Lauri Kähkönen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän istuntokauden alussa sain sähköpostin, jossa käsiteltiin epäkohtaa, joka tämän lakiesityksen myötä halutaan poistaa. Varsin verkkaisesti keräsin tähän lakialoitteeseen nimiä, ja niinpä tämä vasta tässä vaiheessa on sitten täällä salissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Näitä nimiä hyvin helposti tuli noin 50.

Tämä lakiesitys koskee lakia lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annetun lain 2 §:n 3 momentin muuttamista. Koulumatkatukena korvataan päivittäisten koulumatkojen kustannukset. Koulumatkakustannukset korvataan, kun matkan pituus ja kustannukset ylittävät laissa säädetyt rajat ja opiskelun ja opiskelijan suhteen toteutuvat tietyt kriteerit, kuten se, että opiskelu tapahtuu päätoimisesti ja opiskelija asuu kotikuntalain mukaan vakituisesti Suomessa jne. Opiskelijan ikä ja taloudellinen asema eivät vaikuta tuen myöntämiseen.

Tukeen ovat oikeutettuja lukiokoulutuksen tai ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat sekä kansanopistossa vastaavia opintoja harjoittavat. Myös muuna kuin ammatillisena peruskoulutuksena järjestettyihin kotitalousopintoihin, vammaisille opiskelijoille järjestettyyn valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen sekä maahanmuuttajille järjestettyyn ammatilliseen peruskoulutukseen valmistaviin opintoihin osallistuvat voivat saada koulumatkatukea.

Valmistavaan koulutukseen osallistuvat eivät kuitenkaan ole oikeutettuja koulumatkatukeen. Tämä rajaa usein varsinaisena aikuiskoulutuksena suoritettavat opinnot pois tuen piiristä, koska koulumatkatukea ei saa näyttökokeena suoritettaviin tutkintoihin, kuten esimerkiksi ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin tai niihin valmistavaan koulutukseen.

Koulumatkatuesta säädetään laissa lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta 1997/48, 2 §:n 3 momentissa, jossa rajataan koulumatkatuen myöntämisen ulkopuolelle näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat, poikkeuksena maahanmuuttajat tai vammaiset. Miksi näin on, sitä voi vain ihmetellä, sillä nuorisoasteen koulutus on sisällöltään ja toteutukseltaan hyvin saman kaltaista kuin ammatillinen aikuiskoulutus.

Kun koulutuslainsäädäntöä uudistettiin viimeksi, ei valmistelussa tultu ajatelleeksi, kuinka saman kaltaisia käytännössä ovat nuorisoasteen koulutus ja näyttötutkintoon valmistava aikuiskoulutus. Kehittämissuunnitelmissa on uudistuksia kaavailtu tämän epäkohdan poistamiseksi jo pitkään, mutta se vaatisi myös rahallista investointia. Kulut olisivat noin 2 miljoonaa euroa vuosittain eli eivät kovin merkittävät. Aikuiskoulutus ja näyttötutkintoon valmentava koulutus ovat yhä tärkeämpiä, kun työvoimapulasta kärsiville aloille, kuten terveydenhuoltoon, koulutetaan ihmisiä paikkaamaan suurten ikäluokkien jättämää tyhjiötä. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että koulumatkatukea myönnetään näyttötutkintoon tähtäävään ammatilliseen koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Pari viikkoa sitten tässä salissa käytiin keskustelua valtioneuvoston koulutuspoliittiseen selontekoon liittyvän mietinnön pohjalta, jonka oli sivistysvaliokunta laatinut. Myös siinä kiinnitettiin tähän asianomaiseen epäkohtaan huomiota. Eli tämä koulumatkatukijärjestelmä myös sinänsä kaipaa yhtenäisyyttä. Siinä on epäkohtia. Tässä mietinnössä todettiin myös, että Kansaneläkelaitoksella on kaksoisrooli eli tuen myöntäjän ja valitusten vastaanottajan rooli. Tämän koulumatkatuen myöntämisessä on vaihtelevuutta ja, niin kuin totesin, näyttötutkintokoulutuksessa olevat ovat eriarvoisessa asemassa muihin nähden koulumatkatuen suhteen.

Ammatilliseen näyttötutkintoon tähtäävien opiskelijoiden tulisi saada myös tukea koulumatkoihin ja palkattomaan työssäoppimisen jaksoon. Tässä sivistysvaliokunnan mietinnössä oli myös lausuma, jossa todettiin, että koulumatkatuesta ja järjestelmän toimivuudesta tehdään kokonaisarvio ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin järjestelmän epäkohtien poistamiseksi. Tähän lausumaan on myös helppo yhtyä, nimittäin tilanne on tällä hetkellä myös monilla paikkakunnilla se, että joukkoliikenne ei välttämättä enää toimi edes tyydyttävästi, ja niinpä nämä opiskelijat joutuvat turvautumaan taksiin tai muihin keinoihin, joilla he pääsevät näihin opiskelupaikkoihin. Tämä koskee myös lukiota ja yleensä toisen asteen opiskelua. Niinpä sitten eri puolilla maata on erilaisia tulkintoja myös Kelan puolella, mitenkä nämä korvaukset suoritetaan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kun tämä lakialoite siirtyy sivistysvaliokuntaan, sitä ei laiteta ö-mappiin, vaan viimeistään sitten, kun hallitusneuvotteluja käydään, uuden eduskunnan myötä välittömästi tämä epäkohta korjataan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jostain syystä tämä aloite on luiskahtanut ohi tuossa, etten ole sitä huomannut, olisin laittanut nimeni tähän ilman muuta. Tässä aloitteessa on se hyvä puoli, jotta tämä on hyvä. Tämmöisiä aloitteita tulee vaan Itä-Suomesta enimmäkseen ja tietysti vähän Pohjois-Suomestakin, ja se johtuu siitä, että meillä on pitkät välimatkat ja ne ongelmat ovat vähän toisenlaisia kuin ruuhka-alueilla. On niitä jossakin tietysti muuallakin vähän saman tyyppisiä ongelmia, mutta meillä se kärjistyy.

Itse sillä seutukunnalla, missä satun asumaan, tämä ongelma on koettu, ja siinä mielessä kiitos ed. Kähköselle, kun hän teki tämmöisen aloitteen, koska toivon mukaan tämä korjataan mahdollisimman nopeasti. Meidän seudulla se tarkoittaa sitä, että kun lähdetään Kiteeltä Savonlinnaan, matka on 90 kilometriä, ja jotkut ajavat sen yksin omalla autollaan. Tosin kun huomataan, että samalla suunnalla käy opiskelemassa useampi, on kimpassa vähän hoidettu näitä asioita. Tai kun lähdetään Kiteeltä Joensuuhun, matkaa tulee, vähän riippuu mistä lähtee, 80—90 kilometriä sinnekin suuntaan, ja kun nämä monet oppilaitokset kuitenkin sijaitsevat kahta puolta samojen välimatkojen päässä, niin sinne joudutaan menemään, ja se on iso kustannus.

Monessa tapauksessa nämä ihmiset sattuvat olemaan vielä työttömiä mahdollisesti tai ovat pienellä palkalla ja sitten lähtevät hankkimaan uutta ammattia tai saamaan mahdollisesti siihen entiseen ammattiin näyttöä. Se tarkoittaa, että siellä ei ole paljon jemmassa pankkitilille säästyneitä rahoja, ja se joudutaan sitten jollakin tavalla kutistamaan vaikka leivästä, että voidaan käydä tämä koulutusjakso loppuun.

Siinä mielessä toivon, niin kuin ed. Kähkönenkin, jotta viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa asia otetaan esille. Tässähän on vielä nykyiselläkin hallituksella pulskasti aikaa, jos halutaan tähän epäkohtaan puuttua, niin että tämä pannaan ojennukseen nyt, ja ennen kuin maalisvaalit ovat käsillä, siellä iloisia ihmisiä odottaa, kun huomaavat, että tämä hallitus on tehnyt hyvän teon vielä ihan loppukaudella. (Eduskunnasta: Eikä maksa paljon!)

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa en usko, että tämä laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta etenee tämän hallituksen aikana. Kyllähän punamulta on ennemmin leikannut tämmöisiä kuin tuonut mitään uusia etuisuuksia.

Mutta sen sanon, että lähiomaiseni, joka käy tällä hetkellä ammattikorkeakoulua, joutuu matkustamaan esimerkiksi työharjoittelun osalta omalla autollaan Vaasasta Kristiinankaupunkiin saakka päivittäin ilman, että julkisia kulkuneuvoja on käytettävissä, eikä tällä hetkellä hänkään saa mitään korvauksia tämän työharjoittelun osalta. Tulee vaan mieleen, että kyllä näitä epäkohtia ja korjattavaa lainsäädäntöä näitten työmatka- ja opiskelukustannusten osalta on vieläkin lähempänä, kun jo ammattikorkeakoululaiset joutuvat päivittäin tällaista koulumatkaa menemään. Se työharjoittelu, joka voi olla jopa seitsemän viikkoa yhtäjaksoisesti, on välttämätöntä siinä ammattiin valmistumisessa.