Tarja Cronberg /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjois-Euroopassa toimii tällä hetkellä useita, meidän monen mielestä liiankin useita, parlamentaarisia yhteistyökuvioita: Barentsin neuvosto, Itämeren parlamentaarikkokonferenssi, Arktinen neuvosto, Pohjoismaiden neuvosto, Baltian yhteistyökokous sekä pohjoinen ulottuvuus. Työ on tärkeätä mutta usein päällekkäistä. Terveyttä edistetään esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden, Barentsin alueen ja Pohjoismaiden neuvoston puitteissa. Parlamentaarikoille työ on aikaa vievää, ja esimerkiksi osallistuminen ei aina ole toivotun kaltaista. Pari viikkoa sitten oli Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Tukholmassa vain muutama edustaja.

Tästä syystä Pohjois-Euroopan yhteistyö vaatii uudelleenarviointia. Monitahoisuus ja päällekkäisyys eivät sinänsä ole ongelma, jos tuloksia saavutetaan. Kritiikkiä kuuluu kuitenkin, ei vain käytävillä vaan myös julkisesti. Ruotsissa on tehty eduskunta-aloite Pohjoismaiden neuvoston lakkauttamisesta. Tanskalaiset eivät ole innostuneita rahoittamaan yhteispohjoismaisia ympäristöhankkeita. Myös resurssien jaosta on keskusteltu. Muun muassa Bergenissä pidetyn Itämeren parlamentaarikkojen kokouksen yhteydessä esitettiin resurssien siirtämistä Pohjoismaiden neuvostolta Itämeren yhteistyölle. Asiasta nousi myös keskustelu täällä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Te puhemiehet olette ottaneet yhteistyön tulevaisuuden esille, ja tällä hetkellä asiaa miettii niin kutsuttu tulevaisuusryhmä. Norjan Stortingetin puhemies Jørgen Kosmo on esittänyt, että perustettaisiin Pohjois-Euroopan parlamentaarinen kumppanuus. (Hälinää)

Tällä Pohjois-Euroopan kumppanuudella olisi kokonaisvastuu Pohjois-Euroopan parlamentaarisesta yhteistyöstä. Se toimisi myös aloitteentekijänä niin hallituksiin kuin EU-komissioonkin päin. Kosmo on myös maininnut, vaikka ehdotusta muuten ei ole konkretisoitu, että pohjoismaisten parlamentaarikkojen osallistuminen voitaisiin koordinoida Pohjoismaiden neuvoston kautta.

Tämä on tilanne. Nyt käytävä yleiskeskustelu on tärkeää. Se on eduskunnan mahdollisuus nyt vaikuttaa jo aikaisessa vaiheessa tulevaisuuden pohjoiseurooppalaiseen yhteistyöhön. Mielestäni ei kyseeseen tule vain päällekkäisyyksien poistaminen tai rahoituksen uudelleenjärjestely. Pohjois-Euroopan yhteistyötilanne on Baltian maiden EU- ja Nato-jäsenyyden kautta muuttunut niin dramaattisesti, että perusteellisempi uudelleenarviointi on tarpeen.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: Mikä on Suomen kansallinen etu suhteessa Pohjois-Euroopan yhteistyöhön? Nostan tässä keskustelussa tavoitteeksi kolme eri asiaa.

Ensimmäinen, Suomen intressi siis, on vakaus Venäjällä. Emme tietenkään voi suoraan vaikuttaa Venäjän tulevaisuuteen emmekä sen vakauteen, mutta on lähdettävä Pohjois-Euroopassa yhteistyömalleista, jotka edistävät vakautta myös Luoteis-Venäjällä. Kaikki Pohjois-Euroopan parlamentaariset yhteistyökuviot tänä päivänä integroivat eri tavoin Venäjää siinä enemmän tai vähemmän onnistuen. EU:n Venäjä-kumppanuus on tällä hetkellä erittäin suurissa vaikeuksissa, niin kuin kaikki tiedämme, ja tätä taustaa vasten on myös Pohjois-Euroopan Venäjä-yhteistyö arvioitava uudelleen. Jos Venäjästä ei tule eurooppalaista demokratiaa, mitkä ovat meidän edellytyksemme edesauttaa oikeusvaltion vahvistumista? Miten pääsemme taloudellisella yhteistyöllä integroimaan Venäjää eurooppalaiseen ajatteluun ja tukemaan kansalaisyhteiskunnan vahvistumista Luoteis-Venäjällä?

Toinen tärkeä etumme on sidoksien säilyminen Pohjoismaihin ja pohjoismaiseen kulttuuriin. Suomalaiset kokevat olevansa pohjoismaisia, ja meillä on Pohjoismaiden identiteetti, jonka haluamme säilyttää. Pohjoismaiden neuvoston työ on ollut ainutlaatuista edelläkävijyyttä tässä suhteessa. Itse olen siirtynyt ilman byrokratiaa tai ongelmia töihin Ruotsiin ja Tanskaan, samoin avioliittoon niin ruotsalaisen kuin tanskalaisenkin miehen kanssa. Pohjoismaiset yhteydet ovat siis Suomelle tärkeämpiä kuin muille maille ja arvo sinänsä. Tässä korostuu viiden Pohjoismaan yhteistyö, mutta tarvitaanko siihen parlamentaarikkoja?

Kolmas kansallinen etumme on ympäristön turvallisuus ja ilmaston muutos. Lähiympäristömme atomivoimalat, Itämeren öljykuljetukset, mannerjäätikön sulaminen ja sen vaikutukset Golfvirtaan ovat kaikki asioita, joista meidän tulisi keskustella yhteistyössä Pohjois-Euroopan kumppaneidemme kanssa ja tätä kautta kehittää yhteisiä näkemyksiä, joita voimme esittää myös muilla foorumeilla. Kansallisten etujen rinnalla on otettava huomioon se, että EU kehittyy ja muuttuu. 25 maan yhteisö on erilainen kuin 15 maan yhteisö.

Pohjois-Euroopalla tulee olemaan tarve ajaa asioitaan yhdessä alueellisesti voimakkaana ja tehokkaana edunvalvojana; esimerkiksi meille tässä on Välimeren yhteistyö, johon osallistuvat Välimeren EU-jäsenmaat, Pohjois-Afrikan maita ja myös edustajia Pohjois-Euroopasta. Norjalaisen ehdotuksen mukainen Pohjois-Euroopan parlamentaarinen kumppanuus on mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Pohjois-Euroopan parlamentaarikkoneuvoston, jos sitä näin halutaan kutsua, tulisikin toimia rinnakkain Välimeren alueen yhteistyön kanssa. Tällöin ei riitä, että on parlamentaarikkoja vain Pohjois-Euroopasta, vaan tarvitaan myös edustajia etelästä. Näin Etelä-Euroopan edustajat ovat tietoisia siitä, mistä Pohjois-Euroopassa keskustellaan ja mitkä asiat ovat meille tärkeitä.

Nyt kysymys: Jos tällainen parlamentaarikkojen yhteistyö Pohjois-Euroopassa perustetaan, voidaanko silloin lopettaa Barentsin, Itämeren ja Pohjoismaiden välinen parlamentaarinen yhteistyö? Mielestäni voidaan. Uskon, että käytännön yhteistyötä projektien välillä esimerkiksi viranomaissäännösten harmonisoinnissa tai rajaesteiden poistamisessa voidaan luontevasti jatkaa ministeri- ja viranomaistasolla. Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö voisi toimia ainakin alkuvaiheessa yhteistyön ytimenä laajennettuna uusien maiden edustuksella. Tällöin myös sihteeristön edustajat saisivat haastavampia tehtäviä kuin vain ylläpitää yhteistyötä, johon harva osallistuu.

Pohjois-Euroopan parlamentaarikkoneuvosto, jossa olisivat edustettuina kaikki Pohjoismaat, Puola, Saksa, Baltian maat sekä Venäjä, muodostaisi samalla vihdoinkin ensimmäisen pohjoisen ulottuvuuden instituution. Mikäli emme tee mitään, pohjoinen ulottuvuus on kohta ainoastaan historioitsijoiden mielenkiinnon kohteena. Tämä olisikin ensimmäinen instituutio, johon myös Venäjä ja Baltian maat osallistuisivat tasavertaisina kumppaneina.

Tämän lisäksi yhdistämällä yhteistyöresurssit pohjoinen ulottuvuus saisi myös rahoituksen. Tavoitteiden saavuttaminen olisi nykyistä tehokkaampaa esimerkiksi myös terveydenhoidossa. Pohjoisella ulottuvuudella olisi näin uudessa muodossaan sekä rahoitus että instituutio. Meidänhän ei tarvitse tanskalaisille, norjalaisille ja ruotsalaisille kertoa, että kyseessä on pohjoinen ulottuvuus. Voimme hyvin tukea Norjan näkemystä. Tulevan neuvoston alaisuudessa maat voisivat organisoida yhteistyötä uudelleen asia- ja ajankohtaispohjalta käyttäen hyväksi nykyisiä yhteistyökuvioita ministeri- ja virkamiestasolla.

Tällä tavalla, hyvät kollegat, pystyisimme antamaan poliittisella tasolla uutta energiaa pohjoiselle ulottuvuudelle ja luomaan Euroopan unionin suhteen uuden, laajemman ja vahvemman, pohjoiseurooppalaisen yhteistyökuvion. Tällaista ei mikään olemassa olevista organisaatioista pysty tänään aikaansaamaan yksinään.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Euroopan yhteistyössä tarvitaan uutta dynamiikkaa ja uudenlaisia visioita.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä keskustelualoite on kyllä hyvin ajankohtaisesta ja tärkeästä asiasta. Pohjoisen Euroopan yhteistyörakenteet on syytä ottaa aika ajoin uuteen tarkasteluun ja voi ehkä jopa lähteä siitä, että ne ovat tietynlaisessa valinkauhassa juuri tällä hetkellä.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen tapahtuneet muutokset näkyvät myös pohjoisessa Euroopassa. Joku voisi olla sitä mieltä, että ne jopa näkyvät erityisesti pohjoisessa Euroopassa, ja nimenomaan myönteisimmät seuraukset. Ne ovat koskettaneet monella tavalla politiikantekoa, hallintoa, elinkeinoelämää ja myös kansalaisjärjestöjen toimintaa ja kansalaisia ja heidän liikkumis- ja toimintamahdollisuuksiaan. Alueen dramaattiseen kehitykseen viime vuosikymmenen alusta tähän päivään kuuluu myöskin näiden erilaisten yhteistyörakenteiden mittava kirjo.

Tämä aloite, keskustelu, on hallituksenkin kannalta hyvin ajankohtainen — toki korostan tässä aloitteessakin todettua havaintoa, että yhteistyö syntyy tarpeesta, mutta tarpeitakin voidaan tyydyttää usealla eri tavalla, varmasti aina pyrkien tarkoituksenmukaisimpaan ja tehokkaimpaan tapaan. Sinänsähän rakenteiden luominen yhtä lailla kuin niiden purkaminenkaan ei ole mikään itsetarkoitus. Aina, kun uusia kehitellään, on myös syytä katsoa, miten olemassa olevat toimivat, olisiko niiden avulla hoidettavissa myös uusille kaavailtuja tehtäviä tai voidaanko tehtäviä yhdistää. Mutta olemassa olevan kyseenalaistaminen on kyllä aika ajoin tarpeen ja auttaa pysymään ajan tasalla.

Kaikilla pohjoisen Euroopan yhteistyörakenteilla on moninaisia ulottuvuuksia. Ne kaikki tietysti perustuvat hallitusten välisiin sopimukseen, ne ovat hallitusten välisiä luonteeltaan. Siinä suhteessa ne ovat mielestäni edelleenkin säilyttäneet merkityksensä, koska maailmassa, jossa erilaiset säännölliset ministerikokoukset ovat räjähdyksenomaisesti lisääntyneet, näin voi sanoa, on ollut yllättävää ja ilahduttavaa, että näihin pohjoisen Euroopan ministerikokouksiin on kuitenkin riittänyt niin paljon kiinnostusta, että ne on melkein aina lähestulkoon täydellä ministerimiehityksellä voitu pitää. Samaahan ei voi sanoa suinkaan kaikista unioninkaan piirissä pidettävistä ministerikokouksista.

Toinen ulottuvuus on tietenkin parlamentaarinen ulottuvuus, ja niin pitääkin olla: silloin kun on hallitusten välinen, niin pitää aina olla myöskin parlamentaarinen ulottuvuus. Tämän parlamentaarisen ulottuvuuden järjestelyjä ja tarkoituksenmukaisuutta on tietysti ensi sijassa parlamentaarikkojen asia arvioida, mutta olemme myös halukkaita käymään tästäkin asiasta parlamenttien kanssa dialogia. Hallitusten välisessä yhteistyössä on koko ajan käyty keskustelua eri rakenteiden työnjaosta ja erityisalueista. Arviot ja yhteistyö, nykytermein evaluointi ja verkottuminen, networking, ovat tässä työssä kautta linjan käytössä.

Perinteisin eli pohjoismainen yhteistyö on arvioinut rooliaan uudelleen, ja lähialueille suuntautunut yhteistyö on selvästi eri tavoin vahvistunut. Nyt voi sanoa, että on jo käynnissä toisen polven yhteistyövaihe, kun Baltiaan suuntautunut yhteistyö on tekemässä tilaa Luoteis-Venäjälle kohdistuviin hankkeisiin. Itämeren maiden neuvostossa on tehty johtopäätöksiä EU:n laajentumisesta. Sitä keskustelua ryhdyttiin käymään jo Ruotsin ja Suomen EU-jäseneksi liittymisen yhteydessä ja tuolloin oltiin muutenkin ajan hermolla ja ehdittiin todeta Norjankin EU-neuvottelujen myönteiset lopputulokset vähän ennenaikaisesti.

Nyt ensi kesän ulkoministerikokoukseen valmistellaan uutta lähtöä yhteistyölle eli neuvoston perusasiakirjojen uudistusta. Tässä toimintojen suuntaamisessa on otettava ennen kaikkea huomioon EU:n ja Venäjän suhteiden järjestely. Erityiskysymyksiä on riittämiin käsiteltäväksi myös alueellisesti, esimerkiksi merenkulun turvallisuus, ympäristön tila ja järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yhteistoiminta. Tässä yhteydessä on todella myös tarkasteltava, mitenkä nämä olemassa olevat yhteistyörakenteet voitaisiin selkeämmin ja paremmin kytkeä myös pohjoisen ulottuvuuden toteutukseen ja ohjelmiin, siten että EU:n komissio olisi myös aktiivisemmin näissä mukana.

Mutta näiden erilaisten neuvostojen oikeutusta ja roolia arvioitaessa ei pidä katsoa vain hallituksia ja parlamentaarikkoja. Sanoisin, että hallituksille nämä eivät ole enää ensisijaisen tärkeitä, vaan olen kokenut, että tärkein merkitys Itämeren maiden neuvostolla tai Arktisella neuvostolla, Euro-Barents-neuvostolla on ollut nimenomaan näiden alueiden erilaisille aluehallintoviranomaisille, kansalaisjärjestöille ja Arktisen neuvoston osalta erityisesti alkuperäiskansoille, koska nämä hallitustenvälisillä sopimuksilla perustetut yhteistyöjärjestöt ovat niitä, joissa käytännössä niiden puitteissa olevat alueet, jotka tekevät yhteistyötä, toivovat ja tarvitsevat siihen myös hallitusten tukea. Näissä kokouksissa erilaisilla toimijoilla, alueilla, kansalaisjärjestöillä, alkuperäiskansoilla, on harvinainen, liian harvinainen, suora yhteys myöskin ministeritasolla hallitusten edustajiin ja päättäjiin. Tällä ulottuvuudella, jota ei ehkä näin poliittisella ylätasolla aina kauheasti ajatella tai arvosteta, on mielestäni se yksi tärkeimpiä merkityksiä käytännön työlle, joka näillä neuvostoilla on ja joka pitää niiden toimintoja uudelleen arvioitaessakin ottaa asianmukaisesti huomioon.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin olin tämän keskustelualoitteen allekirjoittaja ja toteaisin todella ministeri Tuomiojan puheenvuoron johdosta, että voin täysin allekirjoittaa sen, että näiden hallitusten ja parlamentaarisen yhteistyön rinnalla keskeinen tekijä tulevaisuudessa turvallisuuden, vakauden, hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta on se, että paitsi alueelliset toimijat saadaan mukaan ennen kaikkea myöskin kansalaisjärjestöt saadaan mukaan. Itse valmistin raportin Itämeren alueen kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksista ja lakisäädöksistä Itämeren alueella, ja valitettavasti täytyy todeta, että on vielä monia puutteita ... (Ongelmia äänentoistossa) — Saanko, puhemies, lisäaikaa, jos ei kuulu. — Valitettavasti tässä raportissa jouduin toteamaan sen, että on paljon puutteita Itämeren alueella eräissä maissa, mitä tulee kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksiin. Tässä suhteessa muun muassa me Pohjoismaat voimme olla hyvänä esimerkkinä myöskin näiden osalta.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan näistä eri rakenteista, niin näen itse tärkeänä, että nimenomaan asiakysymykset ovat ne, joista lähdetään liikkeelle. Pohjoismaissa ministerineuvostot ovat uudistaneet niin Baltian maiden kanssa tehtävän yhteistyön suuntaviivat kuin myöskin Luoteis-Venäjän kanssa tapahtuvan yhteistyön suuntaviivat. Siellä on hyvin konkreettisia asioita listattu. Siis ei ole kysymys pelkästään struktuureista, vaan on juuri näitä asioita muun muassa, joihin ministeri täällä viittasi: muun muassa Venäjän kanssa demokratiakehitys, it-yhteistyö, raja-alueyhteistyö, tutkimus ja innovaatio, sosiaaliset ja terveydelliset olot, ympäristö ja kestävä kehitys. Nyt vain on ongelmana se, että näyttää siltä, että esimerkiksi Euroopan unionin uusi naapuruusinstrumentti sulkee esimerkiksi pois raja-alueyhteistyön, mikäli rahoituskehyssäädöksiä ei pystytä muuttamaan tulevaisuudessa. Tämä tuli tänään suuressa valiokunnassa muun muassa esille.

Arvoisa puhemies! Itämeri-yhteistyön osalta myöskin itse mielelläni näkisin, että se kehittyisi samaan suuntaan, mitä on Välimeri-yhteistyö. Tästähän on muun muassa Itämeren parlamentaarinen konferenssi tehnyt jo aloitteen, että siitä myöskin tulisi pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarinen tukijärjestelmä, ja tätä asiaa pohditaan nyt. Pohjoismaiden neuvoston sisällä istuu työryhmä, joka pohtii tulevaisuushaasteita, samoin myöskin Itämeren parlamentaarikot pohtivat näitä haasteita. Euroopan parlamentti pitäisi saada erittäin vahvasti mukaan silloin, kun on kysymys esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden ohjelmasta ja sen täytäntöönpanosta.

Tässä, arvoisa puhemies, toteaisin myös sen, että nyt esimerkiksi kansanedustajilla on hyvä mahdollisuus harjoittaa alueellista yhteistyötä luoteisvenäläisten parlamentaarikkojen kanssa. Se tarjoutuu jo heti huomenna, koska me saamme tänne vieraaksemme delegaation, jonka kanssa on tarkoitus käydä keskustelua nimenomaan näistä konkreettisista asioista, jotka ovat joko Itämeren tai Barentsin alueella meitä yhdistäviä asioita.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn tämän aloitteentekijän perusajatukseen siitä, että me tarvitsemme pohjoisessa Euroopassa tällä hetkellä uutta otetta, uudentyyppistä parlamentaarista yhteistyötä. Meidän tehtävämme on miettiä myöskin uusiksi niitä rakenteita, joita meillä tällä hetkellä on. Siinä suhteessa en yhdy täysin Norjan puhemies Kosmon ajatukseen siitä, että me loisimme uuden parlamentaarisen yhteistyörakenteen. Tehtävänä on nimenomaan uudistaa entisiä, ja minulla on tähän ehdotus. Mutta ennen kuin sanon sen ehdotuksen, niin lyhyesti tarkastelen tätä tilannetta, missä me olemme.

Kylmän sodan jakolinjojen purkauduttua tänne pohjoiseen on syntynyt useita erityyppisiä hallitustenvälisiä ja parlamentaarisia yhteistyöelimiä. Pohjoismaiden neuvosto ei kyennyt uusiutumaan siinä määrin kuin olisi ollut tarve, ja Baltian maat eivät muun muassa tulleet Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöhön mukaan vaan perustivat oman Baltian maiden ministerineuvoston ja siihen sitten parlamentaarisen ulokkeensa. Itämeren alueen maat yhdessä järjestäytyivät ja perustivat Itämeren valtioiden neuvoston ja siihen myöskin parlamentaarikkokonferenssin. Meillä on Barentsin alueella erillinen euroarktinen yhteistyöjärjestelmä ja vielä kaiken lisäksi Arktinen neuvosto ja siinäkin parla-mentaarinen siiveke.

Sen sijaan Euroopan unionin osallistuminen pohjoiseen on yhä odottamassa parlamentaarista puoltansa. Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma, joka oli nimenomaan Suomen aloitteesta ensimmäinen keskeinen merkittävä avaus unionipolitiikassa, ei ole saanut tätä parlamentaarista katetta samalla tavalla kuin Välimeren alueella on toimittu. Sinne on perustettu tänä vuonna Euro-Välimeren alueen parlamentaarinen yleiskokous. Minun nähdäkseni meidän ei pidä edetä samaa tietä, että perustaisimme tänne erillisen parlamentaarisen yleiskokouksen pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan liittyen, vaan meidän tehtävämme on muuttaa Itämeren valtioiden neuvosto ja sen parlamentaarinen konferenssi siksi elimeksi, jossa vastaisuudessa koko pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaa käsitellään parlamentaarisella tasolla. Itämeren valtioiden neuvostossa on jo Euroopan unioni mukana, jolloin se automaattisesti sisältää unionin rakenteita, ja sen lisäksi Euroopan parlamentti voi osallistua ja tulee osallistumaan Itämeren valtioiden neuvoston työhön tai parlamentaarisen yleiskokouksen työhön tätä kautta. Venäjä on tietenkin tässä avainasemassa. Venäjä on aktiivisesti mukana.

Mistä resurssit, arvoisa puhemies? Tämä on tietysti iso kysymys. Uutta elintä ei kannata perustaa, käytettäköön vanhaa; myöskin resursseja tarvitaan. Tämä Itämeren valtioiden neuvosto, ennen kaikkea sen parlamentaarinen konferenssi, on valitettavasti resursseiltaan alimitoitettu, ja minun nähdäkseni meidän tulisi arvioida täysin uudelleen Pohjoismaiden neuvoston asema. Pohjoismaiden neuvosto syö kohtuuttoman määrän siitä voimavarasta, joka meillä on parlamentaariseen yhteistyöhön täällä pohjoisilla alueilla. Minusta olisi tarkoituksenmukaista käyttää sekä niitä taloudellisia resursseja että sitä virkamiesosaamisresurssia, joka meillä on käytettävissä, nimenomaan niin, että voimistaisimme Itämeri-neuvoston parlamentaarista uloketta ja sitä kautta loisimme yhteisen foorumin näihin asioihin, niihin ongelmiin vastataksemme, mihin ed. Cronbergin aloite viittaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! EU:n piirissä Välimeren alueen painoarvo on selvästi kasvussa, mitä heijastelee myös se, että sinne on luotu erityinen parlamentaarinen elin, jossa ovat edustajat sekä EU-parlamentista että Välimeren kahta puolta olevista maista. Kyllä tämmöinen tarvitaan myös tänne pohjoiseen, ja odotan, että tässä Suomen eduskunnan johto ottaa aloitteen. Onhan tässä kokemustakin siitä, miten tämä EU:n pohjoinen ulottuvuus lanseerattiin. Me tarvitsemme tänne selvästi semmoista voimakkaampaa elintä, jossa ovat mukana EU-parlamentti, Itämeren maat, Pohjoismaat ja Venäjä. Tässä on nyt haaste päällä ja mahdollisuus on samalla avautunut ottaen mallia tästä Välimeri-hankkeesta.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Kysymys kuuluu, tarvitaanko parlamentaarista yhteistyötä pohjoisen Euroopan alueella, ja vastaus lyhyesti on, että tarvitaan. Ylipäätänsä asioiden ajamista ei ole enää toimiminen pelkästään kansallisvaltioiden piirissä, vaan tarvitaan kansainvälisiä verkostoja, kansainvälisiä yhteistyöfoorumeita ja samaan aikaan tietysti myöskin tarvitaan vahvistuvaa paikallistason demokratiaa ja vaikuttamista. Tässä mielessä ilman muuta on mietittävä niitä rakenteita myös, joilla pohjoisen Euroopan yhteistyötä rakennetaan. Haluaisin myöskin korostaa tässä yhteydessä samaa, mihinkä ministeri Tuomioja jo puuttui: Tärkeätä on myöskin, että tämä yhteistyö ulottuu kansalaisjärjestöihin ja kansalaisyhteiskuntaan saakka.

Mutta me emme lähde kuitenkaan rakentamaan pohjoisen Euroopan yhteistyötä tyhjältä pöydältä. Meillä on Pohjoismaiden neuvosto, joka perustuu Helsingin sopimukseen, jolla on pitkät traditiot. Voi sanoa, että koko pohjoismaisen yhteistyön ydin perustuu kulttuuriin, yhteiseen identiteettiin, yhteisiin arvostuksiin esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan suhteen, mutta myöskin hyvin käytännöllisiin asioihin, jotka liittyvät siihen, että meillä on vielä tavattoman paljon tehtävää Pohjoismaitten kesken, jotta ihmiset voisivat liikkua vapaasti ja tulla tänne eläkkeelle. Ehkä ed. Tarja Crongberg on onnistunut avioitumaan tanskalaisen ja ruotsalaisen kanssa yksinkertaisesti, mutta esimerkiksi suomalaisen paluumuuttajan tuleminen takaisin Suomeen eläkkeineen päivineen ei vieläkään suju oikein hyvin.

Minä voin allekirjoittaa ne ajatukset siitä, että Välimeri-yhteistyön kaltaisesti meidän tulisi rakentaa Itämeri-yhteistyötä. Korostan, että on hyvin tärkeätä, että Puola ja Baltian maat ovat, mutta myöskin Venäjä on tässä mukana. Sitten on kysymys siitä, haluammeko me mukaan koko Saksan vai ne osavaltiot, jotka ovat Itämeren alueella. Mutta joka tapauksessa yhteistyön ydin rakentuu ympäristöyhteistyöhön, sosiaali- ja terveydenhuollon ja hyvinvoinnin rakentamiseen, järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen, ja totta kai tärkeätä on myöskin huolehtia siitä, että EU:n piirissä Itämeri-yhteistyöllä on painoarvoa ja että se myöskin rahoituksellisesti turvataan.

Mielestäni on sitten aivan eri asia tuo arktinen yhteistyö, joka on jo rakentunut aika lailla vakiintuneisiin muotoihin. Sitä pitäisi vahvistaa sen vuoksi, että Kanadan ja USA:n mukanaolo tässä verkostossa on ainutkertaista. On lisäksi alleviivattava sitä, että arktisten alueiden ongelmat ovat hyvin toisen tyyppiset kuin esimerkiksi Itämeri-alueella sen vuoksi, että arktinen luonto on äärettömän haavoittuvainen. Jo nyt voidaan nähdä ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset paljon selkeämmin arktisella alueella. Sitten on kysymys siitä, miten arktisilla alueilla ihmiset voivat elää ja tulla toimeen, miten elinkeinoelämää voidaan kehittää. Mielestäni sitä ei pitäisi sotkea kaikkeen muuhun yhteistyöhön.

Tällä hetkellä on tavattoman paljon selvittelytyötä menossa. Itse istun ainakin kolmessa työryhmässä, jotka pohtivat näitä tulevaisuuskysymyksiä: oman puolueeni pohjoismaisessa työryhmässä, Itämeri-parlamentaarikkojen valmistelevassa ad hoc -työryhmässä ja sen lisäksi vielä (Puhemies koputtaa) yhteisessä Pohjoismaiden neuvoston työryhmässä. Minusta on tärkeätä, että nämä ryhmät (Puhemies koputtaa) tekevät työnsä ja tämän jälkeen ryhdytään kansallisissa parlamenteissa tekemään johtopäätöksiä, joille tämä keskustelu myös antaa pohjaa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelualoite on erittäin tervetullut. Tänä vuonna tapahtuneen EU:n laajentumisen myötä Itämerestä on tullut käytännössä EU:n sisämeri, ja tämän olisi mielestäni näyttävä myös EU:n omassa politiikassa. Valitettavasti näin ei aivan tällä hetkellä ole, vaan meillä on tukku erilaisia yhdeltä tai toiselta lohkolta alueita koskettavia ohjelmia, aloitteita ja foorumeita. Kokonaiskoordinaatio ja sitä kautta merkittävät tulokset valitettavasti puuttuvat.

Tavoitteeksi pitääkin nyt asettaa EU:n oman Itämeri-politiikan luominen samaan tapaan kuin EU:lla on oma Välimeri-politiikkansa. Välimerellä EU on toiminut Barcelonan prosessin puitteissa saavuttaakseen kattavat ja kunnianhimoiset päämäärät, kuten rauhan ja vakauden sekä vapaakauppa-alueen alueelle. Hankkeisiin on varattu myös merkittävästi rahaa, vuosille 2000—2006 yhteensä 5,35 miljardia euroa. Samaan tapaan Itämerelle on luotava oma momenttinsa omine tavoitteineen EU:n budjetissa.

Itämeren piirissä Suomen aloite pohjoisesta ulottuvuudesta on jäänyt valitettavasti vaille kovin suurta konkreettista sisältöä, vaikka yhteistyön aikaansaamisen EU:n jäsenmaiden välillä luulisi olevan helppoa. Kuitenkin käytännössä näyttää siltä, että liha puuttuu luiden ympäriltä. Nyt Itämeri piirtäisi luonnollisella tavalla rajat Pohjois-Euroopan EU-yhteistyölle.

Tällä hetkellä kenties pisimmälle Itämeren alueen yhteistyössä on päästy ympäristönsuojelussa ehkäpä siksi, että esimerkiksi öljyonnettomuuksien ehkäiseminen on riittävän konkreettinen asia edistettäväksi, joskin tekemistä tälläkin saralla ja muutoinkin Itämeren kunnostamisen suhteen on vielä erittäin paljon. On onnetonta, että yksi maailman saastuneimmista merialueista on keskellä Euroopan unionia ja meidän omalla rannallamme.

Näistä rakenteista tässä keskustelussa on ollut montakin puheenvuoroa, ja niistä on varmasti syytäkin keskustella. Esimerkiksi ed. Kimmo Kiljusen äsken esittämä malli Itämeren neuvoston parlamentaarisen ulokkeen kehittämisestä on sen kaltainen, mistä me tuohon konferenssiin kuuluvat muutamat eduskunnan edustajat olemmekin keskustelleet. Kuitenkin rakenteista riippumatta nyt on oleellista, että EU nostaa Itämeren alueen politiikkansa sille tasolle, mille se kuuluu. Tässä asiassa Suomen pitää olla aloitteellinen samaan tapaan kuin Suomi oli aloitteellinen EU:n pohjoisessa ulottuvuudessa.

Arvoisa puhemies! Rajallisia resursseja ei kannata haaskata päällekkäiseen ja ristikkäiseen yhteistyöhön, vaan EU:lle on luotava oma koordinoitu Itämeri-strategia, johon koottaisiin kaikki politiikan lohkot. Samalla voidaan arvioida olemassa olevien ohjelmien ja yhteistyömuotojen tehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että EU:n Itämeri-politiikan luominen otetaan Suomen EU-puheenjohtajuuden yhdeksi kärkihankkeeksi vuonna 2006.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, kära kolleger! Det verkar som om vi skulle föra en dubbelbottnad diskussion, dels om samarbetsstrukturerna, dels om den nordliga dimensionen. Det verkar också som om riksdagsledamot Kaikkonen skulle göra ett ganska radikalt förslag. Skall vi begrava den nordliga dimensionen och införa en östersjöpolitik i stället? Det är de slutsatser som jag drar på basis av hans anförande.

Jag tror att vi behöver en grundlig diskussion också om medlen och den nordliga dimensionen inom EU och en fråga som vi ställer oss är: Borde vi i samband med budgetdebatten inom EU verkligen driva på att vi skulle ha en skild budgetlinje och då antingen för den nordliga dimensionen eller östersjöpolitiken? Det här är en fråga som vi borde lyfta fram när det gäller resurserna. Jag tycker att vi skall inrikta resurserna på miljöfrågor inom den nordliga dimensionen såsom tidigare ledamöter har sagt. Men lite för mycket har vi i Finland glömt bort frågan om kärnavfallet i norr som också är ett stort orosmoment.

Sedan när det gäller samarbetsstrukturerna vill jag gärna understöda det som riksdagsledamot Alho sade. Jag håller inte alls med statsminister Vanhanen när han säger att Norden har spelat ut sin roll i EU. Norden har nu i det utvidgade EU en stor roll att fungera som föregångare. Jag tycker alla skall läsa en debattartikel som finns i dagens Hufvudstadsblad: "Ge rådet reell makt". Vi behöver förnya Nordiska rådets beslutsstrukturer. Jag tror att det finns mycket inom forskningen som man kan tillämpa enbart inom Nordiska rådet, inte inom EU som helhet.

När det gäller behovet av parlamentariker borde vi komma ihåg att gränshinder skulle aldrig ha diskuterats på det sätt som det har gjorts i Norden om inte parlamentarikerna hade krävt en utredning. Och det är ganska tassigt att läget är sådant att vi numera har till exempel en gemensam börs för tre nordiska länder, men åtminstone två olika sätt när det gäller god styrning eller corporate governance. Det här är det traditionella nordiska samarbetet som verkligen borde lyftas fram.

Sedan tror jag definitivt att vi skall utveckla östersjöstrukturerna, den parlamentariska konferensen, på det sätt som har utstakats. Det finns också en större vilja inom Europaparlamentet att jobba med det här, det var liksom the last thing som undertecknad och några andra gjorde, så att en delegation i Europaparlamentet har fått ett fastare ansvar för att delta i parlamentarikerkonferensen.

I det här sammanhanget hoppas jag att vi inte glömmer bort en av de organisationer som också finns, dvs. kommissionen för skydd av Östersjöområdets marina miljö eller Helsingforskommissionen, vars badge jag har på mig. Det är oerhört viktigt att vi får en starkare parlamentarisk övervakning av den och andra specialiserade organ.

Hyvät ystävät, minä luulen, että aika moni ymmärsi, mitä minä sanoin. Totesin, että on paljon uudistettavaa edelleen Pohjoismaiden neuvostossa. Me tiedämme, että parlamentaarista ulottuvuutta tarvitaan, sillä emme muuten olisi katsoneet rajaesteitä sillä tavalla kuin on katsottu Pohjoismaiden neuvostossa, mutta meillä on paljon nyt edelleen tehtävää, sanotaan finanssialueella, yritysten alueella. On aika hassua, että on pörssi, joka toimii samalla omistuspohjalla kolmessa Pohjoismaassa, mutta on erilaiset säännöt, mitä tulee hyvään hallintoon pörssiyhtiöissä. Tämä ei ole niin kuin sen pitäisi.

Kun puhutaan Itämeren parlamentaarisen konferenssin kehittämisestä, totesin, että viimeisenä tehtävänä yritin itse saada aikaan sen, että se olisi painokkaammin mukana EU:ssa ja Euroopan parlamentissa, ja yksi valtuuskunta siellä nykyään vastaa siitä. Tietysti on paljon, paljon parantamisen varaa myöskin europarlamentin osalta, mitä tulee osallistumiseen näihin konferensseihin. Tärkeintä meidän on määritellä pohjoisen ulottuvuuden tai Itämeri-politiikan ulottuvuuden kannalta, millä tavalla me tulevissa rahoituskehyksissä EU:ssa työskentelemme sen puolesta. Moni on kypsynyt siihen ajatukseen, että sillä pitäisi olla niin sanottu oma tarkennettu budjettilinja tai sen pitäisi näkyä paremmin uudessa budjetissa kaikista instrumenttien yksinkertaistamisista huolimatta.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on käytetty puheenvuoroja tästä EU:n—Välimeren parlamentaarisesta yleiskokouksesta, joka on aloittanut toimintansa vakiintuneena instituutiona tänä vuonna, ja Suomen eduskunnallahan on edustus myös tässä kyseisessä instituutiossa, vaikka Suomi sijaitsee hyvin kaukana Välimerestä. Ideana on se, että kaikilla EU-mailla on edustus siellä, Välimeren alueen ei-EU-mailla on edustus ja EU-parlamentilla on edustus. Jos halutaan todella vahvistaa EU:n pohjoista ulottuvuutta ja sitä yhteistyötä, niin tavoitteena pitäisi olla vastaavan kaltaisen elimen perustamisen tänne pohjoiseen. Se merkitsisi symmetrisesti sitä, että tähän yhteistyöhön osallistuisivat myös kreikkalaiset eli kaikkien EU-maiden edustajat. Jos tämä yhteistyö olisi riittävän kattavaa, niin siihen osallistuisivat muutkin kuin Itämeren maat eli esimerkiksi Norjalla ja Islannilla olisi edustus. Totta kai tällaisen järjestelmän luominen on verraten kallista, mutta jos halutaan samaa parlamentaarista painoarvoa, minusta kannattaa ajatella, että tämä vaihtoehto on aivan realistinen.

Mitä sitten tulee näihin kaikkiin selvityksiin, joita ollaan tekemässä, totta kai niiden tulokset kannattaa käydä läpi. En väitä, että välttämättä tämä suurin mahdollinen malli olisi tarkoituksenmukaisin, mutta minusta sen pitää olla mukana yhtenä mahdollisena vaihtoehtona, koska todellakin tällä hetkellä ongelmana EU:ssa on, että tämä pohjoinen ulottuvuus on jäämässä eräänlaiseksi historian lehdeksi, ei siis niinkään osaksi aktiivista tämän hetken EU-politiikkaa. Mielestäni Suomen pitää toimia aktiivisesti niin, että parlamentaarisella yhteistyöllä vahvistetaan institutionaalisesti sitä, että myös EU:ssa pohjoinen ulottuvuus otetaan vakavasti. Jos ajattelee sitä, mitä hyötyä tällaisesta parlamentaarisesta dialogista olisi, esimerkiksi siitä, että Baltian maat ja Venäjä olisivat mukana parlamentaarisessa yhteistyössä, näen, että sillä voisi olla hyvin suurta merkitystä myös EU:n toiminnan kannalta ja EU:n omien Venäjä-tavoitteiden luomisen kannalta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoroa ed. Thorsin puheenvuoron jälkeen liittyen painotuksiin Pohjoismaitten neuvoston ja Itämeri-yhteistyön välillä. Ei tietenkään ole niin, että haluaisin ajaa alas Pohjoismaitten neuvostoa tai pohjoismaista yhteistyötä. Sillä on ollut hyvin merkittävä sija, sillä on saatu paljon merkittäviä saavutuksia aikaan, ja uskon, että näin on myös tulevaisuudessa. Mutta sen kyllä voin sanoa, että siitä huolimatta painopistettä olisin valmis siirtämään pohjoismaisesta yhteistyöstä tähän Itämeri-yhteistyöhön tietyiltä osin.

Heidi  Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu heijastaa sitä, että kansalaisten edustajilla on nykyaikana merkittävä rooli tällaisessa rajat ylittävässä yhteistyössä ja että sitä ei voi jättää pelkästään hallitusten varaan. Tosin huomaan, että hallituksen ja eduskunnan näkemykset ovat yhteensopivia ja varmasti tarjoavat hyvän pohjan, kun lähdetään kehittämään jatkoaloitteita. Haluaisinkin kiinnittää huomiota siihen, että me olemme kaikki varmaankin tässä salissa samaa mieltä siitä, että Pohjoismaiden neuvosto on tehnyt arvokkaan työn, se ei jouda romukoppaan, sillä on valtavat resurssit, sillä on edelleen tehtävää puolustaa rajaesteiden poistamista, mutta on aivan selvä, että se on voimavaroiltaan, budjetiltaan, täysin ylimitoitettu jättiläinen verrattaessa esimerkiksi Itämeri-neuvostoon tai Arktiseen neuvostoon.

Pitäisin järkevänä sitä ajatusta, jonka Norjan parlamentin puhemies Kosmo on esittänyt, että ikään kuin Pohjoismaiden neuvostosta yhteistyössä muiden neuvostojen kanssa rakennettaisiin tällainen pohjoisen Euroopan parlamentaarinen kumppanuus tai neuvosto. Mielestäni tämä olisi juuri se tapa, jolla teidän alkuperäinen aloitteenne, arvoisa puhemies, Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus, voitaisiin uudestaan saada jonkinlaiseen dynaamiseen tilaan, niin että siihen todellakin saataisiin huomio koko Itämeren alueelta, johon nykyään kuuluu huomattava joukko Pohjois-Euroopan EU-maista sekä Venäjä, ja myöskin, kuten täällä on todettu, Euroopan unionin edustajat, esimerkiksi komissio, osallistuisivat täysimääräisesti tähän.

Varmaankaan tämä ei tule olemaan tuskaton prosessi, mutta eduskunta esimerkiksi päättäessään Pohjoismaiden neuvoston rahoitusosuudestaan voisi hyvin lähteä kehittämään tähän suuntaan ajattelutapaa, ja uskon, että älykkäällä jatkokeskustelulla ne eri näkökohdat, jotka tässä kollegat ovat esittäneet, voidaan hyvinkin sovittaa yhteen, esimerkiksi se, että Itämeri-neuvosto voi varmasti ikään kuin saada uudet puitteet siitä, jos lähdetään menemään siihen suuntaan kuin ed. Cronberg aloitteessaan esittää, että lähtökohdaksi otetaan Pohjoismaiden neuvoston erittäin huomattavat voimavarat, muun muassa sihteeristö, ja lähdetään laajentamaan tätä parlamentaarista yhteistyötä. Sillä tavalla sitten päällekkäisyydet myöskin voidaan poistaa. Mutta on kiitettävä ed. Cronbergia siitä, että hän on tehnyt tämmöisen erinomaisen ja itse asiassa aika uudentyyppisen keskustelualoitteen tässä talossa.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen Pohjoismaiden neuvoston rahoitukseen ja sitten siihen, tarvitaanko kaikkia niitä resursseja ja voidaanko niitä siirtää, kannattaa muistaa, että vaikka tätäkin keskustelua käydään, niin joka tapauksessa Pohjoismaiden neuvosto jo nyt hyvin voimakkaasti rahoittaa lähialueyhteistyötä, Itämeri-yhteistyötä tai itse asiassa kaikkea sitä, mitä nyt tällä alueella tapahtuu, koska ei Venäjällä eikä Baltian mailla ole ollut kovin merkittäviä mahdollisuuksia rahoittaa näitä erilaisia ohjelmia, saatikka edes valmistelua. Tässä mielessä tietysti kannattaa muistaa juuri se, että Pohjoismaiden neuvoston kautta on voitu resursoida kaikkea sitä hyvää yhteistyötä, jota nyt Itämeri-alueella tapahtuu.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Hautalan näkemykseen siitä, että Pohjoismaiden neuvoston resurssia on syytä käyttää jatkossa laajempaan Itämeri-alueen yhteistyöhön. Mutta itse suhtaudun varauksellisemmin siihen Norjan puhemiehen ehdotukseen, että nimenomaan Pohjoismaiden neuvosto neuvostona alkaisi yhtäkkiä edustaa laajemmin ja muotoutuisi tämmöiseksi laajemmaksi foorumiksi. Miksi? Siksi, että meillä on olemassa jo tämä laajempi foorumi, Itämeren valtioiden neuvosto ja siihen kytkeytyvä parlamentaarikkokonferenssi, jonka asemaa meidän pitäisi tuolla vahvistaa. Siinä on jo mukana Euroopan unioni. Vuodesta 96 on Euroopan unioni osallistunut Itämeren valtioiden neuvoston työhön; siinä ovat mukana kaikki Itämeren alueella sijaitsevat valtiot, mukaan lukien kaikki Pohjoismaat ja tietenkin Venäjä. Tässä suhteessa meillä on foorumi jo valmiina. Kysymys on se, että sille ei ole annettu riittävää voimavaraa ennen kaikkea tällä parlamentaarisella puolella ja siinä olisi lähtökohtana toimittava juuri näin päin, että ne voimavarat, jotka me tällä hetkellä uhraamme Pohjoismaiden neuvoston työhön, ohjattaisiin tämän Itämeri-parlamentaarikkokonferenssin käyttöön.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, on tavallaan käytännön kysymys, kuinka saadaan aikaan siirtymä Pohjoismaiden neuvoston huomattavista voimavaroista ja painotuksesta kohti Itämeri-neuvoston tekemää työtä. Varsinainen varojen siirto Itämeri-neuvostoon on varmasti ihan tyydyttävä ratkaisu, mutta pidän poliittisesti mielenkiintoisena sitä tapaa, jolla ed. Cronberg haluaisi ikään kuin laajentaa tätä foorumia uhraamatta sitä perintöä, jonka Pohjoismaiden neuvosto on kuitenkin nyt jättänyt tähän keskuuteemme.

Ed. Alho, ongelma on varmasti se, että Pohjoismaiden neuvostoon edelleen kuuluu vain viisi valtiota ja ne sitten keskenään tekevät päätökset. Ne osoittavat suurta vieraanvaraisuutta ja anteliaisuutta näitä köyhempiä serkkuja kohtaan, mutta se ei ole tasavertaista yhteistyötä siinä mielessä. Mutta on kiitettävä Pohjoismaiden neuvostoa, että se on todella ollut tällainen Pohjois-Euroopan yhteistyön moottori myöskin laajemmalla alueella.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtaiskeskustelu on tarpeellinen monestakin syystä.

Ensinnäkin, Suomen käynnistämä aloite pohjoisesta ulottuvuudesta ei oikein koskaan onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa ja voidaan todeta, että se jäi tietyllä tavalla torsoksi.

Toiseksi, keskustelu on ajankohtainen, koska monet Itämeren ympärysvaltiot ovat nyt EU:n jäseniä.

Kolmanneksi, keskustelu on nyt hyvä käydä, koska Suomen EU-puheenjohtajuuskausi lähestyy ja tällöin Suomella olisi oiva mahdollisuus ajaa uusia aloitteita myös lähialueidemme hyödyksi.

Arvoisa puhemies! Nostaisin keskustelun painopisteeksi Itämeren. Itämeren pitäisi olla yhdistävä tekijä varsinkin nyt, kun sitä voidaan pitää EU:n sisämerenä. Pohjoinen ulottuvuus oli hyvä hanke, mutta ilman kunnollista rahoitusta se ei oikein toiminut riittävällä laajuudella. Tarvitaan uusi yritys ja uusi lähestymistapa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen europarlamentaarikkojen aloite Itämeri-strategiasta on erittäin hyvä. EU:n maantieteellinen tasapaino on siirtynyt kaakkoon, ja siksi on vaarana, että koilliskulma jää nyt ikään kuin varjoon. Itämeri-strategialla pitäisi ehdottomasti olla oma budjettinsa EU:ssa. Strategia sisältäisi tiiviin yhteistyön Venäjän, erityisesti Kaliningradin ja Leningradin alueiden kanssa. Itämeren alueesta voitaisiin tehdä eräänlainen pilotti EU:n ja Venäjän yhteisen talousalueen toteuttamiseksi. Alueen olisi löydettävä tällainen yhteinen identiteetti ja ajettava myöskin yhdessä alueen etuja.

Itämeren alueelle olisi luotava todelliset sisämarkkinat. Tämä vaatii kaikkien kaupankäynnin ja työvoiman liikkumisen esteiden poistamista. Tästä hyötyisi myöskin Suomi. Meillä EU:n uusiin jäsenmaihin suuntautuvasta viennistä noin 60 prosenttia tällä hetkellä menee Baltian maihin. Itämeren alueella on hyvin paljon potentiaalia, 310 miljoonaa asukasta kymmenessä valtiossa. Ostovoima on noin 50 prosenttia suurempi kuin Kiinan. Lisäksi bkt:n kasvuennusteet idässä ovat selvästi korkeammat kuin ne ovat Länsi-Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Itämeri-strategian tulisi olla yksi Suomen puheenjohtajuuskauden kärkihanke. Aloitteen tulee olla kaikkien alueen maiden yhteinen. Erityisesti se toteutuessaan vaatii Puolan ja Saksan sitoutumista.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan luotijunan Pietariin. Se edistäisi vaurautta ja hauskanpitoa rajan molemmin puolin.

Viime keväänä esitin ministeri Tuomiojalle kirjallisen kysymyksen pohjoisen ulottuvuuden konkreettisista asioista, ja hän vastauksessaan esitti, että meidän täytyisi nyt lähitulevaisuudessa, kun uutta toimintasuunnitelmaa mietitään, valita, otetaanko tämmöinen fokusoidumpi vai yleisempi toimintalinja. Täällä on sitten keskusteltu paljon näistä erilaisista institutionaalisista tarpeista ja mahdollisista uusista strategioista. Se, mikä minua kiinnostaa, on se, miten näistä erilaisista välineistä voidaan sitten johtaa näitä konkreettisia tekoja, edes kymmenen hyvää ja kaunista asiaa, kuten se luotijuna Pietariin. On jäänyt ehkä vähän hahmottumattomaksi se, mitä pohjoisen ulottuvuuden sisällä käytännössä tarkoittaa tämä arktisten alueitten yhteistyö, Itämeren alueyhteistyö ja toisaalta kontaktit Venäjään, jotka ovat ehkä helpoimmin konkretisoitavissa sellaisiksi hyviksi tavoitteiksi, joita sitten on kiva ajaa. Siitäkin syystä pohjoinen ulottuvuus on tärkeä ja vaikea asia Euroopan unionissa, jossa vanhastaan ovat luontaisesti painopisteinä olleet kaikki muut ilmansuunnat, etelä Välimeren ansiosta, länsi Yhdysvaltain ansiosta ja itä nyt sitten EU:n laajentumisen takia.

Mutta jotta siitä toivomastani luotijunasta ja kaikista muistakin kumppanuusohjelmista, oli sitten kysymys sosiaali- ja terveyspolitiikasta tai ympäristö- tai mistä tahansa kaupankäynnistä, todella on sitä vaurautta ja hauskanpitoa edistävää vaikutusta, tämä vaatisi sitä, että suomalaisten nyreys Venäjää ja venäläisiä kohtaan vähenisi. Jokin aika sitten julkaistiin Gallupin teettämä kysely, jossa 62 prosenttia suomalaisista suhtautui Venäjään joko kielteisesti tai melko kielteisesti ja myönteisesti ainoastaan joka kymmenes. Suomalaisilla on, ottaen huomioon kuitenkin, että olemme naapurimaa, erittäin huonot tiedot venäläisestä kulttuurista, vaikka sillä on suuri vaikutus meidän omaan kulttuuriimme. Kuulumme vodka zoneen, ja muutenkin slaavilaista melankoliaa täältäkin löytyy. Venäjän kieltä osataan huonosti eikä sitä olla halukkaita oppimaan. Meidän täytyisi itsekin aika paljon tehdä töitä sen eteen, että pystyisimme sitten käyttämään hyväksemme niitä pohjoisen ulottuvuuden konkreettisia hedelmiä aikanaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mikäli Pohjola olisi ollut niin kaukokatseinen, että Pohjoismaat olisivat pysyneet itsenäisinä Euroopan unionista, niin mahdollisuudet olisivat valtavat, mutta nyt kun Baabelin kautta täytyy tätä yhteistyötä eli Brysselin kautta aina tehdä ja se huomioida, niin tällaista takkuamista se nyt on tässäkin asiassa, niin kuin kaikissa muissakin asioissa. Kahdenväliset suhteet Venäjään olisivat erinomaiset. Siellä on kulutuspotentiaalia, siellä ovat markkinat. Länsi on täynnä tavaraa, se on jo turvoksissa. Siihen suuntaan joudutaan ponnistelemaan määrättömän paljon, että saadaan yhtään mitään myytyä, mutta itä, sieltä se aurinko nousee tässä taloudellisessa mielessä. En tarkoita niinkään henkisessä mielessä.

Olin viime viikolla Kreikassa, ja kyllä siellä näkee sen kotiinpäinvetämisen. Kyllä suomalaisiakin lähinnä pidetään englantia puhuvina saksalaisina. Sillä lailla meidät nähdään. Eivät he meistä oikein paljon tiedä eivätkä meidän asiamme heitä kiinnosta. Kylmä totuus on näin. Mahdollisuuksia olisi Venäjän suunnassa, Baltian suunnassa, mutta me vain kierrätämme näitä asioita aina Brysselin kautta. Samoin on USA:n suhteiden laita. En minä ainakaan hurraa tuolle komissiolle. Kun se torjui ainoan komissaariehdokkaan, joka on samaa pataa kuin koko USA:n hallitus, niin milläs tässä yhteistyötä tehdään? Kyllä minä katson, että yhteistyö on tarpeellista, se on tärkeää, mutta nämä esteet tulevat olemaan erittäin suuria jatkossa, ja myös koska nyt Norja järkevyytensä ansiosta pärjäilee erittäin hyvin siellä EU:n ulkopuolella, niin emme me ole yksittäinen blokki enää Pohjoismaissa eikä meitä voi myöskään naapuri käsitellä blokkina.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisen yhteistyön yli 50-vuotisen historian aikana on eletty läpi monia erilaisia vaiheita ja jälleen ollaan muuttuneessa tilanteessa uusien haasteiden edessä. Tähän uuden asian, mausteen, tuo perheyhteyteen tuleva kolmen Baltian maan hakeutuminen EU-jäsenyyteen ja pyrkimys EU:n pohjoisen ulottuvuuden vahvistamiseen. Lähialueyhteistyössä painopiste on siirtymässä yhä enemmän paitsi Baltiaan myös Venäjän suuntaan. Tämä on tärkeää, koska esimerkiksi monia kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen kuuluvia asioita on syytä käsitellä tiiviissä yhteistyössä näiden maiden kanssa.

Nyt käytyjä keskusteluja kuunnellessa jää kuva pohjoismaisen yhteistyön murroksesta edellä mainitun yhteistyön tiivistyessä. Näitä uusia rakenteita yhteistyölle olisi nyt löydettävä ja nimenomaan, niin kuin ed. Ojala täällä toi esille, jotta uusiin sisällöllisiin haasteisiin voitaisiin vastata. Pohjoismaiden neuvostoa, ministerineuvostoa ja yleistä pohjoismaista yhteistyötä on arvioitava uudelleen. Käymme tätä keskustelua, koska Suomen tulisi määritellä uudelleen tavoitteensa pohjoisen Euroopan yhteistyössä, siis sen puitteet ja painopistealueet, ja mielestäni on arvioitava tarvittavat voimavarat. Tällä hetkellä tarve on keskustella erityisesti parlamentaarisen tason yhteistyön painopisteistä. Näen sen todella tärkeäksi.

Yhteistyö edellyttää tiettyä arvopohjaa, jolle yhteiskuntavarmuus ja -turvallisuus rakentuvat. Muun muassa turvallisuus on välttämätöntä nähdä laajempana kuin perinteisenä sotilaallisena turvallisuutena. On siis kysymys kaikista uhkista, jotka vaikuttavat inhimilliseen hyvinvointiin.

Hyvinvointiyhteiskunnan luominen ja puolustaminen on keskeinen osa pohjoismaista elämää ja yhteenkuuluvuutta. Tämä malli on edelleen hyvä vientituote ja esimerkki monelle muulle maalle eikä vähiten lähialueillamme. Pohjoismaista kestävän yhteiskuntakehityksen monimuotoista strategiaa on edelleen kehitettävä. Näen, että Itämeri-strategia tulisi nostaa yhdeksi kärkihankkeeksi. Myös monella muulla saralla meillä on paljon annettavaa niin pohjoisen Euroopan erityiskysymyksiä kuin Euroopan unionia ajatellen. EU ei saa olla vain taloudellisia arvoja korostava hanke, vaan sen tulee edistää kansalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Vielä nostan yhden asian tässä esille. Pohjoismaiden perinteinen kansanterveyden nimissä rajoitettu alkoholipolitiikka kärsi kovasti, kun se törmäsi EU:n käsitykseen alkoholista tavallisena kauppatavarana muiden joukossa. Onkin erittäin arvokasta, että Pohjoismaiden pääministerit ja sosiaali- ja terveysministerit ovat ryhtyneet pontevasti panostamaan yhteisen strategian luomiseen siihen, miten EU:n alkoholipolitiikkaan voitaisiin vaikuttaa kansanterveysnäkökohdista käsin ja että alkoholi otetaan EU:ssa ja Who:ssa huomioon toisella tavalla Pohjoismaiden näkökannalta kuin ennen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! On kerrankin virkistävää käydä keskustelua pohjoisen Euroopan yhteistyön kehittämisestä niin, että saataisiin jonkinlainen uusi tuuli ja vire sitä kautta myöskin nykyisen Pohjoismaiden neuvoston alueen eri jäsenmaiden toimintaan. Niin koen minä tämän ed. Cronbergin aloitteen. Sen takia myöskin kannatan sitä ehdotusta, minkä hän siinä lopussa teki. Minulla on muutamia hajahuomioita tähän lisää ehkä vähän eri näkökulmasta, mitä täällä on aikaisemmin esitetty, ja varmaan ne ovat teille tuttuja, mutta haluan niitä kyllä itse kuitenkin korostaa.

Tietysti Pohjoismaiden neuvostolla on kunniakkaat jalanjäljet, mutta 50-vuotias neuvosto on semmoisessa vaiheessa, että se tarvitsee jotain uutta ideaa, jotta sen toimiva organisaatio ja hyvin kokeneet virkamiehet ja myöskin ne Pohjoismaat, jotka siellä ovat jäseninä, voisivat lähteä uudelle alueelle. Näinhän siellä on puhuttu monen vuoden ajan. Muistan itse näitä keskusteluja paljon. Yrityksiä ja avauksia on tehty neuvoston sisältä käsin, mutta eivät ne toistaiseksi ole vielä tietenkään näkyneet, niin kuin ehkä niiden toivottavasti olisi pitänyt jo näkyä ainakin suhteessa siihen, miten paljon Suomestakin rahaa vuosittain PN:n budjettiin siirretään.

Itse asiassa vähän hämmästyttävää on se, että vaikeutena aika herkästi luetellaan Nato, ketkä ovat Naton jäseniä, ketkä eivät ole, ketkä ovat EU:n jäseniä, ketkä eivät ole, missä on Emu-järjestelmä käytössä ja missä ei. Näin ollen kansalaisten tasolla itse asiassa on jo tarpeeksi erottaviakin seikkoja mukana. Nyt vielä kun Baltian maat ottivat hyvin lyhyellä aikajänteellä aikamoisen askeleen eteenpäin sekä EU:n jäsenyyteen että Naton jäsenyyteen, niin eräänlainen yhteistyöaktiviteetti siirtyikin Itämeren toiselta laidalta pohjoisesta ja idästä ehkä sinne länsilaidalle ja etelään, ja siellä näkyy olevan aikamoinen intressi selkeästi EU:n suuntaan.

Nyt pohjoisia asioita on tietysti monia, mutta edellisissä puheenvuoroissa on näköjään ollut vähän sama vaikeus, mikä minulla itsellänikin on, että jos täytyisi priorisoida, mikä on se ykkösasia, joka esimerkiksi pitäisi ottaa agendalle, niin vähän vaikeaa on mennä sanomaan, ja kuitenkin toivoisin, että tästä saataisiin konkreettisempi ehdotus. Siihen tarvitsemme tietysti meidän hallituksemme tukea, valtioneuvoston tukea ja perusteltua valmistelua ja sen jälkeistä uutta keskustelua eduskunnassa. Muuten me emme pääse edes siihen, johon oikeastaan ed. Cronberg aika hyvin lopettaa oman esityksensä, jossa hän kirjoittaa: "Suomen tulisikin määritellä uudelleen tavoitteensa pohjoisen Euroopan yhteistyössä, sen puitteet ja painopistealueet, sekä järjestää tarvittavat voimavarat. Eduskunnan tulee olla tässä suhteessa aloitteellinen ja pyrkiä muodostamaan tarvittava kokonaiskuva."

Jos nyt jotenkin rohkenen tehdä synteesin kaikista täällä tähän asti esitetyistä puheista, tähän ne juuri tähtäävät kukin omalta taholtaan. (Puhemies koputtaa) Ja jos, arvoisa puhemies, tämä halutaan ottaa vakavasti, toivon, että puheet tästä keskustelusta kirjoitetaan ulos ja virkamiestyönä edetään tässä asiassa, ettei se jäisi pelkästään pieneksi happeningiksi tänään.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Minusta Suomen on oltava edelläkävijä tässä pohjoisessa ulottuvuudessa. Olen ollut erittäin ilahtunut siitä, että hyvin monissa puheenvuoroissa on nähty tärkeäksi yhteistyö Venäjän kanssa. Paitsi Kiina-ilmiö niin Suomessa on ihan selvästi Venäjä-ilmiö. Suomen vienti Venäjälle on kasvanut tämän vuoden alkupuoliskolla 22 prosenttia. Venäjä on Suomen kolmanneksi tärkein vientimaa. Myös tuonnin osalta on tapahtunut näin. Toisin sanoen suomalainen työllisyys ja suomalainen hyvinvointi ovat selvästi kasvaneet siitä, että me olemme Venäjän naapurimaa, ja meidän pitäisi huolehtia siitä, että niin Euroopan unionin tasolla, Pohjoismaiden neuvoston tasolla, Euroopan investointipankeissa ja muuallakin otettaisiin huomioon se, että Venäjä on osa Eurooppaa. Venäjä mukaan luettuna Eurooppa on noin 800 miljoonaa ihmistä, ja täällä puhutaan Venäjästä ihan niin kuin se ei Eurooppaan kuuluisikaan, vaan se on joku erillinen osa.

Mitä sitten tulee näihin yhteistyömuotoihin, niin energia on yksi tällainen. Se on koko Euroopalle tärkeä. On kysymys öljystä, maakaasusta, vedestä tai mistä tahansa, niin kun Euroopan unioni teki kumppanuussopimuksen Venäjän kanssa, se samalla solmi myös yhteistyön näitten energialähteitten osalta, joiden takia Yhdysvallat joutui järjestämään erityisen operaation päästäkseen edes jollain tavoin mukaan Keski-Aasian rikkauksiin.

Se, mitä haluaisin eduskunnan osalta todeta, on se, että meillä on kansainvälisellä osastolla hyvin paljon henkilöstöresursseja. Niitä on ennen kaikkea pohjoismaiseen yhteistyöhön ja myös sitten Euroopan unionin toimintaan, mutta voidaan kysyä sitä, kuinka paljon puheisiin nähden täällä on henkilöresursseja Venäjän suhteisiin. Samassa yhteydessä voidaan myös kysyä sitä, kuinka paljon meillä tällä hetkellä niin taloudellisesti kuin muutoinkaan arvostetaan Venäjä-seuran toimintaa. Täällä on puhuttu kansalaisjärjestöjen merkityksestä, ja Venäjä-seuraa koskevassa aloitteessa, joka aloite ja esitys on myös valtiovarainvaliokunnassa tällä hetkellä käsiteltävänä, on kysymys siitä, että Euroopan unionin Venäjän kanssa yhteistyössä olevat kansalaisjärjestöt vuonna 2006, kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa, kutsuttaisiin Suomeen ja näin Suomesta Venäjän naapurivaltiona tulisi pikkuhiljaa tällainen yhteistyöfoorumi Suomen ja Venäjän välisten suhteitten mutta myös eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen yhteistyöpaikkana.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljuselle haluaisin todeta, että kyse ei todellakaan ole uuden organisaation perustamisesta kaikkien entisten lisäksi vaan nimenomaan yhden vahvan kehittämisestä siten, että voimme toimia EU:ssa voimakkaana Pohjois-Euroopan edustajana.

Nyt tässä yhteydessä voitaisiin mielestäni hyvin puhua yhteensulauttamisesta eli olemassa olevien parlamentaarikkoyhteistyöfoorumien sulattamisesta yhteen. Tässä yhteydessä en haluaisi asettaa Pohjoismaiden neuvostoa, Itämeren neuvostoa ja pohjoista ulottuvuutta vastakkain, vaan kyse täytyy olla yhteensulattamisesta, jossa tasa-arvoisista kumppaneista nyt syntyy yksi uusi organisaatio ja vanhat parlamentaarikkotasolla jäävät pois. Identiteettipolitiikan kannalta on nimi tärkeä. Jos se on Itämeri, silloin Norja ja Islanti kokevat olevansa ulkopuolella. Jos se on Pohjoismaat, niin Baltian maat kokevat olevansa ulkopuolella. On tärkeää löytää nimi, jonka kaikki hyväksyvät ja jonka alla he voivat esiintyä.

On mielenkiintoista, että ed. Alho on kolmessa eri työryhmässä, jotka miettivät näitä tulevaisuuksia. Se kuvastaa juuri siitä, että jokainen tekee erillään tätä tulevaisuustyötä, kellään ei ole kokonaisuutta hallussaan. On selvää, että jos työryhmä on Pohjoismaiden neuvoston työryhmä, niin ei se esitä tietenkään organisaationsa lakkauttamista, vaan sille löydetään uusia tehtäviä.

Tässä yhteydessä näkisin, että esimerkiksi rikosten torjunnassa, tai missä tahansa sisältökysymyksessä, on tärkeämpää, että teemme yhteistyötä kuin että jokainen erikseen torjumme rikollisuutta. Osa Pohjoismaiden neuvoston resursseista on jo nyt Itämeren yhteistyön käytössä. On tärkeää, että nämä resurssit nähtäisiin yhtenä ja että Pohjois-Euroopan yhteistyö tältä pohjalta lähtisi kehittymään.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Cronbergin näkemykseen ihan täysin. Olen todella samaa mieltä, että järkevää on miettiä tätä kokonaisuutta ja siitä lähtökohdasta, että pyrimme niitä voimavaroja, joita meillä on institutionaalisessa mielessä, yhdistämään tavalla tai toisella. Minulla ainoa pelko on ollut se, että me liiaksi nyt, kun meillä on kysymys Pohjoismaiden neuvostosta, jolla on runsaasti voimavaroja, kuvittelemme, että se ratkeaa sitä kautta, että Pohjoismaiden neuvosto ikään kuin ottaa siipiensä suojaan jotakin uutta, kun sen perusidea on kuitenkin ollut toinen, kuin mistä me nyt puhumme.

Se, kutsutaanko — meillä on Itämeren alueen neuvosto nyt olemassa — sitä sitten jatkossa Itämeren alueen neuvostoksi vai ei, muuttuuko se pohjoisen ulottuvuuden neuvostoksi vaikkapa, sopii sekin, mutta Euro-Välimeren alueen neuvostossa on mukana muun muassa Jordania, jolla ei ole rannikkoa Välimeren alueella, aivan samalla tavalla kuin Norjalla tai Islannilla ei ole Itämeren alueella. Siellä on tietysti Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin kautta myöskin Suomi mukana, ja siinä suhteessa tietysti Itämeren neuvostossakin on itsestäänselvää, että Euroopan unionikin siihen laajassa mitassa osallistuu.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä käyty keskustelu on osoittanut, täällä pohjoisen Euroopan alueella on erilaisia projekteja, erilaisia keskusteluorganisaatioita ja erilaisia tapoja toimia yhteistyössä, mikä sinänsä ei ole huono asia. Mutta jos ajatellaan yleensä meitä tässä isossa yhteisössä, Euroopan unionissa, niin pohjoinen ulottuvuus Euroopan unionin tasolla tuntuu olevan täysin hyttysen ininää, ja me olemme itse täysin syypäitä siihen. Me emme ole pystyneet täällä yhteisesti luomaan tai kasaamaan yhteen sitä organisaatiota ja niitä resursseja, että me pystyisimme tekemään todellista yhteistyötä, todella viemään niitä asioita eteenpäin eikä vain keskustelemaan.

Etelä-Euroopassa, kuten täällä on tullut myöskin esille, on erilaiset Meda-yhteistyö ja Meda-ohjelma, Välimeri-projekti, joka kaikkine ongelmineen elää todella voimainsa tunnossa. Sinne on erittäin hyvä rahoitus, mutta väitän myöskin, että siinä on erilaisia ongelmia, joskin hieman tehostamisen varaa, mutta siellä pystytään luomaan todellisia toimia. On todella tärkeää, että pohjoinen Eurooppa pystyisi, varsinkin tämän laajentumisen jälkeen, luomaan ja näyttämään ja yhdistämään voimansa, ilman että se projektirahoitus, jota on erilaisille instansseille suunnattu, eli tämä kokonaisrahoitus kärsii, että saataisiin näistä yhteisöistä kaikki se rahoitus mukaan, ilman että lopetettaessa jotain muuta projektia se viedään sitten täältä pois tai suunnataan jonnekin muualle. Sitä en ollenkaan tarkoita vaan nimenomaan sitä, että kokonaisrahoitus pysyy vähintään sillä tasolla, mitä se tällä hetkellä on, ja päästään näistä päällekkäisyyksistä pois. Meidän on itse pystyttävä näyttämään suunta, mihin me haluamme mennä, sillä tällä hetkellä esimerkiksi unionin tasolla komissio sanelee pitkälti ja juoksuttaa meitä, tätä meidän sirpaleista projektiverkostoamme, ympäriinsä ja kertoo, mitä meidän pitää tehdä, mikä meille voisi olla hyvä, tai jättää tekemättä.

Olen todella suurella ilolla kuunnellut keskustelua, joka liittyy Venäjä-strategiaan, Venäjä-projektiin liittyviin kysymyksiin. Tässä ovat Venäjälle suuntautuvat yhteistyöhankkeet mukana, ja ne on myöskin rahoituksellisesti saatava tähän kokonaisuuteen mukaan. Toivon, että hallitus käy komission kanssa tässä asiassa keskustelua ja sitten meidän puheenjohtajuuskaudellamme viimeistään pystymme luomaan todella konkreettiset toimenpiteet ja lähtemään semmoiseen suuntaan, mihin me itse haluamme, ilman tämmöistä sirpaleverkostoa, yhtenä miehenä, yhtenä naisena, yhdellä projektilla.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Juuri tästä on kysymys, johon ed. Matikainen-Kallström viittasi, eli että ei pohjoisen ulottuvuuden lanseeramisella ole saatu oikeastaan aikaiseksi yhtään mitään. Sen takia minusta on aivan oikein sanoa, että nyt kannattaa EU:n sisällä ja suhteessa Venäjään panostaa Itämeri-yhteistyöhön sen vuoksi, että sitä kautta voidaan luoda saman kaltainen EU:n sisällä vaikuttava organisaatio kuin on Välimeri-yhteistyö, ja siinä voi olla mukana muita maita. Ennen kaikkea tämä on Venäjän intresseissä, ja kun se on Venäjän intresseissä, sen pitää olla myöskin meidän intresseissämme. Tässä mielessä se ajatus esimerkiksi, jonka ed. Meriläinen sanoi, luotijuna Pietariin, on juuri näitä konkreettisia asioita, jotka voisivat olla tämän Itämeri-yhteistyön sisällä.

Meillä on Itämeri-parlamentaarikot, mutta kun se ei ole se parlamentaarinen ikään kuin ulottuvuus siksi, että me kokoonnumme kerran vuodessa, pidämme kokouksen eikä meillä tapahdu tässä välillä yhtään mitään. Sen takia tämä toiminta pitäisi rakentaa myöskin sillä tavalla uusiksi, että siitä tulisi toimintakykyinen, sillä olisi näkemystä ja resursseja toimia ja tehdä. Tässä suhteessa Pohjoismaiden neuvosto voi varmastikin tukea tätä, ja sen takia on tietysti tarpeellista, että kaikissa näissä eri organisaatioissa käydään läpi nyt se, mitä kukakin haluaa ja mihin kukakin haluaa sitoutua.

Myöskin meillä täällä Suomessa pitää olla aika selvä käsitys eduskunnassa, mitä me haluamme näiltä erilaisilta yhteistyöfoorumeilta. Niitä on muuten enemmän kuin täällä on sanottu; niitä on pilvin pimein. Itse asiassa, jos totta puhutaan, olisi aika eduskunnassa kokonaan siivota kansainvälinen toiminta ja vähän niin kuin katsoa, kuinka paljon siinä on protokollaa, kuinka paljon siinä on sisältöä, kuinka paljon siinä on näkemystä siitä, mitä halutaan ajaa. Minä tietysti, kun olen tällainen konkreettisesti ajatteleva ihminen, katson kyllä, että haasteet ovat myöskin aika lailla meillä itsellämme.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Itämeri-yhteistyö on ennen muuta ympäristöyhteistyötä, ja sen ainakin täytyisi olla, ja käytännössä se tietysti on. Öljynkuljetukset kaksinkertaistuvat nyt vielä pian ensi vuonna saavutettavasta 100 miljoonasta tonnista 190 miljoonaan tonniin vuoteen 2009, ja Itämeren rehevöityminen on kaikille tuttu asia.

Siinä mielessä Itämeri on tietysti hyvä fokus ja Euroopan sisämeri, mutta sen lisäksi pohjoiseen ulottuvuuteen liittyy paljon muita asioita. Myöskin Barentsin alueen tulevaisuus on ennen muuta myös ympäristökysymys, ja siinä tarvitaan koko EU:n mukanaoloa, niin kuin tietysti Itämeri-alueellakin. Mikä on tämän hetken tilanne Itämeren parlamentaarisen yhteistyön tasolla? Se on tietysti erittäin matala ja resursseiltaan heikko, ja myöskin sen parlamentaarinen edustavuus on aika tavalla vähäinen ja liian kapea.

Näin ollen sitä pitää kehittää, mutta tämä huoli Pohjoismaiden neuvoston substanssista ja sen menettämisestä on pidettävä mielessä ja vietävä näitä asioita tasapainoisesti eteenpäin. Ei sellaisia ehkä äkkinäisiä päätöksiä, jotka sitten jättävät meidät tyhjän päälle, mieluummin johdonmukaisesti ja pitäen mielessä myös Pohjoismaiden neuvoston hyvät puolet. Tämä nimenomaan, että pohjoismaisen ulottuvuuden sisältöä pitää Euroopan unionissa lisätä; sillä on aivan liian vähäinen määrä sitä. Mutta on aivan selvää, ettei Itämeri-yhteistyöstä saada mitään Välimeri-pakettia aikaiseksi Euroopan unionin sisällä. Tähän nähden Itämeren alue on liian heikko.

Lopuksi, puhemies, on varmasti todella niin, että ne, jotka eivät ole mukana Euroopan unionissa, pitää saada mukaan tähän yhteistyöhön, ja silloin Venäjä on se keskeisin kysymys.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä taitaa olla kysymyspuheenvuoro. Miten niin Itämeri-yhteistyö olisi heikko? Jos siinä ovat mukana Puola, Saksa, Venäjä ja Pohjoismaat, niin en kyllä ymmärrä, miten se olisi heikko. Päinvastoin, mielestäni siinä on juuri sen vahvuus ja sen mahdollisuus.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Alholle ihan vastauksena: Se on tällä hetkellä liian heikko. Parlamentaarinen edustavuus on liian kapea. Niin kuin itse sanoitte, kerran vuodessa kokoontuu. Sitä pitää lisätä, sen parlamentaarista edustavuutta pitää vahvistaa siihen suuntaan, mitä se on Pohjoismaiden neuvostossa. Tämä on se ajatus, minkä haluaisin nimenomaan tähän tuoda. Ajatus on erittäin hyvä, että meillä on Itämeri-parlamentaarikkojen kokoontuminen. Se on tärkeätä. Sitä pitää vahvistaa. Se on tällä hetkellä liian heikko.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri-neuvosto on epäilemättä tällä hetkellä liian heikko vastaamaan näihin uusiin tehtäviin.

Arvoisat kollegat, kumpi on realistisempi mahdollisuus tässä maailmassa, sekö, että jokainen Pohjoismaa lohkaisee kolmanneksen Pohjoismaiden neuvoston budjetista ja antaa sen lahjaksi Itämeri-neuvostolle ja vahvistaa sitä sillä tavalla, vai se, mitä ed. Cronberg on esittänyt, että houkutellaan Pohjoismaiden neuvosto avaamaan tämä kirstunsa ja voimavaransa todelliselle, tasavertaiselle yhteistyölle pohjoisessa Euroopassa? Minusta tämä on strateginen kysymys. Kumpi tahansa käy minulle.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvosto on jo avannut kirstunsa tälle yhteistyölle. Se sihteeristöpalvelu, jota Itämeri-neuvoston parlamentaarinen konferenssi saa, tulee nimenomaan Pohjoismaiden neuvoston puolelta, sillä Pohjoismaiden neuvoston piirissä työskentelee sihteeri, joka tekee tätä työtä. Mutta tämä on juuri se ongelma, että jos se lähtee tätä kautta liikkeelle, se ei silloin synny tästä yhteistyöstä itsestänsä.

Se, mitä tässä tarvitaan, on poliittinen päätös siitä, että me tunnistamme Itämeri-neuvoston roolin ja merkityksen, kytkemme tämän parlamentaarisen konferenssin legaaliksi, kiinteäksi osaksi Itämeri-neuvoston työtä, mitä se ei tällä hetkellä vielä ole, ja sen jälkeen kussakin kansallisessa parlamentissa resursoidaan sillä tavalla tähän assemblyyn, yleiskokoukseen, että siihen osallistuminen tulee jäntevämmäksi ja kunnon resursseilla varustetuksi toiminnaksi.

Se on tämän prosessin perusluonne. Ensin tarvitaan poliittinen päätös siitä, että Itämeri-neuvostosta todella tehdään se edustava elin, jossa tämä pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvä keskustelu käydään.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä, että tässä tarvitaan poliittinen päätös, koska on erittäin vaikea olemassa olevia organisaatioita sulauttaa toisiinsa tai ottaa resursseja ja siirtää muualle. Tässä tarvitaan nimenomaan poliittinen päätös yhteisestä pohjoiseurooppalaisesta foorumista, oli se sitten Itämeren neuvosto tai Pohjoismaiden neuvosto tai ihan joku muu, esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden neuvosto. Sen täytyy olla yhteinen, ja niitä pitää olla vain yksi.

Sen lisäksi olen sitä mieltä, että Venäjä on tässä tärkeä. Käsitykseni on, että Venäjä ei ole innokas Itämeri-yhteistyökumppani ja Pohjoismaiden yhteistyössäkin se on lähinnä objekti. Voisimme myös kysyä venäläisiltä ystäviltämme, mitä mieltä he ovat tästä asiasta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tällä alueella valtavasti potentiaalia on. Tässä on tullut esiin niitä epäkohtia, mitä yhteistyössä on, kun sitä on monella saralla ja monissa eri palasissa. Nyt on yhdessä lähdettävä ponnistelemaan sen puolesta, että EU ottaa Itämeri-politiikan tärkeäksi osaksi omaa politiikkaansa, ja se on myös luonteva tapa saada Venäjä Euroopan unionin yhteistyöhön mukaan.

Meille on tuttua tämä keskustelu, mitä käydään siitä, millä tasolla EU:n ja Venäjän suhteet tällä hetkellä ovat, millä tasolla yhteistyö on. Tiedetään, että siinä on paljon kehittämisen varaa. Mielestäni Itämeri-politiikka voisi avata uuden ja hyvän väylän EU:n ja Venäjän yhteistyön parantamiseen myöskin. Mielestäni tämä on sen tason asia, että pitäisi vakavasti harkita, että Suomi ottaisi tämän oman EU:n puheenjohtajakautensa 2006 missioksi.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse nyt ollut puolitoista vuotta mukana tässä Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa ja pikkuisen luodannut toimintaa ja seurannut myös Itämeri-neuvoston kokouksia. Sen vuoksi allekirjoitin ed. Cronbergin tekemän aloitteen, koska tässä todella on nyt tarvetta käydä keskustelu siitä, miten näitä monia erittäin tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat pohjoista aluettamme, voitaisiin järkevällä tavalla käsitellä niitten varojen puitteissa, mitä meillä on. Meidän ei missään nimessä pidä lähteä siihen, että lisätään elimiä ja sitä kautta saadaan lisää byrokratiaa ja kustannuksia, vaan meillä on tällä hetkellä erittäin hyvin toimiva organisaatio Pohjoismaiden neuvostossa, mutta niitä tehtäviä varten, mitä sillä tänään on, se on täysin ylimitoitettu. Sen takia näitä resursseja tulee käyttää järkevällä tavalla, suunnata oikeisiin projekteihin, joita meillä todella on paljon. Tällä en halua vähätellä Pohjoismaiden neuvoston aikaansaannoksia, mutta kyllä sillä koneistolla pitäisi saada tänä päivänä paljon, paljon enemmän aikaan.

Mielestäni tässä tulisi nyt, niin kuin on monessa puheenvuorossa käynyt ilmi, käydä läpi jossakin ryhmässä kaikki ne organisaatiot, mitä meillä on, niin pohjoinen ulottuvuus kuin Barentsin ja Itämeri-yhteistyö, ja yrittää näistä saada sellainen, jossa meillä suomalaisilla olisi erittäin merkittävä asema, mutta niin, että saamme mukaan lähialueemme tähän työhön.

Haluan muistuttaa, että tulevaisuudessa meidän katseemme tulevat yhä enemmän siirtymään Barentsin puoleen. Siellä meillä suomalaisilla tulee olemaan suuret mahdollisuudet niin teollisesti, taloudellisesti, viennin kannalta yhteistyöhön, moneen. Kuten täällä on esitetty, Suomen puheenjohtajakaudella tästä löytyisi varmaan hyviä kohteita, joista voidaan tehdä aloitteita ja viedä eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Varsin monessa puheenvuorossa on todettu, että pohjoinen ulottuvuus käsitteenä, sellaisena kuin tämän ajatuksen esittäjä sen kai kaavaili, ei ole kyllä toteutunut. Se ei ole saanut sellaista sisältöä.

Mutta se on mielenkiintoisella tavalla saamassa todellisen sisällön, jonka nukleus luotiin jo hyvin kauan sitten Huippuvuorilla, kun sinne Venäjä ja Norja menivät kivihiilivarantoja hyödyntämään. Nyt aivan tästä aloitteesta riippumatta pohjoinen ulottuvuus saa voimakkaan energiapoliittisen sisällön. Se koskee, niin kuin ed. Saarikangas sanoi, Barentsin aluetta, jossa nyt taistellaan jo siitä, missä ne rajat kulkevat, kuka niitä hyödyntää. Sama koskee Suomenlahtea, niin kuin ed. Tiusanen on todennut, raakaöljyn kuljetustienä. Näissä molemmissa yhteyksissä Yhdysvallat on erittäin voimakkaasti Pohjois-Euroopassa läsnä, tulee olemaan nyt, kun siellä ratkesi se, kuka valtaa käyttää, entistä voimakkaammalla tavalla esillä. Muun muassa Norja on pakotettu jo avaamaan sellaisia kenttiä käyttöön, joita ei ollut ajatellutkaan ottaa lähivuosikymmeninä käyttöön, ja Yhdysvallat on sieltä päältäpäsmääjänä. Toisin sanoen pohjoinen ulottuvuus saa voimakkaan masking factor -luonteen kautta hyvin selvästi energiapoliittisen toimeliaisuuden sisällön, ja siinä sitten muut asiat tulevat ohella mukaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan tähän perään, mitä ed. Pulliainen totesi: Se, mitä nyt on nähty Lähi-idässä, on varmasti alkua, ja ongelmat voivat laajentua Iranin puolelle, tilanne voi laajentua Saudi-Arabian puolelle, jolloinka tämä pohjoinen ulottuvuus on entistä voimakkaammin energiakysymys.

Se, millä tavalla venäläiset saataisiin mukaan tähän yhteistyöhön Itämeren alueelle, liittyy kyllä näihin öljynkuljetuksiin, nimenomaan että saataisiin heidät mukaan siitä näkökulmasta, että turvataan niiden välttämättömien öljynkuljetusten turvallisuus, mitä nyt Venäjä lähinnä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa on suunnitellut Itämeren kautta. Sen turvallisuuden toteuttaminen olisi se tapa, miten saisi Venäjän mukaan tähän käytännön työhön. Aivan oikein, se ei ole mitään helppoa, ja niin kuin yleensäkään kansainvälinen yhteistyö silloin, kun siinä on erilaisia lähtökohtia, ei ole helppoa, se ei ole helppoa myöskään venäläisten kanssa. Pssa-alueeksi Itämeren saanti kai kokonaisuudessaan ja ikään kuin todella yhdessä venäläisten kanssa — se oli hyvä huomio kysyä venäläisiltä heidän haluaan ja toimintamallia, tällä tavalla ei ikään kuin pomottamalla EU:nkaan suunnasta vaan enemmän yhteistyömielessä — olisi se eteenpäinmenon mahdollisuus.

Toivon mukaan myös Yhdysvallat on positiivisella tavalla tulevaisuudessa mukana pohjoisessa arktisessa yhteistyössä. Arktinen ulottuvuus painottuu joka tapauksessa myös energianäkökulmasta ja muuten strategisesti. Tähän myöskin Euroopan unionin on tietysti edelleenkin hyvin aktiivisesti osallistuttava.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Nythän kannattaa muistaa se, että Itämeri-konferenssissa on kahteen otteeseen, sekä Oulussa että Bergenin kokouksessa, jo todettu, että sen piirissä tulee kehittää parlamentaarista ulottuvuutta ja luoda ikään kuin toimiva resursoitu yhteistyö. Sitä pohditaan nyt juuri tässä työryhmässä, johonka itsekin kuulun, jotta selvitettäisiin ensinnäkin motivaatio, miten kukakin on siihen halukas sitoutumaan ja miten se tulisi organisoida jne.

Mutta sitten on tietenkin kysymys siitä, että on olemassa jo nyt lukuisa määrä, pilvin pimein on eri tyyppisiä ohjelmia niin EU:n piirissä kuin muutoinkin, jotka voisivat tukea tätä yhteistyötä, mutta jossa on sitten näitä kaikenlaisia hallinnollisia hankaus- ym. kohtia. Ne täytyy tunnistaa ja juosta kasaan sillä tavalla, että tästä saadaan iskukykyinen ja toimiva poliittinen ja muutoinkin hyvä yhteistyö aikaiseksi.

Yhtä mieltä melkein kaikissa näissä järjestöissä on oltu siitä, että ei tarvita todellakaan mitään uusia organisaatioita, vaan jokaisen täytyisi löytää ikään kuin se olennainen ydin, mihinkä se keskittyy. Minun mielestäni voitaisiin aivan hyvin puhua pohjoismaisessa yhteistyössä myöskin siitä, onko PN:n koko tällä hetkellä sopiva vai voisiko se olla pienempi ja iskukykyisempi ja paneutua niihin ydinkysymyksiin, joita edelleen pohjoismaisessa yhteistyössä on ja jotka eivät tule koskaan poistumaan minkään Itämeri-yhteistyön tai arktisen yhteistyönkään kautta.

Mutta sitten erityisesti pitäisin tärkeänä sitä, että arktinen yhteistyö kuitenkin nähdään sellaisena, että se ei ole nyt pelkästään tätä EU:n kautta ja eri ohjelmien kautta tapahtuvaa toimintaa ja Venäjän mukaan saattamista tähän Itämeri-yhteistyöhön, vaan nähdään, että se on aivan oma ainutlaatuinen ja potentiaalinen mahdollisuutensa, jonka ongelmat ovat hyvin eri tyyppiset kuin meillä tällä hetkellä muualla on. Ne painottuvat juuri energiakysymyksiin, ympäristökysymyksiin, ja mikä tärkeintä, niitten verkostoissa USA:n ja Kanadan mukanaolo on merkittävä, jotenka tavallaan ei kannata tehdä yhtä suurta taikinaa, vaan leipoa nyt kasaan muutama hyvä pulla, joista haetaan vaurautta, edistystä ja kaikenlaista hyvää pohjoiseen Eurooppaan.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tämä puheenvuoroni on tämän keskustelun viimeinen puheenvuoro, ainakin omalta puoleltani se on sitä.

Tässä haasteena on siis ollut se, että viimeisen viidentoista vuoden aikana nopeasti hallitustenvälinen yhteistyö näillä pohjoisilla alueilla on tiivistynyt ja näihin hallitustenvälisiin yhteistyöfoorumeihin on luotu erilaisia parlamentaarisia ulottuvuuksia. Nyt olemme siinä tilanteessa, että meidän pitäisi keskittää voimavarat. Meillä ei riitä mahdollisuudet juosta kansanedustajina, parlamentaarikkoina, kokouksesta toiseen, vaan on otettava järki käteen ja katsottava, kuinka alueellisesti tämä yhteistyö järjestetään.

Arvoisa puhemies! Minulla on ehdotus sitten seuraavaksi vastaavan tyyppiseksi keskusteluksi, ja se keskustelu tavoittaa tietysti tämän seuraavan tason. Tämähän ei ole vain pohjolan ongelma tai ilmiö, että meillä on näitä hallitustenvälisiä yhteistyöelimiä; myöskin maailmanlaajuisesti niitä on, sekä Euroopan tasolla että maailmanlaajuisesti. Me olemme vielä suuremmassa pulassa sen suhteen, että Kansainvälinen kauppajärjestö, Maailmanpankki, Valuuttarahasto, YK, puhumattakaan alueellisista yhteistyöjärjestöistä, ovat myöskin kehittämässä näitä parlamentaarisia ulottuvuuksiaan, ja meidän on pakko täällä eduskunnassa jossain vaiheessa keskittyneesti keskustella siitä, kuinka edustautuminen näissä elimissä tapahtuu ja missä muodossa niitä kehitetään, niiden toimintaa koordinoidaan. Minä olen melkein ehdottamassa, että me joudumme ehkä uuden ajankohtaiskeskustelun ensi keväänä käymään siitä, miten globaalihallinnan parlamentaarista ulottuvuutta kehitetään ja kuinka siihen saadaan koordinoitu, järkevä vastaus.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla on tähän loppuun konkreettinen ehdotus ja toivomus itse asiassa meille kaikille, jotka toimimme näissä eri organisaatioissa. Ottakaamme jokainen esille omassa organisaatiossamme se, mitä tänään tässä salissa on puhuttu. Minusta siinä voisi olla hyvänä apuna Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö, josta osa on istunut tuolla parvella. He voisivat ihan hyvin kirjoittaa ulos ne ehdotukset, mitä tässä nyt on suullisesti tehty, ja sitten konkretia menisi vähän eteenpäin, niin kuin ed. Alhokin muun muassa toi esille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Kimmo Kiljunen toi tämän globaalin ulottuvuuden mukaan tähän. Helsinki-prosessi on yksi, jossa tätä asiaa selvitetään, ja siinä on ulkoministeri aktiivisesti liikkeellä. Se on erittäin tärkeä asia, joka on myöskin YK:n roolia tukeva prosessi ja unilateralismia vastaan siinä mielessä, että se on multilateraali. Tässä mielessä seuraava askel on tärkeä.

Lopuksi omalta puoleltani toteaisin, että aina keskeistä näissä kansainvälisissä kokouksissa on se, että suomalaiset parlamentaarikot todella aktiivisesti osallistuvat ja ajavat niitä näkökulmia, mitä parlamentissa on nostettu esille, hankkivat tietoa, koska se taas toisaalta edesauttaa sitä työtä, mitä me täällä teemme, tätä lainsäädäntötyötä, tuo siihen tietoa ja taitoa ja osaamista. Muun muassa ilmastonmuutos on yksi tällainen hallinta-alue, jossa parlamentaarikot ovat vuosia olleet mukana.