Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Täällä on ministerikollegoita useampi odottamassa omien lakiesityksiensä esittelyä. Muutama sana tästä on ihan pakko sanoa.

Tässä kysymys on siitä, että hallitus esittää nyt, että Suomesta tehtävien yritysostojen osalta seurantaa ulkomailta tapahtuvista ostoista tiukennettaisiin, tiukennettaisiin siitä syystä, että myös muualla Euroopan unionin alueella on entistä tarkemmassa syynissä se, minkälaisia ostoja meiltä tehdään. Lähtökohtaisesti se on erinomaisen hyvä asia, että ollaan avoimessa markkinataloudessa ja täältä voi ostaa ja me voimme ostaa muualta. Kuitenkin idea ja ajatus tässä on se, että tässä edelleenkin, niin kuin tällä hetkelläkin, puolustusteollisuussektorin osalta nykyinen menettely siis jatkuisi elikkä että siinä ulkomailta tapahtuvat hankinnat ovat erityisen tarkan syynin kohteena noin lyhyesti ja pelkistetysti sanottuna.

Muiden hankintojen osalta tällä hetkellä tilanne on se, että silloin, kun ulkomailta meille tapahtuva hankinta koskee yritystä, jonka liikevaihto on enemmän kuin 167 miljoonaa euroa ja jossa on enemmän kuin 1 000 työntekijää, vain tällaisia yrityksiä, ja jos ostetaan Oecd-maiden ulkopuolelta meiltä enemmän kuin yksi kolmasosa tällaisesta yrityksestä, niin silloin tämä osto pitää arvioida: onko, jos se yritys on puolustusvälineteollisuuden alalla, jos se on tärkeä Suomen huoltovarmuuden, sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden tai muun erityisen suuren yhteiskunnallisen intressin kannalta, se osto hyväksyttävää vai ei?

No, nyt tätä rajaa muutetaan sillä tavalla, että ei tule mitään kokorajoja. Mikä tahansa yritys, jos se on Suomen huoltovarmuuden kannalta äärimmäisen tärkeä tai jos on kysymys sellaisen toimialan yrityksestä, joka toimiala on muutoin joko kansallisen turvallisuuden ja järjestyksen tai muutoin erityisen suuren tällaisen kansallisen intressin kohteena, jos kysymys on tämmöiseltä toimialalta tapahtuvasta yritysostosta, tulisi silloin tämmöisen luvanvaraisuuden piiriin. Tätä luvanvaraisuutta kontrolloidaan niin, että työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä on seurata näitä yrityskauppoja, ja silloin, jos se havaitsee, että äsken sanotut kriteerit täyttävää yritysostoa ollaan tekemässä, se on vietävä tähän lupaprosessiin, ja tällainen osto voidaan evätä valtioneuvoston päätöksellä, mikäli katsotaan, että tällainen hankinta on toimialalla, mitä äsken kuvasin, huoltovarmuuden, kansallisen, muun tärkeän intressin kannalta toimialalla, jolla ei ole syytä antaa omistusta enempää kuin 10:tä prosenttia Suomen rajojen ulkopuolelle.

Mitä nämä toimialat sitten oikein ovat, joita tässä tarkoitetaan? Lakiesitys ei ihan tarkkaan määrittele sitä, miltä toimialalta nämä yritykset ovat. Itse asiassa ne voivat ajan mukaan jonkun verran muuttua. Yhdessä ajassa joku toimiala, sillä oleva yritys, sen toimialan luonne ei välttämättä ole kansallisesti elintärkeä, mutta jossakin toisessa ajassa se saattaa olla. Hyvä esimerkki tästä on tämä telesektori. Ei siellä ollut parikymmentä vuotta sitten niin suurta merkitystä sillä, omistaako sen yrityksen myöskin joku Suomen rajojen ulkopuolelta, mutta tänään tiedetään, että sillä olisi ollut merkitystä. Nyt on vaan käynyt niin kuin on käynyt esimerkiksi meidän tapauksessamme, miten on tunnetulla tavalla käynyt.

Nyt vielä tässä esityksessä — lopetan esittelyn siihen — me tavallaan sillä tavalla vielä tiukennamme olemassa olevaa lainsäädäntöä, että kun nyt vielä voimassa olevassa säädöksessä vain Oecd-maiden ulkopuolelta tapahtuvat ostot ovat seurannassa ja sitten tämän lupamenettelyn piirissä, niin nyt tämä kavennetaan EU- ja Efta-alueeseen. Siis eräät nyt ikään kuin vapaan oston piirissä olevat maat tulevat jatkossa tämän seurannan ja lupamenettelyn piiriin, Oecd-rajaus muutetaan Efta-rajaukseksi.

Oikeastaan tässä ne vähän monimutkaisen lainsäädännön ja vähän vaikeankin lainsäädännön keskeiset muutokset. Tämä seuraa aika paljon niitä linjamuutoksia, mitä monissa muissa, lähinnä EU-maissa on viimeisten vuosien aikaan tehty.