Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Puupulasta puhuttiin varsin vilkkaasti tämän vuoden alussa ja annettiin ymmärtää, että jos ei mitään tehdä, niin vaarana on, että menetämme 50 000 työpaikkaa. Tätä toitotettiin aika laajasti, ja varmasti niissä väitteissä oli myöskin jonkin verran perää. Kaikki johtui siitä, että tehtaat ilmoittivat, että toiminta loppuu, koska Venäjä nostaa ensi vuoden alusta puutulleja 50 euroon kuutiolta kuitupuun osalta.

Oppositio ja myöskin hallituspuolueet niin kuin elinkeinoelämä vaativat hallitukselta toimenpiteitä, ja näitä toimenpiteitä alkoi pikkuhiljaa tulla. Ensin ilmoitettiin, että ensiharvennushakkuu tehdään verovapaaksi. Tämän vaikutus olisi maksanut ja maksaa edelleenkin noin 3 miljoonaa euroa, se todettiin aika vaatimattomaksi. Meni taas joitakin viikkoja ja hallitus huomasi, että jotain lisää pitää antaa, ja tuli ilmoitus, siis ei mitään lakiesityksiä, vaan ilmoitus, että metsävähennystä aiotaan korottaa. Siitäkin käytiin eduskunnassa keskustelua, vaikka mitään lakiesitystä ei ollut tullut, ja todettiin, että ei tällä kyllä suurta merkitystä ole. Sen vaikutus olisi ollut ja on edelleen noin 20 miljoonaa euroa.

Ja kun tilanne koko ajan näytti muuttuvan huonompaan suuntaan, paineet tehdä jotakin johtivat sitten siihen, että hallitus ilmoitti, että metsämyynnin tulovero puolitetaan, mutta laki tulee olemaan vain määräajan voimassa. Silloin alkoi tapahtua. Tämä otettiin suurella ilolla ja tyydytyksellä kentällä vastaan ja puukauppa lähti käyntiin. Mutta kauan ei kestänyt, ennen kuin tuli ikävämpiä uutisia siinä muodossa, että vaikka nyt metsämyyntitulosta puolet katsotaan verovapaaksi, niin silloin myöskin kustannuksista vain puolet on vähennyskelpoisia. Tästä nyt koko kesän ja voi sanoa myöskin syksyn aikana käytiin lehtien palstoilla ja netissä erittäin paljon keskustelua, ja tyytymättömyys oli kyllä metsänomistajien piirissä hyvin suuri. Odotimme tietenkin, että hallitukselta tulisi nämä lakiesitykset, ja ne tulivat marraskuussa. Olemme valiokunnassa verojaostossa näitä käsitelleet nyt vähän toista viikkoa.

Herra puhemies! On aika merkillistä, että kaikki asiantuntijat, jotka me olemme kuulleet, ovat todenneet, että nämä lait tuottavat ongelmia, ja kukaan ei ole oikeastaan halunnut hyväksyä niitä siinä muodossa kuin hallitus on ne esittänyt. On mietitty myöskin, kuinka paljon hallinnollisia ongelmia nämä tuottavat veroviranomaisille, kun veroviranomaisen pitää ottaa huomioon, milloin on hakkuut tehty, milloin on sopimus solmittu, milloin on kauppahinta maksettu jne., jne., ja vielä, hyväksyykö EU tätä sellaisenaan, liittyykö siihen riskiä, että EU rupeaa katsomaan tätä tueksi, jota voidaan myöhemmin periä takaisin.

Itse ihmettelen kyllä kovasti, että hallitus on näin itsepäisesti pitänyt tästä esityksestä kiinni, ja myöskin sitä, että tehtiin näin vaikeaksi tämä kevennys puun myynnille, kun olisi ollut paljon paljon parempia vaihtoehtoja olemassa. Tässä aikaisemmin totesin, että tuloveron alentaminen maksaa 100 miljoonaa, ensiharvennushakkuu 3 miljoonaa ja metsävähennyksen korottaminen noin 10—20 miljoonaa eli yhteensä 115—120 miljoonaa euroa. Kaiken tämän me olisimme voineet korvata sillä, että tuloverolakiin olisi tehty muutos, jonka vaikutus olisi ollut pyöreästi 120 miljoonaa. Se ei olisi tuonut minkäänlaisia hallinnollisia ongelmia veroviranomaiselle, se ei olisi synnyttänyt mitään hämmennystä, metsänomistajien piireissä se olisi otettu ilolla ja tyydytyksellä vastaan. Mutta näin ei menetelty, ja katson kyllä, että tämä hallituksen esitys on parempi kuin että mitään ei olisi tapahtunut, mitään ei tehtäisi, mutta ongelmia se tuo mukanaan.

Kun tuo puuhuolto on äärettömän tärkeä meidän metsäteollisuudellemme niin kuin myöskin maaseudullemme, niin olisi kyllä syytä kaikin tavoin edistää puuhuoltoa ja myöskin edistää metsänparannustöitä. Keskustelu asiantuntijoitten kanssa on tehnyt minut vakuuttuneeksi siitä, että tulisi muuttaa myöskin tuloverolain 63 §:n 3 momentti, jossa on säädetty hankintakaupan verovapaudesta. Jos metsänomistaja itse tekee tämän hankintakaupan, niin hän saa verovapaasti tulon 125 kuutiometristä. Aikaisemmin tuo määrä oli 150, mutta kun tämä suuri verouudistus 90-luvulla tehtiin, niin pudotettiin jostakin syystä 125:een. Mielestäni sen tulisi olla 250 kuutiota. Se olisi metsänhoidollinen toimenpide ja edistäisi myöskin paremmin puun saantia tulevaisuudessa.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä teen sellaisen muutosehdotuksen, että tuloverolain 63 §:n 3 momentti muutetaan tällaiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on jälleen kerran saatu osoitus siitä, että ei pitäisi provosoitua, kun provosoidaan. Katsotaan sen lisäksi, mitä ed. Kallis tässä jo juuri äsken kertoi — siihen ei ole mitään huomautettavaa — mitä muuta on tapahtunut. On tapahtunut se, että ei se puun tuonti ulkomailta, erikoisesti Venäjältä, mihinkään ole kuihtunut. Tuore tilasto viime viikolta kertoo, että uusi ennätys on syntymässä juuri parhaillaan. Siis toisin sanoen minkäänlaista puuhuollollista ongelmaa Suomen metsäteollisuudella, joka on kapasiteettiaan merkittävästi pienentänyt tämän vuoden aikana, ei ole olemassa. Siis tässä on tämä puoli mennyt aivan sekaisin.

Sitten taas mitalin toisella puolella täällä on Kemera-laki edelleen käsittelyssä, se on pöydällä, sitä joudutaan rustaamaan vaikka kuinka paljon, siihen ed. Kallis ei äsken tullut kiinnittäneeksi huomiota, ja se siirtyy tuonne pitkälle ensi vuoden puolelle, kun sitä pystytään käsittelemään ja siihen liittyvää järjestelmää kehittämään sellaiseksi, että se on käyttökelpoinen siinä tarkoituksessa, mihinkä se on tarkoitettu. Ja se taas on hyvin merkittävä siinä katsannossa, että nuoren metsän hoidosta muun muassa sitä puuta saadaan liikkeelle.

Tässä oli mennä energiapuu samaan piikkiin elikkä se oltiin hävittämässä kokonaan pois. Siellähän jo vuotuinen tuotosmäärä on pienentynyt 3,7 miljoonasta kiintomotista tosiasiallisesti 2,7 miljoonaan kiintomottiin vuodessa. Elikkä siis kun kaikki rupeaa menemään pieleen, niin armottomasti menee pieleen. Kyllä tämä on surkeata hommaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tahtotila metsäverotuksen alentamiseksi, puuhuollon turvaamiseksi ja työllisyyden takaamiseksi on ollut kiitettävä ja hallitukselle on annettava tunnustus nopeasti tehdyistä ratkaisuista. Näitten ratkaisujen ansiosta meillä on tänään täysistunnossa hallituksen esitys ja valiokuntamietintö lausuntoineen, joista sitten voidaan täällä keskustella.

Hallitus todella kesällä tunsi vastuunsa maan puuhuollosta, työpaikoista, ja tämä vastuun kantaminen on aiheellista yhä edelleen. Kun olen eduskunnassa jo parin kolmen vuoden ajan kantanut myös huolta aivan samasta asiasta, olen tehnyt lakialoitteita asiasta, joita nyt tässäkin valtiovarain mietinnön johdanto-osassa todetaan olevan, näyttää olevan 7 kappaletta, olen halunnut tällä viitoittaa tietä puun myynnin verotuksen alentamiseksi, jotta suomalainen puu saadaan liikkeelle, turvataan maan puuhuoltoa kaikkein tärkeimmällä tavalla siten, että puu käy kaupaksi, puuta hankitaan metsästä, hoidetaan metsiä, turvataan työllisyys, turvataan maaseudun rahaliikenne, turvataan vientimarkkinat.

Vientimarkkinat ovatkin juuri nyt hyvin keskeinen asia, koska tämä taloudellinen tilanne, joka on kautta maailman, on erityisesti koettelemassa meidän vientimarkkinamaitamme ja voi meitä silloin, jos me suomalaiset emme olisi tehneet niitä ratkaisuja, joita me nyt olemme käsittelemässä maan puuhuollon turvaamiseksi! Voi meitä silloin, jos me olisimme korkean kustannuspaineen vuoksi menettämässä erittäin raskaassa ja vaikeassa kilpailutilanteessa vientimarkkinoita! Me olemme jo nyt siellä suurissa vaikeuksissa, ja toteankin, että juuri tässä tilanteessa hallituksen tekemät ratkaisut ovat kaikki hyvin perusteltuja. Vaikka näitä nyt kritisoidaan, niin ellei hallitus olisi tehnyt näitä ratkaisuja, ei olisi mitä kritisoida.

Ed. Bjarne Kalliksella siellä on erittäin hyvä ajatus, jonka hän tuo esiin, haluaa panna paremmaksi tätä hallituksen esitystä esittämällä hankintatyön verovapauden nostamista. Tämä on erittäin hyvä esitys. Minäkin olen sitä lakialoitteillani halunnut vauhdittaa. Tällä nimenomaan edistettäisiin metsänomistajien omatoimisuutta, metsien hoitoa, ja pidän tuota hyvin merkittävänä asiana.

Se, että epäkohtia tähän on jäänyt vielä ratkaisuissa, on ollut poliittinen realiteetti. Ei ole ollut kesällä vielä riittävästi poliittista tahtotilaa, että olisi saatu sellaiset hallituksen ratkaisut, jotka olisivat olleet asiassa täydellisiä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, korjata epäkohtia, jotta maan puuhuolto turvataan. Kun me tiedämme nyt tämän taloudellisen tilanteen, mikä on Suomessa ja kautta maailman, niin todella voin sanoa, että hallituksen ratkaisu ja hallituksen peruslinjaukset ovat nyt erityisen välttämättömät. Tarvitaan niitä toimia, joilla suomalainen puu saadaan liikkeelle.

Se, että todellakin maahan on tuotu, niin kuin täällä puheenvuorossaan muun muassa ed. Pulliainen äsken totesi, paljon tuontipuuta, on osaltaan yllätys. Ilmeisesti teollisuus on halunnut varautua ennalta tilanteeseen, että ulkolaista puuta ei olisi saatavissa, ja näin ollen tällä hetkellä puukauppa on vaikeuksissa johtuen hintojen voimakkaasta laskusta. Kun olen ajanut voimakkaasti täällä eduskunnassa metsän puunmyyntiveron alentamista, olen sanonut, että sitä tarvitaan juuri silloin, jos kantohinnat käyvät laskemaan ja halukkuus puun myynteihin olisi vähenemässä. Nyt on juuri tämä tilanne. Kantohinnat ovat voimakkaasti laskeneet. Nyt jos koskaan tarvitaan juuri tämän kaltaisia ratkaisuja, mitä hallitus on tahtonut tehdä.

Omissa lakialoitteissani olen esittänyt metsän puunmyyntiveron puolittamista elikkä veroprosentin määrittämistä suoraan 14:ksi, joka on lopputulokseltaan sama kuin esitetty 50 prosentin alennus. Mutta kenties olisi niin, että jos tuo veroprosentti olisi poliittisessa tahtotilassa määritelty 14:ksi, olisi vältytty niiltä vähennysten puolittamisen ongelmilta, jotka nyt ovat herättäneet mielestäni tarpeetonta närää, sillä hallituksen perusratkaisu oli todella rohkea, osoitti sitä, että hallitus kantaa vastuunsa Suomen metsäteollisuudesta, työpaikoista, vientimarkkinoista. Tällä kaikella on suuri ulottuvuus kuljetussektorille aina laivakuljetuksia ja kaikkia niihin liittyviä toimintoja myöten.

Todellakin nyt tämä ratkaisu, minkä hallitus kesällä teki, on syytä nopeasti saattaa päätökseen ja sitä voidaan todella myöskin korjata ja täydentää tehtävillä erityisratkaisuilla. Metsäkonevalmistaja Ponsse on ilmoittanut lomautuksista. Tämä on merkki siitä, että on huolta siitä, tapahtuuko toimintoja Suomen metsissä. Hallituksen ratkaisu on todella vastuuta ottava, vastuuta kantava ja tulee saattaa nopeasti eduskunnan päätökseksi.

Mutta kuten lakialoitteillani olen osoittanut, tätä voidaan vielä parantaa ja tätä on hyvä parantaa siltä pohjalta, että peruslinja on oikea. Jos ajattelemme tilannetta vielä viime kevättalvella täällä eduskunnassa, niin sitä tahtotilaa, että metsän puunmyyntiveroa puolitettaisiin, oli todella vähän ja kuitenkin hallitus tuli heinäkuun suvessa tähän vastuulliseen, oikeaan ratkaisuun. Se toivomus olisi, että tämä saataisiin pysyväksi. Puuta tarvitaan jatkossa. Jos nyt tehtaitten puuvarastot ovat varsin täynnä ja jos nyt on vielä voimassa tämä väliaikainen Venäjän päätös puutullien lieventämisestä, niin nämä päättyvät, mutta puuta tarvitaan jatkossakin. On pidettävä huolta siitä, että Suomessa ei enää metsäklusteri lomauta, ei sulje tuotantolaitoksiaan. Tarvitaan se tuotantokapasiteetti, mikä Suomessa on kaikilla sektoreilla niin mekaanisen kuin kemiallisen puujalostuksen osalta. Suomi on metsien maa, ja hallituksen peruslinjauksen pohjalta halutaan, näin itse vakaasti uskon, edetä myönteisesti tässä.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jos lähtisi pikkuisen kauempaa liikkeelle kuin ed. Oinonen, puhuisi vuodesta 2007 kuin vuodesta 2008.

Vuonna 2007 puukauppa kävi hyvään tahtiin ja hinnat olivat ennätysmäisen korkealla. Silloin, noin pari vuotta sitten, kukaan ei puhunut minkäänlaisista veroporkkanoista, eivät metsän myyjät eivätkä myöskään metsän ostajat. Maailma muuttui kuitenkin aika nopealla tavalla. Kuluvan vuoden aikana tietysti Venäjän puutulliuhkailu on ollut todellinen. Tietysti puutulliuhka on edelleenkin olemassa, koska ainakin ne päätökset, mitä Venäjän puolella on tehty, ovat toistaiseksi olleet sitä, että puutullien voimaan astumista on ainoastaan siirretty eteenpäin 9—12 kuukaudella, että jos nyt eivät tule ensi vuoden alussa voimaan, yhtä hyvin ne voivat tulla vuoden kuluttua voimaan.

Samaan aikaan metsäteollisuudessa laajasti ottaen on sopeuduttu tilanteeseen maailmanmarkkinoilla. Tehtaita on suljettu, sahat ovat vaikeuksissa, puun kysyntä on myös huomattavasti vähentynyt. Samaan aikaan myös hinta on laskenut aika voimakkaasti. Vuoden 2007 huippuhinnoista ollaan tällä hetkellä tukin osalta noin 20 prosenttia alhaisemmalla hinnalla. Samaan aikaan pitää muistaa se, että varsinkin Etelä-Suomessa on ollut kaksi vaikeata talvea eli yhtiöillä on ostettuna aika paljon puuta metsissä valmiina ja heti, kun kelit sallivat, ne voidaan sieltä hakata ja ottaa käyttöön.

Tällä hetkellä sitten tämä hallituksen antama niin sanottu veroporkkana, joka tuli elokuussa julkisuuteen, oli hyvä päätös. Se sai uudestaan kauppaa liikkeelle. Metsänomistajat olivat innostuneita, ostajat olivat innostuneita. Nyt tehdään jotain, halutaan turvata suomalainen metsäteollisuus laajasti ottaen. Asioilla oli monta muutakin hyvää puolta. Tietysti voi olla samaa mieltä kuin ed. Kallis, että nyt esitetyllä mallilla, että alennetaan osittain verotusta, olisi ollut myös vaihtoehtoja. Ainakin pari vaihtoehtoa tulee mieleen. No, hallitus päätyi tähän vaihtoehtoon. Hyvä niin, hyvä, että ylipäätään joku vaihtoehto tehtiin.

Mutta joka tapauksessa, kun varsinaisten yksityiskohtaisten lakiesitysten antaminen eduskunnalle viivästyi, se on johtanut tilanteeseen, etteivät kaikki metsänomistajat eivätkä myöskään metsän ostajat voi kertoa myyjille, miten tämä esitys ylipäätään vaikuttaa tai mitä verotuksessa voi tehdä. Se on omalta osaltaan vaikeuttanut puukauppojen tekemistä. Pikkuisen pitää ihmetellä sitä, että elokuussa annettiin tieto julkisuuteen siitä, että nyt metsäverotusta helpotetaan tietyllä tavalla, mutta nyt on kuitenkin kulunut noin neljä kuukautta, ennen kuin nämä esitykset on saatu tänne eduskuntaan, ja meille annettiin vain noin viikko aikaa käsitellä näitä. Se on kyllä, kaikella kunnioituksella hallitusta kohtaan, aivan liian lyhyt aika kunnolliselle käsittelylle.

Tämä epävarmuus tämän jälkeen nyt sitten poistuu, ja olen iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä tästä hallituksen esityksestä saatiin pikkuisen karsittua huonoja kohtia pois. Saatiin vähän selkeytettyä tilannetta, mitä ylipäätään metsässä voi tehdä sillä tavalla, että voi vähentää niin kuin aiemminkin niitä kuluja, joita metsän hoitamisesta aiheutuu. Kannattaa lukea se mietintö aika tarkkaan, koska ne asiat, mitkä siellä on korjattu tai mihin mietinnössä on kiinnitetty huomiota, ovat oikeaan osuneita. Voin sanoa, että lyhyessä ajassakin pystyttiin kohtuullisen hyvää jälkeä saamaan aikaiseksi.

Mutta edelleenkin siellä on muutamia asioita, joita valiokunnan mietinnössä pohditaan. Yksi liittyy muun muassa siihen, onko metsävähennys niin sanottujen valtiontukisäännösten piiriin kuuluva asia tai voiko sen tyyppinen päätös, mikä EU:ssa on tehty, että yksittäinen metsänomistaja on yrittäjä, kestää tulevaisuudessa vai onko ylipäätään sen tyyppinen pohdinta oikea. Voiko tavallista metsänomistajaa, joka on perinyt tai ostanut tai muuten hankkinut metsää muutaman kymmenen hehtaaria, pitää tässä mielessä yrittäjänä, jolloin kaikenlaiset EU-säädökset häntä jollain tavalla koskettelisivat?

Joka tapauksessa uskon, että tähän asiaan palataan. Vielä vähän välillä tuntuu siltä, jos nyt ottaa esimerkkeinä vaikka tämän tai joitakin maatalouteen liittyviä säännöksiä tai tulkintoja siitä, miten Suomessa esimerkiksi EU:n rakennerahastovaroja pitäisi käyttää, tai joitakin muita asioita, että EU:sta tulevaa päätöksentekoa Suomessa sovelletaan välillä vähän tiukemmin kuin olisi välttämätöntä. Luulen, että monissa muissa maissa tilanne on vähän joustavampi. Usein ne EU:n suuntaviivat tai viittaukset ovat hyvin sen tyyppisiä, että kansalliselle liikkumatilallekin jää kyllä varaa. Uskon, että tässäkin asiassa olisi sille varmasti jäänyt varaa.

Joka tapauksessa on hyvä, että tämä asia nyt saadaan päätökseen, ja toivottavasti kauppa käy hyvin tästä eteenkinpäin. Tietysti ennen kaikkea tärkeintä olisi se, että suomalaisille metsäteollisuuden tuotteille olisi maailmalla paljon kysyntää, koska se on kuitenkin meidän kaikkien eduksi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Viime keväänä metsäteollisuus valitti kovasti puupulaa, ja myöskin tässä eduskuntasalissa siitä käytiin useampia keskusteluja, että teollisuus ei saa riittävästi puuta. Sen johdosta teollisuus osittain perusteli sillä niitä päätöksiä, joilla suljettiin tehtaita. Silloin vaadittiin hallitukselta toimenpiteitä. Sitä tietenkin voidaan miettiä, olivatko ne toimenpiteet sitten, mitä hallitus teki, oikeita ja riittävän tehokkaita. Mutta joka tapauksessa puukauppa lähti käymään, ja puuta on nyt tällä hetkellä saatavana teollisuudelle niin paljon kuin se tarvitsee, ja ilmeisesti jonkin verran enemmänkin.

Tässä on muutamia ongelmia, ja ongelmana on tietenkin se tulevaisuutta ajatellen, että tämä on määräaikainen laki ja silloin, kun tämä määräaika päättyy, niin mikä on sitten se kynnys, miten sitten puukauppa, pysähtyykö se kokonaan, täytyykö taas tehdä uusi laki, jolla saadaan puukauppa liikkeelle. Joka tapauksessa metsistä saatava puu on Suomen kansantaloudelle elintärkeä, se, että teollisuus pyörii ja työllisyys on kunnossa siltä osin, ja näin ollen ratkaisut, joita tehdään, ovat siinä mielessä hyvin pitkälle eteenpäin suuntautuvia.

Ihan muutama sana vielä siitä, että aikoinaan, kun siirryttiin pinta-alaverotuksesta puun myyntituloverotukseen, niin silloin, kun tämä muutos tapahtui, niin silloinhan tuli aikamoinen piikki vähän ennen sitä, eli ne, jotka olivat pinta-alaverotuksessa, myivät paljon puuta. Ja sitten se väheni hetkeksi, kun puun myyntituloverotus alkoi, elikkä tämmöisiä vaihteluja tuli, ja on pelättävissä, että myöskin tämä laki aiheuttaa päättyessään tämmöisen laskun sitten, jos ei mitään uusia toimenpiteitä tule.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen yksityiskohdissa ja ajoituksessa on helppoa olla jälkiviisas, mutta voin kyllä yhtyä tuohon ed. Oinosen toteamukseen siitä, että peruslinja on aivan oikea. Puukaupassahan on tällainen pitkä tähtäin kasvatuksesta lähtien, ja tämä toiminta, mitä tässä ehdotetaan ja sovelletaan, kuuluu kyllä tämmöisen veroelvytyksen — voisiko sanoa täsmäveroelvytyksen — luokkaan, jota myöskin tässä salissa on usein monissa muissakin yhteyksissä vaadittu. Näyttökin on ollut aika hyvä, kun puukauppa on lähtenyt liikkeelle ja puuhuolto on turvattu myöskin pitkäksi aikaa eteenpäin. Toisin kuin muut veronalennukset, tämä on määräaikainen veronalennus ja sitten palautuu sen määräaikansa kuluttua taas tuolle tasolle, jolla se jo aikaisemminkin on ollut.

Sinällään voi kysyä kyllä sitten sen perään, onko tämmöinen tulkinta siitä, mitä EU:ssa tehdään muun muassa tämän verotuen osalta, aivan oikea periaatteeltaan. Pitääkö silloin soveltaa pelkästään tasaveromallia kaikessa verotuksessa, jos kaikki verotukseen liittyvät toimenpiteet lasketaan heti tueksi? Kun meillä on myöskin de minimis -sääntö, joka sitten toisaalta vaikuttaa tähän Kemera-tukeen ja tähän metsäverotuksen kautta tulevaan tukeen yhtäaikaa, niin järjestelmästä tulee hyvin monimutkainen, hyvin byrokraattinen ja hankalasti sovellettava. Aivan varmasti olen samaa mieltä kuin ed. Jari Koskinen tästä, että Suomessa tätä lainsäädäntöä usein sovelletaan aivan liian tiukasti, ja epäilemättä ed. Jari Koskinen tästä on vienyt terveisiä myöskin valtiovarainministeriöön ja valtiovarainministerille. Uuden tiedon mukaan de minimis -pakettia ollaan tarkastelemassa uudestaan osana tätä EU:n elvytyspakettia, että toivotaan, että sieltä tulee tähän joitakin helpotuksia.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Pääsääntöisesti tämä hallituksen esitys on kannatettava, ja sen vaikutukset ovat jo olleet nähtävissä meillä pitkin tätä vuotta puukaupan vilkastumisen myötä. Nyt sitten vihdoin ja viimein pitkän valmistelun ja oikeastaan viivytysten jälkeen se on täällä eduskunnassa, ja niin kuin ed. Jari Koskinen tuossa totesi, niin hyvin vähän jäi eduskunnalle aikaa paneutua tähän hallituksen esitykseen. Siinä mielessä ihmettelen kyllä, miten voi olla, että tästä hallitus sai näin monimutkaisen, näin yksinkertaisesta asiasta, jotta tämä esityksen antaminen viivästyi näin paljon.

No, esitys on kuitenkin nyt täällä, ja valtiovarainvaliokunta on tehnyt merkittäviä parannuksia tähän ehdotukseen, ja ne ovat kaikki kannatettavia.

Edelleenkin valtiovarainvaliokunta ihmettelee sitä, mitä myös itse ihmettelen ja mitä ihmetteli myös maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan, että valtiontukisäätelyssä tarkoitetut yritysten tunnusmerkit ovat epäselviä ja ne ovat myös hallituksen esityksessä epävarmassa muodossa, niin kuin valiokunta täällä toteaa, ja ne tulkinnat kaiken kaikkiaan valtiontukisäännöistä. Jo aikaisemmin tänään keskusteltiin muutamista lakiesityksistä ja mietinnöistä, ja sama asia tuli siellä myöskin esiin, kotimaiset kansalliset tulkinnat valtiontukisäädöksistä, ja tässä on kyllä meillä perkaamisen paikkaa kansallisella tasolla, jotta me emme meidän talouspoliittista liikkumavaraamme kavenna niiden välineiden osalta, joita meillä on ennen kaikkea verotuksessa käytössä. Tässä on nyt hyvä esimerkki siitä, että näitä ollaan kaventamassa tällä tulkinnalla, ja toivon, että tehdään pikaisesti uusia johtopäätöksiä tämän suhteen.

Samoin ne näkökulmat ja lähtökohdat, jotka ovat suhteessa Kemera-tukeen, ovat myöskin epäselviä, ja sen vuoksi on päädytty siihen, että vanhalla Kemeralla mennään nyt sitten seuraavat puoli vuotta vielä ja sitten katsotaan, minkälaiset muutokset nyt sisällä olevaan Kemera-lakiin tehdään, jotta pystytään saamaan Kemerasta tuleva ennen kaikkea energiapuuhyöty meidän uusiutuvan energian tavoitteellemme, ettei siinä mene lapsi pesuveden mukana.

Kaiken kaikkiaan esitys on mennyt hyvään suuntaan, mutta edelleenkin parannettavaa kyllä jäi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minä en ymmärrä sitä, että todetaan, että peruslinja on oikea ja hallitus on kiirehtinyt ja hallituksen esitys on hyvä ja sitten seuraavassa hengenvedossa ruvetaan luettelemaan, mitä kaikkea on mennyt pieleen ja ihmetellään, miten hallitus on onnistunut luomaan näin vaikean esityksen. Eli ei se voi olla hyvä, jos siihen liittyy paljon ongelmia. Eihän se silloin voi olla hyvä. Miten se peruslinja voi olla oikea, kun se taannehtivasti tulee voimaan ja on määräajan voimassa? Tämä on esimerkki siitä, miten hyvä asia voidaan pilata. Olisi ollut paljon, paljon yksinkertaisempia vaihtoehtoja tälle tavoitteeseen pääsemiselle, ja mainitsin omassa puheenvuorossani, mikä olisi ollut se kaikkein yksinkertaisin.

Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, että tätä voidaan kehua, kun muutama tunti sitten sitä moitittiin aivan, voi sanoa, valtavasti. Onko tämä sitten ratkaisu ongelmaan? Se ei ole mielestäni ratkaisu ongelmaan, koska se on määräaikainen laki ja ajasta on jo puolet kulunut umpeen.

Olen huolestunut, tuleeko tehtaille ja metsäteollisuudelle riittämään puuta Suomesta. Pelkään, että pitkässä juoksussa me emme tule siinä onnistumaan, jos me emme ryhdy aika lailla radikaalisiin toimenpiteisiin. Vielä puoli vuotta sitten koko eduskunta oli huolestunut siitä. Nyt on sellainen tunne, että me pärjäämme, kun nyt korjattiin tämä näin, sanoisinko, monimutkaisella tavalla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys metsäverotuksen muutoksista on mielestäni tämän ajan lapsi. Kesällä keskustelu puupulasta lähti ikään kuin varkain liikkeelle, tai oikeastaan se lähti ehkä tarkoituksella liikkeelle, kun metsäteollisuus onnistui markkinoimaan sellaisen mielialan Suomeen, että puupula Suomessa vallitsee.

Lyhyt tarkastelu jo heinäkuussa osoitti, kun soittelin muutamiin metsähoitoyhdistyksiin entisille kollegoille tai nykyisille kollegoille eri puolille Suomea, että satojatuhansia motteja pelkästään parissa metsänhoitoyhdistyksessä oli puuta kaupan, mutta ostajaa ei ollut.

Mutta joka tapauksessa heinäkuun lopulla 2008 syntyi hallitukselta esitys, jossa metsäverotusta kevennettiin tai huojennettiin. Prosentit ovat kohdallaan: 50 prosenttia ensi vaiheessa, toisessa vaiheessa 25 prosenttia ja sitten ensiharvennusvähennys tulee voimaan 1.4.—30.8.2008 tehdyille kaupoille. Tämähän on se lähtökohta. Mutta jotta emme sortuisi pelkästään prosenttien tarkasteluun, kaipaavat pari seikkaa mielestäni tarkempaa tarkastelua.

Ensinnäkin vuonna 1993, kun metsäverotusjärjestelmää lähdettiin muuttamaan, tavoitteena oli tietenkin saada metsätalouden verotus ajan tasalle niin, että tulot ja menot ratkaisevat puhtaan tulon. Toinen tavoite oli metsäteollisuudella silloin, että saadaan puun hinta määräytymään markkinoille. Molemmat nämä tavoitteet ovat toteutuneet, ja nyt sitten ollaan vaikeuksissa.

Vuodesta 1993 lähtien on metsätaloudessa ja puukaupassa varsinkin vallinnut eräänlainen poikkeustilanne. Tämä lakiesitys, jota nyt käsitellään mietinnön muodossa, on sitten sen polun loppupää. Kun metsäverotusta lähdettiin muuttamaan vuonna 1993, alkoi niin sanottu siirtymävaihe, jossa noin kolmasosa metsänomistajista valitsi vielä pinta-alaverotuksen ja kaksi kolmasosaa siirtyi suoraan myyntiverotukseen. Tämä poikkeuskausi päättyi vuonna 2006, jolloin kaikki metsänomistajat olivat automaattisesti myyntiverotuksen piirissä vuonna 93 tekemästään valinnasta huolimatta.

Vuonna 2006 puukauppa kävi todella hyvin ja hinnat läksivät karkuun. Tarkoitan, että hintataso lähti nousemaan käytännöllisesti katsoen uskomattomiin lukemiin, joista viisi vuotta aikaisemmin ei voinut edes haaveilla. Siinä tilanteessa syntyi sitten tyypillinen ilmiö, että kun puun hinta oli käynyt erittäin korkealla, hinta lähti laskemaan markkinavoimien saattelemana, aivan oikein. Siinä yhteydessä syntyi tilanne, että syntyi maahan puupula, varsinkin kun Venäjältä tuleva tuontipuu alkoi vähetä Venäjän federaation johdon ilmoitettua vientitulleista.

Nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa käsitellään tätä lakiesitystä, jonka perusteella metsäverotusta huojennetaan ja annetaan lyhytaikainen verovapaus ensiharvennuspuulle. Jotta tästä tilanteesta päästäisiin kunnolla irti, tällaisesta poikkeuskausielämisestä, mielestäni olisi aloitettava tässä maassa välittömästi tarkastelu, jonka perusteella koko metsäverotusjärjestelmä uusittaisiin niin, että metsätalouden tulosta verotettaisiin kohtuullisesti, ei nykyisen pääomaverokannan mukaan. Ymmärrän sen, että ei verokantoja voi eriyttää, mutta tämä hommahan voitaisiin hoitaa niin, että metsätalouden verotuksessa huomioitaisiin sen pieni tuotto, niin että annettaisiin verohuojennus suoraan verovähennyksenä metsän puhtaasta tulosta, jolloin ei tarvitsisi tällaisia poikkeuslainsäädäntöliikkeitä tehdä.

Toinen seikka, arvoisa puhemies, joka pitää huomioida, on tämä metsävähennysasia. Metsävähennysasiassa nyt nostettiin taso 60 prosenttiin niin, että metsävähennyspohjaa laajennettiin 60 prosenttiin hankitun metsätilan kauppahinnasta. Metsävähennystä voi sitten pienentää niin, että myydyistä puista, metsänomistajan omistamien metsien yhteisestä puunmyyntimäärästä, voi sen 60 prosenttia vähentää.

On hyvä, että tämä lakiesitys, tämä lain pykälä syntyi tänne tämän esityksen sivuille, mutta on myös huomioitava se, että tässäkin yhteydessä elämme eräänlaista poikkeusaikaa, ja siitäkin pikkuhiljaa olisi syytä päästä irti tai sitten vakiinnuttaa koko järjestelmä niin, että ei tarvitsisi joka vuosi näiden asioiden kanssa tapella.

Huolestuttavana seikkana, arvoisa puhemies, toteaisin sen, että tämän lakiesityksen myötä avattiin se kuuluisa Euroopan unionin luukku, koska tämä de minimis -sääntö tulee nyt tänne metsäverotuksen puolelle. Pidän sitä erittäin huolestuttavana. On aivan käsittämätöntä, että normaalia yritystukea lähdetään rinnastamaan metsänomistajien saamiin Kemera-tukiin. Pidän sitä suorastaan järkyttävänä.

Nyt olemme siinä tilanteessa, arvoisa puhemies, että tässä maassa on avattu sellainen luukku, jonka lopullista päämäärää ei vielä kukaan tiedä. Aikanaan, kun nämä Kemera-tuet Suomeen tulivat, siinä yhteydessä Kemera-tuki tuli mahdolliseksi metsänparannuslakeja muuttamalla, ja Euroopan unionin aikanahan tämä de minimis -sääntö tuli voimaan. Olisi aivan välttämätöntä, että tämä de minimis -asia selvittäisiin nyt aivan perin juurin, ettei siitä metsätaloudelle koidu lähivuosina valtavaa haittaa.

Toivon, arvoisa puhemies, että tässä asiassa eduskunta ottaisi nyt tässä maassa selkeän lainsäädäntövallan käyttöönsä niin, että saataisiin syntymään lainsäädäntöä, joka kestäisi vuosikymmeniksi eteenpäin, aivan kuten edelliset metsälainsäädännöt ovat kestäneet tässä maassa sotien jälkeen. Tällainen de minimis -kikkailu tai miksi sitä nyt halutaan sanoa ei kerta kaikkiaan enää toimi tässä maassa, jos halutaan suomalaista puuta käyttää.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean sen, että jos energiapuuta varsinkin halutaan käyttää, tällainen lainsäädännön nopea muuttelu ja sillä pelaaminen pitäisi saada hyvin äkkiä loppumaan. Ainoa keino, herra puhemies, jonka näen siinä, on se, että koko metsälainsäädäntö uudistetaan ja tehdään kokonaispaketti, joka tähtää vuosikymmeniksi eteenpäin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten äsken puheenvuorossani annoin tunnustusta hallitukselle siitä, että se on antanut esityksen kyseisestä asiasta, metsän myyntiveron alentamisesta, annan tämän tunnustuksen edelleenkin, ja meidän on tässä keskustelussa nähtävä metsä puilta. Peruslinja, jonka hallitus on esityksessään viitoittanut, on selkeä ja ehdottomasti oikea. Kyse on työllisyyden, puuhuollon turvaamisesta, vientimarkkinoitten turvaamisesta. On selkeästi nähty, että tämä voidaan toteuttaa metsän puunmyyntiveroa alentamalla. Tehty linjavalinta on selkeä ja oikea.

Tähän esitykseen liittyy niitä ongelmakohtia, joita hyvin asiantuntevasti täällä on esille tuotu, niin kuin edellisessä puheenvuorossa ed. Hoskonen toi esille. Niihin pitää todella puuttua ja korjata ne. Mutta jos me ajattelemme sitä tilannetta, missä hallitus antoi tämän esityksen viime kesänä, niin kukaan meistä ei voinut silloin tietää, miten vakavaksi puupula tulee. Kukaan ei aavistanut edessä olevaa taloudellista lamaa ainakaan sillä tarkkuudella, että se tulee näinkin nopeasti, ei ainakaan eduskunnan enemmistö eikä hallitus.

Tässä tilanteessa tehtiin tämän suuntainen ratkaisu. Tästä on todella annettava pääministeri Vanhaselle ja hänen hallitukselleen täysi tunnustus. Tämä on erittäin selkeä talouspoliittinen ratkaisu. Kuten lukuisia kertoja lakialoitteitteni lähetekeskusteluissa tähän asiaan liittyen sanoin, että tähän liittyvät kysymykset ovat talouspolitiikkamme kaikkein tärkeimpiä ratkaisuja, niin totean, että tässä hallitus on lähtenyt nopeasti ja ripeästi oikealle tielle. Sen selkeämpää ratkaisua ei olisi voitu tehdä. Nämä epäkohdat pitää nyt sitten korjata hienosäädössä, ja onneksi täällä on asiantuntevia kansanedustajia, jotka haluavat tehdä korjauksia.

Ed. Kuoppa täällä käytti mielestäni hyvän puheenvuoron. Hän totesi sen epäkohdan, että kun tämä hallituksen esitys on määräaikainen, mikä oli tietysti ratkaisussa poliittinen realiteetti, niin tämä on myöskin epäkohta. Tuo määräaika kuluu nopeasti umpeen, ja juuri silloin tässä maassa tarvittaisiin suomalaista puuta, jotta tehtaat ja sahat voisivat toimia. Ne varastot, joita tällä hetkellä on ja joita myöskin nyt Venäjän määräaikaisen tullihelpotuksen vuoksi on saatavilla, loppuvat, ja silloin meillä päättyisi tämä verohuojennusaika. Elikkä henkilökohtaisesti näen välttämättömäksi evästää tässä yhteydessä, että tämä laki tehdään pysyväksi. Jos nyt on päästy määräaikaisella lailla alkuun ja viime kesänä heti nähtiin sen selvästi myönteiset vaikutukset, jolloinka ei ollut taloudellinen lama koskettamassa, niin kuin se nyt on realiteetti, niin tätä lakia pitää jatkaa pysyväksi. Silloin vältytään niiltä ongelmilta, joita lain päättymiseen liittyy.

Ed. Hoskonen ansiokkaasti viittasi siihen, että meillä oli vuoteen 1993 saakka pinta-alaverotus metsäverotuksena. Aikanaan itse pidin tuota pinta-alaverotusta hyvänä metsäveromuotona. Se kannusti metsien hoitoon. Se antoi maaseudun kunnille ja seurakunnille tasaisen verotuoton, olkoonkin, että se oli hieman aina jäljessä, kun se perustui aluksi kolmen edellisen vuoden keskimääräisen kantohinnan verokuutiomäärittelyyn, myöhemmin kahden vuoden, mutta pinta-alaverotus oli meillä kehittynyt järjestelmä, joka otti huomioon myöskin metsänhoitoon käytettäviä kustannuksia. Tätä verojärjestelmää kehittelemällä meillä olisi voitu mielestäni luoda tähän maahan hyvä verojärjestelmä. Olen paneutunut niihin asiantuntijalausuntoihin, joita 1993 verouudistusta varten annettiin. Lähes kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että pinta-alaverojärjestelmä on hyvä. Tuolloin kuitenkin oli paineita, lähinnä poliittisia paineita, siirtyä puun myyntiverojärjestelmään, jossa nyt sitten olemme.

Täällä ed. Hoskonen toi esille sen, että metsän verottamisen tulisi olla pitkäjänteistä. Kysymys on ylisukupolvisesta toiminnasta, jossa tempoilevat suuret muutokset eivät ole soveliaita. Nämä metsän biologiset lainalaisuudet on hyvä muistaa silloin, kun tehdään veropoliittisia ratkaisuja. Veropoliittisten ratkaisujen tulee edesauttaa ja kannustaa järkevää metsien hoitoa, palkita hyvästä metsien hoidosta, niin kuin pinta-alaverotusjärjestelmä jo systeeminä teki.

Arvoisa puhemies! Toivon, että me viemme nyt tämän asian, niin kuin olemme viemässä, niillä korjauksilla, mitä valtiovarainvaliokunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa on asiaan tehty. Olemme valmiit tekemään sitten näitä pienempiä, täydentäviä korjauksia, kun viitoitettu peruslinja on oikea. Pidän täysin vääränä, että tätä hallituksen esitystä moititaan. Ellei olisi tätä ratkaisua, meillä olisi puuhuollossa, työllisyyden turvaamisessa, vientimarkkinoitten turvaamisessa kyllä sellainen musta aukko -ongelma, josta emme oikein aavistaisikaan, mitä se taloudellisen laman kohdatessa saattaisi merkitä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä metsäverotuksen muutos on merkinnyt puukaupan vauhdittumista, ja todellakin tämä merkitsee metsänomistajalle selkeää verohelpotusta. Tämä on hyvä asia, vaikkakin valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä tämä hallituksen esityksen haasteellisuus kyllä on jouduttu kohtaamaan. Mutta se, että nyt on kuitenkin löydetty tapa, mitenkä tämä asia hoidetaan, se on merkittävä ja hyvä ratkaisu. Mutta erityisesti haluan tässä puheenvuorossa nostaa esille sen, että metsäteollisuuden ja suomalaisten metsänomistajien välillä on vuosien ja vuosikymmenten saatossa käyty sitä kädenvääntöä, että onko puun hinta liian korkea, onko puuta riittävästi saatavilla jne. Tämä on osittain merkinnyt sitä, että metsäteollisuus on unohtanut sen kaikkein tärkeimmän omassa roolissaan: oman tutkimus- ja kehitystyön. Totean nytkin, että hallitus ja eduskunta on tehnyt erittäin merkittävän ratkaisun turvatakseen puun saatavuuden suomalaiselle metsäteollisuudelle, mutta metsäteollisuuden murrokseen liittyvä uusien tuotteiden tutkimus- ja kehitystyön haaste on edelleen jäljellä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä mietinnöstä haluan sanoa vielä sen verran, että kun tämä hallituksen esitys syntyi silloin viime kesän aikana, ja sitten tästä sorvattiin lakiesitys, ja sitten lakiesitys tuli eduskuntaan, niin erittäin lyhyellä ajalla valtiovarainvaliokunta on saanut sorvattua tästä vaikeaselkoisesta lakiesityksestä erittäin hyvän lausunnon. Korostan, että tässä on yhteensovitettu kolmea neljää eri lain pykälää, jotka on saatu toimimaan erittäin hyvin yhdessä ottaen huomioon tämän lähes mahdottoman tehtävän, jonka eteen valtiovarainvaliokunta joutui. Maa- ja metsätalousvaliokunta keskusteli pitkään näistä asioista myös ja antoi siitä hyvän lausuntonsa. Näistä tarpeista syntyi sitten tämä mietintö, joka lyhyellä ajalla tehtynä on mielestäni ihailtavan hyvä, että siitä erikoismaininta valtiovarainvaliokunnalle ja varsinkin sen verojaostolle, joka on pystynyt tämän asian tiivistämään todella hyvään muotoon.

Lopuksi painotan vielä sitä, että koko metsäverojärjestelmän uudistaminen ja kokonaistarkastelu pitää tehdä pikimmiten, jos aiomme selviytyä 2010 jälkeen, koska aikanaan, kun 2011 tämän lain vaikutus loppuu, niin sen jälkeen olemme pulassa, jos emme saa tähän yhtäläisyyttä ja ennen kaikkea jos ei metsätalouden verotuksessa saada pitkäjänteisyyttä aivan eri tavalla kuin tähän asti viime vuosikymmeninä on saatu. Aikanaan pinta-alaverotusjärjestelmä edusti sitä parhaimmillaan, mutta pahimmillaan myyntiverojärjestelmä voi olla tätä, jota tänä päivänä käsittelemme. Poikkeusta poikkeuksen päälle, valtavaa hyppelyä säännöksestä toiseen ja kokonaisuus ei tunnu olevan kenenkään hallussa. Tästä pääsemme ulos vain, arvoisa puhemies, sillä, että tämä kokonaisuudistus otetaan vakavasti ja siitä aletaan puhua siinä hengessä, jotta saataisiin uusi lakiesitys eduskuntaan parhaimmillaan tämän vaalikauden aikana.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen on aivan oikeassa, kun hän katsoo tulevaisuuteen tämän määräaikaisen lain päättymisen jälkeen. Henkilökohtaisesti näen, että tämä linja, jonka hallitus on tällä veroratkaisulla ottanut, olisi kestävä ja pysyvä myöskin ed. Hoskosen kaipaamaksi metsäveropoliittiseksi linjaksi jatkossakin. Niin hyvänä, metsänhoitoon kannustavana ja siitä palkitsevana ja veronsaajalle säännöllisen verotuoton antavana kuin pinta-alaverojärjestelmää pidänkin, niin valitettavasti lienee realiteetti, että tuohon hyvään ja kannustavaan verojärjestelmään poliittisesti ei ole paluuta, valitettavasti. Mutta meillä on nyt tässä käsiteltävänä oleva määräaikainen hallituksen esitys mielestäni linjaamassa sen tien, jolla voidaan kulkea metsäveropolitiikassa pitkälti eteenpäin. Tehdään tähän nyt käsiteltävänä olevaan lakiesitykseen ne korjaukset, joita täällä on hyvin asiantuntevasti tuotu esille, ja tältä pohjalta mielestäni voidaan laatia tuleva Suomen metsäveropolitiikka. Toivon, että se olisi pitkäjänteistä, jotta metsän kasvattaja voi luottaa, että hän voi vielä lapsenlapsillekin istuttaa puuntaimen kasvamaan.