Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tarve tarkentaa työsopimusten määräaikaisuuden perusteita on ilmeinen, ja erityisesti se on tärkeää vuokratyössä, jossa näitä määräaikaisuuksia on käytetty ja käytetään varmaan jatkossakin hyvin löysästi. Voi olla jopa kymmeniä määräaikaisia työsopimuksia peräkkäin, ja on aivan selvä asia, että ne pitäisi muuttaa jo kahden kolmen määräaikaisuuden jälkeen toistaiseksi voimassa oleviksi, mutta aika harvoin työntekijä kykenee lähtemään siihen, että alkaa valvoa omaa etuaan — siinä pelossa, että hänelle ei jatkossa tule näitä vähäisiäkään työpätkiä.

Vuokratyöntekijöitten asema on erityisen hankala... (Hälinää)

Vuokratyöntekijöitten asema on erityisen hankala, ja tehdyissä tutkimuksissa on kiistatta käynyt selville se, että vuokratyön tekijöille jätetään maksamatta sellaisia etuuksia, joita heille lainsäädännön ja sopimusten mukaan tulisi maksaa. Pahimmat työsopimuksethan ovat näitä nollasopimuksia, joissa työntekijä joutuu olemaan jatkuvassa lähtövalmiudessa mutta kuitenkin ilman mitään varmuutta siitä, tuleeko sillä viikolla tai koko sinä kuukautena yhtään työtuntia tehtäväksi.

Vuokratyöntekijöitten kohdalla pitäisi siirtyä enemmän siihen malliin, joka on Ruotsissa käytäntö ja joka perustuu työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen sopimukseen, että vuokratyösopimukset muutetaan toistaiseksi voimassa oleviksi jo sen toisen sopimuksenteon yhteydessä ja että siellä on takuupalkka ja palkka maksetaan myös koulutusjaksojen ajalta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki tästä asiasta lakialoitteen viime kaudella, ja toivon kyllä, että tämä vuokratyöntekijöitten aseman parantaminen etenisi tällä kaudella.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! On erityisen tärkeää, että määräaikaisiin työehtosopimuksiin otetaan sen ketjuttamisen osalta aiempaa työsopimuslain määrittelyä tiukempi kanta. Ketjuttaminen on sinällään kielletty, ja nyt tietysti pyritään saamaan esille se, mitkä ovat ne perusteet. Työntekijällä on oikeus ne tietää.

Toivotaan, että tämä edistää kuitenkin sitä mahdollisuutta, että ne työntekijät, jotka rohkenevat lähteä lainvastaista kohtelua oikeudessa peräämään, uskaltaisivat tarttua tähän tilaisuuteen.

Vuokratyöntekijöiden osalta tämä on erityisen vaikea tilanne, ja edustaja Mustajärven esille ottamat nollatyöehtosopimukset aiheuttavat tällä hetkellä työmarkkinoilla erittäin suurta painostustoimintaa ja voivat johtaa erittäin epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Henkilö, joka kirjoittaa työsopimuksen alle, on siis töissä eikä ole oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Hänellä on työsuhde, mutta ei välttämättä tuntiakaan töitä koko viikkona. Tämä ristiriita pitäisi nyt selkiyttää niin, että tämmöinen ei ole mahdollista vaan takuupalkalla pystyttäisiin turvaamaan niiden vuokratyöntekijöitten asema, joihin sovelletaan tätä nollatyöehtosopimusta tai asetuksella määriteltäisiin, että ei voi olla mahdollista, että työsuhde, jossa ei ole työtä, olisi kuitenkin työsuhteinen ja ihminen syrjäytyisi ansiosidonnaiselta päivärahalta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Mustajärvi sanoi, että vuokratyöntekijän asema on usein erityisen hankala. Tämä on tietysti sinänsä totta, ja on välttämätöntä, että vuokratyösuhteissa noudatetaan kaikkia työlainsäädännön ja työehtosopimuslainsäädännön asianmukaisia määräyksiä ja säädöksiä.

Haluan kuitenkin tuoda esiin asian toisen puolen. Monesti vuokratyö ja vuokratyön kautta tapahtuva työnsaanti on varsinkin nuorille, uusina työmarkkinoille tuleville henkilöille se porras, jota kautta he pääsevät työelämään mukaan. Jos me vuokratyön ehtoja liikaa lisäämällä tai jäykistämällä joudumme tilanteeseen, jossa vuokratyötä on nykyistä vähemmän tarjolla, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että näille nuorille vaihtoehtona ei ole normaali työsuhteeseen työllistyminen, vaan vaihtoehtona on se, että heille ei ole työtä tarjolla lainkaan. Eli vuokratyö on varsinkin nuorille kuitenkin tärkeä askel työttömyydestä työelämään.

Nuorten omassa keskustelussa tai heidän käyttämissään puheenvuoroissa joitakin töitä on nimitetty, sanotaan nyt kauniisti, roskaduuneiksi, joilla on tarkoitettu, että ne ovat työehdoiltaan vähän sellaisia, että niitä ei kannattaisi edes ottaa vastaan. Minun mielestäni mitään sellaisia roskaduuneja, joita ei kannata ottaa vastaan, ei ole olemassakaan, jos näissä työsuhteissa noudatetaan lakien ja asetusten mukaisia määräyksiä. On aina parempi olla työssä edes osaksi tai vuokratyössä kuin olla kokonaan työtä vaille.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ei sinällään tähän esitykseen ja valiokunnan mietintöön ole lisättävää vaan siihen, kun tässä keskustelun yhteydessä nousi esille tämä takuupalkka-ajatus, joka suinkaan ei ole uusi. Sitä on myöskin varsin perusteellisesti arvioitu, ja kyllä viesti hyvin voimakkaasti on sensuuntainen, ainakin vuokratyönantajien taholta, että käytännössä se johtaisi tämän vuokratyöjärjestelmän jos ei ihan loppumiseen, niin ainakin merkittävään vähenemiseen. Silloin siinä kävisi kyllä juuri niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, että vaihtoehtona ei ole toisenlainen työsuhde vaan se, ettei ole työtä ollenkaan.

Paitsi että tämä vuokratyö on yksi väline ikään kuin työttömyydestä pois tai siihen, että kun tulee uutena työmarkkinoille, niin vuokratyösuhteen kautta voi päästä vakituiseen työsuhteeseen, niin sen lisäksi on myöskin niin, että vuokratyö sopii varsin hyvin erilaisiin sesonkityösuhteisiin. Tältä osalta se mahdollistaa työnteon laajemmalle joukolle kuin jos ei tällaista vaihtoehtoa olisi ollenkaan olemassa. Mitä enemmän meillä on niitä ihmisiä, jotka ovat töissä, sen vähemmän meillä on niitä, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Eli tämä on hyvin merkittävä väline, ja sitä ei saa tehdä liian vaikeaksi.

Kokonaan toinen asia on sitten se, miten turvataan erilaiset sosiaalietuudet ylipäätään kaikille niille ihmisille, jotka tekevät epätyypillisiä työsuhteita, on se sitten vuokratyötä tai sitä, että ollaan välillä yrittäjänä, välillä apurahatutkijana. Tämähän on sellainen asia, josta hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin, että tätä erikseen selvitetään ja pyritään löytämään tähän parannuksia.

Eli parannuksia on syytä tehdä, ja niihin tulee kannustaa, mutta ei parane yhtä keskeistä työn tekemisen muotoa, joka monelle ihmiselle antaa töitä, kokonaan lähteä lopettamaan, ei missään nimessä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä missään vaiheessa ole vaatinut vuokratyötä lopetettavaksi. Olen vain vaatinut siihen semmoisia parannuksia, mihin Ruotsin-mallissa on päästy sopimuspohjalta. Ruotsissakaan se, että siellä on aivan eri ehdot vuokratyön käytölle, ei ole lopettanut vuokratyön käyttöä: ei takuupalkka, ei vaatimus toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen solmimisesta eikä koulutusvelvoite niiltä ajoilta, jolloinka ei ole työtä tarjolla. Ei mikään näistä parannuksista ole johtanut siihen, etteikö Ruotsissa vuokratyötä käytettäisi.

Suomessakin on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä vuokratyöyrityksiä, ja valitettavan usein vuokratyötä käytetään siitä syystä, että siitä on niin paljon helpompi päästä eroon. Eli kyse ei ole mistään suhdanteitten mukaisen tai kausiluontoisen työn teettämisestä vuokratyöllä, vaan nimenomainen peruste on, että se porukka on helppo potkia pois. Siksi toisekseen totta kai on tärkeä asia se, että varsinkin nuoret pääsevät näyttämään osaamistaan ja itseään työpaikoille koulutuksen jälkeen ja että he kytkeytyvät työmarkkinoille mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi, mutta siihen on olemassa kyllä jo nykyisenkin lainsäädännön mukaan hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoja.

On olemassa perusteet, lakiin pohjautuvat perusteet, määräaikaiselle työsopimukselle. Se voi olla aikaan sidottu tai tiettyjä työtehtäviä koskeva peruste. Työ voi olla luonteeltaan kausiluontoista, jolloinka aivan hyvin voidaan käyttää määräaikaisia työsopimuksia. On olemassa pitkät koeajat juuri sen takia, että se mahdollistaa sen, että katsotaan, minkälainen tämä työntekijä on, ja jos työntekijä miellyttää ja pystyy vastaamaan työnantajan tarpeisiin ja on pysyvän työllistymisen edellytykset, niin sitten solmitaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Valitettavan paljon käytetään myöskin työmarkkinatoimenpiteitä työsuhteenomaisesti, kuitenkin ilman että on työsuhdetta. Nämä kaikki ovat nykyäänkin mahdollisia.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vuokratyö on tullut tähän maahan jäädäkseen, se on varmasti näin. Mutta siinä on eittämättä olemassa muutamia ongelmia, joihin emme ole löytäneet vastausta, vaikka olemme yrittäneet. Esimerkiksi tässä maassa on työntekijöillä työssäoloehto, joka tarkoittaa sitä, että täytyy olla 18 tuntia viikossa töissä, jotta sitten saisi esimerkiksi päivärahan, kun päivärahalle joutuu. Tällaista vastaavaa ehtoa ei työnantajalla ole. Tämän takia vuokratyöntekijä jää hyvin usein siihen, että hänellä on 14 tai 15 tuntia viikossa, jolloinka työssäoloehto ei koskaan täyty. Tämä on ilmiselvä puute.

Toinen ongelma on sairausaika. Nyt käy niin, että jos vuokratyöntekijä joutuu esimerkiksi leikkaukseen, niin hyvin usein vuokratyösuhde lopetetaan siihen päivään, kun sairausloma alkaa ja tehdään uusi sopimus silloin, kun sairausloma loppuu. Tämä on väärin, ja tämä on vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta näin tapahtuu käytännössä. Nämä ovat niitä asioita, mihin nuori ihminen ei voi puuttua, ei uskalla puuttua. Jos hän hyökkää vuokratyönantajaansa vastaan, niin on vuorenvarma asia, että senkään vertaa työtä ei tule.

Sen lisäksi on iso puute se, että jos on toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, työnantaja saattaa tarjota esimerkiksi ruoan tai lapsille päivähoitopaikan tai jopa kuljetuksia. Näistä vuokratyöntekijät jäävät aina paitsi. Vuokratyöntekijät ovat toisenlaisessa asemassa kuin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevat työntekijät. Nämä olisivat asioita, jotka olisi hyvä saattaa jollakin tavalla kuntoon. Se on vaikea asia, mutta kyllä meidän pitää pystyä kuitenkin arvostamaan myöskin nuoria ihmisiä, jotka ovat ensimmäisessä työpaikassaan, siten, että heitä koskee se hyvä työlainsäädäntö, joka tässä maassa on olemassa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleville ihmisille.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Antti Tanskanen väitteli vuokratyöstä äskettäin, ja tämä väitöskirja kyllä todisti aika selkeästi, että kyllä vuokratyöntekijät ovat eräällä tavalla niitä tämän päivän työelämän heikko-osaisia vähän samalla tavalla kuin ennen duunarit, jotka menivät sataman portille, niin kuin Veikko Lavi lauloi aikanaan. Siellä sataman portilla odotettiin, tärppääkö tänään työvuoro, pääseekö tänään purkamaan laivoja. Joillekin se vuoro tärppäsi, joku kävi siellä joka aamu viikkojen ajan eikä tärpännyt, jos oli takarivissä, niin kuin Veikko Lavi laulussaan.

Totta kai vuokratyö on varmasti tullut jäädäkseen, ja sitähän käytetään joustavuuden elementtinä työmarkkinoilla. Työnantajat voivat käyttää sitä eräällä tavalla jatkettuna koeaikana: otetaan ensin vuokratyösuhteeseen, ja sen jälkeen mahdollisesti otetaan töihinkin. Elikkä tällaisia mahdollisuuksia on. Mutta kyllä nämä eroavaisuudet käytännön etuuksissa ja se turvattomuus — sekä siitä ihan ansiotasosta johtuva turvattomuus että turvattomuus muuten elämässä — vuokratyöntekijöillä ovat todella suurempia kuin vakituisessa työssä olevilla.

Korostan, arvoisa puhemies, yhtä seikkaa, joka liittyy työnantajiin. Millä tavalla sellainen työntekijä, joka elää epävarmuudessa ja joka otetaan vain tilapäisesti käyttöön — tehdään lyhytaikaisia vuokratyösuhteita — on kiinnostunut kiinnittymään siihen työyhteisöön? Millä tavalla hän on kiinnostunut kehittämään omaa työtään, työorganisaatiota, tuotteita, koko yritystä? Kyllä samalla, kun työnantajat omista lähtökohdistaan käyttävät tätä joustavaa mekanismia, he myöskin menettävät jotain, kun heillä ei ole sitä, mitä vakituisessa, turvallisessa työsuhteessa olevat työntekijät ja henkilöstö antavat omalle yritykselleen ja omalle työlleen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! On totta, että vuokratyö on varmasti täällä ja pysyvästi. Se ei ole pelkkää mustaa. Siinä on omat hyvät piirteensä myös tekijän kannalta. Pitää nähdä ne positiiviset puolet, vaikkeivät ne ehkä edustaja Myllykoskelle maistukaan.

Mutta joka tapauksessa yt-menettelyn kautta voidaan tänä päivänä niin helposti toistaiseksi voimassa oleva työsuhde irtisanoa ja siirtyä käyttämään vuokratyövoimaa. Meillä on tässä maassa paljon esimerkkejä, joissa suomalainen työntekijä on korvattu ulkomaalaisella työvoimalla, ja heidän palkkaetuuksiensa ja sosiaalisten etuuksiensa lainsäädännöllinen valvominen on erittäin hankala ja problemaattinen prosessi. Eli tähän liittyy paljon sitä, että tänne tuodaan ulkolaisia työntekijöitä vuokratyösuhteeseen, heille maksetaan niin sanotusti palkkaa, heillä on ylisuuret vuokrat, työnantaja veloittaa vuokrat: tili kiertää työnantajan kautta, jolloin sitten tulee se todellinen tulotaso. Ja nämä kaikki ongelmat liittyvät nimenomaan juuri vuokratyösuhteisiin.

Sairaslomat tulivat tässä esille.

Vuokratyö soveltuu ruuhkahuippujen tasaamiseen. On ehdottoman tärkeä asia, että työnantaja pystyy reagoimaan sellaisessa tilanteessa, missä tulee iso tilaus ja se oma henkilöstö ei pysty siihen vastaamaan. Tässä kohtaa on ihan selkeästi etua, että meillä on semmoinen mahdollisuus, mutta toki määräaikaiset työsuhteet voivat senkin kohdan kyllä paikata, ja siinä kohtaa ei pitäisi työnantajien ujostella ottaa niitä määräaikaisia työsuhteita. Mutta tärkeätä on, että meidän tulee kehittää ja turvata näitten työntekijöitten asemaa. Tuotantopalkkioista he jäävät ilman muuta sivuun. Sitä maksetaan vain omalle väelle, ei vuokratyöntekijöille.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muistan elävästi, kuinka ehkä viisi kuusi vuotta sitten edustaja Osmo Soininvaara kirjoitti Suomen Kuvalehdessä artikkelin, joka koski niiden ihmisten työllistymistä, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa. Jostain syystä heidän työpanoksensa ei vastaa tuottavuudeltaan sitä, mikä esimerkiksi työehtosopimusten mukainen normi tavallaan on. Hän esitti ajatuksen, jota ei ole juuri kehitelty. Lähtökohtana oli se, että jos henkilö ottaa vastaan työtä, joka vastaa hänen suorituskykyään mutta jonka palkka on myös sen mukainen, käytännössä tuntuvasti alle työehtosopimusten, valtio korvaa tämän lopun työehtosopimustasoon asti, jolloin nämä ihmiset, jotka nyt syrjäytyvät, usein pysyvästi, pääsemättä edes vuokratyön kautta työpaikkoihin kiinni, saataisiin työmarkkinoille.

Jos olen oikein ymmärtänyt, kyseisessä artikkelissa Osmo Soininvaara totesi, että tämä järjestelmä on käytössä, ellen nyt väärin muista, Yhdysvalloissa — voi olla jossain muuallakin — ja tällä ikääntyneet, työkykynsä osittain menettäneet, vajaateholla työskentelevät, tällaiset pääsisivät työmarkkinoille. Yhteiskunnallisesti se olisi erittäin toivottavaa ja näille ihmisille henkisesti arvokasta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuokratyöntekijöiden asemaan liittyy varmasti näitä ongelmia, mitä täällä on puheenvuoroissa tuotu esiin.

Mutta, edustaja Uotila, siihen vanhaan aikaan, kun mentiin sataman portille aamulla, kun oli tullut uusi laiva ja osa pääsi laivaa purkamaan ja osa ei päässyt ja joutui menemään toimettomana takaisin kotiin, kumpi oli onnekkaampi siinä tilanteessa: se, joka pääsi sitä laivaa purkamaan, vai se, joka ei päässyt? Tällä haluan vain sanoa, että jos vuokratyön vaihtoehtona on työttömyys, niin vuokratyökin ja sen kautta tapahtuva työllistyminen on parempi asia kuin se, että ollaan työtä paitsi.

Jos ja kun vuokratyössä noudatetaan lakien ja sopimusten määräyksiä, niin se on usein nimenomaan nuorille työntekijöille erinomainen reitti työhön. Ja kun mainitsin edellisessä puheenvuorossani näistä roskaduuneista, joksi osa nuorista kutsuu vuokratyötä, epätyypillisiä työsuhteita, hampurilaispaikkojen työpaikkoja ja muuta, niin minun mielestäni se on aivan väärä asenne työelämään. Jos noudatetaan lakeja ja sopimuksia, kaikki työt ovat tärkeitä ja arvokkaita, ja ne pitää olla valmis ottamaan vastaan, jos vaihtoehtona on työttömyys. Tällaiselle nuorelle ihmiselle on erittäin tärkeätä, että hän tällä tavoin saa jalkansa työelämän oven väliin, jolloin hänen mahdollisuutensa työllistyä myös jatkossa on parempi.

Toinen asia on sitten tämä toimeentulopuoli. Jos nuori tai muukin työtön ihminen ottaa edes osa-aikatyön tai jonkun vuokratyön tai väliaikaisen työn, niin hän ainakin osin itse kustantaa oman toimeentulonsa ja sitten asumistuen tai toimeentulotuen kautta veronmaksajat lopun tarvittaessa, kun taas, jos ollaan kokonaan työttöminä, niin koko se toimeentulo on veronmaksajien eli muiden työtä tekevien ihmisten piikissä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ei ole olemassa roskaduuneja, on vain olemassa semmoisia töitä, joissa työnteon ehdot eivät täytä kriteerejä. On varmasti totta se, että kaikki työ on arvokasta. Siinä syntyy uutta jaettavaa, tehdäänpä se työ palkkatyössä, yrittäjänä, kotona tai vaikka kolmannella sektorilla. Siinä mielessä itsekin vierastan sitä keskustelua, että luokitellaan työ sinällään jotenkin arvottomaksi. Pitää keskustella työnteon ehdoista, siitä, ovatko ne asianmukaisia.

Mutta on aivan totta, mitä edustaja Uotila sanoi: vuokratyöntekijä ei ole työyhteisön täysivaltainen jäsen. Jos työnantaja ja vuokrafirma eivät sitoudu työntekijään, on aika utopistista olettaa, että työntekijäkään sitoutuisi varsinkaan kehittämään pitkäjänteisesti sen yrityksen toimintaa. On aika härski tilanne sellainen, että monia suomalaisia työntekijöitä on potkittu pois nimenomaan pysyvästä työsuhteesta ja ajan oloon jopa samoja työntekijöitä on otettu siihen samaan firmaan tekemään samoja töitä mutta vuokratyöntekijöinä ja aiempaa huonommin työehdoin. Vuokratyö on kuitenkin se kanava, millä valitettavan paljon on tuotu tähän maahan ulkomaalaisia työntekijöitä, ja heidän kohdallaan työnteon ehdot jo oikeustapausten mukaan ovat aivan surkeita, kyse on monta kertaa työsyrjinnästä.

Siitä esimerkistä, minkä edustaja Lehti nosti esille: en muista tuota juttua, mutta epäilen, että siinä on ollut kyse vajaatyökykyisen henkilön pysyvästä palkkatuesta tai työllistämistuesta. Jos henkilö voidaan luokitella tällaiseksi, niin silloin on aivan perusteltua, että jos henkilön panos ei ole riittävä, julkinen sektori tulee välittämään sitä puuttuvaa osaa ja tukee tällaisen henkilön palkkaamista.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Jos kaikki työ on yhtä arvokasta, niin kuin itse uskon, niin kyllä kai yhteiskunnassa sitten lähtökohdan pitäisi olla se, että koskien samaa työtä tekeviä, esimerkiksi kahta eri ihmistä, olisi suurin piirtein samantyyppiset olosuhteet tehdä palkkaus. Toki näitä voidaan ottaa huomioon sitten, kun tullaan työehtosopimuksista ylöspäin.

Mutta näitä suhdanne- ja kausivaihteluita voidaan kyllä järjestellä yhteistyössä työntekijöiden kanssa, jos halutaan. Meillä on monia esimerkkejä. Meillä on tämmöisiä työpooleja, joiden kautta voidaan tehdä työtä useampien firmojen kautta kuitenkin niin, että taataan jatkuva työsopimus. On näitä ratkaistu työehtosopimusten sisällä esimerkiksi työaikapankkijärjestelyllä, jolloin ei tarvitse turvautua vuokratyöhön, esimerkiksi Pohjois-Suomen rinnetyöntekijöiden keskuudessa. Tässä suhteessa, jos miettii takuupalkkaa, se kyllä toimisi kiistatta tiettynä kannustimena järjestää asiat niin, että mahdollisimman isolla osalla vuokrafirman leivissä olevista työntekijöistä olisi mahdollisimman hyvin ja tasaisesti työtä eri paikoissa.

Sitten sanon vielä: kuuntelin tyytyväisyydellä edustaja Lehden siteerauksia tästä ajatuksesta, että yhteiskunta tulee tietyllä osuudella vastaan heitä, joiden työn tuottavuus ei vastaa työehtosopimuksen alinta palkkaa. Meillähän on käytännössä jo tämmöisiä käytössä: palkkatukijärjestelmä, Sanssi-korttijärjestelmä, ja tietyllä tavalla myös oppisopimustyöskentelyssä on samantyyppistä korvausta. Olen kyllä valmis näitäkin katsomaan niin, että niitä voitaisiin joustavoittaa, niiden käyttöä sujuvoittaa, ja olenkin tyytyväinen, että tästä tempputyöllistämistraumasta on nyt päästy yli.

Sanon vielä lopuksi sen, että kun puhumme nuorten sitoutumisesta työelämään, niin tässä on kyllä paljon tehtävää myös työnantajalla. Usein, jos sitoutetaan nuori, hän on arvokas työntekijä, mutta sitoutumista ei pääse tapahtumaan, jos työsuhteet ovat vain lyhyitä ja työpätkät ovat vain lyhyitä.