkaupunkiseudun. Hallitusohjelmassa ei ole mitään vaalien alla Pääkaupunkiseudun talouteen luvattuja korjauksia, päinvastoin. Kuitenkin vielä hetimiten vaalien jälkeen Jäätteenmäki maalaili Iltalehdessä helsinkiläisäänestäjilleen kauniita kuvia siitä, kuinka yhteisöverotuksen tuoton jakoperusteita tullaan muuttamaan helsinkiläisten hyväksi hyvinkin pian. Itse hallitusohjelman linjaukset ovat kuitenkin aivan muuta. Ne vaarantavat koko Pääkaupunkiseudun talouden ja esimerkiksi terveys- ja vanhustenpalvelut sekä koulu- ja päiväkotipalvelut. Hallitus ei siis tule antamaan Jäätteenmäen lupauksesta huolimatta helpotusta Pääkaupunkiseudulle heti. Niiden talous tullee heikkenemään vielä vähintään seuraavat kaksi vuotta. Yhteisöveroja luvataan näet korjata vasta vuonna 2005. Tämänkin lupauksen sisältö on täysin hämärän peitossa.

Kysynkin pääministeriltä: Miksi te ette voi kertoa jo suoraan nyt sitä, miten yhteisöveron tuoton jakoa Pääkaupunkiseudun osalta muutetaan, ja etenkään sitä, autetaanko Pääkaupunkiseudun kuntia turvaamaan kansalaisten peruspalvelut jo vuonna 2004, kuten olette luvannut? Epäilen vahvasti, että nyt keskusta pettää jälleen Ruuhka-Suomen ihmiset. Ohjelmansa mukaan hallitus aikoo näet vuonna 2004 sälyttää kunnille lisää pakollisia menoja. Nämä menot rasittavat erityisesti Pääkaupunkiseudun muuttovoittoisia kuntia. Esimerkkinä voidaan mainita vuonna 2004 kunnille pakollisiksi maksettavaksi tulevat lasten kuljetus ja koulujen iltapäiväkerhotoiminta, sinänsä hyviä asioita. Toinen hyvä tai pikemminkin huono esimerkki on terveydenhuolto. Silläkään sektorilla ei liene varmuudella luvassa mitään uutta hyvää Pääkaupunkiseudulle.

Arvoisa puhemies! Uusi hallitus julistaa johtoajatuksensa ja slogaaninsa olevan seuraava: "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun." Hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttamisen kerrotaan edellyttävän vahvaa talouskasvua koko vaalikauden ajan. Kasvun pitää olla myös rakenteeltaan aikaisempaa työllistävämpää. Hallitus lupaa myös toteuttaa vaalikauden mittaisen yrittäjyyttä, kasvua ja työllisyyttä tukevan sekä työttömyyttä vähentävän toimenpidekokonaisuuden. Käytännössä nämä kauniit yleistavoitteet ja lupaukset on kuitenkin peitetty jo ennen kuin hallitus on aloittanut työskentelynsä. Hallitusohjelmassa nimittäin todetaan, että "Osinkoverotusta uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta kuitenkaan kiristämättä". Tämä tavoite on tikarinisku suoraan suomalaisen pienyrittäjän selkään. Se on aivan jotain muuta kuin mitä keskusta lupasi kymmenilletuhansille suomalaisille pienyrittäjille, joista hyvässä uskossa joku ehkä äänesti keskustaa.

Uudesta hallitusohjelmasta löytyy muitakin yrittäjiä ja talouselämää kiinnostavia linjauksia. Hallitus kertoi esimerkiksi, että sen harjoittaman omistajapolitiikan tavoitteena on yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion omistuksen arvon nostaminen. Kun omistuksen arvoa halutaan vain nostaa, siis ei realisoida, sen voi tulkita myös siten, että yhtiöiden yksityistäminen aiotaan lopettaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan toistaa vahvasti epäilyni. Epäilen vahvasti, että punamulta tulee johtamaan vanhaan 70-lukulaiseen sulle—mulle-politiikkaan ja yön hämärissä pidettäviin hallituksen iltalypsykouluihin. Se on selvää, että hallitusohjelmassa valtaosa asioista ja tärkeistä suuntaviivoista on lausuttu hyvin ympäripyöreästi. "Selvitetään ja selvitetään", kiteytti kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä täällä hallituksen poliittista linjaa. Itälä mainitsi puheessaan myös: "Pääministeri Jäätteenmäki, lupasitte vaalikampanjan aikana, että te ette selvitä ja asettele työryhmiä, vaan toimitte. Nyt kuitenkin teidän hallituksenne ohjelma sisältää 52 selvitystä ja 20 erilaista ohjelmaa. - - Sana ’selvitystila’ saa uuden merkityksen." Itälä osui naulan kantaan. Selvitystilan voi ennustaa olevan myös huomattavasti laajempi. Keskustan vaalilupaukset pitävät sisällään niin paljon hyvää ja kaunista kaikille, että kun kaikki selvitettävä hyvä toteutetaan, hallituksen lisäksi koko Suomi on pian selvitystilassa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt voimaan astuneen punamullan ohjelmalliset tavoitteet tai pikemminkin pyrkimykset selvittää lukuisia asioita on vihdoin nähty oikein paperilla. Verrattuna edellisiin hallitusohjelmiin nykyinen ohjelma sisältää kyllä paljon sivuja ja kuvailevaa tekstiä. Kun luin tätä hallitusohjelmaa, ainoa oikein konkreettinen asia, jonka löysin, löytyi kohdasta 12.3 otsikon "Maaseudun kehittäminen" alta. Tässä oikeasti jopa luvataan jotakin: luvataan "edistää nuorten kalastusharrastusta". On hyvä, että uuden hallituksen ohjelmasta löytyy edes yksi konkreettinen asia, josta se on jo tässä vaiheessa samaa mieltä. Vai olisiko kenties syytä selvittää tätäkin tai asettaa peräti selvitysmies?

Arvoisa puhemies! Uusi hallitus asettaa tavoitteeksi talouden nousun vahvistamisen työn ja yrittäjyyden kautta. Tätä tavoitetta vastaan on jyrkässä ristiriidassa päätös kiristää yritysten verotusta. Hallitusohjelmaan on yksiselitteisesti kirjattu, että osinkoverotusta uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Me emme tätä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista hyväksy. Meidän lähtökohtamme on se, että veromuutoksilla ei yrittämisen edellytyksiä Suomessa saa vaikeuttaa. Yhteiskunnassamme tarvitaan vahvaa yrittäjyyttä, niin kuin hallitusohjelmassakin todetaan, mutta lääkkeet tähän tuntuvat perin erikoisilta.

Entäpä sitten uuden hallituksen aluepoliittinen suunnanmuutos? Maakuntien Suomi tulee yllättymään suuresti erityisesti hallitusohjelman aluepoliittisesta osiosta. Keskustan vaalien alla lupaamasta aluepolitiikan suunnanmuutoksesta ei näy jälkeäkään. Kasvukeskuksia, kuten Tampereen seutukuntaa, ei ole mainittu sanallakaan. Entäpä Pääkaupunkiseutu, jonka edustajana pääministeri Jäätteenmäki niin pontevasti vaalien alla profiloitui? Hallitusohjelmasta puuttuu muun muassa sinipunan luoma alueellisten verokokeilujen malli. Samoin maakuntaliittojen vaatimukset aluepolitiikan kehittämiseksi näyttävät jääneen keskustalle perinteisessä sulle—mulle-jakopolitiikassa osattomiksi. Hallitusohjelmasta ei löydy mainintoja kuljetustuesta eikä kasvua ja työllisyyttä ruokkivista yritysten investointiavustuksista. Perustellusti voikin kysyä: Missä on se aluepoliittinen valoisampi vaihtoehto?

Jotta nyt ei menisi pelkästään hallituksen haukkumiseksi, täytyy todeta, että hallitusohjelmassa on toki paljon hyvääkin aluepolitiikalle. Se noudattelee monessa kohtaa yksi yhteen Lipposen—Itälän hallituksen aluepoliittisia linjauksia. Ohjelmassa halutaan jatkaa kokoomusministerien aloittamaa hajasijoituspolitiikkaa ja panostuksia tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Lisäksi uusi hallitus haluaa jatkaa edellisen hallituksen kehittämää aluekeskuspolitiikkaa ja hyväksi havaittua osaamiskeskuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Missä on lapsiperheiden valoisampi vaihtoehto? Tästä ohjelmasta sitä ei ainakaan löydy. Ennen vaaleja jokainen puolue puhui lapsiperheiden puolesta, lupasi helpottaa lapsiperheiden arkea, nostaa lapsilisien ja kotihoidon tuen tasoa. Kokoomuksen vaaliohjelmassa oli yksityiskohtaisesti mainittu, kuinka paljon lapsilisiä ja kotihoidon tukea tulee korottaa, ja myös eurot olivat mukana. Myös nykyisen hallituksen ohjelmaan olisi korotusten taso pitänyt kirjoittaa, vaan kuinkas kävikään? Hallitusohjelma lupaa laatia kokonaisselvityksen lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta. Näitä selvityksiä on tehty kilometrikaupalla. Kyllä varmasti tiedetään, millainen taloudellinen uhraus lasten hankkiminen on. Se on totuus, että lapsiperheiden ostovoima on laskenut noin 10 prosenttia ja lapsiperheet ovat tiukilla. Lapsilisiä ei ole korotettu vuoden 95 jälkeen eikä sidottu indeksiin. Kuka vielä tarvitsee lisää selvityksiä?

Punamultahallitus kyllä lupaa hamassa tulevaisuudessa korottaa lapsilisiä, kotihoidon tukea, osittaista hoitorahaa ja vanhempainpäivärahaa. Mistään summista ei kuitenkaan ole päästy sopuun, joten vaalilupaukset jäävät edelleen lunastamatta. Missä sitten ovat keskustan vaaliohjelmassa mainitut perheiden yhteisverotus ja lapsivähennyksen palauttaminen? Väestöliiton perhebarometrissa tuloveronalennus lapsiperheille oli vanhempien toivelistalla korkealla sijalla. Näitä asioita keskusta myöskin painotti ennen vaaleja. Nyt tämä Jäätteenmäen tasa-arvohallitus kuitenkin tyrmää tämän toiveen heti kättelyssä. Hallitusohjelman mukaan erillisverotus kannustaa naisia osallistumaan työmarkkinoille. Tämä lienee tavoitteena arvokkaampi kuin perheiden mahdollisuus hoitaa omia lapsia kotonaan.

Lisäksi haluan muistuttaa, että keskusta viime kaudella ed. Karpelan, nykyisen ministeri Karpelan, johdolla teki välikysymyksen lapsiperheiden asemasta. Tämä välikysymys piti sisällään muun muassa vaatimuksen lapsilisien sitomisesta indeksiin. Lisäksi suora lainaus ed. Karpelan puheenvuorosta 19.9.2002: "Keskustan eduskuntaryhmän mielestä lapsilisät tulee saattaa indeksikorotusten piiriin." Näin siis ennen vaaleja. Nyt vaalien jälkeen ei ole asiasta hiiskuttu sanaakaan.

Lisäksi hallitus säätää lailla oikeuden iltapäivätoimintaan ja parantaa lapsiperheiden palveluja muun muassa lisäämällä henkilöstöä ja säätämällä maksimiryhmäkoon päivähoitoryhmille. Hienoja ja hyviä tavoitteita kaikki. Mutta milloin nämä toteutetaan ja mistä rahat, siitäkään ei ole pystytty sopimaan, vaan todelliset toimenpiteet jäävät hallituspuolueiden myöhemmin riideltäviksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille kaksi merkittävää asiaa työeläkejärjestelmän kehittämisen kannalta.

Ensinnäkin, on hyvin tärkeää, että eläketurvaa ei tarkastella vain sen etuuksien näkökulmasta. On kiinnitettävä huomiota myös eläketurvan vaihtoehtoisiin toteuttamistapoihin. Edellisen hallituksen aikana työeläkepuolelta eduskunta sai valmiiksi niin sanotun rahastonsiirtolain, joka mahdollistaa uusien eläkelaitosten perustamisen. Muutos oli perusteltavissa sillä, että säätiöiden ja eläkekassojen tuotot viimeisten viiden vuoden aikana ovat olleet 8,5 prosenttia vuodessa, kun vakuutusyhtiöissä samalla aikavälillä on päästy noin 4,5 prosentin vuosittaiseen tuottoon. Kilpailuedellytyksiä tulee siis edelleen vahvistaa ja turhat rajoitteet eläkeyhtiöiden välisestä kilpailusta tulee poistaa. Toivoisinkin, että hallitus kiinnittäisi myöskin tähän näkökulmaan huomiota.

Toiseksi, olemme tällä hetkellä taloudellisesti menossa kohti huonompia aikoja. Siitä huolimatta eläkevakuutusyhtiöiden on annettu kerätä pienemmiltä työnantajilta työkyvyttömyys- ja työttömyysriskiin nähden liian suuria vakuutusmaksuja. Tällä hetkellä näistä ylisuurista työkyvyttömyys- ja työttömyysvakuutusmaksuista on kertynyt rahastoa kaikissa vakuutusyhtiöissä yhteenlaskettuna noin 2,1 miljardia euroa. Olisi syytä ottaa tämäkin asia esille, jotta eläkevakuutusmaksua voitaisiin pienentää pienemmille työnantajille nykyisessä suhdannetilanteessa. Tämä jos mikä on yrittäjien kannalta tärkeä asia.

Kolmanneksi, on merkittävää, että näille rahoille työeläkeyhtiöt maksavat vain 3 prosentin mukaisen tuoton, kun työeläkejärjestelmän niin sanottu laskuperustekorko viime vuosina on ollut kuitenkin keskimäärin 5 prosentin luokkaa. Hallitusohjelma ei ole ottanut tähän asiaan kantaa. Olisinkin tässä yhteydessä halunnut kysyä sosiaali- ja terveysministeriltä tai valtiovarainministeriltä, jotka valitettavasti eivät ole täällä paikalla: Miksi pienten yritysten toimintaedellytyksiä ei paranneta edes siltä osin, mikä olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin suuri ilo pitää tämä neitsytpuheeni Suomen eduskunnassa teidän ollessanne puhemiehenä.

Jäätteenmäen hallitushan lupaa meille kaikenlaista hyvää ja myöskin runsaasti selvityksiä. Luvataan muun muassa, että peruspalveluihin, siis terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen, pannaan 1,12 miljardia euroa lisää rahaa. Tämä raha ei tule yhtenä vuonna, vaan se on koko hallitusohjelman aikana, ja jos tästä nyt 700 miljoonaa euroa, kuten olemme moneen kertaan kuulleet, menee terveydenhuoltoon, niin silloin ei näihin muihin sosiaalietuuksiin, joita kovasti tässä lupaillaan, jää muuta kuin 412 miljoonaa euroa.

Lääkärinä toivoisin ennen kaikkea, että Kansallinen terveysohjelma toteutuisi, sillä etenkin Helsingin seudulla, kuten olemme moneen kertaan tänään kuulleet, tilanne on erittäin hankala. Meillä on 20 000 potilasta jonossa, me olemme tämän vuoden alussa sulkeneet kuusi leikkauspöytää Hyksin Helsingin sairaaloissa, ja nyt vapusta lähtien suljemme yhä lisää kapasiteettia, joten voi olla, että kesän aikana emme pysty hoitamaan edes kaikkein kiireellisimpiä potilaita ja semmoiset potilaat, jotka suinkin kykenevät, kääntyvät privaattisektorin puoleen, joka kasvaa erittäin vinhaa vauhtia täysin ilman minkäänlaista kontrollia, joten toivoisin, että Kansalliseen terveysprojektiin mahdollisimman pian tulisi lisärahaa.

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää hallituksen huomiota, on se, että nämä niin sanotut erityistason hoidot — se siis tarkoittaa sellaisia hoitoja, jotka Suomenmaassa on keskitetty harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan — tulisivat lailla määritellyksi ja sitten valtion maksettaviksi. Sellaisia ovat esimerkiksi vaikeat palovammat ja pikkulasten avosydänkirurgia. Meillä on tämmöinen STM:n ohjeistus ollut jo yli kymmenen vuotta, mutta sitä ei noudateta, koska se on pelkkä ohje, ja kunnat eivät tee maksusitoumuksia näihin erittäin vaikeisiin hoitoihin, vaan ne yrittävät itse hoitaa näitä potilaita parhaimmaksi katsomallaan tavalla, ja silloin nämä ihmiset eivät todellakaan saa sitä oikeaa hoitoa, mitä heidän pitäisi saada. Eli jos me saisimme aikaan sen, että erityistason hoidot keskitettäisiin niihin yliopistosairaaloihin, joissa niitä parhaiten voidaan hoitaa, niin silloin varmasti säästäisimme rahaa, saisimme parempia hoitotuloksia ja se olisi myös inhimillisesti oikein.

Sitten kolmas asia, johon haluaisin kiinnittää hallituksen huomiota, on hammashoito, joka nyt on tullut koko kansan oikeudeksi. Hallitusohjelmassa sanotaan, että lisätään kovasti julkista hammashoitoa. Se on hyvä asia, että sitä lisätään esimerkiksi koululaisten keskuudessa ja ehkäisevässä hammashoidossa, mutta ei liene järkevää alkaa rakentaa uusia terveyskeskuksia hammashoitoa varten kaikkine laitteineen, kun Suomenmaassa on erittäin hyvä yksityinen hammaslääkäriverkosto, jonka varmasti ministeri Hyssälä hyvin tuntee. Jos nyt laitettaisiin niin hyvät kelakorvaukset näille ihmisille, että he voisivat sieltä saada tarpeeksi korvausta ja mennä yksityisille hammaslääkäreille, niin tämä koko hammashoito-ongelma poistuisi ja ihmiset saisivat arvoisensa hoidon.

Neljäs asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on tämä ensi- ja toisluokkalaisten iltapäivähoito. Lapsiahan on ikäluokassa noin 60 000, eli yli 100 000 lasta tulisi silloin tämän iltapäivähoito-oikeuden piiriin. Eli siis yli 100 000 isää tai useimmiten äitiä, olisi silloin pois töistä iltapäivän aikana, ja kuka korvaa tämän? Se on aika kallista sille, joka joutuu maksamaan tästä hoidosta. Eli en ainakaan haluaisi, että työnantajat joutuisivat maksamaan tämän erotuksen näille vanhemmille, koska olen ihan varma, ettei ainakaan kuntatyönantaja suostu sitä maksamaan.

Eli paljon hyvää luvataan. Onko meillä todella rahaa kaikkeen tähän? Sen takia sanoisin lääketieteellisellä termillä, että on tärkeää priorisoida ne asiat, joita nopeasti toteutetaan, ja katsotaan sitten, onko kaikkeen siihen muuhun varaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallitusohjelma muistuttaa enemmänkin puolueiden periaateohjelmia kuin konkreettista hallituksen toimenpideohjelmaa. Lähes kaikki hyvät asiat elämän eri alueilta on kirjattu hallitusohjelmassa selvitettäviin kohtiin. Kuten on kuultu, hallitusohjelma lupaakin ennätysmäärän erilaisia selvityksiä, joista luultavasti vain ani harva johtaa mihinkään.

Hallitusohjelman eduskuntakäsittelyssä on jo monipuolisesti käyty läpi hallitusohjelman eri alueita. Siksi keskitynkin omassa puheenvuorossani tarkastelemaan lähinnä vain yrittäjyyteen, koulutukseen ja aluepolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Nämä aihealueet muodostavat mielestäni seuraavan neljän vuoden aikana politiikan keskeisen sisällön.

Suomalainen hyvinvointivaltio säilyy ja kehittyy vain hyvin toimivan talouden ansiosta. Taloudellinen menestys riippuu puolestaan yritystemme kilpailukyvystä, työvoiman osaamisen tasosta ja tasapainoisesta aluekehityksestä.

Suomalainen yrittäjäkenttä on ikääntymässä. Lähivuosien aikana lähes 60 000 pienyritystä uhkaa lopettaa toimintansa, jos jatkajaa ei löydy. Yrittäjyyden politiikkaohjelmassa luvataan selvittää, miten sukupolvenvaihdoksia edistetään, samoin myös sitä, miten voidaan entistä paremmin kannustaa yrittäjän uralle, sovittaa yhteen vanhemmuuden ja yrittäjyyden vaatimuksia, soveltaa Holmin—Vihriälän mallia, kehittää yrittäjän sosiaaliturvaa ja uudistaa konkurssilainsäädäntöä siten, että muun muassa oma asunto saataisiin niin sanotun suojaosuuden piiriin. Nämä kaikki ovat hienoja asioita, juuri niitä asioita, joiden puolesta itsekin puhuin ympäri Pirkanmaata vaalikentillä. Ainoa puute on se, että ei luvata tehdä vaan selvittää.

Me oppositiosta käsin tulemme aktiivisesti seuraamaan hallituksen yrittäjäpolitiikkaohjelman etenemistä ja muistuttamaan siitä, että asioiden tulee edetä. Yrittäjien on erittäin tärkeää tietää se, minkälaisessa toimintaympäristössä he jatkossa toimivat. Erityisen tärkeää tämä on niille 60 000 pienyrittäjälle, jotka aikovat lopettaa toimintansa. Nyt vastuun ovat ottaneet yrittäjäjärjestöt. Esimerkiksi Pirkanmaalla yrittäjäjärjestö etsii tarmokkaasti uusia yrittäjiä luopuvien tilalle. Tällainen toiminta ansaitsee jatkossa parempaa tukea julkiselta vallalta.

Mitä yrittäjille sitten todella jää hallitusohjelmasta käteen? Nyt päätettyjen asioiden joukossa on lähinnä vain negatiivisia asioita, kuten osinkojen kaksinkertaisen verotuksen palauttaminen ja selvästi alimitoitetut veronalennukset taloudellisessa tilanteessa, jossa dynaamiset vaikutukset olisivat suurimmillaan ja jossa kotimainen yritystoiminta tarvitsisi piristävää ruisketta kasvavan ostovoiman muodossa. Hallitusohjelmaan ei sisälly edes kauppojen aukioloaikojen vapauttamista, joka sekin osaltaan lisäisi kotimaista toimeliaisuutta. (Ed. Rask: Onneksi! — Ed. Pulliainen: Joku tolkku sentään!)

Hallitusohjelman mukaan pk-yritysten verotus ei kiristy osinkojen tuplaverotuksesta huolimatta. Mikä on pk-yritys, onko se alle 250 ihmistä työllistävä yritys, pörssiin listautumaton yritys vai mikä? Mihin raja vedetään? Entä sitten, jos yrityksen työntekijöiden määrä tai liikevaihto yrittää säädetyn rajan? Haluaako hallitus kannustaa siihen, että yritysten ei kannata kasvaa, määräämällä keinotekoisen rajan, josta tuplaverotus alkaa, vai haluaako hallitus, että isot yritykset pilkotaan pieniksi? On vain kysymyksiä, ei vastauksia.

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut tavoitteekseen 100 000 uutta työpaikkaa ja lähtee kohti tavoitettaan satsaamalla voimakkaasti aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen on sinällään hyvä asia, mutta muuten lisäsatsaukset haihtuvat tuhkana ilmaan. Olen itse toiminut opettajana työvoimapoliittisessa koulutuksessa vielä tänä vuonna ja nähnyt käytännön arjen. Koulutus edesauttaa työnsaantia, mutta jo nyt aktiivisen työvoimapolitiikan piirissä on vuosittain 94 500 suomalaista. Olen aivan varma, että siihen joukkoon mahtuvat jo kaikki ne, joille oikeasti työvoimapoliittisesta koulutuksesta on työllistymiseen apua.

Ed. Backman totesi täällä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa, että nyt aktiivinen työvoimapolitiikka saa SDP:n haluaman painoarvon. Tässä näkyy hallituskumppanin vaihtuminen. Kun kokoomuksessa nähdään realistisesti työvoimapoliittisen koulutuksen mahdollisuudet vaikuttaa työllistymiseen, niin keskusta oli tässäkin kysymyksessä valmis täysin hyväksymään SDP:n vaatimukset. Jos työllistymisen eteen halutaan jotain oikeasti tehdä, olisi pystyttävä puuttumaan rakenteellisiin asioihin, kuten Sailaksen paperissa esitettiin. Aloittavalla hallituksella ei ole kuitenkaan poliittista rohkeutta toteuttaa välttämättömiä uudistuksia, minkä vuoksi Sailaksen paperin rakenteellisen työttömyyden alentamiseen tähtääviä osia ei ohjelmassa ole.

Hallitusohjelma on myös koulutuspolitiikan linjausten osalta täynnä hyviä ja yleviä tavoitteita, mutta sisältää varsin vähän konkretiaa. Hyvää on, että ensi- ja toisluokkalaisten iltapäivähoitoon panostetaan. Hallitusohjelmassa mainitaan myös erityistä tukea tarvitsevien lasten parempi integrointi perusopetukseen ja opettajien jatkuva täydennyskoulutus. Hyviä ja kannatettavia asioita molemmat. Niille tulee kuitenkin myöntää omia resursseja. Kaikkein tärkeintä on sittenkin pitää huolta perusopetuksen laadusta, ja sen vuoksi perusopetuksen määrärahojen kytkeminen indeksiin on välttämätöntä.

Hyvää ohjelmassa on myös se, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa luvataan parantaa. Millä keinoilla ja miten, sitä ei kerrota. Vaihtoehtoja on kaksi: joko tuntuva korotus opintotukeen, joka mahdollistaa päätoimisen opiskelun, tai opiskelijoiden elintason parantaminen nostamalla summaa, jonka opiskelijat voivat tienata verottomana. Niin tai näin, hallituksen on jo seuraavan budjetin yhteydessä tehtävä konkreettisia toimia opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseksi.

Edellisen hallituksen aikana käynnistettiin aluekeskusohjelma. Hallitusohjelma lupaa kehittää aluekeskusohjelmaa. Se onkin tarpeellista, sillä aluekeskusohjelma on keskeinen keino edesauttaa maakuntakeskusten ulkopuolisten keskusten kehittymistä. Koko maan kannalta on viisasta, että alueelliset keskukset säilyttävät elinvoimansa ja tukevat ympäröivää maaseutua. Hallitusohjelma sen sijaan ei lupaa aluekeskusohjelman avaamista uudelleen. Näin pitäisi ehdottomasti tehdä, jotta viime kerralla niukasti pudonneille ja sen jälkeen yhteistyötään voimakkaasti kehittäneille seutukunnille annettaisiin mahdollisuus hakea mukaan ohjelmaan. Yksi hyvä esimerkki tästä on Lounais-Pirkanmaalla ja Kaakkois-Satakunnassa yli maakuntarajan toimiva kymmenen kunnan yhteinen ohjelmatyö, joka käynnistyy aikomuksenaan päästä mukaan aluekeskusohjelmaan.

Hallitusohjelmassa puhutaan myös Kansallisen terveyshankkeen jatkosta. Toivottavasti samassa yhteydessä tunnustetaan aluesairaaloiden asema ja pyritään kehittämään terveydenhoitoa siten, että aluesairaalat toimivat kiinteänä osana sairaanhoitopiirejä ja tiiviissä yhteistyössä terveyskeskusten kanssa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan verrata hallitusohjelmaa keskustan kansanedustajaehdokkaiden vaalikentillä antamiin lupauksiin. Missä on elintarvikkeiden alv:n alentaminen, jota keskustan ehdokkaat yhtenä miehenä vaalikentillä vaativat? Miksi roskakoriin julistettu Arvelan veromalli palasi henkiin? Epämääräisiksi ovat jääneet myös keskustalaisten lupaukset tuntuvista parannuksista kotihoidon tukeen ja eläkkeisiin. (Ed. Valpas: Entäs pohjaosa?) — Aivan. — Politiikan uskottavuutta ei paranna se, että vain kuukausi vaalien jälkeen osa lupauksista on jo unohdettu, ei liioin se, että kun kansa äänesti keskustaa vaihtoehtona sosialidemokraateille, tuloksena oli keskustalaisen pääministerin johdolla sosialidemokraattista politiikkaa painottava hallitus. Toivottavasti käynnistyvä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma osaltaan lisää kansalaisten poliittista kiinnostusta ja innostaa äänestäjiä vertaamaan lupauksia ja tekoja keskenään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän ministeri Koskista siitä, että hän yksin täällä yhdessä ministeri Pekkarisen kanssa puolustaa hallitusta. Olen pahoillani, että pääministeri Jäätteenmäki on vain silloin tällöin poikennut täällä eduskunnassa, kun hänen kuitenkin pitäisi kantaa päävastuu hallituksen politiikasta ja tästä ohjelmapaperista, joka on tehty. Toivon, että hän huomenna ilmestyy kuitenkin saliin vastaamaan hallituksen puolesta.

Mutta, arvoisa puhemies, joka tapauksessa on selvää, että mitä tähän niin sanottuun hallitusohjelmaan tulee, eihän se ole mikään ohjelma, vaan se on eri ministeriöissä laadittujen toiveiden tynnyri. Jokaisessa ministeriössä laadittiin papereita hallitusohjelmaneuvotteluja varten ja ne on koottu sinne, mutta totuus on se, että resursseja ei ole varattu niitä hankkeita varten, mitä paperissa lukee. Oikeastaan kyse on paperista, toiveista, ei mistään todellisuudesta, joka todella aiottaisiin toteuttaa, eli kyseessä on aika pitkälti petos siltä osin, mitä hallitus tosiasiassa aikoo tehdä.

Se osittain näkyy kyllä siinä, että kun ei ole haluttu antaa sitovia lupauksia joiltakin osin, on sanottu, että asia selvitetään. 52 selvitystä yhdessä niin sanotussa hallitusohjelmassa on kyllä ennätys. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista paperia. Yleensä, kun hallitus tehdään, sovitaan, mitä tehdään, niihin annetaan resurssit ja sen ohjelman mukaisesti mennään. Mutta täytyy sanoa, että tällä hallituksella tulee olemaan todella suuria vaikeuksia. Kun näitä selvityksiä on tehty ja kun niistä sitten ei kyetä pääsemään yhteisymmärrykseen, mitä hallitus tekee? Voidaan olla tilanteessa, jossa politiikan kehittäminen totaalisesti pysähtyy, ja se ei ole Suomen onneksi.

Täytyy myöskin sanoa, että se ambitiotaso, mikä hallituksella on, on kyllä äärimmäisen vaatimaton. Hallitus puhuu siitä, että se olisi työllisyyden hallitus. No, mikä on sellainen työllisyyden hallitus, joka asettaa itselleen selvästi heikommat tavoitteet kuin aikaisemmat kaksi hallitusta? Tässä minulla on mielenkiintoinen kalvo siitä, mitä merkitsee se, kun luvataan 100 000 uutta työpaikkaa. Se merkitse sitä, että työllisyyden kasvu on olennaisesti hitaampaa kuin se on ollut viimeisten kahdeksan yhdeksän vuoden aikana, eli lähtökohtakin on jo se, että työllisyys paranee olennaisesti hitaammin kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten aikana.

Kun vielä katsotaan sitten sitä, että sanotaan, että vuonna 2010 pitäisi työllisyysasteen olla 75 prosenttia, niin totuus on se, että lähestulkoon suurimman osan työllisyysasteen paranemisesta pitäisi tapahtua tämän hallituksen jälkeisenä aikana. Me tiedämme sen, että se ei tule olemaan kovin helppoa; silloin kasvuvauhdin pitäisi olla jopa hieman parempi kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten aikana. Eli toisin sanoen hallituksen työllisyystavoitteet ovat varsin vaatimattomia, mistään työllisyyden hallituksesta ei voida puhua.

Mutta tosiasia on se, että en edes luota tähän 100 000:n tavoitteeseen, mitä työllisyyden parantumiseen tulee. Siihen on yksi olennainen syy, ja se on se, että kun luen tämän hallitusohjelman talouspolitiikkaosuuden, täytyy sanoa oikeastaan mukaillakseni arvoisaa puhemiestä, että kyseessä on talouselämän veret seisauttava hallitusohjelma. Kun talouselämälle kerrotaan, että asioita selvitetään, ei ole mitään selvyyttä siitä, mikä on verojärjestelmä Suomessa kahden vuoden kuluttua. Hallituksen talouspolitiikasta ei ole kovinkaan tarkkaa selvyyttä, ja kun veronkevennykset ovat aivan liian vaatimattomia, kyllä se merkitsee sitä, että pelkään, että työllisyys tulee heikentymään Suomessa Anneli Jäätteenmäen hallituksen aikana eli työttömyys kasvaa, ja siinä on hallituksella melkoinen haaste. Tulemme kyllä oppositiosta muistuttamaan hallitusta näistä lupauksista ja siitä todellisuudesta, joka toteutuu.

Täytyy myöskin sanoa, että mitä tulee verotukseen, se, että meillä on täysi epävarmuus siitä, mitä tulee tapahtumaan, on todellakin vakava asia. Kuka voi tehdä investointipäätöksiä, jos ei tiedä siitä, minkälainen investointien poistojärjestelmä meillä on? Miten tehdä investointilaskelma siinä tilanteessa? Jos ei tiedetä, mikä on pääomaverokanta, miten voidaan harjoittaa yritystoimintaa siinä tilanteessa? Täytyy sanoa, että en todellakaan ymmärrä, miksi pitäisi luopua siitä järjestelmästä, joka vuonna 93 ministeri Pekkarisen ja ministeri, nykyisen varapuhemies Kääriäisen ja ehkä allekirjoittaneenkin osuudella saatiin aikaiseksi. Tämä järjestelmä on johtanut siihen, että pääomaveron tuotto on lähestulkoon kymmenkertaistunut kahdeksan vuoden aikana, silloin kun se oli parhaimmillaan. Tämä järjestelmä on tuottanut valtiolle enemmän rahaa kuin mikään muu verojärjestelmän uudistus ja on johtanut myöskin siihen, että yrityksiltä kerättävä tuloverokertymä on Suomessa erittäin korkeata luokkaa. Miksi tuhota se järjestelmä, jos sen tuotto on niin hyvä?

Sanon myöskin sen, että jos me katsomme näitä eri osioita, niin kun sanotaan, että pienyritysten ja keskisuurten yritysten verotusta ei kiristetä, mutta kuitenkin samanaikaisesti osinkojen verotusta osittain kiristetään, ylimpiä tuloveroprosentteja pitäisi alentaa, varallisuusvero ilmeisesti poistaa kokonaisuudessaan, niin täytyy sanoa: jo Arvelan työryhmän esityksen lähtökohta oli, että se merkitsee 260 miljoonan euron tappiota valtiolle. Ja täytyy sanoa: On aika vaikeata löytää näillä nuoteilla yhtälöä, jolla kuitenkin veronsaajan asema kyetään turvaamaan niin, että myöskin samalla turvataan pienyritysten ja keskisuurten yritysten asema ja myöskin alennetaan yleistä yhtiöitten tuloveroprosenttia. Ja sanonkin: Tästä tulee sellainen haaste hallitukselle, josta hallitus tuskin tulee selviytymään, kun asiaan sitten käydään ensi syksyn ja seuraavan talven aikana.

Mitä tulee sitten liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan, niin haluan vain todeta sen, että tekstit sinänsä ovat ihan hyviä ja voin lähestulkoon kokonaisuudessaan ne allekirjoittaa, ehkä joitakin yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta, joita viime aikojen paineet ovat sitten tuonne tekstiin aiheuttaneet. Muun muassa sitä en ymmärrä, että kun Finnair on pörssinoteerattu yhtiö, sille annetaan hallitusohjelmassa jonkinlainen erityisasema, kun meillä kuitenkin markkinat on avattu kilpailulle. Tietysti ymmärrän, että joitakin harmittaa se, että Finnairin hallintoneuvosto lopetettiin, mutta pyrin noudattamaan vain sitä omistajaohjauspolitiikkaa, jota silloinen ministeri Kääriäinen yritti jo eduskunnan kanssa ajaa lävitse, mutta johonka eduskuntaryhmien suostumusta aikoinaan, muistaakseni vuonna 93, ei kaiken kaikkiaan saatu. Mutta sanon sen: Hallintoneuvostot pörssiyhtiöissä ovat vanhanaikaisia, sotkevat päätöksentekojärjestelmää. Päätös tältä osin oli taatusti oikein.

Mutta jos katson tätä niitten tietojen valossa, mitä minulla on tästä salaisesta sopimuksesta, jota hallitus nyt ei missään tapauksessa suostu julkaisemaan, niin te joudutte kuitenkin julkaisemaan sen, kun kehyspäätös tehdään. Olisi oikein ja rehellistä eduskuntaa kohtaan, että toisitte luvut huomenna, kertoisitte eduskunnalle, mitenkä paljon rahaa laitetaan LVM:lle, kuinka paljon sinne, kuinka paljon laitetaan sosiaali- ja terveysministeriölle, paljonko laitetaan terveysohjelmaan. Me täällä puhumme kuin sokeat reetat tietämättä luvuista yhtään mitään ainakaan virallisesti, ja siinä suhteessa mielestäni tämä on eduskunnan pilkkaamista, että meille tosiasioita ei kerrota, kun ne kuitenkin, kuten sanoin, kolmen neljän viikon kuluttua joudutaan sitten meille kertomaan.

Mutta niitten tietojen perusteella, mitä minulla on, perustienpidon rahat tulevat olennaisesti supistumaan ensi vuodesta alkaen, ja kyllä se merkitsee sitä, että joudutaan vakavasti miettimään Pohjois- ja Itä-Suomessa olevien teitten kunnossapitoa, (Ed. Pekkarinen: Pitäähän Varkauden kentälle päästä!) hoitoa ja niitten siirtämistä yksityisteiksi ja siirtämistä pois valtion vastuulta. Sanon, että siinä onkin melkoinen haaste istuvalle hallitukselle, kun selvitetään eräissä osissa Suomea, että todellakaan rahat eivät enää riitä tienpitoon.

Mitä tulee sitten uusiin hankkeisiin, niin ajatushan ministeriössä oli se, että perustetaan ministerityöryhmä, jolle annetaan tietynlainen raami, jonka puitteissa voidaan katsoa sitten hankkeet tulevien neljän vuoden aikana. Mutta kun hallitus teki arvovalintoja, eipä riittänyt rahaa uusiin tiehankkeisiin, ja täytyy sanoa, että tärkeätä olisi muistaa kuitenkin se, että tieverkosto ja rautatieverkosto on tämän valtakunnan verisuoni, joka on välttämätön talouselämän toimintojen ylläpitämiseksi.

On yksi tapa ratkaista tämä yhtälö, ja se on se, että ryhdytään myymään valtionyhtiöitten osakkeita ja sitä kautta hankitaan rahoitusta näihin infrahankkeisiin. Mutta kun luen hallitusohjelmaa, huomaan sen, että valmius myydä valtionyhtiöitten osakkeita on erittäin huono. Siellä kuitenkin vielä lisäksi todetaan se, että omistus pitäisi pyrkiä pitämään suomalaisissa käsissä. Olen sitä mieltä, että valtion pitää saada paras mahdollinen hinta niistä osakkeista, mitä se myy.

Tämän kanssa jossain määrin on myöskin ristiriidassa se, että mitä tulee tähän osinkoverouudistukseen, tavoitteenahan siinä on se, että ulkomaisia omistajia kohdellaan samalla tavalla kuin suomalaisia eli parannetaan ulkomaisten omistajien asemaa ja toisaalta sitten kuitenkin pyritään pitämään osakkeet suomalaisissa käsissä. Eihän tässä ole mitään johdonmukaisuutta. Pitäisi olla johdonmukainen linja, kohdellaan kaikkia yhdenvertaisesti tai sitten ei kohdella, mutta pitäisi päättää, mihinkä suuntaan järjestelmiä yleisesti pyritään kehittämään. Mutta sanon: On tärkeätä, että pyritään myymään yhtiöitä ja sitä kautta hankkimaan rahaa infraan. Se on yksi tapa pyrkiä pelastamaan se, että meillä on toimiva liikenneverkosto.

Vielä lopuksi haluan todeta sen, että olen erittäin pahoillani. Kävimme viime syksynä keskustelun täällä salissa omistajapolitiikan keskittämisestä. Olisi ollut helppo tehdä nyt ratkaisu, minnekä omistajaohjaus keskitetään. Valitettavasti siitä ei kyetty tekemään päätöstä. Valtiokonttori olisi ollut oikea ratkaisu.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä tulee verouudistukseen, jota ed. Kimmo Sasin kanssa olimme tekemässä, ei tämän hallituksen ole tarkoitus, ed. Sasi, romuttaa sitä järjestelmää. Me uudistimme yhteisö- ja pääomaverojärjestelmän ja siirryimme arvonlisäverojärjestelmään. Muun muassa nämä uudistukset tehtiin silloin 93, mutta avoir fiscal -järjestelmä, yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, oli tehty Harri Holkerin hallituksen toimesta. Me olimme verojaostossa yhtä aikaa sitä tekemässä, se ei ollut Ahon hallituksen tekeleitä, eikö niin? Siitä, mitä me teimme silloin, ed. Sasi, siitä me aiomme pitää kiinni ehdottomasti, alentaa vain verokantaa siitä, mitä se tällä hetkellä on.

Mitä tulee näihin tierahoihin, mitä ed. Sasi tässä äsken surkutteli, se on ihan totta. Ed. Sasi näytti äsken kalvoa, jossa kerrotaan, miten kävisi työllisyyden jnp. Minä voisin näyttää kalvoa, josta käy ilmi, mitä edellinen hallitus ministeri Sasin esittelystä päätti kehyksistä myös tiehallinnon osalta, ja se pitää paikkansa, että vuoden 2006—2007 kohdalla täällä on erittäin suuri aukko. Olisin toivonut, että silloinen ministeri Sasi olisi valvonut ja hoitanut tätä asiaa vähän paremmin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Sasin heitot tästä perustienpidon rahoituksen supistumisesta Itä- ja Pohjois-Suomesta olivat aika kovia heittoja sikäli, että viimeisten kahdeksan vuoden aikana Itä-Suomessa perustienpidon rahat ovat supistuneet jo kohtuullisen voimakkaasti. Me tiedämme, että Itä-Suomessa on ollut suuria vaikeuksia pitää yllä kaiken kaikkiaan koko tieverkostoa, ja olen tietoinen siitä, että jos muun muassa rautatieverkoston osalta määrärahoja ei tule lisää, niin osittain rautateitten purkaminen käynnistyy nopeasti. Syynä on se, että liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka sidottiin edellisen hallituksen aikana lähes kokonaan massiivisilla, suurilla hankkeilla, ja tästä varmasti osittain nämä kannanheitot johtuvat.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarisen näyttämä määrärahakehys pitää täsmälleen paikkansa. Tietysti kun oltiin siinä tilanteessa kun oltiin, niin ajatuksena oli se, että perustetaan ministerityöryhmä, joka katsoo, mitä hankkeita voitaisiin nyt päätettyjen hankkeitten lisäksi käynnistää, ja hallitusneuvotteluissa annettaisiin tietty kehys tälle ministeriryhmälle. Nyt sille ei ole annettu mitään määrärahakehystä, ja tietysti siitä syystä sen työ jää melko vähämerkitykselliseksi.

Sen lisäksi toinen ajatus oli se, mikä tuli tässä niin sanotussa Tie kohti taivaita -raportissa, että pyritään käyttämään hyväksi Tieliikelaitoksen voittoa, mikä täällä on mainittu, mikä on yksi tapa, jolla voidaan pikkuisen helpottaa tilannetta, mutta myöskin sitä vahvaa kassaa, joka on Valtionrautateillä, ja pyritään sillä pitämään rautateitten infran kehittämistä yllä, mutta huomaan, että hallituksella tähän viimeksi mainittuun malliin ei ole kovin suurta kiinnostusta. Ja sanon vielä: Yksi tapa rahoittaa myöskin infraa, mitä on eduskunnan toimesta aikaisemmin käytetty, on valtionyhtiöitten osakkeitten myynti, mutta näihin kaikkiin olisi tarvittu myönteinen kanta hallitusohjelmassa. Nyt (Puhemies koputtaa) olen hyvin epävarma siitä, voidaanko näitä keinoja toteuttaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi kertoi tästä lisäasiakirjasta ja väitti, että siellä olisi Pohjois- ja Itä-Suomen teitten osalta huomattavia supistuksia ja niitten siirtämistä yksityisteiksi. Onko tämmöistä asiaa käsitelty näissä hallitusohjelmakuvioissa ja millä tavalla?

Samaten toinen väite oli tämä, että näitä valtionyhtiöitä ruvettaisiin myymään taikka se voisi olla yksi vaihtoehto ja sillä sitten rahoitettaisiin, mutta siinä oltaisiin sitten nihkeitä. Ovatko nämä asiat olleet jotenkin esillä jossakin, koska tämmöisiä väitteitä esitetään?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi ministerinä ollessaan toimi monessa asiassa ihan hyvin, enkä käy ollenkaan häntä arvostelemaan noin yleisesti ottaen, mutta mitä näihin kehyksiin tulee, niin täytyy sanoa, että kyllä muut ministeriöt pitivät puolensa niissä kehysneuvotteluissa, joita edellinen hallitus kävi ja joissa raamit asetettiin, mutta ainoa ministeriö, jossa on todella selvä pudotus näitten alkavaa vaalikautta edeltäneiden loppuvuosien aikaan, oli ja on kieltämättä liikenneministeriö. Niitä keinoja, millä yritetään tätä ongelmaa paikata, ed. Sasi esitteli joukon. Niitä on erilaisia keinoja. Uskon, että tämä hallitus pyrkii tekemään parhaansa, että löytäisi keinot, joilla sitä muutoin näköpiirissä olevaa aukkoa voisi paikata.

Mitä muutoin valtionyhtiöitten keskittämiseen tulee, niin hallitus on päättänyt, että ennen vuotta 2005 tämä homma hoidetaan. Sitä ennen — joku voi ehkä naurahtaa — suoritetaan selvitys, mutta ed. Sasi tietää, että tämäkin on niin vaikea, niin delikaatti asia, että se vaatii selvityksen. 2005 on aikomus tämä asia sitten hoitaa.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Täällä on jo laajasti keskusteltu tästä hallitusohjelmasta, ja haluankin keskittyä ainoastaan koulutus- ja tiedepolitiikkaan ja kulttuuriin.

Hallitusohjelman koulutus- ja tiedepolitiikan osassa on täysin unohdettu perusopetuksen valtionrahoituksen lisääminen, vaikka keskusta on jatkuvasti vaatinut perusopetuksen valtionosuuksien indeksitarkistusten toteuttamista. Uudesta ohjelmasta ei selviä, sisältyykö hallituksen kaavailemaan vuosittaiseen peruspalvelubudjettiin opetustoimen valtionosuuksien kasvattaminen tai indeksitarkistukset. Hyvänä linjauksena rahoituksen kannalta on se, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen.

Hallitusohjelmassa on luvattu vain muutamia konkreettisia ja aikataulutettuja asioita: iltapäivätoiminta 2004, esiopetuksen kuljetukset 2004, aikuisten koulutustason kohottamisohjelman jatkaminen, koulujen peruskorjaaminen, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan lisärahoitus. Herää kysymyksiä: Mistä kaikkiin ohjelmassa linjattuihin hyviin asioihin osoitetaan riittävät resurssit? Opettajankoulutuksen, tuki- ja erityisopetuksen, oppilashuollon sekä opintojenohjauksen lisääminen tuntuvat jäävän kauniiksi sanahelinäksi.

Tärkeimmän asian koulutuksen kehittämisessä ja ennakoinnissa pitäisi olla työelämän tarpeiden huomioon ottaminen. Tämä näyttää uudelta hallitukselta unohtuneen. Miten hallitus aikoo koulutuksen ennakointia nykyisestään parantaa? Koulutuksen ja koulutusmäärien ennakoinnin on tapahduttava todellisten tarpeiden pohjalta. On tärkeää, että työelämän ja koulutuksen tarpeet kohtaavat. Opiskelijoiden kannalta on todella merkityksellistä, että työpaikka löytyy koulutuksen jälkeen.

Toinen tärkeä asia on koulutuksen läpäisyaikojen nopeuttaminen. Konkretiaa ei tästäkään asiasta löydy hallitusohjelmasta, ainoastaan viittaus OPM:n toimenpideohjelmaan, mikä ei vielä avaudu todellisiksi toimenpiteiksi.

Herra puhemies! Ohjelmasta puuttuu toisen ja korkea-asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmien perusteellinen uudistaminen. Rahoitusjärjestelmän pitäisi jo toiselta asteelta alkaen tehostaa opiskelijoiden nopeampaa valmistumista ja työelämään siirtymistä. Ohjelmasta löytyy ainoastaan kirjaus siitä, että ammattikorkeakoulujen rahoitus uudistetaan kannustavammaksi. Jää täysin epäselväksi, mitä kannustavuus tässä tapauksessa tarkoittaa.

Missä on koulutuspolitiikan ydin? Miten koulutusjärjestelmäämme pitäisi hallituksen mielestä pitkäjänteisesti kehittää, jotta se parhaiten palvelisi suomalaisia ja työelämäämme? Tulevalta opetusministeriltä ei kaivata pieniä osittaisuudistuksia vaan vankkaa koulutuspolitiikan ja -järjestelmän kehittämisen kokonaisnäkemystä.

Tulen tarkasti seuraamaan, miten hallitusohjelman tavoite "Tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta" toteutuu. Tutkimus- ja innovaatiorahoitus on vuonna 2002 ollut 1 400 miljoonaa euroa. Neuvoston esityksen mukaan tarvitaan 405 miljoonaa euroa vuoteen 2007 mennessä. Miten hallitus aikoo lunastaa tämän hienon lupauksensa? Onko lupaus vain lupaus, ja mistä rahat?

Vielä muutamia yksityiskohtaisia näkökohtia:

Aikuisväestön osaamistason kohottamisohjelmassa pitää hyödyntää tehokkaasti oppisopimuskoulutusta. Mihin ovat unohtuneet muut kuin kohottamisohjelma parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esityksestä? Yhtä tärkeänä on pidettävä jo koulutetun väestön osaamistason ylläpitämistä. Siihen tarvitaan hallituksen todellisia toimenpiteitä.

Miksi hallitus haluaa lokeroida erilliset osuudet opetussuunnitelma- ja näyttötutkintoperusteiseen ammatilliseen koulutukseen? Tämähän on keskusjohtoisen ohjauksen palauttamista ja jäykkyyden lisäämistä.

Herra puhemies! Ohjelmassa sanotaan, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aluevaikutusta vahvistetaan. Toivottavasti hallitus muistaa korkeakoulupoliittisen kokonaisnäkökulman. Sen sijaan että perustetaan uusia oppilaitoksia tai instituutioita, pitää nykyisiä rakenteita kehittää ja olemassa olevien oppilaitosten yhteistyötä lisätä.

Sain ajettua läpi taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen hallituksessa. Edellytän, että nykyinen hallitus toteuttaa siinä olevat toimenpiteet. Strategioita on, mutta toimenpiteitä tarvitaan ohjelman toteuttamiseksi. Taiteen rinnastaminen tieteeseen maamme kilpailukyvyn vahvistajana on selkeästi sisäänrakennettu ohjelmaan. Edellytän, että nykyinen hallitus toteuttaa ohjelmaa tältä pohjalta.

Opetusministeriössä on myös valmiiksi toteutettavana hyväksymäni Kirjastostrategia 2010. Kirjastolaitos on tietoyhteiskunnan tukijalka, ja sitä tulee vaalia. Toivon todellisia toimenpiteitä tämän kirjastostrategian läpiviemiseksi.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma ei mielestäni vastaa niihin vaativiin tulevaisuuden haasteisiin, jotka meillä kaikilla on edessämme.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahta ed. Drombergin asiaa haluan kommentoida.

Kun hän puhui koulutuksen ennakoinnin tarpeellisuudesta, siitä on ehkä kaikkein kipein tulevien vuosien asia kirjattu hyvin selkeästi hallitusohjelmaan, kun todetaan, että kulttuurialan koulutus mitoitetaan vastaamaan työelämän tarpeita. Meillä tänä päivänä otetaan sisään 5 000 kulttuurialan opiskelijaa, ja tulevien ennakointien perusteella on 2 100:lle työpaikka. Kukaan ministeri ei uskalla kulttuurialan koulutusta leikata niin rajusti kuin on pakko tehdä, jos sitä ei ole kirjattu hallitusohjelmaan.

Toinen asia on ammattikorkeakoulujen rahoituksen uudistaminen kannustavammaksi. Luulisi ed. Drombergin tietävän, mitä se tarkoittaa, koska lakiesitys on valmiina ja se hylättiin sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä kokoomuksen ja vasemmistoliiton toimesta. Se kyllä tullaan tuomaan eduskunnalle.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän tarkalleen, että ammattikorkeakoulun rahoituslakiosio hylättiin, mutta se ei ollut kypsä päätettäväksi, sillä nimenomaan kentältä tuli niin monia eriäviä käsityksiä siitä, kuinka se pitäisi toteuttaa. Siinä mielessä oli hyvä, ettei sitä sillä kertaa tehty. Se odottaa nyt kokonaisuudistusta.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelma sisällöltään ja mahdollisuuksiltaan on laaja. Sitä voi tarkastella kokonaisuutena tai yksittäisinä pieninä osina omasta mielenkiinnosta ja tahtotilasta riippuen. Omalta osaltani haluan lähemmin tarkastella sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Hallitusohjelmassa sanotaan: "Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kansalaisten saatavilla tasa-arvoisesti ja ne on rahoitettava pääosin verovaroin." Näin hallitus on mielestäni sitoutunut hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Perusterveydenhuollon aseman vahvistaminen ja erikoissairaanhoidon kalliiden hoitojen rahoitusvastuun siirtäminen valtiolle olisi ja on koko palvelurakennetta tukevaa. Sairaanhoitopiirien tutkimustoiminnasta ja opetuksesta aiheutuvien kustannusten korvaukset on saatettava todellisten kustannusten tasolle.

Sosiaalisen tasa-arvoisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että yksittäisen ihmisen maksukyvyn rajallisuus ei saa jatkossakaan olla esteenä riittävälle ja laadukkaalle avulle ja hoidolle. Sosiaali- ja terveydenhuollon riittävää rahoitusta hallitusohjelman mukaan varmistetaan muun muassa valtionosuuksia nostamalla. Samalla kuitenkin edellytetään, että kuntien ja kuntayhtymien toimintoja ja palvelutuotantojen rakenteita tarkastellaan ja uudistetaan. On selvää, että etsittäessä voimavaroja tulevien haasteiden edessä tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja sitä kautta uusia toimintatapoja. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ilman selkeitä taloudellisia panostuksia ei ole mahdollista taata riittävän tasa-arvoisesti toteutettuja sosiaali- ja terveyspalveluja.

Huoli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävyydestä on selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan. Julkisen sektorin työpaikkojen houkuttelevuus varmistetaan hyvillä työolosuhteilla, täydennyskoulutusmahdollisuuksilla sekä palkka- ja urakehityksellä. Tämä on paljon luvattu, mutta ehdottoman välttämätöntä. Riittävä, innostunut ja korkean osaamisen tason omaava henkilöstö on turvallisuuden, tuloksellisuuden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehityksen tae.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti meistäkin mahdollisimman moni voi elää vuosikymmeniä kestävän pitkän, tapahtumarikkaan elämän ja siten saavuttaa arvostetun vanhuuden elämänvaiheen, jossa yhdistyy elämänkokemus ja iän mukanaan tuoma viisaus. Vanhuuden kunnioittaminen on sitä, että tuolloin tarvittavat palvelut on järjestettävä yksilöä kunnioittaen ja niiden jatkuvuus on turvattu. Kotihoidon ja laitoshoidon vastakkainasettelu on mielestäni tarpeetonta, ja on tunnustettava, että molemmista palvelumuodoista on selkeää tarvetta.

Omaishoitajat ovat onnistuneen kotihoidon kulmakiviä. Läheisten jaksamisen varmistaminen on otettu hallitusohjelmassa selkeäksi tavoitteeksi. Pidän tärkeänä omaishoitajien aseman selvittämistä ja työskentelyolosuhteiden parantamista sekä omaishoidon sisällyttämistä lainsäädännön kautta osaksi palvelujärjestelmän kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Jos lapsilla ei ole ympärillään riittävää vanhemmuutta tai se puuttuu kokonaan, on yhteiskunnan otettava vanhemmuuden tehtävät hoidettavakseen. Kaikilla lapsilla on oikeus turvattuun ja tasapainoiseen kasvuympäristöön. Hallitusohjelma ottaa voimakkaasti vastuuta lasten ja lapsiperheiden arjen turvallisuuden varmistamisesta. Sen lisäksi, että halutaan lisätä aikuisia kouluihin ja päiväkoteihin sekä turvata eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäivähoito, halutaan lisää tukea vanhemmille, jotta he voisivat onnistua tärkeässä ja vaativassa tehtävässään. Tarvitaan yhteistyötä ja avointa, rehellistä keskustelua lasten kanssa toimivien ja perheiden välillä. Ongelmat eivät lisäänny puhumalla, vaan asioiden saadessa sanallisesti yhteisesti ymmärrettävän muodon on mahdollista saada ongelmat ratkaistuiksi.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu päätös sosiaalipalveluille laadittavista nykyistä selkeämmistä laatusuosituksista. Itse toivoisin, että olisi myös laatuvaatimuksia ja että niiden toteutumista seurataan.

Meistä aikuisista harvat jaksaisivat olla 25—30 henkilön, enemmän tai vähemmän äänekkään, joukossa ja keskellä 8—10 tuntia päivässä. Siksi on välttämätöntä, että myös lasten päivä turvataan ja määritellään enimmäisryhmäkoot päiväkodeissa. Uusien ryhmäkokomääritysten on oltava selkeästi nykyisiä, käytännön muokkaamia ryhmäkokoja pienempiä.

Lasten sairastuessa on aikuisten ja yhteiskunnan kyettävä nykyistä ripeämpään toimintaa. Pienten mielenterveyspotilaiden nopeaan ja asianmukaiseen hoitoon pääsyyn halutaan panostaa sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn kiinnittää erityistä huomiota. Toteankin, että lasten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on vaativaa, pitkäjänteistä ja laaja-alaista yhteistyötä edellyttävää toimintaa, joten töihin on käytävä ripeästi ja ennakkoluulottomasti. Ei ole varaa vatuloida.

Ennaltaehkäisyn hoidossa on yksi tärkeä osio mielestäni lastensuojelulain uudistaminen ja lastensuojelutyön vahvistaminen. Lapsiperheiden köyhyyden poistaminen ja syrjäytymiskehityksen pysäyttäminen on tulevaisuuden turvallisuudentakuuta lapsillemme.

Arvoisa puhemies! Olen sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelman toteutumisen osalta rauhallisella mielellä, sillä jokainen puolue, myös oppositiopuolueet, vaalien alla halusi varmistaa oikeudenmukaisen ja alueellisesti tasa-arvoisen sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutumisen sekä taata lasten, lapsiperheiden, vanhusten, vammaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden arjen turvallisuuden, joten tästä on hyvä jatkaa.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on kokoomus, joka on ajautunut oppositioon, hokenut hokemisen perästä vastenmielisyyteen saakka sitä, kuinka paljon selvityksiä tässä hallitusohjelmassa on, katsomatta niiden sisälle, mitä aiotaan selvittää. Koulutuspuolen ohjelmassa on kaksi selvitystä. Kumpikaan niistä ei tule olemaan rahasta kiinni. Toinen koskee yliopistojen yhteisvalinnan järjestämistä ja toinen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen käyttöönottoa eri opiskelualoilla. Ei tämän kummempia selvityksiä ole koulutus- ja kulttuuripuolen ohjelmassa.

Mutta muutoin mielestäni tässä ohjelmassa koulutuspuolen osalta on kirjattu aika selvästi, mitä aiotaan tehdä. Oppivelvollisuusikä aiotaan säilyttää nykyisellään, aiotaan säilyttää tutkintoon johtava korkeakoulutus maksuttomana ja kirjastojen peruspalvelut maksuttomana, asioita, joista edellisen hallituksen aikana kaikista käytiin kiivasta keskustelua. Nyt on sovittu, että nämä asiat säilytetään entisellään. Se on minusta selvää tekstiä.

Sen lisäksi on kirjattu mielestäni niin selvästi kuin voi kirjata, että säädetään lailla esiopetuksen kuljetuksesta ja säädetään lailla pienten koululaisten iltapäivähoidosta. Nämä asiat on myös aikataulutettu. Arvoisat edustajat, molempiin on varattu myös rahat. Ne on korvamerkitty.

Vakinaistetaan työpajat. Siihenkin on rahat varattu. Minä en tiedä, voiko sitä sen selvemmin sanoa.

Tämän lisäksi on todettu asiat, joihin lisätään määrärahoja. Opettajankoulutusta, nimenomaan ammatillista opettajankoulutusta, täytyy lisätä, ja siihen tarvitaan rahaa. Aikuisten oppisopimuskoulutusta tullaan lisäämään noin 2 000 paikalla. Rahatkin on olemassa. Tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään. Se tarkoittaa yliopistojen perusrahoituksen lisäämistä 65 miljoonalla eurolla. Suomen Akatemian rahoitusta myös lisätään.

Yhteen asiaan ei ole rahaa lisätty tai sitä ei ole korvamerkitty sinne, mutta ei ollut kyllä edellisen hallituksenkaan aikana. Mutta koulutuspuolen ohjelmaryhmä halusi sen kirjattavaksi, ja se nimenomaan liittyy peruskoulujen korjaukseen.

Sen lisäksi on sanottu suoraan, että lyhennetään aikuisten kouluttautumisaikoja. Siihen on kyllä tämän lauseen perässä myös keino, millä se tehdään. Se on juuri se keino, jonka ed. Dromberg otti esille. Hän puhui, että on nyt kysymys vain siitä, että tässä byrokratiaa lisätään. Se tarkoittaa sitä, että ammatillisessa koulutuksessa järjestämisluvat uudistetaan niin, että opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen lisäksi, kolmen vuoden ammatillisen koulutuksen lisäksi, on olemassa näyttötutkintoihin perustuvaa koulutusta, mikä tarkoittaa sitä, että aikuisen, esimerkiksi nelikymppisen ammattimiehen tai -naisen, joka on vaikka 15 vuotta hitsannut, ei tarvitse istua kolmea vuotta ammattikoulussa 17-vuotiaiden kanssa, vaan hän voi lyhyemmässä ajassa sen tutkinnon suorittaa. Se on kirjattu tänne.

Tämän lisäksi todetaan, että uudistetaan ammattikorkeakoulujen rahoituslaki nykyistä kannustavammaksi. Niin kuin äsken vastauspuheenvuorossa sanoin, lakiesitys on valmiina. Se on todellakin kannustava, koska siinä maksetaan ammattikorkeakoululle muutakin kuin vain yksikköhintaa, opiskelijamäärään perustuvaa rahaa.

Arvoisa puhemies! Tässä kaikkein kallein lause, josta opetusministeriön kansliapäällikkö on kahvit luvannut — ja kun ed. Sasi sanoi, että tämä on ministeriöiden toivetynnyri, täytyy sanoa, että tältä osin on juuri näin; ed. Dromberg toi myös esille puheessaan tämän lauseen — kuuluu näin: "Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen." Tällä on hintalappu. Se on 50 miljoonaa euroa vuositasolla vuonna 2007. Se alkaa raksuttaa jo tänä ja ensi vuonna, koska ikäluokat pienentyvät ja opetuksen rahoitus on yksikköhintarahoitusta. Ja arvoisat ministerit Korkeaoja ja Manninen, jos tiistaina tulen valituksi siihen, mihin eduskuntaryhmä ehdottaa, valtiovarain sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajaksi, niin tulen kyllä peräämään hallitukselta, pidetäänkö tästä lauseesta kiinni. Toivottavasti pidetään.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Vaikka totean, että näihin asioihin, jotka tähän osioon kirjattiin, todellakin on rahat olemassa — enkä minä ymmärrä, mikä salaperäinen lista se on, koska tiedän, että esimerkiksi opetusministeriössä tämä lista on olemassa — silti huoli on siinä, että menokehykset kokonaisuudessaan ovat 1,12 miljardia euroa. Opetusministeriön osuus siitä on 290 miljoonaa euroa. Kun kuluneiden neljän vuoden aikana todettiin, että mikään ei ole mitään ja raha ei riitä mihinkään, ja kuitenkin pelkästään opetusministeriön budjetti kasvoi 1,3 miljardia euroa Lipposen kakkoshallituksen aikana, niin minkälainen mahtaa olla huuto kunnissa, ministeri Manninen, jos tämä raha jää tälle tasolle? Sen tähden minusta on välttämätöntä, kun hallitus on luvannut ja ohjelmaan on kirjattu, että mahdollisten veronalennusten suuruutta arvioidaan kahden vuoden kuluttua, että arvioidaan myös näitä menokehyksiä eikä vain verojen osalta.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rask toi esille, että kirjastopalvelujen maksullisuudellisuudesta puhuttiin ja yliopistojen maksullisuudesta puhuttiin ja antoi ymmärtää tietenkin, että eri puolueilla oli erilaisia näkemyksiä. Täytyy sanoa, että itse, kun olin kirjastoseuran puheenjohtajana, pidin ehdottomasti kiinni siitä, että nämä kirjastopalvelut säilyttävät maksuttomuutensa, ja niinhän se oli. Ne olivat vain tietyt henkilöt, jotka omana käsityksenään toivat niitä esille. Ei tämä ole kokoomuksen käsitys ollenkaan, että niitä täytyisi laittaa maksullisiksi. Samaten yliopisto-opetuksen maksuttomuus on ollut meidän periaatteitamme. Sen lisäksi vielä työpajojen vakinaistamisesta sovittiin nuorisopuolen kanssa minun ollessani kulttuuriministerinä, että tähän mennään tulevan hallituksen aikana.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmaan näistä työpajoista on edellisen hallituksen aikana sovittu, mitä on sovittu, mutta rahaa ei koskaan löytynyt. Ne ovat erittäin tärkeitä nuorten syrjäytymisen estämiseksi, ja nyt se on kirjattu hyvin selvästi hallitusohjelmaan.

Voin vakuuttaa, että ed. Dromberg todella ministerintoimessaan ajoi kirjastojen peruspalvelujen maksuttomuutta, mutta silloinen valtiovarainministeri Niinistö oli kyllä aivan toista mieltä.

Tästä yliopistojen maksuttomuudesta voidaan kyllä ... Olen kyllä hieman eri mieltä kuin ed. Dromberg.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus jätti perinnöksi Jäätteenmäen punamultahallitukselle vakaat taloudelliset olot ja vankat valtiontalouden raamit. Suomi on korkeatasoisen koulutuksen ja huippuosaamisen maa, joka kilpailukyvyltään sijoittuu kansainväliseen kärkeen. Nyt annetun hallitusohjelman valossa herää epäilys, että tämä perintö tuhotaan. Vaalien alla käyty keskustelu antoi vahvan viitteen siitä, millainen nykyisten hallituspuolueiden ohjelma voisi olla, ja onkin: vailla konkretiaa, vailla tarkennuksia keinoista, joilla asetetut tavoitteet saavutetaan. Etupäässä ohjelma herättää kysymyksiä kysymysten perään. Suurin kysymys kuuluu väistämättä: Kun keskustakin vihdoin myöntää, että valtiontalouden tasapaino edellyttää tiukkaa pidättyvyyttä menojen lisäämisessä, millä resursseilla aiotaan toteuttaa hallitusohjelman kaikki ylevät tavoitteet. Onko kustannusvaikutuksia ohjelmaa sorvatessa lainkaan mietitty?

Ohjelma lupaa otsikossaan työtä, yrittämistä ja yhteisvastuuta. Väestön ikääntymisessä juuri nämä ovatkin ne lääkkeet, joita muokkaamalla hyvinvointivaltio olisi mahdollista säilyttää vahvana. Hallitusohjelman keinot vain jäävät kovin ohuiksi. Selvityksiä, joiden tuloksista ei vielä kukaan tiedä, on sitäkin enemmän luvassa. Ihmetystä herättää myös se, miksei jo olemassa olevia yksityiskohtaisia selvityksiä, kuten Kansallinen terveysprojekti ja opintotukea koskevat tuoreet selvitykset, käytetä täysimääräisesti hyväksi.

Arvoisa puhemies! Jotta Suomeen syntyisi uusia työpaikkoja, on edellytysten kannattavalle ja kannustavalle yritystoiminnalle oltava kunnossa. On ilahduttavaa, että hallitus toteaa yritysverotuksen keventämisen ja yritysten arvonlisäverotuksen joustavoittamisen välttämättömyyden. Hallitusohjelma on kuitenkin ristiriitainen, yhtä siellä, toista täällä. Osinkojen kahdenkertainen verotus aiotaan toteuttaa ja näin hyväksi ja tuottavaksi myös verottajalle havaittu yhtiöveron hyvitysjärjestelmä romuttaa. Tämä tullee kiistatta vähentämään kannustimia ja motiivia oman yrityksen perustamiseen. Hyvitysjärjestelmästä luopuminen aiheuttaa myös sen, että omaan yritykseen sijoittaminen ei ole houkuttelevaa, jolloin velkarahoituksen osuus yrityksen rahoituksessa helposti kasvaa. Talouden laskukausista ylivelkaiset yritykset eivät siis välttämättä selviä.

Toisaalla kuumeisesti selvitetään yrittäjyyden pullonkauloja, sitä, millä keinoin oma yritys saataisiin kannattavaksi uravaihtoehdoksi myös sukupolvenvaihdostilanteessa. Kysymyshän ei ole välttämättä ainoastaan verotuksellisista tai arvon määritykseen liittyvistä ongelmista, vaan yksinkertaisesti siitä, että sopivaa jatkajaa ei löydy.

Hallitus aikoo ohjelmansa mukaisesti siis rajata pk-yritykset osinkoverotuksen kaksinkertaisuuden ulkopuolelle. Käytännössä se lienee vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Oli rajaus millainen tahansa, hallitus antaa tällä toimenpiteellään voimakkaan signaalin siitä, ettei yritysten kannata laajentua. Tutkitusti suomalaisten yritysten kasvutavoitteet ovat usein alhaiset jo muutenkin, joten suunta on aivan väärä. Yritysten toimintaedellytysten parantamisen yhtenä ehtona on verotuksen ennakoitavuus. Hallitusohjelma epäonnistuu pahasti juuri tässä.

Arvoisa puhemies! Jos työvaltaisia palvelualojen yrityksiä ja työpaikkoja mielitään saada lisää, on vanhemmuuden aiheuttamat kulut voitava jakaa molempien vanhempien työnantajien kesken. Hallitusohjelmassa on lyhyt ja epäselvä maininta vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhteensovittamisesta. Tarkoittaisikohan tämä äitiyden kulujen jakamista? Uskoakseni kulujen jakaminen vahvistaisi myös nuorten naisten asemaa työelämässä, muun muassa paljon peräänkuulutetun palkkatasa-arvon näkökulmasta.

Parasta työvoimapolitiikkaa on siis uusien ja pysyvien työpaikkojen luominen. Mitä ilmeisimmin nykyinen hallitus kilvoittelee lähinnä siitä, kuinka monta väliaikaista tukityöpaikkaa se luo. Hallitukselta on puuttunut kokonaan rohkeus lähteä tekemään sellaisia radikaalejakin rakenteellisia muutoksia, joita muun muassa Sailaksen työryhmä on esittänyt. Aktiivista työvoimapolitiikkaa jatketaan entisten sävelten mukaan, vaikka useat tutkijat ovat todenneet työllistämistukitoimet melko vaikutuksettomiksi työllistymisessä. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä tulisi luoda pysyvyyttä, ei tilannetta, jossa työtön on jatkuvassa työvoimapoliittisten toimenpiteiden kierteessä. Kansalaisia passivoimalla ei hallituksen peräänkuuluttamaa yhteisvastuuta synny.

Kannustavuudesta ja kannustinloukuista hallitus ei uskalla kuitenkaan puhua. Työllisyyspolitiikassa kissa ei nouse pöydälle, mistä lienee kiittäminen SAK:ta. Loukut ovat sekä verotuksen että nykyisen työttömyysturvajärjestelmän aiheuttamia systeemien epäkohtia, joihin pitäisi nopeasti puuttua. Työn tekemisen ja yrittämisen tulisi aina kannattaa. Yhdyn monen asiantuntijan arvioon siitä, että jollei Sailaksen raportin kaltaisia muutoksia verotukseen, työllisyyspolitiikkaan ja yritysten toimintaedellytyksiin uskalleta nyt tehdä, ne on tehtävä muutaman vuoden kuluttua joka tapauksessa paljon kovemmin ehdoin.

Lopuksi vielä lyhyesti opetusministeriön hallinnonalalta.

Veikkausvoittovarat on vihdoin aika palauttaa alkuperäisiin tarkoituksiinsa eli liikunnan, urheilun, nuorison, tieteen, taiteen tukemiseen, kuten eduskunta on päättänyt. Kirjastoja on tuettava yleisistä budjettivaroista, ei Veikkauksen tuotosta. Viime vuosina toteutettu poikkeusjärjestely on haukannut yhteenlaskettuna kohtuuttoman osan veikkausvoittovaroista. Tässä suhteessa toivon, että hallitusohjelman lupaus, toden totta, pitää.

Toinen asia, josta mainitaan ohjelmassa lyhyesti, mutta ei yksilöiden toimenpiteiden sisältöä, on opettajankoulutus, jonka lisäämiseen todetaan tarvetta varmistaen eri kieliryhmiin kuuluvien opettajien saatavuus maan eri osissa. Tarkoittaakohan tämä sitä, että ruotsinkielistä opettajankoulutusta saadaan vihdoin Pääkaupunkiseudulla, mahdollisesti Helsingissä?

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki ja valtiovarainministeri Kalliomäki ovat vastanneet kyselyihin selvityksistä ja ohjelmista, ettei asioiden edelle kannata kiirehtiä. Epämääräisyys ja ympäripyöreys vain johtavat siihen, ettei kansalaisilla ole mitään mahdollisuuksia saada selvää kuvaa siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Kiirehtimisestä ei siis ole kysymys, vaan ennakoitavuudesta. Toivon hallitukselta tulevaisuudessa selkeitä vastauksia ja toimenpiteitä.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Harkimo antoi puheenvuorossaan ymmärtää ikään kuin talouden suhdannetilanteessa olisi tapahtunut äkillinen muutos hallituksen vaihtuessa. Näinhän ei ole tapahtunut, vaan Suomi on jo selvässä suhdannetaantumassa, työttömien määrä on kääntynyt nousuun: viimeinen tilasto kertoi vuodessa työttömien määrän kasvaneen 14 000:lla, on lähes 10 prosenttia. Tätä perintöä, talouden vakautta, jota Lipposen hallitukset olivat aikanaan luomassa ja parantamassa, ei ole ollut tuhlaamassa Anneli Jäätteenmäen työnsä aloittanut hallitus, vaan kyllä se tuhlaus on alkanut jo Lipposen toisen hallituksen kautena. Nyt Jäätteenmäen hallitus lähtee kehittämään taloutta kohti nousua ja vakautta uudelleen ja työllisyyttä parantamaan. Tässä tilanteessa ollaan nyt, kun Jäätteenmäen hallitus aloittaa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Harkimo on tässä salissa tunnettu yrittäjyyden puolestapuhujana. Olisinkin toivonut, että hän olisi enemmän antanut huomiota sille tosiasialle, että Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa yrittäjyyden asema on parempi ja se otetaan paremmin huomioon kuin yhdenkään aikaisemman suomalaisen hallituksen ohjelmassa. Tässä on monia kysymyksiä. On yritysten sukupolvenvaihdokseen liittyviä kysymyksiä, joita helpotetaan, alv-ratkaisuja helpotetaan. Verotuksessa pääomatulon veroa alennetaan, ja maailmalta löytyy lukuisia esimerkkejä, millä tavalla pk-yritysten veroasema voidaan turvata sellaisessa tilanteessa, kun tämä avoir fiscal -järjestelmä puretaan. (Puhemies koputtaa) Tämä on hyvä ottaa huomioon sen suhteen, että emme ajaudu (Puhemies koputtaa) tilanteeseen, jossa Euroopan unionin tuomioistuin yhtäkkiä lopettaisi tämän systeemin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on pitkään ja hartaasti ruodittu Jäätteenmäen uuden hallituksen ohjenuorana ja politiikan punaisena lankana toimivaa hallitusohjelmaa. Yleisesti ottaen hallitusohjelma on pitkä. Tässä tapauksessa pituus ei kuitenkaan ole osoitus ohjelman yksityiskohtaisuudesta, vaan pikemminkin siitä, että hallitusohjelman laatijoilta on puuttunut kyky asioiden selkeään priorisointiin. Varmuuden vuoksi on päätetty luvata kaikille kaikkea. Ennätyspitkä ohjelma on varsin ylimalkainen ja ympäripyöreä. Poliittista epämääräistä lupailuretoriikkaa on käytetty kiitettävästi, mutta matemaattisten suureiden osalta ei todellakaan voi sanoa samaa.

Olisin kaivannut sitä paljon puhuttua hintalappupolitiikkaa, jotta todelliset toteutettavat teot ja panostukset olisivat käyneet ohjelmasta ilmi. Herääkin epäilys, eikö Jäätteenmäen valoisan vaihtoehdon punamulta ole uskaltanut ilmoittaa selkeitä lukuja, koska ei itsekään usko ohjelmansa yhtälöön. Toisaalta ympäripyöreys voi olla signaali siitä, että asioiden kehityssuunnista ollaan jokseenkin samaa mieltä, mutta keinot tavoitteiden toteuttamiseksi ovat ristiriitaiset ja yhteisymmärrys asioista vielä valovuosien päässä.

Ennen vaaleja Jäätteenmäki painotti, ettei keskusta selvittele asioita tai aseta työryhmiä, vaan toimii. Lopputuloksena hallituksen ohjelmassa on peräti 20 erilaista ohjelmaa sekä yli 50 selvitystä. Asioita selvitellään ja selvitellään, myös niitä asioita, jotka on jo useaan kertaan selvitelty ja vaatisivat vain toimeen ryhtymistä. Epäselväksi jää, aikooko Jäätteenmäen hallitus toimia ensisijaisesti selvitysministeriönä.

Hallitusohjelmassa lähes mantranomaisesti ylistetään hyvää yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa. Toivottavasti hallituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla rähmällään työmarkkinajärjestöjen edessä ja asteittain luopua sille kuuluvasta vallasta. Arvostan useissa tapauksissa hyvää kolmikantayhteistyötä työelämää tasapainottavana tekijänä. Kolmikantayhteistyön ylenpalttinen paapominen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että työmarkkinoiden rakenteita entisestään jäykistetään ja valtaa siirretään korporaatioille. Silloin, kun työelämän joustavuus on sekä työnantajan että työntekijän etu, eivät turhat rakenteet saa olla sopimisen esteenä.

Yrittäjyyden ja työllisyyden nostaminen hallitusohjelman keskeisiksi teemoiksi on myönteinen asia. Yrittäjyyden politiikkaohjelmassa on lueteltu merkittävä kirjo erilaisia selvitettäväksi, tutkittavaksi ja kehitettäväksi kirjattuja asioita. Yrittäjäjärjestöt on kelpuutettu seuraamaan ohjelmaa, mutta ei liene mikään yllätys, että tähänkin hallitusohjelman kohtaan on saatu mahtumaan erillismaininta myös työmarkkinajärjestöjen edustuksen turvaamisesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite vähintään 100 000 uudesta työpaikasta vaalikauden loppuun mennessä on vähintäänkin kunnianhimoinen, pahimmillaan jopa epärealistinen. Valtiovarainministeriön kuluvan vuoden kasvuennuste on 2,3 prosenttia. Työllisyyden parantaminen alle 3 prosentin kasvun olosuhteissa on vaikeaa ilman selkeitä rakenteellisia muutoksia, ellei sitten haluta turvautua perinteisiin tempunomaisiin tilastokaunisteluihin.

Hallituksen kaavailema verotuksen keventäminen ainoastaan 1,12 miljardilla eurolla ei ole riittävä elvyttävän vaikutuksen aikaansaamiseksi. Olemattomilla veronkevennyksillä talouskasvu ei kohene eikä työllisyys parane. Jo nyt hallituksen olisi pitänyt päättää selvästi suuremmista veronkevennyksistä, jotta meneillään olevasta suhdannenotkahduksesta noustaisiin ylös. Jotta työn vastaanottaminen tai työn teettäminen olisi kannustavaa ja mielellään vielä molempia, pitää veronkevennysten olla tuntuvia. Liian ohuella punamullalla tehdyt pintakaunistelut eivät johda toivottuun tulokseen. Nyt suunnitelluilla euromäärillä kannustinloukuista ei päästä. Myöskään kulutuskysynnän kasvua on turha odottaa, jos käteenjäävän rahan määrä ei oleellisesti kasva.

Työllisyysasteen nostamisen ja työllisyyden parantamisen on kuitenkin oltava ykköstavoitteitamme. Lähivuosina suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja huoltosuhde oleellisesti muuttuu. Hyvinvointipalvelujen rahoituspohjan turvaamiseksi suurempi joukko ihmisiä pitää saada mukaan työmarkkinoille. Työllisyysasteen nostaminen ja rakenteellisen työttömyyden kitkeminen edellyttävät rohkeitakin rakenteellisia uudistuksia. Sailaksen työryhmän ehdotukset työttömyysturvan porrastuksesta ovat pohdinnan arvoisia.

Riittämättömät veronkevennykset eivät tee Suomesta verotuksellisesti kilpailukykyistä sijaintipaikkaa yrityksille, yhtiöiden avaintoiminnoille tai osaaville ihmisille. Tosiasia on, että uudet ja pysyvät työpaikat syntyvät vain menestyviin yrityksiin. Siksi onkin erittäin tärkeää, että yhteiskunta kannustaa yrittäjyyteen ja että yrityksille luodaan sellaiset olosuhteet, missä ne voivat menestyä.

Keskusta on näkyvästi useaan otteeseen vaatinut työnantajamaksujen alentamista. Pidin itsestäänselvänä, että asiasta löytyisi yksiselitteinen kirjaus hallitusohjelman sivuilta. Sen sijaan löysin vain epämääräisen maininnan, jossa ensimmäinen lause vesittää toisen. Seuraava on suora lainaus hallitusohjelmasta: "Matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksin. Hallitus toteuttaa pikaisen selvityksen siitä, onko käytännön edellytyksiä toteuttaa matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa välillisten työvoimakustannusten kevennystä." Ensimmäisessä lauseessa kustannuksia luvataan keventää ja seuraavassa puolestaan tutkia, voiko niitä ylipäätään edes keventää. Hallitusohjelman logiikka on suorastaan käsittämätöntä. Puuttuu enää lupaus siitä, että luvattaisiin selvittää, voidaanko selvitystä ylipäätään luvata.

Holmin—Vihriälän malli on sinänsä kokeilemisen arvoinen mutta työnantajan näkökulmasta ehkä hieman sekava ja vaikeasti hahmotettava. Sitä paitsi työn sivukulujen alentaminen pelkästään matalapalkkaisen työn osalta on mielestäni riittämätön toimenpide. Mikäli halutaan selkeästi kannustaa yrityksiä lisätyövoiman palkkaamiseen, on työn sivukuluja uskallettava alentaa kautta linjan. Työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamisen asteittain tulee olla selkeä tavoite.

Hallituksen tarkoituksena on tehdä arvonlisäverotuksen alarajasta liukuva pienyritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi. Kaavamaisen rajan muuttaminen liukuvaksi on oikea ja perusteltu ratkaisu, mutta merkittäviä työllisyysvaikutuksia siltä on turha odottaa. Sellaisille yrityksille, joissa työvoimakustannusten osuus yrityksen liikevaihdosta on merkittävä, tulisi löytyä laskentamalli, jossa arvonlisäverosta voitaisiin tehdä palkkaperusteinen vähennys. Kun vähennyksen määrässä huomioitaisiin liikevaihdon ja työvoimakustannusten suhde, verotaakan kevennys kohdistuisi nimenomaan työllistäviin yrityksiin. Tämän tyyppisen mallin etu on siinä, että matalasuhdanteen aikana yrityksen kannattaisi pitää kiinni työvoimastaan, koska liikevaihdon laskiessa ja työvoimakustannusten pysyessä entisellään vähennyksen määrä puolestaan kasvaisi. Kun kynnys irtisanomiseen ja lomauttamiseen nousisi, se puolestaan ehkäisisi työttömyyden kasvua ja siitä yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja.

Arvoisa puhemies! Jäätteenmäen hallituksen päätös luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattaa osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin on ratkaisuna epäonnistunut ja välittää negatiivisen signaalin elinkeinoelämälle. Nykyinen yhtiöveron hyvitysmalli on tehnyt yritysten verotuksesta yksinkertaisempaa, yhtiöverotulot ovat moninkertaistuneet, ja yritysten taseet ovat vahvistuneet. Vaikka hallitus hurskaasti lupaa olla kiristämättä pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta, pelkona on, että hallitus hyväksyttävän, järkevän mallin puuttuessa päättyy lopulta ratkaisuun, jossa kaikki osingonmaksajat ja -saajat ovat tasapuolisesti epäoikeudenmukaisen tuloverotuksen piirissä. Tämä olisi ankara isku niille yrittäjille, jotka ovat halunneet sijoittaa omaan yritykseensä. Itse asiassa puheet tuplaverotukseen palaamisesta ovat jo tehneet tehtävänsä ylisuurien osinkojen muodossa.

Koska hallitusohjelman kirjaus on tässä kohtaa erittäin epämääräinen, herää kysymys, miten toimiva kahtiajako pk-yritysten ja toisaalta muitten yritysten välillä aiotaan tehdä. Mihin vedetään tämä raja, ja mikä tulee olemaan se uusi malli, jota vuoden 2005 alusta lähtien aletaan noudattaa osinkoverotuksen suhteen? Yritys ei ole pelkkä omaisuusmassa, yrittäjälle se on elämäntyö. Kristallinkirkkaan tavoitteen pitää olla se, ettei verotuksella saa vaikeuttaa yritysten toimintaa. Jos yrityksen omavaraisuus alkaa horjua, sen mahdollisuudet työllistää heikkenevät oleellisesti. Tuplavero on omiaan ajamaan yritykset tilanteeseen, jossa niitä kannustetaan aktiiviseen verosuunnitteluun, toisin sanoen kyseenalaiseen kikkailuun, jolla minimoidaan verottajalle kuuluvat eurot.

Olisin myös toivonut, että hallitus olisi jo nyt päättänyt niistä keinoista, joilla yritysten sukupolvenvaihdoksia helpotetaan, ja kirjannut ne hallitusohjelmaan selkeinä toimenpiteitä. Yli 30 prosenttia suomalaisista yrityksistä suunnittelee tai toteuttaa sukupolvenvaihdoksen seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämän arvioidaan koskevan noin 500 000:ta työpaikkaa. Siksi sukupolvenvaihdosten helpottamiseen pitää löytää lääkkeet välittömästi, tai oikeastaan kyse on vain reseptin kirjoittamisesta, lääkkeetkin ovat jo tiedossa.

Pienten yritysten asemaan tulee kiinnittää tulevalla hallituskaudella erityistä huomiota. Mikäli hallitus ei sitä tee, oppositiossa aiomme siitä huolehtia.

On pidettävä huoli myös siitä, että yrittäjien sosiaaliturvaan tehdään selkeitä parannuksia. Sosiaaliturvan ja sairausvakuutusjärjestelmän tulee kohdella tasapuolisesti yrittäjiä ja palkansaajia. Yrittäjille olisi annettava mahdollisuus osa-aikaiseen sairauslomaan ja myös sairausvakuutuksen karenssia on lyhennettävä. Erittäin tärkeänä pidän myös sitä, että yrittäjävanhemmat ovat samalla viivalla palkansaajavanhempien kanssa silloin, kun lapsi sairastuu. Perhevapaiden kustannusten jakamista tasapuolisesti äidin ja isän työnantajan kesken on myös vakavasti harkittava.

Arvoisa puhemies! Hallituksen työelämän toiveiden tynnyrissä on monta hyvää tavoitetta. Hallitus haluaa kohdistaa kehittämispanostuksia muun muassa tasa-arvon edistämiseen, työn ja perheen yhteensovittamiseen, työssäjaksamiseen, hyvään johtamiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä työkykyä ylläpitävään toimintaan, muutamia kohteita näin mainitakseni. Tavoitteet ovat hyviä, mutta jälleen kerran jään odottamaan keinoja.

Meidän kaikkien on myös hyvä pitää mielessä se, että työn hinta on muutakin kuin pelkkä palkka ja sivukulut. Työnantajille maksettavaksi koituu yleissitovien työehtosopimusten ja myös työelämää sääntelevän lainsäädännön kautta lukuisia muita velvoitteita, jotka rasittavat varsinkin pieniä yrityksiä. Uudistuksilla on myös hintansa. On peräti harvinaista, että tämän tyyppiset uudistukset syntyvät kustannusneutraalisti. Vaikka esimerkiksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yksi kaikkein tärkeimmistä tavoitteista, se ei kuitenkaan saa tapahtua pelkästään työnantajan kustannuksella.

Vain kannattaviin yrityksiin syntyvät todelliset työpaikat, ja siksi panostukset on kohdennettava nykyisten yritysten menestymisen edellytyksiin sekä uusien yritysten perustamisen helpottamiseen. Koska kuitenkin myös aktiivista työvoimapolitiikkaa tarvitaan, on ehdottomasti pidettävä huolta siitä, että tukityöllistämisen laatua parannetaan ja siihen osoitettujen rahojen käyttöä tehostetaan. Esimerkiksi viime vuonna työllistämismäärärahoja jäi käyttämättä useita miljoonia euroja.

Hallitus haluaa kohdistaa aktiivista työvoimapolitiikkaa nykyistä enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin siten, että se parantaa työttömien työllistymistä yksityiselle sektorille. Aktiivitoimiin varatut rahat onkin syytä kohdentaa nimenomaan yksityiselle puolelle, koska tämän tyyppisten työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuus on tutkimusten mukaan huomattavasti tehokkaampaa kuin monet muut työllistämiseen tähtäävät toimenpiteet. Tarkkuutta vaaditaan kuitenkin siinä, ettei tukityöllistäminen vääristä kilpailua ja siten vaaranna olemassa olevia työpaikkoja. Työn kysynnän ja tarjonnan kohtaavuutta on parannettava. On paradoksaalista, että samanaikaisesti kun taistelemme korkean työttömyyden kanssa, useille aloille ei löydy koulutettua työvoimaa. Aktiivinen vuoropuhelu elinkeinoelämän kanssa on perusedellytys, jotta tämän tyyppisestä kohtaamisongelmasta päästään eroon.

Kaikkein tärkeimpänä tavoitteena pidän kuitenkin nuorisotyöttömyyden torjuntaa. Oppisopimuskoulutus on yksi tehokas tapa juurruttaa nuori työelämään kiinni. Hallitusohjelman valopilkkuna pidän sitä, että oppisopimuskoulutuksen lisääminen ja laajentaminen on siinä myös huomioitu. Ilokseni huomasin myös, että yrittäjille suunnatussa neuvontapalvelussa luvataan kiinnittää erityistä huomiota ensimmäisiä työntekijöitä palkkaavien yrittäjien tukemiseen. Kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa on usein hyvin korkea. Siirtyminen yksinyrittäjästä työnantajaksi lisää vastuun ja asioiden hallinnan määrän moninkertaiseksi. Itse tein asiasta viime vuonna toimenpidealoitteen, ja on erittäin positiivista, että se näyttää livahtaneen punamullan sekaan ja olevan hengissä vielä vaalien jälkeenkin. (Eduskunnasta: Eikö se ole hyvä asia?) — Näin on, olen samaa mieltä.

Sinänsä kannatettava ajatus on, että työvoiman välitys ja vaikeasti työllistyvien tukitoimien järjestäminen eriytetään työvoimahallinnossa. Jäätteenmäen mukaan tällä hoidetaan rakenteellista työttömyyttä. Totuus on kuitenkin se, että tukityöllistäminen ei synnytä uusia työpaikkoja ja siten aktiivinen työvoimapolitiikka ei ole ratkaisu määrätietoiseen työttömyyden torjuntaan. Se on valitettavan usein pitkäaikaistyöttömyystapauksissa vain nenän pitämistä pinnan yläpuolella, ja tämä tosiasia pitää uskaltaa myös tunnustaa. Siksi rehellisyyden nimissä on todettava, että kaikkein vaikeimmat tapaukset tulee kurssilta toiselle kierrättämisen sijasta siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle. Kyseisten työttömien kohdalla kurssittaminen tai henkilökohtaisten aktivointisuunnitelmien laatiminen on kaikkien osapuolten voimavarojen tuhlaamista. Syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet ovat hyväksyttäviä ja välttämättömiä, mutta ne on syytä erottaa niistä, joilla aidosti pyritään työttömän työllistämiseen pysyvästi.

Hallitus aikoo myös käynnistää laajan kolmikantaisen hankkeen harmaan talouden estämiseksi. Kaikki kuitenkin tiedämme ilman selvityksiäkin, että paras tapa torjua harmaata taloutta on alentaa verotusta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman lukuisat hyvät tavoitteet saattavat kaatua yhtälönsä mahdottomuuteen. Jos emme saa aikaan riittävää talouskasvua, työllisyys ei parane, uusia yrityksiä ei synny lisää eivätkä valtion verotulot kasva. Tällainen kehitys taas johtaa hyvinvointipalvelujen rapautumiseen, koska ei ole rahaa, millä ne pitää kunnossa. Siksi hallituksen on kyettävä toteuttamaan realistista politiikkaa sulle—mulle-jakopolitiikan sijasta ja nojata vain ja ainoastaan talouskasvuun ja hyvään työllisyyteen. Vain siten pystymme ylläpitämään arvokkaita peruspalveluitamme.

Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund arvosteli hallitusohjelmaa liian laajaksi mutta puheenvuorossaan vaati, että siinä olisi silti pitänyt olla lukuisia pieniä yksityiskohtia, joten ed. Holmlund vaati siis hyvin lyhyttä ja kovin yksityiskohtaista hallitusohjelmaa. Voin kertoa, että sen tekeminen on hyvin vaikeaa.

Mutta, ed. Holmlund, lyhyesti, kun teilläkin on mahdollisuus vastauspuheenvuoroon, voisitteko kertoa kaksi konkreettista asiaa, jotka ovat huonommin tässä hallitusohjelmassa kuin aikaisemmassa hallitusohjelmassa. Mitkä ovat teidän mielestänne selvää takapakkia kehityksessä verrattuna edellisen hallituksen toimenpiteisiin? Sitten toisaalta, kun arvostelitte noita selvityksiä, mikä noista selvityksistä on teidän mielestänne sellainen, mikä olisi voitu tehdä suoraan konkreettisesti? Voitteko te kertoa nyt meille sen konkreettisen mallin, mikä näistä asioista, jotka on laitettu selvityksen alle, on teidän mielestänne valmis toteutettavaksi jo ilman minkäänlaisia esiselvityksiä? Nämä olisivat arvokkaita vinkkejä hallitukselle tässä vaiheessa. Säästettäisiin paljon aikaa ja päästäisiin nopeammin toteuttamaan, koska me uskomme, että yhteistyöllä hallitus ja oppositio voivat viedä näitä asioita eteenpäin.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde tässä hallituspuolueita neuvomaan. Jos eivät itse löydä tai ette itse löydä niitä kohteita, minun on niitä aivan turha tässä alkaa luetella. Sen verran haluan sanoa hallitusohjelmasta yleensäkin, että hallitusohjelma on pitkä ja sieltä hyvin paljon puuttuu yksityiskohtia. Tämä ehkä johtuu siitä, että siellä on lähinnä liturgiaa ja sanahelinää, pelkkää tavoitteistoa ilman selkeitä toimenpideohjelmia. Mutta ehkä sitten tulevaisuudessa saamme myös niitä täällä aikaan.