Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan kannan hallituksen esittämään niin sanottuun naamioitumiskieltoon voisi tiivistää seuraavaan viiteen lauseeseen.

Naamioituminen on usein osa perustuslaillista sananvapautta. Naamioituneena rikosten tekeminen taas on täysin eri asia. Naamioituneena tehty rikos katsotaan usein suunnitelmalliseksi ja siten tavallista ankarammin rangaistavaksi. Lakivaliokunta esittääkin rikoslakiin selvyyden vuoksi pykälää, joka erikseen kriminalisoi naamioitumisen mielenosoitusten yhteydessä, jos henkilöllä tai joukolla on ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Jo nykyinen poliisilaki sallii poliisin poistavan paikalta henkilön, jos tämän uhkauksista tai muusta käyttäytymisestä voidaan päätellä, että hän todennäköisesti syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Esittelen valiokunnan mietinnön kuitenkin myös hieman pitemmän kaavan mukaan.

(Hälinää) Arvoisa puhemies! Voitteko pyytää ...

Kiitos, puhemies. — Kuvittele, että olisit ollut Saddamin hallinnon aikoina Suomeen paennut ihminen ja olisit halunnut osoittaa mieltäsi Irakin lähetystön edessä. Sinulla on mielipiteenvapaus, oikeus osoittaa mieltä tässä maassa, mutta samaan aikaan sinulla on ystävät ja sukulaiset siellä maassa, tässä tapauksessa Irakissa. On päivänselvää, että voidaksesi tämmöisessä tilanteessa käyttää mielipiteenvapauttasi, sinulla täytyy olla myös oikeus suojella lähisukulaisia ja naamioitua. Vastaavia esimerkkejä on helppo löytää myös kotimaan politiikassa. Meillä on yhä sukuja, paikkakuntia, yhteisöjä, joiden sisällä saattaa olla semmoinen tunne, että menettää kasvonsa, jos esimerkiksi esiintyy mielenosoituksessa jonkun vähemmistön, kuten esimerkiksi seksuaalisen vähemmistön, puolesta. Näissä tilanteissa, joita on paljon, on aivan selvää, että ihmisellä pitää olla oikeus esiintyä samaan aikaan naamioituneena ja esittää mielipiteensä. Mutta toisaalta on päivänselvää, että sananvapaus ei koskaan eikä missään tilanteessa oikeuta tekemään rikoksia, ei siis naamioituneena eikä myöskään kasvot paljaana. Kansalaistottelemattomuudenkaan perusajatukseen ei ole koskaan kuulunut ajatus yön pimeydessä tehtävistä tihutöistä tai naamioitumisesta. Kansalaistottelemattomuuden perusajatus on aina omin kasvoin päivänvalossa kohdata yhteiskunnan reaktiot, olla valmis kestämään myös mahdolliset rangaistukset.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin rikoslakiin otettavaksi laitonta naimi ... naamioitumista koskeva rangaistussääntö. — Sainpas huomionne, arvoisat edustajat! — Kiellettyä olisi ollut tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa kokoontumisessa yleisellä paikalla. Rangaistavaa olisi ollut myös esiintyminen kasvot osittain tai kokonaan hupun, naamion tai maalauksen tai vastaavan peittämänä tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista. Laittomana naamioitumisena ei olisi kuitenkaan pidetty naamioituneena esiintymistä, jos sen tarkoituksena olisi ollut suojautua säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan.

Perustuslakivaliokunta antoi lakiesityksestä lausunnon lakivaliokunnalle. (Hälinää)

Kiitoksia. — Siis olemme perustuslakivaliokunnan lausunnossa. Se asetti lausunnossaan lakiehdotuksen käsittelylle uudenlaiset rajat. Valiokunta katsoi ensinnäkin, että ehdotettua naamioitumisen kriminalisointia tulee täsmentää. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvä täsmällisyysvaatimus vaatii, että valtiosääntöoikeudellisesti on välttämätöntä, että sääntely kytketään henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeuden vastaiseen tekoon.

Myös hallintovaliokunta katsoi lausunnossaan, ettei ole tarkoituksenmukaista kieltää naamioitumista yleisellä paikalla, koska on olemassa myös oikeutettuja syitä kasvojen peittämiseen. Myös se piti tavoiteltavana, että rangaistussäännös kirjoitettaisiin selkeämpään muotoon.

Näiden lausuntojen ja oman asiantuntijakuulemisen ja harkinnan perusteella lakivaliokunta ehdottaakin mietinnössään kriminalisointia täsmennettäväksi kahdessa suhteessa. Ensimmäinen täsmennyksistä koskee naamioitumistapaa ja toinen puolestaan naamioituneen henkilön toiminnan tarkoitusta. Meidän mielestämme kriminalisoinnin tarkoituksen saavuttamiseksi ei ole tarpeen ulottaa naamioitumisen rangaistavuutta koskemaan sellaisia tapauksia, joissa tunnistaminen pelkästään vaikeutuu. Koska ehdotetun säännöksen yhtenä tavoitteena on mahdollistaa rikosoikeudelliseen vastuuseen saattaminen, on oleellisinta, että naamioituminen kriminalisoiduissa tapauksissa kokonaan estää henkilön tunnistamisen. Tällä tavoin rajattuna säännös on myös käytännön tilanteissa helpompi soveltaa, koska tällöin vältytään arvioimasta, milloin huivi on sään takia, milloin meikki muuttaa ihmisen kokonaan, milloin se on naamioitumista, milloin se onkin iltajuhliin valmistelua jne. jne. Näistä syistä lakivaliokunta siis ehdottaa, että tekoa kuvataan säännöksessä sanoilla "esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena".

Kuten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, pelkkää naamioitumista sinänsä ei voi kriminalisoida. Ollakseen rangaistavaa tällaisen toiminnan tulee liittyä henkilön tarkoitukseen ryhtyä oikeuden vastaiseen tekoon. Naamioitumisen yhdistäminen henkilön tarkoitukseen loukata yleistä järjestystä ja turvallisuutta jättäisi lakivaliokunnan mielestä rangaistavuuden alan kuitenkin varsin yleiseksi. Ottaen huomioon, että laittomasta naamioitumisesta voitaisiin tuomita myös vankeutta, valiokunnan mielestä on perusteltua rajata rangaistus niihin tilanteisiin, joissa naamioituminen liittyy välittömästi uhkaavaan, henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan tai omaisuuden vahingoittamiseen, siis molempiin tilanteisiin. Täytyy olla päivänselvää myös, että ei ole oikein tarkoituksellisesti naamioituneena tuhota omaisuutta. Se on myös tärkeä viesti.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöksen soveltamisen edellytykseksi, että naamioituneella henkilöllä tai joukolla tulee olla — vielä kolmannen kerran — ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Tilanteen on tällöin kokonaisuutena oltava sellainen, että sen voidaan katsoa sisältävän välittömän vaaran henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumisesta tai omaisuuden vahingoittamisesta. Säännöksessä edellytetty tarkoitus ilmenee ennen kaikkea naamioituneen henkilön tai joukon — ja tämä on myös tärkeätä, saattaa olla myös kysymys joukosta ja osana joukkoa toimimisesta — uhkaavasta käytöksestä.

Hallituksen esityksessä, arvoisa puhemies, ehdotettiin kokoontumislakiin myös säännöstä, jonka mukaan kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä ei saisi pitää hallussa esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää kasvojen peittämiseen. Jälleen kerran tarkkarajaisuuden kanssa oli huomattavia ongelmia tältä osin. Jo perustuslakivaliokunta lausunnossaan katsoi, ettei ole esitetty riittäviä perusteita rikoslaissa säädettävän naamioitumisen kriminalisoinnin lisäksi kokoontumislaissa kieltää tai kriminalisoida naamioitumiseen mahdollisesti käytettävien esineiden, kuten kaulahuivien, sukkahousujen, kasvomaalien, meikkien, hattujen, aurinkolasien, hallussapito, mukana pitäminen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan naamioitumisvälineiden hallussapitokieltoon liittyväksi ehdotettu oikeus tarkastaa henkilöitä ja heidän mukanaan olevia tavaroita ei niin ikään täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia. Nämä molemmat ehdotukset lakivaliokunta on yksimielisesti päättänyt esittää hylättäväksi.

Valiokunnan mietintö on yksimielinen, ja toivon sen saavan hyvän vastaanoton täällä salissa.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän tehtiin, kun oli havaittu Suomessakin näitä muualta maailmasta lainattuja käyttäytymisilmiöitä, joissa naamioitumista suojaverhona käyttäen tehtiin ilkivaltaa tai suoranaisia väkivallantekoja sinänsä laillisten mielenosoitusten yhteydessä niiden normaaleja kansalaisvapauksia väärin käyttäen.

Tuohon tekniseen malliin, joka hallituksen esityksessä oli, päädyttiin samantapaisten fundeerausten jälkeen, mitä lakivaliokunta on osaltaan tehnyt. Siellä oli valmisteluvaiheessa esimerkiksi saman tyyppinen sanontamalli esillä, jota nyt lakivaliokunta esittää muutoksena hallituksen esitykseen. Se, minkä takia hallituksen esityksessä lähdettiin toisesta teknisestä säätämistavasta, johtui siitä, että henkilön ilmeisen tarkoituksen päätteleminen ulkoisesti on äärimmäisen vaikeata. Kun rikoslaissa pyritään juuri tähän tarkkarajaisuuteen ja selkeyteen, lähdettiin niinpäin kirjoittamaan, että naamioituneena esiintyminen on kiellettyä, ellei sitten ole hyväksyttävää syytä — siinä erikseen lueteltua tai muuta vastaavaa hyväksyttävää syytä — kasvojen peittämiseen. Tämän hyväksyttävän syyn arvioiminen on helpompaa kuin ilmeisen tarkoituksen arvioiminen ulkokohtaisesti, mutta molemmat ovat sinänsä mahdollisia sääntelytapoja.

Olennaista on se, että poliisilla on selkeä normi, jonka varassa voi puuttua tällaiseen haitalliseen, vahingolliseen käyttäytymiseen mielenosoitusten yhteydessä. Silloin jos tehdään jotakin vakavampaa, varsinaisia väkivallantekoja ja ilkivaltaa, niin silloinhan luonnollisesti niitä koskevat rikoslain kohdat tulevat sovellettaviksi, ja tämä laittoman naamioitumisen sääntely on täydentävä juuri poliisin puuttumisen helpottamiseksi. Tämän perustehtävän niin hallituksen esityksen esittämä muotoilu kuin lakivaliokunnan muuttama muotoilukin täyttävät, ja toivottavasti tämä myös käytännössä sitten pelaa. Vielä toivottavampaa on, että tällainen lainatoimintamalli, mielenosoituksissa naamioituneena esiintyminen kansainvälisen muodin mukaisesti, vähenee ja ainoastaan silloin, kun on perusteltua syytä, mihin ed. Brax viittasi, jos on todella uhkaa henkilön muulle elämälle siitä, että mielenosoituksessa esiintyy kasvoineen, niin silloin vain tällaisiin normaalista poikkeaviin kansalaisvapauksien käyttötapoihin tartutaan.

Niin hallituksen esityksessä kuin nyt lakivaliokunnan muotoilussakin on koetettu tarkoin varjella kansalaisvapauksien perimmäistä sisältöä. Mielenosoittamisessakin on kysymys juuri siitä, että annetaan ihmisille oikeus kertoa tärkeistä asioista kantansa mahdollisimman julkisesti, mahdollisimman huomiota herättävällä tavalla, ja sen ydinsisältöön ei toki kuulu se, että se pitäisi tehdä juuri peitetyin kasvoin, mutta tietyissä tilanteissa on perusteltua, että tämä voi tapahtua myös verhotusti, että henkilöllisyys ei kenellekään tietoon tule.

Tämän ehdotuksen kanssa voidaan hyvin elää, ja, niin kuin totesin, olennaista olisi se, että kansalaisvapauksien käytössä tähdätään mahdollisimman hyviin menettelytapoihin, totuttuihin muiden kansalaisten oikeuksia kunnioittaviin menettelytapoihin, eikä lähdetä muotiliikkeiden tapaan sitten käyttämään väärin erittäin tärkeitä kansalaisoikeuksia.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys, jota myös sisäasiainministeriön taholta kiirehdimme useissa yhteyksissä, on siis oikeusministeriön valmistelema hallituksen esitys. Mielestäni tässä hallituksen esityksessä sisäasiainministeriön näkemykset tulivatkin hyvin huomioon otetuiksi.

Tässä yhteydessä on valitettava sitä, että perustuslakivaliokunta ei kuullut sisäasiainministeriön edustajaa lainkaan. Asiaa hallintovaliokunnassa ja lakivaliokunnassa käsiteltäessä perustuslakivaliokunnan lausunto oli jo käytettävissä. Se oli hyvin tiukka, minkä seurauksena on ymmärrettävää, että hallintovaliokunnan ja lakivaliokunnan liikkumavara oli luonnollisesti tältä osin myös pieni.

Laittoman naamioitumisen kriminalisointi tuli kytkeä henkilön tarkoitukseen ryhtyä oikeudenvastaiseen tekoon. Naamiointiin mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapitoa ei voitu kieltää ja kriminalisoida ja järjestyksenvalvojille ei voitu antaa tarkastusoikeutta. Näin ollen lopputulos ei ole viranomaistoiminnan näkökulmasta ja minun näkökulmastani kovin hyvä.

Lakivaliokunnan muotoilemassa säännöksessä edellytetään, että on "ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta", mitä voi olla käytännössä vaikea todentaa ennen väkivallan tai vahingoittamisen aloittamista. Pelkkään naamioitumisvälineiden hallussapitoon ei päästä puuttumaan lainkaan. Tällaisessakin muodossa oleva naamioitumiskielto lienee kuitenkin parempi tietysti kuin ei mitään.

Hallituksen esityksessä alun perin ehdotetulla naamioitumisvälineiden hallussapidon kiellolla ja kriminalisoinnilla sekä naamioitumisvälineitä koskevilla tarkastusoikeuksilla pyrittiin tietysti mahdollistamaan vaarallisen toiminnan ennalta estäminen ja siihen riittävän ajoissa puuttuminen. Kyseessä ei ole todella se, että tasavallan presidentin rakennus olisi ongelmallinen sananvapauden kannalta niin kuin Irakin lähetystö tai jokin muu, vaan kyseessä oli yleisen järjestyksen rikkomiseen liittyvän väkivaltaisen tilanteen ennaltaehkäisy eikä siihen puuttuminen vasta sen jälkeen, kun järjestys tai tilanne on riistäytynyt käsistä.

Tältä osin voin kertoa viime itsenäisyyspäivän tapahtumien ja esikunnan määräyksien ja ohjeiden pohjalta muutaman havainnon niin sanotusta sananvapauden välineistöstä, puuttumatta tilanteen kehittymiseen tarkemmin tai kellonaikoihin: läpinaulattuja lautoja eli siis niin sanottua siiliä; takavarikoitiin pakettiautosta pari aggregaattia ja savukone, 12 kilon jauhesammutin, jerrykannullinen bensaa, pulttisakset, saha ja taltta; jääkiekkomailoja osallistujilla; suuria ilotulitusraketteja mukana; pommien räjäyttämistä; poliisien päälle käyntiä; aidan kaatamista; joillakin puunuijia; poliisia kohti ammutaan pieniä ilotulitteita; poliisin virka-ase yritetään anastaa; väkivaltaista vastustamista poliisin ampumisen ohessa; Suomen lipun polttaminen. Sanoisin, että ylipäänsä toivoisi kuitenkin, että ymmärrettäisiin, että huppu päässä esiintyminen ja pesäpallomailan kantaminen itsenäisyyspäivän iltana Presidentinlinnan kulmalla ei myöskään ole perinteinen suomalainen itsenäisyyspäivän viettotapa.

Tällä asialla on nyt kuitenkin myöskin se mahdollisuus, että kun poliisi ... Voin vakuuttaa tässä yhteydessä jo, että olemme tänä aamuna sisäasiainministeriön turvallisuusasiain johtoryhmässä johdollani käyneet, kuten viime vuonnakin ennen itsenäisyyspäivää, läpi poliisin ja turvallisuusviranomaisten varautumisen kaikkiin mahdollisiin 6.12. tapahtuviin järjestyshäiriöihin tai myöskin Presidentinlinnaa tai presidentin vastaanoton toteuttamista häiritseviin tilanteisiin, joihin muuten voi liittyä myöskin tiettyjä kansainvälisiä yhteyksiä, ja olemme totta kai lähteneet siitä, että poliisi ja muut turvallisuusviranomaiset kaikin tavoin huolehtivat, toivon mukaan yhtä hyvin onnistuen kuin viime vuonna, tästä asiasta.

Naamioitumiskieltosääntelyn puutteelliseksi jäämistä, mikäli tätä myöhemmin halutaan niin hallituksen kuin eduskunnan piirissä vielä arvioida, voidaan tietysti pyrkiä paikkaamaan piakkoin annettavan poliisilain kokonaistarkistusesityksen yhteydessä. Sisäasiainministeriössä tältä osin joka tapauksessa joudumme arvioimaan poliisilain 22 §:n täydentämistä mahdollisesti siten, että poliisimiehellä olisi erityistä suojelua edellyttävien yleisten kokousten, yleisötilaisuuksien ja muiden vastaavien tapahtumien osalta oikeus tarkastaa tällaiseen tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva henkilö paitsi vaarallisten esineiden ja aineiden löytämiseksi myös sellaisten esineiden tai aineiden löytämiseksi, joilla voidaan haitata järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tilaisuudessa. Myös naamioitumisvälineet voitaisiin tulkita tällaisiksi esineiksi tai aineiksi. Joka tapauksessa naamioitumiskieltoesityksen saaman vastaanoton valossa tämän kaltainen ehdotus ja sen tulkinta tietysti herättää sekin eduskunnassa varmasti kovaa keskustelua. Myös sisäasianministeriö ottaa tämän käsittelyn tässä arvioinnissa tietysti huomioon.

Halusin, herra puhemies, tuoda kuitenkin esille sen, että sananvapauden ja poliisin ja turvallisuuden yleisten perusteiden osalta kovin herkästi tuntuu, että kokonaisuus ei ehkä ihan ole hallinnassa.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sisäministeri Rajamäen sinänsä ansiokkaaseen puheenvuoroon vaan muutama korjaus.

Poliisilaki tuntee jo nyt ja on tuntenut jo todella pitkään ensisijaisen säännöksen, joka koskee ministerin kuvaamia tilanteita esimerkiksi itsenäisyyspäivän yhteydessä, joskin toivon, että tämä muoti on menossa ohi, ja asiantuntijakuulemisessakin oli siitä hieman viitteitä. Valiokunta kuuli muun muassa Valtakunnansyyttäjänvirastoa ja myös supon edustajia. Mutta poliisilaki siis sallii henkilön poistamisen jo silloin, kun on todennäköisiä syitä. Poliisilaissa olevat oikeudet poistaa mahdolliset häiriöhenkilöt ovat huomattavasti laajemmat, ja riittää, kun on todennäköisiä syitä.

Nyt käsitellään kriminalisointia, joka on huomattavasti pidemmälle menevä asia, josta voi seurata vankeutta. Kriminalisoinnin osalta vaatimukset tarkkarajaisuudesta ja määrittelystä ovat huomattavasti korkeammat kuin järjestyksenpidon takia poliisilaissa olevat oikeudet poistaa ihminen paikalta.

Arja Alho /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ministeri Koskinen että ministeri Rajamäki puolustivat aika voimakkaasti hallituksen esitystä, ja täytyy sanoa, että Luojan kiitos perustuslakivaliokunnalla on ollut mahdollisuus lausua asiasta, koska kyllä tuntuu olevan vähän muoti-ilmiö ei suinkaan naamioituminen vaan tällainen kurin ja järjestyksen nimissä kansalaisvapauksien — sananvapauden, kokoontumis- ja ilmaisuvapauden — rajoittaminen, ja tässä suhteessa perustuslakivaliokunnan äärettömän tärkeä tehtävä suomalaisen demokratian ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta on myöskin varjella kansalaisvapauksia. (Ed. Jaakonsaari: Oikein!)

Tämä laki on huono. Sitä ei oikeastaan olisi koskaan pitänyt tänne tuoda. Minäkin kuljen Presidentinlinnan ja Valtioneuvoston linnan lähellä monta kertaa ylimääräiset sukkahousut laukussani enkä todellakaan toivo, että tulisin pidätetyksi tästä syystä.

Todella poliisilaki antaa mahdollisuudet toimia ja sallii järjenkäytön. Toivon, että niin oikeusministeriössä kuin sisäasiainministeriössä mietitään tapoja, joilla näitä mahdollisuuksia käytetään hyväksi (Puhemies koputtaa), ja jätetään kansalaisten vapausoikeuksien loukkaukset sikseen. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä puheenvuoro!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täysin päinvastoin kuin ed. Alho puheenvuorossaan minä kiitän ministereitä Koskinen ja erityisesti Rajamäki hyvistä puheenvuoroista. Lainsäädännön tarkoituksena on turvata se, että kansalaiset esimerkiksi itsenäisyyspäiväjuhliin mennessään voivat rauhassa kulkea, että sotiemme veteraanit, jotka ovat uhranneet elämänsä parhaat vuodet taistellessaan tämän maan itsenäisyyden ja vapauden puolesta, eivät elämänsä ehtoolla joudu vandaalien häiritsemiksi ja ahdistamiksi. Tämä on tämän lainsäädännön tarkoitus ollut. Toivon ja uskonkin siihen, että riippumatta niistä muutoksista, mitä lakivaliokunta on saamiensa lausuntojen perusteella tehnyt, tämä lainsäädäntö täyttää tehtävänsä. Tämä on erittäin tervetullut ja hyvä (Puhemies koputtaa) lainsäädäntö, ja on hyvä, että vandalismi itsenäisyyspäiväjuhlien ympäriltä saataisiin päättymään.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen perustuslakivaliokunnan jäsenenä osallistunut tämän asian käsittelyyn ja olen aivan ällistynyt ministeri Rajamäen suhtautumisesta, kun hän on varmastikin, tai sitten ei ole, tutustunut lausuntoon, jossa todetaan, että sillä tavalla kuin hallitus asiaa esitti se on sananvapauden vastaista, suhteellisuusperiaatteen vastaista ja henkilökohtaisen koskemattomuuden vastaista, ja siitä huolimatta hän jääräpäisesti kieltäytyy tätä näkemästä.

Sen lisäksi korjaisin ihan virheen: Kyllä perustuslakivaliokunta kuuli sisäministeriön edustajia. Kuulimme Pentti Pöyryä, joka on Pasilan poliisipiirin johtaja ja ylikomisario, ja arvelimme, että saamme paremmin poliisimiesten näkemyksen tietoomme, kun kuulemme ihan oikeaa poliisia eikä sisäministeri Rajamäkeä.

Sen lisäksi voisin todeta ed. Zyskowiczille, että kyllä kaikenlainen häiritseminen (Puhemies koputtaa) ja ihmisten ahdistelu ja rikkominen on kiellettyä. Tässähän ei siihen puututa; se on ollut kiellettyä ja on vastaisuudessakin kiellettyä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni ministeri Rajamäen ja ministeri Koskisen puheenvuorot olivat juuri sen suuntaisia, joita me tarvitsemme. Minusta olennaistahan on se, että turvaamalla rauhanomainen mielenilmaus- ja kokoontumisvapaus juuri parannetaan kansalaisvapauksien käyttömahdollisuutta. Myös niille ihmisryhmille, jotka esiintyneentapaisissa tilanteissa välttävät jopa osallistumista, tämä mahdollistuu. Minusta tässä on jotenkin vähän näkökulmaeroja, miten asioita lähestytään. Mielestäni meille on hyvin tärkeää, että me pystymme asioihin puuttumaan oikealla tavalla oikea-aikaisesti ja varmistamme sen, mikä on tämänkin lainsäädännön lähtökohtana ollut, (Puhemies koputtaa) että jokaisella on mahdollisuus kansalaisvapauksien ilmaisemiseen joutumatta pelottelun tai uhkailun tai väkivallan kohteeksi.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Voin vakuuttaa, että poliisi tulee jatkossakin tekemään voimassa olevan lainsäädännön mukaan kaikkensa, jotta itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin liittyvä turvallisuus myös Helsingissä toteutuu ja että täälläkin puheenvuoron käyttäneet kansanedustajat pääsevät turvallisesti myöskin tasavallan presidentin vastaanotolle muutenkin kuin täydennyspoliisikujaa pitkin.

Haluan tässä yhteydessä korostaa sitä, että sisäasiainministeriön näkemys oli hallituksen esityksen kanssa alun perin yhtenevä eli oikeusministeriö oli ottanut huomioon siinä juuri tämän ennalta estävän mahdollisuuden mahdollisimman tehokkaasti. Me kaikki kunnioitamme kansalaisvapauksia ja -oikeuksia, mutta silloin, kun on nähtävissä selkeästi väkivaltainen yleisen järjestyksen rikkomistilanne, läpinaulatut laudat tai muuta, on jokaisen ymmärrettävä, että sellaisiin asioihin poliisin on pystyttävä myöskin naamioitumistilanteissa puuttumaan. Poliisi puuttuikin näihin viime vuonna erittäin tehokkaasti ja tulee puuttumaan jatkossakin. Tältä osin korostan vain sitä, että poliisilla on ollut tässä huoli ennalta ehkäisevän toiminnan (Puhemies koputtaa) mahdollistamisesta, jotta tilanne voidaan estää eikä vasta jälkikäteen puututa siihen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että poliisiasioista vastaava sisäministeri kantaa huolta näistä asioista viran puolesta ja muutoinkin, mutta olisin kyllä nyt pikkuisen huomauttamassa siitä, että nyt ei pitäisi provosoida myöskään. Itse henkilökohtaisesti olen tässä taas jälleen kerran kohta esitettävällä tavalla ollut siinä ensimmäisessä huomiota herättäneessä tapahtumassa siellä taksissa ja tulen antamaan jälleen kerran tarkan kuvauksen, mitä tapahtui ja minkälaiseen todellisuuteen myöskin nämä tilanteet pitää projisoida. Eli olen vain sitä mieltä, että ei pidä myöskään yliampua näissä asioissa.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kanssa tyytyväinen näistä puheenvuoroista, mitä täällä on käytetty. Nimittäin silloin, kun tein lakialoitteen 164 näistä asioista ja toimenpidealoitteen, niin salissa käyty keskustelu oli vähän toisen tyyppistä. Nyt näyttää siltä, että kun lakivaliokunta on saanut yksimielisen mietinnön, joka on tällainen pienin yhteinen nimittäjä, mikä oli tällä nopealla aikataululla saavutettavissa, niin kaikki eivät ole siihen tyytyväisiä. Minä olen erittäin tyytyväinen. Tämä täyttää sen perusvaatimuksen, mitä aikoinani lakiesityksessäni myöskin esitin, ja täyttää myöskin ne perustuslakivaliokunnan reunaehdot, mitkä tähän laitettiin. Yhdessä luettuna poliisilain kanssa tässä on hyvä arsenaali.

Mutta korostan kyllä sitä, että ei tätä lakia ainoastaan ole laadittu ja tehty yksinkertaisesti vain Presidentinlinnan juhlallisuuksia varten. Minä olen pitänyt hyvin tärkeinä esimerkiksi tulevia yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja ja vuoden 2006 EU-puheenjohtajuuskautta, (Puhemies koputtaa) jotka ovat tilaisuuksia, joissa nämä rikolliset käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Tämä on laki, jolla on käyttöä muulloinkin kuin joulukuun 6. päivänä.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäen puheenvuorot heijastelevat aika tyypillistä ajankuvaa siinä suhteessa, että tartutaan mieluummin rautaan kuin rauhanomaisiin keinoihin ja käytetään mieluummin täysin tarpeetonta pelottelua ja uhkailua, varsinkin kun itse asiassa lakivaliokunnan saamien tietojen mukaan ei ole mitään merkkejä siitä, että kansainväliset järjestäytyneet mielenosoittajat tänne suurin joukoin olisivat missään vaiheessa tulossa.

Onko ministeri esimerkiksi tietoinen, että jo nyt kansainvälisessä trendissä on tapahtunut suuri muutos mielenosoitusten suhteen niin, että Göteborgin surullisten tapahtumien jälkeen jo järjestäjät itse huolehtivat huomattavasti enemmän siitä, ettei tällaisia tarpeettomia vastakkainasetteluja poliisin ja mielenosoittajien välillä ole? Toiseksi, onko ministeri todella sitä mieltä, että kriminalisointi on parempi keino kuin se, että viranomaiset ja järjestäjät hyvässä yhteistyössä laativat yhteiset pelisäännöt ja pitävät myös joka tilanteessa niistä pelisäännöistä kiinni, koska näiden pelisääntöjen rikkomisestahan (Puhemies koputtaa) itse asiassa Göteborgissa oli kysymys? (Ed. Zyskowicz: Eduskunta päättää ne pelisäännöt!)

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällähän on selkeästi todettu jo se, että naamiointi on tässä nyt sivuseikka, jota yritettiin kriminalisoida, kun aina tähänkin asti ja yhä jatkossakin poliisi voi, oli henkilö naamioitunut tai ei, puuttua asiaan, jos hän käyttäytyy uhkaavalla tavalla taikka muuten lainvastaisella tavalla. Siihen voi yhä puuttua, eihän se naamio suojaa sitä ihmistä poliisin toiminnalta.

Täällä voisi muutenkin puhua siitäkin, että poliisilla on varmastikin riittävä ammattitaito arvioida uhkaava käytös ja mahdollisuus puuttua siihen suhteellisten tarpeiden mukaan eikä niin, että isketään aina siihen, joka näyttää ulkoisesti vähän erilaiselta. Tehdään samalla lakialoite siitä, että kaikki pahat aikeet kielletään ja hyviä tuetaan.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ihan lyhyesti vain se, että aivan kuten ed. Salo totesi, tässähän on kyse laajemminkin tietysti muun muassa MM 2005:een ja yleensä sitten puheenjohtajuuskauteen liittyvistä, tietyistä ennalta estävään toimintaan liittyvistä edellytyksistä, joita halutaan poliisilain kanssa vahvistaa.

Mitä tulee esimerkiksi linnanjuhlallisuuksiin ym., niin niihin me nyt tällä hetkellä vaan varaudumme, koska ne, jotka viime vuonna näkivät tapahtumat, totesivat, että siellä oli hallitsemattomia piirteitä edelleen. Tämä liittyy siihen, että poliisi on vastuullisesti senkin tehtävänsä minun mielestäni hoitanut. Jos te muistatte, miten poliisi käyttäytyi viime itsenäisyyspäivän aikana siinä tilanteessa, niin en ole kuullut kenenkään väittäneen, että poliisi ylitti valtuutuksia, vaan ammattitaitoisesti hallitsi tilanteen. Näin aiomme tehdä jatkossakin.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsenäisyyspäiväjuhlat vuonna 2002 aiheuttivat sen, että ed. Petri Salo teki lakialoitteen, joka kielsi naamioituneena esiintymisen mielenosoitustilanteissa, oli se sitten itsenäisyyspäiväjuhlissa tai maaottelussa tai sitten jossain muussa suuressa kansanjuhlassa. Ainoastaan vuoden 2002 mielenosoitusporukan vetäjä palkittiin presidentin toimesta sillä tavalla, että presidentti vuonna 2003 erään vasemmistoliiton Helsingin kaupunginvaltuutetun, joka toimi tiettävästi tämän porukan vetäjänä, kutsui linnanjuhliin samoin kuin hänen vaimonsa. Minusta se tuntuu hyvin oudolta palkitsemistavalta presidentin puolelta. (Ed. Jaakonsaari: Se oli erinomaista psykologiaa!)

Mutta mitä itse tähän lakiin tulee, niin tämä on lakivaliokunnassa hyvin rakennettu ja muotoiltu ja henkilökohtaisesti kannatan sitä. Kun ministeri (Puhemies koputtaa) Rajamäki täällä on esiintynyt, niin hän on esittänyt todella hyvää poliisiministeriä. Näin pitää ministerien toimia, (Puhemies koputtaa) suoraselkäisesti ja ryhdikkäästi.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri poistui jo, mutta esitän nyt tässä pöytäkirjaan huoleni, että kyllä hänen pitäisi tuntea poliisilain ja rikoslain ero. Yhä seuraavassakin puheenvuorossa näytti, että hän väittää, ettei poliisilaki anna nykyään Suomessa poliisille riittäviä valtuuksia tämmöiseen mellakointiin tai uhkaavaan käytökseen puuttumiseksi. Kyllä antaa. Poliisilaki antaa nimenomaan oikeudet poistaa jo todennäköisen uhan tilanteessa häiritsevä ihminen. Se, mitä hallitus alun perin esitti, oli kriminalisoida epämääräisin perustein naamioituminen. Toivon, että ministeri jossain vaiheessa saa jonkin, edes puolen tunnin opetuksen näiden ja ehkä vielä esitutkintalain, kolmen eri lain, eroista ja merkityksestä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että ne edustajat, jotka suhtautuvat kriittisesti tähän hallituksen esitykseen naamiointikiellosta, olisivat ikään kuin vandalismin kannalla. Eihän tästä ole kysymys, tämä on jo useissa puheenvuoroissa tuotu esille. Vandalismi on kielletty, ja siltä osin myöskin naamioituminen tähän tarkoitukseen on kielletty. Kyse on tietenkin kansalaisvapauksista ja niiden turvaamisesta. Oli erikoista, että ed. Zyskowicz otti sotien veteraanit tähän mukaan. Jos heidät otetaan tähän mukaan, epäilemättä he, jos ketkä, tekivät pitkälti työtä sen puolesta, että ne kansalaisvapaudet, jotka meillä on täällä käytettävissä, myöskin säilyisivät. Sen puolesta he työskentelivät.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Kuosmaselle totean, että tuskin valtuutettu Arhinmäki on ollut naamioituneena. En ainakaan ole kuullut sitä, että olisi ollut. (Välihuuto) — Jätetään presidentille se valta edelleenkin päättää, keitä hän kutsuu omiin juhliinsa vieraiksi.

Perustuslakivaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Mielestäni kansalaisten pitää päästä koskematta liikkumaan julkisesti niin itsenäisyyspäivänä kuin vappunakin, ja tämä asiahan koskee koko vuotta. Aivan oikein täällä jo ministeri Rajamäki totesi, että poliisi on 2002—2003 toiminut ja voinut toimia nykyisen lainsäädännön puitteissa, sitä ei nykylainsäädäntö siis estä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totta kai, ed. Lapintie ja muut, on kiellettyä tällainen kimppuun käyminen ja häiritseminen ja omaisuuden vahingoittaminen jo tällä hetkellä, mutta tämän lainsäädännön tarkoituksena on tietysti osaltaan ennaltaehkäistä tällaista vandalismia juuri sen vuoksi, että näille rikollisille tulee suurempi kiinnijäämisriski, kun he eivät voi näitä rikoksiaan tehdä naamioituneina. Sen takia tämä on tärkeä ja tarpeellinen lainsäädäntö.

Mitä tulee sotiemme veteraanien uhrauksiin, niin he todellakin taistelivat itsenäisen ja vapaan Suomen, demokraattisen Suomen, puolesta, johon kuuluvat kansalaisvapaudet ja kuuluu esimerkiksi se, että saa juhlia maan itsenäisyyttä ilman, että tällaiset rikolliset ainekset käyvät kimppuun.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan rakentavahenkisesti ed. Kuosmaselle: Kuvasitte juuri tyypillisen amerikkalaisen menettelyn. Kun siellä 60- ja 70-luvuilla oli ylioppilasmellakoita, jos näin voidaan sanoa, niin ne lopetettiin tyylikkäästi sillä tavalla, että nämä asianomaiset mellakoitsijat, noin höplissä sanottuna, nostettiin merkittäviin yhteiskunnallisiin virkoihin, ja kyllä jätkät hiljenivät.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaa nyt todellakin muistaa, että tässä esitettiin alun perin yleistä naamioitumisen kriminalisointia ilman, että yksittäinen poliisimieskään olisi oikeastaan tiennyt, miten toimia käytännön tilanteissa. Perustuslakivaliokunta on tehnyt tähän lakiesitykseen huomautukset nimenomaan juuri kansalaisvapauden näkökulmasta, mikä on sen tehtävä ja minkä veteraanien velvoittamana myöskin perustuslakivaliokunta tulee tekemään aina ja nyt ja tulevaisuudessakin huolellisesti. Nyt lakivaliokunta on täsmentänyt tätä lakia niin kuin kuuluukin. Poliisilaki on antanut mahdollisuuden puuttua siihen, että pesäpallomailan kanssa ei tulla hutkimaan. Mielestäni tätä ei välttämättä olisi tarvittu lainkaan, mutta kun se nyt täällä on käsiteltävänä, niin joka tapauksessa siihen on tehty ne oikeat huomautukset ja täsmennykset, tarkkarajaisuudet jne., jotka ovat oikeusvaltion periaatteiden mukaisia. Kannattaa muistaa, että yleinen naamioitumiskielto joulupukkien ja talvisen Suomen maisemassa olisi vähän pulmallinen. (Ed. Zyskowicz: Sitähän ei kukaan esitä!)

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Todellakin, tässä nyt ministeri Rajamäki poistui, mutta siitä huolimatta totean, että kyllä hänen puheenvuoronsa osoittavat, että ei hän nyt oikein erottanut sitä, mitä hänen oma ministeriönsä oli vaatinut ja minkä se oli myös ilmeisesti saanut oikeusministeri Koskisen esittämään, eli sitä, että yleinen naamioituneena esiintyminen olisi rikollista. Sen sijaan ongelman ydin (Ed. Salo: Kuka sitä esitti?) — sitä nimenomaan hallitus esitti — (Ed. Salo: Ei, varmasti!) ongelman ydinhän on se, millä tavalla käyttäydytään, eikä niinkään minusta ainakaan se, millä tavalla pukeudutaan. Sen lisäksi hallitus esitti nimenomaan mielenosoituksissa naamioitumisen kieltämistä, ei esimerkiksi sitä, että pankkiryöstäjää olisi jotenkin ankarammin rankaistava silloin, jos ryöstäjä esiintyy naamioituneena, ja sitten se olisi jotenkin kunnon kansalaisen toimintaa, jos ryöstää pankin kasvot paljaina valvontakameraan päin.

Kyllä tässä oli selvä yhteiskunnallinen ja poliittinen tarkoitus puuttua nimenomaan ihmisten pukeutumiseen. Tämä oli yksi osa sitä käsittelyä, mikä tuli ilmi, kun perustuslakivaliokunta asiasta omaa lausuntoaan laati. Perustuslakivaliokunnan lausunto on yksimielinen, ja tässä nimenomaan todetaan se, että todellinen ongelma mielenosoituksissa on ollut se, että osanottajien joukkoon on usein juuri naamioitumalla soluttautunut siihen alun perin kuulumattomia henkilöitä, (Ed. Zyskowicz: Nimenomaan tästä on kysymys!) joiden toiminta on johtanut mellakointiin ja väkivaltaisuuksiin. Tällainen on saattanut rajoittaa mielenosoituksiin rauhanomaisesti osallistuvien ilmaisu- ja kokoontumisvapautta. Sen takia hallituksen esitys tähän asiaan ei varsinaisesti edes puuttunut, vaan hallituksen keskeisenä tavoitteena oli estää sellainen kasvojen peittäminen, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa tunnistamista, mutta pelkästään järjestyshäiriöiden yhteydessä, ei esimerkiksi pankkiryöstön yhteydessä.

Perustuslakivaliokunta katsoikin, että henkilön pukeutumista voidaan arvioida perustuslaissa turvatun henkilökohtaisen vapauden kannalta ja naamiointikielto rajoittaisi juuri yksilön tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta eli hänen vapauttaan pukeutua haluamallaan tavalla. Tätä ei pidetty kohtuullisena. Sen lisäksi hallituksen esityksessä tätä rajaa sallitun ja kielletyn pukeutumisen välillä olisi ollut hyvin vaikea vetää, jos laki olisi sellaisenaan hyväksytty. Se olisi todennäköisesti johtanut soveltamistilanteessa mielivaltaisuuksiin.

Päinvastoin kuin hallitus perustuslakivaliokunta näki, että naamiointi saattaa rohkaista ihmisiä osallistumaan mielenosoituksiin anonyymisti ja ilmaisemaan siellä mielipiteensä. Myös aikaisemmin perustuslakivaliokunta on katsonut, että sananvapaus suojaa myös anonyymia viestintää. Tässä mielessä sen kieltäminen ei olisi kohtuullista. Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys oli tällaisen suhteellisuusperiaatteen vastainen. Kuten ed. Brax omassa esittelypuheenvuorossaan totesi, niin hallituksen esitys oli myös rikosoikeuden laillisuusperiaatteen vastainen, koska jotta jokin teko voitaisiin määritellä eduskunnan hyväksymällä lailla rikokseksi, niin silloin tämä tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa eli milloin naamioitumisen katsottaisiin vaikeuttavan tätä tunnistamista. Kaikki tämä oli itse asiassa sisäasiainministeriölle tyypillisellä tavalla sotkettu keskenään. Olinkin kovasti yllättynyt siitä, että oikeusministeriö sellaisen esityksen teki, mutta tässä nyt ministerien Koskinen ja Rajamäki keskinäisessä sananvaihdossa kävikin ilmi, mistä oikeasti oli kysymys, eli sitten oikeusministeriö oli hallituksen voimalla pakotettu tekemään tällainen perustuslain vastainen esitys.

Edelleen tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon: Tässä myös todettiin, että sääntelyn oikeasuhteisuuden kannalta on ongelmallista, että henkilön tunnistamista vaikeuttava naamiointi on rangaistava ilman yhteyttä lainvastaiseen tekoon taikka järjestyksen tai turvallisuuden vaarantamiseen. Nyt tässä lakivaliokunnan mietinnössä tämä asia on korjattu. Sinänsä olisin itse nähnyt parhaaksi, kuten ed. Alhokin tässä totesi, että tällaista lakia ei olisi ollut tarpeen säätää ollenkaan, koska näihin tekoihin voidaan puuttua muutoinkin ja ulkonäköön ja pukeutumiseen puuttuminen ei ole mielestäni tarpeellista eikä asiallista meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Mutta kun tätä nyt on lakivaliokunnassa muutettu näiden perustuslakivaliokunnan rajausten takia, niin perustuslain säännösten valossa tämä kyllä on hyväksyttävissä.

Sen lisäksi, että hallitus esitti tätä yleistä naamioitumiskieltoa, niin hallitus esitti myös, toisin kuin ed. Salo siinä omassa lakialoitteessaan, että myös näiden esineiden hallussapidon kriminalisointi olisi saatettava voimaan. (Ed. Salo: En ole esittänyt sitä!) — Ei, totesin juuri, että ed. Salo ei sitä esittänyt, vaan hallitus meni vielä pitemmälle, kun avattiin tämä portti, että päästään sorkkimaan perusoikeuksia. Hallitus yritti sitten mennä vielä pidemmälle kuin ed. Salo silloin aikanaan oli edes esittänyt. — Perustuslakivaliokunta totesi, että liian pitkälle menevää puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen ja siihen sisältyvään itsemääräämisoikeuteen olisi ollut se, että esineen, kuten esimerkiksi suojakypärän, kaulahuivin, ylimääräisten sukkahousujen tai hupullisen vapaa-ajan asun, pelkkä hallussapitäminen voitaisiin katsoa yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa uhkaksi turvallisuudelle ja sen vuoksi rangaistavaksi. Tämän vuoksi tätä esitettiin poistettavaksi, ja näin tässä nyt ollaan tekemässäkin. Hallituksen esityksessä sitten vielä näissä tarkastamisoikeuksissa haluttiin asia viedä edelleen pitemmälle niin, että näiden äsken mainittujen naamioitumisvälineiden hallussapito hallituksen esityksessä rinnastettiin ampuma-aseiden, räjähdysaineiden ja teräaseiden hallussapitoon, ja valiokunta totesikin sitten yksimielisesti, että hupullisten ulkoiluasujen, sukkahousujen ja naamiointivälineiden hallussapidon tarkastamisen tarve yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa on aivan eri suuruusluokan kysymys ja sen takia hallituksen esityksessä ehdotettu tarkastusoikeus ei täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja siltä puuttuu painava yhteiskunnallinen tarve. No, nyt kun nämä muutokset on tehty, niin onneksi tästä ongelmasta päästään.

Tässä hallituksen keskustelussa usein vedottiin myös siihen, että muualla Euroopassa, Pohjoismaissa ja Ruotsissa ollaan säätämässä tällaista samanlaista naamioitumiskieltoa, jolla halutaan puuttua ihmisten pukeutumiseen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska esimerkiksi Ruotsin Lagrådet on Svenska Dagbladetin 29. syyskuuta tänä vuonna ilmestyneen uutisen mukaan todennut:

"Lagrådet gör tummen ner för förslaget att införa maskeringsförbud. Lagrådet anser att det strider mot såväl regeringsform som Europakonventionen och kan bidra till att skapa konfrontation med polisen." Ja lisäksi: "För den enskilde kan det vara av stor vikt att få delta i en demonstration och ge uttryck för sina åsikter utan att för den skull behöva röja sin identitet, anser Lagrådet."

Toisin sanoen Ruotsin vastaavantyylinen lakiesitys ollaan hylkäämässä juuri siksi, että katsotaan sen rajoittavan perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tai olevan niiden vastaisia. Sen lisäksi Ruotsin Lagrådet on todennut, että on tärkeää, että yksilö, ihminen, voi osallistua mielenosoitukseen ilman, että hänen siitä huolimatta täytyy paljastaa omaa henkilöllisyyttään. (Ed. Halmeen välihuuto) Eli tämä hallituksen perustelu siitä, että kansainvälinen kehitys veisi toiseen suuntaan, kuin nyt perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan esitys tämän hallituksen esityksen muuttamisesta, niin ei sekään sitten pitänyt paikkaansa. — Anteeksi, nyt en kuullut tätä välihuutoa, että olisin voinut vastata. (Ed. Halme: Mielenosoituksessa ollaan henkilönä, ei anonyyminä!) — Joo, mutta toisinaan voi olla myös tilanteita, kuten totesin tuossa, että perustuslakivaliokunta on aikaisemmin ja uudelleen nyt todennut, että myös anonyymi sananvapaus on perusoikeus, (Puhemies koputtaa) ja pidän kyllä sitä aivan oikeana linjauksena.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todella on hyvä, että perustuslakivaliokunta on käsitellyt asiaa ja myöskin lakivaliokunnan mietintö on sen käsittelyn ottanut huomioon. Oikeusministeri Koskinen totesi tänään debatissa, että muotiliikkeiden tapaan lähdetään käyttämään väärin kansalaisoikeuksia. Samalla on kyllä syytä myös katsoa laajemmin nykyään käynnissä olevaa lainsäädäntöä ja on kohdistettava arvio myös siihen, miten Yhdysvalloista liikkeelle lähteneet lainsäädäntöuudistukset 11.9.2001 tapahtumien jälkeen ovat heijastuneet muihin maihin ja myös Suomeen. Tämä lainsäädäntöuudistus tulee monella tavalla esiin. Toisaalta aivan perustellusti turvallisuutta lisäävät hankkeet, kuten lentoturvallisuuden, lentokenttien turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat perusteltuja, toisaalta on kaikki suomalaiset satamat muun muassa nyt sitten aidattu, mikä jälleen on tällainen kysymys, miten loogista, tarpeellista se sitten onkaan. Samoin tämä kysymys anonymiteetista ja niin kutsutusta naamioinnista on saavuttanut tietysti jo hiukan, voisi sanoa, hupaisiakin piirteitä näiden varasukkahousujen kantokieltona. Voimme kysyä ehkä hiukan näin keventäen sitäkin, voivatko naiset lähteä naistentansseihin, kun ei voi ottaa mukaan varasukkahousuja. Tämä tällainen pitkälle menevä varoittelu tai varautuminen on kyllä kyseenlaista. (Ed. Halme: Mutta miehellä ei tarvitse olla sukkahousuja, ed. Tiusanen!)

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Äsken käyty debatti ja oikeastaan vähän saman henkinen lähetekeskustelu joitakin aikoja sitten kyllä yllättivät aika tuoreen kansanedustajan kiihkeydellään ja vastakkainasettelullaan. Harvoin olen huomannut, että tässä salissa näin pää punaisena suorastaan huudetaan toisille vastalauseita. (Ed. Pulliainen: Eihän tässä nyt mitään ole!) Mutta näin tuoreen kansanedustajan tulkinta on, että itse asiassa tämä on yllättävää kyllä sellainen asia, jossa erilaiset käsitykset mielenosoitusoikeudesta sekä siihen ylipäätään liittyvistä oikeuksista ja tarpeista esiintyä anonyymisti kohtaavat. Olen havainnut, että joittenkin tässäkin salissa olevien mielestä suomalaisten oikeutta olla eri mieltä ja osoittaa se erimielisyys pitäisi rajoittaa, jos ei se kulje tiettyä jo tunnustettua ja normitettua kaavaa myöten. Täytyy myös samalla myöntää, henkilökohtaisesti loukkaamatta nyt ketään, koska en nimeä ketään, sanoa, että aivan varmasti joidenkin täällä salissa olevien puheenvuoroista myös henki sellainen ajatus, että kaikki erilaisen mielipiteen omaavat ovat automaattisesti pahoja, ellei toisin osoiteta. (Ed. Seppo Lahtela: Ja niitä ajatuksia tulee lisää!)

Kun tämä oli lähetekeskustelussa, niin jouduin itsekin useampaan otteeseen lakivaliokunnan jäsenenä miettimään lain tarpeellisuutta ja pohdin samoin kuin täällä jo pari perustuslakivaliokuntaa sivuavaa puheenvuoroa käyttänyttä edustajaa totesi, että sinänsä laki mielestäni ei ollut eikä lakiesitys tarpeen. Kuten me kaikki tiedämme, vaikka sitä ääneen ei ilmeisesti olisi saanut sanoa, tämä laki oli ihan selvästi yhtä tiettyä tilaisuutta varten alun perin laadittu. Nyt toki jälkikäteen siihen on, hyvälläkin syyllä ehkä, yhdistetty eräitä kansainvälisiä tapahtumia Suomessa. Todellisuudessa kuitenkin Suomi on Euroopan syrjäkyliä, ja jopa lakivaliokunnan sisäministeriön kautta saamien tietojen mukaan tällaista järjestäytyneen kansainvälisen liigatoiminnan vyörymistä Suomeen ei ole missään tapauksessa odotettavissa, ei edes poliisin itsensä mukaan.

Samoin mielestäni tämä esitys jätti huomioimatta ehkäpä sen takia, että vuosien 2002 ja 2004 välillä on tapahtunut paljon, sen muutoksen, että tämä ääriryhmien käyttäytyminen tai väkivaltainen käyttäytyminen mielenosoituksissa liittyi ennen kaikkea vuosisadan vaihteen tapahtumiin ja siihen ajoittuviin julkisiin kansainvälisiin konferensseihin ja tapahtumiin. Göteborgin jälkeen ihan selvästi, jos katsotte kansainvälisiä mielenosoituksia, niissä on tapahtunut aivan erilainen asennemuutos. Tällä hetkellä käytännön kokemukset kansainvälisesti ovat jo useamman vuoden ajan olleet ne, että mikäli viranomaiset ja mielenosoituksia järjestävät tahot pääsevät etukäteen hyvässä yhteisymmärryksessä sopimaan ne puitteet ja ne pelisäännöt, joilla mielenosoituksia järjestetään, niin jopa mielenosoittajat itse ovat pystyneet omalla toiminnallaan hillitsemään muutamien harvojen joukossansa olleitten selvästikin tarkoitushakuisten (Puhemies koputtaa) mielenosoittajien ...

Serbia ja Montenegron presidentin vierailu

Ensimmäinen varapuhemies:

Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Serbia ja Montenegron presidentti Svetozar Marovic seurueineen on saapunut seuraamaan täysistuntoa. Eduskunnan puolesta lausun arvoisat vieraat tervetulleiksi eduskuntaan. (Suosionosoituksia)

Kiitoksia, puhemies.

Ajatus katkesi juuri oikeassa kohdassa, eli olin sanomassa, että näillä näkymin on ennakoitavissa niin, että mikäli viranomaiset, jopa Suomen poliisi hyvässä yhteistyössä mielenosoituksen järjestäjien kanssa, sopivat tilanteesta, niin tällaiset häiriköintitilanteet ja mahdolliset uhkaavat tilanteet pystytään hoitamaan myös hyvin rauhallisesti ja rauhanomaisesti. Omat epäilyni yritin laittaa sivuun siinä vaiheessa, kun siirryin lakivaliokunnan jäsenen rooliin, lähinnä siitä syystä, että kyseessä oli siis eduskunnan itse alulle laittama lakialoite, joskin toki siellä oli myös ed. Salon lakialoite taustalla. Ajattelen, että koska toverit, kollegat, tässä salissa, ainakin osa heistä, on ollut alun perin myös tätä lakia esittämässä ja vaatimassa, niin siihen pitää suhtautua sillä vakaumuksella.

Asiantuntijavaiheen alkumetreillä kuitenkin osoittautui, että oikeusministeriön alkuperäisessä esityksessä oli useita sudenkuoppia, joihin lakivaliokunnan maallikkojäsenetkin jo törmäsivät puhumattakaan niistä lakia myös opiskelleista jäsenistämme. Useat asiantuntijat törmäsivät näihin sudenkuoppiin jo heti alkumetreillä, ja ennen kaikkea perustuslakivaliokunta aivan syystä puuttui näihin sudenkuoppiin. Tuoreena kansanedustajana tietysti ajattelen, että tämä on jatkumo tätä kuuluisaa huonoa lain valmistelua, mistä olemme jo tällä kaudella saaneet useampiakin kokemuksia, mutta itse asiassa suureksi pettymykseni mielestäni ministerit Koskinen ja Rajamäki äskeisessä keskustelussa osoittivat, että siitä ei ollut kyse, vaan kyse oli tarkoitushakuisesta kepillä kokeilusta. Kieltämättä vähän mieleen tulee sellainen olo, että kyse oli inkvisition aikaisesta jesuiittojen opista, jossa tarkoitus pyhittää keinot, ja ne tarkoitukset eivät välttämättä olleet sellaisia, jotka kunnioittivat kansalaisten perusoikeuksia.

Tälle alkuperäiselle lakiesitykselle oli tyypillistä se, että kriminalisoinnin täsmällisyysvaatimus ei millään saralla toteutunut. Teon kuvaukset olivat hyvin epämääräisiä: henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuminen oli lähes mielivaltaisin perustein sallittua; neljän vuodenajan maassa naamiointivälineiden, kuten pipon ja aurinkolasien, hallussapitäminen oli epämääräisesti kriminalisoitu. Ainakin itse olin hyvin hämmentynyt siitä, missä tilanteessa ja millä perusteilla poliisi tekee tulkinnan siitä, mikä on ymmärrettävä syy tulkita naamiointi rikokseksi, miten poliisiltakaan olisi hyväksyttävää se, että naamiointi irrotettaisiin yhteydestä muuhun käyttäytymiseen, ja todellakin kuinka tämä alkuperäinen lakiesitys sopii perusoikeuksia kunnioittavaan yhteiskuntaan.

Missään vaiheessa kyse ei ollut tämän lakivaliokunnan käsittelyn aikana siitä, että olisimme halunneet antaa epäluottamuslauseen poliisille tai poliisin nykyiselle käyttäytymiselle tai tavalle toimia. Kyse oli ennemminkin siitä, mikä on sallittua ja mikä ei ole sallittua ja missä menee kriminalisoinnin hyväksyttävä raja. Itse asiassa mielestäni lakivaliokunnan työn aikana korostui se, että tässä on myös kyse poliisien oikeusturvasta, jotta sitä tulkinnanvaraisuutta kriminalisoinnin suhteen ei sysättäisi poliisille, vaan sinne, missä se todellisuudessa on, eli oikeusistuimelle.

Kuten täällä jo useammassa puheenvuorossa on tullut esille, voimassa oleva poliisilaki itse asiassa antaa kaikki ne toimintamahdollisuudet, mitä Rajamäki äskeisellä puheenvuorollaan täällä peräsi. Eli poliisilain mukaan jo nyt on puuttumisperusteet uhkaavaan, väkivaltaiseen ja tuhoavaan käyttäytymiseen, on ihminen naamioitu tai naamioitsematta. Sitä ei ole missään laissa määritelty, mutta jos katsotaan tuomioita, rangaistuskäytäntö Suomessa on jo sellainen, että rangaistuksia määriteltäessä naamioituminen on koventamisperuste jo nyt, joten se on jo tietyllä tavalla ennaltaehkäisevästi huomioitu käytännön toimissa silloin, kun rikollisesta toiminnasta on kyse.

Tämä oikeusministeriön pohjaesitys oli kaikella tavalla vastoin omaa käsitystäni kokoontumisvapaudesta ja vapaudesta ilmaista mielipidettä, koska aina tietyllä tavalla on otettava riski silloin, kun keskustelemme siitä, että ihmisillä on oikeus antaa toinen ääni tai esittää eriäviä mielipiteitä. Se on hinta demokratiasta. Mielestäni on mielenkiintoista, että meidän oikeusministeriömme, jolle kuuluu kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman vastuu, on ensimmäisenä puoltamassa mielipideoikeuteen puuttuvaa lainsäädäntöä.

Vielä perustuslakivaliokunnan erittäin hyvän esityksen jälkeen oikeusministeriö yritti omassa muutetussa esityksessään saada valiokunnassa saada läpi ajatuksen, ettei rikolliseen toimintaan tarvitse olla edes tarkoitusta, vaan pelkkä oletus riittäisi rangaistavuuteen. Tämä olisi ainakin omasta mielestäni ollut ennakkotapauksena muihin vastaaviin tilanteisiin tulkinnalle, jossa pelkkä ulkonäkö, pälyilevä katse ja hermostunut käyskentely kultasepänliikkeen edessä antaisi luvan rangaista epäröivää sulhasmiestä potentiaalisena ryöstäjänä, eli tulkintahan olisi ollut pakko ulottaa myös muihin vastaaviin tilanteisiin. Siksi ilokseni lakivaliokunta yksimielisesti ja täysin kivuttomasti saavutti lopputuloksen siitä, mikä on hyväksyttävän kriminalisoinnin raja vapaassa kansalaisyhteiskunnassa. Lakivaliokunta on rajannut esityksessään kriminalisointipyrkimyksen siihen, mihin se pitääkin rajata, eli uhkaavaan käytökseen säilyttäen samalla vapaan mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä naamiolla tai ilman naamiota, kuten demokratiassa, kansalaisten perusoikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa, on oltavakin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Olen kansanedustajana kovin tyytyväinen siitä, että meillä on tänään käsiteltävänä yksimielinen lakivaliokunnan mietintö koskien naamioitumisen kieltämistä mielenosoituksissa. Tein tästä asiasta aikanaan lakialoitteen silloin, kun eduskunnassa oli auki järjestyslaki, joka hyväksyttiin täällä jo edellisillä valtiopäivillä. Tällöin hallintovaliokunta kuuli useita eri asiantuntijoita ja selvästi tuli ilmi, että tämän päivän maailma on muuttunut mielenosoituksen yhteydessä niin paljon, että Suomeen tarvitaan myöskin kriminalisointia tämän osalta. Hallintovaliokunta aikanaan järjestyslakia tehdessään kuitenkin tuli tulokseen, että tästä tulisi säätää kokoontumislaissa, ja katsoi, että säännös ei sinällään sovellu kaikkein parhaiten käsittelyssä olevaan järjestyslakiin.

Hallintovaliokunta oli kuitenkin pitkänäköinen ja viisas toiminnassaan, nimittäin hyväksyessään järjestyslain mietintöä se esitti myöskin ponnen, lausuman, mietinnön perään, jossa todettiin, että eduskunta edellyttää, että hallitus tuo tätä koskevan lainsäädännön mahdollisimman pian eduskunnan käsittelyyn. Tämä hallintovaliokunnan lausuma muuten hyväksyttiin tässä salissa yksimielisesti. Tällä vaalikaudella asiaa tietenkin paimennettiin vielä toimenpidealoitteella. Hallintovaliokunta erikseen pyysi myöskin oikeusministeriä edelleen nopeuttamaan tämän lain valmistelua. Näin tapahtui, ja laki tuli eduskuntaan keväällä, ja nyt se on sitten perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan käsittelyn ohittanut ja tullut tänne saliin.

Sanoisin näin, että eduskunnan yksimielistä tahtoa on noudatettu. Me varmasti kaikki olemme sitä mieltä, että turvallisuuteen kuuluu se, että ihmiset voivat pelkäämättä ja turvallisin mielin liikkua yleisillä paikoilla ja myöskin tarvittaessa mielenosoitusten lähettyvillä. Tämähän ei toteudu, jos me joutuisimme pelkäämään uhkaavasti käyttäytyviä ihmisryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä. Myös yksittäinen tämän päivän naamioitunut henkilö on uhkaava, ja monet kokevat tilanteen pelottavaksi. Kokemuksen mukaan naamioituneena esiintymisen kiellon puuttuminen lainsäädännössä on Suomessa nimenomaan edistänyt sitä, että jopa laillisen mielenosoituksen yhteydessä on voitu helposti käyttää väärin mielipiteen ilmaisuvapautta ja samalla syyllistyä rikolliseen toimintaan, kuten täällä on kerrottu, vahingontekoon, ilkivaltaan tai haitantekoon virkamiehille jne. Erityisesti naamioituneena esiintyminen on ollut omiaan vaikeuttamaan poliisin työtä syyllisen löytämiseksi ja myöskin tehtyjen rikosten selvittämiseksi. Tämä on yksi tärkeimpiä syitä, jonka pohjalta tätä lakialoitetta aikoinaan lähdin tekemään.

Täällä ovat kovasti myös perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja ja jäsenet arvostelleet tätä lakia, että se oli huono laki, sitä ei olisi koskaan pitänyt tuoda tähän saliin. Olen heidän kanssaan täysin eri mieltä. Sellaisessakin demokraattisessa maassa kuin Tanska, on ollut jo pitkään voimassa kielto esiintyä naamioituneena mielenosoituksissa. Kielto on muuten aivan täyskielto. Se ei ole sidottu mitenkään häiriön tai haitan aiheuttamiseen tai rikoksen tekemiseen. Kysymys on siis meidän pohjoismaisesta yhteistyökumppanistamme Tanskasta. Tämän takia Suomi tekee oikein, kun sekin säätää tästä asiasta. Nimittäin ulkomaisen lainsäädännön katsauksesta on kyllä selvästi ollut havaittavissa se, että näillä ennalta estävillä säännöksillä on päästy myöskin ennalta estävään vaikutukseen ja rikoksenteko on selvästi vähentynyt. Tanskassa esimerkiksi kiellon takana ovat olleet vakavat väkivallanteot mielenosoituksissa ja yleisön muissa kokoontumisissa.

Naamioitumiskielto sinänsä on uuskriminalisointia, jolla siis pyritään estämään ja rankaisemaan tarvittaessa tietty itsenäinen teko eli naamioituminen ja sitä kautta rikollinen mieli. Poliisin tehtävä yhteiskunnassa on suojata kaikkia ihmisten tärkeitä oikeushyviä. Niihin kuuluvat terveys, ruumiillinen koskemattomuus, vapaus, omaisuuden suoja. Missään vaiheessa, kun itse tätä lakialoitetta rustasin tai hallitusta siinä paimensin, ei ollut tarkoitus siirtää askeltakaan Suomea poliisivaltion suuntaan vaan nimenomaan mahdollistaa poliisille tänä päivänä sellaiset keinot, että näitä tärkeitä oikeushyviä voidaan myöskin tehokkaasti viranomaistoiminnassa puolustaa. Näkemykseni oli myös se, että tällaista lainsäädäntöä ei voida säätää yksittäisesti jotakin joulukuun 6. päivän tilaisuutta varten, vaan meillä tapahtuu mielenosoituksia myös muulloinkin, ja erityisen pelättävissä on, että tällaiset tilaisuudet kuten Helsingin maailmanmestaruuskisat ensi vuonna ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi 2006 alkupuoliskolla ovat tilanteita, joissa on syytä epäillä, että kansainväliset rikolliset järjestöt käyttävät Suomen lainsäädäntöä hyväkseen ja tulevat tänne tekemään pahojaan, tarvittaessa myöskin naamioituneina.

Liioittelematta minun mielestäni voi väittää, että lähes poikkeuksetta näihin erilaisiin naamioitumistilanteisiin ja väkivallantekoihin syyllistyvä aines esiintyy pääsääntöisesti naamioituneena. Se esiintyy sen takia, että kiinnijäämisriski on olennaisesti pienempi, kun virkavalta ei voi kuvata, ei voi jälkeenpäin tunnistaa tekijöitä. Lisäksi on nähtävissä, että kansainväliset kokoukset ovat esimerkiksi jalkapallohuliganismin tapaan synnyttäneet aivan oman tyyppisen kansainvälisen ja joskus jopa aivan järjestäytyneen mellakoinnin tavan. Ei ole siis mitään järkevää syytä jättää esimerkiksi Suomea toimimaan toisella tavalla kuin muut Pohjoismaat ovat tehneet. Ruotsissa tällä hetkellä tämä lainsäädäntö on kuitenkin kovassa vastatuulessa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka meidän läntinen naapurimme tämän asian aikanaan hoitaa.

On selvää kuitenkin, että sellaiset maat, jotka eivät naamioitumiskieltoa omaksu, tulevat varmasti lähitulevaisuudessa kansainvälisten kokousten järjestämisessä kohtaamaan enemmän mellakointiin liittyviä vaikeuksia ja kiinnijäämisriskin vaikeuksia, kun kynnys tähän huliganismiin on alhaisempi.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan käsittely on ollut hyvin maltillista ja tasapuolista. Olemme ottaneet ihan kiihkottomasti vastaan myöskin perustuslakivaliokunnan perustellut näkemykset emmekä ole suhtautuneet hallituksen esitykseen siten, että se on ainoa oikea tapa toteuttaa tämä lainsäädäntö. Itse en lakialoitetta tehdessäni lähtenyt edes miettimään sitä, täytyisikö meidän kriminalisoida esimerkiksi naamioitumisvälineet, koska tiedän, että tulee juuri tämä tulkinta — mikä käsitys on tänä päivänä osoittautunut aivan oikeaksi — että puhutaan sukkahousuista ja erilaisista vaatekappaleista ja silloin tämä lain kokonaistarkastelu jää paljon vähemmälle, keskustelu siirtyy niin sanottuihin epäolennaisiin asioihin.

Minä uskon ja minä väitän, että lakivaliokunta on tuonut tähän eduskuntaan hyvän esityksen, ja olen kovin tyytyväinen, että vaikka täällä on esitetty kritiikkiä tätä meidän rubrisointiamme kohtaan, en ole ainakaan vielä tässä vaiheessa huomannut, että kukaan olisi esittänyt sitä hylättäväksi tai muuten kokonaan poistettavaksi. Koen, että kukaan ministeri tai mikään ministeriö ei ole tässä asiassa myöskään kokenut minkäänlaista arvovaltatappiota, enkä yhdy niihin näkemyksiin, jotka väittävät täällä, että ministeriöt olisivat ikään kuin koepallona heittäneet eduskunnalle lain, jossa katsottaisiin, (Puhemies koputtaa) mihin asti voidaan mennä. Tämän lain kanssa voi todellakin elää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo aloitti puheenvuoronsa ja myös lopetti sen toteamalla, että hän on tyytyväinen siihen mietintöön, joka lakivaliokunnasta on nyt eduskunnan käsittelyyn tullut.

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä, että tämä on ihan hyvä ratkaisu, on erinomaista, että se on yksimielinen, ja että se on hyvinkin tarkkaan pohdittu lopputulos näiltä kahdelta eri katsantokannalta, minkälaisilta tällaisia hyvin vaikeita lakihankkeita tulee arvioida. Tässä suhteessa on erittäin hyvä, että tämä prosessi on käyty ja ollaan nyt tässä vaiheessa.

Tämä lainsäädäntöhän on tullut, niin kuin ed. Salon lakialoitekin oli tullut, ajankohtaiseksi näiden joulukuun 6. päivän naamiojuhlallisuuksien takia. Siinähän osittain naamioituneina esiintyvät sekä juhlatilassa olevat että sen ulkopuolella olevat. Jos katsotaan sitä rahamäärää, mikä käytetään itsensä naamioimiseen tarkoituksella herättää laaja-alaista huomiota, niin se on hyvin paljon arvokkaampaa toimintaa itse juhlatilassa kuin sen ulkopuolella. Ulkopuolella on jouduttu tyytymään hyvin vaatimattomiin investointeihin tässä suhteessa.

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan tätä lakitekstiä, millä tavalla se historiallisesti projisoituu niihin tilanteisiin, jotka nyt ovat olleet todellisuutta viime vuosien itsenäisyyspäivätapahtumissa, niin tässähän oli hyvin mielenkiintoista se, että me ed. Oinosen kanssa olimme täsmälleen samassa tilanteessa kahtena peräkkäisenä itsenäisyyspäivänä. Eroa oli vain se, että meidän reaktiomme tuohon tilanteeseen olivat aivan täydellisesti erilaiset. Mikäli minä olen ymmärtänyt ed. Oinosta joka kohta kuvaa oman reagoimisensa, niin hän katsoi tulleensa uhatuksi ja katsoi siinä myöskin avautuneen poliittisesti erinomaisen mielenkiintoisia näköaloja omaa poliittista tulevaisuuttaan ajatellen.

Kun olin siinä ensimmäisessä tapauksessa mukana, niin palautan mieleen uudestaan, mitä siinä tapahtui. Olin siis yksin menossa itsenäisyyspäivän juhliin taksilla, ja tämä taksi ohjattiinkin suoraan tämmöisen naamioituneen joukon keskelle. Sitten osa näistä naamioituneista henkilöistä halusi erityisesti kiinnittää minun korkea-arvoisen persoonani huomiota olemassaoloonsa ja jotta eivät jäisi huomiota paitsi, he nousivat auton konepellin päälle ja ryhtyivät hakkaamaan käsillään sitä konepeltiä. Minä sitten sanoin taksimestarille, että tässä kun ovat nämä metalliaidan pätkät, niin tuossa näyttää olevan semmoinen sopiva aukko, tuolla oikealla takana, että voisiko taksimestari yrittää peruuttaa tätä ajoneuvoa taaksepäin, niin että minä voin poistua.

Hän kysyi, aiotteko poistua täältä. Sanoin, että kyllä aion poistua, olen menossa näihin juhliin, joihin minut on asianmukaisesti kutsuttu, enkä aio myöhästyä jonosta. Hän sanoi, että no, minäpäs tässä perruuttelen sitten tätä ajoneuvoa. Niin hän sitten siihen aukon kohdalle peruutti, ja ennen kuin minä poistuin tästä ajoneuvosta — tietysti minä maksoin sen myöskin, että siitä jää todistus tilitoimistoon, että minä olen tämän keikan tehnyt, sillä tavalla yksilöityy myös todistaja tälle kertomukselle — niin minä sitten sanoin, että mikä on hänen reaktionsa tämän suhteen, että nyt on hakattu, taputeltu tätä auton konepeltiä, mutta eipä tuossa näy naarmuja olevan, että eiköhän ne siitä kohta poistu, kun minä tässä vähän nykäisen. Niin minä sitten poistuin. Olivat sisältä lukitut nämä ovet, ja hän aukaisi oven salpauksen, ja minä menin siitä ovesta ulos. Sen jälkeen menin siitä aukosta sinne aitojen toiselle puolelle.

Se mikä oli olennaista, oli se, että nämä asianomaiset henkilöt eivät lähteneet perääni, eivät heittäneet minua kohti mitään eivätkä lähteneet perääni eivätkä aiheuttaneet minulle yhtään mitään, ei edes sielun vammaa. Olen tunnetusti hyvin herkkä henkilö, joten hyvin helposti imen itseeni kaikenlaisia kohteluita, mutta tässä tapauksessa ei tullut mitään. Niin minä sitten kävellä hompsin tällä invalidijalallani sinne juhlallisuuksiin ja en puhunut kenellekään yhtään mitään. En kutsunut televisiota enkä radiota paikalle enkä mitään muutakaan, koska varmaan saattoi olla ajateltavissa, että ne, jotka siinä konepellillä hilluivat, olisivat halunneet nimenomaan saada julkisuutta sillä, että minä olisin kutsunut ne paikalle ja meillä olisi ollut julkinen konfrontaatio. Mutta sitä iloa minä nyt en viitsinyt antaa, olin niin sadisti mieleltäni.

Minulle tuli tämä asia nimittäin seuraavalla kertaa mieleen, kun ed. Oinonen tasan vuosi myöhemmin järjesti varsinaisen vuosisadan show’n tästä täsmälleen samanlaisesta tilanteesta. Hän varmaan kertoo nyt rehellisesti meille seuraavassa puheenvuorossa myöskin sen, mitä hän minulle seuraavan vuoden itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä tuolla vahtimestarin tiskillä totesi. Se on tässä nyt aivan olennaista.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla sitten se tapaus, jossa minä olin kohteena, sopii nyt tämän lakitekstin kontekstiin, sen, mikä nyt on käsittelyssä? Äärimmäisen hyvin. Siinä ei tapahtunut mitään aineellista vahinkoa, ei tullut mitään sielullista vammaa minulle, fyysisestä vammasta nyt puhumattakaan, ja siinä ei tarvittu poliisin mitään erityisiä toimia. Niin kuin ed. Salo sanoi, tämä on hyvä tekstinä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut erittäin hyvän esityksen, 81/2004 vp, joka osoittaa paneutumista ongelmaan, perusteellista valmistautumista, ja tämän vuoksi tulen kannattamaan lainsäädännöksi hallituksen esitystä sellaisenaan.

Tämän teen siksi, että sain kuulla tämän istunnon aivan alussa ministeri Rajamäeltä, että perustuslakivaliokunta ei ole kuullut sisäministeriötä asiantuntijana. Tämä on minusta niin vakava puute, että tämä muuttaa koko asian jatkokäsittelyn, kulun. Hallintovaliokunnassa, jonka jäsenenä olen, noudatimme hyvin paljon perustuslakivaliokunnan antamia linjauksia, kunnioitimme niitä, mutta kun nyt on paljastunut, että aivan olennainen asiantuntijataho on jätetty huomioon ottamatta, niin tämä on niin vakava muutos asian valmisteluissa, että siksi katson äsken sanomani aiheelliseksi.

Hallituksen esitys on hyvin valmisteltu. Sisäministeri Rajamäki ja oikeusministeri Koskinen ovat erinomaisen hyvin täällä selvittäneet, miksi tähän lainsäädäntöön on tultu. Ed. Salo ansaitsee tunnustuksen lakialoitteesta, jonka yksi allekirjoittaja myös olen ollut, että asia on tullut vireille, ja asia on haluttu valmistella sen uhan varjossa, mitä nykyaikana kansainvälinen terrorismi maailmassa merkitsee. Poliisiviranomaiset tarvitsevat selkeät toimintaohjeet, normit, joiden mukaan voidaan toimia ennalta ehkäisevästi. Tämän juuri näin hallituksen esityksessä tavattoman hyväksi. Sisäasiainministeriön valmistelussa on haluttu kiinnittää huomiota siihen, että rikoksia ei edes tapahtuisi. Sitä vastoin mietinnössä heijastuu jälkijättöinen linja, puututaan vasta, kun rikos on jo tapahtunut. Tämän eron näkisin mietinnön ja hallituksen esityksen välillä. Paljon parempi on nimenomaan ehkäistä rikoksia. Luotan poliisin harkintaan, milloinka jokin väline on mukana mahdollisesti sitä varten, että sen avulla aiotaan tehdä jotain rikollista, tai milloinka sitten, niin kuin täällä on vähän leikinomaisesti puhuttu varasukkahousuista, ne ovat asiallista tarvetta varten. Kyllä poliisiviranomaiset, miehet ja naiset, tämän asian tajuavat. Tätä riskiä en pelkää.

Mutta kansainvälisen terrorismin lisäännyttyä on enemmän kuin todennäköistä, että jossakin vaiheessa niitä porsaanreikiä, joita Suomen lainsäädännössä on, saatettaisiin käyttää hyväksi ikävien tekojen tekemiseen. Sen takia jos lainsäädännöllä voidaan ennakoida rikollista toimintaa, torjua sitä ennalta, tämä tulee voida mahdollisimman hyvin tehdä. Korostan, että luotan suomalaisen poliisin toimintaan, olipa sitten lainsäädäntö kumpi malli tahansa, mutta katson, että hallituksen esitys mahdollistaa selkeämmät ohjeet toimia poliisille silloin, kun välitöntä vaaraa on ennakoitavissa. Kun rikollisissa aikeissa liikkuvat ihmiset tietävät, että poliisi voi puuttua jo ennakoivasti asioihin, silloin tuskin noita aikeita edes leikkimielelläkään, jos nyt näin haluaisi nähdä, yritettäisiin tehdä.

Kun täällä on viitattu perusoikeuteen naamioitua, niin kyllä minusta turvallisuus on paljon suurempi perusoikeus kuin naamioituminen. Sananvapaus on tärkeä perusasia, mielenosoitus on tärkeä perusasia, mutta minusta on epäolennaista puhua siitä, että mielenosoituksessa on voitava olla naamioituneena. Jos tällainen naamioitumista vaativa mielenosoitus, niin kuin täällä on eräisiin hyvin poikkeuksellisiin tilanteisiin viitattu, halutaan järjestää, ne olkoot sitten eri asia. Edelleen täällä on viitattu siihen, että mielenosoittajat ja poliisi ennalta sopivat tapahtumista. Näinhän sen tulisi tapahtua, kun mielenosoitus halutaan rehellisesti järjestää. Mutta on tilanteita, joissa ei näitä ennaltasopimisia oikein tahdotakaan noudattaa, tai sitten tilanteita, joissa mielenosoitus ryöstäytyy sen johdon käsistä, kuin myös sitten se mahdollisuus, että mielenosoittajien joukkoon voisi aivan tuhotyön tarkoituksessa soluttautua rikollista ainesta. Kun sisäministeri Rajamäki viittasi siihen, että on havaittu erilaisia väkivallanteon välineitä mukana mielenosoittajalla, niin tämä jo kertoo, että ellei poliisi olisi toiminut ennakoivasti, niin uhat olisivat mahdollisesti jopa toteutuneet.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että tätä lainsäädäntöä on käyty valmistelemaan. Pidän tärkeänä, että on haluttu tehdä mahdollisimman hyvää lainsäädäntöä, ja katson, että hallituksen esitys on tässä tapauksessa paras muoto.

Arvoisa puhemies! Ehdotan hallituksen esitystä.

Ehdotan käsittelyn pohjaksi hallituksen esitystä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin aivan lyhyesti ed. Pulliaiselle. Minulla ei ole henkilökohtaisesti niin traumaattisia kokemuksia kuin teillä ja ed. Oinosella, mutta eräänä itsenäisyyspäivänä viereeni tuli noin kahdeksankymppinen sotiemme veteraani vaimonsa kanssa ja hän oli samanlaisen tilanteen kokenut kuin tekin. Voin sanoa, että en haluaisi nähdä enää tämän tyyppisiä tilanteita uudestaan. Hän oli todella järkyttynyt, ja ymmärrän tietenkin, vanha henkilö, ja naamioitumiset ja uhka olivat hänelle aito kokemus.

Ed. Oinoselle sanoisin vaan sen verran, että toivoisin, että pidättäytyisitte tältä esitykseltä, minkä äsken teitte. En usko, että perustuslakivaliokunnan lausunto olisi olennaisesti muuttunut siitä, vaikka siellä olisi kuultu kuinka monta poliisin edustajaa. Heitä on hallintovaliokunta ja lakivaliokunta kuullut, ja väitän, (Puhemies koputtaa) että tämän lain kanssa voi aivan hyvin elää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Otetaan tähän alkuun pieni kevennys, kun tämä on käynyt kovin kuumaksi ja välistä kovin vakaumuksen rintaäänellä on puhuttu, niin kuin tietysti pitääkin, että erot tulevat selviksi. Mutta kyllähän tosiasia on, että alkusysäys tälle asialle oli se mellakointi tai häiriköinti ja muu huono käytös nimenomaan tasavallan presidentin vastaanoton ulkopuolella joitakin vuosia sitten. Tilanne on hieman rauhoittunut, koska osa kuokkavieraista on siirtynyt kutsuvieraiden luetteloon ja se rauhoittaa kummasti, kun siellä pahimmat pukarit, jotka ovat entistä vaihtoehtokulttuuria esittäneet, nyt siellä sitten juovat boolia. Kyllä se rauhoittaa ja suupielet pehmenevät silläkin puolella. Kyllä tämä meikäläinen vasemmisto- ja eläinoikeusradikalismi on kovin helposti tainnutettu sillä vaan, että kortti postiin ja systeemin osaksi, niin siinä on viety pahimmat kulmat ja pyöristelty tämäkin homma. (Ed. Pulliainen: Sitä on tehty maailman sivu!) — Näin on. — Kovin oli kevyttä tämä radikaalien vakaumus, niin kuin oli 60-luvun muidenkin radikaalien. Huomasivat, että tuli käyttäydyttyä huonosti ja oltua väärässä, ja niin on palattu isänmaallisille linjoille, mikä aivan oikein tietysti onkin.

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on tämmöisiä mainioita yksityiskohtia kuin esimerkiksi meikkaaminen, niin minä kun en sitä harrasta mutta kun pakosta pari kertaa otan puuteria nenään aina vaalikeskustelujen alla, niin en minä siinä nyt kovin paljon pääse muuttumaan ja, Luojan kiitos, vaimokin vielä tuntee, kun menee kotiin, ja äänestäjät äänestä tuntevat. Ääni on aina Jaakobin ääni, mutta kun kädetkin ovat Jaakobin kädet eivätkä Eesaun kädet.

Mutta, arvoisa puhemies, itse tähän käsittelyyn.

Me väänsimme tätä tuolla lakivaliokunnassa pitkään ja hartaasti ja hyvässä hengessä. Ja koska perussuomalaiseen ideologiaan ei koskaan kuulu olla eri mieltä vain sen takia, että pitää olla eri mieltä, vaan sillä on aina asialliset ja kansaa puolustavat perusteet, tämän vuoksi katsoin, että tähän on saatu täsmennyksiä ja korjauksia, kun tämä on hieman vaikearajainen, mikä sitten olisi perusteltua ja perustelematonta naamioimista. Eihän poliisi ehdi aprikoimaan, kun sen täytyy järjestystä turvata, onko tuo nyt sitten oikein naamioitunut vai ei. Täytyy luottaa näihin ed. Salon virkaveljiin, että asiallisesti hommat hoidetaan. Sukkahousut voivat pysyä siellä ed. Alhon kassissa, ei nyt pidä lähteä hiuksia halkomaan.

Mutta tietysti, jos huonosti käyttäydytään, pamppuahan barrikadeilla silloin voidaan käyttää ja siihen on poliisilla tietysti myöskin oikeus. Mutta kyllä tämän naamioitumiskiellon tarkoitus, niin minä uskon, on täyttynyt siinä, että tämä asia on tullut käsittelyyn ja on saatu lakialoite. On mennyt sellainen signaali, että sellainen öykkäröinti ja möykkäröinti ei ole luvallista eikä hyväksyttävää. Tämä signaali on ollut tärkein, tästä on lähtenyt viesti, että tällainen ei ole suotavaa. Saattaa jopa ennalta ehkäistä, kun sellainen risuparta huligaani ajattelee, voinkos minä nyt vetää tämä fetsin päähän vai en, ja kun hän sitä aprikoi, hän ehkä myöhästyykin bussista eikä ehdikään sinne mieltä osoittamaan. Nämä nykyajan radikaalithan ovat sellaisia, että sateen sattuessa tilaisuus perutaan. Tämä on enemmän tällaista karnevaaliporukkaa.

Mutta ihan tähän asiaan. On tietenkin tärkeätä, että on kansalaisvapaudet ja mielipiteen osoittaminen perustellusti oikeaksi uskomissaan asioissa. Sitä minäkin saan sietää ja pidän myös huolen, että, arvoisat kollegat, tekin saatte sietää minun mielipiteitäni, olivat ne sitten poliittisesti korrekteja tai eivät. Nykyään minusta tuntuu, että jos edustaa sellaisia mielipiteitä, jotka kansan keskuudessa ovat enemmistönä, tulee pikemminkin kohdelluksi vähemmistönä. Täällä ollaan huolissaan erinäköisistä vähemmistöistä ja marginaali-ilmiöistä, mutta jos tällaisia, sanotaan, vaikkapa perinteisiä arvoja nyt edustaa, ei pelkästään Euroopassa vaan pian myös Suomessa voi joutua vaikka virkakieltoon, ainakin siltä näyttää.

Arvoisa herra puhemies! Tässä käsittelyssä, kun tätä vietiin valiokunnassa, minun mielestäni pystyttiin hyvään työhön, kuunneltiin kaikki ne asiantuntijat, joita valiokunnan jäsenet halusivat. Kutsuttiin vielä varmuuden vuoksi hieman sitä toistakin laitaa, jolla on kokemusta myös siellä barrikadien puolella olemisesta, miltä se näyttää sieltä vinkkelistä. Sieltä vinkkelistäkin tuli sinänsä ihan asiallisia eväitä.

Minä en kovin paljon ole mieltä osoittanut tähän mennessä muuta kuin asettumalla ehdolle erinäköisiin tehtäviin, että sitä kautta on annettu kansalle kanava. Mutta saattaapi olla, että jos tämä kovinkin, mitenkä sen nyt sanoisi, radikaali linja Euroopassa ja täällä Suomessa voittaa, voinpa joutua johonkin kulkueeseen jos toiseenkin sitten mieltä osoittamaan. Mutta en tarvitse siihen koskaan naamiota enkä maskia enkä mitään muutakaan fetsiä. Minä jos jotain sanon, sanon omalla nimelläni ja omalla naamallani ja vastaan myöskin puheistani. Tämä on tilanne.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä asia on aika vaikea. Sen takia mielestäni, vaikka nyt tässä todistan vähän omasta puolestanikin ja lakivaliokunnan puolesta, on parempi tehdä, niin kuin ed. Salo sanoi, semmoinen pienimmän yhteisen nimittäjän niukkasbudjetti. Silloin me saimme siihen joka porukka vähän omia näkemyksiämme. Mielestäni puheenjohtaja Brax toimi tasapuolisesti ja asiallisesti tässä, että Soinikin kesti mukana, ed. Salosta nyt sitten puhumattakaan ja näistä muista ryhdikkään isämaallisen linjan edustajista.

Tässä nyt kuitenkin se signaali, mikä tästä lähtee, on se, että asiaan on puututtu ja epäkohdat on havaittu. Aivan niin kuin ed. Salo tässä sanoi, ei tämä ole yksiä juhlia varten tehty, nyt meillä on tämä käytettävissä. Mutta minä vaan luulen, että nyt saattaa, kun kuokkavieraista ehkä ainakin se aktiivisempi puoli on kutsuvieraspuolella, olla hyvinkin rauhallista meillä ja taksiautoilijoilla ja kaikilla muillakin.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Jos ihmisellä on jokin niin vahva mielipide tai aate, että sen vuoksi hän on valmis osallistumaan mielenosoitukseen, miksi hänen pitää pukeutua naamioon? Ihmettelen suuresti, mikä on sellainen asia, jonka puolesta tai jota vastaan ei voi omalla naamallaan osoittaa mieltään. Luulisi, että kansalaisilla, jotka osoittavat mieltään, olisi turvallisempi olo, kun ei olisi mahdollisuutta, että joukossa olisi väkivaltaisiakin mielenosoittajia naamioihin piiloutuneina. Mielenosoitukset eivät aina ole selkeästi johdettuja tapahtumia, mikä osaltaan auttaa rikollista toimintaa. Naamioita käyttävät vain rikolliset eivätkä kunnon kansalaiset, ja heitä pitäisi kohdella sen mukaisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, jää jotenkin ihmeellinen, outo tunne ja tunnelma siitä, että eduskunta olisi säätämässä lakia itsenäisyyspäiväjuhlavastaanottoa varten, että kansanedustajat pääsevät sinne vapaasti ja viattomasti sisään. Ymmärrän kyllä ja tiedän ja monessa puheenvuorossa olen kuullutkin, että tässä samalla loukataan normaalikansalaista, erityisesti veteraaneja, mutta tässä loukataan erityisesti isänmaatamme Suomea ja Suomen itsenäisyyttä, kun tämä kohdistuu nimenomaan itsenäisyyspäiväjuhlan viettoon ja tähän iltavastaanottoon. Näin katsottuna näen kyllä tämän huomattavan paljon laajempana kysymyksenä kuin vain yksin tähän liittyen.

Olenkin muutamissa puheenvuoroissa kyllä kuullut, että tätä asiaa on pohdittu ja nähty, että monessa asiassa tämä tulee myöskin muuten vastaan. Mutta ihmettelen kauheasti juuri kuultuani ed. Soinin puheenvuoron, mihin on ed. Soinin suomalaisuus ja isänmaallisuus hävinnyt ja kadonnut, että hän näin lähti tässä lipsumaan ja luistelemaan tämän puheenvuoronsa aikana. Näinkö se valta sokaisee myöskin nämä uudemmat puolueet ja puolueitten johdon, kun saa lakivaliokunnassa lausua jotakin tähän, ehkä jonkun pilkun panna parempaan paikkaan tai kohdalleen? Ymmärrän niin, että ed. Soinin osalta tämä on joku lipsahdus, uskon ja toivon, että hän korjaa tapansa tämän jälkeen ja tällaista ei tulevaisuudessa tapahdu ja käy. Näin ainakin uskon, että kansa odottaa.

Siitä, mitä myöskin tässä puheissa olen kuunnellut, erityisesti jäi mieleen ed. Sirnön puheenvuorosta, että ikään kuin yritettiin luoda semmoista kapinaa ja mielialatunnelmaa, että tässä joitakin aatesuuntia sorrettaisiin, yritettäisiin mielipiteitä nujertaa taikka kansalaiset olisivat ikään kuin eriarvoisessa asemassa, kun tällaista lakia esitetään, niin kuin tässä nyt on syntymässä ja mietintökin olemassa. Näin varmasti ei ole olemassa. Kun luulen edustavani sitä suomalaista suurempaa puolta, mistä 98 prosenttia on sitä mieltä, että jokaisella pitää olla oikeus mennä ja tulla ja myöskin käyttäytyä kunniallisesti ja maltillisesti, luulen, että tässä on tapahtunut, toivottavasti, joku väärinymmärrys ja väärinkäsitys. Vaikkakaan en monestikaan monista asioista ole vasemmistoliiton ja vihreitten edustajien kanssa samaa mieltä, toki annan heille mielipiteenvapauden ja he saavat julkaista ajatuksiaan ja mielipiteitään miten tahansa, eikä tässä poliittisen ilmapiirin perusteella ketään ollakaan mitenkään rajoittamassa. Pitää kuitenkin elää ja toimia niin, että se normaalit kansalaisnormit täyttää.

Kyllä minä ymmärrän, että joulupukki kuuluu jouluun ja joulupukin pitää saada naamioitua, mutta sitä, että tämän joulupukin taikka jonkun muun naamion kautta heittäydytään tarkoituksella vahingoittaa kansalaisia, jotka ovat rehellisesti oikealla asialla, menivätpä sitten mihin juhliin tahansa, minä en ymmärrä. Ymmärrän erinomaisen hyvin sen, niin kuin täällä on todistettu, että kyllä poliisi osaa laskea ja poliisi osaa käyttää järkeä ja harkintavaltaa siitä, milloin on tarkoitus tehdä niin sanotusti tahaton pila taikka todellisesti tämän naamion takaa käyttäytyä väkivaltaisesti ja häiritsevästi.

Pidänkin aika erikoisena tätä keskustelua, kun ajatellaan koko lakialoitetta. Puhun ensin, herra puhemies, vähän lakialoitteesta, ed. Salon lakialoitteesta vuoden takaa. Totean, että kun on siitä lähdetty liikkeelle, oli erinomaisen hyvä ja oikea asia, että näin on tapahtunut. Pidän vielä parempana sitä, että oikeusministeri on tarttunut tähän asiaan, ministeri on valmistellut tämän hallituksen esityksen ja näin on saatu tämä aikaiseksi eteenpäin. Kuulin sisäasiainministeri Rajamäen puheenvuoron täällä. Olen aina arvostanut ministeri Rajamäen ajatusmaailmaa, vaikka en aina ole ihan samaakaan mieltä. Olen aina arvostanut tätä asiaa ja nyt näin kuullen arvostan vielä enemmän ja vielä vahvemmin. Näin katsottuna on aika erikoinen pohja, että tässä ikään kuin on liioiteltu, kun olisi pitänyt nähdä hyttynen, on nähty ikään kuin panssarivaunu, ja perustuslakivaliokunta on sillä pohjalla ryhtynyt torpedoimaan tätä hallituksen esitystä.

Kun aina olen kuullut ja nähnyt hallituspuolueen nykyisenä edustajana, että pitää puolustaa hallitusta, pitää olla hallituksen esitysten takana eikä niitä saa täällä mennä arvostelemaan ja vääntämään, tässä toteutan tätä saamaani pyhää sanomaa ja kannatan ed. Oinosen tekemää ehdotusta siitä, että tämä sisältö tulee käsitellä hallituksen esittämässä muodossa, näin toimia ja näin tehdä. Näen kyllä ed. Oinosen ilmeestä, että hän on kovin empiväinen, kun häntä on nyt jo peloteltu tässä asiassa, että tämä laki kerkiäisi liian myöhään voimaan ja tätä ei saisi arvostella ja tehdä, mutta siitä huolimatta seison järkähtämättömästi tämän hallituksen esityksen takana ja näin toivon, että ed. Oinonenkin seisoo ryhdikkäästi tässä loppuun saakka.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen lujasti hallituksen esityksen takana, mitä sen asiasisältöön tulee. Hallitus on tehnyt todella hyvää työtä, täysi tunnustus ministeri Koskiselle ja ministeri Rajamäelle tässäkin asiassa. Näen, että on aihetta luottaa myös kyseisten ministerien ja hallituksen työskentelyyn jatkossakin.

Todellakin tätä lakia tarvitaan, ei vain itsenäisyyspäivän aikaa varten, vaan paljon enemmän ja paljon suuremmat vaarat voivat kohdistua ihan muissa yhteyksissä ja ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Poliisi on itsenäisyyspäivän viettoon jo erinomaisesti ennalta varautunut muutenkin, että välttämättä siellä nuo uhkakuvat eivät toteutuisi. Koska kuitenkin on tarpeen saada tämä laki mahdollisimman nopeasti voimaan — tätä olen aina halunnut toivoa — olisin toivonut, että tämä laki olisi saatu ed. Salon lakialoitteen mukaan jo edellisellä vaalikaudella lainsäädäntöön, mutta hyvä, että näin hyvää hallituksen esitystä olemme saaneet ottaa nyt vastaan.

On käynyt kuitenkin ilmi, että ihan työjärjestyksen aikatauluteknisistä syistä johtuen, jos kävisi niin, niin kuin otaksun ja oletan ja odotan, että tämä hallituksen esitys tulisi eduskunnan enemmistön päätökseksi äänestyksessä, kävisi kuitenkin niin ikävästi aikataulun mukaan, että se ei ennättäisi erästä joulukuun alkupuolella olevaa juhlatapahtumaa varten vielä saamaan lainvoimaa. Tämän vuoksi peruutan äsken tekemäni ehdotuksen hallituksen esityksen puolesta. (Ed. Pulliainen: Esittikö ed. Seppo Lahtela?)

Vaikka perun tekemäni ehdotuksen, toivon, että nyt hallitus tutkii tilannetta, onko aihetta poliisilakiin, sen 22 §:ään, tehdä ne muutokset, joihin ministeri Rajamäki äsken viittasi. Ilmeisesti sitä kautta voidaan toivoakseni poistaa ne mahdolliset epäkohdat, joita nyt on tullut tähän mietintöön, joitten en toivo toteutuvan mutta jotka ovat mahdollisia. Toivon, että tämän kaltaisissa asioissa jatkossa perustuslakivaliokunta voi kuulla myös sisäministeriä asiantuntijana.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä kiitän ed. Oinosta, että hän ymmärsi tässä asiassa olennaisen. Jos tämä lakiesitys pystytään tänään käsittelemään loppuun ilman äänestyksiä ja viivästyksiä, tämä saattaisi olla jo tämän viikon perjantaina eduskunnan toisessa käsittelyssä, mikä tarkoittaisi sitä, että valtioneuvosto saattaisi ehtiä ottaa tämän listalleen siten, että laki astuisi voimaan joulukuun alussa ja myöskin seuraava itsenäisyyspäivä olisi turvattu. Arvostan sitä, että teiltä löytyi viisautta vetää tämä ehdotuksenne takaisin, ja toivotaan, että mennään lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti eteenpäin.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, kiitän myös osaltani ja ministeri Rajamäen puolesta. Ed. Oinonen päätyi myös tässä arvioinnissaan samalle linjalle kuin kiittämänsä ministerit aikaisemmista vaiheista. Tosiaan tätä tietysti seurataan, miten se toimii. Voi yhtyä myös siihen toivomukseen, että perustuslakivaliokunnan ja laajemminkin valiokuntien työssä jaksettaisiin arvioida mahdollisimman tasapuolisesti näitä hallituksen esityksiä ja niiden perusteita. Meillä ehkä joissakin tapauksissa tällainen asiantuntijavalta on mennyt liian pitkälle valiokunnissa, että jos heillä on joku fix idee, hyvin kiinteä mielipide, niin sitä sitten lähdetään seuraamaan liian pitkälle. Mielelläni esimerkiksi olen käytettävissä perustuslakivaliokunnassa, jos he haluaisivat kuulla myös hallituksen esityksen takana olevaa ajatusmaailmaa eikä pelkästään joitakin yksittäisiä erillisiä valtiosääntötuntijoita.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Halme ihmetteli ja moni muukin on näissä puheenvuoroissaan ihmetellyt, miksi joku ei haluaisi tai uskaltaisi puolustaa omalla nimellään tärkeänä pitämäänsä asiaa, eli jos ei uskallusta riitä, niin ei silloin pidä mennä kadulle sanaansa julistamaankaan. Enkä voikaan kuin ihailla esimerkiksi ed. Soinia, kun hän lupaa aina ja kaikkialla esittää mielipiteensä, tilanteesta riippumatta, omilla kasvoillaan. Toivonkin hartaasti, ettei ed. Soini joudu koskaan sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen mielipiteensä voi vaarantaa hänen perheensä turvallisuuden, jos se mielipide tulee julki, tai hänen mielipiteensä voi vaarantaa hänen oman työpaikkansa jatkuvuuden, jos se mielipide tulee julki.

Suomi ei ole valitettavasti mikään utopia, jossa mitään pahaa ei tapahdu, jos ilmaisee oman, täysin laillisen mielipiteensä omilla kasvoillaan, omalla nimellään, vaatii esimerkiksi vaikkapa Suomen kansankirkkoja noudattamaan Suomen lakia. Lisäksi on aina hyvä muistaa, että vaikka lait pysyvät, vallanpitäjät voivat vaihtua ja lakien antamia valtuuksia voidaan alkaa käyttää myös väärin. Perusoikeudet, kuten sananvapaus, ovat siitä ikäviä, että jos niistä kerran antaa irti, niitä on hirveän vaikea saada enää tulevaisuudessa takaisin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama ajatus tästä hallituksen esityksestä ja lakivaliokunnan mietinnöstä. Ensinnäkin tietysti voi todeta, että joissakin tilanteissa saattaa tällainen ed. Kasvin tuoma tilanne tulla eteen, mutta kyllä minä itse, ainakin niitten kokemusten perusteella, joita minulla on runsaan kymmenen, lähes viidentoista, vuoden ajalta Helsingin poliisilaitoksella käytännön elämästä, aika tavalla vierastan sitä ajatusta, en usko sitä, että jos suomalaisessa yhteiskunnassa esittää omia mielipiteitään, niin kun kerran meillä on mielenosoitusvapaus jne. ja kun mielenosoitus järjestäytyneesti järjestetään, on tarvetta naamioitua. Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni, ja se perustuu aika paljon myös käytännön elämän kokemuksiin. Olen ollut 60-luvun lopulla seuraamassa mielenosoituksia ja tavallaan myöskin antanut turvallisuuden tunnetta mielenosoittajille tuolla Helsingin kaduilla ja Kaisaniemen puistossa lähes jokaisena lauantaina silloin, kun täällä erityisesti niitä mielenosoituksia oli.

Arvoisa herra puhemies! Kun lukee lakivaliokunnan mietinnön muutettua 13 a §:ää ja vertaa sitä hallituksen esitykseen, niin siitä huolimatta, että tiedän, mikä asema perustuslakivaliokunnalla on lainsäädäntökysymyksissä, en itse oikein ymmärrä, minkä johdosta esimerkiksi on pitänyt muuttaa hallituksen esitystä. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kuin oikeusministeri siinä, että kun määrätään jokin asia kielletyksi, niin silloin pitää esittää hyväksyttävä syy siihen, miksi niin toimitaan. Itse näkisin kyllä tämän "ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta" aika tulkinnanvaraisena käytännön elämässä. Mutta lakivaliokunta on jopa yksimielisesti hyväksynyt tämän mietinnön, ja mukana on myöskin aikoinaan asiasta lakialoitteen tehnyt ed. Salo. En nyt lähde sen enempää esittämään mitään muutoksia, mutta on hiusten halkomista minun mielestäni, kun lähtee analysoimaan hallituksen esitystä ja sitten tätä lakivaliokunnan muotoilua "ilmeisenä tarkoituksenaan". Näyttöongelma tulee varmasti olemaan erittäin suuri.

Arvoisa puhemies! Eniten minua hämmästyttää perustuslakivaliokunnan lausunto. Minä en voi sulattaa tätä. Itse olen ollut kahdeksan vuotta aikoinaan perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja tiedän sen menettelyn. Siellä on pääasiassa nämä samat asiantuntijat, ja jotenkin kun lukee perustuslakivaliokunnan lausunnon, tulee sellainen käsitys, että ei tunneta käytännön elämää, on luotettu yksisilmäisesti valtiosääntöjuristien lausuntoihin ja asiantuntijakuulemiseen. Näistä perusteluista, mitä perustuslakivaliokunta käyttää, minä voin sanoa sen, arvoisa puhemies, että jos itse olisin ollut perustuslakivaliokunnan jäsen, niin olisin pannut sinne eriävän mielipiteen, ehdottomasti.

Herra puhemies! Tärkeintä on tietysti, että me saamme tällaisen lain, ainakin sillä tavoin, että päästään nyt näkemään sitten, miten sitä pystytään käytännön elämässä toteuttamaan, vaikka minun mielestäni tämä muutettu lakivaliokunnan mietinnön sanamuoto on liian väljä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Todellakin tämä kohta on muutettu kuulumaan, että "ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta". Kun se on näin kirjoitettu, lienee niin, että nämä, jotka haluavat näin menetellä, nauravat tälle laille aika pitkälti. Jo nykyinen laki ilmeisesti aika pitkälle antaa mahdollisuuden puuttua näihin, eli tämä kertoo siitä, että hallituksen esitys on tosiasiassa kyllä erittäin pitkälle vesitetty. Onko sitten ollut paikallaan näin tehdä, sitä on syytä pohtia. En nyt näkisi ihan samalla lailla kuin ed. Vistbacka, että perustuslakivaliokunta on näin tehnyt, vaan perustuslaki meillä on uusi. Siitä ajasta ilmeisesti, kun ed. Vistbacka oli perustuslakivaliokunnan jäsen, perustuslaki on muuttunut, ja sen tulkinta on nykyisin tällainen. Tässä herää tietysti kysymys, onko meidän perustuslakimme kaikilta osin kunnossa, suojeleeko se suomalaisen omaisuutta, henkeä, turvallisuutta, kun tällainen laki pitää säätää, mitä nyt olemme käsittelemässä. Se turvaa kyllä tällaisen häiriökäyttäytymisen aika pitkälle, mutta ei välttämättä sitä, joka on sen kohteena, niin kuin käytäntö on osoittanut.

Herra puhemies! Totean, että tässä tilanteessa kuitenkin katson, että tämä on syytä lakivaliokunnan esityksen mukaisena hyväksyä, enkä edes hirveästi tätä silti moiti, vaikka tässä tällainen vesitys on tapahtunut. Mutta varmasti on niin, että tätä lakia on syytä tarkoin seurata ja sitten hallituksen ja eduskunnan puuttua, kun niitä epäkohtia ilmenee eli kun tämä laki ei todennäköisesti tule toimimaan, vaan aina syytetty vetoaa siihen, ettei minulla ollut ilmeisenä tarkoituksena tehdä yhtään mitään pahaa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on joutunut ottamaan kantaa hankalaan kysymykseen valmistellessaan lakiesitystä naamioitumiskiellosta mielenosoituksissa. Eduskunnalle jätetty lakiesitys pyrkii siihen, että perustuslaillisia vapausoikeuksia rajoitettaisiin järjestyksenpidon nimissä mahdollisimman vähän. Naamioitumiskielto ei koske säältä suojautumista eikä uskonnollisista syistä tapahtuvaa kasvojen peittämistä. Kiellon ulkopuolelle jäävät niin ikään karnevaalit ja muut tapahtumat, joissa maskeihin pukeutuminen on itsetarkoituksellista. Kiellettyä ja rangaistavaa on vain sellainen huppujen, naamioiden ja kasvomaalausten käyttö, jonka tarkoitus on salata henkilöllisyys, kun vahingoitetaan toisia ihmisiä tai toisten ihmisten omaisuutta. Vapaus kokoontumiseen ja mielenilmaukseen ja sananvapauteen kuuluu suomalaiseen perusoikeuteen. Omana käsityksenäni totean, että kun tällaiseen joukkoon liitytään vain silmien ja suun seudun paljaaksi jättävä kommandopipo päässä, perusoikeutta mielestäni käytetään väärin. Henkilöllisyytensä peittäminen on näkemykseni mukaan ristiriidassa niiden periaatteiden kanssa, joita mielenosoittajat sanovat puolustavansa.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan mietintö 8/2004 vp oli täysin yksimielinen, ja se lähtee siitä, että laittomana naamioitumisena pidetään vain sellaista tunnistamattomaksi naamioitumista, joka liittyy naamioituneen henkilön ilmeiseen tarkoitukseen ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Rajattaessa rangaistava käyttäytyminen tällä tavoin käy samalla tarpeettomaksi erikseen luetella niitä tilanteita, joissa naamioituminen ei olisi rangaistavaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan jäsenenä kyllä katson perustuslakivaliokunnan lausunnon puutteellisesti valmistelluksi, kun on käynyt ilmi, että sisäasiainministeriä ja -ministeriötä ei ole käytetty asiantuntijana. Aivan olennainen asiantuntemukseen kuuluva seikka on jäänyt silloin sivuun. Näin ollen hallintovaliokunnassa itse valiokunnan jäsenenä olen saanut kyllä tietoa hallintovaliokunnan saamassa lausunnossa, joka ei ole sitä, mitä se ilmeisesti olisi voinut olla, jos asiantuntijoita olisi käytetty laajemmalti ja nimenomaan ministeriöitten ja tässä tapauksessa erityisesti sisäministeriön taholta. Pidän tätä hyvin valitettavana, mutta korostan, että laki on kiireellistä saada nopeasti vahvistettua, ja toivon, että tämä toteutuu.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä on perusoikeudet huomioon ottaen se, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä. Täällä ed. Oinonen on sanonut useammassakin puheenvuorossa, että sisäasiainministeriötä ei olisi kuultu tämän lain valmistelussa perustuslakivaliokunnassa. Kuitenkin täällä ed. Lapintie toi esille, että sisäasiainministeriötä on kuultu ylikomisario Pentti Pöyryn muodossa ainakin ja kenties mahdollisesti myös muutamien muitten asiantuntijoitten kautta. Toivoisin, että joku perustuslakivaliokunnan mahdollisesti paikalla olevista edustajista vielä tätä asiaa selventäisi, onko tässä lainvalmistelussa ollut todellakin jonkunlaista lapsusta. Todellakin, niin kuin täällä ed. Kankaanniemi jo totesi, poliisilaki antanee jo tälläkin hetkellä mahdollisuuden puuttua tämän tyyppisiin tarkoituksellisiin vahingontekotilanteisiin, ja ehkä voidaan sitten miettiä tosiaankin sitä, onko perustuslaissa jotakin muuttamisen paikkaa. Mutta tosiaankin kyllä tätä lakivaliokunnan mietintöä tulen ehdottomasti äänestyksessä tukemaan. Se on perusoikeudet huomioon ottaen se, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä.

Minullekin kyllä tulee mieleen muutamia sellaisia tilanteita, joissa ihminen ei välttämättä halua esiintyä omilla kasvoillaan mielenosoituksissa. Esimerkiksi jos perheväkivallan uhrit haluavat vaatia kovempia rangaistuksia puolisoilleen tahi muille, jotka perheessä väkivaltaa heitä kohtaan osoittavat, niin tuskin he haluavat sitten esiintyä omalla naamallaan ja sillä tavalla vaarantaa sitten taas oman turvallisuutensa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Yritin myöskin katsoa, minkälaisia asiantuntijoita on kuultu. Kun ed. Vistbacka kertoi, että hän on toiminut poliisina Helsingissä ja juuri sellaisissa tilanteissa, missä on ollut mielenosoituksia, ja miten hän perustuslakivaliokunnan jäsenenä olisi ollut hallituksen esityksen takana, niin luotan aika lailla tällaisen kentän miehen, nykyisen kansanedustajan, lausuntoon. Tietenkin pitää korostaa henkilön perusoikeuksia ja täytyy pitää niistä kiinni, mutta toisella puolella on myöskin monesti henkilö ja hänen omaisuuden ja hengen suojansa, joka tulee ottaa huomioon.

Näistä käytetyistä puheenvuoroista käy kyllä aika lailla ilmi, että ei tämä kovinkaan paljon paranna nykyistä tilannetta. Olen ymmärtänyt, että valtaosa edustajista on sitä mieltä, että pitäisi olla tiukempi, ja odottavat, että sellainen esitys pian tulisi. Mutta ilmeisesti on siten, kuin tässä on todettu, että suurin halu on saada laki voimaan mahdollisimman pian ja ennen kaikkea ennen tulevaa itsenäisyyspäivää.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tähän asiantuntijoiden kuulemiseen: Lakivaliokunnassa, joka on siis tämän mietinnön tehnyt, me olemme kuulleet molempia mainittuja ministeriöitä, itse asiassa oikeusministeriön kanssa olleet hyvinkin läheisissä tekemisissä, ja on ollut erittäin tärkeätä minulle puheenjohtajana, että nimenomaan myös paikallispoliisia, joka tuntee nämä asiat, on kuultu. Käy selville, että me olemme kuulleet Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksesta ylikomisario Pöyryä. Me olemme kuulleet myös erikseen suojelupoliisia näistä uhista. Me olemme kuulleet myös erittäin arvostamaani Valtakunnansyyttäjänviraston syyttäjää Ari-Pekka Koivistoa. Kaikessa tässä mielestäni on pyritty juuri siihen, että valiokunta on tosissaan halunnut selvittää, mikä on käytännön tilanne, yhtä lailla kuin sen, millä tavalla ihmisoikeudet ja perusoikeudet turvataan.

Pidän kyllä käsittelyä johtaneena kohtuuttomina ja vääristävinä väitteitä hallituksen esityksen vesittämisestä. Kyllä valiokunta on tietoisesti pyrkinyt mietinnölläänkin selventämään, että jo nykyinen lainsäädäntö, varsinkin poliisilaki, mutta tämän selventävän viestin lähettämän tarkennuksen jälkeen myös rikoslaki, tekee selvän viestin, että poliisi pystyy puuttumaan naamioituneena tehtävään rikolliseen toimintaan mielenosoitusten varjolla ja niitä hyväksi käyttäen ja ammattimaiseen huligointiin ja se on selvästi kiellettyä silloin, kun on ilmeinen tarkoitus aiheuttaa vahinkoa.

Täytyy muistaa, että jos ja kun jää kiinni, on ilmeinen todennäköisyys, että kyse on toiminnasta, jota on etukäteen suunniteltu ja joka on sitä kautta erikseen kovennettavasti, ankaroittavasti, rangaistavaa. Näin on ollut jo nyt, ja näin tulee olemaan jatkossakin. Nämä puheet vesittämisestä eivät kyllä aja nyt tätä asiaa. Päinvastoin ne voivat antaa väärän signaalin siitä, että eduskunnan mielestä naamioituneena huliganisointi, toisten ihmisten vahingoittaminen tai omaisuuden vahingoittaminen olisi jotenkin sallittu. Ei ole, ei ole ollut tähänkään asti eikä varsinkaan ole tämän lain hyväksymisen jälkeen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni tässä on perusperiaatteena kyse ihmisten perusoikeuksista moneltakin osin, mutta tässä mennään nyt niin, että mielenilmaisuvapautta, mielenosoitusvapautta verrataan henkilökohtaiseen suojaan ja omaisuudensuojaan. Jos todella meidän perustuslakiamme tulkitaan näinpäin, niin kuin tietysti viime aikoina on monessa muussakin yhteydessä todettu, että omaisuuden ja henkilökohtaiselle suojalle ei anneta enää sillä tavoin arvoa kuin aikoinaan, niin silloin minun mielestäni kyllä kannattaa pohtia hyvin voimakkaasti sitä, onko eduskunta, minä mukaan lukien, ollut tekemässä sellaista perustuslakia, jonka sisältöä emme ole arvioineet oikein.

Arvoisa herra puhemies! Minä itse näen tämän mielenosoitusasian jotenkin hieman toisella tavoin kuin ed. Essayah. Minä kyllä pidän aika erikoisena — tietysti meillä on monenlaisia mielenosoituksia ollut — että jotta puolisolle tulisi kovempia rangaistuksia, niin mennään rätti päässä tuonne osoittamaan mieltä. Meistä, arvoisa puhemies, kukin ajattelee omalla tavallaan, mutta minä en voi ymmärtää, että sillä saavutettaisiin mitään, ja on varmasti paljon parempiakin keinoja ainakin talonpoikaisjärjellä ajateltuna.

Herra puhemies! Siitä, mitä ed. Brax täällä sanoi, minä itse olen kyllä toista mieltä siinä, että ei minun tarkoituksenani ollut vähätellä, vaan minä toin esiin sen ongelman, joka minun mielestäni saattaa syntyä tästä ilmeinen-sanasta. Eli siinä pitää poliisin käynnistää monenlaisia selvityksiä ja tutkimuksia, sen sijaan, että hallituksen esityksessä oli nimenomaan, että "esiintyy" ja sitten "ellei pysty näyttämään hyväksyttävää syytä", jolloin tulee rangaistus, juuri niin kuin oikeusministeri täällä sanoi. Sen minä pystyn tiedostamaan ja ymmärtämään erittäin hyvin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä täsmennyksenä: Äsken istunnon alussa ministeri Rajamäki lausui, että sisäministeriötä ei ole kuultu perustuslakivaliokunnassa, siis perustuslakivaliokunnassa. Ainakin meillä hallintovaliokunnassa oli hyvin olennainen ohjaava kanta se, mitä perustuslakivaliokunta tässä eduskunnassa oli asiasta sanonut. Jos minulla olisi ollut tiedossa, että asia on puutteellisesti valmisteltu perustuslakivaliokunnassa, olisin hyvin voimakkaasti pyrkinyt vaikuttamaan toisenlaiseen lausuntoon hallintovaliokunnassa. Juuri jää tällainen tulkinnanvaraisuus, niin kuin ed. Vistbacka viittasi, "ilmeisestä" tarkoituksesta. Sen kyllä poliisimiehet osaavat ymmärtää, mutta siinä tulee myöskin kiistanalaisia tapauksia. Toivon, että lainsäädäntö olisi mahdollisimman selkeä.