Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämänkin aivan lyhyesti keskeisimmiltä osin haluan esitellä.

Tähän hallituksen esitykseen ja valiokunnan käsittelyyn liittyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto 16/2004 vp, joka on valiokunnan käsittelyn yhteydessä otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kysymyksessähän on lainsäädäntö, joka on lähtenyt yksityisen kansanedustajan aloitteesta, elikkä ed. Taipale on ollut tässä hyvin merkittävässä roolissa, ja häntä on muun muassa valiokunnassa kuultu asiantuntijana.

Tässä esityksessä, niin kuin täällä sisällöstä tarkemmin selviää, ehdotetaan, että ne vuosina 1941—1947 syntyneet pitkäaikaistyöttömät henkilöt, jotka ovat olleet lähes yhtäjaksoisesti työttöminä 1. päivästä tammikuuta 1992 lukien, saisivat työmarkkinatuen sijasta oikeuden eläketukeen. Eläketukea, joka määrältään vastaa kansaneläkettä ja henkilön 31. päivään joulukuuta 2004 ansaitsemaa työeläketurvaa, maksettaisiin siihen saakka, kunnes henkilö täyttää 62 vuotta. Eläketuen saajalla on myös oikeus kansaneläkelain mukaiseen lapsikorotukseen ja eläkkeensaajien asumistukilaissa säädettyyn asumistukeen.

Eläketuen jälkeen henkilöllä on oikeus työeläkelakien ja kansaneläkelakien mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 62 ikävuodesta lukien. Vanhuuseläkkeeseen ei tehdä varhennusvähennystä. Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotus tuloverolain muuttamisesta.

Niin kuin tänne on kirjoitettu, esitys liittyy valtion vuoden 2005 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä tähän valiokunnan mietintöön tehdyin huomautuksin. Täältä haluan vaan poimia oikeastaan yhden ainoan asian, koska nämä muut yksityiskohdat selviävät täältä mietinnöstä eikä niitä tarvitse erikseen sieltä poimia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon perustaen kiinnittänyt huomiota informaation merkitykseen ja toivoo, että näitä mahdollisesti tukeen oikeutettuja informoitaisiin henkilökohtaisella kirjeellä. Tähän on tietyt perusteet, koska kysymyksessä ovat ihmiset, kansalaiset, jotka ovat olleet pitkään työttöminä ja saattavat olla jossakin määrin erityisen informaation tarpeessa siltä osin, mikä heidän tilannettaan parantaa. Tältä osin valiokunta on halunnut tehdä tällaisen korjauksen, että informaatio olisi henkilökohtaista ja kirjallista.

Sen lisäksi valiokunta on tehnyt muutosehdotukset 1 §:ään, niin kuin mietintöön on kirjoitettu, ja 18 §:ään, niin kuin mietintöön on kirjoitettu. On todettava, että valiokunnan valppaudesta johtuen 6 §:ään tuli muutos, jonka perusteella otetaan huomioon kansaneläkelain 24 ja 42 b §:n muuttamisesta annetun lain mukainen kansaneläkkeen tasokorotus. Itse asiassa, jos ed. Virtanen, joka tämän otti valiokunnassa esille, ei olisi tätä esittänyt, tämä olisi saattanut jäädä sellaiseen muotoon, että tätä ei olisi välttämättä voitu turvata.

Tässä vaiheessa ei muuta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat Koski ja Esa Lahtela, hartaasti toivon, että tässä salissa eivät nyt ole läsnä kaikki ne, jotka tässä eduskunnassa tuntevat vakavaa huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnista ja sen parantamisesta.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on, kuten ed. Koski edellä totesi, lakiesitys, jonka isänä kai voisi pitää aiempaa edustajaa, vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Claes Anderssonia ja äitinä nykyistä ed. Ilkka Taipaletta, joka nyt valitettavasti joutui lähtemään itäisille maille juuri ennen tämän lakiesityksen käsittelyä. Hän pyysi minua kuitenkin eilen, kun oli huomannut, että olin jättänyt tähän vastalauseen, tuomaan oman viestinsä tähän saliin, ja sen nyt tässä myös pyrin tekemään.

Todellakin, kysymys on siitä, että tällä lakiesityksellä nyt kertaratkaisuna yritetään hoitaa kunnialliseen tilaan niitten ihmisten asema, jotka pääosin laman seurauksena joutuivat pitkäaikaistyöttömiksi ja ovat siinä tilanteessa pitkään olleet, yli kymmenen vuotta, ja joitten osalta selkeästi on todettu, että heidän tilannettaan ei voida enää muutoin parantaa. Siksi tämä esitys on välttämätön. Se on välttämätön ennen kaikkea siksi, että sillä voidaan paitsi tietysti parantaa näiden yksittäisten vaikeuksiin joutuneitten ihmisten asemaa, kun he eivät siihen enää itse pysty, myöskin kantaa ainakin jonkinlaista moraalista vastuuta siitä, mitä tämä yhteiskunta heille laman aikana ja sen seurauksena on tehnyt. Siinä katsannossa tuntui jo valiokunnassa ja tuntuu edelleenkin erittäin murheelliselta ja kummeksuttavalta, etten sanoisi käsittämättömältä, se Palvelutyönantajien ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton lausunto, jonka he esittivät sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä ja josta luen ensimmäisen kappaleen:

"Työnantajien keskusjärjestöt pitävät eläketukea" — siis tätä lakiesitystä — "epätarkoituksenmukaisena erityisesti kahdesta syystä: Eläketuki olisi vastoin viime vuosina yhteisesti päätettyjä sosiaalipoliittisia linjauksia ja se kohtelisi kansalaisia epäoikeudenmukaisesti."

En ryhdy tarkemmin arvioimaan, mitä tämä lausuma kokonaisuutenaan pitää sisällään. Totean vain, että tämä on valitettavasti linjassa sen kanssa, miten työnantajajärjestöt aivan viime aikoina ja tässä viimeisen vuoden parin aikana ovat käytännössä omaa linjaansa linjanneet. Tästä lausumasta heijastuu näkemys, joka vähät välittää niitten ihmisten vaikeuksista, jotka erityisesti työnantajien toimesta on tähän tilaan saatettu, ja siinä katsannossa todella toivon, että tässä maassa voisi nyt kuitenkin sellainen yhteisvastuu säilyä, vaikka viime aikoina on toiselta näyttänyt, että edes kaikkein heikoimmista pidettäisiin huolta.

Arvoisa puhemies! Tähänkin mietintöön, vaikka olen sen perusteluista pitkälti samaa mieltä kuin valiokunnan enemmistö, olen jättänyt oman vastalauseeni ja muutosesitykseni siitä syystä, että tämä lakiesitys, kun se rajaa tuensaajat niihin noin 4 000:een, jotka ovat saaneet joko vähintään 2 500 päivältä työmarkkinatukea tai työttömyysturvaa 500 päivältä ja lisäksi työmarkkinatukea 2 000 päivältä eli siis kymmenen vuotta. Kun tämä koskee vain vuosina 1941—1947 syntyneitä, niin se perusteetta rajaa lain ulkopuolelle ison joukon aivan samassa asemassa olevia ihmisiä, niitä yli 55- vaan ei 57-vuotiaita, jotka nyt, jos tämä näin toteutuu, jäävät ulkopuolelle. Tämä vähimmäiskorvauksensaantiajan nostaminen 2 500:een päivään aiheuttaa sen, että saattaa syntyä väliinputoajia, jotka ovat olleet kenties vain vähän aikaa työmarkkinoitten käytettävissä, mutta kun 2 500 päivää täyttää vuodesta 1991 nykyhetkeen kestävän laskukauden niin totaalisesti, että siinä ei ole juuri lainkaan liikkumavaraa, niin voi todella käydä niin, että aika moni sellainen, joka muuten tätä tukea saisi, ei nyt saa, koska tämä rajaus rajaa heidät ulkopuolelle. Tästä syystä olen esittänyt työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon perustuen, että tätä kohdejoukkoa laajennettaisiin rajaamalla siihen oikeutettujen syntymävuosiksi vuodet 1941—1950 ja helpottamalla tätä työttömyysaikaa 2 500 päivästä 2 000 päivään ja vastaavasti sitten 2 000 päivästä 1 500 päivään. Tulen esittämään nämä muutokset yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on yksi myönteinen asia taas käsittelyssä. Niin kuin täällä on todettu, tämän aloitteen isä, vai äitiköhän mahtaa olla, mutta kuitenkin nyt viime aikoina on ollut ed. Ilkka Taipale. Tosin tämä on vähän niin kuin vesitetty Taipale, puolikas Taipale, vai mikä tämä voisi ollakin. Todennäköisesti tuo ed. Virtasen vastalause voisi olla se täydempi Taipale, näin ymmärsin ed. Taipaleen alkuperäistä ajatusta.

Kyse on siitä, jotta 90-luvun lamassa jäi yli 400 000 ihmistä työttömäksi ja osa heistä yhä edelleen on niitä työttömyyden uhreja, jotka silloin olivat iältään sellaisia, että työnantajat eivät heitä halunneet enää palkata, ja sitten siinä teidän pitkän työttömyyden uhrina ollessaan vierastus näitä ihmisiä kohtaan työmarkkinoilla on yhä enemmän kasvanut. Sen takia, kun nämä ovat iältään kuitenkin jo sellaisia, että työnantajat karttavat heitä, niin ei ole mitään järkeä heitä sillä tavalla pompotella eri näköisiin tutkimuksiin ja työnhakukoulutuksiin, kaikennäköisille kursseille, koska todennäköinen sijoittuminen oikeille työmarkkinoille ei ole mahdollista. Sen takia tämä esitys, vaikka tämä on vähän vajavainen, on ihan hyvä ja auttaa tietysti niitä vajaata 4 000 ihmistä pääsemään johonkin pysyvämpään olotilaan, jossa ei sillä tavalla enää potkita heitä johonkin semmoiseen toimenpiteeseen, joka ei johda mihinkään.

Tilanne on tällä hetkellä myös nuorempien osalta, mistä ed. Virtanen puhui, vähän saman oloinen, eli kaikki, ketkä ovat 50-luvulla taikka ennen vuotta 50 syntyneet, ovat sen ikäistä porukkaa, johon itsekin kuulun, että todennäköisesti, kun tuonne tehtaan työhönottoon tai johonkin yritykseen, pienempäänkin, mennään tarjolle, niin kyllä siellä sanotaan, jotta he katsovat ja soittavat sitten, jos tarvitsevat. Näinpäin se useimmissa tapauksissa on, jos eivät ihan suoraan sano, että menepäs vaari kotiin ja meille ei siivoojaksi enää tuon ikäisiä oteta — tai moneen muuhunkaan työhön.

Sen takia olisi toivonut kyllä, että se valiokunnan ajatus ... tästähän nimittäin työelämävaliokunta lausui jo aikanaan sen käsityksen, jotta nämä yli 55-vuotiaat henkilöt pitäisi saattaa tämän tyyppisen lainsäädännön piiriin, niin kuin tässä tällä hetkellä eläketukilaki on käsittelyssä. Siinä vaan jostain ihmeen syystä sitten ilmeisesti ministeriön virkamiehet ja varmaan ministerit kanssa katsoivat, jotta se on liian iso määrä, joka sieltä nyt sitten ohjautuisi. Olisiko sitten liian vähän jäänyt sinne tutkijoille ja lääkäreille ja psykiatreille töitä, keitä kaikkia tämä työllistääkin. Kannettiinko siitä huolta enemmän vai näistä ihmisistä, jos nämä olisi laskettu suoraan vastaavan toimenpiteen piiriin eli tässä tapauksessa eläketuelle, jos he itse haluavat? Nimittäin eihän tähän pakko ole lähteä. Jos ihminen kokee, että hän pystyy olemaan työelämässä ja työnhakijana ja kykenee, niin ei kun vaan, eihän mitään estettä siihen ole olemassa. Tämähän vaan antaa mahdollisuuden.

Sen takia toivon, jos nyt eduskunta, niin kuin yleensä tahtoo olla, kun valiokunta on kannan ottanut, että eduskunnassa ei muutosta tule, niin oltaisiin valmiit katsomaan jonkin ajan päästä uudelleen tämä asia, koska en usko, että mikään muuttuu suomalaisessa yhteiskunnassa äkkipäätä sillä tavalla, että tällaiset henkilöt, jotka ovat olleet pitkäaikaistyöttömiä, joita ed. Virtasenkin rajaus koskee, yllättäen sopisivat työelämään. Mitään semmoista ei ole tapahtumassa. Päinvastoin, jotenkin kun tuolla työpaikoilla on kiertänyt, niin siellä yhä edelleen semmoisissa paikoissa, missä tulevan ajan oikeutta ei työnantajilla ole velvoitetta maksaa, yhä vaan potkitaan vanhempia työntekijöitä pois ja työttömyyseläkeputkeen, kenelle se on mahdollista, ja sehän on mahdollista kaikille, jotka ovat ennen vuotta 50 syntyneitä.

Tulevasta en tiedä, mutta uskon, että näin on yhä edelleen, koska tietyntyyppinen työttömyysputkihan on olemassa edelleen todennäköisesti jatkossakin. Työnantajat joka tapauksessa näyttävät pelkäävän sitä, myös niiden puheluiden perusteella, mitä olen saanut, että vanhempi ihminen käy sairastelemaan enemmän ja siitä tulee vähän ylimääräisiä kustannuksia työnantajille, ja niin ei haluta niitä kantaa ja sen takia halutaan vaihtaa nuorempaan sitä porukkaa, koska se ilmeisesti meidän nykyisen lainsäädäntömme puitteissa yhä edelleen on mahdollista. Kun tietyillä perusteilla sitä ei katsota laittomaksi irtisanomiseksi eikä siitä tule mitään sanktioita, niin työntekijöistä pääsee suhteellisen helpolla eroon, vaikka täällä jotkut tahot väittävät ja myös EK:n neuvottelupöydissä näyttää väitettävän, että työntekijä on jotenkin vaijis heittää ulos. Mutta kyllä siellä yllättävän paljon vähennetään työpaikoista ja ihan ilman mitään sanktioita.

Sen takia toivon, että tähän voidaan palata, jos ed. Virtasen esitys ei huomenna, tai ei sitä huomenna vielä hyväksytä, mutta milloin siitä äänestetäänkin, ei mene läpi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella hyvää lainsäädäntöä ja tästä tietysti kiitos nyt ed. Taipaleelle. Sopii muistaa myös se, minkä ed. Virtanen totesi, että jo vuoden 95 eduskuntavaalien jälkeen silloisessa eduskunnassa ja valtioneuvostossa asiassa toimi kansanedustaja, ministeri Andersson ja silloin puhuttiin vähintään 30 000 työttömyyskortistossa olevasta henkilöstä, joilla ei oikeasti ole työkykyä.

Ed. Taipale on lukuisia kertoja puhunut siitä, että niitä työtehtäviä, joita on ollut 80-luvulla ja 90-luvun alussa, ei enää edes ole, joidenka tekijöiksi kuitenkin nämä työttömyyskortistoissa olevat henkilöt on kirjattu. Näin ollen tämä esitys on tietysti oikean suuntainen. Asia jää puolitiehen sillä tavoin kuin ed. Esa Lahtela täällä jo totesi, ja tässä mielessä ed. Virtasen eriävä mielipide ja esitys paremmasta on tarpeen.

Kaiken kaikkiaan on tietysti aivan tolkuton tilanne, että kymmenen vuotta työttömänä ollut henkilö, jolla oikeasti ei myöskään terveyden näkökulmasta ole työkykyä, ei siis myytävää työkykyä, joutuu vain olemaan työnhakijana. Tässä mielessä tämä on todella askel oikeaan päin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta todella teki hyvän lausunnon sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ja kiinnitti huomiota juuri siihen problematiikkaan, mikä tässä on, eli tähän koko kohderyhmään, ja miten se tulisi saada tämän lain piiriin, samoin väliinputoamistilanteisiin ja siihen, että todella tällä lailla saavutettaisiin oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat siinä asemassa kuin tällä lailla nyt tarkoitetaan, että niille, jotka ovat pitkään olleet työttöminä eivätkä enää ole työllistymässä, saataisiin eläketuki. Pidän tietysti todella tärkeänä, että tämä laki nyt sinänsä saadaan, mutta tässä on erittäin ikävä olla tekemässä lakia, josta jo tietää, että suuri osa jää sen ulkopuolelle sellaisia ihmisiä, joita koskevat nämä aivan samat asiat. Sen vuoksi olen ollut mukana tässä eriävässä mielipiteessä jo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja samoin nyt yhdyn tässä vastalauseeseen, minkä ed. Virtanen on tehnyt. Näen, että sillä on todella paikkansa, koska tässä on kysymys sosiaalipoliittisesta ratkaisusta eikä työpoliittisesta ratkaisusta. Me tulemme vastaan tätä kohderyhmää, jonka ongelmatiikan me täysin tiedämme, ja silloin minusta tässä eivät sanat tai puheet sillä lailla auta, että tämä nyt siirretään seuraaville vuosille, vaan se olisi voitu tehdä nyt tässä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki eräiden pitkäaikaisesti työttömänä olleiden henkilöiden eläketuesta on itse asiassa aikamoinen muutos meidän työeläkelainsäädännössämme ja niissä sisällä olevissa käsitteissä.

Tämä ensinnäkään ei käsittele kovin suurta joukkoa, joka tähän nyt on hyväksytty mukaan, ja täällä on jo paljon kerrottu niistä kriteereistä, mitä näillä ihmisillä on. Heitä on vajaa 4 000, 3 900 henkilöä. Noin yleisen työkyvyttömyyskäsitteen valossa halusin ensinnäkin yhteen asiaan tässä kiinnittää huomiota.

Tämän kohderyhmän kohdalla, kun on jo näin pitkäaikaisista vaikeista harmeista kysymys, on kyllä hyvä, että meidän virallisesta järjestelmästämme saadaan pois henkilöt, jotka ovat menettäneet ammattitaitonsa — siteeraan hallituksen tekstiä — joilla on vähäinen koulutus, joiden elämänhistoria on raskas, joiden terveydentila tai muut syyt ovat sitä luokkaa, että on osoitettu, että he ovat erittäin vaikeasti työllistettäviä. On ihan selvää, että tähän ihmisryhmään joutuneet ihmiset tarvitsevat jonkun ratkaisun, joka eräässä mielessä on lopullinen tai ainakin hyvin pitkäaikainen eikä niin, että heidän täytyy toistuen vain muodon vuoksi, pro forma, käydä jossain esimerkiksi ilmoittautumassa määrävälein, niin kuin aivan hyvin perusteluissa sanotaan, että ei tarvitse hakijan enää käydä tämän lain voimaantulon jälkeen työvoimatoimistossa.

Se myöskin ilahduttaa minua, että tässä ei käytetä termiä eläke, vaan tässä käytetään termiä eläketuki eli pidetään nämä asiat sillä lailla erillään, että koska he eivät ole työkyvyttömyysmääritelmän mukaisesti työkyvyttömiä ja sitä kautta katsottavissa työeläkejärjestelmän sisälle kelpaaviksi yksilöiksi, niin terminologiakin on kehitetty erikseen, mutta kuitenkin tehty niin, että vaikka tätä tukea ei kutsuta eläkkeeksi, siinä sovelletaan eläkelainsäädäntöä ja 62-vuotiaana käy myöskin niin, että pääsevät kaikki vanhuuseläkkeelle. Se varmasti on aivan ihmisarvon mukaisesti ajateltu.

Vielä lopuksi talouden kohdalta. Ehkä se seikka, joka minut myöskin sai tänne puhumaan muutaman asian tästä, on se, että nämä menot aika mielenkiintoisella tavalla osoittavat, että tämä ei rasitakaan valtiota kovin paljon. Nettomenolisäyshän on vain 3,5 miljoonaa euroa, vaikka näyttää siltä, jos lukee hyvin huolimattomasti, että 20 miljoonaa euroa tähän menisi valtion rahaa. Työeläkepuolen rahaa tähän menee vain sen verran kuin on aiheellistakin, siis näiden kunkin työntekijän aikaisempi työhistoria huomioiden. Tämä asenne on tietenkin aivan oikein.

Nostan tämän asian sen takia esille, että kun aikanaan työttömyyseläke tähän maahan järjestettiin, silloin siinä yhteydessä työeläkejärjestelmän rahoja käytettiin eläkemuotoon, jossa ei kuitenkaan varsinaista työtapahtumaa aikaisemmin ollut ollut. Ehkä se oli niissä oloissa ainoa keino ratkaista asioita, mutta periaatteessa työeläkejärjestelmän rahoja käytettiin kyllä silloin tarkoitukseen, johon niitä ei ollut työntekijöiltä alustavasti peritty.

Olen hallituksen esityksen kannalla.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan kommentinomaisesti vielä ed. Akaan-Penttilän puheenvuoron jälkeen.

Se, että käytetään toista termiä, ei eläke vaan eläketuki, pohjautuu kyllä toisaalta siihen, että nykyjärjestelmässä kuitenkaan ei kokemuksien mukaan toteudu oikeudenmukainen työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy. Siellä on aika tavalla ihmisiä kuitenkin työnhakijoina, joilla ei ole lukuisien eri käsitysten mukaan, joita erikoislääkärit ovat omissa tutkimuksissaan ja asiaa punniten tehneet, oikeutta päästä työkyvyttömyyseläkkeelle riippumatta tästä asiantuntijalausunnosta.

Tässä on monta ongelmaa mukana, mistä olemme lukuisia kertoja puhuneet aikaisemmin. Niihin nyt ei enempää, mutta kumminkin tässä mielessä on toki nyt myös avattu toisaalta aika pieni portti noin 3 900 kansalaiselle päästä ikään kuin oikeudenmukaisesti parempaan ja, sanoisinko, myös oikeudenmukaiseen asemaan pois työnhakijan epäasiallisesta asemasta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle voisi todeta kustannuspuolesta. Itse sitä myös työhuoneessani pähkäilin, kun luin näitä papereita. Minä luulen, jotta tässä kustannuspuolessa voi mennä jopa sillä tavalla, jotta tästä tulee plussan puolella olevaa tulosta, jos miettii ihan kaikkea kokonaisuudessaan, koska kysehän on siitä, jotta tämä porukka, mikä tässä nyt lähtee, on kuitenkin saanut jotain etuutta ja tulee saamaan jatkossakin. Mutta tässä poistuu se byrokratia, että työvoimatoimistossa ei tarvitse olla ihmisiä heitä palvelemassa vaan he vapautuvat johonkin muuhun tehtävään.

Sitten näissä kaikissa kuntoutusselvityksissä, kaikissa tämän tyyppisissä, ovat kuitenkin pyörineet aika isot rahat, ja ne taas vapautuvat sitten mahdollisesti hyödyllisempään tehtävään. Sitä panosta ja tulosta on ilmeisesti aika vaikea laskea, mikä se mahtaa yhteiskunnan kannalta olla. Mutta minä näen kyllä tämän kokonaisuuden, että sillä on yhteiskunnalle positiivinen vaikutus. Voi olla plussan puolella oleva, jos ihan kaikki nämä nippelit ja nappelit lasketaan yhteen, mitä tässä yhtälössä tapahtuukaan, kun nämä ihmiset pääsevät eläketuelle.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela saattaa olla aivan oikeassa tässä arviossaan.

Toinen asia on työkyvyttömyysmääritelmä, jonka ed. Tiusanen otti esille. On ihan totta, että se on ongelmallinen monet kerrat. Sen takia minusta on oikein, että tässä ryhmässä ei sen kautta rakenneltu tämmöistä juridista ongelmatiikkaa, medisiinistä ongelmatiikkaa, jolloin olisi päädytty hylkyyn kaikkien näiden ihmisten osalta.

Mitä tulee siihen määritelmään muutoin, sen suurin ongelma ehkä on sen objektiivisessa näytössä. Jos ne, jotka sanovat jossain lääkärinlausunnossa, että tämä potilas on työkyvytön, eivät perustele sitä, minkä takia kyseinen potilas on työkyvytön, niin silloin on kyllä vaara, että moni näistä menee hylkyyn, verrattuna siihen, että tämä toteamus perustellaan aivan selkein suomenkielisin sanoin. Silloin yleensä aina menee asia eteenpäin ja lävitse.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Ed. Akaan-Penttilälle, joka on myös asiantuntija alueella, totean, että ehkä juuri näin on, että alun pitäen on sellaisia B-lausuntoja kirjoitettu, joissa ei ole kunnolla perusteltu, näitä B1-lausuntoja. Tämä B2-lomake, joka on huomattavasti laajempi ja jossa nimenomaan kysytään työkyvyn suhdetta työtehtäviin, jossa on mahdollisuus nimenomaan tämä asia arvottaa, on usein jäänyt tekemättä. Silloin kun B2-lausunto vihdoin tehdään pitkän, useankin vuoden prosessin ja valitusten jälkeen, saattaa jopa olla niin, että asiallisestikin perusteltu työkyvyttömyys ei mene lävitse, asia saattaa olla jo vakuutusoikeudessa. Tosin aina kannattaa myöhemminkin yrittää, mutta tässä yhdyn kyllä ed. Akaan-Penttilään, että todellisuudessa monesti lääkäreiltä tulee sellaisia niin sanottuja eläkelausuntoja, joissa ei loppuun saakka ole asiaa käsitelty.