Matti Ahde /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on käsitellyt Valtiontalouden tarkastusviraston toimintakertomuksen vuodelta 2007 ja valmistellut asiasta yksimielisen mietinnön, jonka päätösehdotus sisältää kolmikohtaisen kannanoton eduskunnan hyväksyttäväksi.

Valtiontalouden tarkastusvirasto pyrkii toiminnallaan edistämään tuloksellista ja korkealaatuista valtiontalouden hoitoa siten, että kansalaiset voisivat luottaa valtiontalouteen ja sen järkevään hoitoon.

Tarkastusvirasto toteuttaa tarkastustehtäväänsä suorittamalla tilintarkastusta ja toiminnantarkastusta. Vuoden 2007 lopussa tarkastusvirastossa oli töissä 150 henkilöä. Tarkastusvirasto antoi vuonna 2007 yhteensä 118 tilintarkastuskertomusta ja 76 toiminnantarkastuksen kertomusta. Niiden pohjalta kertomuksessa käsitellään eduskunnan kannalta tärkeimpiä valvontahavaintoja ja keskeisimpiä tarkastustuloksia.

Kertomuksessa käsitellään hallinto-oikeuksien ja käräjäoikeuksien toimintaa — tähän valiokunta tulee puuttumaan ensi kevään aikana — kehitysyhteistyötä, kuluttajahallinnon toimivuutta, ammatillista koulutusta, hoitotakuulainsäädäntöä ja terveyden edistämistä ohjaavaa lainsäädäntöä, kaivoslakia, maatalouden ympäristötukien vaikuttavuutta, tietoyhteiskuntahankkeita ja valtion it-toimintaa, valtion kassanhallintaa, Metsähallituksen ja Huoltovarmuusrahaston toimintaa, alueellisten kehittämisohjelmien vaikutuksia ja kalatalouden kehittämistä — varsin kattava ja laaja ajankohtainen otos suomalaisen yhteiskunnan monista tärkeistä asioista. Tämän lisäksi kertomus sisältää katsauksen valtiontalouden hoidon ja hallinnon tilasta, keskeisimmät hallinnonalakohtaiset tarkastushavainnot sekä katsauksen tarkastusviraston vaikuttavuuteen ja toimintaan.

Tarkastusvaliokunnan mielestä tarkastusvirasto on onnistunut hyvin pyrkimyksissään tukea eduskunnan valvontavaltaa ja tuottanut eduskunnalle hyödyllistä tarkastustietoa. Monet tarkastusten tulokset ovat olleet ajoitukseltaan erittäin onnistuneita, ja aihevalintojen puolesta on ollut kysymys laajemmista toimintakokonaisuuksista. Tarkastusten vaikuttavuutta on lisännyt myös tarkastustulosten aiempaa parempi esiin tuominen aktiivisemman tiedotuksen keinoin ja tarkastusviraston profiloituminen valtiontalouden eräänlaisena omanatuntona.

Tarkastusvaliokunta on nostanut kertomuksesta esiin viisi teemaa, jotka ovat merkittäviä eduskunnan budjettivallan kannalta ja sisältävät tietoja, joiden perusteella eduskunta voi ohjata hallintoa etsimään tehokkaampia toiminnallisia ratkaisuja. Ne ovat valtion kassanhallinta, tietoyhteiskuntahankkeet, koulutuksen ennakointi, hoitotakuu ja maatalouden ympäristötuki.

Valtion kassan kokoa on asiantuntijanäkemysten mukaan pidetty suurena. Valtion tilinpäätöksen mukaan vuosina 2004—2007 valtion kassan koko on ollut 7,3—8,9 miljardia euroa. Tarpeettoman suuri kassa lisää muun muassa luottoriskiä, sillä ylimääräinen likvidi on sijoitettava mahdollisimman turvaavasti rahamarkkinoille. Nyt vallitsevan rahoitusmarkkinakriisin aikana on entistä haasteellisempaa sijoittaa rahat turvaavasti. Valtion kassanhallinnan tehtävänä ja tavoitteena on valtion maksuvalmiuden hoito ja sen turvaaminen.

Talousarvion kattamisvaatimuksen on tulkittu edellyttävän, että tilinpäätöshetkeen mennessä on valtion kassaan otettava eduskunnan päättämän lainanoton edellyttämä määrä lainaa, vaikka valtion maksujen ja rahoitustilanteen kannalta tähän ei olisi tarvetta. Vuoden loppuun mennessä toteutettu bruttolainanotto nostaa kassavarat tarpeettoman suuriksi suhteessa lyhytaikaisiin velvoitteisiin. Lainanottovelvollisuuden toteuttaminen ei myöskään paranna maksu-valmiutta pidemmällä aikavälillä, sillä lyhytaikainen velka erääntyy heti vuodenvaihteen jälkeen. Velalla rahoitettu suuri kassa vaikuttaa myös valtion velkaantumisesta saatuun kuvaan. Lisäksi vuodenvaihteen lyhytaikaisen lainanoton markkinaoperaatiosta aiheutuu lisäkustannuksia, jotka voivat nousta asiantuntijoitten arvioiden mukaan jopa yli 10 miljoonaan euroon vuodessa.

Valiokunnan mielestä talousarviolainsäädännön uudistamisen yhteydessä, jota siis ollaan paraikaa tekemässä, on välttämätöntä tarkastella myös valtion kassanhallinnan ja lainanoton kysymyksiä ja etsiä niihin nykyistä toimivammat lainsäädännölliset ratkaisut. Valiokunta edellyttää, että "hallitus antaa eduskunnalle selvityksen valtion kassanhallinnan kehittämislinjauksista ja lainsäädännön muutostarpeista liittyen valtion talousarvioon ja budjettiperiaatteisiin".

Valtion it-toiminta ja tietoyhteiskuntahankkeet oli toinen tärkeä asia, jonka valiokunta nosti mietinnössään esille. Julkiset palvelut verkkoon, niin sanottu Jupa-hanke, oli Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman ja laajakaistastrategian toteuttamisessa keskeinen tavoite julkisen hallinnon sähköisen asioinnin edistämiseksi. Hanke nostettiin vuonna 2004 yhdeksi tietoyhteiskuntaohjelman kärkihankkeeksi.

Hankkeen toteutukseen liittyy tarkastusvaliokunnan mielestä huolestuttavan paljon ongelmia ja julkisten varojen tehotonta käyttöä. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan hankkeen tavoitteet ovat epärealistisia suhteessa aikatauluun, henkilöstövoimavaroihin ja käytössä olleeseen rahoitukseen. Kokonaisarviona Jupa-hankkeen ohjauksesta tarkastusvirasto toteaa, että hankkeelle asetettuja tavoitteita ei saavutettu hankkeen aikana eikä sen päättymisen jälkeenkään. Valtion ja kuntien tietohallinnon toimivuuden kannalta kriittinen kysymys on ammattitaitoinen tietohallintohenkilöstö ja sen saatavuus julkisen sektorin tehtäviin. Valiokunnan mielestä on seurattava entistä tarkemmin sitä, onko toimintojen ulkoistaminen, ostopalvelujen ja konsulttien käyttö synnyttänyt itseään ruokkivan mekanismin, jossa julkisen sektorin osaamisen puute pakottaa ulkoistamaan ja käyttämään hyvin runsaasti konsultteja.

Esimerkiksi terveydenhuollossa on käytössä 4 000 tietojärjestelmää. Terveyskeskusten, työterveyden ja erikoissairaanhoidon tietojärjestelmät ovat yhteensopimattomia, ja myös yksiköiden sisällä on tiedonkulkuongelmia. Mapeista, kirjeistä ja käsin kirjoitetuista viesteistä on syntynyt merkittävä hoitovirheiden ja aikaa vievien sekasotkujen lähde. Tulevaisuusvaliokunnan selvityksen mukaan tiedon hallintaan kuluu 60 prosenttia (Ed. Kanerva: Onko se tietosuoja-asia?) erikoissairaanhoidon työskentelytunneista. Samoja tietoja syötetään ja kopioidaan käsin tai ylläpidetään monissa eri tietojärjestelmissä, jolloin virhemahdollisuudet ja riskit lisääntyvät. Asiantuntijoitten mukaan vakavat hoitovirheet voivat johtaa myös potilaskuolemiin.

Tarkastusvaliokunta pitää terveydenhuollon tietojärjestelmien nykytilaa huolestuttavana. Terveydenhuollon yhteensopimattomien tietojärjestelmien vuoksi terveydenhoidon niukkoja voimavaroja joudutaan tuhlaamaan täysin turhaan ja päällekkäiseen työhön, samalla kun syntynyt tilanne heikentää potilasturvallisuutta ja hoitoon pääsyä. Valiokunta edellyttää, että "hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla taataan julkishallinnon ja ensimmäiseksi terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteentoimivuus, yhteiset sovelluspalvelut ja avoimet rajapinnat tietojärjestelmien väliseen saumattomaan tietojen vaihtoon".

Hoitotakuuta on käsitelty mietinnössä. Hoitoon pääsyn nopeuttamisesta ja hoitojonojen lyhentämisestä huolimatta jonoissa on edelleen yli 4 500 potilasta, jotka ovat lainvastaisesti joutuneet odottamaan hoitoon pääsyä yli kuusi kuukautta. Osa potilaista joutuu useampaan kuin yhteen jonoon, jolloin hoitojen saaminen kestää potilaan kannalta liian kauan. Hoitojonojen seurannan suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä psykiatrisilla erikoisaloilla. Kaikki terapiajonot eivät ole jonojen seurantajärjestelmässä, jolloin ne ovat virallisten seurantatietojen ulkopuolella.

Hoitoon pääsyn nopeuttamisessa ei myöskään ole kiinnitetty riittävästi huomiota hoitoketjun kokonaisuuteen. Tämän seurauksena terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsy ja hoitopäätöksen teko on usein viivästynyt kohtuuttomasti. Myös hoitoketjun loppupään jatkohoidot ja kuntoutus ovat viivästyneet. Jatkohoitojen viivästyminen on vaikuttanut kielteisesti jatkohoitoja edeltäneiden hoitotoimenpiteiden terveyshyötyihin. Tarkastusvaliokunta onkin huolissaan siitä, ettei hoitotakuusta odotettuja kustannushyötyjä ole saavutettu. Väestökehityksestä johtuen terveyspalvelujen kysyntä lisääntyy lähivuosina ja lisääntynyt kysyntä kasvattaa terveydenhuoltomenoja. Kun samanaikaisesti väestön hoitosuhde heikkenee, on tärkeää löytää toimivia keinoja terveysmenojen kasvun hillitsemiseksi.

Koulutuksen määrällisen ennakoinnin ja mitoituksen sekä kohdentamisen kysymyksiin valiokunta myös halusi puuttua. Koulutuksen ja erityisesti ammatillisen koulutuksen ennakointijärjestelmässä havaittiin merkittäviä puutteita. Järjestelmällä ei ole riittävää säädösperustaa ja jatkuvuutta. Koulutuksen ennakoinnin onnistumista ei seurata, ja lisäksi koulutus-, talous-, työlli-syys- ja aluepoliittisten tavoitteiden yhteensovittaminen kaipaa vahvistamista. Tarkastusvaliokunta pitää koulutuksen ennakointiin kohdistuneen tarkastuksen ajoitusta onnistuneena.

Jo lähivuosina on tiedossa merkittäviä maamme väestökehityksestä johtuvia työvoiman tarjonnan ja kysynnän muutoksia. Työvoiman määrä vähenee suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä, ja samanaikaisesti koulutukseen tulevat ikäluokat pienenevät. Vuoteen 2025 mennessä työvoiman tarjonta laskee 125 000 henkilöllä ja samanaikaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstötarve kasvaa 65 000 henkilöllä. On tärkeää, että työvoiman kysyntä osataan ennakoida ja koulutus mitoittaa mahdollisimman hyvin tulevaisuuden työvoimatarpeisiin. Suhdannevaihtelut vaikuttavat tilanteen hallintaan. Nopeisiin työvoimatarpeiden muutoksiin tarvitaan nopeammin reagoivia keinoja, kuten esimerkiksi ammatillista aikuiskoulutusta ja työllisyyspoliittista koulutusta.

Viidentenä asiana valiokunta käsitteli ympäristötavoitteiden vaikuttavuutta valtiontalouden näkökulmasta. Maatalouden osuus ravinnekuormituksesta on Suomessa noin puolet. Maatalouden ympäristötukeen on panostettu EU-jäsenyyden aikana huomattavasti. Vuosittain 15 prosenttia maataloustuesta, noin 300 miljoonaa euroa, on käytetty maatalouden ympäristötukijärjestelmään. Tuen yhtenä tavoitteena on ollut ravinnepäästöjen vähentäminen. Nyt kuitenkin näyttää epävarmalta, että nykytoimilla saavutettaisiin valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista 30 prosentin vähenemää maatalouden ravinnepäästöissä vuoteen 2015 mennessä. Ympäristötuen vaikuttavuutta on heikentänyt EU:hun liittymisen jälkeisinä ensimmäisinä ohjauskausina se, että ympäristötuki on ollut osittain tulotukea. Valiokunta pitää tärkeänä, että maatalouden ympäristötuen vaikuttavuutta lisätään. Tämä edellyttää ympäristötukijärjestelmän edelleenkehittämistä, käytössä olevien hallittujen, ravinnekiertoa parantavien keinojen tehostamista ja toimenpiteiden entistä tarkempaa kohdentamista.

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunta ehdottaa, että hallitus raportoi kannanotoissa edellytettyjen toimenpiteiden toteutumisesta kevätistuntokaudella 2009 annettavassa Valtion tilinpäätöskertomuksessa vuodelta 2008.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvirasto on, kuten esittelijänä toiminut ed. Ahde totesi, puuttunut maatalouden ympäristötukiin ja niiden vaikutuksiin maatalouden ravinnepäästöihin. On varmasti aivan totta, että nuo vaikutukset eivät ole kovin merkittävät, joskin sen asian todentaminen yksiselitteisen tarkoin ja varmasti ei ole kovin helppoa tai riidatonta.

Tarkastusvaliokunta muistuttaa ympäristötuen syntyhistoriasta. Kun Suomessa maatalouden tuottajahinnat EU-jäsenyyden myötä putosivat yli puolella jopa kolmannekseen, silloin oli tarpeen turvata viljelijöiden toimeentulo suorilla tuilla kuten muissakin Euroopan unionin maissa. Se ei ollut helppoa, koska hinnat putosivat niinkin rajusti.

Yhdeksi instrumentiksi silloin otettiin ympäristötuki. Sen ehdot, jotka hyväksyttiin ja hyväksytettiin EU:ssa, oli kyettävä laatimaan sellaisiksi, että tuen ottaminen oli viljelijöille liiketaloudellisesti kannattavaa. Kun oikeastaan kaikki toimet joko lisäävät kuluja tai vähentävät viljelypinta-alaa tai satotasoa, on tietysti ymmärrettävää, että tuen vaikutus ei ole toivotunlainen ympäristömielessä. Nämä seikat tarkastusvaliokuntakin on todennut aivan ansiokkaasti, ed. Pulliainen.

Ympäristötuki tarvitaan jatkossakin turvaamaan suomalainen maatalous. On kuitenkin syytä toivoa, että uusia menetelmiä ravinnepäästöjen vähentämiseksi löydetään ja saadaan käytäntöön. On myös muistettava sekin, että Suomen maatalouden osuus Itämeren ravinnepäästöistä on sittenkin vain 5—6 prosenttia. Jos tuo tavoitteena oleva 30 prosentin alennus toteutuu, se ei päästöjä vähentäisi kuin pari prosenttia. Tarvitaan siis paljon muidenkin kuin Suomen ja suomalaisten ja suomalaisen maatalouden toimenpiteitä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heikki A. Ollilalle haluaisin todeta, minkä hän varmasti itse tietääkin, että Suomessa sekä fosfori- että typpipäästöt per capita ovat suurimmat Itämeren alueella, jos laskemme ne per asukas. Tässä mielessä Suomella on toki oma vastuunsa. Puolalla tietysti on kaiken kaikkiaan suurimmat päästöt näissä päästölajeissa, ja me tiedämme Pietarin ongelmat jne., mutta tämä oma vastuu on tässä selkeästi otettava huomioon, ja mielestäni pieniä askeleita on tehty nimenomaan Lounais-Suomessa sen suuntaan, että on otettu nämä kaikkein vaikeimmat alueet, kuten esimerkiksi jokien suistot ja nimenomaan Lounais-Suomen alueella olevat maanviljelyseudut, tähän kohteeksi, rantapellot jne. Eli kyllä meillä tekemistä vielä on.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin mielenkiinnolla valiokunnan puheenjohtajan raporttia, johon on sinänsä asiallisesti helppo yhtyä, ja äsken pidettyjä puheenvuoroja. Joudun kyllä valitettavasti ottamaan hieman eri sävyn siihen nähden, kuinka paljon on saatu tuloksia aikaan. Turun seudulla Varsinais-Suomessa on tehty valtavasti työtä Aurajokisuiston ja Saaristomeren, joka on Itämeren varmasti herkintä osaa, kehityssuunnan kääntämiseksi toiseen suuntaan. Tulokset ovat valitettavan kehnoja. Mitään sellaista käänteentekevää muutosta nykyisillä toimenpiteillä ei valitettavasti ole saatu aikaan, joka olisi välttämätöntä ja tarpeellista. Meidän sukupolvemme jälkeen nousevat uudet ikäpolvet tulevat ehdottomasti tuomitsemaan tämän sukupolven siitä, että sen aikaansaamat toimenpiteet eivät ole johtaneet siihen, mitä täällä puhutaan. Sen vuoksi toivoisin, että meillä olisi mahdollisuus löytää konkretiaa riittävän vahvojen, riittävän väkevien toimenpiteitten aikaansaamiseksi tämän kehityksen suunnan kääntämiseksi, joka kaiken aikaa (Puhemies: Minuutti!) toimenpiteistämme huolimatta vain pahentaa tilannetta.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tiusanen, en nyt oikein päässyt perille, mihin tuo kommentti liittyi, koska ei siinä nyt ollut juurikaan sellaista, mikä olisi ollut eri näkemys kuin minulla oli asiasta.

Se, mitä per capita nämä Suomen päästöt ovat, ei ole oleellista. Oleellista on se, että me pyrimme tehostetusti näitä päästöjä vähentämään, ja juuri nämä ed. Tiusasenkin mainitsemat erityistoimenpiteet ovat siinä tätä yleistä ympäristötukea tehokkaampia toimenpiteitä. Itämeren kokonaisuudessa meidän roolimme on pieni. Mutta taas sitten edelliseen puhujaan viitaten rannikoilla ja erityisesti saaristorannikoilla nämä kotimaiset päästöt ovat ongelmallisia.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin herkällä korvalla ed. Ollilan puheenvuoroa ja voin kyllä täysin yhtyä joka ikisellä sanalla, mitä hän tuolta päästeli. Tietysti on mullakin vähän maataloutta ja on näitä suoja-alueita, joita on pitänyt nourattaa. Mä ymmärrän toisaalta ed. Kanervan puheenvuoroa siitä, että Lounaas-Suomi, kun on savista aluetta, ne näkyy paljon herkemmin, jotta on siinä jonkinmoisen tarkistamisen paikka, mutta kyllä Suomesta päästöt Itämereen on maatalouresta varsin vähääset.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä perun oman vastauspuheenvuoroni. Minun sanomani tarkastusvaliokunnan tarpeellisuudesta ei liity tähän yhteyteen.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin siihen, mitä ed. Kanerva sanoi, mutta nostaisin vielä esille sen, mitä valiokunnan puheenjohtaja painotti omassa puheenvuorossaan, eli tämän terveydenhuollon tietojärjestelmän. Minusta on erittäin tärkeää, että hallitus todella paneutuisi tähän, koska tämä on suuri ongelma ja se on myös potilasturvallisuuskysymys. Potilasturvallisuus on uhattu. Samoin terveydenhuollon henkilökunta joutuu käyttämään todella arvokasta aikaansa hyvin paljon tämmöisiin tietohallinnon toimiin ja niistä aiheutuvaan paperisotaan. Se on kyllä koulutetun henkilökunnan, voi sanoa, hukkakäyttöä. Toivoisin hallituksen tähän paneutuvan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ravinnepäästökysymys on semmoinen, johon kannattaa aina iskeytyä, kun se oikealla tavalla esille tulee. Palautan mieleen edustajille Ollila ja Kanerva, että hallitusneuvotteluissa puolitoista vuotta sitten tämä asia oli Lounais-Suomen osalta aivan erikoisesti esillä. Siihen päätettiin ryhtyä ja siihen ryhdytään nyt. Toimenpiteisiin on ryhdytty. Puheenvuorossani tulen palaamaan tähän asiaan, niihin keinoihin, millä tähän on päätetty ryhtyä. Elikkä olemme aivan samaa mieltä, että on ryhdyttävä. Me olemme käyneet siellä katsomassa ihan paikan päällä, tosin hyvin epäekologisesti ajelleet moottoriveneellä, kun eivät oikein soutuveneet siihen sovi, mutta kuitenkin. Palaan tähän asiaan. Mutta väärä tapa tätä asiaa pohdiskella on per capita -lähestymistapa.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan maatalouden ravinnepäästöistä, niin pitää myös katsoa taaksepäin ja muistaa historia. Kun sotien jälkeen meillä oli suuri tarve lisätä maataloustuotantoa, silloin oli yksi tuotannon suuri este se, että peltojen ravinnetaso nimenomaan fosforin osalta oli alhainen, ja silloin lähdettiin nostamaan oleellisesti fosforitasoja tietämättä sen ympäristövaikutuksista. Meidän silloinen tutkimuksemme ei ollut ajan tasalla. Viljelijät eivät voineet vaikuttaa asioihin. Kalusto oli pintalevityskalusto, jolla ravinteita levitettiin.

Teknologia on sen jälkeen muuttunut. On tapahtunut suuri kehitys. Ravinteiden käyttöä on osattu tarkentaa ja kotieläinjalostuksella on voitu parantaa eläinten rehunkäyttökykyä. Ruokinnan suunnittelussa on tapahtunut suuri muutos. Osataan ruokkia eläimet sillä tavalla, että sieltä ei ylimääräisiä päästöjä tarpeettomasti tule, elikkä on menty eteenpäin. Mutta silloin sotien jälkeen parinkymmenen vuoden ajan kylvettiin fosforia peltoon tarpeettoman paljon, ja nyt tämä tilanne on sitten se, että ne ravinteet on sinne peltoon pistetty ja ne ovat lähteneet kulkeutumaan. Tähän ei kyllä taannehtivasti paljon (Puhemies: Minuutti on mennyt!) voi vaikuttaa muuten kuin toimenpiteillä eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan maatalouden aiheuttaman kuormituksen pysyneen muuttumattomana viime vuosikymmenien aikana, eli ei ole päästy eteenpäin, tämä on fakta. Kun kuuntelin ed. Ollilan puheenvuoroa, niin olin kuulevinani hiukan sellaisen sävyn, että Suomi on nyt tehnyt paljon ja muidenkin pitäisi tehdä. Sen takia viittaan siihen, että Suomi on ykkönen Itämeren alueella, kun otetaan käyttöön fosfori- ja typpipäästöjen laskentatapa kiloa per asukas, me olemme ykkösiä silloin. Tämä on mielestäni hyvin perusteltua, toisin kuin ed. Pulliainen viittasi, sikäli että monessa muussakin asiassa maailmalla ollaan siirtymässä tähän per capita -ajatteluun. Ajatellaanpa vaikkapa hiilidioksidipäästöjä, aivan samalla tavalla. Eli summaan siihen, että meillä on enemmän tehtävää tässä kuin yleensä on tunnustettu, ja mielestäni tässä tarkastusvaliokunta on oikealla asialla.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä Suomen vesistöjen määrä on runsas mutta vesien määrä vesistöissä pieni ja meidän virtaamamme ovat tosi pieniä. Tämä aiheuttaa sen, että meidän vesistömme ovat eräällä tavalla uhanalaisessa tilassa, ja sen tietenkin uskon kaikkien suomalaisten tänä päivänä jo myöntävän.

Halusin ainoastaan kertoa sen, että ministeri Anttilahan oli asettanut Sailaksen johdolla työryhmän, joka jätti mietintönsä viime viikolla ja joka käsitteli tätä samaa asiaa. Siinä mietinnössä nimenomaan ehdotetaan, niin kuin valiokuntakin omassa mietinnössään, että tätä ympäristötukea pitää kohdentaa tarkemmin maataloudessa, jotta nämä hyötyvaikutukset saadaan mahdollisimman suuriksi. Siihen myös meidän valiokuntamme mietintö tähtää.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan tästä viimeksi esillä olleesta asiasta. Tosiaan, niin kuin puheenjohtaja Ahde viittasi, ministeri Anttila asetti huhtikuussa työryhmän selvittämään ravinnekuormituksen vähentämistä. Tätä työryhmäähän veti Sailas, ja 3. päivä jätettiin tämä mietintö. Siinä lähdetään kyllä siitä, että ympäristötukijärjestelmä on uudistettava vuodesta 2013 alkaen siten, että saadaan vaikuttavuutta enemmän kuin on tähän mennessä saatu. Se koskee nimenomaan näitä haavoittuvia, herkkiä alueita erityisesti Lounais-Suomessa.

Tässä ympäristötukiasiassa hämää se, että tässäkin salissa kannetaan aidosti huolta samaan aikaan kahdesta asiasta: maatalouden tulotasosta, maaviljelijöiden tulojen turvaamisesta, ja Itämeren suojelemisesta. Nämä ovat nyt samalla instrumentilla hoidettavina johtuen jäsenyysneuvotteluissa sovitusta järjestelmästä, mutta meidän pitäisi kyllä selkeästi pystyä erottamaan, että maanviljelijöiden ja maatalouden tukijärjestelmät ovat oma osuutensa ja Itämeren pelastaminen ja meidän vesiemme suojeleminen on toinen kysymys. Tietenkin niitä pitää yhdistää, mutta tässä on tällainen pienoinen ristiriita, kun joudutaan koko ajan miettimään sitä, että ympäristötukijärjestelmää ei voida esimerkiksi kohdentaa näille herkille alueille voimakkaammin, kun se on ehkä jonkun toisen maanviljelijän lompakosta pois jossakin toisaalla jne.

Mutta, arvoisa puhemies, tähän tarkastusvaliokunnan mietintöön liittyy tämän lisäksi monta muuta tärkeää osiota, niin kuin puheenjohtaja Ahde totesi. Tämä tietohallinto-ongelmavyyhti on kyllä kuolemanvakava asia ihan konkreettisesti, niin kuin täällä on todettukin. On käsittämätöntä, että Suomi 10—20 vuotta sitten oli tilanteessa, että ympäri maailmaa täällä käytiin ihmettelemässä, ympäri maailmaa näytettiin tv:ssä ohjelmia, miten Suomi on tietoyhteiskunnan kärkimaa — meillä on kaikilla kännykät ja kaiken maailman tietokoneet — ja miten Suomi on aivan tällainen kärkimaa. Oli tarkoitus, että tämä osaaminen vietäisiin koko yhteiskuntaan niin, että se palvelisi kaikkia yhteiskunnan osa-alueita, siihen pyrittiin. Nyt tämä on mokattu ihan täydellisesti.

Niin kuin valiokunta toteaa, jos erikoissairaanhoidossa pelkkään tiedon käsittelyyn menee 60 prosenttia työajasta, niin ei siinä potilaille kovin paljon jää. On tuhansia tietojärjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään, konsultit ja firmat rahastavat välistä sen kun ehtivät. Ja niin kuin tässä todetaan, on syntynyt sellainen kierre, jossa julkinen sektori, niin terveydenhoito kuin myöskin kunnat ja monet muut toimijat, on konsulttien ja firmojen kierteessä ja niiden rahastettavana ilman, että päästään laadullisesti eteenpäin. Tämä on tosi vakava asia, ja sen vuoksi tämä tarkastusvaliokunnan mietinnön sisältämä ponsi siitä, että ensimmäisenä on laitettava kuntoon terveydenhoitoon liittyvät tietojärjestelmät, on aivan välttämätön.

Sitten tämä valtion kassanhallinta. Kun oli kuolemanvakava asia tämä terveydenhoidon tietojärjestelmien ongelma, niin tämä on tietysti, voisiko sanoa, rahakysymys, ei nyt tietenkään valtiontalouden mittakaavassa mikään iso kysymys. Mutta siihen sisältyy näitä periaatteellisia ongelmia, niin kuin puheenjohtaja Ahde totesi, ja ongelmia, jotka ovat vääristäneet jopa meidän velkaantumisasteemme tilastointia ja ennen kaikkea sitä, että eduskunta joutuu ottamaan kaiken velan täyttääkseen vaan tämän budjetin täydellisyysperiaatteen, vaikka kassassa olisi rahaa. Elikkä senhän voi kertoa näin, että kaveri, jolla on taskut täynnä rahaa, jonkin pakon edessä joutuu ottamaan loppuvuodesta lainaa, vaikka taskussa olisi paljon enemmän rahaa kuin se lainanotto. Totta kai tällaiset ongelmat on hoidettava.

Tämä kassanhallinta on ollut aikaisemminkin valtiovarainvaliokunnan verojaostossakin vähän sellainen pyhä lehmä, että ei ole oikein saatu tietoa, mikä oikein on se kassatilanne ja mitä siihen sisältyy. Tämän meidän asiantuntijakuulemisemme yhteydessä paljastui, että tätä tietämättömyyttä ja tuntemattomuutta on yllättävän korkeallakin tasolla, ja on hyvä, että tämä nyt perataan ja otetaan huomioon, kun koko talousarviolainsäädäntöä uudistetaan.

Neljäs asia, johon haluan vielä muutaman kommentin sanoa, on tämä hoitotakuujärjestelmä. Niin myönteinen asia kuin se olikin, kun tuli päätös hoitotakuusta — kaikille taataan hoito ja tavoitellaan vielä, että tulee kustannustehokkuutta jne. — niin nyt joudutaan toteamaan, että 4 500 potilasta on edelleen lainvastaisesti hoitojonoissa. Sen lisäksi koko problematiikkaan sisältyy paljon muita ongelmia, päällekkäistä jonotusta ja sitä, että vaikka sieltä jonosta pääsee pois, niin se ei tarkoita sitä, että pääsee aidosti hoitoon ja avun piiriin. Tämä on toinen asia, joka on todella tärkeä huomioida.

Tietysti tarkastusvaliokunnan tehtäväkin on tarkastella vähän jälkikäteen, miten asiat ovat menneet, miten eduskunnan tahto, miten lainsäädännössä tarkoitetut tavoitteet ovat toteutuneet, miten on resursseja onnistuttu käyttämään jne., mutta tässä yhteydessä on kyllä tosi tärkeää antaa tiukat ukaasit siitä, miten mennään eteenpäin. Näiden kahden toimenpidekokonaisuuden edellyttämisellä valiokunta tähän pyrkii.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä käyty keskustelu jo tähän mennessä on osoittanut sen, kuinka tärkeä instituutio tämä tarkastusvaliokunta itse asiassa on. Nämä Valtiontalouden tarkastusviraston raportit eivät tulisi tällä tavalla eduskunnan ison salin keskusteluihin kootusti ja harkitusti, valmistellusti millään muulla konstilla. Ne jaettaisiin meille laatikoihin, pönttöihin, mihinkä tahansa, työhuoneen peilin alle, ja siinä kaikki, ja jokainen niihin suhtautuisi niin kuin suhtautuu. Useimmat ehkä suhtautuisivat niin, että tulipahan nähtyä, että tuommoisiakin on saatu valmiiksi, ja siinä kaikki. Tämä on nyt juuri erinomainen näyttö siitä, kuinka hyödyllinen instituutio tarkastusvaliokunta on. Ja myöskin ed. Ukkola saattaa aina ottaa asioihin kantaa myöskin siinä samalla, kun muutkin ottavat kantaa, ja sillä tavalla ed. Ukkolakin on hyödyllinen kansanedustaja osana suurta kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Tästä äsken mainitusta debattiasiasta, näistä ravinnepäästöistä. Ed. Kanerva oli äärimmäisen oikeassa havainnoissaan Saaristomeren kohdalla. Tässähän tulee sitten se mekanismi esille, millä tavalla ne ravinteet sinne tulevat. Sinne ei tarvita mitään muuta kuin ihan ne capitat elikkä ne henkilöt siellä alueella, niitä riittää sinne muutama kymmenen, jos he käyttäytyvät maataloudessa ja maankäytössä sillä tavalla, että syytävät ravinteita maan pintaa pitkin sinne mereen. Elikkä minä halusin sanoa ed. Tiusaselle sen, että se per capita -lähestymistapa on vähän liian krouvi tässä tapauksessa, kun me tiedämme, että siellä vähätkin on paljon. Me kävimme katsomassa sen siellä paikan päällä, ja se havainto oli aika karmea. Me kuljimme moottorvenneellä Hankoniemeltä Rymättylään saakka muutaman kerran ja vain siellä ulkosaaristossa oli elävää rakkoleväkköä. Rihmalevät olivat vallanneet mökkien rannat ja rakentamattomat alueet kaikki tyynni, ja eihän siellä voinut edes kalastaa kunnolla, koska vieheeseen heti tarttuivat nämä rihmalevät, ja se on semmoista hommaa, jossa tämän saariston arvo on radikaalisti pienentynyt.

Arvoisa puhemies! Tämä asia oli hallitusneuvotteluissa puolitoista vuotta sitten esillä. Silloin mietimme, mikä on se mekanismi, millä me pystymme saamaan kaiken sen aikaiseksi, minkä inhimillisesti ja teknisesti pystymme tekemään. Se on se, että me siirrymme ravinnekierrossa tuolla alueella, herkällä alueella, sellaiseen järjestelmään, jossa biokaasutuksen kautta kierrätetään sitä materiaalia, josta ne ravinteet lähtisivät sinne mereen, ja saamme silloin siinä järjestelmässä ne ravinteet hallittua niin, että me täsmäsiirrämme ne samat ravinteet, jotka jo kerran ovat sitä kasvituotantoa, primäärituotantoa, tuottaneet, siirrämme ne siitä niin sanotusta pohjalietteestä sinne kasvualustaan, niin että yhtään ylimääräistä ei pääse sieltä pellon pintaa pitkin huuhtoutumaan enää Saaristomereen. Ja tästä sovimme, että budjettiin tulee rahat, ja budjetissa ne rahat on, ja ne ovat olleet haettavana, ja koko se homma on nyt lähdössä aivan uudella tavalla käyntiin. Tämä on täsmähoitoa, alueellista täsmähoitoa. Siihen hallitus on varautunut, ja siinä ei käytetä, ed. Tiusanen, kunnioitan teidän suurta osaamistanne näissä asioissa, mutta se ei ole per capita, vaan se on alueellista täsmähoitoa ja ravinnekierron hoitoa mahdollisimman hyvällä tasolla.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana kiinnitän tähän kassanhallintaan huomiota. Tässähän, nyt kun se tulee selvitettäväksi, toivon mukaan eduskunta hyväksyy tämän ponnen, niin sehän tarkoittaa sitä, että silloin pitäisi miettiä se, millä tavalla tämä nykykäytäntö on syntynyt, sillä täytyy olla jokin taustahistoria, joku oivallus, joka siinä ajassa on ollut relevantti, kun tämä käytäntö on muodostunut, koska nyt se ei ole sitä enää erikoisesti tässä ajassa, jossa valuutan arvo voi heilahdella tosi pahasti ja jossa voidaan todella menettää hetkessä isoja rahoja näissä transaktio-operaatioissa. Elikkä siitä on tullut arvokkaampi asia kuin ehkä se sinä aikana on itse asiassa ollut, jolloinka se on luotu. Mutta sehän ei selvinnyt tässä, voinut selvitäkään tässä kuulemisessa, kuinka asianlaita on.

Sitten, arvoisa puhemies, se kolmas asia tästä samasta mietinnöstä, ja se liittyy terveydenhuoltoon. Minulle on nyt tullut semmoinen käsitys, jota sopii vastaväittää, että tässä on jotakin tarkoituksellista tässä nykyisessä tietojärjestelmien yhteensopimattomuudessa. Tämä on joittenkin mielestä hyvä systeemi, että näin on, ja siinä ei ole mitään järkeä, ei yhtään mitään järkeä. Sitä vastaan on kollektiivisesti ryhdyttävä käymään sotaa. Eduskunta käynnisti sen operaation jo, ja se oli Pohjois-Karjala-esimerkki. Tänne tuotiin sähköinen allekirjoituskin tässä katsannossa kiireellisellä aikataululla eduskunnan käsiteltäväksi. Sitä vielä perjantaina keskusteltiin sitä asiaa, silloin kun normaalisti ollaan jo muissa puuhissa, ja sillä oli tosi kova kiire, ja kuitenkin siitä tuli nollatulos käytännön tasolla. Tätä kannattaa todella selvittää ja ottaa tämä mietintö tässä suhteessakin vakavasti.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehtäviensä tasalla. On eri asia, kuinka tehokkaasti viraston tarkastuksessa esiin tuodut ongelmat ja epäkohdat korjataan valtion laitosten, ministeriöiden ja virkahenkilöiden toimesta. Pidän tärkeänä, että Valtiontalouden tarkastusviraston raporttien perusteella ryhdytään korjaamaan hallinnon toimeenpanon ja taloudenhoidon käytäntöä.

Tarkastusvirasto kiinnittää raportissaan huomiota koulutuksen ennakointiprosessiin. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaprosessin puutteena pidetään sitä, että se ei sisällä koulutuksen määrällisiä tavoitteita koskevaa seurantaa. Seuranta antaa tietoa juuri siitä, miten koulutuksen ennakoinnissa on onnistuttu. Tarkastusvirasto ehdottaa, että koulutusennakoinnin vahvistamiseksi on laadittava koulutuksen ennakointistrategia, jossa määritellään toiminnan tavoitteet, aikataulut ja hallinto.

Tarkastusvirasto on tarttunut ongelmaan, joka on tuttu. Koulutusennakoinnista ei ole kovinkaan suurta hyötyä aloituspaikkojen määrittelyssä eri koulutusaloilla. Monilla koulutusaloilla koulutetaan nuoria, jotka eivät löydä paikkaansa työelämässä työvoiman ylitarjonnan vuoksi juuri omalta alaltaan. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa pidetään oppilaitosten johdon raamattuna. Tarkastusvirasto toteaa kuitenkin, että kehittämissuunnitelman koulutusmäärätiedot ovat rahoituksen näkökulmasta jääneet irrallisiksi hallituksen kehyspäätöksistä. Mikäli kehittämissuunnitelmaa ei ole sidottu toiminta- ja taloussuunnitelmiin, ohjausvaikutus jää heikoksi. Olisikin toivottavaa, että koulutuksen ennakointi, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma sekä voimavarat olisivat yhdensuuntaisia.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on kertomuksessaan käsitellyt myös kaivoslakiin liittyviä ongelmia. Viraston mukaan kaivoslaki ei ota huomioon hyvän hallintotavan johdonmukaisuus- ja vastuuperiaatteita. Kaivoslaki antaa toiminnanharjoittajille suojan, sillä etsintä ja kaivostoiminta perustuvat ministeriön myöntämään valtausoikeuteen, joka antaa yksinoikeuden etsiä ja harjoittaa toimintaa toisen maalla ilman maanomistajan suostumusta. Tarkastusvirasto huomauttaa, että maanomistajien, kuntien ja yleisen edun kannalta on ero siinä, minkä lainsäädännön piiriin luonnonvarat kuuluvat. Lisäksi kaivoslaki ei tunne vastuita, jotka ulottuisivat vuosien päähän kaivoksen lopettamisesta tai siihen, että kaivosyhtiö ei pysty vastaamaan taloudellisesti velvoitteistaan. Aiheuttaja maksaa -periaate ei toteudu kaivoslaissa. Tarkastusviraston näkemykset kaivoslaista ovat saman suuntaisia kuin kansalaisten, jotka ovat huolestuneita eri puolilla Suomea tapahtuvista lähes omavaltaisista uraanin ja malmin etsinnöistä. Tarkastusviraston näkemykset on syytä ottaa huomioon kaivoslakia uudistettaessa.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvirasto on oikeassa kiinnittäessään huomiota kalastuselinkeinon mahdollisuuksiin. Virasto toteaa, että kalatalouden kehittämistä vaikeuttavat lukuisat tekijät, joista osa on kansallista alkuperää ja osa johtuu EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta. Tarkastusvirasto toteaa: "Useiden kalalajien kalastusta olisi Suomessa varaa lisätä. Rannikolla toimivat ammattikalastajat eivät kuitenkaan aina saa kalastuslupia yksityisille vesialueille, jotka ovat tästä syystä alikalastettuja. Kalankasvatuksen kehittämistä taas vaikeuttaa tiukka ympäristölupajärjestelmä. - - Valtion tulisi edistää ammattikalastajien pääsyä yksityisille vesialueille sekä ohjata kalankasvatuslaitosten sijaintia paremmin kasvatukseen sopiville alueille." Muun muassa kalankasvatuslaitosten sijainnin ohjaukseen on kehitetty erittäin toimivia menetelmiä, jotka ovat ympäristöystävällisiä ja kalatalouden toimintaedellytyksiä kehittäviä. Ympäristökeskusten liian tiukka suhtautuminen kalankasvatukseen estää elinkeinon kehittämistä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus on laaja kertomus, jossa on puututtu todella moniin merkittäviin valtion rahankäytön vaikuttavuuteen liittyviin asioihin. Valtiontalouden tarkastusvirasto on antanut 118 tilintarkastuskertomusta, 26 toiminnantarkastuksen kertomusta ja 15 jälkiseurantaraporttia. Näistä tarkastusvaliokunta nosti tarkemmin esiin viisi teemaa elikkä valtion kassanhallinnan, julkisen tietohallinnon, tietoyhteiskuntahankkeet, hoitotakuun ja maatalouden ympäristötuen. Näistä esimerkiksi valtion kassanhallinnan osalta todettiin kassan koon suuruus, ja vuodenvaihteen lyhytaikaisen lainanoton vaikutukset ja kustannukset ovat tarkemmin tuolla mietinnössä käsiteltynä.

Sitten iso taloudellinen kysymys on tämä julkishallinnon tietoyhteiskuntahankekysymys, jossa nousi esiin päällekkäinen toiminta ja ammattitaitoisen henkilöstön puute ja osaamisen ulkoistamisen vaikutus tähän kustannuskehitykseen. Terveydenhuollosta, jonka valiokunta nimenomaan nosti ensimmäiseksi korjattavaksi kohteeksi, todettiin, että käytössä on yli 4 000 tietojärjestelmää ja tämä aiheuttaa valtavan ylimääräisen työn terveydenhuollossa toimivien henkilöiden osalle. Tällä kohtaa on kyllä valtava tehostamisen mahdollisuus, kun saadaan nämä tietojärjestelmät ja ohjelmat toimimaan yhteen ja vältetään turhaa päällekkäistä työtä.

Maatalouden ympäristötukiasia täällä on puhuttanut paljon, ja siitä vielä jokunen sana, vaikka tuossa debatissa sen historiasta vähän toinkin esiin. Tämä nousi Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa hyvin laajasti esiin, ja sitä myös sitten valiokunnassa laajasti kuultiin. Asian eteen on tehty yhteiskunnassa paljon ja on paraikaa tekeillä. Ministeri Anttilan asettama työryhmä, jota valtiosihteeri Sailas veti, sai työnsä valmiiksi juuri hiljattain, ja siihenkin ehdittiin tutustua. Mutta ylipäätään maatalouden ympäristötuen kautta saatava ravinnepäästöjen vähentäminen on iso ja monimutkainen kysymys. Ei ole niin kovin yksinkertaista lähteä suuntaamaan maatalouden ympäristötukea uudelleen. Täytyy muistaa senkin historia ja käydyt tukineuvottelut, joista muun muassa ed. Pulliainen kyllä valiokunnallekin hyvin kertoi, kun sen historian muisti.

Elikkä siellä on taustalla se, että Suomen saama cap-tuki on vain noin puolet siitä, mitä tärkeimmät EU-maatalousmaat saivat. Meidän viljelijöiden tuen kohdalla ympäristötuen merkitys oli suuri, ja niin kuin täällä on todettu, ympäristötuki lähtökohtaisesti oli myös maatalouden tulotukea, eikä sen tehtävä ollut suinkaan pelkästään maatalouden ravinnepäästöjen vähentäminen, vaan siinä oli paljon muita tärkeitä elementtejä ympäristönhoidon, maaseutumaisemaan vaikuttamisen ja viljelijöitten käytännön suhteen ja ylipäätään ympäristön vaikutusten huomioimisessa kaikissa maatalouden työvaiheissa. Siinä suhteessa on saatu paljon hyvää aikaan ja viljelijöiden osaaminen ja valistus tältä osin on oleellisesti noussut.

Maatalouden ravinnepäästöjen osalta kehitys ei ole ollut toivottava, mutta kun tuossa äsken kerroin tästä historiasta, joka näkyy Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessäkin, niin meillä sotien jälkeinen ravinteiden käyttö kasvoi oleellisesti, ja kun ei ymmärretty muun muassa fosforilannoitteiden sitoutumista maahan, kuviteltiin, että fosforiravinne sitoutuu, mutta käytännössähän näin ei ole tapahtunut. Tästä ei kyllä voi viljelijöitä syyttää. Suurin syy on se, että meillä ei asiaa tunnettu ja oli puutetta osaamisessa. Tässä suhteessa tutkimuksen ja osaamisen merkitys minusta on aivan ratkaisevaa.

Kun katsotaan eteenpäin, niin meillä on edelleen paljon opittavaa ja tutkittavaa, jotta voidaan ravinteet käyttää tehokkaammin niin kasvinviljelyssä kuin kotieläintaloudessa. Tältä osin toimenpiteitä pitää tehostaa. Siinä suhteessa viimeaikainen vuosien ja vuosikymmentenkin politiikka, että osaamisesta maatalouden kohdalla on vähennetty määrärahoja, on minusta väärä suunta, koska näitä ongelmia nousee sitten jälkikäteen esiin ja niitten korjaaminen jälkikäteen on vaikeaa. Peltoihin syydettiin turhaa fosforia, ja se on lähtenyt sieltä liikkeelle, ja sitä asiaa on vaikea peruuttaa enää. Me voimme tehdä toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa tulevaan kehitykseen, mutta vesistöihin liuenneen fosforin poissaanti ei ole kovin helppo eikä nopea toimenpide.

Mitä sitten ympäristötuen osalta voidaan tehdä? On monenkin työryhmän ja myös Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta esitetty, että ympäristötukea pitää suunnata uudelleen ja nimenomaan kohdistaa se tuonne vesistöjen varsilla oleville rinnepelloille. Tämä on varmasti ihan oikea toimenpide, mutta pitää tässä yhteydessä muistaa, että sillä on vielä maatilojen kannattavuuteen vaikuttava merkitys ja ympäristötuen puitteissa tehdään monia muita ympäristölle arvokkaita asioita. Näenkin, että pitäisi vaan suunnata enemmän resursseja tähän asiaan ja se ei pelkästään voi tapahtua viljelijöiden tulonmuodostuksen kustannuksella. Mutta asia on erittäin tärkeä meille kaikille ja paljon hyvää tietoa on tähän liittyen saatu, uutta teknologiaa ollaan kehittämässä ja myönteistä kehitystä on tullut nimenomaan maatalouden ravinteitten käytön osalta. Jatkossa, kunhan nämä ravinteet osataan käyttää niin, että kasvit ja kotieläimet pystyvät ne hyödyntämään, voidaan näitä päästöjä vähentää, ja tähän suuntaan meidän pitää maataloutta pystyä kehittämään, elikkä asetan osaamiselle kyllä erittäin suuren merkityksen tässä työssä. Ei pelkästään niin, että lähdettäisiin ympäristötukea suuntaamaan toisin, siinä on kohdistamisen paikka, mutta tarvitaan myös sitten lisää resursseja näihin toimenpiteisiin.

Tarkastusvaliokunnan merkitys ed. Ukkolan toimesta on täällä kyseenalaistettu ennenkin, mutta ainakin minulle on syntynyt se mielikuva, että nimenomaan tarkastusvaliokunnan työn kautta saadaan nämä Valtiontalouden tarkastusviraston tärkeät havainnot täällä tarkempaan käsittelyyn, kun valiokunnassa niihin asioihin voidaan syventyä. Minä uskon, että tässä kyllä vuosien mittaan nimenomaan tämän valiokuntatyön kautta tarkastusvaliokunnan työ pystytään paremmin tässä yhteiskunnassa hyödyntämään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vanha kansallinen perimätieto itäisemmiltä mailta sanoo, että luottamus hyvä mutta tarkastus paras. Saattaa olla, että tämän viisauden alkuperäinen kehittäjä on ajatellut ehkä tällaista revisionääristä tarkastusta, jota kamreereihin suunnataan. Mutta nyt kun on käsittelyssä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus toiminnastaan, jota tarkastusvaliokunta on arvioinut, niin minä lähestyn tätä asiaa hieman laajemmasta näkökulmasta. Lähestyn sitä siitä näkökulmasta, jonka tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja täällä esittelypuheenvuorossaan ikään kuin liitti Valtiontalouden tarkastusvirastoon omantunnon näkökulmasta.

Toden totta Valtiontalouden tarkastusvirasto on merkittävä omatunto. Minulla on ollut ilo ja kunnia tässä vielä lyhyehkön edustajanurani aikana, kuuden vuoden aikana, tutustua tarkemmin erilaisiin valtion virastoihin ja laitoksiin ja ministeriöihinkin, ja minulle ei tuota mitään vaikeutta tunnustaa ja todeta itselleni, että jos jotakuta virastoa olen turhaan aliarvioinut, niin se on Valtiontalouden tarkastusvirasto.

Minulla on ollut entisenä — suhteellisen lyhytaikaisena, vuoden vanhana — tarkastusvaliokunnan jäsenenä ja Valtiontalouden tarkastusviraston neuvottelukunnan nykyisenä jäsenenä syntynyt mahdollisuus tutustua tarkemmin viraston toimintaan, ja arvostukseni ei minkään viraston osalta ole noussut niin paljon kuin Valtiontalouden tarkastusviraston. Sitä vahvistaa tämäkin kertomus, jota tässä arvioidaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto toimissaan pureutuu tietenkin tehtävänsä mukaisesti tähän varsinaiseen revisionääriseen tarkastustoimintaan. Se tutkii, että tilit, rahankäyttö ja kaikki siihen liittyvä ovat kunnossa, mutta ennen kaikkea se enenevästi näyttää kiinnittävän huomiota siihen, että tehdään sitä, mitä eduskunta viime kädessä, tietenkin muutkin tehtäviä antavat organisaatiot valtionhallinnossa mutta ennen kaikkea eduskunta, on alaisilleen toimielimille tehtäväksi antanut ja että tehdään oikein ja että keskitytään oikeisiin asioihin.

Minusta tässä tehtävässä Valtiontalouden tarkastusvirasto on onnistunut olemaan äärimmäisen analyyttinen, äärimmäisen osaava ja onnistunut kiinnittämään huomiota nimenomaan keskeisiin asioihin. Tässä on sen viraston merkitys, ja toivon hartaasti, että se siinä tehtävässään voisi entisestään tehostaa omaakin toimintaansa.

Minä konkretisoin tätä nyt vaan yhdellä asialla näistä, jotka tarkastusvaliokunta on nostanut esiin. Se on tämä kysymys tästä tietohallinnosta, "Valtion IT-toiminta ja tietoyhteiskuntahankkeet". Ennen kuin menen siihen, niin totean myös, ja nyt kun en ole enää tarkastusvaliokunnan jäsen ja kun ed. Ukkola ei ole paikalla, niin uskallan sen (Ed. Ukkola: On!) — ahaa, anteeksi, hän on saapunut jälleen, hän oli vaan piiloutunut tämän mainion mietinnön taakse niin tehokkaasti, etten havainnut, pyydän anteeksi epätarkkaavaisuuttani — todeta, että tässä yhteydessä myöskin tarkastusvaliokunta on entisestään osoittanut oman tarpeellisuutensa ja toimintansa välttämättömyyden.

Minusta tämä mietinnön valtion IT-toimintaa ja tietoyhteiskuntahankkeita koskeva osio pitäisi, jos olisi tämmöinen valtion virastojen ja niitten henkilökuntien kelpoisuustutkinto, niin tämä osio pitäisi liittää pakolliseksi oppimääräksi. Tässä on sanottu aika pienessä tilassa niin paljon keskeisiä asioita, että kaikki pitäisi, jopa kaikki edustajatkin pitäisi velvoittaa lukemaan tämä. (Ed. Akaan-Penttilä: Tenttiin kaikki!) — Tenttiin kaikki. — Erityisesti sivulla 8, en pidä sisälukua eduskunnan puhujakorokkeelta nyt välttämättä aina niin hyödyllisenä, mutta nyt luen tästä kolme kappaletta, koska tässä kiteytyy sellainen sanoma, jonka toivoisin laajalle leviävän.

"Tarkastusvaliokunta korostaa, että valtiovarainministeriön keskitetyllä ohjauksella ja ohjaustoimivallan vahvistamisella on voitava tehostaa huomattavasti julkisten varojen tuloksellista ja taloudellista käyttöä. Loputtomien selvitysten tekemisen ja strategioiden tuottamisen sijaan tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä ja selkeitä tuloksia sekä toimivia palveluja kansa-laisten ja yritysten käyttöön.

Tarkastusvaliokunta - - kiinnitti huomiota valtion IT-toiminnan ostopalvelujen ja konsulttien käytön yleistymiseen. Valiokunnan mielestä tällainen toimintatapa johtaa lisäkustannuksiin ja virkavastuun hämärtymiseen viranomaisasioiden valmistelussa. Valtion ja kuntien tietohallinnon toimivuuden kannalta kriittinen kysymys on ammattitaitoinen tietohallintohenkilöstö ja sen saatavuus julkisen sektorin tehtäviin. Valiokunta korosti oman henkilöstön merkitystä valtion tietohuollon ja toimintavarmuuden turvaamisessa.

Valiokunnan mielestä on seurattava entistä tarkemmin sitä, onko toimintojen ulkoistaminen, ostopalvelujen ja konsulttien käyttö synnyttänyt itseään ruokkivan mekanismin, jossa osaamisen puute pakottaa ulkoistamaan tai käyttämään konsultteja. Julkisen sektorin osaamisen puute, riippuvuus ostopalveluista ja konsulttien käytöstä johtaa valiokunnan mielestä julkisten varojen käytön kannalta yhä heikkenevään lopputulokseen."

Tämän saman voi varmasti yleistää myöskin koskemaan monia muitakin valtion toimintoja, mutta ei tätä tämän paremmin olisi voinut enää sanoa. Jos tämä otetaan opiksi Suomen valtionhallinnossa, niin jo pelkästään tällä tarkastusvaliokunta on maksanut olemassaolonsa tähän saakka ja tästä noin 50 vuotta eteenpäin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja totesi tämän tarkastusvaliokunnan työn hyvyyden, joten en siitä sen pitempään lähde puhumaan. Se on todettava, että sinällään tämä on hyvä elin ja valiokuntakin on tehnyt hyvää työtä. Se vahtii sitä, miten meidän päätökset ovat toteutuneet, ja antaa sitten kommentteja siitä. Siinä mielessä erityisesti meinasin aloittaa tästä konsulttien käytöstä ja rahastamisesta.

Itse tuolla kunnallishallinnossa olen katsonut samaa asiaa ja arvostellut aika rajusti sitä, jotta kun me palkkaamme kallispalkkaisia ihmisiä, virkamiehiä, joilla pitäisi olla ammattitaitoa, he eivät itse vaivaudu tekemään tai eivät osaa tehdä niitä töitä, vaan kaikkein helpoin tapa on palkata konsultti. En tiedä, eikö sitten ole riittävästi koulutuksen puolella näillä henkilöillä ammattitaitoa, kunnissa tai valtionhallinnossa, vai mistä se johtuu. Vai onko se laiskuutta? Sen takia minusta nämä kannanotot tässä ovat erittäin tervetulleita siinä mielessä, että toivon mukaan ne myös johtavat lopputulokseen ja sen seurantaan, mitä tulee tapahtumaan, jotta tehtäisiin näitä omina töinä, koska ainakin väitetään näillä ihmisillä olevan semmoinen koulutustausta, jotta pystyvät tekemään sitä, mihin heidät on palkattukin. Jopa tuolla kuntapuolella itse olen sanonut, jotta kyllä minä voisin käydä ihan hyvin kunnanjohtajaksi ihan suoraan ja mahdollisesti hallintojohtajaksikin ja kaupungin kaavapäällikön hommiin, kun lähes kaikki hommat teetetään konsulteilla. Sitten siinä on muutama, tai oikeastaan siinä on yksi vaihtoehto, siinä ei ole vaihtoehtoja olemassakaan, vaan konsultti ottaa jonkun mallin ja paasaa, minkä on oppinut, ja käy kiertämässä vielä joka kunnan samalla tavalla. Jopa on sattunut meilläkin tilanteita, joissa sattuu olemaan vikakunnan nimet niissä papereissa vahingossa, kun ei ole muistanut muuttaa ihan joka nippeliä, (Ed. Pulliainen: Näin on käynyt muuallakin!) jotta se ei ole Kiteen kaupunki vaan sattuu olemaan joku ihan muu kylä siinä.

Siinä mielessä tämä liittyy tähän hoitotakuuseen ja siihen ketjujärjestelmään, joista aion puhua, koska nyt Paras-hankkeen johdosta on lähdetty rakentamaan mitä ihmeellisimpiä himmeleitä.

Täällä on todettu, jotta tämä hoitotakuu ei ole toiminut. Alun perinhän tämä järjestelmä oli ja on nytkin hyvä. Tavoite pitää olla se, jotta tietyssä ajassa kaikki ihmiset pääsevät hoitoon. Tietynlaista prioriteettia tulee tietysti joissakin tilanteissa, koska minusta pitää katsoa, jotta jos on työssä käyvä henkilö, että onko mahdollista vielä nopeuttaa enemmän. Oleminen jossakin toimenpidejonossa puoli vuottakin on turhan pitkä aika silloin, jos ihminen pääsisi suhteellisen nopeasti takaisin sieltä työelämään, eikä tulisi turhia sairauslomapäiviä eikä sitä lääkkeiden syöntiä ja lääkärissä juoksua turhan takia. Jos toimenpide voidaan tehdä, niin se tehtäisiin mahdollisimman nopeasti, jos se kerran on todettu, että se auttaisi hänen töihin paluutaan. Sen takia tässä aika hyvin on valiokunta kuvannut sitä tilannetta, jotta täällä on näin monia, 4 500, jotka eivät ole määräajassa päässeet hoitoon.

Mutta sitten se jatkoketju, joka liittyy tähän Paras-hankkeeseen. Kunnissa ei ole osattu tätä hoidon porrastusta näköjään järjestää sillä tavalla, että täällä todetaan monessa paikassa, että tämä on huonoissa kantimissa tällä hetkellä.

Niissä himmelien rakentamisissa on käytetty konsultteja erittäin paljon. Muun muassa omassa kunnassani on rakennettu malli, joka on tilaaja—tuottaja-malli, tai siis meidän seutukunnallemme rakennettu malli. Siinä meidän oma kaupunkimme on isäntäkunta, johon palkataan kaikki ympäryskuntien sos.- ja terveyspuolen ihmiset. Ihmettelen vaan, mistä tämä tehokkuus siinä syntyy, kun näissä tilanteissa pitäisi tehdä yksi kunta, mutta noin 70 prosenttia kaikista näistä rahoista pyörii tavallaan vähän tämmöisen kasvottoman hallinnon piirissä, kunnat ovat olevinaan itsenäisiä, mutta peruskunnissahan ne hallinnot jäävät sinne paikalleen jököttämään, siellä on samat valtuustot, hallitukset ja virkamieskunnat, mutta rahat menevät varmasti 70-prosenttisesti tähän määrättyyn kohteeseen. Siinä ei ole paljon nokan koputtamista, mitä niillä rahoilla tehdään.

Sen takia tämä kytkeytyy tähän konsulttihommaan ja kytkeytyy tähän hoidon porrastukseen ja kytkeytyy siihen, miten tehokkaasti saadaan koko se hoitoketju toimimaan. Sen takia jossakin vaiheessa meidän pitäisi uskaltaa se laukaista julki, jotta ennemmin pitää tehdä kuntaliitos eikä tämmöistä veivausta, että tehdään ylimääräisiä organisaatioita. Se organisaatio syö siitä välistä ne rahat, eivätkä ne välttämättä mene sinne hoitaviin käsiin, joita tarvittaisiin ihmisten puhtaanapitoon ja hoitoon ja auttamiseen. Oikeastaan tämä on se pääasia, miksi tänne tulin, ja toivoisi, jotta näitä jatkossa enemmän painotettaisiin.

Tiedonsiirtojärjestelmäongelmat ovat nähtävissä monissa paikoissa myös tuolla meidän seutukunnassa. Minusta tässä on hyvin todettu, jotta ne järjestelmät pitäisi saada yhteen toimimaan. Olemme hukanneet hirveästi turhaan varoja. Jokainen tietysti haluaa olla näissäkin itsenäinen, ja ilmeisesti siinä on sitten joku osannut myydä sen konsulttipalvelun ja osannut myydä värkit ja koneet, jotka eivät ole yhteen sopivia toisten kanssa. Tämä pitäisi saada koko valtakunnassa toimimaan siten, jotta onpa missä päin hyvänsä, niin kun siellä on potilaskertomus tai joku asia, niin voidaan räpätä ja saadaan sieltä tieto joka sairaanhoitopiiristä tai terveyskeskuksesta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksista on tosiaan erittäin tärkeä paperi. Se on itse asiassa ollut aina sitä tietenkin aikana, jolloin Valtiontilintarkastajat teki paksun romaaninsa, mutta tämähän käsitellään eri lailla meidän eduskunnassa ihan pysyvän valiokunnan toimesta, ja se nostaa sen koko raportin arvoa, ja tämä on myöskin paljon luetumpi. Tämä tulee meille täysistuntoon vähän toisella tavalla. Olen kyllä hyvin mielissäni siitä, että asia näin on mennyt eteenpäin.

Huomasin aikaisemmin, kun tämä Valtiontilintarkastajien raportti tuli tänne, että niin hyviä tietoja kuin siellä oli ja paljon semmoista, mitä tässä salissa olisi pitänyt tietää, niin syystä tai toisesta sitä ei kyllä paljon luettu, ellei se nyt sitten jonkinlaisena hakuteoksena korkeintaan toiminut. Toivoisin, että tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja jossain välissä kertoisi tästä hallinnosta ihan selkeällä suomen kielellä, mikä se suuri viisaus oli, että tämä muuttui näin päin, koska nyt tästä on tullut jo paljon parempi keskustelu tänne saliin kuin konsanaan siitä aikaisemmasta tilintarkastajien lausunnosta.

Muutamia kommentteja sitten tähän kaikkeen. Täällä sanotaan ihan alussa, että "Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnan perimmäisenä päämääränä on edistää tuloksellista ja korkealaatuista valtiontalouden hoitoa" ja "kansalaisten on voitava luottaa valtion talouteen ja sen järkevään hoitoon". Näin varmaan on. Se on aivan oikea lähtökohta, mutta tähän tietysti olisi voinut tämänkin lauseen formuloida vähän niinpäin, että se toimintahan, jota tällä kaikella rahoituksella, taloudella sitten pidetään pystyssä, se tärkein lopputulos on, että: Itse asiassa talouskin on vain keino. Minusta tässä on vähän edelleen painotus sillä puolen, että talous on kaikista tärkein, että se on tasapainossa, ja toiminta jää vähän toissijaiseksi.

Tässä varmaan voisi painottaa enemmän tätä toiminnallista näkökulmaa varsinkin, kun näistä toiminnantarkastuksista — mitä termiä täällä oikein hyvin käytetään — kerrotaan, että on ollut 26 toiminnantarkastusta ja sitten 15 erillistä jälkiseurantaraporttia. Niiden pohjaltahan täältä löytyy monta asiaa, joihin näköjään me aika yksimielisesti olemme ottaneet kantaa. Minulla sattui silmä, ihan kun luin tätä valiokunnan lausuntoa läpi, aivan samoihin kappaleisiin kuin mitä ed. Erkki Virtanen täällä luki. Helpotitte minun osaani, kun minun ei tarvitse lukea niitä samoja asioita läpi. Toivottavasti tämä tosiaan meillä johtaa johonkin ihan selkeään toiminnan muutokseen sekä kuntatasolla että valtion tasolla. Kaikissa näissä it-toiminnoissa on paljon semmoista, joka on oudolla tiellä menossa eteenpäin.

Konsultteja meidän pitäisi pystyä käyttämään kyllä ihan toisella lailla. Konsultteja pitää varmasti käyttää, mutta sen tavan osalta, millä nyt mennään eteenpäin, kyllä monta kertaa kulmakarvoja joutuu nostamaan. Ja koko tämä toiminnan ulkoistaminen, ostopalvelut ja siihen liittyvät konsultit, ongelmiahan se on täynnä. Te, jotka haluatte jotenkin enemmän lukea tätä kaikkea, niin lukekaapa Valtiontilintarkastajien kertomus vuodelta 2005. Siinä on erittäin hyvä selostus tilaaja—tuottaja-mallista, joka nyt on otettu Suomessa käyttöön varmaan kaikissa kunnissa, ja olen havainnut, että kollegat niin täällä kuin meillä Espoossa kuntapolitiikassa uskovat 100-prosenttisesti, että se on hyvä asia ja semmoisenaan se pitää ajaa lävitse.

Minä olin toista mieltä johtuen tästä tilintarkastajien selostuksesta vuodelta 2005, jossa aivan selkeästi kerrotaan, että se on systeemi, joka lähti käyntiin Englannista 1980-luvun puolivälissä, sieltä vähitellen levisi Eurooppaan, tuli myöskin Ruotsiin ja nyt lopulta meille Suomeen, ja ne tarkastukset, mitä on tehty siis Englannissa, Keski-Euroopassa ja Ruotsissa, kertoivat jo hyvin selkeää kieltä siitä, että ainoa tulos, joka siitä selvästi saatiin ulos, kun jälkeenpäin katsottiin, kun tilaaja—tuottaja-malli otettiin käyttöön — kun se teoreettisesti tuntui niin hyvältä asialta, että nämä jaetaan keskenään — niin ainoa selkeä tulos oli se, että hallintokulut lisääntyivät selvästi.

Jos näin käy meillä Suomessakin, niin ei pidä sitten ihmetellä, kun mennään esimerkiksi viisi vuotta eteenpäin vaikkapa erilaisten toimintojen sisällä. Silloin valtion tilintarkastajat myöskin hyvin selkeästi kertoivat, että Suomessa on niin paljon vaikeuksia tarjousten pyytämisessä, laatukriteereiden rakentamisessa, että jos tilaaja—tuottaja-malli halutaan ottaa käyttöön, niin sitä ei ainakaan kunnallisella puolella pidä ottaa käyttöön terveydenhuollossa ollenkaan, ja jos otetaan, niin korkeintaan laboratoriopalveluissa ja kuvantamispalveluissa, jotka ovat aika teknisiä. Perusteluja oli useitakin, mutta muun muassa yksi oli se, että Suomessa oli näyttöä siitä, että markkinatuomioistuimeen meni liian paljon riitatapauksia ja kaikki pysähtyi siihen.

Hyvät kollegat, en tiedä, missä tätä tietoa, minkä Valtiontilintarkastajat kultalautasella tarjosi meille, olisi uskottu, sitä, mitä silloin siinä opuksessa sanottiin. Ainakin omassa kunnassani Espoossa näitä tietoja ei ole uskottu syystä tai toisesta, vaikka niitä on siellä oikein kirjoitettukin esille. Ja nyt kun tämä tarkastusvaliokunta tekee työtään avoimemmin ja tämä tulee kaikki paremmin esille, niin toivon, että tätä kautta nyt uskottaisiin, että niin hyvä kuin it on, niin hyviä kuin konsanaan konsultit ovat, niitä täytyy osata käyttää oikealla lailla. Se varmaan on se ydin tässä kaikessa.

Tilaaja—tuottaja-malli on varmasti hyvä, jos sitä osataan käyttää oikein ja osataan kilpailuttaa oikein, mutta toistaiseksi, ikävä kyllä, vammaispalveluissa, sairaanhoidossa, sosiaalityössä olen nähnyt epäonnistumisia mieluumminkin, lähes kaikessa. Siinä on vielä sekin vaikeus, että kentältä niiden tietojen kerääminen on vaikeata. Sen lopullisen laadun toteuttaminen on aika vaikeata. Hallinnollisesti tämä on vähän eri luokan asia. Tähän ei millään lailla pitäisi sekoittaa sitä, kuka omistaa julkisesti jotain tai onko yksityisestä toimijasta kysymys. Tässä on joku muu isompi totuus, ehkä pelkästään suomalainen kulttuuri.

Sitten täällä pikkasen myöhemmin sivulla 8 puhutaan tiedonhallinnasta. Vaikka se on minun omaa alaani, ei tiedonhallinta vaan tämä erikoissairaanhoito, niin kyllä minä yllätyin, että 60 prosenttia erikoissairaanhoidon työtunneista menee tiedonhallintaan. Minä en sitä mitenkään kiistä. Minusta sinne menee ihan liian paljon joka tapauksessa aikaa. Se on kömpelöä, hankalaa. Se ei koskaan ollut yhteensopivaa niin kauan kuin minä olin aktiivina siinä kentässä. Olen ollut esimerkiksi Husin hallituksessa jäsenenä 15 vuotta sitten. Silloin sanottiin, että hetken kuluttua tulee yhteensopivat tietojärjestelmät. Eipä ole tullut eikä taida tähän maahan tullakaan. Mistä se nyt sitten johtuu? Sitä voisi vaikka ed. Ahteen valiokunta jatkossa miettiä. Kun meillä on 4 000 tietojärjestelmää tässä maassa, niin eihän sitä oikein kukaan usko, että ne koskaan voivat olla edes keskenään samaa kieltä puhuvia. Tämä on erittäin suuri vaikeus ja hankaluus.

Meillä on paljon tietäjiä, jotka tietävät, että tavallisen terveyskeskuslääkärin pitää käyttää tietokonetta, se on paras tapa hoitaa potilaita. Minä kyllä väitän, että paras tapa hoitaa potilasta on hoitaa sitä potilasta eikä tietokonetta. Jos joku haluaa käyttää sanelukonetta, niin käyttäköön sitä tai jotain muuta keinoa. Meillä on tämmöinen tietokoneiden arvostus sillä tasolla, että se alistaa kaiken muun alleen, ja sitähän tässä nyt tarkastusvaliokunta on sanomassa, mutta ehkä vähän tavalla, joka ei kaikille avaudu, jotka tätä mietintöä lukevat. Ja kun samassakin sairaalassa voi olla jopa 100 yhteensopimatonta tietojärjestelmää, niin mikä sen takana on? Sen takana ei voi olla politiikka. Sen takana ei voi olla kuin suomalainen kulttuuri, joka jotenkin on imaissut sen sinne niin, että kaikki ovat sitten tyytyväisiä.

Sen takia on hyvä, että tästä on, arvoisa puheenjohtaja Ahde, ponsi, mutta se olisi voinut olla paljon räväkämpi ponsi kyllä. Hyvä, että se on edes näin, mutta se voisi olla määräävämpi, jotta tässä asiassa tosiaan tapahtuisi jotain, eikä niin, että me vaan toteamme näitä kaikkinensa.

Hoitotakuun osaltakin ehkä kommentoin vaan aivan muutaman asian. Tässä varsinaisessa valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessahan sanotaan, että vuonna 2005 voimaan tulleen hoitotakuujärjestelmän myötä kansalaisten hoitoon pääsyn oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat parantuneet mutta ongelmia on muun muassa lainsäädännön tulkinnanvaraisuuden takia ja ei ole saatu tavoiteltuja kustannussäästöjä.

Jäin vähän tätä otetta miettimään, että onkohan tässä nyt välttämättä ihan oikein katsottu kaikki, mihin siellä taloudellisesti on investoitu ja mihin ei, kun mietinnön mukaan kerrotaan, että silloin, kun hoitotakuulainsäädäntö tuli voimaan, siinä oli huomattavia lisämenoja. Kun terveydenhuollon järjestelmän uudistaminenkin vuosina 2002—2007 maksoi yhteensä 800 miljoonaa euroa, niin kyllä minä jäin ihmettelemään, mihin ihmeeseen niin paljon rahaa on saatu periaatteessa saman tasoisesta järjestelmästä kulumaan. Ne on varmaan menneet ylitöihin ja kaikkiin tämän laatuisiin asioihin, sairauspäivärahakorvauksiin, mihin tahansa, mutta tätä olisi voinut ehkä vähän avata toisella lailla, mihin se menee. Ihmeellisen iso summa se oli.

Ja kun kustannushyötyjä on laskettu, niin tässä ei ole mitenkään sitä sitten saatu ulos. Ehkä sitä ei saadakaan ulos. Kun tehdään enemmän töitä, sehän maksaa enemmän, mutta toisessa puntissa on ollut se, kuinka paljon sitten työkyvyttömyyspäiviä pystyttiin ehkäisemään, kuinka paljon nopeammin ihmiset tulivat terveiksi, kuinka paljon parempi työkyky heillä säilyi. Ja koko tämä toinen puoli, siis se terveyshyötyanalyysi tai terveystaloustiede varmasti kannattaisi tässä jatkossa vielä jotenkin ottaa paremmin käyttöön. Mutta erinomaisella tiellä tässä ollaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä toi esille ne ajat, jolloin valtiontilintarkastajat olivat vielä töissä. Minäkin muistan ne ajat, jolloin odotettiin toimituksessa Valtiontilintarkastajien kertomusta kuin kuuta nousevaa. Siitä tehtiin sivun, joskus jopa parinkin sivun, juttuja, koska se oli täynnä esimerkkejä elävän hallinnon pöljyyksistä: miten ei pidä tehdä ja miten on tuhlattu valtion rahaa ja miten hallinto on järjestetty päin prinkkalaa. Ne olivat aikoja ne! Mutta onko tästä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta ollut samalla tavalla lehdistössä, onko siitä informoitu? Onko siitä kerrottu lehdistössä samalla tavalla kuin esimerkiksi Valtiontilintarkastajien kertomuksesta?

Periaatteessa vastustin uuden ylimmäisen kamarin elikkä tarkastusvaliokunnan perustamista eduskuntaan, koska minä katsoin, että se on sillä tavalla turha järjestelmä, koska on olemassa erityisvaliokunnat, joilla on täydet oikeudet vaatia omalta hallinnonalaltaan sellaisia selvityksiä kuin ne omiin päätöksiinsä tarvitsevat joka hetki, joka asiassa, joka paikasta. Tämä on tässä eduskunnassa ilmeisesti unohdettu. Jokaisella valiokunnalla on mahdollisuus vaatia omalta alaltaan niin kattavat selvitykset, että ne pystyvät antamaan jatkossa ministereille omat ohjeensa tietystä asiasta. Nyt kun tämän työn tekee tarkastusvaliokunta rääppien, jos käyttää tätä sanaa, niin onko se oikein tai onko se asianmukaista, otetaanko siellä huomioon ne asiat, joita todella pitäisi ottaa?

Minä otan nyt esille tämän hoitotakuun yhdeksi esimerkiksi. Minun mielestäni tarkastusvaliokunnalle ei kuulu sen toteutuminen, koska sitä seurataan koko ajan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, sosiaali- ja terveysministeriössä. (Ed. Erkki Virtanen: Ei seurata!) Sieltä annetaan ohjeita. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri oli vähällä mennä uhkasakon piiriin, koska hoitotakuu ei toteutunut. Nyt on kerrottu, että se toteutuu vuoden loppuun mennessä. Koko ajan annetaan meidän valtionhallinnosta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, ohjeet eteenpäin. Elikkä minä kysyn vaan kauniisti enkä mitenkään rettelöiden, ed. Ahde: Tehdäänkö tässäkin talossa nyt sitten päällekkäistä työtä?

Minusta on erittäin hyvä asia, että tarkastusvaliokunta ja Valtiontalouden tarkastusvirasto ovat puuttuneet päällekkäisyyksiin ja tyhmyyksiin valtionhallinnossa. Justiin sairaaloiden it-teknologian huono toimivuus, päällekkäisyydet, moninkertaiset järjestelmät ovat hyvä esimerkki siitä, mihin pitää puuttua. Ja erinomaista, kiitos siitä, että siihen on puututtu. Toivottavasti sillä puuttumisella tehdään jotain, puuttuminen parantaa asioita, niin että jatkossa tehdään jotain.

Samoin on ihan asiallista puuttua valtion taloudenhoitoon ja valtion hallinnon tilaan. Siinä ei ole mitään estettä. Mutta minä voisin kysyä: Kenelle valtion kassanhallinta kuuluu, siihen puuttuminen? Olisiko esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan tehtävä antaa tästä asiasta hallitukselle ohjeita silloin, kun annetaan budjetti? Nämä ovat sellaisia asioita, jotka voidaan tehdä joko yksittäin tai päällekkäin. Kyllähän valtiovarainvaliokuntakin — te, jotka siellä olette, varmasti tiedätte — tarmokkuudella puuttuu asioihin, ja sillä on mahdollisuus puuttua, jos se haluaa. Kysymys on vaan, että jos ei todellakaan haluta puuttua valtiovarainvaliokunnassa, niin ei sitten. Sitten minun murinani päällekkäisyyksistä on tässä suhteessa toinen.

Sama asia tulee tässä koulutuksen määrällisessä ennakoinnissa ja mitoituksessa. No, onko todellakin tämän tarkastusvaliokunnan ja Valtiontalouden tarkastusviraston tehtävänä määritellä koulutuksen määrällinen ennakointi ja mitoitus? Eikös ole myös opetusministeriön ja siellä olevien virkamiesten ja siellä olevien tutkimuslaitosten tehtävä? Eikös ole myös yliopistojen tehtävä määritellä, miten paljon pitää kouluttaa?

Nyt asioita rääpitään edestakaisin monessa paikassa, ja minä pelkään, että silloin ei tule niihin päätöksiin sitä jämäkkyyttä, mitä tarvitaan ja hallitus tarvitsee. Tämä on valitettavasti ehkä sittenkin vaan mietintö mietintöjen joukossa, ponsi ponsien joukossa, näin minä pelkään.

Minä ihan oikeasti varoitan, että hoitotakuu ei kyllä ole sellainen asia, johon eduskunnan tulee puuttua sillä tavalla kuin nyt on puututtu. Määräykset siitä, että se todella toteutuu, antavat ne, joille se kuuluu.

Tässä suhteessa kannattaisi jatkossa ehkä yrittää selkiyttää sitä työnjakoa, mitä tarkastusvaliokunta tekee ja mitä tarkastusvirasto tekee. Minä olen lukenut sen virastonkin kertomuksen jokseenkin hyvin, ja minä vaan nyt sanon, että jos Valtiontalouden tarkastusviraston tehtävänä on antaa hyödyllistä tietoa eduskunnan hallitukselta saamien suunnittelu-, seuranta- ja valvontatietojen oikeellisuudesta ja riittävyydestä, niin — no, ehkä se kuuluu — minun mielestäni se kuuluu tämän talon valiokunnille. Niiden kuuluu antaa omille ministereilleen ja hallitukselle ohjeet siitä, mitä ja miten tehdään.

Toinen asia, mitä minä vähän ihmettelen, on käräjäoikeuksien toimintaan puuttuminen. No, onko siinäkään tarkastusvirastolla riittävästi kompetenssia? Se voi tietenkin hallintoon puuttua ja siihen yrittää vaikuttaa, mutta kyllä minä olen sitä mieltä, että oikeusministeriössä on tälläkin alalla todellinen tietämys, ei tarkastusvirastolla. (Ed. Erkki Virtanen: Ei kai se itseään tarkasta sentään?) — Ei tietenkään, mutta kyllä se hallinnon järjestää. Nythän onkin kysymys hallinnon järjestämisestä eikä tarkastamisesta. Se on totta, että kukaan ei tarkasta itseään, ja näinhän täytyy olla.

Sen enempää en nyt puutu tähän asiaan. Mutta niissä kolmessa kappaleessa, joita täällä on kahteen otteeseen siteerattu, osittain on järkeä ja osittain ei ole järkeä. On ihan hyvä, että puututaan turhien konsulttien käyttöön, mutta toinen asia on, että ei tällä tavalla pitäisi puuttua siihen, miten eri valtion virastot järjestävät tehtävänsä, ostavatko ne palvelut ulkopuolelta vai järjestävätkö ne itse. Kunhan se on tehty kustannustehokkaasti, kunhan siinä on järkeä, se on se kaikkein oleellisin asia.

Toinen asia, johon minä olen ihan tyytyväinen tässä mietinnössä, on tämä, että näitten kaiken maailman EU-hankkeitten kokoaminen yhteen paikkaan on enemmän kuin tarpeen; niitä on niin monessa paikassa monelta alueelta. Kun kuntapoliitikkona ja kaupunginhallituksessa aikanaan olin, niin aivan menin sekaisin siinä, kuka näitä oikein hallinnoi, kuka näistä päättää ja kuka johtaa näitä hankkeita.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varmasti tuossa lopuksi vielä käytän puheenvuoron ja vastaan mielelläni ed. Ukkolalle vähän tarkemmin, mikä on eduskunnan rooli korkeimpana lainsäädäntöelimenä ja elimenä, jolle kuuluu tärkeänä tehtävänä huolehtia, että toimeenpanovallan käyttö perustuu eduskunnan tekemiin päätöksiin. Silloin toimeenpanovallan käyttöä ei voi valvoa toimeenpanovallan käyttäjä itse, ei oikeusministeriö omia toimiaan, ei sosiaali- ja terveysministeriö omia toimiaan.

Tässä tapauksessa esimerkiksi puhutaan siitä, että hoitotakuun ja kansanterveyslain uudistamisen jälkeen tähän toimintaan on käytetty 800 miljoonaa euroa rahaa. Se on taloudellista valvontaa ja se, onko sillä saatu aikaan niitä tuloksia, joita tällä rahalla on kansalaisille luvattu, veronmaksajille luvattu, on oleellinen osa tarkastusvaliokunnan työstä.

Puhemies! Sanon vielä ed. Ukkolalle kuitenkin tässä yhteydessä sen, että tarkastusvaliokunnan tehtävistä on säädetty perustuslaissa ja tarkastusvaliokunnalla on selvästi suuremmat tiedonsaantioikeudet kuin eduskunnan millään muulla valiokunnalla. Esimerkiksi tämän tarkastuskertomuksen käsittelyn aikana me olemme lukeneet useampia salassa pidettäväksi julistettuja asiakirjoja, jotta olemme päässeet nyt mahdollisimman hyvin perille siitä, mitä olemme kirjoittaneet.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ahde vastasi jo merkittävältä osalta ed. Ukkolalle, mitä aioin sanoa. Mutta todettakoon nyt hänen esiin nostamastaan esimerkistä, hoitotakuusta, että toki sosiaali- ja terveysvaliokuntakin tätä valvontaa voisi tehdä, jos se saisi käyttöönsä kaiken sen tiedon, mikä, kuten ed. Ahde totesi, on tarkastusvaliokunnalla käytettävissään, mutta mitä se ei saa.

Toisekseen, sen jälkeen kun hoitotakuu sosiaali- ja terveysvaliokunnasta lähti tähän saliin, sosiaali- ja terveysvaliokunta on vuosittain käsitellyt noin sata lakiesitystä, viitisenkymmentä lausuntoa. Kyllä siinä on ollut ihan riittävästi tekemistä ajatellen, että valiokunta olisi vielä sen lisäksi ryhtynyt selvittämään sitä, onko toteutunut se, mitä sillä lainsäädännöllä on edellytetty, kun samanaikaisesti eduskunnassa on ollut sitä varten sekä aiemmin tilintarkastajat että nyt tarkastusvaliokunta, josta, kuten ed. Ahde täällä totesi, on erikseen säädetty perustuslaissa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tietysti voi kokonaan eikä pidäkään vähätellä ed. Ukkolan näkökulmaa tähän tarkastusvaliokuntaan osin tähän päällekkäistyöhön liittyen.

Mutta jos nyt tarkastelen pitkäaikaisena sivistysvaliokunnan jäsenenä, 16 vuotta valiokunnassa, loppuvaiheessa aika merkittävässäkin tehtävässä, kahdeksan vuotta varapuheenjohtajana, niin kyllä näihin asioihin, nyt viittaan koulutuksen määrälliseen ennakointiin, myöskin valiokunnissa tulee helposti tämmöinen, kärjistän nyt, tietty sisäänlämpiävyys. Ja on tietysti hyvä, että tällaista merkittävää asiaa kuin koulutuksen määrällistä mitoitusta ja muuta myöskin voidaan arvioida ikään kuin laajemmista näkökulmista. Sivistysvaliokunta esimerkiksi tässä tapauksessa voisi sitten ikään kuin tuoda sen oman lisäarvonsa sikäli kuin osaa.

Mutta puolustan ja pidän tosi merkittävänä esimerkiksi tätä nyt käsittelyssä olevaa tarkastusvaliokunnan (Puhemies: Minuutti kulunut!) mietintöä ja tätä keskustelua, mitä täällä on käyty. Kymmenen pistettä valiokunnalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan sopivasti jatkoksi siihen, mitä ed. Gustafsson juuri sanoi. Itse asiassa ed. Ukkola äskeisessä hyvässä puheenvuorossaan juuri toteutti sen, mikä se idea tässä nyt on. Hän arvioi esille otettujen eri asioitten merkityksiä keskenään ja suhteessa siihen kenttään, mistä se ilmiö on peräisin, ja tämähän juuri se merkitys on. Tarkastusvaliokunnalla, niin kuin puheenjohtaja Ahde totesi, on vielä sitten erityinen mahdollisuus saada enemmän tietoa ja perusteellisempaa tietoa ilmiöistä, jotta voisi itse siinä pohjassaan osua enemmän oikeaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti ed. Ukkolalle. Ymmärrän hyvin teidän puheenvuoronne, ja jos se systeemi toimisi, sehän olisi riittävä täällä meillä eduskunnassa. Mutta minä olen tullut siihen käsitykseen, että se ei vaan toiminut, nämä vanhat valtiontilintarkastajat ja se raportointi tänne. Emme me keskustelleet täällä niin avoimesti ja päässeet eteenpäin. Otan yhden esimerkin tähän hoitotakuuseen liittyen.

Sivulla 13 tarkastusvaliokunta sanoo vasemmalla palstalla ihan alhaalla, että "riittävien ja laadukkaiden terveyspalveluiden tehokas tuottaminen edellyttää terveydenhuollon toimintatapojen, tietojärjestelmien ja johtamisjärjestelmien sekä työnjaon uudistamista". Näin juuri pitää sanoa. Tässä on ainoa vika se, että tätä ei ole nostettu ponneksi vähintään, koska meillä on terveyskeskusjärjestelmä pahemmassa kuin pulassa. Tämä ei vanhalla systeemillä olisi päässyt teksteissä esille ja se ei olisi tullut tähän saliin. Minä näen sen ikävä kyllä niin, että vielä voimakkaamminkin pitäisi tässä toimia.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola toisti omia näkemyksiään, joita hän on tässä nyt vuosien saatossa useampaan kertaan tuonut esiin nimenomaan tarkastusvaliokunnasta ja sen roolista. Itse tietysti olen jäävi oikein paljon arvioimaan sitä, koska itse olen valiokunnan jäsen. Mutta kyllä minä olen kokenut sen sillä tavoin, että siinä pystytään tavallaan peilaamaan tarkemmin sitten sitä, miten se hallinto on toiminut, miten rahavaroja periaatteessa on käytetty ja miten on noudatettu eduskunnan säätämiä lakeja.

Minun mielestäni Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus ja erilliskertomukset erityisesti antavat pohjaa sille arvioinnille, ja sitten valiokunnassa on tavallaan nostettu niitä keskeisimpiä osia esiin. Tietysti on myönnettävä se, että tarkastusvaliokunnalla on lyhyt historia, mutta täytyy nyt vaan toivoa, että nämäkin lausumat, mitä nyt on otettu siinä esiin, toteutettaisiin. Silloinhan eräs askel on saavutettu.

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistutan tässä ed. Ukkolaa ja miksei meitä muitakin, että taannoin syksyllä kävimme aika vilkkaan keskustelun tässä salissa informaatio-ohjauksen puutteesta. Tämähän lähti liikkeelle siitä, että vuosi sitten tarkastusvaliokunta tehdessään VTV:n edellisen vuoden kertomuksesta omaa mietintöään teki havainnon, että terveydenhoito varsinkin vanhusten hoivan osalta toteutuu epätasa-arvoisesti ympäri maata.

Aloimme valiokunnassa ottaa selvää, mistä tämä johtuu, ja päädyimme siihen, että kyse on informaatio-ohjauksen puutteesta. Se on hyvä esimerkki siitä, että tämä valiokunta pystyy nostamaan esille asioita, jotka muuten eivät olisi täällä keskustelussa. Emme nytkään kävisi tätä keskustelua, ellei tätä mietintöä tänne olisi tuotu. Vielä sen lisään, että onhan joka kunnassakin tänä päivänä tarkastuslautakunta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Silloin aikanaan, kun tämä tuli perustuslakina tämän eduskunnan aikana tänne uudelleen käsittelyyn, minä vastustin ja aika kovastikin arvostelin tätä. Mutta en nyt sentään niin pöljä ole, että kun jotakin on päätetty, niin jatkuvasti löisin päätäni seinään sen takia. Siksi minä yritin ihan oikeasti ja ihan rehellisesti olla kohtuullisen rauhallinen, vaikka tämä onkin debattia ja tämmöistä poliittista puheenvuoroa. Toivon, että tarkastusvaliokunta valitessaan aiheita katsoo itse hieman tarkemmin sitä, ettei tee päällekkäistä työtä esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan kanssa, jonka minä tässä otin yhdeksi esimerkiksi. Kyllä minun mielestäni valtiovarainvaliokunnan kompetenssi riittää paremmin antamaan valtiolle ja valtiovarainministeriölle ohjeet, miten kassarahoja käytetään. Minä olen ihan oikeasti tätä mieltä.

Tämä keskustelu sinänsä on ollut ihan hyvää, eikä minulla sitä vastaan ole mitään, eikä minulla myöskään ole mitään sitä vastaan, että lakien vaikutuksia arvioidaan. Päinvastoin, niitä täytyy arvioida. Mutta minkälaisia lakeja? Jos ne ovat sellaisia lakeja, jotka koskevat useaa järjestelmää, monen valiokunnan alaa, niin sehän on ihan ok, eihän yksi valiokunta silloin pysty niitä katsomaan läpi. Mutta jos on kysymys esimerkiksi hoitotakuusta tai valtion kassavarannosta, niin kyllä minun mielestäni ne ovat yhden ainoan valiokunnan asioita. Jos on sillä tavalla, että valiokunta ei saa niitä tietoja, mitä se tarvitsee, niin johan on kumma. Silloin täytyy kyllä muuttaa lakia niin, että myös erityisvaliokunnat saavat salassa olevaa tietoa ja se on siellä lyötävä salaiseksi. Niin tehdään esimerkiksi suuressa valiokunnassa; ei niistä asioista huudella sitten eteenpäin. Miksi erityisvaliokunnat eivät saa niin sanottua arkaluonteista tietoa mutta tarkastusvaliokunta saa? Tätä minä nyt jäin kyllä ihmettelemään. Pitäisiköhän tehdä kirjallinen kysymys?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On varmaan virkistävää käydä keskustelua tarkastusvaliokunnan tarpeellisuudesta, kun käsitellään sen mietintöä n:o 6 näiltä valtiopäiviltä tai tältä vuodelta. Edelleenkin haluaisin nyt oman puheenvuoroni aloittaa kiittämällä tarkastusvaliokuntaa siitä, että se on todella valinnut hyvät aiheet, erittäin hyvät aiheet ja erittäin kipeän ajankohtaiset aiheet.

Ensinnäkin tietoyhteiskuntaosioon en puutu enempää, pitkään, koska siitä on täällä keskusteltu, mutta kiinnitän myös huomiota, niin kuin ed. Akaan-Penttilä ja muutama muukin, siihen toteamukseen, että tulevaisuusvaliokunnan selvityksen mukaan tiedonhallintaan kuluu 60 prosenttia erikoissairaanhoidon työtunneista. Itse erikoissairaanhoidon työtä parikymmentä vuotta tehneenä kummeksun tätä, mitä tämä tarkoittaa. Jos tähän on sairaaloiden ja terveyskeskusten atk-yksiköt otettu huomioon, niin ne nyt eivät ole kovin suuria, ja kyllä se päätyötuntimäärä tapahtuu sairaanhoitajien ja lääkäreiden toimesta.

Mutta faktatietona toteaisin sellaisen, että esimerkiksi Kymenlaakson keskussairaalan kokenut urologi kertoi minulle, että siellä käytössä oleva Effica-tietojärjestelmä on lisännyt hänen työaikaansa noin 25 prosentilla. Siis yksi neljännes on tullut lisää työaikaa. Tällainen prosenttiluku urologin työn kohdalla pitää paikkansa, koska se hyvin kankea tietokonejärjestelmä, joka siellä poliklinikalla on, johtaa juuri siihen, mihin ed. Akaan-Penttilä täällä viittasi, että lääkäri joutuu olemaan enemmän tietokoneen kanssa tekemisissä kuin potilaan kanssa. Se on hidasta ihan siitä alkaen, että mielenkiinto joutuu keskittymään siihen ja sitten näyttöpäätteeltä näkyy vain yksi asia eikä pysty selaamaan esimerkiksi röntgenlausuntoja. Kaiken kaikkiaan tuo käytäntö poliklinikoilla on kyllä mennyt huonommaksi. Siellä ei sellainen tiimityöskentely välttämättä toimi niin kuin ennen. Tietotekniikalla on sairaalaympäristössä erittäin paljon hyviä puolia, mutta sillä on myös oma riippa jalassaan.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, hoitotakuuasiasta hiukan enemmän. Me olemme säätäneet hoitotakuun, ja se ei toimi. Tarkoitan sillä, että se ei toimi, sitä, että potilas ei saa hoitoa sillä tavalla nopeammin kuin me olemme ajatelleet silloin, kun tätä lakia täällä säädettiin. Ja miksei saa? Sen vuoksi, että jonotus on kääntynyt leikkausjonoista poliklinikkajonoiksi johtuen lain sisällöstä. Meillä ei ole käyttökelpoista määritelmää tällä hetkellä laissa, joka ohjaisi siihen, kuinka nopeasti potilas pääsee hoidon tarpeen määrittelyyn. Hoidon tarpeen määrittely on keskeinen osa hoitotakuulainsäädäntöä. Siellä on ainoastaan todettu, että kun hoidon tarve on määritelty, niin kuuden kuukauden kuluttua viimeistään pitää hoito antaa. Siihen liittyy tiettyjä pakottavia määräyksiä, mikäli ei pystytä antamaan sitä, esimerkiksi sairaanhoitopiirissä pitää se muuten järjestää.

Mutta sitä, kuinka kauan hoidon tarpeen määrittely saa kestää, ei missään määritellä. Todetaan, että kun lähete tulee erikoissairaanhoitoon terveyskeskuksesta tai yksityissektorilta, niin kahden viikon kuluessa se pitää käsitellä. Toisin sanoen se pitää lukea ja ilmoittaa potilaalle, että lähete on tullut. Mutta missä ajassa tehdään erilaiset tutkimukset, missä ajassa tehdään potilaan lähempi tutkimus ja diagnoosi, sellaista ajan määritettä, mitään enimmäisaikaa, ei ole määritelty. Aluksi oli käsittelyssä hallituksessa sellainen lakiesitys, joka olisi tähän asettanut tietyn ajan, mutta lähinnä sairaanhoitopiirien ja Kuntaliiton kanta oli se, että sellaista ei voida ottaa, resurssisyistä lähinnä.

Haluaisin ihan yleisesti todeta, että hoitotakuutekstissä on erittäin hyviä kohtia, joissa myöskin todetaan nämä miljoonat eurot, mitä on käytetty. Varmasti niillä on saatu monta asiaa paremmaksi, mutta yhtä kaikki, pääsy erikoissairaanhoitoon on edelleen hankalaa ja hoidon tarpeen määrittely kestää aivan liian kauan. On hyvä muuten — ja tämä on mielestäni vähän uutta — että myös kuntoutuksesta ja sairaalan jatkohoidosta esitetään täällä muutamia huomioita, jotka ovat erittäin tärkeitä. Totean vielä sen, että aivan oikein täällä todetaan, että keskeinen syy tähän viivästymiseen, siis hoidon tarpeen määräämiseen, on ollut se, ettei hoitopäätöksen teolle ole määritelty lainsäädännössä tavoiteaikaa. Tämä on juuri se villakoiran ydin.

Lopuksi tässä osiossa todetaan nimenomaan terveyskeskustyö. Mielestäni tässä on hyvin todettu kokeneiden lääkäreiden tarve siellä, joka on erittäin tärkeä terveyskeskuksien toiminnalle. Tässä mielestäni valiokunta on osunut erityisen hyvin oikeaan.

Lopuksi ympäristötavoitteiden vaikuttavuudesta valtiontaloudellisesta näkökulmasta. Tämä liittyy maataloustukeen ja sen ympäristötukiosuuteen. Tästä kävimme laajan keskustelun, ja yksimielisyys vallitsee siitä, että tämä ei ole vaikuttavaa eikä osuvaa. Nämä hot spot -alueet todettiin Lounais-Suomessa, ja niihin on nämä pari miljoonaa euroa kahdessa eri kohdassa budjettia ollut olemassa, se on todettu. Tähän työhön päästään, niin kuin kävimme täällä jo keskustelua.

Toteaisin vielä tähän keskusteluun, jonka ed. Pulliaisen kanssa kävimme tässä per capita -kysymyksestä, että viittasin siihen juuri sen takia, että kansainvälisessä keskustelussa, kun piirretään näitä piirakoita, yhä enemmän tulee esille se, kuinka paljon on kansallinen osuus asukasta kohden. Se on osa tällaista kansainvälistä keskustelua. Aivan oikein, ed. Ahde, se on sitä ympäristöjalanjälkeä, joka suomalaisilla yleisesti ottaen on iso.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle: En kiistä ollenkaan tätä kansainvälistä vertailua. Mutta nyt, arvoisa ed. Tiusanen, me olemme menneet tässä asiassa sisässään vähän pitemmälle, niin kuin tunnistaneet, mitkä ovat ne ongelmalliset alueet, missä ei riitä tämä tarkastelukulma, vaan me joudumme menemään paljon paljon syvemmälle ja valitsemaan toimenpiteet aivan riippumatta siitä, onko siellä ihmisiä, kun viljelytoimintaa tai muuta, ravinteitten kylvämistä, toteutuu sillä tavalla maan pinnalle ja huuhtoutumiin, että niistä tulee ongelmia, kun se lähtökohtatilanne on jo mahdollisimman ankea. Tässä oli se ero, ei mitään sen kummallisempaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen kanssa olemme varmasti ihan samaa mieltä näistä asioista. Sinänsä tämä minun puheenvuoroni, johonka ed. Pulliainen silloin viittasi, pohjautui siihen, mitä ed. Heikki A. Ollila täällä totesi nimenomaan siitä, miten paljon Suomi on tehnyt ja mitä muiden pitäisi ehkä tehdä. Silloin tuli tämä näkökulma, että meillä on kuitenkin melkoinen kansallinen vastuu juuri tämän suuren volyymin per asukas näkökulmasta, ja miten tämä ongelma ratkaistaan, se on tietysti toinen kysymys.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti sanoisin, että tässä tarkastusviraston kertomuksessa tosi hyvin puututaan tähän hoitotakuuseen elikkä siihen, kuinka se ei toteudu, ja näihin valtaviin potilasjonoihin. Mutta vähän ihmettelen, että siinä ei ole minkäänlaista mainintaa eikä puututa ollenkaan tähän huutavaan jatkuvaan hoitajapulaan, mikä meillä on. On varaa maksaa näitä sakkoja, mutta ei ole sitten varaa maksaa palkkaa hoitajille, vaikka tämä hoitajapula vaarantaa potilasturvaa ja ennen kaikkea se rikkoo sen lisäksi myös ihmisyyttä. Se rikkoo niin hoitajan kuin hoidettavan ihmisyyttä.

Minä toivoisin sydämestäni, että tarkastusvaliokunta kävisi vaikka Puolarmetsän pitkäaikaispotilasosastolla joku ilta viiden aikaan, kun siellä viisi kuusi hoitajaa viiden aikaan joutuvat laittamaan nukkumaan näitä potilaita johtuen tästä hoitajapulasta, koska heidät on saatava, ennen kuin yökkö tulee kello 9, yökuntoon. Kello viiden aikaan heille laitetaan paksut yövaipat ja jotkut levottomat sidotaan magneettivöillä sänkyynsä. Minusta tämä olisi sellainen asia, joka kuuluu ihan jokaisen suomalaisen ihmisen oikeuteen, että tämmöisistä asioista pidettäisiin huolta.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Muutamia kommentteja tästä erinomaisen hyvästä mietinnöstä, ensinnäkin tarkastusvaliokunnan tarpeellisuudesta. Sehän on ja pysyy, mutta muutama ajatus siitä.

Onhan se äärettömän tärkeää, että meillä on tällainen vahvan toimivallan omaava valiokunta. Sillä on kyky ja mahdollisuus hahmottaa kokonaisuuksia ja puuttua mihin tahansa asiaan. Se on varsin riippumaton. Se on myöskin kiinni ajassa. Jos vähän muistellaan menneitä aikoja, niin Valtiontilintarkastajien järjestelmä oli eräällä tavalla tämmöinen ylähuoneen poikanen. Siellä ei ollut kovin montaa aktiivipoliitikkoa. Se jo kertoi jotakin siitä. Heillä oli kyllä kokemusta ja näkemystä, mutta he eivät olleet ihan samalla tavalla kiinni puikoissa kuin on toimivan eduskunnan toimiva valiokunta.

Esimerkiksi Englannissa parlamentin budjettivalta on vain ja ainoastaan riippuvainen sen tarkastusvaliokuntaa vastaavan toimielimen työstä. Ei siellä voi parlamentti lisätä budjettiin yhtäkään šillinkiä tai puntaa, mitä sitten haluaisivatkaan tehdä, mutta jälkikäteen voivat kyllä sitten ruoskia ja ruotia erittäin voimakkaasti, onko hommat hoidettu niin kuin hyväksytyn budjetin mukaan olisi pitänyt tehdä. Siellä painopiste on tällä suunnalla.

Jos nyt tutkailee tänään valmistunutta valtiovarainvaliokunnan mietintöä, vaikka sinne 70 miljoonaa euroa lisätään valtion menoja, kuitenkin kun laitetaan vaakakuppiin ne asiat, joita tässä mietinnössä käsitellään, nämä mietinnössä mainitut asiat ovat monta monta kertaa enemmän kuin 70 miljoonaa euroa lisää valtion ensi vuoden budjettiin, jos niitä pikkasen niin kuin puntaroi.

Sitten pariin yksityiskohtaan.

Tämä kassanhallinta, jota mietintötekstissä luonnehditaan eräänlaiseksi salatieteeksi — tämä ei ole vielä lainaus — joka liittyy siis tämmöiseen budjettioikeudelliseen osaamiseen, niin että on vaan ihan muutama henkilö Suomessa, jotka sen osaavat, ja nyt lainaan täältä avainlauseen: "Esimerkiksi talousarvion kattamisvaatimuksen ja eduskunnan päättämän talousarvion toimeenpanovelvollisuuden on tulkittu edellyttävän, että tilinpäätöshetkeen mennessä on valtion kassaan otettava eduskunnan päättämän lainanoton edellyttämä määrä lainaa talousarviokirjanpidon tulokirjauksen mahdollistamiseksi - -."

Siis jotta kirjanpitäjä saa työnsä tehdyksi, täytyy ottaa hirvittävät lainat sillä perusteella, että joku on tulkinnut, "on tulkittu". Ei niin missään ole säädetty tai määrätty. Menemme tulkinnan varassa siihen, että aiheutetaan 10 miljoonan rahoituskustannukset, jotka olisi tulkitsemalla toisin voitu säästää. Olisi sillä 10 miljoonalla eurolla käyttöä jossain muuallakin. Kyllä meidän täytyy tästäkin talosta lähettää sellainen signaali, että rahoitustoiminnallekin on hintansa, se aiheuttaa kustannuksia ja on ihan perusteltua meidän vaatia, että myös valtion käteisvaroja hallitaan taloudellisesti. Siinä on niin sanotusti veronmaksajilla rankka intressi.

Kiinnitän huomiota siihen, ettei ole pikkusummista kysymys. Tilinpäätöksen 2007 mukaan valtion kassavaroille saama korkotuotto oli 205 miljoonaa euroa. Ensi vuodeksi se on arvioitu 178 miljoonaksi euroksi, niin että nämä ovat aika huomattavia rahoja. Tässä keskikassa on tuolla 5—6 miljardin tuntumassa kaikkina vuoden päivinä pyhät arjet. Kun valtion budjetti on 48 miljardia, niin tämähän on viiden kuuden viikon likviditeetti. Tämä on ihan huikea. Kunnat ja yritykset pyörittävät muutaman päivän likviditeetillä asioitaan, jotkut luotollisella sekkitilillä, ettei omaa rahaa ole ollenkaan.

Sitten tästä ympäristötuesta. Tämäkin on semmoinen lehmän kokoinen asia, että kun mietinnössä todetaan, että ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormasta meillä Suomessa 50 prosenttia, siis puolet, on maatalouden aiheuttamaa, onhan tämä äärettömän hurja luku. (Välihuuto) — No, asiantuntijoitten ilmoituksen mukaan. Tämä ei ole politiikkaa. Tämä on matematiikkaa. — Viittaan siinäkin vielä varmemmaksi vakuudeksi sellaiseen asiaan, että kun mietinnössä todetaan, että "ympäristötuki on nähty myös osana maanviljelijöiden tulotukea, mitä se lähtökohtaisesti ja tietoisesti vuonna 1995 olikin". Mietintö toteaa myös, että tämän ympäristötuen käytön tarkastuksen yksi johtopäätös on se, että "ravinnekuormituksen vähentämistavoite on ristiriidassa maatalouspolitiikan muiden tavoitteiden kanssa. Ympäristötukien valvonta on työlästä ja se aiheuttaa yli puolet maataloustuen valvonnan kustannuksista, vaikka tuen määrä on 15 prosenttia koko maataloustuesta".

Tulee kysyneeksi, onko tämä ympäristötuki-sana ihan väärä, pitäisikö käyttää sanaa toimeentulotuki, että se kuvaisi oikeammin tuen nykyistä käyttöaluetta, koska mietinnössä esitettyjen asiantuntijalausuntojen ja kannanottojen perusteella tilanne ei ole parantunut, vaikka näitä tukia on maksettu, ja vaikuttavuuttahan me haemme luonnossa ja toivottavasti sitten myöskin maatalousyrittäjän kukkarossa. Mutta ympäristötukiasiassa menee kyllä luontoarvot edellä ja ihmisen muut tarpeet tulisivat sen perässä. Toimeentulosta voi huolehtia vähän muulla tavalla, niin että pitäisi puhua sitten asioista niitten oikeilla nimillä.

Herra puhemies! Erinomaisen hyvä mietintö, ja toivotan tarkastusvaliokunnalle rohkeutta jatkossakin puuttua ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! En lähde ruotimaan tarkastusvaliokunnan roolia sen enempää, mutta olen mielenkiinnolla kuunnellut näitä kehuja, joita tästä mietinnöstä on todettu, niin kuin ed. Saarinenkin äsken omassa puheenvuorossaan ylisti suorastaan, mikä minun mielestäni on aika mielenkiintoinen seikka. Täytyy luottaa siihen, että hän omassa puheenvuorossaan esitti objektiivisen arvionsa siitä.

Arvoisa puhemies! Ihan yksi asia, joka itselleni tuli yllätyksenä valiokunnassa. Kun täällä ed. Ukkola totesi, että valtiovarainvaliokunta voisi puuttua esimerkiksi tähän kassavarojen suuruuteen ja selvittää sitä, mutta joka tapauksessa tilanne nyt vain on ollut se, että sen selvityksen perusteella, minkä me saimme, tilinpäätöksen mukaan oli vuosina 2004—2007 tämä koko kassa 7,3—8,9 miljardia euroa. Itselleni oli suuri hämmästys se, mihin ed. Saarinenkin täällä osittain äsken puuttui, eli se, että kun eduskunta on budjettia päättäessään antanut valtuudet nostaa lisälainaa, niin virkamiehet tulkitsevat sen sillä tavoin, että sitä on nostettu se määrä, niin kuin mietinnöstä käy ilmi, lyhytaikaisena lainana ja vuodenvaihteen jälkeen se maksetaan pois.

Itse jäin ihmettelemään sitä, että kun näin menetellään ja aiheutetaan kymmenien miljoonien ylimääräiset kulut, niin miten voi olla mahdollista, että valtiovarainministeriössä, jossa pidetään melkein jokaisesta eurosta tiukasti kiinni, ikään kuin omasta taskusta pitäisi ottaa ja antaa, tähän ei ole kiinnitetty vakavaa huomiota tai ainakaan ei sillä tavoin, että ainakin itselleni, joka olen muutaman vuoden ollut tässä talossa, tämä kaikki oli täysin uutta. Sen johdosta minun mielestäni on erittäin hyvä, että tähän nyt valiokunta puuttui ja esitti omia näkemyksiään.

Jotenkin tuntuu oudolta, että tällaisella tarpeettomalla lainannostolla lisätään vielä valtion menoja, kun täällä nyt olisi monia muitakin tarpeellisia kohteita, joita voitaisiin parantaa 10 miljoonalla. Kaikki puhuvat jostain perustienpidosta ja muusta, niin että tuntuu vaan jotenkin järjenvastaiselta. Täytyy toivoa, että se tahto, jonka valiokunta omassa mietinnössään esitti tältä osin — jossa käsitykseni mukaan saattoi olla jonkinlaisia toiveita myös asianomaisen ministeriön toimesta ja taholta — että tämä valiokunnan "huomautus" otettaisiin siellä vakavasti huomioon ja tämä asia saataisiin korjattua pikaisesti, koska tuntuu ainakin maalaisjärjellä ajateltuna aika hullunkuriselta se tilanne, mitä menettelyä on noudatettu viime vuosina.

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu hoitotakuusta ja monesta muusta seikasta, en lähde niitä nyt enää toistamaan. Mutta haluan vielä kerran korostaa sitä, että minulle tämä niin sanottu ylisuuri kassa vuodenvaihteessa oli kyllä sellainen yllätys ja järkytys, ja vielä esitän toiveeni kyllä siitä, että hallitus varsin pikaisesti puuttuu siihen tilanteeseen, että tämä saadaan korjattua.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden valiokunta varmahan on tehny hyvää työtä ja tarttunu kiperihin asioihin, mutta haluaisin pikkuusen puuttua.

Tuos ed. Ahde avauspuheessaan puhu tästä maataloudesta. Siihen debatissa otettiin kantaa, ja ihan oikeen ed. Ahde sanoi, jotta kun Suomen lätäköt eli vetet meillä on matalat, ne kuormittuu hyvin herkästi. Senhän varmahan kaikki edustajat tietää ja yleensä Suomen kansa sen, että Ruottis yksi järvi imöö kaikki Suomen järvien vetet, eli Suomen järvet ovat tosi matalia samoin kuin joet. Eli siellä ympäristökuormitukset näkyy kyllä kovin herkästi. En tierä, onko perää tai ei, mutta yleensä Viron puolen ja Ruottin puolen merenrannat on huomattavasti syvempiä, että onko se näin, jotta se ympäristökuormitus siellä ei näy niin herkästi ja se sieltä jollakin lailla sitten lietsoutuu tänne meiränkin rannikolle.

Tämä on nyt tietysti vähän huumorimmoista pekuloontia, mutta pitää muistaa se, että ennen EU:hun siirtymistä tai sen jälkeen maataloures tuli melekonen muutos sen suhteen, että meirän maaperä tutkittiin tosi tarkasti, mitä se maaperä sisältää. Sen jälkehen, ku EU:ssa ku oltihin, sieltä tierotettihin taikka saatihin ne tierot, mitä apulantaa mitäki määrää sinne kärsii laittaa, ja se, että maan happamuus saatihin tietysti oikialle tasolle. Ja varsinkin tänä päivänä, niin onhan nyt jo tasan tarkkahan tieros, mitä se maa sisältää, paljoko sinne voi laittaa tietylle palalle. Tänä päivänä valveutuneet viljelijät, ja mä luulen, että pikkuhiljaa se leviää laajemmalleki, niin siellä pystytähän apulantaa konehesehen kylymästi laittamahan tasan tarkkahan ne lukemat, mitä milleki aarille laitetahan kuormitusta.

Eli mul on kyllä sellaanen käsitys, että nämä ympäristötukiasiat, ei ne ihan oo sosiaalitukia siinä mieles. Kyllä ne tarpehesehen varmahan menöö, koska kyllä viljelijät joutuu tekehen tämän etehen töitä ja ennen kaikkia kyllä siellä suojavyöhykkeet meillä Etelä-Pohojanmaallakin, vaikka varsin tasaasta on, niin kyllä siellä on määritelty, mitä mihinkäki saa laittaa, kuinka niitä pitää hoitaa. Myönnän sen, että jos on sellaasia rinteitä, jota ei oo käytännös lannootettu paljo mitenkään koskaan, niin siellä kyllä kasvaa luonnonmansikka ja se ruohokaan ei paljon mitään, niin niittyinähän ne on, ja jos ne pikkusen tuota niin sanottua apupaskaa eli lannoitetta saa liikaa, niin kyllä ne rehevöityy. Eli tämä on ihan oikeahan osunu määräys, että sitä tullahan valvomahan entistä tarkemmin.

Uskoosin, että nyt kun maaperä pikkuhiljaa rupiaa imemähän ittensä tyhyjäksi taikka haihruttamahan taikka se on saatu kasvustolla hiottua oikeahan kuntohon, niin kyllä meidän ympäristöpäästöt vähenöö. Pitää muistaa myös se, että meirän maaperä on erimoista. Jokku on sellaasia hiekkapitoosia, multapitoosia, jokka jo, voirahan sanoa, haihruttaa ja päästää kerralla läpi tai menöö viljan kasvattamiseen tai juurikasviljan kasvattamiseksi, hyöryksi, heti. On raskaita tietenkin näitä savimaita. Etelässähän on jankkosavi ja meillä Pohojanmaalla urpasavi, joka päästää jopa vähän läpittekin. Jankkosavi on, jotta siellä se muhii ja saattaa lähtiä liikenteeseen, niin kun sitä on tuolla Varsinaas-Suomes. Se on hieno asia, että Varsinaas-Suomessa, kun siellä on liettynehet saviset maat, jokka päästää pienestäkin määrästä ne niin sanotut kuormitukset liikkeelle, ruvetahan tosissaan sitä asiaa hoitamaha.

Eli mul on kyllä vakaa käsitys, jotta kyllä maatalous tulevaisuures kuitenkin puhuristuu automaattisesti. Valvonta on sen verran kova, ja ne on valveutuneita luonnonsuojelijoota, ja mä väitän, että Suomen maataloures olevat ihimiset on siinä luonnonsuojelijoota ku täällä istuvat viheriät kansanedustajatkin.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä jankkosavesta täytyy nyt siirtyä kuitenkin näihin it-hankkeisiin, vaikka niistä on täällä jo jonkin verran mainittukin.

Tiedämme, että julkisten sähköisten palveluiden kehittäminen on viime vuosien aikana ollut varsin pirstaleista ja monet käytössä olevat sovellukset ja järjestelmät ovat it-alan termejä käyttäen niin sanottuja purkka- ja liimaviritelmiä eli yhteensopivuus ja toiminnan varmuus ovat varsin heikkoja.

Syksyllä täällä oli lähetekeskustelussa kansallinen innovaatiostrategia, ja siinä aivan keskeiseen asemaan nostettiin asiakaslähtöisyys. Kun tarkastelemme terveydenhuollon tietojärjestelmiä, niin asiakaslähtökohta on aivan keskeinen asia sekä henkilökunnan, työn oikean resursoinnin että potilasturvallisuuden kannalta.

Edustajat Virtanen ja Akaan-Penttilä viittasivatkin jo ammattitaitoisen it-henkilöstön tärkeyteen terveydenhuollossa, ja minusta tuntuukin, että dialogi it-henkilökunnan ja terveydenhuollon ammattilaisten kesken on jonkin verran puutteellista. Vaikka sanotaankin, että sitä saa mitä tilaa, niin tässä se ei päde, sillä terveydenhuollon henkilöstö moittii, ettei se saa sitä mitä tilaa. Tietohallinnon prosessit on todellakin saatava kuntoon, sillä terveydenhuollon kädet on kohdennettava aitoon potilastyöhön.

Ed. Tiusanen puhui omista kokemuksistaan, ja minulla on tässä ihan viime hetken tietoa työssä olevalta kirurgilta, joka kertoo, että hän joutuu kirjautumaan osastolla, polilla, leikkurissa ja mahdollisesti ensiavussa useisiin eri ohjelmiin kymmeniä kertoja päivässä. Eri tiedot ovat eri salasanojen takana. Potilasturvallisuus vaarantuu, ja aikaa menee aivan kohtuuttomasti. Järjestelmä voi toimia kohtuullisesti, jos on yksi työpiste ja sama kone käytössä koko päivän. Tätä perustellaan tietoturvallisuudella. Mielestäni pahempi tietoturvariski on potilastiedot kansiossa kärryissä, ja siitä ei jää edes logimerkintää.

Vielä lopuksi: Kun meillä on 4 000 eri järjestelmää, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välinen tiedonvaihto ei toimi, mitä tulee tapahtumaan, kun meille tulee uusi terveydenhuoltolaki, jossa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja madalletaan? Siinä vaiheessa viimeistään toivoisi, että tietojärjestelmät toimivat.

Erittäin lämpimin mielin yhdyn tähän mietinnössä olevaan ponteen, jossa terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja saumaton tietojen vaihto on kiireisten toimien alla.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin merkittävänä tätä tarkastusvaliokunnan mietintöä, joka koskee siis Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2007.

Tässä valiokunta on valinnut viisi mielestäni erittäin olennaista yhteiskuntapolitiikan lohkoa niin valtiontalouden kannalta kuin koko yhteiskuntapolitiikan voimavarojen suuntautumisen kannalta. Siis on käsitelty valtion kassanhallintaa, minkä yhteydessä on käynyt ilmi se, että ikään kuin tämä kassa on asiantuntijoittenkin mukaan suuri, kun se on suuruusluokaltaan 7,3—8,9 miljardia euroa, ja siitä on tehty sitten johtopäätökset. Samaten keskustelussa paljon esillä ollut valtion it-toiminta ja tietoyhteiskuntahankkeet, jossa valiokunta on tehnyt merkittävän ponsilauselman, että tämä julkishallinnon tietojärjestelmä, erityisesti terveydenhuollon, tulee nyt vihdoin ja viimein laittaa semmoiseen yhteistyötilaan, jota jo pitkään me poliitikot olemme edellyttäneet mutta jonka suhteen nyt ei ole vaan tapahtunut mitään. Samaten tämä hoitotakuuasia ja ympäristötavoitteitten vaikuttavuus ovat tärkeitä.

Tässä keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle tämä yksi esille nostettu asia, joka koskee meidän suomalaisen koulutuksen määrällistä ennakointia, mitoitusta ja kohdentamista. Olen ymmärtänyt näin, että tässä tarkastuskertomuksessa on ensisijaisesti keskitytty lähinnä nuorten ammatillisen koulutuksen ennakointiin ja sen mitoitukseen. Täällä todetaan ne toimijatahot, jotka Suomessa nyt tätä ennakointia suorittavat. Valtioneuvostotasolla on tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma ja sitten nämä eri yhteistyötahot alueellisesti ja paikallisesti: ministeriöt, Opetushallitus, lääninhallitukset, maakuntien liitot, työvoima- ja elinkeinokeskukset ja myöskin koulutuksen järjestäjät. Tässä on päädytty sellaiseen havaintoon, että tällainen säädösperusta koulutuksen määrällisen ennakoinnin ja mitoituksen osalta on "suppea ja tulkinnanvarainen", ja edellytetään nyt sitten tarkastusviraston taholta, että tulee vahvistaa tällaista ennakointistrategiaa, jossa sitten määriteltäisiin toiminnan tavoitteet, hallinto ja aikataulut.

Tänä päivänä, kun maassa tapahtuu isoja asioita, talous järkkyy, on paljon irtisanomisia, lomautuksia ja työvoiman rakenteessa ja mitoituksessa tapahtuu kenties isojakin muutoksia, tällainen kapitalismin ikään kuin syklittäisyys käytännössä merkitsee lyhyellä ja pitkälläkin aikavälillä sitä, että tällainen ikään kuin työvoiman ennakointitarve ei ole mikään erityisen helppo asia. Suhdannevaihtelut vaikuttavat hyvinkin paljon ja se, että löydettäisiin näin valtakunnan tasolla ja alueellisesti jokin kestävä, ihanteellinen mitoitus, on yksi vaikeimpia haasteita, mitä voi ajatella olevan.

Haluan nyt kuitenkin ehkä tässä yhteydessä ja myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin todeta, että minulla nyt ei ollut mahdollisuutta lukea tarkasti tätä Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, mutta kyllä tosiasia on kuitenkin se, että meillä Suomessa tapahtuu, niin kuin tässä edellytetään, tällaista joustavuutta. Siis meidänhän pitäisi kyetä yhdistämään tällainen säädösperusta, joka vahvistaisi tällaista suunnittelua mutta kuitenkin niin, ettei se olennaisesti heikennä ennakointiprosessin joustavuutta.

Ne, jotka nyt koulutusta likemmälti seuraavat, tietävät sen, että tätä joustavuutta käytännössä on paljon. Vuosittain siirretään peruskoulutuksen, ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja sata- jopa tuhatmäärin aloille, joissa ajatellaan olevan ja joissa selvitysten mukaan on työvoiman tarvetta. Ammattikorkeakoulujen kohdalta on tehty ja tehdään aika merkittäviäkin aloituspaikkojen siirtymiä. Ehkä nyt esimerkkinä totean sen, että joskus 4 vuotta sitten oli paljon esimerkiksi kulttuurialan keski- ja korkea-asteen työpaikkoja, suoraan sanoen niitä ajateltiin liiankin optimistisesti olevan kovin paljon, ja nyt aloituspaikkoja on sitten vähennetty ja siirretty ikään kuin ammatti- ja työaloille, joissa on nähty tarvetta enemmän olevan. Kyllä tällainen joustoelementti on sisäänrakennettuna suomalaiseen koulutuksen ennakointijärjestelmään, mutta totta kai siinä on kehittämisen varaa ja totta on, että se säädösperusta on kohtuullisen ohut. Mutta silläkin on puolensa.

No, tarkastusvaliokunta päätyy toteamaan tältä osin sen, että työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut tänä vuonna työvoima- ja koulutustarpeiden yhteistyöryhmän, ja odotamme nyt mielenkiinnolla, mitä lisäarvoa sitten tämä tuo tälle tärkeälle koulutuksen ennakointi-, mitoitus- ja kohdentamisasialle.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on mielestäni mielenkiintoista luettavaa, vaikka kritiikkiäkin nykyisestä käytännöstä on tullut. Itse koen valiokunnan työn myönteisenä, ja toiminta kehittynee koko ajan.

Huolella kävin läpi mietinnöstä koulutukseen liittyvän osion. Koulutuksen määrällinen ennakointi, mitoitus ja kohdentaminen ovat lempiaihe koulutusta tarkastelevissa raporteissa. Järjestelmäämme on vuosien saatossa kehitetty, mutta ammattitaitoisen työvoiman ja työnantajien kohtaanto-ongelma on edelleenkin olemassa. Muotivirtauksetkin vaikuttavat tähän tilanteeseen. Kysymys on melkeinpä ikuisuusongelmasta.

Hallitusohjelmaa tehtäessä, Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa elikkä Kesua laadittaessa, vuotuisissa kehyspäätöksissä ja budjettipäätöksessä tälläkin vaalikaudella on tätä mitoitusta käsitelty. Valiokunnan toteamukset jäävät melko yleiselle tasolle, mutta oikeastaan kaikki se asia on kumminkin paikkansa pitävää.

Arvoisa puhemies! Juuri valmisteltavana olevassa aluehallinnon uudistuksessa koulutuksen ennakointi on keskeisessä asemassa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli Elyjen tehtävänä on yhteistyötahojen kanssa ennakoida koulutustarvetta ammatillisessa koulutuksessa, aikuiskoulutuksessa ja korkeakouluissa. Myös maakuntaliittojen Alluun tulee koulutuksen asiantuntemusta ennakointia varten.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus vielä näistä tietojärjestelmäasioista. Jupa-hankehan on Vanhasen ykköshallituksen Julkiset palvelut verkkoon -hanke, joka kyllä etenee — joskin aika hitain askelin. Mutta siellä yksi ajatushan on nimenomaan tämä, että kansalaisilla olisi kotoa käsin niin sanottu yhden luukun mahdollisuus tai periaate päästä kiinni omiin asioihinsa ja niiden hallinnointiin. Muun muassa samasta ikkunasta voi päästä Kelaan ja kuntaan eri toimistoihin, sosiaalitoimistoihin, mihin tahansa, terkkariin ja myöskin omiin potilastietoihinsa. Tältä osin tämä hanke etenee siten, että nythän on sähköinen resepti jo tuolla Varsinais-Suomen alueella pilotti-hankkeena saatu kokeilun alle ja se on laajennettu Kotkan seudulle. Se on askel sitten koko maata kattavaan potilastietojärjestelmään, jonka maali on tuolla vuodessa 2011.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on tässä ihan viime päivinä käsitelty muun muassa sähköisen eläketurvarekisterin osalta näitä askeleita eteenpäin. Samoin hoitohenkilöstöstä on tulossa sähköinen rekisteri. Eli siis tarkoitan näillä sanoilla sitä, että kyllä nämä askelet vievät eteenpäin.

Mutta se varsinainen ongelma on, niin kuin tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan, tämä nykyinen tietojärjestelmien runsaus. Tieto ei yksinkertaisesti kulje sairaanhoitopiirin sisällä terkkarista aluesairaalaan ja sieltä edelleen keskussairaalaan. Tämä on yksi valtava ongelma. Samoin se, mikä äsken täällä mainittiin: työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon välinen tiedonkulun katkos.

Vielä yksi asia lyhyesti: EU:n sisällä ollaan suunnittelemassa vapaata potilasliikkuvuutta, ja sen ainoa edellytys on, että potilastiedot kulkevat turvallisesti. Suomi kansainvälisessä vertailussa tällä hetkellä valitettavasti on vähän jälkijunassa, että kyllä meidän täytyy nämä järjestelmät saada kuntoon, jotta tämmöinen vapaa liikkuvuus EU:n sisälläkin on mahdollista.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ihan pari kommenttia vielä tämän keskustelun päätteeksi ainakin omalta osaltani.

Ensinnä valiokunnan tehtävästä ja siitä, miksi tarkastusvaliokunta päätettiin eduskuntaan muodostaa. Itse asiassa tämä historiallinen tausta liittyy osittain siihen vuonna 2000 tehtyyn perustuslain muutokseen, jossa selvästi lisättiin eduskunnan budjettivaltaa. Tämän päätöksen jälkeen, seurauksena, myös valtioneuvosto, siis Suomen hallitus, ei anna nykyisin eduskunnalle enää kertomusta taloudenhoidosta, vaan tilinpäätöksen ja tilinpäätöskertomuksen. Se oli merkittävä muutos.

Kun budjetin, siis valtion talousarvion, käsittelee valtiovarainvaliokunta ja kun aikaisemmin valtiontalouden valvontatehtävä oli valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostolla ja Valtiontilintarkastajilla, niin tässä yhteydessä päätettiin, että on tärkeää ja on järkevää siirtää valtiontalouden valvontatehtävä suoraan eduskunnan yhteyteen ja eduskunnan alaisen valiokunnan tehtäväksi niin, että siihen yhteen valiokuntaan kootaan kaikki valtiontalouden valvontaan liittyvät kysymykset. Normaali käytäntöhän on myös yrityksissä se, yritystaloudenkin valvonnassa, että eri elin käsittelee budjetin ja eri elin tekee tämän tarkastuksen, miten vuoden aikana budjetti on toteutunut.

Tämä oli se historiallinen tausta, ja sen jälkeen asetettiin toimikunta valmistelemaan tätä muutosta, ja oli tärkeää tietenkin suomalaisessa parlamentarismissa, että eduskunta täysin yksimielisesti, kaikki eduskuntaryhmät, asettuivat tukemaan tätä mallia. Tämä malli on kyllä nyt saanut maailmallakin aika paljon huomiota. Tarkastusvaliokuntia on eri maiden parlamenteissa, ne ovat koko ajan lisääntymässä. Mutta nyt täytyy sanoa, että meillä käy melkein virtanaan eurooppalaisia parlamentteja ja Euroopan ulkopuolisia parlamentteja tutustumassa tähän malliin, koska talouden jälkikäteisvalvonta on osoittautunut yhdeksi kaikkein tärkeimmistä keinoista valvoa sitä, tulevatko veronmaksajien varat edes lähes järkevästi käytettyä, saadaanko veronmaksajilta kerätyillä varoilla sitä aikaiseksi, mitä erilaisissa laeissa ja budjettipäätöksissä luvataan.

Minä uskon, että tämän valiokunnan merkitys tulee vain lisääntymään tulevaisuudessa. Tämä valiokuntahan on vain yksi erikoisvaliokunta valiokuntien joukossa, mutta sen toimivalta ja toimiala talouden valvojana on niin sanotusti horisontaalinen. Valiokunta voi puuttua tärkeäksi katsomaansa asiaan, jopa tuoda sen eduskunnan täysistunnon käsittelyyn ilman mitään hallituksen pohjaesitystä. Tämä valtaoikeus on tietenkin valiokunnalle hyvin tärkeä, samoin kuin se, että valiokunta saa kaikki tiedot, jotka Valtiontalouden tarkastusvirastokin saa. Tässä se poikkeaa kaikista muista valiokunnista tämän tiedonsaantioikeutensa kautta.

Puhemies! Ehkä en enää ala käsitellä näitä tärkeitä asioita, mutta sitten vielä ed. Ukkolalle sanon, että kyllä minusta — vähän leikillisesti lopuksi, mutta ystävällisesti — eduskunnassa kuitenkin pitää myös olla yksi sellainen valiokunta, joka toistaiseksi tuo pelkästään yksimielisiä mietintöjä eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomautan ed. Ahteelle, että on täällä toinenkin valiokunta, joka ainakin yrittää tuoda yksimielisiä mietintöjä täysistuntoon ja lausuntoja antaa. Se on perustuslakivaliokunta.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella, niin kuin valiokuntamme puheenjohtaja Ahde sanoi, tämä on erilainen valiokunta. Meillä on montakin erilaisuutta, muun muassa se, että jäsentemme lukumäärä on vähäisempi kuin muissa valiokunnissa, ja meidän valiokunnassamme ei ole edes varajäseniä.

Mutta pariin asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Tämä tietotekniikan yhteensovittaminen on todella tärkeä asia tässä yhteiskunnassa. Tulevaisuusvaliokunta teki terveydenhuollon tulevaisuusselvityksen muutama vuosi sitten, jonka tekemisessä minäkin olin mukana. Siinä katsottiin yhdeksi erittäin tärkeäksi selviytymiskeinoksi se, että tietotekniikka pannaan yhteensopivaksi. Ja tässä nyt kiinnitetään siihen vakavasti huomiota, koska mitään aloitusta ei ole tämän asian suhteen tehty. Nyt tullaan tekemään.

Toinen on tämä ympäristötukien seuranta. Tämä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus oli hyvin asenteellisesti tehty, mutta tärkeä on asia. Haluan vain kiinnittää siihen huomiota, että joka tapauksessa se on yksi Euroopan parhaiten toiminut ympäristötukijärjestelmä, mikä on Suomessa ollut voimassa, mutta on niin suuresta kokonaisuudesta kysymys, että se toimii hitaasti.

On otettava huomioon, että muutoksia on tapahtunut, parannuksia on tapahtunut, mutta meitä ovat olleet myös maatalouspolitiikka ja sääolosuhteet vastaan, maatalouspolitiikka siinä mielessä, että me olemme siirtyneet enemmän viljan viljelyyn, sieltä tulee aina enemmän huuhtoutumia, ja sitten sääolosuhteet siitä syystä, että meillä on talvet tulleet märemmiksi ja sateet lisääntyneet ja sitä kautta huuhtoutumat väkisinkin ovat lisääntyneet.