Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sosiaalihuoltolain muuttamisesta käsittelee tällä kertaa omaishoitajia ja on erittäin positiivinen ehdotus heidän asemansa kohentamiseksi. Mehän olemme luoneet tämän omaishoitajainstrumentin vasta 90-luvulla. Se tuli korvaamaan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotihoidon tukea. Siinä ensikertaisessa yhteydessä ei eduskunta onnistunut, vaikka pyrkimystä monissa ryhmissä silloin oli, saamaan sellaista muotoilua aikaiseksi, että omaishoitajat olisivat saaneet suvereenisti työntekijälle kuuluvat oikeudet. Tästä on nyt sitten, arvoisa puhemies, ollut seurauksena, että tämä asia on meidän edessämme erittäin useasti, toistuvasti, ja joudumme pienin askelin pyrkimään siihen, että omaishoito ja omaishoitajien asema tässä maassa kehittyisi niin kuin pitää.

Tässä hallituksen esityksessä on siis erittäin myönteinen vire. Tässä omaishoitajien vapaapäivien lukumäärää lisätään yhdestä kahteen ja toiminnan piiriin nyt voidaan saada myöskin sellaisia henkilöitä, jotka päiväaikaisesti ovat muun toiminnan piirissä ja joista sitten kuitenkin esimerkiksi omaishoitaja kantaa muutoin merkittävää vastuuta. Ajattelen tässä esimerkiksi yöhoitoa taikka yönaikaista turvaakin. Tapaturmavakuutukseen tulee myöskin tässä muutos, ja asetuksenantovaltuutta hieman muutetaan.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on useita kertoja moitittu valtiota siitä, että kunnat eivät käytä omaishoitoa riittävästi, ja oltu anomassa nimenomaan valtiolta lisärahaa, jotta omaishoidon tuen piiriin pääsisivät kaikki ne ihmiset, jotka täyttävät ne kriteerit, joilla omaishoitoa voidaan antaa. Mielestäni viittaus valtion mukaantuloon on tässä nimenomaisessa yhteydessä kuitenkin siihen nähden toisarvoinen, että kun kuntien päättäjät ottaisivat vain laskutikun käteensä, he voisivat hyvin nopeasti huomata, että heidän kannattaisi laajentaa välittömästi omaishoidon tukea siihen määrään, mitä kunnassa oleva tarve vaatii, koska se on kunnalle erittäin edullinen hoidattamismuoto verrattuna esimerkiksi laitoshoitoon, jota se usein korvaa, joten minulla ei ole ollut hirveästi ymmärtämystä ainakaan niitä tapauksia kohtaan, joissa on kysymys kunnista, jotka eivät ole näitä laskutoimituksia edes vaivautuneet tekemään.

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa on käsittelyn yhteydessä kannettu suurta huolta siitä, miten hallituksen hyvät toiveet, jotka tässä nyt teknisesti ja pykälämuodossa määrätään toteutumaan, käytännössä toteutuvat. Kuulemisen yhteydessä on tullut merkittävällä tavalla esiin esimerkiksi se, että vapaapäivien lisääminen, ehkä nykyinenkin toteuttaminen mutta etenkin nyt lisääminen, voi jäädä aika vähälle, jos vapaapäivien ajaksi ei ole järjestetty näille henkilöille, joita omaishoidon piirissä hoidetaan, sijaishoitoa asiallisesti — ja sitten toinen seikka: sijaishoitoa mielellään maksutta.

Kunnillahan on mahdollisuus tänäkin päivänä antaa alennuksia maksuihin tai päästää maksutta, jos niin harkitaan, mutta tämä hallituksen esitys ei tällaista ehdotusta vielä pitänyt sisällään. Kun valiokunnassa tämä erityinen kysymys nousi aika tärkeään asemaan, jouduimme nyt huomaamaan, että tässä on menossa niin monta limittäin, lomittain ja päällekkäin olevaa hanketta, että on nyt ehkä viisasta odottaa, minkälaiseksi maksujen kokonaisuus sosiaali- ja terveydenhuollon alueella lähtee muotoutumaan, koska omaishoitokin on vain yksi nurkka tästä kaikesta.

Oikeastaan, vaikka olisimme nyt onnistuneetkin ajattelemaan, että omaishoidon sijaishoito säädettäisiin maksuttomaksi, samassa yhteydessä olisi pitänyt mielestäni ehdottomasti ottaa kantaa myös siihen, miten toimitaan silloin, kun omaishoito tarvitsee rinnalleen muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita palvelusuunnitelman mukaan. Nythän on huomattava, että kun hallituksen esityksessä ei maksulaki ollut lainkaan auki, ei ollut oikeastaan mahdollisuuttakaan teknisesti tässä yhteydessä tähän nimenomaiseen maksukysymykseen valiokunnan nyt puuttua.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, hallitus on antanut nyt esityksen, joka on parhaillaan myöskin valiokunnassa käsiteltävänä, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon maksulakia muutetaan. Minun käsitykseni on se, että tässä yhteydessä emme voi välttyä ottamasta nimenomaan oikean otsikon alla käsiteltäväksi jälleen kerran sitä vaatimusta, että a) sosiaali- ja terveydenhuollon maksut ylipäätään ovat erittäin korkeat, liian korkeat, ja b) meidän on hyvin joutuisasti saatava rakenteellisia muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin.

Meillä on siellä menossa muun muassa avo- ja laitostyöryhmän pohdinnat, maksukaton vaikutuksen selvityksiä odotamme, ja Kansallinen terveysohjelmakin joutuu ottamaan maaliskuuhun mennessä kantaa maksupolitiikkaan. Näinkin pitkään pysähdyin tähän kysymykseen viestittääkseni sen, että omaishoidon sijaishoidon maksuttomuus on hanke, jonka on edettävä erittäin nopeassa tahdissa, vaikka sitä tässä yhteydessä emme voineet toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on viimeksi tämän vuoden aikana antanut hallituksen kertomuksen yhteydessä lausunnon, jossa keskityttiin aika paljon omaishoidon kysymykseen ja siinä yhteydessä moniin sen ongelmiin, jotka tässä hallituksen esityksessä eivät vielä saa ratkaisuaan. Esimerkiksi tuen harkinnanvaraisuus on sellainen seikka, joka meistä vaatii ratkaisuansa, samoin hoitoisuuden arviointiperusteet ja palkkiotaso, kaikki nämä, ovat asioita, joissa on edettävä lähitulevaisuudessa.

Kun tämä vapaapäiväuudistus nyt tuli, valiokunnassa kiinnitettiin huomiota myöskin siihen, että kunnat eivät nyt saisi tämän uudistuksen merkitystä sillä tavalla mitätöidä, että ne katkaisisivat hoitosopimuksia voidakseen esimerkiksi muuttaa omaishoitosopimuksen muilta osin heikompaan suuntaan toteuttaakseen lisävapaapäivän. Totta kai lisävapaapäivän toteuttamisesta tulee muodostumaan kunnalle lisäkustannuksia, jos sen asianmukaisesti järjestää, aivan riippumatta siitä, peritäänkö asiakasmaksuja tahi ei. Nimittäin todellisuudessa omaishoitaja ei pääse lähtemään vapaalle, ellei sijaishoitoa ole järjestetty ja nimenomaan kunnan puolelta. Tiedämme jo nyt, että järjestämättömyydestä johtuu, että monia lakisääteisiä vapaapäiviä jää tänä päivänäkin pitämättä ja ilmeisesti jatkossakin uhkaa jäädä, ellei maksuttomuus tule subjektiiviseksi oikeudeksi sijaishoidon ajalta.

Arvoisa puhemies! Palkkioiden osalta valiokuntamme toivoo, että asiassa edettäisiin paitsi siihen suuntaan, että palkkiot sidottaisiin paremmin lailla, ehkä myös niin, että tulisi hoidon vaativuuden ja sitovuuden perusteella määritellyt palkkioluokat, esimerkiksi kolme palkkioluokkaa, mikä ratkaisu voisi helpottaa suunnattomasti kunnissa tehtävää päätöksentekoa ja tavallaan lisäisi läpinäkyvyyttä ja sekä omaisten että hoitajien oikeusturvaa, kun tällaisia sopimuksia lähdetään tekemään.

Kun omaishoito vietiin aikanaan sosiaalihuoltolakiin, se herätti jo silloin tietenkin keskustelua siitä, eikö tästä olisi pitänyt säätää ihan omalla laillaan. Siihen valiokunta ei nyt halunnut ihan täsmällistä kantaa tässä vaiheessa ottaa, vaikka laajasti kehittämisehdotuksia tulevaisuutta ajatellen pidemmälle pohdittiinkin. Mutta on aivan selvä asia, että sääntelyä on lisättävä. Tilanne ei ole tällä hetkellä tyydyttävä, kun omaishoito on sekä resurssiensa osalta että monen muun seikan osalta pitkälle kuntien harkinnassa. Tähän asiaan on saatava muutos nopeasti ja erityisesti siitä syystä, hyvät kansanedustajakollegat ja ministerikin, joka täällä nyt on paikalla, kiitos siitä, että meillä on ikärakenne, joka tuottaa aina vain enemmän hoidon tarvetta, laitoshoidonkin tarvetta. Se lisääntyy jatkuvasti, ja sitä korvaava omaishoito on todella merkittävä kädenojennus omaishoitajilta ihan yhteiskunnankin suuntaan, koska kunta säästää jokaisella tällaisella ratkaisulla, jossa laitoshoito korvataan omaishoidolla, suunnattoman summan.

Arvoisa puhemies! Nyt on niin, että valiokunta ei ole nähnyt aiheelliseksi muuttaa hallituksen esityksessä mitään muuta kuin tehdä yhden teknisen korjauksen. On aivan selvää, että omaishoidon kehittämistarpeisiin vastaaminen ei tällä esityksellä nyt tule tyydytetyksi, se kai tästä puheenvuorostakin on jo moneen kertaan tullut esille, ja työn pitää jatkua.

Valiokunnan mietintöön jätetty kaksi vastalausetta, joissa molemmissa oikeastaan käsitellään näitä samoja asioita, mitä jo olen ottanut esiin, esimerkiksi maksuttomuuden kysymystä. Jätän tältä osin, niin kuin tapana on, arvoisa puhemies, tietenkin vastalauseen kirjoittajille paikan kertoa enemmän siitä, minkä takia ja mitä he ovat vastalauseisiinsa merkinneet. Mutta päätän puheenvuoroni toteamalla, että positiivinen suunnanmuutos on nyt kuitenkin hallituksen esityksessä hienosti näkyvillä. Meidän on aika ja hetki olla siitä iloisia tiedostaen tarkkaan, että työn on jatkuttava.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun edelliseen puhujaan siitä kohdasta, kun sanoitte, että ette ymmärrä, miksi kunnat eivät tätä käytä enempi, kun tämä tuo niin paljon säästöjä. Se on aivan totta. Mutta minun mielestäni omaishoidon kehittäminen kokonaisuudessaan yhteiskunnassa on niin tärkeä asia, että tätä ei pitäisi nähdä pelkästään kuntien asiana eikä valtion asiana, vaan pitäisi kehittää yhteistyössä erittäin voimakkaasti. Omaishoito on myös valtion etu, kun ajatellaan sitä, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja meillä on paljon henkilöitä, jotka esimerkiksi mielenterveydellisistä syistä mahdollisesti tarvitsevat omaishoidon apua. Näitä tilanteita tulee yhä enempi. Tämän vuoksi pidän järkevänä, että kunnat, valtio ja omaishoitajat yhdessä tekevät esimerkiksi valtiovallan asettaman työryhmän puitteissa selkeän kokonaislainsäädännön omaishoidon kehittämiseksi eikä mennä näin pikkuhiljaa eteenpäin.

Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Ordföranden för utskottet konstaterade att tyvärr fanns det inte möjlighet att ta upp till exempel principerna för arvodena på grund av att den paragrafen inte var öppen. Det är beklagligt, för faktum är ju att det lägsta arvodet i dag är 1 260 mark i månaden. Enligt det här lagförslaget ökas de lediga dagarna från en till två, vilket naturligtvis är ett steg i rätt riktning. Jag har själv föreslagit att de borde vara fyra i månaden, men här finns förstås också många praktiska problem.

Valiokunnan puheenjohtaja puuttui tärkeään asiaan, kun hän totesi, että moni lakisääteinen lomapäivä jää pitämättä sen takia, että kunnalla ei ole valmiutta järjestää näitä puitteita. Tähän pitäisi kuntien nyt kiinnittää huomiota, koska omaishoidon tukihan on taloudellisesti halpa ratkaisu ja inhimillinen hoitotapa. Sijaisten saanti ja tilapäishoidon järjestäminen kuuluu kunnan velvollisuuksiin.

Marjatta  Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien ja valtion väliseen työnjakoon tämän kysymyksen osalta näkisin vastauksena ed. Vehviläiselle, että valtion ja eduskunnan osuutena olisi nyt tiivistää lainsäädäntöä ja todellakin vähentää kuntien harkintaa tältä kohdalta. Eihän omaishoitokysymys sinänsä eroa mitenkään sosiaali- ja terveydenhuollon muista kysymyksistä, mitä tulee niiden tärkeysjärjestykseen. En minä ainakaan rohkenisi lähteä tässä salissa kauheasti priorisoimaan sitä, mikä on kaikista tärkeistä toimista toista tärkeämpi, vaan lainsäädäntöä pitää tiivistää. Kuntien ja valtion kustannusjaon kautta tietenkin säädellään tämän kuten muunkin sosiaali- ja terveydenhuollon osalta sitä rahallista vastuuta, (Puhemies koputtaa) joka kumpaisellakin on.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuki on herättänyt eduskunnan keskuudessa runsaasti mielenkiintoa. Siihen on kohdistunut monia lakialoitteita ja muita aloitteita. Ed. Leea Hiltusen nimissä kulkevat lakialoitteet ovat osa kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia. Näiden lakialoitteiden sisältö sisältyy vastalauseeseen 1, joka on liitetty valiokunnan mietintöön.

Myös muut edustajat ovat ahkeroineet lakialoitteita. Muun muassa ed. Margareta Pietikäisen lakialoitteessa oli yli sadan kansanedustajan allekirjoitukset. Hänen aloitteessaan ehdotettiin, että omaishoidon tuesta tulisi vahvempi lakisääteinen oikeus eli nykyinen harkinnanvaraisuus kunnilta jäisi pois ja toisaalta vapaapäivien määrää lisättäisiin enemmän kuin hallituksen esityksessä. Silloin, kun lakiesitystä käsiteltiin lähetekeskustelussa, ed. Margareta Pietikäinen, kuten monet muutkin edustajat, vetosi vahvasti valiokuntaan ja eduskuntaan, että täällä parannettaisiin hallituksen esitystä ja otettaisiin huomioon runsasta kannatusta saaneet lakialoitteet. Omalta osaltani yritin tätä valiokunnassa edistää, mutta valitettavasti valiokunnasta en saanut kannatusta näiden aloitteiden sisällöille, joita kuitenkin valtaosa kansanedustajista on aloitteiden muodossa ollut tukemassa.

Hallituksen esitys on todellakin myönteinen askel omaishoidon aseman kehittämisessä, mutta se ei poista kaikkein keskeisimpiä ja suurimpia epäkohtia omaishoitajien asemassa. Ehkä merkittävin käytännössä on se, että omaishoidon tuki säilyy edelleen harkinnanvaraisena etuutena. Tämä lakiesitys ei näin ollen myöskään vastaa siihen toiveeseen ja vaatimukseen, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta tässä lausumassa esitti ja johon valiokunnan puheenjohtajakin puheenvuorossaan viittasi, että omaishoidon tukea koskevalle lainsäädännölle tulisi saada vahvempi lakisääteinen pohja.

Omaishoidon tuen saaminen kunnissa on todellakin jäänyt sattumanvaraiseksi. Noin kolmasosa omaishoidon tuen kriteerit periaatteessa täyttävistä henkilöistä jää kokonaan ilman tukea. Esimerkiksi vammaista lastaan kotona hoitavat jäävät usein ilman etuutta. Omaishoidon tuella hoidettavista vain noin 13 prosenttia on alaikäisiä. Valtaosan omaishoidon tuesta vievät ikääntyneet henkilöt.

Omaishoito on monella tavalla kannatettavaa toimintaa, koska se tarjoaa monelle henkilölle, vanhukselle, vammaiselle, kodikkaan ja läheisen hoivan ja samalla se korvaa kallista laitoshoitoa. Omaishoidon ansiosta erään arvion mukaan nettosäästö laitoskustannuksista on yli miljardi markkaa vuodessa. Jo säästösyistä omaishoidon tulisi olla vahvemmin lakisääteinen oikeus.

Kodeissa hoivataan nykyisin yhä raskashoitoisempia potilaita. Omaishoidon tuella hoidettavista kolme neljäsosaa on ympärivuorokautisen avun tarpeessa tai tarvitsee hoitoa jatkuvasti ja melko paljon. Merkittävä osa omaishoitajista on itsekin ikääntyneitä, jopa yli 80-vuotiaita. Pahimmillaan omaishoitajan uupuminen johtaa kahden ihmisen laitoshoitoon. Tällä hetkellä monet omaishoitajat sinnittelevätkin jaksamisensa äärirajoilla. Kaksi kuukausittaista vapaapäivää, joka on käsiteltävä hallituksen ehdotus, ei ole riittävä aika sitovasta ja raskaasta hoitotyöstä rentoutumiseen eikä omaishoitajan terveyden ja työolosuhteiden kannalta. Ajattelen, että omaishoitajallakin tulisi olla viikoittainen oikeus vapaaseensa.

Omaishoitajan vapaapäiviksi järjestetyn sijaishoidon tulee olla maksuton. Hoidon maksuttomuus sisältyi muun muassa ed. Leea Hiltusen lakialoitteeseen, joka oli valiokunnan käsittelyssä. Muussa tapauksessa on käytännössä nähty toteutuvan sen vaaran, että omaishoitajilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia pitää vapaapäiväänsä. Vapaapäivän pitäminen tulee liian kalliiksi, kun täytyy maksaa sijaishoidosta koituvat kustannukset.

Omaishoitajat on asetettu myös tarpeettomasti eriarvoiseen asemaan kuntoutuksen osalta. Sen vuoksi ed. Leea Hiltusen nimissä olevassa aloitteessa ehdotettiin tämä korjattavaksi säätämällä heille sama oikeus kuntoutukseen kuin kunnallisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin käsittelyn pohjaksi mietintöön liitetyn vastalauseen 1 pykäläehdotuksia, jotka sisältävät ne periaatteet, että omaishoidon tuesta tulee lakisääteinen oikeus näillä samoilla kriteereillä, jotka tälläkin hetkellä laissa on lueteltu; sen lisäksi sen, että omaishoitajilla on vapaapäivään oikeus yhtenä päivänä kalenteriviikon osalta; lisäksi sijaishoito tulisi maksuttomaksi; ja omaishoitajalle tulisi oikeus myös kuntoutukseen.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön esittelypuheenvuorossaan totesi, sosiaali- ja terveysvaliokunta ja eduskunta on syksyllä 92 saattanut nykymuotoisen lainsäädännön sosiaalihuoltolakiin. Tuolloin valiokunta totesi mietinnössään seuraavaa: "Omaishoitajauudistuksen laajuuden ja merkityksen huomioon ottaen sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen toimeenpanoa ja onnistumista seurataan ja ryhdytään tarvittaessa ripeisiin toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi ja uudistamiseksi, jos havaitaan epäkohtia."

Aikaa kului viisi vuotta. Lakiin lisättiin oikeus yhdestä vapaapäivästä. Nyt on kohta kulunut kymmenen vuotta, ja ripeys on edennyt siihen vaiheeseen, että nyt kirjataan uusia omaishoitajan asemaan kohdistuvia parannuksia lainsäädäntöön. Tuolloin 92 merkittävää oli se, että sosiaalihuoltolain 27 §:ään lisättiin määritelmä siitä, mitä omaishoidon tuki on. Se on ollut iso asia tuolloin.

Oleellinen muutos menneinä kymmenenä vuotena on mielestäni tapahtunut ainakin siinä, että omaishoidon merkitys ja arvostus on oleellisesti lisääntynyt ja parantunut, tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä ja merkittävä asia. Osana vanhusten ja vammaisten palvelukokonaisuutta omaishoito tuettuna ja pääosin jopa ilman julkista tukea on niin merkittävä osa paikallistasolla tapahtuvasta vanhusten ja vammaisten hoidosta ja hoivasta, että meidän täällä tulee kaikin keinoin pyrkiä viestittämään sen merkitystä yhteiskunnassa. Ei ole itsestäänselvyys enää tänä päivänä se, että omainen tai läheinen haluaa ja tahtoo ja — jatkossa entistäkin tärkeämpää — ennen kaikkea jaksaa 24 tuntia vuorokaudessa hoitaa ja hoivata läheistään.

Meidän arvostuksemme pitää olla sitä tasoa, että kun on noin 300 000 omaishoidon kriteerit täyttävää henkilöä, joista vain 10 prosenttia on tällä hetkellä yhteiskunnan tuen piirissä, niin ei missään olosuhteissa kävisi niin, että tuo joukko syystä tai toisesta yhtäkkiä kasvaisi. Valiokunnan puheenjohtaja on jo viitannut siihen, kenen vastuulla on tämä järjestelmä rahoittaa. Ainakin tämän päivän tilanteen mukaan näyttää, että maksumiestä olisi aika vaikea löytää.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys omaishoitajan aseman kehittämisestä on, niin kuin tämän talon terminologiaan kuuluu, oikean suuntainen toimenpide. Yksi vapaapäivä lisää, vapaapäiviin oikeutettujen piirin laajentaminen sekä tapaturmavakuutusturva ja asetuksenantovaltuuden täsmentäminen ovat kaikki toimenpiteitä, joilla kehitetään omaishoitajuuden sisältöä ja toimimisen edellytyksiä niin, että niillä omaishoitajien asema paranee nykytilanteesta.

Niin kuin valiokunnan mietinnöstä voi itse kukin lukea, omaishoitajien tilanteessa on edelleen runsaasti kehittämisen ja parantamisen varaa. Mielestäni tässä yhteydessä resursseista pitäisi päästä parempaan sopuun ja yhteisymmärrykseen kuin se, mihin valiokunnan puheenjohtaja viittasi, ja kuin se tapa, jolla lähetekeskustelussa tätä asiaa käsiteltiin eli syyllistettiin kunnat taas kerran tässäkin yhteydessä problematisoimatta sen enempää sitä, miksi niin tapahtuu, että lainsäätäjän tahto, josta täällä yksimielisyys vallitsee, ei toteudu.

Kiitän valiokuntaa niiltä osin tehdystä työstä, että valiokunnassa käsittely tapahtui tällä kertaa asianmukaisesti ja uudistus nähtiin myönteisenä ja eteenpäinmenona, joskin sitten valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja, joka valitettavasti on poistunut täältä, ehti jo omassa puheenvuorossaan neuvoa kuntia siitä, miten kannattaisi ottaa laskutikut esiin. Ed. Vehkaoja, laskutikut ovat tänä päivänä museoissa, tämän päivän välineillä yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskujen tarkkuus on sen verran parempi, että joka haluaa tunnustaa ongelmat, sen pystyy kyllä tekemään ilman apuvälineitäkin. Toisekseen, totean uudemman kerran, laskutikku on vanhanaikainen väline.

Yhtä oleellista kuin se, että puhutaan resursseista ja rahasta, on se asenne, mitä me täältä viestitämme. Jos meidän viestimme niin sanotusti kentälle on se, että velvoitteita lisätään, mutta toisin päin resursseja ei anneta matkaevääksi, niin voi itse kukin kuvitella valmistellessaan asioita, mitä siitä saattaa seurata. Tämä on nimenomaisesti oman käsitykseni mukaan tärkeää silloin, kun kyse on omaishoidon tuen kaltaisesta osasta palvelujärjestelmää, jollaisena siis omaishoidon tukijärjestelmä on nähtävä, siis osana palvelujärjestelmää, jolloin sillä, mitä me täällä viestitämme, on ohjausvaikutuksensa siihen, mitä kunnissa tapahtuu. Tällöin tulee tarkastella maksupolitiikkaa, tällöin tulee tarkastella esimerkiksi sijaishoidossa niin välttämättömien palvelujen olemassaoloa. Totean uudemman kerran, että ei siis ole vähämerkityksistä se, mitä me täältä viestitämme.

Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon tukijärjestelmää tulee siis jatkossakin parantaa, siitä vallinnee melko laaja yksimielisyys, toivon mukaan mahdollisimman ripeästi. Tämä edellinen ripeys on siis ollut kymmenen vuoden mittainen.

Nyt tehtävät parannukset ovat aiemmin sanomallani tavalla oikean suuntaisia. Valiokunta on mietinnössään halunnut nostaa esiin joukon yksittäisiä asioita, joita jatkossa halutaan kehittää. Luettelo on meidän keskustan ryhmäläisten mielestä pidempi, jotta päästään tilanteeseen, että omaishoidon tuki voidaan nostaa sille tasolle, mille se kuuluu, ja jotta kyse on jatkossakin tai nimenomaan jatkossa varteenotettavasta järjestelmästä, jonka toimivuuteen voidaan luottaa, semminkin kun tiedetään, miten raskaasta hoito- ja hoivatyöstä ja kotona tapahtuvasta työstä on kysymys.

Eteneminen omaishoitajan aseman parantamiseksi edellyttää omaa erillistä lakiaan, jossa huomioidaan eri näkökulmat omaishoitajan vaatimuksista kunnan palvelujärjestelmän kehittämiseen. Keskustaryhmä tyytyy tässä vaiheessa esitettyihin muutoksiin ja niiden tasoon kuitenkin niin, että asian toisen käsittelyn yhteydessä tulemme esittämään eduskunnan päätökseen liitettäväksi lausumaa, jolla edellytetään — muutoin mukaellen valtiovarainvaliokunnan kuluvan vuoden talousarviosta antamaa lausumaa — että omaishoidon asemaa lainsäädännössä kehitetään ja omaishoidon edellytyksiä kokonaisuudessaan parannetaan. Esittämässämme lausumassa edellytetään sen lisäksi, mitä edellä sanoin, että mielestämme tulee säätää erillinen laki, jossa omaishoitoa tarkastellaan kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä tulee hoitaa muun muassa vastalauseessa 1 esitetyt asiat niin sanotusta subjektiivisesta oikeudesta, vapaapäivien lisäämisestä, sijaishoidon maksullisuudesta jne. ja tulee määritellä ne taloudelliset resurssit, jotka ovat omaishoidon tukijärjestelmän käytettävissä.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa tuli jo ilmi, että omaishoitotilanteita arvioidaan maassamme olevan yli 300 000, mistä reilu 20 000 on omaishoidon tuen piirissä. Omaishoidon tuella voidaan tarkoittaa sekä rahallista tukipalkkiota että sitten jonkinlaisia oheispalveluita, esimerkiksi kuljetusapua, sijaisapua ja muuta sellaista.

Kun näitä tilanteita lähdetään aukaisemaan tarkemmin, niin tiedetään se, että omaishoitotilanteet ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi vanhusomaishoitaja hoitaa yleensä omaa puolisoaan. Kun hänen asemaansa vertaa siihen, että äiti hoitaa vammaista lastaan, niin ne tarpeet ovat todella erilaiset. Olen saanut nähdä useammassakin yhteydessä listaa, vähän sellaista mustaa listaa siitä, minkälaisia ongelmia kokonaisuudessaan omaishoidon piirissä on ollut. Se lista on ollut todella pitkä, on ollut kymmenittäin ongelmia. Tässäkin keskustelussa on jo osa niistä ongelmista nostettu esille, ja myös keskustan vastalauseessa otetaan nämä isot ongelmat, muun muassa verotus, tuen taso ja hoidon epätasa-arvoisuus eri kunnissa, esille.

Mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia minun mielestäni meidän olisi kiireellisesti pohdittava tässä talossa kokonaisvaltaisemmin, mitä omaishoidolle tehdään, mikä sen paikka tulee jatkossa olemaan suomalaisessa yhteiskunnassa, halutaanko sitä vahvistaa. Jos muistan oikein ne keskustelut, mitä vuosi sitten käytiin juuri täällä vanhustenhoitopalveluista ennen kunnallisvaaleja, kaikki ryhmät ja edustajat olivat sitä mieltä, että omaishoito on yksi keskeinen osa myös vanhustenhoitoa, yksi muoto siitä, ja sitä tulee vahvistaa.

Tämän puitteissa, kuten jo edellä on tuotu esille, täällä useammat valiokunnat ovat kiinnittäneet huomiota omaishoidon tuen kehittämiseen, ja nyt meillä on täällä aika ripeästi käsitelty tämä hallituksen esitys, jossa ikään kuin on kolme asiaa esillä. Nämä ovat oikeanlaisia toimia huolimatta siitä, että tiedämme, että esimerkiksi yhdenkään vapaapäivän käyttö ei kyllä joka paikassa ole ollut kovinkaan helppoa. Tässä on todella suuria ongelmia ja eroja eri kuntien ja eri omaishoitajien välillä.

Palaan vielä hieman siihen, mitä valiokunnan puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan sanoi, kun hän osittain kyllä myös syyllisti kuntia, etteivät kunnat ole käyttäneet omaishoitoa riittävällä tavalla. Minun mielestäni pallo ei ole yksin kunnilla. Minusta omaishoito on niin tärkeä inhimillinen, hyvä hoitomuoto, että siitä ei saisi tehdä kiistakapulaa valtion ja kuntien välillä, vaan valtiolla ja kunnilla pitäisi olla yhden suuntainen näkemys siitä, miten omaishoitoa kehitetään.

Valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että meidän täytyy eduskunnassa tiivistää lainsäädäntöä. Se sopii myös minulle, että me tiivistämme lainsäädäntöä, mutta meidän pitää silloin myös ottaa kantaa siihen, millä varoilla tiivistettyä lainsäädäntöä sitten hoidetaan. Ei voi olla niin, että me määräämme täältä vain tehtäviä — nämä pitää olla ja tuen tason pitää olla 3 000 markkaa ja, kunnat, hoitakaa — kun tiedämme hyvin, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on leikattu erittäin roimalla kädellä. Vaikka ensi vuodelle tulee hieman parannusta, suuri osa ensi vuodenkin parannuksesta on kuntakentän sisällä olevaa liikkuvaa rahaa, eli puhdasta uutta rahaa siellä on ehkä noin 400 miljoonaa.

Kun ajatellaan omaishoidon valtavaa kehitystarvetta, jos puhutaan pelkästään vaikka rahapalkkiosta, ei voi ajatella niin, että subjektiivisena oikeutena rahapalkkio jokaisessa tilanteessa olisi vaikka helpommin hoidettavasta 3 000 markkaa ja vaikeammin hoidettavasta 6 000 markkaa. Jokainen voi ruveta laskemaan, mitä se kuntakentälle kaiken kaikkiaan maksaisi. Meidän on tehtävä sellaisia pitkän tähtäimen ratkaisuja tässä talossa, joilla omaishoidosta voi tehdä subjektiivisen oikeuden, mutta sitä ei voi tehdä tässä tilanteessa, ellei pystytä osoittamaan samalla rahoja.

Arvoisa puhemies! Sillä, mitä edellä sanoin, perustelen sitä, että minusta olisi tärkeää, että kiireen vilkkaa laitettaisiin pystyyn korkean tason työryhmä tai komitea — vaikkapa parlamentaarinen sellainen, kun ajatellaan, että kaikki puolueet ovat omaishoidon tukiasiassa samalla asialla — asiantuntijoitten voimin tai kera ja he kävisivät läpi koko omaishoidon kehittämisvyyhdin. Uskon, että työtä kyllä riittäisi. Silloin meidän ei tarvitsisi mennä sillä tavalla eteenpäin, että otetaan aina yksi siru, vaan meillä olisi koko paletti käsissä ja sitten tehtäisiin pitkän aikavälin ratkaisuja.

Viittasin jo vastauspuheenvuorossani tulevaisuuteen: suurten ikäluokkien ikääntymiseen ja siihen, että meillä hoidon tarve tulee jatkuvasti kasvamaan. Minusta olisi järkevää, että 2000-luvun alussa tämä eduskunta olisi jo vastuullinen ja velvoittaisi hallitusta sillä tavalla, että omaishoidon tuen ja koko omaishoidon perkaamistyö tehtäisiin. Kartoitettaisiin ongelmat ja epäkohdat ja mietittäisiin niihin ratkaisut ja samalla mietittäisiin myös sitä, mitä se maksaa, että meillä olisi koko paletti tässä tilanteessa käytössä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan sanoi, että valiokunta ei päätynyt yhteisesti kannattamaan erillislakia. Kun tätä asiaa toissa viikolla lähetekeskustelussa käsiteltiin, meillä oli täällä hyvinkin sellainen käsitys, että olisi hyvä, että omaishoitoasiat olisivat omassa erillislainsäädännössään. Myös esittelevä ministeri oli samalla kannalla henkilökohtaisesti ja toi esille, että tätä myös ministeriössä kovasti pohditaan. Itse jäin miettimään valiokunnan puheenjohtajan kantaa hieman kysymysmerkkinä, miksi ei voisi olla erillislaki, miten valiokunta sen tällaiseksi kaiken kaikkiaan näki.

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja, ed. Rehula, esitteli keskustan vastalausetta, joka on maltillinen. Eihän se ollenkaan ole ristiriidassa mietinnön kanssa, mutta siinä on lausuma, ponsiesitys, joka liittyy juuri kokonaisvaltaiseen kehittämiseen erillislain pohjalta, joten tulemme tässä asiassa tältä pohjalta toimimaan. Samoin viittaan vastalauseeseen 2, että ei ainakaan minulla eikä uskoakseni kellään keskustan edustajalla muutoinkaan ole sinänsä esityksiin vastaan sanottavaa. Kysymys on siitä, miten näitä asioita tässä tilanteessa viedään eteenpäin. Minun ainakin on vaikea nähdä, mitä kristillisten esittämät esitykset maksaisivat, ja viittaan siihen, että pitää tietää, mitä maksaa, ennen kuin kunnille annetaan uusia velvoitteita.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vehviläinen totesi, että tässä ei pallo ole kunnilla. Totesitte myös, jotta valtion pitäisi satsata rahaa tähän. Onko ed. Vehviläinen sitä mieltä, että rahat pitäisi korvamerkata? En ole vakuuttunut ollenkaan, jotta vaikka nytkin lisätään sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuuksia, niin ne ohjautuvat välttämättä tähän asiaan, omaishoidon tukeen. Omassa kunnassani on hyvä esimerkki siitä, jotta kepun edustajat useampana vuonna ovat yrittäneet heikentää omaishoidon tukea, mikä on minusta järkyttävä juttu. Jos ei ylhäältäpäin ohjata sitä juttua, en usko, että välttämättä ne rahat menevät oikeaan kohteeseen. Eli onko korvamerkkaus tässä hyvä asia, vai millä tavalla se ohjataan?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai kunnilla on omat vastuunsa siitä, että lainsäädäntöä siellä noudatetaan, mutta minusta rahapuoli ei ole pelkästään kuntien asia. Kyllä jokainen tietää sen verran, että sosiaali- ja terveyspuolen valtionapuja on leikattu erittäin paljon. Se pieni korotus, minkä verran nyt uutta rahaa tulee, ei ratkaise asiaa.

Minusta on erittäin kiusallista, että nytkin ed. E. Lahtela otti esille, että kepulaiset tekivät näin. Minäkin voin sanoa, että Joensuussa sosialidemokraattiset virkamiehet ovat esittäneet ja on viety pois omaishoidon maksuluokkia. En tykkää siitä, että tässä ruvetaan heti heittelemään palloa, että te ette ole tehneet. Eiköhän tämä ole yhteinen asia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni pitäisi sosiaali- ja terveysmenot korvamerkitä. Kunnat niitä käyttelevät aika vapaastikin joskus muihin tarkoituksiin, kuin mihin niitä on täältä osoitettu.

Mutta varsinaiseen asiaan: Olemme tekemisissä erityisen tärkeän hallituksen esityksen kanssa. Väestön ikääntyessä joudumme entistä enemmän pohtimaan sitä, miten vanhustenhoito järjestetään, samaan aikaan kun sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahojen puolesta joudutaan entistä kovemmin taistelemaan. Omaishoito on jatkuvasti laajeneva hoitomuoto, jolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Omaishoidolla säästetään kuntien ja koko kansantalouden rahoja täällä jo mainittu ainakin miljardi markkaa vuositasolla verrattuna siihen, että nämä hoidot järjestettäisiin julkisilla varoilla laitoshoitona.

Maassamme on noin 300 000 omaishoidossa olevaa henkilöä, mutta vain 22 000 omaishoitajaa on päässyt omaishoidon tuen piiriin. Kunnissa vallitsee kirjava käytäntö sen suhteen, kuka on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Hoidon tarpeen määrittely vaatii selkiyttämistä. Kuntien välisten erojen poistamiseksi meidän on pakko normittaa omaishoidon saannin vähimmäisehdot. Lisäksi kuntien on tiedotettava omaishoitajille heidän oikeuksistaan saada omaishoidon tukea.

Kunnissa ei ole varattu riittävästi määrärahoja omaishoitajien korvauksiin, mikä on johtanut siihen, että monissa kunnissa määrärahat loppuvat ennen aikojaan eikä uusia sopimuksia ole voitu tehdä. Järjestelmä sisältää sosiaali- ja talouspoliittisia loukkuja, jotka pitää purkaa. Ei voi olla niin, että omaishoidettavalta peritään sosiaalipalvelumaksua siitä, että lähiomainen saa raskaasta työstä kunnalta lähinnä muodollista omaishoidon tukea, kuten nyt tapahtuu.

Omaishoitojärjestelmä saatiin lakisääteiseksi vuonna 1992. Sen jälkeen järjestelmää ei ole suuremmin kehitetty. Ongelmia ovat hoitosopimusten irtisanominen, määrärahojen loppuminen kesken kauden, vähäiset vapaapäivät ja pääosin maksulliset tukipalvelut, hoitopalkkioitten alhaisuus, eläketurvaa ja verotusta koskevat kysymykset. Omaishoidon suuri kysymys liittyy omaishoitajien henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Siksi vapaapäivien lisäämiselle on selvät perusteet. Omaishoitajien taidollisten ja tiedollisten kykyjen kehittäminen on tärkeä tehtävä. Tämä edellyttää hoitopalkkion korottamista ja omaishoidon tuelle määrättävän veron poistamista.

Hallituksen esityksen keskeiset parannukset ovat omaishoitajien lakisääteisten vapaapäivien lisääminen yhdestä vuorokaudesta kahteen vuorokauteen, sosiaalihuoltolakiin lisättävä säännös omaishoitajan tapaturmaturvasta sekä maininta siitä, että omaishoidon tukena maksettavien hoitopalkkioitten indeksisidonnaisuudesta säädetään asetuksella. Näiltä osin hallituksen esitys on hyvä, ja toivotan menestystä tämän tärkeän asian jatkokäsittelylle.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on edistysaskel omaishoidon tuessa. On selvää, että paljon parantamisen varaa tähän vielä jää, mutta tämän pidempää askelta emme nyt kyenneet ottamaan. Ei ihan loikastakaan voi puhua, kyllä tämä jäi askeleeksi. Kuitenkin tämä on tärkeä askel eteenpäin. Tässä on useampia asioita korjattu.

Vapaapäivien ajalta järjestettävän sijaishoidon maksuttomuus on erittäin tärkeä tavoite. Osa kunnista, esimerkiksi kotikaupunkini Tampere, käyttää palveluseteleitä, ja se ainakin pienentää sitä rasitusta, ja osalle tämä riittää, osalle pienentää selvästi sitä rasitusta, mitä hoidon järjestäminen maksaa. On ihan selvää, että tämän tavoitteen eteenpäinvienti on tärkeää, että sijaishoito olisi maksutonta.

Vuosittaiset indeksikorotukset palkkioihin ovat olleet ongelma. Tämä parannus, joka nyt tapahtuu, kun laissa sanotaan, että indeksikorotukset voidaan määritellä asetuksella, on hyvä askel, mutta jo nyt on havaittu sellaista lain kiertämistä, että sopimuksista on tehty määräaikaisia ja sillä perusteella on sitten sanottu, ettei tarvitse tehdä indeksikorotuksia. Mielestäni tämä ei kyllä vastaa nykyistäkään lainsäädäntöä eikä varsinkaan uutta. Tätä pitäisi kyllä erittäin tarkkaan seurata ja estää se, että lakia näin voidaan tulkita.

Valiokunnan mietinnössä viitataan omaishoitoasetukseen, jossa sanotaan, että asiakasta koskeva hoito- ja palvelusuunnitelma tulee tehdä ja sen tulee sisältää hoitajan antaman hoidon lisäksi sen turvaamiseksi välttämättömät muut palvelut sekä niiden määrä ja sisältö.

Ensinnäkin on erittäin tärkeätä, että hoito- ja palvelusuunnitelmat todella tehdään. Niitä ei edellytetä vain asetuksessa, vaan myöskin uudessa sosiaalihuollon asiakkaan asemaa koskevassa laissa. Siellä se on sanottu suoraan laissa, että ne on laadittava, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta, mutta näissä tapauksissa on aina tarpeellista, että ne laaditaan. Silloin kun tämä tehdään, niin suunnitelmahan pitää tehdä sen mukaisesti, mikä se hoidon tarve on. Myöskin jos se jatkuu seuraavana vuonna, suunnitelma on tehtävä näin. Tämän pohjalle on rakennettava se, että näitä ei voi vuosittain muutella. Jos tämä lainsäädäntö ei nyt riitä kuntia ojentamaan tässä asiassa, sitten on jatkettava lainsäädäntötyötä tältä osin.

Täällä ovat monet puolustaneet kuntia. Itsekin ymmärrän kuntien taloudelliset vaikeudet, jotka monissa kunnissa ovat tosiasioita, mutta tunnen myöskin niiden kuntien tilanteen, joissa taloudelliset resurssit eivät ole kaikkein heikoimmat. Varsinkin, kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämähän on kunnille edullinen tapa järjestää vammaisten ja vanhusten hoitoa. Silloin kysymys ei ole siitä, ed. Rehula, etteikö kuntia saisi tässä velvoittaa toimimaan lain mukaan ja myöskin huolehtimaan siitä, että myöskin niistä asioista huolehditaan, joita ei ole lailla subjektiiviseksi oikeudeksi säädetty. Mielestäni kunnille voidaan varsin hyvin esittää myöskin kritiikkiä näiden asioiden hoitamisesta. Nythän valtionosuutta ollaan lisäämässä, ja sanon, että on merkillistä se, jos on kuntia, jotka saavat tähän valtionosuutta — vaikka se ei ole korvamerkittyä sillä tavalla, että sitä olisi pakko tähän käyttää — ja jotka heikentävät olemassa olevia omaishoitosopimuksia. Tällaistakin tietoa on olemassa.

Laitoimme mietintöön omaishoitajien sosiaaliturvassa erityisesti sairausajan toimeentuloturvan aukot, mutta sen jälkeen saimme onneksi vielä sellaista lisäselvitystä, että itse asiassa Kela on tulkinnut, että vaikka tämä ei ole palkkaa, tämä on katsottu ansioksi, jonka perusteella on oikeus sairauspäivärahaan. Voi sanoa, että onneksi joskus harkintaa käytetään näin: asiakkaiden, voi sanoa, tässä omaishoitajien, etujen mukaisesti. Valiokunnassa tuli esille erityisesti se, että meillä on tietysti paljon niitä henkilöitä, jotka eivät saa minkäänlaista omaishoitopalkkiota. Silloin heidän osaltaan ovat juuri edessä ne ongelmat, että sitten kun hoitaja sairastuu, hän ei saa mitään korvausta, sairauspäivärahaa.

Erityisenä ongelmana pidän vielä niitä tilanteita, joissa hoidettava joutuu välillä sairaalaan ja hyvin nopeasti katkaistaan omaishoidon tuki. Monessa kunnassa se on vain seitsemän päivää, miltä ajalta maksetaan, ja sitten se loppuu. Nyt onneksi myöskin on tulkittu niin, että nämä henkilöt, omaishoitajat, voivat saada työttömyyspäivärahan silloin, kun tällainen tilanne tulee, että he eivät jää aivan puille paljaille. Mutta tässä kokonaisuudessa on paljon tekemistä vielä, koska monta kertaa omainen osallistuu sairaalassakin tähän hoitoon, ja on todella kummallista, että omaishoidon tuki katkaistaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on lähtökohdiltaan hyvä esitys. Me, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, olemme tämän esityksen kannalla, vaikka parantamista vielä jää.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun nimeni mainittiin, vastaan ed. Stenius-Kaukoselle. Kyse valtio—kunta-suhteessa on näiltä osin siitä, kuinka kauan kamelin selkä kestää: Jos tämän, niin vielä tuon; jos kerran tuon, niin vielä tämän jne. jne. Jos missä niin sosiaali- ja terveystoimen ja sosiaali- ja terveyshuollon osalta pitäisi valtion ja kuntien pystyä neuvottelemaan, kuka vastaa, mistä vastaa ja millä eväillä vastaa.

Olen opposition kansanedustaja ja olen useamman kerran tämänkin syksyn aikana joutunut perustelemaan omassa 20 000:n asukkaan kotikunnassani, miksi meidän sosiaali- ja terveystoimen menomme kasvavat yli 10 prosenttia vuonna 2002. Olen vastannut, että siksi, koska eduskunta on näin päättänyt ja me yritämme velvoitteistamme selvitä, vaikka vastaavasti tulovirtaa ei ole näköpiirissä. Tiedän, että kotikuntani ei ole ainoa, joka on vastaavassa tilanteessa. Sitten tiedän kuntia, jotka esimerkiksi hammashuollon osalta ilmoittavat, että he eivät toteuta tätä uudistusta. Onko se oikein?

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ajatellaan asiaa myöskin näiden hoidettavien kannalta, tietysti yhdenvertaisuus on tärkeä, että ei riipu siitä, missä kunnassa satut asumaan, se mitä saat.

Keskustelussa valiokunnassa toin esille sen ajatuksen, jonka ed. Huotari on esittänyt, että omaishoidon tuki tulisikin Kelan hoidettavaksi. Mielestäni se on erittäin harkinnanarvoinen asia, mutta eipä tuntunut saavan keskustaltakaan minkäänlaista kannatusta valiokunnassa, vaan haluttiin erillinen omaishoidon tukea koskeva lainsäädäntö. Tämä on asia, jota kannattaa miettiä kokonaisuudessaan, koska ministeriöstäkin on todettu, että ei ole valmista ratkaisua vaan asioita pohditaan kaikilta eri kanteilta. Se on välttämätöntä, jotta saadaan nämä asiat kuntoon.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta on aivan liian ennenaikaista ottaa kantaa siihen, millä tavalla omaishoitajien lainsäädännöllinen tulevaisuus ratkaistaan. Kun ed. Stenius-Kaukonen mainitsi Kansaneläkelaitoksen, kyllä minä haluan kiinnittää tässä huomiota siihen, että omaishoito on erittäin kiinteä osa kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, sitä valikkoa ja niitä palveluja, joita siellä on muutoinkin tarjolla.

Ei ole mitenkään mahdollista mielestäni ajatella, että Kela maksaa korvaukset, mutta sitten kunnan pitäisi kuitenkin huolehtia tämän toiminnan sisällöllisestä valvonnasta. Omaishoidon sopimuksen sisällöllähän on aivan suora vaikutus siihen, mitä maksetaan palkkioina. Minusta on aika mielenkiintoista tässä vaiheessa ryhtyä keskustelemaan tämmöisistä järjestelmämuutoksista. Nyt ei ole sen aika, koska nämä kysymykset ovat todella vasta selvityksessä.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korvani ovat olleet tukittuina siinä vaiheessa, kun esitys siitä, että omaishoito siirrettäisiin Kelan korvausten piiriin, on valiokunnan kokouksessa esitetty. Toisekseen, tuskin olisin sitä kannattanut. Olen ed. Vehkaojan kanssa täsmälleen samaa mieltä, ja näkökulmani asiaan on se, että kyse on oleellisesta osasta, jatkossa yhä merkittävämmästä osasta, kuntien palvelujärjestelmää. Toisekseen jos omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelan maksettavaksi, jostainhan Kelakin sen rahan tarvitsisi. Jos sellainen rahamäärä on, sen voisi nyt sitten ihan tilaisuuden tullen vaikka lähettää 448 kunnalle, jotta ne hoitavat tämän homman.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli esimerkki, jota voitaisiin harkita. Ne näkökulmat, joita esimerkiksi valiokunnan puheenjohtaja toi esille, ovat totta kai myöskin erittäin harkinnanarvoisia, kun kokonaisuutta mietitään. Ei ollut tarkoitus esittää jotain valmista mallia, että meidän mielestämme tämä pitäisi näin hoitaa, vaan keskustelun pohjaksi.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Närståendevårdarnas situation har länge bekymrat svenska riksdagsgruppen och i synnerhet hela social- och hälsovårdsutskottet. Föräldrar som sköter sina handikappade barn och makar som sköter sina svårt sjuka äkta hälfter behöver större ekonomisk trygghet och avlastning för att orka. Den här reformen är ett steg i rätt riktning men är inte tillräcklig, det kan vi konstatera. En fortsättning måste följa, men med tanke på helhetsuppgörelsen i regeringen i avsikt att stöda social- och hälsovården med större statsbidrag finns det för tillfället inte större ekonomiskt spelrum för att genomföra en vidare reform.

Jag vill återkomma till det här med kommunernas situation. Det är ett faktum att kommunerna, precis som ordföranden förtjänstfullt har framhållit, har ett stort ansvar och måste inse att närståendevården är en serviceform som är mänsklig, den avlastar den övriga vårdkedjan och är på så vis också ekonomiskt lönsam för kommunen. Tyvärr är det så att vi har kommuner som klagar över mycket höga specialsjukvårdskostnader och höga institutionsvårdskostnader men inte satsar på hemvård och närståendevård.

Därför tycker jag att det är helt sakligt att vi i det här sammanhanget också pekar lite finger åt kommunerna, trots att vi vet att det finns sådana som har svårigheter med ekonomin. Frågan måste lösas i andra sammanhang, vi kan bara inte se på att problemet inte tas på fullt allvar i kommunerna och att prioriteringarna då inte heller alltid är de rätta.

Puhemies! On tosiaan sillä tavalla, että priorisointi monessa kunnassa ei ole oikealla tasolla. Valitetaan monta kertaa kallista laitoshoitoa eikä kehitetä oikealla tavalla omaishoitoa ja kotihoitoa, joka olisi inhimillistä hoitoa ja myöskin samalla edullista. Sen takia meidänkin kannattaa kiinnittää tähän huomiota, vaikka tiedämme, että moni kunta on taloudellisissa vaikeuksissa, mutta se on ratkaistava toisessa yhteydessä.

Jag vill ännu framhålla att uskottet nog problematiserade de luckor som finns och de svårigheter som berör närståendevårdarna. Framför allt har vi lyft fram den ersättande vårdens kvalitet. Den måste vara av sådan art att det känns ändamålsenligt att lämna sin sjuka anhöriga i andras händer för en tid. Är de sjuka i sämre skick när de kommer tillbaka så lider tryggheten otroligt mycket. Det är också ett problem att den ersättande vården för tillfället är avgiftsbelagd. Om man annars har svag ekonomi så är det här en förbättring som också borde komma så småningom.

Vi har naturligtvis också diskuterat ivrigt det här med en helt ny lagstiftning när det gäller närståendevården. Den måste komma, men vi ansåg nog att det definitivt inte fanns någon möjlighet att med den korta tid vi kunde disponera då vi behandlade propositionen gå in och analysera vilka alla element som måste ingå, vår sociallagstiftning är för komplicerad. Vi hoppas på att vi så småningom skall få ytterligare förslag från ministeriet.

Puhemies! Olen iloinen siitä, että nyt voidaan muistaa omaishoitajia selvillä parannuksilla. Kuitenkaan uudistus ei voi jäädä tähän. Seuraava askel voidaan toivottavasti ottaa jo vuoden päästä.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen äärettömän iloinen, että tämä lakimuutos on saatu aikaiseksi, että omaishoitajat saavat toisen vapaapäivän ja että sosiaalihuoltolakiin on lisätty säännös omaishoitajan tapaturmaturvasta. Lisäksi on lisätty asetuksenantovaltuussäännöstöön täsmennys, että omaishoidon tukena maksettavien hoitopalkkioiden indeksisidonnaisuudesta säädetään asetuksella. Nämä kaikki ovat hyviä ja tarpeellisia parannuksia, mutta aivan kuten useissa puheenvuoroissa on tullut toisaalta esille, ne ovat alku. Omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa asemaa tulisi selkeästi parantaa. Se, tapahtuuko se tämän lain puitteissa tai uuden erillisen lain puitteissa, kuka vastaa kustannuksista, on minusta toisen foorumin ja keskustelun paikka.

Haluaisin kuitenkin tässä nostaa esille tiettyjä omaishoitajuuteen liittyviä ongelmia. Omaishoitajuus on hyvin monikasvoinen. On nuoria ja lapsia hoidettavana, hyvin eriasteisia monenlaisia vammaisia, kehitysvammaisia, liikenteessä vammautuneita, hyvin monia eri vammaisuuden asteita, joita hoidetaan, joudutaan hoitamaan ja halutaan hoitaa kotona. Lisäksi on ikääntyvien ihmisten ryhmä, ikääntyvät vammaiset ja heidän ikääntyvät hoitajansa, joista tulee muodostumaan yhteiskunnalle ja kunnille merkittävä — on tietysti väärin sanoa ihmisiä ongelmaksi — mutta haaste. Ikääntyvät vammaiset ovat tottuneet siihen, että heidän omat vanhempansa hoitavat heitä, ja nyt jos joudutaan heidät molemmat laitostamaan ja kun meillä on vielä tällainen kummallinen laitostamistapa, että vanhukset laitostettaisiin toiseen laitokseen ja vammainen johonkin toiseen, niin se rikkoisi pitkän, elinikäisen ihmissuhteen. Se on yksi asia, johon tulisi kiinnittää huomiota.

Toinen merkittävä ryhmä omaishoitajia ja omaishoidettavia ovat dementoituvat ja dementoituneet henkilöt. Heitä on yleensä totuttu pitämään iäkkäinä, ja jopa ennusteiden mukaan todetaan, että väestöstämme ikääntymisen myötä yli 85-vuotiaista jopa puolet saattaisi sairastua dementiaan, tietysti taudin edetessä jopa vaikea-asteiseen dementiaan, joka vaatii laitoshoidon, mutta lievempi ja keskivaikea aste pystytään hoitamaan kotona. Yhä nuoremmat henkilöt dementoituvat. Useat dementikkojen omaishoitajista ovat sellaisia, että he eivät ole tämän lain puitteissa olleet oikeutettuja saamaan omaishoitotukea.

On totta, mitä täällä todettiin, että kunnilla ei ole resursseja. Meillä on paljon köyhiä kuntia. Itse tulen Itä-Suomesta, jossa joskus tuntuu, että kuntien ainut "voimavara" ovat ikääntyvät vanhukset sekä rakenteellisesta työttömyydestä johtuvat pitkäaikaistyöttömät. Kun on puhuttu kuntien velvoitteista, valtion velvoitteista ja omaishoitajien subjektiivisista oikeuksista, niin varmasti jossakin vaiheessa tulemme tilanteen eteen, että on säädettävä vanhuksille ja erityisesti omaishoitajille subjektiivisia oikeuksia, jotta asiat tulisivat hoidetuiksi.

Haluan nostaa vielä esille kolmannen sektorin. Kun puhutaan, että kuntien tulee tehdä hoitosuunnitelmat ja taata sitä ja tätä, niin kolmas sektori on meillä tuolla muualla Suomessa ehkä aktiivisemmin kuin täällä Pääkaupunkiseudulla se, joka tekee yhteistyötä omaisjärjestöjen, omaisten kanssa. Omaishoitajilla on oma järjestönsä, ja dementikoilla on omat Alzheimer-yhdistyksensä, jotka tekevät merkittävää työtä sekä Raha-automaattiyhdistyksen rahoilla että te-keskuksien kautta ja yhdistelmätuella järjestävät kotipalvelutoimintaa. Se on taloudellisesti edullista, ja kunnat ovat tulleet tähän vastaan esimerkiksi palveluseteleitten kautta, jolloinka saadaan sijaishoitaja kotiin. Kun puhutaan sellaisesta ihmisryhmästä kuin dementoituneet, niin heille usein sijaishoitopaikkaan vienti aiheuttaa merkittävää taantumaa taudinkuvan suhteen, ja omainen on muutaman päivän tai viikon lomansa jälkeen entistä kovemman haasteen edessä.

Siitä syystä tässä rinnalla tulisi selkeästi kehittää järjestelmää, että omaishoitajilla olisi oikeus saada sijaishoitaja kotiin. Meillä on paljon myöskin sellaisia vammaisia, joille sekä hoitajan että paikan muutos tulee aiheuttamaan hoidettavalle merkittävästi enemmän haittaa kuin se, että saataisiin sijaishoitaja kotiin. Tätä järjestelmää kolmannen sektorin kanssa kehitellään. Kunnat tekevät sitä hyvässä yhteistyössä, ja se jos mikä on taloudellista resurssien käyttöä.

Oikeastaan jos puhutaan, missä se seuraava puututtava asia omaishoitajien suhteen on, on heidän palkkionsa saattaminen lähdeveron piiriin. Nyt voi olla se tilanne, että jos työttömyyskorvausta saava henkilö hoitaa omaista, hän saattaa jopa menettää työttömyyskorvauksen omaishoidosta saamansa korvauksen vuoksi. Samoin, kun omaishoitotuki lasketaan palkan tai eläkkeen päälle, se saattaa vaikuttaa verotuksen kautta siten, että käteenjäävä osuus on merkittävän pieni, jolloin omaishoitotukea koskevan verouudistus olisi ehkä kaikkein tärkein ja kiireellisin asia, jonka kanssa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhonen puuttui sijaishoidon saamiseen kotiin. Siihenhän sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään nimenomaan kiinnittänyt huomiota, että on liian yksioikoinen ajatus, jos sijaishoidosta puhutaan vain laitoshoitona. Se on meille ihan selvä asia.

Mutta ed. Korhosella oli pieni epätarkkuus, jonka takia pyysin vastauspuheenvuoron. Ei niin voi ajatella, että omaishoitajalle pitäisi antaa oikeus saada sijaishoitaja kotiin. Oikeus saada hoitoa on tietenkin hoidettavalla.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin se varmasti onkin. Tämä saattoi olla pieni kielellinen lipsahdus, pyydän sitä anteeksi ed. Vehkaojalta. Mutta se, mitä todella tarkoitin on se, että kun hoidettavat ovat hyvin erityyppisiä, on todella henkilöryhmiä, niin kuin esimerkiksi dementoituneet, joille kotiin saatava sijaishoitaja on ehdoton edellytys. Sitä kautta tietysti, kun potilaan, hoidettavan, tila pysyy vakaana, myöskin omaishoitaja hyötyy siitä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni lakiesitys tuo omaishoitajien asemaan parannuksen, olkoon se askel tai harppaus, mutta joka tapauksessa merkittävän parannuksen. Yhden lomapäivän sijasta kaksi lomapäivää ja oikeus tapaturmavakuutukseen ovat keskeiset lakiehdotuksen parannusehdotukset.

Mielestäni on myös hyvä, että omaishoitaja ei menetä lomaoikeuttaan silloin, kun hoidettava opiskelee tai on osan vuorokautta jossakin muussa hoidossa, esimerkiksi päivähoidossa. Tiedämme, että eri puolilla Suomea kunnissa on esimerkiksi Alzheimer-potilaille päiväkeskuksia, ja päiväkeskuksessa vietetty aika ei heikennä omaishoitajan asemaa. On tärkeätä nyt, että tähän on tullut selkeä linjaus. Valiokunnan mietinnössä se tuotiin esille.

Kuten valiokunnan mietinnöstä voi lukea ja puheenjohtajan esittelystä kuulla, myös valiokunnassa nähdään, että tämä on nyt yksi vaihe ja tästä mennään eteenpäin. Korostan myös omasta puolestani, että keskeisin seuraava parannus tulee kohdistaa sijaishoidon järjestämiseen, sen maksuttomuuteen. Minusta se on sellainen asia, jota ei voi jatkossa jättää harkinnanvaraiseksi asiaksi. Kun täällä on hiukan, sanotaanko, erilaisia näkemyksiä esitetty siitä, onko vastuu lainsäädännössä kunnilla vai valtiolla, kyllä minä haluaisin nähdä, että omaishoitajan aseman turvaaminen ja omaishoito kaiken kaikkiaan on kuntien vastuulla, sen toteuttaminen. Näen, että omaishoito on osa sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuutta.

Vaikka en nyt välttämättä ed. Rehulalle haluaisikaan jo valmiiksi tässä vastauspuheenvuoron aihetta antaa, niin en malta olla mainitsematta hänen nimeään. Mainitsitte, että laskutikku on vanhentunut työväline, mutta minä puolestani sanon, että vaikka helmitaululla laskien selkeästi voidaan osoittaa, että omaishoito on kunnalle edullisempi silloin, kun on kysymys henkilöstä, niin kuin nyt laki edellyttää, joka muutoin olisi vuodeosastohoidon tarpeessa. Jos ajatellaan, että vuodeosastopaikka perusterveydenhoidossa on lähes 2 000 markkaa vuorokaudessa, niin voidaan ajatella, että jo muutaman päivän säästö vuodeosastohoidosta omaishoidon tuella on kunnalle taloudellisestikin selkeästi parempi vaihtoehto.

Toki on niin, että monissa kunnissa ei ole kuntien sisällä oivallettu tätä asiaa. Välttämättä ei aina ole kysymys kunnan taloudellisesta kestokyvystä. Voin sanoa, että Helsingissäkin, valitettavasti, oli muutama vuosi sitten tilanteita, että kesken vuoden tiukassa raamibudjetissa omaishoidon tukeen varatut määrärahat loppuivat. Näin ne ihmiset, jotka halusivat hakea tukea loppuvuodesta, joutuivat todella epäoikeudenmukaiseen asemaan. Tämä oivallettiin sitten Helsingissä ja korjattiin niin, että määrärahoja lisättiin. Tällä hetkellä voi sanoa, että olemme päätyneet siihen, että määrärahat eivät voi loppua kesken vuotta.

Esille on nostettu kyseenalaisena myös se, tulisiko omaishoidosta säätää oma laki. Minä toivoisin, että valiokunnan puheenjohtaja vielä selkiinnyttäisi omaa näkemystään, koska se minusta jäi epäselväksi esittelypuheenvuorossa. Eli näettekö tarpeellisena oman lain säätämisen omaishoidosta? Itse kokisin, että en ainakaan halua vastustaa sitä, vaan päinvastoin voisi olla hyvä, että muodostettaisiin yksi oma laki.

Sen sijaan minusta on aika huolestuttava se vaatimus, että omaishoidosta tulisi tulla subjektiivinen oikeus. Kun me tiedämme kuntien tämänhetkisen tilanteen ja talouspaineet, valitettavasti käy aina kyllä niin, että kun joku asia tulee subjektiiviseksi oikeudeksi, niin sitten joku muu yhtä tärkeä kehittämisen kohde ja palvelujen järjestäminen kärsii, koska resurssit ovat kuitenkin rajallisia. Kyllä siinä saattaa piillä se vaara, että jostakin muualta, toisesta avuntarpeesta, tähän subjektiiviseen oikeuteen kuitenkin jouduttaisiin ne resurssit etsimään.

Leea   Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys subjektiivisesta oikeudesta on varmasti sellainen, jota pitäisi vähän enemmän avata. Meillä on käytännössä päivähoidossa subjektiivinen oikeus ja tiedämme, mitenkä siinä on valtakunnassa eri kunnissa edetty ja minkälainen arvo tälle on annettu, miten me arvostamme lapsia ja miten on kehitetty päivähoidon eri muotoja.

Minä näkisin niin, että jos me täällä näemme vanhustenhuollon ja vanhusten arvon sillä tavalla, että koemme sen, että myöskin vanhukset edellyttävät riittävän hoidon ja hoivan ikääntyessään ja varsinkin silloin, kun on vammaisuutta ja sairautta, jolloin he todella palveluja tarvitsevat, niin silloin tulee määritellä kriteerit, jolloinka he ovat oikeutettuja tiettyjä palveluja saamaan. Silloin minä ymmärrän, että subjektiivinen oikeus merkitsee sitä, että on oikeus saada palveluja silloin, kun tarvitsee palveluja. Minä korostaisin enemmän (Puhemies koputtaa) sitä, että vanhukset arvokkaina ihmisinä edellyttävät (Puhemies koputtaa) myöskin saman aseman kuin lapset.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rakel Hiltunen voisi aloittaa lukemalla valiokunnan mietinnön ja siellä olevan vastalauseen 2. Riittää, kun lukee perusteluosan viimeisen lauseen, jossa todetaan perustelujen jälkeen, että katsomme tarpeelliseksi yhden lain aikaansaamisen omaishoidon tuesta ja siihen liittyvistä asioista.

Toisekseen mitä tulee oppiin yhteen- ja vähennyslaskusta, annan piirun verran periksi. Käytettäköön mitä laskuvälinettä tahansa minusta riittää kuntatalouden nykytilanteen osalta, kun on riittävä määrä luetun ymmärtämistä ja taitoa tehdä siitä oikean suuntaiset johtopäätökset ja, niin kuin talon termi kuuluu, ryhtyä riittäviin asian edellyttämiin toimenpiteisiin.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaan ensin suoraan kysymykseen, joka minulle osoitettiin sääntelykysymyksestä. Minä esittelypuheenvuorossani en halunnut tietoisestikaan omia mielipiteitäni tuoda esiin, vaan oikeastaan valiokunnan työtä esitellä. Se, että me emme mietinnössämme selkeätä kantaa lausuneet asiasta, johtuu etupäässä juuri siitä, että asia on selvittelyn alaisena. Kun hallituksen esitys ei nimenomaan tätä kysymystä muutenkaan kosketellut, me emme myöskään asiantuntijakuulemisessa nyt kauheasti tähän voineet keskittyä.

Arvoisa puhemies! Haluan kyllä lausua kannanottoni myös subjektiiviseen oikeuteen. Haluan viitata siihen, että omaishoito on sosiaaliasiakkaan asemaa koskevan lain alaista toimintaa, jossa on laadittava palvelusuunnitelmia etenkin pitkäaikaisille asiakkaille. Ei ole mitenkään mahdollista, että nämä henkilöt, jotka ovat suuren palvelun tarpeessa, voisivat pärjätä ilman palvelusuunnitelmaa. Sehän on instrumentti, (Puhemies koputtaa) joka on laadittava kaikkien osapuolien kesken, eikä sillä ole mitään tekemistä (Puhemies koputtaa) subjektiivisen oikeuden kanssa.

Vielä lopuksi, puhemies, kannattaa katsoa, mitä terveydenhuollon puolella lausutaan potilaan asemasta ja oikeuksista, ja nähdä, ettei sielläkään (Puhemies koputtaa) pystytä edes terveyden puolelta sanomaan tarkkaan, mitkä ovat terveyspalvelujen osalta subjektiivisia oikeuksia.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Termin subjektiivinen oikeus käyttäminen tässä yhteydessä on hiukan sekoittavaa tai hämmentävää, jos se rinnastetaan lasten subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tai sen kaltaiseen etuuteen. Tässä yhteydessä se ei nimittäin tarkoita sitä, että ilman osoitettavaa tarvetta pääsisi osalliseksi tästä palvelusta, vaan laissa ja esimerkiksi vastalauseessa, jossa ehdotamme lakisääteisen pohjan vahvistamista, luetellaan ne ehdot, joilla omaishoidon tuen piiriin pääsisi. Sen sijaan lasten päivähoito-oikeuden kohdallahan ei tällaista osoitettavaa tarvetta ole, vaan tietyn ikäiset lapset ovat kaikki oikeutettuja päivähoitoon. Eli tällaista subjektiivista oikeutta emme ole esittämässä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksestä n:o 153 käydään hyvää ensimmäistä käsittelyä. Tässä on ollut hyvin laaja ja osaava puheenvuorosarja. On mielenkiintoista, että varsin moni kansanedustaja käyttää puheenvuoron, eivät ainoastaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet.

Sijaishoitajan saanti kotiin on selvä asia. Se on tärkeä myös ihan hoidollisesti, niin kuin monissa puheenvuoroissa on tullut esille, ei ainoastaan Alzheimer- ja dementiapotilaiden vaan myös muiden kohdalla varmasti näin on.

Verotukselliset ongelmat ovat tiedossa. On todellakin mielenkiintoista, että niitä ei ole pystytty ratkaisemaan. Asiasta on myös tiedusteltu ministeriön kantaa, ja ratkaisua ei vain tunnu löytyvän.

Sitten sitä, mikä on kuntien asennoituminen tähän asiaan ja miksi kunnat eivät kylliksi budjetoi, on myös monilla kyselytunneilla mietitty myös ministerin kanssa. Voin todeta, että omaishoitoahan toteutetaan inhimillisen välittämisen ja rakkauden voimalla. Nimenomaan kunnat tietävät, että tästä on kyse. Näin ollen kuntien byrokratia tietää, että hoitoa jatketaan siitä riippumatta, maksetaanko omaishoidon tukea vai ei. Voin todeta myös sen, että monien monien kuntien terveyden- ja sairaanhoito romahtaisi, jos ihmiset eivät hoitaisi omaisiaan. Se rakentuu usein ja nimenomaan tämän toiminnan varaan.

Lopuksi, puhemies, esimerkiksi itselläni on potilas, joka on noin 30-vuotias, juveniiliä reumaa sairastava nainen. Hänen äitinsä on hoitanut tätä potilasta käytännössä koko tämän eliniän. Nyt vasta viime päivinä hän havahtuu kysymään, onko hänellä mahdollisuus tähän tukeen.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Alkuun totean, että oli todella hyvä, että tässä tuli esille subjektiivinen oikeus, sen käsitteen sisältö, ja varmasti siihen on vielä syytä palata myöhemminkin. Kun itsekin puheenvuorossani viittasin päivähoitoon, en suinkaan tarkoittanut, että kun tässä puhumme omaishoidosta ja vanhustenhoidosta, etsisimme samanlaista järjestelmää, vaan aivan kuten ed. Päivi Räsänen vastauspuheenvuorossaan totesi, on kysymys aivan erilaisesta käytännöstä, eli haetaan niitä kriteerejä, joiden perusteella on mahdollisuus saada nämä palvelut.

Omaishoitojärjestelmän kehittämisessä on tietysti edetty nyt pienin askelin eteenpäin, mutta olen pettynyt siihen, että kuitenkaan niitä epäkohtia, joita on selkeästi nostettu esille viime kuukausien ja vuosien aikana, voi jo sanoa vuosien aikana, ja joista tiedetään, miten ne voidaan korjata, ei ole korjattu. Ne epäkohdat olisi nyt tämän lainsäädännön yhteydessä ollut helppo korjata ja vastata niihin kysymyksiin, mitä todella monet omaishoitajat tänä päivänä ovat kysymässä ja odottamassa, että heille tulisi se arvostus, mitä puheissa varmasti olemme jokainen tuoneet esille. Tässä on toki vedottu siihen, että kunnilla on vastuu edelleenkin, ja vedottu, että kuntien tulee huolehtia pidemmällekin menevistä palveluista ja järjestelyistä kuin tälläkin lainsäädännöllä halutaan osoittaa. Mutta itse tarkastelen asiaa sillä tavalla, että nyt meillä on sellainen tilanne kuitenkin hyvin hyvin monessa kunnassa, että ellei lainsäätäjän taholta tule selkeämpää tai vahvempaa viestiä siitä, mikä on se poliittinen tahto, miten omaishoito tulisi järjestää, niin ei tule tapahtumaan selkeätä parannusta monissakaan kunnissa varsinkin nyt, kun tiedämme, että kunnilla on vaikeuksia selviytyä taloudellisista velvoitteistaan. Siinä mielessä edelleenkin toivon, että vielä voitaisiin tätä lakia nyt käsiteltäessä pysähtyä vastalauseen 1 mukaisiin esityksiin vähän pidemmälle.

Tiedämme, että väestön ikääntyminen ja julkisiin hoitojärjestelmiin kohdistuva lisääntyvä kysyntä on tosiasia. Sen tulemme kohtaamaan jo tänään, saati tulevina vuosina. Nimenomaan kotona tapahtuva hoito, omaishoidon merkitys julkisia palveluja korvaavana ja täydentävänä hoitomuotona, on erittäin merkittävä. Mielestäni emme saa kääntää selkäämme niille 300 000 omaishoitajalle, jotka nyt jo hoitavat kotona hyvinkin raskashoitoisia omaisiaan vaan enemmänkin tukea tarjota niitä palveluja, jotka helpottaisivat heidän päivittäistä hoitotehtäväänsä. Tämän omaishoidon merkitys mielestäni siis todella korostuu varmasti nyt, kun tiedämme, että on laitoshoidosta tarve siirtyä avohoitoon, ja tiedämme jo inhimillisen hoidon osalta, miten suuri merkitys on sillä, että voidaan kotona hoitaa silloin, kun omaiset näin haluavat.

Omaishoitoa koskeva sääntely ja sen järjestämisedellytykset on mielestäni saatava vastaamaan niitä odotuksia, mitä muun muassa Omaishoitajaliitto on esittänyt ja tuonut meille eduskunnalle tietoon. Omaishoito on inhimillinen tapa hoitaa vanhuksia, pitkäaikaissairaita ja vammaisia, eri-ikäisiä. Tätä tuskin kukaan tänä päivänä enää kiistää. Ennen kaikkea omaishoito on myös taloudellisesti edullisempaa. Siksi jo nämä omaishoitojärjestelmän puutteet pitäisi korjata ja hoitaa nimenomaan tämä lainsäädäntö sellaiseen muotoon, että se on todellinen vaihtoehto tänä päivänä silloin, kun näitä palveluja tarvitaan.

Monin tavoin on myös tuettava omaishoitajien jaksamista. Tiedämme, että omaishoitajat tekevät 24 tuntia vuorokaudessa työtä. Silloin tällä lakisääteisellä vapaapäivällä on aivan erilainen merkitys omaishoitajille kuin esimerkiksi laitoksessa olevalle hoitohenkilöstölle, joka tekee lyhyempää työpäivää. On huolehdittava siitä, että omaishoitajien on ylipäätään mahdollista käyttää mahdollisuuttaan vapaaseen, ja silloin on kysymys sijaishoidosta, onko meillä riittävästi kotipalveluja, mikä on kotipalvelujen maksullisuus. On jo monissa puheenvuoroissa tuotu esille se, mikä merkitys on sillä, että kotiin saadaan sellainen hoitaja, joka on turvallinen, ja laadukasta hoitoa kotiin niin, että sitten kun omaishoitaja vapaapäivältä jatkaa työtään, ei ole entistä vaikeampi tilanne mahdollisesti kotona odotettavissa, varsinkin dementiapotilaiden kohdalla, jolloin hoidon jatkuvuudella ja turvallisuudella on erittäin suuri merkitys.

Hyvin merkittäväksi on todella noussut sijaishoidon maksuttomuuskysymys, ja siihen tulisi saada ratkaisu, koska monet omaishoitajat eivät voi käyttää tätä järjestelmää taloudellisten syiden takia ja näin ollen he tekevät työtä äärirajoille saakka ja mahdollisesti sairastuvat sitten itse. Tiedämme näitä tilanteita, että kun hoidettava on poistunut ajasta, kuollut, omaishoitaja välittömästi joutuu itse sairaalaan tai hoidettavaksi. Tätähän meidän ei pitäisi edistää vaan ennen kaikkea huolehtia myöskin omaishoitajien, jos näin sanon, työterveyshuollosta eli omaishoitajien jaksamisesta. Silloin esimerkiksi oikeus kuntoutukseen on erittäin tärkeä myöskin omaishoitajilla.

Vielä totean tästä tuen harkinnanvaraisuudesta, että se aiheuttaa hyvin paljon eriarvoisuutta ja epävarmuutta tuen saamisessa. Kunnat eivät ole varanneet riittävästi määrärahoja omaishoidon tukeen, ja tästä syystä rahat loppuvat usein kesken vuoden. Omaishoidon tuen harkinnanvaraisuuden vuoksi omaishoidon kriteerit täyttäviä henkilöitä jää omaishoidon järjestelmän ulkopuolelle. Se ei ole suinkaan tarkoituksenmukaista eikä järkevää. Mutta kaiken kaikkiaan täytyy tästä järjestelmästä saada vaihtoehto selkeästi meidän avohoitoomme niin, että me voimme laitospaikkarakentamista estää, ja omaishoitajien tilanne pitää saada sellaiseksi, että omaishoitajien asema todella paranee.

Oli erittäin hyvä, että mietinnössä oli nostettu esille asioita, jotka on epäkohdiksi todettu. Mutta niitä ei ole korjattu pykäläkohtaisesti ja sitä jäin kaipaamaan.

Kannatan ed. Räsäsen ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalause 1.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näen, että siellä alkaa olla jo vähän mietintää siitä, voidaanko tätä keskustelua näin jatkaa. Mutta, arvoisa puhemies, minusta on erittäin tärkeää jatkaa tässä salissa keskustelua subjektiivisesta oikeudesta tai hoidon saannin kriteereistä.

Ihmettelen, että alan melkeinpä ammattilaiset toisensa jälkeen nyt haluavat nähdä omaishoidon jotenkin erillisenä kysymyksenä. Meidänhän täytyy puhua koko ajan ylipäätään hoidon saannin kriteereistä. Hyvät ystävät, en ainakaan suostu siihen, että vain omaishoidosta laaditaan hoitoonpääsyn kriteerit. Meillä ei ole sellaisia myöskään kotipalvelun osalta, ei myöskään laitospalvelun osalta, elikkä nämä ovat yksi kokonaisuus. Väitän päinvastoin, että tällä hetkellä omaishoidon osalta tämä sääntely on mennyt pitemmälle asiakkaan kannalta kuin kotipalvelun tai esimerkiksi laitoshoidon puolella. On ymmärrettävä, (Puhemies koputtaa) että ei pidä mennä paloittelemaan tätä asiaa osasiksi, koska nyt ne ovat yksi kokonaisuus. Yhden ainoan ihmisenkin hoidossa tarvitaan näitä kaikkia osasia.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Vehkaojan puheenvuoroa. En tiedä, ilmaisinko itseäni epäselvästi. Nimittäin tällä hetkellä laissahan on omaishoidon tuen antamisen ehdot. Ne löytyvät sieltä 27 a §:stä, jota emme suinkaan ole muuttamassa. Nämä samat ehdot sisältyvät myös vastalauseeseen. Ainoa muutos on se, että ehdotamme, että omaishoidon tukea annetaan, jos nämä ehdot täyttyvät.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen ymmärtänyt asian aivan siten, kuin ed. Räsänen totesi puheenvuorossaan, että nyt on vain kysymys siitä, saavatko nämä hoidettavat ne oikeudet, jotka on nimetty 27 §:ssä. Täällähän on nyt sanamuoto "voidaan antaa". Nyt on kysymys siitä, että mikäli kriteerit täyttyvät, omaishoitajat saisivat nämä palvelut ja tämä järjestely toteutettaisiin sen mukaisesti. Lähinnä tästä on kysymys.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Uskon, että tämä keskustelu varmasti tuolta osin jatkuu. Itse luulen, että minulla ei varsinaisesti mitään uutta sanottavaa tässä vaiheessa keskusteluun ole, mutta haluan joka tapauksessa käyttää puheenvuoron sen vuoksi, että asia on mielestäni äärimmäisen tärkeä.

Eduskunnassa on, niin kauan kuin itse olen jäsenenä ollut, vuosi vuodelta käyty lävitse omaishoitajien asemaa. On tietenkin miellyttävää todeta, että jälleen kerran päästään yksi pieni askel myönteiseen suuntaan eteenpäin. Tietenkin täytyy todeta, että välillä vauhti on hidas, jopa tuskastuttavan hidas. Tässä on vain oppinut sen, että jos yksi hyvä asia tapahtuu, siitä on syytä olla ihan mielissään. Yksi asia, mikä ainakin itseäni askarruttaa, on se, miksiköhän silloin aikanaan, kun lakia omaishoitajista säädettiin, se jätettiin niin kovin vajaaksi, että siinä on todellakin paljon porsaanreikiä, mitä nyt sitten urakalla vuosi vuodelta tukimme. Onneksi oikeaan suuntaan olemme menossa.

Arvoisa puhemies! Se, mistä täällä on paljon keskusteltu, on hätkähdyttänyt myös minua eli se, että tällä hetkelläkin yhtä ainoaa vapaapäivää käyttää noin puolet omaishoitajista ja ongelmia todella on sen suhteen. Nyt kun mennään tähän tärkeään uudistukseen, toiseen vapaapäivään, toki on tärkeä se linjanveto, minkä sosiaali- ja terveysvaliokuntakin on mietinnössään tuonut esiin, eli linjaus siitä, että on päästävä ennen pitkää maksuttomaan sijaishoitoon. Se on varmasti se seuraava askel, mitä lähdetään tavoittelemaan. Tältä osin tuen hyvin mielelläni valiokunnankin esille ottamaa kantaa.

Puhemies! Tähän loppuun haluan todeta vielä sen, että kyllä minusta se, että me teemme täällä lain, jossa säädetään esimerkiksi yksi uusi vapaapäivä lisää ja muuta, on jo poliittinen sanoma ja poliittinen viesti kunnillekin. Se on mielestäni ihan riittävä poliittinen viesti. Tähän sitten osa valtionosuuttakin kunnille taas tulee. Minusta se on kunnissa poliittisen harkinnan paikka, jos annetaan täysin vääränlaista kuvaa, että kun täällä annetaan vapaapäivä, siitä sitten kiemurrellaan jollakin tavalla ulos, esimerkiksi niin että heikennetään jo olemassa olevan hoidon määrää tai laatua jne. Tämmöistä ei pitäisi tapahtua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me täällä eduskunnassa olemme aika taitavia, jos saadaan riita aikaiseksi semmoisessa asiassa, mikä on hyväkin asia, ihan kuin jos entisellä työmaalla olisi ennen ollut kaverilla kympin palkka ja saa seuraavassa neuvottelussa kaksikymppiä ja joku sanoo, että on se hirveän huono korotus. Tässä kuitenkin nousee 100 prosentilla vapaapäivien määrä, josta nyt keskustellaan. Se on sitten eri asia, mitä puutteita omaishoidossa on. Niitä on todella paljon ja vaativat korjauksia, mutta eteenpäinmenoahan tämä joka tapauksessa on. Kun katsoo vielä 90-luvun alkua, ei ollut yhtään vapaapäivää.

Sen takia tässä nyt se viesti, kuten ed. Viitanenkin totesi, on myönteinen viesti siitä, jotta valtiovalta, nykyinen hallitus ja edellinen hallitus kanssa, ovat katsoneet omaishoidon tärkeäksi muodoksi, koska tiedetään, mihin ollaan menossa: Yhä enemmän tarvitaan muutakin kuin laitoshoitoa. Minusta omaishoitoa pitää kehittää siihen suuntaan, että tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto kanssa laitoshoidolle. Porukka ikääntyy Suomessa, ja tarvitaan yhä enemmän hoivaa ja tukea. Kun tiedetään, mikä on laitoshoidon hinta verrattuna omaishoitoon, niin vaikka tähän lisätäänkin monia asioita vielä, siitä huolimatta se on huomattavasti edullisempaa.

Puutteet, joita täällä on kuvattu, ovat sinällään todellisia, koska yhä edelleen kunnissa on hyvin kirjava käytäntö, millä tavalla jokin normitus määritetään, ketkä saavat omaishoidon tukea. En tiedä, mitä arvoisat edustajatoverit lienevät kinanneetkaan normituksista, mutta minusta se on yksi tärkeä asia kuitenkin. Kun katsoo omaa lähiympäristöä, joka on paras akvaario, mistä voi katsella, niin ympäryskunnissa ja omassa kunnassa, kun vertaa niitä, kaikissa kunnissa on erilainen käytäntö siinä, minkä tasoinen hoidettava pääsee tuen piiriin tai hoitaja saa hoidettavasta omaishoidon tuen. On myös hyvin erilainen korvausten taso, joka lähtee kunnan päättäjien arvopohjasta, miten tärkeäksi tämä asia koetaan.

Aikaisemmin illalla edustajasisar Vehviläinen suuttui pahasti ja lähti pois salista, kun sanoin, että joissakin kepulaisissa kunnissa ei välttämättä hirveän hyvin tätä asiaa ole hoidettu ja ei se sillä hoidu, vaikka valtio lykkäisi miten paljon rahaa. Välttämättä se ei kohdennu juuri omaishoidon tukeen tai johonkin muuhun asiaan.

Sen takia minä yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta joissakin asioissa meidän pitäisi semmoista tietyn asteista korvamerkkausta harrastaa. Jos lisätään varoja ja halutaan jonkin sektorin asioita kohentaa, se ei välttämättä sokealla rahan lykkäyksellä korjaudu, vaan pitää olla myös valvontaa, että raha ohjautuu niihin tarpeisiin, mihin se on tarkoitettukin. Se voi yhtä hyvin mennä jonkin hallin rakentamiseen. En tiedä, meneekö vielä nykyaikana, mutta vielä joku vuosi sitten Kiteellä keskusteltiin ainakin kovasti, miten paljon laitetaan rahoja peltojen kalkitukseen, ja samalla keskusteltiin päivähoidosta, riittääkö päivähoitoon rahaa. Tämä on aika karkea esimerkki mutta ihan tosi.

Sen lisäksi — itsekin olen tehnyt lukuisia aloitteita vuosien varrella — tässä näköjään on yksi toimenpidealoite, joka koskee sitä, voidaanko periä sosiaalipalvelumaksua siinä tilanteessa, kun vaikka tytär hoitaa äitiään eikä äiti saa mitään muuta sosiaalipalvelua kunnasta, ei mitään muuta kuin tyttären antaman omaishoidon. Minusta tämä on täysin pöljä homma, että ensin tyttärelle maksetaan 1 200 markkaa esimerkiksi ja äidiltä peritään sosiaalipalvelumaksua 400 markkaa. Kun tyttäreltä otetaan omaishoidon tuesta vero ja äiti maksaa nettona 400 markkaa, niin usein hyöty jää kovin vähäiseksi, se niin sanottu palkka, jos sitä voi palkaksi sanoa. Sen takia minusta tämä jossakin yhteydessä pitäisi korjata.

Kyselytunnilla joskus ministeri Soininvaarahan ensin totesi, että tämä ei ole mahdollista, mutta jälkeenpäin korjasi, että näköjään onkin. Taisin kysyä toisenkin kerran, ja hän totesi, jotta yllättävän monessa kunnassa tämä on myös käytössä, joka kuvastaa, että kaikissa kunnissa se ei ole käytössä. Sen tyyppinen ajattelu pitäisi saada läpi, jotta jos omaishoitaja hoitaa omaistaan eikä tässä saa muuta kunnan sosiaalipalvelua, niin mitään sosiaalipalvelumaksua ei voitaisi periä. Mutta niissä tapauksissa, joissa hoidettava saa jonkin hoitokokonaisuuden, mihin kuuluu monta muuta asiaa, niin sitten menköön asetusten ja taksojen mukaan.

Yksi pohtimisen arvoinen asia tähän vielä liittyy, joka pitäisi ottaa huomioon: Kun omaishoitotuet ovat aika matalia ja kyse on yhteiskunnallisesta arvokkaasta työstä, jonka vastakohtana on laitoshoito, minusta pitäisi miettiä, onko tämä sen verran yleishyödyllistä työtä, että se voisi olla jopa verovapaata, ottaen huomioon sen korvauksen tason, minkä tuossa sanoin, se voitaisiin maksaa verovapaana. Se kannustaisi myös siihen suuntaan, jotta ihmiset haluaisivat hoitaa läheisiään, joka hoidettavan osalta, omaisen osalta, on kaikkein paras hoitomuoto, se on läheisin hoitomuoto. Vaikka raha ei tee onnelliseksi, se jonkin verran jelppaisi. Moni joutuu arvioimaan, voiko jäädä kotiin hoitamaan omaistaan pienellä korvauksella vai joutuuko lähtemään hakemaan leipäänsä muualta, koska useimmiten sillä korvauksella ei elä tänä päivänä.

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron, kun huomasin, että keskustelu syrjähtää itse asiasta kovasti sivuun. Minusta ed. Rakel Hiltunen hahmotti omaishoidon aseman kunnan hoitojärjestelmässä hyvin havainnollisella tavalla. Siis kunnan tehtävänä on hoitaa vanhukset, vammaiset ja sairaat ja omaishoito on yksi tapa toteuttaa sitä hoitoa. Poliittisen tahdon, aina ed. Esa Lahtelan peräänkuuluttamia maksutasoja myöten, poliittisen tahdon, mitä ed. Leea Hiltunen täällä tarkoitti, pitää syntyä siellä kunnassa. Tämä on kunnalle taloudellisesti edullinen hoitomuoto ja hoidettavalle läheinen hoitomuoto. Kunnat eivät vaan sitä edullisuutta ole vielä huomanneet. Tämän voisi kiteyttää niin, että vastuu hoidon järjestämisestä on kunnan ja reunaehdot pyykitetään täällä. Niitä ollaan nyt pyykittämässä hoitajien kannalta hyvään suuntaan.

Haluaisin vielä korjata sen virheen, jonka ed. Vehviläinen täällä lausui ed. Esa Lahtelan provosoimana, aiheestakin provosoituneena. Joensuun kaupungissa maksuluokkia eivät ole määritelleet sosialidemokraattiset virkamiehet vaan lautakunta, ja jos en väärin muista, yksimielisesti säästääkseen rahaa ja voidakseen maksaa enemmän niille, joilla on työläämpi hoidettava.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä eduskunnassa on selkeä enemmistö edustajista myös mukana kunnallisessa päätöksenteossa, ja ihmetyttää kovin tämä kuntien jatkuva syyllistäminen. Itse koen niin, että kun kotikunnassani yli 50 prosenttia kunnan menoista muodostavat perusturvan kulut, siinä on todella miettimistä, mitä sillä rahalla tehdään. Tämä omaishoidon tuki on yksi erittäin käyttökelpoinen malli. Yhteiskunnan velvollisuus on hoitaa viime kädessä vanhukset, vammaiset ja sairaat. Silloin kun omaiset saadaan mukaan tähän, voidaan kotona hoitaa, se on tietysti yhteiskunnallisesti hyvin suuri ja merkittävä panos.

Tässä on nyt kaksi korjausta: Yksi vapaapäivä lisää, on ihan hyvä ja perusteltu, ja välttämättä tämäkään ei riitä. Toinen on tapaturmavakuutuksen piiriin tuleminen, koska monta kertaa on hyvinkin tapaturma-alttiita tilanteita, ja näin ollen on tietenkin syytä hoitaa hoitajan turvaa. Korvaustasossa, jota kotihoidon tuesta maksetaan, on tietenkin selkeästi korjaamisen varaa, ja prioriteettejä pitää miettiä, mutta ei kaikkea pidä ylhäältä ohjeistaa, vaan järkevällä päätöksenteolla täytyy olla mahdollisuus.

Marja-Leena   Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana on monta kertaa tullut esille, miten kuntien poliittinen tahto toteutuu esimerkiksi tässä asiassa. Minun täytyy sanoa, kun aika kauan olen yhden suuren kaupungin luottamustehtävissä ollut ja seurannut keskustelua, että aina kun keskustellaan kotihoidosta, lasten tai vanhusten, samanlainen keskustelu käydään siellä siitä, millainen poliittinen tahto toteutuu eli millä tavalla suhtaudutaan kodissa tapahtuvaan hoitoon. Linja siellä kunnissa on sama kuin näköjään täällä eduskunnassakin.

Ed. Tiusanen totesi omassa puheenvuorossaan, että mikäli omaishoitajat häviävät, terveydenhuoltojärjestelmä romahtaa, ja se on kyllä ihan totta. Minä en tiedä, onko missään vaiheessa mietitty, visioitu edes, ajateltu, kuviteltu, mitä se voisi olla, jos omaishoitajat tästä maasta yhtäkkiä olisivat pois. Sen takia minusta omaishoitajien työssäjaksamiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Käsiteltävänä oleva asia tuo siihen ihan hyvää apua, mutta olisin halunnut ja toivonut, että tässä olisi kiinnitetty enemmän huomiota myös siihen, että omaishoitajat olisivat myös selkeästi kuntoutuksen piirissä.

Toinen asia, joka valiokunnan mietinnössä tulee esille, mutta jota ei selkeästi ole tuotu esille, on työnohjaus, se että meillä tulisi löytää mahdollisimman paljon niitä keinoja, joilla kotona tehtävää hoitoa ja omaishoitajia tuetaan, että he jaksaisivat siinä tehtävässä.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Puhemies! Äskeinen vähän lämmennyt keskustelu hoidon saannin kriteereistä oli sellainen, että haluan sitä vielä selventää ja jatkaa.

Kun kd-puolelta esitetään nyt sitä, että lakia muutettaisiin niin, että ilmaisun "voidaan antaa" sijasta kirjoitettaisiin "antaa", otin tähän jyrkästi kantaa sen takia, että kannattaisi katsoa sosiaalihuoltolain sanontaa eräin muinkin kohdin. Siellä kyllä esimerkiksi kotipalvelun kohdalla lukee, että "annetaan" ja siellä lukee eräissä muissakin kohdissa, että sitä ja tätä palvelua "annetaan". Me kaikki tiedämme, että siitä ei ole kuitenkaan ollut mitään apua siinä mielessä, että se olisi luonut subjektiivista oikeutta näille ihmisille, vaan me olemme äskettäin hyväksyneet sosiaaliasiakkaan asemaa koskevan lain, joka kertoo meille ihan tyhjentävästi sen seikan, että koko sosiaalipalvelusysteemi on, ikävä kyllä, määrärahoihin sidottua toimintaa kunnissa noin pääsääntöisesti.

Sen takia haluan tähdentää, että mitään mahdollisuutta ei voi olla, että omaishoito tässä suhteessa irrotettaisiin muusta palvelujärjestelmästä, kun vielä tiedetään, että yhä useammassa tapauksessa omaishoidon piirissä olevat henkilöt ja varsinkin tulevaisuudessa tarvitsevat myös muita sosiaali- ja terveyspalveluja kunnissa. Minusta on nyt tärkein mahdollinen asia, että me katsomme kotikunnissamme sen perään, että palvelusuunnitelmat saadaan aikaisiksi. Kun ne on rakennettu rehdisti, kaikkien osapuolien kesken yhteisesti, siinä tulee laatua hoidettavalle. Sitä kautta tulee myöskin oikeusturvaa ja todellakin parempaa hoitoa tulevaisuudessa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Aivan tuohon viimeiseen kohtaan, mitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja totesi palvelusuunnitelmista: Olen samaa mieltä. Olen ymmärtänyt, että 1. laissa myöskin oli sisällä jo tällainen velvoite kunnille, että todella omaishoitojärjestelmään liitetään aina palvelusuunnitelma. Itsekin korostan sen merkitystä, mutta nytkin tämän tyyppisiä velvoitteita on niin terveydenhuollossa kuin myöskin tämän sosiaalihuoltolain kohdalla ja palveluissa on puutteita tästä huolimatta. On varmaan syytä pohtia, onko sitä korjattavissa jollain muulla tavalla, tämmöisellä ohjauksella.

Myöskin toinen asia, mitä ajattelin: Onko nyt loppujen lopuksi kysymys kuitenkin rahasta, rahan ohjauksesta? Me tiedämme, että siellä on noin 300 000 omaishoidossa olevaa henkilöä, mutta vain noin 20 000 virallisesti kunnan myöntämän omaishoidon tuen piirissä. Nyt kun valtionosuuden kautta ohjataan kuntiin rahaa, niin minun huoleni on se, että edelleenkään kaikki ne, jotka ikään kuin kipeästi tässä ja nyt tarvitsisivat tätä palvelua ja omaishoidon tukea, eivät pääse tämän piiriin.

Siihen mielestäni pitää nyt hakea vastausta. Mikä se on? Onko se kokonaislainsäädännön uudelleen käsittelyyn ottaminen? Onko se erillislaki, vai mikä se on? Onko se korvamerkitty raha? Minusta siinä on nyt puutteita sillä tavalla, että tiedän jo eräistä kunnista, että vaikka nyt valtionosuutta lisää kohdennetaan, eivät edes ne, jotka ovat jo jonossa siellä omaishoidon tuen piiriin, tule siitä saamaan. On hyvin epävarmaa, miten vapaapäivän järjestely toteutetaan, onko mahdollisuutta esimerkiksi kotipalveluun, joka olisi harkittava maksuttomana näille omaishoitajille. (Puhemies koputtaa) Siinä mielessä palvelutarvetta on.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En voi olla käyttämättä puheenvuoroa, koska olen omalta osaltani ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä mukana laatimassa mietintöä. Olenkin sitä mieltä, että hallituksen esitys on hyvä, että vapaapäiviä tulee yksi lisää ja tapaturmavakuutus saadaan aikaiseksi. Se on ihan keskeisiä asioita. Mutta jokainen, joka on hoitanut omaista, sairasta tai vanhusta, tietää, että kaksi lomapäivää kuukaudessa on äärettömän vähän. Kun otetaan huomioon, että tämä uudistus maksaa kunnille noin 130 miljoonaa markkaa, valtionosuus siitä on vain noin 33 miljoonaa markkaa arvioitten mukaan.

On aika järkyttävää huomata, että joidenkin tietojen mukaan Suomessa on yli kymmenen kuntaa, jotka eivät maksa omaishoidosta minkäänlaista palkkaa. Kuitenkin valtiolle säästyy laitoskustannuksista noin 1,3 miljardia markkaa vuodessa.

Verottaja ainakin on ottanut kantaa siihen, että omaishoitajien verotus on liian rankkaa. Olen kuullut siitä aika sydäntäraastavia kertomuksia. Joissakin kunnissa omaishoidon tuen vastaanottaminen tulee kotitaloudelle kalliimmaksi kuin se, että ei saa tukea laisinkaan. Minusta tähän pitää puuttua ja maksujärjestelmä pitäisi saada yhdenmukaiseksi tulevaisuudessa. Mielestäni yhteiskunta säästää niin paljon, että tämä tulo voisi olla kotitalouksille verotonta tuloa. Ajatellaan vaikka iäkästä puolisoa kotona hoitavaa henkilöä: Hän ei pidä vapaapäiviä sen takia, että säästää muutaman satasen; tiedämme, kuinka paljon eläkeläiset keskimäärin tienaavat Suomessa.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin vielä puheenvuoron ed. Kemppaisen puheenvuoron jälkeen. Minusta hän otti hyvällä tavalla esille omaishoitajan jaksamiskysymyksen, kuten monet muut edustajat aikaisemminkin. Onhan totta, että omaishoitaja on sidottu ympäri vuorokauden omaan tehtäväänsä ja kotiin. Monta kertaa elämänpiiri kapeutuu vuosien mittaan hyvin voimakkaasti. Kaksi lomapäivää on hyvin hyvin pieni tuki. Omaishoitaja tarvitsee paitsi oikeutta kuntoutukseen, itsensä hoitamiseen, mielestäni myös tukihenkilön kunnan sosiaali- ja terveydenhuollossa, josta hän voisi aina saada edes jonkinlaista orientaatiota ja työnohjausta.

Inhimillisen elämän kaikkia tilanteita ei voi lailla säätää, se on ihan selvää, mutta toivon, että kun omaishoitajan asemaa jatkotyöstetään lainsäädännöllä, siellä kuitenkin nostetaan nämä inhimilliset kysymykset, jaksamiskysymykset, yhdeksi tärkeäksi tarkastelun kohteeksi.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuntuu kyllä todella vaatimattomalta hallituksen eteneminen omaishoitokysymyksessä tänä päivänä täällä eduskunnassa, jossa miljardeja liikutellaan yhtäkkiä, voi sanoa, noin vain. Omaishoidon kohdalla tuntuu, että miljoonan markan liikuttelu on aivan kohtuuttoman vaikeaa.

Ihmettelen sitä, että kun valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto viime vuonna lausui hyvin voimakkaasti — mielestäni hyvin voimakkaasti saimme siellä mietintöön lausuman — omaishoidon kehittämisestä, niin ei se kyllä tässä näy oikein millään lailla. Myönnän, että yksi vapaapäivä lisää kuukaudessa on parempi kuin ei mitään, mutta missä on tässä se tulevaisuuteen tähtäävä kehitys? Kyllä tässä olisi pitänyt nyt myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan tai hallituksen esityksen lähteä voimakkaampaan kehitykseen.

Puheenvuoroissa on tullut esille se, ketkä ovat heikoimmilla omaishoitajina. Kyllä ne ovat vanhukset, jotka hoitavat toista vanhusta kotona, jotka ovat pienellä eläkkeellä ja jotka omaishoidon tuen saatuaan huomaavat, että käteen ei jää juuri mitään, kun yhteensovitus tehdään pienen eläkkeen kanssa; nämä verotuskysymykset ovat aivan rempallaan. Olisin odottanut, että tähän suurimpaan ongelmaan olisi otettu kantaa. Meillä dementoituneiden vanhusten osuus kasvaa, Alzheimer yhtenä syynä dementiaan, ja selvästi osoitetaan väestötasolla, että se kasvaa. Meillä on yhä enemmän kotihoidossa dementoituvia vanhuksia, joita todella hoitaa puoliso. Tämä olisi pitänyt ottaa vakavasti. Siellä on niin suuri uupumus, että siellä on hetken kuluttua kaksi laitoshoidossa olevaa. Tiedän ihan omasta lähipiiristäni, tuttavapiiristäni, useammankin vanhuksen, joka hoitaa dementoitunutta puolisoaan kotona. Mitään ei jää vaivan palkaksi: 24 tuntia vuorokaudessa. Tämä yhteensovitus on niin heikko, kun eläkkeellä on. Nämä olisivat kipeästi vaatineet korjaamista.

Sen takia keskustan edustajat sosiaalivaliokunnassa ovat tehneet vastalauseen ja lausumaehdotuksen, ja se mielestäni on vähin, mitä tässä voidaan nyt edellyttää: "Eduskunta edellyttää, että omaishoidon asemaa lainsäädännössä kokonaisvaltaisesti kehitetään säätämällä siitä erillisessä laissa omaishoidon edellytyksiä kokonaisuudessaan parantaen."

Ihmettelen, että valiokunnan enemmistö ei ole voinut yhtyä tähän. Mitä vaarallista tässä nyt on, että omaishoitoa kehitettäisiin tällä lailla kokonaisuudessaan?

Tässä on hyvin paljon kehittämisosioita. Nehän ovat tulleet tänä iltana esille: tukipalvelut, tuen taso, alueellinen eriarvoisuus, erilaisten tukipalvelujen maksaminen. Kunnat eivät, hyvät edustajat, kyllä tässä taloustilanteessa, jossa niin moni kunta tekee negatiivista tulosta tänäkin vuonna, kykene tätä asiaa kyllä hoitamaan. Ed. Nurmi äsken hyvin toi esille, mikä on kuntien osuus, mikä on valtion osuus: Kunnat eivät vain kerta kaikkiaan pysty omaishoitoa parantamaan. Itsekin tulen sellaisesta kunnasta, jossa olisin toivonut, että omaishoitoon olisi voitu ottaa terävämpi kanta, mutta kun juuri teemme kunnassa budjettia ja -10 miljoonaa on tällä hetkellä budjetti, niin mistä ihmeestä siinä repii omaishoitoon rahan, kun lakisääteisiä tehtäviä on niin paljon?

Pitkä nousukausi on Suomella takana. Kuten sanottu, miljardeja löytyy sitten, kun tarvitaan. Tämä olisi ollut sellainen hanke, missä säästetään rahaa. Tässähän ei menetetä rahaa, vaan säästetään. Me kaikki tiedämme, että dementoituvat vanhukset ovat hetken kuluttua kaikki laitoksessa. Kaikki omaishoitoon sijoitettu on kyllä tässä kotiin päin.

Olen ilahtunut, että valiokunnan puheenjohtaja on täällä salissa. Todella sanon ihan sydämestäni nämä sanat valiokuntaan terveisiksi, että olen pettynyt siihen, ettette tässä pystyneet enempää etenemään. Kaikki olisi, niin kuin täällä on monen edustajan suusta tullut, ollut kyllä säästöä. Meillä on hetken kuluttua todella katastrofitilanne kodeissa. Toivon, että voitte laajasti äänestää keskustan tekemän vastalauseen lausumaehdotuksen puolesta, niin saamme tähän esitykseen jotakin ryhtiä myös täällä salissa.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Käytän nyt vielä — jaa, näkyy keskustelu vielä jatkuvan muiltakin osin — ed. Hyssälän puheenvuoron johdosta puheenvuoron.

Nimittäin ensimmäinen seikka, mikä säätelee tietysti sitä tuloa, minkä hoitaja saa, on se, mitä kunta haluaa hänelle hoitopalkkiona maksaa. Me tiedämme molemmat, että kunnilla olisi tässä itsellään parantamisen varaa.

Mitä verotukseen tulee, se ei kauhean keskeisesti ole meidän valiokuntamme asia, sitä voisivat vähän muutkin hoitaa. Mielelläni näkisin myöskin, että voitaisiin edetä sillä suunnalla.

Sijaishoidon maksuttomuuden otin itse aloitteellisesti esille. Esittelypuheenvuorossani totesin, että se laki ei ollut hallituksen esityksessä lainkaan auki. Mutta sen sijaan olemme saaneet tänä syksynä hallitukselta kaksikin esitystä, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon maksulakia avataan. Mielestämme se on se oikea yhteys, jossa tähänkin kysymykseen palataan, eli siihen tullaan palaamaan varmaan näin pikaisella aikataululla.

Haluan kuitenkin vielä sanoa, että niiden henkilöryhmien osalta, joista ed. Hyssälä puheenvuorossaan puhui, oikeastaan välttämättä raha ei ratkaise tilannetta. Uupumukseen auttavat vapaapäivät, nimenomaan ne auttavat. Siinä suhteessa hallituksen esitys tulee juuri siihen saumaan, josta ed. Hyssälä oli itse eniten huolissaan. Esitys nyt toteutuessaan auttaa nimenomaan uupuneita omaishoitajia.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on nyt tehnyt tämän esityksen tässä vaiheessa. Toivon, että jatkossa pystytään kehittämään omaishoitoa parempaan suuntaan ja varoja siihen löytyy. Tästä käytiin keskustelu valiokunnassa ja päädyttiin nyt keskittymään lähinnä siihen seikkaan, mikä oli käsillä hallituksen esityksessä.

On aivan totta, niin kuin ed. Hyssälä sanoi, että kunnat ovat taloudellisesti tosi kovilla. Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa, jossa työskentelen, kuulee kyllä hyvin realistisia kuvauksia, mikä on kuntien tilanne tällä hetkellä. Esimerkiksi meillä vauraassa Hämeessä, jossa on vaalipiirissäni 28 kuntaa, on 21 kuntaa hakenut harkinnanvaraista avustusta. Kyllä se puhuu karua kieltä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kaikki ovat hakeneet varmuuden vuoksi!)

Omaishoitaja-asiasta haluan sen verran sanoa, että myös kotona hoidettavat, olivat he vammaisia, onnettomuudessa olleita nuoria ihmisiä tai vanhempia ihmisiä, haluavat olla kotona ja tulla hoidetuiksi kotona. Henkilöillä, jotka hoitavat heitä kotona, on sellaiset arvot, että molemmat osapuolet haluavat, että eletään ja ollaan kotona. Minusta tämä on arvokasta ja tärkeää. Tätä asiaa pitää kunnioittaa. Ei se auta, että saadaan ilmaisia laitospäivähoitoja. Kotona hoitoa pitää ehdottomasti tukea. Itselläni on tuttavapiirissä eräs mies, joka on hoitanut kaksi iäkästä vanhusta, äitinsä ja tätinsä, ansiokkaasti kotona. Mielestäni se on kyllä mahtava suoritus. Sille kannattaa hattua nostaa ja sitä kannattaa tukea.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä totesi, jotta tässähän säästetään. Minusta sitä logiikkaa kannattaa miettiä pitempään. Kun ed. Hyssälä totesi, jotta kunnissa on kovin heikosti, ja kun tässä säästetään nimenomaan, silloin kunnan kannattaa säästää tässä elikkä tähän kannattaa kunnan siinäkin heikossa taloudellisessa tilanteessa satsata, koska siinä vaiheessahan tapahtuu sillä tavalla, että kunnille tulee säästöjä. Miksei tehdä säästöjä kunnissa? Satsataan, jolloin tiedetään, että se jatkossa tarkoittaa sitä, että vältetään kalliille laitospaikalle tulo. Sen takia kunnan heikko taloudellinen tilanne ei ole siinä oleellinen juttu, vaan poliittinen tahto kunnassa, mitä tehdään ja nähdäänkö, mitä omaishoito kaiken kaikkiaan on.

Toinen juttu: Tulin juuri saliin, kun ed. Hyssälä totesi, että tässä ei ole oikeastaan mitään, tässä jutussa. Tässä on 100 prosentin lisäys vapaapäiviin, mikä tarkoittaa kahta vapaapäivää. Odotetaanko, että hallitus tekee uuden 100 prosentin lisäyksen? Se tarkoittaa, että sitten on neljä vapaapäivää. Sitten äkkiä niitä onkin jo kahdeksan. Pitää nähdä mittasuhde kuitenkin. Nyt on puolet lisää. Nyt on saatu hyvin pää auki tässä. Kyllä minä jään odottamaan, että hyviä esityksiä tulee.

Minä katsoin vastalauseen ponsiosaa, ei siinä mitään vaaraa ole. Mutta kun tämä menee eteenpäin, kyllä minä odotan sillä tavalla, mitä tänä iltana on puhuttu, että tulee kokonaisvaltainen omaishoitoa koskeva laki ja siinä ovat kaikki elementit olemassa. Odotetaan sitä, mutta ei se tuolla ponnella vielä tule.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtelalle toteaisin, että jos se olisikin noin yksinkertaista, että se kunnissa menisi läpi, ei tarvittaisi tätä lakia lainkaan. Ei tarvittaisi Lastensuojelun tasausrahastoa. Kunnat olisivat sen hoitaneet. Ei tarvittaisi kotihoidon tukea. Kunnat olisivat hoitaneet sen kuntalisillä. Se logiikka ei ole vain näin yksinkertainen, ed. Lahtela. Käytännössä teidän luulisi tietävän, jos olette kunnalliselämässä mukana. Me tarvitsemme valtion panostusta. Sitä varten maksetaan veroja. Me tarvitsemme valtionosuutta tähän, ja me tarvitsemme kuntiin tueksi lainsäädäntöä, joka antaa sinne selkeät sävelet, miten näissä asioissa toimitaan.

Ed. Vehkaoja, vaikka ei ole pykälä auki, se ei estä valiokuntaa toimimasta. (Ed. Vehkaoja: Laki ei ole auki!) Se ei estä valiokuntaa ottamasta voimakkaampaa kantaa. Se ei estä valiokuntaa kehittämästä tiettyjä alueita.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että me olemme keskustelleet kuitenkin, vaikka vähän kiivastakin keskustelua on ollut.

Mutta olen ymmärtänyt, että viesti täällä kuitenkin on se, että kotona tapahtuvaa hoitotyötä arvostetaan ja ennen kaikkea omaishoitotyötä arvostetaan. On tärkeää, että nyt tulee selkeä viesti, että se on arvokasta työtä ja me annamme arvoa näille, jotka haluavat kotona hoitaa omaisiaan. Sitä pitää tukea ja arvostaa. Me tiedämme erilaisia tilanteita, mitä perheissä ja kotona on. Ne ovat hyvin moninaisia ja hyvinkin vaikeita.

Tietysti on toivottavaa, että vaikka tässä nyt ei niin pitkälle varmasti päästy, ehkä ei päästä lopullisenkaan äänestyksen jälkeen, kuin kaikki olisimme tahtoneet, niin kuitenkin kunnille lähtisi se viesti, että siellä on myös se oma satsaus tehtävä tähän työhön ja osoitettava rahaa enemmän ja niitä palveluja järjestettävä.

Tietysti, kolmanneksi, odotan sitä, että keskustelu jatkuu ja että niitä parannusehdotuksia, mitä muun muassa valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan toi, tulee eri valiokunnille hallituksen esityksenä. Varmasti esimerkiksi omaishoitotuen palkkion verotuksettomuus on erittäin tärkeä. Uskoisin, että se monelle omaishoitajalle olisi myönteinen viesti. Toivon todella, että muita maksujärjestelmän korjauksia tulee hallituksen esityksenä myöhemmin.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä ei ole nyt paikalla, mutta kysymyshän ei ollut siitä, että pykälä ei ollut auki. Kysymys oli siitä, ettei lakikaan ollut tässä yhteydessä auki. Kyllähän meidän tiedossamme on ollut se, että eduskuntaan oli tulossa ja nyt on tullut erikseen, jopa kahtena erillisenä kappaleena, hallituksen esityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon maksulain osalta.

Minusta tämä olisi nyt se yhteys, ja lupaan tässä yhteydessä tehdä voitavani, että valiokunnassa keskustellaan myöskin omaishoidon tuen sijaishoidon maksuttomuuskysymyksestä tässä yhteydessä, vaikka se ei asiallisesti sisällykään hallituksen esittämiin asioihin, substansseihin, joita siinä on, mutta se on erinomaisen paljon asian kokonaisuuteen liittyvä, koska sosiaali- ja terveydenhuollon maksulaki on jäänyt pahasti jälkeen useilta osin ja kaipaa erittäin pikaista kokonaisremonttia. Minusta siihen yhteyteen sopii lähettää myöskin ne terveiset, joita haluamme omaishoidon sijaishoidon maksuttomuudesta, ja mahdollisesti pyrimme vielä aikatauluttamaankin sitä, jos siitä riittävää yksituumaisuutta löytyy.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Oli todella mukava kuulla valiokunnan puheenjohtajan Vehkaojan suusta äskeinen puheenvuoro, että tähän asiaan tullaan kiinnittämään huomiota. Hän edellisessä puheenvuorossaan mainitsi nimenomaan sen, että vapaapäivä on erittäin tärkeä. Olen ihan samaa mieltä, mutta se, että voi jäädä vapaapäivälle turvallisin mielin, on vielä tärkeämpää.