Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Silloin on syytä tehdä muutoksia ja tarkennuksia, kun niihin tarpeita ilmenee. Viime eduskuntakaudella, kun aveja ja elyjä perustettiin ja tätä valtion aluehallintoa uudistettiin, käytiin oikeastaan tästä asiasta jo varsin laajaa keskustelua, jota tänään hallituksen esityksen myötä korjataan juuri siihen malliin kuin sivistysvaliokunta jo viime kaudella esitti.

Esityksen tavoitteena on siis koota eräiden valtion aluehallinnolle kuuluvien opetus- ja kulttuuritoimen tehtävien hoitaminen nyt aluehallintovirastoihin. Esityksen mukaan aluehallintovirastoihin ehdotetaan siirrettäväksi nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa hoidettavat kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät sekä oppilaitosrakentamiseen liittyvät tehtävät. Juuri tästä kävimme viime hallituskaudella pitkän keskustelun hieman väitellenkin siitä, kumpi on oikea paikka kirjastolle, liikunnalle ja nuorisotoimelle, elyt vai avit. Silloin tuo toinen kanta lopulta voitti, ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin tätä ollaan muuttamassa siihen malliin kuin sivistysvaliokunta jo silloin omassa kannanotossaan esitti. Eli tästä hallitukselle ehdottomasti kiitosta.

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan korostanut, ettei tämä muuta sitä, että nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tavoitteena on eri toimijoiden kokonaisuus, jossa nuorisotyö, koulu, työhallinto ja sosiaali- ja terveystoimi toimivat yhdessä, ja sivistysvaliokunta nyt tätä asiaa käsitellessään on nostanut esille sitä, että yhteistyö aluetason kaikkien toimijoiden kesken on välttämätöntä hyvän lopputuloksen saamiseksi muun muassa nuorisotakuun osalta.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on toisena pienenä osana aluehallintovirastolain muuttaminen niin, että uudella pykälällä mahdollistetaan henkilöstöresurssien nykyistä joustavampi ja tehokkaampi käyttö sellaisissa tilanteissa, kun toisessa paikassa tarvitaan lisää henkilökuntaa ja toisessa on henkilökuntaa annettavana.

Tämä resurssikysymys vie puheeni siihen kysymykseen, joka koskee elyjen tämänhetkistä resurssitilannetta. Joukkoliikenteen kilpailuttaminen on yksi sellainen asia, jossa tämä resurssikysymys nousee vahvasti esille valtion aluehallinnossa. Pääkaupunkiseudulla ja suuremmissa kaupungeissahan tämä on rutiinia ja toiminut hyvin, mutta ensi vuonna asia laajenee EU-lainsäädännön myötä koko maahan, ja tämän jälkeen niin sanotun kannattamattoman bussiliikenteen suora tukeminen ei ole enää mahdollista. No, tämä on aiheuttanut ely-keskuksissa suurta ruuhkaa ja painetta asioiden eteenpäinviemiseksi, ja kilpailutuksen piiriin tulevien linja-autoliikennöitsijöiden keskuudessa tilanne on aiheuttanut aikamoista hämmennystä.

Itse asiassa kuukausi sitten kunnat ja ely-keskukset olivat lähettäneet tarjouspyyntöjä vain muutamia, ja kun asiaa hieman selvitin, niin yksi isoin syy on se, että nämä isot kaupungit ovat vieneet tätä resurssia ja sitten resursseja ei ole riittänyt näille pienemmille paikoille. Nyt isona pelkona on se, että tämä resurssipula — jos se aidosti on resurssipula, mitä itse uskon sen olevan — on johtamassa siihen, että meidän maaseudun joukkoliikenne saattaa olla uhattuna. Vai onko tässä lopulta kuitenkin tavoitteena se, että valtio kaataisi joukkoliikenteen järjestämisen lopulta kokonaan maaseutukuntien niskaan? Toivottavasti näin ei ole, vaan kyse olisi siitä, että ely-keskuksiin tarvittaisiin lisää resursseja tämän asian viemiseksi kiireisesti maaliin.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Viimoisimpana valtiopäivätoimenani, lähestulkoon valtiopäivätoimenani, tässä istunnossa äsken juuri varmistin, että asia on puhemiehen edellyttämässä asennossa, joten ollos huoleton, poikas valveil’ on. (Jouko Skinnari: Hyvä puheenvuoro!)

Puhemies! Ajattelin kuitenkin sanoa hieman toisesta näkökulmasta omassa puheenvuorossani yhden kannanoton tähän tematiikkaan, josta edustaja Heinonen piti historiallisen hyvän puheenvuoron. Mutta kun en ehtinyt valiokunnan mietintöä aivan kokonaan lukea, niin jäin oikeastaan kaipaamaan sitä, minkä eduskunnan tahtona toivoisin vahvistuvan pikkuhiljaa valtion keskushallinnon uudistamista koskien. Kun hän spekuloi sitä, kuuluuko joku toiminta nyt elinkeinokeskuksen vai avin toimipiiriin, niin tämä juuri kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että mitä ihmeen järkeä on vähänkään pidemmällä tähtäimellä siinä, että valtiolla on kaksi väliportaan hallinnon toimielintä, joiden edes maantieteelliset rajat eivät ole lähestulkoonkaan identtiset, hyvin kaukana siitä.

Nämä ovat sellaisia asioita, joita nimenomaan rakenteellisesti Suomessa pitäisi aika nopeasti ja ennakkoluulottomasti uudistaa ja päästä siihen, että elyjen ja avien kohdalla päästäisiin samaan valtion toimielimeen keskusportaassa. Olisiko siellä sitten kuinka kansanvaltainen kontrolli, se on myöhemmin erikseen katsottava, mutta en löydä mitään järjellistä perustetta sille, että valtiolla on kaksi uutta lääninhallitusta väliportaassa, jotka eivät mitenkään edes maantieteellisesti kohtaa toisiaan.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva puuttui ajankohtaiseen asiaan, eli nythän juuri hallitus on antamassa toimeksiantoa kansliapäälliköille valmistella sitten työtä, joka johtaisi siihen aluehallintovirastojen ja elyjen niin toimialueiden kuin tehtävien uudelleentarkasteluun. Maakuntien liittojen edustajat, maakuntahallitusten puheenjohtajathan ovat jo aikaisemmin ministeri Virkkuselle tehneet ehdotuksen, että kannattaisi tällä vaalikaudella käynnistää ison maakuntauudistuksen valmistelu ja tähdätä vuoden 2017 tilanteeseen, jolloin meillä on parempi kuva siitä, mitä tapahtuu kuntarakenteelle ja voitaisiin rakentaa yhtenäisemmät aluejaot. Se olisi niin kuntien kuin kansalaistenkin elämän kannalta olennaisesti helpompaa.

Meillä on tässä tehty viime vuosina hyvin epämääräisiä aluejakomuutoksia hätäkeskusten osalta, ja poliisipiiritkin poikkeavat kaikesta muista, ja nyt paraikaa sitten heitellään hyvin erilaisilla luvuilla pelastusalueiden muutoksia ilman että olisi mitään kokonaiskuvaa siitä, että saataisiin toiminnalliset, järkevät, nykyistä isompia maakuntia vastaavat alueet ja se sama aluejako olisi sitten myös valtion aluehallinnossa. Tähän suuntaan nyt toivottavasti lähtee liikkeelle järjestelmällinen työ.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluehallinnon kehittäminen on ollut Suomessa sekavaa. Meillä on ollut läänit, sitten tuli suurläänit, sen jälkeen on tehty elyjä, aveja, on hallintoa kehitetty hyvin monella portaalla. Kansalaiset eivät ole pysyneet tässä kehityksessä mukana. Joskus tietysti jotkut kysyvät, mihin kansalaiset tarvitsevat sitten näitä palveluita, mutta alakohtaisesti tarvitsevat ja siksi esimerkiksi elinkeinon kehittämisen näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että tiedetään, missä on toimisto, missä ovat virkamiehet, millä vastuulla he sitten toimivat.

Mutta, arvoisa puhemies, ylipäätänsäkin aluehallinnon kehitystyössä näyttää olevan se kehityssuunta, että aina kun aluehallintoa tavalla tai toisella yhdistetään, niin keskushallinto vahvistuu ja se ottaa tiukempaa otetta tässä kaikessa. Sen vuoksi, kun tuota tulevaisuutta piirretään, niin toivottavasti tämä ei ole se suuntaus edelleen, vaan pystytään todellakin joko maakunnittain tai sitten suuremmilla alueilla yhdistämään sekä valtionhallintoa että myös sitten myös täällä viitattuun kansanvaltaiseen näkökulmaan liittyvää asiaa. Onko se sitten jopa pidemmälle vietynä kansanvaltaisesti valittu maakuntavaltuusto elikkä suorilla vaaleilla valittu vai joku muu muoto, se on ehkä vielä toissijainen tekijä tässä vaiheessa, mutta joka tapauksessa tätä yhdistämistä tarvitaan.

Ja vielä lopuksi, herra puhemies: Alueilla erityisesti valtionhallinnon piirissä toivotaan kyllä työrauhaa, nimittäin tämä jatkuva uudistustyökin on rasittavaa. Ei tiedetä loppujen lopuksi, mihin suuntaan ollaan menossa, ja siinä mielessä tuo edustaja Koskisen aikataulunäkökulma, jota maakuntahallinnon puitteissa maakuntahallitusten puheenjohtajat ovat muun muassa jiiranneet eteenpäin, on kyllä oikea lähtökohta, elikkä mennään seuraavat eduskuntavaalit, hallitusneuvottelut ja katsotaan siitä eteenpäin, kuinka tulee sitten kulkea. Mutta tehokkuutta tarvitaan, se on selvä, mutta myös alueellista toimivuutta ja sitä kautta myös sen alueellisen toiminnan vahvistamista.

Jouko  Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on harkiten tehtävä, mitä tehdään. Tässähän on taustalla muun muassa se, että 90-luvulla Ahon hallituksen aikana Lääkintöhallitus, Sosiaalihallitus ja Työsuojeluhallitus lakkautettiin. Tällöin tuli juuri se tilanne, mitä nyt tässä sote-uudistuksessa koetetaan paikata, kun on syntynyt tätä eriarvoisuutta, jota Lääkintöhallitus ja Sosiaalihallitus koettivat pitää yllä. Silloinhan sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin neuvottelukunta valvomaan sitä, että alueellista eriarvoisuutta ei synny.

Mutta kuitenkin tämä karkasi käsistä. Erikoissairaanhoito karkasi, ja perusterveydenhuolto jäi liian vähille rahoille. Ja sitten tulivat viime hallituksen aikana elyt ja avit, joita sosialidemokraatit sellaisena sekavana uudistuksena vastustivat. On hyvin vaikea kansalaisen ja jopa pitkään eduskunnassa olleen tietää, mihin numeroon hän soittaa. Ennen kun oli lääninhallitukset, niin me tiesimme, että kun maaherralle soitti, niin asiat järjestyivät. Se oli selkeä hallinto. Kun lääninhallitukset lakkautettiin, niin silloin katsottiin, että maakuntahallinnon pitää tulla selkeämmäksi, ja korostettiin Euroopan unionin tavoin maakuntien merkitystä niin kulttuurissa, urheilussa kuin elinkeinotoiminnassa. Mutta tämä on jäänyt puolitiehen. Ja nyt vielä sitten kun tämä elyjen ja avien työnjako on epäselvä, ihmisiä on vaikea tavoittaa, niin tästä on tullut tietysti joidenkin toivoma tilanne siitä, että on syntynyt hässäkkä, ja sehän ei voi olla julkishallinnon tehtävä. Julkishallinnon pitää olla selkeä, ja sen pitää olla sillä tavoin toimiva, että siellä on riittävästi resursseja. Tässä mielessä tässä hallinnossa on kirveellä töitä. (Ilkka Kanerva: Äskenhän sanoitte, että pitää harkiten tehdä!) — Mutta sen voi tehdä kirveelläkin harkiten. (Naurua)

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Skinnarin kanssa samaa mieltä siitä, että nykyjärjestelmä on sekava siinä mielessä, että eivät edes meistä kaikki ole varmoja, jos tässä kysymyksen teen, että mikä osa on avissa, mikä on elyssä, ja tämä on nyt yksi sellainen asia, mitä nimenomaan korjataan, mikä on ollut hieman erikoinen lähtökohtaisesti.

Aluetasolla vastuu nuorisopolitiikan yhteensovittamisesta on siis jatkossa aluehallintovirastolla, mutta niin kuin sivistysvaliokunta on lausunnossaan korostanut, ei tämä muuta sitä, että nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tavoitteena on eri toimijoiden kokonaisuus, jossa nuorisotyö, koulu, työhallinto ja sosiaali- ja terveystoimi toimivat yhdessä. Ja niin kuin hallintovaliokunta on tätä jatkanut, niin he ovat todenneet ja pitäneet tärkeänä, että aluehallintovirastojen, ely-keskusten ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä tulee tämänkin jälkeen jatkaa ja vahvistaa nuorten asemaan liittyvien hankkeiden toteuttamiseksi. Toimiiko se oikeasti niin, että tämän yhteistyön nimiin sitten vannotaan, se on iso kysymysmerkki, ja minun mielestäni tätä pitää hallitusti miettiä, niin kuin edustaja Kanerva tätä problematiikkaa esille toi kysyen, mikä on kokonaiskuva. Yhtenä esimerkkinä voi ottaa tämän nuorisotakuun esille, jossa on tämäntyyppinen problematiikka, eli ei oikein tiedetä, kenellä lopulta se vastuu on. Vaikka yhteistyö toimisi, niin loppuperin puuttuu se yksi puhelinnumero, mihin edustaja Skinnari viittasi, että mihin soitetaan. Tietyllä tavalla siinä sitä samaa ongelmaa on, onko se vastuu kunnalla vai meneekö se sitten aluehallinnon elyyn taikka aviin. Tämän jälkeen se kuuluu siis aviin pääosin, mutta ei kuitenkaan kokonaisuudessaan.

Jouko  Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä avin ja elyn perustaminen osoitti silloin, kun hallitus sen yksipuolisesti teki, että tarvittaisiin parlamentaarista valmistelua. Nimenomaan näissä koko maata, koko maakuntaa tai kuntia tai myös sosiaali- ja terveysalaa koskevissa uudistuksissa pitäisi tehdä se valmistelu sillä tavoin, että siinä kaikki pääsevät siihen valmisteluun mukaan, kaikki poliittiset puolueet, jotka eduskunnassa ovat, ja tämän minusta pitäisi tulla pohjaksi. Sitten on hallituksen asiana panna toimeen se, mitä on näissä parlamentaarisissa komiteoissa esitetty.

Tässä mielessä tämän asian purkaminen nyt niin, että huonon ely- ja avi-järjestelmän korjaamiseksi perustetaan tänne Helsinkiin joku valtioneuvoston mammuttiorganisaatio, ei ole vastaus tähän tilanteeseen, mikä maakunnissa tällä hetkellä on. Suomi on laaja, Saksan kokoinen alue. Saksassa ihmisiä on yli 80 miljoonaa, Suomessa vähän yli 5 miljoonaa. Tässä mielessä sen hallinnon vain pitää olla sellainen, että se tuo tätä tasa-arvoisuutta myös näissä hallinnollisissa asioissa, nimenomaan esimerkiksi elinkeinotoiminnassa, joka on jäänyt selkeästi nyt näinä vuosina varjoon. Vienti ei vedä, mutta elinkeinotoimintaa ei näköjään oikein missään päin Suomea tällä hetkellä pohdita riittävän hyvin. Ei täällä eduskunnassa, ei valtioneuvoston piirissä, ei maakunnissa eikä kunnissa, ja tämä on se yksi suuri puute, ja kaikki kuitenkin tietävät sen, että yksi syy on siinä, kun vienti ei vedä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Olemme kaikki varmaan sitä mieltä, että nuorisopolitiikan onnistunut hoitaminen on hyvin tärkeätä koko Suomen tulevaisuudelle.

Meillä on runsain määrin lapsia ja nuoria, jotka joutuvat pois raiteiltaan sen takia, että heidän perheensä voivat huonosti. Perheillä ei ole riittävästi rahaa maksaa lastensa harrastuksia ja sillä tavalla tukea lasten kehittymistä kohti aikuisuutta ja opintoja ja sitä kautta työelämää. Ongelma on nimenomaan siinä, että perheeltä puuttuvat resurssit. Se on valitettavaa, että täällä eduskunnassa aina puhutaan byrokratiasta ja näitä viranomaisrakenteita muutetaan vuodesta toiseen. Sitä byrokratiaa pyöritetään ja laatikoita siirrellään hallinnon organisaatioissa, kun kaikki resurssit täällä eduskunnassakin pitäisi ennemmin kohdentaa suoraan niihin perheisiin, joissa on ongelmia.

Loppujen lopuksi aika pienillä resursseilla yhteiskunta pystyisi suoraan puuttumaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmiin, jos siellä kuntatasolla olisi riittävästi nuorisotyöntekijöitä ja muita henkilöitä, jotka pystyvät sitten yhdessä perheen kanssa ohjaamaan näitä nuoria vaikka hyvien harrastusten pariin, joiden on todettu selvästi ehkäisevän syrjäytymistä. Minä toivoisin, että eduskunnassa jatkossa keskusteltaisiin enemmän suoraan näiden lapsiperheiden ongelmista ja siitä, miten niihin voitaisiin puuttua paremmin vaikka valtion budjetin kautta tai sitten kuntien velvoitteita lisäämällä sillä tavalla, että se tuki menisi suoraan sinne perheelle, joka pystyisi itsenäisesti toimimaan lastensa kanssa.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse toiminut seitsemän vuoden ajan Päijät-Hämeen maakuntahallituksen puheenjohtajana nyt jo vuoden siitä tehtävästä vapaana ollessa, mutta olin mukana myös tämän aluehallinnon uudistuksen käynnistysvaiheessa, selvitysvaiheessa Etelä-Suomen maakuntien liiton puheenjohtajana, ja olen kyllä täysin samaa mieltä kuin edustaja Kanerva tässä aiemmin, että aluehallinnon uudistuksen tuloksena tuli kyllä varsin vaikeasti ymmärrettävä aluehallinnon rakenne, joka ei ole pelkästään vaikea ymmärtää hallinnollisesti, vaan myös maantieteelliset rajat ovat varsin epäloogisessa järjestyksessä.

Mutta minä henkilökohtaisesti kyllä toivon, että tämän kunta- ja sote-uudistuksen kautta syntyy sellainen perusratkaisu myös rakenteisiin, alueelliseen rakenteeseen, johonka olisi sitten tulevaisuudessa helpompi sovittaa mielekkäämpi valtion paikallishallinnon rakenne, joka tukisi myös sitten kuntien omaa elinvoimaa ja niitä pyrkimyksiä, joita suomalaisilla kunnilla on. Samassa yhteydessä olisi syytä myös miettiä sitä, että nostettaisiin kuntien päätösvaltaa ja alueiden päätösvaltaa vaikka sitten valtiovallan laskun kustannuksella.