Kalle Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on hallintolainkäyttölain 6 § 2 momentin muuttamisesta.

Valitusoikeus on keskeinen osa oikeusjärjestelmäämme, ja siihen tehtävillä rajoituksilla on aina oltava painavat perusteet. Valitusoikeuden merkitys korostuu, kun kysymyksessä ovat yksilön oikeudet ja velvollisuudet. Valitusoikeuden kääntöpuolena on mahdollisuus käyttää tätä oikeutta väärin esimerkiksi siten, että ainoana tavoitteena on tietyn hankkeen jarruttaminen tekemällä siitä valituksia aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Tämä on valitettavaa etenkin aikana, jolloin tarvitsemme kipeästi investointeja, joiden avulla taloutemme lähtee nousuun. Arvioiden mukaan erilaisten valitusten aiheutta-mien viivästysten vuoksi on investointihankkeita jäissä jopa 4 miljardin euron arvosta.

Viranomaisella, joka ei ole asianosaisasemassa, on valitusoikeus, kun valitusoikeudesta on laissa nimenomainen erityissäännös tai kun valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Valitusoikeus saattaa siten julkisen edun perusteella kuulua sellaisellekin viranomaiselle, jonka tehtäviin julkisen edun valvominen kuuluu mutta joka ei ole tehnyt päätöstä kyseisessä asiassa. Julkiselle edulle ei ole olemassa täsmällistä käsitettä, ja sen määritteleminen on vaikeaa. Tästä syystä olisi perusteltua rajoittaa viranomaisen valitusoikeus ainoastaan asioihin, joissa valitusoikeudesta on laissa nimenomainen erityissäännös. Tulevaisuudessa on käytävä läpi myös erityislaeissa olevia säännöksiä ja mietittävä, ovatko ne kaikissa tapauksissa perusteltuja. Nyt tehtävällä lakialoitteella selkeytetään valitusoikeuden alaa ja poistetaan esimerkiksi julkiseen etuun liittyvät tulkintaongelmat. Viranomaisten valitusmahdollisuuden rajoittamista voidaan perustella myös pyrkimyksellä helpottaa tuomioistuinten jutturuuhkaa ilman, että samalla heikennetään kansalaisten oikeusturvaa.

Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on useasti ottanut kantaa viranomaisen valitusoi-keuteen. Perustuslakivaliokunta on painottanut viranomaisen valitusoikeuden poikkeuksellisuutta hallintolainkäytön alalla, ja se voidaan nähdä ongelmallisena myös, kun sitä tarkastellaan perustuslain 21 §:n 1 momentin kanssa, jossa edellytetään asianmukaista menettelyä. Hallintomenettelyä, jossa viranomainen on kansalaisen vastapuolena, ei voida pitää asianmukaisena menettelynä.

Valitusoikeutta koskeville erityissäännöksille on voitava esittää selkeä tarve, eikä hallintolainkäyttölaissa olevaa yleissäännöstä voida pitää perusteltuna.

Tämän perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: hallintolainkäyttölain 6 § 2 momentti muutetaan niin, että viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Edustaja Jokinen on tehnyt hyvän lakialoitteen, jonka on allekirjoittanut iso joukko kokoomuslaisia kansanedustajia. Itse toivon, että tämä lakialoite etenee.

Tässä on kyse siis siitä, että valitusoikeutta voitaisiin rajoittaa viranomaisilta nykykäytännöstä, ja se on varsin perusteltua. Niin kuin edustaja Jokinen edellä totesi, arvioiden mukaan erilaisten valitusten aiheuttamien viivästysten vuoksi on investointihankkeita jäissä jopa 4 miljardin euron arvosta. Ja sitten on oma joukkonsa niitä valituksia, joita on tehty jopa kiusatakseen — en usko, että viranomaisten toimesta tämäntyyppistä, mutta yleisesti, kun valitusoikeus on keskeinen osa oikeusjärjestelmäämme, niin tällaisiakin valituksia valitettavasti näemme.

Arvoisa puhemies! Itse olisin valmis rajoittamaan myös muutenkin valitusoikeutta tiukemmin koskemaan niitä henkilöitä, joita eri asiat erityisesti koskevat, joihin sillä on vaikutusta. Olen valmis pohtimaan myös sitä ja toivon, että tämän lakialoitteenkin yhteydessä asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa voitaisiin pohtia ja kuulla myös siitä, voisiko olla jonkinlainen maksu näissä valituksissa, niin että tuon maksun saa takaisin siinä tapauksessa, että valitus menee läpi, mutta jos valitus ei mene läpi, niin tämä hallinnollinen maksu jäisi. Tämä olisi ehkä hyvä keino hillitä tällaisia lähinnä kiusan ja jarruttamisen takia tehtyjä valituksia.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jokisen aloite, jonka yksi allekirjoittaja olen, on sekä ajankohtainen että tarpeellinen. Se on myös hyvin perusteltu. Viranomaisten keskinäiset valitukset on saatava minimiin, ja niiden tilalle toivoisin parempaa viranomaisyhteistyötä sekä nopeampaa toimintaa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana näistä valitusprosesseista.

Kaavoituksen ja suurten rakennushankkeiden kohdalla valitusoikeuden väärinkäytöstä aiheutuu demokratialle kohtuuton hinta. Monet elinkeinoelämän, työllisyyden ja yleisen kehityksen kannalta tärkeät hankkeet saattavat jumiutua valitusten vuoksi vuosikausiksi prosesseihin. On näyttöä siitä, että täsmäiskuja tekevistä ammattivalittajista on tullut Suomessa myös vallankäyttäjiä. Kiusantekomielessä tehdyllä valituksella voi viivyttää järkeviä hankkeita pitkään. Hallinto-oikeuksissa yksittäisen kaava-asian valituskäsittely vei vuosina 2008—2012 keskimäärin yhden vuoden.

Tämä nyt käsittelyssä oleva hallintolainkäyttölain muutosesitys, joka rajaa viranomaisen valitusoikeuden toisen viranomaisen päätöksestä yleisen edun nimissä, on tervetullut ja tarpeen. Julkinen etu on hyvin epämääräinen käsite, ja tämän perusteella viranomaiset ovat käyttäneet valitusoikeuttaan hyvin kirjavasti, varsinkin ympäristöasioihin vedoten.

On myös tiedossa tapauksia, joissa ely-keskus on etukäteen kertonut kunnan viranomaisille, että he tulevat valittamaan. Tällöin on mielletty, että tämä valitusoikeuden käyttäminen yleisen edun nimissä on jopa painostuskeino toista viranomaista kohtaan. Näin ei missään nimessä viranomaistoiminnassa saa olla.

Viranomaisten tuleekin tehdä tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja hakea ammattitaidollaan etukäteen ratkaisuja, joilla yksittäisten kansalaisten ja yritysten lupa-asioihin liittyviä ongelmia voidaan ratkaista ilman valituksia. Viranomaisten tehtävä on edistää hankkeita ja kansalaisten ja yritysten pyrkimyksiä eikä jarruttaa niitä. Valitus toisen viranomaisen päätöksestä ei voi olla rutiinityökalu viranomaistoiminnassa.

Kyllähän tässä maassa riittää mielensäpahoittajia. Silloin kun puhutaan yksittäisistä ihmisistä, helposti harmittomasta mielensäpahoittajasta tulee valitusoikeutta väärinkäyttävä kiusantekijä, ja silloin on kyllä lainsäädännössä aika viheltää peli poikki ja tehdä uudet säännöt. Tämä ei tietysti koske nyt käsittelyssä olevaa viranomaisten valitusoikeutta.

Mutta ylipäätään valitusoikeuksia on rajattava nykyistä tiukemmin koskemaan asianosaisia, siis niitä henkilöitä, jotka ovat sen kyseisen asian osallisia ja joille se valitusoikeus luonnollisesti kuuluu ja joilla sen pitää olla. Tämä viranomaisten keskinäisten valitusten kierre täytyy saada poikki ja saada siihen sujuva menettely viranomaisten yhteistyöllä. Kaikki viranomaiset toimivat virkavastuulla tehtävissään, ja asianomainen kansalainen tai yritys voi joka tapauksessa valittaa, jos kokee etunsa tulleen loukatuksi.

Viranomaisprosessin käsittelylle, tämän valitusprosessin käsittelylle, on säädettävä käsittelyajat ikään kuin hoitotakuun mukaan, jotta kansalainen ei asiansa kanssa roiku löysässä hirressä määräämätöntä aikaa, vaan täytyy olla jonkunlainen odotusarvo, missä ajassa kansalainen saa oikeutta asialleen ja vastauksen hakemukseensa, joka monesti koskee tosiaan investointeja ja työtä ja kasvuun liittyviä asioita.

Tämä, minkä edustaja Heinonen toi täällä äskeisessä puheenvuorossa esille: tulisi harkita sitä, että valitusta jätettäessä asetettaisiin kohtuullinen valituksen käsittelymaksu niin, että tuo summa olisi sen verran vaikuttava, että se pistäisi harkitsemaan valituksen vakavuutta ja toisi myös sitten sitä harkintaa näiden valitusten tekoon, ettei kävisi niin kuin esimerkiksi Rovaniemellä, jossa yksi henkilö on tehnyt kaupunkia vastaan yli 50 valitusta eli tehtailee niitä lähes työkseen ja työllistää aika lailla sitten viranomaiskuntaa siellä, ja veronmaksajien varoja käytetään ikään kuin turhaan tämmöiseen valitusrumbaan.