1) Fortum Oyj:n kannustinohjelmien kohtuullisuus
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Hallitus yhtyy välikysymyksen tekijöiden
näkemykseen siinä, että optio-ohjelmat
ovat koetelleet kansalaisten oikeustajua. Ohjelmien jo rahastettu
tai merkintäoikeutena tämän päivän
kurssilla mitattu arvo on lähes puoli miljardia euroa.
Fortum-asian taustalta löytyy aitoa menestystä,
josta kannattaa olla aivan iloinen, ja sieltä löytyy
myös ilmiselviä epäonnistumisia erityisesti
koskien yhtiön palkitsemisjärjestelmiä ja
niiden mitoitusta.
Öljy-yhtiö Nesteen ja sähköyhtiö Imatran Voiman
fuusioiminen ja Fortumin perustaminen vuonna 1998 oli onnistunut
ratkaisu. Nesteen ja IVOn yhdistämisellä haluttiin
luoda maahamme voimakas energiayhtiö, jolla olisi hyvät
mahdollisuudet menestyä erityisesti sähkömarkkinoilla tapahtuneessa
kiristyneessä kansainvälisessä kilpailussa.
Omistajien kannalta Fortum on ollut erittäin hyvä sijoituskohde.
Valtio-omistaja on saanut yhtiöstä osinkotuloja
3 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan Neste Oil, ja osakemyyntituloja 1,6
miljardia euroa. Kun tähän lisätään
tämänhetkinen omistusarvo, noin 6,6 miljardia
euroa, nousee valtion sijoituksen kokonaisarvo Fortumissa 11,2 miljardiin
euroon. Lisäksi on huomattava, että valtion siivu
Neste Oilin päivän arvosta on noin 3,3 miljardia
euroa. Jos näitä lukuja verrataan Fortumin arvoon
1990-luvun lopussa, joka oli noin 2,6 miljardia euroa, voidaan todeta,
että keskimääräinen vuosittainen
tuotto on ollut todella erinomainen. Valtion omistajuus Fortumissa
on ollut monella tavalla menestystarina.
Fortumin aseman vakiinnuttua ja vahvistuttua ja öljymarkkinoiden
haasteiden kasvettua Fortumin uudelleeneriyttäminen tuli
perustelluksi. Neste Oilin alku todistaa, että tämäkin
eduskunnan yksimielinen ratkaisu oli oikea.
Yksityisellä sektorilla jo 1990-luvun alkupuolella
vakiintuneen tavan mukaan valtio-omistaja halusi kannustaa ja sitoa
palkkiojärjestelmin yrityksen johtoa ja avainhenkilöitä myös
Fortumissa. Ensin maaliskuussa 1998 ja sitten tammikuussa vuonna
2000 hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi
yhdeksi kannustinjärjestelmäksi optio-ohjelmat.
Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti yhtiön
hallitus sittemmin toteutti ohjelmat yhtiökokousten päätösten
mukaisesti. Ohjelmat käsiteltiin myös Fortumin
kulloisessakin hallintoneuvostossa.
Optiojärjestelmien yleiseen toimivuuteen voidaan esittää tämän
päivän tiedoin perusteltua kritiikkiä.
Ne eivät yleisestikään ole osoittautuneet onnistuneimmiksi
kannustinjärjestelmiksi. Ne eivät aina edes motivoi
johtoa toimimaan omistajien kannalta pitkällä tähtäyksellä parhaalla mahdollisella
tavalla. Huonosti optiojärjestelmät sopivat sellaisille
aloille, joilla markkinat eivät ole täydellisesti
kilpaillut. Näillä aloilla erilaiset markkinasokit
ja -heilahdukset heijastuvat epäsymmetrisesti alan yrityksiin.
Vaikka Fortumin johdon voidaan sanoa onnistuneen tehtävässään
todella hyvin, ei tehtyjen optiopäätösten johdolle
tuottama palkkio ole oikeassa mittasuhteessa juuri johdon osuuteen
yhtiön menestyksessä.
On syytä palauttaa mieleen, että optio-ohjelmat
hyväksyneen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa
oli edustettuna nyt välikysymyksen tekijäjoukkoon
kuuluva vasemmistoliitto ja sen kaksi ministeriä. Välikysymys
pitää kestämättömänä sitä,
ettei optio-ohjelmien epäonnistumiseen ole puututtu silloin,
kun asia on havaittu "kiistatta kohtuuttomaksi ja perusteettomaksi".
Optio-ohjelmista päättäessään
Fortumin varsinainen yhtiökokous, ed. Siimes, päätti
maaliskuussa 2002, että — suora lainaus yhtiökokouksen
päätöksestä — "hallitus
voi arvioida mahdollisen yrityskaupan, yritysjärjestelyn
tai muun vastaavan merkittävän muutoksen vaikutusta Fortum-konsernin
tulokseen ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliseen kehitykseen
ja korjata vastaavasti optio-oikeuksien ehdoissa Fortum-konsernin
tulokselle ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliselle kehitykselle
asetettuja edellytyksiä". Vähän vaikeasti
kirjoitettu virke sinne yhtiökokouksen pöytäkirjaan,
mutta itse asiassa sanomansa osalta aika selkeä sanoma.
Mikäli yhtiön hallitus ja pääomistajat
olisivat todenneet, että yhtiökokouksen määrittämiä perusteita
olisi ollut olemassa, niiden olisi tullut reagoida maaliskuussa
2002 pidetyn yhtiökokouksen ja yhtiön hallituksen
tekemien optioiden jakopäätösten välisenä aikana
eli viimeistään helmikuussa 2003. Yhtiön
hallitus tai omistajat eivät reagoineet asiaan. Valtioneuvoston
työssä olivat tuolloin mukana välikysymyksen
nyt allekirjoittaneet puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ja ryhmänjohtaja
Martti Korhonen. Jos irrotan katseeni paperista ja yritän
selostaa omin sanoin vielä asian ytimen, tämä käytännössä tarkoitti
sitä, että yhtiökokous tuolloin 2002,
kun se päätti optio-ohjelmista, myös
antoi sisällön niille ehdoille, joiden toteutumista
on mahdollista tarkastella aina siihen hetkeen saakka, kun yhtiön
hallitus tekee lopullisesti optiopäätökset,
ja optiosopimukset tehdään siis yhtiön
hallituksen ja näitten option saajien elikkä näiden
yhtiön johtohenkilöiden kesken. Siis yhtiökokouksen
olisi vuoden 2002 alusta vuoden 2003 helmikuuhun, sinä aikana,
ollut mahdollista reagoida tähän asiaan, puuttua
tähän asiaan, mikäli nämä ehdot
olisivat täyttyneet, mitkä tässä päätöksessä sanotaan.
Nyt täällä oppositio välikysymyksessään
edellyttää, että näihin sopimuksiin
olisi puututtu sen jälkeen, kun yksityisoikeudelliset sopimukset
on tehty, mutta he itse eivät olleet puuttumassa siinä vaiheessa,
kun oli yhtiökokouksen päätös
eikä ollut vielä tehty yksityisoikeudellisia sopimuksia
yhtiön hallituksen ja option saajien kesken — aika
merkittävä ero puuttumisessa asioihin.
Arvoisa puhemies! Tämä ei ole todellakaan mitään
saivartelua, tämä on selkeätä juridiikkaa, ja
tähän asiaan pitää pystyä,
ed. Siimes, teidän antamaan täällä aikanaan
vastaus, kun niin innokkaasti nyt siihen oikeutetusti puututte.
Arvoisa puhemies! Sen jälkeen, kun henkilökohtaiset
sopimukset oli siis tehty, niistä tuli yksityisoikeudellisia
sopimuksia. Niihin jälkikäteen puuttuminen on
tavattoman vaikeaa. Välikysymys kuitenkin perää hallitukselta
toimia optiosopimusten kohtuullistamiseksi jälkikäteen. Arvoisa
puhemies! Nykyiseltä hallitukselta ei ole puuttunut tahtoa
puuttua optiosopimusten kohtuullistamiseen. Keväällä 2004 — paljon
ennen kuin eduskunta oli herännyt keskusteluun optioista — annoin
virkamiehilleni toimeksi selvittää asiantuntijoiden
kanssa, mitä mahdollisuuksia sopimusten tarkistamiseen
olisi.
Seuraavan kerran asia oli esillä talvella 2005. Kävin
itse tuolloin keskustelut muun muassa oikeuskansleri Nikulan kanssa.
Sekä oikeuskanslerin että muiden asiantuntijoiden
selvitykset päätyivät samaan johtopäätökseen:
optiosopimusten jälkikäteinen, yksipuolinen leikkaaminen
tai kohtuullistaminen ei käytännössä tullut
eikä tule kysymykseen.
Samaan johtopäätökseen on nyttemmin
tullut eduskunnan talousvaliokunta suorittamassaan seikkaperäisessä selvityksessä,
sen tuloksena. Talousvaliokunnan mietinnössähän
on ymmärtääkseni kaksi eriävää mielipidettä,
edustajien Korhonen ja Essayah; muutoin talousvaliokunta ymmärtääkseni
on ollut omassa kannanotossaan täysin yksimielinen.
Vanhasen hallitus ei ole kuitenkaan ollut toimeton optioasiassa.
Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti vuonna
2003 valtionyhtiöissä noudatettavan palkitsemisjärjestelmän
uudistamisen. Marraskuussa 2003 ehdotus oli valmis. Talouspoliittinen
ministerivaliokunta hyväksyi 17. päivä helmikuuta
2004 uudet ohjeet. Sen jälkeen, arvoisa puhemies, yhdessäkään
yhtiössä, jossa valtiolla on mainittava puhevalta,
ei optiosopimuksia ole tehty eikä tulla tekemään.
Arvoisa puhemies! Vaikka Fortumin palkkiotapahtumat herättävät
ymmärrettäviäkin intohimoja, olisi toivottavaa,
että me poliittisina päättäjinä toimisimme
kuitenkin vastuullisesti myös suhteessa valtion omistamiin,
markkinoilla toimiviin yrityksiin.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä sanotaan
myös, että valtion omistajaohjaus Fortumissa olisi
ollut viime vuosina varsin "linjatonta", kun yhtiö voi
nostaa sähkön hintaa 19 prosentilla. Totta onkin,
arvoisa puhemies, että kuluneen syksyn aikana sähkön
myyntihintojaan on nostanut noin joka neljäs sähkön
vähittäismyyjä. Eniten hintoja on nostanut
Fortum, 19 prosentilla, seuraavaksi eniten eli 13,6 prosentilla
Kymenlaakson Sähkö ja muut vähän
vähemmän. Kaikki ovat nostaneet kuitenkin reilunpuoleisesti.
Hintoihin vaikuttamisessa sääntelyn keinoin, minkä perään
tässä kysytään, on erotettava
sähkön siirto ja myynti. Monopolin muodostavan sähkön
siirron osalta siirryttiin vuoden 2005 alusta, tämän
vuoden alusta, lukien osittain ennakolliseen verkkovalvontaan. Energiamarkkinavirasto
vahvisti siirtotariffien laskentaperusteet kullekin verkonhaltijalle
vuosille 2005—2007. Näitä rajoja mikään
siirtoyhtiö ei ole rikkonut. Sähkön siirtohinnat
ovatkin kääntyneet hienoiseen laskuun.
Sen sijaan sähköenergian hintaa ei säännellä. Päinvastoin,
valtiovalta pyrkii huolehtimaan siitä, että kilpailu
alalla sekä Suomessa että yhteisillä pohjoismaisilla
markkinoilla olisi niin aitoa kuin suinkin mahdollista. Valtiovalta
ei ole puuttunut kertaakaan sähkömarkkinalain
voimassaolon aikana sitten vuoden 1996 sähköenergian hinnoitteluun.
Siihen ei puututtu edes talvella 2002 ja 2003, kun edustajat Siimes
ja Korhonen olivat hallituksessa ja sähkön hinta
nousi reaalisesti nykyistä korkeammalle tasolle. Muuten voin
antaa vihjeen kaikille sekä salissa oleville että kansalaisille
laajemminkin: Jos sähköä myyvästä vajaasta
sadasta yhtiöstä joku todella hinnoittelee sähkönsä liian
kalliiksi, vaihtakaa firmaa! (Ed. Siimes: Eipä voi vaihtaa,
jos on pitkäaikaiset sopimukset!)
Yhtä ontuvaa kuin yrittää kaataa
Fortum-kohtuuttomuudet nykyisen hallituksen syyksi, on välikysyjien
väite, että hallituksen veroratkaisut olisivat
kärjistäneet tuloeroja, että hallituksen työllisyyspolitiikka
olisi heikentänyt työllisyyttä tai että hallitus
ajaisi hyvinvointipalveluja alas.
Vanhasen hallituksen oikein ajoitettu ja mitoitettu veropolitiikka
on vauhdittanut kotimaista kulutuskysyntää silloin,
kun muun Euroopan talouden vetokyky on ollut aika voimatonta. Tällä tiellä hallitus
jatkaa hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa myös uudella sopimuskaudella.
Osaltaan veroratkaisujen antina työttömyys
on vähentynyt selvästi ja vielä kaikkien
te-keskusten alueilla. Myös pitkäaikaistyöttömyys
on laskussa. Työllisten määrä oli
kuluvan vuoden tammi—syyskuussa keskimäärin
32 000 henkeä enemmän kuin vastaavana
aikana vuotta aikaisemmin. Kaiken lisäksi aivan uunituoreiden
tilastojen, tämän päivän tilastojen,
mukaan työllisyys on kohentunut viimeisen vuoden kuluessa 55 000
henkilöllä.
Hallituksen tähän saakka päättämät
noin 2,8 miljardin euron suuruiset henkilöverotuksen kevennykset
ovat välikysyjien väitteistä poiketen kohdistuneet
voimakkaimmin juuri pienituloisiin. Kevennysten painopiste on 20 000:n
ja 30 000 euron vuositulon välillä. Suurimmillaan tuo
kevennys on 5,2 prosenttiyksikköä. Tuo 5,2 prosenttiyksikköä on
siis 20 000 euron vuositulon kohdalla. 120 000
euron vuositulon kohdalla kevennys on 3,4 prosenttiyksikköä. — Tässä yhteydessä sopinee
muistuttaa liittyen optioihin, että optiosopimusten tuotoista
veronsaajat, valtio ja kunnat, saavat noin 50—60 prosenttia.
Arvoisa puhemies! Vastaavasti lasten päivähoidon
rahoitusta on kohennettu, pienimpiä eläkkeitä on
korjattu ja erityisesti pienituloisimmille tärkeitä julkisia
palvelujärjestelmiä on parannettu hallituksen
aikana tuntuvasti.
Hallitus on keventänyt ja ensi vuonna keventää lisää erityisesti
työllistävien pk-yritysten verotaakkaa. Yritysten
pääoma-, laina- ja kehittämisrahoitusuudistuksin
yritysten perustantaa ja kasvua on vauhditettu aika lailla. Näin
on kyetty vastaamaan globalisaation juuri pk-sektoriin kohdistamiin
suuriin haasteisiin. Yritysten määrä on
ennakkotiedon mukaan nyt peräti noin 8 000 yritystä enemmän
kuin vuosi sitten ja konkurssienkin määrä on
alhaisimmillaan 20 vuoteen.
Arvoisa puhemies! Välikysyjät ovat oikeassa siinä,
että kunnallistaloudet ovat tiukoilla. Näin siitäkin
huolimatta, että Vanhasen hallitus tulee vuodesta 2003
lisänneeksi valtionosuuksia 6,2 miljardin euron tasosta
ensi vuoden 7,8 miljardiin euroon. Nykyinen hallitus on kompensoinut ansiotulovähennykset
kunnille täysimääräisesti, minkä senkin
pyydän alleviivaten tässä saada mainita.
Erityisesti kuntatalouden menojen jatkuvaa 5 prosentin tietämillä ollutta
kasvua on kuitenkin kyettävä hillitsemään.
Suomen Kuntaliiton ja valtion yhteisen arvion mukaan jo ensi vuonna vuosikate
paranee ja tämä suunta jatkuu seuraavana vuonna.
Valtionosuudet näet kasvavat vuonna 2007 arvion mukaan
reilusti yli puolella miljardilla eurolla ja verotulotkin lisääntyvät
tuntuvasti. Entistä parempien palvelujen tuottamiseen entistä edullisemmin
antaa osaltaan vauhtia myös hallituksen käynnistämä kunta-
ja palvelurakenneuudistus.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajat ovat
nostaneet kysymyksessään esille aivan tärkeitä asioita.
Hallitus on toiminut näissäkin asioissa hyvin
vastuullisesti.
Välikysyjät nojaavat valtaosan suomalaisista tuntemuksiin,
että Fortumin optiot ovat kohtuuttomia ja niitä pitäisi
korjata. Samalla he jättävät kuitenkin
sanomatta sen, minkä varmasti tietävät:
niiden jälkikäteen korjaamiseen ei ole voitu osoittaa
oikeudellisesti kestäviä perusteita.
Vasemmistoliitolle välikysymys onkin populistinen yritys
peittää puolueen oma vastuu niistä virheistä,
jotka sillä itsellään todella on optio-ohjelmien
hyväksyjänä. (Hälinää — Välihuutoja)
Syytökset työllisyyden hoidon laiminlyönneistä,
verotuksen epäoikeudenmukaisuuksista tai hyvinvointipalvelujen
alasajosta nähdään jo rajojemme ulkopuolellakin
kummallisina. Aivan viimeistenkin kuukausien aikana ja juuri syytöksissä mainituissa
asioissa Suomen kehitys on rankattu Euroopan aivan ehdottomaan eliittiin.
Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan
puheenvuoro:
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Pekkarista tuossa kuunteli, niin
tuli kyllä vanha sanonta mieleen, että mustan
voi väittää valkoiseksi, ja sellainenkin
tunne jossakin vaiheessa siinä kävi mielessä,
että kas kun en huomannutkaan, että olemme olleet
päähallituspuolueena niinkin pitkään,
kun valta oli meillä ja kaikki tehtiin meidän
mielemme mukaan, mutta ihan kiitos kunniasta.
Arvoisa puhemies! Valta ja vastuu kuuluvat luonnollisesti yhteen.
Fortumin johdon kannustinjärjestelmistä osa rakennettiin
kiistatta edellisten hallitusten aikana, joissa me olimme mukana.
Kannamme siis vastuumme niistä järjestelyistä,
joissa me mukana olimme. Silloin laadittujen kannustusjärjestelmien
ei osattu ennakoida tuottavan sellaista tulosta, minkä me
tänä päivänä niiden
tiedämme tuottaneen. Sitä eivät kyenneet
ennakoimaan sen enempää asiaa valmistelleet virkamiehet
kuin edelliset kauppa- ja teollisuusministeritkään
eikä itse asiassa kukaan muukaan.
Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että kannustinjärjestelmät
antavat puolen miljardin euron arvoisen edun korkean palkan lisäksi
suppeahkolle joukolle yhtiön henkilöstöstä — ellei
sitten tilanteeseen puututa. Sen mittaluokan lisäetu ei
mitenkään perustu yksinomaan erinomaiseen liikkeenjohdolliseen
tai muuhun yrityksen menestykseen siivittäneeseen osaamiseen.
Yleisesti lisäetua onkin pidetty kohtuuttomana ei vain
välikysymyksen allekirjoittajien taholla vaan myös hallituksen
omassa piirissä. Fortumin arvon kehitys ja siten myös
kannustinjärjestelmien lopputulos ei johdu liikkeenjohdollisesta
tai muusta osaamisesta vaan valtaosaltaan niistä olosuhteista,
joissa yhtiö toimii. Kuitenkin kun asialle pitäisi
tehdä jotakin, niin hallitus vetäytyy vastuustaan.
Hyvät edustajatoverit, kauppa- ja teollisuusministeri
on ilmoittanut puuttuvansa kannustusohjelmiin vain, jos eduskunta
niin tahtoo. Omin päin hänellä siis ei
ole siihen halua, ei, vaikka kannustinjärjestelmiin sisältyy
nimenomainen mahdollisuus kohtuullistamiseen. Sekö on sitten sitä ministeri
Pekkarisen kuuluisaa omistajaohjausta, että päästetään
suitset irti ja annetaan hevosen viedä?
Jotta eduskunnan täysistunto ei Fortum-asiaa käsittelisi
ja kohtuullistamista vaatisi kauppa- ja teollisuusministeriltä,
hallituspuolueiden edustajat talousvaliokunnassa estivät
itse asiassa asian tuomisen täysistuntoon. Yksittäinen
henkilö yritti jopa estää asian asiallisen
käsittelyn valiokunnassa. Keskusta ja sosialidemokraatit
toivoivat, että kohtuullistaminen unohtuisi ja lehtien
uudet lööpit veisivät äänestäjien
huomion muualle. Mielenkiinnolla odotan nyt edessä olevia
ryhmien puheita. Todennäköisesti en ennakoi kovin hirveästi
väärin, kun luulen, että keskusta keskittyy
menneeseen eikä kanna itse asiassa vastuuta mistään.
Näissä puheissa peitetään
myös se, että optiopalkkioiden lisäksi
Fortumissa on johdolla kolme osakekannustinjärjestelmää,
nimittäin vuosilta 2003, 2004 ja 2005, ja jos muuta ei
ole mahdollista kohtuullistaa, niin kysymys kuuluu, eikö näitäkään
ole sitten mahdollista kohtuullistaa. Ne on kohdistettu samoille
johtajille, ministeri Pekkarinen, jotka pääsevät
jo nauttimaan näistä edellä mainituista
optioista. Ainakin näihin järjestelmiin on mahdollista
puuttua, jos vaan sitten sitä kuuluisaa halua on. Kysymys
tietenkin kuuluu: Aiotteko, ministeri Pekkarinen, kohtuullistaa näitä osakekannustinjärjestelmiä
ottaen
huomioon aikaisempien järjestelmien jo antaman hyödyn
vai katsotteko, että ne kuuluvat, nekin etuisuudet, jo
näiden edellä mainittujen päälle?
Jos hallituspuolueiden edustajat olisivat sitä halunneeet
valiokuntakäsittelyn yhteydessä, talousvaliokunta
kun käsitteli mietintöä, niin itse asiassa
mehän olisimme jo käsitelleet tämän
asian täällä ja ministeri olisi ohjeensa
saanut, jos olisi menetelty niin, että lausunto olisi tänne
tuotu. Juuri itse asiassa tätähän välikysymys
nyt käsittelee, eli mitä tehdään,
kun virhe havaitaan? Ei kukaan tai ei mikään järjestelmä selviä ilman
virheitä. Olennaistahan on se, että kun virhe
havaitaan, niin ryhdytään toimiin virheiden ja
väärien arvioiden korjaamiseksi, kun ne kerran
on tiedostettu. Näinhän normaalissa elämässä toimitaan tavallisesti,
että virheeseen reagoidaan heti, kun se havaitaan.
Esimerkinomaisesti voin sanoa, että niinpä esimerkiksi
tämän tästä autonvalmistajat
kutsuvat autoja korjattavaksi, kun niissä havaitaan joku
virhe tai puute tai joku suunnittelu- tai valmisteluprosessin aikana
syntynyt vika, jota ei ole tiedostettu. No, kysymys tässäkin
kuuluu, eikö julkisen vallan tulisi myös jotakin
oppia ottaa näistä ja toimia samalla kaavalla.
Mutta kun nyt vaatii virheiden oikaisemista, niin nyt se onkin populismia
ja turhaa puhetta. Ei kukaan ole ymmärtääkseni
syyttänyt autonvalmistajia populisteiksi, kun he jälkikäteen
kutsuvat myymänsä autot muutettavaksi. Sitä ei
pidetä ainoastaan normaalina, vaan se suorastaan kuuluu
kuluttajansuojaan ja on osa sen välttämättömiä toimia.
Sanoin äsken, että Fortumin menestys ei johdu
erinomaisesta liiketoimintaosaamisesta yksinään.
No, mistä se Fortumin voitto sitten on tahkottu? Se on
noussut osin öljynhinnan noususta, päästökaupan
alkamisesta ja kartellinomaisista sähkön hinnoista.
Onko nyt sitten uskottavaa, että nämä 350
armoitettua optiojohtajaa ovat omilla toimillaan vaikuttaneet näihin
kovin vahvasti? No, eivät tietenkään
he ole näihin pystyneet vaikuttamaan. Tästä näkökulmasta
katsottuna ei tässä nyt käsien levittely
auta, vaan auttaa pelkästään se, että ryhdytään
johonkin toimiin. Toiminnan kautta on mahdollista palauttaa myös usko
politiikkaan. Kun itse asiassa huomattaisiin, että poliitikot
puuttuvat ylilyönteihin ja eriarvoistamiseen, palaisivat
nekin äänestäjät ehkä politiikan
pariin, jotka nyt ovat syrjäytyneet. Ei heitä sinne
saada kertomalla, että valtiovalta näyttää vihreää valoa
Fortumin palkkiohurjasteluille eikä tee mitään
kohtuuttomuuksien muuttamiseksi.
Hyvät edustajatoverit, Vanhasen hallituksen muodostamisen
jälkeen Fortumilla on ollut kaksi yhtiökokousta.
Silti kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen ei ole antanut valtion
edustajille tehtäväksi yhtiökokouksessa
esittää satojen miljoonien eurojen optio- tai
muiden kannustusjärjestelmien kohtuullistamista tai purkamista. Liioin
ei ole pantu vireille ylimääräisen yhtiökokouksen
koolle kutsumista ja yhtiön hallituksen vaihtamista, jos
sellainen on tarpeen kohtuullistamisen toteuttamiseksi. Ministeri
Pekkarinen on pitänyt yhtiön hallituksen vaihtamista
megaluokan juttuna. Eikö tässä kannustinjärjestelmässä sitten
ole kysymys megaluokan asiasta? Miten näitä asioita
haluaa itse asiassa rinnastaa? Kyllä tämä kannustinjärjestelmäkin
on itse asiassa megaluokan juttu ainakin niitten mielestä,
jotka vielä ymmärtävät reaalielämää ja
sen reaalielämän tuomia mittasuhteita.
Hallituksen kauppa- ja teollisuusministerin Pekkarisen toimimattomuus
on oikeustajun vastaista. Ministeri Pekkarinen kieltäytyy
käyttämästä yhtiön
johdon kannustinjärjestelmässä olevaa
mahdollisuutta ottaa huomioon poikkeuksellisten tekijöiden
vaikutus eikä ole itse asiassa toiminut niin, että yhtiön
johdon ja avainhenkilöiden kohtuuttomia etuisuuksia leikattaisiin. Keneties
tässä on ministerillä ja hallituksella
kuitenkin kyse paljon suuremmasta asiasta, linjavalinnasta. Vanhasen
ja Heinäluoman hallitus yksinkertaisesti pitää eriarvoisuuden
lisääntymistä luonnollisena kehityksenä.
Ei kai se muuten olisi toteuttanut ylisuuria, hyvätuloisia
suosivia veronkevennyksiä, ei kai se muuten olisi poistanut muutamalta
kymmeneltätuhannelta miljoonikolta varallisuusveroa. Vaikka
valtiovarainministeri viime viikolla torjui tasaveron, niin samanaikaisesti
valtiovarainministeri itse valmistelee yhden tuloluokan poistamista
tuloveroasteikosta. Se on toki pieni asia ihmiskunnalle, mutta erittäin
suuri asia suurituloisille.
Olemme saaneet tottua siihen, että aina vaalien alla
kielletään se, mitä vaalien jälkeen
aiotaan toteuttaa. Viime eduskuntavaalien alla sekä sosialidemokraatit
että keskusta tuomitsivat kokoomuksen veronalennuspuheet
ylimitoitettuina ja hyvinvointiyhteiskunnan vaarantavina itse asiassa
vaan toteuttaakseen ne vieläkin suurempina vaalien jälkeen.
Kunnallisvaalien alla hallituspuolueet olivat kilvan puolustamassa
kansalaisten arjessaan tarvitsemia palveluja vain ajaakseen kunnat
ahtaalle vaalien jälkeen, niin että nyt kunnat
kilvan karsivat palveluitaan ja sen lisäksi ensi vuonna
kunnallisveroprosenttiaan joutuu korottamaan 140 kuntaa, niin että se,
ministeri Pekkarinen, siitä talouden tasapainottamisesta. Se
tulee olemaan uusi ennätys taas kerran.
Arvoisa herra puhemies! Kun siis sosialidemokraattisen puolueen
puheenjohtaja tuomitsee tasaveron, niin me tiedämme kokemuksesta,
että valtiovarainministeri siihen pyrkii. Kyse onkin ajan
politiikasta, jossa eriarvoisuuden ei ainoastaan anneta lisääntyä,
vaan sitä vielä veropolitiikalla ja muilla lisätoimilla
edistetään. Todellisella työllä,
yrittämisellä ja yhteisvastuulla kyllä koko
kansakunta pääsisi uuteen nousuun, mutta kun työtä ei
järjesty, valtiolla on yrittämisen tukemisessa
vääristynyt mielikuva ja yhteisvastuu on tyystin
heivattu roskakoriin, ei vähäosaisille jää enää jaettavaa.
Köyhyyspaketti on ensi vuonna 30 miljoonaa. Se on,
voisi sanoa, jos ilkeästi haluaisin sanoa, kohtuullisen
ylimielinen ropo yli puolen miljoonan suomalaisen köyhän
suuntaan. Asumismenojen omavastuun poisto toimeentulotuen osalta on
hyvä asia, niin että jotakin hyvääkin
tässä onneksi tapahtuu, mutta minne unohtui työttömyysajan
perusturvan reilu tasokorotus? Miksi toimeentulotuki leikkautuu
aina, kun lapsilisä kohoaa? Eivätkö juuri
ne perheet, jotka ovat toimeentulotuen varassa, tarvitsisi kaikkein
kipeimmin lapsilisän korotuksen? Asumismenojen omavastuun
poisto ei riitä lievittämään
todellista tuskaa ja sitä todellista ahdistusta, jota koetaan, kun
ei ole rahaa ostaa ruokaa lapsille tai uusia kenkiä puhkikuluneiden
tilalle. Siis 2000-luvulla me suomalaisessa yhteiskunnassa puhumme vielä tällaisista
asioista tällaisilla luvuilla. Suomessa köyhyys
on lisääntynyt 90-luvun 6 prosentista 11 prosenttiin.
Eikä köyhyys, ikävä kyllä,
tule yksin. Se tuo mukanaan tiettyjä asioita. Se tuo mukanaan
heikon terveyden, se tuo mukanaan heikon koulutuksen ja puutteelliset
asuinolosuhteet.
Keskeisintä koko suomalaisessa yhteiskunnassa olisi
kiistatta positiivisen vireen löytäminen ja heikkojen
auttaminen. Jos valtio nostaisi pienimpiä tukia, kuten
opintotukea, toimeentulotukea, työmarkkinatukea, niiden
varassa olevat ihmiset voisivat päästä omille
jaloilleen todellakin sitten tekemään sitä työtä,
yrittämään ja kantamaan yhteisvastuuta.
Eivät tuet ole itsetarkoitus, josta nautittaisiin koko
loppuikä, vaan nimenomaan kannustumia muuhun. Ne eivät
ole Fortumin kannustimia vaan jokapäiväisen elämän
mahdollistajia.
Mitä sitten sähkömarkkinoiden toimimattomuuteen
tulee, niin hyvät edustajatoverit, meidän tulee
siihen palata ja kohtuullisen nopeasti. Tilanne ei ole kyllä nyt
kohdallaan, ja muutama markkinoita käytännössä hallitseva
yhtiö voi mielin määrin nostaa sähkön
hintaa ja ottaa hinnan kuluttajilta pois. Mutta siihen on kuitenkin syytä palata
toisessa yhteydessä, mutta korostan sitä, että siihen
on syytä palata pian.
Arvoisa herra puhemies! On syytä ravistella hallitus
hereille, on syytä vaatia tältäkin hallitukselta
toimia. Esitän siksi perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:
"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus
kieltäytyy ryhtymästä nopeisiin toimiin
Fortum Oyj:n johdon kannustinjärjestelmien kohtuullistamiseksi
ja muutoinkin pitää kiinni eriarvoisuutta lisäävästä politiikastaan,
ja siksi eduskunta edellyttää maan hallitukselta
pikaisia toimia Fortumin johdon kannustinjärjestelmien
kohtuullistamiseksi tarvittaessa ylimääräisen
yhtiökokouksen avulla sekä lisäksi edellyttää,
että verotusta, työllisyyspolitiikkaa, sosiaaliturvaa
ja hyvinvointipalveluja käytetään tehokkaasti
eriarvoisuuden vähentämiseksi,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Antti Rantakangas /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton operoima välikysymys
Fortumin johdon ylisuurista optioista ja niiden perumisesta edustaa
suurta populismia. Lupaus yksityisoikeudellisesti lainvoimaisten
optioiden purkamisesta on vastuutonta politiikkaa. Mieleen tulee
vasemmistoliiton aateperintöä edustanut ihannevaltio.
Sekin perustui pettävällä pohjalle ja
haavekuville.
Vasemmistoliiton pitää kysyä itseltään,
miksi se salli moisen tapahtua hallitusvastuun aikana. Vasemmistoliitto
oli talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 10.3.1998 muuttamassa
aiempia valtionyhtiöiden palkitsemisperiaatteita poistamalla
optioissa aiemmin olleen leikkurin. Aiemmin optioiden määrä saattoi
olla enintään 30 prosenttia palkan kokonaismäärästä.
Uuden päätöksen mukaan mitään
rajaa ei asetettu. Ed. Korhonen, tässä oli perusvirhe,
minkä te menitte ensimmäisenä hyväksymään.
Välikysymyksen puuhaajat, entiset ministerit Siimes
ja Korhonen, olisivat itse aikanaan voineet vaikuttaa ylisuurten
optioiden kohtuullistamiseen, viimeisimmän kerran helmikuussa
2003. Ed. Korhonen, te olitte silloin ministerinä. Teillä oli
toimivalta puuttua, kun näitte, että on tulossa kohtuuttomat
edut. Miksi ette puuttunut ja käyttänyt sitä päätösvaltaa,
joka teillä oli? Jo tätä ennen vasemmistoliitto
hyväksyi uusien optio-ohjelmien käyttöönoton
vuosina 1999, 2001 ja 2002. Vasemmistoliitto, te painoitte vain
kaasua maan hallituksessa muitten mukana, kun olisi pitänyt
jarruttaa ja kohtuullistaa. Vuoden 2003 helmikuussa aiemmin päätetyistä optioista
tuli myös yksityisoikeudellisesti sitovia.
Sittemmin nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
on selvityttänyt optioiden kohtuullistamista maan parhaiden
asiantuntijoiden kanssa. Myös talousvaliokunta selvitti
optioiden kohtuullistamisasian. Edellytyksiä optioiden
kohtuullistamiseksi ei löytynyt, vaikka Pekkarinen olisi
halunnut niin toimia.
Fortumin johdon optiot ovat kohtuuttomia. Kansalaiset, aivan
oikein, pitävät optioiden tasoa ylimitoitettuna.
(Ed. Laakso: Miksi mitään ei tehdä?)
Pienemmilläkin kannustimilla olisi päästy
yhtä hyviin tuloksiin.
Fortumin ylisuuret optiot ovat seurausta myös valtion
huonosta omistajaohjauksesta. Hallitus, jossa vasemmistoliitto oli
mukana, lähti seikkailemaan ultramarkkinahenkisillä palkitsemisjärjestelmillä.
Suurimman vastuun omistajaohjauksesta ja sen raskaista virheistä kantavat
Lipposen—Niinistön hallituksien kauppa- ja teollisuusministerit.
Arvoisa puhemies! Keskustan linja optiokysymyksissä on
ollut johdonmukainen. Kritisoimme ankarasti optioita jo oppositiokaudellamme ryhmänjohtaja
Pekkarisen johdolla. Ministeri Mauri Pekkarisen johdolla on jatkettu
tätä linjaa, kun hänen toimestaan johdonmukaisella
tavalla on puututtu omistajaohjauksen puutteisiin ja kannustinjärjestelmiin.
Hänen toimestaan valmisteltiin valtion omistajapolitiikalle
uudet pelisäännöt, jotka hyväksyttiin
17.2.2004. Niiden mukaan uusista optioista luovuttiin valtionyhtiöissä.
(Ed. Laakso: Miksi entisiin ei puututa?) Vasemmistoliiton linja
on toisenlainen. Hallituksessa puolue oli poistamassa optioiden
katot ja leikkurit. Oppositiossa he puolestaan vastustavat kaikkia
optioita. Linja muuttui täydellisesti. (Ed. Laakso: Oliko
se yksipuoluehallitus?)
Talousvaliokunnan puheenjohtajan aloitteesta ryhdyttiin eduskunnassa
käymään läpi Fortum-asiaa uudelleen,
minkä lopputulos tiedettiin valitettavasti etukäteen.
Tuossa yhteydessä kansalaisille annettiin katteettomia
odotuksia erillislakien säätämisestä,
joilla vanhoja valtio-omistajaakin sitovia päätöksiä purettaisiin.
Asian käsittely talousvaliokunnassa ja täällä suuressa
salissa ei ole vahvistanut eduskunnan arvovaltaa.
Fortumin johdon saamat ylisuuret optiot ovat monen tekijän
summa. Fortumin toimialan luonne on erikoinen, säännelty
ja osin suljettu. Tätä seikkaa valtion puutteellinen
omistajaohjaus ei ottanut huomioon palkkiojärjestelmistä sovittaessa.
Fortumia perustettaessa ajatuksena oli luoda markkinaehtoisesti
toimiva yhtiö avautuville sähkömarkkinoille.
Markkinat eivät ole kehittyneet niin kuin oletettiin. Fortumin
toimiala on edelleen monella tapaa säännelty ja
osin suljettu.
Talousvaliokunnan mukaan optioiden kohtuullistamiseen ei ole
juridisesti selkeitä ja vahvoja edellytyksiä.
Lausunto perustuu asiantuntijakuulemiseen, johon sisältyivät
muun muassa oikeuskanslerin ja oikeusministerin kannat. Valiokunnassa
yksikään asiantuntija ei suositellut tai esittänyt
oikeustoimiin ryhtymistä vanhojen päätösten
purkamiseksi. Valiokunta selvitti myös erillislain mahdollisuuden,
oikeustoimilain nojalla toimimisen edellytykset, työsopimuslain
soveltamisen ja osakeyhtiölain korvausvastuun.
Edustaja Korhonen ei tuonut valiokunnan kuultavaksi yhtään
asiantuntijaa, joka olisi suositellut vanhojen päätösten
purkamista. Ed. Korhonen, valiokunta tekee mietintönsä asiantuntijakuulemisen
perusteella. Se, mitä te täällä puhujakorokkeelta
kerroitte, oli ilmeisesti jostain lehdestä luettua tai
televisiosta seurattua informaatiota, mutta valiokunta toimii niitten
asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta, joita se pyytää kuultavaksi.
(Ed. Korhonen: Me osaamme ajatella itsekin!)
Oikeustoimiin ryhtyminen saattaisi myös vahingoittaa
valtio-omistajan luotettavuutta pörssiyhtiön omistajana.
On tärkeää, että Suomen valtio
on luotettava omistajataho, niin valtionyhtiöiden työntekijöille,
johdolle kuin muillekin osakkaille. Taannehtivan lainsäädännön
luominen romuttaisi oikeusvaltion periaatteet.
Arvoisa puhemies! Kuka tämän sitten maksaa?
Maksumiehiä ja -naisia on kahtaalla: Fortumin
nykyiset osakkaat ja toisaalta pääomamarkkinat
ja erityisesti Fortumin suuromistajiin kuuluvat yhdysvaltalaiset
eläkevakuutusyhtiöt, jotka osakkeita pörssistä innokkaasti
ostavat. Osa Fortumin suomalaisista asiakkaista maksaa arvonnousun
sähkön korkeana hintana, kun Fortum yksipuolisesti
voi hinnoitella sähkönsiirtoasiakkaiden hinnat
monopolin avulla. Näiltä osin yksittäisten
kansalaisten kritiikki on täysin ymmärrettävää.
Suomen valtio on maksumiehenä lähinnä periaatteelliselta
kannalta. Kun yhtiön osakkeita tulee lisää,
niin meidän kaikkien omistusosuus Fortumissa laskee, minkä merkityksen jokainen
voi asettaa omaan suuruusluokkaansa, kun todetaan, että samanaikaisesti
omistuksemme arvo on noussut ja että valtio ja kunnat ja
seurakunnat keräävät suorina verotuloina
satoja miljoonia euroja.
Hieman ironisesti voidaan todeta, että tämäkin
populistinen välikysymys olisi jäänyt
tekemättä, jos Fortum ja erityisesti Fortumin
osake olisi menestynyt kansainvälisessä kilpailussa heikommin
ja Suomen valtion omistuksen arvo olisi vähentynyt ja reilut
2 miljardin euron verotulot olisivat jääneet saamatta.
Korostettakoon myös, että Fortumin johto ei ole
syyllistynyt laittomuuksiin. Fortumin johto on toiminut taitavasti
ja hoitanut yhtiötä hyvin. Yhtiön arvo on
noussut, ja valtio on omistajana saanut huomattavat verotulot Fortumista.
Fortumin johtoa on syyllistetty ylisuurista optioista. Tähän
pätee kuitenkin vanha sanonta, että "ei hölmö ole
se, joka pyytää, vaan se, joka antaa".
Keskustan eduskuntaryhmä toivoo, että Fortumille
annetaan jatkossa työrauha ja tuki yhtiön kehittämiseen
tulevien omistajaohjauslinjausten mukaisesti. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että
voimassa
oleva Vanhasen hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan
linjaus, jonka aikana ei ole valtio-omistajan taholta hyväksytty yhtään
uutta optiojärjestelmää valtion osakkuusyhtiöissä,
antaa hyvän pohjan palkitsemisjärjestelmän
kehittämiselle. Valtiolla on selkeä tarve aktiiviseen
omistajapolitiikkaan, ja tässä mielessä eduskuntaryhmä kannattaa
ministeri Pekkarisen esityksiä omistajaohjauksen keskittämisestä.
Arvoisa puhemies! Suomen talouden näkymät
ovat valoisat. Ensi vuodelle ennustetaan runsaan 3 prosentin talouskasvua
ja työttömyyden reipasta alenemista. Hallituksen
työllisyystavoite on voimassa ja se saavutetaan. Viimeisen
vuoden aikana on syntynyt noin 55 000 uutta työpaikkaa.
Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa työttömiä oli
7,2 prosenttia, kun vuotta aiemmin luku oli 8 prosenttia. Kansalaisten
luottamus tulevaisuuteen on tutkimusten mukaan vahva. Samoin pk-yrittäjät
näkevät tulevaisuuden varsin valoisana.
Edellä kerrottu vahvistaa, että Vanhasen hallituksen
talouspoliittinen linja on oikea. Tämän perustana
ovat pitkä tulopoliittinen sopimus, aktiivinen veropolitiikka,
voimakkaat panostukset yritystoiminnan edellytysten parantamiseen
ja merkittävä lisäys tutkimus- ja tuotekehitysvaroihin.
Kaikilla näillä toimilla halutaan vahvistaa kansantalouden
tulopohjaa ja hyvinvointiyhteiskunnalle tärkeää rahoitusperustaa.
Kuntatalouden ja palvelujen haasteeseen vastataan
lisäämällä kuntien valtionosuuksia
ja käynnistetyllä kunta- ja palvelurakennehankkeella.
Tavoitteena on tärkeiden palvelujen turvaaminen
koko Suomen alueella. Hallitus on panostanut myös pienimpien
perusturvaetujen parantamiseen. Erityisesti perhepolitiikassa suunta on
muuttunut täysin niiltä ajoilta, jolloin vasemmistoliitto
oli istumassa hallituspöydässä.
Veronkevennykset ovat olleet juuri oikea toimenpide suhdannetilanteessa,
kun kansainvälisestä taloudesta ei ole saatu vetoapua.
Näin toimien on kasvatettu kakkua, jota on voitu jakaa
ja tasata oikeudenmukaisesti. Vasemmistoliitto on perinteisesti
keskittynyt enemmän kakun jakamiseen sen sijaan, että se
olisi esittänyt ja pohtinut poliittisia keinoja kansallisvarallisuuden
ja yrittäjyyden lisäämiseksi, jonka avulla
voidaan pitää huolta kaikkein heikoimmista.
Kalevi Olin /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien
sekä perussuomalaisten tekemä välikysymys
sisältää yhteiskuntakehityksen kannalta tärkeitä asioita.
Ne ansaitsevat laajan ja perusteellisen keskustelun sekä siitä tehtävät
johtopäätökset. Välikysymyksessä asiat
on kuitenkin esitetty ja kytketty toisiinsa niin irrationaalisesti, epäloogisesti
ja ylimalkaisesti, ettei niiden asiallinenkaan käsittely
johda erityisen hedelmälliseen lopputulokseen. Opposition
esittämillä perusteilla ei eriarvoisuutta Suomessa
vähennetä. Välikysymys on tehty poliittisten
tarkoitusperien edistämiseksi ilman ongelmien syiden ja
ratkaisuvaihtoehtojen aitoa pohdintaa.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää optioista
syntynyttä kohua kokonaisuuden kannalta ymmärrettävänä.
Kansalaisten kritiikki on oikeutettu, ja on hyvä, että valtionyhtiöiden
optiokäytäntöä on nyt jo muutettu.
Fortumin optioiden käsittely ja selvittely eduskunnassa
osoitti asian monimutkaisuuden ja monitahoisuuden. Ennalta-arvaamattoman
voimakkaasti noussut Fortumin osakekurssi on kasvattanut optioiden
arvoa tavalla, joka ei täytä meidän mielestämme
oikeudenmukaisen tulonjakopolitiikan periaatteita eikä eettisesti
kestävän ja kannustavan palkkapolitiikan perusteita.
Eduskunnan talousvaliokunta on syksyn kuluessa käsitellyt
seikkaperäisesti optioihin liittyvät yksityiskohdat
ja tehnyt johtopäätöksensä.
Valiokunta toteaa, että saatujen selvitysten perusteella
palkkiojärjestelmiin liittyvä päätöksenteko
on tapahtunut oikeudellisesti moitteettomasti. Päätöksiä on
käsitelty yhtiön hallituksen lisäksi yhtiökokouksessa,
hallintoneuvostossa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.
Yhtiön hallintoneuvoston ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan
päätöksentekoon ovat osallistuneet myös
vasemmistoliiton edustajat. He eivät ole kuitenkaan olleet
erimielisiä prosessin eri vaiheissa, eivätkä he
ole asettaneet optio-ohjelmia kyseenalaisiksi.
Talousvaliokunta selvitti tarkoin ne mahdollisuudet, joilla
optiojärjestelmät voidaan kohtuullistaa. Asiantuntijakuulemisen
pohjalta harkittiin erillistä kohtuullistamislakia, vahingonkorvauskannetta
tai oikeustoimilain 36 §:n nojalla sopimuksien kohtuullistamista
työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. Laajan ja perusteellisen
selvityksen jälkeen valiokunta päätyi
johtopäätökseen, ettei optioiden kohtuullistamiseen ole
juridisesti selkeitä ja vahvoja edellytyksiä. Lisäksi
valiokunta painotti pörssiyhtiöiden valtio-omistajuuteen
liittyviä luotettavuus- ja uskottavuusnäkökohtia.
Sitovien päätösten ja tehtyjen sitoumuksien
muuttamista ei pidetty tarkoituksenmukaisena. Valiokunta painottikin,
että lopullinen päätöksenteko
asiassa kuuluu Fortumin hallitukselle ja yhtiökokoukselle,
ei eduskunnalle. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä,
että Fortumin hallitus ja yhtiökokous käyttävät
kaikki lain ja sopimusten sallimat mahdollisuudet sopimusten kohtuullistamiseksi.
Lainsäädäntötoimien ja oikeustoimien
ohella valiokunta käsitteli laajasti ja perusteellisesti
yrityksen arvoon ja osakkeen hinnannousuun vaikuttaneita tekijöitä.
Asiantuntijakuulemisessa ei löytynyt yksiselitteistä tekijää,
joka olisi selittänyt osakekurssin voimakkaan nousun. Vertailuyhtiöihin
nähden huomattavasti voimakkaammin nousseen kurssin taustalla
katsottiin olevan sekä yhtiön johdon strategiset
toimet että toimintaympäristössä tapahtuneet
muutokset.
Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan raju nousu sekä päästökaupan
ja eräiden sähkömarkkinoiden puutteiden
takia sähkön hinnannousu ovat luonnollisesti vaikuttaneet
Fortumin kurssiin aivan niin kuin myös muiden maiden energiamarkkinoilla
toimivien yhtiöiden arvoihin. Kun Fortumin kurssinousu
on kuitenkin ollut vertailuyhtiöitä keskimääräisesti
selvästi voimakkaampaa, yhtiössä on täytynyt
tehdä sellaisia päätöksiä,
joiden on arvioitu vaikuttavan yhtiön tulokseen.
Tähän johtopäätökseen
tulivat myös välikysymyksen keskeiset allekirjoittajat,
kun he hyväksyivät kaksi vuotta sitten Fortumin
liiketoiminnan jakamisen sähkö- ja lämpötoimintaan
sekä öljytoimintaan. Tuolloin perustetun Neste
Oilin ja tehtyjen investointipäätösten
uskottiin talousvaliokunnan yksimielisessä mietinnössä lisäävän
yhtiön kannattavuutta ja kilpailukykyä. Lisäksi
ratkaisua pidettiin Fortumin osalta hyvänä, koska
sen katsottiin voivan keskittyä entistä tehokkaammin
pohjoismaisiin sähkö- ja lämpömarkkinoihin.
Välikysymyksessä ja optiolausunnon eriävässä mielipiteessä väitetään
kuitenkin, "että yhtiön menestystä ja
arvonnousua ei voi pitää johdon ansiona".
Fortum on ollut viime vuosina yksi menestyneimmistä valtionyhtiöistä.
Yhtiöllä on osaava johto sekä ammattitaitoinen
ja motivoitunut henkilökunta, jonka merkitys menestymisessä on
ollut keskeinen. Osakekurssin nousu on ylittänyt kaikkein
myönteisimmätkin odotukset. Valtion omistajapoliittinen
tavoite omistaja-arvon kasvattamisesta on täyttynyt hyvin.
Kuluneiden noin viiden vuoden aikana valtio on hyötynyt
yhtiön osakkeiden myynnistä, omistuksen arvonnoususta
ja osingoista runsaat 10 miljardia euroa. Valtion kassaan osakkeiden
myyntituloja ja osinkoja on kertynyt 2 miljardia euroa. Kun nämä on käytetty
valtionvelan lyhennykseen, on säästyneitä velan
korkomenoja kyetty käyttämään
sosiaalisia epäkohtia korjaaviin toimiin eriarvoisuuden
vähentämiseksi.
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on
tämänkin vaalikauden aikana lausunut julki useaan
otteeseen tavoitteensa parantaa vähävaraisten
ihmisten asemaa ja vähentää siten eriarvoisuutta
yhteiskunnassa. Haluamme vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan
sosiaalista eheyttä.
Välikysymyksen esittäjät väittävät,
että hallitus on tietoisesti edistänyt köyhyyden
ja eriarvoisuuden lisääntymistä. Väitteet
eivät pidä paikkaansa missään
muodossa eivätkä missään mitassa.
Väitteet ovat perättömiä. Sen
tähden on paikallaan palauttaa mieliin lyhyesti tällä hallituskaudella
tehtyjä toimia: ylivelkaantuneiden asemaa on
helpotettu; työvoimapoliittisia ylläpitokorvauksia
on korotettu; pitkäaikaistyöttömien eläketuki
on otettu käyttöön; kansaneläkkeitä ja
niihin sidottuja etuuksia on korotettu; vähimmäismääräisiä sairaus-
ja vanhempainrahoja on merkittävästi nostettu;
ansiosidonnaisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen
saantia on helpotettu; lapsilisiä, kotihoidon ja yksityisen
hoidon tukea on nostettu; opiskelijoiden asumislisän ja opintolainan
ehtoihin on tehty selkeitä parannuksia.
Kaikkein ratkaisevimmin eriarvoisuutta yhteiskunnassa torjutaan
työttömyyttä vähentämällä.
Sosialidemokraattien mielestä työ on parasta sosiaaliturvaa
ja tehokas köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisykeino.
Työstä kertyvä ansiosidonnainen sosiaaliturva
ja toimivat hyvinvointipalvelut ehkäisevät köyhyyttä tehokkaasti.
Veropolitiikalla hallitus on tähdännyt työllisyyden
lisäämiseen. Sosialidemokraattien vaatimuksesta
tehdyt veronkevennykset ovat kohdistuneet jo usean vuoden
ajan pieni- ja keskituloisiin. Ansiotulojen verotuksen keventäminen
on vahvistanut palkansaajien ostovoimaa ja lisännyt kulutusta.
Kotimainen kysyntä on kohentanut työllisyystilannetta
niin, että tällä hetkellä työllisyys
paranee yli 30 000 henkilön vuosivauhdilla. Viimeisimpänä työllisyyttä kohentavana
ja eriarvoisuutta vähentävänä tekijänä hallitus
esittää ikääntyneiden eli 54
vuotta täyttäneiden työntekijöiden
sosiaaliturvamaksujen alentamista ensi vuoden alusta. Alennus on
parhaimmillaan varsin tuntuva ja parantaa ikääntyvien
työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla.
Viime vuosien tuloveronkevennyksistä valtion tuloveroasteikon
kevennykset ovat kohdistuneet sekä palkka- että eläketuloon.
Tulonhankkimisvähennyksen ja kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen
korotukset ovat kohdistuneet palkkatuloon. Eläkeläisten
verorasitusta on puolestaan kevennetty asteittain alentamalla eläketulon
ylimääräistä sairausvakuutusmaksua.
Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen ansiosta eläketuloista
aletaan maksaa veroa ja sosiaaliturvamaksua vasta entistä suuremmista
tuloista. Hallituksen ja eduskunnan työn tuloksena runsaat
200 000 pienituloisinta eläkeläistä ei
maksa veroa lainkaan.
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan optiokäsittelyn
yhteydessä kävi selväksi se, että yrityskohtaiset
ongelmat on kyettävä ratkaisemaan yhtiön
sisällä. Eduskunnalla ja talousvaliokunnalla on
vuorostaan oikeus valvoa osaltaan kauppa- ja teollisuusministeriön
toimialaan kuuluvien valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa.
Markkinoiden toimintaan tai toimimattomuuteen eduskunnan on voitava
puuttua asioiden niin vaatiessa. Erityisen tärkeää on,
että jokaisessa kotitaloudessa välttämättömät
hyödykkeet ovat hinnaltaan kohtuulliset. Asiaan liittyvä keskustelumahdollisuus
avautuu jälleen, kun eduskunta saa käsiteltäväkseen
selonteon energia- ja ilmastopolitiikasta.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä oikeudenmukaisuuden
ja kohtuuden toteuttaminen kansalaisten kesken on tärkeä tavoite kaikessa
eduskuntatyössä.
Martin Saarikangas /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies, ärade talman! Vasemmistoliitto,
kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat tehneet välikysymyksen
Fortumin optioiden kohtuullisuudesta.
Aivan aluksi on todettava vielä kerran talousvaliokunnan
jo käsitelleen pitkään ja yksityiskohtaisesti
Fortumin optioita sekä tutkineen tarvetta ja mahdollisuuksia
näiden optioiden kohtuullistamiseen. Talousvaliokuntahan
päätyi toteamaan, ettei optioiden kohtuullistamiseen
jälkikäteen ole juridisesti selkeitä ja
vahvoja edellytyksiä. Tähän yhtyivät
myös kokoomuksen edustajat.
Kokoomus ei näe mahdollisena lähteä lainsäädäntöteitse
kohtuullistamaan Fortumin optiojärjestelyitä.
Tämä merkitsisi puuttumista olemassa oleviin laillisiin
sopimuksiin, ihmisten jo saamaan omaisuuteen ja sitä kautta
perustuslain takaamaan omaisuuden suojaan. (Ed. Soini: Pohjaosan
te osasitte leikata!) — Kyllä me osaamme sitäkin. — Samalla
vaakalaudalle asetettaisiin valtion uskottavuus sopimuskumppanina
ja pörssiyhtiöiden omistajana.
Tästä huolimatta on Fortumin optio-ohjelmista
noussut keskustelu ymmärrettävää.
Kun samanaikaisesti kallistunut sähkö ja ennätyskallis polttoaine
ovat koetelleet kansalaisten kukkaroa ja sietokykyä, on
tämän kaltaisten suurien optiotulojen kyseenalaistaminen
aivan luonnollista.
Ärade talman! Eftersom svenska folkpartiets representanter
lyser med sin frånvaro tänkte jag ta några
ord på svenska.
Samlingspartiet ser ingen möjlighet att ändra på Fortums
optionsprogram lagstiftningsvägen. Det skulle betyda en
kränkning av gällande lagliga avtal, av människors
redan förvärvade egendom och således även
av äganderättsskyddet som garanteras av grundlagen.
(Ed. Kallis: Det var som Skandia och ABB i Sverige!) — Det
var i Sverige och vi lever, hör du, i Finland i dagens
läge. Samtidigt skulle statens trovärdighet som partner
och delägare i ett börsnoterat bolag ifrågasättas.
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan lausunnossa on kuvattu Fortumin
optiojärjestelyjen päätöksentekoa.
Päätökset nyt kyseessä olevista optiojärjestelyistä tehtiin
vuosina 1999, 2001 ja 2002. Kaikki kyseiset järjestelyt
ovat voimassa olleiden yleisten linjausten mukaisesti perinteisiä optioita
tiukemmat. Vastuu järjestelmien valmistelusta on ollut
yhtiön hallituksella ja erityisesti sen keskuudestaan nimeämällä palkkiotoimikunnalla.
Lopulliset optiopäätökset on tehty osakeyhtiölain
mukaisesti yhtiökokouksissa.
Valtion edustajaksi yhtiökokouksiin on määrätty
kulloinenkin kauppa- ja teollisuusministeri eli vuonna 1999 Antti
Kalliomäki, vuosina 2001 ja 2002 Sinikka Mönkäre.
Paikalla yhtiökokouksissa valtion edustajana on toiminut
ministerin varamies johtaja Markku Tapio kauppa- ja teollisuusministeriöstä.
Hänellä on ollut päätöksentekoon
kulloisenkin ministerin valtuutus. Ministerin tehtäviin
on tällöin kuulunut oman varamiehensä ohjeistaminen
tulevaa kokousta varten. Kiistämätön
totuus on, että ministerillä olisi siis käytännössä ollut
halutessaan mahdollisuus vaikuttaa optiojärjestelmien sisältöön
tai estää optio-oikeuksien antaminen.
Optiojärjestelmien kyseenalaistamista olisi tukenut
vuonna 2000 tehty talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös,
joka suosittaa osakepalkkiomallin käyttöä optiojärjestelmän
sijaan. Tämä päätös
oli siis jo voimassa, kun päätökset vuosina
2001 ja 2002 optio-ohjelmista tehtiin ministeri Mönkäreen
aikana. Kaiken kaikkiaan ei ole minkäänlaista
epäselvyyttä siitä, ketkä kantavat poliittisen
vastuun Fortumin epäonnistuneista optio-ohjelmista. (Eduskunnasta:
Ettekö voi sanoa?) — Oli tässä äskeisessä lauseessa.
Arvoisa puhemies! Fortumin osakkeiden arvo on lähes
nelinkertaistunut vuoden 1990 lopulta tähän päivään
mennessä. Myös valtio-omistaja on arvonnousun
kautta hyötynyt kurssinoususta, josta se ei kuitenkaan
pääse nauttimaan myymättä osuuttaan
ja luopumatta enemmistöasemastaan. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa
todettiin olevan selvää, että yrityksen
nykyjohdon tekemät strategiset ja operatiiviset valinnat,
kuten toiminnan keskittäminen Pohjoismaiden ja Itämeren
alueelle, luopuminen rönsyistä, varhaiset investoinnit
Venäjälle sekä suuntautuminen vähäpäästöisen
energian tuotantoon, ovat olleet omiaan kasvattamaan yrityksen tulosta
ja arvoa. Tässä mielessä johto on ansainnut
palkkion, totean: palkkion, mutta tuskin ... (Eduskunnasta: Työmies
on palkkansa väärti!) — Niin, työmies
on aina palkkansa väärti. — kenenkään mielestä tämän
suuruisena. Korostan kuitenkin, ettei johdon toiminta mitenkään
ole ainoa kurssikehityksen takana oleva tekijä, vaan oma
roolinsa on ollut kokonaan ulkopuolisilla tekijöillä,
kuten kansainvälisellä hintakehityksellä ja öljyn saatavuusongelmilla.
On helppo yhtyä optiojärjestelmiä koskevaan kritiikkiin.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt niiden tarvetta.
Monet valiokunnassa kuulluista asiantuntijoista painottivat, että vain
muhevilla optio-ohjelmilla voidaan varmistaa hyvän henkilöstön
saaminen. Omasta mielestäni hyvän henkilöstön
saatavuus ja riittävä motivointi hyvän
tuloksen tekemiseen saadaan yleensä aikaan tulospalkkiojärjestelmällä,
joka on sidottu henkilön palkkaan, yrityksen tulokseen,
ei osakekurssiin. Tämä osakekurssiin sitominen
kuuluu kvartaalitalouteen, jonka suuri vihollinen olen.
Olen myös sitä mieltä, että yrityksen
koko henkilöstön tulisi olla jonkinlaisen palkitsemisjärjestelmän
piirissä portinvartijasta ja sentraalisantrasta alkaen
ylimpään johtoon. Näin toteutin tämän
asian aikanani Masa-Yardsin johtajana. Järjestelmä toimi.
Yritys oli eräs Suomen kannattavimmista koko 90-luvun,
ja väki oli tyytyväistä, vai mitä ed.
Uotila toteaa tästä? (Ed. Uotilan välihuuto) — Yhdessä rakensimme
sen. — Oleellista yrityksen kannalta on yrityskulttuuri, johtamismalli
ja ihmisten motivoiminen.
Tällaista vastaavaa järjestelmää ehdotettiin käytettäväksi
kaikissa valtionyhtiöissä vuonna 1994. Oli mielestäni
suuri virhe lähteä muuttamaan sitä sen
ajan optiovillityksen alkaessa. Fortumin optiojärjestelmät
olisi voitu jättää tekemättä,
tai ainakin ne olisi voitu rakentaa toisin, siten että nyt
ylimmälle johdolle tulevat palkkiot olisivat pienemmät.
Oman ongelmansa näihin järjestelyihin on tuonut
Fortumin toimiala, joka on Euroopassa monella tapaa säännöstelty
ja pitkälti suljettu. Kurssikehityksen vertaaminen verrokkiyhtiöihin,
mikä oli lähtökohtana optioita laadittaessa, ei
ole käytännössä mahdollista,
eivätkä näin ollen optiojärjestelmät
voi toimia tässäkään mielessä tarkoituksenmukaisesti.
Tilannetta vaikeuttaa lisäksi valtion enemmistöasema
huoltovarmuuden turvaamisen vuoksi. Tämän perusteella voinkin
kysyä, oliko optiojärjestelmää aihetta
toteuttaa etenkään Fortumin kaltaisessa yhtiössä ylipäätänsä.
Ärade talman! Svenska folkpartiet lyser fortfarande
med sin frånvaro. Vad kan vi lära oss av detta
Fortumspektakel? Vi har nu nya direktiv som rekommenderar att i
första hand använda belöningspremier
bundna till aktier och endast i undantagsfall. Enligt mitt förmenande
borde optioner överhuvudtaget inte användas i
belöningssyfte. Som lärdom kvarstår också hur
viktigt det är att ägarpolitiken bygger på entydiga,
klara direktiv och en klar beslutsprocess och på att ifrågavarande
minister innehar en tillräcklig sakkunskap om sitt område.
Till dessa frågor återkommer vi säkert
när riksdagen får till behandling den nya lagen
gällande statsföretag.
Arvoisa herra puhemies! Se, mitä Fortumin optiokohusta
voidaan oppia, on selvä. Voimassa on jo nyt uusi ohjeistus,
jonka mukaisesti osakepohjaisen palkitsemisen välineenä käytetään
ensisijaisesti osakepalkkiojärjestelmää ja
vain erityisistä syistä optioita. Tätä voitaisiin
vielä täsmentää niin,
että optioita ei tulisi käyttää. Opittavaa
on myös se, kuinka tärkeitä ovat omistajapolitiikan
yksiselitteinen ohjeistus, päätöksentekoketjun
selkeys ja ministerin riittävä perehtyneisyys
toimialansa asioihin. Näihin asioihin varmaan kiinnitetään
huomiota, kun eduskunta saa käsittelyynsä uuden
valtionyhtiölain.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä käsitellään
myös eriarvoisuuden lisääntymistä yhteiskunnassamme.
Kommentoin tätä osuutta kahdelta kannalta.
Ensinnäkin, välikysymyksessä käsitellään hallituksen
veropolitiikkaa. Tältä osin kokoomus on tukenut
ja tukee edelleen hallituksen päätöksiä ansiotulojen
verotuksen keventämiseksi. Olemme olleet näihin
päätöksiin erityisen tyytyväisiä sen
vuoksi, että vielä vaalien alla nykyiset hallituspuolueet
uhkailivat veronkevennysten vaarantavan hyvinvoinnin. Näillä ratkaisuilla
on nyt todistetusti tuettu työllisyyden ja ostovoiman kehitystä ja
annettu vauhtia talouden rattaisiin. Nousseet verotulot kertovat
siitä hyvästä, mitä verotusta
järkevästi keventämällä voidaan
saavuttaa: lisää hyvinvointia. Totean vielä kerran myös
sen, että työ on paras lääke
köyhyyteen.
Toiseksi, välikysymysteksti kiinnittää huomiota
kuntatalouteen ja sen yhä heikentyvään
tilaan. Tältä osin kokoomus yhtyy välikysymyksen
allekirjoittajien näkemyksiin. Hallitus on politiikallaan
vaarantanut laadukkaiden ja kattavien hyvinvointipalvelujen saatavuuden,
ja tilanne on menossa yhä pahempaan päin. Kokoomus
onkin esittänyt valtion kunnilta ottaman pakkolainan maksamista
mahdollisimman nopeasti takaisin kunnille. Valtion tehdessä kuluvana
vuonna yli 3 miljardin euron ylijäämän
ei muutaman sadan miljoonan euron velan takaisinmaksun luulisi olevan
liian vaikeata. Tällä rahalla olisi kuitenkin
hyvin tärkeä merkitys kuntalaisille. Osa tästä säästöstä tulisi
käyttää välittömästi
myös niin kipeästi tarvittaviin tie- ja väylähankkeisiin.
Näin olisin minä tehnyt yritysjohtajana, jos olisi
tällainen tulos.
Herra puhemies, ärade talman! Kaiken kaikkiaan kokoomuksen
eduskuntaryhmä pitää hallituksen toimia
peruspalveluiden ja kuntatalouden suhteen epäonnistuneina.
Sen vuoksi esitän seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuotoa:
"Eduskunta katsoo, että hallitus on vaikeuttanut kuntien
taloustilannetta ja siten heikentänyt niiden mahdollisuuksia
turvata kansalaisten peruspalvelut,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Mikko Kuoppa /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Korhosen ehdottamana
perustelulausuman sanamuotoa.
Suomessa on päässyt irti päälaellaan
seivova Robin Hood hallituksen hahmossa. Se antaa rikkaille, mutta
on tyly köyhiä kohtaan. Erityisen hövelisti
tämä nurinkurinen Robin Hood on palkinnut noin
350 Fortumin johtajaa, joiden pelkkä optiotulo on 500 miljoonan
euron luokkaa. Koko Fortum-konsernin palkkakulut eli noin 13 000
hengen palkat olivat viime vuonna 490 miljoonaa euroa. Kansa on
oikeutetusti raivoissaan Fortumin jättioptioista. Kansaneläkkeen
5 euron tasokorotus ei vastaa edes hyttysen pissiä Itämeressä verrattuna
Fortumin optioihin. Fortumin optiot ovat hyvä esimerkki
siitä, millaisella kauhalla etuja jaetaan nykyisin suurituloisille. Mainittua
optiopottia voi myös hyvin verrata suurehkon kaupungin
vuosibudjettiin.
Suomen valtionyhtiöitä ovat vanhastaan olleet
sähköyhtiö Imatran Voima ja öljy-yhtiö Neste,
jotka 1998 yhdistettiin Fortumiksi. Uusliberalististen
aatteiden maihinnousun seurauksena Suomessakin aloitettiin valtionyhtiöiden
yksityistäminen. Energia-yhtiöiden kaupat ovat
olleet valtion näkökulmasta erittäin
epäedulliset, jos selvitetään, millaisen
tuoton ulkomaiset sijoittajat ovat saaneet sijoittamalleen vajaalle
900 miljoonalle eurolle. Ulkolaisten sijoittajien jättivoitot
entisistä valtion omistamista energiayhtiöistä ovat
vajaan 5 miljardin euron luokkaa.
Viime vuodet ovat olleet Suomessa taloudellisen eriarvoisuuden
kasvamisen aikaa. Palkkatulojen osuus kansantulosta on pienentynyt.
Alueiden, henkilöiden ja kotitalouksien väliset
tuloerot ovat kasvaneet, ja ne ovat suuremmat kuin koskaan 1970-luvun
alun jälkeen. Köyhyys on lisääntynyt.
Jos köyhyysrajaksi katsotaan 60 prosenttia keskivertotulosta,
Suomessa oli lähes 600 000 köyhäksi
katsottavaa henkilöä vuonna 2003. Lapsiperheiden
köyhyys on lisääntynyt muita enemmän,
ja köyhiksi katsottavia lapsia oli
tulonjakotilaston mukaan samana vuonna 132 000, noin 12
prosenttia kaikista lapsista. Kaikkein köyhimmät,
toimeentulotukea saavat lapsiperheet ovat käytännössä jääneet
ilman lapsilisän korotusta, koska vastaava summa on leikattu
toimeentulotuesta pois. Tämä on sitä hallituksen
"tasa-arvoista" politiikkaa.
Tämä kehitys ei ole sattumanvaraisten tapahtumien
tulosta vaan tietoisen politiikan seurausta. Vallalla ovat uusliberalistiset
talous-opit, joiden mukaan tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu ei
ole pelkästään sallittava, vaan jopa
tavoiteltava asia. Nämä talousopit ovat olleet
myös viime vuosien hallituspolitiikassa keskeisenä ohjenuorana.
Niihin vedoten vastustetaan pienituloisten aseman parantamista ja
toisaalta esitetään ja vaaditaan suurituloisille
uusia verohelpotuksia.
Vanhasen hallitus toimii edellä esitetyllä tavalla.
Räikein esimerkki siitä on varallisuusveron poistaminen
ensi vuodelle. Yhdessä jo tänä vuonna
toteutuneen alennuksen kanssa se merkitsee noin 120 miljoonan euron
lahjoitusta kaikkein rikkaimmille ihmisille, kuten Erkon perheelle
ja pankinjohtaja Wahlroosille. Ministeri Pekkarinen, te väititte,
että veroratkaisut ovat suosineet pieni- ja keskituloisia.
Tämä väite kelpaa varmasti Guinnessin
ennätysten kirjaan, on se niin paksu.
Ikääntynyt pitkäaikaistyötön
Matti Lahtinen joutuu maksamaan niukasta 23 euron työmarkkinatuesta
21,5 prosenttia veroa. Tuloveroasteikkojen alennukset suosivat
suurituloisia, jotka saavat niistä sekä euromääräisesti
että prosentuaalisesti suurimman hyödyn. Tänä vuonna
voimaan tullut Vanhasen hallituksen pääoma- ja osinkoverouudistus
antaa noin 500 miljoonan euron edun yrityksille ja omistajille.
Osinkojen verotus pysyy selvästi keveämpänä kuin
vastaavan suuruisten palkkatulojen verotus.
Voidaan tehdä muitakin vertailuja. Vuonna 1990, jolloin
lama ei vielä pahemmin purrut tuloihin, veroluetteloiden
kymmenen suurituloisinta saivat lehtitietojen mukaan yhteensä yli
14 miljoonan euron tulot. Kun nyt poimitaan vuoden 2004 veroluetteloista
kymmenen suurituloisinta ja lasketaan heidän tulonsa yhteen,
tulokseksi saadaan 220 miljoonaa euroa. Kasvu on 15-kertainen. Sellaisesta
tulojen kasvuvauhdista kukaan tavallinen ihminen ei voi edes uneksia.
Jo tällainen yksinkertainen vertailu osoittaa, miten talouselämän
pienelle eliitille mikään ei nykyaikana ole tarpeeksi.
Vuonna 2004 suomalaiset yhtiöt jakoivat osinkoja ennätysmäärän,
noin 13 miljardia euroa. Osinkojen runsaskätistä jakamista
perusteltiin osittain tulossa olevilla osinkoverotuksen muutoksilla.
Nyt osinkojen verotus on muuttunut, mutta osinkojen kasvu jatkuu.
Pörssiyhtiöt ovat tänä vuonna
jo jakaneet osinkoja noin kolmanneksen enemmän kuin viime
vuonna, tarkemmin sanottuna 8,3 miljardia euroa, kun viime vuonna
samaan aikaan pörssiyhtiöiden osingot olivat 6,3
miljardia euroa.
Kun tiedetään tällaiset luvut, on
vaikea ottaa vakavasti väitteitä, ettei pienituloisten
sosiaaliturvan kohentamiseen ole varaa tai ettei kuntien peruspalvelujen
kehittämiseen ole enää edellytyksiä.
Kun omistajat kahmivat yksityiseen kulutukseensa miljardiosinkoja,
on samoin vaikea uskoa, ettei uusien työpaikkojen luominen
ole mahdollista tai kannattavaa Suomessa. Mistä ne osinkovoitot
muuten tulevat kuin työn tuloksista? Poliittisessa päätöksenteossa
on punnittava, mihin suunnataan niitä voimavaroja, joita
kansantalouden kasvu on viime vuosina tuottanut. Ei ole olemassa
sellaista luonnonlakia tai välttämättömyyttä,
jonka mukaan Vanhasen hallituksen päätöksillä vain
yhteiskunnan ja talouselämän eliitti voi täysin
rinnoin talouskasvun hedelmistä nauttia.
Herra puhemies! Työttömyysturvaan hallitus ei
esitä sentinkään tasokorotusta. Eläkeläisille 1.9.2006
tuleva 5 euron tasokorotus on täysin riittämätön,
kun on esimerkiksi kuultu täällä jo sähkön
hinnan korotuksista. Opiskelijat ja lapsiperheet hallitus jättää oman
onnensa varaan. Hallitus näyttää uskovan,
että köyhille riittävät pelkät
lattialla olevat muruset, jotka suurituloisilta sinne varisevat.
Vanhasen hallituksen politiikka suosii optioherroja, se lisää alueellisia
ja tuloeroja köyhien tappioksi, ja hallitus ei halua puuttua Fortumin
ylisuurien optioitten leikkaamiseen.
Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Miksi vihreät eivät allekirjoittaneet
vasemmistoliiton välikysymystä Fortumin optioiden
kohtuullistamisesta, vaikka nuo optiot raivostuttavat myös
meitä ja vaikka tuloerojen venyminen on myös vihreillä suurena huolenaiheena?
Siksi, että talousvaliokunta on juuri huolellisesti tutkinut,
mitä mahdollisuuksia noiden optioiden kohtuullistamiseen
on, eikä toteuttamiskelpoisia keinoja ole löytynyt.
Ei olisi meistä rehellistä tehdä välikysymystä siitä,
miksi hallitus ei tee sellaista, mihin itsekään
emme ole keinoa löytäneet.
Fortumin optiot ovat olleet suuri töppäys, mutta
optio-ohjelmasta ovat vastuussa edelliset hallitukset, jossa vihreätkin
istuivat, mutta niin istui myös vasemmistoliitto. Sinänsä istuvan
hallituksen syyttäminen omista tekemisistä ei
ole mitenkään uutta. Edellisen hallituksen aikana keskustaoppositio
teki välikysymyksiä Ahon hallituksen aikaansaannoksista,
joihin sitten piti taas seuraavan hallituksen vastata. Tällaista
poliittista kulttuuria emme halua jatkaa.
Arvoisa puhemies! Kannattaa kuitenkin pohtia, mistä nuo
optioitten jättitulot ovat peräisin. Täällä on
niitä jo valotettu, ja varmaan osasyy ja osa-ansio tästä koituu
Fortumin johdolle, mutta nykyhallitus on myös ollut lapioimassa
rahaa Fortumin optiomiljonääreille toteuttamalla
päästökaupan taitamattomasti. Meillä vihreillä on
tästä varaa naputtaa, sillä varoitimme
aikanamme. Hallituksen tupeksinnan seurauksena lähes miljardi
euroa ansiotonta tuloa on valunut voimayhtiöille, ei ainoastaan
Fortumille, vaan muillekin voimayhtiöille. Tämä ylimääräinen
rahasade on ollut osaltaan tuottamassa Fortumin osakekurssin nelinkertaistumisen
ja sitä kautta myös valtavat optiotulot.
Siinä sivussa Fortumin yksityiset osakkeenomistajat
ovat keränneet 4 miljardin euron arvonnousun. Osakkeenomistajien
voitot ovat siis kahdeksankertaiset optiotuloihin nähden,
siis näiden yksityisten osakkeenomistajien voitot. Valtiokin
on siinä jotakin voittanut. Suomessa on ilmeisesti alistuttu
omistajien pikavoittoihin, kun välikysymyksessä ei
edes mainita näitä osakekeinottelijoitten voittoja.
Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossahan nyt sentään
vähän palattiin juurille.
Päästökauppaa aloitettaessa oli tiedossa,
että päästöoikeuksien hinta
siirtyy sähkön hintaan, vaikka päästöoikeudet
lahjoitettaisiin voimayhtiöille. Nykyisillä päästöoikeuksien
hinnoilla sähkön hinnassa on päästöoikeuslisää noin
miljardin euron edestä vuodessa. Tuon rahan hallitus on
taitamattomuuttaan — tai kenties tarkoituksena oli tukea
joitakin kalliita energiainvestointeja — voimayhtiöille
lapioinut.
Vihreät esittivät, että hallitus
leikkaisi vanhan vesi- ja ydinvoiman saamia ansiottomia voittoja yhteiskunnalle
ja ettei hiilivoimaloiden päästöoikeuksia
lahjoitettaisi, vaan ne myytäisiin markkinahintaan. Tällöin
sähkön hinta olisi toki noussut täsmälleen
yhtä paljon — ministeri Pekkarinen, kukaan ei
ole muuta väittänyt — mutta nuo ylimääräiset
tulot olisivat tulleet valtiolle eivätkä voimayhtiöille.
Sähköstä maksettu korkeampi hinta olisi
tämän jälkeen voitu palauttaa kuluttajille
yleisinä veronalennuksina ja tulonsiirtojen parannuksina.
Tosin Jouni Backmanin ja Jan-Erik Enestamin neuvottelema direktiivi
ei tehnyt mahdolliseksi myydä kuin osan päästöoikeuksista
huutokaupalla, mutta hallitus torjui tämänkin vähän
jo hallitusohjelmassa, jossa sovittiin kaikkien päästöoikeuksien
jakamisesta ilmaiseksi syystä, jota en pysty ymmärtämään.
Hallitus väittää, että ansiottomien
voittojen verotus on vaikea toteuttaa. Mitään
vaikeuksia ei olisi ollut, jos asiasta olisi päätetty
päästökauppaa aloitettaessa — silloinhan
ei olisi mitään saavutettuja etuja, joita menetetään — ja
näin vihreät aikanaan esittivät.
Nyt se on toki hankalampaa, muttei edelleenkään
mahdotonta. Sen kun asetetaan vanhoille vesi- ja ydinvoimaloille
ylimääräinen sähkövero,
joka vastaa päästöoikeuksista johtuvaa
sähkön hinnannousua. Tällainen vero ei
nostaisi sähkön hintaa, koska hinta määräytyy
hiilivoiman tuotantokustannusten mukaan, eikä se veisi
päästökaupan ohjausvaikutusta, koska
vero ei koskisi uusia laitoksia.
Takaisin optioihin. Jotakin tästä optiosotkusta on
toivottavasti opittu. Optiot eivät sovi valtionyhtiöihin,
erityisesti ne eivät sovi niihin, joissa valtion omat päätökset
vaikuttavat suuresti toiminnan kannattavuuteen, kuten energia-alalla. Optioiden
pitäisi sitouttaa johto yritykseen, mutta miten jättitulot
sitouttavat ketään, kun jättivoittojen
jälkeen voi elää äveriästä elämää työtä tekemättä koko
ikänsä?
Valtio on sinänsä hankalassa tilanteessa,
kun yksityisissä yrityksissä kilpaillaan parhaista
johtajista yhä vain muhkeammilla eduilla. Pitäisikö tasa-arvon
nimissä tyytyä niihin johtajiin, jotka eivät
yksityisille yrityksille kelpaa? Todettakoon, että Fortumin
toimitusjohtaja ei ole korkeimmalla hinnalla valtionyhtiöön
ostettu henkilö. Ylivoimaista ennätystä pitää edelleen
hallussaan Björn Wahlroos, joka edellisen hallituksen aikana
ostettiin Sampo-pankkiin järjestelyllä, joka sinänsä näyttää olleen
valtion kannalta onnistunut, mutta tästä vasemmistoliitto
ei varmaan puhu mitään.
Voidaan myös kysyä, kuinka hyvin entinen Imatran
Voima on sopinut yksityistettäväksi. Ja nyt myönnän,
että itsekin syyllistyn jälkiviisauteen. Yhtiö perustettiin
aikanaan turvaamaan maan sähköhuoltoa. Yksityistettynä se
kannattaa sitä paremmin, mitä uhanalaisemmaksi
se saattaa sähköhuollon, koska niukka tarjonta
nostaa sähkön hintaa ja lisää voittoja.
Eivätkö tässä kannustimet ole
kerrassaan väärin päin, ja eikö sähkömarkkinoille
tältä osin pitäisi tehdä jotakin?
Arvoisa puhemies! Hieman tuloeroista. Pohjoismaiseen yhteiskuntamalliin
on kuulunut tasainen tulonjako. Se on ollut näitten yhteiskuntien
yhteinen suuri vahvuus. Viime vuosina tuloerot, erityisesti asteikon
yläpäässä, ovat kasvaneet sekä Suomessa
että Ruotsissa. Köyhimpien elintaso on Suomessa
jäänyt jälkeen muun kansan elintasosta,
samalla kun rikkaimman sadasosan osuus kokonaistuloista on kasvanut
jyrkästi, ei ehkä kaiken kaikkiaan 15-kertaisesti
mutta jyrkästi. Amerikkalainen yrityskulttuuri tunkeutuu
Eurooppaan rikkoen eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien sanattomia
sopimuksia.
Vaikka rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen
ovat tapahtuneet samanaikaisesti, syyt näihin kahteen ilmiöön
ovat aivan erilaiset. Näistä kahdesta toki köyhien
köyhtyminen on sosiaalisesti riipaisevampaa. Köyhyyden
torjuminen on kiinni ideologisista esteistä. Olisi yksinkertaista
ja halpaa nostaa kansaneläkettä ja työmarkkinatukea
ja vain niitä. Mutta ansioturvauskovaiset, joita löytyy
erityisesti demareista, eivät tätä hyväksy
vaan vaativat ansioturvalla olevien etujen nostamista ehtona sille,
että perusturvaa saadaan nostaa, jotta tietty hajurako
säilyisi. Tämä taas tulisi monin kerroin
kalliimmaksi, joten köyhyys saa jatkua.
On sanottu, ettei rikkaiden rikastuminen ole ongelma, jos se
ei köyhdytä muita. Erityisesti tuolta salin oikealta
laidalta on tällaista kuulunut. Tämä kokoomuslainen
ajattelutapa on siivittänyt myös hallituksen toimia:
on poistettu omaisuusveroa ja alennettu suurten yritysomaisuuksien
perintöveroa. Ja eduskunnassa on juuri tällä hetkellä toista
käsittelyä odottamassa lakiesitys, joka käytännössä alentaa
suurimpien osakkeenomistajien osinkoveron 15 prosenttiin.
Reaktio, jonka Fortumin jättioptiot aiheuttivat kansan
keskuudessa, osoittaa, että kansa pitää rikkaimpien
rikastumista sietämättömänä.
Onko kysymys pelkästä kateudesta, vai onko tässä kysymys
loogisesta vastustuksesta? Rikkaat eivät voi rikastua ilman,
että se heikentäisi tavallisten ihmisten asemaa,
väitetään tästä asiasta
mitä tahansa. Maailmassa on monia asioita, joita ei voi valmistaa
lisää, kuten asunnot parhailla paikoilla tai eturivin
paikat katsomoissa. On monia hyödykkeitä, jotka
ovat kertakaikkisia, ja niistä rikkaat pääsevät
kilpailemaan ohi köyhempien. Äkkirikastuneiden
ostovoima näkyy asuntomarkkinoilla. Rikkaat valtaavat parhaat
alueet nostaen asuntojen hinnat parhailla alueilla aivan järjettömiksi.
Tavallinen kansa joutuu väistymään syrjemmälle,
samoin kuin se joutuu kansoittamaan katsomojen peräpenkit.
Korkea keskinäinen luottamus on ollut pohjoismaisen
yhteiskunnan vahvuuksia. Sääntöjä on
noudatettu, koska ne on koettu reiluiksi. Jättimäiset
satunnaistulot tuhoavat reilun pelin hengen tästä maasta.
Ne alentavat ihmisten motivaatiota tehdä työnsä hyvin,
noudattaa sääntöjä ja pelata
muiden kanssa yhteen. Edistämällä rikkaiden
rikastumista hallitus vaarantaa paljon sellaista, mikä Suomessa
on arvokasta.
Arvoisa puhemies! Esitän lopuksi seuraavan sanamuodon
perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:
"Eduskunta toteaa, että hallitus on toimillaan edistänyt
tuloerojen kasvua ja heikentänyt kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta
eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Roger Jansson /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade herr talman! Värderade kolleger!
Riksdagens kompetensområde är mycket brett. Riksdagen
har också en plikt att diskutera samhälleliga frågor.
Det innebär ändå inte att man kan föra
vilka frågor som helst till riksdagens plenisal. Ett bra
test när man överväger detta är
att utreda om riksdagen har konstitutionell rätt att åtgärda
saken så att det inte bara görs för de
partipolitiska intressenas skull.
Nu har Vänsterförbundet och Kristdemokraterna
gjort bedömningen att ett ärende som gäller en
räcka beslut under många år och som har
fattats inom ett börsbolag, Fortum ABP med över 50 000
aktieägare, skall bedömas och beslutas om i riksdagens
plenum.
Eduskunta on käynyt vastaavan keskustelun aikaisemmin,
tarkemmin sanottuna syyskuussa 2002, jolloin eduskunnassa haluttiin
selvittää maan hallituksen vastuu pörssiyhtiö Soneran Saksan
toimilupakaupoista. Myös tuolloin eduskunta päätyi
siihen, että kyseessä on asia, jonka kanssa eduskunnalla
ei ollut mitään tekemistä.
Haluaisin muistuttaa siitä, mitä vasemmistoliiton
ryhmäpuhuja sanoi tuolloin tuolta vasemmanpuoleiselta puhujakorokkeelta:
"Mitä sitten ylipäänsä tulee
pörssiyhtiöiden strategioiden yksityiskohtaiseen
käsittelyyn eduskunnassa, niin lainsäädäntöelin
ei kyllä tähän sovellu." Ja tämä hyvin
selkeyttävä puheenvuoro jatkui: "Hallintoneuvoston
tehtävänä oli valvoa, että yhtiön
asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaisesti, pidetään
silmällä ennen kaikkea kannattavuutta. - - hallintoneuvosto
näyttää seuranneen tapahtumia aika lailla
sivusta - -."
Vasemmistoliiton ryhmäpuhuja oli syyskuussa 2002 perillä Suomen
lainsäädännössä olevista säännöksistä,
jotka koskevat valtaa ja vastuuta pörssiyhtiössä.
Maan hallitus ei siis suuromistajana tee operatiivisia päätöksiä eikä vastaa
niistä pörssiyhtiöissä. Tämän
vastuun kantaa johto, hallitus ja hallintoneuvosto, osakeyhtiölain
aivan yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti.
I nära samband med frågan om Soneras umts-licenser
valde staten som huvudägare att slopa bolagets förvaltningsråd.
Svenska riksdagsgruppen ansåg då att det var en
klok åtgärd. Vi kan mycket väl tänka
oss att man nu också slopar Fortums förvaltningsråd.
Ja, vi anser att regeringen, så länge staten är
majoritetsägare, allvarligt överväger
att göra så.
Också alla vi här i egenskap av ledamöter
av riksdagen har ansvar för de bolag som staten äger och är
storägare i. Vi bör fråga oss hur vi
har burit detta ansvar under den senaste månaden. För det
första har Fortums aktiekurs sjunkit, statens intäkter
i form av skatter och statens och många medborgares dividender
riskerar nu därmed att minska. För det andra har
personalens arbetsmotivation knappast stigit efter denna gångna,
genomlidna, offentliga cirkus. De drabbade är ju samma
personal som har utvecklat bolaget till en guldspottande sampokvarn
för oss ägare, för skattebetalarna och
för dem själva i sin trygghet som arbetstagare.
Herr talman! Vi har åtskilliga gånger under årtiondenas
lopp fått erfara att staten inte är särskilt
skicklig i sin roll som storägare i börsbolag. Ibland
har man haft tur, ibland har det gått bra genom skicklig
ledning men tyvärr har man också för
ofta misslyckats. Det såg vi i samband med Sonera och umts-licenserna,
i affären Kemira—Dynea och i affären
Partek—Kone. Denna gång är det Fortum
som står i tur genom att vi i riksdagen nästan
i samlad tropp agerar så att bolagets värde faller
och dess intjäningsförmåga försvagas
genom att några av oss i offentligheten utropar: "Det här
bolagets ledning kan vi inte lita på eller ha förtroende
för."
I de nyss nämnda affärerna har statens ägande blivit
en börda för bolagens fortsatta utveckling. Staten
har som ägare inte den snabba handlingskapacitet som ett
så pass stort ägande kräver. Dessutom
skadar enskilda politiker bolagets anseende med sin jakt på parti-
eller personpolitiska poäng. Allt detta talar för
att staten omgående borde sälja ut sina stora
aktieinnehav i börsbolagen då försäljningskurserna är
fördelaktiga.
Det står nog klart att optionsprogram är
och förblir ett viktigt instrument i börsbolagens
rekryteringspolicy för att locka i den internationella
konkurrensen gångbara och dugliga ledare. Optionsprogrammen
går ut på att belöna nyckelpersoner i
bolaget ifall de lyckas bidra till att ägarnas egendom
stiger över vissa fastställda värden.
Sedan är det en annan sak att sådana optionsprogram
bör vara internationellt försvarbara ur företagsetisk
synpunkt. För sådana ändamål
utarbetas på världens börser olika slag
av förhållningsregler för så kallad
corporate governance. Den regleringen skall inte vi politiker lägga
oss i.
I Finland kunde man gärna också ta exempel från
de skandinaviska länderna där vinstutdelningen
alltmer tenderar att omfatta en betydligt större del av
personalen och inte bara chefspersoner.
Vi har nu haft en animerad offentlig diskussion och en diskussion
pågår i plenum idag om optionerna i
Fortum. Vi har härom veckan sett i tidningarna
listor över beskattningen av inkomster och förmögenhetsavkastningen
för 2004, siffror och belopp som stör många.
Vi har dock alla skäl att betänka när
vi talar om chefslönerna i detta land, om det
så gäller optionsbelöningar
eller bruttolöner, huruvida vi har ett internationellt
tillräckligt konkurrenskraftigt skattesystem, som gör
att vi kan finna och utveckla de bästa krafterna för
att leda våra storföretag.
Från vänstern hör vi ofta kritik
mot att de med de högsta inkomsterna betalar för
låga skatter, trots att våra marginalskatter hör
till de absolut högsta i världen. Om vi skulle
ha mera normala marginalskattenivåer så kanske
andra sätt att betala för framgångsrik
ledning av företagen kunde vara mindre, till exempel optionsavtalen
kunde alltså vara måttfullare i en sådan
situation. Återigen ser vi vårt dubbla och synnerligen
komplexa ansvar för landets framgångsrika utveckling.
Herra puhemies! On ilmeistä, että suuret optio-ohjelmat
soveltuvat varsin huonosti sellaiseen toimintaan, jossa yritysten
todellisuus joutuu tekemisiin veronmaksajien varojen kanssa. Näiden
maailmojen yhdistäminen on yksinkertaisesti vaikeaa. Johtopäätöksenä on
tämän vuoksi, kuten olemme ehdottaneet, että valtion
tulee vetäytyä toiminnasta puhtaasti kaupallisissa pörssiyhtiöissä tai
valtion omistuksen tulee olla niissä hyvin vähäistä.
För att hantera de halv- eller helkommersiella bolag
som staten väljer att behålla majoritetsandelar
i borde en särskild enhet måhända bildas. Alla
andra storägare håller sig med personal
med ett tillräckligt affärskunnande för
att bevaka och sköta sina intressen. Det borde också staten
göra. Men hittills har få placerings- och företagsledningskunniga
personer sökt sig till statliga tjänster. Genom
att flytta över ägaransvaret till en
och samma enhet, till exempel inom statskontoret eller
statsrådets kansli, kunde staten locka kompetenta proffs
från företagsbranschen till denna instans och
därmed undvika en del av de problem som vi sett i statligt ägande
under gångna år.
Herr talman! Den här debatten handlar i grund och
botten om riksdagens syn på vårt avtalssamhälle.
Skall gällande avtal kunna sägas upp ifall den
starkare parten inte längre har lust att fullfölja
avtalen? Ifall riksdagen eller regeringen ensidigt kunde säga
upp ett avtal gällande ett börsbolags ledning,
kunde då nästa steg bli att säga upp trepartsavtal
för hela sektorer — var går gränsen?
Svenska riksdagsgruppen vill värna om vårt rättsamhälle
och vårt avtalssamhälle.
Därför, herr talman, ser svenska riksdagsgruppen
ingen annan möjlighet än att denna debatt avslutas
med enkel övergång till dagordningen, vilket jag
ber att få understöda.
Ed. Anni Sinnemäki merkitään
läsnä olevaksi.
Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista kuulla, että jokainen
puhuja on todennut, että Fortum-optiot ovat kohtuuttomia.
Omassa puheenvuorossani tulen keskittymään kysymykseen,
voidaanko oikeusvaltiossa puuttua kohtuuttomiin sopimuksiin, ja
myöskin teen vertauksia, miten on vastaavanlaisissa tapauksissa
Ruotsissa menetelty.
Ei ole epäilystä siitä, etteikö sopimus-
ja optio-ohjelma olisi syntynyt laillisessa järjestyksessä.
Ulkopuolinen konsultti on optio-ohjelman laatinut tilauksesta. Nyt
tietenkin herää kysymys, kun tämä optio-ohjelma
on saatu ja se tulee yllättävän kalliiksi
tilaajalle, onko konsulttiyhtiöllä vastuu siitä.
Jos minä tilaan sähkösuunnitelmat sähköliikkeeltä ja
sieltä tulee kohtuuttoman kalliit ratkaisut, minulla on
se käsitys, että suunnittelija on ainakin osittain
vastuussa, ja tässä tapauksessa minusta olisi
syytä selvittää, minkälainen
on konsultin, ammattiyhtiön, vastuu tässä tapauksessa.
Se, ettei yhtiön hallituksessa ja hallintoneuvostossa
ole reagoitu, on täysin ymmärrettävää. Eivät
hallintoneuvoston jäsenet voi yksityiskohtiin paneutua,
ja vaikka paneutuisivat, niin ei riitä ammattitaito arvioida,
mikä on ohjelman lopputulos. Mutta kiinnitin kyllä huomiota
ja yllätyin, etteivät esimerkiksi keskustan edustajat
hallintoneuvostossa puuttuneet siihen, kun kerran keskustan poliitikot
ovat yleensä kyllä tässä salissa
antaneet ymmärtää, että ovat
kaikkia optio-ohjelmia vastaan. Olen tässä aikaisemmin
maininnut, että ministeri Hyssälä, silloinen
kansanedustaja Hyssälä, pyysi kyllä merkintää eriävästä käsityksestään,
kun Soneran hallintoneuvostossa Soneran optio-ohjelmaa käsiteltiin,
eli olisi ollut kyllä mahdollista reagoida ja olisi tietenkin pitänyt
reagoida, jos ollaan sitä mieltä, että optio-ohjelmat
ovat pahasta.
Onko Fortumin optio-ohjelma sitten kohtuullinen vai kohtuuton?
Niin kuin jo sanoin, jokainen on todennut, että se on kohtuuton.
Jos 350 henkilölle tulee lähes 500 miljoonan arvoinen optioetu
ja ylin johtaja siitä kuittaa 12 miljoonaa, niin eihän
tätä kohtuulliseksi millään
lailla voida sanoa ottaen huomioon, että Fortumissa oli
kyllä palkkio-ohjelma muille työntekijöille,
9 000 työntekijälle, jotka saivat hyvän
tuloksen perusteella 1,8 prosentin lisän vuosituloihinsa,
ja se oli ihan oikein: kun tulos oli hyvä, niin kaikki
työntekijät saivat 1,8 prosenttia.
Mikä on ollut sitten reaktio, ja onko reaktio johtunut
kateudesta? Jos se on johtunut kateudesta, niin kuitataan se sillä,
mutta minusta olisi ollut suurempi epäkohta, jos ei kansa
olisi reagoinut. Ajatelkaa, että tämmöinen
sopimus ei olisi herättänyt mitään
huomiota yhteiskunnassa. Silloin me eläisimme kyllä vaarallisessa
yhteiskunnassa. Onneksi kansa on reagoinut. Se on terve merkki.
Jopa presidentti on reagoinut ja paheksunut tätä optio-ohjelmaa.
Elinkeinoelämän Sixten Korkman on todennut, että palkansaajien
luottamus on rapautunut Fortumin optioista. Aika paljon sanottu
Evan johtajalta!
Ruotsissa teollisuuden toimihenkilöiden ammattiyhdistys
on todennut syyskuussa, että Fortumin työntekijät
kärsivät, kun yhtiön asiakkaat reagoivat
tätä kohtuuttomuutta vastaan. Siellä puheenjohtaja
sanoi, että pitää käsiraudoilla
kiinnittää asiakkaat yhtiöön,
muuten asiakkaat karkaavat. Tämä puheenjohtaja
Leif Wiklund sanoo, että asiakkaiden ja työntekijöiden
luottamus palautuu vain, jos johto luopuu optioistaan. Näin
sanoo ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Ruotsissa: luottamus palautuu
vain, jos johto luopuu optioistaan.
Antaako sitten oikeusvaltio kohtuuttomuudelle oikeussuojan?
Tässä on kokoomuksen puheenvuorossa ja Rkp:n puheenvuorossa
todettu niin kuin myöskin sosialidemokraattien ja keskustan puheenvuoroissa
annettu ymmärtää, että oikeusvaltiossa
ei voida puuttua tehtyihin sopimuksiin. Olen aivan samaa mieltä.
Ei tehtyihin sopimuksiin pidä voida puuttua. Mutta herää kysymys, voidaanko
puuttua, jos tehty sopimus on kohtuuton. Onko valtio enää oikeusvaltio,
jos ei se puutu kohtuuttomuuksiin? Jokainen meistä tietää, että tänäkin
päivänä jossakin neuvotellaan kohtuuttoman
sopimuksen kohtuullistamisesta, neuvotellaan vapaaehtoisesti jossakin
yhtiössä, ehkä välimiehet neuvottelevat,
ja olen myöskin melko varma, että jossakin tuomioistuimessa
tänä päivänä käsitellään
kohtuullistamista, kun kohtuuton sopimus on viety oikeuteen sen
kohtuullistamiseksi. Jos ei näin meneteltäisi,
minusta oikeusvaltiosta ei enää silloin voitaisi
puhua. Pitää aina muistaa se tuomarinohje: se,
mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan.
Eli toisin sanoen tulee oikeusvaltiossa voida tällaisiin
puuttua.
Sanoin, että haluan hieman katsoa, miten naapurimaassa
Ruotsissa on menetelty. Siellä oli kaksi, voi sanoa, vastaavanlaista
tapausta: ABB ja Skandia. ABB:ssä Percy Barnevik oli sopinut yhtiön
kanssa kultaisen kädenpuristuksen, ja kun tämä tuli
julkisuuteen, niin todettiin, että se on kohtuuton kaikkien
mielestä. Syntyi valtavat paineet. Lehdistö ja
muu media painosti, ja yleinen mielipide oli se, että ei
tällaista etua voi antaa. Mihin se johti? Se johti siihen,
että Percy Barnevik antoi takaisin 550 miljoonaa kruunua
ja toinen johtaja 285 miljoonaa kruunua neuvottelujen jälkeen
ja sen jälkeen, kun oli syntynyt paineita.
Vakuutusyhtiö Skandiassa oli vähän
samanlainen järjestelmä kuin Fortumissa. Skandian osakkeet
nousivat 1 000 prosentilla, nousivat siis huimasti, ja
tämä merkitsi sitä, että yhtiön
johdolle tuli 4 miljardia kruunua. Aivan sama reaktio kuin Suomessa
ja aivan sama reaktio kuin ABB:ssä: Kun nämä tulivat
julkisuuteen, niin asiakkaat jättivät yhtiön
ja osakkeen kurssi laski 90 prosenttia, ja johdon kanssa neuvoteltiin
näitten bonusten kohtuullistamisesta ja monet luopuivat
siitä. Hyvä viikko sitten oli Skandian entinen
varatoimitusjohtaja ja henkilöstöpäällikkö Ola
Ramstedt Suomessa ja hän kertoi, että syy oli siinä,
että johto eli omaa elämää ja
heräsi arkielämään vasta, kun
asiakkaat ja media nostivat siitä kohun. Vasta silloin
johto huomasi, että 4 miljardia lyhyessä ajassa
on kohtuuton ja neuvottelut tämän kohtuuttoman
bonusjärjestelmän muuttamiseksi kohtuulliseksi
käynnistettiin.
Herääkin kysymys, mitkä ovat seuraamukset, jollei
yhteiskunta puutu kohtuuttomiin sopimuksiin. Ruotsissa yrityksen
johto totesi, että siitä voi olla kohtalokkaita
seuraamuksia: Yhtiön johto menettää kyvyn
erottaa oikean väärästä, tauti
laajenee ja horjuttaa koko oikeusvaltiota. Jos tämä haluttomuus
puuttua kohtuuttomiin sopimuksiin johtuu yhtiön hallintoelimistä,
joissa on poliitikoita ja virkamiehiä, niin silloin pitäisi
nopeasti muuttaa hallintomallia. Kohtuuttomuudet synnyttävät
lisää kohtuuttomuutta ja ruokkivat itsekkyyttä ja
ahneutta. Puuttuminen Fortumin optioihin ei ole ollenkaan seuraus
kateudesta vaan huolesta yleisen moraalin laskemisesta, kun kohtuuttomia
sopimuksia varjellaan.
Poiketen siitä, mitä valtioneuvosto ja tasavallan
presidentti ovat lausuneet — eli olla puuttumatta näihin
kohtuuttomiin sopimuksiin — ehdotan, että eduskunta
hyväksyisi seuraavan perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodon:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on kohtuullistaa Fortumin
optio-ohjelman etuja, sekä selvittää optio-ohjelman
laatijan vastuuta tässä,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanhat puolueet lähtivät
ed. Skinnarin johdolla seipäät tanassa torjumaan
optiopeikkoa samaan tyyliin kuin ed. Gustafsson aikoinaan torjumaan
kohtuuttomia pankkimaksuja. Tuloskin oli sama: Talousvaliokunnan
jälkeen selkäranka oli sulanut, tosin sillä erotuksella,
että silloin edes ed. Gustafsson pysyi kannassaan suuressa
salissa. Odotan mielenkiinnolla ed. Skinnarin käyttäytymistä tässä luottamusäänestyksessä.
Nyt vanhat puolueet vihreiden myötäjuoksijoidensa
avustamina sanovat, että väärin on, mutta
mitään emme tee.
Optiosaalistuksessa paljastuu yhteiskuntamme moraalinen tila.
Kun nyt on kysymys sileäkätisten saavutetuista
eduista eli optioista, ei mitään voi muka tehdä.
Kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin, taitettua indeksiä säädettiin,
yksityisen eläkevakuutuksen ehtoja muutettiin tai niin
sanottuja muuntoautoja koskevia säädöksiä tarkistettiin,
kansan rokottaminen onnistui ja siihen löytyivät
pykälät. Samaten kun tärkeää työtä tekevät
perhepäivähoitajat Espoossa saivat kaupungin virheestä johtuen
muutaman euron liikaa, alkoi takaisinperintä välittömästi.
Arvoisa puhemies! Arvostetut oikeusoppineet ovat todenneet,
että oikeustoimilain 36 § mahdollistaa niin sanotun
kohtuullistamisen. Hallituksen olisi perussuomalaisten mielestä pitänyt voimakkaasti
panostaa yleistä oikeustajua vastaavan ratkaisun hakemiseen
vaikkapa sitten käräjätupaa myöten.
Hallitus oli kuitenkin täysin vetämätön
ja se sai vielä tukea arvovaltaiselta taholta, tasavallan
presidentiltä, joka sanoi, että sopimus on sopimus.
Minun käsitykseni mukaan kohtuuton sopimus on kohtuuton
sopimus. Tämä presidentti Halosen moraalinen neuvottomuus tämän
optiosaalistuksen edessä oli minulle kova pettymys.
Ja vielä olisi ollut yksi kortti, nimittäin
ministeri Pekkarinen. Te olette hallinnonalanne päällikkö.
Fortumin hallitus ja toimitusjohtaja vaihtuu, jos teidän
peukalonne kääntyy alaspäin. Väki
lähtee niin kuin täi täkiltä,
kun luottamus on mennyt, mutta te luotatte kaikkiin niihin toimijoihin,
jotka ovat tämän yhteiskuntamoraalia pahasti vahingoittaneen
tilanteen aiheuttaneet. Tämä totuus on nyt Suomen
kansan edessä. Nyt kysytään kansalta
ryhtiä. Onko tämä politiikka äänenne
arvoista? Me perussuomalaiset emme tätä menoa
hyväksy.
Arvoisa puhemies! Juristikansanedustaja Raimo Vistbacka esittelee
myöhemmässä puheenvuorossaan perussuomalaisten
käsitykset tästä oikeudellisesta puolesta
yksityiskohtaisesti. Siinä käy ilmi, että muukin
on mahdollista kuin pelkkä paheksunta.
Mutta optiosaalistuksessa kristallisoituu tämän
EU-ajan koko kuva. Vaikeuksissa olevien ihmisten asia saa pelkkää valohoitoa,
mutta suurrikkaita suositaan. Perussuomalaiset hyväksyvät rehellisellä työllä ja
yrittämisellä pärjäämisen.
Se on terveen yhteiskunnan elinehto. Mutta saalistusyhteiskuntaa
emme hyväksy.
Ja mitä tekee hallitus? Se paasaa globalisaatiosta,
gepardihattuja suosivasta kehitysavusta, lillukanvarsiryhmien oletetuista
oikeuksista ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta, mutta teot puhuvat
kylmää kieltään: Hallitus poistaa
Suomen kaikkein parhaassa taloudellisessa asemassa olevilta varallisuusveron
ensi vuoden alusta. Tätä sammonryöstöä sosialistien
valtiovarainministeri Eero Heinäluoma on perustellut veron
vähäisellä tuotolla ja vaikealla perinnällä.
Nyt on kyllä harhautus huipussaan, sillä tosiasiat
ovat selvät. Vuonna 2002 varallisuusveron tuotto oli 105
miljoonaa euroa, vuonna 2003 tuotto oli 119 miljoonaa euroa ja viime
vuonna 130 miljoonaa euroa. Tuotto on kasvanut koko ajan. Optio
vastaan 5 euron pilkkaeläkekorotus, työttömille
ja opiskelijoille nollalinjaa ja varallisuudelle nollaverotus. Siinä ovat
hallituksen tarjoamat vastinparit, sen ymmärtää jokainen
suomalainen!
Arvoisa puhemies! Kauppaoikeuden professori Petri Mäntysaari
totesi A-piste-ohjelmassa, että hänen käsityksensä mukaan
osakeyhtiölakia on jättioptioissa rikottu. Mitäs
hallitus sanoo tähän? Väite on vakava
ja arvovaltaiselta taholta esitetty. Mikä on hallituksen
kanta? On selvää, että optiokohu on vahingoittanut
yhtiötä, mutta vielä suurempi vahinko
on tapahtunut suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansalle on nyt näytetty rankimman
päälle, että kun tavallisesta ihmisestä on
kysymys, niin taannehtivuus on vain järjestelykysymys.
Kun yhteiskunnan ylätaso saa perusteettomia kohtuuttomia
etuja, ei valtapoliitikoista ole mihinkään muuhun
kuin vastuuta välttelemään ja lakipykäliä luettelemaan.
Fortum on arvokas yhtiö. On syytä todella miettiä,
minne Suomen kansan maksamat sähkö- ja polttoainelaskut
menevät. Kuka niistä hyötyy? Peritäänkö ylihintaa?
Ja kuka vie voitot? Hallituksen linja näyttää olevan,
että valtioenemmistöisten yhtiöiden ongelmista
päästään myymällä valtionyhtiöt.
Siihen Vanhasen ja Heinäluoman hallitus todellisuudessa
pyrkii.
Arvoisa puhemies! Välikysymys on hyvin perusteltu sekä asiallisesti
että demokratian kannalta. Optiot ovat kohtuuttomat, mutta
hallitus ei tee mitään. Vanhojen puolueiden ja
vihreiden yhteiseksi häpeäksi jää se
kikkailu, että he yhdessä yrittivät estää asian
käsittelyn suuressa salissa antamalla vain lausunnon kauppa-
ja teollisuusministeriölle. Välikysymys mahdollisti
asian käsittelyn tässä ja nyt. Välikysymys
mahdollisti tämän asian tallentamisen myös
jälkipolville.
Perussuomalaiset eivät hyväksy optiosaalistuksen
suojelua, ja tulemme eduskunnan budjettiäänestyksissä esittämään
oman vaihtoehtomme hallituksen nollalinjalle kansamme vähäväkisimpiä kohtaan.
Perussuomalaiset äänestävät
myös varallisuusveron poistoa vastaan.
Ahneus ja itsekkyys viettävät Suomessa riemujuhlaa.
Kun kohtuuttomia optioita saaneilla ei ole itsellään
ryhtiä kohtuullistaa optioitaan — kuten ed. Kallis
vetosi, että suuressa maailmassa on joku taju siitä,
että sain liikaa, voin kohtuullistaa, voin olla jalomielinen,
mutta meillä valtionjohto, ministerit ja muut, sanovat
"sopimus on sopimus" — ei edes vedota moraaliin eikä ihmisen
sydämen oikeudentuntoon. Ei kai kukaan mitään
anna, koska ei ole moraalista ohjausta kansakunnan kaapin päältä.
Tätä me emme hyväksy. Kun tämmöistä oma-aloitteista
ryhdistäytymistä ei näillä jättioption
saaneilla ole ollut, olisi hallitusvallan tehtävä ollut
se tehdä, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Nykyhallituksen linja on se, että annetaan lisää niille,
joilla ennestään jo on, ja muille toivotetaan
hyvää jatkoa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Odotan mieluusti siihen saakka, kunnes ed.
Siimes on täällä salissa. Hän
itse asiassa tuleekin sieltä aivan kohta.
Juuri sitä minä odotan, arvoisa puhemies,
että ed. Siimes ja ed. Korhonen ja muut vasemmistoliiton
edustajat ovat täällä hyvin tiiviisti
mukana. Jos painaisi silmänsä kiinni ja unohtaisi
sen, mitä historiassa on tapahtunut muutaman viimeisen vuoden
aikaan, ja kuuntelisi sitä, mitä täällä uskossaan
ilmeisen lujat edustajat, ainakin ulospäin uskossaan ilmeisen
lujat ed. Kuoppa ja ed. Korhonen kansalle kertovat, se kuultu saattaa kuulostaa
hyvinkin vastuulliselta, hyvinkin hyvältä. Mutta
kun ottaa sitten kohtamiten etusormet ja hieraisee silmiään
ja yrittää herätä tähän päivään,
niin se, mitä te, ed. Kuoppa ja ed. Korhonen äsken
kerroitte, kuulostaa ja näyttää tavattoman
falskilta, monessa tavattoman falskilta.
Ed. Kuoppa sanoo muun ohessa täällä omassa puheenvuorossaan,
että tämä Fortumin optiojuttu osoittaa,
millaisella kauhalla tämä hallitus optioita kansalle
jakaa. Ed. Korhonen sanoo omassa puheenvuorossaan: Pekkarinen on
kieltäytynyt ottamasta huomioon yhtiökokouksessa
kirjattua päätöstä, jossa viitataan
mahdollisuuteen poikkeuksellisten tekijöitten huomioon
ottamiseen optiosopimuksen tekemisessä.
Arvoisa puhemies! Molemmat yrittävät kertoa
tiettyä asiaa omilla sanomillaan, ensinnäkin ed.
Kuoppa, että nämä optiosopimukset, joista nyt
puhutaan, olisivat jollakin tavalla, niin kuin hän sanoo,
Vanhasen hallituksen kauha, jolla rikkaille kauhotaan joitain etuuksia.
Ed. Kuoppa, te teette niin suuren virheen kuin ikäpäivänä poliitikko
voi tehdä, jos ette te sitä tunnusta, että nämä sopimukset,
nämä optio-ohjelmat, joihin nämä sopimukset
perustuvat, on tehty sen hallituksen aikana, jonka hallituksen puolesta
te niin monta kertaa painoitte vihreää nappia
täällä. (Välihuutoja)
Ed. Korhonen, kun te puolestanne väitätte, että yhtiökokouksessa
on kirjattu tällainen ja tällainen päätös,
että olisi mahdollisuus ottaa huomioon ne poikkeukselliset
tekijät, jotka optio-ohjelmista päättämisen
jälkeen ovat tapahtuneet, ed. Korhonen, kun te olette kerran
lukenut tuon yhtiökokouksen päätöksen
kaikesta päätellen, olisitte kertonut tälle
salille ja Suomen kansalle, niille, jotka kenties ovat katsoneet
tuolta kanavalta tätä juttua, mitä se
tarkoitti. Ed. Korhonen, te tiedätte sen, mitä se
tarkoitti, ja teidän pitää se kertoa
vielä tämän päivän
aikaan täällä kansalaisille, mitä se
tarkoitti.
Se kirjaus tarkoittaa sitä, että siitä päivästä lähtien,
jolloin yhtiökokous on hyväksynyt optio-ohjelman,
siihen päivään saakka, kunnes on tehty
yhtiön hallituksen ja optio-oikeuden saajan välillä yksityisoikeudellinen
sopimus, tässä välissä omistajalla
ja yhtiön hallituksella olisi ollut todellakin mahdollisuus
puuttua näihin sopimuksiin, mutta, ed. Korhonen, ei enää sen
jälkeen. Olisitte edes kertonut täällä äsken
omassa puheenvuorossanne tämän jaotuksen, että on
kaksi eri aikajaksoa, on se aikajakso, josta minä puhun ja
jossa kenties olisi ollut mahdollisuus puuttua, ei silloinkaan todennäköisesti
ollut mahdollista ottaa kaikkea sitä etuutta pois, mutta
ainakin kohtuullistamiseen olisi ollut mahdollisuus. Olisitte sitten
kertonut, että sen jälkeen, kun optiosopimukset
oli tehty ja niistä oli tullut yksityisoikeudelliset sopimukset — olisitte
sanonut edes sen, että sen jälkeen — se
on vähintäänkin tavattoman paljon vaikeampaa.
Nyt te olitte hiljaa siitä. Te annoitte kansalaisille kuvan
siitä, että tuosta vaan omistajat, siis hallitus,
tai omistajaohjauksesta vastaavat tahot, voisivat asiaan puuttua, ja
todellakaan sellaista mahdollisuutta ei ollut.
Kun te vielä väheksyitte sitä mahdollisuutta, mikä oli
teidän aikaan olemassa, minäpä kerron teille,
ed. Korhonen, että siinä vaiheessa helmikuussa
2003 näiden optiosopimusten arvo oli jo senhetkisellä kurssilla
lähes 100 miljoonaa euroa, eikä se ollut mikään
pieni summa, eihän? (Ed. Tennilä: Se on noussut
kovasti!) — Se on noussut kovasti, mutta siitä lähtien,
helmikuusta 2003 lähtien, ed. Tennilä, viimeisetkin
optiosopimukset, yksityisoikeudelliset sopimukset, ovat olleet voimassa
ja niihin kajoaminen on tavattoman vaikea asia. (Ed. Laakso: Mutta
ei mahdotonta!) — Ed. Laakso, te tulitte siihen ydinkysymykseen,
onko se mahdotonta vaiko ei.
Tätä asiaa talousvaliokunta on arvioinut omassa
raportissaan, omassa mietinnössään, enkä käy
nyt enää sitä kertaamaan, kun se on täällä monta
kertaa sanottu. Annan erityisen arvon sille, vaikken kaikilta osin
voi yhtyä tietystikään siihen, mitä ed.
Soininvaara tässä sanoi, minä annan erityisen
arvon sille, että ed. Soininvaara tuli tälle korokkeelle
ja sanoi, että vaikka hän ja hänen puolueensa
ovat oppositiossa tänä päivänä,
niin hän tunnustaa sen tosiasian kaiken kuulemisen ja asiantuntijoitten
kuulemisen jälkeen, että jälkikäteen
näihin sopimuksiin kajoaminen on ylivoimaisen vaikea asia.
Ed. Korhonen, nyt kyllä neuvon teitä: Katsokaa,
miten toimii ed. Soininvaara, oppositiossa niin kuin tekin, tunnustaa
tosiasiat, sen vaikeuden, mikä näihin jälkikäteen
on puuttua.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten siihen, että jos
tämä onkin vaikeata, mutta siitä vaan, ettö kyllä sitten
kuitenkin, niin minä voin lyhyesti kertoa, ed. Korhonen,
että silloin vielä, kun te nukuitte näitten
optiosopimusten kanssa ... En voi tässä välillä olla
vähän muistelematta ja pohtimatta sitä,
miten olisi käynyt, jos ed. Korhonen ja ed. Siimes olisivat
jatkaneet siinä hallituksessa, mikä aloitti toimintansa
keväällä 2003. Jos he eivät
olleet hereillä ennen vuotta 2003 puuttuakseen näihin
optiosopimuksiin, kuka teistä voi taata Suomen kansalle,
että he olisivat heränneet heti sen jälkeen,
kun heidät olisi kutsuttu uuteen hallitukseen ministereiksi?
On tavattoman vaikea kuvitella ja ajatella, että te yhtäkkiä sellaisen herätyksen
olisitte saaneet. (Naurua)
Arvoisa puhemies! Tuli uusi hallitus ja sen hallituksen hallituspuolueet — sosialidemokraatit,
keskusta ja Rkp puuttuivat tilanteeseen ja tekivät sen,
mikä teiltä jäi tekemättä.
Ensi töiksi ryhdyttiin toimenpiteisiin, joilla kaikkinaiset
optiosopimukset kaikissa niissä yhtiöissä,
missä valtiolla on pienikin puhevalta, pantiin poikki. Kun
te sanoitte, ed. Korhonen, että ei ole ryhdytty toimenpiteisiin,
no, sanokaa nyt, ed. Siimes, missä yhtiössä on
tehty optiosopimukset sen jälkeen. Sellaisissakin yhtiöissä,
missä pieni siivu on valtiolla puhevaltaa, sitä puhevaltaa
on käytetty niin, että yhtään
optiosopimusta sen jälkeen ei ole tehty. (Eduskunnasta:
Hyvä!) Näin on tämä juttu mennyt.
Ehkä vieläkään en voi olla
palaamatta vasemmistoliittoon. Minä tietyllä tavalla
tunnen sympatiaa teitä kohtaan, koska tässä kävi
niin, ed. Tennilä, että te nukuitte tämän
asian ohitse. (Ed. Tennilän välihuutoja) Minä uskon,
että teillä hyvää poliittista
tahtoa olisi ollut varmasti, jos olisitte huomannut tämän
jutun. Te olisitte puuttunut tähän jo 2000-luvun
ensimmäisten vuosien aikaan, mutta te ette huomannut tätä juttua.
Minä en syytä teitä siitä, että te
tiesitte ja jätitte tekemättä. Todennäköisesti
näin ei käynyt, vaan siinä kävi
yksinkertaisesti niin, että teiltä puuttui riittävä osaaminen,
jotta te olisitte huomanneet puuttua tähän asiaan.
Poliittista tahtoa teillä todennäköisesti
olisi ollut, mutta taitoa teillä ei siihen kaiken kaikkinensa
ollut.
Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee siihen
vaikeuteen puuttua jälkikäteen näihin
sopimuksiin, minä tyydyn viittaamaan siihen talousvaliokunnan
mietintöön, josta tässä on puhuttu
moneen kertaan. Mutta minä pyydän saada viitata
myöskin niihin asiantuntijoihin, joita itselläni
on ollut matkan varrella tässä asiassa mahdollisuus
kuulla 2004 ja 2005 talvella, paitsi oikeuskanslerin myöskin
muiden Suomen parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Näiden
sanoma on yksinkertaisen selvä ja selkeä: edellytyksiä menestyksellä puuttua
jälkikäteen näiden kohtuullistamiseen
ei ole.
Jos unohdetaan kaikki se, mikä seuraisi siitä, jos
valtio lähtisi puuttumaan, jos minä kutsuisin koolle
yhtiökokouksen, heittäisin vanhan hallituksen
pois, jostakin kenties saisin sellaisen uuden hallituksen, joka
suostuisi sellaisiin toimiin, että se yksipuolisesti päättäisi
ottaa sen, mikä ihmisten taskuun on jo kerran vilahtanut — nimittäin
merkittävä osa näistä rahoista
on jo rahastettu — jos jostain olisin saanut sellaisen
hallituksen yhtiölle, joka olisi lähtenyt ottamaan
nämä rahat ihmisten taskuista pois, niin sen jälkeen
oikeuskäsittelyssä, joka siitä olisi
seurannut — nämä oikeusjuristit ovat
tehneet minulle sen yksiselitteisen selväksi — valtiolla
siinä tilanteessa ei olisi menestymismahdollisuuksia ollut.
Kaiken lisäksi — kun vielä on keskusteltu
siitäkin mahdollisuudesta, että entäs
sitten, jos olisi ollut erillinen laki, joka olisi pitänyt
säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä,
no, mitenkäs sen kanssa olisi mennyt — oikeusministeriö on
antanut ed. Skinnarin johtamalle valiokunnalle siitä oman
selvityksen. Olen myöskin kuullut näitten oikeusoppineitten
käsityksiä asioista, viimeksi tänä aamuna
oikeuskanslerin käsityksen, ja voipi olla, että edes
sillä tavalla se ei hirveän helppoa olisi
ollut. En mene tässä miksikään
oppimestariksi, koska tässä oikeusministeriö on,
sanoisinko, päävastuunkantaja, mutta luotan siihen
analyysiin, mikä on tehty oikeusministeriössä ja minkä oikeuskansleri
antoi viimeksi tänä aamuna hallituksen
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja minkä hän
on moneen kertaan antanut myöskin julkisuudessa.
Näistä kaikista syistä johtuen valitettavasti vaan
on niin, että vaikka tahtoa olisi jälkikäteenkin
puuttua, niin juridisia edellytyksiä siihen, mitä kansan
moraalinen taju erittäin vahvasti vaatii, käytännössä kuitenkaan
juridisia edellytyksiä sen toteuttamiseen ei ole, ja siitä syystä tälle
asialle ei jälkikäteen voi mitään.
Mitä tulee vielä siihen muistaakseni ed. Kalliksen
puheenvuorossa jotenkin vilahtaneeseen vertailuun Barnevik- ja Skandia-asiaan
jnp., sielläkin ymmärtääkseni
oli kysymys paitsi julkisesta paineesta niin viimekätisesti
kuitenkin henkilöiden omasta ratkaisusta, eikö niin, edustaja. (Eduskunnasta:
Moraalia löytyi!) Minä voin tässä ihan
lyhyesti vaan sanoa, voin teille vakuuttaa, että pääomistajan
puolelta on keskusteltu myös siitä mahdollisuudesta,
minkälaisia edellytyksiä vapaaehtoiseen ratkaisuun
tässä kysymyksessä voisi olla. Minun
tehtäväni ei ole tässä kertoa,
kenen kanssa on käyty keskusteluja, mutta keskusteluja
on käyty. Jokainen näkee ympärillään,
mitä on tapahtunut, onko tapahtunut mitään,
ja osaa vetää siitä johtopäätöksen.
Muuten, arvoisa puhemies, viime sanoissani en voi olla viittaamatta
kuitenkin siihen seikkaan, että kun Fortumin johtohenkilöitä verrataan
nyt sitten Barnevikiin, niin minusta se ei kuitenkaan ole ihan oikein,
vaikka sitä Barnevikin esimerkkiä ehkä joku
on voinut käyttää. Siitä huolimatta
kuitenkin ne perusteet ovat ihan erilaiset. Me tiedämme,
miten Barnevikin johdolla kävi tuolle yritykselle: se ajautui
todelliseen kuiluun. Mutta Fortumin kohdalla, ed. Kallis, me tiedämme
kuitenkin, että on käynyt täsmälleen toisinpäin.
Sen yritysjohto on hoitanut hyvin ja moitteettomasti yritystä,
ja yrityksen kurssi myöskin valtio-omistajan kannalta on
kehittynyt aivan hyvin.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarisen puheesta varmaan
voi omaan arvoonsa jättää suuren osan.
Hän ei ensinnäkään kuunnellut, mitä minä sanoin.
Minähän sanoin nimenomaan, että jos te
ette pysty optioihin puuttumaan, niin koettakaa edes puuttua osakekannustinjärjestelmiin,
jotka on säädetty 2003, 2004, 2005 ja samoille
johtajille kohdistettu kuin ne optiotkin. Yrittäkää nyt
jotakin edes tehdä, jos teillä jonkin näköinen
oikeudenmukaisuuden taju on.
Te vaan niin kuin otatte yhden osion ja alatte riepotella sitä,
ja siitäkin voi olla perustellusti ainakin kahta tai kolmea
eri mieltä. Viitaten siihen, mitä esimerkiksi
professori Havansi sanoi, ei kukaan ole testannut kohtuullistamisen
mahdollisuutta. Te vaan otatte annettuna totuutena, että se
ei ole mahdollista. Mutta ei sitä kukaan ole näyttänyt
toteen oikeuskäytännössä, että se
ei olisi mahdollista. Vaikeata se varmaan tulee olemaan, en minä sitä kiistä;
yksinkertaista ratkaisua siinä ei ole, jos me palaamme
taas siihen optioon.
Mutta kyllähän tässä, ministeri
Pekkarinen, rehellisyyden nimessä nyt on sellainen henki,
ettei teillä ole edes haluakaan puuttua. Te haette koko
ajan selityksiä sille, miksi ei tarvitse puuttua, kun kohtuullista
olisi pienenkin valopilkahduksen hakeminen siihen, voitaisiinko
tälle tehdä jotakin, onnistuisiko se kohtuullistaminen, mihin
tässä viitattiin. Kyllä tässä mahdollisuuksia
on, mutta halua ei ole, ikävä kyllä.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, te jonkin verran
toimitte samalla lailla kuin pääministeri Vanhanen.
Te annatte ymmärtää, että te olette
käynyt neuvotteluja, jotta nämä luopuisivat.
Pääministeri Vanhanen antoi täällä ymmärtää,
että kyllähän hallintoneuvostossa, vaikka
ei ole nyt keskustelupöytäkirjaa, vähän
niin kuin vastustettiin näitä optioita.
Minun viestini teille oli se, että yhteiskunnassa on
tavattoman alhainen moraali, jos hyväksytään
tällaisia optioita, jos ei eduskunta, valtioneuvosto, yhtiön
hallitus ryhdy toimenpiteisiin niin, että syntyy paineita
siihen toiseen osapuoleen luopua optioista ennen kuin tämä kehitys
on mennyt liian pitkälle. Tästä varoitti
Skandian varatoimitusjohtaja, kun hän puolitoista viikkoa
sitten luennoi Suomessa kertoen, mistä syystä Skandia
joutui niin suuriin vaikeuksiin: joutui niin suuriin vaikeuksiin,
kun oli menettänyt suhteellisuudentajun eikä erottanut
4:ää miljardia kruunua (Puhemies koputtaa) 4 kruunusta.
Aivan sama tilanne on tässä, huoli yleisestä moraalista.
Siitä on kysymys.
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä populistien kokouksessa
tulee mieleen ... (Ed. Kallis: Aivan, moraali on populismia!) — Moraali
on populismia, ja sitä varmaan täällä on.
Ministeri Pekkarisen herännäispuheessa kerrottiin
ihan selkeästi, koska näihin optioihin olisi voinut
tarttua. (Ed. Kallis: Juridisesti!) — Juridisesti, niin
kuin ed. Bjarne Kallis, presidenttiehdokas, täällä populismin
varjolla puhuu. (Ed. Kallis: Puhuu asiaa!) — Totean siihen,
että eduskunnassa vasemmistoliitto olisi hyväksynyt
100 miljoonan optiot tämän perusteella, muttei
tämän päivän 500:aa miljoonaa.
Sitten mitä tulee ABB:hen ja Barnevikiin, seurasin
sitä hyvin läheltä. Silloin oli tilanne
se, että ABB oli menossa konkurssiin. Sen oli aiheuttanut
huono johtaminen. Siinä oli kultainen kädenpuristus,
josta Barnevik luopui, ei vapaaehtoisesti, vaan sen takia, että siihen
oli mahdollisuus. (Ed. Kallis: Vapaaehtoisesti!) Näissä muissa
tilanteissahan on kyse siitä, että kukaan ei ole
hävinnyt mitään. Valtio ei ole hävinnyt
Fortumissa eikä kukaan muu ole hävinnyt, ainoastaan
ulkolaiset osakkeenomistajat. Jopa verotuloja on tullut näistä optioista
enemmän.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen vastaus oli niin tyhjentävä,
että oikeastaan keskustelu voitaisiin lopettaa siihen,
ja pitäisi jo vasemmistoliitonkin uskoa, että eihän
tämä teidän käsienpesuyrityksenne
läpi mene. Eihän se voi mennä läpi,
koska siinä ei ole mitään perusteita. Myöntäkää pois,
että 98 te teitte suuren virheen, kun olitte hyväksymässä optioitten
leikkurin poistamista.
Eihän meillä näitä ongelmia
olisi käsillä, jos te olisitte silloin pitäneet
voimassa ne omistajapolitiikan pelisäännöt,
jotka oli 94 säädetty, tai edes niin kuin nyt
Pekkarisen johdolla valmisteltiin uusi periaatepäätös,
että optioita ei enää myönnetä.
Jos näin olisi toimittu (Ed. Kallis: Populistinen puhe!),
tätä ongelmaa ei olisi lainkaan. Ed. Korhonen,
kyllähän te voitte myöntää todellakin sen
unen ajan, joka teillä oli käsillä, että näin
vain kävi ja sori vain.
Annetaan tuki nykyisen hallituksen hyvälle linjalle
ja lopetetaan tämä julkinen riepottelu sinänsä hyvän
yhtiön asioilla.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt paljon auta työmiestä tämä ministeri
Pekkarisen ja vasemmistoliiton nokittelu, koska kysymys on pohjimmaltaan
yhteiskuntamoraalin kannalta äärimmäisen
vakavasta asiasta.
Omasta näkökulmastani — ja myöskin
eduskuntaryhmämme puheenvuorossa korostettiin sitä — ymmärrän
sen, että jos on maksettu jo johtajille optioita, ne ovat
siellä ja niitä ei saada takaisin. Mutta meillä on
menossa ja olemassa nyt palkkiojärjestelmiä, jotka
jatkuvat vielä vuoden, kaksi. Kysyisin nyt ministeri Pekkariselta:
Ettekö te ministerinä ja eikö valtioneuvosto
voi vielä vaikuttaa omistajuuden kautta Fortumin hallitukseen
ja yhtiökokoukseen, jotta jatkossa ja edessä oleviin
palkkiojärjestelmiin puututtaisiin kohtuullistamisnäkökulmasta?
Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri Pekkarisen puheet
täällä tänään
ovat olleet varsinaisesta latteuksien käsikirjasta. Jos
tuota teidän ajattelutapaanne viedään
eteenpäin, parlamentarismi voidaan lopettaa Suomessa tarpeettomana,
koska kun riittävän kauaksi taakse katsotaan,
jokainen puolue on joskus ollut hallituksessa, ja jos yksikään
hallituspuolue ei tänään kanna vastuuta asioista,
niin sekä parlamentarismi että ylipäätänsä vastuunkantaminen
poistuu tästä yhteiskunnasta, ja en pidä sitä itse
toivottavana.
Siitä haluaisin nyt muistuttaa ministeri Pekkarista
ja ehkä myös vanhojen osalta laajemminkin keskustaa,
että kyllä te olette pieniä karvaisia
käsiänne monelle optio-ohjelmalle ja monelle keskustelulle
silloinkin taputtaneet, kun vasemmistoliitto on hallituksessa ja
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa joitakin ylisuuria etuuksia arvostellut
ja joihinkin taloudellisiin päätöksiin puuttunut.
Minä en, ministeri Pekkarinen, viitsi syyllistyä sellaiseen,
mitä te harjoititte tässä salissa joskus
vuosia sitten, kun osamme olivat toisenlaiset ja eräs toinen
henkilö istui siellä yksin.
Mutta siinä suhteessa katson, että vasemmistoliitto
on erilainen kuin keskusta, että oliko se nyt kuukausi
takaperin, kun täällä kyselytunnilla pääministeri
jo edusti sitä ajatusta, että mitään vastuuta
hallituksella ei ole, mutta me olemme silloin jo myöntäneet,
että olemme olleet talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa
ja Lipposen kakkoshallituksessa päätöksiä tekemässä.
Valitettavasti tilanne on se, että päätöksien purkamiseen,
kohtuullistamiseen ja ylipäätänsä omistajaohjauksen
terävöittämiseen valtionyhtiöissä voi
tällä hetkellä tarttua vain nyt istuva
hallitus. Toivon todella, ministeri Pekkarinen, että te myös
katsoisitte, mitä tapahtuu (Puhemies koputtaa) ja tehdään
sille asiantuntemukselle tai sen puutteelle, jota teidän
alaisessanne omistajaohjausyksikössä KTM:ssä on.
Toinen varapuhemies:
Pyydän edustajia hieman tarkentamaan puheenvuorojensa
ajallista pituutta!
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensin te hallitusherrat annatte ökyoptioiden
mennä läpi sormien, ja kun rahaa on niin, että ranteita
pakottaa, sitten te poistatte varallisuusveron tältä samalta
porukalta, joka nyt saa optiot. Tämäkö on
oikeudenmukaisuutta, ryhtiä ja rehellisyyttä?
Onko tämä oikein? Ei ole.
Sitten toinen asia vielä: Kun puhutaan taannehtivasta
lainsäädännöstä, niin
toistan nyt vielä kerran: kansaneläkkeen pohjaosan
leikkaus, taitettu indeksi, muuttoautot ja yksityisten eläkevakuutusten
leikkaaminen — kaikki taannehtivaa lainsäädäntöä,
koskee tavallista ihmistä, herrat ei voi mitään.
Mutta kun ökyoptioista on kysymys, niin kaikki käy.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itsekin olin ainakin osan aikaa Lipposen hallituksessa,
kun näitä päätöksiä tehtiin,
ja siinä mielessä voi tätä vasemmistoliiton
onnensa ohi nukkumista puolustaa, että minä en
ainakaan ollut tietoinen näistä optioista ollenkaan.
Hallituksen sisäinen tiedonkulku ei ole semmoinen, että pystyisi
näitä tarkistamaan. Sen jälkeen, kun
kävi ilmi, että aivan normaali kurssivaihtelu
olisi tuottanut kymmenien miljoonien optiotulot, niin täytyy
sanoa, että tuo ohjelma on kertakaikkisesti ollut järjetön
ja täysin ylimitoitettu. Ilmeisesti pitäisi kehittää päätöksentekotapoja.
Mutta, arvoisa ministeri, te ette lainkaan vastannut siihen,
mitä puheenvuorossani sanoin ja arvostelin, että nykyinen
hallitus on tehnyt ehkä noin miljardin euron mokan, työntänyt
tavallisten kuluttajien rahoja voimayhtiöille ja tämä on ollut
osaltaan vioittamassa suuresti näitä optio-ohjelmia.
Minusta olisi kiva kuulla tähänkin jokin vastaus.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Nythän niitä optioita juuri rahastetaan.
Osa on rahastettu, osa on rahastamatta, ja myöskin näitä uusia
palkkiojärjestelmiä on. Ministeri Pekkarinen,
te olette sanonut, että te ette aio tehdä mitään,
elikkä te hyväksytte ne. Sitten te väititte
puheenvuorossanne, että verohelpotukset ovat kohdistuneet
voimakkaimmin pienituloisiin. Onko tämä varallisuusveron
poistaminen kohdistunut pienituloisiin, ministeri Pekkarinen? Toiseksi,
kun ensi vuoden verotaulukkoja katsotaan, 10 000 euron
vuositulolla veronalennus on 0,6 prosenttia nettona eli 62 euroa
50 senttiä, 100 000 euron vuositulolla veronalennus
on 1 prosentti nettona elikkä 961 euroa 2 senttiä. Ministeri
Pekkarinen, suosiiko teidän verolinjanne pieni- ja keskituloisia?
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
todettu, että ministeri Pekkarisen puhe olisi ollut kattava, mutta
kyllä mielestäni se oli hyvin valikoiva, keskityitte
vain tiettyyn aikakauteen. Kun te niin ponnekkaasti toitte esille
näkemyksenne näiden optiojärjestelmien
heikkoudesta ja sen, mitä itse olette tehneet, ja kun hallituksen
puolesta kuitenkin vastasitte, niin olisimme erityisen mielellämme
kuulleet täällä ministeri Kalliomäen,
ministeri Tuomiojan ja ministeri Mönkäreen ajasta.
Kun erityisesti ministeri Mönkäreen aikana oli
jo tuo periaatepäätös vallalla, että suosittaisiin
osakepohjaisia palkkiojärjestelmiä, niin kysyisin
teiltä, kun olitte vastuussa valtion omistajapolitiikan
ohjaamisesta: Mikä meni silloin mönkään? Miksi
ei toimittu toisin, kun olisi käsittääkseni ollut
mahdollista toimia? (Ed. Saarikangas: Ei ollut asiantuntemusta?)
Kysynkin vielä, kun tämä kohtuullistaminen jälkikäteen
ei ole mahdollista — se tuli talousvaliokunnassa selväksi,
mutta yhtä selväksi tuli se, että valtion
omistajapolitiikan ohjaus ei toimi — onko se valtionyhtiölaki,
joka tulee eduskuntaan, riittävä tapa keskustella
valtion omistajapolitiikan ohjauksesta vai tarvitaanko laajempi
keskustelu, että saamme (Puhemies koputtaa) tämän ohjauksen
toimimaan, kun se nyt ei selvästi toimi. Ministeri Pekkarinen,
toivon, että vastaatte tähän kolmen ministerin
aikakauden tilanteeseen.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On tässä salissa sentään
yksi henkilö, joka johdonmukaisesti myös viime
kaudella kyseenalaisti näitä kohuoptioita ja aivan
liian suuriksi paisuneita palkkioita. Hän oli edellisellä kaudella
keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ministerinä nykyisin
oleva Pekkarinen, joka on jatkanut sitä linjaansa myöskin
tällä kaudella. Hän oli se, jonka olisi
pitänyt herättää myöskin
vasemmistoliitto, joka tällä hetkellä uinuu
kyllä sellaisessa poliittisessa dementiassa, että se
on korkeinta mahdollista luokkaa, kun te ette vieläkään
muista sitä, että te olitte hallituksessa, joka
tämän teki, joka olisi voinut kohtuullistaa, joka
olisi voinut harjoittaa nykyistä ja silloista paljon voimakkaampaa
omistajaohjauspolitiikkaa. Te ette sitä tehnyt. Se on se
poliittinen dementia vallalla.
Puhemies! Yhtä asiaa ihmettelen muuten: kyllä tätä hallitusta
puolustetaan tuolta kateederin puolelta. Olin tekevinäni
sellaisen havainnon, että siellä oli ainoastaan
keskustalaisia ministereitä, niin että tätä hallitusta
puolustetaan eturivistä, ei takarivistä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, teidän filosofianne
mukaan kohtuuttomuuteen ei voida puuttua enää sitten,
kun se paljastuu. Tämä on teidän filosofianne.
Kun kohtuuttomuus paljastuu, siihen ei voida enää puuttua
eikä sitä voida kohtuullistaa. Mutta useinhan
on niin, että kohtuuttomaksi osoittautuu jokin asia, jota
ei tiedetty kohtuuttomaksi aikaisemmin, ja nyt Fortumin osalta on
käynyt näin. Nyt tiedetään,
että ne optiot ovat kohtuuttomia. Nythän niihin
pitää puuttua, kun kaikki sen tietävät.
Ei siinä käsien levittely auta. Nyt on tekojen
paikka.
Vaikkapa liikennenopeudet, herra ministeri, jotka te varmasti
myöskin osaatte ainakin tässä filosofiakeskustelussa
ottaa vertailukohteeksi: Jos osoittautuu, että vauhdit
jollakin tiepätkällä ovat kohtuuttomia,
tulee onnettomuuksia, niin jäättekö te
silloinkin levittelemään käsiä ja
sanotte, että edellinen hallitus on tämmöiset
liikennenopeudet säätänyt ja näin
jatketaan, tulee romua niin paljon kun tulee?
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä Fortumin optiot ovat
todella kohtuuttomia, ja se lähinnä johtuu siitä,
että pohjoismainen sähköpooli Norjassa
myy kaiken Pohjoismaissa tuotetun sähkön ja se
on sillä tavalla kartellisoitunut, että sähkön
hinta on todella erittäin korkea. Ei mihinkään
perustu esimerkiksi se, että nyt 30 prosentilla Fortum
nostaa sähkön hintaa, vesivarastot ovat täynnä Pohjoismaissa:
Norjassa, Ruotsissa jnp. Kysyn ministeri Pekkariselta, missä teidän
oikeudentajunne on nyt, kun te puolustatte noin voimakkaasti Fortumin
hallitusta. Eikö teidän pitäisi nyt sen
verran kokeneena kansanedustajana ja ministerinä vaihtaa
Fortumin hallitus kylmästi ja katsoa, mikä on
oikea palkkiojärjestelmä ja optiojärjestelmä?
Kun puhuitte, että luovutaan kokonaan, niin uusi järjestelmä pitää luoda
puhtaalta pöydältä ja purkaa se pohjoismainen
sähköpooli. Nyt eivät hyödy
muut kuin Fortumin johtajat, ja kansa kärsii korkeasta
sähkön ja muun energian hinnasta. Teollisuus karkaa
Suomesta pois sen takia, että sähkön
hinta on liian korkea.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kansalaiset eivät usko sitä, etteikö eduskunnalla
olisi mahdollisuus halutessaan puuttua näihin kohtuuttomuuksiin,
mitä Fortumin optio-ohjelma on tuonut mukanaan. Ongelma
vain on se, että osa eduskunnasta ei ole tähän valmis:
Kokoomus ei ole siihen valmis, keskusta ei ole siihen valmis, SDP
ei ole siihen valmis. Ainakaan nämä kolme suurta
puoluetta eivät ole valmiita käyttämään
niitä keinoja, joita kuitenkin kaikkien asiantuntijoiden
mukaan on olemassa.
Sellainen keino on muun muassa osakekannustinjärjestelmään
puuttuminen. Siihen ei ole haluttu puuttua. Meille ei kerrota edes
syytä, miksi siihen ei haluta puuttua. Myöskään
oikeudellisiin toimiin ei ole haluttu ryhtyä, ei ole haluttu
edes katsoa sitä, toisivatko oikeudelliset toimet jonkinlaisen
ratkaisun, eikä myöskään julkisesti
ole kerrottu Fortumin johdon kanssa käydyistä keskusteluista.
Olen aivan varma, että julkinen keskustelu, julkinen vetoomus
Fortumin johdolle mahdollistaisi sen, että Fortumin johto luopuisi
niistä vielä saamatta olevista optioista, jotka
esimerkiksi (Puhemies koputtaa) Liliuksen osalta merkitsevät
noin 6,5:tä miljoonaa euroa vielä tulevaisuudessa.
Mitään tällaista ei ole haluttu tehdä.
Eivät kansalaiset usko, etteikö mahdollisuuksia
olisi, poliittista tahtoa vain puuttuu.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Näissä käräjissä on
kovin paljon katsottu taaksepäin, kuka oli ministerinä,
nimiä ei ole tosin riittävästi kerrottu,
mutta kuitenkin on taaksepäin suuntauduttu. Kukaan ei katso
eteenpäin. Edustajat Korhonen, Gustafsson, Laakso ja Skinnari,
kuuntelette ja katsotte ja vaaditte, että pitäisi
hoitaa semmoinen lainsäädäntö,
millä mentäisiin ikään kuin
sotasyyllisyyslain kautta taaksepäin, taannehtivaan aikaan.
Otatteko te ollenkaan huomioon, kuinka kävisi näiden
osakkeiden arvon, valtion omistuksen arvon ja valtion aseman valtionyhtiössä osakkeenomistajana?
Katsokaa edes pikkaisen sellaista maailmaa, miltä se eteenpäin
näyttää ja mitä siitä aiheutuisi.
Tässä on tämä sosialidemokraattien
pakoilu tämän asian puitteissa, kun tämä näin
myöhemmin on tullut esille. Toivon, että te vähän
näkisitte, mitä tulevaisuuskin olisi, jos tämmöinen
taannehtiva laki ikään kuin tehtäisiin.
(Ed. Soini: Kepu ei päässyt pakoon, olisi mennyt
kyllä! — Sos.dem. ryhmästä:
Ed. Lahtela, me emme pakoile!)
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tältä hälinältä ei
meinaa kuulla edes nimeään.
Valtaosa tästä välikysymyksestähän
käsittelee ihan aitoa ja tärkeää ongelmaa
eli eriarvoistumista ja köyhyyttä, ja elättelin
vähän toiveita, että siitäkin
täällä päästäisiin
keskustelemaan. Mutta nyt tämä tähänastinen
keskustelu on hyvin tanakasti osoittanut, että täällä keskitytään
pelkästään Fortumin optioihin, ja nyt
näyttää siltä, että välikysymyksen
jättäjät ovat tehneet ihan ratkaisevan
arviointivirheen. Sen sijaan, että he olisivat voineet
keskittyä tähän varsinaiseen ongelmaan
ja asiaan, täällä on juututtu nyt pelkästään
Fortumin optioihin, jotka ovat täysin toissijainen kysymys
eriarvoisuuden kannalta. Uskon, että olisi kannattanut
arvioida vähän toiseen kertaan.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen antoi omassa puheenvuorossaan
ymmärtää, että Fortumin optioiden
saajien kanssa on käyty keskusteluja ja jopa neuvotteluja.
Kysyn tässä ja nyt: Kuka on käynyt näitä neuvotteluja
ja kenen kanssa? Onko näissä keskusteluissa ja
neuvotteluissa mahdollisesti noussut esille se, että kun
optioissa on niin sanottua ansiotonta arvonnousua, sitä voitaisiin
kohtuullistaa? Onko vedottu myöskin optioiden saajien moraaliin?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Yritän vastata mahdollisimman monelle
mahdollisimman lyhyesti. Aloitan ed. Tennilästä,
koska hän on erinomainen retorikko. Ed. Tennilä sanoi
suurin piirtein näin, että jos maantieliikenteessä on
huomattu, että jollain tiepätkällä on
liian suuri nopeus, siihen pitää puuttua, ja hän
vertasi optiokysymystä siihen: Jos on havaittu, että se
antaa liikaa, niin siihen pitää puuttua. Aivan
niin, ed. Tennilä, jos siellä Lapissa on joku
tienpätkä, jossa on liian suuri nopeus, ja sitten
todetaan, että se pitää muuttaa, niin
se muutetaan; se voidaan muuttaa, ja se on ihan hyvä. Juuri
näin on toiminut tämä hallitus: Kun se
totesi, että tämä juttu on mennyt pieleen,
optiosopimukset ovat kohtuuttomia, se pani kerrasta poikki, ja uusia
optiosopimuksia ei tehty.
Jos te taas tarkoitatte sitä, että sillä tieosuudella
siellä Lapissa, kun se on nyt todettu, että se
pitää muuttaa jnp., te jälkikäteen
alatte sakottaa kaikkia niitä, jotka ovat ajaneet liian
kovaa vauhtia sillä tiellä, taitaisi teillekin
tulla siitä sakot. (Naurua) Tätähän
tämä teidän logiikkanne oli, eikö niin?
Erittäin tarkkaan juuri tästä oli kysymys,
ja tämä kuvaa tavallaan, miten mahdoton on ajatella
tuolla tavalla tämän optiokysymyksen osalta.
Ed. Sarkomaa, siihen, miten edelliset ministerit ovat toimineet
tai miten käytännössä on toimeenpantu
näitä päätöksiä:
Minun asiani ei mielestäni — toivon ymmärtämystä nyt
sille — ole lähteä enempää sitä arvioimaan.
Tämä peruslinjaus, miten on tässä toimittu,
on tullut moneen kertaan tässä sanotuksi. Minä olen
ymmärtänyt niin, että minun edeltäjäni
ovat toimineet hallitusten talouspoliittisten ministerivaliokuntien hyväksymien
periaatepäätösten mukaisella tavalla.
Minulla ei ole näyttöä siitä,
että yksittäinen ministeri olisi poikennut omistajaohjauksessaan
siitä, mitä talouspoliittinen ministerivaliokunta
on päättänyt.
Ed. Kuoppa, kun te puhuitte varallisuusveron poistamisesta muun
ohessa, että sillä on monia muita merkityksiä,
niin, ed. Kuoppa, meidän täytyy yksi seikka muistaa.
Tällä hetkellä vielä nykyisen
varallisuusveron aikaan on tosiasiassa semmoinen tilanne, että esimerkiksi
sijoitusrahastojen kohdalla katsokaa, mikä on vuoden mittaan
tilanne ja mikä on tilanne vähän ennen
vuodenvaihdetta. Nehän tyhjenevät aina, ed. Kuoppa,
sinä tiettynä aikana. Tämä on
yksi syy siihen. Lisäksi talletukset ja joukkovelkakirjalainat
eivät ole nykyisen varallisuusverojärjestelmän
piirissä ja monta seikkaa on sellaista, jotka puhuvat sen
puolesta, että oli ihan oikein, että tämä päätös
tehtiin.
Mitä tulee, ed. Soininvaara, teidän opinkappaleeseenne,
jota te olette viljellyt siellä täällä aikaisemminkin,
että tässä päästökauppajärjestelmässä teillä oli
sellainen viisaus, mitä kukaan muu Suomessa ei ollut keksinyt,
niin vaikka oivallan ja olen sitä mieltä, että teillä on
monta kertaa erinomaisia oivalluksia, tässä ei
nyt ole ihan parhaasta päästä ollut se
teidän oivalluksenne. Nämä kaikki EU-direktiivien
vaatimukset tuli niin monta kertaa käytyä läpi
ja niitten pohjalta meille kansallisesti käteenjäänyt
liikkuma-ala. Tässäkin minä taas joudun
noudattamaan sitä ja uskomaan myöskin siihen,
mitä ed. Skinnarin talousvaliokunta asiasta sanoi, kun
se asian käsitteli. Muistaakseni se oli aika lailla yksimielinen sen
suhteen, ei ihan yksimielinen tainnut olla, mutta varsin yksimielinen
omissa päätöksissään.
Ed. Korhonen sanoo, että periaatteessa voidaan jälkikäteen
puuttua, että sitä ei ole testattu, että kunhan
nyt vaan testataan. Se on vähän sama juttu kuin
ed. Tennilänkin logiikassa, vähän niin kuin
että hyppää nyt korkealta vuorelta alas.
Jos et vielä henkilökohtaisesti ole kokenut, miten
siinä käy, niin ei muuta kuin testaa. Vähän
sama juttu tässäkin, että mennään
tällä tavalla eteenpäin. (Naurua)
Mitä tulee, arvoisa puhemies, ed. Korhosen kysymyksiin
koskien osakepalkkiojärjestelmiä ja sitä,
että niitä on tehty jnp., se pitää paikkansa, että vielä vuonna
2003 tehtiin tämmöinen osakepalkkiopäätös
Fortumissa. Mutta voisin tähänkin sanoa nyt, ed.
Korhonen, kuitenkin, että tulee hivenen väärä todiste,
jos sanotaan, että tämän hallituksen
aikaan ja tämän ministerin aikaan osakepalkkiojärjestelmiä olisi
tehty. Sellaisia päätöksiä ei
ole Fortumissa tehty, ed. Korhonen. (Ed. Korhonen: Minä en
sanonut niin!) — No, nyt ette sanonut, mutta äsken
te sanoitte kuitenkin. (Naurua)
Arvoisa puhemies! Kaksi ihan lyhyttä kommenttia vielä.
Ed. Siimes omassa puheenvuorossaan moitti sitä, että tämä nykyinen
hallitus ei ole kantanut omalta osaltaan vastuuta palkitsemisjärjestelmistä.
Minä vain, ed. Siimes, totean, että minä uskoisin
ja hyväksyisin teidän ajatuksenne täysimääräisesti,
mikäli tämä hallitus ei olisi ensi töikseen pannut
palkitsemisjärjestelmiä uusiin puihin ja estänyt
uusien optiosopimuksien tekemisen. Mutta tämä hallitus,
ed. Siimes, teki sen, pani poikki optiosopimusten tekemisen, mihinkä te ette
koskaan pystynyt, ja se kertoo siitä, että tämä hallitus
on osaltaan kantanut vastuuta siitä, mitä on tapahtunut.
Vielä vapaaehtoisuudesta ainakin. Olen pahoillani,
jos en kaikkiin kysymyksiin huomaa vastata. Mitä tähän
vapaaehtoisuuteen tulee, niin toivon, että minun ei tarvitse
eduskunnan edessä kertoa niitä Fortumin johtohenkilöitä nimeltä, joiden
kanssa olen tästä asiasta keskustellut. Mutta
voin sanoa, kun ed. Laitinen sitä kysyi, että olen
asiasta keskustellut henkilön kanssa, jonka nimen voin
tässä kyllä mainitakin sen takia, että omistajaohjauksesta
vastaavan ministerin ensisijaisesti pitää keskustella
juuri sen henkilön kanssa. Se henkilö, jonka kanssa
tässä tapauksessa minun pitää keskustella,
on yhtiön hallituksen puheenjohtaja, ja sen keskustelun
olen käynyt. Ne keskustelut kahteen kertaan olen käynyt
Fortumin hallituksen puheenjohtajan kanssa. Kun tätä nyt
kysyttiin, niin sen sanoin, mutta en sano yhtiön johdosta
niitten henkilöitten nimiä, koska se ei kuulu
mielestäni kutyymiin, ja toivon, että kukaan ei
sitä edellytäkään.
Mitä vielä tulee ed. Kuosmasen puheenvuoroon
liittyen Fortumin hallitukseen, että se pitäisi
heittää ulos ja ottaa joku toinen tilalle, minulle jäi
vähän epäselväksi, minkä takia.
Senkö takia, että Fortum on nostanut sähkön
hintaa? Jotenkin se tuli sieltä esille jnp. (Ed. Kuosmanen:
Se on yksi syy!) Totesin äsken täällä,
että Fortum toimii vapaasti kilpaillussa markkinatilanteessa. Markkinat
eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta se on
yksi, ed. Kuosmanen, muistaakseni 88 toimijasta, jotka ovat meillä markkinoilla
tällä hetkellä, eikö niin, ed.
Kuosmanen? Te olette muistaakseni talousvaliokunnan jäsen. Siitä syystä kun
kokoomuslainen, joka minusta markkinataloutta periaatteessa edustaa,
on vaatimassa sitä, että pitäisi alkaa
säädellä, pitäisi ottaa uusi
regulaatio käyttöön yhden yhtiön
kohdalla, oikeastaan tekisi mieli kysyä ed. Kuosmaselta,
jota arvostan kyllä tietyn alan yrittäjänä, mutta
en välttämättä nyt näköjään
tämän alan yrittäjänä (Naurua),
voidaanko ajatella sillä tavalla, että valtio
ryhtyisi reguloimaan elikkä sääntelemään
yhden alalla toimivan yrityksen toimintoja elikkä Fortumin,
muttei puuttuisi niitten 87 muun alalla toimivan yrityksen toimintaan.
Eiköhän tämä ole aika mahdoton
ajatus. Mutta hyvä yritys oli kuitenkin, ed. Kuosmanen.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkarinen kyllä retoriikan
kanssa osaa, ja voin kuvitella hänet tänne opposition
puolelle sormi pystyssä opettamaan tästä aiheesta,
jos osat olisivat toisinpäin.
Mutta te ette vastaa kysymykseen. En minä arvostellut
teitä näiden osakekannustejärjestelmien
luomisesta. Minähän kysyin, aiotteko te tehdä jotakin
niille, mutta te ette puhu siitä mitään.
Ne ovat päällekkäisiä näiden
optioiden kanssa, ja ne ovat laukeamatta, ja niille voidaan ymmärtääkseni
tehdä jotakin. Vai oletteko te siitäkin eri mieltä?
Olennainen kysymys on siinä, haluatteko te tehdä sille
mitään.
Muutoin tämä keskusteluhan on niin sekavaa, että eihän
tästä vanha erkkikään kohta
ota mitään selvää, kun mennään
sinne ja tänne. Mutta olennaistahan tässä on
nyt, että koko tämän prosessin ajan esimerkiksi
teidän puoluetoverinne ovat jopa esittäneet, että Fortum
otetaan pörssistä pois. Siinä ovat ne ääripisteet,
missä tässä keskustelussa mennään.
Minusta on ihan käsittämätöntä,
ei tässä nyt tunnu teillä puolueena olevan mitään
linjaa. Syyllisyyden hakemisessa on niin, että te ette
ole syyllistyneet mihinkään, kaikki muut puolueet
ovat syyllistyneet kaikkeen pahaan. Kantakaa edes pieni, pikkuriikkinen
osa sitä vastuuta. Se saattaa tuntua ihan mukavalle joskus
perjantai-iltana saunassa.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yksi asia tässä keskustelussa on
nyt varmasti meille kaikille tullut selväksi, eli jokainen
tässä salissa on sitä mieltä,
että nämä optiot ovat kohtuuttomia. Se
kävi ilmi myöskin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa,
ed. Saarikankaan puheenvuorossa. Hän kertoi, että hän
ei pidä tätä edes oikeana tapana johtaa
yritystä ja palkita työntekijöitä.
Mutta en malta olla puuttumatta: Ed. Gustafsson peräänkuulutti
yhteiskuntamoraalia, joten on sanottava nyt sitten se totuus asiasta.
Arvoisat sosialidemokraattiset kansanedustajat ja ministerit, päävastuullinen
ministeri on ollut sosialidemokraattinen ministeri, kun tämä systeemi
on luotu. Englantilaisessa järjestelmässä asianomainen
ministeri olisi jo heti ed. Skinnarin käynnistettyä käsittelyn
eronnut, mutta ei suomalaisessa järjestelmässä.
Minä haluan korostaa sitä, että älkää peräänkuuluttako
muilta yhteiskuntamoraalia, vaan katsokaa peiliin.
Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Siihen, mitä ministeri Pekkarinen äsken
sanoi, haluaisin nyt sanoa saman asian, jonka olen tässä salissa
aikaisemminkin ottanut esiin. Todellakin edellisen hallituksen aikana
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehtiin periaatepäätös,
joka koski valtionyhtiöitten kannustinjärjestelmiä.
Se oli eräänlainen raamipäätös
siitä, minkälaisia kannustimia ja miten viritettyinä saa
hyväksyä, ja tämän päätöksen
toteuttaminen on sitten tapahtunut niissä yhtiöissä,
joissa valtion omistajaohjaus on hajautettuna. Tämän
takia ed. Osmo Soininvaarakaan ei ole tiennyt yksityiskohdista,
kuten ei ole kukaan muukaan, joka ei ole ollut kauppa- ja teollisuusministerinä.
Mutta tämä kysymys, mihin te myöskään
ette vastannut, liittyy sitten siihen, mikä on kauppa- ja
teollisuusministeriön vastuu ministeriönä ja
tämän periaatepäätöksen
toimeenpanijana, jos on sallittu se, että päällekkäisiä,
samoille henkilöille kohdistuvia etuuksia ja kannustinjärjestelmiä on
hyväksytty monta. Mielestäni isoin ongelma tässä on
juuri se, että tämä on tehdyn periaatepäätöksen
vastaista nimenomaan tässä päällekkäisyydessä,
se mikä Fortumissa on.
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänä vuonna valtio tekee
noin 3 miljardia ylimääräistä verotuloa. Esitin
omassa puheenvuorossani pari kysymystä.
Ensinnäkin sen, että eikö nyt olisi
paikallaan maksaa pois tämä pakkolaina. Se on
yksi laina muiden joukossa, ja siinä nimenomaan on kyse moraalista.
Kunnat kärsivät kovasti siitä, että sitä ei
makseta.
Toinen on sitten tieverkoston ja muun väyläverkoston
kunnossapito, mikä vaatii samaten rahaa pikaisesti. Nyt
siihen olisi mahdollisuus, ja silti siihen ei tarvitsisi heti käyttää 3:a
miljardia. Mitä aikoo hallitus tässä tehdä?
Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on valitettavasti
koko lailla unohtunut yksi porukka, joka osaltaan on ollut maksumiehenä näissä optioissa,
nimittäin Fortumin siirtohinta-asiakkaat. Sähkön
voi kyllä kilpailuttaa markkinoilla vapaasti, mutta siirtohinnoissa
vallitsee monopoli. Kenellä piuha tulee Fortumilta, sen
on pakko siirtohinnat myöskin maksaa.
Valitettavasti Fortum on viime vuosina nostanut tappiin siirtohinnat,
erittäin voimakkaita korotuksia. Asiakkailla ei ole ollut
muuta mahdollisuutta kuin maksaa nämä. Onneksi
hyvä hallitus, ja ministeri Pekkariselle tunnustus tästä,
on uudistanut sähkömarkkinalakia ja tulevaisuudessa kohtuuttomat
korotukset ovat mahdottomia, mutta aikaisemmin tässä on
tehty kyllä melkoisia ylilyöntejä ja
nimenomaan Fortumin toimesta. Logiikka on mennyt siihen tapaan,
että Fortum on nostanut siirtohinnat korkealle ja optiot ovat
osaltaan kannustaneet näihin korkeisiin siirtohintoihin,
joilla on tehty sitten kovaa tulosta, joka on vaikuttanut pörssikurssiin,
ja optiot ovat kilahtaneet Fortumin herrojen kukkaroon. (Eduskunnasta:
Ja te ette tee mitään!) Ei monopolin hyväksikäyttö vaadi
sellaista bisnesosaamista, arvoisa puhemies, että siitä pitäisi
optioilla palkita. Sen takia kysynkin: Aikooko hallitus (Puhemies
koputtaa) valtio-omistajana ryhtyä toimiin Fortumin siirtohintojen
kohtuullistamiseksi?
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kiitoksiin pitää vastata kiitoksilla.
Kyllä tunnutte osaavan retoriikkaa tekin, herra ministeri,
mutta nyt te tässä äsken erehdyitte.
Fortumin optiotie ei ole historiaa, siellä hurjastellaan
nyt. Siellä on hurjasteltu teidän ministerikaudellanne
ja siellä hurjastellaan juuri nyt. Nyt te olette poliisi,
joka seisoo selin siihen tiehen ja selittää, että en
voi puuttua tähän hurjasteluun, koska liikennesäännöt
tehtiin edellisen hallituksen kaudella. Näin te toimitte
nyt.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ole oikein tyytyväinen siihen
vastaukseen, jonka sain ministeri Pekkariselta hallituksen mielestäni
tekemästä tupeksinnasta päästöoikeuskaupassa.
Ensinnäkin hallitusohjelmaan kirjattiin periaate, että nämä oikeudet
lahjoitetaan myös voimayhtiöille, ennen kuin direktiivi
oli valmis. Direktiivi olisi sallinut 6 prosentin myymisen, mutta
hallitus päätti lahjoittaa kaiken. Direktiivi
viimeisteltiin tämän hallituksen aikana. Se tehtiin
ajatellen niitä maita, joissa on sähkön
kustannusperusteinen hintasäännöstely.
Niiden maiden, joissa on pörssijärjestelmä,
olisi pitänyt tässä yhteydessä sanoa.
Edelleen, jos ministeri on sitä mieltä, että esitykseni
siitä, että tuolloin olisi pitänyt nämä windfall-voitot
leikata, on jotenkin typerä, niin minkä takia
hän on nyt antanut professori Karan tehtäväksi
jälkikäteen selvittää, miten
windfall-voitot voitaisiin verottaa pois? Se olisi ollut silloin
etukäteen paljon helpompaa. En myöskään ota
missään tapauksessa kunniaa siitä, että olisin ainoa,
joka olisi tästä varoittanut. Hyvin suuri osa taloustieteilijöistä varoitti
siitä, että hallitus tekee aivan tyhmästi.
Reijo Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun palkitsemisjärjestelmät
on kytketty pörssikurssin nousuun, niin vaarana on, että yritysjohto
keskittyy ainoastaan sellaisiin toimiin, jotka lyhyellä aikavälillä nostavat
pörssikurssia tai osakkeen arvoa. Sinänsähän
osakkeen arvonnousussa ei ole mitään pahaa, mutta mielestäni
se ei saa tapahtua yrityksen pitkän aikavälin
kehittämisen eikä kannattavuuden kustannuksella.
Mielestäni palkitsemisjärjestelmien pitäisi
olla sellaisia, että ne kannustavat yritysjohtoa kantamaan
huolta yrityksen tulevaisuudesta.
Kysynkin ministeri Pekkariselta: Onko tämä näkökulma
huomioitu nykyisin valtionyhtiössä käytössä olevissa
palkitsemisjärjestelmissä, ja ovatko nämä palkitsemisjärjestelmät
sillä tavalla ennustettavia, että ne eivät
johda kohtuuttomiin palkitsemisiin?
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on pitänyt täällä meille
retoriikan oppituntia ja on myöskin yrittänyt
pitää sopimusjuridiikan oppituntia.
Kysyisinkin ministeriltä: Minkä arvon te annatte
tälle Fortumin optio-ohjelmassa olevalle kohtuullistamisklausuulille,
jos sitä sitten ei pysty käyttämään?
Tässähän todetaan, että "yhtiön hallitus
voi arvioida mahdollisen yrityskaupan, yritysjärjestelyn
tai muun vastaavan merkittävän muutoksen vaikutusta
Fortum-konsernin tulokseen ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliseen
kehitykseen ja korjata" — ministeri Pekkarinen, korjata — "vastaavasti
optio-oikeuksien ehtoja". Mitä järkeä on
kirjata tällaisia asioita yhtiön optio-ohjelmaan,
jos sitten, niin kuin te sanotte, näitä ei pystytä käyttämään
eikä haluta käyttää? Nimenomaan,
ministeri Pekkarinen, teiltä puuttuu poliittista tahtoa
ohjata omistajaohjauksen kautta tätä yritystä ja
käyttää näitä klausuuleja,
jotka ovat olemassa näissä yhtiön optio-ohjelmissa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Kiitän puhemiestä siitä,
että sain tilaisuuden tähän väliin
kommentoida, koska nyt oli äänessä talousvaliokunnan jäsen,
joka oli pitkän aikaa käsittelemässä tätä asiaa
valiokunnassa.
Todellakin niin siellä yhtiökokouksen päätöksessä sanotaan.
Se on aika pitkä. Minä taisin kertaalleen täällä lukeakin
sen, mitä yhtiökokouksen päätöksessä näiltä osin
on sanottu, ja se päätyy siihen "ja että voi
korjata optio-oikeuksien ehtoja". Kun yhtiökokous ensin
määrittelee ne ehdot, ne olosuhteet, missä voidaan
nämä optiosopimukset tehdä, niin se voi
korjata näitten optio-oikeuksien ehtoja. Milloin se voi
korjata? Siihen mennessä, kun nämä optiosopimukset
tehdään.
Siis prosessihan menee niin, että yhtiökokous päättää tämän
optio-ohjelman lanseerauksesta. Eikö niin? Te tiedätte,
milloin tämä tapahtui. Yhtiökokous päättää niistä ehdoista,
millä hallitus voi nämä optiosopimukset
tehdä, ja kun se oli päättänyt
näistä ehdoista, se niiden ehtojen päätöksen
viime kaneetiksi kirjasi juuri nämä virkkeet,
mitä te täällä äsken
sanoitte, mikä käytännössä tarkoittaa,
että siihen mennessä, kun ne optiosopimukset tehdään,
niitä voidaan näillä ehdoin tarkistaa.
Mutta tätä mahdollisuutta, niin kuin ed. Saarikangas
täällä ei edellisessä vaan sitä edellisessä puheenvuorossaan
sen hyvin selosti, sitä mahdollisuutta silloin ei käytetty,
kun sen mahdollisuuden ovi oli auki. Mutta sen jälkeen,
ed. Essayah, kun se ovi menee kiinni, niin tulee kaikki tämä,
mitä perustuslaki suomalaisen ihmisen omistuksille suojaksi
antaa. Se kaikki menee sen oven taakse, joka ovi on niin kova, että eräät
asiantuntijat sanovat niin, että edes perustuslain säätämisjärjestyksessäkään
se ei aukene, että pitäisi ensiksi kenties muuttaa
perustuslakia näiltä osin, jonka jälkeen
sen voisi kenties avata. Minä siteerasin erittäin
arvostettua asiantuntijaa näiltä osin.
Tämä on, ed. Essayah, se pulma. Te siteeraatte
ihan oikeata kohtaa yhtiökokouksen päätöksestä,
mutta te asetatte tavallaan sen aikajänteen, mihin asti
tuon yhtiökokouksen maininnan osalta ovi on auki, te asetatte
sen kohdan vähän hivenen, jos sallitte sanoa,
väärään kohtaan. Sen jälkeen
kun optiosopimus on tehty, kun yhtiön hallituksen, se on
se toinen osapuoli, ja optiosopimuksen haltijan, välillä se
sopimus on tehty, sen jälkeen tuo ovi menee kiinni.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Puutun nimenomaan tähän, mitä ministeri äsken
sanoi. Itse en ole ollut talousvaliokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita,
mutta hankin oikeustoimilain valmisteluasiakirjat ja siellä ja
myöskin moni muu asiantuntija, kuten siviilioikeuden arvostettu
professori, on puuttunut nimenomaan siihen ja sanoo, että on
mahdollisuus puuttua. Mutta, herra puhemies, minä ymmärrän
sen, että silloin painotetaan niitä asiantuntijalausuntoja,
jotka puoltavat, että ei voida puuttua silloin, kun on
kohtuuton tilanne.
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ministerin vastauksessa
puhuttiin oikeudellisesti kestävistä perusteista,
mutta talousvaliokunnassa taas, kun se puhui samasta, todetaan epämääräisyys, että
voi
puuttua mahdollisesti. Mutta siellä otetaan eräänä perusteena
valtion imago, suurimman omistajan imago. Sen talouslakivaliokunta ottaa
eräänä perusteena, mutta oikeustoimilain mukaan
tähän voidaan puuttua ja kohtuullistaa.
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Arvoisa ministeri, meillähän oli
kuultavana siellä valiokunnassa juridisia asiantuntijoita,
eivätkä he suinkaan olleet yksimielisiä,
niin kuin täällä edustajat Rantakangas
ja Sarkomaa ovat antaneet ymmärtää. Meillä kuultiin
kohtuullisen suppea joukko, mutta esimerkiksi siellä asiantuntija
Havansi puolsi ehdottomasti tätä kohtuullistamista
ja totesi, että on todellakin tapahtunut nämä muutokset.
On tapahtunut muutoksia toimintaympäristössä,
yritysjärjestelyissä, Fortumin jakautuminen takaisin öljy-
ja sähköyhtiöiksi, päästökauppa,
globaalit sähkömarkkinoitten ja energiamarkkinoitten
muutokset. Kaikki nämä ovat olleet sellaisia tekijöitä,
joista ei ole voitu etukäteen tietää,
mitä on tulossa.
Meillä on mahdollisuus käyttää tätä kohtuullistamispykälää,
mikäli meillä on poliittista tahtoa siihen. Valiokunta
on myöskin linjannut omassa lausunnossaan näin,
että "tuntematta työsopimusten ja optioehtojen
yksityiskohtia, valiokunnan ei ole mahdollista ottaa yksiselitteistä kantaa
työsopimuslain mahdolliseen soveltuvuuteen esillä olevaan
tapaukseen". Elikkä valiokuntakaan ei lyönyt totaalisesti
lukkoon sitä, etteikö tätä asiaa
todellakin voitaisi juridisesti vielä lähteä katsomaan.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Talousvaliokunnassa kuultiin asiantuntijoita
ja päädyttiin siihen, että laillisia perusteita,
mahdollisuuksia lähteä jälkikäteen kohtuullistamiseen
ei ole. Ei puhuttu imagosta vaan uskottavuudesta pörssiyhtiön
omistajana ja sopimuskumppanina. Sanaa imago siellä ei
ollut.
Mutta, arvoisa ministeri Pekkarinen, vielä tästä valtion
omistajaohjauksen onnistumisesta. Jos todetaan ja ollaan yhtä mieltä,
me kaksi tässä, että jälkikäteen
ei voida puuttua, niin eikö nyt pitäisi katsoa
tulevaisuuteen, niin kuin keskustan rivistä todettiin,
ja arvioida esimerkiksi ministerien Kalliomäen, Mönkäreen
ja Tuomiojan ajalta, mikä silloin meni mönkään,
erityisesti ministeri Mönkäreen aikana, jolloin
olisi ollut mahdollista vähän katsoa, minkälaiset
nämä optiojärjestelmät ovat,
koska silloinhan oli voimassa vuoden 2000 periaatepäätös,
jolloin suosittiin osakepohjaisia palkkiojärjestelmiä?
Helsingin Sanomissa Mönkäre on todennut, hän
on etsinyt mahdollisuuksia siirtyä siihen suuntaan, mutta
ei sitten onnistuttu. Missä meni mönkään?
Ymmärrän, että ette halua sosialidemokraattien
puolesta puhua, ja he eivät valitettavasti täällä ole.
(Puhemies koputtaa) Mutta voisitteko asiasta vastaavana ministerinä hieman
arvioida tätä valtion omistajapolitiikkaa ja vastata
vielä siihen, riittääkö tämä valtionyhtiölain
käsittely tämän valtion omistajapolitiikan
ohjauksen käsittelyyn vai tarvitaanko siihen laajempi keskustelu
eduskunnassa? Mikä on ministerin kanta tähän
asiaan?
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen vähätteli tätä varallisuusveron
poistoa. Kyllä se kohdistuu rikkaisiin. Kyllä sitä rahaa
on tullut joka vuosi, kun se on ollut voimassa, vaikka niitä tilejä sitten ennen
vuodenvaihdetta tyhjennetäänkin, yli 100 miljoonaa
euroa keskimäärin vuotta kohti viime vuosina.
Ja toiseksi, te edelleenkin väitätte, ja olette
ilmeisesti sen väitteenne takana, että verohelpotukset
kohdistuvat pienituloisille. Ministeri Pekkarinen, vuoden työttömänä ollut
työmarkkinatuella oleva henkilö ei saa sentinkään
veronalennusta. Päinvastoin hänen veronsa
kiristyy, jos kunnallisvero nousee. Tämä väite,
mitä te esitätte, ei pidä paikkaansa
verotuksen suhteen. Verotus on suosinut Suomessa suurituloisia erityisen
paljon. Vuonna 1999—2004 suurituloiset saivat
verohelpotuksia 8,9 prosenttia (Puhemies koputtaa) ja keskituloisetkin
vain 3,3 prosenttia.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Fortum-kannustimien kritiikissä on
asiaa, mutta kyllä tässä varmaan moni opposition
edustaja ja muutama hallituksen ministerikin voi katsoa sinne miesten-
ja naistenhuoneen peiliin. Todellakin ministeri Kääriäinen aikoinaan
asetti katon näihin optioihin, mutta sitten se todella
poistettiin. Ne eivät ole moraalisesti tietenkään
oikein, nämä Fortumin optiot. Sen takiahan ministeri
Pekkarinen pisti nyt nämä optiosopimukset poikki.
Johtajien tehtävä on johtaa yrityksiä myös
ilman optioita. Sen varmaan täällä myös
ex-toimitusjohtaja Saarikangas tietää.
Vaikka nyt kohtuullistamista todella vaaditaan näihin
kannustimiin, niin kyseessä on kuitenkin yksityisoikeudellinen
asia. Minusta oli mielenkiintoinen näkökulma,
minkä ed. Essayah toi esiin, mutta vaikeaa se tulee olemaan.
Fortum on takonut kyllä kovaa tulosta markkinaraossa ja nostanut
pörssikursseja, ja ed. Kaikkonen puhui asiaa tästä sähkön
siirtohintojen monopolista.
Mitä tulee varallisuusveron poistoon, niin se tulee
kyllä auttamaan kotimaisia perheyrityksiä investoimaan
kotimaahan ja työllisyyteen. Mutta ihmettelen kyllä,
onko ministeri Pekkarinen nyt yksin täällä ainoastaan
vastuussa tästä hallituksen päätöksestä.
Missä ovat muut ministerit? Miltä teistä tuntuu,
kun te joudutte vastaamaan myös näihin kysymyksiin
täällä? Tämähän
on koko hallituksen yhteinen päätös näihin
asioihin puuttua.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä alkoikin näyttää siltä,
että tämän hallituksen aikaan, kuten
ministeri on täällä pontevasti esiintynyt,
omistajavastuuta ja omistajaohjausta nimenomaan hoitaa kauppa- ja teollisuusministeri.
Mutta tämän keskustelun kaksi ensimmäistä tuntia
näyttivät osoittavan sen, että edellisten
hallitusten aikana vastuun omistajaohjauksesta kantoivat kuntaministeri
ja kulttuuriministeri. Elikkä on ihan hyvä, että tässä on
palattu myöskin oikeille linjoille siinä, ketkä hallituksen
sisällä konkreettisesti kantavat omistajaohjausvastuuta.
Mutta protestoin voimakkaasti ministeri Pekkarisen kantaa, että syyttäisimme
turhaan tuloerojen kasvusta muun muassa veroratkaisuja. Kuten täällä on
todettu, miljoona aikuista suomalaista on jäänyt
näiden valtion tuloveroalennusten ulkopuolelle. Työttömyysturvaan
ei ole tulossa mitään korotusta. Kunnallisia maksuja
ollaan korottamassa vuoden alusta keskimäärin
9,2 prosenttia, jos työryhmän esitys menee läpi,
niin kuin pelkään, elikkä kyllä tuloerot
ovat todella ongelma.
Tämä 5 euroa: Näitä pitää laittaa
päällekkäin 10 kilometriä korkea
pino, jotta tulee tämä 500 miljoonaa kasaan, (Puhemies
koputtaa) ja tämän 5 euroa te olette antamassa
eläkeläisille ensi syyskuussa.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olisin kanssa toivonut,
että täällä olisivat olleet
entiset kauppa- ja teollisuusministerit Tuomioja, Mönkäre
ja Kalliomäki osallistumassa tähän keskusteluun,
mutta en ole huomannut heitä täällä paikalla
valitettavasti.
Mutta, ministeri Pekkarinen, entinen kauppa- ja teollisuusministeri
Mönkäre on julkisuudessa kertonut, että hän
hyväksyi vain ensimmäisen optio-ohjelman. Toista
hän ei hyväksynyt eikä antanut Fortumin
hallitukselle lupaa tehdä toista optio-ohjelmaa. Fortumin
hallitus oli omaa valtaa käyttäen vienyt sen yhtiökokoukseen.
Kysyn teiltä: Kuka oli kauppa- ja teollisuusministeriöstä omistajan
edustajana siinä yhtiökokouksessa, jossa ministerin
kantaa ei huomioitu? Eli tätä asiaa halusin selvittää.
Mikäli se sama hallitus istuu Fortumilla nyt, niin se on
yksi syy, minkä takia sen pitää erota,
koska se ei tottele entistä kauppa- ja teollisuusministeri
Mönkärettä. Tuskin se teitäkään,
ministeri Pekkarinen, tottelee; en usko.
Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen on useampaan otteeseen kysynyt
ministeri Pekkariselta, mitä te aiotte jatkossa tehdä,
ja siihen vastausta ei ole tullut. Täällä ed.
Kallis useampaan otteeseen kertoi myös siitä oikeudesta
ja kohtuudesta vertauksenomaisesti. Tässä se juuri
tulee, kuten ministerikin sanoi, että kyllä kansa
on ihan oikeutettu tähän kiukkuun, mikä nyt
on, ja kun kohtuus ei ole oikealla kohdalla, niin kansan kiukku saattaa
nousta yli rajojensa. Nyt myöskin sitä perään,
mitä te aiotte tehdä, että ei tämmöistä mahdotonta
kiukkua sitten tule, koska me olemme sitten kädettömiä.
Me täällä eduskunnassa kuitenkin lakeja
säädämme sen mukaan, että säilyy tämmöinen
oikeus ja kohtuus. Tässä se on kaukana siitä.
Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kuten hieman etukäteen pelkäsin,
tässä keskustelussa eriarvoisuus ei riittävällä tavalla
nouse esiin, vaan ikään kuin rikkaiden rikastumisen
symboliksi nousseet Fortumin optiot saavat kaiken huomion. Kuitenkin
tosiaankin hallituksen toimien vähäisyyden vuoksi
meillä on köyhyysongelma, johon ei ole riittävästi
puututtu. Vihreät ovat tehneet oman köyhyyspakettinsa,
jossa on esimerkiksi merkittävänä lisäpanostuksena
työmarkkinatuen korotus.
Myöskään rikkaiden rikastumisen osalta
hallitus ei ole tehnyt mitään, ellei siksi katsota
optioiden osalta ministeri Pekkarisen toimia. Mutta kokonaisuuden
kannalta, jos katsotaan varallisuusveron poistoa tai isorikkaiden
mahdollisuuksia kiertää veroja, niin näiden
osalta ei ole tehty mitään.
Se, minkä haluaisin kuulla ministeri Pekkariselta täällä,
on se, että hallitus (Puhemies koputtaa) sitoutuu siihen,
että tuloerot eivät kasva, ja kertoo, miten tähän
tavoitteeseen päästään.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mitä ed. Kaikkonen totesi noista
siirtomaksuista, niin ne ovat johtaneet Ruotsissa siihen, että Fortum
on mustalla listalla siellä siitä syystä,
että näitä maksuja on kohtuuttomasti
nostettu.
Mutta, ministeri Pekkarinen, ei tätä välikysymystä ihan
huvin vuoksi tehty, vaan kyllä tämän tarkoitus
oli nostaa tämä vakava asia pinnalle. Kun olen
ymmärtänyt, että te olette huolestunut ja
käytte neuvotteluja johdon kanssa tai hallituksen puheenjohtajan
kanssa, kenen kanssa nyt käytte, niin kyllähän
te voitte viedä semmoisen viestin, että koko eduskunta
on huolestunut tästä tilanteesta. Tämä antaa
melkoisen selkänojan teille, kun käytte neuvotteluja.
Jos yrittäisin asettua sen toisen osapuolen asemaan ja
tietäisin, että koko eduskunta on minua vastaan,
niin kyllä minä kuuntelisin.
Sanon vielä, ettei tässä ole mistään
moraalin vartioinnista kyse, vaan kysymys on yleisestä moraalista
ja työmoraalista. (Puhemies koputtaa) Ei Sixten Korkman
mene lausumaan sellaista, mitä hän on lausunut,
jos hän ei sitä tarkoittanut.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ovat
sekaisin sulassa sovussa kohtuus ja laillisuus. Varmasti siitä kohtuudesta
me olemme kaikki samaa mieltä laidasta laitaan, niin kuin
on puheenvuoroista käynyt ilmi, että ei sitä ole
ollut. Mutta laillisuus on se, mitä meidän tarvitsee
tarkkaan vartioida. Talousvaliokunnassa asiantuntijat sanoivat,
että perustuslain säätämisjärjestystä vähemmällä ei
voida tehdä yhtään mitään,
ja se on paljon silloin, jos lähdetään
yhtä yhtiötä kohtaan, jossa tulos on
ollut näin hyvä, perustuslakia tulkitsemaan sen
pohjalta, voidaanko jotakin kohtuullistaa.
Mitä työsuhdelakiin tulee, niin työsuhdelakia tulkitaan
aina sen heikomman osapuolen mukaan, ja se on työntekijä myöskin
tässä tapauksessa eikä yhtiö.
Siinä mielessä senkin soveltaminen on äärimmäisen
vaikeaa.
Ja kyllähän se täytyy sanoa vastuunkannosta, että jos
joku sanoo, että ministeri Pekkarinen ei ole kantanut vastuuta,
niin hän istuu tuolla aitiossa nyt housut tulessa, jonka
sytyttäjänä on vasemmistoliitto.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ei kyllä kohtuullisuus toteudu.
Mielestäni nyt pitäisi oikeudessa hakea ennakkopäätös
jatkoakin ajatellen, mikä on oikeus ja kohtuus tässä maassa.
Näitä voi tulla jatkossakin tällaisia,
että maa järisee ja myrskyjä on ja sitten
yhtiö, joka tekee niille markkinoille tuotteita, rikastuu
ja johtajat rikastuvat siinä myötä.
Sanoisin näin, että kun eläkkeen
pohjaosan leikkaus tehtiin, siinä meni kaksi viikkoa aikaa, kun
tehtiin uusi laki, ja keskustakin oli kannattamassa tätä pohjaosan
leikkausta. Silloin se onnistui, mutta ei nyt.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Pekkarinen kertoi, tässä on
etsitty jopa niin sanottuja vapaaehtoisia ratkaisuja, koska taannehtivia
lakejahan ei oikeusvaltiossa ole tapana säätää.
Mutta en minä ainakaan palauttaisi, siis lahjoittaisi,
moisia summia valtiolle, joka on tehnyt ainakin aikaisemmin näin
tyhmiä sopimuksia. Kuka luottaisi enää valtioon
sopimuskumppanina, jos valtio peruisi sanansa heti, kun sopimus
osoittautuu epäedulliseksi tai muuten vaan huonoksi? Ministerin
nimikirjoituksella ei olisi enää mitään
arvoa.
Sitä paitsi näistä optiotuloista
maksetaan myös verot, isot verot, ja näin espoolaisena
valtuutettuna minun on pakko muistaa, että suuri osa näiden
optioiden saajista maksaa kunnallisveronsa Espooseen, eli kiitos
vaan tästä ylimääräisestä "valtionosuudesta",
kuka siitä nyt sitten loppujen lopuksi onkaan vastuussa.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen, että kysymys
on kohtuuttomuuksista, järjettömän suurista
kohtuuttomuuksista.
Moraalikeskusteluun haluaisin teologina yhden näkökulman
vielä nostaa. Ymmärrän luonnollisesti,
että kansalaiset kokevat tämän ongelmana,
joka varmasti jäytää yhteiskuntamoraalia. Mutta
kyllä minun teologina on myöskin tässä sanottava,
kun tätä vasemmistoliiton ja kumppaneitten allekirjoittamaa
välikysymystä ajattelen, että kyllä siinä on
hurskastelun maku, jos missä. Kyllä se on minusta
pahinta lajia tekopyhyyttä, että koetetaan peittää oma,
vähintäänkin puutteellinen toiminta hallituksessa,
suoranainen syyllisyys syyttämällä viatonta.
Näinhän tässä keskustelussa
tämä asia on kääntynyt, ja täytyy vain
osoittaa arvostusta ministeri Pekkariselle, joka on tässä urhoollisesti
tätä vastuuta todella kantanut. Näin
eivät ole tehneet muut, joilla se vastuu todella tästä asiasta
olisi ollut.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen oli ehkä tahtomattaan
rehellinen, kun ed. Tennilän kanssa keskustellessaan kysyi
niin, että jos siellä Lapissa on tienpätkä.
Mekin joudumme kohta kysymään näin ehdollisesti
ihan perustellusti, koska teidän politiikkanne tuloksena
Lapin tiestö rappeutuu niin kovaa vauhtia ettekä tekään
siitä kanna vastuuta. (Naurua)
Mutta te sanoitte monta kertaa täällä sanan "falski",
ja minusta sen sanan sanoi aivan väärä mies.
Vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta hallituksessa. Me kannamme
siitä vastuumme, mutta te kehititte tämmöisen
mielikuvitusasetelman. Te puhuitte teoreettisesta hallituksesta,
sen teoreettisista päätöksistä,
teoreettisista ministereistä ja teoreettisista virheistä ja
sitten näillä kuvitelmilla syyllistitte ex-ministerit
Siimeksen ja Korhosen. Kyllä tämä temppuilu
nyt on aivan mahdotonta.
Mutta kysyn näistä uusista osakepohjaisista kannustinjärjestelmistä,
jotka ovat tulleet optioitten jatkeeksi nyt: Kuinka te takaatte
sen, että näissä laskentaperusteissa
on mukana sellainen leikkuri, joka puree osakkeen hinnan noustessa merkinnän
ja lunastuksen välissä kohtuuttomalla tavalla,
niin että me emme joudu tällaisten kysymysten
eteen jatkossa? Kuinka te takaatte, ettei uusia tämän
kaltaisia kohtuuttomia maksuja tule eteen?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee,
niin tulee mieleen vanha sanonta hieman muunneltuna, kun me kaikki
olemme sitä mieltä, että kohtuuttomiahan
nämä optiot ovat: Puheet ovat kaikilla samat,
vain päätökset vaihtelevat. Ministeri
Pekkarinen, ed. Rantakangas ja teologi Rundgren täällä todistavat
yhteen mieheen, että eihän tätä ongelmaa
olisikaan, jos vasemmistoliitto ei olisi ollut hallituksessa. No,
hyvä, tässä tämän logiikan
vielä jotenkin pinnistäen voi ymmärtää,
mutta kun tämä sama vastaus on tullut joka kerta,
kun me olemme arvostelleet tätä hallitusta siitä,
mistä te arvostelitte edellistä hallitusta viimeksi
ja itse ollessanne oppositiossa.
Jos muuta vastausta ei tule kuin se, että kaiken syynä on
se, että vasemmistoliitto oli hallituksessa, niin pitäisikö meidän
jotenkin nöyrtyä ja pyytää sitä anteeksi,
niin että tällä tavalla saisimme sitten
asian korjattua niin, että nämä kohtuuttomuudet
tulevaisuudessa estettäisiin? Siitähän tässä on
kysymys, että jos edellinen hallitus on tehnyt virheitä,
niitä ei nyt enää tehtäisi,
tai jos niitä on tehty, niitä jotenkin yritettäisiin
korjata.
Toinen varapuhemies:
Tämän jälkeen vielä ministeri
Pekkarinen lyhyesti, ja sen jälkeen siirrymme puhujalistaan.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Aloitan taas ed. Tennilästä.
Ed. Tennilä, minä ajattelen ja kuvittelen, että te
tunnette tämän optiojärjestelmän, miten
tämä systeemi toimii. Se nyt vaan on niin, että näiden
optioiden ansainta-aika — elikkä jos tätä teidän
vertaustanne käytetään tästä ylinopeudesta
taikka liian suurista nopeuksista, niin se aika, jolloin se ajo
on jo ajettu — on takanapäin, vaikka ne rahat
eivät vielä ole sen sakottajan taskussa. Näin
se vaan toimii, tämä homma, niin että kyllä tämä teidän
esimerkkinne oli nyt vähän ontuva, mutta ei jatketa
siitä sen pitempään.
Mitä tulee sitten tähän kysymykseen,
joka oli pääkysymys tällä viimeisellä kierroksella,
se koski osakepalkkiojärjestelmää. Sinänsä oli
mielenkiintoista, että kun tämä keskustelu
alkoi ja koko välikysymyksen aihe tuli keskusteluun, sehän
pyöri nimenomaan optiojärjestelmän ympärillä,
sen ympärillä, oliko se oikein ja voitaisiinko
sitä leikata jnp. Minusta tämä keskustelu
on johtanut ihan oikean suuntaiseen tulokseen sen takia, että viime
puheenvuoroissaan ed. Korhonen havainnoi, että optioista
ei kannata enää paljon puhua. Hän on
keskittynyt nyt tähän osakepalkkiojärjestelmään.
Mitä siihen tulee, niin kuten sanottu, minun tässä tehtävässä oloni
aikana Fortumissa ei ole sellaisia tehty, mutta on tehty ennen minun
tähän tehtävään tulemista,
ja minä lupaan teille, ed. Korhonen, että osakepalkkiojärjestelmillä ei
synny sellaisia eikä niille edes sukua olevia lopputuloksia
kuin näillä optiojärjestelmillä,
jotka (Ed. Tennilä: Ettehän te voi tehdä,
kun edellinen teki!) tässä yhteydessä nimeltä mainitsemattoman puolueen
hallitusvastuun aikaan tehtiin, sellaisia ei tapahdu. Osakepalkkiojärjestelmän
logiikka, ed. Tennilä, on toisenlainen kuin optiojärjestelmän.
Tässä mielessä ed. Korhosen kysymys on aivan
oikeutettu ja aiheellinen. Minun lupaukseni on tämä,
mitä minä tässä äsken
sanoin, ja on ryhdytty varmistamaan, ja voin sanoa, että sellaisia
kohtuuttomuuksia ei todellakaan tule.
Täällä oli pari kolme muuta asiaa,
joista mieluusti haluaisin sanoa.
Ensinnäkin ed. Kaikkonen puuttui näihin siirtohintoihin,
ja joku muukin edustaja sitten siitä jatkoi. Tällä hetkellä Suomessa
systeemi toimii sähkömarkkinalain mukaan sillä tavalla,
että ennalta viranomainen arvioi ne kustannukset, mitä siirtohintoina
voidaan periä, antaa sen liikkumatilan. Se on maksimi,
ja se on tämmöinen, niin kuin talousvaliokunnan
jäsenet muistavat tarkasti, välys, jonka puitteisiin
täytyy asettua sen hinnan. On ihan totta, että Fortum
monilla osuuksilla on aika lailla niitä huipussa olevia
hintoja perinyt, mutta se ei ole mennyt niitten yli, se ei ole niitä rajoja
rikkonut. Jos se rikkoo, se joutuu taannehtivasti maksamaan takaisin,
niin kuin muistetaan, miten nämä säädökset
näiltä osilta ovat.
Muuten olen sitä mieltä — en voi
olla sitä tässä yhteydessä sanomatta — että vaikka
tämä sähkömarkkinalaki oli askel
oikeaan suuntaan, en ole vieläkään aivan
vakuuttunut, että se toimii ihan niin hyvin kuin sen pitäisi
toimia. Erityisesti tämä liittyy (Ed. Tennilä:
Eikö se ole jo ennen säädetty?) kysymykseen
uusien, aika pienien sähköntuottajien pääsystä verkkoon,
onko kynnys liian korkea vai ei. Kyllä näyttää siltä,
että se on edelleenkin liian korkea, ja tässä tarkoituksessa
valmistelut ovat käynnissä — en uskalla
sanoa, että asia varmaan tulee muuttumaan — mahdollista
muutosta ajatellen.
Mitä vielä tulee ed. Sarkomaan kysymykseen siitä,
miten tämä omistajaohjaus nyt on toiminut, ja
sitten myöskin ed. Kuosmasen kommenttiin siitä,
että ministerin kantaa ei ole toteltu omistajaohjauksessa,
jos olisi sellainen mahdollisuus, että ministeriöstä olisi
lähtenyt virkamies yhtiökokoukseen ja tehnyt siellä valtion äänellä toisenlaisen
ratkaisun, kuin mihin ministeri on hänet valtuuttanut,
jos sellaista voidaan osoittaa, niin minä lupaan, että tällaisen
asian täytyy johtaa myöskin ministeriön
sisällä tarkkoihin selvityksiin.
Minä olin paikalla talousvaliokunnan kokouksessa, ja
vaikka valiokunnan sisäisistä asioista ei ole
tapa kovin tarkkaan kertoa — täällä on
talousvaliokunnan jäseniä — en tiedä,
olikohan se nyt ihan noin. Paikalla oli muun muassa yhtiön silloinen
hallituksen puheenjohtaja Matti Vuoria. Valiokunnassa käytiin
tähän asiaan liittyvä keskustelu, mutta
kun valiokunnan keskustelua yksityiskohtaisesti ei ole tapana täällä käsitellä, niin
tyydyn tähän tässä yhteydessä.
Ehkä minä vielä sen verran voin sanoa,
että minulla ei ole sellaista näyttöä,
että kauppa- ja teollisuusministeriön virkamies
olisi toiminut esimiehensä ohjeitten vastaisesti, mutta
katsotaan nyt ja tarkistetaan vielä (Ed. Kuosmanen: Helsingin
Sanomissa oli!) kertaalleen, kun ed. Kuosmanen sen perään
tässä kysyy.
Arvoisa puhemies! Nyt minä luulen, että olen jo
vienyt aikaa niin paljon, että jätän
puheenvuoron muille.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Fortumin optioasiassa on harrastettu jälkiviisautta
surutta ja paljon. Olen siihen varmaan itsekin syyllistynyt ja saatan
syyllistyä tässäkin puheenvuorossa. Jälkiviisaus
ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Fortumin
kohdalla tehdyt ratkaisut ovat johtaneet kohtuuttomuuksiin, niin
kuin täällä on tänään
monesti jo todettu. Tosin on todettava, että ratkaisut
on tehty oikeudellisesti moitteettomasti. Tosin on kylläkin
esitetty näkemyksiä, että osakkeenomistajien
merkintäoikeudesta poikkeamisella olisi rikottu osakeyhtiölakia.
Palaan tähän lyhyesti myöhemmin.
Eettiseltä kannalta sellaiset palkitsemisjärjestelmät,
jotka jättävät tuloksenteossa oleellisen joukon
eli työntekijät ilman ja johtavat tulonjaon eriarvoistumiseen,
ovat mielestäni arveluttavia. Voidaan myös kysyä,
eikö huippupalkka sinänsä ole riittävä kannustin
työnsä tekemiseen kunnolla.
Mitä sitten tulee palkitsemisjärjestelmien
kytkemiseen pörssikurssiin, niin tällaiset järjestelmät
johtavat helposti siihen, että johto keskittää ponnistelunsa
pelkästään lyhytnäköisesti
osakkeen arvon kasvattamiseen. Sinänsähän
osakkeen arvon kasvattaminen on hyvä asia, mutta se ei
toisaalta saa johtaa siihen, että se tapahtuu yrityksen
pitkän aikavälin kehittämisen ja kannattavuuden
kustannuksella. Mielestäni yritysjohtoa pitäisi
kannustaa pitämään huolta yrityksen tulevaisuudesta.
Tämä on myös osakkeenomistajien etu.
Palkitsemisjärjestelmien tulee olla myös sillä tavalla
ennustettavia, että ne eivät johda kohtuuttomuuksiin.
Fortumissahan näin ei ole ollut.
Tosiasia kuitenkin on, että Fortumista on kehittynyt
vahva energiayhtiö. Yhtiön johdon strategisilla
valinnoilla on epäilemättä suuri ansio tässä,
mutta on myös niin, että uuden sähköntuotantokapasiteetin
luomisen vaikeus ja hitaus sekä sähkön
kysynnän alhainen hintajousto ovat antaneet Fortumille
hintapolitiikassaan mahdollisuuden hyötyä viime
vuosien markkinamuutoksista. Tälläkin on siis
ollut vaikutusta yhtiön markkina-arvoon. Valtiolle Fortum
on ollut todellinen kultamuna. Siitä kertovat vuosilta
1998—2004 saadut 1 149 miljoonan euron osingot
ja vuosina 1998, 2002 ja 2005 yhtiön osakkeiden myynnistä saadut
1 636 miljoonan euron myyntitulot.
Fortumin optiojärjestelyihin liittyy mielestäni seuraavia
kritiikin arvoisia piirteitä:
Ensinnäkin, avainhenkilöiden lukumäärä. Vuoden
1999 johdon optiojärjestelyssä avainhenkilöitä oli
130. Myöhemmissä järjestelyissä määrä mielestäni
perusteettomasti paisutettiin 350:een, mikä avainhenkilöiden
määräksi on suuri.
Toiseksi, valtio-omistajalla ei mielestäni ollut riittävää asiantuntemusta
arvioida kyseisen toimialan erityisluonteen vaikutusta optiojärjestelmiin.
Fortumin palkkiotoimikunta ja konsultit veivät, muut vikisivät.
Valtion omistajaohjaus onkin keskitettävä.
Kolmanneksi, omistajien kannalta samaan hyvään
lopputulokseen olisi päästy maltillisemmallakin
kannustinjärjestelmällä.
Neljänneksi, mikä siinä, miten Fortumin
hallitus perusteli yhtiökokoukselle ehdotustaan, jonka
perusteella yhtiökokous antoi painavasta taloudellisesta
syystä hallitukselle valtuutuksen poiketa osakkeenomistajien
merkintäoikeudesta, mikä oli se painava taloudellinen
syy? Tässäkin asiassa näyttää valitettavasti
siltä, että Fortum noudatti maan tapaa ja painava
syy kuitattiin varsin kaavamaisesti, kuten tapana on. Tässä Fortum
ei ole yksin. Tästä asiasta on tosin todettava
se, että merkintäoikeudesta poikkeamisesta ei
tietääkseni ole nostettu moitekanteita.
Arvoisa puhemies! Mielestäni talousvaliokunnan johtopäätökset
niin erillislain, oikeustoimilain kuin työsopimuslainkin
soveltumattomuudesta optioiden kohtuullistamiseen ovat oikeat. Oikeusprosessit
aiheuttaisivat niin Fortumille kuin valtiollekin suurimpana omistajana
kohtuutonta vahinkoa, ja kyllä yhtiön pienosakkaillakin tulee
olla jonkinlainen oikeussuoja. Valtion toimien pitää olla
myös vähemmistöosakkeenomistajien etujen
mukaisia.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käydyssä keskustelussa
on hyvin tullut esille, että talousvaliokunta on käsitellyt
hyvin yksityiskohtaisesti tarvetta ja mahdollisuuksia optioiden
kohtuullistamiseen. Lopputulos, johon myös me kokoomuslaiset
talousvaliokunnan jäsenet yhdyimme, oli se, ettei optioiden
kohtuullistamiseen jälkikäteen ole todellakaan
laillisia edellytyksiä.
Tuo Fortumin optiojärjestelyihin lainsäädäntöteitse
tehtävä kohtuullistaminen merkitsisi puuttumista
olemassa oleviin laillisiin sopimuksiin ja sitä kautta
perustuslain takaamaan omaisuudensuojaan. Näitäkään
seikkoja ei voi sivuuttaa. Valtiovallan uskottavuus sopimuskumppanina
ja pörssiyhtiöiden omistajana ovat myös
seikkoja, joka tähän talousvaliokunnan lausuntoon on
kirjattu. Me kokoomuksen talousvaliokunnan jäsenet olemme
tähän osuuteen ja tähän arvioon tyytyväisiä.
Mutta talousvaliokunnan tehtävänä oli
yhtä lailla arvioida valtion omistajapolitiikan ohjausta
ja asetettujen omistajapolitiikan tavoitteiden toteutumista, ja
tältä osin mielestäni valiokunnan lausunnon
olisi pitänyt olla hieman informatiivisempi. Tästä kävimme
keskustelua. Huolimatta pitkästä kuulemisesta
ja pitkähköstä lausunnostakin jäi
epäselväksi, miten omistajapolitiikan ohjaus on
toteutunut, ja tätä keskustelua yritimme käydä myöskin
täällä salissa. Siihen ei selkeyttä mielestäni
riittävästi tullut. Ministeri Pekkarinen ei tähän
osuuteen halunnut vastata, ja varsinkaan, kun sosialidemokraattiset
nykyiset ja entisetkin ministerit olivat täältä keskustelusta poissa,
niin tässä asiassa ei edetty.
Mielestäni tarkempi analyysi ja dokumentointi myöskin
olisi ollut tarpeen niin näiden Fortumin optiojärjestelyiden
käsittelyn kuin ennen kaikkea tulevan omistajapoliittisen
ohjauksen kehittämisen kannalta. Joitakin ituja tästä analyysista
saimme sisällytettyä tähän mietintöön, kiitos
siitä, mutta hyvin typistetyssä muodossa hallituspuolueiden
ryhmät tämän lausunnon tältä osin
halusivat pitää. Varsinkin ministereiden — järjestyksessä — Kalliomäki,
Tuomioja, Mönkäre vastuiden ja toiminnan kuvaamiset
jäävät tässä mietinnössä hyvin
ohuiksi.
Ihan esimerkkinä: Optioiden kyseenalaistaminen olisi
ollut mahdollista vuoden 2000 omistajapolitiikan osakepalkkiota
suosittelevan periaatepäätöksen perusteella,
koska tämä periaatepäätös
oli jo voimassa silloin, kun päätökset
vuosien 2001 ja 2002 optio-ohjelmista tehtiin ministeri Mönkäreen
aikana, eli ministeri Mönkäreellä olisi
ollut mahdollisuus vaikuttaa optiojärjestelmien muotoon
tai jopa estää optio-oikeuksien antaminen. Helsingin
Sanomissa ministeri Mönkäre on todennut, että hän
etsi keinoja tähän kohtuullistamiseen. Mutta ei
valiokuntakuulemisessa eikä tässä keskustelussa
tullut selvyyttä, mitkä ne keinot olivat ja miten
valtion omistajapolitiikan ohjausta olisi voitu tehostaa, jotta
tähän olisi päästy. Mielestäni
tämä on erittäin tärkeä tieto, joka
tästä valitettavasti puuttuu.
Arvoisa puhemies! Vaikka optioiden kohtuullistamiseen ei valiokunnan
käsittely antanut mahdollisuuksia, niin valtion omistajapolitiikan ohjauksen
selkeyttämiseen ja terävöittämiseen tuli
selkeä tarve. Se tuli hyvin vahvasti esille. Pahoittelenkin
sitä, että vaikka kaksi kertaa kysyin, niin täällä ministeri
Pekkarinen ei vastannut siihen, antaako tuo valtionyhtiölaki,
joka tulee eduskuntaan, riittävän laajan keskustelumahdollisuuden
keskustella valtion omistajapolitiikan ohjauksesta vai tarvitaanko
laajempia käsittelymahdollisuuksia, mutta tähän
varmasti palataan vielä.
Välikysymyksessä nostetaan toinen asia yhtä vahvasti
esille kuin nämä Fortumin optiot eli eriarvoisuuden
lisääntyminen. Tähän välikysymyksen
huoleen kokoomus yhtyy. Kyllä sanon, että tasavallan
presidentti Halosen peräänkuuluttamalla kuluttaja-asiamiehellä olisi
sanottavaa, kun vertaillaan niitä punamullan lupauksia
ja toisaalta tekoja, mitä palveluiden osalta on tehty. Ennen
vaaleja puhuttiin palveluista, mutta mitä nyt on tapahtunut?
Valtaosassa kunnista on todella suuria vaikeuksia turvata palvelut.
Kolmasosassa kunnista on negatiivinen kate, ja sama määrä joutuu
ensi vuonna nostamaan kunnallisveroa. Opettajia lomautetaan. Monet
ryhmät niin kouluissa kuin esiopetuksessakin kasvavat,
ja hoitotakuurahoista säästetään.
Tosiasia on, että jos tätä menoa jatketaan,
niin kuntapalvelut romahtavat. Tätä näyttää hallitus
yrittävän peitellä, koska ei tähän
välikysymysvastauksessakaan oikeastaan puuttunut.
Ministeri Pekkarinen taisi sanoa, että meillä on
valioluokkaa palvelut, ja täysin sivuutti sen tosiasian,
että kunnissa ollaan todella suurissa vaikeuksissa. Siksipä oli
paikallaan tulevan ministerin, ed. Saarikankaan esitys kokoomuksen eduskuntaryhmän
puheessa, että kiireellisintä, mitä hallitus
voisi tehdä, olisi palauttaa tuo pakkolaina, joka kunnille
kuuluu. Palautus olisi aika säädyllistä,
ja toivon, että tämä asia tulee hoitumaan
vielä, kun ensi vuoden talousarviota käsitellään.
Mutta, arvoisa puhemies, koska aika alkaa loppua, totean vielä,
että kannatan ed. Saarikankaan ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen
sanamuodoksi.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! "Viimeisellä tuomiolla sinulta ei
kysytä, mitä olet puhunut, vaan mitä olet
tehnyt." Näin kirjoitti kirkkoisä Tuomas Kempiläinen
jo kauan sitten. Isä Tuomas on tullut usein mieleeni tänään, kun
olen kuunnellut tätä keskustelua Fortumin optioista,
mutta myös aiemmin köyhyyspaketista ja varallisuusveron
poistosta.
Maan hallitus antoi ensin kaikkein rikkaimmille 120 miljoonaa
poistamalla varallisuusveron. Vasta sen jälkeen hallitus
päätti antaa kuuluisan köyhyyspakettinsa,
joka koostuu toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistosta
ja kansaneläkkeen 5 euron korotuksesta, jota eläkeläiset
aiheellisesti pitävät pilkantekona. Kuvaavaa on,
että varallisuusvero poistuu heti vuoden alusta, mutta
köyhyyspaketti tulee voimaan vasta syyskuussa.
Otto Kivivuori Pohjantähdessä totesi aikanaan
kartanon voudille, joka moitti Oton rukiin vihreyttä kartanon
rukiin tuleentuneisuuteen verrattuna, että "kyllä Jumalakin
tietää, missä sitä ensiksi tarvitaan".
Maan hallitus tietää näköjään vastaavasti,
kuka tässä maassa kiireimmin apua tarvitsee. Oikeastaan
tässä yhteydessä tulee mieleeni, kun
olen toisaalta seurannut pakanana kirkon puheita ja toimia verrattuna
maan hallituksen toimiin, että minä kohta eroan
valtiosta ja liityn kirkkoon.
Arvoisa puhemies! Fortumin optiot ovat tässä yhteydessä vain
otsikko. Perusasia on kyse yhteiskuntamoraalista. On pakko kysyä,
mikä on tämä maa ja minne menossa, jos
kaikkein köyhimmille voidaan antaa vasta sitten, kun ensin
on annettu kaikkein rikkaimmille. Sellaisessa maassa on helppo ymmärtää,
mistä syntyy Fortumin optioina kiteytyvä ahneus.
Markkinat kuulemma vaativat. Minä en usko, että markkinat
estäisivät tai poistaisivat köyhyyden
ja syrjäytymisen tai edes merkittävästi
vähentäisivät niitä. Globalisoituvat
markkinat päinvastoin lisäävät
tuloeroja ja köyhdyttävät heikommassa
asemassa olevia ihmisiä niin Suomessa kuin koko maailmassa.
Köyhyys ja sen aiheuttama syrjäytyminen eivät
ole luonnonlaki. Köyhyys syntyy ihmisten päätöksistä ja
teoista. Siksi uskon, että vaikka köyhyyttä ja
syrjäytymistä ei ehkä voida kokonaan
poistaa, sitä voidaan kuitenkin ihmisten päätöksin
ja teoin merkittävästi estää ja
vähentää. Siinä meillä tässä salissa
istuvilla on Suomen osalta keskeinen tehtävä.
Arvoisa puhemies! Kyse on kuitenkin lopulta poliittisesta valinnasta,
politiikan suunnasta. Minun mielestäni vaihtoehdot tiivistyvät
kahteen. Ensimmäisen vaihtoehdon lähtökohtana
on markkinaliberalismi. Se korostaa kilpailukykyä ja huippuosaamista
sekä veronkevennysten siunauksellisuutta. Kaikkien edellytetään
tulevan toimeen omillaan, ja sosiaaliturva suunnataan vain pienelle
osalle huono-osaisimmista. Tähän malliin kuuluvat
myös tyypillisesti Fortumin optioiden kaltaiset järjestelmät.
Toisessa vaihtoehdossa pidämme huolta heikommistakin. Se
tarkoittaa tukea pohjoismaiselle hyvinvointimallille, jota suomalaisten
valtaenemmistö kannattaa jo nyt. Se tarkoittaa huolehtimista
elämisen perusehdot takaavasta sosiaaliturvasta sekä riittävistä,
kattavista ja korkeatasoisista julkisista palveluista, jotka rahoitetaan
pääosin verotuksella.
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on valitettavasti
valinnut ensimmäisen vaihtoehdon. Sanoissaan se on kyllä luvannut
huolehtia heikompiosaisista. Teot vain puhuvat toista. Ensisijaisten
etuuksien matala taso tiputtaa ihmiset toimeentulotuelle, ja veronkevennykset
sekä valtion pakkolaina kunnilta romuttavat erityisesti pieni-
ja keskituloisille tärkeät kunnalliset palvelut.
Arvoisa puhemies! Näin ei voi jatkua. Oikeita tekoja
tarvitaan jo ennen viimeistä tuomiota.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Itse asiassa juuri edellä esitetyn,
ed. Virtasen puheenvuoron kaltaisia puheenvuoroja olisin halunnut
kuulla tässä keskustelussa paljon enemmän.
Olisin toivonut, että tämän välikysymyksen
käsittelyn yhteydessä olisi paljon enemmän puututtu
siihen varsinaiseen ongelmaan eli eriarvoisuuden ja köyhyyden
lisääntymiseen, mutta välikysymyksen
laatijat ehkä harkitsemattomuuttaan, tai syystä en
ole aivan varma, onnistuivat ohjaamaan tämän keskustelun
aivan toissijaisiin ja epäolennaisiin asioihin tämän
kokonaisuuden kannalta. Siis en väitä, etteivät
Fortumin optiot sinänsä olisi kiinnostava ja tärkeä yhteiskunnallinen
kysymys, mutta nyt varsinainen asia eli eriarvoisuus on jäänyt
tämän optiohässäkän
alle, ja pidän tätä priorisointia ja
valintaa välikysymyksen tekijöiden osalta vähän
epäonnistuneena. Ei voi puhua aivan tyylipuhtaasta suorituksesta.
Arvoisa puhemies! Vihreissä on paljon kiinnitetty huomiota
eriarvoistumiseen. On puhuttu lasten luokkayhteiskunnan syntymisestä,
on kritisoitu varallisuusveron poistamista, on esitetty köyhyyspaketissa
kaikkein köyhimpien ja surkeimpien tämän
yhteiskunnan jäsenten aseman parantamista, on esitetty
sitä, että osasta tuloverotuksen keventämistä tulisi
luopua, jotta voitaisiin kunnissa turvata peruspalvelut. Eli tästä asiasta
ollaan tismalleen samaa mieltä pitkälle tämän
välikysymyksen allekirjoittajien esittämän huolen
kanssa. Ja myös siitä ollaan samaa mieltä,
niin kuin itse asiassa ilmeisesti koko eduskunnassa tuntuu vallitsevan
herttainen yksimielisyys siitä, että Fortumin
optiot ovat olleet kohtuuttomia ja tarpeettoman suuria. Erimielisyys tuleekin
sitten ainoastaan siinä kohtaa, miten näihin jo
myönnettyihin optioihin tulisi suhtautua.
On ehkä hyvä todeta, niin kuin vasemmistoliiton
edustajat ovat todenneet täällä aiemmin,
että optioiden kohtuullistaminen ei olisi mahdotonta. Kyllä se
on ihan mahdollista. Se olisi vain erittäin vaikeaa ja
todennäköisesti myös hyvin haitallista.
Talousvaliokunnassahan tätä asiantuntijakuulemisessa
käytiin juurta jaksaen läpi ja todettiin, että seurauksena
olisi käytännössä joko maamme
oikeusperiaatteiden horjuttaminen tai sitten vähintäänkin
pitkä ja kallis oikeusprosessi, jonka lopputuloksesta ei
olisi mitään varmuutta. Ei olisi varmuutta siitä,
että saataisiin optioita käytännössä kohtuullistettua.
Käytännössä ainoa asia, mistä olisi
varmuus, olisi se, että valtion asema sopimuskumppanina
heikkenisi. Ylipäätään koko
Suomen houkuttelevuus ja uskottavuus tällaisena ennustettavana,
toimivana markkinaympäristönä liiketoiminnalle
todennäköisesti kärsisi, ja samalla myös
Fortum kärsisi.
Ymmärrän sen, että jotkut edustajat
voivat suhtautua Fortumin menestykseen tai tappioon triviaalina
kysymyksenä, onko sillä nyt niin väliä,
miten Fortumille käy, huolehtikoon yhtiö omistaan.
Mutta vähintään sen, että valtio
nyt sattuu olemaan Fortumin enemmistöomistaja, luulisi
vähän herättelevän miettimään,
että kyllä Fortumin menestys tai tappio on sellainen
asia, jonka luulisi kiinnostavan täällä eduskunnassa aika
lailla ja myös veronmaksajia mutkan kautta.
Ja koko tämä hässäkkä pitäisi
käynnistää vain sen takia, jotta hyvin
menestyneen yhtiön avainhenkilöiltä saataisiin
vietyä se, mikä heille on sopimuksilla luvattu,
ja saataisiin vietyä pois heiltä se, mikä ei
ole millään tavalla valtion budjetista otettu
tai veronmaksajilta otettu, siis ikään kuin kiusantekona
sellaisessa asiassa, joka ei käytännössä hyödyttäisi
veronmaksajia ja Suomen kansalaisia yhtään mitenkään.
Ymmärrän hyvin sen, että joskus halutaan
tehdä rikkaille jäynää. Ollaan
harmissaan siitä, että on ylipäätään
olemassa rikkaita, ja varmaan rikkaille nyt voi jossain määrin
jäynää tehdäkin, mutta kai vähimmäisoletus
olisi se, että tämä jäynä jotenkin
johtaisi edes köyhien parempaan asemaan, ja tässä tapauksessa
tästä ei todellakaan ole kyse. Mutkan kautta käytännössä tästä Fortumin
optioiden kohtuullistamisesta kärsisivät myös
suomalaiset veronmaksajat ja myös ne kaikkein köyhimmät suomalaiset.
Sen takia pidän tätä välikysymyksessä esitettyä ratkaisua
aika erikoisena sellaisilta edustajilta, jotka ovat huolissaan eriarvoistumisesta
ja yhteiskunnan heikoimpien asemasta.
Ymmärrän toki myös sen, että äänestäjille näyttää paremmalta,
jos vaatii kovaan ääneen ja nyrkkiä pöytään
lyöden, että optiot on kohtuullistettava, piste.
Se varmasti toimii tuolla turuilla ja toreilla paljon paremmin ja
tehokkaammin kuin se, että juurta jaksaen yrittää selittää,
minkä takia on niin kovin vaikea puuttua näihin
optioihin jälkikäteen. Mutta jotenkin itse uskon,
että sellainen politiikan tekeminen, jossa yritetään
vain kerätä irtopisteitä toreilla, ei
välttämättä kanna kauhean pitkälle
eikä ole älyllisesti hirveän rehellistä.
Aivan lopuksi kannatan ed. Soininvaaran tekemää ehdotusta
perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen
sanamuodosta.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Valtion omistaman Fortumin johdolle on siis
tulossa nämä satojen miljoonien jättiläismäiset
optiotulot. Tätä poliittista käsienpesunäytöstä kun
on kansa seurannut, niin on aivan ymmärrettävää, että tyrmistys
ja kiukku on ollut oikeutettua, etenkin kun tämä valtionyhtiö on
samanaikaisesti ilmoittanut nostavansa sähkön
hintaa lähes viidenneksellä.
Talousvaliokunnan käsittelyssä, joka oli varsin
perusteellinen, tehtiin kaksi täysin yksimielistä havaintoa.
Niihin myöskin eriävän mielipiteen jättäneet
edustajat Korhonen ja allekirjoittanut pystyvät täysin
yhtymään. Ne myös on kirjattu sinne lausuntoon:
ensinnäkin optio-ohjelmien sopimattomuus vahvasti keskitetylle
toimialalle ja toimialueeltaan rajatulle markkina-alueelle ja toisaalta
omistajaohjauksen puutteet koko tämän optio-ohjelman
eri käänteissä valtio-omisteisessa yhtiössä.
Eli suomeksi sanottuna kauppa- ja teollisuusministeriö on
tunaroinut kannustinjärjestelmien valvonnassa sen eri vaiheissa.
Palkkiojärjestelmien perustana on tietenkin yleensä toive
siitä, että yhtiön markkina-arvo kasvaa
ja avainhenkilöstö sitoutuu, mutta silloin, kun
näitä tavoitteita haetaan, se ei kuitenkaan vaadi
sitä, että yhtiön johtoa palkitaan löysästi taikka
siten, että se ei perustu varsinaisesti heidän
omaan suoritukseensa. Valtionyhtiön kannustinjärjestelmän
pitäisi edistää markkina-arvon nousun
lisäksi myöskin muuta arvonmuodostusta, kuten
Fortumin tapauksessa sitä, että yhtiö tuottaisi
edullista energiaa laajoille kuluttajaryhmille. Käsittääkseni
se on kai se syy, minkä tähden valtio ylipäätänsä on
mukana Fortumin kaltaisessa yhtiössä.
Toisaalta tällaisen strategisen omistuksen arvonnousun
hyödyntäminen on taas kohtuullisen vaikeata, jos
ei samalla olla luopumassa määräysvallasta
tässä yrityksessä. Ainakaan kannustinjärjestelmä ei
saisi missään tapauksessa johtaa tällaisiin
kustannusperusteettomiin yksipuolisiin ilmoituksiin hinnannoususta.
On aivan selvä, että tämäkin
hinnannousu varmasti korotti yhtiön osakekurssia ja samalla
myöskin näitten optioitten arvoa, mutta kuitenkin
on näin, että sekä sen korkean sähkön
hinnan että kohtuuttomat optioedut viime kädessä maksaa
perimmiltään se tavallinen suomalainen sähkönkuluttaja.
Täällä kävimme jo debatissa
keskustelua siitä, että todellakaan kauppa- ja
teollisuusministeriö ei ole omaa rooteliaan hoitanut niin
kuin olisi suonut eikä ole valtion omistajaohjausta suorittanut
sillä tavoin kuin olisi kuulunut lähestulkoon Fortumin
koko olemassaolon aikana.
Täällä on puhuttu myöskin
moraalista, siitä mitä nämä kohtuuttomat
optiot vaikuttavat kansalaisten moraaliin. Niitten suuruutta on
tavallisen ihmiset vaikea edes ymmärtää.
On totta, että kyllä se panee miettimään,
voiko yhden ihmisen työpanos olla kymmenien miljoonien
lisäbonuksien arvoinen. Eikö tavallinen peruspalkka,
joka näittenkin henkilöitten kohdalla on varsin
suuri, enää velvoita hyviin työsuorituksiin?
Onko aina hyvät työsuoritukset sillä yhteiskunnan
tasolla ostettava lisärahalla? Uskon, että moni
perushoitaja ja lastenhoitaja joutuu tekemään
hyvää työtä ja laadukasta työtä ihan
pelkästään vain sillä peruspalkalla
eikä heitä palkita millään erityisbonuksilla
siitä, että he hoitavat hyvin sairaita ja myöskin
lapsia.
Tämä välikysymys käsitteli
myöskin yhteiskunnassa tapahtuvaa eriarvoistavaa kehitystä. Tätä Vanhasen
ja Heinäluoman hallituksen politiikka on entisestään
vain kiihdyttänyt. Köyhyysrajan alapuolella meillä Suomessa
elää mittava joukko suomalaisia, ja niin kuin
täällä on kuultu, tälläkin
hetkellä on kunnissa menossa budjettineuvottelut, joissa
on huomattu, että kuntien rahat ovat todellakin tiukilla
ja lähestulkoon lopussa. Monessa kunnassa, 140:ssä muistaakseni,
on jouduttu tekemään myöskin veroprosentin
korottaminen. Se, että meillä kunnallisia peruspalveluita
joudutaan ajamaan alas, koskettaa ennen kaikkea juuri vähävaraisimpia
lapsiperheitä, ikääntyviä, työttömiä,
jopa ihan tavallisia keskituloisia palkansaajia.
Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi haluan kannattaa
ed. Kalliksen esittämää perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuotoa.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä lyhyessä puheenvuorossa, jonka
aika on rajoitettu, lähinnä ministeri Pekkarisen
puheenvuoron toteamukseen, että optioiden korjaamiseen
ei ole voitu osoittaa oikeudellisesti kestäviä perusteita.
Kun luin talousvaliokunnan enemmistön laatiman lausunnon
Fortum Oyj:n kannustinjärjestelmästä,
huomio kiinnittyi seikkoihin, jotka ovat mielestäni jopa
ristiriidassa keskenään. Lausunnossa tunnustetaan,
että optiotulot ovat muodostumassa kohtuuttoman suuriksi.
Toisaalta kyllä hyvin epämääräisesti
lausutaan, että ei vaikuta todennäköiseltä,
että vapaaehtoinen sovittelu johtaisi tulokseen, jonka
sovittelun oikeustoimilaki sopimuksen osapuolille sallii. En ymmärrä, mistä näin
on voitu päätellä. En myöskään
voi ymmärtää lausunnon kannanottoa siitä,
että oikeusteitse nostetun kohtuullistamiskanteen läpimeno
olisi hyvin epätodennäköistä.
Mainittujen, mielestäni epämääräisten
kantojen perusteella valiokunnan enemmistö toteaa kuitenkin,
ettei pidä perusteltuna oikeustoimilain 36 §:n
mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Yhtenä perusteena
on yhtiön ja myös suurimman omistajan eli valtion
imagollinen vahinko, johon ministeri ei puolestaan puheessaan viitannut, vaan
hän totesi ykskantaan, että ei ole voitu osoittaa
oikeudellisesti kestäviä perusteita puuttua näihin
etuuksiin jälkikäteen.
Mielenkiinnosta hankin oikeustoimilain valmisteluun liittyviä eduskunta-asiakirjoja.
Niiden perusteella itse näkisin asian hieman toisin. Sovittelusta
perusteluissa todetaan muun muassa, että "kohtuullisuus
edellyttää, että osapuolille sopimuksessa
tulevat oikeudet ja velvollisuudet ovat kokonaisuudessaan tasapainossa".
Kohtuullisuudesta ja kohtuullistamisesta on esitetty myös varsin
monia kannanottoja, joissa korostetaan sitä, onko jonkin
ehdon sopimusosapuolelle antama hyöty sopusoinnussa hänen
tekemiensä suoritusten kanssa.
Oma käsitykseni on kyllä se, että niin
sanotussa Fortum-tapauksessa kohtuullisuus on ylitetty monissa kohdin.
Näinhän ministeri sekä talousvaliokuntakin
on todennut. Miksi ei yhtiön toimesta olisi voitu ja voitaisi
ilmoittaa toiselle osapuolelle, että nyt on ylitetty kyllä kohtuullisuuden
raja ja kieltäydytään antamasta kohtuuttomia
etuja? Tällöinhän edunsaajat joutuisivat
nostamaan kanteen yhtiötä vastaan, jolloin oikeudessa
tai mahdollisessa välimiesoikeudessa otettaisiin kaikki
näkökohdat huomioon kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta
punnittaessa. Tähänkin menettelyyn oikeustoimilain
36 § antaa mahdollisuuden, eli kun todetaan, että etu
käy kohtuuttomaksi, sitä ikään
kuin yksipuolisesti voidaan kohtuullistaa.
Mielestäni valiokunta ei ole antanut juurikaan painoarvoa
julkisuudessa olleille professoreiden kriittisille kannanotoille.
Näitähän ovat esittäneet ainakin
professorit Erkki Havansi, Erkki Aurejärvi ja Petri Mäntysaari.
Onko niin, että lausunnossa on huomioitu ainoastaan optioiden lopullisuutta
kannattaneiden mielipiteet, kuten ministeriössäkin
näykyy toimitun? Vai eikö ministeriö löytänyt
tai halunnut kuunnella kohtuullistamista kannattavia asiantuntijoita?
Hallituksen toimenpiteistä voi mielestäni
hyvällä syyllä käyttää sanaa
poliittis-oikeudellinen päätös, ja päätös
olisi voinut olla myös päinvastainen, ja sekin
olisi mielestäni ollut voimassa olevan lain eli oikeustoimilain
mukainen.
Arvoisa puhemies! Välikysymys on ollut paikallaan.
Fortum-asiasta on voitu käydä täällä salissa
monipuolinen keskustelu vastoin talousvaliokunnan enemmistön
kantaa, joka ei halunnut päästää asiaa
tänne.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys koskettaa
tärkeää asiaa, Fortumin optioita. Fortumin
optiojärjestelyt eivät voi olla kenenkään
oikeustajun mukaisia. Optiojärjestelmiä ei olisi
pitänyt koskaan luoda Fortumiin. Onneksi meillä on
nyt työnsä ja hallinnonalansa erinomaisesti tunteva,
taitava kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen, jonka ministerikaudella
ei ole aloitettu yhtään uutta optio-ohjelmaa.
Toimet Fortumin optio-ohjelmia vastaan olisi pitänyt tehdä silloin,
kun nykyinen oppositioryhmä vasemmistoliitto oli hallituksessa
ja Fortuminkin optiojärjestelmiä luotiin. Tässä välikysymyskeskustelussa
on yritetty luoda sellainen kuva, että nykyinen hallitus
olisi jotenkin ollut optiojärjestelmää ja
kohtuuttomuuksia luomassa.
Vastuu Fortumin tapauksessa kuuluu kuitenkin Lipposen hallituksille
ja sen asianosaisille ministereille. Päätökset
optiojärjestelmän luomisesta hyväksyttiin
Lipposen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa
maaliskuussa 98. Seuraavan kerran ylimmän johdon kannustejärjestelmiä koskevat
linjaukset olivat hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan
käsittelyssä Lipposen toisen hallituskauden alkupuolella
tammikuussa 2000, jolloin ne hyväksyttiin. Molemmissa Lipposen
hallituksissa oli mukana vasemmistoliitto, joka on välikysymyksen
takana. Millaista valtion omistajaohjaus oli silloin?
Optioiden perimmäinen tarkoitus on toimia kannustimena
yritysten johdolle, jotta johto pyrkii kasvattamaan yhtiön
osakekurssia. Käytännössä optiot
tarkoittavat sopimusta, jossa yrityksen johtoon kuuluville henkilöille
annetaan oikeus merkitä yrityksen osakkeita tietyn päivän
hintaan. Sovitun ajan kuluttua optio-oikeuden haltijat voivat myydä nämä pörssissä
päivän
hintaan. Mikäli yhtiön pörssikurssi on
noussut, optio-oikeuden haltijat saavat voittoa. Fortumin tapauksessa
osakekurssi on noussut moninkertaiseksi, mistä valtavat
optiovoitot johtuvat. Tietysti samalla kaikki yhtiön osakkeenomistajat
hyötyvät osakkeiden arvonnoususta. Optiotulot
ovat palkkatuloon verrattavaa ansiotuloa, mistä maksetaan
kunnille ja valtiolle veroa 50—60 prosenttia.
Vaikka Fortumin optiot ovat olleet täysin väärä päätös,
on vasemmistoliiton välikysymys täyttä populismia.
Vasemmistoliitto oli siinä hallituksessa, joka leikkasi
kansaneläkkeen pohjaosan. Myös ed. Korhonen on äänestyksessä kannattanut
kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamista, mitä keskusta
on aina vastustanut. Vasemmisto oli myös tukemassa Fortumin
optiojärjestelyä, ja nyt vasemmistoliitto on harjoittamassa
jälkikäteistä pölhöpopulismia.
Matti Vanhasen hallituksella on jatkuvaa näyttöä onnistuneesta
politiikasta, mikä tuli erityisen hyvin esille sosialidemokraattien
ryhmäpuheenvuorossa. Hallituksen toimenpiteet ovat luoneet
maahan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, jotka
osaltaan vähentävät eriarvoisuutta. Tämän
päivän Tilastokeskuksen tiedot kertovat työttömyyden
laskeneen 7,2 prosenttiin ja työssä käyvien
määrä on vuodessa lisääntynyt 55 000:lla.
Suunta on oikea. Työpaikkojen syntyminen erityisesti yksityiselle
sektorille on merkki hallituksen onnistuneista vero- ja yrittäjyysratkaisuista.
Arvoisa puhemies! Välikysymys on oikeasta aiheesta
väärään aikaan. Asia olisi pitänyt
hoitaa vasemmistoliiton istuessa Lipposen hallituksissa. Nykyinen
hallitus jatkakoon nykyistä hyvää ja
oikeudenmukaista politiikkaa.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämänpäiväisen
välikysymyksen ytimessä on kysymys eriarvoisuudesta.
Kannustinohjelmien oikeudenmukaisuus on yhteiskunnallisesti merkittävä keskustelunaihe.
Fortumin optiot ovat syksyn aikana syystä herättäneet
laajaa ja syvää keskustelua, ja sen on kyllä tänäänkin
huomannut täällä salissa. Keskustelua
on käyty kohtuullisuudesta, kohtuuttomuudesta ja aivan
aiheellisesti.
Kannustinjärjestelmillä, kuten muillakin peruspalkkausta
täydentävillä palkitsemismuodoilla on
sijansa talouden maailmassa. Ne sitouttavat ja motivoivat henkilöstä organisaation
tavoitteisiin, mikä osaltaan edistää tietenkin
tulosta. Yrityksen taloudellinen menestys ei kuitenkaan johdu yksinomaan
sen johdon erinomaisuudesta tai tehdyistä strategisista
linjauksista, vaan tulokseen vaikuttavat myös ulkoiset
tekijät. Tästä on kyse myös
Fortumin menestystarinassa. Fortumin arvonnousu ei ole yksinomaan
sen johdon ansio. Fortumin kurssi- ja tuloskehitykseen ovat vaikuttaneet
merkittävästi yrityksen johdosta riippumattomat
tekijät, kuten esimerkiksi öljymarkkinoiden kansainvälinen
hintakehitys ja jalostettujen öljytuotteiden saatavuusongelmat. Tämän
valossa Fortumin optiojärjestelmä rahallisessa
suuruudessaan on täysin perusteeton. Sen kohtuuttomuus
näyttäytyy kansalaisluottamusta vahingoittavana
oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
Fortumin menestys on luonnollisesti hyvä asia, mutta
menestyksen jakautuminen palvelee eriarvoisuutta. Fortumin menestyksestä tulisi voida
hyötyä kaikkien osallisten, niin valtion, kuluttajien
kuin yhtiön suorittavien työntekijöiden
eikä yksinomaan yrityksen johdon ja osakkeenomistajien.
Fortumin menestyksen jakautuminen on ennen kaikkea moraalinen kysymys, sillä se
pitää sisällään vahvan
sanoman, että kohtuuttomuus on hyväksyttävää.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan talousvaliokunta on todennut, että Fortumin
johdon puolen miljardin euron optiotuloille ei voida jälkikäteen tehdä mitään.
Aiheesta tulee kuitenkin käydä edelleen keskustelua.
Keskustelu, myös nyt tänään
käytävä välikysymyskeskustelu,
on tärkeä väline tehdä asia
läpinäkyväksi ja sitä kautta
alttiiksi arvioinnille. Se on lähtökohta muutokselle.
Talousvaliokunta on myös todennut, että palkkausjärjestelmän
tulee pysyä kohtuullisuuden rajoissa poikkeuksellisissakin
olosuhteissa. Kohtuullisuus on siis tavoiteltavaa. Sen vuoksi toivon,
että ajatus kohtuullisuudesta tulee ohjaamaan jos ei olemassa
olevia niin ainakin tulevia palkitsemisjärjestelmiä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Fortumin johtajille on kertynyt lähes
500 miljoonan euron optiopotti erittäin isojen palkkatulojen ohella.
Tuo 500 miljoonaa vastaa yhtiön muiden, yhteensä yli
10 000 työntekijän vuosipalkkaa, eli on
ehdottomasti tapahtunut kohtuuttomuus, kun tällaista on
voinut tapahtua. Miten sitten nämä johtajat on
voitu näin palkita? Mikä on se taikasana tässä ollut,
että tähän on voitu mennä? Se sana
on "avainhenkilöt". Se on hyvin iso termi ja hyvin pahasti
harhaanvievä samalla. Tässähän
on kyseessä samanlainen ilmiö, kuin jos vaikkapa jalkapallojoukkueessa
manageri ja valmentaja julistaisivat itsensä avainhenkilöiksi
ja panisivat pääosan seuran rahoista taskuunsa
tällä nimikkeellä eikä pelaajille
jäisi juuri mitään. Kuitenkin ne pelaajat
ovat niitä todellisia avainhenkilöitä jalkapallojoukkueessa
ja työntekijät firmoissa.
Nyt tässä on tehty tämmöinen
hyvin karkea jako, jolla perusteella sitten on lähdetty
etuuksia antamaan, ja tämä vie koko työelämää täysin väärään
suuntaan. Arvostus on nyt pelkästään ihan
väärällä suunnalla. Totta kai
hyvillä johtajilla on merkityksensä, mutta jos
ei Fortumissa ole sähkötolppaan kiipeäjiä ja
jos he eivät osaa hommaansa, niin ei tule virtaa sieltä töpselistä.
Tämä tässä koko hommassa on
nyt ihan päälaellaan, tämän
arvostus ja asennoituminen, kun tällä tiellä ylipäätään
on oltu. Jättioptiot ovat yksi näkyvä osa
tämmöistä tuloerojen kasvatusta. Vielä ehkä selvemmin
sen Suomessa kertoo osinkotulojen kasvu, 13 miljardia euroa viime
vuonna. Valtava summa on mennyt omistajille. Ed. Saarikangas sanoi äskeisessä keskustelussa,
että sehän on vaan hyvä, tai ainakin
esitti tällaisen näkemyksen.
Mutta onhan siinä jotain väärääkin,
kun samaan aikaan sitten investointeihin ei kuitenkaan panna rahaa,
onhan se niidenkin rahojen jakamista. Annetaanko ne rahat joillekin
omistajille, annetaanko ne muutamalle johtajalle, vai käytetäänkö niitä henkilöstöön,
käytetäänkö niitä investointeihin?
Jakamistahan se kaikki on myöskin. Ei ole mitään
ylimääräisiä potteja, jotka
tippuvat jostakin, vaan tässä on kokonaisuus,
jota jaetaan nyt uudella tavalla ja joka kostautuu ainakin kahdella
suunnalla: Henkilöstö kokee itsensä sivulliseksi
ja arvostusta vailla olevaksi, ja toisaalta on sitten tämä investointipuoli.
Nyt menee rahat kohtuuttoman selvästi tietyille porukoille.
Tämä näkyy näissä tulotilastoissa nyt äärettömän
selvästi. Suomen Akatemian Silmu-tutkimuksesta näkyy,
että vuosina 1990—2002 tämä rikkain
prosentin suuruinen väki, josta nyt aika paljon puhutaan,
lisäsi tulojaan 121 prosenttia tässä maassa,
kun se köyhin kymmenesosa oli miinuksella. Siis isot linjat
on nyt vedetty, ja ne ovat hyvin karkeasti tämän
maan väestöä jakavia tuloeroissa.
Mikä tämän kaiken takana on, niin
kyllä minä näen, että tässä on
tapahtunut suuri ideologinen mullistus. Meillä on ollut
Suomessa vahvan työväenliikkeen ja joskus sosiaalisen
keskustan tai aikaisemmin maalaisliiton edustamana tämmöinen
vahva solidaarisuusajattelu, jolla on pyritty tasa-arvon lisäämiseen.
90-luvulla alkaa repeämä, uusliberalismi alkaa
vahvistua, ja se tässä kaikessa nyt näkyy,
ja semmoinen, mitä meillä on pidetty tavattomana,
alkaa tulla ikään kuin tavaksi ja hyväksytyksi.
Se minusta näkyy tässä Fortum-keskustelussakin
ainakin täällä eliitin piirissä.
Ei voida kohtuullistaa, kun ne on niin isoja herroja, ei siihen
voi mennä — se on tämä ilmapiiri
täällä semmoinen — vaikka selvä kohtuuttomuushan
tässä on tapahtunut, sen kaikki myöntävät,
mutta kun on näin isokenkäiset, niin eipä tähän
voida puuttua.
Uusliberalismihan tuli Eurooppaan Amerikasta. Silloin Reaganin
kaudella se alkoi siellä vahvistua, sitten se tuli Englantiin
Thatcherin tuomana, ja sitten se on levinnyt muuallekin Eurooppaan,
ja nyt se näkyy käytännössä tämmöisenä valtavana
tuloerojen kasvuna. Eli kyllä minä näen,
että tässä on suuret ideologiset linjat
myös vastakkain eli se, pyritäänkö tasa-arvon
lisäämiseen, solidaariseen ajattelutapaan ja sen
toteuttamiseen vai annetaanko hommien mennä, niin kuin
ne nyt Fortumin osalta ovat menneet. Tämä on jäävuoren
huippu. Tästä tulee varmasti myös tietty
muistomerkki tietyllä tiellä. Mutta osataanko
tästä tehdä johtopäätöksiä,
on sitten asia erikseen. Me ainakin haluamme niitä johtopäätöksiä tehdä ja
pysäyttää tällaisen eriarvoisuuskehityksen.
Siksi tämä välikysymys on haluttu tehdä ja tämmöinen
keskustelu täällä käydä.
Merikukka Forsius /vihr:
Arvoisa puhemies! Kuten ryhmäpuheemme pitäjä totesi, emme
yhtyneet välikysymykseen, koska talousvaliokunnassa on
juuri todettu, ettei valtiolla ole keinoja kohtuuttoman optiosopimuksen
purkamiseen.
Huomion kiinnittäminen tuloerojen kasvuun ja yhteiskunnalliseen
eriarvoistumiseen on kuitenkin hyvin tärkeää.
Taloudellisesta globalisaatiosta käytyyn keskusteluun liittyen
jotkut ovat alkaneet esittää Suomessakin, että tuloerojen kasvaminen
on tavoiteltava päämäärä.
Perusteluina esitetään, että tuloerojen
kasvaminen lisäisi yhteiskunnan kannustavuutta. Näkemyksiä pehmennetään
usein viittaamalla esimerkiksi perusturvan tärkeyteen.
Perimmältään tuloerojen siunauksellisuutta
julistavien kannanottojen taustalla on kuitenkin uusliberalistinen
yhteiskuntafilosofia, jossa hylätään
vastuu heikommin pärjäävistä ihmisistä.
Tuloerojen kasvattaminen edellyttää tuloja tasaavan
verotuksen supistamista. Tämä taas heikentää mahdollisuuksia
rahoittaa tulonsiirtoja ja hyvinvointipalveluja.
Näyttää siltä, että viesti
tuloerojen kasvattamisesta on kuitenkin mennyt hallituksessa perille, vai
mistä kertovat pääomaveroprosentin lasku, varallisuusveron
poisto ja juuri nyt käsittelyssä oleva lakiesitys
hallintarekisteröityjen osakkeiden osinkoverotuksen laskemisesta?
Kaikki nämä hallituksen toimet vahvistavat osaltaan
tulojen kasvun kasaantumista pienelle huippuryhmälle.
Toisaalta hallituksen toimet tavallisten kansalaisten saamien
tulonsiirtojen korottamiseksi ovat vaatimattomia. Hallituksen politiikan
seurauksena myös lukuisien kuntien talous on ahdingossa
ja kunnilla on suuria vaikeuksia tuottaa tavallisten kansalaisten
tarvitsemia palveluja. Hallituksen politiikka johtaakin vähävaraisten käytettävissä
olevien
tulojen laskemiseen. Ahdingossa ovat työttömät,
opiskelijat ja pätkätyöläiset
sekä osa eläkeläisistä ja lapsiperheistä.
Arvoisa puhemies! Vihreiden ryhmäpuheessa ed. Soininvaara
toikin jo esiin pienen joukon äkkirikastumisen haittapuolet
tavallisen kansan kannalta. Ed. Soininvaara havainnollisti, miten on
olemassa monia arkisia asioita, joita ei voi valmistaa lisää ja
joihin muilla kuin huippurikkailla ei ole varaa sen jälkeen,
kun rikkaiden ostovoima on kasvanut liian suureksi.
Myös useissa puheissa esitetty huoli tuloerojen kasvun
vaikutuksesta yhteiskuntamoraaliin on erittäin aiheellinen.
Tuloerojen kasvattamisen kannattajat luottavat siihen, että mahdollisuus
saada valtavat tulot tai vaara päätyä köyhäksi
saisi ihmisen yrittämään. Minä uskon,
että pohjoismaiseen malliin kuuluva pyrkimys tasa-arvoisuuteen
ja yhteisten pelisääntöjen kunnioittaminen
ovat paljon parempia kannustimia. Tekemällä työtä ja
noudattamalla sovittuja sääntöjä ihmiset
voivat tuntea pärjäävänsä yhteiskunnassa.
On ymmärrettävää, että mikäli
joku ryhmä saa kohtuuttoman suurilta tuntuvia tuloja, muiden
motivaatio toimia yhteisten normien puitteissa rapautuu. Tämä johtaa
esimerkiksi työntekijöiden lakkokynnyksen madaltumiseen.
Mikäli varsinainen köyhtyminen ja syrjäytyminen
yleistyvät, tuloksena on suoranaisen rikollisuuden lisääntyminen.
Tuloerojen kasvattamistien päässä on
turvaton yhteiskunta, jossa ihmiset pelkäävät kaikkia
satunnaisesti kohtaamiaan ihmisiä.
Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvu ei ole tavoiteltavaa. Yhteiskuntapolitiikan
tavoitteeksi tulee päinvastoin ottaa tasaisemman tulonjaon tasa-arvoisempi
Suomi. Taloudellinen globalisaatio ei itsessään
tee tavoitetta vanhanaikaiseksi tai sen saavuttamista mahdottomaksi,
vaikka usein kuulee näin väitettävän.
Kysymys on poliittisista valinnoista. Maassamme tulisi kiireesti ryhtyä miettimään
keinoja tulonjakauman kaventamiseksi molemmista päistään.
Kohtuuttomia tuloja on leikattava kaikkien yhteiseksi hyväksi, ja
yhteistä hyvää on kohdennettava erityisesti pienituloisimmille.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan tässä ihan lyhyesti
todeta vain sen, että talousvaliokunnan tarkoituksenahan
oli selvittää ne keinot, joilla voitaisiin kohtuullistaa
näitä kohtuuttomia optioita. Tätä tarkoitusta
varten kuulimme asiantuntijoita ja tulimme siihen lopputulokseen,
että niillä selvityksillä ja niillä tiedoilla,
joita meidän käytettävissämme
on ollut, tällaista mahdollisuutta ei ole, että olisimme
voineet antaa enempää hallitukselle kuin sitten eduskunnallekaan
valtuutusta tai kehotusta, että oikeustoimiin pitää ryhtyä.
Tämän sanon myös juristina siinä mielessä,
että asiakasta pitää neuvoa parhaalla
mahdollisella tavalla sillä kokemuksella ja tietämyksellä,
mikä kullakin asiantuntijalla on käytettävissään.
Mutta kyllähän tämä, totta
kai, toi esiin monia asioita. Täällä on
kysytty muun muassa tätä valtion omistajaohjausta.
Siinähän valiokunta ihan selkeästi esitti
omat näkemyksensä siitä, että tässä suhteessa
ei ainoastaan ole selkeyttämisen varaa, vaan täytyy
käytännössä selkeyttää näitä toimintoja
niin, että kun on valtio omistajana, niin on sitten kysymyksessä valtioneuvoston
tai eduskunnan tai sitten, voi sanoa, kansankin tahto, se käytännössä myös
toteutuu yhtiön hallituksessa — puhun tässä nyt
yleisesti — ja myös sitten yhtiökokouksen
päätöksissä.
Olemme parhaillaan talousvaliokunnassa käsittelemässä osakeyhtiölain
kokonaisuudistusta, ja siinä yhteydessähän
on tullut esille se hallituksen esitys, jossa esitetään,
että yhtiökokous ei enää antaisikaan
tili- ja vastuuvapautta. Tässä keskustelussa on
käynyt ilmi, että tili- ja vastuuvapaus on tähänkin
mennessä annettu vain siltä osin kuin hallitus
on yhtiökokoukselle tuonut nämä asiat
selvityksinä ja sillä tavoin, että niistä on
voitu päättää ja antaa se tili-
ja vastuuvapaus. Tässä suhteessa, on sitten kysymys
Fortumista tai mistä tahansa yhtiöstä,
yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen vastuut ovat
tavattoman suuria, ja tässä mielessä tämän
valtion omistajaohjauksen tulee olla hyvin hoidettu.
Tässä Fortumin tapauksessa, kun eduskunnan talousvaliokunta
kaksi vuotta sitten syksyllä päätyi siihen,
että valtion määräysvalta toteutetaan tässä yhtiössä,
samaan aikaan kun nykyinen Neste Oil irrotettiin Fortumista, niin
ottaen huomioon myös päästökaupan,
sähkömarkkinalain toteutus ei voitu arvata, että kahdessa
vuodessa nämä osakekurssit lähtevät
sellaiseen nousuun kuin käytännössä lähtivät.
Mutta millä tavoin sitten yhtiön hallitus ja siinä puheenjohtajat — tarkoitan
sekä Matti Vuoriaa että Peter Fagernäsiä ja
hallituksia, jotka ovat toimineet 2000-luvulla — ovat sitten
tietäneet sen, mitä oli olla, kun oli IVO ja Neste,
ja kun nämä yhdistettiin Fortumiksi ja sitten
taas jaettiin uudelleen, mitä tapahtui? Käytännössä se
johti sitten muun muassa siihen, että tuli tämä osakkeitten
kurssinousu, yhtiö lähti menestymään
erittäin hyvin, niin kuin IVO aikanaan oli menestynyt — Neste
aikanaan ei. Tämä käytännössä sitten
johti siihen, että tuli menestys ja nämä arvot
nousivat ja myös samalla optiot nousivat huippuunsa.
Itsekin olin pettynyt siihen, että tällainen
lopputulos talousvaliokunnasta tuli, mutta se on ollut erittäin
tärkeä selvitys minun mielestäni. Edelleen
tämäkin keskustelu huomioon ottaen eduskunnassa
on jossakin paikassa muuallakin kuin täällä täysistunnossa
selvitetty, mitä tässä nyt oikein on
tapahtunut, mitä keinoja on olemassa. On tehty se niin
rauhallisesti kuin se tässä tapauksessa on ollut
mahdollista ja kuulemalla niitä asiantuntijoita, joita
Suomessa on käytettävissä, ja mielipiteet
toki erosivat. Nyt voidaan siirtyä siihen yhtiön
normaalitilanteeseen, jossa yhtiön hallitus ja sitten seuraava
yhtiökokous jne. tulevat tätä yhtiötä viemään
eteenpäin.
Lopuksi, puhemies, toteaisin sen, että minusta on tärkeätä — kun
tänäänkin olin bioenergiatilaisuudessa
ja bioenergia ja yleensä energiapolitiikka on nousemassa
entistä merkittävämmäksi — että bioenergiapolitiikassa
myös Fortum IVO:n tavoin voisi olla aktiivisemmin mukana — ihan samalla
tavoin kuin voi sanoa, että it-teollisuudessa Nokia — ja
ottaa myös tuotekehittelyyn ja tutkimustoimintaan enemmän
osaa kuin tapahtuu tällä hetkellä Fortumin
kohdalla. Tavoitteen pitää olla se, että Fortum,
meidän ylpeytemme, voisi käytännössä olla
ylpeydenaihe myös asiakkaan näkökulmasta,
henkilökunnan näkökulmasta ja myös
jokaisen yrityksen näkökulmasta siinä mielessä,
että suomalaiset saisivat tulevaisuudessa perusoikeutena
kohtuuhintaista sähköä jokaiseen kotitalouteen
ja yritykseen. Tämän minusta pitäisi
olla valtion määräysvallassa olevan yhtiön
eräs tarkoitus kaiken muun menestymisen ohella.
Mikko Immonen /vas:
Arvoisa puhemies! Fortum on tärkeä yhtiö meille
suomalaisille, ja todella on tärkeä asia se, kun
se on niin tärkeä yhtiö ja, voisi sanoa,
että jokaisen kodissa. Sitten kun tapahtuu tämmöistä kuin
on tapahtunut, se on myös jokaisen huulilla, ja siihen
on suhtauduttava asianmukaisella vakavuudella.
Kun täällä eduskunnassa nyt olen
saanut olla 11 vuotta, niin en muista toista näin isoa
asiaa sen jälkeen, kun oli suurtyöttömyys
ja ne tapahtumat, muun muassa Eduskuntatalon edessä suuret mielenilmaukset,
joiden johdossa muuten olin, 23 000 työtöntä,
mikä syntyi tarpeesta. Tämä asia on kiehuttanut
kansaa vähän muulla tavalla, mutta kuitenkin niin,
että olisi ollut huonoa, jos tämä olisi
vain käsitelty suljettujen ovien takana, koska kansa olisi
jäänyt silloin tietämättömyyden
varjoon ja olisi syntynyt vielä suurempi hiillos sen osalta,
että aha, eduskuntakin haluaa tätä asiaa
jotenkin salata. On parempi, että me tämmöisten
kansanvälittäjien roolissa nyt käymme tämän
asian myöskin näin läpi. Kannan suurta huolta
siitä, että kansa tuntee, että se osallistuu tähän
keskusteluun ja saa sitten sanansa sanoa.
Fortumin optioilla pienituloisimmat suomalaiset voitaisiin nostaa
vuodeksi EU:n määritelmän mukaisen köyhyysrajan
yli. Nyt toimeentulotuki on 150 euroa kuukaudessa tämän
rajan alapuolella. Suomalaisella köyhällä on
käytettävissään päivittäisiin
menoihin 11 euroa. Tämä on arkipäivää hyvinvointi-Suomessa
eläville pienituloisille. Mutta miten tähän
on päädytty, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan?
Onko syy kenties se, että yritämme olla amerikkalaisempia kuin
amerikkalaiset itse? Amerikassa tavallisella tallaajalla pitää työpaikkojakin
olla vähintään kolme, jotta saisi edes
jonkinlaisen elannon. Eikö kukaan meistä ole huomannut,
että 90-luvun suuri lama on päättynyt?
Onko lamavaihde juuttunut paikoilleen?
Elämme kovia aikoja, mutta tähän
aikamme kovuuteen olemme syypäitä itse. Ei meillä ole luonnonkatastrofeja,
ei sotia, mutta ahneutta ja rikkaiden hyysäämistä kyllä ilmenee.
Meillähän rikkaat rikastuvat ja köyhät
köyhtyvät, eivätkä siihen ole
todellakaan syynä heinäsirkkaparvet eivätkä maanjäristykset,
vaan siihen on syynä piittaamattomuus vähempiosaisista
ja ahneus. Köyhien köyhtyminen on tapahtunut samaan
aikaan, kun rikkaat ovat rikastuneet ennennäkemättömällä tavalla.
Suomen rikkaimman kymmenyksen tulot kasvoivat vuodesta 1990 vuoteen
2002 noin 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin eli noin 50 000
suomalaisen tulot kasvoivat samaan aikaan 122 prosentilla. Mutta
miten sitten ovat kehittyneet alimman kymmenyksen eli noin 250 000
suomalaisen tulot 12 vuoden aikana? Ne ovat kehittyneet peräti
1 prosenttiyksikön, ja tähän saumaan
Matti Vanhasen hallitus on valmis poistamaan ökyrikkailta
vielä varallisuusveron.
Toinen äärimmäinen ilmaus hallituksen
rikkaita suosivasta linjasta on menettely, jota se noudatti Fortum-optioiden
osalta. Sopinee kysyä, miksei optioasiaa tuotu päätettäväksi
tähän saliin. Miksi meidän kansaa edustamaan
valittujen ei annettu ottaa asiaa keskusteluun ja nostaa kissaa
pöydälle? Asia yritettiin painaa villaisella,
hyssyteltiin ja väitettiin, ettei niihin jättioptioihin
voi puuttua. Miksi ei voi? Kyllähän silloinkin
aina voidaan, kun heikompiosaisilta voidaan leikata.
Arvoisa puhemies! Lukemattomat ovat ne vuosien saatossa käytetyt
puheenvuorot, joissa on puhuttu kannustinloukuista. Puhujat ovat syyllistäneet
työttömiä väittämällä,
etteivät nämä ota työtä vastaan.
Mutta aivan varmaa on, että työhaluisia työttömiä on
pilvin pimein, jos heille vain löytyy sellaista työtä,
jolla he tulisivat toimeen. Ei meidän sosiaaliturvallemme
kukaan hingu. Sehän tarkoittaa nyky-Suomessa hidasta nälkäkuolemaa.
Meidän sosiaaliturvamme taso on todellakin viimeisten vajaan
15 vuoden aikana leikkautunut hämmästyttävästi
tai itse asiassa sitä on määrätietoisesti
leikattu. Se vain on syrjäytyneen kohtalo.
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Ritakallion
mukaan tyypillisellä suomalaisella köyhällä jää asumiskulujensa
maksun jälkeen rahaa käytettäväksi
päivittäisiin menoihin noin 11 euroa. Tällä summalla
pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan samoin kuin pitkäaikaistyöttömän
pitää selvitä ravintomenojen lisäksi
erinäköisistä hankinnoistaan ja maksuistaan
sekä sosiaalisesta osallistumisesta. 11 euron pitää riittää ruokaan,
terveydenhoitoon, siisteyteen ja vaatteisiin, kodin hankintoihin,
viestimiin ja liikkumisiin, harrastuksiin, nautintoihin, vapaa-aikaan, pääsymaksuihin,
juhlapäiviin jne. Köyhyys käy myös
kalliiksi. Ilman lehtien ja Internetin hintaseurantaa on vaikeaa.
Millä köyhä lähtee ilman autoa
marketteihin hakemaan edullisia (Puhemies koputtaa) tarjoustuotteita?
Arvoisa puhemies! Heikompiosaisten hädästä huolimatta
Vanhasen hallitus jatkaa tuloerojen kasvattamista, vähimmäisturvan
leikkaamisen ja rikkaiden rikastumisen linjaa. Kansaneläkkeen
5 euron kuukausikorotus ja toimeentulotuen perusosan 7 prosentin
leikkauksen peruuttaminen ensi vuoden lopulla eivät tätä linjaa
miksikään muuta.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyskeskustelun
aikana sana populismi on esiintynyt aika tiuhaan erilaisissa yhteyksissä,
ja sitä sanaa käyttävät mielellään
hallituspuolueitten kansanedustajat, mutta myös jotkut
tiedotusvälineet. Ylivoimaisesti populistisin suomalainen
puolue on tällä hetkellä ei suinkaan
Timo Soinin perussuomalaiset vaan sosialidemokraattinen puolue.
Tästä muutama esimerkki.
Ei ole pitkäkään aika siitä,
kun 122 kansanedustajaa allekirjoitti yhteisen lakialoitteen pankkipalvelumaksujen
kohtuullistamisesta. Kuvittelin, niin kuin valtaosa kansalaisista,
että asialle yritetään ihan oikeasti
tehdä jotain, mutta kun äänestyksen aika
tuli, niin kymmenet keskustalaiset ja sosialidemokraattiset kansanedustajat äänestivät
omaa lakialoitettaan vastaan. Mutta saivathan jotkut aloitteella
helppoa julkisuutta.
Sosialidemokraattien puheenjohtaja ilmoitti jokin aika sitten
vastustavansa veronkevennyksiä, vaikka ensimmäisinä töinään
esitteli eduskunnalle varallisuusveron poistamisen. Sitä ennen
sosialidemokraatit ovat päättäneet hallituksessa
jo 3 miljardin euron veronkevennyksistä. Näin
se musta saadaan näyttämään
valkoiselta.
Fortum-jupakan yhteydessä sosialidemokraattinen talousvaliokunnan
puheenjohtaja nosti kohtuuttomat optiot kyllä esille, mutta
oli valmis hautaamaan asian saman tien valiokuntaan luottaen siihen,
että nimi jää elämään äänestäjien mieleen.
Jos tämä ei ole populismia, niin ei sitten mikään.
Kun asia haluttiin vaieta kuoliaaksi, ainoa tapa saada se avoimeen
ja julkiseen käsittelyyn oli tehdä välikysymys
senkin uhalla, että siinä alttiiksi kritiikille
joutuvat myöskin vasemmistoliiton poliitikot.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Korhonen
toi hyvin asetelman esille: Jos virhe havaitaan, siihen täytyy
voida puuttua, vieläpä niin, että jotain
opittaisiin vastaisen varalle. Hallituksen ja sen vastuuministereitten
ainoa johdonmukainen pyrkimys on ollut tehdä itsestään
täysin sivullisia. Ette te silloinkaan olleet voimattomia,
kun piti antaa 3 miljardin veronhuojennukset rikkaimpia suosien,
lopettaa varallisuusvero tai lahjoittaa täysin vastikkeetta
120 miljoonaa euroa vuodessa matalapalkkatukena työnantajille
puhumattakaan siitä, että olette romuttaneet kuntatalouden
perusteet ja vaarantaneet hyvinvointivaltion palvelujärjestelmät.
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet eivät halua puuttua
tapaus Fortumiin millään tavoin. Se on viimeistään
talousvaliokunnan lausunnon jälkeen selvää.
Tämän keskustelun tärkein anti lienee
se, kuinka valtio ja valtion omistajaohjaus toimii jatkossa, kuinka
jäntevää, ajantasaista ja ennustettavaa
toiminta on.
Kysynkin vastuuministeri Pekkariselta, kuinka jatkossa varmistetaan
se, että valtion edustajat yritysten päättävissä elimissä ovat
ajan tasalla uusia palkitsemisjärjestelmiä rakentaessaan
ja niiden vaikutusta arvioidessaan. Monissa yhtiöissähän
rakennetaan jos ei nyt ihan samanlaisia niin kuitenkin saman kaltaisia
järjestelmiä, joissa on omat riskinsä.
On lyhyemmän ja pidemmän aikavälin palkitsemista,
on oikeus merkitä osakkeita prosenttiosuutena palkasta.
Palkkaan sidotun merkintäoikeuden leikkurit ovat ehkä 50 tai
100 prosenttia palkasta.
Mutta kuinka osakkeen arvonnoususta irrotetaan se osuus, joka
ei johdu esimerkiksi johdon tekemästä ratkaisusta
tai työstä? Eikö tälle arvioinnille
pitäisi rakentaa kestävä ja johdonmukainen
perusta jo etukäteen? Kuinka ansioton osa irrotetaan osakkeen
arvon kehityksestä? Minulle tämä ei ole
keskustelun aikana selvinnyt, ja haluaisinkin kokeneemmalta talousmieheltä ja
vastuuministeriltä eli ministeri Pekkariselta tähän vastauksen,
koska aavistelen, että näiden asioiden kanssa
joudumme tulevaisuudessa vielä painiskelemaan. Mieluummin
tekisin sen etuajassa kuin jälkikäteen ja niin,
etteivät ainakaan hallituspuolueiden poliitikot pääsisi
taas pakenemaan halpojen populistiheittojen taakse.
Arvoisa puhemies! Edustajat Essayah ja Korhonen ovat aivan oikein
vaatineet lausumassaan, että hallitus valtuuttaa valtion
edustajat toimimaan Fortumin yhtiökokouksessa optiojärjestelmästä luopumiseksi
ja että yhtiön erityinen luonnekin huomioon ottaen
yhtiössä käytettäisiin vain
sellaisia palkitsemisjärjestelmiä, jotka eivät tuota
ennalta-arvaamattomia, perusteettomia ja kohtuuttomia etuja. Minä pahaa
pelkään, että tämän
lauseen merkitystä joudutaan arvioimaan uudestaan jo ensi
vuonna tai viimeistään kahden kolmen vuoden sisällä,
kun uusien palkitsemisjärjestelmien tuottamat hyödyt
voidaan arvioida ei ainoastaan Fortumissa vaan muissakin yrityksissä,
joissa valtio on mukana.
Arvoisa ministeri, minä kysyin teiltä debattikeskustelussa,
kuinka tämä osakkeen arvonnousuun perustuva kohtuuton
palkkio leikataan, mutta en saanut kyllä siihen vastausta.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Koko päivä oikeastaan käytiin
tätä kysymys- ja vastaussarjaa lävitse,
ja minä toivon, että se on tullut jo selväksi
moneen kertaan näiden tehtyjen optiosopimusten osalta,
että niihin ei voimassa olevan oikeuskäsityksen
mukaan voida puuttua, ja siitä ei nyt sen enempää.
Mitä tulee jatkoon ja siihen, mikä osa on
ansiotonta ja mikä ansaittua arvonnousua, niissä järjestelmissä,
mitä periaatteessa nyt on käytössä,
tämä sama problematiikka ei tule sillä tavalla vastaan.
Niin kuin äsken sanoin johonkin kysymykseen vastatessani — taisi
olla ed. Korhosen kysymys — näitten osakepalkkiojärjestelyjen osalta
pidän huolen siitä, että niissä ei
ajauduta, ja niitten jo tavallaan filosofiakinhan on sellainen,
että niissä ei ajaudutakaan, tämän
tyyppisiin kohtuuttomuuksiin, mitä nyt on todettu ja eletty. Minusta
on ihan hyvä, että nämä muutkin
palkitsemisjärjestelmät tulevat hyvin tarkkaan
läpivalaistuiksi. Olen ihan tyytyväinen, jos edustajat niihin
perehtyvät, ja se periaatepäätös,
minkä hallitus on tässä mielessä tehnyt,
on kaikkien kansanedustajien saatavilla.
Mitä tulee muutoin omistajaohjaukseen, sekä talousvaliokunnan
mietinnössä että julkisuudessa on käyty
muutenkin keskustelua, onko tämä omistajaohjaus
toiminut vai ei. Oikeastaan tekisi mieli kysyä täältäpäin:
Onko nyt viimeisten aikojen kuluessa ollut jotain erityisiä ongelmia
muutoin omistajaohjauksessa. Minä arvaan, että vasemmistoliitto
on sitä mieltä, että olisi pitänyt puuttua
näihin sopimuksiin, ja siitä me olemme eri mieltä,
mutta onko jotain muuta sellaista, missä omistajaohjauksen
suhteen on jotain erityistä huomautettavaa?
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä haluan tarkentaa, koska tiedän
ainakin yhden valtioenemmistöisen yhtiön, jossa
on käytössä malli, jossa laskennallisella
merkintähetkellä keskipitkän aikavälin
tulospalkkauksessa raja, mitä voi merkitä, on
50 prosenttia palkasta ja pidemmän aikavälin palkitsemisjärjestelmässä 100
prosenttia. Mutta tästä laskennallisesta merkintähetkestä on
aikarajaa asetettu kolme vuotta etukäteen, ja mitä sinä aikana,
kolmen vuoden aikajaksona, osakkeen arvo kasvaa, sille ei ole mitään
leikkuria. Kyllä varmaan ministeri Pekkarinenkin sen tietää,
että kolmessa vuodessa osakkeen arvolle voi tapahtua aika
paljon.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Noin 30 vuotta olin metsäteollisuuden
palkkalistoilla. Siellä huomasin, että omistaja
määrää yhtiössä,
mitä siellä tehdään. Jos siellä yhtiön
johto ja palkkajohtajat ovat eri mieltä, nämä lähtevät
yhtiöstä. Ne ovat pörssiyhtiöitä,
niin kuin on Fortum. Miten voidaan nyt Fortumin johtajia kohdella
silkkihanksikkain, että sanotaan, että tehkää niin
kuin me haluaisimme, ja sitten ei heitä rangaista, jos
he tekevät toisin? Minun mielestäni, kun tässä nyt
korostetaan pörssiyhtiöitä, niin pidetään
sitten kaikessa myös se, että johto tottelee omistajaa,
hanskassa. Tämä tuntuu perin omituiselta. Vai
eikö ole sitten ammattitaitoa vahtia — en nyt
Pekkarista tarkoita, tässä on ollut muut ennen — näitä yritysjohtajia?
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tähän äskeiseen
puheenvuoroon en voi olla tarttumatta, sillä yleensä,
kun johdolle annetaan kenkää — olen aika
monessa firmassa sitä tehnyt — silloin puhutaan
syystä, että he ovat tehneet jotain virheitä.
Nyt kun katsomme Fortumin nykyjohtoa Liliuksen johdolla, niin silloin
kun hän astui remmiin, alkoi Fortumin todellinen nousu.
Ei omistajalla, tässä tapauksessa valtiolla, voi
olla mitään perusteita erottaa tällaista
johtoa, joka on moninkertaistanut valtion omistuksen arvon. Se olisi
kyllä ennenkuulumatonta. Se olisi ihan sama kuin se, että otettaisiin
parhaat duunarit ja pistettäisiin pellolle sen takia, että he
ehkä tienaavat urakassa paremmin kuin joku muu.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Minä jotenkin olen taipuvainen ymmärtämään,
että ed. Kangas tarkoittaa jotain ihan hyvää.
Mutta jos tämäntapaisia puheenvuoroja, mitä ed.
Kangas nyt tässä käytti, käytetään
ympäri tuolla turuilla ja toreilla ja kerrotaan tämän tyyppistä tekstiä,
mitä tässä tuli, kyllä kansa
tulee johdetuksi niin perusteellisesti vikaan kuin olla ja mahtaa.
Ed. Kangas kysyy sen perään, miksi ei ryhdytä rankaisemaan
Fortumin johtoa. Ed. Kangas, mitä virhettä, mitä rikollista
tai mitä virhettä, Fortumin johto on tehnyt? Mitä siellä on sellaista,
missä he ovat rikkoneet joko niitä ohjeita, mitä omistaja
on antanut tai mistä hallitus on päättänyt,
tai joitain muita, eettisiä tai moraalisia, vaikka otetaan
nekin pöydälle. Sopimukset, mitä on tehty,
ovat yhtiön hallituksen elikkä viime kädessä omistajan
(Puhemies koputtaa) ja option saajien tekemiä sopimuksia.
Minusta on aivan kohtuutonta, että niistä syytetään
Fortumin johtohenkilöitä.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Heti alkuun on sanottava, että koko
optiojärjestelmään siirtyminen oli mielestäni
suuri virhe. Olen vastustanut sitä koko ajan niin vasemmistoliiton ollessa
hallituksessa kuin oppositiossakin. Vasemmistoliitto oli mukana
tekemässä näitä päätöksiä.
Se on myönnetty, mutta on myös myönnetty,
että tehty päätös oli virhe.
Se virhe pitää nyt korjata. Optioista päätettäessä ei
myöskään osattu varoittaa silloista hallitusta
tulevista Meksikonlahden myrskyistä tai Lähi-idän
maanjäristyksistä. Päätös
tehtiin senaikaisten tietojen pohjalta, ja nyt tilanne on erilainen.
Arvoisa puhemies! Tänä päivänä suurten
yritysten johtajilla on miljoonien palkkatulot. Sen kyllä pitäisi
piisata. Optiojärjestelmä on siinä mielessä erityisen
huono palkitsemisjärjestelmä, että se
palkitsee vain harvoja. Jos yrityksessä käytetään
optiojärjestelmiä, tulisi palkitseminen ulottaa
koko henkilökuntaan. Nythän tilanne on sellainen,
että toimitusjohtajat saavat isomman palkan ja optiopalkat
kuin yrityksen pienintä palkkaa saava siivooja. Siivoojatkin
on tänä päivänä monessa
paikassa vielä varmuuden vuoksi ulkoistettu, ettei varmaan
tarvitsisi maksaa mitään ylimääräistä.
Toki yritysjohtajissa on eroja — jotkut saavat yrityksen
rattaat paremmin pyörimään kuin toiset — mutta
joku kohtuus täytyy olla kannustimissakin.
Tärkeintä on, että tehty virhe saadaan
korjattua. Moni täällä keskittyy kuitenkin
syyllisten metsästämiseen. Jos joku syyllinen
on etsittävä, niin kyllä se on asiaa
hoitava sektoriministeri, kauppa- ja teollisuusministeri, jonka
tehtävänä olisi ollut valvoa enemmistöosakkaan
edustajana Fortumin toimia, ohjeistaa yhtiön hallitusta
ja hallintoneuvostoa siitä, miten asiat kuuluu hoitaa.
Asioihin olisi pitänyt puuttua ennen kuin meillä on
sellainen tilanne käsillä. Valtio on Fortumin
enemmistöosakas, ja valtiolla on myös vastuu siitä,
mitä tehdään. Nyt sanotaan, ettei ole lakia,
millä voidaan jälkikäteen ottaa pois
kohtuuttomat optiot. Muistutan siitä, että kun
leikattiin kansaneläkkeen pohjaosaa, niin se oli kaksi viikkoa,
kun tehtiin sellainen laki, eikä siihen muuta tarvittu,
ja keskusta oli siinä mukana leikkaamassa pohjaosaa.
Arvoisa puhemies! Pitää muistaa, että kannustinjärjestelmässä on
olemassa mahdollisuus ottaa huomioon poikkeuksellisten tekijöitten
vaikutus. Mahdollisuus on ollut, mutta sitä mahdollisuutta
ei ole käytetty. Muistuu mieleen vuosien takaa Sonera-tapaus,
jolloin varsinkin ministerit Sasi ja Heinonen vakuuttivat täällä,
että pörssiyhtiön toimiin ei voi puuttua.
Sen seurauksena se yritys on tuolla Telian sylissä. Tässä se
selvitys. Kummassakin tapauksessa on kerrottu, että ei voida
pörssiyhtiön toimiin puuttua. Kyllä minun täytyy
kertoa yksityisen teollisuuden palveluksessa töinä tehneenä,
että omistaja on se, joka kertoo viimein, miten asiat hoidetaan,
eikä kukaan muu. Menee sitten syteen tai saveen, mutta omistajan
tahtoa kuuluu yrityksen johtajan toteuttaa ja totella. Asioihin
olisi voitu puuttua silloin Soneran tapauksessa, samoin kuin Fortumin kanssa.
Fortumin toiminnassa olisi pitänyt ottaa näitten
edellä mainittujen poikkeuksellisten tekijöitten
vaikutus huomioon ja toimia sen mukaisesti. Omistajalla on oikeus
puuttua yrityksen toimintaan.
Jos keskustan mielestä vanhat optiot olivat liikaa,
niin, arvoisa ministeri Pekkarinen, minkä takia laadittiin
samoille henkilöille vielä lisäpalkkiojärjestelmäksi
osakekannustinjärjestelmä? Eikö nyt niiltä ainakin,
jotka nyt saavat näitä 12 miljoonan optioita,
pitäisi nyt jäädyttää kaikki
muut optiot ja millä tapaa heitä nyt sitten palkitaankin,
kun he ovat upporikkaita?
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä on
esitetty hallitukselle kysymys, aikooko se ryhtyä toimiin
valtioenemmistöisen Fortumin johdon kannustinohjelmien kohtuullistamiseksi
ja muuttaa muutoinkin politiikkaansa niin, että eriarvoisuuden
lisäämisen sijasta eriarvoisuutta vähennetään
verotuksen, työllisyyspolitiikan, sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen
avulla.
Ministeri Pekkarisen vastaus ja tähän mennessä käyty
keskustelu on painottunut aika lailla yksipuolisesti kaiken kaikkiaan
optioiden kohtuullistamismahdollisuuksiin. Minusta on selvä,
että ulkopuolisten, johdon toimista riippumattomien ulkoisten
tekijöiden vaikutus Fortumin tulokseen on tekijä,
joka antaa mahdollisuuden puuttua optiojärjestelyihin ja
optioiden kohtuullistamiseen, mikäli siihen on poliittista
tahtoa. Hallituksen vastaus ja myös hallituspuolueiden
edustajien kanta näyttää kuitenkin olevan,
että asiaan ei haluta puututtavan.
Välikysymyksen keskeisin kysymys kohdistuu kuitenkin
hallituksen eriarvoisuuden lisäämistä koskevaan
politiikkaan. Siihen kysymykseen ministeri Pekkarisen vastaus jäi
vältteleväksi ja myös vääriä väitteitä sisältäväksi.
Vastauksessa väitetään muun muassa
henkilöverotuksen 2,8 miljardin euron kevennysten kohdistuneen
voimakkaimmin pienituloisiin. Minusta ministeri Pekkarinen oli paljon
rehellisempi vielä toukokuussa 2003, kun tämä hallitus
teki ensimmäiset veroratkaisut. 27.5.2003 ministeri Pekkarinen
totesi, kun käsittelyssä oli marginaaliveroprosenttien
alentaminen osittain takautuvasti kautta asteikon 0,5 prosenttiyksiköllä, muun
muassa näin: "Mitä tulee sitten siihen, että nyt
tälle vuodelle kevennykset ovat tämäntapaiset,
kaikkiin tuloluokkiin saman mittaiset, sanon ihan suoraan, että missään
oloissa en itse olisi voinut hyväksyä tällaista
menettelyä, jos olisi toimiva tekninen malli, jolla painotukset
olisivat olleet toisenlaisia." Hän jatkoi edelleen myöhemmin
samassa puheessaan: "Yhtä selvää on se,
että sitten kun ensi vuodelle, vuodelle 2004, tehdään näitä henkilöveroratkaisuja
ja seuraavia kevennyksiä, niiden kevennysten tulee painottua
voimakkaasti pieni- ja keskituloisiin." Tässä vaiheessa
vielä Pekkarisella kuulosti olevan tallella jonkin verran
oikeudenmukaista ja sosiaalista mielenlaatua ainakin puheissa, mutta
välittömästi tämän
jälkeen se on totaalisesti unohtunut ja niin myös
tässä vastauksessa.
Kun hallitus kasvatti ansiotulovähennystä 110 250
euron veronalaisen tulon määrään
saakka, niin silloinkin veronalennusten kerrottiin painottuvan pieni-
ja keskituloisten hyväksi. Minusta 100 000 euron
tulotasolla oleville veronalennuksia myönnettäessä ei
ole enää kyse lainkaan pienituloisista. Välikysymykseen
annettuun vastaukseen sisältyvä väite
veronalennusten painottumisesta pieni- ja keskituloisten hyväksi
on yksiselitteisesti väärä.
Aikaisemmin lainaamaani ministeri Pekkarisen puheenvuoroon liittyen
vuodelle 2004 tehtiin taulukkotarkistukset alentamalla marginaaliveroprosenttia
kussakin tuloluokassa prosenttiyksiköllä, siis
tasasuuruisena kuhunkin tuloluokkaan kuuluville. Ratkaisu vuodelle
2005 on käytännössä hyvin pitkälle
saman tyyppinen. Tosin kaiken kaikkiaan vuodelle 2005 veroasteen
muutos tapahtui siten, että ensimmäiseen desiiliin kuuluvat,
siis 10 prosenttia palkkatuloja saavista, saivat 0,1 prosentin veronalennuksen;
toiseen desiiliin kuuluvat saivat 0,3 prosentin veronalennuksen;
kolmanteen kuuluvat 0,5 prosentin veronalennuksen; ja siitä ylöspäin
olevissa kaikissa tuloluokissa veronalennus oli 0,7 prosenttia. Eli
suhteessakin suurituloisempien verotus aleni enemmän, puhumattakaan
käteenjäävästä tulosta.
Miten on silloin mahdollista, että ministeri väittää,
että veronalennukset painottuvat pienituloisten hyväksi?
Samaten jos katsotaan nyt parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaa
esitystä, kysymys on hyvin pitkälle saman suuntaisesta
linjauksesta. Siellä tosin neljänteen marginaaliveroasteikkoon
(Puhemies koputtaa) tehdään 1,5 prosenttiyksikön
tarkistus alaspäin, kun muihin tehdään käytännössä prosenttiyksikön
alennus. Näin ollen sekin painottuu yksiselitteisesti enemmän suurituloisten
hyväksi. Miten on mahdollista, (Puhemies koputtaa) että ministeri
väittää edelleen, että veronalennukset
painottuvat pienituloisille?
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Polvi, 5 minuuttia on kulunut.
Herra puhemies! Oikeastaan tärkein tuli sanottua eli
todistettua se, että ministerin puheet eivät pidä yhtä totuuden
kanssa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Tässä vaiheessa siirrymme puheenvuoron suosituspituuden
osalta 10 minuuttiin.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Jos mitään sanottavaa
ei ole, niin eipä ilmeisesti tarvitse sitä kymmentäkään
minuuttia tässä puhua, mutta yritän pysyä aikataulussa
ja puhua sen kuitenkin täyteen.
Hallitus vastauksessaan vasemmistoliiton välikysymykseen
sanoo, että "Hallitus yhtyy välikysymyksen tekijöiden
näkemykseen siinä, että optio-ohjelmat
ovat koetelleet kansalaisten oikeustajua". Minusta, kun mietin tätä asiaa
sillä lyhyellä parlamenttiajalla, minkä olen
täällä seurannut, hallitus ei ole koskaan
missään välikysymyksessä vastannut
näin aidosti ja rehellisesti, että näin
yhtyy välikysymyksen tekijöitten ajatuksiin. Mutta
kun tätä vastausta sitten vähän
pidemmälle kuuntelee ja lukee, niin syntyyhän täältä kyllä selvä käsitys,
että välikysymyksen tekijät ovat olleet
väärässä ja vain hallitus on
oikeassa, eikä se minusta mikään väärä tulkinta olekaan.
Valitettavasti tämä välikysymyskeskustelu tuntuu
hyytyvän tässä nyt lyhyeen ja vähiin,
mutta on tässä ollut hyviäkin kohtia
ja hyviä sisältöjä, ja sen pohjalta
tätä on ollut ilo tänään
seurata.
Kun tätä keskustelua on käyty, niin
on aika ihmeelliseltäkin taholta syntynyt tuntuma siitä,
että kysymys on Fortumin optioista ja Fortum tekee väärin
hankkiessaan liiketuloa, pitäessään sähkön
hinnan korkealla sillä hinnalla, mikä sillä on saatavissa,
ja toimii väärin menestyessään
vapailla markkinoilla. Minusta nämä väittämät
ja väitteet ovat aivan erikoisen ihmeellisiä ja
tulleet myöskin erikoisilta tahoilta, joilta en olisi voinut koskaan
uskoa enkä olettaa tulevankaan. Enkä malta olla
mainitsematta ed. Kuosmasta, joka tässä asiassa
käytti puheenvuoron, mikä on suoraan suunnitelmataloudesta,
minkä ihannoijaksi ed. Kuosmasta en vielä tätä ennen
ole tavannut. Mutta ehkä hän on muuttanut linjaansa
viime aikoina.
Herra puhemies! Sitten tässä hallituksen vastauksessa
todetaan, että on tämä linjatonta, kun yhtiö on
nostanut hintaa Fortumissa 19 prosentilla ja toinen, joka Fortumin
lisäksi on nostanut sähkön myyntihintaa,
on Kymenlaakson Sähkö: 13,6 prosenttia. Koska
tästä Kymenlaakson Sähköstä jää jotenkin
epämääräinen kuva, niin kuin Fortumistakin
tässä asiassa, niin minäpä vähän kuvailen
tätä maailmaa, mistä tämä johtuu
ja miten tämä syntyy.
Sattumalta olen tuolla alueella elänyt ja vaikuttanut
ja elän vieläkin, missä Kymenlaakson Sähkö toimii,
nimenomaan eteläisessä Kymenlaaksossa. Olin sattumalta
Vehkalahden kunnanvaltuustossa valtuuston jäsenenä,
kun valtuusto päätti yhden äänen
enemmistöllä, liekö se ollut se minun ääneni,
että yhtiötä ei myydä. Ostajana lienee
ollut Fortum taikka Vattenfall, todennäköisesti
Fortum. Näin nähden, jos Vehkalahti suurena osakkeenomistajana
olisi sen myynyt, yhtiö olisi purkautunut ja siellä maksettaisiin
nyt sitä vielä kalliimpaa siirtohintaa, kuin mitä se näin
sillä kertaa tuli ja syntyi. Se, mikä tähän myyntiin
mielenkiintoisena liittyy, on, että etukäteen
oli junailtu ja pohdittu se, että tämä myynti
laukaisee yhtiön purkautumisen, ja myöskin se, että oli
sovittu purkautumisjuhlat pidettäväksi, mitkä jotenkin
sitten, miten sanoisin, jonkin näköisenä surujuhlana
jossakin pohjoisen hiihtokeskuksessa sinä maaliskuisena
keskiviikkona pidettiin, kun valtuusto maanantaina tätä pui
ja päätyi siihen, että ei myydäkään.
Näin katsottuna myynti tietenkin olisi tuonut hyvän
tuloksen ja hyvän lisän kunnan tyhjään
kassaan, mutta se ei kuitenkaan olisi ollut kuntalaisten etu ja
hanke pitkällä aikavälillä.
Asian tekee vielä mielenkiintoisemmaksi se, että sen
jälkeen tapasin sen konsulttiyrityksen edustajan, joka
tässä asiassa oli junailemassa, ja sen hyvän
lounaan lisäksi, minkä hän tarjosi, hän esitti
kyllä kysymyksen, mitkä ovat ne ehdot, millä muutat
mielipiteesi tälle myynnille edulliseksi. Esitin ehtoni.
Ehto oli se, että mitään kuntaa ei jätetä tässä asiassa
yksin ja kaikille maksetaan sama hinta, mikä olisi maksettu
siitä äänienemmistöstä,
mikä Vehkalahden kautta olisi syntynyt. Sen jälkeen
siitä ei ole kuulunut mitään.
Sen sijaan tämä johti siihen, että Kotkan
Energia, joka oli myöskin alueella vaikuttanut kaupunkiyhtiö,
fuusioitui, hankki erilaisten kauppojen kautta merkittävän
osuuden Kymenlaakson Sähköstä, ja sen
jälkeen — kun yhtiöjärjestys
oli ennen niin, että yhtiötä voivat omistaa
vain kunnat, tai on nytkin samalla lailla, mutta ennen oli niin,
että yhtiö ei pyri voiton tuottamiseen eikä jakoon,
vaan vain kulujensa peittämiseen — syntyi yhtiöjärjestykseen
kohta, missä todetaan, että yhtiön tulee
jakaa vuosittain osinkoa omistajatahoillensa eli kunnille. Niin
se jakaa sitä osinkoa nyt, ja tämä 13,6
prosenttia, minkä sähkön hinta on noussut,
on sitä piiloveroa, mikä menee kuntalaisilta ikään
kuin veronkorotuksena, kun se otetaan sieltä sähkön
käyttäjiltä poispäin. Vaikuttaneeko
tämä nyt sitten yhtiön kilpailukykyyn
taikka alueen, seutukunnan, kilpailukykyyn, mutta epäilisin,
että teollisuus maksaa ainakin sellaista hintaa, mitä se
ei saa mitään kautta takaisin.
Sama myöskin on nähtävissä tässä,
että kun Fortum korottaa energiansa hintaa ja perii jakeluverkosta
kovempaa hintaa, niin sitä kautta saatava liikevoitto,
liiketulos, tuloutuu suurin piirtein 50-prosenttisesti valtiolle
ikään kuin verotulona, kun se tulee osinkojen
ja arvonnousun kautta sieltä, arvonnousun kautta myöhemmin,
mutta jos valtio joskus luopuu, niin silloin erityisen runsaastikin.
Näin katsottuna myöskin tässä 19 prosentissa
on tämmöistä piiloveroa sähkön käyttäjille,
mikä tulee valtion hyödyksi 50-prosenttisesti.
Ed. Kaikkonen otti kovasti kantaa siihen, kuinka Fortumin siirtohinta
ja energian hinta on noussut voimakkaasti ja vahvasti, antaen ymmärtää,
että näin on esimerkiksi Tuusulan seudulla. Ed.
Kaikkonen jätti mainitsematta sen, että Tuusulan
kunta ahneudessaan myi yhdessä Järvenpään
kanssa omistamansa Tuusulanjärven Energian 13.6.1998 Fortumille
saadessaan pikavoiton, hyvän myyntihinnan, ja sitä myyntihintaa nyt
sitten kuntalaiset maksavat ja hoitavat. Eikä ole mikään
epätietoisuus, enkä jätä sitä tässä mainitsematta,
ettei kenenkään tarvitse korjata, että myynnin
taustalla olivat myöskin sellaiset taustatiedot, että valtuusto
päätti, että Energiaa ei myydä,
mutta hallitus, koska kysymys oli osakekaupasta, myi kuitenkin sen
jälkeen vastoin valtuuston päätöstä.
Eikä mikään salaisuus ole myöskään
se, että sikäläiset ed. Kaikkosen taustayhteisön
keskustalaisetkin jäsenet olivat tämän myynnin
kannalla.
Näin katsottuna minusta kannattaisi aina olla vähän
rehellinen ja hiukan muistaa sitä, mitä on tapahtunut
ja kuka hyödyn on aina kulloinkin korjannut ja kuinka saanut
ja mitä se sitten myöhemmässä vaiheessa
maksaa ja varsinkin niin — kun tässä päivällä aikaisemmin
vastauspuheenvuorossa esitin, että pitäisi katsoa
vähän eteenpäin eikä vain muistella
menneitä taaksepäin ja arvostella sitä,
mitä ennen on tapahtunut — että pitäisi
olla myöskin jokin visio tulevaisuuteen.
Herra puhemies! Kun nämä Fortumin kahinat alkoivat,
pidän melko lailla edesvastuuttomana sitä, että ed.
Skinnari talousvaliokunnan puheenjohtajana tuli tämän
asian kanssa esille ja ulos Aamutelevisiossa ja lehdistössä sanoen,
että talousvaliokunta tämän asian käsittelee,
ottaa ja hoitaa ja tämä tulee järjestykseen
ja kuntoon. Jos mikä on populismia, niin se. Jos tämä minun
puheenvuoroni tulkitaan populismiksi, niin ei se ainakaan tätä Skinnarin
populismia missään tapauksessa voita. Näin
talousvaliokunta käsitteli, pui, ja se kivi, se bumerangi,
mikä oli tarkoitettu heitettäväksi ministeri
Pekkarisen koipeen, tuli ja kimposi sieltä takaisin entisiin
ministereihin Mönkäreeseen, Kalliomäkeen
ja Tuomiojaan. Näin katsottuna minusta tämän
totuuden käsittely tässäkin salissa on
jäänyt vähän liian vähälle
ja olemattomiin.
Niin kuin tässä aikaisemmassakin puheenvuorossani
totesin, pitäisi katsoa eteenpäin. Jos nyt olisi
käynyt niin, että olisi ryhdytty rakentamaan taannehtivaa
lainsäädäntöä tämän
korvausvelvollisuuden osalta, optioitten palauttamisen osalta, ikään
kuin yksityistä omistusoikeutta riistetty, jolloin kansa
olisi ollut tyytyväinen, niin kuinka olisi käynyt
valtion omistajapolitiikan uskottavuuden ja kuinka olisi käynyt
Fortumin ja muiden pörssiyhtiöiden kurssien kehityksen,
missä valtiokin on merkittävänä osakkeenomistajana, ja
kuinka se olisi vaikuttanut suomalaiseen pörssimenestykseen
maailmanmarkkinoilla, jos näin olisi menetelty?
Herra puhemies! Pidän nyt syntynyttä ratkaisua,
nyt annettua hallituksen vastausta, väheksymättä ollenkaan
talousvaliokunnan tekemää työtä,
missä itsekin olin mukana, hyvänä ja
oikeana ratkaisuna. Mutta näitä lähtökohtia,
mistä alun perin tähän on lähdetty,
pidän surkeina ja onnettomina. Mutta tästä eteenpäin
pitää katsoa ja eteenpäin mennään.
Valtio on saanut ja saamassa puhtaat paperit tässä asiassa.
Luulen myöskin, että hallitus saa välikysymysäänestyksessä hyvän
ja syvän luottamuksen.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen edustajien ja kansalaisten kanssa
täysin samaa mieltä Fortumista. Pidän
Fortumin optioita täysin kohtuuttomina korvauksina siitä, että yhtiön
arvo on kasvanut pääasiassa muista syistä kuin
johdon toimenpiteiden seurauksena. Ymmärrän, että ihmisten
oikeustaju on koetuksella. Hallituksen suorittama valtion kokonaan tai
osaksi omistamien yhtiöiden valvonta ja ohjaus on ollut
retuperällä, lähinnä virkamiesten
hallussa, joiden olisi ollut syytä käyttää asiantuntija-apua.
Fortumin optiosotku on seurausta valvonnan leväperäisyydestä.
Yhtiö on voinut itse kehitellä johtajien palkitsemisjärjestelmiä ja
päättää niistä, ja
seuraukset ovat nähtävissä. Olen sitä mieltä,
että kaikkien niin sanottujen valtionyhtiöiden
pitää kohtuullistaa huomattavasti palkkiojärjestelmiään.
Optioiden pitää perustua johtajien omasta toiminnasta
johtuviin tuloksiin.
Fortumia on ruodittu tänä iltana aiheellisesti, mutta
jo tarpeeksi. Uutta ei ole tullut. Oma ehdotukseni on, että Fortum
kiillottaa mainettaan antamalla alennusta sähkön
siirrosta asiakkaille määräajaksi. Monelle
se olisi edes laiha lohtu kaikkien näitten vaiheitten jälkeen.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Hallitus joutaa kyllä kaatua, mutta
ei siitä syystä, mistä tämä välikysymys
on tehty, vaan pikemminkin siitä syystä, että kuntien
taloustilanne on ajautunut hyvin vakavaan tilanteeseen ja sitä kautta
peruspalvelujen toteuttaminen jnp., niin kuin täällä on
aikaisemmin jo puhuttu.
En tarkoita tällä alkulauseella sitä,
että tukisin niitä järjestelyitä,
joita Fortumissa on aikoinaan tehty. Päinvastoin, optio
on huono väline, eikä se sovi myöskään
markkinatalouteen. Se on nimittäin sellainen arpa, jolla
voi vain voittaa, mutta josta ei tarvitse mitään
maksaakaan. Siinä ei ole häviämisen mahdollisuutta
sille, joka on sen option saanut. Se on sinänsä varsin
huono kannustusmekanismi, ja vähintään
se tarvitsisi tuekseen katon, josta täällä on
paljon puhuttu.
Ne virheet on aikoinaan tehty. Ed. Seppo Lahtelan puheenvuorossa
hyvin kävi ilmi, keitä ne lähinnä sosialidemokraattiset
ministerit ovat aikoinaan olleet, jotka ovat nämä virheet
tehneet. He yhdessä virkamiestensä kanssa ovat
ne päätökset tehneet, että tällainen
järjestelmä on syntynyt.
Optio on myös siinä suhteessa huono kannustinmekanismi,
kuten tässä Fortumin tapauksessa on käynyt — näitä optiovoittajia
voi toki arvostaa siitä, että he ovat hoitaneet
yritystä hyvin — että arvonnousu ei ole
tapahtunut pelkästään yrityksen hyvän
hoidon ansiosta, vaan suurimmalta osalta siksi, että markkinat
ovat kehittyneet poikkeuksellisen suotuisasti sillä toimialalla,
jolla he ovat toimineet. Toki siinä johdolla on myös
oma ansionsa ja se siitä ansaitsee palkkansa, mutta nyt saatava
hyöty on täysin kohtuuton, ja ymmärrän hyvin
niitä kansalaisia ja myöskin niitä edustajia,
jotka ovat sen täällä tuoneet esille.
Arvoisa puhemies! Toinen asia on se, että jotta suomalaisiin
valtionyhtiöihin jatkossakin saadaan osaava ja kyvykäs
johto, erilaisia kannustinjärjestelmiä tulee olla,
enkä täysin tyrmää edes optioita
välineenä, vaikka en niitä pidäkään
parhaana mahdollisena, jos sinne ei ole luotu kattojärjestelmää.
On myös niin, että on löydettävä kunnianhimoiset
tavoitteet, jotta palkkioon saa ainoastaan sellainen yritys ja sellainen
yritysjohto, jossa on tehty asioita poikkeuksellisen hyvin.
Tämän välikysymyksen toinen puoli
on se, että tässä on arvosteltu voimakkaasti
hallituksen veropolitiikkaa. Sitä en itse halua arvostella, päinvastoin
pikemminkin kehua. Sehän on sitä veropolitiikkaa,
jota me kokoomuslaiset ennen vaaleja tuolla kansalle markkinoimme,
ja olemme siten tyytyväisiä siitä, että hallitus
on vastannut siihen huutoon, minkä me siellä esitimme, vaikka
emme itse ole olleetkaan sitä toteuttamassa. Kyllä se
politiikka, että tuloveroa johdonmukaisesti lasketaan kaikissa
tuloluokissa, lisää kannustavuutta, lisää ihmisten
halukkuutta työntekoon, ja sillä nimenomaan pidetään
hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä eikä päinvastoin.
Tässä suhteessa nämä erityisesti
vasemmistoliitolta tulleet ajatukset siitä, että nämä tuloveron alennukset
olisivat jotenkin vaihtoehto joillekin sosiaaliturvajärjestelmien
korotuksille, eivät tosiasiassa pidä paikkaansa,
vaan kyllä työllisyysastetta on saatava nousemaan,
jotta ylipäätään hyvinvointiyhteiskunta
pysyy pystyssä. Kuten presidenttiehdokas Niinistö on
osuvasti sanonut ja samoin myös vasemmistoliiton Outi Ojala, vahva
valtiontalous on köyhän paras ystävä.
Siihen vahvaan valtiontalouteen päästään
parhaiten kannustavalla verojärjestelmällä,
joten tässä suhteessa siihen osaan tästä välikysymyksestä,
joka koskee veropolitiikkaa, en halua missään
nimessä yhtyä.
No, mitä tässä tilanteessa sitten
voidaan tehdä? Siinä ei ole paljon sen enempää tehtävissä, kuin
mitä ministeri Pekkarinen on täällä jo
kertonut. On tehtävä se, että vastaaviin
virheisiin ei enää jatkossa sorruta, ei tarjota
näin ruhtinaallisia mahdollisuuksia kenellekään
valtionyhtiöiden johtajille kuin tässä on
toteutunut. Mutta ymmärrän hyvin perustuslakivaliokunnan
jäsenenä, ettei ole olemassa perusteita myöskään
sille, että muuten kuin vapaaehtoisin järjestelyin
voitaisiin näistä etuisuuksista enää tässä vaiheessa
jälkikäteen tehdä muita päätöksiä.
Reijo Laitinen /sd:
Herra puhemies! Täällä on ollut hyvin
mielenkiintoinen keskustelu, ja tässä keskustelun
aikana on voinut todeta sen, että lähes kaikki
puolueet, jotka ovat olleet hallituksessa Fortumin optiojärjestelmien
rakentamisen aikana tai kun päätöksiä joltakin
osin näistä järjestelmistä on
tehty, vetäytyvät vastuusta. Näin tapahtui
ed. Satosen puheenvuoron osalta kokoomuksen suhteen. Selvää on
se, että tällaiset asiat käsiteltiin
aikoinaan hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa,
jossa mukana oli silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö.
Minusta on ikävää se, että tämän
asian osalta nyt tämä keskustelu on tähän
suuntaan mennyt. Varmasti syyllistyn siihen hivenen itsekin. Erityisesti
nyt pitää enemmänkin keskustella siitä,
miten nämä optiot, jotka ovat täysin
kohtuuttomia, voidaan kohtuullistaa.
Puhemies! Kansalaisia on kuluneena syksynä kuohuttanut
Fortumin johdon optioiden poikkeuksellinen arvonnousu. Optioiden
arvoon ovat vaikuttaneet suurelta osin ennalta-arvaamattomat tapahtumat,
joihin yhtiön johdon toimenpiteillä ei ole ollut
vaikutusta. Esimerkiksi globaalit päästökauppasopimukset
ovat olleet energiatoimialaan ja energian hintaan suuresti vaikuttavia.
Samoin maailmanmarkkinatilannetta ovat heilutelleet suuret luonnonkatastrofit.
Nämä hirmumyrskyt ja maanjäristykset
ovat olleet inhimillisesti järkyttäviä:
kymmeniätuhansia kuolleita, satojatuhansia loukkaantuneita
ympäri maailmaa, kodittomia ihmisiä ja lisääntynyttä köyhyyttä.
Nämä tapahtumat ovat irvokkaasti vaikuttaneet
siihen, että jotkut tällaisten optio-ohjelmien
kautta ovat rikastuneet suurelta osin ilman omia ansioitaan. Voisi
kuvitella, että omatunto ei sallisi nostaa ansiottomasti
korottuneita optioita ja hyötyä taloudellisesti
tällaisten tapahtumien johdosta.
Olen itse kritisoinut optiojärjestelmiä jo
usean vuoden ajan, jo aikoinaan ennen tätä nykyistä tehtävää ollessani
ison työpaikan pääluottamusmiehenä.
Optiojärjestelmien ongelmana on ollut, että niissä ei
koko henkilökuntaa palkita yhtiöiden menestymisestä,
niissä ei useinkaan ole kohtuullistamispykäliä.
Kaikissa tapauksissa myöskään osakkeenomistajien
kannalta järjestelyt eivät ole osoittautuneet
järkeviksi. Esimerkiksi Fortumin osalta nyt eräät
asiantuntijat ovat tämän tuoneet esille muun muassa
siten, että onkohan tässä nyt menty osakeyhtiölain
mukaisesti.
Valtio toki saa verotuloja, ja hyvä niin, että verotetaan
optiotuloja ansiotuloverotuksen mukaisesti. Muistelenpa aikaa, kun
tätäkin yritettiin muuttaa niin, että verotus
olisi optioista kevyempää, joten on sanottava,
että jotain hyvääkin optioista on koitunut
nimenomaan tämän verotuksen myötä.
On tietysti tunnustettava se tosiasia, että Fortumin rakennejärjestelyt
olivat järkeviä ja yhtiön arvo on voimakkaasti
kasvanut. Nämä rakennejärjestelythän
käynnistettiin ministeri Kalliomäen ollessa kauppa-
ja teollisuusministerinä. Yhtiön arvonnousu on
kiistaton, ja siitä valtio omistajana on merkittävästi
hyötynyt.
Mutta mielestäni Suomen valtion pitää Fortumin
suurimpana osakkeenomistajana velvoittaa yhtiökokouksen
päätöksellä Fortumin hallitus kohtuullistamaan
johdon saamat ylisuuret optiot. Sitä voidaan perustella
myöskin sillä, että tehty sopimus on
kohtuuton. Oikeusvaltiossa sen pitää olla mahdollista,
ja minä en ole ollenkaan tullut vakuuttuneeksi siitä,
etteikö näin voisi menetellä. Jos näin
ei tapahdu, kansalaisten oikeustaju ja yhteiskuntamoraali aivan
syystä joutuvat suurelle koetukselle. Kysymys on myöskin
hyvin pitkälle poliittisesta uskottavuudesta.
Optiojärjestelmien tarpeellisuutta on perusteltu aina,
kun eri yhtiöiden optiojärjestelmiä on luotu,
johdon sitouttamisella yhtiöön ja yhtiön kehittämiseen.
Optio-ohjelmiin sisältyy ajatus, että tämä tapahtuisi
osakeomistuksen kautta. No, miten on käynyt? Nyt en puhu
pelkästään Fortumista, vaan aika yleisestä käytännöstä.
Kun on tullut mahdollisuus rahastaa optiot, niin se on tehty. Näin
on tapahtunut suurelta osin myöskin Fortumin johdon osalta.
Puhemies! On pakko todeta tässä yhteydessä se,
että eriarvoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa on lisääntynyt.
Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet siten, että rikkain
väestönosa, se kymmenesosa, on rikastunut entisestään
ja köyhät köyhtyneet eli se köyhin
kymmenys suomalaisesta väestöstä on köyhtynyt.
Tässä meillä olisi tekemistä tämän
köyhimmän väestönosan elinolojen
ja elämisen tason korottamisen puolesta.
Minun mielestäni tätä eriarvoisuutta
pahentaa hallituksen esitys varallisuusveron poistamisesta. Se on
mielestäni räikeä tulonsiirto rikkaille, noin
130 miljoonaa euroa, kun samanaikaisesti me käyttäisimme
niin sanottuun köyhyyspakettiin silloin, kun se on täysimääräisesti
voimassa hallituksen esityksen mukaisesti vuonna 2007, vain 90 miljoonaa
euroa vuositasolla. Ei ole aika antaa rikkaille tämmöistä lahjaa.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Satonen aloitti puheenvuoronsa niin,
että hallitus joutaa kaatua, ei tosin tämän
välikysymyksen aiheen vuoksi. Minä kääntäisin
tämän päinvastoin. Minun mielestäni
me tarvitsemme tätä hallitusta. Hallitus ei todellakaan
jouda kaatua riippumatta tästä välikysymyksestä.
Epäilemättä näissä puheenvuoroissa,
joita täällä tänään
on käytetty, on helppo päätyä siihen
johtopäätökseen, että Fortumin
optio-ohjelma on ollut ongelmallinen. Palkkiot, joita tämän optio-ohjelman
kautta on yrityksen johdolle tullut, ovat kohtuuttomia. Yrityksen
imago on selvästi kärsinyt. Asiakkaiden epäusko
on epäilemättä kasvanut, ja henkilöstösuhteet
yrityksen sisällä johtuen tästä optio-ohjelmasta
ovat luonnollisesti jännitteiset. Kaiken kaikkiaan voi
sanoa, että tässä suhteessa tämä optio-ohjelma
suhteessa Fortum-yritykseen on epäonnistunut.
Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni ei keskity Fortumiin yhtään
tämän enempää. Minusta itse
asiassa ei ole kauhean kiinnostavaa käydä sitä keskustelua,
että yhdessä yrityksessä, Fortumissa,
selvästi näemme optiojärjestelmän ongelmat.
Se, mikä tässä on kiinnostavaa ja mistä syystä tämä välikysymyskin
saattaisi olla hyödyllinen, on se, miten me arvioimme ylipäätään tällaisten
uusien palkkiojärjestelmien luonnetta elinkeinoelämässämme
ja kun se näyttää leviävän
muuallekin yhteiskuntaan.
Nämä optiot, Yhdysvalloista levinnyt yritysjohdon
palkitsemisjärjestelmä ja sen seurannaiset, vastaavan
tyyppiset palkitsemisjärjestelmät, ovat luomassa
Suomeen ja myöskin maailmanlaajuisesti kahden tyyppiset
työmarkkinat. On yhdet työmarkkinat, jotka koskevat
tavallisia työntekijöitä, joihin mekin
voimme itsemme lukea jopa ministereitä myöten,
jotka saamme karkeasti ottaen työpanoksemme mukaan palkkioita.
Sitten on sellaiset työmarkkinat, jotka koskevat tätä yritysjohtoa
ja joilla todellisen työsuorituksen ja siitä palkitsemisen
välillä ei ole minkäänlaista
suhtaa. Itse asiassa kerralla voidaan kirjauttaa sellaiset tulot,
ansiot, joihin niin sanottu tavallisempi, tavallisemmilla työmarkkinoilla toimiva
henkilö joutuu koko elämänsä puurtamaan.
Tässä ei ole mitään mieltä.
Tässä suhteessa tämän tyyppisten
kaksien työmarkkinoiden ilmaantuminen on ongelma.
Nyt näitä optiojärjestelmiä,
palkkiojärjestelmiä, on perusteltu kahdesta näkökulmasta.
Toisaalta on haluttu yritysjohtoa sitouttaa yrityksiin, toisaalta
löytää kannustimia entistä parempiin työsuorituksiin.
Molempia asioita voidaan selkeästi kyseenalaistaa.
Sitouttaminen. Itse asiassa Yhdysvalloissa, mistä on
lähtenyt liikkeelle tämä niin sanottu
optiovillitys — on levinnyt Britanniaan, Suomeen ja sitten
muuallekin Eurooppaan — kun on arvioitu 1990-luvulla ja
2000-luvun alussa niitä suuryrityksiä, joissa
optioita on otettu käyttöön, niin yritysjohdon
sitoutuminen yrityksiin on heikentynyt. Itse asiassa keskimäärin
Yhdysvaltain suurimpien yritysten, joissa nimenomaan optiojärjestelmät
on käytössä, yritysjohdon kierto on kaksi
ja puoli vuotta samassa yrityksessä, ja voi jopa sanoa,
että nämä optiojärjestelmät
pikemminkin ovat heikentäneet sitoutumista yritykseen.
Voimme hyvin kuvitella, että jos me saamme valtavia tuloja
hetkessä, niin meidän sitoutumisemme yritykseen
heikkenee ja tulee ongelma, mitä tehdä näiden
henkilökohtaisten omistusten suhteen, kuinka ne sijoittaa
parhaiten ja saada tuottavimmin toimimaan. Päinvastoin
tämän tyyppisillä palkitsemisjärjestelmillä sitoutuminen
heikkenee.
Entä kannustimet, tarvitsevatko yritysjohdot tällaisia
kannustimia? Miten on mahdollista, että meille on syntynyt
työmarkkinoille eräs kerros, jolle normaali palkkio,
tässä tapauksessa normaalit palkat, jotka ovat
vielä keskimääräistä suurempia,
elleivät nimenomaisesti sieltä yläpäästä,
eivät riitä siihen, että he antavat normaalin
työpanoksensa siihen työsuoritukseen, mihin heidät
on sidottu? Minkä takia yritysten johtojen työmoraali
olisi niin paljon heikompi kuin meillä muilla, että niitä täytyy
kannustaa sellaisilla järjestelyillä, jotka ovat,
kuten on jo kuvattu, täysin kohtuuttomia, ulkopuolella
sen normaalin palkitsemisjärjestelmän, millä työelämässä työskennellään?
Tämäkin on tavallaan kieroon kasvanut ajattelutapa,
että meillä olisi itse asiassa yritysjohtajien
työmoraali heikompi. Se ei varmasti ole heikompi, se on
aivan normaali kuten meillä muillakin, ja heidän
täytyy tulla toimeen niillä jo muutenkin korkeilla
palkkioilla, palkoilla, etuuksilla, joita he saavat työstään.
Tämä kannustinargumentti on yhtä lailla
yhteiskunnan työmoraalia ja yhteiskuntamoraalia rapauttava
ja ongelmallinen.
Sitten vastaus on kuulunut näinpäin: Eihän tämä nyt
meitä muita koske, kysymys on yritysten omistajista. Hehän
luopuvat osasta saataviaan antaessaan optioiden kautta yritysten
johtajille mahdollisuuden lunastaa tiettyyn merkittyyn hintaan osakkeita.
Tämähän ei koske, niin kuin sanonta kuuluu,
yrityksen normaalia kirjanpitoa. Se ei vaikuta yrityksen normaaliin
tulorahoitukseen ja kulurakenteeseen. Tässäkin
itse asiassa ollaan väärässä,
erityisesti sen jälkeen, kun Suomessakin on yleistynyt
tapa — ja hyvin tyypillistä nimenomaan niissä yrityksissä,
joissa optiojärjestelmä on ollut käytössä — että yritykset
ostavat omia osakkeitaan markkinoilta, takaisinostoa tapahtuu. Tässä suhteessa
itse asiassa välittömästi silloin, kun
yritys ostaa omia osakkeitaan markkinoilta, jos yrityksen johtoa
on palkittu optiojärjestelmillä, on itsestäänselvyys,
että yritys omassa kulutuksessaan, kustannusrakenteessaan,
ottaa huomioon nämä optiojärjestelyt, jotka
on tehty. Tätäkin kautta itse asiassa eivät
ainoastaan omistajat luovu tietystä osuudesta vaan yritys
itse asiassa luopuu myöskin siitä investointivarannostaan,
toimintavarannostaan, joka sillä olisi muuten yrityksen
omaan kehittämiseen käytettävissä.
Sen vuoksi, arvoisa puhemies, haluaisin nimenomaan korostaa
sitä, että tämä välikysymys on
nimenomaan tämän yleisemmän optioihin
liittyvän analyysin, kritiikin ja keskustelun vuoksi paikallaan.
Olen ollut myöskin erittäin iloinen siitä,
että kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen omassa puheenvuorossaan
teki myöskin viittauksia tähän suuntaan
ja totesi, että valtion puolella enää tämän
tyyppisiin optiorahoitusjärjestelyihin ei sitouduta missään
vaiheessa. Soisin itse asiassa, että valtionyrityksissä mietittäisiin myöskin
muiden mahdollisesti vastaavan tyyppisten korvaavien järjestelmien
tarpeellisuutta ja luonnetta, koska nekin ovat omalla tavallaan
heikentämässä tätä yleistä yhteiskuntamoraalia näissä kysymyksissä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että kauppa- ja
teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on paikalla nyt vielä illankin
alkaessa tässä välikysymyskeskustelussa.
Kun vasemmistoliiton tekemää välikysymystä vahvasti
on kritisoitu ja etsitty ikään kuin optio-ongelman
syytä edellisestä hallituksesta ja myöskin
kahdesta vasemmistoliiton ministeristä, jotka ovat olleet
hallituksessa, niin tuo etsimisen virheellisyys tuli kyllä esille
siinä edustaja Siimeksen puheessa, kun hän totesi,
että talouspoliittinen ministerivaliokunta on käsitellyt
lähinnä raameja, periaatteita, ei niinkään
käytäntöjä ja itse tämä nyt
paljon puhuttu Fortum-optiojärjestelmä toteutettiin
kauppa- ja teollisuusministeriössä eikä niinkään
hallituksen talouspoliittisessa valiokunnassa.
Mutta, aivan oikein, tämä välikysymys
on pitänyt sisällään monia muita
asioita kuin vain Fortumin optiot. Näihin viittasi täällä myös
ed. Tynkkynen, ja toteaisin, että myös ministeri
on niihinkin vastannut vastauksen loppupuolella: "Vastaavasti lasten
päivähoidon rahoitusta on kohennettu, pienimpiä eläkkeitä on
korjattu ja erityisesti pienituloisimmille tärkeitä julkisia palvelujärjestelmiä on
parannettu - - tuntuvasti." Tämä liittyy siihen,
että vasemmistoliitto ja kristillisten ja perussuomalaisten
eduskuntaryhmien jäsenet ovat viitanneet myös
siihen, että eriarvoisuutta on lisätty ja näin
ollen myös sosiaaliturvaa ja hyvinvointipalveluja on heikennetty,
kun verotuksen pohjaa on kavennettu.
Arvoisa puhemies! Tämä ministerin vastaus viittaa
siihen, että puheen on ehkä kirjoittanut joku
muu kuin ministeri, koska olen sitä mieltä, että ministeri
Pekkarinen on niin viisas mies, että hän ei ole
itse tätä virkettä kirjoittanut. (Min. Pekkarinen:
Olen kirjoittanut!) — Ministerin puheen kirjoittaja kyllä tässä asiassa,
jos sitten se on ministeri, siinä mielessä on
hiukan pihalla kuten lintulauta. — Tarkoitan tällä kohtaa
"palvelujärjestelmiä on parannettu tuntuvasti".
Tässä lauseessa tarkoitettuja, pienituloisille
tärkeitä julkisia palvelujärjestelmiä ovat
etenkin sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut. Nyt jos ajattelemme
terveyspalvelujen tämänhetkistä tilaa,
se on tullut täällä salissa sanottua
aikaisemminkin, niin sadat kunnat vähentävät
ja heikentävät julkisia palveluja, kirjastojen
kirjahankintoja vähennetään, kirjastoja
lakkautetaan, neuvolapalveluja heikennetään, terveydenhoitajia
jätetään palkkaamatta, määräaikaiset
jätetään palkkaamatta eikä määräaikaisten
palvelusuhdetta, työsuhdetta, jatketa.
Monet sairaanhoitopiirit kamppailevat ongelmien kanssa, muun
muassa Kymenlaakson sairaanhoitopiiri, jossa toteutetaan nollabudjetointia.
Käytännössä se merkitsee 5 prosentin
toiminnan heikentymistä, kun otetaan huomioon kustannusten
nousu, palkkojen nousu. Käytännössä se
on 60 ihmistä, jotka sairaanhoitopiiri jättää palkkaamatta
vuoden 2005 tasoon nähden ensi vuonna. Samoin avohoitoa
heikennetään kuntien toimesta, sairaalapalveluista
puhumattakaan. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi Kotkassa, joka on ed.
Seppo Lahtelan naapurikaupunki, 6 miljoonaa euroa vähennetään
terveysbudjetista. Se on päämäärä,
tavoite, eli heikennyksiä koko ajan. Kyllä kuntien
palvelujärjestelmä, joka on nimenomaan julkisten
palvelujärjestelmien päätuottaja, heikkenee
ja sitä todellakin heikennetään. Sitä ei
ole "parannettu tuntuvasti". Arvoisa ministeri, tarkoitan tällä sitä,
että tuo virke on mielestäni tässä suhteessa
epätosi.
Mutta tämä eläkkeiden korottaminen
pitää pienempien eläkkeiden kohdalla
paikkansa. Ne ovat kansaneläkkeitä. Varmaan siellä on
se 7 euroa, ja sitten siihen on ajateltu myös se 5 euroa 1.9.2006
alkaen. Sehän ei ole vielä toki toteutunut, tulee
noin vuoden päästä, mutta joka tapauksessa
sekin on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta
erittäin vähän.
Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä välikysymyskeskustelu
on varmasti tarpeen, ja totean, että tässä olisi
paljon keskusteltavaa vielä edelleenkin, mutta itse Fortumin
kannustinohjelmien kohdalta se, mitä ed. Kimmo Kiljunen
täällä totesi, oli erittäin
sattuvasti todettu, ja yleensä tämä kannustinmaailma
tuntuu siltä, että erästä kuolemansyntiä,
nimittäin ahneutta, on tässä käytetty voimavarana.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! En vie pitkään aikaanne.
Mitä tulee sosiaali- ja terveyspalveluihin ja sivistyspalveluihin,
kun sanoin, että järjestelmiä on parannettu,
tarkoitin, että osin on niitä laajennettu ja toisekseen
myöskin rahaa, valtionosuuksia, on lisätty. Myönnän
sen, että tavallaan se hinta, mikä laajentamisten
ja laadun parantamisten ja muiden seikkojen seurauksena, tavallaan se
lisähinta, palveluille on syntynyt viime vuosien aikaan,
myöskin henkilöstön palkkauskustannusten
kasvu ja henkilöstön määrän
kasvu jnp., on kasvanut vielä nopeammin kuin valtionosuudet
ja verotulot ovat kunnille voimavaroja antaneet. Sehän
pitää tietysti paikkansa. Tilanne nyt näyttää ensi
vuonna ja seuraavana vuonna vähän paranevan. Toisaalta
näinkin voitaneen ja voidaan varmasti sanoa.
Mitä nyt tulee esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen
menoihin, niin totean vaan, että ensi vuoden budjetissa
esimerkiksi nämä määrärahat
lisääntyvät 333 miljoonalla eurolla ja
kaikkineen valtionosuudet nimenomaan palvelujärjestelmiin
lisääntyvät vuodesta 2003 vuoteen 2006 elikkä ensi
vuoteen mennessä 1,6 miljardilla eurolla. (Ed. Kuoppa:
Onko se nettolisäys?) — No, mikä on nettolisäys?
Jos lasketaan nettolisäys sillä tavalla, että katsotaan,
mitä ovat tehtävät ja onko niitä lisätty
vai ei ja millä tavalla se niin kuin lasketaan, tässä on
se koko rahamäärä. Minä myönnän,
että tämän rahamäärän,
tämän lisäyksen, takaa löytyy
eräiden kunnille annettujen tehtävien laajentuminen.
Siellä on tullut tiettyjä lisäyksiä,
mikä toisaalta merkitsee sitä, että kuntalainen,
eikö niin, ed. Kuoppa, saa jotain enemmän siitä palvelusta
kaiken järjen mukaan. Jos kerran laajennetaan, niin kyllä se
silloin merkitsee sitä. Näitä on laajennettu,
näitä on volyymiltaan lisätty ja käytännössä myöskin
valtionosuuksia on lisätty.
Oikeastaan toinen kommentti liittyy ed. Kimmo Kiljusen täällä jo
esille ottamaan pohdiskeluun siitä, miten palkitsemisjärjestelmiä nyt
jatkoa ajatellen ollaan kehittämässä.
Vielä kertaalleen sanon sen, minkä moneen kertaan
tänään olen täällä sanonut,
että optiosopimuksia ei ole enää tehty,
ei tehdä tällä hetkellä, mutta
ei ole tehty tämän hallituksen aikaan lainkaan.
Jotenkin tuntuu olevan aika vaikea saada tätä viestiä perille,
mutta näin se nyt vaan on, että me panimme sen
poikki. Toimin kauppa- ja teollisuusministerinä aivan samalla
tavalla, miten olin täällä puhunut ennen
tähän tehtävään tulemista
vuosien ajan. Edellytin silloin oppositiossa ollessani, että nämä pannaan
poikki, ja kun tulin tähän tehtävään,
niin valmistelutin esityksen, jonka hallitus hyväksyi yksimielisesti,
ja tämän mukaan on myöskin eletty näiden
vuosien aikaan, ja niiden muiden järjestelmien osalta,
mitä tässä tarvitaan palkkio- tai kannustinjärjestelmiksi,
yhdyn täysin ed. Kimmo Kiljusen näkemykseen. Juuri
näitä periaatteita pitää noudattaa,
ja niitä myöskin käytännössä noudatetaan.
Ed. Korhosen puheenvuorojen seurauksena huomasin äsken
moneen kertaan täällä ja ihan mediassakin
väärinymmärryksiä siitä,
miten näitten kannustinpalkkiojärjestelmien kanssa
ja kannustinpalkkioiden kanssa on menetelty. Haluan tästä vielä täältä puhujakorokkeelta
lausua sen ääneen, kun minulle heitettiin palloa,
että on näin ja näin menetelty tämän
hallituksen aikaan, että Fortumissa ei ole tehty ensimmäistäkään osakepalkkiojärjestelmän
mukaista palkkiosopimusta yhdenkään Fortumin työntekijän
kanssa sinä aikana, kun tätä tehtävää olen
hoitanut. Vielä kertaalleen: tämä on
näin ja siitä poikki. Minusta olisi erittäin
tärkeää, että tämä viesti
menisi perille.
Valitettavasti joudun toteamaan, että ed. Korhosen
puheenvuorot ovat näköjään mediassakin aiheuttaneet
aivan täydellisen väärinymmärryksen.
Siellä puhutaan siitä nyt, että tämmöisiä sopimuksia
olisi tehty, mutta se ei pidä paikkaansa, se ei yksinkertaisesti
pidä paikkaansa. Fortumin tapauksessa ensimmäistäkään
sellaista ei ole näinä aikoina tehty. Viimeinen,
mikä on tehty, on tehty 2003, joskus ihan vuoden alussa,
jolloin en ollut tässä tehtävässä,
enkä käy siitä osoittelemaan sen enempää edeltäjääni,
oliko se hyvä vai huono asia, mutta tämän
asian historia on suurin piirtein tämäntapainen.
Sitten, arvoisa puhemies, ehkä vielä voisin
... Jaha, ehkä en pitkitä enkä vie edustajien
aikaa enempää.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta kiitos on syytä antaa sellaiselle
henkilölle tai yhteisölle, jolle kiitos kuuluu.
Hallitus on tehnyt selkeän päätöksen
siitä, että optiojärjestelmiä ei
enää käytetä valtio-omisteisissa
yrityksissä, ja siitä kiitokset.
Tässä on ollut kuitenkin tämä ongelma,
että kun näistä kannustimista on puhuttu,
on lähdetty liikkeelle siitä kysymyksestä,
miksi vain johtajia kannustetaan, miksi ei kannusteta koko henkilöstöä.
Esimerkiksi Nokiahan on ottanut hyvin laajan optiojärjestelyn,
jossa myöskin muuta henkilöstöä on
hyvin laajasti kannustettu. Minusta tämäkään
ei ole asian ratkaisu. Sillä tietysti autetaan oman yrityksen
sisäisiä henkilöstösuhteita, että sitä niin
sanottua kannustinhyvää rakennetaan laajemmalle
pohjalle.
Mutta ei Nokia eikä mikään muukaan
yritys toimi tyhjiössä, vaan nämä yritykset
toimivat suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa on erilaista palvelurakennetta,
jonka varassa myöskin henkilöstö, työntekijät
ja johto, toimii voidakseen antaa täyden panoksen omalle
yritykselle. Silloin tietysti syntyy merkillinen epäsuhta,
että vain sellaisissa toimintapisteissä, joissa
käsitellään rahaa, joissa on sinänsä hyvin
tuottavista toiminnoista kysymys (Puhemies koputtaa), rakennetaan
kannustusjärjestelmiä sisään
ja muu yhteiskunta jää ikään
kuin tässä suhteessa palkkauksessa jälkeen.
Koko tämä optioajattelu, koko kannustinjärjestelmäajattelu
tässä muodossa kuin sitä nyt on tuotu
Yhdysvalloista (Puhemies: Minuutti!), minusta ei ole käyttökelpoinen
suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Uudet linjapäätökset
merkitsevät juuri tätä. Koko henkilöstö ei
vain Fortumissa vaan kaikkialla muuallakin, missä valtio käyttää puhevaltaa,
tulee silloin, kun näille reiteille lähdetään,
palkitsemisjärjestelmiin, tulee näitten järjestelmien
piiriin.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
kommentoidakseni ed. Satosen aikaisemmin käyttämää puheenvuoroa,
jossa hän tavallaan syytti vasemmistoliittoa siitä,
että se ajaa sosiaalisten tulonsiirtojen, lähinnä eläkkeiden,
työttömyysturvan jne., korottamista, ja hän
piti parempana vaihtoehtona sitä, että toteutetaan
veronalennuspolitiikkaa, jota tämä hallitus nyt
on noudattanut. On ymmärrettävää,
että ed. Satonen on tyytyväinen hallituksen harjoittamaan
veropolitiikkaan nimenomaan sen takia, että se painottuu
erityisesti suurituloisille.
Mutta kun hän perustelee sitä työllisyyden
näkökulmasta, niin siitähän
näyttöä ei ole. Tilanne on minusta täysin
päinvastoin. Jos veronalennuksia työnnetään
jatkuvasti suurituloiselle väestölle, se suuntautuu
todennäköisesti ja erityisesti ulkomaisen kulutuksen
lisäämiseen, ei työllistä kotimaassa.
Sen sijaan jos kasvatetaan tulonsiirtoja — pienimpiä eläkkeitä,
työmarkkinatukea ja työttömyysturvaa — se
rahamäärä käytetään
varmaan kaikki kulutukseen, ja sillä on kotimarkkinoita
elvyttävä vaikutus ja sitä kautta työllisyysvaikutus
todennäköisesti parempi kuin näillä veronalennuksilla.
Mutta kun aikaisemmassa puheenvuorossani loppui myös
aika, niin palataan muutamaan asiaan.
Tuossa aikaisemmassa puheenvuorossani väitin, että ministerin
vastaus siitä, miten veronalennukset painottuvat, ei ole
tosi, ja edelleen olen sitä mieltä. Kun vuonna
2003 hallituksen astuttua puikkoihin tehtiin ensimmäinen
veroratkaisu tuloverotuksen osalta ja alennettiin puolella prosenttiyksiköllä marginaaliveroasteikkoa
kaikkien tuloryhmien osalta, se ei voi kohdistua erityisesti pienituloisiin.
(Min. Pekkarinen: Ansiotulovähennys!) — Ansiotulovähennys
nostettiin ulottumaan 110 250 euroon, jota minä en
pidä enää tasona, joka erityisesti suosii
pieni- ja keskituloisia, kun liikutaan yli 100 000:n olevassa tulotasossa. — Sitten
muita esimerkkejä:
Vuodelle 2004 veroasteikkoa käsiteltäessä alennettiin
1 prosenttiyksiköllä marginaaliveroa uudelleen
kaikissa tuloluokissa; se ei painotu erityisesti pienituloisiin.
Vuodelle 2005 tehtiin alennuksia, joiden vaikutuksista veroasteen
muutokseen eri desiilejä ajatellen luettelen vielä joitakin
toistaakseni sen, mitä aikaisemmin kerroin, kun ministeri
ei ollut paikalla: Pienituloisin kymmenes palkansaajista sai keskimäärin
0,1 prosentin veroasteen muutoksen hyväkseen. Otetaan vaikka
seuraavaksi kolmas desiili; se sai 0,5 prosentin alennuksen veroasteeseensa,
mutta kaikki sen yläpuolella olevat desiilit saivat 0,7
prosentin veronalennuksen. Miten alennus voi painottua erityisesti
pieni- ja keskituloisiin, kun suhteessakin suurimmissa tuloluokissa
alennus on suurempi? Ei kai se voi niin olla.
Otetaan jatkoa, ensi vuoden esitys, joka on tosin eduskunnassa
käsittelyssä. Otetaan muutama esimerkki siitä,
mikä sen vaikutus on: 24 000 euroa vuosiansio,
nettopalkan muutos 1,5 prosenttia; 30 000 euroa, vastauksessa viitataan
näihin parin—kolmenkymmenentuhannen euron tason veromuutoksiin,
30 000 euroa, nettopalkan muutos 1,4 prosenttia; mennään
60 000 euron verotettavaan tuloon palkkatulojen osalta,
nettopalkan muutos on 1,7 prosenttia. Eli nämä veronalennuksethan
painottuvat selvästi suurempituloisten hyväksi.
Sen vuoksi minun on vaikea ymmärtää sitä,
että väitetään monisteena jaetussa
puheenvuorossakin, että alennukset painottuvat edelleen
pieni- ja keskituloisten hyväksi. Näinhän
ei ole.
Toinen kysymys, mihinkä vielä on syytä puuttua:
täällä jo aikaisemmin on sivuttu kuntien
roolia. Kuntien osalta paikkansa pitää ja tosi
on se, kuten ministerin vastauksessa todetaan, että välikysyjät
ovat oikeassa siinä, että kunnallistaloudet ovat
tiukilla, ja sitten jatketaan siitä, paljonko valtionosuuksia
lisätään. Sillä, mitä niitä lisätään,
ei ole käytännössä mitään
merkitystä tai tietenkin jonkunlainen merkitys, mutta ei
oleellista merkitystä siinä, miten kunnallistalous
kehittyy, vaan se riippuu siitä, minkä verran
lisätään kunnille tehtäviä.
Toisaalta voi todeta sen, että tämä hallitus leikkaa
kuntien valtionosuuksia enemmän kuin mikään
aikaisempi hallitus. Se säilyttää voimassa
kaikki ne indeksien leikkaukset, mitkä aikaisemmin on toteutettu,
ja nyt leikkaa edelleen neljänneksen. Näinhän
on tosi. Se on näistä yksikköhinnoista
pois. Ne, jotka vaivautuvat paneutumaan asiaan, tietävät,
että näin se on. Mutta niitä, jotka eivät
vaivaudu, voidaan harhauttaa, miten parhaaksi nähdään.
Se on selvä, ja ymmärrän sen. Eli kuntatalous
ajautuu entistä suurempiin vaikeuksiin, onhan se nyt nähtävissä.
Viimeisen neljännesvuosisadan aikana ovat tulleet veroprosenttien
korotukset. Ahon hallituksen aikana tapahtuivat ensimmäiset
suuret korotukset. Viime vuonna ne ennätykset lyötiin, siis
tälle vuodelle ne ennätykset lyötiin.
Ensi vuodelle vahvistetuilla korotuksilla lyödään
taas uudelleen ne ennätykset. Kai ne nyt osoittavat sitä,
että kuntatalous on entistä suuremmissa vaikeuksissa,
kun entistä useammat kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttiaan.
Minusta on aika vastuutonta väittää,
että kunnallistalous on vahvistumassa, siitä huolimatta
että joudutaan maksuja korottamaan ja lisäksi
veroja. Kai se siihen johtaa, että kuntatalous on kohtalaisessa
kriisissä.
Eli minusta näissä vastauksissa on niin paljon ilmaa,
että oikeastaan kauhistuttaa.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puheenjohtaja!
Ensimmäinen varapuhemies:
Edelleenkin puhemies. Täällä istuu
edelleenkin puhemies pöydän takana eikä puheenjohtaja.
Anteeksi, arvoisa puheenjohtaja! (Naurua) No niin, lähtee
lopulta, ilta on ollut niin pitkä varmaan.
Yrityksen johtoa on kehuttu eikä varmaan aiheetta,
mutta ei tämä suuryritys ole ollut mikään vaikeimpia
johdettavia, esimerkiksi pienet riskit ym. Hienoa kuulla ministeriltä,
että optio-ohjelma on vähitellen historiaa. Nykyjärjestelmä hämmensi
paljon johtajistoa monessa suuryrityksessä, joka ei kuulunut
optio-ohjelman piiriin. Tähän on tulossa nyt selkeä parannus.
Hannu Hoskonen /kesk:
Herra puhemies! Nyt tänään käyty
välikysymyskeskustelu on saattanut allekirjoittaneen hämmennyksen
valtaan. Henkilökohtaisesti vastustan tällaisia
optio-ohjelmia henkeen ja vereen. Mielestäni silloin, kun näistä päätettiin,
purkupykälät olivat mahdollisia. Ne olisi silloin
pitänyt ehdottomasti kohtuullistaa.
Tietenkin totta on sekin, että kun nämä optioiden
kautta saadut osakkeet tulevat aikanaan myyntiin näillä henkilöillä eli
he niin sanotusti pistävät ne osakkeet rahoiksi,
he maksavat niistä ansiotuloverotuksen mukaisen veron.
Elikkä silloinhan siitä valtavasta tulosta, joka
tulee näille henkilöille, menee taulukon mukaan
pitkälti yli 50 prosenttia veroa, josta hyötyvät
kunta ja valtio. On siinä jotain hyvää kuitenkin,
että suuri osa näistä tuloista menee
kuitenkin yhteiskunnan taskuun takaisin. Tämä pitäisi
muistaa, mutta joka tapauksessa tällaisten optio-ohjelmien
oleminen varsinkin valtionyhtiöissä on mielestäni
erittäin epäoikeudenmukaista.
Ministeri Mauri Pekkariselle annan suuren arvon, että hän
on tässä keskustelussa ollut aktiivisti mukana,
seurannut keskustelua, vastannut vaikeisiin kysymyksiin ja ennen
kaikkea tehnyt selväksi sen, että hän
on vastustanut näitä koko ajan ja johdonmukaisesti
toiminut sen mukaan, kun ministerin posti avautui. Nyt on tehty
päätökset, että valtionyhtiöihin
tällaisia ei tule enää. Se päätös
on yksiselitteinen ja selkeä.
Ne ministerit, joita tänne kaipasin todella, ovat ministereitä,
jotka tässä olivat silloin vastuullisessa asemassa.
Tarkoitan ministereitä Mönkäre, Kalliomäki
ja Tuomioja. Olisin kyllä kaivannut, että sosialidemokraattien
puheenjohtaja, valtiovarainministeri Heinäluomakin olisi
ollut paikalla, jolloin tästä asiasta olisi syntynyt
todellinen debatti. Nyt sali, ikävä kyllä,
ei ollut edes parhaan keskustelun aikana läheskään
täysi, saati nyt, mutta on hienoa ja on arvostettavaa,
että ministeri Pekkarinen on paikalla.
Mielestäni tässä tilanteessa on otettava
tilanteesta ehdottomasti vaarin, ja jatkossa, kun tällaisia
keskusteluja käydään, minun mielestäni
pitää rehellisesti faktat tunnustaa, koska se
on ainoa oikea tie mennä asioissa eteenpäin. Toivoisinkin,
että esimerkiksi ed. Martti Korhonen olisi paikalla, jolloin
näistä asioista olisi saanut käyttää vielä nämä viimeiset
puheenvuorot ja kuulla hyviä puheenvuoroja vastauspuheenvuoroina esimerkiksi.
Toivon, että tämä asia saa kunniallisen
päätöksen aikanaan. Tämä ei
tietenkään sulje pois sitä, että tulevaisuudessa
kehitetään edelleen palkitsemisjärjestelmiä.
Kun yritys menestyy, on aivan oikeutettua, että siitä jaetaan
myös palkkioita niille, jotka sen työn tekevät,
mutta silloin pitää huomioida kaikki yrityksen
työntekijät, jolloin hyvien hedelmien jako ulottuu
ihan toimitusjohtajasta siihen viimeiseen siivoojaankin asti eli
koko talon väki hyötyy, kun tehdään yhdessä hyvää tulosta.
Tämä keskustelu ei saa olla pontimena sille, ettei
kehitettäisi palkkiojärjestelmiä, joilla
hyvästä työstä ja onnistumisesta palkitaan
palkan lisäksi myös jollakin muulla tavalla, joka
lyö lisää motivaatiota ja ennen kaikkea
yhteenkuuluvuutta siihen työpaikkaan ja työmaahan,
missä kyseinen henkilö on töissä.
Toivottavasti tästä keskustelusta otetaan vaarin,
että tulevaisuudessa virheitä pystytään
ennakoimaan tarkemmin, ja jos tehdään virheitä,
oiotaan ne mahdollisimman pian.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä käytyyn
keskusteluun palkitsemisjärjestelmästä ja
optioiden siihen sopimattomuudesta taikka sopivuudesta en malta
olla muistuttamatta yhdestä asiasta: Silloin kun työnantaja tarjoaa,
isäntä tarjoaa, rengille, työntekijälle,
että kun teet näin ahkerasti, niin sinut palkitaan,
näin varmasti tässäkin on ollut alun
perin tarkoitus, mutta henki on vähän sen tyyppinen
pääomistajan taholta nyt, kun tätä keskustelua
on kuullut, että ei ollutkaan tarkoitus maksaa, vaan tässä on menty
väärin, kun on jouduttu maksamaan ja johto on
päässyt osakkaaksi. Näinhän
ei pitäisi olla olemassa. Pitäisi rehellisesti
maksaa se, mikä työntekijälle kuuluu.
Se nyt maksetaan, mikä on luvattu, eikä minusta
tässä mitään epäselvää ole
olemassa.
Herra puhemies! Yhteen toiseen asiaan kiinnittäisin
huomiota. Kun tässä välikysymyksessä mainitaan
verotus, köyhyys, syrjäytyneisyys, koulutus, kuntatalous,
veronalennukset ja monet monet muut asiat, niin tätä vastausta
on antamassa ja hallitusta on ollut puolustamassa ministeri Pekkarinen
yksin. Minä tekisinkin tästä semmoisen
johtopäätöksen, että hallituksessa
on toinen puoli varsin joutavia, turhia ministereitä. Kun ministeri
Pekkarinen tässä asiassa pärjää näin
hyvin, niin hänen hallinnonalaansa voisi yhdistää nämä kaikki
muutkin, missä epäkohtia on olemassa. Silloin
maa varmasti menisi parempaan suuntaan ja hallituskin nauttisi vielä suurempaa suosiota
kuin se tällä kertaa nauttiikaan.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! En pyytänyt puheenvuoroa ed. Seppo
Lahtelan puheenvuoron innostamana, vaikka sekin oli kyllä hyvin
innostava.
Aivan lyhyesti vielä siihen, mitä kuntataloudessa
ja verotuksessa on tapahtunut. Minä totesin äsken,
että tämän hallituksen aikaan tehdyt veroratkaisut
merkitsevät sitä, että veroasteen alenema
prosenttiyksiköissä esimerkiksi 20 000 euron
vuositulon kohdalla tulee olleeksi 5,2 prosenttia. 70 000
euron kohdalla se tulee olemaan 4 prosenttia — siis tässä on
vuoden 2006 asteikot mukana — ja 120 000 euron
kohdalla se tulee olemaan 3,4 prosenttia. Minun ymmärtääkseni tämä paperi
on toimitettu myöskin valtiovarainvaliokuntaan. Luen suoraan
Reino Niinivaaran, joka on erinomaisen arvostettu asiantuntija valtiovarainministeriössä,
paperia näiltä osin.
Mitä tulee vielä siihen, mitä täällä ed.
Polvi äsken tätä historiaa kävi
läpi ...
(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Ed. Polvi pohdiskeli sitä,
mitä eri vuosien aikaan verotuksessa on tehty, ja on ihan
hyvä sitä pohdiskella. Hän jätti
mainitsematta, että esimerkiksi viime vuonna kävi
niin, että se kokonaisverokevenemä, mikä henkilöverotuksessa
toteutettiin, sehän painottui niin, että suurempi
osa siitä tehtiin nimenomaan ansiotulovähennyksenä ja
pienempi osa euroissa mitattuna tehtiin nimenomaan tulo- ja varallisuusveron
kautta.
Kun täällä ed. Polvi sanoi, että ansiotulovähennyksen
kautta se veron kevenemä ulottuu sinne kauaksi kauaksi
aika hyvätuloisiin, niin siinähän ed.
Polvi on tietysti oikeassa. Mutta, ed. Polvi, ehkä olisi
ollut paikallaan ja kohtuullista sanoa, miten se käyrä menee.
Me molemmat tiedämme varmaan sen käyrän
suunnan. Mitä suurempiin tuloihin mennään,
sitä olemattomammaksi se kevennys käy sen takia,
ettei tule sellaista nopeata muutosta. Se on moninkertainen, se
on kymmenen kertaa suurempi euroissa mitaten, se kevenemä,
siellä pienituloisten kohdalla kuin siellä kaikkein
suurituloisimpien kohdalla, joihinka äsken tässä viittasitte.
Minusta olisi hyvä, että tämäkin
puoli täällä julki kerrotaan.
Mitä vielä tulee kaikkiaan vuodesta 2003 lähtien
näihin kevennyksiin henkilöverotuksen puolella,
ne prosentit, mitkä minä luin, ovat näitä. Jos
ne eivät pidä paikkaansa, niin toivon, että sitten
ed. Polvi käy valtiovarainministeriön ja -ministerin
ja Reino Niinivaaran, joka on erinomainen asiantuntija, kanssa tästä keskustelun.
Mitä vielä tulee sitten valtionosuuksiin ja
valtionosuuksien ohella sitten ehkä enemmänkin näihin,
kun ansiotulovähennyksiä on sitten tehty, en malta
olla tässä yhteydessä muistuttamatta,
ed. Polvi, että tämä hallitus nyt on
kuitenkin toiminut niin, että kun ansiotulovähennyksiä on tehty,
siis nehän on tehty tähän vuoteen ja
vielä tämä vuosi 2005 mukaan lukien kunnallisverosta,
niin valtio on, eikö niin ed. Polvi, kompensoinut ne sataprosenttisesti
toisin kuin tämän hallituksen edeltäjät.
En nyt viitsi lausua edes ääneen, mitä puolueita
siinä hallituksessa oli mukana. Toisin kuin tämän
hallituksen edeltäjät, tämä hallitus
on täysimääräisesti, sataprosenttisesti, kompensoinut
nämä ansiotuloverovähennykset.
Arvoisa puhemies! Vaikka täällä saatetaan vieläkin
käyttää ansiokkaita puheenvuoroja, minä aivan
lyhyesti tässä sanoisin vielä ääneen sen,
miltä minusta tällä hetkellä tuntuu.
Minä olen tietyllä tavalla vähän,
sanoisinko, surullinenkin siinä mielessä, että siinä suuressa
yleisössä, joka näitä keskusteluja
seuraa, voi olla, että on ihmisiä, joille tätä keskustelua,
jos heillä on ollut tilaisuus seurata, katsellessaan ja
kuunnellessaan on aika monellekin jäänyt sellainen
käsitys, että ratkaisu on ollut väärä,
optio-ohjelmat ovat olleet vääriä, sopimukset
ovat olleet kohtuuttomia. Tähän asti tietysti
minäkin, niin kuin me kaikki täällä,
voimme yhtyä siihen ihan rinta rinnan.
Mutta että sen lisäksi ja sen jatkoksi täällä kerta
toisensa jälkeen tietyltä suunnalta annetaan ymmärtää,
että tämän vääryyden
korjaamiseen jälkikäteen nyt vielä — kun
oli jo se tietty vaihe, jolloin olisi voitu korjata — voitaisiin
puuttua ja korjata, se on kyllä, mitenkä nyt sanoisikaan,
poliittisen järjestelmän kannalta erittäin
epäilyttävää, että tällaista
viestiä näiltä puhujakorokkeilta on täällä jaettu.
Minä uskon, sanotte te mitä hyvänsä,
että te edustajat pohjimmiltanne tiedätte, että todellisia edellytyksiä jälkikäteen
puuttumiseen ei ole. Viittaan tässä siihen erinomaiseen
puheenvuoroon, minkä talousvaliokunnan puheenjohtaja paitsi
valiokunnan puheenjohtajana niin myöskin juristina täällä äsken
sanoi, että sellaisia edellytyksiä toden totta
ei ole.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä tästä verotuksesta
haluan todeta seuraavan, kun tässä on laskelma
ensi vuoden verotaulukoista. Vertailu koskee pelkän palkkatulon
saajaa, jolla on automaattisesti myönnettävät
vähennykset. Vertailussa on otettu huomioon valtion tuloveroasteikon
muutos. Tässä vertailussa aivan selvästi
tapahtuu näin, että 15 000 euroon asti
nettotulon muutos on pienempi kuin esimerkiksi 100 000
euroa vuodessa ansaitsevilla. Se on siis kiistatonta, puhumattakaan
siitä, että nämä eurot ovat
aivan eri luokkaa. Aikaisemmin käyttämässäni
vastauspuheenvuorossa kerroin yksityiskohtaiset luvutkin jo aivan
tarkasti. Tämän lisäksi nämä suurituloisimmat,
yleensä varakkaimmat, saavat vielä tämän
varallisuusveron poiston. Kyllä sekin verohelpotus on,
ministeri Pekkarinen.
Sitten vielä, kun ed. Hoskonen totesi Fortumin optioista,
niin kyllähän se tietenkin niin on, että Fortumin
optioista ei tule kunniallista päätöstä.
Vaikka hän toivoi, että semmoinen kunniallinen
päätös tulee, niistä ei tule
kunniallista päätöstä. Tässä on
päivän aikana tavattoman selvästi ilmennyt
se, että missään tapauksessa hallituksen
taholta ei tulla puuttumaan niihin, se on aivan selvä asia.
Virheet on tehty aikoinaan. Olen itse henkilökohtaisesti
ollut hyvin kriittinen tässä salissa, olen tullut
useamman kerran puhuneeksi näistä optioista aikaisemmin
ja olen edelleenkin sitä mieltä, että ne
ovat olleet virheellisiä päätöksiä,
oli ne tehnyt kuka hyvänsä. Mutta korjauksia ei
tehdä, se on selvä, ja näin ollen kunniallista
päätöstä näistä optioista
ei tule.
Iivo Polvi /vas:
Herra puhemies! Mitä tulee ministeri Pekkarisen puheenvuoroon,
siihen voi yhtyä kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen
osalta. Siinä on muutosta tapahtunut niin, että 2003
ansiotulovähennyksen osuus oli 2 500 euroa. Sen
sai noin 15 000 euron vuosiansiosta. Sen sijaan 2005 sen
saa lähes 50 000 euron vuosiansiosta. Niin pitkälle
venytettiin tätä määrää,
ja sen myönnän, että käyrät
ovat suunnilleen saman suuntaisia eri vuosien osalta, mutta joka
tapauksessa vähennystä nostettiin niin, että entistä suurituloisemmat
hyötyvät siitä.
Ne veroasteen muutokset, mitä luettelin, perustuvat
Verohallitukselta saatuihin tietoihin, jotka on toimitettu verojaostolle.
Niissä käteenjäävän
tulon osalta tapahtuu nimenomaan se kehitys, että suurituloisimmat
hyötyvät enemmän eli suurin osa veronalennuksista
painottuu erityisesti suurituloisille, jos sitä lasketaan
rahamääränä. Monelta osin se
painottuu myös suhteessa, mitä kuvasti se, mikä on
myös Verohallituksen vertailussa vuosien 2004—2005
veroasteen muutoksesta, joka päätyy siihen, että suurituloisimmilla
veroasteen muutos oli 0,7 prosenttiyksikköä, kun
se pienimmillä, esimerkiksi kolmanteen desiiliin kuuluvilla,
oli vielä 0,5 prosenttiyksikköä. Nämäkin
ovat valtiovarainministeriön vero-osaston toimittamat tiedot.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! Tuntuu tietysti vähän hassulta,
että kokenut ja osaava kansanedustaja Polvi valtiovarainvaliokunnan
verojaostosta esittelee asiakirjaa, joka on valtiovarainministeriön
vero-osastolta, ja sitten kauppa- ja teollisuusministerillä,
joka on myös kokenut ja osaava, on toisenlaiset paperit,
mutta ilmeisesti vain kuitenkin tärkeätä on
se, mitä jää käteen. Tältä osin
on tärkeä tämä ed. Polven huomio.
Mutta tähän verokeskusteluun niin paljon,
että miljoona täysikasvuista erilaisia maksuja
maksavaa suomalaista on ollut valtionveron alennusten ulkopuolella,
eli nämä verovähennykset eli verotuksen
helpotus ei ole heitä kohdannut eikä koskettanut,
kun he eivät maksa valtionveroa, mutta kuitenkin maksavat
muita maksuja ja veroja ja ilmeisesti ajan mittaan yhä enemmän
nimenomaan terveyspalvelumaksuja, jos nämä merkit pitävät
paikkansa, mitä nyt on hallituksen puolelta tullut.
Toisaalta yksi asia vielä tähän keskusteluun: eläkeindeksi.
Tämä eläkeindeksi jättää todella eläkeläiset
jatkuvasti ansiotuloa saavien jälkeen. Vuoden 95 jälkeen
kymmenessä vuodessa ansioindeksi on kehittynyt
yli kaksi kertaa enemmän kuin eläkeindeksi, tämä 20—80,
jossa 80 on elinkustannukset, 20 ansiotulo. Näin ollen
tästä eläkeindeksistä voisi
myöskin välikysymyksen aivan perustellusti laatia.
Ensimmäinen varapuhemies:
Toivottavasti se tulee eri vaiheessa. Tässä välikysymyksessä se
ei ole mukana, elikkä pyydän, että pysymme
tässä aiheessa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Minä huomaan, että me puhumme
ed. Polven kanssa vähän eri käsittein.
Haluan tehdä täysin selväksi sen, että ed.
Polvi on siinä aivan oikeassa, että jos katsotaan,
mitä euroina on kevennystä jäänyt
käteen eri tuloluokissa, niin suurituloisimpien kohdalla
jää monessa tapauksessa enemmän euroissa
käteen kuin pienituloisimpien kohdalla. Tämä pitää tietysti
paikkansa. Minä en ollenkaan sitä seikkaa kiistä.
Minä puhuin omassa puheenvuorossani siitä, kuinka monta
ei prosenttia vaan prosenttiyksikköä vero eri
tuloluokkien kohdalla tulee kevenneeksi 2003:sta 2006:een, ja ne
luvut, mitkä täällä kerroin,
varmasti pitävät myöskin paikkansa.
Nyt tietysti pitää kysyä, kummalla
tavalla sitä pitää tarkastella. Inhimillisesti
on tietysti oikein katsella sitä, mitä käteen
jää, mutta jos ei katsota ollenkaan prosentteja,
ennen pitkäähän tämä tarkoittaisi
sitä, että jos vaan sitä toista puolta
katsottaisiin, niin sitten kaikkien käteenjäävä tulo olisi
muutamien aikojen päästä yhtä suuri,
oltaisiin tasatulossa, ja sekään ei taida olla
kuitenkaan tässä yhteisessä maailmassa
ihan käypäinen ratkaisu.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Liityn niihin, jotka ovat täällä yksiselitteisesti
todenneet, että nämä optio-ohjelman tuottamat edut
ovat kohtuuttomat ja siinä mielessä kaiken arvostelun
ansaitsevat, niin kuin ne tässä talossa ovat nyt
saaneetkin. Tämä on asia, josta eduskunta näyttää olevan
yksimielinen. Siitä ei sen enempää, mutta
jonkun verran on myös keskusteltu periaatteellisella tasolla
optiojärjestelmästä yleensäkin
ja siitä, onko se järkevä palkitsemisjärjestelmä.
Tässä järjestelmässä on
moniakin ongelmia, mutta erityisesti se, että se mielestäni
tuo esiin niin sanotun kvartaalitalouden pimeimmät puolet.
Sehän houkuttelee niin omistajaa kuin toimivaa johtoa toteuttamaan
sellaista strategiaa, jossa pyritään nostamaan
lyhyellä tähtäimellä yhtiön
kurssia esimerkiksi luopumalla niin sanotuista rönsyistä,
niin kuin termi kuuluu. Tällöin saatetaan luopua
myös sellaisista toiminnoista, joiden arvo pitemmällä tähtäimellä saattaisi muodostua
todella huomattavasti suuremmaksi.
Minulla on se käsitys, että erilaisissa vuosien mittaan
Fortumin kohdalla tehdyissä järjestelyissä on
voinut tapahtua myös tällaisia ratkaisuja. Yleisesti
ottaen on pantu merkille, että esimerkiksi tutkimus- ja
tuotekehitystyö pyritään ajamaan mahdollisimman
pienelle, lyhytnäköisesti ikään
kuin säästöliekille, jolloin lyhyellä tähtäimellä voidaan
saada tehokkuutta yhtiöissä nousemaan, mutta pitkällä tähtäimellä esimerkiksi tuon
tyyppisistä toiminnoista luopuminen tai niiden alas ajaminen
saattaa muodostua yhtiöille todelliseksi ongelmaksi. Tämä siis
tällaisena yleisenä kritiikkinä optiojärjestelmiä kohtaan.
Lopuksi totean politiikan moraalista. Juuri tässä äskettäin
ministeri Pekkarinen kiteytti tästä asiasta arvion,
johon on helppo yhtyä. Mielestäni on kyllä moraalitonta
lietsoa edelleen sitä katkeruutta, joka näissä optioasioissa
kytee, niin kuin sanomme, kansan syvissä riveissä.
Siellä on tolkuttoman paljon yrittäjiä,
jotka tekevät niin sanotusti yötä päivää työtä,
että saavat kohtuullisen toimeentulon, työntekijöitä,
viljelijöitä, eläkeläisiä.
(Ed. S. Lahtela: Laskunmaksajia!) — Ja laskunmaksajia,
aivan niin kuin ed. Lahtela tuossa muistuttaa, sähkölaskujen
maksajia. — Kyllä siellä tietenkin ihmetellään
tällaista tilannetta, johonka nyt Fortumin kohdalla on
näissä optioasioissa ajauduttu. Vastuuntuntoa
ei edusta mielestäni tällainen katkeruuden ja
kaunan lietsonta, vaan se on minusta pahimman laatuista hurskastelua
ja vastuutonta hurskastelua tällä asialla. Tässä näyttävät
vasemmistoliitto ja kristillinen liitto löytäneen
toisensa. En tiedä, mikä ajaa tällaiseen
tekopyhyyteen tässä asiassa.
Politiikan moraalia on sen sijaan todellinen vastuunkanto ja
rehellisyys, joka kyllä ilmenee tässäkin
asiassa siinä työssä, mitä talousvaliokunta
on selvittäessään tätä tehnyt.
Minun mielestäni tässä salissa tänä päivänä ministeri
Pekkarisen puheenvuorot ovat kyllä olleet sellaisia, että niissä on
juuri tätä vastuunkantoa ja tätä poliittista
moraalia, jota me tarvitsemme.
Täällä on joissakin puheenvuoroissa
viitattu lakeihin melkein niin kuin sellaisella sävyllä,
että mitäpäs me perustuslaista, tehdään
joku poikkeuslaki ja säädetään
näin ja näin. Kun olen talousvaliokunnan varajäsenenä saanut
kuulla osan siitä keskustelusta, joka liittyy tähän,
kun on selvitelty tätä asiaa, ja perustuslakivaliokunnan
jäsenenä päivittäin arvioimme
lakien perustuslainmukaisuutta, niin ei voi kuin ihmetellä,
että jotkut voivat esittää sellaisia
näkemyksiä, että ikään kuin
tuosta vain noin tekaisisimme jonkun lain, jolla ohittaisimme nämä perustuslailliset
kiemurat. Ei Suomen perustuslakia ajatellen missään asiassa
näin voida tehdä, ja se on tehty meidän kansalaisten
oikeuksien turvaksi ja suojaksi. Meidän kansanedustajien
on sen puolesta tehtävä työtä,
että se toimii käytännössäkin
tässä talossa kansalaisten viimekätisenä oikeuksien
suojana ja turvana.
Keskustelu päättyy.