Hallinto- ja kuntaministeri   Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Kainuun hallintokokeilusta säädettiin laki Lipposen hallituksen esityksestä helmikuussa 2003. Kokeilu käynnistettiin vuoden 2005 alussa, ja se päättyy vuoden 2012 lopussa, jolloin kokeilulain voimassaoloaika umpeutuu. Hallintokokeilun sisältönä on ollut palvelujen ja päätöksenteon kokoaminen niin, että erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto, lasten päivähoitoa lukuun ottamatta, lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus sekä maakunnan liiton tehtävät on koottu yhteen maakuntatasolla.

Maakunnalla on palvelujen järjestämisen vastuu. Maakunnan päätösvaltaa valtion talousarvion alueiden kehittämiseen vaikuttaviin määrärahoihin on lisätty. Maakuntatason päätöksenteko on koottu vaaleilla valitulle maakuntavaltuustolle. Maakunnan kunnilta saama rahoitus on määritelty prosenttiosuutena kunnan tuloista, joihin on laskettu kunnallisverot, kiinteistöverot, yhteisöverot, yleinen valtionosuus, sosiaali- ja terveysministeriön valtionosuus ja verotulojen perusteella valtionosuuksien tasaus. Prosenttiosuudesta päättävät kunnat.

Arvoisa puhemies! Kokeilua on seurannut erillinen seurantaryhmä, joka on tehnyt kokeilun etenemisestä raportin vuosittain. Tampereen yliopisto on riippumattomana arvioijana tehnyt kolmeen raporttiin jakautuvan kokonaisarvioinnin kokeilusta. Kokonaisarviointi julkistettiin viime toukokuussa. Sen nojalla Kainuun kokeilu osoittautui kokonaisuutena menestykseksi. Kokeilun keskeisimpiä tuloksia on, että ehjät palvelukokonaisuudet ja rahoitusmalli ovat mahdollistaneet menojen kasvun selvän pienentämisen.

Menojen kasvun puolittaminen on vaikuttanut merkittävästi alueen kuntatalouteen. Todettakoon, että maakuntayhtymän toimintakulujen kasvu oli vuosina 2005—2009 keskimäärin 5,3 prosenttia vuodessa. Sosiaali- ja terveysmenojen valtakunnallinen vastaava keskiarvo oli samoina vuosina arviolta keskimäärin 7 prosenttia. Näin maakunnan toimintamenojen kasvu on ollut vuosittain puolisentoista prosenttia alle valtakunnan keskimääräisen sosiaali- ja terveysmenojen kasvun. Kainuun kuntien sosiaali- ja terveysmenojen kasvu ennen kokeilun alkua vuosina 2002—2004 oli keskimäärin 7,4 prosenttia vuodessa. Kokeilun myötä elinkeinopolitiikkaa on roolitettu tehokkaasti. Jokaisella Kainuun kunnalla on oma roolinsa hoidettavana maakuntaohjelman toteutuksessa.

Niin ikään sosiaalipalvelujen kehittämisessä on edetty. Erikoissairaanhoidossa Kainuun sairaanhoitopiiri on kahden viimeisen vuoden aikana ollut kärkiryhmässä. Sairaanhoitopiirin sijoitus erilaisissa toimenpiteitä koskevissa vertailuissa on ollut toistuvasti hyvä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suorittamassa tutkimuksessa alueiden panostuksista terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen Kainuu on ollut alueena kärkisijoilla. Luonnollisesti palveluiden järjestämisessä, tuottamisessa ja nimenomaan paikalliselle tasolle hoitamisessa on vielä paljon kehittämisen varaa.

Koulutusalalla lukioiden yhteistyö on syventynyt merkittävästi. Yhteiseen opetussuunnitelmaan ja video-opetuksen hyödyntämiseen perustuva pienten filiaalilukioiden verkko on parantanut koulutuksen saatavuutta. Yhden koulutuksen järjestelmässä on voitu toteuttaa koko ikäluokan kouluttamisvelvollisuus ja yhteiskuntavastuu aikaisempaa tehokkaammin. Koulutuspaikatta jäi 2 nuorta vuonna 2009 ja 2010. Vuonna 2008 jäi 8 nuorta tuhannesta vuosittaisesta hakijasta ilman koulutuspaikkaa. Tämä on aika vähän.

Vastoin yleistä käsitystä myös byrokratia on keventynyt. Kokeilun ansiosta Kainuussa on ylikunnallisia organisaatioita 7:n sijasta vain 3 ja on ollut halua yhdistää nämäkin yhdeksi. Kokeilun ansiosta yksi päätöksentekoelin voi päättää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista kokonaisuutena. Kokeilu ei ole myöskään estänyt kuntaliitoksia. Vuolijoen ja Kajaanin liitos on toteutettu, ja pidetään uusiakin liitoksia mahdollisena.

Myös demokratian osalta voi todeta, että sekin on toiminut. Toki kokeilu on kaventanut kuntien valtuustojen päätösvaltaa tehtäväsiirtojen myötä, mutta siirretyt tehtävät, kuten erikoissairaanhoito, aluesuunnittelu ja alueiden kehittäminen, ovat tulleet kuntayhtymistä poiketen suoraan vaaleilla valitun maakuntavaltuuston alaisuuteen. Kuntien mahdollisuus päättää taloudestaan on kokeilussa omaksutun rahoitusjärjestelmän ansiosta merkittävästi parempi kuin toisenlaisessa järjestelmässä.

Seurantaryhmän lisäksi Kainuun-mallin vakinaistamiselle on alueella Kainuussa vahva kannatus. Kokeilualueen kuntien luottamushenkilöt ovat ilmaisseet kannatuksensa kokeilumallin vakinaistamiselle. Vastustus on ollut useimmiten enemmän yksilötasoista.

Arvoisa puhemies! Esitykseen sisältyy muutamia muutoksia voimassa olevaan lakiin. Ensinnäkin nykyisen kokeilulain voimassaoloaikaa jatkettaisiin neljällä vuodella. Kokeilualueen kunnat voisivat päättää kokeilun jatkamisesta, kun nyt niillä on velvollisuus osallistua kokeiluun. Kokeiluun osallistuminen on tähän asti ollut pakollista kokeilualueen kunnille, mikä tietysti loukkaa jossain määrin kunnallisen itsehallinnon periaatetta. Koska kokeilun jatkaminen perustuu kokeilun ulkopuolisiin syihin eikä kokeiluun itseensä tai sitä koskevaan tiedontarpeeseen, on syytä antaa kunnille itselleen lopullinen päätösvalta kokeilun jatkamisesta. Kuntien tulisi tehdä päätökset kokeilun jatkamisesta ja ilmoittaa siitä valtioneuvostolle vuoden 2011 loppuun mennessä. Maakuntavaltuusto voisi nykyistä vapaammin päättää maakuntajohtajan asemasta, kun tällä hetkellä lain mukaan maakuntajohtaja toimii myös maakuntahallituksen puheenjohtajana. Tämän myötä maakuntavaltuusto voisi päättää, että myös maakuntahallituksen puheenjohtajuus on luottamustoimi.

Maakunnan rahoitusta koskevaa säännöstä esitetään täsmennettäväksi niin, että se yksiselitteisesti sallii esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden siirtämisen perussopimuksella kokonaan tai osittain maakunnalle. Ehdotuksen mukaan rahoitusmalli on perussopimuksessa määriteltävä asia, ja lakiehdotus tekisi mahdolliseksi tällaisen sopimuksen. Lakiin ehdotetaan tehtäväksi myös tekninen muutos soveltamisalueen määrittelyyn Vuoliojan ja Kajaanin kuntaliitoksen vuoksi sekä muun lainsäädännön muuttumisen vuoksi tarpeellisia teknisiä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan, jota myös istuva Kiviniemen hallitus jatkaa, otettiin kirjaus, että hallitus valmistelee Kainuun hallintokokeilun jatkotoimet seurannan ja arviointitutkimuksen perusteella ja antaa tarvittavat hallituksen esitykset eduskunnalle vuoden 2010 aikana. Näin on nyt tehty. Kainuun kokeilun vakinaistamiselle on siis olemassa kaikki asialliset edellytykset. Arviointitutkimus ja Kainuusta saatu palaute puhuvat kiistatta tämän puolesta. Perustuslailliset syyt vaativat kuitenkin, että kyseinen hallintomalli olisi pitänyt avata niin, että se olisi mahdollista ottaa käyttöön muuallakin maassa. Siihen ei kuitenkaan löytynyt poliittista yhteisymmärrystä.

On sinänsä hyvä, että Kainuun kuntien ei tarvitse palata lähtöruutuun vaan kunnat siellä voivat päättää kokeilun jatkamisesta, vaikkakin näillä näkymin vain nyt neljällä vuodella. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että hyväksi osoittautunut Kainuun hallintomalli voidaan vakinaistaa mahdollisimman pian jo ensi vaalikauden alkupuoliskolla, jolloin Kainuussakin voidaan turvallisin mielin suunnitella tulevaisuutta. Kokeilu on osoittanut yksiselitteisesti, että asukastiheydeltään, väestöpohjaltaan, ikärakenteeltaan ja etäisyyksiltään erilaiset maakunnat tarvitsevat erilaisia ratkaisuja. Tässä suhteessa Kainuussa on tehty hyvää pioneerityötä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ilta on pitkällä. Puhun vaan ihan nopeasti tästä paikaltani.

Kainuun maakunnassa on kipuiltu oman mallin kanssa vuodesta 2004 asti. Siihen on sisältynyt paljon positiivista mutta myös paljon negatiivista, jonka haluan kertoa myös siinä suhteessa, että tietyllä tavalla myös se negatiivinen kipuilu johtuu siitä, että meillä ei ole todellista näkemystä myöskään siitä, mitä Paras-lainsäädäntö muulloin olisi maakuntaamme vaikuttanut. Sillä tavoin kansalaisille on muodostunut näkemys, että jos hallintokokeilu esimerkiksi olisi purettu eikä sitä olisi jatkettu, niin ikään kuin meillä ei olisi tarvinnut tehdä mitään eikä toteuttaa Paras-lainsäädännön edellytyksiä. Tämän todellisuuden avaaminen niin kainuulaisille päätöksentekijöille kuin arjen kansalaisille on äärimmäisen tärkeä asia, ja haluan sen tuoda tässä julki yhtenä perusteena sille, minkä takia monenlaista palautetta on Kainuusta vuosien varrella tullut.

Suurimpana ongelmana meidän arjen elämässämme on ollut peruspalveluiden osalta lääkäripula, joka on johtanut siihen keskusteluun, että ei pääse lääkäriin, ja silloinhan, jos ei pääse lääkäriin, ei saa mitään palveluja, kun se koko elämä sykertyy siihen yhteen asiaan. Ongelmana, siis samalla tavalla kuin monessa muussakin maakunnassa, on osaajien puute, joten lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijät ovat äärimmäisen tärkeitä ja heitä tarvitaan koko maassa.

Sen lisäksi haluaisin nostaa esille sen tosiasian, kuinka pitkälle kuntaliitokset sitten toisivat lisäarvoa Kainuuseen, pitkien välimatkojen maakuntaan. On syytä miettiä tosissaan, kuinka iso maantieteellinen alue Kainuu on. Jos mietitään, että Kainuu lintataan tänne Etelä-Suomeen, niin siellä on Tamperetta myöten kaikki sitten samassa sopassa. Myös Etelä-Suomen päättäjät voivat miettiä, tehtäisiinkö tänne etelään kuntaliitos, joka koskettaisi maantieteellisesti yhtä isoa aluetta.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä kaikkeen siihen, mitä ed. Kyllönen tuossa äsken totesi. Nyt tästä keskustelusta toki on todettava se, että tässä salissa istuu kolme edustajaa, jotka ovat ehkä hiukan jossakin määrin jopa jäävejä ainakin kehumaan tätä maakuntakokeilua. (Ed. Erkki Virtanen: Haluatko, että me muut ryhdytään?) Mutta todettakoon kuitenkin se, että Kainuun hallintokokeilu on Paras-hankekin kokonaisuutena huomioiden vuosikymmeniin tämän maan merkittävin suomalaisen kunnallishallinnon ja kunnallisen palvelutuotannon kehittämishanke. Tästä on seurannut väistämättä se, että tämän vuonna 2005 alkaneen hankkeen seurauksena Kainuu on tällä hetkellä arviolta noin puolikymmentä vuotta muuta maata edellä kunnallisen palvelutuotannon kehittämisessä. Tätä kuvannevat hyvin kaikki ne asiat, mitä ministeri tuossa lain esittelypuheenvuorossaan toi esille.

Muun muassa taloudellisista näkökulmista, vaikka Kainuu on ikääntyvä, sairastava maakunta verrattuna eri mittareilla muun maan maakuntiin nähden, Kainuussa on kyetty sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen palvelut tuottamaan taloudellisesti erittäin tehokkaasti ja siinä samalla on myös pystytty korjaamaan kuntien taloutta ja taseita aika voimakkaasti. Muun muassa kuntien yhteenlasketut vuosikatteet henkilöä kohti vuonna 2004 olivat 91 euroa per henkilö mutta jo vuonna 2009 reilusti yli 400 euroa per henkilö. Toki siihen on oma vaikutuksensa ollut myös sillä, millä tavalla tällä vaalikaudella maan hallitus on kaiken kaikkiaan tukenut kuntataloutta.

Merkille pantavaa on toki myös se, että Kainuun maakuntakokeilu on yksinkertaistanut kainuulaisia kunnallisia hallintorakenteita. Niin maakuntavaltuusto kuin kunnanvaltuustot valitaan suoralla kansanvaalilla, ja mikä on ainakin minusta äärettömän tärkeää, Kainuussa on pystytty poistamaan tällainen suomalaisen kunnalliselämän demokratian näkökulmasta harmaa alue eli kuntien väliset erilaiset yhteistyösopimukset tai useat eri kuntayhtymät. Valtakunnassahan erilaisia kuntien välisiä yhteistyösopimuksia on jopa tuhansia, ja niitten toimivuuteen tai toiminnan sisältöön on demokraattisesti hyvin vaikea päästä.

Kainuulaisilla on hyvin yhtenäinen tahtotila tämän kokeilun vakinaistamiseksi, ja siinä mielessä on pakko todeta, että esitys neljän vuoden jatkosta oli tietysti pettymys, varsinkin kun myös kokeilun seurantaryhmä esitti yksimielisesti vakinaistamista. Mutta totta kai tämäkin on parempi kuin ei mitään. On vain äärettömän harmillista, ettei löytynyt poliittista tahtoa avata nyt tätä Kainuun kaltaista toimintamallia koko maahan. Joka tapauksessa on selvää, että kokeilun jatkaminen kokeiluna aiheuttaa muun muassa henkilöstössä tietynlaista epävarmuutta ja hankaloittaa myös pitkäjänteistä kehitystyötä erityisesti sosiaali- ja terveyssektorin investointien osalta. Tämä vaikeuttaa Kainuussa myös maakunnallisesti hoidettavien muitten tehtävien siirtoa maakuntahallinnon alaisuuteen. Kainuussa olivat jo ajatukset muun muassa Kainuun jätehuollon kuntayhtymän, Kainuun pelastuslaitoksen ja kuntien maatalouslomituksen ja maaseutuhallinnon siirtämisestä maakuntahallinnon alle. Nyt on vaarana, että nämä asiat siirtyvät eteenpäin ja niiltä osin ikään kuin kaksinkertainen hallinto jää sitten voimaan. En tiedä, olisiko se mahdollista, mutta olisi tärkeää, että tuota kokeilulain jatkon esitettyä muotoa voitaisiin täydentää niin, että tämän lain perusteella olisi tarvittaessa mahdollista antaa maakunta-kuntayhtymän hoidettavaksi kuntalaissa tai muussa lainsäädännössä kunnille annettuja tehtäviä eli muun muassa näitä tehtäviä, mitä äsken mainitsin jätehuoltoon tai pelastukseen liittyen. Toki nämä sitten edellyttävät myös tiettyjä muutoksia muihin lakeihin. Muun muassa pelastuslaitoksen siirtäminen edellyttäisi pieniä täsmennyksiä pelastuslakiin.

Mutta toivon kaiken kaikkiaan, että tämä lakiesitys etenisi jouhevasti, jotta Kainuussa päästään edelleen kehittämään erilaisia kunnallisia toimintoja. Kainuussa on erittäin vahva halu, tahtotila, jatkossakin erilaisiin uraa uurtaviin kokeiluihin, muun muassa Kelan monikanavaisen rahoituksen uudistamiseen jne. Pysyvä laki olisi ollut ehdottomasti parempi. Tällä olisi päästy muun muassa huomattavasti vahvempaan ja pitkäjänteisempään kehitystyöhön, muun muassa vaikkapa Kainuun keskussairaalan kehittämisinvestointien osalta tai perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoito- ja toimintaprosessien entistä syvällisempään integraatioon.

Toivottavasti nyt joka tapauksessa tämä lakiesitys jouhevasti etenee, ja toivon mukaan siihen myös pieniä täsmennyksiä on mahdollista prosessin aikana vielä tehdä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Tölli aika kattavasti esitteli tämän ja kävi läpi nämä eri muutokset, mitä tähän kokeilulakiin on nyt tulossa. Eihän tämä ihan sillä tavalla mennyt, kun me siinä valtiovarainministeriön seurantaryhmässä — olen muuten siinä jäsenenä — tätä asiaa tarkastelimme. Mutta tässä on monta muutakin mutkaa tullut sitten varrella, ja mennään nyt sitten tällä esityksellä. Kuntien tahtohan oli, että tämä olisi vakinaistettu, ja tätä olisi voinut tietysti muuallakin ottaa käyttöön, mutta asiat eivät aina ole niin yksipuisia.

Täällä on nostettu esille, mitä on hyvää ja mitä huonoa. Mutta ensin sanoisin sen, että siis Kainuulla ei oikeastaan muuta mahdollisuutta ole ollut kuin tämä ratkaisu, millä on pystytty toimimaan. Koska on niin suuresta alueesta kysymys kuin melkein Belgian pinta-alasta, niin se ei yhtenä kuntana olisi toiminut. Se tuli esille hyvin tässä. Ennen kaikkea se liittyi siihen, ettei lääkäreitä saatu, mutta myös sitten tässä terveyspalvelujen järjestämisessä, kun Ristijärvi ja Vuolijoki menettivät sitten tämän lääkärivastaanoton ja siinä jouduttiin vähän seilaamaan, se näkyi jo siitä, että 40 kilometriä on jollekin sieltä kuntakeskuksesta Ristijärveltä, Vuolijoelta pitkä matka, ja siihen kun laitetaan vielä sitten toiset 20—30 kilometriä, että sieltä laidalta kuljetaan, niin siinä puhutaan jo silloin 70—80 kilometrin matkasta. Se on aika pitkä.

Tämä on semmoinen asia, mikä täytyy tietysti kuntien ja kuntayhtymän nyt sitten laittaa kuntoon, nämä niin sanotut lähipalvelut, elikkä tarkoitan nyt lähinnä tämmöisiä neuvola- ja neuvolaan liittyviä palveluja. Tällä tavalla me saamme tästä ne tietyt kriittiset pinnat hävitettyä ja tavallaan koko tämän Kainuun porukan sitten mukaan. Tämä on ollut ainakin sen vanhusväestön osalta, mitä minulle on tullut palautetta, kaikista kriittisin, juuri tämä terveyspalveluiden menetys tietyllä tavalla, ja tähän meidän täytyy vastata.

Ed. Timo Korhonen mainitsi, että ollaan hyvin pitkällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osalta. Näin varmaan ollaan ja ollaan hyvin pitkällä muutenkin siinä. Meillä on nyt se koulupuoli tässä mukana myös, ja Kuusamo on siinä mukana, elikkä tällä tavalla on saatu koko tälle Kainuun ja Koillismaan puolelle myös koulutuspuolelle tätä vahvuutta. Koulupuolellahan meillä ei ole oikeastaan muita negaatioita ollut kuin nämä lukiokysymykset, sitten kun alkavat mennä niin pieniksi nämä oppilasmäärät, siitä, onko kunnilla vai maakunnalla se lakkauttamisoikeus. Tästä on väännetty kättä, ja kyllä nyt sitten viime maanantaina viimeksi päästiin Hyrynsalmen lukion osalta lopultakin yhteisymmärrykseen, ja kuntakaan ei sitä sitten vastustanut.

Hyvää on ollut tämä, että palveluketjut ovat toimineet, ja se johtuu siitä, että kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito ovat saman hallinnon alla. Ainakin meidän näkemyksemme on se, että tämä on hyvä edistys tässä. Jos joku sairastuu, vanhus vaikka, niin se ketju toimii sillä tavalla, että hän on heti erikoissairaanhoidossa saman päivän aikana. Siinä ei tarvitse välikäyntejä missään. Tämä on ainakin ollut positiivista, mitä on tullut.

Arvoisa puhemies! En lähde käymään nyt läpi näitä muutosesityksiä, kun ministeri Tölli kävi ne läpi. Rahoitusjärjestelmä ehkä on semmoinen, mihinkä kannattaa kiinnittää huomiota, mutta se tulee sitten perussopimuksessa, ja kunnat keskenään sen sopivat, miten se menee. Mutta minä nyt uskallan tässä sen väittää, että jos sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuus olisi mennyt suoraan järjestäjälle, kuntayhtymälle, niin todennäköisesti kuntaliitoksia olisi tullut enemmän. Mutta kun siitä on jäänyt tietty prosentti kunnille tämän päivähoidon lisäksi, niin he ovat tällä pystyneet pitämään talouttaan tietyllä tavalla paremmalla tasolla. Nyt siihenkin on tulossa sitten muutos ja mennään näillä uusilla sävelillä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuultu jo kolmen maakuntakansanedustajan, mutta samasta vaalipiiristä olevien, puheenvuorot — tässä myöskin vähän ulkopuolinen arviointi.

Silloin kun tätä Kainuun hallintokokeilua vietiin täällä eduskunnassa läpi, esitin lukuisan joukon kriittisiä kysymyksiä sen suhteen, mitä olisi voinut silloin alun perin jo ottaa huomioon, kun tätä kokeilua rakennettiin. No, niitä ei sitten kovin paljon otettu huomioon, ja sitten sitä lakiakin korjattiin omalla tavallaan. Siinä välivaiheessa totesin jo sen, että paluuta entiseen ei ole, elikkä kyllä se niin perustavaa laatua oleva muutos oli, ja nämä vuodet ovat tehneet siinä tehtävänsä, ainakin ulkopuolisen silmin arvioituna.

Kun ryhmässä kysyttiin, millä tavalla tähän hallituksen esitykseen pitäisi suhtautua, niin silloin esitin vakaana havaintonani ja käsityksenäni, että tämä kokeilu pitäisi vakinaistaa. Erikoisen tärkeänä pidin — ja pidän edelleenkin — sitä, että olisi jokin toinen alue, joka olisi suurin piirtein samankokoinen, ja sitten se kolmas alue olisi ei tapahdu mitään -alue. Elikkä voitaisiin kerrankin jotakin yhteiskunnallista asiaa tutkia, sillä yhteiskunnallisten asioitten tutkiminen on maailman vaikeinta. Siitä ei tahdo tulla yhtään mitään, kun se riippuu vielä kummallisesti siitä, kun on vaaleja tai joitakin sellaisia siinä välissä, jotka sotkevat kaikki hienot suunnitelmat ja vaihtavat ihmiset, jotka on just saatu Pavlovin koirakokeitten mukaisesti käyttäytymään, sitten heidät vaihdetaan toisiin. Elikkä toisin sanoen hyvä nyt näinkin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnallinen tutkimus saattaa olla ongelmallista sikäli, että kyseessä on aika usein ihmiskoe. Eli kun muutetaan rakenteita tai tehdään joitain muita temppuja, niin sillä alueella asuvat ihmiset joko hyötyvät siitä tai sitten joutuvat siitä kärsimään, ja sitten kun sitä tutkitaan, niin sitten todetaan, että näin kävi. Mutta kokeilla kyllä kannattaa, ja minusta Kainuun-malli on tähän mennessä jo osoittanut omalla olemassaolollaan, että kyllä sitä kannatti kokeilla. Minusta sitä kokeilua voisi kyllä jatkaa.

Esimerkiksi edellisen asian käsittelyn yhteydessä kysyin ministeriltä myöskin terveydenhuollon järjestämislain vaikutuksia edelliseen lakiesitykseen. Nyt kun vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että terveydenhuollon monikanavainen rahoitusjärjestelmä on purettava ja on siirryttävä yksikanavaiseen järjestelmään, jossa valtion rahat menevät vain yhtä putkea pitkin ja mielellään yhdelle järjestäjälle, ja kun — siitä nyt on tietysti erilaisia malleja — Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos tässä esitti oman mallinsa terveydenhuollon rakenneuudistuksen ja rahoitusuudistuksen toteuttamiseksi ja kun itse olen esittänyt kutakuinkin samanlaista mallia jo aiemmin, niin kannatan oikeastaan sitä. Ja kun Thl totesi, että heidän malliaan pitäisi kokeilla, niin jos hallitusneuvotteluissa päästään niin pitkälle, että ohjelmassa lukee, että tällainen kokeilu järjestetään, ja mielellään vielä niinkin pitkälle, että lainsäädäntö uudistetaan tältä osin, niin minusta Kainuun maakunta hieman entrattuna siitä, mitä tämä malli nyt on nimenomaan terveydenhuollon osalta, erityisesti rahoituksen osalta, (Puhemies: 2 minuuttia!) antaa erinomaisen pohjan olla yhtenä kokeilualueena.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kainuun hallintokokeilu on saatujen selvitysten ja käytännön kokemusten mukaan osoittautunut onnistuneeksi. Totta kai jokaisessa kokeilussa on aina omat puutteensa, mutta niin myönteisiä kysymyksiä on tullut ilmi, että olisi ollut kaikin tavoin perusteltua tietysti, ainakin niiden mielestä, jotka ovat siihen tutustuneet ja tuntevat sen tarkemmin, säätää se pysyväksi järjestelmäksi. Valitettavasti kuitenkin monipuoluehallituksessa tällaista poliittista yksimielisyyttä ei ole löytynyt, koska Kansallisen Kokoomuksen taholta on ilmeisesti poliittisista tarkoitusperistä lähtien katsottu, että kokeilua ei tule säätää pysyväksi ja että sen pitää pitää kaikki ovet auki tulevaisuuteenkin.

Minusta pitäisi olla mahdollista kokeilla myöskin näitä rahoituskuvioita entistä enemmän, kun kerran kokeiluun on päädytty. Mutta hyvä näinkin, että Kainuussa tulee varmuus siitä, että tämä kokeilu tulee jatkumaan myöskin seuraavana vaalikautena. Mielestäni kainuulaisten kannalta on onnetonta, että se jatkuu edelleen kokeiluna eikä varmuutta tulevaisuuden suunnasta ja kehittämistoimista ole saatu. Mutta kiitoksia ministerille siitä, että kuitenkin riittävän ajoissa tämä jatkokokeilu on saatu tänne eduskuntaan, että tiedetään varautua sitten eteenpäin.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Kiitos täällä käytetyistä puheenvuoroista.

Voin ensinnäkin todeta noin yleisesti, että kannattaisi käydä tutustumassa Kainuun-malliin. Täällä varmasti kaikki paikalla olevat edustajat tuntevat kohtuullisen hyvin tämän Kainuun hallintokokeilun ja sen tulokset, (Ed. Erkki Virtanen: Poissa olevat ei!) mutta kaiken kaikkiaan se on perehtymisen arvoinen asia.

Olisin erittäin mielelläni esitellyt tämän kokeilun vakinaistamista, mutta siihen ei löytynyt riittävää poliittista yhteisymmärrystä. Kainuulaisten kannalta se olisi ollut erityisesti perusteltua. On kuitenkin todettava se, että lähtöruutuun ei ole palaamista ja tältä pohjalta täytyy jatkaa tulevaisuudessakin. Niin kuin totesin esittelypuheenvuorossani, olisi hyvin välttämätöntä, että seuraavalla vaalikaudella kohtuullisen hyvissä ajoin vakinaistamisesta tehtäisiin päätös.

Joissakin yhteyksissä on esitetty sitäkin, miksei Kainuusta muodosteta yhtä kuntaa. Juuri siksi kannattaisi tällaisten esittäjien käydä tutustumassa Kainuuseen ja lähteä vaikka ajamaan Suomussalmen Hossasta Kajaaniin, se on 220 kilometriä, ja käydä nykyisissä kuntakeskuksissa. Tämä malli mahdollistaa sen mahdollisimman tasapainoisen kehityksen ja mahdollistaa sen, että saadaan aikaan hyvät kehittämistavoitteet ja kehittämismahdollisuudet.

Sitten tässä on ollut esillä se, että palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa on varmasti kehittämistä. On varmasti näin, ja kaikki ei johdu mallista, vaan mallin sisällä voidaan toteuttaa, organisoida ja johtaa asioita monella tavalla. Ja jos mallissa on korjaamista, sitä pitää sitten korjata. Tässä esityksessä nyt niitä asioita on otettu huomioon.

Sitten on muutamassa puheenvuorossa otettu esille terveydenhuollon rahoituksen kokeilu. Minusta Kainuu olisi tietyllä lailla, jos jossakin lähdetään kokeilemaan, myöskin se aika tietyllä tavalla sovelias alue sen seuraamiseen.

Sitten tämän Kainuun mallin käyttäminen tai soveltaminen muualle Suomeen: Minä en näkisi sitä esteenä, miksei voitaisi. Jos joku alue haluaa, niin miksi se pitäisi kieltää? Miksi pitäisi kieltää, jos jonkun alueen kunnat ja kuntalaiset ja kuntien päättäjät toteavat, että tällä tavalla toteutettuna me pystymme parhaalla tavalla turvaamaan ihmisten palvelut? Miksi pitäisi kieltää ja todeta, niin kuin entinen kuuluisa kerrallinen palopäällikkö, että väärin sammutettu? Ei kai muoto ja järjestelmä ole itsetarkoitus tai kieltäminen itsetarkoitus, vaan kyllä, jos joku toimii hyvin, miksi se ei voi toimia muuallakin hyvin.