Hallinto- ja kuntaministeri  Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke eli Paras-hanke on ollut käynnissä reilut viisi vuotta. Hanketta määrittävä puitelaki astui voimaan helmikuussa 2007. Sen yksiselitteinen tavoite on turvata jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta toimivat ja kohtuuhintaiset peruspalvelut.

Hallitus antoi noin vuosi sitten eduskunnalle selonteon Paras-hankkeen etenemisestä. Selonteon keskeinen lähtökohta on, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta tulee jatkaa määrätietoisesti puitelain ja uudistuksille asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Eduskunta antoi selonteosta vastauksen viime kesäkuussa. Vastauksessaan eduskunta edellytti uutta lainsäädäntöä seuraavissa asioissa: niin sanotun kriisikuntamenettelyn vakinaistaminen ja tietohallintolaki koko julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteensovittamiseksi, laki selvitysmenettelystä puitelaissa määritellyillä kaupunkiseuduilla sekä puitelakiin tehtävät muutokset koskien yhteistoiminta-alueita ja sosiaalipalveluja.

Eduskunnan edellyttämästä lakipaketista on nyt esittelyssä viimeinen eli puitelain muutosesitys. Haluan todeta, että mitkään kohdat eivät muuta puitelaissa jo olemassa olevia velvoitteita. Kiteytettynä puitelakiin jo kirjattujen, lähtökohtaisesti vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimukset täyttävien yhteistoiminta-alueiden tulee olla toiminnassa seuraavan valtuustokauden alussa eli vuodesta 2013 lukien. Niin ikään puitelaissa kirjattuja, perusterveydenhuoltoon kiinteästi liittyviä sosiaalihuollon tehtäviä täsmennetään niin, että ne koskevat kaikkea muuta paitsi päivähoitoa.

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan valtioneuvosto voisi velvoittaa kunnat liittymään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen vuoden 2013 alusta lähtien, jollei kunta täytä puitelain asettamaa noin 20 000 asukkaan vähimmäisvaatimusta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä. Valtioneuvosto voisi jatkossakin myöntää poikkeuksen asukaspohjavelvoitteesta, jos alueelliset olosuhteet huomioon ottaen kunnan toimenpiteiden voitaisiin katsoa olevan riittäviä. Poikkeusperusteita ei ole oltu missään vaiheessa ottamassa pois kunnilta, päinvastoin ne kirjataan nyt kaikki lain tasolle. Kuntien osalta tilannekartoitus tehdään vuoden 2011 elokuun loppuun mennessä, jolloin kuntien on ilmoitettava siitä, miten tämä väestöpohjavaatimus on sitten toteutettu. Valtioneuvosto tekee omalta osaltaan päätökset vuoden 2012 kesäkuun loppuun mennessä.

Sosiaalihuollon tehtävien yhtenäistämisellä täsmennettäisiin sosiaalihuollon palveluja koskevaa yhteistoimintavelvoitetta. Siirtymäaikaa sosiaalihuollon tehtävien siirrolle olisi vuoden 2015 alkuun mennessä. Tässä yhteydessä sosiaalihuoltolakiin kirjataan mahdollinen lisäaika sosiaalihuollon tehtävien siirrolle, jos alueella ollaan muodostamassa viimeistään 1.1.2017 alkaen puitelain vaatimukset täyttävää kuntaliitosta tai järjestämässä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä suuremmassa kokonaisuudessa kuin mitä puitelain mukaisista päätöksistä johtuu.

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin alussa, tämän lakiesityksen tarkoituksena on turvata jokaiselle palvelut kuntien välistä yhteistoimintaa syventävänä. Jotta yhteistoiminta-alueelle voidaan osoittaa tehtäviä, on järjestämispohjan oltava riittävän laaja. Tällä myös pyritään vastaamaan tarpeeseen palvelurakenteiden tehostamiseksi sekä turvaamaan koulutettu työvoima tilanteessa, jossa kuntatyöntekijöiden eläköityminen nopeutuu. Muutosesitys ei tarkoita sitä, että asukaspohjaltaan kaikki alle 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueet liitettäisiin suurempiin kokonaisuuksiin. Alueelliset olosuhteet otetaan huomioon, jolloin hyvin toimivat yhteistoiminta-alueet, jotka ovat tehneet riittäväksi katsotut toimenpiteet, voivat jatkaa. Lakiesitys ei ole kuntien pakkoliitoslakiesitys, eikä se johda kuntien pakkoliitoksiin. Toki ne voivat edistää vapaaehtoisia kuntaliitoksia kuntien yhteistoiminnan syventyessä.

Arvoisa puhemies! Paras-hanke on kirvoittanut monenlaista kritiikkiä. Mielestäni siinä on myös osin aiheetontakin. Hanke on saanut niin sanotusti seisovat vedet liikkeelle. On tosin todettava se, että alkuvaiheessa tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus on painottunut hallintorakenteiden uudistamiseen ja nyt on aika paneutua erityisesti palveluihin.

On todettava, että muutamassa vuodessa kuntien lukumäärä on vähentynyt noin sadalla ja uusia kuntaliitospäätöksiä ja selvityksiä on tehty ja tekeillä. Yhteistoiminta-alueet ovat olleet toiminnassa vasta vajaat kaksi vuotta, joten niiden suhteen on vielä ennenaikaista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pidän hyvin tärkeänä, että kunnille annetaan riittävä työrauha toteuttaa jatkossakin uudistuksia Paras-hankkeessa asetettujen linjausten mukaisesti.

Valtaosa kunnista ja kuntien päättäjistä ansaitsee tunnustuksen tehdystä työstä. Tärkeää on jatkossa, että jo valitulla linjalla pysytään ja kuntapäättäjiä rohkaistaan uudistuksiin. Joka tapauksessa uudistukset, olivatpa ne kunnan itsensä päättämiä tai valtiovallan sanelemia, toteutetaan kuntatasolla. Siksi on tärkeää, että kunta—valtio-suhteessa vaalitaan luottamuksen ilmapiiriä. Kunnallinen itsehallinto on voimavara, ei uhka hyvinvointipalveluille.

Arvoisa puhemies! Loppujen lopuksi tässä on kyse toimenpiteestä, jolla turvataan ihmisille kohtuuhintaiset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Se juuri on Paras-hankkeen ydin, ja tämä on hyvä aina välillä palauttaa mieliin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun luin tämän lakiesityksen ensimmäisen kerran, niin ajattelin, että, no, nytpä tuli täyttä ja jämäkkää asiaa, alkavat epäselvät asiat selviytyä. Mutta kun kuuntelin ministeri Töllin puheenvuoron, niin täysin poikkeuksellisesti koinkin ministeri Töllin puheenvuoron seurauksena hämmennyksen siitä, mitä tässä oikeasti päätetään.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri Tölli, kun te, ministeri Tölli, äsken sijaitsitte tuossa varapuhemies Kääriäisen ja minun välimaastossa, niin meidän välimaastossamme sijaitsee myöskin Pohjois-Savossa eräs kunta, jota tämä saattaisi koskea, ja nyt, jos ja kun tämä tulee voimaan, tulee tietysti kysyneeksi, mitkä ovat sitten ne todelliset kriteerit, joilla valtioneuvosto harkitsee, pitääkö sen ryhtyä pakkoliittämään esimerkiksi Lapinlahtea johonkin muuhun kuntayhtymään. Sitten toisaalta tulee kysyneeksi, haluavatko ne muut kunnat esimerkiksi sen Lapinlahden joukkoonsa. Mitä nämä valtioneuvoston toimenpiteet oikein sitten tarkoittavat, jos eivät tarkoita oikein pakkoliitoksia mutta kuitenkin liitetään kuntayhtymään, joka vastaa keskeisestä osasta kaikkien kuntien palveluita? Sitten on vielä nämä erilaiset kysterit, joissa siis on syntynyt lähinnä tämmöisiä virtuaalisia yhtymiä, jotka selvästi muistuttavat paljolti Paras-hankkeen kiertämisyrityksiä.

Kaiken huippuna nyt sitten toivon mukaan seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa keskustellaan myöskin uusien terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslakien antamisesta, joilla tulee olemaan keskeinen merkitys myöskin tässä asiassa. Selkeyttääkö tämä laki, antaako tämä riittävät mahdollisuudet saada erityisesti terveydenhuollon järjestämismalli säälliseen kuntoon Suomen kunnissa?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Harvoin näkee sellaista hallituksen esitystä, joka vaikuttaa biologisesti mahdolliselta ja mielekkäältä. Tässä nyt, arvoisa puhemies, on semmoinen hallituksen esitys. Luen: "- - kuntien ja yhteistoiminta-alueiden tulee täyttää laissa edellytetyt väestöpohjat vuoden 2013 alusta." Tämähän tarkoittaa ystävällisesti sitä, että perheillä on 24 kuukautta aikaa lisääntyä ja täyttää väestövaje, ja sillä tavalla ministerin tahto ja toive toteutuvat.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri päätti oman äskeisen puheenvuoronsa hyviin näkemyksiin eli ensinnäkin siihen, että kunnille pitää turvata työrauha tekemisessään. Sitten hän myös korosti kunnallisen itsehallinnon kunnioittamista, ja ainakin minä ymmärrän sillä tavalla, että tässä näitä kumpaakaan pyhää periaatetta ei loukata.

Tämän puitelain muutoksella on monella tavalla erittäin vahva tausta, se oli eduskunnan vastaus tähän Paras-selontekoon. Sen lisäksi hallintovaliokunta antoi mietinnön Paras-selontekoon tänä vuonna, ja näissä molemmissa niin eduskunta kuin myös hallintovaliokunta korostivat kuntien yhteistyön tarvetta ja sitä, että Paras-kokonaisuutta pitää viedä määrätietoisesti eteenpäin. Eduskunnan keskusteluissa tämän selonteon käsittelyn yhteydessä valtioneuvoston roolia yhteistyön, lainausmerkeissä, pakotteena tai edistäjänä ei kritisoitu.

Ministeri totesi tuossa jossakin vaiheessa tärkeän, keskeisen asian: tämä puitelaki ei esitä pakkoliitoksia, ei missään tapauksessa kuntien pakkoliitoksia, vaan yhteistyöalueitten hyväksymistä tietyissä tilanteissa sen takia, ettei yksikään kunta jäisi yksin ja jotta jokainen kunta saisi tarvittavat hyvinvointipalvelut sitten myös järjestettyä. Eli ainakin itse näen sillä tavalla tuon lakiesityksen luettuani, että se on kokonaisuutena erinomaisen hyvin laadittu laki ja vastaa siihen eduskunnan aiemmin tänä vuonna määrittelemään tahtoon Paras-hankkeen etenemisestä.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtaselle haluan todeta sen, että tässä puitelaissa jo alun perin asetettiin nämä väestöpohjatavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiselle. Tässä lainmuutoksessa nyt asetetaan tietyllä tavalla perälauta siihen, että tämä asia toteutuu. Tältä osin sitten kartoitetaan tilanne ja arvioidaan kunkin tapauksen osalta se, ovatko toimenpiteet olleet riittävät ja onko mahdollista rakentaa sillä tavalla, että se onnistuu.

Viittasin tuossa edellä siihen, että on poikkeusperusteita. Puitelaissahan on jo aiemmin todettu pitkät etäisyydet, saaristoisuus, kieliolosuhteet jne. Mutta sitten saattaa olla tilanteita, joissa väestöpohja jollakin yhteistoiminta-alueella jää jonkun verran alle ja naapurissa on yhteistoiminta-alue, joka täyttää sen. Ei tehdä kahdesta toimivasta toimimatonta, että siirretään kunta väkisin siihen, mutta arvioidaan ja katsotaan, mikä se tilanne on. On joukko kuntia, jotka eivät ole tätä kriteeriä täyttäneet, ja niiden osalta sitten on mahdollista se, että valtioneuvosto käyttää toimivaltaa siinä ja ohjaa kuulumaan sitten tiettyyn kokonaisuuteen.

Tässä on selkeänä perusajatuksena se, että pystytään tulevaisuudessakin turvaamaan toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, että pystytään riittävät henkilöresurssit, osaava työvoima ja koko hoitoketju saamaan mahdollisimman toimivaksi.