Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Digitalisoituminen on aikamme merkittävimpiä ilmiöitä, ja sen vaikutukset näkyvät kaikkialla. Meillä on älypuhelin taskussa, näyttöpääte edessä ja jatkuvat yhteydet tietovirtoihin ja haluamiimme verkostoihin. Vapaa-ajalla digitaaliset palvelut tavoittavat meidät kotisohvalta, autosta tai mökkilaiturilta. Aika ja paikka eivät sido meitä entiseen tapaan.

Digitalisoitumisen merkitys koko kansanta-loutemme kannalta on keskeinen. Uusien tieto- ja viestintäteknologioiden fiksulla hyödyntämisellä voimme vaikuttaa merkittävästi talouden kasvuun. Luomme palveluiden tuotantoa ja vientiä korvaamaan perinteisen tuotannon siirtymistä muualle. Digitalisoimisen mahdollistama tuottavuuden kasvu vaikuttaa suotuisasti myös julkisen sektorin kestävyysvajeeseen. Mikäli siis haluamme parantaa tuottavuutta ja säilyttää hyvinvointimme, meidän on panostettava tietoyhteiskunnan ja digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Jotta sanat muuttuisivat teoiksi, jokaisen julkisella sektorilla toimivan tahon on luotava tehtävänsä kattava digiagenda. Vanhat palveluprosessit ja käytänteet on käytävä läpi. On mietittävä, millaiset uudenlaiset palvelut hyödyttävät pitkällä tähtäimellä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut selonteon Tuottava ja uudistuva Suomi — digitaalinen agenda vuosille 2011—2020, jotta tulevaisuuden kannalta yksi merkittävimmistä kehityskuluista synnyttäisi keskustelua siitä, mihin suuntaan meidän tulisi kulkea, ja jotta me, jotka olemme päätöksenteon keskiössä, varmasti huomioimme nämä asiat niiden edellyttämällä painoarvolla. Selonteossa on määritelty tulevien vuosien tavoitteet tietoyhteiskunnan kehittämiseksi ja tarvittavat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Siinä käsitellään myös nykytilannetta ja selostetaan kuluvalla hallituskaudella tehtyjä julkisen hallinnon tietoyhteiskuntahankkeita.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan peruskivenä on oltava helppokäyttöiset sähköiset palvelut. Vaikka taustalla olisi monimutkaista tekniikkaa, niin palvelujen käyttämisen on oltava yksinkertaista. Sähköisten palveluiden kehittämisessä on julkisen hallinnon toimittava suunnannäyttäjänä. Kun luomme sähköisiä julkisia palveluita, tavoitteena on oltava kustannussäästöjen ohella kansalaisten parempi asiakastyytyväisyys. Digitaalisten peruspalveluiden tarjonta on myös varmistettava kaikille kansalaisille maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kyse on kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja elämänlaadusta. Käyttäjälähtöisyys, esteettömyys ja monikielisyys on otettava huomioon jo digitaalisten palvelujen suunnitteluvaiheessa.

Väestön ikääntyessä tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotolla voidaan edesauttaa kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä mahdollisimman pitkään. Tulevaisuudessa esimerkiksi osa terveys- ja hyvinvointipalveluista voidaan toteuttaa kuvayhteyksien välityksellä vaikkapa taulutelevision ruutua käyttämällä. Ikääntyneiden kansalaistemme kokemuksen ja tietopääoman saaminen täydellä panoksella digitalisoituvan yhteiskunnan aktiiviseksi osaksi on nostettu esiin tässä selonteossa yhtenä tärkeimmistä tavoitteista.

Sähköinen tunnistaminen otettiin vaalikauden alussa yhdeksi tietoyhteiskuntakehityksen painopisteeksi. Suomella onkin syksystä 2009 saakka ollut ensimmäisen maana maailmassa vahvaa sähköistä tunnistamista koskeva lainsäädäntö. Konkreettinen edistysaskel koettiin tänään, kun teleoperaattorit julkistivat niin sanotun mobiilivarmenteen, joka on matkapuhelimessa kulkeva sähköinen tunnistusväline. Jatkossa sitä voi hyödyntää tunnistautumisessa verkkopankkitunnusten rinnalla. Kilpailun lisääntymisestä tunnistuspalveluissa ja helppokäyttöisyydestä hyötyy viime kädessä aina kansalainen.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan jalokiviä ovat laadukkaat julkiset tietovarantomme. Niiden tehokas ja monipuolinen hyödyntäminen on yksi tulevaisuuden menestystekijöistä. Verovaroin tuotetun julkisen tiedon on oltava avointa ja vaivattomasti saatavilla niin kansalaisten kuin yritysten tarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Hallituskauden alussa perustettiin arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta, jonka jäsenistöön kuuluu runsaat 40 elinkeinoelämän, järjestöjen, julkishallinnon ja median keskeistä vaikuttajaa. Neuvottelukunnan työtä ja aikaansaannoksia on ruodittu ajoittain julkisuudessa. Sen vastuulle on myös yritetty pistää hankkeita, joihin sillä ei ole osaa eikä arpaa. Tässä yhteydessä on unohtunut, että neuvottelukunta on tosiaankin, lainausmerkeissä, keskustelukerho. Se voi halutessaan esittää suosituksia, mutta sillä ei ole minkäänlaista päätös- tai toimeenpanovaltaa. Neuvottelukunta onkin edistänyt suosituksillaan menestyksekkäästi muun muassa sähköistä asiointia ja osallistumista, sähköistä koulumaailmaa ja oppimista, verkkolaskutusta ja -tunnistamista. Koordinaation näkökulmasta on kuitenkin avoimesti myönnettävä, että Suomessa tietoyhteiskuntaa on julkisen sektorin toimesta kehitetty liian siilomaisesti hallinnon eri sektoreiden sisällä. Tästä on aiheutunut turhia päällekkäisiä toimintoja ja omia suljettuja tietojärjestelmiä. Ilman toimeenpanovaltaa ei ole saatu riittäviä tuloksia tässä suhteessa.

Mutta siiloista kuultaa valoa. Hallitus on ministeri Töllin esittelemänä antanut vasta eduskunnalle esityksen uudeksi laiksi julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta eli niin sanotun tietohallintolain. Siinä ehdotetaan koko julkisen hallinnon yhteisen kokonaisarkkitehtuurin laatimista ja sen osittaista sitovaa sääntelyä. Valtiovarainministeriö vastaisi koko julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta ja kukin ministeriö oman toimialansa ohjauksesta.

Arvoisat kansanedustajat! Onko suomalainen tietoyhteiskunta edistynyt riittävin askelin, vai olemmeko kaivautuneet entistä syvemmälle lähtökuoppiin? Tätä keskustelua kiihdyttävät erilaiset säännöllisin väliajoin esille pulpahtelevat kansakuntien väliset tietoyhteiskuntamittaukset. Olemmeko pudonneet kärryiltä? Lyhyesti sanottuna emme ole. Me olemme edelleen hyvissä asemissa terävimmän kärjen tuntumassa, ja meillä on kaikki edellytykset pärjätä hyvin myös jatkossa.

EU:n komission digitaalista kilpailukykyä mittaavassa tämän vuoden raportissa Suomi on tietoyhteiskunnan kehittämisessä joka suhteessa edelläkävijä ja yksi parhaita maita Euroopassa. Vaikka yritykset ovat komission tutkimuksen mukaan Suomessa hyvin laajakaistan päässä, kokonaisarviossaan komissio kiinnittää kuitenkin huomiota nopeiden liittymien vähäisyyteen. Tämän on hallitus jo toimissaan tiedostanut. Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, joka määritteli 1 megan nettiyhteyden yleispalveluksi viime kesänä. (Ed. Tennilä: Ei se riitä mihinkään!) Yleispalvelu tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jokaisella on oikeus saada 1 megan laajakaistaliittymä vakituiseen asuinpaikkaan tai yrityksen sijaintipaikkaan, kuten puhelin- tai postipalvelut. Liittymän on oltava paitsi laadultaan hyvä myös kohtuuhintainen. Tästä on päästy yhteisymmärrykseen myös teleoperaattoreiden kanssa. Kattavat mobiiliverkot eivät yksinään riitä tietoyhteiskunnan hyötyjen toteuttamiseen. Valtion, kuntien ja yritysten on toimittava hyvässä yhteistyössä, jotta nopeat ja laadukkaat verkot saadaan kansalaisten ja yritysten ulottuville. Kysymys on suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvystä.

Valtioneuvosto asetti joulukuussa 2008 tavoitteeksi, että huippunopean laajakaistarunkoverkon tulee olla lähes kaikkien vakinaisten asuntojen sekä yritysten ja julkishallinnon toimipaikkojen ulottuvilla vuoden 2015 loppuun mennessä. Viimeisten 2 kilometrin osalta jokainen tilaaja voi itse päättää, haluaako maksaa nopean valokuituyhteyden vai riittävätkö langattomien verkkojen tarjoamat, hieman hitaammat ja edullisemmat yhteydet. (Ed. Tennilä: Eihän kaikki voi valita, jos rahat puuttuu!) Julkista tukea on luvassa haja-asutusalueille, joihin kaupallista tarjontaa ei ole saatavilla. Valitettavaa on, että tämän hankkeen ensimmäisellä tarjouskierroksella noin puolet hankkeista jäi ilman tarjouksia. Uusien tarjouspyyntöjen muotoilua onkin tarkennettu. Erityisesti on painotettu sitä, että kuluttajalle tarjottava tilaajayhteys voidaan toteuttaa myös langattomasti.

Laajakaistapolitiikan toteutumista arvioidaan ensi vuonna, jolloin arvioidaan myös hankkeeseen osoitettujen määrärahojen riittävyys ja se, mitä toimenpiteitä tarvitaan sen varmistamiseksi, että kuntalaisten ja kuntien kustannukset pysyvät kohtuullisina. Paljon on kuitenkin tehtävissä myös muilla tavoin. Meidän täytyy levittää tietoa hyvistä käytänteistä ja nopeiden yhteyksien tuomista eduista, sillä nopeisiin yhteyksiin jo siirtyneet käyttäjät ovat poikkeuksellisen tyytyväistä väkeä.

Tämän hallituksen tietoyhteiskuntatalkoiden pääpainopiste on siis ollut tietoliikenneinfrastruktuurin kehittämisessä. Avainsanana näissä talkoissa on ollut alueellinen tasa-arvo. Verkkoyhteys ei ole enää ylellisyyshyödyke vaan arjen välttämättömyys, jonka on oltava saatavilla myös taajamien ulkopuolella. Tämän tavoitteen puolesta on taisteltu, ja eteenpäin onkin menty aimo harppauksin. Langattomia yhteyksiä on rakennettu ennätysvauhdilla. Järkevän ja tehokkaan taajuuspolitiikan ansiosta arvio on, että vuonna 2013 Suomessa on kolme keskenään kilpailevaa 3g-verkkoa. Tämä tietysti näkyy kuluttajan laskuissa. Tulevaisuuden sähköiset palvelut tarvitsevat kuitenkin nopeampia ja kiinteitä yhteyksiä. Seuraavalta hallitukselta tarvitaankin määrätietoista otetta Sadan megan Suomi -hankkeen loppuun saattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunta on levittäytynyt kaikkialle. Sitä kuvaa parhaiten ehkä se, että tavoitamme kenet tahansa miltei maailman joka kolkasta muutamassa kymmenessä sekunnin murto-osassa, saamme paikan päältä tekstiä, puhetta, kuvaa, videokuvaa. Uutta sisältöä lisätään YouTubeen joka minuutti yli 20 tuntia. Arviolta kolme neljästä suomalaisesta käyttää internetiä päivittäin asioiden hoitoon ja viihtymiseen. Muutoksen sisällöstä voimme olla montaa mieltä, mutta selvää on, että digitaalinen tietovirta ja sen myötä uudet toimintatavat muokkaavat maailmaamme kohti uutta, osin meillekin tuntematonta.

Janne Seurujärvi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on tietoyhteiskunnan kehittämisen kärkimaa Euroopassa sekä yksi maailman johtavista maista viestintäteknologiassa ja -infrastruktuurissa. Rajat ylittävä digitalisaatio on Suomen kaltaiselle pienelle maalle merkittävä mahdollisuus menestyä tiukassa kansainvälisessä kilpaillussa. Tämän vuoksi Suomen kansallinen etu on ajaa EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä.

Tietoyhteiskunnan edelläkävijän aseman säilyttäminen, saatikka aseman kohentaminen, ei tapahdu itsestään. Digitaaliset palvelut on tarjottava kaikille. Laajoja julkisia tietovarantojamme on voitava käyttää entistä tehokkaammin. Julkishallinnon roolia tietoyhteiskunnan suunnittelijana on vahvistettava.

Suomessa kehitetään arjen tietoyhteiskuntaa usealla eri tasolla. Vuoden lopussa avataan sähköinen asiointitili, joka tuo eri viranomaiset kansalaisten lähelle yhden luukun periaatteen mukaisesti. Turvalliset sähköiset palvelut takaavassa sähköisessä tunnistamisessa Suomi on jo kärkimaita maailmassa, mistä kertoo tänä vuonna käyttöön otettu mobiilivarmenne. Myös verkkolaskutuksen käyttöönotto etenee kovaa vauhtia. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten järjestelmien käyttöönotto on puolestaan etenemässä pilotointiin ja käyttöönottoon. (Ed. Erkki Virtanen: Näkis vaan!)

Tietoturvasta huolehtiminen on tärkeää. Maailmanlaajuisessa tietoverkkotaloudessa merkittävä osa tietoturvan uhkista ja hyökkäyksistä tulee maan rajojen ulkopuolelta. Kansalaisten on voitava olla varmoja, että sähköisessä asioinnissa tietoturva toimii luotettavasti. Viestintäympäristön muutokset ja digitalisoituminen lisäävät tarvetta kehittää tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta yhdessä eri toimijoiden kesken.

Arvoisa puhemies! Kolmannen sukupolven 3g-matkaviestinverkkojen kattavuus on viime vuosina parantunut nopeasti. Vuosi sitten verkon saatavuusalue kattoi jo 95 prosenttia Suomen kunnista ja vähintään 90 prosenttia väestöstä. Noin 99 prosenttia kotitalouksista on laajakaistapalveluiden ulottuvilla. Tilanne näyttää ensivaikutelmana erinomaiselta, mutta prosentit eivät kerro koko totuutta. Alueelliset erot ovat edelleen suuria etenkin laajakaistayhteyksissä. Esimerkiksi Lapissa laajakaistasaatavuus on vähintään 80 prosenttia kotitalouksista. Valtioneuvosto on tehnyt tällä vaalikaudella toimenpiteitä, joilla vallitsevaan tilanteeseen haetaan parannusta.

Suomi määritteli tämän vuoden heinäkuusta alkaen ensimmäisenä maailmassa 1 megabitin nettiyhteyden jokaiselle kansalaiselle ja yritykselle kuuluvaksi yleispalveluksi. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tulevan vaalikauden alussa on syytä arvioida yleispalveluun kuuluvan nettiyhteyden tasoa ja 1 megabitin minimiyhteysnopeuden nostamista riittävän peruspalvelutason turvaamiseksi kaikille suomalaisille.

Valtioneuvoston joulukuussa 2008 asettama tavoite nopeasta 100 megabitin laajakaistayhteydestä kaikille suomalaisille vuoteen 2015 mennessä on kunnianhimoinen. Hankkeen 95 prosentin väestöpeitto tullaan ennakkoarvion mukaan saavuttamaan markkinaehtoisesti. Tavoitteena oleva 99 prosentin väestöpeitto edellyttää merkittävää julkista rahoitusta noin 130 000 kotitalouden saamiseksi nopean verkon piiriin.

Sadan megan Suomi -hankkeen toteutusvaiheessa on havaittu ongelmia. Valokuituyhteydellä toteutettavat hankkeet ovat nousseet monilla alueilla kustannuksiltaan arvioitua korkeammiksi. Niiden toteutukseen varattu rahoitus ei näytä riittävän. Hankkeiden toteutustapa on osaltaan vaikuttanut siihen, että noin puoleen alkuvaiheen tarjousmenettelyistä ei tullut ensimmäisen tarjouskierroksen aikana yhtään tarjousta. Uusien tarjousmenettelyiden osalta onkin, aivan oikein, painotettu hankkeen toteutusta teknologianeutraalisti. Tämä mahdollistaa hankekohtaisen arvioinnin valokuituyhteyden, langattoman laajakaistan tai näiden yhdistelmän toteuttamisesta. Alueellisten hankkeiden teknologianeutraali toteutustapa mahdollistaa kustannustehokkaan pääsyn vaiheittain kohti tavoitteena olevaa 100:n megan yhteysnopeutta.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa valtionhallinnon tietoyhteiskuntatoimien koordinoinnin ja toimeenpanon nykyistä tehokkaampaa järjestämistä valtioneuvoston sisällä. Tätä voidaan pitää yhtenä tulevan vaalikauden keskeisistä hallinnon uudistuksista, kun pyrimme kohti tehokkaampaa, tuottavampaa, käyttäjälähtöisempää sekä uutta innovaatio- ja yritystoimintaa synnyttävää, digitaalista Suomea.

Kalle Jokinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tietoyhteiskuntakehitystä elintärkeänä kysymyksenä niin Suomen kilpailukyvyn, julkisten palveluiden kehittämisen kuin tasa-arvoisten palveluiden takaamisenkin näkökulmasta. Digitalisoituminen mahdollistaa tuottavuuden kasvun myötä entistä parempia palveluita. Se luo edellytyksiä talouskasvulle ja yrittäjyydelle sekä auttaa suomalaisia yrityksiä menestymään myös kansainvälisillä markkinoilla.

Vaikka monet ovat esittäneet kriittisiäkin arvioita Suomen tietoyhteiskunnan tilasta, on tällä vaalikaudella edetty monella saralla. Yhtenä merkittävimmistä aluepoliittisista uudistuksista voidaan pitää laajakaistan saamista ensimmäisenä maailmassa perusviestintäpalveluksi puhelin- ja postipalvelun rinnalle. Toinen tärkeä ja historiallinen hanke on ollut julkisen rahoituksen osoittaminen huippunopean runkoverkon rakentamiseksi haja-asutusalueille.

Puuttumisesta laajakaistayhteyksien laatuun ja hinnan kohtuullistamisesta sekä huippunopean laajakaistan mittavasta valtiontukipaketista on syytä antaa kaikki tunnustus viestintäministeri Lindénille. Toimenpiteillään hallitus on osoittanut, että nopea ja kohtuuhintainen tietoliikenneyhteys on tärkeä erityisesti haja-asutusalueiden ihmisille, maatiloille ja muille yrityksille.

Myös valtioneuvoston vuonna 2008 asettama tavoite huippunopean valokuiturunkoverkon rakentamiseksi lähes kaikkien vakinaisten asuntojen, yritysten ja julkishallinnon toimipaikkojen ulottuville vuoteen 2015 mennessä vie suomalaista tietoyhteiskuntaa ratkaisevasti eteenpäin. Netin kautta Utsjoelta ja Hangosta on sama matka verottajalle, pankki on pienimmässäkin kylässä ja kotisohvalta käsin voi tehdä nettiostoksia sekä täyttää eri virastojen kaavakkeita. Nopeilla viestiyhteyksillä on myös ympäristöpoliittista merkitystä, kun liikkumisen tarve vähenee.

Tällä vaalikaudella haja-asutusalueiden nopeiden yhteyksien laajakaistarakentamiseen on varattu yli 100 miljoonaa euroa valtion, EU:n maaseutuohjelman ja kuntien rahoja. Hallituksen viestintä- ja aluepoliittisesti merkittävästä hankkeesta on syytä olla ylpeä.

Sähköisten palvelujen sisältö on keskiössä. Ihmiset ottavat nopeita yhteyksiä käyttöönsä vasta, kun tarjolla on helppoja, hyödyllisiä, laadukkaita ja miksei viihteellisiäkin sisältöjä sekä palveluita, joita laajakaistan avulla voidaan käyttää.

Valmistelussa ollut kansalaisten sähköinen asiointitili etenee pian käyttöönottovaiheeseen. Uusi laki sähköisestä tunnistamisesta tuo pankkitunnisteen rinnalle muita tunnistamispalveluita. Juuri tänään on lanseerattu mobiilivarmenne, ja se on hyvä esimerkki tästä kehityksestä. Verkkolaskun käyttö tuo säästöjä niin kuluttajille, yrityksille kuin julkisille toimijoillekin.

Arvoisa puhemies! Suurin tehokkuushyöty saavutetaan varmasti sähköistämällä julkisia palveluja. Parhaimmillaan tämä parantaa myös palvelun laatua. Kyse on koko palveluprosessin uudelleenjärjestelystä.

Kun rutiineja automatisoidaan, henkilökunta voi panostaa laatuun ja ihmisten kohtaamiseen. Tästä hyvä esimerkki on palvelutavan muutos veroilmoitusmenettelyssä. Ennen lähes jokainen teki oman veroilmoituksensa, nyt verohallinto lähettää asiakkaalle veroehdotuksen. Verovelvollisella on tarvetta viranomaisasiointiin vain, jos valmiiksi tehtyyn ehdotukseen on jotain täydennettävää tai korjattavaa. Korjaukset voi sitten tehdä vaivattomasti verkossa.

Olennaista on myös, että verovaroin kerätty julkinen tieto tulee lähtökohtaisesti avata ja sen tulee olla aina kansalaisten käytettävissä sähköisessä muodossa. Julkiseen dataan perustuvat kaupalliset sovellukset ovat jo nyt arkipäivää ja luovat Suomeen uutta yrittäjyyttä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että tietoyhteiskunnan erityiseksi painopisteeksi tulee asettaa ikääntyvä väestö. Suomalaisista noin 82 prosenttia on internetin käyttäjiä, mutta yli 65-vuotiaista internetiä käyttää vain kolmannes. On tärkeää huolehtia, että ikääntyvät eivät kasvavana väestöryhmänä syrjäydy tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Tässä avainsana on käyttäjäystävällisyys. Palveluiden pitää olla helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä, jotta yhä useampi suomalainen kokisi sähköisen asioinnin mielekkääksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikista ei koskaan tule sähköisten palveluiden käyttäjiä. Siitä huolimatta heitä ei saa jättää yhteiskunnan palveluverkon ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että koulutuksen ja nuorten merkitys tietoyhteiskunnan kehittymisessä on aivan keskeinen.

Päivi Lipponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi oli tietoyhteiskuntakehityksen ykkönen, kun sosialidemokraatit johtivat maata. Nyt keskustavetoisten hallitusten aikana Suomesta on tullut halpojen tekstareiden maa. Sijoitamme informaatioteknologiaan paljon, mutta emme osaa hyödyntää sitä riittävästi. Yhtä aikaa pitää kehittää kolmiossa tekniikkaa, yhteyksiä ja laitteita, kansalaisten taitoja käyttää niitä sekä hyödyllisiä, helppokäyttöisiä sähköisiä palveluita ja muuta sisältöä. Vain näin tehden saadaan aikaan positiivinen kierre. Jos yksikin puuttuu, koko rakennelma horjuu.

Tieto- ja viestintäteknologian parempi hyödyntäminen on Suomelle elinehto. Uuteen teknologiaan perustuvat toimintatavat lisäävät tuottavuutta, parantavat kansalaisten elämänlaatua ja luovat mahdollisuuksia pärjätä globaalissa kilpailussa. Tietoyhteiskuntakehitys vaatii yritysten, ihmisten ja julkisen vallan selkeää sitoutumista nostaa Suomi takaisin tietoyhteiskuntakehityksen eturivin maaksi.

Talous- ja yhteiskuntaelämämme on siirtynyt 24/7-todellisuuteen, jossa ajantasaisesta tiedosta on tullut yhä tärkeämpi kilpailutekijä. On kannustettava yritykset ja yksilöt kohti dynaamisempaa ja vuorovaikutteisempaa tiedon käsittelyn ja jalostamisen mallia. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa verkkokäyttäjien reaaliaikaista osallistumista tiedon tuottamiseen.

Kaikkien suomalaisten osaamisesta ja edellytyksistä hyödyntää ja käyttää uutta tekniikkaa on huolehdittava. Opetusresursseja on suunnattava peruskouluun ja kansalais- ja opintojärjestöille. Sosialidemokraattinen ryhmä vaatii, että julkisen vallan toimin turvataan kattavat ja riittävät nopeat langattomat tietoliikenneyhteydet kaikkialla asutussa Suomessa. On suosittava avoimeen lähdekoodiin perustuvien ratkaisujen kehittämistä. Nopeasti kehittyvä tietotalous integroi palvelujen käyttäjät mukaan suunnitteluun ja kehitystyöhön.

Yritysten ja yksityishenkilöiden on saatava käyttöönsä viranomaisten hallussa olevaa säädösperusteisesti kerättyä tietoa vaivattomasti ja edullisesti. Sosialidemokraattinen ryhmä katsoo, että tiedon avoin saatavuus edistää tietoalojen innovaatiokykyä sekä kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se edellyttää turvallisten ja helposti hallinnoitavien tietovarastojen sekä niihin liittyvien palvelujen luomista. Ajankohtaisia tietoyhteiskuntahaasteita ovat nettikauppaan, sähköiseen tunnistautumiseen, sähköiseen laskutukseen ja maksamiseen liittyvät kysymykset sekä hallinnon näkökulmasta tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen julkisissa palveluissa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetuksessa ja koulutuksessa.

Suomen nykyisen digitaalisen alennustilan syynä on se, että Suomessa irralliset projektit ovat seuranneet toinen toistaan ilman selkeää ohjausta ja vastuutahoa. Tietoyhteiskuntautopiat ovat olleet paikallisia, ja laitetoimittajat ovat päässeet liiaksi ohjaamaan kehitystä. Sähköisten julkisten palvelujen päällekkäisyys ja jälkeenjääneisyys tuleekin poistaa. Kuinka paljon resursseja on heitetty hukkaan, kun yhden kaupungin alueella on käytössä lukemattomia tietojärjestelmiä ja rekistereitä, jotka eivät seurustele keskenään? Jo 80 kunnan yhteiset ict-palvelut johtaisivat viidessä vuodessa 4,5 miljardin euron säästöihin. Henkilökuntaa siirtyisi hallinnosta palveluihin, kun päällekkäiset toiminnot purettaisiin.

Tietojärjestelmien puutteellinen integraatio johtuu suurelta osin huonosta organisoinnista. Valtion päätöksentekojärjestelmää on kehitettävä ja saatava se vastaamaan nopeatahtisen tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Toimeenpanevan roolin sijasta ministeriöiden on toimittava selkeämmin johtamiskeskuksina, ja operatiivinen toiminta on järjestettävä ministeriöiden alaisiin yksiköihin.

Koko julkisen sektorin sähköisten palveluiden ja tiedonhallintaprosessien kehittäminen on annettava yhden tahon johdettavaksi ja organisoitava suoraan pääministerin alaiseen virastoon. Hyvin toimivat sähköiset palvelut ovat loppukäyttäjän saatavissa yhdestä paikasta, ja viranomaiset selviävät yhdellä kirjauksella palvelutapahtumaa kohden.

Pulma on myös rahoitus. Tietoyhteiskunnan kehittämistyö on hajallaan sadoissa eri ict-budjettipaikoissa. Valtionhallinnon tulee ratkaista, kuinka määrärahat voidaan budjetoida pidemmän ajan investointiohjelmana vuosittaisen kulubudjetoinnin sijaan. Suomessa on rakennettava tiiviimpää yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Näillä keinoin voidaan elvyttää hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus kansalaisten tasa-arvosta.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihanaa, ministeri Lindén, ihanaa, ellei peräti fantastista: 37 sivua ja 386 annosta digitalismin auvoa ja autuutta. Jos agendaan on uskominen, digitaalinen paratiisi näyttäisi kutsuvasti odottavan meitä kaikkia ja oma Suomemme johdattaa kansojen kulkua kohti paratiisin porttia.

Ehkä kaiken suitsutuksen keskellä olisi kuitenkin kannattanut uhrata jokunen ajatus myös odotettavissa olevien esteiden, kuten nykyisin kuuluu sanoa "haasteiden", analysointiin. Otan esimerkin: Kappaleessa 7 kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiota. Kun on viisi vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asian kanssa paininut ja lykännyt neljä vuotta sitten säädetyn Kanta-hankkeen toimeenpanoa neljällä vuodella, niin väkisin tulee agendaa lukiessaan kyyniseksi. Ettei vain agendan virvoittava Sade, isolla kirjoitettuna, muuttuisikin kuristavaksi "sad e:ksi", pienellä kirjoitettuna. Surua en kaipaa, mutta kyllä olisin kaivannut hieman tarkempaa analyysia terveydenhuollon tietojärjestelmien ongelmakentästäkin.

Selonteon tehtäväluettelo, agenda vuosiksi 2011—2020, on laaja-alainen, kattava ja kunnianhimoinenkin. Siinä on pyritty ottamaan huomioon käyttäjäläheisyys, osapuolten yhteistyö, osallisuus ja vaikka mitä hienoa. Kyllä agendassa ihan oikeasti paperille pantuna paljon hyvää onkin. Muutamia huomautuksia on kuitenkin pakko tehdä.

Ensinnäkin: kenen on vastuu? Digistrategia on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että siinä me kaikki olemme erittelemättä velvoitettuja tekemään tarvittavat toimenpiteet. Selonteon sanoin me "luomme", "varmistamme", "edistämme", "tuemme" jne. Kun selonteko tällä tavalla sitouttaa kaikki, se ei oikeasti sitouta yhtään ketään. Rakennusprojektiin tarvitaan aina vetäjä. Ei rakennus sillä nouse, ettei vastaavaa nimetä. Nyt selonteon tehtäväluettelossa ei mainita, minkä ministeriön tai viranomaisen vastuulle tehtävä halutaan antaa. Valiokunnan kannattaisikin ehkä harkita, onko sillä edellytyksiä tähän vai tulisiko sen edellyttää hallitukselta asian konkretisointia jatkovalmistelussa.

Arvoisa puhemies! Entä sitten digitaalisen Suomen rahoitus? Varmasti on niin, että digitalisointi yhdistettynä hallinnon toiminnan muutoksiin tuo alkuinvestointien jälkeen säästöjä. Tosin käytännön kokemukset tästä eivät aina ole lupaavia. Varmennepalveluiden kulku valtionhallinnossa menneinä vuosina herättää ikäviä muisti- ja mielikuvia.

Varmasti on myös niin, että kohdentamalla uudelleen nykyistä rahoitusta saadaan merkittävästi aikaan yhteiskunnan ja digitalisoinnin edistämisessä. Silti minua jää kaihertamaan epäilys, että selonteon laatijana on ollut hyvään pyrkivä porukka, jolle ei ole annettu tehtäväksi miettiä rahoituskysymystä, eikä se itsekään ole ollut siitä oikein innostunut.

Valtion rahankäyttöä hallitsee menokehysdiktatuuri, ja lähivuosina sen uhataan olevan nykyistä tiukempi. Juuri tämä panee kysymään, miksi rahoituskysymystä ei ole käsitelty.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan tavoitteena on, että digitaalinen ympäristö johdattaa ekologisiin ja kestäviin valintoihin. Kuluttajalle selonteko haluaakin tarjottavan tietoa ympäristövaikutuksista ja työkaluja valintojen helpottamiseksi. Ja oikeaa valintaa tuettaisiin kannustimin ja palkitsemalla. Tämä on ihan hyvä, varmasti tällä tavalla lisätään ekologista kestävyyttä.

Mutta entä sosiaalisesti kestävä kehitys? Siitä ei ole mitään mainintaa selonteossa. Mikä on köyhän digitaalinen agenda? Suomessa on köyhiä ja 900 000 ihmistä elää köyhyysuhan alla. Näille ihmisille köyhyys on arkipäivää, mutta miten luodaan sellainen asenneilmapiiri, joka pitää tätä tilannetta sietämättömänä, jopa kestämättömänä? Miten tarjota päättäjille ja laajemmin yhteiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tietoa sosiaalisista vaikutuksista? Miten tarjota näille työkaluja ja kannustimia valintojen helpottamiseksi ja vaikutusten seuraamiseksi niin yksilö- kuin yhteisötasolla?

Arvoisa puhemies! Siihen tässä selonteossa ei ole vastausta. Hallituksen tavoitteena ei ole, että Suomesta tulisi sosiaalisesti kestävän kehityksen kärkimaa. Se on murheellinen havainto, tässäkin asiassa.

Ville Niinistö /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on pieni ja koulutettu maa. Sähköisessä maailmassa tämä on yksi tärkeimmistä valteistamme. Olemme teknologian hyödyntäjinä kärkijoukkoa.

Meillä on kuitenkin muutamia ongelmia, jotka tämä selonteko kiteyttää onnistuneesti. Digitaalinen agendamme on kaivannut selkiyttämistä. Kuten monissa maissa, hallinto on Suomessa siiloutunutta. Kansainvälisissä vertailuissa suomalainen tietoyhteiskunta pärjää erinomaisesti, paitsi julkishallinnon osalta. Tietoyhteiskuntaa on kehitetty hallintomme eri sektorien sisällä ilman johtoajatusta ja vailla koordinointia. Tästä on seurannut päällekkäisyyksiä ja suljettuja, yhteensovittamattomia tietojärjestelmiä. Myös tuottavuus ja sen parantaminen ovat kärsineet. Julkiselle vallalle tietoyhteiskunta on ollut myös enemmän kaapeleita kuin sisältöjä. Mahdollisuus hyvään nettiyhteyteen on nykyaikana kaikille kuuluva kansalaisoikeus, jonka toteutuminen on taattava, mutta pelkillä kaapeleilla ei tee mitään.

Arvoisa puhemies! Maamme vahvuuksista on osattava ottaa tehot irti. Keskeisimpiä etujamme on pitkä kokemuksemme luotettavien julkisten tietoaineistojen tuottamisesta. Tämä perintö tulee jo pitkältä, 1700-luvulta. Sähköiset tietoaineistot ovat piilevä aarrearkkumme. Selonteon merkittävimpiä oivalluksia on, että erinomaiset tietoaineistomme ovat usein vieläkin arvokkaampia monissa sellaisissa tarkoituksissa, joita ei ole osattu edes ajatella tietoa kerättäessä. Tieto ei kulu käytöstä. Digitaalisessa muodossa jakaminen ei vähennä tiedon määrää eikä heikennä sen laatua, vaan juuri päinvastoin.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tietovarantojen avoimuus voisi olla Suomen paras kilpailuvaltti. Avoimet tietoaineistot, eli avoin data, hyödyttävät kaikkia. Avoin data hyödyttää kuitenkin vain, kun julkisesti tuotetut tietovarannot ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä. Tärkeintä on ymmärtää, mikä avoimista tietoaineistoista tuotetuista palveluista tekee rahanarvoisen. Tietoaineistojen avaaminen on ympäri maailmaa vielä niin uusi asia, että Suomi voi nousta sen avulla takaisin tietoyhteiskuntien kärkeen.

Mikä siis tekee avoimista tietoaineistoista niin erityisiä? Niihin perustuvat sähköiset palvelut. Tunnetuimpia nettibrändejämme on matkustajille aikataulutietoa tarjoava Reittiopas. Palvelua päivittäin käyttäville kymmenilletuhansille matkustajille Reittioppaan tieto on valtavan arvokasta. Se on kaikkien saatavilla ajasta, paikasta ja välineestä riippumatta mahdollisimman helposti. Kaikki julkiset organisaatiot tuottavat, käyttävät ja säilövät valtavia määriä tietoa. Digiaikana julkishallinnon toimintamalliksi on nostettava Reittiopas. Avoimen datan toinen suuri etu on sen demokratiaa ja päätöksenteon avoimuutta edistävä vaikutus.

Arvoisa puhemies! Mikä tekee sähköisistä palveluista potentiaalisen, aivan erityisen suomalaisen menestystarinan? Se on sama logiikka, joka piilee astiankuivauskaapeissa, Koneen hisseissä, Oraksen suihkuissa, Fiskarsin saksissa, Abloyn avaimissa jne. Maailma on täynnä helposti käytettäviä tuotteita, jotka ovat meiltä Suomesta kotoisin. Menestyäkseen sähköisen palvelun on noudatettava tätä samaa ajattelutapaa. Palveluiden on oltava paitsi toimivia myös mahdollisimman helppoja käyttää.

Elinkeinomme ei voi enää perustua siihen, että valmistamme vain asioita, joista kuuluu kolahdus. Yhä suurempi osa liikevaihdosta tulee jatkossa palveluista, ei materiasta. Me pystymme sähköisissä palveluissa vähintään samaan kuin fyysisten tuotteiden valmistamisessa. Tuottakaamme maailmanluokan palveluja maailmassa, joka perustuu yhä suuremmassa määrin aineettomaan talouteen: esimerkiksi Habbo, yksi Suomen kulttuuriviennin hienoimmista saavutuksista, keskimäärin 8 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa ja 75 000 uutta Habbo-hahmoa päivittäin. Sähköisessä maailmassa mittakaava on valtava. Esimerkiksi kansainvälisesti tietokonepelien tuotannon arvo on jo suurempi kuin elokuvateollisuuden.

Arvoisa puhemies! Sähköisessä maailmassa vanhoja perusoikeuksia on tarkennettava. Muun muassa yksityisyyden suoja, ilmaisunvapaus ja esteettömyys ovat siellä yhtä tärkeitä kuin vanhassakin maailmassa. Liian usein vanhemman sukupolven halu sääntelyyn tietoyhteiskunnassa unohtaa sen, että perusoikeuksia on puolustettava myös virtuaalisessa ympäristössä, ei vain fyysisessä.

Tietoyhteiskunnan luovuus syntyy vihreän eduskuntaryhmän mielestä sen vapaudesta. Itse näin tämän nuoruuteni kaveripiirissä. 1990-luvun alussa Suomen lahjakkaimmat koodarit olivat itseoppineita ja kansainvälisesti verkottuneita teinejä. He koettelivat tietokoneiden suorituskykyjen rajoja esimerkiksi kehittämällä demoja. Myöhemmin samat nuoret rakensivat suomalaisten yritysten menestyksen it-buumissa. Osaaminen ei syntynyt virkamiesten tai suuryritysten innovaationa vaan leikkisän kokeilun tuloksena.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! För att kunna upprätthålla och utveckla vårt välfärdssamhälle måste vi höja produktiviteten. Annars klarar vi inte av de utmaningar den åldrande befolkningen och en hotande arbetskraftsbrist medför. Ett sätt att höja produktiviteten utan att ge avkall på kvaliteten är elektroniska, digitala tjänster. Statsrådet är därför med denna redogörelse ute i ett angeläget ärende.

Vi tror kanske att vi ligger i världstoppen, och det gör vi i många fall, men inte genomgående. Finland placerar sig nog väl i vissa internationella jämförelser, men det är inte säkert att vi kan tala om något försprång längre. Andra länder har kommit ifatt, och i en del fall släpar vi efter. Det är till exempel inte alls så vanligt hos oss att ta emot och betala elektroniska räkningar som på övriga håll i Europa.

Därför var det mycket viktigt att Finland, som det första landet i hela världen, definierade en internetanslutning på 1 megabit som en samhällsomfattande tjänst. Nu gäller det att förverkliga den förhöjda ambitionen att alla finländare till 2015 ska bo inom två kilometer från ett kommunikationsnät med hastigheten 100 megabit per sekund.

Arvoisa puhemies! Mitä taajuuspolitiikkaan tulee, pitää paikkansa, että alemmat taajuusalueet edellyttävät vähemmän tukiasemia ja ovat näin ollen operaattoreille halvempia. Mutta mitä suurempi peitto tukiasemalla on, sitä useampi tilaaja jakaa taajuusalueet, mikä hidastaa liikennettä. Marraskuussa 2009 kokeiltiin ensimmäisen kerran taajuushuutokauppoja. Tämä on yksi mahdollisuus jakaa taajuuksia, mutta on myös selvitettävä, lisääkö tämä malli taajuuksien loppukäyttäjien kustannuksia esimerkiksi nostamalla mobiilipalvelujen käyttämisen kuluttajahintaa.

Strategiassa todetaan, että vaikka Suomi on mobiiliteknologiaa hyödyntävissä nettiyhteyksissä maailman johtavia maita, niin langaton teknologia ei pysty tarjoamaan nopeutta, joka mahdollistaisi suuren nopeuden internetiin. Tämä on mahdollista koko maassa ainoastaan riittävällä valokuitukaapeloinnilla. Hallitus on varannut 66 miljoonaa euroa nopeiden yhteyksien rakentamiseen koko maahan. Kahdesta viimeisestä kilometristä asiakas joutuu vastaamaan itse, ja sen vuoksi on tärkeää, että nämä kustannukset eivät muodostu kohtuuttomiksi erityisesti saaristoalueella, jossa lankapuhelinverkkoja valitettavasti ollaan purkamassa. Kyse on suurista investoinneista, ja ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä valtio voisi harkita lainatakuujärjestelmää verkko-osuuskunnille mahdollistaakseen tarvittavat suuret alkuinvestoinnit. Kun sitten laajakaista on saatu kylään, yhä useampia kyläläisiä lähtee mukaan ja investointi muodostuu kannattavaksi. Langattomat verkot voivat toimia täydentäjinä, mutta nykytilanteessa ainoastaan oikeat kuituverkot pystyvät todella tarjoamaan tulevaisuuden internetin tarvitseman kapasiteetin.

Niin sanottujen pilvipalvelujen käyttöä palvelujen järjestämisessä tulee arvioida uutena mallina näihin perustuvien sovelluksien joustavalle käyttöönotolle. Tässä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota tietoturvaan. Tietojärjestelmien yhteentoimivuutta on syytä korostaa. Infrastruktuurin tulee perustua avoimiin standardeihin.

Värderade talman! Då det gäller Digita som upprätthåller till exempel det digitala landsomfattande tv-nätverket finns det orsak att undersöka hur företaget lägger priserna på sina tjänster. I jämförelse med nätverksoperatörer i andra nordiska länder är prissättningen klart högre. Yle, vår public service-förmedlare och en stor köpare av finländska film och tv-produktioner, betalar varje år en del av tv-avgifterna till Digita för hyran av nätverk.

Det finns orsak för kommunikationsministeriet att undersöka hur man bättre kunde kontrollera att den faktiska monopolsituationen inte går ut över skattebetalarna. Vi talar om en summa kring 16—20 miljoner euro per år som tv-branschen anser sig betala för mycket. Det höga priset möjliggörs genom att man värderar det kapital som är bundet i infrastrukturen till "nyanskaffningsvärde", alltså inte bokföringsvärde.

Arvoisa puhemies! Suomesta voi ja pitää tulla edelläkävijä tietotekniikan käyttämisessä opetuksessa. Jokaisella oppilaalla tulisi jo ala-asteella olla käytettävissään oma kannettava tietokone, ja sitten koulutuksen on jatkuttava läpi koko koulun, läpi koko elämän. Tämä edellyttää myös, että tulevat opettajat saavat koulutuksessaan perusteelliset it-tiedot.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa myös erityisesti painottaa, että digitaaliset yhteiskuntapalvelut on alusta alkaen rakennettava monikielisiksi: molemmilla kansalliskielillä, saamen kielellä sekä siirtolaisia ja tilapäisiä kävijöitä ajatelleen ainakin englannin ja venäjän kielellä. Sähköiset palvelut tarjoavat ratkaisun kielipalveluongelmiin suullisen palvelun tervetulleena täydentäjänä. Meidän on myös panostettava enemmän tulevaisuuden teknologiaan, kieliteknologiaan, jolla voidaan nopeasti siirtää luonnollista kieltä, toisin sanoen ihmispuhetta tai erilaista kirjoitusta, tietokoneella käsiteltävään muotoon. Edistyminen tässä tuo huomattavia ajan ja resurssien säästöjä.

Till sist, värderade talman, seniormedborgarna ska i ökande grad aktivt involveras i informationsteknologin, men ingen bör tvingas till det. Personer med fysiska eller mentala funktionshinder bör ägnas särskild uppmärksamhet så att elektroniska tjänster anpassas till deras behov. Detta bör beaktas då myndigheters sidor uppdateras.

Svenska riksdagsgruppen vill ändå påminna om att det också finns gränser för i vilken utsträckning elektronisk service kan ersätta personlig handledning och rådgivning. Den betjäning levande människor ger kan aldrig helt och hållet ersättas av dataskärmar och sms-meddelanden.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteko kertoo murheellista sanomaa Suomen sijoituksesta kansainvälisessä tietoyhteiskuntakehityksessä, erityisesti sisältöjen ja käytön osalta. Putosimme kauas maailman kärjestä 2000-luvulla. Tilastot ovat kuin miesten hiihtokisoja katselisi: 20:s, 30:s, 40:s.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että seuraavaan hallitukseen nimetään tietoyhteiskuntaministeri. Vastuu on näin nostettava korkeimmalle mahdolliselle poliittiselle tasolle. Vahvalla lainsäädännöllä ja korkeatasoisella virkamiehistöllä on luotava edellytykset ja valtuudet luoda Suomesta alan kärkivaltio myös julkishallinnon osalta.

Nykyisessä hallituksessa yksikään ministeri, vaikka heitä on peräti kaksikymmentä, ei vastaa tietoyhteiskuntakehityksestä. Viestintäministeri puuhastelee Yle-rahoituksen ja postilain parissa. Selonteossa sanotaan surullisesti, että tietoyhteiskuntapolitiikan koordinointiin on tällä hetkellä yksi puolipäiväinen ja yksi kokoaikainen henkilö ja 200 000 euroa rahaa. Koordinointia ei ole organisoitu edes politiikkaohjelmaksi. Tämä järjestelmä estää talouskasvua, hukkaa voimavaroja ja heikentää kansalaisten palveluja. Näin ei voida jatkaa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätös joulukuulta 2008 lupaa vuoden 2015 loppuun mennessä nopean laajakaistayhteyden lähes kaikkiin vakinaisiin asuntoihin ja yrityksiin. Taajamissa yhteys toteutuu markkinaehtoisesti ilman kunnan tai edes asiakkaan merkittäviä kustannuksia. Sen sijaan maaseudulla kunnat joutuvat maksamaan kohtuuttomat kustannukset. Lisäksi asiakkaiden lasku muodostuu raskaaksi.

On välttämätöntä, että seuraava hallitus poistaa Sadan megan Suomi -hankkeen toteutuksen epätasa-arvoisuudet. Kuituliittymä mahdollistaa tehokkaan etätyön, tiedonsiirron ja palvelut vain, jos se tarjotaan tasa-arvoisesti myös maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa selonteon tapaan sitä, että tuotteiden ja palveluiden kehittäminen on saatava esteettömäksi ja helppokäyttöiseksi. Jokaisella tulee olla oikeus käyttää monipuolista tieto- ja viestintätekniikkaa sekä tietoyhteiskunnan palveluja taidoistaan, rajoitteistaan, iästään tai asuinpaikastaan riippumatta. Pihtiputaan mummolla, jonka sormet ovat jähmeät, näkö heikkenee, asuinpaikka on syrjäinen ja valmiudet oppia uutta ovat rajalliset, tulee olla samat oikeudet kuin espoolaisella nörtillä.

Sade-ohjelma on tärkeä, sitä on vauhditettava. Asiointitili on saatava nopeasti kattavaksi. Julkisen hallinnon it-palvelukeskus -hanketta on myös syytä edistää. Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta tuli voimaan jo vuoden 2009 syyskuussa. Sen toteutus kuitenkin ontuu. Voisimme ottaa mallia Virosta, jossa jokaisella on henkilökohtainen tunnistekortti, mikä mahdollistaa jopa vaalien järjestämisen sähköisesti monien muiden palvelujen lisäksi. Virossa on myös paperiton parlamentti. Milloinkahan meillä?

Yhteensopivuuden toteuttamiseksi tarvittavien järjestelyjen on katettava koko julkinen sektori vahvassa yhteistyössä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Julkisissa palveluissa yhteensopivuus ja tekninen kehitys voivat korvata ikärakenne- ja muut edessä olevat haasteet. Kuntien Paras-hanketta on tehostettava tältä osin. Turhat muurit on purettava.

Tietosuoja ja tietoturva ovat tärkeitä näkökohtia tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Toisaalta kohtuuttomat suojasäännökset eivät saa estää esimerkiksi terveydenhuollossa järjestelmien hyödyntämistä.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy pääosin selonteon visioon ja tavoitteisiin, mutta toteutuksessa haluamme olla kunnianhimoisempia kuin nykyinen hallitus. Haluamme olla seuraavassa hallituksessa tekemässä Suomesta maailman johtavan tietoyhteiskunnan.

Pertti Virtanen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollegat! Kansalaiset netin ääres! Hallitus näkee selonteossaan, että maamme hyvinvoinnin ylläpitäminen ja tuottavuuden kasvu ovat pitkälti riippuvaisia tietoyhteiskunnan kehittämisestä ja digitalisoinnista. Perusedellytyksenä on, että laadukkaat ja edulliset viestintäpalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Kyse on kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja elämänlaadusta, kuten hallitus toteaa, ja tähän näkemykseen on, arvoisa puhemies, myös minun perussuomalaisena helppo yhtyä.

Nopean laajakaistayhteyden rakentamismallissa on kuitenkin alueellisesti epätasa-arvoistava valuvika, kuten perussuomalaiset ryhmänä ovat jo aiemmin hallitukselle osoittaneet. Nykyinen laajakaistalaki sallii yhteyskeskuksen ja kiinteistön välille enintään kahden kilometrin mittaisen välin, jolle vedettävän kaapelin kustannukset lankeavat kuluttajan kustannettavaksi. Maaseudun asukkaan lisälasku voi olla jopa tuhansia euroja.

Tuon enintään kahden kilometrin välin pitäisi myös olla valtion tuen piirissä, jolloin piuha tulisi kotiovelle asti ja loput mahdolliset asunnon sisäiset kaapelien vedot olisivat kuluttajan vastuulla, kuten taajamissa ja kerrostaloissakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että piuha vedettäisiin joka mökkiin automaattisesti, vaan kysynnän mukaan. Näin voimme tukea maaseudun yritystoimintaa selonteon hengessä, mahdollistaa tehokkaamman etätyön ja edesauttaa koko maan pitämistä asuttuna.

Arvoisa puhemies! Kollegat! Paikkaan sidottujen perhe- ja sukuyhteisöjen aikakaudesta on ajauduttu ajelehtimaan digitaalisen todellisuuden luomiin sekä informaatioteknologisen kehityksen ja tietoverkkojen mahdollistamiin virtuaalisiin tiloihin, joissa yksilö joutuu itse jatkuvasti määrittelemään identiteettiään, suhdettaan yhteisöihin ja yhteiskuntaan.

Yhteisön käsitteet ja määritelmät ovat muuttaneet muotoaan. Aiemmin yhteisöllisyyttä on tarkasteltu esimerkiksi statukseen tai sopimuksellisuuteen perustuvana, mutta internetyhteisöjen aikakaudella perinteiset yhteisömääritelmät ovat haasteen edessä ja muuttuneet.

Viestintäkulttuurien muutos, muuttuneet viestintäkäytännöt ja tietokonevälitteisen viestinnän arkipäiväistyminen ovat mahdollistaneet viestinnän varaan rakentuvat digitaaliset yhteisöt.

No, tämä on oikeastaan tätä samaa, mitä täällä nyt on eri sanoin todettu tästä myönteisestä puolesta. Suurin osa netin käytöstä onkin hyödyllistä työvälineenä, maailmankuvaa avartavana mediana tai mukavana vapaa-ajankäyttönä, mutta sitten se toinen puoli, joka on yllättävän pitkälle tai 15 vuotta tutkittuakin, on tämä sosiaalisuus ja riippuvuus tai eräänlainen näennäissosiaalisuus. Itse olen ilmaissut asian usein niin, että netti on riippuvuuden väline. Siis ei netti itsessään aiheuta riippuvuutta vaan mahdollistaa erilaisia riippuvuuksia, ehkä niitä samanlaisia, mihin ennenkin on ripustauduttu.

Suomessa kuitenkin käytetään "riippumaton"- tai "sitoutumaton"-termejä huonoina käännöksinä varsinkin "independent"-käsitteestä poliittisissa yhteyksissä, arvoisa puhemies, joten monelta jää huomaamatta, että tämä netti aiheuttaa yksinkertaisesti epäitsenäisyyttä, ei siis riippuvuutta tai jotain sen kaltaista, vaan epäitsenäisyyttä. Silloin sosiaalisen median tarve ja siihen riippuvaisuus on selkeämpi havaita emotionaaliseksi ja psyykkiseksi epäitsenäisyydeksi, kehittymättömäksi itseydeksi, epäitseydeksi. Se aiheuttaa siis epäitseyttä, ei pääse tutustumaan itseensä. Se tulee sen kompensaatioksi, mitä verkko sekä tukee että kasvattaa.

Digiyhteisön kasvottomuus tukee kanssa tätä. Oikeastaan voisi sanoa, että tässä tapauksessa verkko on eräänlainen jumala, mutta sillä ei ole armoa, vaan se on armoton, ja se muistuttaa eräällä lailla poliittista ja kaikennäköistä peliä, joka haluaakin pitää ihmiset, haluaisikin semmoisen systeemin, joka kehittäisi ihmisten riippuvuutta mahdollisimman tehokkaasti ja sitoutumista tässä mielessä epäitsenäisenä.

Netissä, arvoisa puhemies, edelleen googlessa yleisin hakusana 95-prosenttisesti on "porno", joten jos nyt ajatellaan sitä riippuvuutta ja muuta emotionaalista ja muuta vastaavaa sitoutumista, niin olisi aika tämmöisen suomalaisen yhteiskunnan hallituksen, jolta tulee tämän kaltainen, tuli vähän aikaa sitten, esitys luovuuden ja innovatiivisuuden kehittämisestä, meillä oli viime vuonna EU:ssa luovuuden ja innovatiivisuuden juhlavuosi, niin minä ihmettelen, miksei tähän ole ollenkaan liitetty tätä netin yleisintä tai siis täydellisintä hallitsevinta hakusanaa "porno". Nimittäin psykologiassa on kauan sitten ollut nämä keskustelut siitä, mitä porno, seksi, erotiikka, varsinkin kun se on sublimatiivista sillä lailla, että se ei ole oikeata, tekee luovuudelle ja innovatiivisuudelle. Se, kun me kehumme nettiä tai epäilemme sen riippuvuus- ja sitovuustekijöitä, saattaa olla hyvinkin sitä, että se kaikista alkeellisimmalla tavalla tyhjentää ihmisen energiastaan ja sitoo justiin siihen epäitsenäisyyteen, että häntä on helpompi käsitellä. Nimittäin jo Freud aikoinaan ja nykyiset psykologit, egopsykologit, ovat sitä mieltä, että sublimaatio ja kulttuuri syntyvät juuri siitä, että ihminen on ainoa eläin, joka ei ole kiima- tai soidinmenoissa mukana. Oma väitöskirjanikin käsittelee muuten samaa asiaa eli sitä, että luovuuden idean perusasia ihmisellä on se, että me olemme luopuneet kiima-ajasta, säännöllisestä soitimesta, ja siirtyneet kulttuurin luomiseen. Netti on tavallaan hirvittävä, kivikautinen ansa pahimmillaan. Toisaalta myönteisesti se mahdollistaa mökintytölle ja siellä jollekin kaukaiselle talonpojalle sen saman demokratian seksuaalisuuden suhteen, mikä tähän mennessä on vaan ollut olemassa eräällä tavalla kaupungistuneena.

Tässä olisi, arvoisa puhemies, pitkä juttu tästä nettiriippuvuudesta. Sitä on käsitelty paljon, mutta luen tästä nyt vielä, kun on aikaa, nämä pääsääntöiset jutut.

Okei. — Nettiriippuvuus eli kontrolloimaton tai hallitsematon internetin käyttö muodostuu kuitenkin monista osatekijöistä, joista osa tarkoittaa muutenkin esiintyvän riippuvuuden toteutumista verkon keinoin. Siis se on se väline. Osa taas onnistuu nimenomaan vain tietoverkossa, ja ne ovat nämä: keskusteluriippuvuus, nettipeliriippuvuus, nettirahapeliriippuvuus, nettiseksiriippuvuus, nettiseurusteluriippuvuus, verkkoyhteisöriippuvuus, informaatioriippuvuus, surffailuriippuvuus, mobiiliriippuvuus, yleinen tietokoneriippuvuus. Ainoa, mikä puuttuu, on puuttuva demokratiariippuvuus. Aina on kehuttu, että netti mahdollistaa tulevaisuudessa äänestämisellä ja kaikella paremman osallistumisen.

Mutta nyt tuo aikakin näköjään kuluu. En viitsi enempää tuhlata yhteisömme aikaa, koska tämä oli viimeinen ryhmäpuheenvuoro ja tietysti paras niin kuin sokerit pohjalla.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan joitain huomioita.

Ed. Erkki Virtanen vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa kiinnitti huomiota siihen, kenen on vastuu tämän digitaalisen agendan toteuttamisessa. On ihan selvää, että valtiovallalla on tietty veturin rooli ja vastuu luoda suotuisat olosuhteet digitaalisen agendan eteenpäinviemiselle, vastuu siitä, että digitaaliset sähköiset sisällöt ovat kaikkien kansalaisten saatavilla tasavertaises- ti kaikkialla. Tietoliikenneinfrastruktuuri-investointia vauhdittamalla juuri tätä tehdään, mutta kyllä digitaalinen agenda on yhteisvastuullisesti meidän kaikkien: se on valtiovallan, yksityisen sektorin ja viime kädessä kansalaisten. Kansalaiset esimerkiksi käyttäessään sähköistä asiointia ratkaisevat, kuinka laajasti sitten nämä palvelut otetaan käyttöön.

Suomen yksi vahvuus on se, että olemme tunnettuja kyvystä tehdä yhteistyötä viranomaisten ja yksityisen sektorin kesken. Tänään lanseerattu mobiilitunnistaminen, mobiilivarmenne, on juuri malliesimerkki siitä, että pelkästään sillä, että säädetään sähköisen viestinnän laki, tätä hanketta ei olisi syntynyt, vaan on pitänyt tehdä kovastikin töitä eri viranomaisten, teleoperaattoreitten, pankkien, finanssialan kesken, jotta on saatu aikaan luottamuspiiri, joka kansalaisen näkökulmasta tarkoittaa sitä, että mobiilivarmentimen voi hankkia keneltä tahansa operaattorilta, se kelpaa kaikkiin palveluihin eikä palveluntarjoajan tarvitse tehdä sopimusta kaikkien kanssa erikseen. Tämä oli aikamoista jumppaamista, mutta me onnistuimme siinä, ja vastaavanlaisia yhteistyöhankkeita varmasti sähköisten sisältöjen sektorille löytyy.

Vaikuttavuus liittyy tietysti tähän digitaaliseen agendaan. Jos syntyy tårta på tårta, entisistä vanhoista toimintatavoista ei luovuta ja luodaan uutta päälle, niin se ei varmasti ole kenenkään tavoitteena ja sillä ei sitä tuottavuushyötyä saada aikaiseksi. Elikkä suuri haaste sekä julkisella sektorilla että yksityisellä puolella on kyetä luopumaan vanhasta tavasta toimia, kun hankitaan uusia järjestelmiä. Eduskunnassa on juuri käsittelyssä tietohallintolaki, joka määrittelee rajapintoja julkisen sektorin tietojärjestelmiin, ja tätä kautta toivottavasti päästään eroon niistä ongelmista, joita meillä on ollut havaittavissa suuressakin mittakaavassa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella liittyen tiedon kulkemattomuuteen tietojärjestelmien välillä.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ed. Lipponen aivan oikein totesi, että kysymys on taidoista, tekniikasta ja sisällöstä ja näitä kaikkia kolmea osaa pitää viedä samalla rintamalla. Ennen kaikkea nyt, kun meillä, sanotaanko, varmastikin tekniikka ja infrastruktuuri ovat hyvällä mallilla, erityishuomio on sitten kansalaisten osaamisessa, järjestelmien käytettävyydessä ja ennen kaikkea myös siinä, että erityisesti yksityiselläkin sektorilla uusia sisältöjä syntyy. Valtiovalta on oman panoksensa antanut lupaamalla vuoteen 2013 mennessä keskeisimmät julkisen hallinnon palvelut sähköisinä, ja näitä työstetään vauhdilla eteenpäin.

Kyllä tavoitteena on ennen kaikkea uuden luominen, tuottavuuden lisääminen. EU:n digitaalisessa agendassa lähdetään siitä, että jos Euroopan unioni kykenee digitalisoitumaan, niin tavoitettavissa on 4 prosentin bkt:n kasvu vuoteen 2020 mennessä, mikä tarkoittaisi 500 miljardia bkt:tä lisää Euroopan unionin alueella. Tuottavuuden kasvusta 50 prosentin arvioidaan tulevan juuri digitalisoinnin kautta. Eli kyllä meillä on ihan oma lehmä ojassa ja hyvin itsekäs lähtökohta myös siinä, että tulevia ja nykyisiäkin alijäämiä voidaan paremmin kattaa tuottavuutta lisäämällä hyödyntämällä paremmin tieto- ja viestintäteknologiaa kuin leikkaamalla. Tämä on yhteinen hanke, jossa kaikkien osapuolten rooli on tärkeä, panos on tärkeä, ja ennen kaikkea viime kädessä kansalaiset ratkaisevat, onko Suomi tietoyhteiskunnan kärkimaa myös sitten palvelujen käytössä. Parin viimeisen vuoden mittaustulokset osoittavat, että kiinnostavuus, palvelujen kysyntä, on lisääntynyt, käyttö on lisääntynyt ja itse asiassa internetin käyttäjinä olemme maailman kärkeä. Se antaa varmasti meille ponnekkuutta ja vauhtia sitten viedä näitä digitaalisen agendan hankkeita eteenpäin.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin tietoyhteiskuntamaana yksi maailman edelläkävijöistä. Se, olemmeko ykkösiä vai kymmenen parhaan joukossa, kertoo oikeastaan siitä, että pitää juosta lujaa, että pysyy edes kavereiden rinnalla. Siitä tässä on kyse.

Meillä Suomessa ongelmana on se, että alueelliset erot ovat suuria, sen me kaikki tässäkin salissa hyvin tiedämme. Arvoisa ministeri, omassa kotikunnassani Inarissa, sen Nellimin kylässä, yrittäjä koettaa hoitaa tietoyhteiskuntaan liittyviä asioita nettiyhteydellä, joka tarjoaa 50 kilobitin yhteysnopeuden. Vielä jokin aika sitten hänelle vastattiin, siis muutama viikko sitten, että parempaa ei ole saatavilla. Mitä tehdään, että tämä yleispalveluvelvoite 1 megabitin yhteydestä todella jalkautuu kaikkia sivukyliä myöten ja tämä yhteys on saatavilla?

Toisaalta tämä nopea laajakaista, 100 megabittiä, on kohdannut meillä toteutuksessa alkuvaiheessa ongelmia. Näyttää siltä, että kustannukset pelkän valokuidun osalta ovat liian korkeat. Mitä tulisi tehdä, arvoisa ministeri, että voisimme teknologianeutraaleilla ratkaisuilla, yhdistelemällä valokuitua ja langatonta laajakaistaa, saavuttaa sellaisia ratkaisuja, jotka kustan-nustehokkaasti vievät 100 megabitin laajakaistayhteyden kaikkialle maahan?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viestintäverkon kehittyminen ja digitalisoituminen ovat netin käytön yleistyessä tuoneet esille suuria ongelmia tekijänoikeuskysymyksissä. Kysynkin ministeriltä: miten tekijänoikeusjärjestelmää voitaisiin kehittää niin, että turvataan tekijöiden oikeus palkkaan tehdystä työstä mutta tuetaan myös tietoyhteiskunnan kehitystä?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että huoltosuhde muuttuu 1:2:sta 1:3:een, ja digitalisaatio voi tuoda juuri ratkaisun siinä, kuinka palveluita järjestetään ilman, että palvelujen laatu kärsisi. Ongelma on tämä, mikä puheessani tuli esille, eli se, että olemme panostaneet koneisiin ja yhdenkin alueen sisällä on satoja eri rekistereitä, jotka eivät seurustele keskenään. Minä kysyisin ministeriltä: Kuinka tämä ongelma voidaan korjata? Osoitetaanko resursseja uusien ohjelmistojen rakentamiseen, kehittämiseen, hankintaan ja sitä kautta puretaan sitä ongelmaa? Millä aikataululla, ministerit, tämä ongelma korjataan, jotta saadaan nämä säästöt ja parannetaan palvelua?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko hyvin linjaa sitä, että meidän pitää ryhtyä avaamaan meidän julkisia tietoaineistojamme. Voiko ministeri nyt kuvata konkreettisesti sitä, miten julkishallinnossa pyritään varmistamaan se, että tietoaineistot avattaisiin mahdollisimman hyvin julkishallinnon omaan käyttöön — tehokkaammin hyödynnettäväksi viranomaisten kesken — kaupallisten tahojen kaupallistettaviksi ja bisneksen luomiseksi ja toisaalta yksityishenkilöiden hyödynnettäviksi?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitys kehittyy. Ei siitä ole nyt kuin 15 vuotta, kun itse hypin riemusta, kun sain 100 megan kiintolevyllä varustetun koneen.

Mutta epäilen kyllä, että pelkästään se, että me kaikki yhdessä kannamme vastuuta ja edistämme näitä asioita, riittää. Veikkaan, että tarvitsemme lainsäädäntöäkin. Terveydenhuollon tietojärjestelmien keskustelevuuden kehittäminen on yksi selkeä esimerkki siitä. On aivan selvää, että ne ohjelmat eivät keskustele rajapinnoissaan keskenään sen vuoksi, että se merkitsee joillekin merkittäviä tulojen vähennyksiä, nimenomaan niitten ohjelmistojen lähdekoodien omistajille — kukapa sitä nyt kultakaivoksesta ihan vapaaehtoisesti luopuisi. Siksi toistan sen veikkauksen, jonka olen esittänyt tässä salissa tämän syksyn aikana aika monta kertaa, että me tulemme tarvitsemaan perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettäviä lakeja, jotta nämä rajapinnat saadaan täysin avoimiksi.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunta hyväksyi lain laajakaistarakentamisen tuista haja-asutusalueilla, eduskunta edellytti, että liikenne- ja viestintävaliokunta saa selvityksen eri rahoitusmahdollisuuksista. Niin se saikin, varsin hyvän selvityksen, joka kannattaa lukea. Mutta varsinainen kysymys: On todella varsin kallista rakentaa harvaan asutuilla alueilla, vaikka se tehtäisiin niillä alueilla, millä se tehdään markkinaehtoisesti, ja yksi ongelma on esimerkiksi se, että kun osuuskunnat rakentavat, niillä ei ole omaa rahoitusta. Jotkut kunnat ovat antaneet takuita, mutta onko ministeriö ja hallitus miettinyt mahdollisuutta myöntää valtiontakuut näille osuuskunnille siellä, missä on erittäin korkeat rakennuskustannukset?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä olisi moniakin yksityiskohtia, mutta otan esille saman kuin minkä ed. Nylund juuri totesi. Kohdassa 74 selonteossa todetaan, että laajakaistahanketta tarkastellaan 2011. Hyvä, että sitä on vuodella nopeutettu. Tässä yhteydessä todetaan, että linjataan myös ne toimenpiteet, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että loppuasiakkaiden ja kuntien kustannukset pysyvät kohtuullisella tasolla. Miten ministeri näkee tällä hetkellä sen, onko valtio valmis panemaan ja missä yhteydessä lisää rahaa?

Esimerkiksi omassa kunnassani, niin kuin kyselytunnilla totesin, eilen käsiteltiin tätä hanketta ja se on hirvittävän kallis, se on aivan älyttömän kallis, tämä järjestelmä. Yksi ainoa tarjous, ja siinä käytetään tilannetta nyt hyväksi vahvasti. Ei kunnilla ole, missään päin köyhimmillä kunnilla, mahdollisuutta tältä pohjalta edetä. Tarvitaan uusia suunnitelmia. Mitä hallituksella on aikeissa, vai jääkö asia seuraavalle hallitukselle?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan se, mitä sanoisin internetin kokonaisuudesta, on se, että se on ollut vapaa, avoin, anarkistis-demokraattinen, upea ja loistava. Se on muuttanut maailmaa todella paljon. Nythän meidän ongelmamme alkaa olla se, että kaikki siirtyvät piiloon, maksullisiksi, sensuroidaan juttuja ja muuta vastaavaa, niin että tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä näen sen eräänlaisena mahdollisuutena: Kun aikoinaan jossakin Uusi uljas maailma -kirjassa ei vielä voitu tämmöistä ennakoida vaan oli vaan soman kaltainen juttu, niin jollemme perehdy tähän demokratiaan ja erotiikan ja kunnon bioenergian ja kaikennäköisen todellisuuteen, hyötykäyttöön, luovuuden, innovatiivisuuden ja Suomen brändäyksen hyödyksi, niin me päädymme tilaan, jossa meillä on valtava massa, joka tyydyttää tavallaan itsensä helpolla tavalla, roikkuu tavallaan siinä keskinkertaisessa ja surkeassa, helpossa netissä, mutta jää vaan semmoinen eliittiryhmä, joka rahoillaan, maksuillaan ja tiedoillaan osaa hyödyntää sitten kaikella muulla tavalla kyseistä välinettä. Toivoisin, että hallitus ottaisi varsinkin selonteossa tulevaisuudessa enemmän kantaa siihen, mihin ...

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti. Ensinnäkin, arvoisa ministeri, puhuitte 4 prosentin kasvusta vuoteen 2020. Hyvä! Kertokaa vastauspuheenvuorossanne minulle, mistä se on pois, koska mitä todennäköisimmin tässä on kysymys nollasummapelistä. Se on jostakin pois ja aivan erikoisesti ihmisten ajankäytöstä.

Toinen kommentti. Tässä on 386 kohtaa, erittäin mielenkiintoinen sisältörakenne. Enpä ole tämmöistä selontekoa koskaan aikaisemmin nähnyt. Tämä on siis varmasti innovaatio. Aiotteko käännättää tämän englanniksi ja lähettää kaikille niille, joittenka suhteen Suomella on jollakin tavalla ollut itsetuntovajetta, niin että näkyy, että me olemme todella innovatiivinen kansa?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän sillä tavalla, että monista eri syistä johtuen, muun muassa ympäristösyistä, luotettavuus- ja turvallisuussyistä sekä ennen kaikkea tiedonsiirtokyvyn johdosta, olisi tärkeää ja välttämätöntä pystyä huolehtimaan siitä, että me saisimme yrityksiimme ja talouksiimme 100 prosentin peiton nimenomaan kuidun rakentamisen kautta. Nyt kaikki tiedämme sen, mikä kuuluisa kahden kilometrin ongelma tässä nyt on. Kysyisinkin ministeriltä: missä määrin te olette nyt sitten pohdiskelleet sitä, voitaisiinko näitä käyttäjäkustannuksia tai rakentamiskustannuksia helpottaa nyt ja missä määrin erilaisilla verohelpotuksilla, kotitalousvähennyksillä tai muilla tämän tyyppisillä syillä?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä selonteko on hyvin tasapainoinen ja laaja, niin kuin tuossa nähtiin, että jo selontekona se on aika innovatiivinen. Se sisältää erilaisia malleja. On taantuva Suomi, nykymallinen Suomi, rohkea Suomi, ja nämä ovat semmoista evoluutionaalista innovaatiota eli pitkälti tangentin suuntaista, menevää kehittämistä, eli parannetaan olemassa olevaa, kehitetään olemassa olevan päälle uutta. Se, mitä olisin tästä kaivannut, olisi ollut semmoinen uhkarohkea Suomi, joka olisi sisältänyt näitä erilaisia pellepelottomien ajatuksia, joka olisi ihan puhtaasti lähtenyt semmoiseen omaan horisontaaliseen atmosfääriinsä. Se ehkä mahdollistaisi paremmin sen rohkean Suomen toteuttamisen. Ministeri, minkä takia tämä osio jäi pois sieltä, oliko se kompromissi?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon kehittäminen on tärkeätä, ja tällä asialla rupeaa olemaan jo kiire. Eduskunnan käsittelyssä on pikapuoliin uusi terveydenhuoltolaki, mikä lähtee siitä, että ihmisillä on vapaa oikeus valita se hoitopaikkansa muualtakin kuin oman kunnan alueelta. Se tarkoittaa myös sitä, että myös kaikkien tietojen pitää kulkea koko Suomen alueella.

Minusta oli erittäin mukavaa, kun ed. Ville Niinistö omassa ryhmäpuheenvuorossaan otti esiin myös kulttuurin ja myös yrittäjyyden, minkälaisia uusia mahdollisuuksia meillä on luoda, mikäli oikein hyvin toimeen tartumme. Siihen tietysti tarvitaan myös voimavaroja, niin osaamista kuin taloudellistakin.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Seurujärvelle: Alueelliset erot ovat valitettavan suuria. Inariin terveiset siltä osin, että viime kädessä uhkasakon voimalla Viestintävirasto pakottaa, eli tässä pitää vaan vaatia silloin, kun on kysymys yleispalvelusta.

Nopeitten yhteyksien osalta nyt tällä toisella tarjouskierroksella halutaan korostaa tätä tukiasemamallia, joka lähtee siitä, että kuitu on tukiasemalla ja langaton vaihtoehto ja mahdollisuus optioon, sitten myöhemmässä vaiheessa kuituun. Tämä on edullisempi tapa tehdä ja toivottavasti saa sitten uutta vauhtia alleen. Toivotaan, että tämä helpottaisi.

Olin eilen tilaisuudessa, jossa demottiin 4g-verkossa 38:aa megaa. Eli kyllä meillä toisaalta nämä langattomat rinnan kehittyvät. Tällä langattomallakin vaihtoehdolla, kun se kuitu on riittävän lähellä, tavoitellaan jo todella korkeita nopeuksia.

Tekijänoikeuskysymykset eivät ole pelkästään kansallisia kysymyksiä. Suomi on omassa kannassaan EU:n digitaaliseen agendaan esittänyt sitä, että sähköisen viestinnän osalta tekijänoikeuksia tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Toivottavasti tämä saa tuulta alleen, jotta todellakin sähköiset sisällöt ja digitaalisten sisältöjen sisämarkkinat saataisiin toimiviksi myös tekijänoikeuskysymysten näkökulmasta.

Ed. Lipponen, tietohallintolaissa määritellään muun muassa siitä, että yhtä rekisteriä käytetään, elikkä pyrimme juuri useiden päällekkäisten rekistereitten käytöstä pois. Siinä määritellään myös velvollisuus säätää nämä rajapinnat eri ministeriöitten toimialoille. Pilvipalveluitten käyttöönotto on yksi tapa saada tuottavuutta.

Kolme ryhmää on julkisen tiedon osalta kokoontunut VM:llä, kaksi edelleenkin. Suuri kysymys on se, että meillä on virastoja, jotka saavat kaikki tulonsa tietojen myynnistä. Meidän tulee määritellä sitten jollakin tavoin niille toimintaedellytykset, josko tämä tieto on maksutonta.

Järjestelmien on keskusteltava keskenään, sosiaali- ja terveydenhuollon laki lähtee jo siitä.

Osuuskuntien takaamisesta. Valtion tukilaki näissä laajakaistoissa ei mahdollista takuiden myöntämistä. Nyt on tarkoitus ensi vuonna tarkastella, josko tätäkin puolta pitää katsoa. Verkkoyhtiöitä toivotaan perustettavan osuuskuntamallisesti, mikä vauhdittaa myös sitten näitten verkkojen rakentamista.

Tämä hallitus on sitoutunut 66 miljoonaan. Seuraava hallitus sitten arvioi, kuinka paljon pussin pohjalle on lisäresursseja mahdollisuus laittaa, mutta tärkeintä on pitää kiinni tästä vuoden 2015 tavoitteesta, että nämä nopeat kuidut olisivat saatavilla.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: 4 prosenttia, ed. Pulliainen, on EU:n digitaalisen agendan määritelmä. Siinä ei ole kerrottu, mistä tämä 4 prosentin kasvu on sitten pois, jos siihen päästään.

386 kohtaa. Tässä yhdistettiin sekä digitaalinen strategia, joka on asiakirja, joka julkistetaan erikseen, ja sitten selonteko, jossa myös arvioidaan nykytilaa. Sen vuoksi tämä on erilainen kokoonpano kuin ehkä aikaisempi. (Ed. Pulliainen: Innovaatioita!) — Innovaatioita.

Ed. Timo Korhonen, verohelpotuksia, kotitalousvähennystä, kaikkia tapoja pitää miettiä. Varmasti seuraava hallitus pyrkii löytämään uusia toimenpiteitä nykyisten rinnalle, jotta kotitalouksilla olisi tasavertainen mahdollisuus näihin hyviin yhteyksiin.

Arvoisa puhemies! Tässä.

Merikukka  Forsius  /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteossa korostetaan tasavertaisten, laadukkaiden, edullisten ja asuinpaikasta riippumatta kaikkien saatavilla olevien viestintäpalvelujen merkitystä. Tavoite vaatii toteutuakseen paljon tahtoa ja resursseja. Vaikka 82 prosenttia kansalaisistamme käyttää internetiä, niin merkittävä osa ihmisistä elää vielä tietoyhteiskunnan ulkopuolella.

Suurimman haasteen muodostavat yli 65-vuotiaat, joiden osuus väestöstä kasvaa jatkuvasti. Heistä kaksi kolmasosaa ei ole käyttänyt internetiä. Myöskään kolmasosa perusasteen tai tätä vähäisemmän koulutuksen saaneista ei ole käyttänyt nettiä. Meidän tulisi vakavasti pohtia sitä, että jos tämän päivän yhteiskunnassa vaaditaan sitä, että kaikki osaavat käyttää digitaalisia viestimiä, silloin niiden käyttöön olisi myös opastettava yhteiskunnan toimesta.

Selonteon vision tavoitteena on, että tulevaisuudessa ikääntyneiden olisi mahdollista asua kotona pidempään. Tämän tavoitteen toteutumista voidaan edesauttaa tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotolla, kuitenkin niin, että monisairaille ja huonokuntoisille vanhuksille on edelleen taattava paikka asianmukaiset kriteerit täyttävässä laitoksessa.

Erittäin hyviä uudistuksia ovat kaikki ne, joiden avulla hoitavaan työhön vapautuu enemmän aikaa, kuten esimerkiksi kirjaamisen ja tiedonvälittämisen automatisointi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden välillä tai digitaalisten kantapalveluiden kehittäminen, jotka mahdollistavat potilaan tietojen ajantasaisen saatavuuden hoitotilanteessa. Erityisesti ikääntyneiden kohdalla pitää kuitenkin pitää kirkkaana mielessä, että digitaalisen Suomen strategiassa haetaan parhaita käytäntöjä helpottamaan asioiden hoitoa ihmisten ja yhteiskunnan tarpeista lähtien, ei välineiden, hallinnon, rakenteiden tai tekniikan ehdoilla.

Tekniset uudistukset, esimerkiksi sähköiset reseptit ja turvarannekkeet, ovat hyviä uudistuksia, mutta palveluiden digitalisoinnissa ei kuitenkaan saa mennä liian pitkälle. Ihminen sairastuu, jos häneltä viedään kaikki sosiaaliset kontaktit. Ikääntyvän väestön kotona asumisessa tietokoneavusteinen tuki on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite, mutta se ei riitä korvaamaan aitoja ihmiskontakteja.

Vaarana on, että tietoyhteiskunta jakaa ikäihmiset kahteen ryhmään: niihin, jotka pärjäävät digitaalisten viestimien kanssa, ja niihin, jotka jäävät kokonaan sen maailman ulkopuolelle. Olisi mahdollisimman nopeasti rakennettava valtakunnallisesti kattava järjestelmä, jotta tämä uhkakuva ei pääsisi toteutumaan. Tietoyhteiskunta on tätä päivää, ja siitä syystä myös ikäihmisillä pitää olla edellytykset ja mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan sen aktiivisina jäseninä. Yhtä tärkeää kuitenkin on se, että jokaisen ikääntyneen ihmisen oikeutta elää ilman nykyajan teknisiä laitteita kunnioitetaan.

Selonteosta löytyy myös kauan odotettu linjaus palveluiden muuttamisesta itsepalvelun sijaan ennakoiviksi, niin sanotuiksi palvelutarjouksiksi. Hienoa, jos tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen ansiosta esimerkiksi vammaisen lapsen synnyttyä perheelle tarjottaisiin ennakoivasti apua ja annettaisiin tietoa käytettävissä olevista palveluista ja neuvottaisiin esimerkiksi tukien haussa jo muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa.

Arvoisa puhemies! Koulujen väliset erot ovat suuria puhuttaessa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä. Lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen kunnan varallisuudesta ja halusta panostaa koulujen tietotekniikkaan. Tällä hetkellä on onnen kauppaa se, löytyykö koulusta tietotekniikkaan perehtynyttä opettajaa.

Opettajien koulutuksessa tulisi panostaa enemmän tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön. Opettajien koulutusta tulisi uudistaa niin, että sen aikana opitaan hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikkaa koulutuksen ja oppimisen tukena sekä opettamaan sitä lapsille ja nuorille. Medialukutaidon opettamiseen tulisi opettajankoulutuksessa kiinnittää erityistä huomiota.

Tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin myös erityisryhmien opetuksessa. Hyvin suunnitelluilla digitaalisilla palveluilla ja oppimateriaaleilla, esimerkiksi pelit ja simulaatiot, voisi joidenkin lasten kohdalla olla merkittävä oppimismotivaatiota lisäävä vaikutus. Siitä syystä digitaalisesti tuotettujen oppimateriaalien arvonlisävero pitäisi kiireesti laskea vastaavalle tasolle paperisten tuotannon kanssa eli 23 prosentista 9 prosenttiin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan valtion it-toiminnan kehittämisessä ei ole viime vuosina keskitytty valtion it-strategiassa mainittujen keskeisten it-johtamisen välineiden kehittämiseen vaan yksittäisten hankkeiden toteuttamiseen, joissa on ilmennyt tarkastusviraston havaintojen mukaan samoja ongelmia kuin muissakin it-hankkeissa.

Tarkastusviraston mukaan it-hankkeita ei hallita systemaattisesti eikä johto ole sitoutunut riittävästi hankkeille asetettuihin tavoitteisiin. It-hankkeilla on epärealistiset tavoitteet suhteessa aikatauluihin rahoitukseen ja resursseihin nähden. Halutaan aikaansaada nopeasti konkreettisia tuloksia lyhytjännitteisellä kehittämisellä. Tarkastusviraston mukaan it-hankkeiden lopulliset toimenpiteet ja hankesuunnitelmat eivät vastaa toisiaan taikka niiden sidos asetettuihin tavoitteisiin on jäänyt epäselväksi. Monien hankkeiden tulokset ovat jääneet pääosin luonnoksiksi tai vain selvityksiksi ilman konkreettisia tuloksia.

Digitaalisessa agendassa pyritään tuottavuuden kehittämiseen, mutta usein hankkeet ovat johtaneet päinvastaisiin tuloksiin. Tämä johtuu joko siitä, ettei valtion laitosten henkilöstöllä ole riittävää osaamista tai henkilöstö on jatkanut vanhoja toimintatapoja, vaikka prosessit olisi pitänyt uusia, tai on tapahtunut niin, ettei uusia palveluja vain osata kunnolla hyödyntää. Sama koskee sähköistä asiointia. Sähköiseen asiointiin ei ole siirrytty kokonaisvaltaisesti, vaan sitä on pidetty ikään kuin sivutyönä.

Arvoisa puhemies! Alan yritykset on saatava mukaan tekemään digitaalihankkeista realistisia niin tavoitteiltaan kuin toteutukseltaankin. Toiminnan ja asioinnin digitalisointi edellyttää myös usean osaamisen keskittämistä sekä prosessien, toimintatapojen ja tukitoimien muuttamista. Tämä on kokonaan unohtunut valtion ja kuntienkin tietotekniikkahankkeissa.

Selonteossa kehutaan 3g-verkon kattavuutta. On tosiasia, että 3g-verkko toimii asutuskeskusten keskuksissa hyvin. Siihen kattavuus usein päättyykin. Mielestäni tieto- ja televerkoille on asetettava yleispalveluvelvoite. Se tarkoittaa, että tieto-, viestintä- ja televerkot toimivat pääosin kaikkialla maassa.

Liikenne- ja viestintäministerin 1 megan nettiyhteys yleispalveluvelvoitteena ei ole mikään erityinen tietoyhteiskuntatavoite. Jos todella halutaan saada maahan toimivat tieto- ja viestintäyhteydet, pitää tavoitetasoa nostaa merkittävästi. Selonteossa ylistetyt nopeat laajakaistayhteydet valokuidun avulla maksavat kansalaisille maltaita. Esimerkiksi Salossa valokuidun päähän pääsee 1 700 eurolla ja 9 eurolla kuukaudessa. Erikseen ovat kuukausittaiset yhteysmaksut.

Selonteossa on mainittu, että valtio ottaa vuoden 2010 alusta vastaan vain verkkolaskuja. Mielestäni tällainen tavoite on kansalaisten oikeuksien vastainen. Kansalaisilla ja yrityksillä pitää olla mahdollisuus lähettää valtiolle ja sen laitoksille myös paperilaskuja. Tavoite e-laskutukseen siirtymisestä on tietysti aivan oikea. Yhteiskunta vain ei kulje yhtä matkaa valtion tavoitteiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan valtio perustaa julkisen hallinnon it-palvelukeskuksen, jonka keskeisenä tavoitteena on saada aikaan yhteinen palveluntarjoaja koko julkiselle hallinnolle. Mielestäni tällaisia palvelukeskuksia ei tarvita vaan julkisen hallinnon tehtävä on hyödyntää yritysten asiantuntemusta. Julkisella hallinnolla ei ole sellaista asiantuntemusta, jota erilaisten järjestelmien hallitseminen edellyttää.

Julkisen hallinnon it- ja tietotekniikkahankkeet ovat pyrkineet jatkuvasti haukkaamaan liian ison palan suhteessa siihen, mitä on aikaansaatavissa. Onkin erittäin tärkeätä antaa asiantuntijoiden arvioida, mikä selonteon tavoitteista on toteutettavissa seuraavan kymmenen vuoden aikana ja mitkä tavoitteista ovat sellaisia, että ne ovat jo aikansa eläneitä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin tässä digiagendassa ja monissa ryhmäpuheenvuoroissa väitettiin, Suomi ei tosiaankaan ole tietoyhteiskunnan edelläkävijä, päinvastoin. Ed. Laxellin esiin nostama sähköinen laskutus on tästä hyvä esimerkki. Suomi alkaa kohta olla ainoita EU-maita, missä edelleen lähetetään enemmän kuolleen puun palasia ihmisille kuin sähköisiä laskuja.

Hallituksen esitys Suomen digitaaliseksi agendaksi vuosille 2011—2020 on sinänsä ihan hyvä esitys kilpailijamaiden etumatkan kiinni kuromiseksi. Kärkipaikan takaisin valtaaminen edellyttää kuitenkin rohkeutta: rohkeutta myöntää Suomen kehityksen pysähtyminen ja rohkeutta luoda uutta, tehdä uusia, hullujakin avauksia, joita edes Ruotsin, Viron ja Etelä-Korean kaltaiset edelläkävijämaat eivät ole vielä uskaltaneet tehdä.

Kansainvälisissä vertailuissa näkyneet suomalaisen tietoyhteiskunnan loiston päivät 1990-luvun lopulla olivat nimittäin seurausta ensimmäisen nörttipolven luovasta anarkismista. Suomalaisiin it-yrityksiin päätyi ihmisiä, jotka olivat tottuneet ajattelemaan uudella tavalla ja toteuttamaan toisin. Luova anarkismi olisi kaivannut kuitenkin valtionhallinnolta tuekseen johtajuutta edetäkseen uusille alueille, ja kun tämä johtajuus puuttui, maa putosi kehityksen kärjestä. Huvittavaa sinänsä: heti, kun Suomessa alettiin laatia valtakunnallisia tietoyhteiskuntastrategioita, me aloimme pudota. Niin kauan kuin niitä ei ollut, meillä meni hyvin.

Arvoisa puhemies! Tässä agendassa on paljon hyvää. Esimerkiksi tekijänoikeudet ja kuluttajan oikeudet rinnastetaan agendassa samanarvoisina periaatteina. Myös esteettömyys ja käytettävyys nostetaan tietoyhteiskunnan lainsäädännön lähtökohdiksi. Vastaavasti ketterien ohjelmointimenetelmien edistäminen on hyvä tapa purkaa julkisen sektorin järjestelmähankkeiden projektipöhöä. Paras esimerkki tässä selonteossa on kuitenkin voimakkaasti esiin nouseva avoin data eli julkisin varoin tuetun datan tarjoaminen koneluettavassa muodossa ilmaiseksi kaikkien hyödynnet-täväksi sekä kaupallisiin että epäkaupallisiin tarkoituksiin. Tiedolla on arvoa vain käytettynä, ei arkistoissa pantattuna.

Avoimen datan mahdollisuuksista uudenlaisten palvelujen kehittämiselle ja demokratian edistämiselle on puhuttu vuosia niin yrityksissä kuin dataa tuottavissa julkisissa laitoksissakin, mutta siiloutuneella hallinnolla ei vaan ole ollut kykyä viedä asiaa eteenpäin. Toivottavasti tämän digiagendan sinänsä voimakas kirjaus tarkoittaa, että maasta löytyy nyt johtajuutta toteuttaa datan vapaus jopa samanlaisella aikataululla kuin Isossa-Britanniassa eli 18 kuukaudessa kaikki valtion data avataan.

Mutta on tässä agendassa myös kehittämisen varaa. En löydä täältä esimerkiksi avauksia tietoyhteiskunnan kansalaisoikeuksista: yksityisyydestä, sananvapaudesta, identiteetin suojasta. Muualla kansalaisoikeudet ovat tietoyhteiskuntapoliittisen keskustelun kovaa ydintä. Suomessa ne ovat jostain syystä epäaihe. Tietosuojavaltuutetun peräänkuuluttama tietosuojalaki olisi ollut pitkä askel tässä suhteessa oikeaan suuntaan.

Toiseksi olisin kaivannut rohkeita suuntaviivoja digitaalisen demokratian ja osallistumisen kehittämiseksi. Tämä siitä huolimatta, että nimenomaan sähköistä osallistumista arvioivissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi on romahtanut ö-divariin. Meidän pitäisi keksiä jotain aivan uutta.

Lisäksi olisin toivonut agendan luovan hyvät lähtökohdat suomalaisten pilvipalveluiden kehittämiselle. Esimerkiksi Iso-Britannian G-Cloud -hankkeen ennakoidaan säästävän julkisia menoja 3,2 miljardia puntaa vuodessa.

Agendassa ei käsitellä myöskään digitaalista kulttuuria, niin kuin ei muuten käsitelty valtioneuvoston kulttuuripoliittisessa selonteossakaan. Tietoyhteiskunta on kuitenkin ensisijassa sosiaalinen ja kulttuurinen vallankumous, ei teknologinen.

Arvoisa puhemies! Suurimpana haasteena Suomessa on kuitenkin asenne. Tietoyhteiskuntakehityksen ja -politiikan merkitystä ei nähdä. Katsokaa nyt tätäkin keskustelua: tupa on tyhjä, vaikka nyt linjataan politiikkaa, joka muovaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita yhtä perusteellisesti kuin päätökset 1800-luvun lopulla suurruhtinaskunnassa rautatielinjojen linjauksista muovasivat nykysuomea. Ilmeisesti ketään ei juuri tunnu kiinnostavan, mitä Suomessa tulevaisuudessa tapahtuu. Ensi vaalikaudessa ja ensi vaaleissa on riittävästi.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut ensimmäinen maa, joka määritteli 1 megan nettiyhteyden yleispalveluksi. Se, mikä tulevaisuudessa on riittävä peruspalvelutaso, edellyttää jatkuvaa arviointia ja keskustelua siitä, minkälaisia asioita meidän on syytä ottaa huomioon tämän peruspalvelutason pitämiseksi yllä ja sen kehittämiseksi.

On selvää, että jokaisessa maakunnassa on katvealueita ja tekemistä tämän peruspalvelutason 1 megankin yleisvelvoitteen löytämiseksi. Nyt haja-asutusalueiden laajakaistahanke on meneillään, Sadan megan Suomi -hanke, ja hanketta tarkastellaan ensi vuonna, jolloin todella arvioidaan hankkeen tarvitsemat rahat tai tarvitut rahat, ovatko ne riittäviä, tarvitaanko niitä lisää. Lisäksi linjataan, miten kustannukset käyttäjille pysyvät myöskin kohtuullisina. Pidän tätä erityisen tärkeänä. Hankkeen etenemiselle on tärkeää, että mahdollisimman moni kotitalous liittyy rakennettaviin verkkoihin ja saadaan sitten hyviä käytänteitä aikaan.

Tänä päivänä nopea laajakaistayhteys tuo runsaasti uusia mahdollisuuksia toteuttaa asioita. Esimerkiksi vanhusten hoitopalvelut liikkuvan kuvan avulla kotiin ovat tätä päivää ja palveluverkot ja palvelut tulevat menemään nettiin entistä enemmän.

Sähköinen asiointi on tätä päivää ja tulevaisuutta. Nyt talouspoliittinen ministerivaliokunta on asettanut myöskin kovia tavoitteita: sähköinen asiointi mahdolliseksi vuoteen 2013 mennessä niin, että se kattaa kaikki keskeiset julkiset palvelut. Tämä on todella iso megaluokan tavoite, jota kohti olemme menossa, mutta sekin tarkoittaa sitä, että resursseja, rahaa ihan konkreettisesti näihin hankkeisiin täytyy valtion toimesta saada laitettua, etteivät yksittäiset ihmiset joudu maksamaan näistä varsinkaan eri puolella Suomea enemmän toisiinsa nähden.

Tietoyhteiskunnan mittavien tavoitteiden kannalta tärkeää on se, että me valmistamme ja annamme eväitä lapsille ja nuorille tulevaisuuden osaamiskyvyn ja toiminnan kannalta, miten tuolla digimaailmassa ja siinä ympäristössä toimitaan. Tämä edellyttää sitä, että vanhemmilla kotona, opettajilla ja muilla kasvattajilla on vankka tuntemus ja osaaminen siitä, mitä tietoyhteiskunta tänään ja tulevaisuudessa on, miten se kehittyy ja miten erilaisia palveluita voidaan käyttää esimerkiksi kasvatuksessa ja koulutuksessa.

On erityisen tärkeää, että myöskin mediakasvatustaito olisi arkipäivää perusopetuksessa, ja toivottavasti viestintäministeri Lindén on pyrkinyt vaikuttamaan meneillään olevassa perusopetuksen tuntijakouudistuksessa siihen, että mediakasvatus saisi entistä painavamman arvon perusopetuksen kokonaissisällöissä.

Meillä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikan käytössä niin opetuksessa, sivistyksessä kuin todellakin näissä erilaisissa palveluissa, mitä kansalaiset saavat.

Arvoisa puhemies! Paitsi tästä eriarvoisuudesta, josta puhuin lasten ja nuorten näkökulmasta äsken, olen myöskin huolissani ikäihmisten media- ja tietoyhteiskuntataidoista, sillä yli 65-vuotiaista suomalaisista vain 33 prosenttia käyttää internetiä tänä päivänä. Tulevaisuudessa ikäihmisten pitäisi yhä enenevässä määrin pystyä käyttämään internetiä jo pelkästään arkipäivän asioiden hoidossa puhumattakaan siitä, että erilaiset harrastukset ja sosiaaliset mediat valtaavat arkipäivää ja vuorovaikutusta toistemme kesken. Internetin käyttötaito vähentää syrjäytymisriskiä, se on todettu monessa tutkimuksessa, ja me tarvitsemme ratkaisuja siihen, miten ikäihmiset pystyvät myöskin aivan samalla lailla kuin aikuiset ja nuoret käyttämään sitten tietoyhteiskunnan palveluita eri elämänvaiheissa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskityn digitaalisissa palveluissa lähinnä yhteen sanaan, ja se sana on "saavutettavuus". Mielestäni meidän on aivan turha hurskastella sillä, kuinka yhteiskunnan palvelut voidaan digitaalisesti hoitaa, jos saavutettavuutta ei ole kaikkialla Suomessa. On aivan hirveä asia se, että vaikka 1 megan laajakaistapalvelut on luvattu kaikille suomalaisille — se on hieno asia, ja kiitos siitä ministeri Lindénille, että tämä laki saatiin läpi — on hirveä asia, että tätä lakia ei noudateta. Toivoisinkin, että Viestintävirasto julkisesti ilmoittaisi kaikissa lehdissä, että on mahdollisuus tehdä valitus, jos nämä palvelut eivät toimi.

Meillä oli Digitan aamuinfo, ja siellä kerrottiin, että 450-verkko riittää tuhannelle käyttäjälle, jos se 450-verkko takaa sen 1 megan laajakaistan suomalaisille. Miettikää, tuhannelle suomalaiselle. Ja kuitenkin kuvitellaan, että tällä tekniikalla, 450-verkolla, se mega voitaisiin hoitaa. Se ei hoidu, ja alan asiantuntijat tietävät sen. Siksi meidän on vaadittava täällä eduskunnassa tekoja näitten puheitten sijaan.

Samassa aamupalaverissa saimme kuulla vastauksen, kun kysyin tältä edustajalta, ovatko operaattorit tehneet kartellin siitä asiasta, kun 100:n megan laajakaistahankkeita suunnitellaan ja niitä kilpailutetaan, ovatko operaattorit tehneet kartellin, että eivät tee tarjouksia näihin tarjouspyyntöihin. Vastaus oli kyllä. Ne ovat tehneet kartellin sen takia, koska katsovat, että niiden tulevaisuuden viestintämuoto olisi niiden näkökulmasta lähinnä langaton ja ne haluavat kehittää sitä, näkevät osin uhkana omalle kehittämistyölleen tämän kuidun maahan kaivamisen.

Siksi kysynkin arvoisalta ministeriltä, joka on täällä paikalla: Olisiko mahdollista, että tämä yhteiskunnan tuki voitaisiin ohjata esimerkiksi kuntien yhteenliittymälle, joka itse tekee tämän verkon? Täällä oli puhetta esimerkiksi osuuskuntamallista. Eli onko tämä sama rahoitus, joka nyt on tarjottu tähän firmojen toimintaan, mahdollisuus saada myös toisella tapaa käyttöön? On sääli, että meillä olisi tarjolla tämä loistava tulevaisuus tuoda tasa-arvoa myös maaseudulle ja kuitenkaan meidän kyntemme eivät tässä asiassa pidä sen takia, että operaattorit eivät ole mukaan tähän toimintaan lähteneet.

Aiheellista on myös entistä vakavammin miettiä konserniohjausta julkiselle puolelle niin, että samoja toimintoja ei tehdä yhteensopimattomissa verkoissa, vaan pitäisi olla itsestään selvää, aivan kuten kauppaliikkeissä, S-ryhmässä tai pankkiliikkeissä, jotka ovat saman ohjauksen alla, että toimitaan yhdessä verkossa, vaikka ollaan erillisiä yksiköitä. Näinhän sen kuntapuolellakin pitäisi ilman muuta toimia, ja näin sen pitäisi toimia terveydenhuollon puolella.

Eli olen kiitollinen tästä selonteosta, mutta haluaisin todeta, että puheet eivät auta, jos käytännön toiminta tässä vapaassa markkinataloudessa ei ohjaa siihen, että saavutettavuus on kaikkialla.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko kaiken kaikkiaan näyttää sisältävän hyvin suuren määrän isoja linjauksia ja näkemyksiä, joilla uskotaan nyt sitten Suomen pääsevän edelleen entistä vahvempaan kasvuun ja parempaan tuottavuuteen. Myönteistä oli huomata, että on tapahtunut tietynlainen ajattelutavan muutos siinä, että nyt kiinnitetään huomiota myös tämän tietoinfran haavoittuvuuteen suomalaisessa luonnossa. Aivan eri tavalla tähän nyt näytetään kiinnitettävän huomiota kuin aiemmin.

Kun tuota selontekoa lukee, niin jollakin tavalla tulee mieleen, että me olemme ottaneet mallia ruotsalaisesta tavasta kuituverkkojen rakentamisessa. Siellähän kuituverkot haja-asutusalueilla ovat antaneet ainakin minun ymmärtääkseni yhteiskunnan palvelu- ja laatukehittämisessä jopa aikamoisenkin etumatkan monella mittarilla mitaten.

Harvaan asutulla alueella, kuten Kainuussa, on aivan elintärkeää käyttää mahdollinen 2015-hankkeen kautta saatava tuki pysyvän, johdonmukaisesti ja loogisen kattavasti rakentuvan perusinfran investointeihin. Monista eri syistä kuituun perustuva verkkoinfra on ainakin nykynäkymin paras ratkaisu, ja meidän pitääkin ehdottomasti huolehtia siitä, että saamme kuidulle 100 prosentin peiton. Näenkin niin, että käyttäjän kuituliittymän hankintakustannuksissa olisi tärkeä harkita myös erityyppisiä verohelpotuksia, lähinnä nyt valtion tukeman verkon piirissä, tai sitten muuta kotitaloustukea, jotta hankintakustannukset saadaan kohtuullistettua ja kuitukäyttäjämäärät kasvaisivat. Vain laadukkaalla ja nopealla perusinfralla voidaan mahdollistaa aidosti erilaiset yhteensopivat palvelusovellukset esimerkiksi etätyössä tai etäoppimisessa sekä erityisesti terveydenhuollon sovelluksissa.

Laajakaistan kattavuuden turvaamiseksi on julkisuudessa muutamissa yhteyksissä eritelty ja esitelty ideaa haja-asutusalueille valittavista ykkösverkko-operaattoreista, tai mikä nyt oikea nimi mahtaa ollakaan. Joka tapauksessa tässä operaattori ottaisi vastuulleen tietyn maantieteellisen alueen, sovitun tasoisen kuituverkkovastuun ja olisi myös samalla velvoitettu vuokraamaan verkkokapasiteettia muille palveluntarjoa-jille ja palveluoperaattoreille. Näiksi operaattoreiksi valittaisiin pysyvä, alueelle sitoutunut toimija, jolla olisi jo eniten tai ainakin runsaasti alueen verkkoa hallinnassaan. Tähän ykkösverk-koon voitaisiin myös säännellysti ohjata valtion rakentamistukea, kunhan, totta kai, huomioidaan sitten verkon pysyvyys suomalaisissa käsissä. Tämän tyyppinen ykkösverkko-operaattorimalli voisi olla yksi mahdollisuus ratkaista näitä rakentamisongelmia.

Lopuksi aivan pari yksittäistä kommenttia. Yksi iso haaste on ratkaista tärkeimpien hallinnonalojen keskinäiset yhteistyövaatimukset ja rajapintojen avoimuus, joista täällä itse asiassa useammassa ryhmäpuheenvuorossa myös esitettiin huomioita. Itse olen katsonut, että muun muassa ikääntyneitten hoiva- ja etävalvontaprojekteja on tehty eri puolilla maata — voi jopa sanoa, että sadoittain — mutta en ainakaan minä ole löytänyt mitään yhteistä koordinaatiota verkostojen luomiseksi siihen, että nämä hanketulokset pystyttäisiin sitten hyödyntämään laajasti yhdessä eri puolilla Suomea.

Aivan lopuksi yksittäinen asia. Kun näitä tietoverkkohankkeita kehitellään, niistä puhutaan ja pohditaan, millä tavalla eri käyttäjät niitä pystyisivät myös hyödyntämään, niin on äärettömän tärkeää, että kansalaisten käyttöönottotuki näitten verkkojen ja palvelujen käyttöönotolle saataisiin kuntoon.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi voi olla edelläkävijä viestintäteknologian, älyliikenteen ja digitaalisen sovellutusten käyttämisessä. Niitä voidaan hyödyntää lähes kaikilla aloilla. Terveyden- ja vanhustenhuolto ovat aloja, joissa on suuret mahdollisuudet ja valtava tarve uusille ratkaisuille tekniikkaa hyödyntäen. Jokainen eläköityvä sukupolvi on edellistä valmiimpi ja halukkaampi käyttämään myös teknisiä ratkaisuja ja viestintämahdollisuuksia yhä laajemmin. Kun väestö ikääntyy, tieto- ja viestintäteknologialla voidaan edesauttaa kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä mahdollisimman pitkään, niin kuin monissa puheenvuoroissa myös täällä on todettu.

Suomi on laaja maa, ja välimatkat ovat pitkät. Kaikilla tulee asuinpaikasta riippumatta olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja käyttää uusinta teknologiaa. Laajakaistanopeuksien minimirajat ovat askel oikeaan suuntaan. Kiinteän verkon ulottaminen maan joka kolkkaan ei ole realismia, ja tällä hetkellä niin sanottu langaton tekniikka on epävarmaa. Vaikka nopeus parhaimmillaan olisikin riittävä, yhteyden epävarmuus aiheuttaa ongelmia.

Tasa-arvoa on myös se, että huolehditaan, että kaikilla on riittävät valmiudet tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen ja tarvittavat tietoyhteiskunta- ja mediataidot. Nuoret ovat nopeita oppimaan verkon ja teknisten sovellutusten salat, mutta medialukutaitoa ja -kriittisyyttä täytyy opettaa. Opettajankoulutusta täytyy uudistaa ja ajanmukaistaa kaiken aikaa esimerkiksi mediakasvatuksen osalta. Myös opettajilla tulee olla tarvittavat valmiudet teknisten sovellutusten käyttöön osana opetustyötä. Se, että painetun oppimateriaalin arvonlisävero on 9 prosenttia ja sähköisen materiaalin vero 23 prosenttia, on epäkohta, joka ei todellakaan kannusta sähköisen oppimateriaalin käyttöön.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Tuottava ja uudistuva Suomi — digitaalinen agenda vuosille 2011–2020 on juhlallisesta nimestään huolimatta kovin arkinen mutta meille suomalaisille niin äärettömän tärkeä asia. Haluan tämän takia muutamia seikkoja nostaa esille.

Ensinnäkin, valtioneuvosto on tehnyt viisaan päätöksen, että Suomeen rakennetaan nopeat laajakaistat vuoteen 2015 mennessä. Ikäväkseni olen kuitenkin huomannut, että laajakaistahankkeen eteneminen maakunnissa ei ole edennyt niin kuin olisi ollut toivottua. Nimittäin, kun haja-asutusalueen kunnissa on pyydetty operaattoreilta tarjouksia laajakaistaverkon rakentamiseksi, yhtään tarjousta ei ole saatu. Näin on käynyt muun muassa kotikunnassani Ilomantsissa, mutta emme ole tämän asian tiimoilta jääneet murheeseen pyörimään, vaan olemme aktiivisesti hakemassa keinoa, vaikka perustamalla itse osuuskunnan, jonka kautta lähdemme sitä asiaa viemään eteenpäin. Mutta tämä kuvannee sitä vakavaa tilannetta tässä maassa, että markkinaehtoisesti tähän maahan ei koskaan tulla rakentamaan laajakaistaverkkoa kattavasti. Siihen tarvitaan vahvaa yhteiskunnan ohjausta ja myös niitä paljon puhuttuja euroja.

Jos halutaan esimerkiksi etätyötä tässä maassa tehdä, se tarkoittaa käytännössä sitä, että nopeat laajakaistaverkot pitää olla jo rakennettu ja toimivat yhteydet ovat sitten saatavissa kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Hyvin moni suomalainen tänä päivänä haluaa asua esimerkiksi kesäasunnollaan, mutta siinä on sitten taas toinen ongelma. Rakennusviranomaisilta ympäristöministeriön ohjeistuksen takia on äärimmäisen vaikea saada käyttötarkoituksen muutoslupaa elikkä muutettua kesäasuntoa ympärivuotisesti asuttavaksi. Se on toinen asia, mutta se kuuluu kuitenkin olennaisena osana siihen, voidaanko maaseudulla aidosti panostaa etätyöhön. Tämä mahdollisuus pitäisi jokaiselle suomalaiselle suoda, että etätyö olisi mahdollista.

Nykyisellään langattomat laajakaistat, kuten ed. Kalmari hyvässä puheenvuorossaan oivallisesti kuvasi, eivät ole toimivia. Se nopeus, jolla langattomilla laajakaistoilla tänä päivänä operoidaan, on niin vaatimaton, että esimerkiksi tehokkaalle yritystoiminnalle ei ole minkään näköisiä mahdollisuuksia. Kotikunnastani tiedän muutaman tapauksen, joissa yrityksen laajeneminen oli pelkästään laajakaistasta kiinni, koska sen yritysmuodon toimivuuden kannalta ihan ratkaisevan tärkeää oli sen alan tietolähteisiin pääsy. Elikkä se vaati sen nopean laajakaistan. Sitten, kun se saatiin, yritystoiminta lähti elpymään, ja yritys voi tällä hetkellä oikein hyvin.

Etätyö haja-asutusalueella on tänä päivänä jo mahdollista, mutta myös tulevaisuudessa sen pitää olla se brändi, johon Suomi panostaa. Hyvin moni suomalainen haluaa kaupungissa asumisen sijasta asua maaseutumaisissa olosuhteissa. Sitä ei pidä nähdä uhkana, vaan se on meille loistava mahdollisuus. Suomi on suuri maa, ja hyvin monella kotiseutu on tällä hetkellä valitettavasti hyvin kaukana, mutta nämä laajakaistayhteydet ja uusi it-teknologia periaatteessa mahdollistavat välimatkojen hävittämisen.

Uusi it-teknologia mahdollistaa myös terveydenhuoltopuolella valtavia edistysaskeleita. Tämän takia on aivan välttämätöntä, että jatkamme määrätietoisesti laajakaistastrategian toteuttamista ja luomme Suomeen nopeat laajakaistaverkot, jotta pystymme sosiaali- ja terveydenhuoltopuolella rakentamaan nykyaikaisia hienoja välineitä, joilla pystymme alentamaan kustannuksia. Esimerkkinä voi mainita vaikka erilaisten ihmisistä otettujen kuvien tulkinnan esimerkiksi yliopistollisessa sairaalassa. Monella ei ole mahdollista käydä esimerkiksi kalliin lääkärin luona hoitoa saamassa, mutta kun saadaan kuvat synnytettyä esimerkiksi kotiterveyskeskuksessa, ne voidaan sitten tietoverkkoja pitkin lähettää tulkittaviksi vaikka sinne yliopistolliseen sairaalaan. Tämän takia laajakaistaverkon luominen koko maahan ja it-teknologian mahdollisimman hyvä hyödyntäminen ovat myös aivan tasa-arvokysymys, että jokaiselle ihmiselle tulevaisuudessa pystytään luomaan hyvät terveydenhuoltopalvelut.

Yritystoiminnan kannalta nostan, arvoisa puhemies, lopuksi esille vielä yhden asian. Jos haluamme tähän maahan lisääntyvää yritystoimintaa — niitä pieniä yrityksiä, joita välttämättä tarvitaan menossa olevan laman torjunnan onnistumiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi — on aivan välttämätöntä, että tämä uusi it-teknologia mahdollistuu koko maassa. Sitä varten lopuksi, arvoisa puhemies, olisinkin kysynyt arvoisalta ministeri Lindéniltä: Nyt, kun Euroopan unionissa on menossa uuden rakennerahastokauden suunnittelu kiivaimmillaan, oletteko omalta osaltanne ollut vaikuttamassa siihen, että tulevalla rahastokaudella olisi mahdollista käyttää rakennerahastoja näiden laajakaistaverkkojen rakentamiseen entistä paremmin? Erilaisia hankkeitahan EU-rahoin pyöritetään, mutta valitettavasti rahat valuvat hukkaan, kun ne ovat pelkkää kehittämistä. Mitään konkretiaa ei jää. Oletteko tässä asiassa ollut aktiivinen, kun vierailitte Brysselissä?

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteon nimi, Tuottava ja uudistuva Suomi, on erinomainen, eteenpäin katsova, ymmärtää tuottavuuden merkityksen jo otsakkeesta. Valitettavasti kuitenkin postilakia täällä käsiteltäessä — posti kun on niitä harvoja laitoksia, johonka eduskunta suoraan voi vaikuttaa — olisi ollut mahdollista päästä eroon niin sanotusta ensimmäisen luokan kirjeestä ja siirtyä kahden yön kirjeeseen ja tämä ensimmäisen yön kirje kompensoida digitaalitekniikalla. Tällöin olisi saatu myös mahdollisuus tuottavuuteen, varhaiskannon ja päiväkannon yhdistäminen olisi ollut mahdollista.

Olisi ollut toivottavaa, että tämä selonteko olisi tullut riittävän ajoissa, mielellään ennen postilain käsittelyä, jolloin kansanedustajille olisi ehkä syntynyt tämä ajatuskuvio. Postilakia käsiteltäessä minulle ainakin tuli sellainen vaikutelma, että yhtä paljon kuin aikaisempien työtapojen ja työpaikkojen säilyttämistä ei arvostettu tätä digitalisoitumisen ja verkon hyväksikäyttöä, joka kuitenkin aikanaan olisi muuttunut järkevimmiksi työpaikoiksi ja siten parantanut koko kansan tuottavuutta.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutama sana asiasta, joka hallituksen sisällä on yksiselitteisesti ministeri Lindénin vastuulla. Minulle kuitenkin kuuluu aluekehitys ja aluepolitiikka, ja siitä näkökulmasta ilman muuta sillä, mitä tapahtuu laajakaistahankkeen suhteen, on suuri merkitys aluekehityksen kannalta.

Minusta on erittäin hyvä, ja sen halusin tässä alleviivaten sanoa, että tätä paperia tehtäessä, selontekoa tehtäessä, oli mahdollisuus tarkistaa vielä tätä kohtaa 74. Siinä todetaan, että ei vuonna 2012 vaan 2011 tehdään tarkistus siitä, tulevatko tämän hyvän periaatteen käytännön toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset olemaan ihan järjellisessä suhteessa sen yksityisen kansalaisen tai yhteisön, siellä vähän haja-asutummalla alueella olevan kannalta, ovatko ne kustannukset, mitä tätä kautta on nyt syntymässä, ihan oikein kestettävissä vai nousevatko ne niin suuriksi, että siinä jonkunlaista vastaantuloa sitten pitäisi uudelleen arvioida eri osapuolten kesken myöskin valtion ollessa siinä silloin vastuunkantaja. Tai toisinpäin: Nyt, kun näitä kilpailutuksia on tehty, on käynyt ilmi, että kun tarjoajia on eräissä tapauksissa oikeastaan yksi ainut ja monta kertaa se tarjoaja ei ole mikään näistä suurista operaattoreista, vaan on joku enemmän tai vähemmän pienempi yhteisö, jonka omat pääomat ovat korkeintaan muutama satatuhatta euroa, niin tällainen yritys kun lähtee tekemään tarjouksia kymmenien miljoonien eurojen hankkeista, eivät sen yrityksen omat rahkeet riitä tietystikään. Silloin se tarvitsee hankkeitten takaajiksi niitä paikallisia kuntia, joiden alueella tätä hanketta ollaan toteuttamassa.

Kunnille itse asiassa tuleekin ei se 22 prosenttia, joka esimerkiksi Keski-Suomen tapauksessa on maaseutualueella useimpien kuntien se kuntaosuus, vaan siksi todelliseksi efektiiviseksi vastuuksi, mikä kunnalle tätä kautta jää, syntyy huomattavasti paljon suurempi kustannusrasite kuin tuo sanottu 22 prosenttia. Tästä syystä on tärkeää, että asiaa vielä tarkastellaan ei vain sen yksittäisen asiakkaan kannalta — mikä on se tärkein asia varmaan, se, miten hänen käy, minkälaiseksi hänen kannaltaan kustannukset syntyvät — vaan myöskin näitten kuntayhteisöjen kannalta, jotka ovat tässä tärkeitä toimijoita nyt tämän käytännön toteutuksen osalta.

Minusta on tavattoman hyvä, että nyt tämä kohta 74 on kirjoitettu niin, että jo vuoden 2011 puolella, mielellään hyvissä ajoin vuonna 2011, tähän asiaan voidaan kajota. Minä olen tässä yrittänyt katsoa, kun minä satun olemaan yhden maakunnan liiton valtuuston puheenjohtaja, sieltä kautta, koska siinä käytännön toimeenpanossa merkittävä rooli on myöskin maakuntien liitolla, ollut siellä asiantuntijoitten kanssa seuraamassa käytännön tilannetta, miten tämä asia etenee.

Ehkä siitä vielä voi sanoa, että aikanaan Harri Pursiaisen johdolla kun valmisteltiin, tätä pohjatyötä tehtiin kaikelle sille, mitä ollaan nyt toteuttamassa, silloin arvioitiin, että tänne haja-asutusalueelle toteutettuna kustannukset olisivat noin 200 miljoonaa euroa. Nyt ilmeisesti kuitenkin, jos se aiotaan toteuttaa kaikkialle sen periaatteen mukaan, mistä on päätetty, ne kustannukset tulevat olemaan ihan jotain muuta kuin se 200 miljoonaa euroa.

Toisekseen, kun on arvioitu, että kaupallisin perustein nämä palvelut tulevat tiheämmin asutuille alueille kuin 5,4 asukasta neliökilometriä kohti elikkä semmoisiin aika mukavan kokoisiin maalaiskyliin taikka kirkonkyläkeskuksiin, niin näyttää siltä, että kaupallisin perustein näin ei tule tapahtumaan. Tyyppiä joku Karstulan kunta: Karstulan kunnassa on noin 5 000 asukasta, siellä on muutamia taajamia ja kohtuullisen kokoinen kirkonkylä. Kaupallisin perustein tämä palvelu ei synny sinne Karstulan kirkonkylällekään niillä premisseillä, millä nyt tätä juttua rakennetaan. Kun tämän tapaisia tilanteita on syntynyt, niin on äärimmäisen tärkeää nyt se, minkä ministeri hyvin rakentavasti oli valmis tänne kirjaamaan, että vuoden 2011 aikana jo tarkastellaan ja arvioidaan ensinnäkin, pystytäänkö se palvelutaso ihan oikein takaamaan, mikä luvataan, ja toisekseen, ovatko ne kustannukset asiakkaille siellä piuhan päässä tai sitten niille kuntayhteisöille, jotka joutuvat tähän tulemaan mukaan, suurin piirtein sen mittaisia, mitä ajateltiin, kun lähdettiin hanketta viemään eteenpäin, vai ovatko ne muodostumassa ihan toisesta maailmasta oleviksi, niin kuin näyttää. Äsken kertomani Karstula-esimerkki vähän indikoisi sitä, että tässä tällaisia mahdollisuuksia on.

Mutta niin kuin sanottu, arvoisa puhemies, minusta on erittäin hyvä asia, että tähän nopeasti päästään palaamaan, että tästä ei tule mitään uutta jätevesiasetusta, joka osassa Suomea johtaa tilanteeseen, jossa sitten karvat nousevat pystyyn.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tartun ed. Lehden edellä käyttämään puheenvuoroon siltä osin, kun hän viittasi postipalvelulakiin ja siinä yhteydessä digitalisointitarpeeseen. Jos niin olisi menetelty kuin ed. Lehti täällä toivoo, se olisi johtanut postinjakelussa yhä kasvavaan yötyöhön, lisännyt turvattomuutta, epävarmuutta postinjakeluun. Tämän vuoksihan siinä sitten vastavoimat nousivat barrikadeille, ja ainakin nyt toistaiseksi se uhka on torjuttu. Korostaisin sitä, niin kuin täällä on todettu, etteivät kaapelit ole mitään. Nämä ovat kuitenkin ihmisille apuvälineitä, eivätkä nämä saa olla se häntä, joka koiraa heiluttaa. Pitää ottaa se inhimillinen näkökulma huomioon, mitä inhimillisessä elämässä tapahtuu, jos kaikki viedään atk:lle, kaikki digitalisoidaan, mennään äärisuuntaan. Postipalvelulain yhteydessähän oltiin hyvin oleellisella tavalla muuttamassa toimivaa käytäntöä ja tosiaan heikentämässä esimerkiksi postinjakajien, postinkantajien, turvallisuutta ja myöskin postin perillemenoa siinä yhteydessä, kun ed. Lehden ajattelun mukaan jakelusta olisi tullut pitkälti yötyötä. Sitä väki lähti vastustamaan, ja toivoisin, että atk ja digitalisointi pysyisivät rengin roolissa, palvelisivat inhimillistä elämää ja ihmisiä, eikä päinvastoin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyt kommentti ed. Kasvin puheenvuoron johdosta. Jos ymmärsin oikein, hän korosti sitä, että nyt ollaan ottamassa selvä kannanotto sen puolesta, että tekijänoikeudet ja kuluttajanoikeudet ovat täsmälleen samalla viivalla.

Arvoisa puhemies! Minusta tekijänoikeudet menevät kaiken yli. Koko kulttuurin luominen loppuu, jos tekijänoikeuksia ei kunnioiteta. Minä en ymmärrä tätä nykyistä hakkerikulttuuria ollenkaan, jonka eräs ilmentymä tämäkin mielipide on, jonka sain äsken kuulla.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita keskustelusta.

Ed. Kalmari ei nyt näytä olevan paikalla. Kovin avoimesti hän väitti operaattorin myöntäneen, että ovat tehneet kartellin, mikä on kyllä aika rohkeasti sanottu tässä salissa ja tämän yleisön kuullen. (Ed. Pulliainen: Täällä saa olla rohkea!) — Täällä saa olla rohkea, mutta minä uskoisin, että operaattorit tällaiseen väitteeseen, kun se tässä salissa esitetään, joutuvat vastaamaan. — Ainakin silloin, kun itse heidän kanssaan olen käynyt keskusteluja siitä, miksi he eivät tietyllä alueella ole tarjonneet, siihen on kyllä löytynyt muita perusteluja kuin perustelut kartellista. Kehottaisin ed. Kalmaria varovaisuuteen siltä osin, että tällaisilla väitteillä julkisuudessa puhuminen on aika rohkeaa. Olemme pyrkineet kannustamaan operaattoreita ottamaan haasteen vastaan ja rohkeasti tekemään tarjouksia huolimatta siitä, että tuotto sijoitetulle pääomalle ei välttämättä ole niin suuri kuin joissakin toisissa maissa, kehittyvissä maissa, voidaan saada, mutta valitettavasti osittain ongelmia on ollut.

Ed. Kalmari kysyi myös tästä valtion tuen suuntaamisesta. Laki on hyvin yksiselitteinen siltä osin, että tuen saa se taho, joka toteuttaa tämän verkon, olipa se sitten yksityinen yritys, osuuskunta tai kuntien omistama verkkoyhtiö, eli siltä osin tässä on monia mahdollisuuksia. Muun muassa Pohjois-Savossa 22 kuntaa on perustanut verkkoyhtiön, joka tulee huolehtimaan sitten siitä, että Pohjois-Savon maakunta tulee varmasti olemaan yksi erittäin etuoikeutettu maakunta sekä siinä suhteessa, että myös palvelut ovat moninaiset johtuen tästä open access -periaatteesta, joka tulee koko maakunnan alueelle, että siinä suhteessa, että hyvät yhteydet ovat kaikkien saatavilla.

450-verkolla ei ole varmastikaan tarkoitus 1 megan yhteyttä lopullisesti tarjota, vaan lähtökohta on, että 3g-, 4g-palvelut tulevat tässä rinnan ja 450-verkon tulevaisuus teknologian vanhentumisen myötä on myös tällä hetkellä vielä suunnitelmissa. Mutta uskoisin, että sieltä löytyy kansalaisia miellyttävä vaihtoehto siltä osin, että palvelut varmasti turvataan.

Ed. Timo Korhonen esitti mielenkiintoisia näkökulmia siitä, minkälaisia vaihtoehtoja voisi olla. Pöytä on avoin uusille innovaatioille, ja 8. päivä joulukuuta on kutsuttu maakuntien laajakaistavastaavat keskustelemaan juuri siitä, missä tällä hetkellä mennään. Vasta viime keväänä valtiontukilaki saatiin notifioitua komissiossa, ja siltä osin tässä vasta syksyn aikana, kesän aikana on ensimmäiset tarjouskilpailut käyty. Olemme vasta periaatteessa alkuvaiheessa tässä projektissa, mutta vielä en kuitenkaan kiveä heittäisi kaivoon, vaan tässä on monta asiaa, jotka vielä pitää selvittää. Sen jälkeen, 2011, joka tapauksessa meillä täytyy olla selvä näkemys siitä, mitä uudistusta hanke tarvitsee, tarvitseeko lisää rahaa, mistä se lisäraha saadaan. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä on sitouduttu 66 miljoonaan. Siellä on myös todettu se, että siltä osin, mikä sen yli tarvitaan, televero on yksi vaihtoehto, jolla se voidaan alan toimijoilta kerätä. Mutta näitä kaikkia asioita joudutaan pohtimaan nyt tässä välitarkastelun yhteydessä.

Ed. Lehti puuttui postilakiin tässäkin yhteydessä. Itse olen esittänyt, että Itellalla on varmasti liittymäpintaa haja-asutusalueilla tiettyihin kotitalouksiin, jotka voisivat saada postinsa myös harvemmin jaeltuna, jolloin käytettäisiin hyväksi myös tätä sähköistä palvelua, jota on kokeiltu Porvoon Anttilan kylässä. Ja olen toivonut, että Itella myös kartoittaisi mahdollisuutta osallistua tämän valokuidun, nopeiden yhteyksien, investointiin näille kotitalouksille, kuten täällä Porvoon Anttilan kylässä niitä on tarjottu. Sitä kautta tietyt kotitaloudet varmasti pääsisivät pälkähästä ja saisivat myös tuettua kuitua ihan kotiin saakka.

On erilaisia tapoja kannustaa kansalaisia innostumaan laajakaistoista. Siihen liittyvät erilaiset verovähennysmallit, joita varmasti pohditaan. Ja sitten on myös erilaisia tapoja, joilla myös teleoperaattorit saadaan kiinnostumaan näiden kuitujen tarjoamisesta. Volyymit on se kysymys, ja olemme havainneet ihan käytännössä, että nyt kun viimeisten vuosien aikana on paljon puhuttu laajakaistoista, uusista palveluista, niin kiinnostus on lisääntynyt. Niitä on hankittu enemmän ja enemmän, ja sitä myöten myös tarjonta on kasvanut.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin kysymys: kun on tämä välitarkastelu vuonna 2011, niin otetaanko siinä huomioon myös mahdolliset uudet teknologiat? Näyttää siltä, että esimerkiksi satelliittilaajakaistalla saattaisi olla kustannustehokkaampaa saada toimiva laajakaista haja-asutusalueelle. Tosin se ei ole aivan yhtä nopea kuin valokaapelilla toteutettu.

Sitten kommentti tähän ed. Pulliaisen puheenvuoroon: Meiltä vei 250 vuotta löytää kirjapainon keksimisen jälkeen toimiva tasapaino kuluttajan, julkaisijan ja tekijänoikeuksien välille. Nyt me olemme aivan vastaavassa tilanteessa, mutta meillä ei ole sitä 250:tä vuotta aikaa. Hyvän esimerkin siitä antaa komission vajaa kuukausi sitten ottama kanta, että EU:n tekijänoikeuslainsäädäntö pannaan uusiksi, ja siinä nimenomaan otetaan huomioon tekijöiden oikeuksien lisäksi myös kansalaisoikeudet ja kuluttajansuoja, koska ne ovat jääneet viime aikoina tässä kehityksessä jalkoihin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saattaisivatko ne tuottajat, jotka tekijänoikeuksien nojalla odottavat saavansa työstään korvauksen, käyttäytyä jotenkin sillä tavalla, viitteellisesti edes, kuin ed. Kasvi äsken juuri totesi?

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tiedoksi niille, jotka eivät ehkä tunne tätä asiaa, että nykyään jaetaan aamuisin, aivan kuten ed. Saarinen sanoi, ennen kello 7:ää varhaiskannossa olevat sanomalehdet ja sen jälkeen päivätyövuoro postissa lajittelee ja jakaa postit iltapäivän aikana. Tästä ensimmäisen luokan kirjeestä tällä hetkellä on kuitenkin siirtynyt 90 prosenttia, saattaa olla jo jopa enemmän, sähköisiin välineisiin. Eli tämä aikanaan keskeinen tuote, jonka mukaan lainsäädäntö ja toimintatavat ovat muokkautuneet, on pääosin historiaa. Hyvä niin, että tästä on päästy eroon. Se on ollut työllistävää.

En tiedä, voi olla, että öisin on joillekin postinkantajille sattunut joitain turvattomuustilanteita, mutta liikennettä on vähemmän, jakelu menee paljon vaivattomammin, pysäköintimahdollisuuksia harvaan asutulla alueella tai taajamissa on paremmin. Mielestäni kuitenkin ne edut, jotka olisivat olleet saavutettavissa, ovat niin merkittäviä, että se asia olisi kannattanut pohtia hyvin huolellisesti. Veikkaan kuitenkin, että se tullaan pohtimaan jonain päivänä. Kun kysymys on kuitenkin tuottavuudesta ja uudistavuudesta, niin pidän järkevänä sitä, että asia nopeasti tulee — varmaankin aikanaan tulee — moneltakin taholta tutkituksi. Andersbölessä — tai Anttilassa, niin kuin suomeksi Sipoon pientä kylää sanotaan — on jo digitalisoitumisen ja skannauksen avulla osa niistä postitoiminnoista siirretty verkkoon, jotka perinteisesti ovat olleet jakelua.

Joka tapauksessa näiden uusien innovatiivisten ratkaisujen merkitys haja-asutusalueella tulee olemaan varmaan vielä suurempi, koska veikkaan, että perinteinen postinjakaja alkaa hoitaa myös monia muita tehtäviä saman käynnin yh- teydessä, jolloin saadaan sitä kautta myös tuottavuutta ja palvelutasoa maaseudulle.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jokaisen mielipide on varmaan yhtä arvokas. Mutta mittarina tässä minun mielestäni toimivat kaikkein parhaiten ne ihmiset, jotka yksin sinne yön selkään joutuisivat sitä postia jakamaan, hehän tuntevat tämän asian. Kun he ovat joukkovoimalla tämmöistä liikahdusta, tämmöistä siirtymää, vastaan, niin heidän tunteitaan, heidän kokemuksiaan meidän pitää kunnioittaa. Me olemme, sekä ed. Lehti että minä, useimmiten varmaan unten mailla silloin, kun posti kulkee ja kusti polkee. Ainakin sosialidemokraatit ovat olleet tässä Itellan työntekijöitten tukena ja takana. Ja uskomme siihen asiantuntemukseen, mikä heillä on siitä, kuinka turvallista esimerkiksi on liikkua öisillä kaduilla. Siellä on muuten maksimaalisesti silloin myöskin rikollisia liikkeellä, niin että se on monessa mielessä turvatonta. Mutta siitä meidän ei kannata varmaankaan täällä kiistellä, koska suuret työntekijäjoukot ovat sellaista siirtymää vastaan ja he tietävät tilanteen ihan tarkkaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sähköinen asiointi ja digitalisointi ovat merkinneet yhteiskunnassa todella suuria muutoksia, ja voi olla, että me olemme vasta niiden suurten muutosten alussa. Varmasti monia työtehtäviä vaihtuu, muuttuu aivan kokonaan, joudutaan opiskelemaan uusia aloja, uusia tehtäviä. Tässä suhteessa kyllä hallituksen linjaus myös tästä Laajakaista kaikille -hankkeesta on erinomaisen hyvä. Se on tasa-arvoinen kansalaisten kannalta ja vie yhteiskuntaa eteenpäin.

Ministeri Lindén viittasi tuossa muun muassa Pohjois-Savoon, jossa Savon Kuitu Oy on kuntien perustama yhtiö, jolla verkkoyhtiönä on nyt tehtävänä hoitaa tätä laajakaistahanketta eteenpäin. Tällä saavutetaan juuri niitä päämääriä, mitä hallitus on asettanut, eli myös niitä viimeisiä talouksia, jotka eivät muutoin olisi näiden kaupallisten palvelujen piirissä. Tässä mielessä kyllä hallitus on myös tasa-arvoisesti pystynyt toimimaan ja edistää kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta.

Kun on tällainen tuottava ja uudistuva Suomi -ajatus, niin tämä on enemmältikin meidän korviemme välissä. Tekniikkahan kulkee omaa tahtiaan, ja tämä talo ei onneksi säätele ihan sitä, miten se tekniikka kulkee, mutta luommeko me sille edellytyksiä? Sähköinen allekirjoitus esimerkiksi on sellainen, jonka olisi suonut olevan meillä arkipäivää jo paljon, paljon aiemmin. Samalla lailla kun puhumme näistä käytännön asioista, sähköisestä reseptistä, asioinnista lääkärin, viranomaisten ja muiden luona, me edelleenkin pidämme vähän ikään kuin kahdenkertaista kirjanpitoa, että osa kulkee tuolla sähköisesti ja osa kulkee sitten paperin kautta.

Tässä on murrosvaihe meneillään, ja tämä muuttaa meidän yhteiskunnassamme paljon. Jos tarkastelemme, herra puhemies, vaikka meidän omaa postiliikennettämme, niin valtaosahan meille tulee tänä päivänä sähköisessä muodossa. Tämä on varmasti yhteiskunnassa yleinen ilmiö ja tulee näkymään jatkossa. Tässä mielessä eduskunnan ja hallituksen tulee määrätietoisesti jatkaa tällä linjalla ja myös antaa panoksia siihen, että tuo tuottava ja uudistuva Suomi on arkipäivää jo tänään.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Haluan ihan kiittää edustajia mielenkiintoisesta keskustelusta ja vielä ed. Hoskoselle todeta näistä EU-rakennekehittämisresursseista, jotka aluekehitykseen suunnataan.

Tälläkin hetkellä aluekehittämislakia muutettiin siltä osin, että näitä resursseja on mahdollisuus käyttää myös laajakaistahankkeisiin, mutta tämä de minimis -periaate tekee niiden tason niin alhaiseksi, että ne ovat lähinnä enemmänkin sähköisten palvelujen kehittämiseen kuin itse fyysisen verkon. Olen aivan varma, että kun EU:n digitaalisessa agendassakin tavoitteena on kuiduttaa Eurooppaa, väistämättä seuraavalla rakennerahastokaudella entistä vahvemmin tullaan kirjaamaan mahdollisuus käyttää rakennerahastoresursseja myös sitten ihan fyysisen infrastruk-tuurin rakentamiseen, koska se on koko Euroopan etu, kun haetaan tätä tuottavuutta digitaalisuuden kautta.

Ed. Kasville vielä tästä valtiontukilain sisällöstä siltä osin, että se on teknologianeutraali periaatteeltaan, lähtee kuitenkin tietysti siitä, että puhutaan hyvin nopeista yhteyksistä. "Sata megaa" on se työnimi, mutta aivan varmasti teknologia kehittyy valtavaa vauhtia, ja myös 4g-satelliittiteknologia voi tuoda tähän rinnalle mahdollisuuksia. Tavoite kuitenkin on, että vuoteen 2015 mennessä meillä olisi perusrunkoverkko kuidusta. Sen jälkeen sitten voidaan ratkaista teknologianeutraalisti, millä tavoin se nopea yhteys sitten kuluttajille kotiin tai yrityksille tuodaan. Satelliittiteknologia varmasti tuo joissakin tapauksissa myös sitten mahdollisuuksia haja-asutusalueille.