Valto  Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, vaikka kysymyksessä on aika laaja asiakirja, esittelen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön ja keskeiset kohdat tästä lakiesityksestä.

Totean heti alkajaisiksi, että tähänhän liittyy perustuslakivaliokunnan lausunto 33/2004 vp, joka on tietenkin valiokuntakäsittelyn yhteydessä otettu huomioon ja tehty asianomaiset korjaukset valiokunnan mietintöön.

Toisekseen, meillä on kuultu runsas joukko asiantuntijoita, jotka ilmenevät valiokunnan mietinnön sisällössä sivuilla 2 ja 3. Tässä esityksessähän ehdotetaan uudistettavaksi sairausvakuutuslaki kokonaisuudessaan. Esitys on osa kokonaisuutta, jolla pyritään selkeyttämään toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön rakenne uudistettaisiin ja yksittäisten säännösten sanamuotoja täsmennettäisiin. Perustuslain asettamat vaatimukset säädöstasosta ja valtuutussäännöksistä sekä soveltamista ja toimeenpanoa ohjaava vakiintunut tulkintakäytäntö otettaisiin huomioon säännöksiä täsmennettäessä. Kokonaisuudistusta koskeva esitys on luonteeltaan pääasiassa lainsäädäntötekninen.

Esityksessä ehdotetaan kuitenkin myös siirryttäväksi palkkakertoimen käyttöön sairauspäivärahan ja vanhempainpäivärahojen sekä erityishoitorahan määräytymistä koskevissa säännöksissä. Erityishoitorahan suorittamisen edellytyksiä täsmennettäisiin. Sairausvakuutuslain työnantajalle suoritettavia korvauksia koskevaan osaan lisättäisiin työnantajalle maksettavaa vuosilomakustannuskorvausta koskeva sääntely. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivä tammikuuta 2005.

On syytä heti alkuunsa todeta, että on viimeinen ja korkea aika, että laki on eduskunnan käsittelyssä, sen takia, että tähän liittyy soveltamismenettely, josta pääosin tulee vastaamaan Kansaneläkelaitos. Kun laki on näin laaja, vaikka Kansaneläkelaitoksen asiantuntijat ovat tämän lain valmistelussa olleet mukana, niin tarvitaan tietysti aikaa, että Kansaneläkelaitos voi tehdä tietokoneohjelmat tämän lain käytäntöön soveltamiseksi ja kouluttaa henkilökuntansa, niin että asiakaskohtaamisissa on mahdollisimman hyvä tieto lain sisällöstä. Tältä osin on tietysti todettava ilolla, että nyt kuitenkin on tämä asia saatu eduskunnan käsittelyyn ja tämä työ voi hyvin alkaa, niin että vuodenvaihteessa saadaan asianomaiset asiat Kansaneläkelaitoksenkin osalta toteutettua.

Mitä muuten tähän valiokunnan mietintöön tulee, niin kuin totesin, sen sisältökysymyksiin en sen enempää käy käsiksi, koska se on jokaisen kollegan nähtävillä ja siitä voi jokainen muodostaa oman johtopäätöksensä. Haluan kuitenkin todeta tästä kaksi kohtaa, joissa valiokunta on käsittelyn aikana tehnyt oman esityksensä. Ensinnä julkisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuslain mukaisten korvausten rajapintaa koskevan käsittelyn yhteydessä valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa, joka on kirjoitettu tietenkin tänne valiokunnan mietinnön loppuun. Tämä on syytä ottaa huomioon; se nostettiin erityisesti esille.

Toinen kysymys, joka oli valiokunnan erityiskäsittelyssä, koskee erityishoitorahaa, jossa valiokunta on halunnut, että asetukseen aikanaan kirjoitetaan sellainen sisältö, joka mahdollistaa yli 150 päivän jälkeen etuuden maksamisen niille ryhmille, jotka ovat nykyisen käytännön mukaan saattaneet jäädä, tai ovatkin jääneet, tämän päivärahan rajoituksen takia vaille päivärahaa. Näitä kahta asiaa haluan erityisesti korostaa sen takia, että tämä on merkittävä muutos. Toivon, että kun ministeriö aikanaan tätä valiokunnan mietintöä selaillessaan havaitsee, niin kuin ymmärrän ja olen saanut oikeastaan tietääkin, että tähän tullaan puuttumaan, niin asetukseen kirjoitettaisiin, mitä valiokunta on erityispäivärahan osalta sanonut.

Vielä voimaantulosäännöstä koskeva kohta. Valiokunta ehdottaa, että 3 momenttia muutetaan hallituksen esityksen antamisen jälkeen vahvistetun sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muutoksen 858/2004 vuoksi siten, että erikoismaksuluokan lääkärinpalkkioita voidaan korvata 29. päivään helmikuuta 2008 saakka. Lisäksi voimaantulosäännöksessä täsmennettäisiin, mistä ajankohdasta alkaen lakia sovelletaan eri etuuksien osalta. Lisäksi voimaantulosäännöksessä ehdotetaan täsmennettäväksi, minä ajankohtana laki tulee voimaan eri etuuksien osalta.

Arvoisa puhemies! Tämän enempää en tältä osin halua esitellä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuslaki on kiistatta tavallisen ihmisen kannalta yksi merkittävimmistä laeista, niin monista etuuksista siinä säädetään. Siksi on ihan positiivista, että lakia tällä kokonaisuudistuksella on yritetty saattaa aiempaa tolkullisempaan muotoon. Toinen kysymys tietysti on, miten hyvin tässä pyrinnössä on onnistuttu. Sen tulevaisuus näyttää.

Se tästä kodifikatiivisesta lähtökohdasta on joka tapauksessa seurannut, että muiden kuin puhtaasti muodollisten seikkojen korjaaminen valiokunnassa oli sosiaali- ja terveysministeriön mielestä lähinnä ehdottomasti kiellettyä. Kun ehdotus on kuulemma kustannusneutraali ja uusi lakiesitys sairausvakuutuksen rahoituksesta on jossain valmisteilla ja tännekin kovaa vauhtia tulossa, niin tähän lakiesitykseen ei menokohtia eduskunnassa lisätä, sanoivat ministeriön asiantuntijat. Piti oikein perustuslaista katsoa, missä kohtaa siellä kansanedustajien oikeuksista ja tehtävistä näin säädetään, mutta en ensi lukemalta sitä nyt kuitenkaan löytänyt. Tästä huolimatta, arvoisa puhemies, on todettava, että käsittely valiokunnassa sujui hyvässä yhteistyössä ja asiallisesti, niin kuin useimmiten tapana on siellä ollut. Tästä erityinen kiitos kuuluu valiokunnan puheenjohtajalle Valto Koskelle, joka tässä mietintöä äsken esitteli. Tämän sanon siitäkin huolimatta, että mietintöön on liitetty neljä vastalausetta — mutta politiikka on politiikkaa ja vastalauseet vastalauseita, ei siinä mitään.

Joka tapauksessa me onnistuimme yhdessä, ainakin toivon mukaan, riippuu tietysti ministeriön tulevasta suhtautumisesta, mutta uskon, että onnistuimme saamaan aikaan myöskin selkeitä parannuksia tämän uuden lain eri pykäliin siitä, mitä esitetty oli. Yksi näistä kysymyksistä, joita hartaudella käsittelimme, oli valiokunnan puheenjohtajankin edellä viittaama julkisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen korvausten rajapinta. Tämä konkretisoitui erityisesti keskustelussa niin sanotuista biologisista reumalääkkeistä. Niitä koskeva käsittely ja koko asia osoittavat, mihin terveydenhuollon kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä pahimmillaan johtaa. Kun rahapulassa olevat kunnat määräävät terveyskeskuksensa antamaan kalliimpaa reumalääkettä — ja joissain tapauksissa ehkä jopa tehottomampaakin — potilaalle, jotta maksajaksi saadaan kunnan itsensä sijasta Kela ja potilas, vain siksi, että halvemman lääkkeen joutuu antamaan lääkäri ja potilas pystyy ottamaan sen kalliimman lääkkeen itse, niin kyllä jossain on jotain pahasti vialla. Se vika tietysti saattaa olla siinä, että valtion ja kuntien rahanjaon suhteet eivät ole kohdallaan, tai sitten se on tässä kaksikanavaisessa järjestelmässä, joka antaa mahdollisuuden tämänkin tyyppiseen osaoptimointiin, mutta oli nyt kuinka tahansa, toivottavasti valiokunnan esittämä voimakas kanta tässä asiassa johtaa siihen, että ministeriön toimenpiteillä sitten jatkossa tällaisesta keplottelusta päästään eroon.

Toinen asia, johon valiokunnan puheenjohtaja myöskin täällä viittasi ja jota käsittelimme hartaudella, oli tämä erityishoitoraha. Olen kyllä aidosti iloinen siitä, että pystyimme uskoakseni, tai ainakin toivoakseni, estämään yhden väliinputoajaryhmän synnyn tai sen jäämisen pysyväksi. Tarkoitan munuaissiirtoa odottavia dialyysihoitoa saavia lapsia, joitten osalta tämä valiokunnan voimakas kanta, joka kirjautuu lausumanakin, selkeästi estää heitä jatkossa joutumasta väliinputoajiksi.

Kolmas asia, arvoisa puhemies, jonka kanssa runsaasti olimme tekemisissä, ainakin kuulimme runsaasti asiantuntijoita, oli kysymys hoidon korvattavuudesta eri ammattiryhmille. Kuulimme erittäin monien eri ammattiryhmien jäseniä asiantuntijoina, joista kaikki olivat tietysti sitä mieltä, että nimenomaan heidän ammattiryhmänsä antama hoito tulisi saattaa korvauksen piiriin. No, tämäkin tyrmättiin tietysti vetoamalla tämän lakiesityksen kustannusneutraliteettiin, ja tällä kohtaa se varmaan oli paikallaankin. Silti pidän kyllä henkilökohtaisesti välttämättömänä, että — kuten valiokunta mietinnössään toteaa — tämän korvattavuuden laajuus tulee jatkossa selvittää ja tutkia, mikä sen tulisi ihan oikeasti olla, että saavutettaisiin terveydenhuollon kustannusten ja toisaalta tietenkin itse terveydenhoidon kannalta optimaalisin tulos. Siksi on välttämätöntä, että asia saatetaan selville raiteille tältä osin.

On nimittäin niin, että esimerkiksi suuhygienistien, ravitsemusterapeuttien ja jalkojenhoitajien oleminen, kuten tällä hetkellä asia on, korvattavuuden ulkopuolella saattaa johtaa tilanteisiin, joissa yksittäisten potilaiden mahdollisuudet käyttää hoitoa hyväkseen tulevat rajoitetuksi. Se ei ole tietysti oikein ihmisten tasavertaisuuden kannalta tarkastellen, mutta se ei ole välttämättä järkevää myöskään koko yhteiskunnan terveydenhuollon kustannusten kehityksen kannalta, koska näittenkin ammattiryhmien antama hoito saattaa alkuvaiheessa annettuna estää sellaisia vaurioita potilaissa, jotka ajoissa hoidettuina tulisivat halvoiksi hoitaa mutta pitkälle edenneinä kovin kalliiksi. Viittaan nyt esimerkiksi kakkostyypin diabeetikoitten jalka-amputaatioihin.

Kaksi asiaa tänne nyt kuitenkin jäi, joista olen katsonut olevani pakotettu tekemään vastalauseen, ja niistä toinen on tämä 55 päivän omavastuu. Valiokunnan mietinnössä lukee "Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan sairauspäivärahan 55 päivän omavastuuajan yhteydessä todennut, että julkiselle vallalle perustuslain 22 §:ssä säädetty velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen samoin kuin uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräys sopimuspuolten pyrkimyksestä asteittain nostaa sosiaaliturvajärjestelmänsä tasoa puoltavat ehdotetun 55 päivän omavastuuajan lyhentämistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että omavastuuajan lyhentämiseen tulee jatkossa pyrkiä." Viimeistä lausetta lukuun ottamatta tämä on oikein hyvin sanottu, ja itse esitin, että tuo viimeinen lause, kun tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä pyrkimyksillä, hoidettaisiin sillä tavalla, että lakia tältä osin muutettaisiin jo nyt eli omavastuuaikaa lyhennettäisiin. Miksi sitä pitää lyhentää? En käy sitä tässä läpi. Sen voi lukea tuolta minun ja ed. Rauhalan vastalauseen perusteluista.

Aivan samaa voi sanoa tästä 300 päivää ylittävän sairauspäivärahan korvaustarpeesta. Nythän tilanne on ollut se, että jotta ihmiset, erityisesti työttöminä olevat, eivät 300 päivän korvausajan täyteen tullessa putoaisi kokonaan pois sairauspäivärahan tai ylipäätään perusturvan piiristä toimeentulotuelle, he ovat joutuneet tekemään erilaisia voimistelutemppuja työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen suhteen ja toisaalta työttömyyspäivärahan hakemisen suhteen. On jouduttu jopa tilanteeseen, jossa työkyvytön joutuu (Puhemies koputtaa) hakemaan työttömyyskorvausta tai työkyvyttömyyseläkettä hakenut joutuu hakemaan korvausta. Näistä syistä olen esittänyt, että tämä ongelma voitaisiin poistaa vastalauseessa esittämälläni tavalla pidentämällä nykyisestä 300 päivästä korvausaika toisella 300 päivällä, jolloin tämä ongelma poistuisi.

Arvoisa puhemies! Tulen tekemään tarvittavat muutosesitykset pykälien yksityiskohtaisen käsittelyn aikana.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Alun perin tämän sairausvakuutuslain muutoksen piti todellakin olla tekninen ja tämän lain rakennetta yksinkertaistava ja tietysti myös sellainen, että se on nykyisen perustuslain mukainen valtuutussäännöksineen. Tässä yhteydessä on kuitenkin noussut esille muutamia seikkoja, joihin valiokunta on tyydytyksekseni puuttunut. Täällä jo esittelypuheenvuorossa ja ed. Virtasen puheenvuorossa tuli esille tämä kysymys lääkkeiden annostelusta ja tämä erityishoitorahakysymys. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että niiden lasten kohdalla, jotka saavat dialyysihoitoa, ja niiden lasten kohdalla, jotka sairastavat esimerkiksi leukemiaa, voidaan tätä erityishoitorahaa maksaa kauemmin kuin nykyisen 150 päivän ajan. Tämä on äärettömän tärkeä asia niille perheille, niille vanhemmille, joista toinen joutuu jäämään jopa yli vuodeksi kotiin, kun nämä hoidot ovat meneillään. Todella on hyvin tärkeätä, että tämä asetus sitten muotoillaan valiokunnan tahdon mukaisesti.

Tämän lain yhteydessä on edistytty hyvin tärkeässä, myös työllisyyteen liittyvässä kysymyksessä eli vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakamisessa tai kustannusten (Puhemies koputtaa) vastaantulossa näiden ...

Nigerian liittotasavallan presidentin vierailu

Ensimmäinen varapuhemies:

Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Nigerian liittotasavallan presidentti Olusegun Obasanjo seurueineen on saapunut seuraamaan täysistuntoa. Eduskunnan puolesta lausun arvoisat vieraat tervetulleiksi eduskuntaan. (Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies! Siis puheena on vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen tai niiden työnantajien tukeminen, joiden palveluksessa on pääasiassa naispuolisia tai kokonaan naispuolisia työntekijöitä. Nämä vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ovat todella kokonaiskustannuksia lisäävä tekijä ja monissa tapauksissa este lisätyövoiman palkkaamiseksi. Nykyisin vallitsevaa järjestelmää on hallituksen esityksellä esitetty parannettavaksi, mutta tämäkin parannus on vielä aika vaatimaton, jotta sillä olisi todellista vaikutusta tämän työllistämiskynnyksen madaltamiseen. Siksi kokoomuksen vastalauseessa esitetäänkin, että tämän hallituksen esityksen lisäksi korvattaisiin myös tämän loma-ajan palkan sosiaalikustannukset, sivukulut ja lomaraha. Tämä kokonaisuus yhdessä jo muodostaisi sellaisen kokonaisuuden, jolla uskoakseni olisi vaikutusta naisvaltaisten alojen työllistämiseen ja työllistymiseen.

Toinen tärkeä seikka, johon tässä vastalauseessa on puututtu — sama esitys on myöskin vihreiden vastalauseessa, ja myöskin tämä edellinen vanhempainpäivärahoja koskeva muutosesitys sisältyi vihreiden vastalauseeseen — on kysymys siitä, millä tavalla kaikki terveydenhuollon infrastruktuuri, kaikki tilat, kapasiteetti saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön, ja kysymys on siitä, että silloin, kun julkisen sektorin hallinnassa olevissa tiloissa toimii yksityislääkäri, yksityisen terveydenhuollon ammattilainen, myös tähän toimintaan olisi mahdollista saada sairausvakuutuskorvaus.

Mielestäni esimerkki elävästä elämästä kuvastaa, mistä voi olla kysymys: Nauvon kunnassa oli tilanne se, että siellä oli täydellisesti varustettu hammashoitola, mutta sinne ei saatu hammaslääkäriä, mutta sen sijaan saatiin yksityishammaslääkäri pitämään vastaanottoa. Tähän myönnettiin aluksi sairausvakuutuskorvausta mutta sitten ilmoitettiin Kelasta, että tämä ei enää jatkossa käy, ja siitä väännettiin kättä ja päädyttiin siihen, että jatketaan tätä käytäntöä vielä määräaika, yksi vuosi eteenpäin. Mielestäni Nauvon kuntalaisten näkökulmasta tämä joustava käytäntö oli järkevä ja oikein. On varmasti tilanteita, joissa tällainen menettely olisi perusteltua ja olisi paikallaan.

Kolmas sinänsä aika iso kysymys on tietysti se, että sairausvakuutuksen palautustaksojen korvaustaso on pahasti jäänyt jälkeen siitä, mitä lainsäädäntö edellyttäisi. Kun korvausten pitäisi olla lain mukaan 60 prosenttia aiheutuneista kustannuksista, näiden taksojen korvausten perusteena olevien taksojen jälkeenjääneisyydestä johtuen käytännössä korvausprosentti vaihtelee 30 ja 40 prosentin välillä. Tätä eroa pitäisi pikkuhiljaa vaikka asteittain saada kurotuksi umpeen. Kaiken kaikkiaan on ilo todeta, että tässä lain uudistamisen yhteydessä ei ole päädytty vain teknisiin ratkaisuihin, vaan on rohkeasti puututtu muutamiin yksityiskohtiin, jotka on ollut perusteltua ja oikeudenmukaista korjata. Sen lisäksi tietysti olisi toivonut, että näissä vastalauseissa olevat esitykset olisivat myös menneet eteenpäin, mutta olkoot ne osviittana jatkovalmistelulle.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva sairausvakuutuslaki hallituksen esityksenä on tietysti juhlallinen paketti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle monestakin eri syystä. Sen takia itse asiassa aloitan siteeraamalla suoraan eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian lausuntoa koskien tätä prosessia, sillä kuulemisen yhteydessä tuli esille ei suuria eikä välttämättä vaikeitakaan asioita, mutta hämmästyttävän monta kertaa puhuttiin erilaisista epätarkkuuksista. Sen takia siteeraan eduskunnan oikeusasiamiestä suoraan tähän alkuun:

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi sairausvakuutuslaki kokonaisuudessaan. Esitys on osa kokonaisuutta, jolla pyritään selkeyttämään toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön rakenne uudistettaisiin ja yksittäisten säännösten sanamuotoja täsmennettäisiin. Perustuslain asettamat vaatimukset säädöstasosta ja valtuutussäännöksistä sekä soveltamista ja toimeenpanoa ohjaava vakiintunut tulkintakäytäntö otettaisiin huomioon säännöksiä täsmennettäessä. Esitys on luonteeltaan pääasiassa lainsäädäntötekninen."

Näin siis alku. Sen jälkeen kuitenkin oikeusasiamies käsittelee lääkkeiden korvattavuuteen liittyviä asioita ja ottaa Kansaneläkelaitoksen eräitä yksityiskohtaisia ohjeita erilaisista sairauksista ja tilanteista esille ja kiinnittää huomiota siihen, että täsmällisyys niissä on tärkeä perusoikeuksien toteuttamista turvaava seikka ja niiden pitäisi ennalta olla tiedossa ja yleisön saatavilla. Huomattakoon, että — lainaan vielä hivenen, tämä on suora lainaus — "Oikeusasiamies piti arveluttavana, että Kansaneläkelaitoksen ohjeilla on ilman laissa olevaa selkeätä ja täsmällistä toimivaltasäännöstä määritelty ko. sairauksien lääkehoitoon korvattavuuden tosiasialliset edellytykset."

Tämän suuntaista keskustelua jonkun verran käytiin kyllä valiokunnassa, mutta tähän liittyvää, sanoisiko nyt, henkistä pääomaa oli vaikea saada mietinnössä sujuvasti esille. Sen takia halusin tämän kuitenkin tuoda esiin tässä puheenvuoroni alussa, varsinkin kun tämä koko muukin eduskunnan oikeusasiamiehen lausunto on suositeltavaa luettavaa kaikille meille, jotka tällä lainsäädännön sektorilla toimimme. Siellä on useita esimerkkejä myöskin rajapinnasta yksityisen terveydenhuollon ja julkisen terveydenhuollon ja sairaanhoidon välisestä ongelmakentästä. Tässä tietysti pitäisi muistaa se, että tässähän on sairastavasta ihmisestä ja potilaasta kysymys. Ei saisi primääristi olla kysymys organisaatiosta ja hallinnosta, jonka ehdoilla pelkästään lainsäädäntöä muutetaan tai säädetään.

Ed. Perho käsitteli jo muutamia näistä tärkeimmistä asioista. Meidän vastalauseessamme esimerkiksi pykälämuutos, joka on 2 luvun 3 §:n kohdalla, jossa haluamme pois tietyn perustelutekstin ja sen lisäksi haluamme kyseistä 3 §:n 1 momentin 3 kohtaa muuttaa niin, että se poistettaisiin, johtuu pelkästään siitä näkökulmasta, että potilaalla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa, kun hän asuu Nauvossa ed. Perhon esimerkin mukaisesti, sitä kohtaan, kuka omistaa sen paikan, missä hän käy sen hampaansa paikkauttamassa tai muuta terveydenhuoltoa saamassa. On peräti mielenkiintoista, että hallitus hyvin voimakkaasti tässä asiassa on sillä kannalla, että mikäli julkiseen tilaan tulee yksityinen, niin sairausvakuutuskorvausta ei anneta ja piste. Miettikääpä vaan, arvoisat edustajat, hallituksessa, miten te käyttäydytte itse omien sairauskulujenne ja -menojenne ja kaiken sen suhteen. Pelkäänpä, että siellä on vähän erilaista ajatusta, kun teidän omat kantapäänne kastuvat tässä asiassa. Tämä on seikka, jota minä en alan ihmisenä ollenkaan ymmärrä, kun lähdetään siitä, että kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Jos ihmisellä on sairaus, hänellä on sairaus, ja jos tasa-arvosta puhutaan, se sairaus pitäisi saada hoitaa siellä, missä se ihminen haluaa, ja niin kuin se parhaiten osataan ja korvausten pitäisi olla samanlaiset, eikä niinpäin, niin kuin nyt rakennetaan, että tiettyihin yleisiin sairausvakuutuksen korvausperusteisiin rakennetaan kielteisiä poikkeussäännöksiä sisälle. Tätä julkisen ja privaatin rajaa ei aikaisemmin ollut. Se on myöskin huomattava. Silloin kun SVOL oli voimassa, nämä asiat olivat kaikki sujuvasti hallussa Suomessa, mutta vuoden 94 jälkeen tilanne on muuttunut. Siinä mielessä halusin tämän ensimmäisenä asiana aivan erityisesti mainita.

Toinen samanlainen mainitsemisen arvoinen asia on lääkkeenantotapa. Kummallinen kulttuuri on Suomeen levinnyt. Nykyiset määräykset, joilla lääkkeiden antamista ja niiden korvauksia säädellään, eivät mitenkään estä tiettyjen sairauksien hoidossa korvaamasta lääkkeitä potilaalle kokonaan, mutta osa poliklinikan henkilökunnasta lähinnä lääkäreiden johdolla on päätynyt tilanteeseen, jossa taloushenkilöstön paineen kautta tai jonkin muun kuntapoliittisen paineen kautta kustannukset halutaan vyöryttää pois kuntayhtymästä, ja silloin siitä tulee potilaalle myöskin lisäkustannuksia, kun ollaan olevinaan niin viisaita, että halutaan Kelaa rasittaa niillä peruskorvauksilla. Potilas hukkuu, hyvät edustajat, tässä myllyssä aina. Miten on mahdollista, että hallitusta ei kiinnosta potilas, vaan järjestelmän ehdoilla eteenpäinmeno?

Eräänlaisena purnauksen huippuna tässä puheenvuorossani on tietysti tämä korvaustaksa. Niin kuin ed. Perho jo sanoi, 60 prosenttia pitäisi hyväksytyistä hinnoista korvata. Nyt me ehdotamme omassa vastalauseessamme, että se olisi 40 prosenttia, siis alle lain hengen mukaisen korvaustason. Äänestytimme tästä asiasta valiokunnassa, koska ehdotimme sitä koko valiokunnan kannaksi, mutta hallituspuolueet täysin sujuvasti äänestivät Suomen lainsäädäntöä vastaan. He ovat tyytyväisiä siihen, että potilaalle korvataan vain 37 prosenttia. On se mielenkiintoinen asetelma jälleen kerran tässä maassa, jossa ei kukaan mahda sille mitään, mihin tautiin sairastuu ja miten siitä sitten korvauksia pitäisi saada. Mittaristo on ilmeisesti hallinnollinen, ei inhimillinen eikä sairauslähtöinen.

Muihin asioihin oikeastaan en sen lähemmin puutu, koska ed. Perho otti ne jo aivan riittävän hyvin esille. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä, joka, arvon puhemies, käsittääkseni on vasta huomenna, tulemme tekemään pykäläkohtaiset muutokset ja esitämme oman vastalauseemme.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunta on tehnyt hyvää työtä. Mietintöä on ollut hyvä lukea. On ihan oikein, että mietinnöt tehdään niin, että niistä saa semmoinenkin selvää, joka ei ole ollut läsnä tuossa kokouksessa. Joitakin asioita haluaisin ottaa esille, koska olen niistä tehnyt aloitteita, jotka eivät ole sitten tämän lain yhteydessä päässeet arvoon arvaamattomaan.

Ensimmäinen on se, että kun ihminen täyttää 65 vuotta, niin silloin Kelan kuntoutus häneltä loppuu. Minusta tämä on erittäin epätaloudellinen päätös, ja meidän täytyisi päästä siihen, että ne henkilöt, jotka täyttävät 65 vuotta ja ovat toispuolisen halvauksen saaneita, lihasrappeutumatautia, reumaa sairastavia, tarvitsevat ehdottomasti säännöllistä kuntoutusta. Tiedän monta asiakasta, jotka ovat joutuneet laitokseen. Tiedän muun muassa myöskin joitakin, jotka ovat myyneet asuntonsa, jotta he ovat saaneet aviopuolisolle kunnollista kuntoutusta. Mielestäni tämä ei ole lainmukaista ja tässä todella täytyisi päästä parempaan tulokseen. Olen tästä ainakin kaksi aloitetta tehnyt ja toivon, kun tiedän, että esimerkiksi Kelan valtuutetut ovat tästä keskustelleet, että päästäisiin tähän järkevämpään päätökseen.

Toinen asia, josta olen tehnyt esityksen, on hammashoidon korvattavuuden laajentaminen myöskin hammasproteesia tarvitseviin, ja tämähän koskee meidän ikääntynyttä väestöämme, veteraaneja. Kysehän ei ole pelkästään proteeseista vaan myöskin proteesien pohjustuksesta, joka on aika kallista. Ikääntyneet eivät koe, että he ovat tasa-arvoisia tämän hammashuoltolain kohdalla, joka on nyt laajentunut koko kansan, jokaisen suomalaisen, ulottuville. Mielestäni tämä on asia, joka täytyisi todella hoitaa, kun olemme perustelleet silloin aikoinaan sitä, että hammashuollon korvausuudistus tuli koko kansalle, sillä, että se on terveydellisesti tärkeä suun hygienian ja hyvän purennan tähden. Osa kansasta jää tämän lain ulkopuolelle.

Täällä on paljon puhuttu nyt siitä hyvästä lakiuudistuksesta elikkä vanhemmuuden kustannusten jakamisesta molempien puolisoiden mukaan. Tästä on myöskin monta lakialoitetta tehty, ja olen itsekin ollut niissä mukana vuosien varrella. Olisin tietysti toivonut, että tästä olisi tehty kunnollinen laki, niin että sillä olisi ollut todellinen merkitys niin työnantajille kuin vanhemmuudelle, ja myöskin, mitä täällä on jo puhuttu, että naispuolisia työntekijöitä kohdeltaisiin samanvertaisesti, mutta näin ei ole tapahtunut. Tämä on hyvin vaatimaton korvaus, mitä tässä nyt esitetään, hyvä alku, mutta toivottavasti päästäisiin vähän parempaan tulokseen. Kyllähän olisi ollut tietysti tärkeää, että vuosilomakustannuksien korvaaminen ei perustuisi pelkkään vuosilomapalkkaan. Siihen olisi täytynyt liittää paitsi se korvaus palkan suuruisena myös nimenomaan kokoomuksen vastalauseessa esitetyn mallin mukaan sosiaaliturvamaksut täyden palkan mukaan. Jos nämä lomarahat olisi myöskin liitetty siihen mukaan tällaisina, siitä olisi tullut todellinen vaihtoehto. Nyt se on jäämässä torsoksi.

Sitten sairausvakuutustaksoista: Vuonna 89 on viimeksi muutettu sairausvakuutustaksojen korvauksia. Siitä nyt on kyllä todella liian pitkä aika. Tämä on siinä mielessä vaikea asia, että kun meille on tulossa nyt hoitotakuu, hoidon saatavuuden parantaminen, me tiedämme, että kunnat miettivät tilaaja—tuottaja-malleja ja myöskin sitä, miten ulkoistetaan näitä palveluita silloin, että saadaan jonoista pois ihmisiä taikka hoidetuiksi ainakin. Nythän käy tietysti niin, että kun näitä sairausvakuutuksen taksoja ei nosteta, niin kyllä siellä varmasti edelleen jatkuvat jonot, esimerkiksi hammashoitopuolella. Ne ihmiset, jotka ovat tottuneet käyttämään yksityistä hammaslääkäriä, toivoisivat todella, että he olisivat vähän lähempänä sitä, mitä julkisella puolella tapahtuu. Jos 60 prosenttia alkuperäisen sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen tason pitäisi olla todellisista kustannuksista, niin nyt se saattaa jäädä 30 prosenttiin.

Täällä on ansiokkaasti myöskin puhuttu ja tekstissä lukee siitä, että olisi ollut tarkoituksenmukaista — tai ainakin aloitteissa on ollut — että myöskin muut ammattiryhmät olisivat saaneet sen oikeuden, että voi pitää yksityistä vastaanottoa ja saada siitä sitten korvauksen. Minusta psykologit, jotka ovat anoneet tätä korvausmahdollisuutta, ovat tärkeässä asemassa lasten mielenterveyskuntoutuksessa. Eduskunta on lisännyt monet kerrat siihen rahaa ja toivon mukaan lisää nyt vielä ensi vuodelle, kun sitä ei siellä nytkään ole hallituksen esityksestä. Minusta psykologien antama psyykkinen tuki tämmöiselle lapselle tai perheelle on tärkeää. Olisi ollut erittäin tärkeää, että psykologit olisivat päässeet mukaan, puhumattakaan sitten esimerkiksi jalkojenhoidosta.

Puhemies! Yksi tärkeä asia vielä, mikä hämmästyttää oikeastaan tässä lisäksi: Terveyskeskusten tilojen vuokraus tavallaan jätetään nyt ulkopuolelle eikä sitä mahdollisteta ulkopuolisille. Tämä tuntuu jotenkin aika kököltä ja huonolta ratkaisulta. Jos meillä Kansallisessa terveysohjelmassa erikoissairaanhoidon puolella annetaan mahdollisuus käyttää sairaanhoitopiirin poliklinikkoja ja laitteita ja leikkaussaleja ja siihen jopa kannustetaan, niin sitten perusterveydenhuollon puolella sanotaankin, ettei tämä muuten käykään.

Minusta tämä ei oikeastaan ole järkevää. Kalliit, hyvät laitteet, hyvät tilat ovat aika paljon tyhjillään iltaisin. Omalääkärijärjestelmässä ne ovat iltapäivisin täydessä käytössä, mutta illalla eivät varmastikaan ole, ja ne olisi voitu vuokrata ulkopuolisille. Minusta se olisi todella ollut järkevä asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella paljon kiitoksia vain sosiaali- ja terveysvaliokunnalle laajasta työstä, ja sitä kyllä myöskin asiantuntevuus leimaa positiivisella tavalla, kun katsomme näitä tuloksiakin, joista haluaisin ihan muutaman asian nostaa esiin.

Lääkekorvausten kohdalla korvattavan lääkkeen pykälään on otettu mukaan myös lääketieteellisin perustein välttämättömät lääkevalmisteet, ja nämä ovat erittäin tärkeä osa hoitoa. Ne saattavat olla myös potilaalle hyvin kalliita, muun muassa sen tyyppiset hoitotarvikkeet lääkevalmisteen muotoisina, joita käytetään vaikkapa säärihaavan hoitoon.

Edelleenkin siihen taitekohtaan, jossa kansalainen muuttuu sairausvakuutuspäivärahaa saavasta henkilöstä työkyvyttömyyseläkettä nauttivaksi henkilöksi, on yritetty valiokunnassa saada parempaa aikaiseksi. Vastalauseessa 2 ovat ed. Virtanen ja ed. Rauhala tähän asiaan tehneet esityksenkin, joka liittyy siis sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeen syntyvään tilanteeseen.

Tämä 300 päivää saman sairauden perusteella työkyvyttömyyttä on lääkärin ja potilaankin käytännön elämän kannalta hankala tilanne. Kun aika tulee täyteen, pitäisi olla valmius potilaan päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta me olemme muuttaneet eläkelainsäädäntöä siltä osin, että lyhytaikaista, väliaikaista, B-lausunnolla kirjoitettua työkyvyttömyyseläkettä toistaiseksi, niin kuin aikaisemmin oli kaavakkeessakin, ei enää ole. On kuntoutustuki, mutta mikä mahdollisuus on päästä kuntoutustuelle? Siinä useimmiten, puhemies, vaaditaan myöskin työkyvyttömyyden selvittämistä, jäljellä olevan työkyvyn läpikäymistä, työkyky pitäisi selvittää. Sairaanhoitopiirien keskussairaaloissa yleensä on tähän mahdollisuus, mutta tunnetulla tavalla jonot tällaiseenkin työkykytutkimukseen ovat pitkiä.

Näin ollen tilanne on hyvin vaikea. Ikään kuin harmaa vyöhyke on tässä, ja sitä on tähän saakka yritetty hoitaa työkyvyttömyyden tilalle tulevalla työttömyyspäivärahalla. Tämä asia on hankala ollut, ja siihen liittyy myös aika tavalla logiikan joustamista siinä mielessä, että kun henkilön pitäisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, niin hänet ohjataan hakemaan työtä ja ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työnhakijaksi. Sitä kautta talouspuoli eli se, että tulee yleensä ottaen toimeen, ratkeaa.

Tämä mietintö on erittäin laaja ja asia on todellakin paketti, niin kuin täällä on sanottu. Tähän vielä lopuksi muutama sana lääkkeistä ja lääkkeiden korvattavuudesta kuten muistakin sairausvakuutuslain mukaisista korvauksista.

Mehän odotamme ministeri Mönkäreeltä — jonka muistilehtiökin on jäänyt tänne puhujakorokkeelle ja osoittaa, että hän on tässä käyttänyt puheenvuoron — esitystä lääkekorvauskäytännön muuttamiseksi. Meille on myöskin tulossa apteekkilakiin, siis apteekkimaksuun, liittyvä hallituksen esitys myös tänne suureen saliin käsiteltäväksi. Jälkimmäiseen, apteekkilakiin, liittyy ongelmia pienten apteekkien selviytymisen näkökohdasta, ja edelliseen, lääkkeiden korvaamiseen, siis Kansaneläkelaitoksen suorittamaan korvaukseen, liittyy myöskin uhkatekijöitä.

Meillä on aika tavalla näiden korvausasioiden kanssa vielä edessä tekemistä, ja tässä keskustelussa esillä olleet sairausvakuutuslain mukaan maksettavat erilaisiin hoitoihin liittyvät korvaukset ovat olleet myös esillä, samoin se, minkälaisen korvauksen saa yksityissektorilla tapahtuvasta lääkärin tai hammaslääkärin antamasta hoidosta ja käynneistä vastaanotolla.

Tämä asia on tietysti potilaan näkökulmasta niin, että hän ei voi valita yksityisen tai julkisen terveydenhoidon välillä, koska jälkimmäistä, siis julkista terveydenhoitoa, erikoissairaanhoidon puolella ei ole käytettävissä. Pääsy julkisen erikoislääkärin vastaanotolle, vaikkapa kirurgin vastaanotolle, saattaa olla 6—12 kuukauden odottamisen päässä. Joissakin sairaanhoitopiireissä näin on, kun taas yksityiselle vastaanotolle pääsee ehkä samana päivänä tai viikon päästä, viimeistään parin viikon sisällä.

Nyt kysymys siitä, pitääkö yhteiskunnan "tukea" yksityistä erikoislääkäritoimintaa vaiko ei, mielestäni väistyy, koska potilaan ja hoidon saannin kannalta on aivan järkevää tukea mahdollisuutta mennä yksityislääkäriin, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Useimmiten asiakkaat, potilaat, valtaosaltaan ovat keski- tai pienituloisia, hyvin usein pienituloisia, ihmisiä. Mehän tiedämme, että hoidon tarve korreloi myöskin vähäisten tulojen kanssa: mitä pienituloisemmat ihmiset, sitä enemmän hoidon tarvetta. Näin ollen on hyvä, että tämä käytäntö jatkuu. Itse henkilökohtaisesti painotan myös sitä, että olisi järkevää katsoa, että korvaukset todellakin pohjautuisivat sellaiseen korvaustaksaan, joka on aito vastaten nykytilannetta, eikä niin, että käytetään vanhaa taksaa, joka on edelliseltä vuosituhannelta ja aika kaukaa sieltä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuslaki, joka meillä on nyt käsittelyssä, hallituksen esitys, lähti teknisestä uudistuksesta, mutta se, mitä valiokunnassa käsittelimme, mistä keskustelimme, millä tavalla asiantuntijoita kuulimme, osoitti, että oli paljon suuremmasta asiasta kysymys. Kävimme hyvin perusteellista asiantuntijakuulemista ja keskustelua, ja se kyllä näkyy myös valiokunnan mietinnössä. Sinne on määrättyjä asioita nostettu ja tehty myös muutoksia pykäliin. Sitä pidän erittäin tärkeänä ja hyvänä asiana. Siitä huolimatta olen itse tehnyt vastalauseen ja olen mukana kahdessa muussa vastalauseessa ja kaiken kaikkiaan tähän hallituksen esitykseen on neljä vastalausetta. Tämä tietysti osoittaa vain sen, että kysymys on laajasta laista, joka on suuri kokonaisuus.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan siis sairausvakuutuslain kokonaisuudistusta ja sillä pyritään selkeyttämään olemassa olevaa lainsäädäntöä. Useiden osittaisuudistusten seurauksena nykyinen sairausvakuutuslakimme on muotoutunut hyvin vaikeaselkoiseksi. Vaikeaselkoisuus ei kuitenkaan mielestäni ole lain ainoa ongelma, vaikka hallituksen esityksessä ehdotetaankin lähinnä lainsäädäntöteknisiä uudistuksia.

Valiokunnan mietinnössä on ehdotettu hallituksen esitykseen useita asiantuntijakuulemiseen perustuvia sisällöllisiä muutoksia. Näistä tärkeistä muutoksista huolimatta mietinnöstä jää muutamia asioita ulkopuolelle. Nämä ovat lääkkeiden omavastuuraja, ottovanhempien asema, erityishoitoraha. Siihen kyllä valiokunnassa tehtiin muutoksia, mutta itselläni vastalauseessa on vielä siihen lisäyksiä. Sitten viimeisenä ja erittäin tärkeänä on minimiäitiyspäiväraha, vanhemmuusraha, johon olen tehnyt muutosesityksen.

Nyt muutama sana lääkkeiden vuotuisesta omavastuurajasta. Näen, että suomalaisten potilaiden omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on Oecd-maiden huipputasoa. Kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuollon kustannuksista on tällä hetkellä noin 22 prosenttia, kun se vielä 90-luvun alussa oli 15 prosenttia. Verrattuna muihin maihin tämä prosenttiluku on meille epäedullinen. Tiedämme, että köyhyydestä merkittävä osa keskittyy pitkäaikaissairaisiin. Sairauden aiheuttama taloudellinen taakka tulisi jakaa solidaarisemmin. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista, ja hoidon viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia, joten pitkällä tähtäimellä säästö saattaa muuttua lisämenoksi. Niin ajatellen, että sairauden kustannukset eivät tulisi kohtuuttoman vaikeiksi ja ehkä aiheuttaisi sitä, että jätetään jopa hoidot käyttämättä, ehdotan, kun hallituksen ehdottama lääkkeiden vuotuinen omavastuuraja on tässä 604,72 euroa, sen laskemista 532 euroon.

Arvoisa puhemies! Ottovanhempien asemasta on meihin kansanedustajiin, varmaan useampiin, otettu eri vaiheissa yhteyksiä ja tuotu esiin niitä ongelmakohtia, jotka lähinnä lähtevät siitä, että ottovanhemmat, adoptiovanhemmat, näkevät, että he eivät ole samanlaisessa asemassa biologisiin vanhempiin nähden. Kun vielä tiedämme, että adoptiolapsella on useita riskitekijöitä, hän tarvitsisi riittävän pitkäaikaisen turvan vanhemmiltaan, hoidon ja huolenpidon ja nimenomaan sen, että vanhemmilla olisi mahdollisuus jäädä kotiin lapsiansa hoitamaan. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää nimenomaan, että lapsi, joka tulee kauempaa, voi kiinnittyä uuteen perheeseen, ja se aika olisi nimenomaan laatuaikaa.

Nythän vanhempainraha myönnetään 0—6-vuotiaan adoptiovanhemmille. Kun usein adoptiolapsi voi olla jo muutaman vuoden ikäinen, kun tulee perheeseen — kuitenkin adoptoitavista lapsistahan suurin osa on 0—3-vuotiaita — voi sanoa, että vanhempainrahan ikärajan korottaminen 10 vuoteen, jota tässä esitän, ei suuria kustannuksia aiheuttaisi mutta helpottaisi kuitenkin lapsen sopeutumista ja perheen arkea. Tosiaan näen, että sillä olisi perustelunsa.

Toisin kuin biologisen vanhemman, ottovanhemman vanhempainrahan edellytyksenä on, että ottovanhempi osallistuu lapsen hoitoon eikä ole ansiotyössä tai muussa omassa työssä, lukuun ottamatta omassa kotitaloudessa tehtävää työtä. Ottovanhemman työn ja elinkeinon jatkuvuuden kannalta asia on merkittävä, vaikkakin pientä joukkoa koskeva ongelma.

Ja sitten toinen asia: Olisi tärkeää, että adoptiovanhempien vanhempainrahakausi laajennettaisiin biologisten vanhempien äitiysraha- ja vanhempainrahakauden pituiseksi eli 263 päivää kestäväksi, kun se nyt on 234 päivää.

Sitten erityishoitorahasta, johonka kyllä valiokunta kiinnitti erittäin hyvinkin huomiota. Siinä huomioitiin nimenomaan se, miten sairauden luonne edellyttää tarkkaa hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa sinä aikana, kun odotetaan esimerkiksi dialyysihoitoa, kun lapsi odottaa munuaissiirtoa, siis millä tavalla vanhemmat voivat jäädä kotiin hoitamaan.

Vielä tähän erityishoitorahaan ehdotan niiden muutosten lisäksi, mitä valiokunnassa tehtiin, että otettaisiin huomioon tässäkin ikä eli laajennettaisiin ikärajaa laajemmaksi kuin se tässä on, oli 16-vuotiaasta 18-vuotiaaseen. Näitä ei kovin monta ole, mutta tiedämme, että ne ovat yhtä vaikeita silloin, kun tällainen vaikea sairaus on perheessä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, meillä on sekä ed. Osmo Soininvaaran vastalauseessa että myös itselläni ja samoin kokoomuksen vastalauseessa minimipäiväraha. Nykyisin äitiyspäivärahan minimimäärähän on 11,45 euroa ja sitä maksetaan kuudelta päivältä viikossa. Ilman lapsikorotuksia maksettu täysi työmarkkinatuki tai vastaava työttömän peruspäiväraha on 23,16 euroa päivältä, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Jos nämä asetetaan niin, että minimipäiväraha olisi samassa tasossa kuin työmarkkinatuki tai vastaava työttömän peruspäiväraha, tulisi sen olla 19,30 euroa. Vanhempainrahan suuruus määräytyy minimitason mukaan, jos henkilö on esimerkiksi opiskelija, vastavalmistunut tai ilman työpaikkaa tai satunnaisesti pätkätyöläinen. Työttömyyspäivärahan on laskettu riittävän perustoimeentuloksi, joten ei voi ajatella, että vähemmällä korvauksella tulisi toimeen. Äideistä noin neljäsosa on alle työttömän peruspäivärahan suuruisella vanhempainrahalla. Äitiyspäivärahan ja vanhempainrahan pienuutta perustellaan lapsilisän tuomalla kompensaatiolla. Tosiasiallisesti lapsilisä ei riitä kattamaan lapsesta aiheutuvia kuluja, joten näen, että tämä esitys on todella tarpeellinen. Yksityiskohtaiset muutosesitykset tulen esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvonäkökulmasta ehkä suurimpia ongelmia on tällä hetkellä vanhempain kustannusten jako. Se, että äidin työnantaja yleensä maksaa noin 10 000 euroa enemmän tilanteessa, jossa raskaus on todettu ja lapsi syntyy, johtaa ennen kaikkea nuorten naisten syrjäytymiseen työelämästä, toiseksi naisten pätkätöihin, kolmanneksi siihen, että naisyrittäjyys ei pääse kehittymään täydessä mittakaavassa, ja myös siihen, että lapsia syntyy vähemmän kuin muussa tapauksessa. Tämä on myös suuri yhteiskunnallinen häpeä, jos verrataan muihin Pohjoismaihin, joissa kaikissa tasa-arvo tässä suhteessa on toteutunut.

Nyt lakiehdotus käsittelee sairausvakuutusta ja siinä yhteydessä tulevat myös vanhempain kustannukset esille. On ongelmallista, että Suomessa vanhemmuutta käsitellään sairautena ja että ei ole olemassa mitään vanhemmuutta käsittelevää lakikokonaisuutta. Asian ollessa näin, siihen täytyy toistaiseksi sopeutua. Näkisinkin tässä tilanteessa nyt kolme suurta ongelmaa suhteessa raskaudesta ja vanhemmuudesta aiheutuviin kustannuksiin, jotka suoraan liittyvät sairauteen. Yksi kysymys on vuosilomakustannus, joka tässä ehdotetaan korotettavaksi; tilanne paranee hiukan, mutta ei ratkaisevasti. Käytännössä sillä ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä, se on ennen kaikkea symbolinen tekijä.

Kaksi asiaa, joihin ei puututa ja jotka mielestäni ovat suurempia epäkohtia ennen kaikkea pätkätöiden ja naisyrittäjyyden kannalta: Ensimmäinen on raskaudenaikainen sairaus, karenssiaika on pitkä, kahdeksan päivää sairautta kohti. Tilanne on ongelmallinen, koska ongelmallisissa raskauksissa näitä sairausjaksoja kertyy useita yhden raskauden aikana. Naisyrittäjälle ja palvelutyönantajalle tämä voi olla erittäin suuri taloudellinen rasitus. Näihin ei puututa ollenkaan.

Toinen asia on sairaan lapsen hoito, joka Suomessa on täysin retuperällä. Meillä on oikeus jäädä kotiin yhdestä neljään päivään, mutta työnantaja ei ole velvollinen maksamaan palkkaa eikä sairauspäivärahaa makseta vanhemmille. Tässä suhteessa Ruotsin esimerkki on aika puhutteleva. Siellä vanhemmat voivat jäädä 60 päivän ajan vuodessa täydellä sairauspäivärahalla hoitamaan sairaita lapsiaan. Myöskään tämä asia ei tässä ehdotuksessa nyt tule käsiteltyä, ei lakiehdotuksessa eikä myöskään valiokunnan mietinnössä.

Yhteenvetona haluaisinkin todeta, että vanhemmuuteen liittyvillä kustannuksilla, vuosilomakorvausten lisäämisellä, ei ole muuta kuin symbolista merkitystä. Voimme todeta, että tämä ei lisää tasa-arvoa työelämässä, ei vähennä pätkätöitä, ei lisää lasten määrää eikä paranna naisyrittäjien tilannetta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on monia hyviä esityksiä, jo tässä hallituksen pohjaesityksessä, ja sinällään valiokunta on tehnyt hyvää työtä erityishoitorahan puolelta täsmentämällä sitä ja samalla tämän matkakorvauskäytännön osalta. Juuri valiokunnan puheenjohtajan kanssa juttelin siitä, miten menetellään seuraavassa tilanteessa. Tällä hetkellähän on ollut ongelma näiden matkakorvausten saannin osalta, jos joutuu menemään toisen kunnan terveyskeskukseen tai johonkin erikoislääkärin hoitoon tai terapiaan. Yhdessä tapauksessa tuolla Pohjois-Karjalassa, voisi kertoa esimerkin, tämmöinen ala-asteella oleva poika ohjattiin Joensuuhun terapiaan ja Kela tyssäsi matkakorvauksen sen takia, että asianomaisen kunnan järjestettäväksi kuuluu tämä hoito ja Kela katsoi, että silloin maksetaan vain matkakorvaus siihen kunnan keskukseen, ei siis Joensuuhun. Joensuuhun sieltä kunnasta on vielä matkaa semmoinen 70 kilometriä. Tämä suhteellisen pienillä tuloilla oleva vanhempi oli hyvin pahoillaan ja narisi siitä, miten tämä homma hoituu. Hän kyllä hoiti omilla kustannuksillaan tämän. Tämän tyyppinen pitäisi saada korjattua.

Ymmärsin valiokunnan puheenjohtajan kanssa keskustellessa, että tämän tyyppinen asia oli valiokunnassa esillä ja ilmeisesti jossakin muodossa myös tänne mietintöön ainakin toiveena on kirjoitettu, ei pontena.

Itse olisin toivonut, että tässä olisi myös puututtu tähän hammasproteesien korvattavuuteen. Itse olen siitä tehnyt toimenpidealoitteen, ja se näköjään on tuossa hyvin tylysti hylätty. Nimittäin tänä päivänä semmoinen ihminen, jolta sattumalta ovat hampaat pudonneet suusta, ei ole tasavertainen niihin verrattuna, joilla muutamia hampaita on vielä suussa olemassa, ja sen takia odottaisi, että jos tässä ei tätä saada kuntoon, niin jatkossa tulisi sillä tavalla, että kun kuitenkin nämä proteesit ovat aika arvokkaita, niiden teko, kunnostus ja pohjaukset, kaikki mitä siihen kuuluukin, niin nämäkin henkilöt saataisiin samalla tavalla korvauksen piiriin kuin nekin, joilla muutama hammas suussa vielä vahingossa sattuu olemaan. Nämä henkilöt joutuvat ilmeisesti tehosekoittimella nyt hoitelemaan näitä ruokia hienoksi ja juomalla tämän ruokansa syömään, koska ei hampaita ole olemassa.

Muutaman asian vielä tässä toteaisin lyhyesti. Yksi semmoinen asia, johon toivoisi jossakin vaiheessa kiinnitettävän huomio, että saataisiin se myös kuntoon, on nämä työperäiset homeet. Siinä tällä hetkellä on yksi väliinputoajaryhmä, joka ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa saanut tämmöistä oikeudenmukaista kohtelua, mikä sille kuuluisi. Tällä hetkellä heitä pidetään monessa tapauksessa luulosairaina tai katsotaan, että ei viitsi mennä töihin, vaikka todellisuudessa on kyse siitä, jotta työpaikalla on mahdollisesti altistuttu ja siellä yhä edelleen on semmoisia homeita, joita ei ole tutkittu, ei tiedetä. Sen takia nämä henkilöt ovat joissakin tapauksissa jopa joutuneet ottamaan lopputilin, koska eivät pysty käymään töissä. Minusta tämä pitäisi saada kunniallisesti hoidettua, olisi lisättävä vaikka näihin tutkimuksiin varoja, jotta tämä homma saadaan kuntoon.

Tässä on useita esimerkkitapauksia tuollakin meidän maakunnassamme, joissa ihmiset ovat altistuneet nyt tällä hetkellä, useimmat julkisissa rakennuksissa, on jopa keskussairaalan henkilöstöä muutama. Sitten se tapaus myöhemmin löydettiinkin, mutta tämä henkilö oli niin pahasti altistunut, että hän ei pysty ilmeisesti menemään nytkään töihin. Hän joutuu jopa ulkoilmassa pitämään hengityssuojaa, tämmöistä tötteröä päässä, jotta voi hengittää ulkonakin olevia homeita, jotka häntä ärsyttävät.

Sitä, mitä ed. Rauhala edellä puhui tästä vähimmäispäivärahasta, sinällään pidän myönteisenä. Tässä on kuitenkin, kun katsoo vuosia taaksepäin, edistytty koko ajan, ja nyt on tuo esitys 15,20 euroa, joka on, kun se kuudella kerrotaan, jo vähän parempaan suuntaan kuin pitkiin aikoihin. Siinä mielessä, jos tätä vauhtia jatketaan, niin todennäköisesti kahden vuoden päästä ollaan varmasti siinä ed. Rauhalan esittämässä mallissa. Jos katsotaan tätä tahtia, mitä on tapahtunut, niin kaikkihan tietysti riippuu siitä, mitä valtiontaloudessa ja kansantaloudessa yleensä tapahtuu, onko meillä tuloja sillä tavalla, että saadaan nostettua, niin kuin tähän mennessä pikkuhiljaa on onnistuttu kasvattamaan, sitä päivärahaa, joka aikanaan laman syövereissä leikattiin. Siinä on yksi ihan oikea korjattava kohde.

Ed. Virtanen on tehnyt aloitteen taikka vastalauseen, jossa hän esittää, että kaksinkertaistetaan tämä 300 päivän sairauspäiväraha. Sen lisäksi on tullut nimittäin tässä viime viikkoina itselle ainakin useampi esimerkki, joissa Kelan lääkärit ovat heittäytyneet erittäin viisaiksi, ainakin tuolla maakunnassa oleva Kelan asiantuntijalääkäri, siinä mielessä, että on tyssätty ennen 300:aa päivääkin monelta ihmiseltä tämä päivärahan maksu, vaikka on erikoislääkärin lausunto siitä, jotta kyseiset ihmiset ovat työkyvyttömiä. Itsekin olen tutustunut näihin diagnooseihin. Kun erityisesti yksi heistä on erittäin monisairas, niin ihmetyttää, miten Kelan lääkäri, kun hän ei ole edes ottanut vastaan, on voinut tehdä semmoisen diagnoosin, että päiväraha katkaistaan. Tällä ihmisellä ei ole myöskään oikeutta eikä näillä kaikilla, joiden esimerkkitapaukset minulla pöydällä sattuvat olemaan, ole myöskään oikeutta työttömyysturvaan siinä mielessä, kun heillä on kaikilla työsuhde voimassa. Tämä on yksi semmoinen väliinputoajaryhmä, joka nyt yllättäen on pullahtanut esille. En tiedä, onko tässä joku ohjeistus Kelan Helsingin-konttorilta mennyt tuonne vai onko tämä ihan omintakeista itäsuomalaista viisautta, että tämmöistä tapahtuu. Joka tapauksessa nämä ihmiset ovat sillä tavalla pulassa, jotta heille ei jää muuta mahdollisuutta kuin mennä sinne toimeentulotukiluukulle. Tämä tuntuu siinä mielessä aika vieraalta käsitteeltä, koska heillä on olemassa ihan erikoislääkärin diagnoosi ja pitäisi olla oikeus sairauspäivärahaan. He ovat tehneet lähes kaikki pitkän työhistorian, ja siinä mielessä sitten ihmetyttää, miten yhteiskunta heittää heidät sen valitusrumban varaan elikkä sanotaan, että valittakaa. Ja kun tiedetään, miten pitkään se valituskierre vie, niin se ei ole mitenkään inhimillistä.

Lopuksi ihan yhteen asiaan. Niin kuin totesin tässä alussa, niin tässä on monia hyviä asioita, jotka vievät eteenpäin semmoisia ongelmia, mitä on todettu. Mutta yhtä asiaa toivon, kun valiokunnan puheenjohtajakin tuossa vastaa todennäköisesti näihin meidän puheisiimme vielä jotain. Tässä matkojen yhdistelyä, kimppakyytejä, nyt sillä tavalla suositaan ja on tehty ihan järkevään muotoon, että näitä edistetään ja samalla säästetään kustannuksia. Yksi asia — josta en ole tehnyt toimenpidealoitetta, mutta olen tehnyt kirjallisen kysymyksen aiheesta, ja siinä luvattiin, jotta sairausvakuutuslain yhteydessä tähän tulisi muutos — on tämä tilanne, josta esimerkkinä vaan, jotta kun meillä ei sädehoitoa tuolla Pohjois-Karjalassa vielä tällä hetkellä tarjota ja joudutaan menemään Kuopioon ja kun joissakin syöpätapauksissa hyvinkin useita viikkoja joudutaan käymään päivittäin Kuopiossa sädehoidossa, niin jotkut henkilöt ovat toivoneet, jotta eikö järkevämpää olisi olla Kuopiossa paikka, missä olla yötä, (Ed. Virtanen: Siellä on jo!) ja Kela maksaisi korvauksen. Tässä yhtä tapausta selvitin, ja siinä todettiin, jotta tällä hetkellä Kela on suhtautunut sillä tavalla, jotta maksetaan ennen se taksikyyti, joka on hurjan kallis päivää kohti — jos muistan euroina, niin se oli joku 280 euroa se korvaus päivässä — (Puhemies koputtaa) ja se majoitus siellä todennäköisesti olisi ollut vaan enintään 50 euroa. Siinä mielessä tuntuu jotenkin jääräpäiseltä ja omituiselta käytökseltä, että Kela ei voisi korvata sitä majoitusta siellä, vaan ennen korvaa taksille tämän kyydin. Taksimiehet kyllä ovat olleet hyvillään siitä, että tämmöinen käytäntö on olemassa, mutta minä katsonkin tätä siltä kannalta, mikä on meidän veronmaksajien ja yhteiskunnan kannalta järkevää.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsittelemme sairausvakuutuslakia ja kuten tästä mietinnöstäkin voi havaita, kyllä me monia asiantuntijoita olemme kuulleet ja paljon olemme asiasta keskustelleet. Mietintö on erinomaisen hyvä ja se on hyvin pitkälle yhteisymmärryksessä laadittu, kiitos siitä hyvän puheenjohtajan. Tulin tänne kuitenkin puhumaan tästä kokoomuksen valiokuntatyöryhmän tekemästä vastalauseesta, koska halusimme kiinnittää viiteen eri teemaan hieman tarkempaa huomiota ja todella hieman eri tavalla olisimme näitä esittäneet.

Ensimmäinen teema koskee sairausvakuutuksen korvaavuutta koskevia rajoituksia. Tässähän on ongelmana ollut se, että jos yksityinen terveyspalvelujen järjestäjä esimerkiksi järjestää palveluja kunnalta vuokraamissaan julkisissa tiloissa, niin potilas ei saa sairausvakuutuskorvauksia. Toteamme seuraavan: "Kunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon tilojen vuokraaminen yksityisille terveyspalvelujen tuottajille paitsi tehostaa tiloja ja kalliiden laitteiden käyttöä myös lisää kuntien tuloja ja vahvistaa niiden taloutta. Sairausvakuutuskorvauksen epääminen näin tuotetuista palveluista vie monelta palveluntarvitsijalta mahdollisuuden käyttää yksityisiä palveluja, lisää kuntien taloudellista tehottomuutta sekä käytännössä estää monessa kunnassa yksityisten terveyspalvelujen tarjonnan kannattamattomana." Nyt kun on monessakin kunnassa aika paljon lääkäripulaa, niin tämä olisi kyllä hyvä lisä tähän ollut.

Toinen teema meillä oli sairausvakuutuksen korvaustaksat. Yksityislääkärinpalkkion kelakorvaus on lain mukaan 60 prosenttia korvaustaksasta. Käytännössä todelliset korvaukset yksityislääkärikustannuksista ovat huomattavasti pienemmät. Tämä johtuu siitä, että Kelan korvaustaksat ovat selvästi pienemmät kuin todelliset lääkärinpalkkiot. Vuonna 2003 keskimääräinen todellinen korvaus oli lääkärinpalkkiosta vain 31,5 prosenttia. Sairausvakuutuksen lääkärinpalkkioiden korvaustaksoja on viimeksi korotettu vuonna 1989. Sairausvakuutuskorvausten tasoon liittyvä ongelma on tullut näkyvästi esiin erityisesti hammashuollon palvelujen yhteydessä. Tästä syystä esitämme vastalauseessamme seuraavaa lausumaehdotusta:

"Eduskunta edellyttää, että sairausvakuutuksen korvaustaksoista päätettäessä huomioon tulee ottaa myös kulloinkin tapahtuva kustannuskehitys. Välittömänä toimenpiteenä eduskunta esittää, että lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioista suoritettavan korvauksen perusteena käytettävää korvaustaksaa nostetaan siten, että todellinen korvausprosentti nousee 40 prosenttiin." Tämä olisi tietysti se ensimmäinen vaihe ja toivottavasti mahdollisimman pian toteutuisi. Se oli se meidän vastalauseemme sisältö tässä kohtaa.

Lisäksi kiinnitimme vastalauseessamme huomiota lääkkeiden sairausvakuutuskorvattavuus- ja annostelutapaan. Elikkä olimme sitä mieltä, että annostelutapa ei saisi aiheuttaa sitä, että potilaat ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa sairausvakuutuskorvauksiin. Näin valitettavasti tapahtuu muutamien lääkkeiden kohdalla. Kun vielä ottaa huomioon, että eräs lääke, joka annetaan suoraan suoneen, olisi vielä tehokkaampi, niin toivottavasti tähän pystymme saamaan tulevaisuudessa korjauksen.

Neljäs teema, mihin otamme kantaa, on vanhemmuuden kustannusten jakaminen. Sehän on yksi monesti täälläkin salissa keskustelua aiheuttanut asia. Me olemme monessakin yhteydessä puhuneet yrittäjien sosiaaliturvan ongelmakohdista, ja nehän ovat niitä, jotka osittain nostavat yrittäjyyden kynnystä. Yrittäjyyden politiikkaohjelman mukaan yrittäjien sosiaaliturvaan liittyvät kehittämistarpeet selvitetään perustettavassa työryhmässä siten, että mahdolliset uudistukset voidaan toteuttaa vuoden 2005 alusta lukien. Aika kiire tulee, jos tähän asiaan aiotaan vielä ehtiä puuttua. No, toivottavasti jossain vaiheessa, koska yksi yrittäjän sosiaaliturvaongelmakohdista on vanhemmuudesta aiheutuvat työnantajakustannukset, koska tällä hetkellä ne kohdistuvat ainoastaan äidin työnantajalle. Naisvaltaisilla aloilla aiheutuu vanhemmuudesta monia kustannuksia nimenomaan työnantajalle. Äitiysloma-ajan sijaisuudet, kertyvien vuosilomien ja lomarahojen maksaminen sekä sairastuneiden lasten hoitaminen rasittavat pelkästään naisten työnantajia. Vuosilomakorvauksen korottaminen 40—60 prosenttiin on pelkkää kosmetiikkaa, joka ei tilannetta korjaa.

Asialla on laaja yhteiskunnallinen vaikutus. Se vaikuttaa naisten, nuorten naisten työllisyyteen, uralla etenemiseen ja samapalkkaisuuteen. Nykyinen käytäntö aiheuttaa nuorille naisille vaikeuksia saada kunnon työpaikka, kun tarjolla on vaan pätkätöitä. Tämä on siis yksi sosiaaliturvaongelma yrittäjillä ja nostaa siis yrittäjyyden kynnystä.

Mielestäni näistä edellä mainituista syistä kokoomuksen tekemä vastalause on oikeutettu ja perusteltu.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti pieni yhteenveto näistä puheenvuoroista, joita asian yhteydessä on käytetty.

Ensinnäkin kiitän valiokunnan jäseniä hyvin asiallisesta kommentoinnista. Ilman tällaista hyvää yhteistyötä, joka valiokunnan mietinnön valmisteluun liittyy, tuskin meillä olisi tämän laatuista valiokunnan mietintöä käsiteltävänä.

Mitä muuten sitten tulee näihin näkemyksiin lähinnä siltä osin, että täällä nämä vastalauseet on kirjoitettu kokoomuksen, vasemmistoliiton, vihreiden ja kristillisen liiton nimiin, täytyy tietysti sitten palauttaa mieliin, miksi näihin ei ole voitu suhtautua niin kuin vastalauseen esittäjät ovat toivoneet. Luen nyt täältä perustelujen sivulta 6:

"Valiokunnan tietoon on asian käsittelyn yhteydessä tuotu useita sairausvakuutusjärjestelmän kehittämisehdotuksia, joiden toteuttaminen merkitsisi sairausvakuutuksen kustannusten lisäämistä. Ehdotukset ovat koskeneet muun muassa hoidon korvattavuutta, lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden taksoja, lääkekorvauksia sekä yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välisen vastuunjaon muuttamista. Tällaisten ehdotusten toteuttamisella olisi vaikutusta sairausvakuutuksen rahoitukseen. Hallitusohjelman mukaisesti sairausvakuutusjärjestelmän rahoituksen uudistus on parhaillaan valmisteltavana yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Valiokunta toteaa, että järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta edellä mainittujen seikkojen suhteen on vakuutettujen etujen ja sairausvakuutusjärjestelmän kustannusten kannalta tarpeen jatkossa selvittää."

Tämä on se tausta, minkä takia ei valiokunnan enemmistöllä varmaan ollut pahaa tahtoa, vaan tämä lain valmistelun tarkoitus ja sitten äsken mainitsemani seikat.

Mitä ed. Virtasen näkemykseen tulee ja näihin vastalauseisiin liittyvään keskusteluun, haluaisin vaan palauttaa mieliin kaksi asiaa siitä huolimatta, että vasemmistoliiton vastalause, ed. Virtasen nimellä jätettynä, ei ole samanlainen kuin valiokunnan kannanotto, muutenhan tätä vastalausetta ei olisi tarvinnut jättääkään. Sivulla 8 todetaan muun muassa tähän 55 päivän omavastuuajan lyhentämiseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastauksena, että "Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että omavastuuajan lyhentämiseen tulee jatkossa pyrkiä", mikä on käytännössä hyvin saman suuntainen, ja siltä osin olisi varmasti voitu selvitä ilman vastalausettakin, jos tämän sisältö otetaan vakavasti.

Mitä sitten tähän toiseen kysymykseen tulee, jota ed. Virtanen täällä työttömyysturvalain muutoksen osalta kommentoi taikka puolusteli, niin tässäkin haluan vaan todeta, mitä valiokunta on todennut. Se on täällä valiokunnan mietinnön sivulla 9: "Valiokunta pitää olennaisen tärkeänä sitä, että väliinputoamistilanteet estetään perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla käytännön soveltamistilanteessa. Järjestelmän toimivuuden kannalta on jatkossa syytä selvittää mahdollisuudet turvata pitkäaikaisen sairauden aikainen toimeentulo muun kuin työttömyysturvajärjestelmän kautta."

Mitä sitten näihin muihin asioihin tulee, ed. Rauhalan vastalauseessa on aika pitkälti kysymys lisärahoituksesta, ja vastaus tuli jo aikaisemmin tältä osin esitettyä.

Mitä sitten ed. Tulosen henkilökohtaisen puheenvuoron ja kannanoton siihen puoleen tulee, että osan 65 vuotta täyttäneistä tilannetta pitäisi muuttaa, niin sekin on sellainen asia, joka ei tämän lain käsittelyyn suoranaisesti kuulunut. Samoin sekin, kun hän esitti hammashuollossa näitten proteesien ottamista korvausten piiriin. Se asia on ratkaistu silloin, kun hammashuoltolainsäädäntö on tehty, ja siihen tietysti voidaan koska tahansa, jos tarvetta on ja rahoitusta katsotaan olevan riittävästi saatavilla, palata.

Vielä sitten ed. Esa Lahtelan matkojen yhdistelyä koskevaan kysymykseen. Nythän on tilanne sillä tavoin, että Kansaneläkelaitos on itse asiassa vasta äskettäin tämän niin sanotun matkojen yhdistämisjärjestelmän kokeiluna ottanut muutamilla paikkakunnilla käyttöön, ja tästä saadaan kokemukset sen mukaan, kun asia etenee. Valiokunta onkin mietinnössään viitannut näitten matkojen yhdistelyä koskevan kannanoton yhteydessä siihen, että tätä seurantaa pitää välittömästi, kun nämä kokemukset lisääntyvät, suorittaa ja sitä kautta tarkastella niitä ongelmakohtia, jotka mahdollisesti tähän matkojen yhdistelyyn liittyvät. Mitä tähän yöpymiskäytäntökysymykseen tulee, ymmärsin niin, että ei ole esteitä käyttää sitä tänä päivänäkään.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä jäi tuossa omassa puheenvuorossani sanomatta se, että meillähän kävi valiokunnassa monia eri ammattiryhmiä, joiden taholta tuotiin valiokunnan tietoon toivomuksia, hoidon korvattavuuden laajentamista koskevia esityksiä ja ehdotuksia. Tällaisia ammattiryhmiä ovat esimerkiksi ravitsemusterapeutit, jalkojenhoitajat, osteopaatit, suuhygienistit ja psykologit. He toivoivat sitä, että heidän antamistaan palveluista voisi saada sairausvakuutuskorvauksen. Mielestäni oli erinomaista, koska tässä laissahan me emme pystyneet heitä auttamaan, että esitimme tässä mietinnössä toivomuksen, että nyt uudelleenarvioitaisiin ne luettelot ammattiryhmistä ja ammattihenkilöistä, joiden antamista palveluista korvauksia saa. Toivon, että sosiaali- ja terveysministeriö ottaa tämän vakavasti ja pohtii uudelleen sitä, koska tärkeähän on miettiä sitä, mikä on se hoidon vaikuttavuus, koska me voimme paljon säästää sillä rahaa, että pystytään edesauttamaan näiden palvelujen lisääntyvää käyttöä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tunnettu vuolassanaisuuteni aiheuttaa saman ongelman, mistä filosofi Hegel aikanaan kärsi, eli kovin harvat ymmärsivät hänen puheitaan ja niistäkin useimmat väärin, niin haluan valiokunnan puheenjohtajalle ed. Koskelle vain todeta, että todellakin yritin sanoa, että näistä kahdesta asiasta, joista vastalauseen tein, valiokunta ja minä näytimme olleen pitkälti itse sisällöstä samaa mieltä. Minusta vaan se ongelma oli se, että valiokunta savolaisittain kötösteli eli sanakirjan mukaisesti koetti korjata jotakin tilapäisesti tilanteeseen keksittyä keinoa käyttäen eikä tehnyt sitä, minkä olisi voinut tehdä, eli säätänyt lakia jo nyt niin, että ongelmat olisivat poistuneet.