Sosiaali- ja terveysministeri  Juha  Rehula

Arvoisa herra puhemies! Yksityisten alojen työeläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskentaa ja vastuuvelan kattamista koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi. Kyse on muutoksista, joilla lisätään sijoitusriskien arvioimisen tarkkuutta määriteltäessä työeläkelaitoksen vakavaraisuutta. Hallituksen esityksen tavoitteena on tarkentaa sijoitustoiminnan riskien huomioon ottamista sijoitusten luokittelussa ja vakavaraisuusrajan laskemisessa.

Yksityisten alojen työeläkejärjestelmän voimassa oleva vakavaraisuussääntely perustuu vuonna 1997 voimaan tulleeseen kokonaisuudistukseen, jota vuonna 2007 edelleen kehitettiin niin sanotun sijoitusuudistuksen yhteydessä. Tuolloin saatettiin työeläkelaitosten vakavaraisuusvaatimukset riippumaan sijoitusten riskillisyydestä ja parannettiin työeläkelaitosten riskinkantokykyä.

Nyt käsiteltävän hallituksen esityksen taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön asettaman laajan asiantuntijaryhmän työ. Tässä vaiheessa tehtäisiin täydennyksiä nykyiseen vakavaraisuussääntelyyn, jotta se ottaisi mahdollisimman tarkasti huomioon sijoitustoiminnan riskit. Vakavaraisuussääntelyn uudistamista on tarkoitus myöhemmin viedä työryhmän linjausten mukaisesti eteenpäin. Tarkoituksena on muun muassa etsiä keinoja lisätä työeläkelaitosten riskinkantokykyä ja pitkällä tähtäimellä uudistaa vakavaraisuusmekanismi ja katesääntely työeläkejärjestelmän ominaispiirteet huomioiden. Työeläkelaitosten sijoittamista koskevien säännösten tulee tukea työeläkemaksun pitkän aikavälin korotuspaineen pitämistä mahdollisimman alhaisena. Toisaalta säännösten tulee estää liiallinen riskinotto.

Työeläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskennassa käytettävää sijoitusten luokittelua muutetaan nyt tehdyllä esityksellä siten, että se heijastaa nykyistä paremmin esimerkiksi luottoriskiä. Euromääräisten joukkovelkakirjojen luokittelemista muutettaisiin niin, että luokittelu perustuisi velkakirjan tai sen liikkeellelaskijan luottoriskiin. Mitä matalampi olisi velkakirjan tai sen liikkeellelaskijan luottoluokitus, sitä riskillisemmäksi velka luokiteltaisiin.

Finanssimarkkinakriisin aikana sijoitusryhmien keskinäisistä korrelaatioista on saatu uutta havaintoaineistoa. Tämäkin aineisto on ollut käytettävissä, kun hallituksen esitystä valmisteltaessa on päivitetty vakavaraisuuslaskennassa käytettävät vakavaraisuusluokkien tuotto, volatiliteetti ja korrelaatiomuuttujien arvot. Valmistelutyötä on tehty yhteistyössä Finanssivalvonnan kanssa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisäksi, että työeläkelaitosten eläkevastuun täydentämisen määräämisessä käytettävä täydennyskertoimen arvo vahvistettaisiin neljä kertaa vuodessa nykyisen kahden kerran sijaan. Samoin neljä kertaa vuodessa määriteltäisiin eläkelaitosten välisissä työnantajakohtaisissa vakuutuskannan, vakuutustoiminnan tai vastuun siirroissa käytettävä siirtyvän toimintapääoman määrä. Tällöin täydennyskertoimen arvo ja siirtyvän toimintapääoman määrä reagoisivat nykyistä nopeammin sijoitusmarkkinoiden syklivaihteluihin. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös täsmennyksiä eläkesäätiöitä ja -kassoja koskeviin säännöksiin niin sanotun ylikatteen osalta.

Arvoisa puhemies! Tässä on tavoitteena aikaansaada lisää luottamusta, lisää uskottavuutta siihen, että meillä tällä hetkellä noin 130 miljardin suuruiset eläkevarat olisivat mahdollisimman turvatusti ja mahdollisimman luotettavalla tavalla sijoitettuina. Eduskuntahan teki vuoden 2008 joulun alla päätöksiä siitä, miten työeläkeyhtiöiden vakavaraisuussäännöksiä tilapäisellä lainsäädännöllä muutettiin. Tuota tilapäistä lakia jatkettiin viime vuoden aikana niin, että nämä tilapäiset lait ovat nyt voimassa vielä ensi vuoden loppuun asti. Nyt tässä on kyse vakavaraisuussäännösten uudistamisesta mahdollisesti kahdessa, mahdollisesti kolmessa aallossa tavoitteena tilanne, että tällaisesta tilapäisestä lainsäädännöstä päästäisiin eroon.

Arvoisa puhemies! Vakavaraisuuteen ja luotettavuuteen liittyen muutama kommentti ja kannanotto hyvin ajankohtaiseen asiaan, jolla silläkin on vaikutuksensa siihen, miten työeläkeyhtiöiden toimintaan luotetaan. Hyvinkin paljon julkista keskustelua on aikaansaanut julkisuuteen tullut keskustelu siitä, millaisia palkkioita, millaisia bonuksia maksetaan. Niillä on merkitys sille ja vaikutus siihen, millaisen kuvan, millaisen luotettavuuden ja uskottavuuden työeläkeyhtiöt saavat osakseen. Haluan muistuttaa tässäkin yhteydessä ja liittyen näihin vakavaraisuussäännöksiinkin, että työeläkevakuutusyhtiöt ovat yksityisoikeudellisia yhtiöitä. Lähtökohtaisesti yhtiöillä on oikeus itsenäisesti päättää toimitusjohtajan palkasta, mahdollisista lisäeläkejärjestelyistä ja mahdollisista muista eduista. Työeläkevakuutusyhtiön hallitus nimittää toimitusjohta-jan ja valvoo tämän toimintaa sekä päättää johdon palkitsemisjärjestelmistä. Kannustinjärjestelmät ja eläkejärjestelyt ovat keskeinen osa yksityisoikeudellisen yrityksen toiminnanohjausta. Kannustinjärjestelmien tulee olla rakennettu yrityksen johtoa motivoiviksi siten, että sitouttamistavoite yrityksen kehittämiseksi toteutuu, mutta kuitenkin siten, ettei palkitsemisjärjestelmä houkuttele johtoa ottamaan yrityksen kannalta liian suuria riskejä.

Eläketurvan toimeenpano on yhdistelmä yksityisoikeudellista vakuutustoimintaa ja julkisoikeudellista sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan näkökulmasta palkkiojärjestelmien kehittämisessä on syytä korostaa kaikissa tilanteissa malttia.

Finanssivalvonta, joka valvoo työeläkeyhtiöitten, työeläkesäätiöitten vakavaraisuutta, on antanut tämän vuoden helmikuussa palkitsemiseen liittyvän kannanoton. Finanssivalvonta on suosittanut pitkäjänteisten palkitsemisjärjestelmien rakentamista. Kannanotossaan Finanssivalvonta korostaa, että valvottavalla on suositeltavaa olla sellainen palkka- ja palkkiopolitiikka, joka on sopusoinnussa hyvän ja tehokkaan riskinhallinnan kanssa ja joka ei houkuttele liialliseen riskinottoon ja on kokonaisuudessaan kohtuullista.

Työeläkevakuutusyhtiöiden kannustinjärjestelmien sitomisperiaatteet ovat, kuten todettua, lähtökohtaisesti yhteisön hallintoelinten päätösvallassa. Kannustimia ei ole määrätty sidottavaksi eläkerahastojen tuottoon, joka on sidoksissa yleiseen sijoitusmarkkinoiden kehitykseen. Kannustinjärjestelmien sitominen eläkerahastojen tuottoihin olisi ongelmallinen ratkaisu, koska tällöin työeläkejohtajat palkittaisiin osaltaan pelkästä suhdannekehityksestä ja vaara liian suuriin riskinottoihin on olemassa ja ilmeinen. Toisaalta ehdotettu sitomisperuste saattaisi antaa työeläkevakuutuksen sijoitustoiminnalle väärän insentiivin, koska peruste sellaisenaan kannustaisi jatkuvien lyhytaikaisten voittojen kotiuttamiseen, mikä jo itsessään saattaisi olla työeläkevakuutustoiminnan pitkän aikavälin kestävyyttä tavoittelevan luonteen vastaista.

Työeläkejärjestelmällä on suuri merkitys sosiaaliturvan toteuttamisessa. Kaikkien työeläkejärjestelmän piirissä toimivien tulee huolehtia siitä, että kaikissa tilanteissa järjestelmän uskottavuus ja luotettavuus voi säilyä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt kohtuullisen merkittävää asiaa. Merkittävä se on erityisesti siksi, että kyse on niin suuresta omaisuuserästä, että kun ensi viikolla tai seuraavalla viikolla, miten nyt mahtaa mennäkään, alamme käsitellä ensi vuoden budjettia, niin sekin on kevyttä kamaa tähän verrattuna. Kuten ministeri Rehula tuossa edellä totesi, niin eläkerahastojen arvo on tällä hetkellä 130 miljoonaa, ja mitäs se budjetin loppusumma olikaan? (Ed. Piiraisen välihuuto) — Enintään 40 prosenttia tästä kyseisestä summasta. Siinä on vertailukelpoisuutta. — Todettakoon, että eläkerahastojen arvo on siis Suomen suurin yksittäinen arvokertymä. Esimerkiksi Suomen kaikkien asuntojen arvo ei yllä läheskään samalle tasolle. Siksi, kuten tästäkin voimme päätellä ja kuten salin miehityksestä voi päätellä, kyse on todellakin merkittävästä asiasta.

Nyt sitten tämä keskeisin ongelma, joka eläkerahastointiin liittyy, on se rahaston arvo ja sen arvon säilyminen ja arvon ja rahaston tuotto. Tuotto on välttämätöntä siksi, että olemme päättäneet noin viidenneksen näistä eläkevaroista rahastoida tulevien sukupolvien hyödyksi. Mutta kaikkia eläkemaksuja ei siis makseta pois, itse asiassa vielä ei tähän mennessä rahastoitua osuutta ole tarvinnut maksaa ollenkaan, mutta alamme tulla siihen hetkeen. Tämä tuotteen arvo tulee merkittäväksi sitä kautta, että jos se jää pienemmäksi kuin reaalipalkkatason nousu, niin silloin käytännössä niiden rahastojen arvo pienenee, reaaliarvo pienenee, ja silloin myöskään rahastoissa ei ole järkeä. Siksi joudutaan koko ajan pitämään huolta siitä, kun sitten toisaalta on kysymys riskistä eli siitä, että ei menetetä rahaston arvoa, että tuoton ja riskin on oltava järkevässä suhteessa.

Siitä tässä viimeisen 2,5 tai 2 vuoden aikana ministeri Rehulan kuvaamalla tavalla olemme erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa keskustelua käyneet, ja sen lähtökohtana oli tietenkin tämä meille kaikille, erityisesti valtiovarainministerille, suurena yllätyksenä tullut, Amerikasta lähtenyt finanssikriisi, joka nyt näyttää vain jatkuvan. Ja siksi todellakin jo 2008, kun ensin 2007 oli näitä säännöksiä muutettu siten, että riskipainotteisuutta ja tuotto-odotuksia oli ikään kuin sallittu lisättävän, jouduttiinkin muuttamaan lainsäädäntöä niin, että liiallisen, ehkä tässä tapauksessa vielä voi sanoa teoreettisesti liiallisen, riskinoton seurauksena jouduttiin säädöksiä muuttamaan, jotta vakuutusyhtiöt eivät olisi joutuneet realisoimaan sijoituksiaan, erityisesti osakesijoituksiaan, tilanteessa, jossa se ei olisi ollut kenenkään kannalta järkevää, ja tämä päätös täällä tehtiin.

Tosiaan viime vuonna tätä kyseistä säädöstöä vielä jatkettiin. Siinä yhteydessä minä kyselin, kun nyt käsittelyssä oleva laki tai sen työryhmän työ, jonka perusteella tämä laki on nyt säädetty, oli valmistumassa, oliko se jatko tarpeellista vai ei. Nyt voi sanoa, että ei siinä mitään suurta vaaraa olisi tapahtunut, vaikka se ei olisi jatkunutkaan. Mutta ei siitä tietenkään myöskään mitään haittaakaan ollut.

Eli nyt meillä sitten on käsittelyssä tämä laki, ja sen vähäisen ymmärryksen perusteella, jonka omaan, kun tässä olen harrastanut sisälukua näistä sijoitusryhmien määrittelystä, jälleen kerran pitää sanoa, että kun tätä edustajantointa voi pitää myös jonkinlaisena luottamustoimena, niin jälleen on pakko luottaa siihen, että olemme oikeasti tekemässä oikeaa ratkaisua, koska en voi väittää, että pystyisin tällä perusteella sanomaan, onko tämä ryhmittely oikein, puhumattakaan siitä, että pystyisin sanomaan, onko tämän ryhmittelyn perusteella annettava valtioneuvoston asetus, koska nyt siis siirretään nämä kertoimet pois laista sinne asetukseen, oikein vai ei. Tuskin ministeri Rehulakaan sitä pystyy varmuudella sanomaan eikä erityisen viisas ministeri Tölli, joka ei välttämättä edes sano tästä mitään. Mutta kyllä se niin on, että kun kyse on kuitenkin markkinasijoituksista, niin silloin olemme kuitenkin tietynlaisen peliteoriankin armoilla, suhdanteitten kehityksen armoilla. Mutta minä nyt uskon, että tämä nyt hyväksyttävä lainsäädäntö parantaa riskinhallintaa, kuten hallitus esityksen perusteluissa sanoo.

Se kysymys, mikä minusta syntyy, on se, kun tämä luokitus merkittävältä osalta perustuu näiden sijoitusten euromääräisyyteen tai ei-euromääräisyyteen, mitähän tämä nyt parhaillaan vellova euron kriisi, niin kai voidaan nyt sanoa, mahtaakaan vaikuttaa tämän luokituksen kautta suomalaisten tulevien eläkeläisten eläkkeiden maksun turvallisuuteen. Pitää toivoa, että se merkitsee vain hyvää, muuten pitää olla vahvasti huolissaan.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin näistä ed. Erkki Virtasen kuin myös ministeri Rehulan puheenvuoroista kuulimme, niin tämä on tervetullut lainsäädäntö. Ja ymmärsin, että ne, mitkä tilapäiset lakiesitykset tai lait siellä ovat, kumoutuvat sitten tällä. Onko tällä tavalla tämä asia? Elikkä tämä on sitten se suurempi, laajempi, kattavampi lakiesitys.

Mutta kyllähän tässä tällä hetkellä on erittäin suuria riskejä olemassa. Muistelen, että — nyt mainitsi ed. Virtanenkin tämän 130 — se oli miljardia muistaakseni, tämä summa suurin piirtein. Se oli vuoden 2007 tai 2008 alussa 122 miljardia ja hetkessä humahti 16:een. Ja tästä voi päätellä, että kyllä ne olivat tietyllä riskillä sijoitettuja, tai osa varoista, tietysti hajautetusti, mutta kumminkin.

Sitten nyt, mitä on tullut julkisuuteen näistä palkkioista ja lisäeläkkeistä ja kaikista, tällä on niin kuin hyvin vahva... En tiedä tarkkaan niitä kriteereitä, mitkä siellä ovat, mitkä siihen vaikuttavat, mutta ainahan se tuloksesta on kiinni. Mitä parempi tulos tehdään, niin sitä suuremmat ovat palkkiot. Ja tässä on suuri vaara nyt sitten se, että niitä lähdetään todella riskillä sijoittamaan, ja muistaakseni 4 prosenttia täytyy olla keskiarvoinen tuotto sille pääomalle, että se takaa eläkkeitten maksun tällä hetkellä. Tässä on todella olemassa suuri vaara.

Minä nyt kysyn ministeriltä, pitäisikö lainsäädännöllä puuttua nyt sitten näihin palkkioihin ja lisäeläkkeisiin vai pystytäänkö ne hoitamaan näissä työeläkeyhtiöissä.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa herra puhemies! Ensin ed. Erkki Virtaselle. Hänen logiikkaansa siitä, että näitten eläkerahastojen tuoton pitää olla vähintään yli ansiotason nousun, jotta rahastointi on järkevää, on varmaan totta, mutta kyllähän ensisijainen perusta sille, miksi 1997 ja miksi 2007 lähdettiin ottamaan enemmän riskiä kuin ennen vuotta 1997 työeläkevarojen sijoittamisessa, keskeisin syy, oli se — ainakin, mikäli yhtään oikein muistan — että paine eläkevakuutusmaksujen nostoon oli niin kova, että sitä korotuspainetta lähdettiin helpottamaan mahdollisen sijoitustoiminnan tuottojen kautta.

Muistinvaraisesti tämä 4 prosentin sijoitusten tuotto on se raja, jonka yli pitäisi päästä pysyvällä tavalla, jotta saavutetaan ne vaikutukset, joita haetaan. Siis korotuspaine on 5—7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja kun tällä aikajanalla mietitään, mikäli päästään pitkäkestoiseen 4 prosentin kasvuun, siitä työeläkevakuutusmaksujen korotuspaineesta saadaan 2 prosenttiyksikköä pois.

Tämä on nyt muistinvaraista, mutta lähtökohdan sille, että rahastoidaan, kyseenalaistaminen on minusta aavistuksen arveluttavaa lähtien jo siitä, että meillä on aikanaan, pian 50 vuotta sitten, luotu työeläkejärjestelmä, jossa on tämmöinen malli, mikä meillä on. Tämä on hyvin poikkeuksellinen eurooppalaisessakin mittakaavassa. Meillä on sekä rahastoiva että jakojärjestelmä. Meillä on monta Euroopan maata, missä ei ole mitään muuta kuin jakojärjestelmä, jotka maat tulevat kohtamaan nämä samat paineet eläkevakuutusmaksujen noston osalta kuin meillä tällä hetkellä on.

Sitten tähän luokitukseen. Minä ymmärrän luokituksen jäsentämisen ja tarkentamisen niin, että vakavaraisuutta päästään arvioimaan nykyistä tarkemmalla tavalla juuri siksi, että mitä heikompi luottoluokitus on niillä yrityksillä, joihin sijoitetaan, sitä suuremman riskin ne sisältävät näissä laskelmissa, kun ne työeläkeyhtiöitten vakavaraisuuteen lasketaan. Eli mitä heikommassa asemassa oleva, sitä isompana riskinä ne otetaan niihin laskelmiin, missä vakavaraisuutta arvioidaan. Osutaanko sitten täsmälleen oikeaan? Ministerin ja kansanedustajan tehtävä tässäkin kohtaa on luottaa vakuutusmatemaatikkoihin, niihin ihmisiin, jotka aivan oikeasti ovat perillä näistä. Näissä päälinjoissa, esimerkiksi minulla itselläni ei ole mitään syytä olla muuta kuin sillä kannalla, että tässä mennään selkeästi eteenpäin, tähän suuntaan pitää toimia.

Sitten, ed. Piirainen, korvaako tämä laki sen tilapäisen lain? Aikanaan eduskunta valiokunnan mietinnöstä päättäessään toivoi, että tilapäisestä lainsäädännöstä päästään eroon. Tässä vaiheessa ei vielä päästä. Eli tämä vakavaraisuuslainsäädännön muuttaminen tulee vaiheittain eduskuntaan. Seuraava eduskunta saa niin sanotun kakkosvaiheen käsiteltäväkseen. Meillä ei akuuttia hätää onneksi juuri tällä hetkellä ole. Tänä päivänä on tullut Finanssivalvonnan raportti kolmannelta vuosineljännekseltä, ja se kertoo, että meillä on niin pankkisektori kuin tässä tapauksessa vakuutussektori työeläkevakuutusyhtiöittenkin osalta, voisi sanoa, olosuhteisiin nähden ei nyt erinomaisessa kunnossa mutta vähintäänkin hyvällä mallilla. Se, mitä tapahtui 2008 syksyn ja nyt marraskuun, huomenna joulukuun 2010 välillä (Ed. Piiraisen välihuuto) — aivan oikein, ed. Piirainen, minulla on sama muisti siitä, että lähdimme tuohon talouden taantumaan työeläkeyhtiöitten rahastojen osalta noin 124 miljardin tasosta ja sukelsimme ihan kunnolla.

Mutta se, mikä minusta antaa uskoa ja luottamusta siihen, että tämä meidän hyväksymämme lainsäädäntö ja sitä kautta lainsäädännön toteuttaminen käytännössä on onnistunutta — koska nyt talous on kääntynyt ja on saatu taas pyörät pyörimään ja asioita pitää katsoa ei suinkaan yhden vuosineljänneksen tai yhden vuodenkaan mittakaavassa vaan pitkällä aikajänteellä — on se, että olemme tällä hetkellä yli 130 miljardin rahastojen määrän kanssa, mikä on siis useita miljardeja enemmän kuin tilanteessa, missä syöksyyn lähdettiin.

Sitten, mitä tulee tähän kysymykseen — ed. Piirainen, kysyitte, pitäisikö lainsäädännöllä puuttua palkkioihin ja bonuksiin — eduskunta on hyväksynyt 2003 helmikuussa työeläkelainsäädännön uudistuksen ja muutoksen. Siellä on 8 §, jonka otsikko on "Luottamustehtävää hoitava henkilö". Minulla nyt sattuneesta syystä oli jo viime viikon kyselytunnilla tämä pykälä mukana. Se on tänäänkin, luen sen. Työntekijän eläkelain 8 §:n mukaan työntekijän eläkelaki "- - koskee luottamustehtävää hoitavaa henkilöä, jos hänelle palkkion maksava yksityisoikeudellinen yritys tai yhteisö vakuuttaa hänet - - tämän lain mukaisesti." Tämä työeläkelain 8 § koskee siis muitakin yrityksiä ja yhteisöjä kuin työeläkeyhtiöitä.

Se, mitä ministerinä tähän liittyen totean: Toivoin jo esittelypuheenvuoroissanikin työeläkeyhtiöiltä malttia. Toivon harkintaa. Se, miksi toivon, on, että kaikkien työeläkejärjestelmässä mukana olevien toimijoiden tehtävänä on rakentaa uskottavuutta ja luotettavuutta. Se päätöksenteko, jota siellä tehdään, on vastuullista. Minä ymmärrän sen sitä taustaa vasten, että palkkioitakin maksetaan, mutta ministeriltäkin on julkisuudessa vaadittu sitä, että yhden pykälän muuttamisellahan asiat korjaantuvat. Kun tämä lainsäädäntö koskee muitakin yrityksiä, muitakin yhteisöjä, niin yritys voi itse päättää ensinnäkin sen, vakuuttaako se luottamustehtävää hoitavat henkilöt vai ei, ja kun tämä mahdollisuus siis koskee kaikkia yrityksiä, ei pelkästään työeläkeyhtiöitä, niin tämä on arvioitava osana laajempaa kokonaisuutta.

Ministerin viesti on työeläkeyhtiöille, työeläkeyhtiöiden hallinnolle, ensinnäkin maltti. Toisekseen kannattaa katsoa, miltä nämä päätökset ovat ulospäin näyttäneet ja miltä mahdolliset uudet päätökset ulospäin näyttäisivät, olisiko niillä vakauttava, luottamusta herättävä ja lisäävä merkitys.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Rehulan poistuminen ministeriksi on ehkä vähän heikentänyt hänen jo hyväksi kehittynyttä kykyään kuunnella välillä käsittämättömiä omia puheitani. En tarkoittanut sanoa sitä, että ikään kuin tämä suhde rahastojen tuoton ja palkkojen nousun välillä olisi ensisijainen syy, miksi vuoden 1997 lainsäädännön muutos tarvittiin. Olen aivan samaa mieltä siitä, että se tarvittiin juuri siksi, että rahastojen tuotot nousisivat, jotta vakuutusmaksuja ei tarvitsisi nostaa. Siitähän on kysymys koko ajan tässä keskustelussa, myöskin sitten, kun mennään taitettuihin indekseihin ja elinaikakertoimiin, jotka rajoittavat maksettujen eläkkeitten nousua. Mitä parempi tuotto näillä rahastoilla on, sitä vähemmän tarvitaan muita rajoittavia toimenpiteitä ja myöskin sitten lopulta vakuutusmaksujen nousua. Se on se lähtökohta.

Kun tämä tiputus 124 miljoonasta alle 80 miljoonaan tuli, sehän oli tietenkin teoreettinen sillä tavalla, että kun eläkevakuutusyhtiöitten ei tarvinnut osakkeistaan luopua eli myydä niitä alihintaan, juuri se turvattiin tällä tilapäisellä lainsäädännöllä. Se oli se ydin, ja nyt tällä lainsäädännöllä sitten yritetään turvata sitä, että ei jouduttaisikaan siihen tilanteeseen, että tällaista tilapäistä lainsäädäntöä enää tarvittaisiin. Siinä mielessä tämä on hyvä laki.

Sitten keskusteluun palkkioista. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenellekään ei yli 200 000:aa euroa tarvitsisi vuodessa palkkiota maksaa. Toivoisin aivan ministerin tapaan myöskin malttia vakuutusyhtiöiltä, koska kyllä tässä kuitenkin pohjimmiltaan on kysymys myöskin ihmisten luottamuksesta julkiseen järjestelmään, jonka osa nämä eläkevakuutusyhtiöt yksityisestä perusluonteestaan huolimatta ovat.