8) Hallituksen esitys suomalaisille pankeille myönnettävistä väliaikaisista
valtiontakauksista
Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys suomalaisille pankeille myönnettävistä väliaikaisista
valtiontakauksista. Hallitus pyytää eduskunnalta
perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaista valtuutusta antaa
valtiontakaus enintään 50 miljardille eurolle.
Näin ollen kysymyksessä on erittäin suuri
ja merkittävä asia ja siihen on suhtauduttava
kaikella vakavuudella siitä huolimatta, että tällä hetkellä mikään
pankki ei ole ilmoittanut käyttävänsä tätä takausta.
Mutta aika muuttuu, taloustilanne synkkenee jatkuvasti, ja täytyy
lähteä siitä, että sekin päivä koittaa, jolloin
näitä takauksia käytännössä annetaan.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Siksi valtiovarainvaliokunta puoltaa esityksen
hyväksymistä jäljempänä esitetyin
täsmennyksin. Otan eräitä täsmennyksiä myöhemmin
esille.
Taloudellisen, maailmanlaajuiseksi laajentuneen finanssikriisin
vuoksi Eurooppa-neuvosto on kokouksessaan 15.—16.10.2008
sopinut järjestelyistä, joilla valtiot myöntävät
takauksen pankkien liikkeeseen laskemille velkainstrumenteille.
Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen
esityksen mukainen takausvaltuus perustuu näin ollen Euroopan
unionissa tehtyihin ratkaisuihin, joita myös Suomi on sitoutunut
noudattamaan. Valtiontakaus on siis osa niitä toimenpiteitä,
joilla rahoitusmarkkinoiden vakautta pyritään
parantamaan. Muita EU-tasolla sovittuja toimia ovat pankkien pääomittaminen
ja ongelmapankkien hoito siten, että sijoittajien ja tallettajien
saamiset turvataan.
Talousvaliokunta on käsitellyt asiaa perusteellisesti
ja antanut oman lausuntonsa tehden tiettyjä lisäehtoja
ja -ehdotuksia määräysten tarkentamiseksi,
joita valiokunnan puheenjohtaja esitellee erikseen, minkä vuoksi
en puutu niihin lähemmin.
Valtiovarainvaliokunta suhtautuu siten lähtökohdiltaan
myönteisesti, kuten äsken totesin. Valiokunta
haluaa kuitenkin todeta, että nyt esitetty järjestely
ei vielä sinänsä ratkaise niitä ongelmia,
joita kiristynyt luotonsaanti tällä hetkellä aiheuttaa
yrityksille. Finanssikriisin seurauksena yritysten rahoituksen saatavuus
on vaikeutunut, rahoituksen ehdot ovat tiukentuneet ja lainanhoitokustannukset
ovat nousseet.
Valiokunta kuitenkin toteaa tyydytyksellä, että hallitus
on jo ryhtynyt mittaviin toimiin viennin rahoituksen turvaamiseksi
takauksilla ja luototuksilla sekä pääomittamalla
muun muassa valtion omistamia sijoitus- ja rahoitusyhtiöitä.
Riittävän luotonantovolyymin turvaamiseksi rahalaitosten
pääomittaminen on kuitenkin kaikkein tehokkain
keino, koska nyt esillä oleva takaushan turvaa ainoastaan
nykyisen tasoisen luotonantovolyymin ja vaikuttaa tietysti myöskin
rahoituksen hintaan.
Takaukseen liittyvien ehtojen osalta on todettava, että komissio
on 13.10.2008 antamassaan tiedonannossa todennut ne periaatteet
ja ehdot, joita tulee noudattaa, kun harkitaan sitä, onko pankkien
tukitoimia pidettävä kiellettynä valtion tukena.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuitenkin komissio tulee tämän
kuun lopulla antamaan uuden tiedonannon, jossa todennäköisesti
tullaan jakamaan tukea saavat pankit kahteen ryhmään.
Ensinnäkin, voisi sanoa, niin sanotuille terveille ja vakaille
pankeille ei tultaisi asettamaan juurikaan ehtoja, sen sijaan kriisissä olevien
pankkien tukiasiat käsiteltäisiin aivan erillisten
ehtojen pohjalta.
Haluan kuitenkin korostaa, että hallituksen esityshän
lähtee siitä, että tämä valtiontakaus voidaan
antaa vain toimintakykyisille ja vakavaraisille suomalaisille talletuspankeille
tai kiinnitysluottopankin tai tällaisen luottolaitoksen
suomalaisen emoyrityksen liikkeeseen laskemille sijoitustodistuksille
jne. Lisäksi talousvaliokuntahan esitti lisättäväksi
tähän sellaiset kiinteistövakuudelliset
joukkovelkakirjalainat, joiden vakuutena on ainoastaan asuntoluottoja,
ja valtiovarainvaliokunta on yhtynyt tähän täsmennysesitykseen.
Mitä tulee muihin ehtoihin, valtiovarainvaliokunta
on katsonut, että ehtoihin tulee ottaa Euroopan unionin
hyväksymissä puitteissa ja kilpailijamaiden ehdot
huomioiden säännökset pankkien johdon
kohtuuttomien etujen rajoittamiseksi ainakin pääomitustilanteissa.
Valiokunta haluaa korostaa, että muidenkin valtioneuvoston
asettamien ehtojen tulee noudattaa Euroopan unionin hyväksymiä periaatteita
ja että ehdot eivät saa heikentää suomalaisten
pankkien kilpailukykyä muihin maihin nähden. Tavoitteena
tulee siis olla, että suomalaispankkien kilpailuasetelma
säilyy neutraalina.
Edelleen haluamme korostaa valiokunnan puolesta sitä,
että Finanssivalvonnalla tulee olemaan erittäin
merkittävä ja tärkeä rooli,
kuten talousvaliokunta lausunnossaan on todennut, ja edellytämme
sitä, että Finanssivalvonnalle varataan riittävät
voimavarat, jotta se voi suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti.
Tämän lisäksi valiokunta on tehnyt
tähän päätösehdotukseen
eräitä teknisiä muutoksia muun muassa
muuttamalla sen yhden lauseen useiksi lauseiksi, ja lisäksi
Muuta-kohdassa todetaan, että uusien takausten myöntötarvetta
arvioidaan vuoden 2009 huhtikuun loppuun mennessä ja että ehtoihin
kuuluu, että valtuudet takausten myöntämiseen
päättyvät vuoden 2009 lopussa ja että valtiovarainvaliokunta
edellyttää, että eduskunnalle annetaan
selvitys tilanteesta viimeistään 30. huhtikuuta
2009.
Näillä täsmennyksillä valtiovarainvaliokunta ehdottaa,
että eduskunnan suostumus annetaan. Tähän
mietintöön liittyy kaksi lausumavastalausetta.
Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan
esittelypuheenvuorossa tuli tuotua esille paljon niitä näkökohtia,
jotka ovat talousvaliokunnan lausunnossa. Meillähän
samalla tavoin on ollut huoli siitä, millä tavoin
Suomessa rahoitus saataisiin toimimaan. Tänään
oli muun muassa äsken Rautaruukin hallintoneuvoston kokous,
ja sielläkin suuri ongelma on se, että rahoitus
ei toimi. Ennen kaikkea pk-sektori on sellainen, jossa ei pystytä kovin
kauaksi tulevaisuuteen katsomaan, ja tämän takia
pankit pitäisi saada toimimaan. Sitä taustaa vasten
nyt sitten tämä takausasiakin täällä eduskunnassa
ja myös talousvaliokunnassa on edennyt.
Meillähän oli myös paljon esillä se,
mikä näkyy myös tästä lausunnosta,
että verrattuna 1990-luvun alun tilanteeseen, jolloin ongelmatkin
olivat kotimaisia ja pankitkin olivat kotimaisia, nyt ongelmat ovat
kansainvälisiä ja pankit ovat Suomessa 60-prosenttisesti
ulkomaalaisten käsissä, ennen kaikkea Danske Bankin
ja sitten Nordean. Kun Danske Bankilla on Tanskan valtion takaus ja
Nordealla Ruotsin valtion takaus, niin millä tavoin sitten
nämä pohjoismaiset pankit ja Pohjolan hallitukset
yhteistyössä pystyvät sopimaan siitä,
mitkä ovat näitten takauksien rajat, ja mitkä ne
ovat silloin, jos esimerkiksi Danske Bankin Suomen toiminnot muuttuvat
sivukonttoriksi? Tässä talousvaliokunnan lausunnossa
tämä asia on pyritty ottamaan kaikilla eri tavoin
huomioon.
Talousvaliokunnankin lausunnossa on paljon kiinnitetty huomiota
siihen, että jos takaus laukeaa, millä tavoin
sitten tämä osake- tai muu omistus, valta pankin
hallinnossa ja oikeudet osinko- ja muihin tuloihin tulevat valtion
ja suomalaisten veronmaksajien turvaksi. Tähänhän
liittyy nyt sitten asianomaisen ministerin tänään
kertoman mukaan tämä pääomittaminen,
tiettävästi 4 miljardia, eduskunnalle tuleva esitys,
jolla voidaan tarvittaessa tukea pankkien pääoman
muodostamista tietyin ehdoin, ja se, että vakuusrahastolakia
tullaan muuttamaan. Tätä talousvaliokunnan lausunnossa
myös edellytetään. Vakuusrahastolain
muutoshan tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto
tietyin edellytyksin viranomaisten esityksestä voisi ottaa
pankin toimintoja yhteiskunnan valvontaan ja haltuun, jotta veronmaksajille
mahdollisesti koituva loppulasku olisi mahdollisimman pieni. 1990-luvultahan
tästä on ollut riittävästi kokemusta.
Mehän vierailimme viime vaalikaudella silloin kelttien
tiikeriksi mainitussa Irlannissa, jossa pankit ovat menneet roimasti
vuodessa alaspäin. Pankkiosakkeitten arvo on laskenut jopa
90 prosenttia ja työttömyys on kasvanut, asuntotuotanto
on lähes pysähtynyt ja muutenkin talletussuoja
on nostettu siellä mahdollisimman korkeaksi. Kun tämä tilanne
on ollut näin epävarma, niin tässä asiassa
talousvaliokunta lähti tässä lopussa
ilmenevään edellytykseen siitä, että eduskunnalle
annetaan viimeistään ensi huhtikuun lopussa selvitys
tästä tilanteesta, mikä silloin on näiden
kaikkien asioitten osalta, jotka tässä nyt ovat
olleet esillä. Tätä lausumaa ei valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä ole.
Vertailun vuoksi voidaan todeta, että tässä tänään
myöhemmin esillä olevassa elinkeinoministeriön
antamassa elinkeinoelämän ja vientiteollisuuden
tukipaketissa valiokunta on lähtenyt siitä, että helmikuussa
annetaan selvitys, mihin tilanne on näitten toimenpiteitten
osalta johtanut ja mitä pitäisi mahdollisesti
lisää tehdä. Tämä on erittäin
tärkeätä, kun katsotaan nyt sitä tilannetta,
mikä on tällä hetkellä Suomessa,
mikä on Euroopassa ja mikä on maailmalla, koska
se on synkentynyt viikko viikolta.
Tässä talousvaliokunnan mietinnössä tuodaan esille
huoli siitä, että jos esimerkiksi Danske Bankin
Suomen toiminnot muuttuvat sivuliikkeeksi, millä tavoin
sitten Suomen ja Tanskan valtioitten hallitustasolla ja rahoitustarkastusten pitää
yhteisesti
pystyä sopimaan siitä, että tämä rajaus
olisi mahdollisimman selkeä ja estettäisiin, kuten
tässä todetaan, mahdolliset negatiiviset päällekkäiset
toimet ja turvataan veronmaksajien edut.
Tämä veronmaksajien etujen turvaaminen onkin
talousvaliokunnan lausunnossa yksi keskeinen kohta. Kun rahoitusmarkkinat
eivät ole lähteneet Suomessakaan toimimaan, vaikka
on ollut tiedossa, että eduskunta kaikella todennäköisyydellä tulee
tällaisen päätöksen tekemään,
että tällainen 50 miljardin takaus annetaan, niin
talousvaliokunnassa keskusteltiin kovasti tästä takausmaksun
hinnasta. Tässä meidän lausunnossamme
sanatarkasti todetaan: "- - kansallista harkintavaltaa käytettäessä kiinnitetään
huomiota siihen, etteivät ehdot ole toisaalta niin houkut-televat,
että takaus muodostuu merkittävästi halvemmaksi
kuin markkinaehtoinen pitkäaikainen rahoitus, eivätkä toisaalta
niin tiukat, että ne käytännössä muodostuvat
esteeksi takauksen ottamiselle. Suomen kannalta on erityisen tärkeää seurata
vastaavien ehtojen sääntelyä muissa Pohjoismaissa."
Kun puhutaan 50 miljardin euron takaussummasta yhteensä,
niin jokainen pystyy laskemaan, mikä siitä on
prosentti, jos se on tämä maksu, tai mikä,
jos se on 0,5 prosenttia. Tässä hallituksen suunnittelussa
on lähdetty tästä 0,5 prosentista. Talousvaliokunnassa
oli asiantuntijoita, jotka puhuivat myös sen puolesta,
että tämä voisi olla markkinoilla oleva
takauksen hinta, joka on 1,5 prosenttia. Se on toisessa tapauksessa
huomattavastikin enemmän valtiolle tuloa tuottava. Mutta sitten
tämän kolikon toinen puoli on se, millä tavoin
se raha sitten liikkuu, tällä hetkellä se
ei ainakaan tunnu liikkuvan, ja vastuu tässä suhteessa
on myös näillä suomalaisilla pankeilla.
Arvoisa puhemies! Tähän talousvaliokunnan lausuntoon
sisältyy myös yksi eriävä mielipide.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Mielellään olisi suonut,
että hallitusrintamastakin olisi ollut useampi edustaja
paikan päällä silloin, kun päätetään
50 miljardin euron yhteisistä vastuista. Mutta kunnia hänelle,
joka on paikan päällä.
Tämä hallituksen esitys ja valtiovarainvaliokunnan
mietintö osoittavat, että 1990-luvun lamasta ja
pankkikriisistä ei kovin paljon opittu. Valtion takuita
haetaan 50 miljardin euron verran, mutta vastikkeeksi ei vaadita
omistusta ja sen mukana päätösvaltaa
tuettavassa pankissa, jos tuen tarve realisoituu, ja se on paha
virhe.
Minulla jäi mieleen se, kun syksyllä käsittelimme
tätä Kaupthing-pankin asiaa ja siihen liittyen
ylikorkeitten korkojen saamaa suojaa. Olimme muun muassa ed. Zyskowiczin
kanssa siinä asiassa samaa mieltä puheitten tasolla,
että ylikorkeaan korkoon tulee liittyä aina tavallista suurempi
riski ja siihen väliin ei keinotekoisesti saa mennä kukaan.
Mutta äänestyksessä tiemme sitten erosivat,
minä äänestin niin kuin puhuin ja ed.
Zyskowicz teki toisin.
Hän puhui siinä yhteydessä 24.10.
myöskin tästä tämän
päivän varsinaisesta aiheesta, ja suora lainaus
eduskunnan pöytäkirjasta: "Sitten te sanoitte,
että tämä onkin signaali, joka liittyy
tähän laajempaan pankkien tukemiseen, tähän
50 miljardiin euroon. Hyvät toverit, se käsitellään myöhemmin
ja se ei todellakaan ole vastikkeetonta se takaus tai pääomasijoitus
tai pankkien haltuun ottaminen, joka liittyy laajempaan pankkitukipakettiin,
jota täällä eduskunnassa tullaan käsittelemään.
Kuten pääministeri, hallitus ja kaikki muut ovat
teille vakuuttaneet, se kaikki tuki, jota annetaan, on vastikkeellista:
Vastikkeellista on takausten antaminen pankkien keskinäiselle
luotonannolle, vastikkeellista on pääomittaminen
ja vastikkeellista on tietysti — jos siihen joudutaan — pankkien
haltuunotto."
Samana päivänä toisessa puheenvuorossa
hän sanoi: "Minä ainakin hyväksyn hyvin
sen, että vastineeksi voidaan saada esimerkiksi hyvä tuotto
sille rahalle, hyvä korko ja korvaus sille rahalle, jota
annetaan, tai joku hyvä korvaus sille takaukselle, joka
annetaan."
Hallituksen esityksessä tai valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä ei vieläkään
ole ehtoa siitä, että takausten realisoituessa
valtio eli veronmaksajat saavat tukea vastaavan omistusosuuden pankissa.
Näin pitäisi olla, ja monessa muussa maassa näin
menetellään. En tiedä sitten, onko valtio
käynnistämässä erityisen tuottavaa
bisnestä, kun aiemmassa keskustelussa korostettiin näistä tukitoimista
saatavaa hyvää tuottoa, korkoa ja korvausta, ja
mikä se tuotto tai korvaus sitten on? Valtioneuvoston asetuksessa
se maksu on 0,5 prosenttiyksikköä vuotuisena maksuna
ja neljännes prosenttiyksikkö kertamaksuna ja
lyhytaikaisissa lainoissa tätäkin vähemmän.
Kannattaa muistaa aika synkkä historia 1990-luvulta.
Suomessa ei ole koskaan tapettu niin paljon kannattavia yrityksiä kuin
edellisen porvarihallituksen aikana, ja sen pankkikriisin vauriot näkyvät
vieläkin suomalaisessa yritys- ja elinkeinorakenteessa.
Samat puolueet ja osin myös samat henkilöt huseeraavat
nytkin mestareina, kun näitä ongelmia yritetään
ratkoa, ja varmasti kaikkien suomalaisten toive on, että tällä kertaa
historia ei toistaisi itseään.
Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus haluaa jatkaa Suomessa maailman
kalleinta pankkitukitraditiota myös tämän
uuden kriisin aikana. USA:ssa ja Saksassa, myös Englannissa
pankkeja ollaan kyllä tarvittaessa valmiita ottamaan valtion
haltuun uuden ajan sosialisoinneilla, mutta siihen Suomi on aivan
liian äärioikeistolainen maa keskustalaisen pääministerin
johdolla.
Perusongelma tässäkin kriisissä on
se, että kuvitteellinen raha, euroedustaja Esko Seppäsen
sanoin "hötöraha", on kasvanut aivan omaan määräänsä oikeaan
rahaan ja siihen liittyvään reaalitalouteen nähden.
Rahoitusjärjestelmä täytyy pelastaa,
se on selvä, mutta se on vasta minimiehto. Kun kuvitteellisen
ja todellisen talouden kuilua kurotaan umpeen, silloin rytisee.
Se on kuitenkin pakko tehdä. Jos EU-maiden ja muiden keskeisten
talousmaitten välillä sovitut vakaustoimet eivät
nyt riitä, pato murtuu ja seuraava hyökyaalto
voi olla niin hirveä, ettei sitä voi edes kuvitella.
Tällaisena aikana julkisen sektorin vahva rooli korostuu
niin elvytystoimissa, talouden valvonnassa, ohjauksessa kuin vakauttamisessakin. Valitettavasti
Suomessa on valittu tie, jossa julkista sektoria ajetaan alas ideologisin
syin, ja se perusvire näkyy myös tässä pankkitukiratkaisussa
ja itse asiassa kaikissa näissä pankkitukimuodoissa.
Arvoisa puhemies! 1990-luvun lama oli suurelta osin kotikutoinen.
Se johtui virheellisestä talouspolitiikasta, yritystoiminnassa
tehdyistä virheistä samaten kuin pankkitoiminnasta.
Silloin lamalla oli kasvot, mutta nyt elämme kasvotonta,
luottamuspulasta johtuvaa yleismaailmallista finanssikriisiä.
Se ei kuitenkaan suojaa meitä maksajan vastuulta, se kannattaa
muistaa. Se, joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen, ja tässä tilanteessa
täytyy muistaa, että Suomessahan taloudellista
vastuuta on siirretty eteenpäin muun muassa niin, että tämä epäoikeudenmukainen
verolinja on siirtänyt maksajan taakan entistä enem-män
pienituloisille. Kunnat ovat nykyisessä taloustilanteessa
rampoja elvyttämään, ja valtion roolia
elinkeinoelämässä on ideologisesti kavennettu
surkealla omistajaohjauksella ja omistusten myynneillä.
Sen lisäksi täytyy muistaa, että meillä on
erityisen helppoa ja halpaa irtisanoa työntekijöitä. Monetkaan
taseeltaan vahvat yritykset eivät kanna yhteiskuntavastuutaan,
vaan heti huonompien aikojen uhatessa ensimmäinen liikku
on yt-neuvottelujen käynnistäminen, lomautukset
ja irtisanomiset. Nämä kaikki tekijät
kostautuvat talouskriisin aikana. Sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta
olisi vahvempi myös silloin, kun talous yskii.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! On todella merkillepantavaa, että salissa
on yksi keskustan kansanedustaja, yksi kokoomuksen kansanedustaja.
Niin kuin täällä ed. Mustajärvi
totesi, kunnia teille. Loput ovatkin sitten opposition, nimenomaan
vasemmisto-opposition, kansanedustajia, jotka täällä ovat,
eli asia ei kovin paljon kiinnosta.
Tästä on siis puhuttu aikaisemminkin ja puhuttiin
myös tuen vastikkeellisuudesta. Ed. Mustajärven
puheenvuoroon viitaten ja siihen, kun hän siteerasi ed.
Zyskowicziä, niin puheidenkin pitäisi tietysti
olla vastikkeellisia. Tässä mielessä olisi
hyvä, jos ed. Zyskowicz olisi nyt täällä debatoimassa
tästä, mitä hän tuolloin oli
mieltä, kun asia oli lähetekeskusteluvaiheessa.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnön yhteydessä on
vastalause, joka lähtee siitä, että tuen
tulee olla vastikkeellista, jos sitä annetaan takauksen realisoituessa.
Muitakin vaatimuksia pankille asetetaan, muun muassa, että se
ei saa jakaa osinkoa kolmeen vuoteen. Tämä on
aivan paikallaan, ja näin mielestäni pitää nimenomaan
menetellä.
Mielenkiintoinen on myös ed. Uusipaavalniemen eriävä mielipide
talousvaliokunnan lausunnon yhteydessä. Tulee mieleen,
niin kuin tässä kollega ed. Kangas vieressä totesi,
tuollainen 1970-luvun linja, joka on eittämättä varsin
radikaali ja siinä mielessä vaikuttava ainakin
sitä lukiessa.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä asia on suuri
ja vastikkeetta ei pidä tukea myöntää.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Vaikka tästä eduskuntasalista
ei uskoisi, olemme keskellä maailmaa ja finanssimarkkinoita
ja reaalitaloutta järisyttävää kriisiä,
kaikki talouden perustekijät horjuvat. Tässä kansantalouden,
talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin kriisissä porvarihallitus
ei ole Suomessa edelleenkään reagoinut talouden
syöksyyn kunnolla, riittävillä elvytyskeinoilla.
Talouskriisin seurauksena suomalaiset yritykset ja asiakkaat
ovat rahoitusongelmien vuoksi joutuneet perumaan tai siirtämään
aiemmin sovittuja toimituksia. Olemme erittäin vakavassa tuotannon
leikkaus-, ja vaikeassa lomautus- ja irtisanomiskierteessä.
Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa olemme esittäneet
yksityiskohtaisia keinoja. Erityisesti on korostettava yritysrahoituksen
polttavimpien ongelmien lieventämistä. Hallitus
reagoi aivan oikein nimenomaan Teollisuussijoituksen ja Finnveran
ja yritysten rahoitusinstrumenttien lisäämisen
puolella, mutta tätä työtä on
nopeasti jatkettava.
Itse asiassa se, mikä on vakavinta, on se, että tämän
esityksen yhteydessä olisi pitänyt käsitellä koko
talouden perustaa, elinkeinoelämän tilannetta
yritysten näkökulmasta nyt erityisesti. Tässä tilanteessa,
jossa valtiontalous on hyvässä kunnossa, kiitos
edellisten hallitusten, ja jossa Suomi on yksi viidestä euroalueen
vahvasta taloudesta, olisi pitänyt pankkien pääomittaminen, ongelmapankkien
hoito sekä takausta koskeva esitys kaikki myös
taloudellisten toimien kanssa käsitellä yhtä aikaa.
Tähän erityisesti antaisi perusteen huomenna kokoontuva
Eurooppa-neuvosto, joka nimenomaan pyytää Euroopan
parlamenttia, neuvostoa, komissiota ja jäsenmaita ryhtymään
määrätietoisiin toimiin tässä vakavassa
tilanteessa.
Nimenomaan kriisin laajuuden vuoksi kehotetaan lisäämään
ponnisteluja ja nimenomaan koordinoimaan yhteisiä lähestymistapoja,
joissa keskeisinä suuntaviivoina on kysyntää tukevien toimien
kautta vaikuttaa välittömästi, ja niiden on
oltava määräaikaisia ja pahiten kärsiville aloille,
teollisuuden aloille, rakennusalalle, kohdennettuja. Edelleen myöskin
nimenomaan kiinnitetään huomiota siihen, että erilaisin
toimin on suunnattava myöskin tukea tietyn tyyppisille
yrityksille tai suoraa tukea erityisesti heikoimmassa asemassa oleville
kotitalouksille. Tämä liittyy myöskin
komission aikaisempaan tiedonantoon talouden elpymisestä finanssikriisistä,
jossa haluttiin myöskin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseen,
työttömyyden kasvavaan uhkaan ja kiroon löytää täsmätoimia.
Edelleen tietysti tältä osin rakenteellisissa
uudistuksissa korostetaan investointien ja infrastruktuurin rahoituksen
lisäämistä, yritysten kilpailukyvyn parantamista,
pk-yrityksille myönnettävän tuen lisäämistä,
työllisyyden edistämistä ja tutkimuksen
ja kehityksen innovoinnin sekä koulutuksen edistämistä.
Nämä ovat hyvin pitkälti itse asiassa
samoja asioita, joita sosialidemokraatit jo tämän
vuoden talousarvion ja kevään kehyksen yhteydessä esittivät.
Nyt tältä osin pitäisi vihdoin tajuta,
että ei riitä vanhan kaavan mukaisella hallituksen
budjetilla eteneminen. Talouden kriisi hallituksen politiikalla syvenee
ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa. Se, miten tästä vaikeasta
tilanteesta selvitään, on myöskin sosiaalisen
eheyden ja suomalaisen sosiaalisen turvallisuuden kysymys.
Talousvaliokunnan lausunnon pohjalta valtiovarainvaliokunnassa
nimenomaan painottui yritysten rahoituskysymys, johon sosialidemokraatit
erityisesti halusivat kiinnittää huomiota, ja myöskin
muiden toimien, kuten väliaikaisten valtiontakausten löytäminen,
kotimaisen kysynnän vahvistaminen, tämän
kokonaistarkastelun tarve. Sitten selkeästi kävi
ilmi, että Finanssivalvonnan laatu ja voimavarat eivät
ole kunnossa. Kun vakuutusvalvonta myöskin siirtyy Finanssivalvontaan,
niin ei sieltä välttämättä mitään
lisävoimavaroja tule vaan valvonnan ja tarkastustoiminnan
lisäyksen tarvetta.
Mielenkiintoista oli myöskin, että valtion takauskantaa
ei pyynnöstämme huolimatta haluttu analysoida
valtiovarainvaliokunnassa. Syyskuun lopussa valtion takauskanta
oli noin 14 miljardia, ja uusia valtion takauksia myönnettiin vuoden
kolmannella neljänneksellä 1,6 miljardia euroa.
Näistä uusista takauksista lähes 1,5
miljardia oli yrityksille myönnettyjä takauksia.
Mielenkiintoista on se, että vuoden 2008 kolmannen neljänneksen
lopussa 44 prosenttia valtion takauskannasta muodostui yrityksille
myönnettävistä takauksista.
Herra puhemies! Tältä osin talousvaliokunnankin
esille ottama suomalaisen pankin määritelmä ei
edennyt toivomallamme tavalla valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä.
Tässä ei riitä se, että viitataan
valtiovarainministeriön ja Rahoitustarkastuksen työryhmään.
Kysymys on aika olennaisesta asiasta: millä tavalla rajat
ylittävät vaikutukset voivat ulottua Suomeen.
On tärkeätä, että rajat ylittävän
pankkitoiminnan turvamekanismit selvitetään yhdessä Ruotsin
ja Tanskan kanssa, mutta on myöskin eduskunnan itse tiedettävä,
minkälaisiin sitoumuksiin se ryhtyy. Tältä osin
nimenomaan Kaupthing-ratkaisun yhteydessä sosialidemokraatit
pitivät tärkeänä, että silloin
epämääräiset valtion vastuut,
jotta ne pysyvät esimerkiksi eduskunnan takauspäätöksen mukaisina,
oli saatettava eduskunnan käsittelyyn perustuslain 82 §:n
2 momentin mukaisella tavalla. Tämä esityksemmehän
hävisi.
Nyt esitämme laajaa lähestymistapaa. Eli,
herra puhemies, esitän, että eduskunta hyväksyy vastalauseen
1 mukaiset lausumaehdotukset:
"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy vahvempiin taloutta elvyttäviin toimiin ja vahvistaa
yritysten suoraa rahoitusta edelleen aiemmin tehtyjen päätösten
vahvistamiseksi.
2. Eduskunta edellyttää, että finanssivalvonnan
henkilöstöresursseja on välittömästi
vahvistettava ja turvattava rahoitus.
3. Eduskunta edellyttää, että kriisipankkien
takausten realisoituessa Suomen valtion ja veronmaksajien etu turvataan
kaikissa tilanteissa sekä valtion tulee saada tukea vastaava
omistusosuus tukea ottavasta pankista.
4. Eduskunta edellyttää, että tukea
saavan kriisipankin johtajien palkat, palkkiot ja korvaukset on
kohtuullistettava.
5. Eduskunta edellyttää, että tukea
saavan kriisipankin yksityisasiakkaiden luottoja ei saa irtisanoa
eikä kasvattaa asuntoluottojen marginaalia.
6. Eduskunta edellyttää, että hallituksen
selvitettyä suomalaisen pankin määritelmän
ja rajat ylittävän pankkitoiminnan turvamekanismit
selvitys tulee saattaa eduskunnan käsittelyyn perustuslain
82 §:n 2 momentin mukaisella tavalla."
Herra puhemies! Näillä linjauksilla pehmennettäisiin
kriisin vaikutuksia. Myöskin eduskunta vastuullisesti katsoo
kriisipankeille liittyvien vastuiden hoidon Suomen valtion ja veronmaksajien
edun mukaisella tavalla. Samalla on tärkeätä,
että EU:n linjaamalla tavalla kunnossa olevat pankit saavat
joustavasti takaukset ja että takausehdot eivät
estä niiden toimintaa tässä vaikeassa
tilanteessa.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rajamäen ponsilauselmaehdotuksia,
jotka hän äsken luki. Niitä on kuusi
kappaletta tässä sosialidemokraattien vastalauseessa.
Minun on pakko sanoa ääneen se, mitä tässä syvimmässä mielessäni
tunnen, kun nyt tätä tavattoman isoa asiaa käsitellään.
Se on se, että kyllähän me nyt Suomessa
myöskin joudumme omalta osaltamme osallistumaan tällaisen
kansainvälisen ahneen kapitalismin paikkailuun tavalla,
jonka loppupäätä emme tiedä.
Uskaltaako sen ääneen sanoa, että tässähän
osoittautuu todeksi se, että kun ahneelle kapitalistille
antaa pikkusormen, niin ei mene yksin käsi, vaan on mitä ilmeisimmin
menossa nurin Suomessa, Euroopassa, maailmalla, kannattavia yrityksiä,
on konkursseja, ja tästä joutuvat kärsimään
tavalliset ihmiset, perheet ja näin. Taustalla on osin myöskin
välinpitämättömyys ja tietynlainen
yhteiskunnallinen tahtotila, joka nyt primääristi
kai synnytettiin Yhdysvalloissa, mutta sen kaltaista pankkijärjestelmää,
finanssitavarataloa ja niin sanottua uusliberalistista taloutta,
jossa vastuuta ei ole tunnettu, on syntynyt sitten pitkin Eurooppaa.
Siis on luotu tällainen hämähäkkiseitikkojärjestelmä erilaisten
johdannaisjärjestelmien kautta, joista valta ja vastuu
on totaalisesti hämärrytetty, jolloin on erittäin
vaikea ollut sitten ikään kuin seurata, mikä pankkien
tosiasiallinen taseiden tila ja kannattavuus jne. on. No, nyt me tiedämme,
että tämä kehitys on johtamassa siihen,
että niin Euroopan unionissa kuin uskon että Yhdysvalloissakin
tästä nyt osataan ja on pakkokin tehdä johtopäätöksiä siitä,
miten valtion ohjausta, vaikutusvaltaa, on lisättävä,
jotta tämän tyyppisestä taloudellisesta
uhkapelistä, jota on harjoitettu, voitaisiin jatkossa ainakin
pääosin päästä eroon.
Minun on tullut myöskin noin Suomen näkökulmasta
ikävä meidän Postipankkijärjestelmää, meidän
valtion pankkia, joka minulle osin käsittämättömistä syistä,
vaikka silloin olin itsekin kansanedustaja, onnistuttiin poistamaan
kartalta. Olen todennut, että se on ollut kollektiivinen
virhe eduskunnan taholta. Vaikea sanoa, mikä tilanne nyt
Postipankin kohdalta sitten tällä hetkellä olisi,
mutta perään tällä ikään
kuin muistelulla sitä, että tällainen
peruspankkitoiminta on minulle kuitenkin arvo sinänsä ja
sen takia haluan tässä puheenvuorossani ikävöidä meidän
Postipankkiamme.
Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki tavoilleen uskollisena
piti erinomaisen puheenvuoron ja myöskin nämä sosialidemokraattien
lausumaehdotukset kävi lävitse ja ne esitteli.
Ehkä tuohon ponteen 5 haluaisin todeta ikään
kuin lisäkaneettina sen — tämä ponsihan
kuului näin: "Eduskunta edellyttää, että tukea
saavan kriisipankin yksityisasiakkaiden luottoja ei saa irtisanoa
eikä kasvattaa asuntoluottojen marginaalia" — että kyllä meidän
tausta-ajatuksemme tässä yhteydessä on
nyt se, että jos ja kun näiden lomautusten ja
irtisanomisten seurauksena nuoret asuntovelalliset perheet ja kenties
vanhemmat perheetkin voivat joutua kohtuuttomiin tilanteisiin omien
lainojensa kanssa ja kautta, niin me haluamme tällä lausumallamme
sitouttaa mahdollista tukea saavat kriisipankit toimimaan niin,
ettei näitten asiakkaitten luottoja irtisanota eikä käytetä heidän
hädänalaista tilaansa väärin.
Arvoisa puhemies! Ehkä tämä riittää tältä osin,
kun 5 minuuttia tuli ylitettyä.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Chicagon yliopistossa kehiteltiin uusliberalistinen
ideologia. Sen kehittely alkoi jo 1960-luvulla, ja siitä tuli
sitten USA:n johtava ideologia Ronald Reaganin kaudella. Tämän
uusliberalistisen ideologian perustavoite on kaikenlaisen sääntelyn
purkaminen "markkinat tietää paremmin" -väitteen
pohjalta. Siis markkinoiden uudelleen vapauttaminen siltä sääntelyltä ja
ohjaamiselta, johon erityisesti Euroopan puolella työväenliike
oli myös markkinatalousmaissa pystynyt. Aloitettiin suuri
remontti juuri tällä väitteellä,
että näin talouden kasvu kiihtyy ja se sitten tuottaa
kaikille paremman tuloksen. Tämä vapauttaminen,
sääntelyn purku, ulotettiin myös pankkitoimintaan.
Juuri tämän seurauksena on tämä pankkikriisi
nyt sitten olemassa. Sehän on tarkoittanut johdannaisia
ja johdannaisten johdannaisia, loputonta rönsyilyä,
jota nyt sitten perataan pahimmassa mahdollisessa tilanteessa tietämättä vieläkään,
mistä se pahin kohta sieltä löytyy. Tämä on
varmasti myöskin pankkien tavattoman varovaisuuden taustalla
vahvana tekijänä, tämä rönsyjen
rönsyily loputtomiin. Kyllä tämä uusliberalistinen
ajattelu myös Suomeen rantautui siellä 1990-luvun
alkupuolella ja oli erittäin vahvoilla Lipposen ykköshallituksen kaudella,
jolloin jo aloiteltiin tätä laajamittaista yksityistämistä myös
tässä maassa. Ed. Jukka Gustafsson puhui esimerkiksi
Postipankin kohtalosta, joka sitten vei sen pankin tarun loppuun, kun
haluttiin, että valtiolta pois kaikki ja markkinavoimat
peliin.
Kyllä varmasti ollaan siinä tilanteessa, että tämmöinen
sääntelemätön markkinatalous
on nyt tiensä päässä ja uutta
haetaan tilalle. Tässä uuden hakemisen vaiheessa
on kuitenkin selvää, että jollei valtio
nyt toimi mitenkään, niin jäljet tulevat
olemaan karmeita. Kaikki tietävät, missä tilanteessa
esimerkiksi pienet yritykset ja keskisuuret yrityksetkin ovat. Pankeista
ei tahdo löytyä nyt lainaa mitenkään.
Jos näin jatkuu pitempään, niin kuten
nuo ekspertit ovat nyt tänäänkin viimeksi
sanoneet, edessä voi olla jotain aivan ennennäkemätöntä,
jonka lopputuloksena on jotakin ennennäkemätöntä kauheutta
koko planeetan mitassa. Tämän vuoksi valtion tulee
nyt pankeille nämä takuut antaa ja valtuus eduskunnasta siihen
pitää saada. Ei tässä ole nyt
vaihtoehtoa tässä tilanteessa, mutta samalla kyllä vasemmistoliiton
eduskuntaryhmä esittää ja edellyttää,
että kyllä tässä pitää nyt
tätä pankkitoimintaa heti lähteä ohjaamaan,
ennen kuin ne isommat uudet linjat on määritelty,
miten valtio palaa areenalle.
Tässä tilanteessa pitää löytyä keinoja
ainakin näitten mahdollisten kriisipankkien osalta ottaa jo
nyt käyttöön tiettyjä ratkaisuja.
Suomessahan pankit eivät ole huonossa kunnossa — ainakin niin
sanotaan, että ne eivät ole huonossa kunnossa,
ja siltähän se näyttääkin — mutta
siitä huolimatta voi tulla tilanne, jossa takuut laukeavat. Siinä tilanteessa
pitää kyllä valtion saada sitten siitä pankista,
jota autetaan, vastikkeeksi osakkeita tai näissä muissa
pankeissa sopivin järjestelyin myös muuta omistusta
ja sitä myöten myös päätösvaltaa,
suoraa päätösvaltaa. Me esitämme myös
perustelulausumassamme, jonka ed. Kuoppa täällä pian
esittelee tarkemmin, että jos joku pankki hakee tätä valtiontakuuta,
välittömästi pitää näitten
pankkien johtajiston edut jäädyttää. Eihän
se voi olla niin, että samaan aikaan jaettaisiin näissä pankeissa
edelleen etuja entiseen tapaan, vaikka valtiota tarvitaan apuun.
Myös osingonjako tulee keskeyttää niissä pankeissa,
jotka joutuvat tätä takuuta hakemaan.
Tässä ollaan. Villi kapitalismi tuli tiensä päähän,
ja niin kuin usein ennenkin, uhreiksi joutuvat ihan muut kuin ne,
jotka tämän kaiken aiheuttivat. Tässä tapahtuu
isosti ottaen juuri se, että voitot on privatisoitu ja
tappiot ja uhrit sitten sosialisoidaan. Niitä kantaa sitten
valtiovalta, joka on yhtä kuin veronmaksajat. Mutta näin
tässä tilanteessa on tehtävä,
mutta ei ilman ehtoja.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! USA:ssa alkoi rahoituskriisi säätelemättömän kapitalismin
pelatessa itsensä umpikujaan, ja ahneus kävi nyt
kyllä myöskin kapitalisteille kalliiksi tässä,
sillä omaisuus menee uusjakoon. Suomi on tässä myöskin
osakärsijänä. Vaikka meillä ei
ole omaa syytä, niin tämä kriisi kyllä tulee
tänne.
Hallitus peitteli ja rauhoitteli tätä kriisin
syvyyttä vielä budjettikeskustelussa ennen kunnallisvaaleja.
Silloin ei ollut muka mitään ongelmia, vaikka
kaikki ongelmat jo olivat näkyvissä. Teollisuuden
vienti oli supistunut, rakennustuotanto, erityisesti asuinrakennustuotanto
putosi alas kuin kivi. Mutta siitä huolimatta hallitus
rauhoitteli, että mitään ei ole tapahtumassa
ja meillä on erittäin hyvä tilanne, että me
tästä selviämme. Tietenkin Suomi selviää,
en minä sitä epäile, mutta ketkä sen
selviämisen joutuvat maksamaan?
Nythän kun yrityksillä on vähän
tilauksia, ainakin osalla yrityksistä, ja rahoitus on kireällä, niin
tämä yritysten tärkein voimavara elikkä henkilöstö joutuu
ensimmäisenä maksumieheksi. Tästähän
on esimerkkinä tämä valtava lomautusaalto,
joka on alkanut ja näyttää jatkuvan joka päivä.
Tämä lomautusaalto on muuttumassa irtisanomisiksi,
ja Suomen Pankin viimeisen ennusteen mukaan työttömyys
kasvaa ensi vuonna 50 000 henkilöllä.
Se tulee koskettamaan vähintäänkin 200 000
ihmistä jo pelkästään tämä kasvu,
puhumattakaan niistä työttömistä,
jotka jo tähän mennessä ovat työttöminä.
Tästä aiheutuu kyllä varsin suuria ongelmia.
Valtiovarainministeriössä on laskettu, että kotimaan
kulutus ja kysyntä pitäisivät työllisyyttä yllä,
mutta on selvää, että jos ihmiset joutuvat
lomautetuiksi ja työttömiksi, niin heidän
kulutuskykynsä varmasti laskee ja sitä kautta
myöskin kotimainen palvelutuotanto ja yleensä kotimarkkinateollisuus
joutuu vaikeuksiin, mutta tietenkin hieman myöhemmin kuin
vientiteollisuus. Tästä syystä olisi äärimmäisen
tärkeätä, että hallitus ryhtyisi
toimenpiteisiin lisäämällä kotimaista
kulutuskykyä, jotta ihmisillä olisi ostovoimaa ja
voitaisiin edes kotimarkkinateollisuus ja palvelut pitää yllä.
Mutta jos työttömyys päästetään kasvamaan,
niin kuin nyt näyttää, että se
lähtee jyrkkään nousuun, niin sen taittaminen
on todella vaikeaa ja sitten myöskin kotimarkkinateollisuuden
ja kotimaisten palvelujen veto kyllä loppuu.
Nyt hallitus ja valtio ovat käytännössä pakkoraon
edessä turvatakseen yleensä rahoitusmarkkinoiden
toiminnan. On annettava takuut pankeille ja sitä kautta
yritettävä saada yritysten rahoitus kuntoon, jotta
ne voisivat toimia ja etteivät toiminnaltaan ja kunnoltaan
terveet yritykset kaatuisi rahoitusongelmiin, joita saattaa syntyä, koska
pääomia tarvitaan jatkuvasti. Näin ollen
on välttämätöntä, että valtio
takaa pankkisektoria. Mutta siinä on se riski, että nämä takuut
myöskin lankeavat — se, joka takaa, se ottaa myöskin
vastuun — ja 50 miljardin euron vastuu on kyllä valtavan
suuri. Siinä suhteessa on välttämätöntä, että takuita
ei anneta vastikkeettomasti ja että hallitus ja eduskunta
vaativat kunnolliset vakuudet ja vastikkeet siitä, kun
näitä vakuuksia annetaan.
Sen johdosta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää seuraavan
perustelulausuman, joka on vastalauseessa 2: "Eduskunta edellyttää,
että valtion takauksen saavat pankit pitävät
johdon palkkauksen ja muut edut sillä tasolla, jolla ne
olivat 17.10.2008, ja että takauksista peritään
vähintään Euroopan keskuspankin suosittelema
korvaus ja että takuiden myöntämiselle
kirjataan ehdot, joiden mukaan pankille annetun takauksen realisoituessa
valtion maksettavaksi pankki ei saa jakaa osinkoa kolmeen vuoteen
ja valtiolle turvataan siinä yhteydessä sen tukea
vastaava omistusosuus ja päätösvalta
kyseisessä pankissa."
Mielestäni nämä ehdot ovat vähimmäisehtoja, jotka
tulee saada, kun tämä hyväksytään.
Myöskin tulevaisuutta ajatellen, kun pankkeja joudutaan
pääomittamaan, niin on selvää,
että silloin nimenomaan tämä omistusehto
täytyy saada näihin ehtoihin ennen kuin pääomitusta
ja veronmaksajien rahoja suoraan pankeille annetaan.
Työttömyyden kasvun estämiseksi valtiovallan
pitäisi nyt toimia välittömästi
eikä odottaa helmikuun alkuun, niin kuin nyt on ilmoitettu, että helmikuun
alussa annetaan lisäbudjetti, jolla työllisyyttä lähdetään
parantamaan. Mielestäni valtiovallan pitäisi — olisi
pitänyt jo nyt tässä varsinaisessa budjetissa — tehdä ne
ratkaisut ja lähteä työllisyyttä parantamaan,
koska siitä tietenkin menee taas muutama kuukausi eteenpäin, ennen
kuin käytännön toimet alkavat. Työttömyys
on kyllä nyt kaatumassa päälle ennätysvauhtia,
ja siihen kyllä pitäisi reagoida välittömästi.
Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Käsittelemme nyt kansainvälisen
talouden notkahduksen ja mahdollisesti sitä seuraavan pitkäkestoisen
laman takia suomalaisille pankeille annettavia väliaikaisia,
aina 50 miljardiin euroon nousevia valtiontakauksia. Kun emme tiedä,
kuinka pahaksi mahdollinen lama muodostuu, on aivan selvää se,
että Suomessakin tulee tehdä ratkaisuja, ettei
koko pankkijärjestelmä romahtaisi. Siksi on hyväksyttävä nyt
esitetyt pankkitakaukset, etteivät kaikki yhteiskunnankin
toiminnot romahtaisi.
Vasemmistoliitto ei halua kuitenkaan myöntää takauksia
pankeille ilman vastikkeita. Siksi kannatan ed. Kuopan lausumaehdotusta,
jonka mukaan: "Eduskunta edellyttää, että valtion
takauksen saavat pankit pitävät johdon palkkauksen ja
muut edut sillä tasolla, jolla ne olivat 17.10.2008, että takauksista
peritään vähintään Euroopan
keskuspankin suosittelema korvaus ja että takuiden myöntämiselle
kirjataan ehdot, joiden mukaan pankille annetun takauksen realisoituessa
valtion maksettavaksi pankki ei saa jakaa osinkoa kolmeen vuoteen
ja valtiolle turvataan siinä yhteydessä sen tukea
vastaava omistusosuus ja päätösvalta
kyseisessä pankissa."
Eero Lehti /kok:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
puhuttu kansainvälisestä kriisistä. Kysymys
on maailmanlaajuisesta kriisistä, joka johtuu monesta asiasta
mutta ensimmäistä kertaa taloushistorian aikana
ennen kaikkea siitä, että tietoliikenneyhteydet
ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Nykyisin voidaan
seurata kaikkia pörssejä vaivatta ympäri
maailmaa ja raha liikkuu nopeammin kuin mikään
muu tuotannontekijä.
Itse asiassa on aika yllättävää,
että tätä mahdollista kriisin syytä eivät
ekonomistit huomanneet ainakaan laajemmin kuin vasta sen jälkeen, kun
kriisi oli käynnistynyt. Muutamia havaintoja parin vuoden
takaa ekonomistien ammattilehdissä on ollut, ja niissä todetaan,
että syynä — yhtenä syynä,
ehkä ei ainoana ollenkaan — oli se, että Bill
Clintonin hallitus vuonna 1996 mielestäni aivan oikein
sosiaalisin perustein halusi taata kaikille oman asunnon hankinnan
ja siihen 100 prosentin lainoituksen. Tämä lainakanta
kuitenkin oli sikäli poikkeuksellinen, että ensimmäiset 80
prosenttia lainoista oli asunnoilla taattua velkaa ja viimeiset
20 prosenttia oli ilman vakuutta olevaa velkaa.
Tämän jälkeen pankkiirit, näin
voidaan varmasti sanoa, ja ennen kaikkea investointipankkiirit,
jotka eivät ole siis talletuksia vastaanottavia pankkeja,
ryhtyivät rakentamaan näistä sellaisia finanssituotteita,
joita sitten ennen kaikkea yhdysvaltalaiset ja myöhemmin
myös eurooppalaiset eläkeyhtiöt innolla
ostivat, koska näissä oli parempi tuotto kuin
perinteisissä muissa instrumenteissa.
Vähitellen kuitenkin alettiin epäillä,
että kaikki ne velalliset, jotka olivat alle normaaliluokituksen
takaisinmaksukyvyltään — siitä tämä subprime-käsitekin
tulee — eivät pysty suoriutumaan näiden
velkojen lyhentämisestä eivätkä ehkä edes
korkojen hoitamisesta. Tästä seurasi tällainen
ketjureaktio, jonka seurauksena Suomikin yhtenä maailman
maana on ajautumassa erittäin vakavaan reaalitalouden kriisiin.
Vaikka tässä nyt puhutaan 50 miljardin pankkituesta,
niin en tiedä, onko hyvä vai huono asia se, että pankit
eivät näytä olevan kovin innostuneita
tämän takausmahdollisuuden käyttämisestä,
koska seurauksena on mahdollisesti se, että pankit ovat
varsin huonoja antamaan lainoille uudistuksia tai maksuehtojen muuttamisia,
mikä viime kädessä heijastuu niiden ihmisten
taloudellisen tilanteen vaikeutumisena, jotka ovat tässä pankkien
kannalta heikoimmassa ja vähiten kiinnostavassa kategoriassa,
ja veikkaan, että se on kyllä kotitaloudet. Tämän
jälkeen tulevat ehkä pienet yrittäjät,
ja viimeisenä siellä ovat suuryritykset, pörssiyhtiöt,
joita ei kovin mielellään päästetä konkurssiin
niiden kerrannaisvaikutusten johdosta.
Komissio on antanut tämän ehdotuksen jäsenvaltioilleen
13. lokakuuta, eli runsaat kaksi kuukautta on varmaan kulunut siitä,
kun tätä ehdotusta on pohdittu, ja nyt näyttää jo
siltä, että komissio on tehnyt kiireessä tai
kokemattomuuttaan sellaisia rajauksia takauksen käyttämiseen, että sen
käyttöarvo on vähäinen.
Suomessa on kuitenkin lähdetty siitä, että tätä ei
anneta kriisipankeille, ei ainakaan siinä vaiheessa kriisipankeille,
kun sitä annetaan — myöhemmin tietysti
pankki saattaa ajautua kriisiin — ja tavoitteena on nimenomaan
huolehtia siitä, että näitä takausvastuita
ei jouduttaisi valtion tai koko kansakunnan voimin paikkailemaan.
Se on hyvä asia, ja sen johdosta osa niistä eriävistä mielipiteistä tai
muutosehdotuksista, joita asian kulun yhteydessä on tehty,
on toki ymmärrettäviä, mutta ymmärtääkseni
valtiovarainvaliokunta samoin kuin talousvaliokunta on lähtenyt
siitä, että tukea ja takausta voidaan antaa vain
kunnossa oleville, kannattavuudeltaan toimintakykyisille pankeille.
Mutta mielestäni on itsestäänselvää,
että reaalitalouden kriisi alkaa jo tulla tärkeämmäksi
kuin tämä finanssikriisi ja olisi syytä miettiä todella, mitä muuta
voitaisiin tehdä. Se, että valtio elvyttää,
tuskin edes tässä tilanteessa riittää,
vaan tässä täytyisi saada yrityksetkin
toimimaan loogisesti siten, että vahingot kansantaloudessa
jäisivät mahdollisimman suppeiksi.
Tässä yhteydessä olen ehdottanut,
että investointivaraukset ja poistojen vapaa käyttö esimerkiksi
korjausrakentamisessa tai energiaa säästävässä rakentamisessa
olisivat vaikutuksiltaan paljon nopeampia kuin asuntotuotannossa,
jossa lupamenettelyt ym. johtavat siihen, että käynnistämiseen
päästään perin hitaasti.
Arvoisa herra puhemies! Tuki on varmaan tarpeen — toivon
mukaan se saadaan aikanaan myös takaisin — mutta
tuskin tässä talouden tilanteessa suinkaan edes
riittävä toimenpide. Elvyttämistä ja
muita toimenpiteitä kaikilla tahoilla olisi kiirehdittävä.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.
__________
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Samoin kuin ed. Lehti täällä totesi,
niin pankeissa, kun kävivät talousvaliokunnassa
kuultavana, ei kovin innostuneita oltu näistä takausehdoista,
ja kyllä jäi sellainen mielikuva, että pankeilla,
niin kuin ne kertoivat, on vahvat taseet ja ne voivat mennä senkin
taakse, että ei myönnetä lainoja yrityksille
eikä kotitalouksille, vaan katsotaan laman ylitse ja annetaan
sitten mennä yritysten nurin. Tämä pitää muistaa
aina.
Mutta se, mikä minua tässä eniten
korpeaa, on se — 1990-luvun lamankin muistaa hyvin, ja
sen kärsineenä voin sanoa, kun mukana on ollut — että mitään
ei ole opittu. EU:kin tänne Suomeen perustettiin ja mentiin
mukaan, ja EU:ssakaan ei ole rahoitustarkastusta, että olisi
pankkeja ja ennen kaikkea pankinjohtajien päätöksiä ruvettu tarkastamaan.
Nyt on niin, että pankinjohtajat saavat tehdä minkälaisia
riskiratkaisuja hyvänsä ja he ovat oppineet siihen,
että valtio ja veronmaksajat ne viime kädessä maksavat,
jos he epäonnistuvat. Nyt pitäisi suomalaisten
ministereiden ja valtiovallan EU:ssa ajaa sitä, että tänne saataisiin
EU-mitassa rahoitustarkastus taikka sitten antaa kansallisten rahoitustarkastusten
mennä,
kun täällä on näitä monikansallisia
pankkeja ja rahoituslaitoksia, eri maihin tarkastamaan. Suomellakin
on ongelmana se, että ainoa kotimainen pankki on Osuuspankki.
Kaikki muut ovat ulkolaisia pankkeja, ja nyt ei Rahoitustarkastuksella
ole esimerkiksi Tanskaan taikka Ruotsiin valtuuksia mennä kyselemään,
minkälaisia riskejä siellä emoyhtiö on
ottanut ja miten se vaikuttaa näihin haarakonttoreihin
tai tytäryhtiöihin. Tätä pitäisi
nyt kiireesti ajaa. Nyt on taas housut kintuissa, tällaiseen
on taas tultu. Kymmenen vuotta oli väliä, ja nyt
on taas tällainen.
Ed. Lehti tuossa otti ansiokkaasti esille sen, mistä se
alkoi, ja pitkälti olen samaa mieltä siitä, että Jenkeissä ei
kanssa rahoitustarkastus pelannut ollenkaan ja (Puhemies: No niin,
2,5 minuuttia!) siellä elettiin yli kymmenen vuotta velaksi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä on tosi isosta jutusta
kyse. Jos tämä realisoituu, tämä takaus,
niin se on sitten valtionvelka kaksinkertainen tähän
tämänpäiväiseen verrattuna, että se
vaan kuvaa sitä mittasuhdetta, kun sanotaan, että se
on nytkin jo liian iso.
Jenkeissä, mistä äsken oli puhe,
siellähän nämä luottoluokittajat
pettivät perusteellisesti, jos miettii, että siellä on
tämmöinen firma, mikä luokitti näitä juttuja,
ja se varmaan teki sen kaikkein isoimman uskottavuuskriisin tässä,
kun siellä on olevinaan tällainen elin, jonka
piti vahtia sitä systeemiä.
Nyt kun ollaan tässä tilanteessa, niin tietysti pitäisi
miettiä 1990-luvun alun kriisistä sitä,
mitä olisi opittu, ja näyttää osin,
että ei ole opittu mitään siitä,
koska nyt tämä lähtökohta on
taas vähän saman oloinen, jotta kinataan siitä,
pitääkö elvyttää vai
ei. Muistan hyvästi sen, kun olin yhden tämmöisen
tuotantolaitoksen pääluottamusmiehenä ja
jouduin johonkin paneeliinkin, ja silloin oltiin menossa aika syvään
lamaan, se oli tiedossa, Ruotsi lähti elvyttämään
aika vahvasti, käytiin Tukholmassa kuuntelemassa, mitä siellä tapahtuu,
ja siellä satsattiin julkiseen rakentamiseen ja teihin
ja siltoihin ja rautateihin ja kaikkeen tällaiseen, ja
Suomessa sanottiin, olin nimittäin lääninhallituksen
järjestämässä paneelissa, jossa
oli täältä, kukahan mahtoi ollakin, tämä Ahon
neuvonantaja, ja hän sanoi, jotta Suomessa on liian korkea
velka — silloin se oli joku 60 miljardia markkaa se velan
taso — joten ei voi ottaa lisää velkaa
elvytykseen, jotta sen velan hoitokulut ovat niin korkeat. Sitten
sen jälkeen, kun miettii, mitä tapahtui, niin
sen hallituskauden jälkeen Aholla oli yli 300 miljardia
se velan määrä markkoina. Jos silloin
olisi lähdetty aikanaan elvyttämään
reippaasti, niin ei olisi menty niin syvään lamaan
eikä olisi mennyt niitä 400 000:ta työpaikkaa,
mitkä menivät silloin.
Nyt kinataan vähän saman oloisesta tilanteesta,
jotta mitä pitäisi tehdä. Hallitus rajautti
vähän reilusti, niin kuin sokeasti, veroeuroja
tuonne veronkevennyksinä, siis niin kuin Katainen sanoi, että ei
tässä mitään kevennetä mutta
jätetään toisille vähän
enemmän rahaa käteen. Mutta ne, joille jätetään
enemmän ensi vuonna, todennäköisesti
eivät käytä sitä niihin elvyttäviin
toimiin elikkä kulutukseen.
Sen takia nyt odottaisi kyllä ihan ilman mitään
sen kummempia sarvia ja hampaita, että tässä nyt
tehtäisiin nopeita lisäelvytystoimia siten, jotta
näitä rakentamishankkeita ja tiehankkeita laitettaisiin
nyt liikenteeseen, koska niillä on aluetalouden osalta
merkitystä ja työllisyyden osalta merkitystä.
Ja siellä on paineita investointeihin olemassa, mutta siellä ei
ole rahoja investoihin niillä, jotka niitä tekisivät.
Sitten tästä omistusoikeudesta, josta on puhuttu,
niin minusta sitä virhettä ei pidä tehdä nyt, mikä tehtiin
silloin 1990-luvulla viime laman aikana, jotta siihen pitää vaan
iskeä tiukasti kiinni ja edellyttää,
että ensinnäkin otetaan pankit vaikka haltuun,
mutta että saadaan takaisin ne rahat aikanaan, mitä tähän
satsataan.
Samaten meillä tässä vastalauseen
lausumaehdotuksessa todetaan se, jotta kyllä nyt pitää nämä johtajien
palkat ja palkkiot ja korvaukset kohtuullistaa, koska ollaan tässä saumassa.
Tässä voi kyllä olla tietysti se uhka,
jotta pankit eivät mielellään ota näitä rahoja,
kun tietävät — siis pankinjohtajat — että voisivat
menettää tässä jotain. Sen takia
olen ymmärtänyt, että tämä enemmistö,
joka ei ole halunnut tähän lähteä,
niin onko se pelännyt tätä vai mikä tässä on
se intressi, kun ei ole haluttu tämmöisiä jyrkästi
täällä todeta.
Mutta yksi semmoinen, joka liittyy isompaan kuvioon. Tässähän
ollaan niin kuin menossa vähän saman oloiseen
tilaan — kun historiaa on luettu jonkun verran — kuin
1880-luvulla, jolloin oli tämmöiset nälkävuodet.
Jotenkin koko maailmassa on vähän semmoinen tilanne
niin kuin vilja olisi tuhoutunut kokonaan ja sato olisi hävinnyt,
ja tässä ollaan menossa niin kuin tämmöistä suurta
katastrofia kohti, jossa leipä loppuu. Tämä aasinsiltana
eteenpäin. Kun katsoo historiaa, niin näissä tilanteissa
toivon mukaan ei tapahdu niin, mutta kun maailmanlaajuisesti on
tämmöinen menossa että siellä tulee
isot määrät työttömiä, kuten
tiedetään, ja jos nämä toimet
eivät tehoa — siis maailmanlaajuisesti, ei pelkästään
Euroopan unionissa, vaan muissa maissa kanssa — niin tässä on
ainekset muuhunkin kriisiin kuin talouskriisiin. Jos mietittäisiin,
mitä on tapahtunut 1900-luvun alussa, 1930-luvullahan oli
suuri lama, ja mitä sitten tapahtui sen jälkeen:
käytiin kalistelemaan aseita. Se voi olla siinä mielessä aiheellinen
huoli, koska työttömyys tulee aiheuttamaan tämmöisiä mellakoita
ja tyytymättömyyttä ja sitten joku hurjempi
johtaja voi katsoa, että puretaan se paine johonkin tuonne
ulospäin johonkin toiseen maahan, ja tässä voi
olla semmoiset isot ainekset, joiden ei toivoisi toteutuvan.
Sen takia minusta on tärkeää, jotta
nyt ollaan etsimässä maailmanlaajuisesti niitä aineksia, millä tavalla
semmoinen isompi muu kriisiytyminen saadaan tässä hallittua,
eikä lasketa niin pitkälle, jotta työttömyys
kasvaa ja köyhyys lisääntyy ja sieltä kautta
olisi vaarassa tulla tämmöiset niin kuin pahemmatkin
jutut, jotka voisivat koitua aika pahaksi koko ihmiskunnan tappioksi.
Sen takia tässä ei kai ole uskallusta esittää, että tämä hylättäisiinkään.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Käyty keskustelu on kosketellut myös
1990-luvun alun lamaa. Talousvaliokunta tätä asiaa
käsitellessään kuuli silloista pääministeriä Ahoa,
ja hän vähän vertaili nyt päällä olevaa
tilannetta ja sitä vajaan 20 vuoden takaista tilannetta,
ja siinä on tiettyjä yhtäläisyyksiä mutta
myös tavattoman paljon erilaisuuksia. Jo lähtökohdiltaan
ollaan tietysti eri tilanteessa.
Silloinhan oli kotimainen, kansallinen lama. Saman tyyppistä oli
muissa Pohjoismaissa, mutta se ei ollut kansainvälistä puhumattakaan
globaalia, niin kuin nyt on. Toki varmasti on niin, että vaikutukset
ovat monella tavalla samanlaiset nyt kuin ne olivat silloin, mutta
kyllä lääkkeet varmasti ovat myös
osin erilaiset tällä kertaa. Taisi ed. Lahtela
pohtia niitä 1990-luvun alun laman lääkkeitä ja
puhui, että olisi pitänyt elvyttää silloin
enemmän velkarahalla. Tiedämme kuitenkin, jotka
silloin olimme täällä, että pahimpana vuonna
valtio otti 60 miljardia markkaa velkaa elvytykseen ja joka vuosi
valtavat summat, niin suuret summat, että enempää ei
mistään enää saanut ja korkotasokin
oli varsin suuri. (Välihuuto) — Olisi pitänyt
aikaisemmin tehdä se niin, sitä tavallaan tehtiin
1980-luvun lopulla, ja siitä se johtuikin, että elvytettiin
väärällä tavalla, elettiin aivan
jalat irti maasta, ja niin sitten kävi kuin kävi.
Ehkä ei kannata sitä kuitenkaan sen enempää muistella.
Sieltä tulisi myös ikäviä muistoja
silloiselle 1990-luvun alun oppositiolle, joka vastusti valtion
säästötoimenpiteitä, joita hallitus
ei saanut sitten läpi, jotka olisi pitänyt saada
ohjattua toisella tavalla kuin mihin ne olivat silloin menossa.
Mutta jääköön tämä muistelematta
tässä tämän pitemmälti.
Herra puhemies! Tämä enintään
50 miljardin euron suuruinen takaus suomalaisten pankkien rahoituksen
saamiseksi on asia, joka on hyväksyttävä.
Sille ei varmaan vaihtoehtoja ole. Koska muissa maissa on tällaisiin
järjestelyihin menty, suomalaiset pankit eivät
voi olla tässä suhteessa eri asemassa. Tämä koskee
myös näitä ehtoja.
Talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari totesi talousvaliokunnan
lausuntoon liittyvän tärkeän maininnan,
että tämä paketti ei saa olla liian houkutteleva
mutta ei myöskään sellainen, että se olisi
liian heikko pankkien kannalta. Uskon, että tämä kokonaisuus
olisi varsin hyvä, jos päätöksenteon
pohjana olisi talousvaliokunnan lausunto. Mutta minä en
ole ihan tyytyväinen tähän valtiovarainvaliokunnan
mietintöön.
Valtiovarainvaliokunta ei ole pannut tänne niitä linjauksia,
jotka ovat talousvaliokunnan lausunnossa, ei ainakaan riittävän
selkeästi. Talousvaliokunta teki lausuntonsa erittäin
perusteellisesti ja rohkeasti kirjoitti tänne edellytyksiä,
jotka pitää silloin ottaa huomioon, kun Valtiokonttori
tekee yksittäisiä takaussitoumuksia valtion ja
veronmaksajien puolesta. Valtiovarainvaliokunta joko ei ole tehnyt
huolellista työtä tai on tarkoituksella jättänyt
nämä ehdot hyvin epämääräisiksi.
Tässä on neljä kohtaa, joihin kiinnitän
huomiota. Nämä eivät ole missään
tärkeysjärjestyksessä, mutta ensinnäkin,
jos pankki ottaa takauksia valtiolta, pankin johdon etuuksiin puuttuminen
on mielestäni oikein. Se on myös välttämätöntä ja
se on EU:nkin ohjeissa sanottu, tosin siellä hyvin epämääräisesti.
Talousvaliokunta kirjoitti lausuntoonsa siitä aika selkeästi
ja myös kattavasti niin, että se on kattavampi
kuin esimerkiksi sosialidemokraattisen ryhmän vastalauseessa
oleva yksi ponsilausuma. Nimittäin talousvaliokunta otti
laajasti esille nämä johdon etuudet, esimerkiksi
eläke-etuudet, joita Nordea-pankki on juuri ennen takauksen
ottamista jakanut johtajilleen; aivan käsittämättömiä eläke-etuuksia
Ruotsissa, ei Suomessa tietenkään, koska ei Suomessa
vielä näitä ole voitukaan antaa. Tällaisiin
kohtuuttomiin eläke-etuuksiin pitää siinä yhteydessä puuttua
niin kuin myös palkkio- ja muihin etuuksiin. Tätä ei
valtiovarainvaliokunta ole mielestäni riittävän
selkeästi lausunut.
Toinen tärkeä kohta on täällä esille
noussut omistuksen ottaminen siinä tapauksessa, että pankki
tätä takausta käyttää ja
takaus realisoituu valtion maksettavaksi. Siinä tilanteessa
tämä talousvaliokunnan lausunnon sivulla 2 oleva
lausuma on mielestäni aivan paikallaan ja tärkeä.
Pidin sitä ihan kynnyskysymyksenä koko asialle, eli:
"Pääomituksen yhteydessä valtiolle tulee
taata pääomitusta vastaava määrä esimerkiksi
osake- tai muuta omistusta, päätösvaltaa
pankin hallinnossa ja oikeus voitonjakoon." Tämä on
mahdollista, vaikka jotkut väittivät ettei ole.
Mielestäni osakeyhtiömuotoisissa pankeissa tämä on hyvinkin
helposti järjestettävissä. Toisaalta
tosiasia on se, että suomalaiset pienet paikallispankit,
paikallisosuuspankit ja säästöpankit
eivät tällaista tukea tule varmastikaan käytännössä tarvitsemaan,
ja jos joku tällainen pieni pankki tarvitsee, niin ilmeisesti
sen tarina on siinä pisteessä, että se
on jo liittymässä isompaan pankkiin ja näin
se ongelma on hoidettavissa muuta tietä. Toki tällaisillakin
pankeilla on esimerkiksi kiinteistöjä, joihin
voidaan sitten ottaa omistusoikeutta, jos näin haluttaisiin.
Mielestäni tähän järjestelyyn,
kun veronmaksajille otetaan tällainen vastuu, on syytä kyllä kiinnittää huomiota
ja vaatia, että jos näin käy, näinhän
ei 1990-luvun alussa käynyt, ei olisi voitu ottaa omistusoikeuksia, kun
ei menty näin pitkälle, mutta tässä tilanteessa
jos näin käy, niin tämä on paikallaan.
Siksi tuo vasemmistoliiton ehdottama lausuma on mielestäni
tältä osin selkeä ja hyvä.
Kolmas kohta on nämä takauksista perittävät maksut.
Siinä talousvaliokunta pyrki siihen, että ne olisivat
ehkä hivenen raskaammat kuin Ruotsissa ja Tanskassa juuri
tämän sivuliikenäkökulman takia.
Ehkä ne nyt jäävät tässä sellaiselle
tasolle, että ne eivät ole esteenä tämän
takauksen ottamiselle, jos pankilla siihen on todella tarve, mutta
eivät myöskään ole houkuttelevia
liialla keveydellään.
Neljäs asia, johon talousvaliokunta voimakkaasti kiinnitti
huomiota, olivat juuri nämä sivuliikkeet, käytännössä Nordean
ja Sampo-pankin sivuliikkeet, ja siinä tilanteessa, jos
ne muuttuisivat nykyisistä tytäryhtiöistä sivuliikkeiksi,
pitää Ruotsin ja Tanskan hallitusten kanssa sopia,
miten takauksille, jos niitä on siinä tilanteessa
voimassa, käy. Emmehän voi ajatella, että me
takaisimme Suomen puolesta Ruotsin ja Tanskan pankkeja siinä tilanteessa,
että niillä on vain sivuliikkeet täällä.
Nämä ehdot ovat mielestäni kohtuullisia.
En yhtynyt ed. Uusipaavalniemen hylkäysesitykseen, jonka
hän talousvaliokunnassa teki. Hänellä on
hyvät perustelut siihen, mutta mielestäni se olisi
liian raju toimenpide, ja näin ollen tämä takauspäätös
on, ikävä kyllä, tehtävä,
mutta noita ehtoja siihen on myös kyllä asetettava.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, mitä muun
muassa ed. Mustajärvi sanoi, että hallituksen
esitys on aivan liian löysä tai veltto, miten
sitä nyt haluaa kuvata. Suomalainen veronmaksaja nimittäin
pannaan jälleen pörssipelureiden ja ahneiden johtajien
takuumieheksi ja -naiseksi. 1990-luvun porvarihallituksen töppäilyistä ei
ole opittu yhtään mitään, vaan
ihan samoja virheitä eri muodoissa tehdään
jälleen. (Min. Pekkarisen välihuuto) — No,
ministeri Pekkarinen voi varmaan nyt arvioida tätä asiaa
miten haluaa.
Vanhasen porvarihallitus on vähätellyt maailmanlaajuista
talouskriisiä. On ensinnäkin annettu ymmärtää,
että tämä lama ei koske meitä,
sitten on sanottu, että meille tulee pieni taantuma. Mutta
kuitenkin totuus näyttää aivan toisenlaiselta.
Näyttää siltä, että voimme
joutua paljon suurempiin vaikeuksiin kuin mitä valtiovarainministeri
Jyrki Katainen on ennakoinut ja kertonut tähän
asti. (Ed. Skinnarin välihuuto) — Minä en tiedä,
mitä mieltä hän taas tänään
on, mutta jatkuvasti nämä hänen näkemyksensä muuttuvat. — Ministeri
ei näytä olevan ollenkaan ajan tasalla eikä,
niin kuin tässä ed. Skinnari totesi, myöskään
täällä paikan päällä,
mikä on varsin kummallista, kun puhutaan näin
suuresta asiasta kuin 50 miljardin euron takauksesta. Kyllä tämä osoittaa
melko suurta välinpitämättömyyttä hallituspuolueittenkin
edustajien kannalta. Ministeri Pekkarinen on onneksi paikalla.
Arvoisa puhemies! Vasemmisto-opposition taholta on tehty kaksi
vastalausetta, joissa edellytetään tiukkoja ehtoja
valtiontakaukselle. Kannatan näitä esityksiä ja
toivon, että ne saadaan eduskunnan päätöksiksi
myös, sillä vain näillä lausumilla
turvataan myös veronmaksajien etu.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä näyttää siltä,
että olemme menossa kohti paljon heikompia aikoja kuin
vielä muutama viikko sitten saatoimme kuvitella. Rahoitus tulisi
todellakin saada toimimaan ja yritystoiminta pk-sektorilla tulisi
saada liikkeelle, jotta tilauksia olisi. Kuten täällä aikaisemmin
totesin, niin esimerkiksi juuri Rautaruukki on joutunut omia toimenpiteitään
tekemään, kun tilaukset ovat loppuneet osittain
kuin seinään. Nyt on enemmänkin alettu
jo kilpailla siitä, kuka ennustaa huonoimpia aikoja ja
kuinka pitkälle ajalle — nyt jo negatiivisimmat
alkavat lähestyä kymmentä vuotta.
Nyt tässä tapauksessa pitäisi tehdä jotakin. Täällä on
nyt oikeastaan aika hyvin kartoitettu näitä syitä,
mutta on tässä osa jäänyt. Valvonta on
ollut huonoa, mutta myöskin tämä kansainvälinen
Ifrs-kirjanpitojärjestelmä, joka otettiin käyttöön,
on osoittautunut aukolliseksi. Tilintarkastus on selkeästi
pettänyt. Se on ennen kaikkea ollut Yhdysvalloissa näin
mutta se on ollut myös muualla. Ja sitten keskuspankkien
rahan kylvö: keskuspankkeja ei valvo käytännössä juuri
kukaan, ja se on aiheuttanut sitten sen, että ollaan tilanteessa,
jossa kukaan ei oikein ihan tarkkaan tiedä, paljonko ollaan
velkaa, mutta se tiedetään, että ollaan
velkaa liikaa ympäri maailmaa.
Tähän liittyy myös sitten näitten
reittauslaitosten arviot yritysten tilasta. Näyttää siltä,
että isot yritykset pystyvät isolla rahalla ostamaan
itselleen sellaisia reittauksia, että ne saavat yhä enemmän
ja lisää velkaa yhä alemmalla korolla. Näinhän
se oli mutta ei ole enää. Vaikka Suomi on tässä pärjännyt
hyvin, niin nyt alkaa näkyä näitä huonoja
merkkejä. Kun 1990-luvulla Neuvostoliiton hajotessa oli
aika tavalla ulkomaisella, eurooppalaisella rahalla ostettua omaa
ongelmakenttää ja työttömyys
oli paha, niin ulkopuolella kuitenkin maailma toimi. Nyt me olemme tilanteessa,
jossa ulkopuolella oleva maailma ei toimi edes sillä tavoin
kuin Suomi toimii. Tämä on se erittäin
huolestuttava asia. Entä sitten Amerikan manner ja Aasia,
joka vuonna 2001 kuplaa oli pelastamassa, niistä tähän
pelastukseen nyt ei ole. Nämä kaikki yhdessä ovat
vaikuttaneet siihen, että meidän pitäisi
pystyä täällä Suomessa laittamaan
nyt sitten näillä investoinneilla ja muilla elvytyspäätöksillä toimintaa
liikkeelle.
Talousvaliokunnassa olemme lähteneet mielestäni
oikein siitä, että helmikuussa, heti kun eduskunta
tulee, viimeistään silloin kokoonnumme — muistan,
kun 1990-luvulla tammikuussa kokoonnuttiin päättämään
50 miljardin markan takauksista ja muista velvoitteista suomalaisille pankeille —
katsotaan
nyt, mikä tilanne on sitten tammikuussa, miten maailma
kehittyy, kun yritysten tilinpäätökset
ja muut vuoden lopussa saadaan aikaiseksi. Mikä tässä on
ehkä myös jäänyt liian vähälle
huomiolle, on se, mihin talousvaliokunnassa kiinnitettiin huomiota
ja kuunneltiin myös Valtiokonttorin edustajaa, että miten
Valtiokonttori käytännössä hoitaa
tätä takausruljanssia. Sitten se, että tässä nopeassa
aikataulussa Rahoitustarkastuksen lausunnot ovat sellaisia, että ne
kestävät päivänvalon veronmaksajienkin
näkökulmasta, mikä on aina otettava huomioon.
Lopuksi tämä Suomen ja suomalaisten etu. Kun
meillä on nyt 60-prosenttisesti suomalaiset pankit ulkomaalaisten
hallinnassa, niin meidän on katsottava tarkkaan se, että suomalaisten
veronmaksajien rahoja ei nyt ainakaan sitten levitetä ympäri
Eurooppaa eikä ympäri maailmaa, niin kun kävi
1990-luvulla. Tämä on erittäin tärkeä asia
tässä määrittelyssä,
mikä on suomalainen pankki ja mikä on suomalaisille
pankeille annettava takaus. Tässä suhteessa valtiovarainministeriö,
Rahoitustarkastus ja Valtiokonttori ovat erittäin tärkeässä roolissa.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Syy, miksi sosialidemokraatit jättivät
vastalauseen valtiovarainvaliokunnassa, oli juuri se, että talousvaliokunnan
esille tuomiin asioihin ei saatu selvyyttä eivätkä hallituspuolueet
olleet valmiit tekemään sen mukaisia johtopäätöksiä.
Tällainen on muun muassa suomalaisen pankin määritelmän
täsmentäminen, ja sosialidemokraatit edellyttävät,
että se on tuotava eduskuntaan samalla tavalla kuin koko
tämä asia. Samoin emme saaneet takeita Finanssivalvonnan
voimavarojen välittömästä parantamisesta.
Kiinnitän erityistä huomiota siihen, että valtiovarainministeri
Katainen ei ole paikalla tänäänkään.
24.10. Kaupthing-asian käsittelyssä valmisteltiin
suuressa valiokunnassa Ecofin-asiaa: ei näy valtiovarainministeriä.
Salissa myöskään Kaupthing-takuiden yhteydessä ei
näy valtiovarainministeriä. Tässä vakavassa
talouden syöksytilanteessa ja tämän erittäin
suuren asian käsittelyssä ei näy hallituksen
valtiovarainministeriä. Tämä on minusta
erittäin vakava viesti nyt jostain.
Haluan kiinnittää tähän
myöskin lopuksi huomiota, että tämä kysymys
on sitä suuruusluokkaa Suomen finanssimarkkinoiden ja koko
reaalitalouden ja ennen kaikkea suomalaisten yritysten ja kotitalouksien
hyvinvoinnin kannalta, että tässä asiassa
pitää olla vakavampi käsittely myös hallituksen
vastuuministereiden osalta.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Todellakin Suomen bruttokansantuote on noin 180
miljardia euroa, ja tässä on nyt kysymys noin 50
miljardista eurosta eikä vastuunalaisia ministereitä näy
täällä. Ymmärrän, että ministeri
Pekkarinen on seuraavien asioiden takia täällä ja
ansaitsee siitä erinomaisen tunnustuksen, että on. Mutta
missä on vastuunalainen ministeri Kiviniemi? Missä valtiovarainministeri?
Pääministeri on Oslossa ja ansaitsee olla siellä,
mutta tämä on kyllä aivan käsittämätöntä,
että missään vaiheessa valtiovarainministerit
eivät ole paikalla selvittämässä tätä tilannetta,
joka on äärimmäisen vakava, globaali
ongelma, jonka reaaliset vaikutukset meidän reaalitalouteemme
ovat jo aivan mahdottoman raskaat, ja sitten tehdään
näitä päätöksiä,
joilla otetaan tällaiset vastuut. Tässä tarvittaisiin
nyt kyllä aivan toisenlainen ote hallitukselta kuin tässä asiassa
on nähty.
Keskustelu päättyi.