Pääministeri  Mari  Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tätä tiedonantoa ei ole mukava antaa.

Arvoisa puhemies! Tätä tiedonantoa ei ole mukava antaa, mutta se on välttämätöntä suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Suomi ja koko Eurooppa ovat vakavan tilanteen edessä. Irlannin talouden ja rahoitusmarkkinoiden kiristyminen on jo usean viikon ajan lietsonut levottomuutta euroalueen rahoitusmarkkinoilla. Talouden toimijoiden välinen luottamus on heikentynyt. Epäluottamuksen voimistuminen johti puolitoista viikkoa sitten siihen, että Irlannin hallitus päätti pyytää Euroopan talouden vakauttamismekanismin aktivoimista Irlannille myönnettävälle lainalla.

Irlannin tekemän pyynnön jälkeen hallitus on perehtynyt eri vaihtoehtoihin ja punninnut niiden mahdollisia vaikutuksia. Rahoitusmarkkinoiden ongelmat ovat osoittautuneet niin vaikeiksi, että Irlannin olisi mahdoton selvittää niitä ilman ulkopuolista apua.

Ongelmat ovat väistämättä yhteisiä. Eräiden euromaiden rajusti nousseet valtionlainojen korot tarjoavat tästä karvasta esimakua, ja ellei tilanteeseen tartuta, nurkan takana odottaa vaikeasti hallittava rahoitusmarkkinahäiriö, jolla olisi arvaamattomat seuraukset myös Suomeen ja suomalaisiin. Tämä on asiaa harkitessa oppositionkin syytä pitää mielessä.

Vertailupohjaa tarjoaa yhden yhdysvaltalaispankin kaatumisesta vuonna 2008 alkanut Euroopan laajuinen lama, jonka johdosta Suomen kansantuote romahti viime vuonna 13,3 miljardin euron verran. Tämä tarkoitti lähes 6 miljardin menetettyjä verotuloja puhumattakaan elvytystarpeen aiheuttamasta valtion velkaantumisen kiihtymisestä. Tämän uhkakuvan vuoksi hallitus pitää Irlannin pyyntöä perusteltuna ja on valmis hyväksymään Irlannin lainaohjelman käynnistämisen. Samaan lopputulokseen päätyivät viikonloppuna kaikki euromaat.

På grund av denna hotbild anser regeringen att Irlands begäran är berättigad, och regeringen är beredd att godkänna låneprogrammet för Irland. Samma slutresultat nådde också de övriga euroländerna under veckoslutet.

Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että myös euroalueen ulkopuolella olevat Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska osallistuvat Irlannin lainoittamiseen. Pelko tilanteen kärjistymisestä on yhteinen. Analyysi tilanteen hoitamisesta on yhteinen.

Varmuutta tilanteen rauhoittumisesta ei kuitenkaan kukaan voi luvata. Varmaa on ainoastaan se, että käsien ylös nostaminen ja tilanteen hoitamatta jättäminen johtaisi kestämättömiin taloudellisiin seurauksiin ja sitä kautta inhimillisiin kärsimyksiin. Se, joka ei edes yritä rauhoittaa levottomana vellovaa tilannetta, tarjoaa todella kylmää kyytiä suomalaiselle eläkeläiselle, asuntovelalliselle ja veronmaksajalle.

Oppositio on keväästä lähtien kuvannut niitä epäkohtia, joita tässä akuutissa tulipalon sammutusoperaatiossa eittämättä on. Olen näiden ongelmien olemassaolosta aivan samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että oppositio kuvaisi yhtä tarkasti myös sitä vaihtoehtoa, johon Irlannin tilanteen hoitamatta jättäminen auttamattomasti johtaisi. Silloin muodostuisi rehellinen kuva siitä maailmasta, jota se mahdollisesti Suomen kansalaisille tarjoaisi — korkojen nousua, irtisanomisia, työttömyyttä ja sosiaaliturvan leikkauksia. Jos valitsette tämän vaihtoehdon, niin kertokaa se avoimesti myös kansalaisille. Rehellisyyden pitäisi olla myös oppositiopolitiikan perusta.

Irlannin valtion ja pankkijärjestelmän tarvitseman lainan määrä on yhteensä 85 miljardia euroa. Tästä 50 miljardia euroa tulee valtiontalouden tarpeisiin ja 35 miljardia euroa pankkien pääomittamiseen.

Irlannin lainaohjelma on rakennettu siten, että kokonaislainasummasta 17,5 miljardia tulee Irlannin eläkerahastosta, eli Irlanti osallistuu pakettiin itse varsin isolla osuudella.

Euroopan rahoitusvakausmekanismista, jossa kaikki EU-maat ovat mukana, tulee 22,5 miljardia euroa. Kansainvälinen valuuttarahasto lainaa niin ikään tuon saman 22,5 miljardia euroa ja euromaiden välinen Euroopan rahoitusvakausväline 17,7 miljardia euroa.

Näiden lisäksi Irlanti saa kahdenvälisiä lainoja Isolta-Britannialta 3,8 miljardin, Ruotsilta 600 miljoonan ja Tanskalta 400 miljoonan euron verran. Lainaohjelma on kolmen vuoden pituinen ja lainojen takaisinmaksuaika on 7,5 vuotta. EU-tahoilta tulevien lainojen korko on 6,05 prosenttia.

Tällä tiedonannolla hallitus pyytää eduskunnalta mandaattia myöntää Euroopan rahoitusvakausvälineelle 741 miljoonan euron suuruiset takuut takaamaan sen Irlannille myöntämiä lainoja. Välineen kautta Irlannille ohjataan siis yhteensä 17,7 miljardin euron suuruiset lainat.

Lainoituksen toteuttaminen edellyttää ilman muuta Irlannilta tiukkaa sopeutumisohjelmaa, sen hyväksymistä ja myöskin toteuttamista. Kunnianhimoinen ohjelma pitää sisällään merkittäviä veronkorotuksia ja menoleikkauksia sekä vaatimuksen pankkisektorin uudelleenjärjestelystä ja tervehdyttämisestä.

Suomen keskeisin ehto lainajärjestelylle on ollut nimenomaan uskottava ohjelma, jonka avulla Irlanti pystyy tasapainottamaan taloutensa ja palaamaan kasvun uralle. Tämän toteutuessa Irlanti kantaa omat vastuunsa, kuten suunniteltu, eivätkä Suomi tai muut maat joudu kantamaan niille kuulumattomia vastuita.

Arvoisa puhemies! Suomen ja Euroopan ei olisi tietenkään koskaan pitänyt joutua tähän tilanteeseen, mutta niin vaan jouduimme. Euroopan rahoitusmarkkinoilla ja EU-maiden taloudenpidossa on ollut paljon mätää jo vuosikausien ajan. Suurimmat paiseet ovat puhjenneet vasta viime aikoina, mutta kyllä niiden syntyhistoria yltää kovin paljon kauemmas.

Kuten jo aiemmin tässä salissa olen todennut, Euroopan talous- ja rahaliittoa perustettaessa ja rahaliiton jäsenistä päätettäessä tehtiin suuria virheitä. Ensimmäinen perustavaa laatua oleva virhe tehtiin siinä, kun yhteisen rahan rinnalle ei luotu tiiviimpää talouspolitiikan koordinaatiojärjestelmää. Toinen virhe tehtiin ottamalla Emun sisään maita, jotka eivät kyenneet täyttämään jäsenyyden ehtoja. Kolmas virhe oli sallia Saksan ja Ranskan holtiton taloudenpito ja luoda näin kriteerien polkemiselle hyväksytty ennakkotapaus. Nämä vuosia sitten tehdyt virheet ovat luoneet hedelmällisen pohjan sille suolle, jossa Eurooppa nyt rämpii.

Talouskuria edeltävät esitykset ovat nyt Suomen aloitteesta ja tukemina etenemässä, ja hallitus tulee pitämään huolen siitä, että ne myös menevät maaliin. Valitettavasti niiden vaikutus tulee näkymään EU-maiden talouksissa vasta joidenkin vuosien kuluttua. (Ed. Rajamäki: Kriisi on nyt!)

Myös rahoitusmarkkinoiden valvonnassa ja sääntelyssä on ollut käsittämättömiä puutteita. Uutta eurooppalaista rahoitusmarkkinoiden valvontajärjestelmää alettiin valmistella heti finanssikriisin iskiessä Eurooppaan vuonna 2008. Uudesta valvontajärjestelmästä on nyt päästy sopuun ja se aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta lähtien.

Myös sääntelypuolella vallitsi vuosikausien ajan ahneuden markkinat. Pelisääntöjä ollaan nyt viimein uudistamassa myös siltä osin, olipa kyse sitten pankkien vakavaraisuussäännöksistä, pankinjohtajien palkkioista tai johdannaismarkkinoiden tiukemmasta sääntelystä. Kohtuuttomuudet on ilman muuta poistettava.

Ajankohtaisin ja ehkä perustavaa laatua olevin uudistus koskee pankkien ja yksityisten sijoittajien kriisitilanteessa kantamaa vastuuta. Reilu kuukausi sitten kävimme tässä salissa ajankohtaiskeskustelun EU-maiden talouspolitiikan koordinaation tehostamisesta. Sanoin tuolloin, että euroalueelle on tarpeen luoda sellainen pysyvä kriisinhallintamekanismi, joka ensinnäkin kannustaa jäsenvaltioita terveeseen talouspolitiikkaan ja vastuunkantoon oman taloutensa tasapainosta ja toiseksi pakottaa sijoittajat vastuulliseen luotonantoon. Tämä loisi vakautta ja estäisi moraalikadon syntymistä. Suomen hallitushan toi yhteistoimintalausekkeet eurooppalaiseen keskusteluun keinona vahvistaa yksityisen luotonantajan vastuuta tulevissa kriiseissä.

Tätä siis vaadin kuukausi sitten tässä salissa ja päivää myöhemmin myös Eurooppa-neuvoston kokouksessa Brysselissä. Nyt, kuukautta myöhemmin, tästä kaikesta on sovittu. Pankit ja sijoittajat tulevat kantamaan heille kuuluvan vastuun. Uusi järjestelmä astuu voimaan vuoden 2013 puolivälistä alkaen.

Jos aiemmat valtiovarainministerit olisivat aikoinaan edellyttäneet tällaisen järjestelmän rakentamista ja vieläpä saaneet tahtonsa läpi, olisi järjestelmä nyt käytössä ja akuutti kriisinhoito Euroopassa kovin erilaista kuin tänä päivänä, vaan eivätpä vaatineet.

Sama pätee muuten kaikkiin muihinkin edellä luettelemiini mätäpaiseisiin: EU-maiden talouskurin puuttumiseen ja holtittomaan velkaantumiseen, rahoitusmarkkinoiden villeihin pelisääntöihin ja lopulta vastuunkannon vääristyneeseen jakaantumiseen akuutin talouskriisin päälle kaatuessa. Vaikka epäkohtien juuret juontavat vuosikausien taakse, hallitus on ajanut näiden kaikkien paiseiden puhkaisemista, siis kaikkien.

Hallitus edistää Euroopan laajuisten rahoitusmarkkinoita koskevien veroratkaisujen toteuttamista. Kiirehdimme Euroopan komission valmistelemia lisäselvityksiä transaktioveron, aktiviteettiveron sekä pankkien taseesta kerättävän vakausmaksun käyttöönoton mahdollisuuksista. Pidämme tärkeänä myös epäterveen ja haitallisen verokilpailun poistamista EU:sta. Olen puhunut EU-maiden välisen verokoordinaation tarpeesta jo pitkään ja aion puhua vastakin.

Valitettavasti Eurooppa ei tule valmiiksi vielä näidenkään uudistusten jälkeen. Eurooppalaisessa talouskolmiottelussa on keskityttävä tällä hetkellä rahoitusmarkkinoiden vakauttamisen lisäksi myös kasvun edistämiseen ja julkistalouksien tasapainottamiseen. Näiden kolmen asian on oltava työlistalla niin Suomessa kuin muissa Euroopan maissa. Julkisten talouksien saamista kestävälle pohjalle helpottaa merkittävästi se, että keskitytään myös uuden kasvun ja työn synnyttämiseen. Meillä on pitkä matka kuljettavana, mutta askelmerkit on nyt asetettu.

Arvoisa puhemies! Suomi elää tiiviissä kohtalonyhteydessä muun Euroopan kanssa. Jos Eurooppa pärjää, myös Suomi menestyy. Jos Eurooppa lamaantuu, myös Suomi kärsii. Suomalaista veronmaksajaa, lapsiperhettä, asuntovelallista ja eläkeläistä suojellakseni esitän Irlannin lainaohjelman hyväksymistä ja Suomen takuiden myöntämistä. Toisenlaisen vaihtoehdon seuraukset, niin taloudelliset kuin poliittiset, olisivat suomalaisille vielä paljon raskaampia kantaa.

Finland lever i nära växelverkan med resten av Europa. Om Europa är framgångsrikt, är också Finland framgångsrikt. Om Europa lamslås, lider också Finland.

För att skydda de finländska skattebetalarna, barnfamiljerna, dem som har bostadsskulder och pensionärerna föreslår jag att låneprogrammet för Irland godkänns och att Finland ställer statsborgen. De ekonomiska och politiska konsekvenserna av något annat beslut skulle vara ännu mer betungande för finländarna.

Opposition rooliin kuuluu hallituksen haastaminen. Se on päivänselvää. Nyt on kuitenkin kyse niin tärkeästä asiasta, niin monen suomalaisen kohtalosta, että toivon opposition toimivan tässä ja nyt vastuullisesti. Asiantuntijoiden viesti on selvä. Kaikkien euromaiden viesti on selvä. Ison-Britannian, Tanskan ja Ruotsin hallitusten viesti on selvä. Jopa Irlannin lainaohjelmaa tukevien Ruotsin sosialidemokraattien viesti on selvä. Euroopan rahoitusmarkkinoiden tilanne on saatava vakautettua, muuten isänmaa on vaarassa. Nyt erotetaan vastuunkantajat populisteista koko Euroopassa. Tämä hallitus kantaa vastuuta myös vaalien alla.

Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään pöytäkirjaan myöhemmin.

Pääministeri Kiviniemen puheenvuoro on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Detta meddelande är inte angenämt att ge. Men det är nödvändigt för att säkerställa finländarnas välfärd. Finland och hela Europa står inför en allvarlig situation. Kriserna i den irländska ekonomin och på finansmarknaden har redan under flera veckor skapat oro på finansmarknaden i euroområdet. Förtroendet mellan de ekonomiska aktörerna har försvagats. Det ökade misstroendet ledde för en och en halv vecka sedan till att Irlands regering fattade beslut om att begära aktivering av den europeiska finansiella stabiliseringsmekanismen för beviljande av lån till Irland.

Efter Irlands begäran har regeringen bekantat sig med olika alternativ och övervägt de eventuella konsekvenserna av dem. Problemen på finansmarknaden har visat sig vara så allvarliga att Irland inte kan hantera dem utan utomstående hjälp.

Problemen är ofrånkomligen gemensamma. De kraftigt stigande räntorna på vissa euroländers statslån är en bitter försmak av detta. Om man inte tar itu med situationen väntar en svårbemästrad störning på finansmarknaden som kan ha oförutsägbara konsekvenser även för Finland och finländarna. Detta bör också oppositionen beakta när den tar ställning till frågan.

Som jämförelseobjekt kan man ta den lågkonjunktur som drabbade hela Europa till följd av att en amerikansk bank gick omkull 2008 och som ledde till att bruttonationalinkomsten i Finland rasade med 13,3 miljarder euro i fjol. Detta innebar närmare 6 miljarder i förlorade skatteinkomster, för att inte tala om statens ökade skuldsättning på grund av behovet av stimulans.

På grund av denna hotbild anser regeringen att Irlands begäran är berättigad, och regeringen är beredd att godkänna låneprogrammet för Irland. Samma slutresultat nådde också de övriga euroländerna under veckoslutet.

Ett tecken på situationens allvar är att också Storbritannien, Sverige och Danmark, som alla står utanför euroområdet, deltar i lånefinansieringen till Irland. Rädslan för att situationen ska tillspetsas är gemensam. Analysen över hur situationen ska hanteras är gemensam.

Det finns dock inga garantier för att situationen normaliseras. Det enda som är säkert är att det inte tjänar någonting till att sitta med armarna i kors och låta situationen bero, eftersom detta har ohållbara ekonomiska följder och därigenom bidrar till mänskligt lidande. Den som inte ens försöker lugna ner den oroliga situationen försätter de finländska pensionärerna, dem som har bostadsskulder och skattebetalarna i en ytterst svår sits.

Oppositionen har sedan i våras beskrivit de orättvisor som onekligen är förknippade med denna akuta brandsläckningsoperation. Jag håller helt med om att dessa problem existerar. Jag hoppas ändå att oppositionen lika ingående skulle beskriva det alternativ som ett negligerande av situationen i Irland ohjälpligen skulle leda till. Då skulle vi få en sanningsenlig bild av den värld som detta eventuellt skulle medföra för de finska medborgarna — höjda räntor, uppsägningar, arbetslöshet och nedskärningar i socialskyddet. Om ni väljer detta alternativ, ska ni också berätta det öppet för medborgarna. Ärlighet bör utgöra grunden också för oppositionspolitiken.

Irländska staten och det irländska banksystemet behöver ett lån på sammanlagt 85 miljarder euro. Av denna summa går 50 miljarder euro till statsfinanserna och 35 miljarder euro till kapitalisering av bankerna.

Det irländska låneprogrammet är uppbyggt så att 17,5 miljarder av den sammanlagda lånesumman kommer från den irländska pensionsfonden, vilket betyder att Irland självt deltar i paketet med en relativt stor andel.

Den europeiska finansiella stabiliseringsmekanismen, som alla EU-länder deltar i, bidrar med 22,5 miljarder euro. Internationella valutafonden lånar likaså 22,5 miljarder euro, medan euroländernas europeiska finansiella stabiliseringsinstrument lånar 17,7 miljarder euro.

Utöver detta får Irland bilaterala lån på 3,8 miljarder euro från Storbritannien, 600 miljoner euro från Sverige och 400 miljoner euro från Danmark. Låneprogrammet är treårigt och återbetalningstiden för lånen är 7,5 år. Räntan på lånen från EU-instanserna är 6,05 procent.

Med detta meddelande begär regeringen om riksdagens mandat att bevilja det europeiska finansiella stabiliseringsinstrumentet en borgen om 741 miljoner euro för de lån som instrumentet har beviljat Irland. Genom instrumentet beviljas Irland alltså lån på sammanlagt 17,7 miljarder euro.

För att lånefinansieringen ska genomföras krävs det att Irland godkänner och genomför ett strikt saneringsprogram. Det ambitiösa saneringsprogrammet inbegriper betydande skattehöjningar och nedskärningar i utgifterna samt ett krav på omorganisering och rekonstruktion av banksektorn.

Finlands mest centrala villkor för lånefinansieringen har uttryckligen varit ett trovärdigt program med hjälp av vilket Irland kan balansera sin ekonomi och få den att börja växa igen. När detta sker ska Irland planenligt bära sitt ansvar, så att varken Finland eller något annat land behöver ta ett sådant ansvar som inte hör till dem.

Finland och Europa borde aldrig ha hamnat i denna situation. Men det gick som det gick. Den europeiska finansmarknaden och EU-ländernas sätt att sköta sin ekonomi har varit full av varbölder redan i flera årtionden. De största bölderna har spruckit först under den allra senaste tiden, men deras tillkomsthistoria sträcker sig långt tillbaka i tiden.

Som jag redan tidigare har konstaterat i denna sal, så har stora misstag begåtts i samband med att man inrättade Ekonomiska och monetära unionen och fattade beslut om dess medlemmar. Det första grundläggande felet begicks i och med att man inte byggde upp ett mera heltäckande system för samordning av den ekonomiska politiken när den gemensamma valutan togs i bruk. Det andra felet begicks när man inkluderade sådana länder i Emu som inte uppfyllde medlemskraven. Det tredje felet var att tillåta Tysklands och Frankrikes hållningslösa sätt att sköta sin ekonomi och således skapa ett godkänt prejudikat för att åsidosätta kriterierna. Dessa fel som begicks för många år sedan var upphovet till det träsk som Europa nu befinner sig i.

Förslagen om att skärpa budgetdisciplinen framskrider nu på Finlands initiativ och med Finlands understöd. Regeringen kommer att se till att de också genomförs. Dessvärre kommer effekterna av dem att märkas i EU-ländernas ekonomier först efter ett antal år.

Också när det gäller tillsynen över och regleringen av finansmarknaden har det förekommit obegripliga brister. Man började förbereda ett nytt europeiskt system för tillsyn av finansmarknaden strax efter att finanskrisen drabbade Europa 2008. Man har nu enats om införandet av det nya tillsynssystemet, och det inleder sin verksamhet vid ingången av nästa år.

Också i fråga om regleringen var girigheten rådande under många år. Äntligen ska spelreglerna förnyas också till denna del, oberoende av om det är fråga om bestämmelser om bankernas soliditet, bankdirektörernas arvoden eller en strängare reglering av derivatmarknaden. Orimligheterna måste avskaffas.

Den mest aktuella och kanske mest grundläggande reformen gäller det ansvar som bankerna och de privata investerarna ska bära i krissituationer. För en dryg månad sedan förde vi i denna sal en aktuell debatt om en effektivare samordning av EU-ländernas ekonomiska politik. Vid det tillfället sade jag att det finns ett behov att skapa en sådan permanent krishanteringsmekanism för euroområdet som för det första uppmuntrar medlemsstaterna till att skapa en sund ekonomisk politik och att ta ansvar för balansen i den egna ekonomin och för det andra tvingar investerare till ansvarsfull kreditgivning. Detta skapar stabilitet och minskar den moraliska risken. Finlands regering tog upp klausuler om hur kontrakten ska omförhandlas till europeisk diskussion som ett medel att stärka den privata kreditgivarens ansvar i kommande kriser.

Detta krävde jag alltså för en månad sedan i denna sal och även dagen därpå vid Europeiska rådets möte i Bryssel. Nu, en månad senare, har man kommit överens om allt detta. Bankerna och investerarna kommer att bära det ansvar som tillkommer dem. Det nya systemet träder i kraft vid mitten av 2013.

Om de tidigare finansministrarna en gång i tiden hade krävt att ett sådant system skulle byggas och lyckats få sin vilja fram, skulle systemet nu vara i bruk och den akuta krisvården i Europa se helt annorlunda ut än i dag. Men detta krävde de alltså inte.

Detsamma gäller för övrigt alla andra varbölder jag tidigare nämnde: EU-ländernas brist på budgetdisciplin och deras otyglade skuldsättning, de vilda spelreglerna på finansmarknaden och slutligen den förvrängda ansvarsfördelningen när den akuta finanskrisen väl var ett faktum. Trots att rötterna till dessa oegentligheter går långt tillbaka i tiden har regeringen gått in för att alla dessa bölder ska skäras upp, varenda en.

Regeringen främjar genomförandet av skattelösningar som gäller finansmarknaden i hela Europa. Vi påskyndar utarbetandet av de ytterligare utredningar som Europeiska kommissionen bereder om möjligheterna att införa en skatt på finansiella transaktioner, en skatt på finansiell verksamhet och en stabilitetsavgift som tas ut från bankernas balansomslutning. Vi anser det också vara viktigt att eliminera osund och skadlig skattekonkurrens i EU. Redan under en lång tid har jag talat om behovet av att utveckla skattesamordningen mellan EU-länderna. Och jag kommer att ta upp frågan på nytt.

Beklagligtvis kommer Europa inte att vara färdigt ens efter dessa reformer. I den europeiska ekonomiska trekampen måste vi för närvarande koncentrera oss inte bara på att stabilisera finansmarknaden utan också på att främja tillväxten och att balansera de offentliga ekonomierna. Dessa tre frågor bör stå på agendan såväl i Finland som i de övriga europeiska länderna. Det blir lättare att styra in de offentliga ekonomierna på en hållbar grund om vi koncentrerar oss på att skapa ny tillväxt och nytt arbete. Vi har en lång väg att gå, men den är åtminstone utstakad.

Finland lever i nära växelverkan med resten av Europa. Om Europa är framgångsrikt, är också Finland framgångsrikt. Om Europa lamslås, lider också Finland.

För att skydda de finländska skattebetalarna, barnfamiljerna, dem som har bostadsskulder och pensionärerna föreslår jag att låneprogrammet för Irland godkänns och att Finland ställer statsborgen. De ekonomiska och politiska konsekvenserna av något annat beslut skulle vara ännu mer betungande för finländarna.

Det hör till oppositionens roll att utmana regeringen. Det är självklart. Nu står ändå en så viktig fråga och så många finländares öde på spel att jag hoppas att oppositionen här och nu tar sitt ansvar. Budskapet från experterna är klart. Budskapet från alla euroländer är klart. Budskapet från regeringarna i Storbritannien, Danmark och Sverige är klart. Till och med budskapet från de svenska socialdemokraterna, som stöder låneprogrammet för Irland, är klart. Situationen på den europeiska finansmarknaden måste stabiliseras, annars är fosterlandet i fara. Nu skiljs ansvarstagarna från populisterna. I hela Europa. Denna regering bär ansvar även inför valet.

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päätös Irlannin tukemisesta on keskustan eduskuntaryhmälle vaikea. Jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä ollaan pelastamassa toista euromaata ja sen holtittomasti toimineita pankkeja. Suomen päätöksentekotilanne on samanlainen kuin veneilijällä vuotavassa veneessä keskellä järveä: Pois ei pääse. On vain pakko yrittää äyskäröidä venettä tyhjäksi.

Keskustan eduskuntaryhmän kannalta erityisen harmillista on se, että emme alun perin halunneet tähän veneeseen. Kun Euroopan rahaliittoa runnottiin suurella kiireellä kasaan 1990-luvun lopussa Lipposen sinipunahallituksen johdolla, varoitimme monista sen ongelmista. Ennustimme toistuvasti, että noin kiireellä tehty vene tulee vuotamaan. Siksi vastustimme Suomen liittymistä eurovaluuttaan ensimmäisten joukossa.

Keskustan puoluekokouspäätöksessä syksyllä 1997 arvioitiin: "Vaikka kaikkien Emuun pyrkivien maiden taloudet eivät aidosti täytä kriteereitä, on Emu kuitenkin syntymässä. Poliittinen tahto on voittamassa reaalitalouden asettamat ehdot." Juuri näin on käynyt. Vene vuotaa. Järkevän taloudenpidon kriteereistä kiinnipitäminen jäi alusta asti eurointoilun jalkoihin. Lipposen hallitukselle oli tärkeintä päästä erilaisiin ytimiin.

Euroon on huolittu valtioita, joiden talous ei ollut yhteisvaluutan edellyttämässä kunnossa. Samalla euroalueen talouskriteereitä on rikottu tunnottomasti myös isojen jäsenmaiden johdolla. Velkaa on otettu valtavia määriä ristiin rastiin. Kun maailmantaloutta nyt koettelee ensimmäinen vakavampi myrsky, näitä valtavassa velkalastissa kulkevia heikompia maita pankkeineen alkaa kaatua toisten syliin.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että olemme tällä hetkellä osa Euroopan rahaliittoa. Eurosta on ollut myös hyötyä Suomelle, ja tehtävämme on nyt katsoa eteenpäin. Ainut tavoitteemme on, että jokainen suomalainen selviäisi talouden kriisistä mahdollisimman kuivin jaloin. Jokaisen vastuullisen päättäjän tässä salissa on ilman poliittisten irtopisteiden keruuta puntaroitava, mitkä ovat Suomen vaihtoehdot.

Irlannin kriisissä kysymys on pankkien kriisistä. Irlannille on lainattu suuria summia rahaa joka puolelta maailmaa. Tällä hetkellä Irlanti ei pysty maksamaan lainojaan takaisin vaan tarvitsee lisää lainaa saadakseen taloutensa takaisin kasvuun. Markkinoilta se kuitenkin saa rahaa vain niin korkealla korolla, ettei se pysty sitä maksamaan. Jos muut maat eivät auta Irlantia ja sen pankkeja, pankit alkavat mennä konkurssiin.

Markkinataloudessa olisi kyllä aivan oikein, että liian suuria riskejä ottaneet pankit kaatuisivat. Sydän sanoo, että ahneus ansaitsisi sille sopivan lopun. Ikävä kyllä tästä kärsisivät myös viattomat. Kun Amerikassa päästettiin runsaat kaksi vuotta sitten pari suurta pankkia kaatumaan, koko maailmantalous pysähtyi. Suomen vienti törmäsi seinään. Menetimme hetkessä yli 13 miljardia euroa kansantuotteestamme eli 2 500 euroa jokaista suomalaista kohti. Niitä rahoja ei saada koskaan takaisin. Irlannille lainattava rahamäärä on alle kymmenesosa tästä menetyksestä, ja se voidaan saada korkoineen takaisin.

Arvoisa puhemies! Talouden päästäminen vapaaseen pudotukseen ei ole kenenkään etu. Ei Suomen valtion, ei kuntien, ei suomalaisen yrittäjän, joka tekee hartiavoimin töitä luodakseen uusia tuotteita ja työpaikkoja. Ei suomalaisen palkansaajan, joka on vaarassa menettää työpaikkansa. Ei suomalaisen asuntovelallisen, joka kamppailee lainojen lyhentämisen kanssa. Kenenkään etu siis ei ole päästää taloutta romahtamaan, ei edes opposition. Siksi keskustan eduskuntaryhmä on pitkin hampain valmis hyväksymään Irlannin tukemisen. Muistutan vielä, että keskusta ei ollut viemässä yhteisvaluuttaan. Emme tee sitä eurooppalaisen yhteisvastuun takia. Meidän mielestämme jokainen maa on vastaamassa omasta taloudenpidostaan. Emme tee sitä siksi, että haluaisimme pelastaa riskejä ottaneet pankkiirit. Päinvastoin, ajamme entistä tiukempia pelisääntöjä käsittämättömiä riskejä ottaneille pankeille. Hyväksymme ratkaisun ainoastaan ja vain siksi, että se on suomalaisten kannalta vähiten huono vaihtoehto. Jos Irlannin pankkeja ja valtiota ei auteta, kriisi leviää. Jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että voimme välttää isomman kriisin ja siitä tavallisille suomalaisille aiheutuvat murheet, teemme kaikkemme, että ne vältettäisiin.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Irlannin auttaminen on suomalaisten kannalta paras vaihtoehto. Jos jollakin on parempi vaihtoehto, tuokoon sen esiin. SDP moittii täällä hallitusta puolivillaisin puhein mutta unohtaa kertoa, että puolue oli 1990-luvulla keskeisessä asemassa rakentamassa järjestelmää, joka nyt on osoittautunut huteraksi. (Välihuutoja) Se oli Lipposen ja Niinistön sinipunahallitus, joka oli kelpuuttamassa yhteiseen valuuttaan maita, jotka eivät siihen kuuluneet. Nyt on aivan turha hurskastella ja moittia heitä, jotka jälkiä siivoavat.

Arvoisa puhemies! Pelastusoperaation lisäksi euroalueella on jatkettava niiden valuvikojen korjaamista, joista keskusta on alusta alkaen varoittanut. Euroalueella kaikkien valtioiden ja pankkien on sitouduttava panemaan taloutensa kuntoon. Löysää taloudenpitoa ja surutonta velanottoa ei voida enää sallia. Euroalueen talouskriteereistä on pidettävä kiinni. Komissaari Olli Rehnin johdolla valmistellaan tiukempaa talouden koordinaatiota. Suomen on tuettava tätä työtä kaikin voimin.

Jatkossa on myös huolehdittava siitä, että sijoittajat ja pankit kantavat oman vastuunsa riskeistä. On siis luotava järjestelmä, jossa veronmaksajien ei tarvitse enää pelastaa finanssipelureita. Viikonloppuna tälle pysyvälle kriisinhallintajärjestelmälle luotiin jo pohjaa. Keskustan eduskuntaryhmä vaatii, että tämä työ viedään määrätietoisesti loppuun. Pelkkä eurointoilu ei enää pidä venettä pinnalla. Tarvitaan vastuullisuutta taloudenpitoon niin Suomessa kuin muuallakin.

Arvoisa puhemies! Uskon, että Suomi selviää tästäkin talouskriisistä.

Pekka Ravi /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä vaalikaudella tässä salissa olemme joutuneet aika ajoin vaikeitten tilanteitten eteen, ja yhteistä noille vaikeille tilanteille ja ongelmille on ollut se, että ne tavalla tai toisella ovat kiertyneet kansainväliseen finanssikriisiin ja sen seurausten ympärille. Nytkin käsittelemme finanssikriisistä juontuvaa vaikeaa asiaa: Irlannin lainoitusohjelmaa ja Suomen osallistumista lainojen takaamiseen.

Kun vastaan tulee vaikea tilanne, suomalaisten on voitava luottaa siihen, että asiat hoidetaan niille kuuluvalla vakavuudella. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että päätöksenteon päämääränä on aina ja ennen kaikkea suomalaisten hyvinvointi ja suomalaisten työpaikkojen turvaaminen. Nimenomaan tästä lähtökohdasta on tarkasteltava myöskin Irlannin rahoittamista. Suomi ei todellakaan ole takaamassa Irlannin lainoja siksi, että haluaisimme osoittaa tukea asiansa huonosti hoitaneelle maalle. Tämä Irlannin lainapyyntö ja rahoitusohjelma on perusteltu siksi, että vakaus euroalueella on pystyttävä säilyttämään. Se nimenomaan on Suomen edun mukaista.

Jos Irlantia ei lainoitettaisi, sillä olisi laajat ja ennakoimattomat vaikutukset niin maailmanlaajuiseen, Euroopan kuin Suomenkin talouden kehitykseen. Tilannetta voidaan, niin kuin täällä jo todettiin, verrata vuoden 2008 romahdukseen, joka johti Suomessa ennätysmäiseen bruttokansantuotteen 8 prosentin pudotukseen, siis korkeimpaan koko itsenäisyytemme aikana. Näitten tilanteitten välinen ero on se, että tuon vuoden 2008 pudotuksen jälkeen pystyimme elvyttämään talouttamme ja välttämään muun muassa massatyöttömyyden. Nyt tuo elvytysvara on käytetty, ja jos vastaavanlainen romahdus tulisi, emme pystyisi samanlaiseen pakettiin ja tällä olisi vaikutusta jokaisen suomalaisen arkeen.

Kuitenkin olisi väärin sanoa, ettei tässä tilanteessa olisi vaihtoehtoja. Vaihtoehtojahan on aina olemassa, mutta se toinen vaihtoehto, (Ed. Kallis: Niitä on kolme, neljä, viisi!) siis se, et-temme Irlannin lainoja osaltamme takaisi, on kyllä aika lailla synkkä. Meidän mielestämme uutta lamaa ei pidä lietsoa vaan se on kaikin keinoin yritettävä välttää. Uusi taantuma tarkoittaisi pahimmillaan rajua työttömyyden kasvua, verotulojen menetystä ja uhkaa hyvinvointipalve-luille.

Arvoisa puhemies! Suomi on hyötynyt avoimesta maailmantaloudesta ja yhteisvaluutasta. Suomen talous on, kuten kaikki me tiedämme, hyvin vientivetoinen. Viennin osuus bruttokansantuotteesta oli ennen rajua pudotusta noin 45 prosenttia, ja tästä viennistä yli puolet, kai parhaimmillaan lähes 60 prosenttia, suuntautui EU-alueelle. Euro on tuonut yrityksillemme kilpailuetua, kuluttajille matalan korkotason sekä maamme talouteen vakautta. Olemme siis päässeet jakamaan hyötyjä. Nyt valitettavasti joudumme kohtaamaan ongelmia.

Tärkeää on se, että euroalueen joidenkin maiden ongelmat kyetään ratkaisemaan siten, että ne mahdollisimman vähän vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin ja suomalaisten arkeen. Irlannin lainojen takaaminen on tässä meidän mielestämme pienimmän pahan tie. Jos asioita ei hoideta kuntoon, on erittäin laajan asiantuntijajoukon mukaan erittäin todennäköistä, että kriisi leviää nopeasti ja kohtalokkaasti ja sen leviämisen seuraukset olisivat arvaamattomat.

Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että myös kolme euroalueen ulkopuolista maata, Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia, osallistuu Irlannin lainaohjelmaan. Tämä on selkeä osoitus talouden ja Euroopan maailmanlaajuisesta keskinäisestä riippuvuudesta. Se on samaten selvä osoitus siitä, että kukaan ei nykymaailmassa pärjää eristäytymällä. (Ed. Martti Korhonen: Selvä osoitus siitä, että niillä on rahaa!) — Meillä, ed. Korhonen, ei ole varmuutta siitä, etteivätkö ongelmat voisi vielä levitä, mutta nyt on luotava mahdollisuus saada tilanne hallintaan. Toivoa luo se, että Irlannin sopeutumisohjelma on uskottava. Irlannissa pyritään tervehdyttämään liian suureksi kasvanut pankkisektori sekä saattamaan maa kestävän kasvun uralle ilman hallitsematonta velkaantumista.

Irlannin ohjelma pitää sisällään myös verotuksen uudistuksia, ja Suomen hallitus on muitten hallitusten ja muitten jäsenvaltioitten tavoin pitänyt tärkeänä, että Irlanti harkitsisi myöskin yhteisöveronsa tasoa. Verojärjestelmän yksityiskohdat kuitenkin kuuluvat kullekin jäsenmaalle. Verotuspäätöksiä ei EU:ssa tehdä yhtenäisesti, joten Irlannilla on kaikesta huolimatta asiassa viime kädessä oma päätösvaltansa. Ja kun katselin muutamien asiantuntijoitten kannanottoja, niin he tulivat siihen lopputulemaan, että saattaa olla, että Irlannin lopullisen talouden tervehdyttämisen kannalta saattaa olla hyötyä tästä alhaisesta yritysverokannasta.

Arvoisa puhemies! Monia Suomen tavoitteita on saatu läpi Irlannin lainoituspaketin sekä uuden pysyvän kriisinhallintajärjestelmän, eurooppalaisen vakausmekanismin, rakentamisessa. Irlannin pakettiin osallistuu myös Kansainvälinen valuuttarahasto Imf omalla osuudellaan. Tämän periaatteen, kuten muistatte hyvin, Suomi ajoi jo Kreikan lainoituspakettiin, vaikka monet maat sitä vastustivat. Suomen vaatimuksesta on selvitetty mahdollisuuksia saada vakuuksia nykyisen Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta myönnettäville lainoille. Komissio on tämän selvityksen Irlannin osalta tehnytkin. Valitettavasti johtopäätös oli se, että vakuuksien käyttäminen ei ollut mahdollista. Kuitenkin jatkossakin, jos sellainen tilanne eteen tulee, vakuuksien mahdollisuus on selvitettävä, jos Euroopan rahoitusvakausvälineeltä tukea haetaan.

Tuleva kriisinhallintajärjestelmä vastaa lähes täydellisesti Suomen jo pitkään ajamia tavoitteita ja reunaehtoja. Tästä voi hallitukselle ja valtiovarainministeri Kataiselle osoittaa tunnustusta. Suomi toi mukaan paitsi Imf:n myös yhteistoimintalausekkeet, joilla vahvistetaan luotonantajien vastuuta. Valtioiden velkakirjoihin sijoittavat tahot tietävät nyt jatkossa, että riskejä on ja nuo riskit voidaan hinnoitella. Toisaalta näillä yhteistoimintalausekkeilla myös kannustetaan maita pitämään omat taloutensa hyvässä kunnossa, vastuullinen taloudenpito kun vähentää suoraan lainanhoidon kustannuksia.

Koko uusi eurooppalainen vakausmekanismi tähtää siihen, että liian suuria riskejä ei oteta ja maat huolehtivat taloudestaan paremmin. Moraali ja vastuullisuus eivät saa rahoituspäätöksissä ja taloudenpidossa kadota. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on erittäin tärkeää, että vakausmekanismissa muiden maiden tuki on vastikkeellista ja rahoittajat joutuvat osaltaan vastuuseen. Samoin on suitsittava muita rahoitusmarkkinoiden liiallisen riskinoton sallimia vaihtoehtoja.

Irlannin kriisi johtui maailmanlaajuisesta finanssikriisistä aiheutuneen taantuman ja varainhankinnan vaikeutumisen lisäksi pankkien holtittomasta luototuksesta talouden kuumentuessa sekä kiinteistömarkkinoitten riskikeskittymistä — kovin tuttuja piirteitä Suomelle 1990-luvun alun lamasta. Me suomalaiset otimme kuitenkin noista karvaista kokemuksista opiksemme, ja sitä me edellytämme jatkossa myöskin muilta EU- ja euromailta. Silti euroalueen kriisi on myöskin meille hyvä muistutus siitä, että taloutta on hoidettava vastuullisesti jatkossakin. Hyvästä ja vastuullisesta taloudenpidosta viestii kiistatta se, että saimme toissapäivänä parhaan mahdollisen luottoluokituksen omille valtionlainoillemme. Saamme siten edullisempaa lainaa kuin maat, jotka eivät ole huolehtineet taloudenpidostaan. Tästä on meidän pidettävä kiinni myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Kriisitilanteet osoittavat sen, kenellä on todellista kykyä vastuunkantoon ja pitkäjänteiseen työhön nimenomaan Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Hallitus on osoittanut, että vaikeissakin tilanteissa vastuuta kannetaan, vaikkei se olisikaan helppoa eikä mukavaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä luottaa hallituksen tehneen Irlannin lainojen takaamisessa oikean tilannearvion ja tukee tehtyä ratkaisua.

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä jälleen palata perusasiaan eli siihen, mistä nyt esitetyssä tukijärjestelyssä on kysymys.

Irlannin tukipaketti on ennen muuta operaatio pankkien pelastamiseksi — pankkien pelastamiseksi. Se on operaatio, jolla käsittämättömiä riskejä ja myös suuria voittoja tehneet irlantilaispankit pelastetaan. Ja tämän pankkipelastuksen hinta näyttää kohoavan taivaisiin: vähintäänkin 50:een ellei jopa 80 miljardiin euroon tai sen yli. Kyseessä on summa, joka vastaa puolta Irlannin vuotuisesta kansantuotteesta.

Tässä ei ole kyseessä, niin kuin keskustan ryhmäpuheenjohtaja pyrki antamaan ymmärtää, ensi sijassa euron kriisi, eikä tämä kriisi ole myöskään seurausta eurosta, vaikka euromaat joutuvatkin eturintamaan ratkaisua hakemaan. Irlannin kriisi on läheistä sukua Yhdysvaltain pankki- ja sijoitusmaailman holtittomuudelle, sille holtittomuudelle, mikä käynnisti koko tämän maailmanlaajuisen häiriön, häiriön, jonka seuraukset eivät vieläkään ole kokonaan ohi. Tässä ei ole kysymys, niin kuin pääministeri sanoi, yhden pankin konkurssista Yhdysvalloissa, mihin myös keskustan eduskuntaryhmä viittasi, että kun yksi pankki meni konkurssiin, niin sen tuloksena oli 8 prosentin putoama kansantuotteessa Suomessa. Ei tietenkään näin, vaan kysymys on siitä, että taustalla oli täysin holtiton, pitkään jatkunut keinottelu ja kun sen keinottelun riskit tulivat esille, ei maksajia löytynytkään. Tämä on kriisin ydin. Se, mikä nyt on tullut päivänvaloon Irlannissa, sen näimme aikaisemmin Islannissa. Irlannin virheet ovat tehtävissä millä tahansa valuutalla dollarista ruplaan ja kruunusta drakmaan.

Ongelmien syynä ovat säätelemättömät markkinavoimat, suurten voittojen tavoittelussa otetut suuret riskit — siinä on ydin — ja se, että näitä riskejä ottaneet eivät halua riskien realisoituessa ottaa kantaakseen sitä, minkä he ovat aiheuttaneet.

Euron osalta on sanottava, että se on ollut eurooppalaiselle kehitykselle erittäin tärkeä tekijä. Yhteinen raha on poistanut kaupankäynnin kustannuksia, se on tuonut hyötyä erityisesti meidän pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnallemme, se on auttanut jokapäiväisessä kanssakäymisessä myös tavallisia kansalaisia.

Sitten on syytä sanoa, että ei EU:n perussopimuksessa ollut koskaan semmoista lähtökohtaa, että euromaat ovat vastuussa toinen toistensa julkisista veloista. Lähtökohta oli, että on kiellettyä käydä pelastamassa valtioita, jotka ovat hoitaneet taloutensa huonosti. Kreikka-päätöksen yhteydessä tämä päätös hätätilassa purettiin ja ryhdyttiin rakentamaan yhteisjärjestelyä, ja sillä tiellä nyt ollaan, ja se aiheuttaa suuren epävarmuuden myös jatkossa, jolleivät valtioita luotottavat voi tietää, että he luotottavat juuri tätä valtiota eikä koko euroaluetta ja sen kaikkia jäsenmaita.

Kreikka-tuen yhteydessä sosialidemokraatit edellyttivät tuelle tiukkoja ehtoja: pankkien osallistumista ratkaisuun ja rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen remonttia. Hyväksyimme keväällä luodut eurooppalaisen kriisirahoituksen välineet, mutta korostimme tuolloin, että niiden käytön tulee olla tiukan ehdollista ja jäsenmaiden saatavat turvaavia, muuten ollaan liukkaalla tiellä.

Olimme tyytyväisiä, että Suomen hallitus ryhtyi tämän syksyn aikana puhumaan näistä samoista asioista. Pääministeri sanoi, että vastuuseen tarvitaan ne valtiot, jotka ovat vaikeuksia aiheuttaneet ja näitä valtioita rahoittaneet. Edelleen pääministeri puhui yksityisen sektorin, siis juuri pankkien ja sijoittajien, vastuun toteuttamisesta. Ajattelimme, että hallituksen linja on nyt muuttunut.

Hallitus lähti Irlanti-keskusteluun jämäkällä otteella: tiukkuutta markkinoitiin. Ministeri Katainen ryhtyi puhumaan vakuuksista ja myös siitä, että Suomi puuttuu Irlannin alhaiseen yritysverotasoon, tekijään, joka osaltaan on ollut luomassa tätä kasinokapitalismia. Keskustan johto puolestaan vaati vielä muutama päivä sitten Irlannin alhaiseen yritysverotukseen puuttumista. Kumpikaan asia ei sisälly nyt esitettyyn Irlannin tukipakettiin. Hallitus on syönyt sanansa ja kääntänyt kelkkansa.

Nyt meille sanotaan, että Irlannin alhainen yritysvero onkin Irlannin toipumisen kannalta hyvä asia. Lopputulos on, että korkean verotuksen maa Suomi on mukana rahoittamassa tukipakettia, jonka turvin alhaisen verotuksen maa Irlanti jatkaa yritysverokilpailua. Se on Suomelle hankala asia. Seuraavaksi meille tullaan sanomaan, että Suomessakin täytyy laskea yritysveroa, koska meillä on tämä verokilpailutekijä, ja sitten vaaditaan, että tavallisten kotitalouksien maksamat verot nousevat. Näinhän ollaan jo ensi vuonna toimimassa. Tämä ei ole Suomen eikä suomalaisten etujen mukaista.

Hallituksen riveistä on korostettu, että nyt kyseessä on takaus, ei laina. On syytä muistaa vanha toteamus: Ken ottaa taatakseen ottaa myös maksaakseen. Tämän saivat kymmenettuhannet suomalaiset kokea kipeästi 1990-luvun kriisissä. Kansalaiset odottavat nyt päättäjiltään, että menneestä on opittu ja veronmaksajien puolesta suuria sitoumuksia annetaan äärimmäisen suurella harkinnalla.

Suomen etujen mukaista on, jos tukea annetaan, sitoa se tiukkoihin ehtoihin, niistähän hallitus ei sanonut sanaakaan tänään. Näihin ehtoihin kuuluvat sijoittajavastuun toteutuminen ja riittävät vakuudet siitä, että annettu tuki saadaan takaisin. Näin ei nyt ole tapahtumassa, eikä hallituksen toimintaa kriisin hoidossa voi mitenkään sanoa johdonmukaiseksi ja kestäväksi.

Suomen hallituksella on ollut suuria vaikeuksia nähdä, mitä tässä kriisissä on tapahtumassa. Syksyllä 2008 hallituksen johdosta vakuuteltiin, ettei finanssikriisi tule yltämään Suomeen. Miten kävi — suurin tuotannon menetys itsenäisyytemme aikana. Kun puheenjohtaja Urpilainen kesällä ja alkusyksystä 2008 varoitti Yhdysvaltain rahoituskriisin seurauksista Suomelle, sanoi ministeri Kiviniemi tämän olevan pelottelua. Kukahan nyt pelottelee? (Ed. Gustafsson: Aivan uskomatonta!) Kreikan kriisin puhjettua toukokuussa 2010 hallitus sanoi parhaisiin asiantuntijoihin vedoten, että tuskin uutta 440 miljardin euron lainatakuuta koskaan otetaan käyttöön. Ja tässä sitä nyt ollaan esitystä käsittelemässä.

Pääministeri Kiviniemi sanoi vielä lokakuussa, runsas kuukausi sitten, ettei näköpiirissä ole mitään välitöntä vaaraa. No, nyt se vaara taitaa näkyä jo hallitusaitioonkin. Ministeri Katainen sanoi keväällä, että olemme saaneet niskalenkin markkinavoimista. Muistiko kukaan kertoa tätä markkinavoimille? Spekulaatiot vaikeuksissa olevien maiden rahoituksesta vain jatkuvat.

Uudetkaan Irlannin tukemiseksi tehdyt päätökset eivät ole tuoneet rauhaa ja vakautta. Markkinalevottomuus on jatkunut Irlanti-paketista huolimatta. Joudumme siis kysymään, kenellä nyt käynnissä olevassa kamppailussa on niskalenkki: kansanvallalla vai markkinavoimilla. Kumpi tätä tietä oikein johtaa, kumpi tässä vetää ja kumpi tulee perässä? Selvitäänkö hallituksen valitsemalla linjalla ylipäänsä, nimittäin vanhaa lääkitystä vain lisäämällä? Eikö ole jo täysin selvää, että vain rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen isompi muutos voi palauttaa marssijärjestyksen kansanvallan hyväksi, palauttaa terveen markkinatalouden toiminnan, suojata veronmaksajia Suomessa ja muualla maailmalla uusilta laskuilta?

Tänään joudumme kysymään, tuleeko nyt käsillä olevan ratkaisun jälkeen uusia maita pelastettaviksi. Mitä tapahtuu Portugalille? Ja entä sitten, jos tulee Espanja? Sitten on edessä se suuri kysymys: riittääkö edes tuo keväällä sovittu 440 miljardin paketti? Saksan keskuspankin pääjohtaja Weber sanoi saman ääneen muutama päivä sitten: jäsenmailta vaaditaan jo uutta valmiutta nostaa luvattuja tukisummia. (Ed. Kanerva: Missä on kansainvälinen työväenliike?)

Niin kauan kuin rahoitusjärjestelmän pelisäännöt ovat entiset ja yksityiset riskit voidaan siirtää veronmaksajien piikkiin, ei muutosta tule. Rahoitusmarkkinavero on välttämätön, rahoituselämän pelisääntöjen muutos on välttämätöntä. On puututtava myös pankkien ja finanssilaitosten johdon palkkausjärjestelmiin. Radikaali muutos tarvitaan.

Edellä olevan perusteella esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut rahoituskriisin hoidossa ja Irlannin tukiehtojen neuvottelussa, eikä nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Paavo Arhinmäki /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen antoivat julkisuudessa ymmärtää, että Suomi tulee olemaan tiukka neuvotteluissa Irlanti-paketista ja esittämään ehtoja Irlannin lainoitukselle. Lainapäätökset vaativat yksimielisyyttä, joten Suomella todella oli mahdollisuus esittää vaatimuksia hyväksynnän tueksi.

Jo kaksi viikkoa sitten olin kyllä itse valmis lyömään Guinness-tuopista vetoa, etteivät Kiviniemi ja Katainen, julkisista puheistaan huolimatta, tuo Irlannin vakuuksia tänne, eivät puutu Irlannin alhaiseen yritysverotukseen. Nämä kaikki puheet, joita julkisuudessa ministerit Kiviniemi ja Katainen pitivät, olivat Suomen kansan harhaanjohtamista. Silloin sanoimme, että eduskuntaan tuodaan esitys ilman mitään niitä ehtoja, joita Kiviniemi ja Katainen julkisesti esittivät lainoitukselle.

Ja juuri näinhän tässä kävi. Valtiovarainministeri Katainen oli viikonloppuna neuvotteluissa niin "tiukkana", ettei lainapaketin hyväksyttyään edes tiennyt, paljonko suomalaisten veronmaksajien rahoja tuli Irlannin pankkien pelastamiseksi luvanneeksi. Ensin puhuttiin alle miljardista eurosta, sitten reilusta 300 miljoonasta. Myöhemmin luku tarkentui noin 500 miljoonaan euroon, ja nyt tiedonannossa eduskunnalle esitetään 740 miljoonaa euroa. Ei kuulosta kovin tiukkana neuvotteluissa olemiselta.

Arvoisa puhemies! Puhuminen Irlannille annettavasta avusta on harhaanjohtavaa. Apupakettia ei ole tehty tavallisten irlantilaisten ihmisten hyväksi. Irlantilaisilta leikataan muun muassa työttömyyskorvauksia ja lapsilisiä sekä minimipalkkaa alennetaan. Me haluamme, vasemmisto haluaa, olla mieluummin solidaarinen Irlannin kansalle kuin irlantilaisille pankeille. Apupaketti on nimittäin rakennettu etenkin brittiläisten ja saksalaisten pankkien ehdoilla.

Pitää muistaa, että pankki ei ole mikä tahansa yritys. Kaikkien meidän on käytännössä oltava pankkien asiakkaita, jotta saamme palkkamme, eläkkeemme tai tukemme. Tosin tänään yli 100 000 eläkeläistä on joutunut kokemaan, miten riippuvaisia ollaan pankeista, kun eläkkeet eivät ole tulleet tileille. Kyllä vasemmiston selvä viesti on se, että pankit pitää laittaa kuriin ja eläkkeiden pitää tulla tileille.

Pankeille on myös annettu vailla vertaa oleva oikeus — oikeus luoda uutta rahaa luotonlaajennuksella. Pankeille on siis annettu suuri yhteiskunnallinen valta, josta pitää seurata myös suuri yhteiskunnallinen vastuu. Tämä vastuu korostuu globaalissa finanssitaloudessa, jossa meidän kaikkien eläkerahat ja omistukset on kiedottu toisiinsa läpinäkymättömään pääoman massaan.

Arvoisa puhemies! Pankkiirit ja omistajat ovat tehneet jättimäisiä voittoja. Voitot ovat perustuneet suureen huijaukseen, talouskuplan paisuttamiseen luomalla monimutkaisia rahoitusinstrumentteja. Reaalisenkin omaisuuden, kuten asuntojen, arvoja on nostettu keinotekoisesti, jotta lyhyen tähtäimen voittoja on saatu kasvatettua. Tätä kuplaa esimerkiksi tällä hetkellä irlantilaiset asuntovelalliset nyt maksavat. Erilaiset suuret bonus- ja optiojärjestelmät ovat kyseenalaisia perinteisissäkin yrityksissä. Pankkitoiminnassa ne voivat olla suorastaan rikollisia. Vastuuttomasta kasinotaloudesta syntyneet bonukset ja osingot onkin jo siirretty veroparatiiseihin lakien ja verotuksen ulottumattomiin. Jopa erilaisten tukijärjestelmien piirissä olleet pankit ovat jatkaneet suurien tulospalkkioiden maksamista.

Pelkästään Irlannin tukipaketti on suurempi kooltaan kuin koko Suomen valtionvelka, ja tähän se ei pysähdy. Jos jatketaan tätä samaa holtittomuutta, jota hallitus esittää, jonossa odottavat ainakin Portugali ja Espanja.

Arvoisa puhemies! Irlanti ei ole erityisen vakavissa ongelmissa sattumalta. Sitä ja esimerkiksi aiemmin selvitystilaan joutunutta Islantia yhdistää äärimmäisen oikeistolainen talouspolitiikka. Molemmissa maissa verotus on ollut poikkeuksellisen alhaista.

Myös Suomen oikeistossa ihasteltiin näiden saarivaltioiden villiä länttä. Meilläkin haluttiin uskoa finanssitalouden kykyyn luoda hyvinvointia tyhjästä. Suomikin on ollut mukana vapauttamassa talouden sääntelyä ja mahdollistamassa pahenevaa keinottelua. Meille on rakennettu järjestelmä, jossa voitot ovat yksityisiä ja tappiot yhteisiä. On naiivia ajatella, ettei tällaista mahdollisuutta käytettäisi hyväksi.

Arvoisa puhemies! Laillistettu pyramidihuijaus on nyt tullut tiensä päähän. Valtiot yksi toisensa jälkeen leikkaavat hyvinvointipalveluiden rahoitusta saadakseen varoja pankkien velkojen maksamiseen. Julkisen sektorin alasajo kuitenkin vain pahentaa tilannetta jo valmiiksi työttömyydestä kärsivässä Euroopassa. Kun yksityinen sektori irtisanoo, ei julkisen pidä lähteä pahentamaan tilannetta. Irlannin kansa pannaan maksamaan keinottelijoiden voitot ja poliitikkojen epäonnistunut talouspolitiikka, aivan samoin kuin kreikkalaiset ja portugalilaiset tai aivan samalla tavalla kuin meidät suomalaiset 1990-luvun alussa.

Arvoisa puhemies! Irlannin päättäjiltä olisi pitänyt vaatia takauksen ehtoina verokilpailun lopettamista ja verotuksen nostamista kohtuulliselle tasolle. Vain siten nämä maat voisivat kestävästi rakentaa hyvinvointivaltiota, joka ei perustu velalle tai lyhytnäköiselle verojen polkumyynnille. Irlantia hallitsevalle oikeistolle ollaan kuitenkin antamassa mahdollisuus jatkaa epäter-vettä politiikkaansa. Muita maita kohtaan suunnattu verokilpailu kohtuuttoman alhaisen yritysverotuksen muodossa saa jatkua, ja lainarahat kaivetaan tavallisen kansan selkänahasta. Myöskään pankkeja ei olla laittamassa vastuuseen toiminnastaan.

Arvoisa puhemies! Kreikan kriisin jälkeen valtionvarainministeri Katainen sanoi meidän ottaneen niskalenkin markkinavoimista ja Katainen ylisti pankeille tehtäviä stressitestejä suurena voittona. Irlantilaiset pankit läpäisivät nämä farssitestit komeasti, vaikka niillä ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä tilanteesta kuivin jaloin.

Kun hallitus ajoi keväällä 1 600 miljoonan tuen Kreikkaa lainoittaneille pankeille ja kun hallitus ajoi, silloin sosialidemokraattien tuella, nyt käyttöön otettavan 8 000 miljoonan takaukset, me vastustimme, ja vaadimme finanssijärjestelmän kokonaisuudistusta. Silloin meille vastattiin, että ensin on pelastettava pankit, jonka jälkeen aletaan toimia. Juuri mitään ei kuitenkaan ole tehty. Rahoitusmarkkinavero ei ole edennyt, merkittävää sääntelyä ei ole lisätty eikä johdannaismarkkinoita tai velkavivutusta ole rajattu. Ei ole harkittu edes henkilökohtaista vastuuta Brasilian pankkisektorin tapaan eikä kielletty lyhyeksi myyntiä.

Vasemmisto ei hyväksy pankkien moraalikadon jatkamista veronmaksajien piikkiä auki pitämällä.

Arvoisa puhemies! Siksi esitänkin perustel- lun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta ei hyväksy Suomen valtiontakausta Irlannin lainoituksen edellyttämälle Ervv:n varainhankinnalle eikä Irlannin lainapakettia, jossa kansalaiset pannaan maksamaan pankkien pelastaminen,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Ville Niinistö /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reilut kaksi vuotta sitten Yhdysvaltain Lehman Brothers -pankin kaatumisesta alkanut ketju johti vakavaan maailmanlaajuiseen taantumaan. Suomessa bruttokansantuote laski yli 8 prosentilla. Euroalueen valtioiden viimeaikaisten ongelmien patoamisessa on kyse siitä, että estämme toisen tällaisen taantuman tulon Suomeen.

Meidän suomalaisten päättäjien on arvioitava tilannetta siitä näkökulmasta, miten me voimme parhaiten turvata suomalaisten hyvinvoinnin ja työllisyyden tänä vaikeana aikana. Hallitus esittää tiedonannossaan, että Suomi osallistuu Irlannin lainoitukseen takaamalla 740 miljoonan euron edestä.

Toiseen taantumaan meillä ei olisi enää varaa. Vuonna 2009 taantuma leikkasi verotuloja 6 miljardia euroa ja bkt:tä 13,3 miljardia euroa. Nämä vaikutukset kertautuvat seuraavina vuosina.

Euroopassa suunnitellut ratkaisut kriisin hallinnassa ovat epävarmoja. Tämä on syytä myöntää. Suomelle Kreikan ja Irlannin muutaman miljardin euron laina- ja takausjärjestelyt, joista ainakin todennäköisesti merkittävä osa saadaan takaisin, ovat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ottaa vakava riski nopeasta romahduksesta. (Ed. Kuoppa: Poistaako tämä sen riskin?) Tästä asiantuntijat ovat lähes yksimielisiä. EU:n on rahoitettava Irlantia lainalla, mutta samalla on varauduttava siihen, että julkisin varoin kriisiä ei voi loputtomasti rajoittaa.

On kehitettävä täydentäviä tapoja hallita kriisiä siten, että myös yksityiset sijoittajat kantavat vastuunsa rahoitusmarkkinoiden ylilyönneistä. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että hallitus tuo tämän esille tiedonannossaan. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä rahoitusmarkkinoiden vakavat rakenteelliset puutteet on korjattava, jotta tulevilta kriiseiltä vältyttäisiin ja nykyistä kriisiä voitaisiin rajoittaa. Hallitus tiedonannossaan antaa tälle selvän tukensa.

Hallitus edistää Euroopan laajuisten rahoitusmarkkinoita koskevien veroratkaisujen toteuttamista ja kiirehtii Euroopan komission valmistelemia lisäselvityksiä transaktioveron, aktiviteettiveron sekä pankkien taseesta kerättävän vakausmaksun käyttöönoton mahdollisuuksista. Samoin Suomi pitää tulevaisuudessa hyvin tärkeänä epäterveen ja haitallisen verokilpailun pois-tamista EU:sta. Vihreä eduskuntaryhmä tukee näin ollen hallituksen linjaa takauksen myöntämisessä.

Arvoisa puhemies! Koko kansainvälisen talouskriisin syynä on riskiarvioinnin täydellinen pettäminen ja riskien järjestelmällinen peittäminen. Ihmiset ovat syystäkin pettyneitä siihen, että meidän jokaisen arjen hyvinvointi on uhattuna rahoituslaitokset ja sijoittajat villinneen lyhytaikaisen voitontavoittelun takia.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tarvitaan kolmenlaisia muutoksia: rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä, uusia veroratkaisuja sekä Euroopan unionissa parempaa jäsenmaiden talouskehityksen ennakointia ja kriisien ehkäisyä.

Ensinnäkin, tärkeintä on parantaa rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja puuttua riskien järjestelmälliseen peittämiseen ja veronkiertoon. Finanssisektoriin on ulotettava tiukemmat vakavaraisuussäännökset. Veroparatiiseista on päästävä eroon. Veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto ja riskien peittely on keskeinen syy talousjärjestelmän epävakaudelle. Verokilpailu puolestaan uhkaa demokraattisten yhteiskuntien hyvinvoinnin rahoittamista.

Toiseksi, finanssisektorin on osallistuttava yhteiskuntien hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kriisien hallinnan rahoittamiseen. Tarvitaan kansainvälinen rahoitusmarkkinavero eli transaktiovero. Se rajoittaisi lyhytaikaista keinottelua rahoitusmarkkinoilla ja toisi finanssimarkkinat osallisiksi hyvinvoinnin rahoittamiseen. Sen lisäksi pankkien taseista kerättävällä vakausmaksulla voidaan varmistaa, että pankit osallistuvat tulevien kriisien rahoitukseen.

Kolmanneksi, tarvitaan keinoja, joilla ennakoidaan Euroopan unionissa jäsenmaiden talouskehitystä ja ehkäistään kriisin syventymistä muihin maihin. Esimerkiksi kiinteistömarkkinoiden seurantaan, ja ongelmien ilmaantuessa hallittuun toimintaan, on luotava mekanismi kiinteistökuplan varalta.

Tulevien kriisien kannalta on oleellista, että myös julkiset taloudet voivat mennä velkasaneeraukseen. Jo lyhyellä aikavälillä on parannettava valmiutta osittaiseen ja hallittuun velkasaneeraukseen yksityisten rahoituslaitosten osalta.

Nämä muutokset vähentävät järjestelmän riskejä ja äärimmäisiä suhdannevaihteluita. Ne voivat, on myönnettävä, nostaa korkotasoa. Keinotekoisen halpa raha on kuitenkin viime kädessä ollut syynä vuoden 1929 suureen lamaan, Suomen 1990-luvun lamaan ja tämän laman aloittaneeseen Yhdysvaltain subprime-kriisiin. Liian löysän rahan torjumisesta hyötyvät ennen kaikkea tavalliset ihmiset, asuntovelalliset ja työntekijät, sillä kuplien seuraukset kaatuvat useimmiten heidän niskoilleen.

Arvoisa puhemies! Euron reunavaltioiden kriisin taustalla on koko kansainvälinen taloustaantuma ja erilaisia kansallisia syitä. Irlannin osalta kansalliset syyt liittyvät aggressiiviseen verokilpailuun, pankkisektorin hallitsemattomaan paisumiseen ja kiinteistömarkkinoiden kuplaan. Irlanti on esimerkki maasta, joka käytti hyväkseen sääntelemättömän finanssijärjestelmän ongelmia. Kun me omankin etumme nimissä autamme näitä maita, on näihin syihin pureuduttava.

Irlannin talousohjelma vastaa näihin kysymyksiin tässä kriisin vaiheessa riittävän hyvin. Talousohjelma toteuttaa neljässä vuodessa 15 miljardin euron säästöt ja supistaa valtiontalouden alijäämää riittävän nopeasti ja vastuullisesti. Pankkisektorin laajassa saneerauksessa myös yksityiset rahoittajat kantavat vastuuta esimerkiksi toissijaisten lainojen osalta yli 1,5 miljardin euron arvosta.

Verotuksen osalta Irlannilta on syytä edelleen edellyttää lisätoimia. Irlannin elvytysohjelma sisältää kyllä useita veronkorotuksia. Suomi on pitänyt muiden jäsenvaltioiden tavoin kuitenkin tärkeänä Irlannin yhteisöveron korottamista. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä asiaa on pidettävä talousohjelman ja Irlannin toipumisen edetessä yllä. Hallituksen on jatkettava painetta Irlannin veroparatiisirakenteiden purkamiseen ja alhaisen yritysverotuksen nostamiseen. Näillä huomautuksin vihreä eduskuntaryhmä pitää Irlannin paketin ehtoja riittävinä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa keskustelussa talouskriisi on jossain kaukana, Euroopan toisella laidalla, ja voisimme halutessamme pestä siitä kätemme. Kriisitietoisuudessa olisi parannettavaa. Emme pysty eristämään kriisin syventymistä vain pahimpiin ongelmamaihin, jos markkinoiden luottamuspula jatkuu.

Pään laittaminen pensaaseen ei ole nyt ratkaisu. Toisaalta on tunnistettava julkisten resurssien rajat ja etsittävä vaihtoehtoisia ratkaisuja ulos kriisistä. Tässä tilanteessa tarvitaan vastuullisia kannanottoja niin hallituksesta kuin oppositiostakin.

Yksi 1900-luvun suurista ekonomisteista, J.K. Galbraith, kirjoittaa vuoden 1929 suurta romahdusta käsittelevän teoksensa lopussa havaintonaan: "Toimettomuutta tullaan suosittelemaan kriisin hetkellä, vaikka se merkitsisi vakavia vaikeuksia myöhemmin." Galbraithin varoitus kannattaa ottaa vakavasti.

Ulla-Maj Wideroos  /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! "Härtill är jag nödd och tvungen." Det uttrycket tillskrivs den svenske biskopen i Linköping, Hans Brask, som 1517 under sitt sigill under ett riksdagsbeslut gömde en liten lapp med denna text. Därmed myntades på svenska begreppet brasklapp.

Men medan en brasklapp avser att man inte vill ta fullt ansvar för det beslut som fattas, gäller detta inte svenska riksdagsgruppen och beslutet om att även Finland rycker ut till Irlands hjälp och beviljar lånegarantier. Vi är visserligen härtill nödda och tvungna, men vi gör det med öppna ögon och i solidaritet med det irländska folket.

Att vi är nödda och tvungna beror på att vi sitter i samma eurobåt som Irland och att irländska bankers kollaps skulle få förödande följder också för Finland. Det är bara alltför lätt att säga att finländska skattebetalare inte ska behöva bistå länder som likt Grekland har misshushållit med sina statsfinanser eller likt Irland tillåtit att bankerna har tagit för stora risker. Nu handlar det om att finländska skattebetalare måste rädda inte bara Irland, euron och det europeiska banksystemet utan faktiskt också sig själva.

Arvoisa puhemies! On tietenkin vaikeaa arvioida tarkasti Irlannin romahduksen vaikutuksia meille, mutta niin tuhoisat ne voisivat olla, että emme voi ottaa niiden konkretisoitumisen riskiä. Pankkijärjestelmä on niin kansainvälinen, niin globaali, että yhdessä maassa tapahtuvat konkurssit vaikuttavat välittömästi muihin pankkeihin ja muihin maihin. Suomalaisilla pankeilla, vakuutusyhtiöillä ja työeläkelaitoksilla on lähes kolmen miljardin euron sijoituksia Irlannissa, ja niitä ei pidä vaarantaa. Lisäksi varsinkin asuntolainojen korot saattaisivat meillä syöksähtää korkeuksiin. Ei, mieluiten emme oikeastaan edes halua tietää, miten pahoin pahimmassa tapauksessa voisi käydä.

Tukipaketin arvostelijat toteavat tietenkin "mitä me sanoimmekaan", että Kreikka ei jäisi ainoaksi tapaukseksi. Nyt ennustetaan yleisesti, että Portugali saattaa olla seuraava. Tuolloin arvostelijat unohtavat, että tämä oikeastaan alkoi Islannista ja Liettuasta, EU:n ja vastaavasti euroalueen ulkopuolelta. Harvat kyseenalaistivat Pohjoismaiden solidaarisuuden osoituksen Islannille, joka muistuttaa kaikkein eniten Irlannin tapausta. Molemmissa tapauksissa kyse on ylimitoitetuista pankkisektoreista, jotka alkoivat horjua aiheuttaen sitten myös julkisen talouden kriisin.

Kaikissa näissä tapauksissa kyse on suhteellisen pienistä maista, ja jo nyt on selvää, että Euroopan tukijärjestelmä ei selviäisi suurten maiden kuten Espanjan auttamisesta samalla tavoin. Tämän vuoksi ketjureaktio onkin nyt estettävä ajoissa mihin hintaan hyvänsä, melkein. Nyt on suojattava heikoimmat lenkit siten, että vahvemmat eivät ennestään rasitu.

Värderade talman! I fallet Irland är inte bara Internationella valutafonden Imf, EU-kommissionen och euroländerna med om aktionen, utan också Storbritannien, Sverige och Danmark utanför eurosfären. Britternas intresse för att det inte ska gå illa för grannlandet Irland är uppenbart. Brittiska banker har 108 miljarder i tillgodohavanden i Irland. Men att också Sverige och Danmark utanför EU bedömt det som angeläget, ja, nödvändigt att bistå Irland borde stämma kritikerna till eftertanke. Sverige och Danmark har inte på långt när lika stora direkta ekonomiska intressen i Irland som britterna, och ändå bedömer svenskar och danskar över partigränserna att länderna bör vara med i räddningsoperationen.

Finlands andel av garantipaketet blev också mindre än befarat, vilket ytterligare borde övertyga de tveksamma om att aktionen är värd priset. Sveriges bidrag är något större än Finlands, Danmarks något mindre. Finlands andel är 1,88 procent av hela paketet och det är vår andel av det gemensamma ansvaret.

Arvoisa puhemies! Kuten islantilaiset, liettualaiset tai kreikkalaiset eivät irlantilaisetkaan pääse helpolla. Tämä koskee myös Irlannin pankkien omistajia, jotka menettävät suuren osan investoinneistaan. Tämä on rangaistus äärimmäisen ylimitoitetusta pankkisektorista, joka rohmusi Islannin pankkisektorin tapaan markkinaosuuksia vakauden kustannuksella. Irlannin pankit pannaan, voidaan sanoa, nyt holhouksen alle niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Kuten aina myös irlantilaiset veronmaksajat, kaikki tavalliset kansalaiset, joutuvat kärsimään. Valtion menoja leikataan voimakkaasti, palkkoja alennetaan, eläkeikää korotetaan ja verotusta kiristetään. Niin tuloveroa, energiaveroja, pääomaverotusta kuin arvonlisäveroakin tullaan korottamaan kansainvälisen lainapaketin ehtona olevan elvytys- ja sopeutuspaketin mukaan.

Lähestulkoon ainoa vero, jota Irlanti ei ole luvannut nostaa, on alhainen yritysvero. Tämä tietysti harmittaa niitä, joiden kanssa irlantilaiset kilpailevat ulkomaisista investoinneista ja yritysten sijoittumisesta. Irlannin näkökulmasta kieltäytyminen yritysverotuksen korottamisesta on sen sijaan ymmärrettävää, jos halutaan kasvua lainojen takaisinmaksamisen mahdollistamiseksi. Suomikin käytti, kuten tunnettua, aivan samaa lääkettä 1990-luvun alun vaikean laman aikana. Nähkäämme siis alhaiseen yritysveroon perustuva Irlannin kilpailuedun jatkuminen osana nyt solmittavaa tukipakettia.

Värderade talman! Liksom i fallet Grekland är varje kvartalsrat av lånen beroende av att Irland strikt följer det program man gemensamt har kommit överens om. Och villkoren är alltså faktiskt hårda, ja, så hårda att den irländska regeringen faktiskt in i det sista ville undvika att sättas under ett dylikt förmynderi, som det ju faktiskt handlar om.

De som betvivlar att Irland kommer att betala sina skulder och är rädda för att lånegarantierna utlöses kan påminnas om att alla länder allt sedan andra världskriget återbetalat sina Imf-lån. Av lån inom EU-ramen har vi naturligtvis ännu ingen erfarenhet, men varför skulle de vara annorlunda? EU:s övervakning av bank- och finanssektorn kommer och måste vara rigorös då resurserna för ändamålet väl beviljats i nästa års EU-budget, som vi faktiskt också tycker borde påskyndas.

Till slut, herr talman: egentligen har riksdagen på ett sätt redan i somras godkänt lånegarantier till Irland eftersom riksdagen då godkände de europeiska mekanismer som nu tas i bruk. Men i vårt system kräver varje tillämpning av mekanismerna särskilda beslut av riksdagen. Det är demokrati, och låt oss hoppas att demokratin fungerar under ett gemensamt ansvar.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun olen kuunnellut näitä puheita ja kun olen lehdestä lukenut, mitä ministerit, mitä taloustieteilijät ympäri maailmaa ovat lausuneet, niin herää kysymys, mihin ja kehen voi enää luottaa. Mihin voi luottaa?

Nopeasti totean, että vuonna 2008 heinäkuussa Imf sanoi, että Islannin talous on kadehdittavan hyvä. Kuukausi myöhemmin se oli konkurssissa. Syksyllä 2008 ministeri Katainen sanoi, että tämä kriisi ei tule koskemaan Suomea. Seuraavana vuonna bkt laski 9 prosentilla. Vajaa vuosi sitten pääministeri Vanhanen sanoi, että mitä enemmän lainaamme Kreikalle, sitä enemmän voitamme. Kuukausi sitten käytiin tässä salissa keskustelua Kreikan lainasta ja kuulin, miten todettiin, että Kreikka on nyt hallinnassa, nyt Kreikka hoituu. Kreikka on kaukana hallinnasta. Muutama viikko sitten, ehkä kolme viikkoa sitten Irlannin pääministeri sanoi, että Irlanti ei tarvitse mitään apua. Tänään me tiedämme, että se tarvitsee apua.

Viime sunnuntaina pääministeri Kiviniemi sanoi, että keskusta haluaa pankit vastuuseen rahoituskriisistä, siis sunnuntaina sanoi, että halutaan pankit vastuuseen talouskriisistä. Tulivatko pankit nyt vastuuseen? Hän sanoi myöskin, hän painotti useaan otteeseen, että ministeri Kataisella on hallituksen puolesta riittävät valtuudet ja tiukat ehdot neuvotella Suomelle sopiva ratkaisu. Tiukat ehdot, mitkä ne olivat? Ovatko ne toteutuneet? Vastaus on: eivät ainakaan ole toteutuneet.

Minä kysyn: Mihin enää voi luottaa? Keneen voi luottaa? Vastaan siihen: voi luottaa sellaisiin, jotka kunnioittavat työntekoa ja säästämistä ja vihaavat keinottelua, sellaisiin voi luottaa.

Arvoisa herra puhemies! Me tiedämme, mikä paketti meillä on edessämme. Se ei ole Suomen kannalta oikeudenmukainen, kaukana siitä. Saksan vastuu on 10,1 miljardia, kun saksalaisilla pankeilla on noin 120 miljardin saatavat. Suomalaisilla pankeilla ja vakuutuslaitoksilla on saatavia vajaa 3 miljardia ja vastuu vajaa miljardi. Eli Saksa vastaa vain kymmenen kertaa enemmän kuin Suomi tästä paketista, vaikka Saksa on laiminlyönyt valvoa, etteivät omat pankit holtittomasti toimisi. Niiden vastuun tulisi olla 40, kun niillä on 40 kertaa enemmän saatavia kuin suomalaisilla.

Minkä takia me olemme tähän tilanteeseen joutuneet? Jo vastasin siihen kyllä: keinottelun, ahneuden. Mutta syyskuun 30. päivänä vuonna 2008 tehtiin katastrofaalinen päätös, jota pidetään kaikkein pahimpana sodanjälkeisenä talouspoliittisena päätöksenä. Silloin Irlanti päätti antaa täydet takuut vastata pankkien kaikista sitoumuksista, ja se on johtanut siihen, ettei tarvitse mistään välittää, kun valtio vastaa. Ministeri Katainen sanoi, että pantiin tulppa valtioiden ylivelkaantumiselle. Minä sanon, että avattiin tulppa keinottelulle. Avattiin tulppa keinottelulle.

Sammon johtaja Lauri Uotila totesi muutama päivä sitten, että tänä päivänä maksetaan irlantilaisista valtiopapereista noin 9 prosenttia ja tapahtuu koko ajan sitä, että aamupäivällä ostetaan ja iltapäivällä myydään. Eli se on sitä keinottelua, joka johtaa juuri tällaiseen lopputulokseen. Se on julmaa peliä, ja en ymmärrä, minkä takia Suomella, joka on koko ajan sanonut, että meillä on tiukat ohjeet keinottelusta, sille on saatava loppu, ei mitään sellaista sisälly tähän pakettiin.

Mitä meillä on edessä? Ei kukaan tiedä, mutta sen me tiedämme, että näiden ongelmamaiden laina on vuoden kuluttua noin 100—150 prosenttia bkt:sta samanaikaisesti, kun on budjetin alijäämä, työttömyys yli 10 prosenttia ja vielä vaihtotase alijäämäisenä. Jos tuo suhteutetaan Suomeen, niin meillä olisi 300 miljardin velka, meillä olisi yli 10 prosentin työttömyys, 5—10 prosentin alijäämä budjetissa ja vielä vaihtotase alijäämäisenä. Selviäisimmekö me? Pääministeri Kiviniemi sanoi ihan oikein, että Irlanti maksaa 6 prosenttia korkoa. 6 prosenttia 300 miljardista on 18 miljardia. Jos Keltaisessa kirjassa olisi 18 miljardin korot 2:n sijasta, työttömyys yli 10 prosenttia, vaihtotase alijäämäinen, niin kyllä ihmettelen, jos joku tässä salissa kuvittelisi, että kriisi on ohi. Se on kaukana siitä.

Arvoisa herra puhemies! Mitä pitäisi tehdä, ja mitä olisi pitänyt tehdä? Nyt kun tämä paketti tehdään, niin siihen olisi pitänyt sisällyttää ehtoja, aivan niin kuin kuulimme, että ministeri Kataisella oli tiukat ehdot, ja kyselytunnilla pari viikkoa sitten totesimme, että harvoin pienellä maalla on niin hyvät mahdollisuudet saada omat ehdot läpi, kun päätös edellyttää yksimielisyyttä.

Herra puhemies! Esitän seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Eduskunta toteaa, että Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle myönnettävä valtiontakaus edellyttää, että

1. Suomi muun muassa Imf:n kautta edellyttää, että Irlanti luopuu asteittain epäterveestä verokilpailusta yritysverotuksen osalta,

2. Irlannin pankkisektorille laaditaan sopeutumisohjelma, johon sisällytetään kohta osakkeiden nollaamisesta pankin pääomittamisen yhteydessä silloin, kun pankin oma pääoma on menetetty kokonaisuudessaan, ja myönnetylle tuelle on annettava markkinakelpoisina vakuuksina Irlannin valtion takauksilla varmistetut osakkuudet tuettavissa pankeissa vähintään puolelle tuen määrästä,

3. takaussitoumuksen antaneen maan takausvastuuta vähennetään määrällä, joka vastaa sitä määrää, josta sen valvonnan alainen Irlannin rahoittaja on vapaaehtoisessa rahoitusjärjestelmässä luopunut, ja

4. Irlannin lainan aktivoiminen ja sen ehdot eivät ole lupaus tulevien vastaavanlaisten kriisien ratkaisemiseen,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Nyt annetaan sokerivettä, kun olisi tarvittu kunnon lääkkeet ja jopa leikkaus.

Markku Uusipaavalniemi /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun kannatan ed. Heinäluoman jättämää epäluottamuslausetta. (Ed. Gustafsson: Alkoi hyvin!)

Alkuun toteaisin myös, että valitettavasti eduskunnalle ei jälleenkään annettu aikaa käsitellä asiaa sen vaatimalla vakavuudella. Ei annettu aikaa, ei annettu taustatietoja, ei annettu myöskään mahdollisuutta kunnollisiin asiantuntijakuulemisiin, aivan kuten Kreikka-lainan yhteydessä.

Eduskunnan on harkittava Irlannin avustuspaketin kohdalla, mihin Suomi on lähivuosina valmis sitoutumaan. Tämän päätöksen jälkeen ehtojen saneleminen on huomattavasti vaikeampaa kuin nyt, käytännössä mahdotonta, eli nyt on viimeinen mahdollisuus. Siinä mielessä lämpimästi kannatan kristillisdemokraattien ehdottamia lausekkeita. Näitähän hallitus myös on vaatinut mutta on vaatimuksistaan luopunut, kun on todennut, että Brysseliinhän se päätäntävalta onkin jo siirretty.

Viime viikonloppuna irlantilaiset on myyty, jotta epäonnistuneet yksityiset riskipelurit ympäri Eurooppaa voidaan pelastaa. Tämä on korporatiivista sosialismia pahimmillaan. (Ed. Mustajärvi: Meni sosialismi ja kapitalismi sekaisin!) EU ja Imf sanelivat Irlannin eroavalle hallitukselle ehdot, joihin tulevallakaan vaaleilla valitulla kansanedustuslaitoksella ja muodostettavalla hallituksella ei ole mitään sanomista. Minkälaisesta demokratiasta on kysymys, kun sille on jo etukäteen saneltu budjetti? (Ed. Zyskowicz: Taitaa olla kansandemokratiasta!)

Euroopan rahaliitto on valuvikainen. Erilaiset kansantaloudet eivät sopeudu yhteiseen raha- ja korkopolitiikkaan ilman yhteistä finanssi- ja veropolitiikkaa. Avustusrahojen kaataminen horjuviin talouksiin ei tuota tulosta. Lopulta heikot taloudet on irrotettava ylivahvasta eurosta. Rahaliitto loi poliittisen rahan, joka ei perustu taloudellisiin tosiasioihin. Rahaliitto oli ja on enemmän poliittinen kuin taloudellinen projekti. Nyt ne ovat molemmat epäonnistuneet. Irlannissa ei pelasteta kansalaisia vaan pankkiireita Saksasta, Ranskasta ja Isosta-Britanniasta. Pelastamalla pankit päästetään velkojat tavallisen ihmisen kimppuun. Nämä menettävät omaisuutensa ja jäävät velkavankeuteen aivan kuten 1990-luvun Suomessa.

Hallitukselta on kysyttävä, ovatko Irlantia takaamassa Kreikka-lainan tavoin myös Espanja, Portugali ja muut kuralla olevat taloudet. Hallitus sitoo suomalaisen veronmaksajan takausvastuisiin, jotka mitä ilmeisimmin lankeavat ajan oloon suurelta osin suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi. Kreikan osalta tämä on jo ilmiselvää.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset katsovat, että jokainen maa on vastuussa omasta taloudestaan eikä eurooppalaista yhteisvastuuta tässä mielessä ole olemassa. Valtiontakaus Irlannille on myös vastoin EU:n perussopimuksen 125 artiklaa: jäsenvaltiot eivät ole yhteisvastuullisia, vaan jokainen valtio on itse vastuussa omasta taloudestaan. Suomen ei tule olla rikkomassa tätä keskeistä periaatetta. Tässä kriisissä pörssipelureiden voitot ovat yksityisiä. Vastuut sosialisoidaan kansan maksettaviksi.

Hallitus on käyttänyt tätä samaa perustetta, luottamusta, pankkimaailmassa aiemminkin. Kriisin leviäminen estettiin luottamusta lisäämällä jo täällä salissa talletussuojan nostolla. Sehän nostettiin 25 000 eurosta 50 000:een, nyt jo ilman Suomen päätösvaltaa 100 000 euroon. Pankkien pääomituksen piti pelastaa myöskin rahoitusmarkkinat. Pankkien pääomitustilanteesta emme ole saaneet tämänkään kriisin yhteydessä minkään näköistä paperia talousvaliokuntaan enkä ole nähnyt sellaista muutenkaan näissä yhteyksissä. Vakuudettomilla valtiontakauksilla myöskin piti pelastaa. Missä on nyt Saksan valtio, kun saksalaiset pankit ovat ottamassa takkiin Irlannissa? Saksalaiset piiloutuvat tämän Euroopan vakautusjärjestelmäpykälän taakse.

Rahoitusvakausväline yhdessä Euroopan vakautusjärjestelmän kanssa: Siihen pakettiin kasattiin 750 miljardin potti. Sen piti pelastaa rahamarkkinahäiriöiltä, sen piti pelastaa korkeilta koroilta. Totuus on nähty. Stressitestit: Irlannin pankit kesällä olivat vielä huippukunnossa näiden stressitestien mukaan. Ehkä ei huippukunnossa, todetaan näin. Sitähän ei tietenkään meille voi kertoa, että ne ovat huonossa kunnossa, vaikka hallitus sen tietäisikin. Eli stressitestit todellakaan eivät merkanneet mitään. Irlanti tuli nopeasti stressitestien jälkeen kuitenkin alas.

Nyt tätä samaa syytä käytetään kuitenkin Irlannin kohdalla jälleen: luottamus on säilytettävä, vaikka käytännössä tiedetään jo, ettei Irlanti ole viimeinen, ja tiedetään, etteivät rahkeet riitä esimerkiksi Espanjan kohdalla. Kyse ei ole luottamuksesta pankkimaailmassa, joten asia ei ratkea rahaa ulkomaille lapioimalla.

Pääministeri Kiviniemi täällä viittasi siihen, että amerikkalaispankki meni nurin ja siitä seurasi 13,3 miljardin tappio bkt:ssä. Asiahan ei ole näin. Kyllä Euroopan alueella on ollut oma kupla. Kokonaisvelkamäärä euroalueella 18 000 miljardia, lisävelka 2 000 miljardia vuodessa. Tämän pelin tiedettiin loppuvan. Se loppui 2008 vuoden lopulla, minkä jälkeen velkaantuminen siirrettiin valtioiden kontolle. Velkaantumistahti 1 000 miljardia vuodessa. Tästä myös tiedämme, että Irlanti ei tule olemaan viimeinen.

Euroa mainostettiin, että se suojaa korkeilta koroilta. Ei ole pitänyt paikkaansa. Nyt suunnitellut velkajärjestelylausekkeet ovat silmänlumetta. Ne tulevat toimintaan 2013 kesän jälkeen. Niillä ainoastaan taataan sitä, että voidaan perustella, että jotain ollaan tekemässä. Talletussuojadirektiiviin ollaan tekemässä erittäin merkittäviä muutoksia. Hallitus vastustaa niitä mutta ei ole enää päätäntävaltainen asiassa. Talletussuojadirektiiviin on tulossa yhteisvastuu, jossa Suomessa kerätyt talletussuojarahaston varat voidaan siirtää ulkomaille pankin kaatuessa siellä. Myöskin jos ulkomainen pankki kaatuu Suomessa, niin Suomen talletussuojarahaston osaksi jäisi seitsemän päivän aikana korvata kaikki nämä.

Tällaisia päätöksiä tehdään Suomen pystymättä vaikuttamaan siihen. Valtioneuvostokin vastustaa näitä kaikkia muutoksia, mutta päätäntävalta tosiaan on siirretty jo Brysseliin. Tätäkö hallitus haluaa? Eikö hallituksen toimesta jo tehtyjä virheitä voi tunnustaa ja laittaa pistettä vallansiirrolle pois Suomesta, ennen kuin on liian myöhäistä?

Irlannin paketin yhteydessä kansallinen päätäntävalta ja valtioiden suvereniteetti tullaan lopullisesti murentamaan. Tätä ei perussuomalaisten eduskuntaryhmä voi mitenkään hyväksyä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Äkkirikastuminen ei yleensä ole kestävää. Tämän me pystymme näkemään muun muassa näiden Irlannin ongelmien kautta. Vaurastuminen on pitkäjänteistä rakentamista. Suomella on onneksi ollut malttia vaurastua 1990-luvun kokemuksi-emme jälkeen. Suomi sai tällä viikolla kansainväliseltä luottoluokituslaitokselta Standard & Poor’silta parhaimman, kolmen A:n, luokituksen valtionlainoilleen. Suomi tulee siis saamaan jatkossa suhteellisesti vieläkin edullisempaa lainaa kuin leväperäisesti taloudestaan huolehtineet maat.

Tämä ei ole tullut itsestään vaan päättäväisen, terveen talouspolitiikan seurauksena. Helppoa se ei ole ollut erityisesti niille, jotka kantoivat vastuunsa 1990-luvun laman aikana ja tasapainottamisen vuosina. Hyvä luottamus talouttamme kohtaan näkyy tavallisen kansalaisen kohdalla alhaisina asuntolainoina ja yritysten kohdalla alhaisina yrityslainoina. Mutta luottamus talouttamme kohtaan ei ole saavutettu etu, vaan se pitää ansaita aina uudestaan. Siksi meillä on edessämme vaativa taloutemme sopeutuksen kausi. Tätä työtä helpottaisi merkittävästi, jos emme joutuisi uuden kansainvälisen talouskriisin kouriin. Kannattaa siis pyrkiä estämään sen syntyminen, mikäli siihen vain mitenkään pystymme vaikuttamaan.

Viimeistään maailmanlaajuinen finanssikriisi ja siitä seurannut taantuma osoittivat, että maailmantalous on nivoutunut tiukasti yhteen. Suomen nopea elintason nousu 1900-luvun lopulla maailman vauraimpien maiden joukkoon johtui nimenomaan tästä. Maailmanlaajuisessa työnjaossa Suomi on vienyt osaamista ja arvokkaita teollisuustuotteita. Suomalainen hyvinvointi on syntynyt tästä suhteesta avoimeen maailmanta-louteen. Ilman sitä Suomi ei olisi maailman paras maa.

Kaikilla asioilla, myös tällä, on kuitenkin kääntöpuolensa. Kiinteästi yhteen kytkeytyneen talousjärjestelmämme myötä jaamme myös ongelmat. Kuten näimme pari vuotta sitten, yhdysvaltalaisten pankkien ongelmat, holtittoman luotonannon seuraukset johtivat suuren pankkiruumiin syntymiseen eli Lehman Brothersin kaatumiseen, joka, todettiin jälkeenpäin, oli liian suuri kaatumaan. Se oli samaan aikaan amerikkalaisten mielestä myös liian suuri pelastettavaksi. Mutta tämä viimeistään sysäsi liikkeelle taloustaantuman, jonka seurauksista me suomalaisetkin kärsimme. Suomeen ei tullut pankkikriisiä, kuten ennakoimme, mutta Suomeen tuli talouskriisi reaalitalouden kautta, kuten ennakoimme. Taloutemme supistui 8 prosenttia, kansantuotteemme supistui 13,3 miljardia, ja verotuloja menetimme noin 6 miljardia euroa. Vaikutukset voivat olla kovemmat, jos samalla valuutta-alueella oleva talous romahtaisi.

Eurooppalaiset valtiovarainministerit kokoontuivat sunnuntaina Brysselissä Irlannin tilanteen johdosta. Ainoa ja suurin huolenaiheemme, kullakin meistä, oli omien kansalaistemme hyvinvointi, omien maidemme työpaikkojen tulevaisuus. Jos asioita ei hoideta kuntoon tai päästämme jonkin maan velkasaneeraukseen tässä tilanteessa, johtaa se erittäin suurella todennäköisyydellä eurooppalaiseen lamaan. Tämä iskisi luonnollisesti myös meihin suomalaisiin: Suomen taloudesta puolet tulee viennistä. Ei ole olemassa yhtä totuutta, meillä on aina erilaisia vaihtoehtoja toimia. Kun Irlannin ongelmat ja toimintavaihtoehdot tulivat esille, jouduin jälleen pohtimaan, mikä tässä on suomalaisen ihmisen, suomalaisen työntekijän ja veronmaksajan ja hyvinvointiyhteiskunnan etu. Myös hallituksen päätöksen Irlannin tukemisesta takauksin ratkaisi yksin ja ainoastaan suomalaisen hyvinvoinnin etu. Pohdintamme oli yksinkertaisesti seuraava: Ovatko lainan takaamatta jättämisen seuraukset suomalaisille pahempi — kuten kansainväliset ja suomalaiset asiantuntijat arvioivat — vaihtoehto? Kaatuuko Irlanti ja moni muu maa väistämättä, eli kannattaako meidän enää edes yrittää? Olemmeko siis ylittäneet sen rajan, että enää ei kannata yrittää estää mittavaa talouskriisiä?

Täällä, olen huomannut, moni kansanedustaja on päätynyt siihen, että ei kannata enää edes yrittää. Hallitus haluaa yrittää estää totaalitalouskatastrofin syntymisen. Tätä jokainen kansanedustaja joutuu pohtimaan omassa mielessään, leviääkö Irlannin kriisi, ja jos leviää, niin kannattaako sitä yrittää estää. Täällä moni sanoo, että kyllä se leviää väistämättä ja että kannattaako sitä sitten yrittää estää. Olen huomannut, että osa on sitä mieltä, että ei kannata yrittää estää.

Hallituksen arvio näihin kysymyksiin on, että yhdymme maailman parhaiden talousasiantuntijoiden arvioon riskeistä. Arviomme on myös se, että meillä on vielä yhteistyössä mahdollisuus vaimentaa iskua ja välttää yhtäkkinen totaalikatastrofi. Siitä kukaan ei voi mennä takuuseen, etteivätkö ongelmat silti leviäisi. Tästä me emme voi mennä takuuseen, mutta meidän pitää vastata siihen, kun emme voi mennä takuuseen, kannattaako edes yrittää. Hallituksen johtopäätös on, että kannattaa yrittää suojata suomalaisia ihmisiä ja suomalaista hyvinvointia niin pitkälle kuin se meidän käsissämme on.

Tilanteessa on paljon epävarmaa, mutta yhdestä asiasta useimmat maailman talousasiantuntijat, samoiten kaikki eduskunnan kuulemat asiantuntijat ja kaikki muut suomalaiset talousasiantuntijat, joita meillä kaikilla on ollut mahdollisuus kuulla, näyttävät olevan yhtä mieltä: Irlannin kaatuminen olisi hyppy pimeyteen ja ongelmat leviäisivät nopeasti ja vakavasti. Varmaa olisi myös se, että jos joutuisimme keskelle uutta talouskriisiä, meillä ei olisi enää varaa elvyttää. Me olemme kertaalleen jo elvyttäneet yhden talouskriisin pois, olemme velkaantuneet raskaasti sen seurauksena — mistä täällä on kannettu huolta — ja meillä ei olisi enää varaa elvyttää toista talouskriisiä pois. Irlannin ja monen muun maan tilanne todistaa myös sen, että jos olisimme antaneet Kreikan kaatua, niin kuin moni toivoi, se olisi vienyt mukanaan myös monia monia muita maita.

Tämä tilanne toisaalta kiukuttaa meitä ja aivan oikeutetusti. Miksi meidän pitää olla pelastamassa muita, vaikka olemme itse hoitaneet omat hommamme hyvin? Vastuuttoman talouspolitiikan ja liian helpon luotottamisen seurauksena Eurooppa on tilanteessa, jossa valitettavasti on vain huonoja vaihtoehtoja. Kyse on kuitenkin hetken harkinnan jälkeen lopulta siitä, pelastammeko suomalaisen hyvinvoinnin, pitääkö ratkaista ongelmat, turvata suomalaisten hyvinvointi ja varmistaa sen kasvu myös tulevaisuudessa. Se ei onnistu eristäytymällä tai ajattelulla, että pidämme vain omista asioistamme huolen emmekä puutu muihin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esille muutaman ryhmäpuheenvuoroissakin esitetyn kysymyksen.

Ensin lainavakuuksista. Suomi vaati tukipaketille vakuuksia. Miksi näitä ei saada vastineeksi takaukselle? Komissio selvitti Suomen vaatimuksesta sen mahdollisuuden. Vakuuksien vaatimisella on monia laillisia ongelmia. Vakuuksien läpimeno Irlannin parlamentissa olisi myös hyvin epävarmaa, koska "antaa mennä" -ilmapiiri ja epätoivo alkavat jo ymmärrettävästi vallata alaa Irlannissa. Myös osa Irlannin muista lainasopimuksista estää antamasta vain näille lainoille vakuuksia. Valtion omaisuutta on jo pantattu aiemmissa rahoitusjärjestelyissä. Täytyy muistaa, että irlantilaiset ovat viimeiseen asti halunneet selvitä ilman muiden apua ja sen takia ovat käyttäneet jo vakuuksia. (Ed. Skinnari: Sen takia ne ovat kriisissä, kun ei ole vakuuksia!)

On myös hyvä huomata, että Irlannin valtio osallistuu 85 miljardin euron tukipakettiin itse 17,5 miljardilla eurolla, joten ulkopuolisen rahoituksen osuus on 67,5 miljardia euroa. Irlanti olisi voinut antaa tämän vastaavasti suuremman lainan vakuudeksi, mutta lienee parempi, että Irlanti käyttää kaikki omat liikenevät varansa ennen muilta otettua lainaa. Hallitus päätti tyytyä komission selvitykseen ymmärrettävänä. Tärkeintä oli, että vaihtoehto selvitettiin kunnolla, ja niin tullaan tapauskohtaisesti selvittämään tulevaisuudessakin, jos tarvetta tulevaisuudessa ilmenee.

Komission arvio on jaettu eduskunnalle. Toivon, että otatte kantaa niihin yksityiskohtiin. Jos oppositio on eri mieltä siitä, että komissio on väärässä, niin kertokaa se avoimesti. Ei kannata enää väitellä siitä, että vakuuksia noin ylipäänsä pitää pyytää, siitä me olemme samaa mieltä, mutta kertokaa avoimesti, mikä kohta komission selvityksessä on väärin. Me voimme jatkossa siitä sitten oppia.

Entä sitten yritysveron nostaminen? Suomi on tätä Irlannille esittänyt, aivan kuten lukuisa joukko muita EU-maita Ranska ja Saksa mukaan lukien. Lopullisen paketin ehdoksi tätä ei kuitenkaan laitettu. Miksi ei? EU:n perussopimuksiin kuuluu, että esimerkiksi verotus ja sosiaaliturvan taso ovat jäsenmaittensa kansallisessa päätösvallassa. Emme kai mekään halua, että näistä päätettäisiin muualla meidän puolestamme? Irlannille asia on ollut erityisen tärkeä. Se sai Lissabonin sopimukseen vielä erityiset takuut, etteivät muut pakota sitä muuttamaan verotustaan. Irlannissa vallitsee tästä kansallinen yksimielisyys kaikkien poliittisten puolueiden välillä. On ymmärrettävää, että tällainen ehto kaataisi paketin. On myös tavallaan ymmärrettävää, että kun kaikesta muusta leikataan ja kasvun edellytykset ovat varsin heikot, on oltava jokin strategia, jolla uutta kasvua ja työtä haetaan. Sitähän mekin haluamme, että Irlannin talous nousisi.

Entäpä rahoitusmarkkinoiden säätelytoimet? Tästä meillä vallitsee täällä eduskunnassa vahva yksimielisyys. Kiitänkin siitä tuesta, jota hallitus on saanut tämän salin laidasta laitaan valiokunnissa ja laajemminkin poliittisesti näissä kysymyksissä. Näissä edetään hyvää vauhtia. Suomen kannat ja tavoitteet ovat toteutumassa. Nämä etenevät kuitenkin omaa uraansa, kuten hyvin tiedätte. Näitä ei siis tarvitse millään tavalla sitoa tehtäviin laina- tai takuupäätöksiin. Nämä tulevat poliittiset ratkaisut eivät ratkaise tätä akuuttia Irlanti-kysymystä.

On myös kysytty, eikö kannattaisi antaa Irlannin selviytyä itse ongelmistaan. Nyt asetettu kuuri leikkaa ensi vuonna menoja ja nostaa veroja 6 miljardilla eurolla, eikä kuuri siihen jää. Vaihtoehto olisi myös Irlantilaisille vielä huonompi. Jos lainaohjelma ei toteutuisi, merkitsisi se Irlannin lainansaannin tyrehtymistä. Irlanti olisi siis tasapainotuksen edessä, siis totaalitasapainotuksen edessä, ja välittömästi. Ensi vuoden 6 miljardin tasapainotuksen sijaan julkisia menoja pitäisi karsia tai veroja nostaa noin 15,5 miljardilla eurolla eli neljänneksellä Irlannin tämän vuoden noin 61 miljardin budjetin kokonaissummasta. Tämä ylittäisi esimerkiksi Irlannin vuosittaiset terveydenhuoltomenot, jotka ovat 14,8 miljardia euroa, ja olisi lähes kaksinkertainen vuosittaisiin koulutusmenoihin verrattuna, jotka ovat 8,1 miljardia euroa. Irlanti joutuisi siis vuosia kestävään velkasaneeraukseen.

Erittäin suurella todennäköisyydellä lainanantajat kiristäisivät lainahanojaan myös meidän muiden maiden kohdalla, mikä puolestaan johtaisi yhä useamman maan kohdalla vakaviin vaikeuksiin. Samanlainen tilanne olisi, jos Irlanti pakotettaisiin eroamaan euroalueesta, niin kuin monet ovat esittäneet. En tosin tiedä, kuinka se onnistuisi, sillä euroalueesta ei voi erottaa, mutta eroon voi hakeutua. Irlanti ei ole indikoinut millään tavalla, eikä se olisi toivottavaakaan, että hakeutuisi eroon yhteisestä valuutta-alueesta.

Suomen pankkisektori romahti 1990-luvun alussa liiallisen luotonannon johdosta, kun Neuvostoliiton romahdus puhkaisi kiinteistökuplan. Pankit piti pelastaa, ja jouduimme kovalle matokuurille. Silloin Suomen selviäminen oli kiinni siitä, että saimme ulkomailta lainaa. Ilman lainansaantia meidänkin kuurimme olisi ollut vielä kovempi.

Arvoisa puhemies! Suomen osuus Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta Irlannille annettavasta lainasta on 1,88 prosenttia. Kun Ervv lainaa Irlannille 17,7 miljardia euroa, on Suomen takauksen osuus siitä 333 miljoonaa euroa. Ervv toimii hyvin varovaisesti ja ottaa lainaa tuota 17,7 miljardia vasten 27 miljardia pitääkseen muun muassa lainakohtaisen käteispuskurin. Käteispuskurin se sijoittaa kolmen A:n papereihin eli parhaan luottokelpoisuuden omaaviin kohteisiin. Ottamansa lainan ja sen koron Ervv takaa 120-prosenttisesti. Tällöin päädytään Suomen osalta noin 740 miljoonan euron takuusummaan.

Arvoisa puhemies! Meidän on siis arvioitava toimintaamme ja myös Irlantiin liittyvän toiminnan riskit ja vaihtoehdot. Jos arvioimme, että Irlannin pankkijärjestelmän kaatuminen leviäisi muihin maihin ja siitä seuraisi työttömyyttä ja lisävelanottoa suomalaisille, pitäisi ratkaisun olla selvä. Joitakin ryhmäpuheenvuoroja kuunnellessa huomasin, että montaa harmitti, että 27 EU-maan komission, Ekp:n ja Imf:n sopima paketti ei vastannut heidän eduskuntaryhmänsä kantaa yksi yhteen, ja kun tässä eurooppalaisessa paketissa on joitakin eroja heidän ryhmänsä kantaan, niin koko paketti pitäisi sillä perusteella kaataa. Voin kertoa, että ei Suomen hallituskaan saanut ihan kaikkia tavoitteitaan läpi, ei kukaan saanut. Kysymys on kompromissista, mutta täytyy arvioida sitä, onko Irlannin paketti uskottava vai ei. Meidän arviomme mukaan se on uskottava.

Arvoisa puhemies! Toivon, että nekin meistä, jotka kannattavat sitä, että Irlannille ei anneta lainaa, kertoisivat avoimesti sen vaihtoehdon seuraukset. Se, että Irlanti joutuisi ensi vuonna tekemään nyt kaavailemansa 6 miljardin euron suuruisen leikkaus- ja veronkorotuspaketin sijaan 15 miljardin euron sopeutuksen, voi jonkun mielestä olla oikein. Kovaa se ainakin ihmisten kannalta olisi. Eli ne, jotka ovat sitä mieltä, että tätä lainapakettia ei pidä antaa, ovat sitä mieltä, että Irlannin pitää leikata menojaan tai nostaa veroja 15 miljardilla 6 miljardin euron sijaan välittömästi, koska Irlanti ei saa lainaa markkinoilta eikä tässä tapauksessa teidän toiveenne mukaisesti saisi myöskään toisilta mailta.

Toisaalta pitkällisen velkasaneerauksen seurauksena Irlantia ja sen pankkeja lainoittaneet sijoittajat menettäisivät osan rahoistaan, jonka voidaan katsoa olevan (Puhemies: Arvoisa puhuja!) normaalin sijoittamisen toteutuva riski. Tästä kuitenkin seuraisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä suomalaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan ketjureaktio, joka johtaisi eurooppalaiseen talouskriisiin. Tämä on valistunut arvaus, jota tukee kaikki suomalainen ja kansainvälinen talousasiantuntemus. Olisi kova päätös päätyä yksin johonkin muuhun kuin siihen, mihin meidän käytettävissämme ja teidän käytettävissänne olevien talousasiantuntijoiden arvio on päätynyt.

Arvoisa puhemies! Hallitus toimii valitsemallaan linjalla ainoastaan turvatakseen suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä neuvotteluissahan kävi vähän sillä tavalla, että niitä käytiin ja sitten loppujen lopuksi ministeri Katainen tuli neuvotteluista tyhjin käsin takaisin. Osa lehtimiehistähän sanoi jo silloin, kun te ryhdyitte puhumaan vakuuksista, että te nyt vähän aikaa pidätte tätä populistista puhetta yllä, mutta sitten varmaan lopputulos tulee kuitenkin olemaan järkevä.

Te sanoitte, että vakuuksille on niin paljon esteitä, että niitä ei voida saada. Yksinkertaisin asia olisi tietysti se, että EU:n koko rahoitusta, jonka EU antaa, kohdeltaisiin kuten Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitusta, eli se on ensisijaista takaisin maksettavaa, jos tulee tilanne, että valtio ei pysty vastaamaan sitoumuksistaan.

Yritysveroasia on meille erittäin olennainen. On järjetön tilanne, että korkean yritysverotuksen maana me ryhdymme tukemaan alhaisen yritysverotuksen maata. Tässä te olette tilanteessa, että teiltä vaadittiin yksimielinen päätös, jotta tämä paketti menee eteenpäin. Laitoitteko te tästä mitään ehtoa, kun keskustelitte kollegoiden kanssa?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi viikkoa sitten ministeri Jyrki Katainen haluaa Irlannilta kunnon vakuudet, jos Irlannin pitää turvautua EU:n ja euroalueen laina-apuun. Näin te sanoitte kaksi viikkoa sitten. Nyt te sanotte, että hallitus ei saanut kaikkia tavoitteitaan läpi. Jäi vain epäselväksi, mitkä olivat ne tavoitteet, jotka te saitte läpi.

Ainoa tavoite, mikä pääministeri Kiviniemen puheessa oli, oli seuraava: "Suomen keskeisin ehto lainajärjestelylle on ollut nimenomaan uskottava ohjelma, jonka avulla Irlanti pystyy tasapainottamaan taloutensa ja palaamaan kasvun uralle." Eli teidän ehtonne siis oli lapsilisien leikkaaminen, työttömyyskorvausten leikkaaminen, minimipalkkojen leikkaaminen.

Kertooko tämä, ministeri Kiviniemi, ministeri Katainen, siitä, että teillä ei ole ollut ehtoja pankkien suuntaan, teillä ei ole ollut halua sääntelyyn, mutta sen sijaan te halusitte leikata irlantilaisilta? Kertooko tämä itse asiassa siitä, mikä teidän linjanne on myös suomalaisten suhteen, jos saatte tulevien vaalien jälkeen jatkaa? Pelkään pahoin, että tämä leikkauslista on myös teidän listanne Suomessa.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin totean tai toistan, mitä ministeri Viinanen 1990-luvulla sanoi. Hän sanoi, että rahaa on maailmalla vaikka kuinka paljon, mutta hinta on kova. Sama pätee edelleen tänä päivänä. Mutta sitten itse kysymykseen.

Pääministeri sanoi, että oli tiukat ehdot. Voisitte kyllä mainita, mitkä ne tiukat ehdot olivat, edes pari kolme.

Kun esimerkiksi kansleri Angela Merkel maanantain Die Welt -lehden mukaan sanoi, että hän oli käynyt pitkiä keskusteluja EU-kollegojen kanssa siitä, että velkojat saatettaisiin vastuuseen, käytiinkö teidän kanssanne neuvotteluja? Jos käytiin, silloin te tiedätte myöskin, ketkä vastustivat tätä. Kysyn: Mitkä maat vastustivat? Ja olitteko te voimakkaasti tämän kannalla?

Markku Uusipaavalniemi /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, sanoitte, että tämä paketti täytyy tehdä, se on valistunut arvaus, jota tukevat kaikki talousasiantuntijat. Teillä varmaankin on hieman eri asiantuntijoita käytettävissänne kuin esimerkiksi meillä talousvaliokunnassa. Vai voitteko valaista sitä, mitä tapahtuu, kun otetaan käyttöön nämä automaattiset sanktiot, joille nyt anellaan suuntaviivoja tässä Irlanti-tapauksessa? Tämähän tarkoittaa sitä, että käytännössä kaikki euromaat joutuvat niiden piiriin lähiaikoina, suuri osa jo ensi vuonna. Lähin vertailukohta sille, mitä silloin tapahtuu tässä laajuudessa, löytyy 80 vuoden takaa: deflatorinen syöksykierre 1930-luvun kieppeiltä. Voisitteko valistaa, onko teillä tietoa tästä skenaariosta, mitä tapahtuu, jos nämä automaattiset sanktiot otetaan käyttöön?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma ei ollut silloin täällä, kun me kävimme keskustelua siitä, onko Suomen edullista liittyä yhteisvaluuttaan ja Emuun. Oli kuitenkin monta vasemmistoliiton ja nykyistä SDP:n kansanedustajaa, jotka olivat sitä mieltä, että kannattaa mennä. (Eduskunnasta: Ei tässä ole euron kriisistä kysymys!) — Ei ole euron kriisistä, mutta kysymys on rahamarkkinajärjestelmän kriisistä, joka mahdollisti asuntokuplan ja ylivelkaantumisen Irlannissa.

Mutta maailma on kulkenut ja vettä on kulkenut Vantaanjoessa. Tiettävästi Suomen ollessa puheenjohtajamaa te, Eero Heinäluoma, olitte valtiovarainministerinä, ja muistaakseni työlistalla oli silloin rahoitusmarkkinoiden rahajärjestelmän ja kriisinhallinnan kehittäminen. Miksi te ette silloin saanut aikaan niitä ehtoja, joita nyt täällä olette esittänyt? Silloin kun tuli ei palanut, silloin olisi ollut parempi mahdollisuus. Nyt me olemme akuutissa päätöksentekotilanteessa.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyödyllistä ja tarpeellista käydä keskustelua tähän takuupakettiin liittyvistä ehdoista, mutta toivon kuitenkin, että pääasia on se, että täällä ratkaistaan se, onko Suomen ja suomalaisten edun mukaista olla tässä ratkaisussa mukana.

Mutta sitten, kun täällä on puhuttu paljon sijoittajien vastuusta, minulla on tässä valtiovarainministeriön julkista informaatiota tältä päivältä, jossa on otsikko, jossa käsitellään sijoittajien vastuuta. Täällä kerrotaan, että syyskuun lopulla alkoivat neuvottelut niin sanottujen toissijaisten velkojien osallistumisesta pankkien tappioihin, ja nyt on saatu aikaan ensimmäinen sopimus, jonka hyöty Irlannille on noin 560 miljoonaa euroa. Tässä kerrotaan, että näitä neuvotteluja jatketaan. Kysymykseni kuuluu: Aiotaanko euroalueella ja Euroopan komission toimesta olla aktiivisia, että neuvotteluja vauhditettaisiin eteenpäin, ja miten Suomi aikoo toimia näitten vauhdittamiseksi?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me keskustelemme nyt siitä, voimmeko hyväksyä takauksen tälle paketille, jonka asiantuntijat Kansainvälisestä valuuttarahastosta, joka on näitten asioiden ekspertti, ja Euroopan unionin ja Irlannin hallituksen edustajat ovat yhdessä voineet hyväksyä.

Minä haluaisin todellakin kuulla, mikä sitten opposition vaihtoehto on Suomen kansan edessä. Jos tätä takausta ei myönnetä, miten te aiotte hallita tätä tilannetta?

Jos ed. Arhinmäki on huolestunut kansainvälisestä solidaarisuudesta, niin ettekö te ole ollenkaan huolestunut siitä, että Irlanti joutuu nyt leikkaamaan 6 miljardin euron sijaan 15 miljardia euroa sosiaalietuuksista ja muista valtion budjetin menokohteista, jos he eivät tätä lainaa saa?

Jos ed. Heinäluoma tuo omia reunaehtojaan esille, niin miten te aiotte sitten torjua, niin ettei taantuma tule Suomeen, jos tämä paketti, josta nyt päätetään, ei kelpaa? Vaihtoehtoista pakettia ei ole pöydällä, mutta mikä se toinen ratkaisu sitten on?

Hallitus sen sijaan on tuonut esille, että kansainvälistä sääntelyä, kansainvälisiä veroratkaisuja ja yksityistä vastuuta ollaan koko ajan lisäämässä kriisin hallinnassa, ja on vihreälle eduskuntaryhmälle tärkeää, että se on mukana.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa, erityisesti ed. Heinäluoman puheenvuorossa, kyllä hieman ihmetytti ja oli vähän surullista ja ikävää, että puheita ja puheenvuoroja irrotetaan asiayhteyksistä ja tulkitaan tahallaan väärin. Ei kukaan ole väittänyt koskaan, että tämä taantuma ja rahoitusmarkkinoiden kriisi alun perin olisi lähtenyt vain yhden pankin kaatumisesta, vaan kaikki me tiedämme sen, että siellä taustalla oli se, että ahneus yhdistyi luovuuteen, rahoitusmarkkinoilla ei ollut tarpeeksi riittävää sääntelyä eikä myöskään valvontaa.

Sinänsä on sympaattista, että ed. Heinäluoma puheenvuoroissaan myös osallistuu itsensä haukkumiseen ja sosialidemokraattien toiminnan haukkumiseen, kun kiinnititte huomiota siihen, että rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä ei ole tarpeeksi ajoissa uudistettu. Tämä hallitus on tehnyt määrätietoisesti työtä EU-tasolla ja myös Suomessa sen eteen, että näitä pelisääntöjä uudistetaan, otetaan käyttöön myöskin näitä trans-aktioveron tyyppisiä välineitä, selvitetään niitä, parannetaan talouspolitiikan koordinaatiota. Niissä hallitus on toiminut kyllä erittäin määrätietoisesti tällä vaalikaudella.

Ed. Arhinmäki oli huolissaan irlantilaisista. Tämä teidän vaihtoehtonne ei tarkoita 6 miljardin euron leikkauksia ensi vuonna vaan 15 miljardin euron leikkauksia ensi vuonna, heti ja nopeasti toteutettuna. Sen vuoksi on aivan kummallista, että voitte pitää tätä ratkaisua, jota hallitus on esittämässä, tavallisten ihmisten kannalta huonompana. Tämä hallituksen esitys on parempi vaihtoehto sekä suomalaisten että koko Euroopan kannalta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Näistä vakuuksista. Eduskunnalle on todella toimitettu komission selvitys. Minä toivon, että jos olette eri mieltä kuin tämä asiantuntijaselvitys, niin kertokaa hyvin yksityiskohtaisesti.

Ed. Heinäluoma sanoi, että paras vakuus, mikä nyt olisi ollut siis realistista hänen mukaansa saada, olisi se, että näiden maiden lainat olisivat preferred creditor statuksen saavia eli samat kuin Imf:llä. Tässä maailmassa on joitakin sääntöjä, joihin edes hyvällä itsetunnolla varustettuna ei pysty saamaan muutoksia ainakaan yhdessä yössä. Eli Imf maailmanjärjestönä, maailmanlaajuisena rahoituslaitoksena, saa erityiskohtelun. Totta kai me toivomme, että eurooppalaisilla lainoilla olisi sama, mutta kun se ei ole ihan meistä kiinni. Ei se ole minusta, ei Suomen hallituksesta, ei edes Saksan tai Ranskan hallituksista, ei edes koko EU:n hallituksista kiinni, mitä Imf:ssä päätetään, siellä on myös muita. Eli tässä suhteessa tämä vaatimus ei ole realistinen. Hirveän toivottava ja mukava, mutta ei realistinen. Jos se olisi ollut realistinen, miksi sitä ei olisi jo tällä hetkellä käytössä yleisesti?

Puhemies! Haluaisin vaan sen todeta vielä, kun katsotaan, että täällä on osa, jotka haluavat, että Irlannille eivät anna lainaa sen paremmin markkinat kuin valtiotkaan, että se tarkoittaa sitä, että Irlanti menee velkasaneeraukseen, mikä voisi olla hyvä, mutta se kestää vuosia. Irlanti tarvitsee vajaiden menojensa kattamiseen rahaa jostakin, eli se on lainarahaa, ja kun toivotaan, ettei sitä anneta, niin se johtaa erittäin kovaan sopeutukseen, verojen korotukseen ja menojen leikkaukseen, huomattavasti irlantilaisten ihmisten kannalta pahempaan tilanteeseen kuin mihin nyt olemme menossa.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag är faktiskt lite besviken, men också konfunderad över bristen på solidaritet i oppositionen.

Olisin uskonut, että sitä solidaarisuutta olisi erityisesti siltä taholta irlantilaisia kohtaan, tietenkin. Mutta jos lähdetään siitä, että irlantilaiset saavat pärjätä itse, jos se on se lähtökohta, että selvittäköön sotkunsa itse, niin kuka sitten joutuu kärsimään? Onko se se pienyrittäjä, joka työllistää 5—6 irlantilaista, vai onko se yksittäinen irlantilainen, jolla on asuntolainaa ja mahdollisesti autolainoja? Minun mielestäni tähän kysymykseen joudutaan kyllä nyt oppositiossa vastaamaan.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi viikkoa sitten ministeri Katainen oli täällä hyvin tiukkana. Hän totesi, että Suomi tulee asettamaan tiukkoja ehtoja ja vaatimuksia tälle tukipaketille niin vakuuksien kuin yritysveron korottamisen osalta. Kun nyt katsomme tilannetta tänään, ei ole tukipaketissa vakuuksia, Irlanti jatkaa 12,5 prosentin yritysverolla eteenpäin. Eikö olisi nyt reilua todeta, että lähdettiin henkseleitä paukutellen Brysseliin mutta tultiin maitojunalla takaisin?

Te toteatte täällä, että verotus kuuluu jokaisen kansallisvaltion itsensä päätettäväksi. Kuitenkin lehtitietojen mukaan komissaari Olli Rehn oli esittänyt Irlannille, että Irlanti voisi alentaa minimipalkkoja 10 prosentilla. Eli EU voi kyllä osallistua säästötalkoiden tekemiseen ja kertoa, mistä säästetään, miten pannaan kaikista heikompiosaisimmat ihmiset maksamaan tämä lasku, mutta sen sijaan yritysveropuolella EU:lla ei riitä kanttia sanoa Irlannille, että nyt tämä veroparatiisitouhu pitää lopettaa. Miksi te ette ollut tiukkana yritysveron korottamisen suhteen, koska tässä kuitenkin vaadittiin yksimielisyyttä tämän päätöksen tekemiseen?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen sanoi, että tämä ketju pitää katkaista, ettei tule ketjureaktiota, mutta tämähän on ketjureaktio. Silloin kun Kreikka-lainasta päätettiin, sanottiin, että kun Kreikkaa tuetaan, niin Kreikka saa sitten kohtuullisilla ehdoilla lainaa. 22.11. päivättyjen valtiovarainministeriön tilastojen mukaan Kreikan 5 vuoden lainojen korko on yli 12 prosenttia. Onko se kohtuullista? Vaikuttiko tämä Kreikka-päätös siihen, että Kreikka saa uutta rahaa kohtuullisella korolla? Lisäksi Kreikan bkt erään tilaston mukaan on laskenut yli 4 prosenttia, elikkä siellä mennään alaspäin tällaisella syöksyllä, kun on pantu ehdot, ja Irlannille on käymässä aivan samalla tavalla.

Minun mielestäni tässä ei kyllä irlantilaisia auteta vaan nimenomaan niitä lainoittavia pankkeja ja pankkien omistajia. Saksalaiset, englantilaiset, amerikkalaiset, ranskalaiset pankit ja niiden omistajat tästä hyötyvät, eivät irlantilaiset.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te, ministeri Katainen, ette äsken vastannut puheenvuorossanne ed. Kallikselle, joka kysyi, mitkä olivat ne tiukat ehdot, joita te tuossa neuvottelussa piditte esillä ja joihin vielä viime viikonloppuna pääministeri Kiviniemi viittasi. Toivon, että kerrotte nyt eduskunnalle tuosta neuvottelun kulusta tarkemmin ja siitä, miksi näitä reunaehtoja ei näy tuossa tiedonannossa, vaikka tuo päätös edellytti yksimielisyyttä.

Kyllä Irlannin kriisin leviämistä kannattaa myös kristillisdemokraattien mielestä yrittää estää, mutta se tulisi tehdä tiukoin ehdoin, niillä ehdoilla, jotka luettelimme ponnessa, joka puheenvuorossamme esitettiin. Yksi niistä on kysymys siitä, voitteko sitoutua siihen, että Irlannin lainan aktivoiminen ja sen ehdot eivät ole lupaus tulevien, vastaavanlaisten kriisien ratkaisemiseen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Portugalin keskuspankki on varoittanut tiistaina, että sen pankeilla on yhä suurempia rahoitusvaikeuksia. Monet asiantuntijat uskovat, että Portugali on maksukyvytön ja joutuu liittymään lähiaikoina EU:n pelastuspakettiin.

Kuinka todennäköisenä ministeri pitää sitä, että seuraavaksi tuetaan Portugalia, sitten Espanjaa ja vielä lopuksi Italiaa? Jos tämä arvaus toteutuu, niin mikä on suomalaisten talouskasvun ja työllisyyden taso tämän jälkeen? Mikä on suomalaisen veronmaksajan asema tilanteessa, jossa hänen piikkiinsä työnnetään valtionvelkojen, kuntien velkojen ja omien asuntovelkojen lisäksi myös muiden EU-maiden pankkien velkakirjoja ja takauksia? Mikä on ministeri Kataisen valistunut arvaus siitä, kuinka käy suomalaisen veronmaksajan tässä tilanteessa?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kataisen puheenvuoro alkoi lupaavasti siitä, että aina on vaihtoehtoja ja niitä pitää pohtia, mutta sitten kuitenkin puheenvuoron loppuun mennessä me olemme päässeet taas tähän ainoan vaihtoehdon mantraan. Ja näihin mantranomaisiin lukuihin ja tietoihin, joita on toistettu, kuuluu se, että Lehmanin päästäminen konkurssiin aiheutti 8 prosentin bkt-pudotuksen Suomessa. Nyt on löytynyt uusi totuus: jos ei tätä Irlannin pakettia hyväksytä, niin 6 miljardin sijasta leikataankin 15.

Nämä ovat kaikki tällaista hatusta vedettyä tietoa. Meidän kannattaisi puolin ja toisin tunnustaa, että tässä liikutaan hyvin suuren epävarmuuden merkeissä. Totta kai kannattaa, eikä vain kannata vaan pitää, yrittää. Sitä mekin tässä koetamme hakea, sellaista ratkaisua, joka todella minimoisi koko Euroopan tasolla myös suomalaisille koituvat haitat.

Ilmaisia ratkaisuja ei ole, mutta se peruskysymys on, miksi aikanaan keväällä päädyttiin siihen, että otetaan muiden valtioiden velat vastuulle. Siitähän tämä koko kehitys alkoi mennä pieleen, (Puhemies: Minuutti!) ilman että meillä sitten on enää vaihtoehtoja. Ei sekään olisi ilmainen ratkaisu, mutta kuka tietää, että se olisi ollenkaan sen huonompi tai hallitsemattomampi vaihtoehto kuin se, mihin nyt on päädytty ja missä me olemme vain väliasemalla tänään. Täällä on jo viitattu siihen, että lisää asemia, Portugali ym., on tulossa. Tämä tie ei ole kestävä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tajua, mihin logiikkaan perustuu se, että taloudellista vakautta luodaan sillä, että leikataan perusturvasta ja leikataan peruspalveluista. Turvaverkkoja purkamalla ja ihmisten hyvinvoinnista leikkaamalla ei ainakaan tähän asti historiassa koskaan ole saavutettu kestävää tulosta, jolla vakautetaan kansakuntia.

Toinen logiikka mielestäni ontuu hallituksen kohdalla siinä, että te sanotte, että on ok, että peruspalveluihin puututaan, on ok, että perusturvasta leikataan, koska on ihan ok, että niistä leikataan. Sen sijaan te sanotte, että veroihin ei voi koskea, koska se on kansallinen asia. Missä vaiheessa perusturvasta ja julkisista palveluista on tullut EU-tason asioita, joista päättää Suomen valtiovarainministeri tai Suomen hallitus?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt en ymmärtänyt tuota viimeistä kysymystä, koska irlantilaiset itse ovat tehneet tämän sopeutumispakettinsa. (Ed. Tennilä: Pakotettuna!) — Totta kai pakotettuna, koska rahat eivät riitä. — Mutta irlantilaiset ovat itse tehneet sen paketin. Imf on oppinut Aasian kriiseistä sen, että ei kannata kaikkia yksityiskohtia pakottaa kyseisessä kriisimaassa läpi, koska se ei yleensä toteudu. Se pitää pääsääntöisesti tehdä niin, että itse tavoite pitää määrätä mutta ei välttämättä kaikkia yksityiskohtaisia keinoja.

Täällä kysyttiin, mitkä ovat ne tiukat ehdot. Minä luulen, että edustajille on kyllä se ehtopaketti jaettu eli tämä Irlannin 15 miljardin euron sopeutuspaketti. (Välihuutoja) — Minä lupaan, että kaikille edustajille se jaetaan, koska siinä on se tiukka ehdollisuus, että pankkisektori uudelleenjärjestellään, julkinen talous pitää saada kuntoon. Sehän on ihan perusinformaatiota. Siinä ovat ne tiukat ehdot.

Mihin perustuu se, että on tähän päädytty? Se perustuu oikeastaan pelkästään siihen arvioon, että jos nyt saataisiin uusi maailmanjärjestys — eli että valtion lainoissa sijoittajat häviäisivät rahaa, mikä on järkevä tavoite, johon mennään 2013 eteenpäin — niin lainansaanti vaikeutuisi hyvin monissa maissa, johtaisi ketjureaktioon ja kaatumiseen.

Puhemies! Totean ihan lopuksi vaan sen, että mehän emme nyt enää neuvottele tätä pakettia uudestaan vaan meillä on tämä ota tai jätä -tilanne. Ne meistä, jotka ovat sitä mieltä, että Irlantia ei pidä missään nimessä lainoittaa, kertokaa, kuka on se talousasiantuntija, jonka arvioon te nojaatte, tai mikä on se varmuus, jolla te sanotte, että siitä ei aiheudu ketjureaktio, että se on parempi suomalaisille työpaikoille, että Irlanti kaatuu, kuin tämä toinen vaihtoehto.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on semmoinen perinteinen keskustelu. Opposition on helppo arvostella, mutta mitään realistisia vaihtoehtoja heillä ei ole osoittaa. Oikeastaan tässä tulee väkisinkin sellainen tunnelma, että oppositio vastuunpakoilijana (Ed. Kallis: No, no!) valitsee kuolemanpelossa itsemurhan, kun taas me, hallitus, vastuunkantajana uskomme siihen, että hoito auttaa tässä tilanteessa.

Sen verran korjausta ed. Urpilaiselle ja näihin lehtitietoihin, kun hän viittasi, että komissaari Rehn olisi ollut vaikuttamassa näihin: komissaari Rehnin kabinetista tarkistetun tiedon mukaan hänellä ei ole ollut osuutta tähän.

Me olemme kuulleet täällä huomattavan määrän sosialidemokraattien kritisointia tekemättömyyksistä, mutta aivan kuten eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Kalli viittasi, ed. Heinäluoma, teidän aikananne Suomen puheenjohtajuuskaudella nämä elementit olivat teidän käsissänne mutta tulokset olivat erittäin pienet.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluaisin puheenjohtaja Urpilaiselle huomauttaa, että reilun pelin henkeen kuuluisi lukea kokonaan se komissaari Rehnin toimista kertova lehtileike. Minusta siinä ihan selvästi sanottiin, että hän oli kiistänyt sen tiedon oikeellisuuden.

Mutta kaksi kysymystä. Hallituksen puolelta on erittäin voimakkaasti korostettu jo Kreikka-tapauksen alkuvaiheesta, kuinka tärkeää on, että Imf on mukana näissä paketeissa. Voisitteko ihan lyhyesti, jompikumpi arvon ministereistä, perustella, miksi se on niin kovin tärkeää?

Sitten minulla on edelleen saamatta vastaus siihen ensimmäiseen kysymykseeni: aiotteko tukea näitä velkojasopimuksia, joissa Irlannin hallituksen taholta on jo pää saatu auki?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon katsottu peruutuspeiliin, mutta mielestäni on tärkeää katsoa vähän eteenpäin. Nyt lyhyen kokemuksen perusteella näyttäisi siltä, että kriisit saattavat toistua esimerkiksi puolen vuoden välein. Meillä oli ensin Kreikka ja nyt on Irlanti, ja riskivyöhykkeessä olevia maita on muitakin. Iso kysymys on se, ovatko järjestelmät nyt kunnossa eli onko veroparatiisit saatu kuriin, mitä pitäisi tehdä nopeasti. Mitä on tehty läpinäkyvyydessä, jotta näkisimme tarkemmin pankkien uudet rahoitusmekanismit, joita näissä on käytetty? Mitä tehdään stressitesteillä, jotka olivat tässä yhteydessä osoittautuneet epäonnistuneiksi? Miten tämä uusi yhteisvastuulauseke todella toimii kriisinhallintamekanismissa?

Olisin halunnut kuulla valtiovarainministeriltä vielä tästä eteenpäin katsovasta näkökulmasta, mitä vielä pitäisi tehdä nopealla aikataululla, jotta nämä EU-järjestelmät saadaan kuntoon. Kyse on kuitenkin meidän valuutta-alueestamme, joka sitten viime kädessä iskee meihin, jos nämä järjestelmät eivät toimi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta olennainen kysymys on tässä myös, miten Suomi todella selviää. Osin porvarihallituksen velkaannuttamisen seurauksena meillä on 85 miljardia euroa velkaa ensi vuoden lopulla. Tulo- ja terveyserot ovat räjähtäneet maassa, ja nyt tällä Kreikka-ratkaisulla ja teidän takauslinjauksellanne ollaan sitomassa 10 miljardia euroa, viidesosaa vuotuisesta talousarviosta vastaava summa, meidän vero- ja velkarahojamme nyt tähän kierteeseen.

Kun valtiovarainvaliokunnan porvariedustajatkin tänään yhtyivät siihen näkemykseen, että tällä suurella valtionvelalla Suomella ei ole enää mahdollisuuksia elvyttäviin toimiin, niin kyllä nyt on kysymys siitä, että pitää katsoa, mikä on meidän kansallinen pelastusrengas, kansallisen toimintakyvyn ja talouden kestävyys ja toimintakyky, koska Saksa ja Ranska tulevat kyllä selviytymään, mutta Suomen pitää huolehtia omista välittömistä taloudellisista eduistaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen ollut ed. Uusipaavalniemen kanssa aika monesta asiasta samaa mieltä tässä salissa, mutta perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa meni kyllä sosialismi ja kapitalismi sekaisin. Sosialismi on sitä, että rajoitetaan kapitalismia, ja kapitalismi on sitä, mistä me nyt maksamme kovaa hintaa. Vai ovatko perussuomalaiset sitä mieltä, että USA:ssa, Kreikassa, Irlannissa ja Islannissa jylläsi nimenomaan sosialismi ja että näiden pankkien ja vakuutusyhtiöitten hallinto oli sosialistien valtaama ja että tässä keinottelupelissä äkkirikastuneet pohatat ovatkin piilososialisteja?

Mutta Irlannista vielä ja ilman mitään ideologista paatosta: Miksi teille maakohtainen velkajärjestely on se viimeinen vaihtoehto? Eikö voisi ajatella Irlannin ja Portugalin kohdalla, jotka kuitenkin ovat jo liskussa, tätä ratkaisua? Se voisi pysäyttää tämän dominoefektin paljon tehokkaammin kuin tämä hyppy tuntemattomaan, mitä sanaa tekin käytätte.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnassa varsin useat asiantuntijat, muun muassa puhemies Niinistö, varoittivat tästä hiljaisesta lupauksesta eli rahoitusvarausmekanismin kautta ja muutoin syntyneestä käsityksestä, että menee mikä tahansa iso pankki tai mikä tahansa euromaa kriisiin, niin kuin nyt on mennyt Kreikka ja Irlanti ja tulossa on uusia, niin aina muut euromaat tulevat ja pelastavat. Tämä on johtanut tällaiseen velttoon menettelyyn, mistä täällä on jo mainittu, eli otetaan velkaa ja eletään hulvattomasti edelleen ja sääntöjä vasta rakennetaan.

Kun te olette sanonut, että vuonna 2013 kesällä saadaan uudet säännöt voimaan, niin siihen on liian paljon aikaa. Oletteko nyt valmiit miettimään, onko tämä hiljainen lupaus olemassa ja mitä se edellyttää, ettei tämä peli jatku, ja katkaisemaan tämän kehityksen? Minäkin myös mielelläni kuulisin, onko tuo velkajärjestely (Puhemies: Minuutti!) näitten maitten osalta edes ajatuksissa.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi myös Suomi toimii EU:n perussopimuksen vastaisesti? 125 artikla edellyttää, että jäsenvaltiot eivät ota vastatakseen toistensa velkoja. Eli laittomuus rehottaa myöskin tässä salissa. Euroopan talouskasvu ei perustu kilpailukyvyn parantumiseen vaan valtavaan yritysten ja valtioiden velkaantumiseen. Nyt vakavan kriisin hoitamiseksi rahan määrää edelleen lisätään, eli kansanmukaisesti sanottuna setelipainot laulavat täysillä. Valtiot velkaantuvat, eli talouskriisi sen kuin pahenee. Kansalaisten perusturvaa leikataan, köyhyys ja työttömyys lisääntyvät.

Milloin, arvoisa pääministeri, Suomi itse on konkurssikypsä antautumalla lypsylehmäksi rahoittaessaan tuhansilla miljoonilla euroilla muiden maiden pankkeja ja keinottelijoita? Oletteko todella sitä mieltä, että hallituksella on kansan tuki tälle tolkuttomalle menolle?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Nyt opposition, etenkin sosialidemokraattien, pitää kertoa, mitä tapahtuu sinä tilanteessa, jossa Irlannin rahoitusmarkkinat romahtavat, ellei mitään tehdä. Mikä se teidän vaihtoehtonne on? Miten tämä tilanne vaikuttaa suomalaisiin? Nyt suomalaiset haluavat tietää. Pitää tietää vaihtoehto. Pelkkä "väärin sammutettu" -hokeminen ei valitettavasti nyt riitä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio kysyy, olemmeko varmoja, että kriisi pysähtyy Irlantiin. Emme tietystikään ole. Päinvastoin, Portugali on jo liipasimella. Oikea kysymys kuuluukin, olemmeko varmoja, että Irlannin hylkääminen johtaa kriisin leviämiseen pahempana kauas Irlannin ja Portugalin ulkopuolelle, myös Suomeen. Kyllä, tällaisesta arvaamattomasta kehityksestä olemme varmoja, vaikka tällaisen kriisin kaikkia seurauksia kukaan ei pysty tarkkaan arvioimaan. En usko, että SDP haluaa todella tätä vaihtoehtoa edes katsoa. Mutta SDP:n käytöstä ei kannata ihmetellä. On helpompi perustella Paavo Lipposelle, Erkki Liikaselle ja Liisa Jaakonsaarelle, miksi äänestää vastaan, kuin perustella kansalaisille Hakaniemen torilla, miksi äänestää puolesta. Ei tarvitse olla kovin kummoinen populisti ymmärtääkseen tämän ajattelutavan.

Lopuksi totean, että ei ole missään tapauksessa oikein, että veronmaksajat jatkuvasti joutuvat pelastamaan virheellisillä optioilla ja bonuksilla kannustettujen pankinjohtajien liialliset riskinotot. Tästä on tultava loppu. Tämä ei ole missään mielessä tervettä markkinataloutta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Portugalin ongelmat kolkuttavat aika lähellä. Semmoisen käsityksen voi saada kansainvälisestä lehdistöstä, ja nyt kiinnostaa aika paljon se, minkälaisella aikataululla reagoidaan. Siis Irlannissa pankit kansallistettiin, Anglo Iirish Bank:kin 2009, ja ne muut pankit kanssa, ja niin kuin täällä on todettu, hallitus teki päätöksen siitä, että kaikki kuuluu pankkipuolella valtion piikkiin. Käsiteltiinkö tätä asiaa jo silloin Talous- ja rahaliiton valtiovarainministerikokouksessa ja Ecofinissä, ja millä virityksellä? Nimittäin nyt kai sitten pitäisi olla ne Portugali-reseptit pikkuisen ... Ainakin mietin, jos ne ovat valtionsalaisuus, niin ei pidä paljastaa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! Olisiko liikaa vaadittu sellainen ehto, että alettaisiin noudattaa niitä sääntöjä, joita Suomen eduskunta on hyväksynyt hyvässä uskossa? Niitten sääntöjen noudattaminenkin olisi jo sellainen ehto, että se veisi kyllä asioita eteenpäin.

Sitten talouden tervehdyttämisestä. Eikö pitäisi pyrkiä ihan aitoon tervehdyttämiseen eikä tällaisiin pikavippeihin, jotka ovat kyllä miljardiluokkaa, mutta nehän lisäävät tätä syöksykierrettä vaan ja antavat tavallaan signaalia spekulanteille, että he voivat edelleen jatkaa tätä uhkapeliä tietoisena siitä, että piikki on auki, että voitot ovat yksityisiä, ja niin kuin täällä on todettu, mahdolliset suuret tappiot lankeavat sitten veronmaksajien maksettavaksi?

Ensimmäinen virhe tehtiin, kun ei Kreikkaa päästetty velkasaneeraukseen. Kuinka monta virhettä vielä pitää tehdä, ennen kuin tulee kovaa jalkojen alle ja vihelletään tämä peli poikki ja otetaan edes kättelyote niistä markkinavoimista?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhemies Niinistö talousvaliokunnassa käydessään kertoi, että Saksan ja Ranskan pankkien olisi pitänyt hoitaa Kreikka eikä Suomen. Tämä oli entisen valtiovarainministerin kanta. Nyt ovat markkinavoimat jo suunnanneet katseensa Portugaliin, Irlanti on jo eilispäivän ruumiita, ja mitä te sitten sanotte? Muistakaa, älkää repikö näitä puheita, te joudutte nämä samat puhumaan Portugalin kohdalla, että tässä tulee rutto ja kolera Suomeen, jos me emme auta. Me olemme auttaneet jo yli 3 miljardilla muita maita. Valvokaa Suomen etua älkääkä rahaa jakako tuonne maailmalle hulvattomasti.

Kun perustuslakia uudistettiin — täällä on puhuttu Irlannin yritysverotuksesta, se on 12 prosenttia — silloin annettiin Irlannille tämä poikkeama, ja tässäkin salissa hyväksyttiin yksimielisesti, että Irlanti saa tämmöisen poikkeaman. Miksette te silloin vaatineet, että tämmöistä poikkeamaa ei anneta?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Suomi tuki Kreikkaa, silloinen pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen toitottivat suureen ääneen, että meidän on pakko tukea, kun kaikkien muidenkin euromaiden on tuettava Kreikkaa. Suuri oli kuitenkin meikäläisen hämmennys, kun Slovakian parlamentti päätti, että he eivät anna euroakaan Kreikalle. Kysyisin ministeri Kataiselta: Onko tälläkin kertaa niin, että kaikkien euromaiden pitää ehdottomasti tukea Irlantia, että ei ole muuta vaihtoehtoa, niin kuin viimeksi sanoitte? Vai voisiko olla mahdollista, että Suomi tekisi Slovakian tempun eikä lähtisi mukaan tähän hullutukseen?

Sari  Palm  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on tänään paljon vedottu asiantuntijoihin ja siihen, kuinka he ovat kaikki yhtä mieltä. Tuon nyt esiin muutaman näkökulman. Kenneth Rogoff ja Carmen Reinhart ovat tutkineet rahoituskriisejä kirjassa "This time is different" 800 vuoden ajalta. Kriisit ovat keskenään kovin erilaisia, mutta yhteistä on se, että valtio ei selviä veloista, jos ne ovat 80 ja 100 prosentin välillä bruttokansantuotteesta, muuten kuin turvautumalla inflaatioon tai jättämällä velkansa maksamatta, toisin sanoen velkasaneeraukseen mennen.

Toinen asiantuntijanäkökulma, jonka haluan tuoda tähän keskusteluun, on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Puttosen, joka toteaa näin: "Olisi uutta ja ennennäkemätöntä, jos Kreikka ja Irlanti selviäisivät veloistaan. Ylivelkainen maa ei milloinkaan ole pystynyt saamaan talouskasvua sellaiseen vauhtiin, että velanmaksu olisi mahdollista." Näin Puttonen sanoo. Totean vaan näin, (Puhemies: Minuutti on täysi!) että ilman vakuuksia ja yritysparatiiseihin puuttumista ei voi hyväksyä tällaista pakettia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä Suomi tarvitsee kyllä nyt talvisodan henkeä. Jos Suomen talvisodan alla suomalaiset olisivat todenneet, että ei siitä mitään kuitenkaan tule, niin ei varmasti olisi mitään tullutkaan. Siinä mielessä koen kyllä, että myös opposition sparraus hallituksen suuntaan on tavallaan sen kaltaista, jolla katsotaan, kuinka Suomi tulevaisuudessa pärjää.

Arvoisa puhemies! Mehän tarvitsemme nyt sitä katsetta tulevaisuuteen, miten me pärjäämme sitten tulevina vuosina. Irlanti on meillä käsissämme, se on nyt hoidettava. Espanjassa on miljoona tyhjillään olevaa asuntoa. Kaikki nämä ovat sellaisia rahoitusongelmia, jotka ovat meillä yhteisesti Euroopassa. Siinä mielessä kyllä me tarvitsemme sitä yhteistä henkeä, kuinka Suomi pärjää. Hallitushan on lähtenyt toimimaan juuri niin, että me katsomme kansalliset edut mutta olemme euroalueessa ja sitä kautta myös vastuuta kannamme Euroopan kokonaistilanteesta.

Tässä mielessä haluan myös tiedustella valtiovarainministeri Kataiselta, kuinka nämä neuvottelut pidemmän päälle, kun puhutaan yhteisistä pelisäännöistä, ovat sujumassa. Irlannin jälkeenkin tulee muitakin ongelmia.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epäileviä tuomaita on paljon, selviääkö Irlanti, tuleeko Portugali tänne, mutta onko meillä todellisia vaihtoehtoja tässä tilanteessa, missä nyt ollaan? Ainakaan valtiovarainvaliokunnassa asiantuntijat eivät nähneet tässä mitään muuta ratkaisua kuin tämän, minkä hallitus on esittänyt. (Välihuutoja)

Sitten on kokonaan toinen asia, miten härskeihin sijoittajiin voitaisiin hyvissä ajoin puuttua niin, että he eivät käyttäisi tilannetta hyväkseen. Vasta vuonna 2013 heitä pistetään vastuuseen. Ehkä siinä olisi ollut aikaisemmin ryhdyttävä toimenpiteisiin, koska he myöskin saavat suuret voitot näistä. Se on yksi keskeinen kysymys myöskin, miten sijoittajien vastuu tässä otetaan esille.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut useita kysymyksiä, joihin tässä pyrin vastaamaan. Ensinnäkin ed. Urpilainen sai jo sen oikean tiedon siitä, mitä komissaari Rehn on todellisuudessa sanonut. Irlanti päätti itse tämän sopeutumisohjelman keskeisistä yksityiskohdista, eli siinä mielessä toki neuvotteluja käytiin myös sen sopeuttamisohjelman osalta, mutta niitä esityksiä ei komissiolta tullut.

Sitten, mitä tulee näihin Suomen asettamiin ehtoihin, ilman muuta se ykkösehto on koko ajan ollut se, miten Suomi pärjää: miten me huolehdimme sellaisesta paketista, että Irlanti myös pystyy velkansa takaisin maksamaan, pääsee kasvu-uralle, löytää uutta kasvua ja selviytyy velvoitteistaan ja sitä kautta Suomelle ei tästä sitten sitä vastuuta tule?

Ed. Ravi tuossa kysyi sitä, miksi pidimme tätä Imf:n mukaantuloa niin tärkeänä. Imf:llä on osaamista. Se on näissä asioissa ilman muuta se ykkönen tässä maailmassa, joka on tämän tyyppisiin valtioiden kriiseihin aikaisemminkin löytänyt ratkaisuja ja sellaisia ratkaisuja, että ne pitävät myös mahdollisimman pitkälle loppuun saakka, että velat tulevat maksetuiksi.

Ed. Heinäluoma tuossa antoi puheenvuorossaan virheellisesti ymmärtää, että olisin jotenkin tullut SDP:n linjalle vaatimaan tätä yksityissektoria mukaan. Koko ajan on tässä kriisinhallintajärjestelmässä, siis pysyvässä mekanismissa, lähdetty siitä — vuoden 2013 jälkeen — että se yksityinen sektori tulee mukaan nimenomaan, kun on kyse valtion veloista. Jos sitä yritettäisiin aikaisemmin, niin se ei käytännössä onnistuisi, ja monesti nämä velat on juuri otettu sellaisilla klausuuleilla, että se ei käytännössäkään ole mahdollista. Ja on aivan niin kuin ed. Ravi tuossa totesi, että yksityinen sektori on tämän pankkikriisin hoitamisessa osallistunut jo Irlannin tapauksessa. Se näkyy tästä tiedonannosta kyllä yksityiskohtien osalta. Eli tässäkin, kun puhutaan tästä yksityisestä sektorista, puhutaan nimenomaan tästä valtion velasta. Pankkikriisien selviytymisessä kyllä niitä yksityisenkin sektorin varallisuuksia ilman muuta menetetään.

Mutta kyllä hieman surullisena seuraan tätä keskustelua, kun oppositiolla ei todellakaan ole vaihtoehtoja. (Puhemies: 2 minuuttia!) Oppositio haluaa kääriytyä torkkupeittoon ja unohtaa ympärillä olevan maailman.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tämä käsillä oleva talouskriisi on äärettömän haastava. Tämmöisessä ei ole oltu koskaan aikaisemmin tässä laajuudessa, ja tilanteet muuttuvat hyvin nopeasti, aivan niin kuin näimme esimerkiksi Irlannin pankkien kohdalla, vaikka stressitestien jälkeen näimme, että ainoastaan kaksi pankkia, jotka mitattiin, kiikun kaakun selviytyvät. Ja jos pisti pelkokertoimia lisää, niin pystyi näkemään, että ne kaatuvat aika välittömästi. Mutta ne menivätkin huonompaan kuntoon nopeammin kuin kukaan osasi arvioida, koska muutamat eurooppalaiset ihmiset alkoivat vähän huolimattomasti puhua siitä, että esimerkiksi näitten pankkien sijoittajat häviävät rahoja nyt tässä hetkessä. Se oli jo hyvin opettava kokemus meille kaikille siitä, missä järjettömässä maailmassa tällä hetkellä elämme. Tämä ongelma on hyvin pitkälti psykologinen ongelma, ja sitä on sen takia erittäin vaikea hoitaa.

Me olemme monesta asiasta samaa mieltä, että ei ole hyvä, että joudumme toisia valtioita pelastamaan, tai että sijoittajien pitää hävitä rahojaan. Mutta pitää katsoa hyvin pragmaattisesti, mitä on mahdollista tehdä juuri tällä hetkellä. Minusta kuvaavaa on se, että meillä on erimielisyyttä. Toiset ovat sitä mieltä, että Irlannin pitää kaatua, ja toiset ovat sitä mieltä, että meidän pitää yrittää pelastaa Eurooppa ja Suomi lamalta, ja tämä jako näkyy pelkästään täällä eduskunnassa. Yksikään suomalainen talousalan asiantuntija, joka on ollut kuultavana tässä talossa, ei ole tukenut sitä vaihtoehtoa, että Irlantia ei pitäisi luotottaa. Ei myöskään yksikään kansainvälinen talousasiantuntija ole sitä tehnyt. Se olisi erittäin kova päätös, jos me päätyisimme — jos Suomen hallitus puheenjohtaja Urpilaisen, puheenjohtaja Soinin, puheenjohtaja Räsäsen ja puheenjohtaja Arhinmäen tuella päätyisi — yksin toisenlaiseen arvioon kuin mihin kaikki suomalaiset talousalan asiantuntijat ja kaikki kansainväliset talousalan asiantuntijat ovat päätyneet.

Me voisimme varmasti olla yksin oikeassa, sekin on tietysti mahdollista. Mutta kun hyvin huolella ja kiihkottomasti perehtyy tähän asiaan, niin huomaa, että kyllä se vaihtoehto olisi suoma-laisille työpaikoille, suomalaisille ihmisille ja hyvinvointiyhteiskunnalle arvaamattomampi ja kylmempi kuin se, mitä olemme nyt yhdessä esittämässä.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee komissaari Olli Rehnin lausuntoihin, niin irlantilaisten lehtien mukaan Irlannin ympäristöpuolueen puheenjohtaja, Irlannin ympäristöministeri, on todennut Irlannin parlamentissa, ministerin vastuulla, että Olli Rehniltä on tullut tämän kaltainen ehdotus, että minimipalkkoja lasketaan 10 prosentilla. Eli tämä vaan kertoo siitä, että on asioita, joita ajetaan, ja sitten on asioita, joita ei ajeta, kuten esimerkiksi tämä yhteisöveron korotus, jota vielä täällä eduskunnassa viikko sitten myöskin hallituspuolueet olivat valmiita tukemaan.

Sen takia kysyn teiltä, ministeri Katainen, uudelleen, koska te ette vastannut minun kysymykseeni: Miksi te ette asettanut tätä yritysveron nostoa ehdoksi tälle tukipaketille? Tässä vaadittiin yksimielisyyttä, ja silloin se antoi myös teille mahdollisuuden todella vaikuttaa tämän tukipaketin ehtoihin. Se olisi ollut myös suomalaisten yrittäjien, työntekijöiden, veronmaksajien, palkansaajien etu, että tämä verokilpailu, jota Irlanti harjoittaa, loppuu.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, kun ministeri Katainen koko ajan puhuu siitä, että kaikki suomalaiset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ainoa vaihtoehto on se, mitä Katainen esittää. No ei todellakaan ole. Lukuisien asiantuntijoiden ja ekonomistien kanssa on käyty läpi sitä, että tarvitaan aivan toisenlaiset ratkaisut. (Oikealta: Mikä nimi?) Muuten tämä kriisi jatkuu, uusia maita kaatuu. Te ette halua laittaa siihen stoppia.

Erikoista minusta on tämä erityisesti ed. Ville Niinistön esiin nostama solidaarisuus. Hän kysyi, missä on kansainvälinen solidaarisuus. Mieluummin me olemme solidaarisia irlantilaisia kohtaan. Emme ole sitä mieltä, että heiltä pitää leikata. Mieluummin me olemme sitä mieltä, että saksalaisilta, brittiläisiltä pankeilta pitää leikata. Ihmeellinen tulkinta on se, että on kaksi vaihtoehtoa: joko leikata vielä lisää tavalliselta kansalta tai sitten olla tekemättä mitään. Totta kai meidän vaihtoehtomme on se, että olemme solidaarisia ihmisille. Te olette solidaarisia näköjään saksalaisille ja brittiläisille pankeille. On hyvä, että ihmisetkin nyt tietävät, mikä teidän solidaarisuutenne taso tänä päivänä on.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Kallia siitä, että hän tuli todistajakseni kertomaan, että puutuin rahoitusmarkkinoiden pelisääntöihin jo vuonna 2006.

Sitten tähän vakuusasiaan. Kyllä se on keskeinen osa. Eihän se niin ole, niin kuin ministeri Katainen sanoi, että vaihtoehtona on se, että joko tuetaan Irlantia tai tulee romahdus, vaan kysymys on, että jos tuetaan, niin millä ehdoilla. Millä ehdoilla, ministeri Katainen? Näinhän tekin sanoitte vielä alkusyksystä. Nyt te naureskelette siellä, kun te tulitte tyhjin käsin tänne eikä teillä ole tulosta näistä ehdoista. Mutta alan ymmärtää, miksi ei tulosta tule, kun te sanotte, ettei tällaista etusijaa voi saada EU-rahoitukselle, samaa etusijaa, joka on valuuttarahaston luototuksella.

Arvoisa ministeri, onko niin, että te ette tiedä, että osalla EU-rahoitusta on jo tällainen etusija, samanlainen kuin Kansainvälisen valuuttarahaston rahoituksella? Jos te ette sitä tiedä, niin sitten ymmärrän, miksi tämä vakuusasia ei etene. Te ette ole ottanut sitä tosissanne ettekä paneutuneet siihen.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niille, jotka seuraavat tätä keskustelua, välttämättä ei ole selvinnyt se, että huomenna me muuten päätämme siitä, annammeko me irlantilaisille mahdollisuuden vai emmekö. (Välihuutoja) Minulle, kun tätä ratkaisua olen tekemässä, sellaiset asiantuntijat kuin Suomen tasavallan presidentti ja Suomen Pankin pääjohtaja merkitsevät hyvin paljon. Annan arvoa heidän asiantuntemukselleen, ja kun huomenna teen ratkaisua, se painaa erittäin paljon.

Mitä tämä ratkaisu tarkoittaa? Olen ymmärtänyt, että Euroopan ja euroalueen taloudessa on positiivisia kasvun merkkejä ja jos äänestämme vastaan tätä pakettia, me tuhoamme nämä kasvun mahdollisuudet. Sen tähden haluaisin antaa Irlannille mahdollisuuden mutta myös Suomelle ja kaikille muille Euroopan maille, että me pystyisimme selviytymään tästä kriisistä, jonka keskellä me olemme. Ainoastaan uudella kasvulla, uudella työllä ja sillä uudella panoksella me voimme hyvinvointivaltion turvata.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niiden täällä, jotka sanovat, että Irlantia ei ole laitettu tiukille, kannattaisi tutustua vielä hieman tarkemmin tähän kokonaisuuteen. Irlannin kansa ja Irlanti on nimittäin tuomittu vuosiksi todella ankeisiin aikoihin, todella kovaan, kovaan elämään pelkästään tämän 15 miljardin vakautuspaketin kautta, jonka he joutuvat tekemään, ja samaan aikaan siellä on kansallistettu pankkeja, pilkottu pankkeja, eli Irlannilla on todella kovat ajat edessä.

Mutta vielä, arvoisa puhemies, Suomessa tällä hetkellä talous kasvaa. Meidän vientimme vetää, meillä työllisyys paranee. Tämä kertoo siitä hyvästä kehityksestä, joka on saatu aikaan muun muassa sillä vakaudella, jota on saavutettu sillä, että teimme ikävän Kreikka-päätöksen. Oletteko te todella nyt valmiit, jos te äänestätte täällä huomenna tätä vakautuspakettia, tätä lainatakausta, vastaan, luovuttamaan ja hylkäämään tämän vakaan kasvun, johon Suomi nyt on pääsemässä? Oletteko te todella? Te olette rohkeita poikia ja tyttöjä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on selvästi käymässä niin, että nämä pankit ovat saaneet niskalenkin niin Euroopan unionista kuin Euroopan keskuspankista. Ne ovat siellä huolehtineet aikanaan, että niillä on vakuudet. Ilman mitään selvitystäkin on ollut selvää, että eihän Irlanti olisi tässä tilanteessa, jos sillä olisi vakuuksia.

Tässä mielessä tässähän olisi pitänyt luoda sellainen tilanne, jossa nämä takaajat olisivat päässeet näitten terveitten pankkien osakkaiksi, saaneet sieltä näitä osuuksia. Tätä ei ole käytetty, kuten tehtiin Yhdysvalloissa. Tämä on Suomen eduskunta, ja me katsomme tätä asiaa myös suomalaisten eduista. Me 1990-luvulla itse hoidimme tämän asian, ja myös talvisodassa hoidimme yksin tämän asian, emme me siellä saaneet keitään muita tähän mukaan. Tässä suhteessa täytyisi ottaa nyt ensinnäkin selvää siitä, ketkä kaikki ovat takaamassa näitä lainoja. Ovatko myös ne, jotka ovat näitä tulevia kriisimaita, takaamassa näitä? Pystyvätkö ne maksamaan (Puhemies: Minuutti!) oman osuutensa, vai tuleeko sekin myöhemmin Suomen maksettavaksi?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käydyssä keskustelussa on liian ohuelle jäänyt se, että me edustamme täällä Suomen kansaa ja Suomen kansan oikeustajua. Minä luulen, että suurin osa kansalaisista kaipaisi Suomeen, Euroopan unioniin nopeasti Brasilian tyyppistä pankkilainsäädäntöä, jossa pankin johto ja osakkeenomistajat ovat omalla varallisuudellaan mukana kriisitilanteissa. Meidän sosialidemokraattien kynnyskysymykset liittyivät siihen, että jollei tätä yritysveroa olisi saatu heti nostettua, saadaan sopimus aikataulusta, jolla se nostetaan, jolloin tämä suhteeton kilpailuetu poistuu.

Sitten, arvoisa valtiovarainministeri, Saksan, Englannin ja Ranskan pankkisaatavat Irlannissa ovat 269 miljardia euroa. Tästä on kysymys. Kysyn teiltä: Miten näiden maiden pankit osallistuvat näihin talkoisiin?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakin kyllä kiinnostaa edelleen tämä opposition vaihtoehto, joka hiukan epäselväksi tässä on jäänyt. Täällä oppositio on kuitenkin keskittynyt lähinnä märisemään vanhoista virheistä ja puutteellisista ehdoista, jotka tähän pakettiin liittyvät, ja näin muodoin oppositio on esittämässä, että jätetään paketti hyväksymättä. Vai oletteko oppositiossa eri mieltä siitä, että jos Irlanti ajautuu selvitystilaan, siitä seuraa Euroopan laajuinen rahoitusmarkkinoitten kriisi, jonka vaikutukset tulevat näkymään Suomessakin? Jos siitä olette eri mieltä, että tämä mekanismi olisi joku muu, niin se olisi hyvä kuulla. Realistiselta kyllä näyttää siinä, että jos nyt pakettia ei hyväksytä ja Irlanti ei tukea saa, niin äsken kuvatulla tavalla käy.

Mutta lyhyt kysymys sitten vielä valtiovarainministerille: Kun tässä Irlannin osalta ongelmat perustuvat kiinteistökuplaan ja pankkisektorin ylisuureen kokoon, niin miten on oman pesän laita? Olemmeko me Suomessa sellaisessa tilanteessa, että voimme olla varmoja, että vastaava kehitys ei ole täällä mahdollinen?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri Katainen ja kaikki muut, voin tässä todeta, että SDP:n vaihtoehto on se vaihtoehto, että me vaadimme niitä asioita, mitä hallitus vielä viikko sitten vaati itse itseltään ja omilta neuvotteluiltaan. SDP:n vaihtoehto on se, että me haluamme ehtoja pankeille, aivan kuten ministeri Katainen itse itseltään vaati vielä viikko takaperin. Me haluamme yritysveroon korotusta Irlannissa, aivan kuten keskustan johto vielä viikko sitten itse itseltään vaati. Me haluamme niskalenkkiä markkinavoimille, aivan kuten ministeri Katainen itse kertoi jo ottaneensa. Nyt se ei ole vielä toteutunut.

Tässä on SDP:n vaihtoehto. Me haluamme ehtoja, koska me nyt kuitenkin ihan aidosti olemme suomalaisen veronmaksajan rahakukkarolla. Tämä on äärimmäisen vakava asia. Ja esimerkiksi jos täällä juuri saliin tullut pääministeri edes puolet siitä energiastaan käyttäisi tämän asian miettimiseen, miten suomalaisten veronmaksajien rahat tässä turvataan, kuin siihen, että hän käyttää täällä energiaa (Puhemies: Minuutti!) moittiessaan oppositiota, niin luulen, että tässä päästäisiin paljon parempaan tulokseen.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä käydyssä keskustelussa ei ole käynyt edelleenkään selväksi se, mikä itse asiassa on se suuri kuva euroalueen taloudesta. Kun tuolla on jonkinasteisia viitteitä myöskin Espanjan osalta esimerkiksi ensi vuoden osalta, että siellä joudutaan pari kertaa lähestulkoon Suomen valtion budjetin verran ottamaan lainaa ja sen lisäksi järjestelemään suuri määrä nyt jo erääntymässä olevia lainoja, niin uskovatko euroalueen valtiovarainministerit siihen, että Espanja selviää näistä asioista? Ja jos se suuri kuva on utuinen, niin olisiko tarpeellista kuitenkin vielä aidosti käydä keskusteluja siitä, mitkä ovat ne instrumentit, jotka tähän tilanteeseen parhaiten sopivat?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on vajaat kolme tuntia seurannut tätä keskustelua, niin minä ymmärrän kovin hyvin, että vasemmistoliitto, kuten kunnon sosialistin kuuluukin, vastustaa tätä hanketta. Minä ymmärrän myöskin, että perussuomalaiset ovat johdonmukaisia populistisena puolueena ja vastustavat tätä hanketta. Mutta minun on kyllä pakko myöntää, että kun tuntee vähän kansainvälistä sosialidemokratiaa ja vastuuta eurooppalaisesta taloudesta, niin suomalaiseen sosialidemokratiaan ei oikeastaan sovi tämä menettely, mikä täällä tällä hetkellä on meneillään. Teidän veljespuolueenne Euroopassa pelkästään hallituksessa ilman parlamenttikäsittelyä näillä ehdoilla ovat hyväksymässä tämän ratkaisun ja puolustamassa omia kansalaisiaan. Te sen sijaan otatte riskin, lyhytnäköisen riskin. Samanaikaisesti, kun perussuomalaisten kannatus kasvaa, te kuvittelette, että te saatte lisää sisäpoliittista voimaa menemällä heistä oikealta ohi. Kreikan ratkaisun jälkeen te toimitte samalla tavalla, mutta kun on seurannut (Puhemies: Minuutti!) esimerkiksi kannatusta, niin se ei ole mennyt ollenkaan odotetulla tavalla.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikuttavaa, kun ed. Petri Salokin ryhtyy demariksi. Mutta ehkä tämä on sen verran lyhytaikainen herätys, että ovat vielä pikkuisen nämä sosialidemokratian aateopinnot kesken. Nimittäin tilanne on se, että kyllä pitää olla solidaarisia, mutta ydinkysymys on, kenelle me olemme tässä solidaarisia: näille pankeille, jotka ovat tämän kriisin aiheuttaneet. Ja jos tätä menoa jatketaan, niin tämähän tulee toistumaan. Kreikan jälkeen tuli Irlanti, ja sitten tulee Portugali, ja sitten tulee, sanotaanko se ruma sana, ja sitten sanotaan, että vieläkö on lisää rahaa.

Ed. Petri Salo, sanon, että minä olen sen verran tullut markkinatalouden kannattajaksi, että olen sillä kannalla, että sen, joka ottaa riskin ja voiton, pitää se riski myös kantaa. Toivoisin, että tekin olisitte hiukan markkinatalouden kannalla ja sillä kannalla, että voiton saaneet kantavat riskin. Tämä on viisas eduskunnan puhemiehen kanta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos tämä paketti nyt hyväksytään, niin mitään muutosta ei tapahdu. Se ongelma syntyi siitä, että irlantilaiset pankit ja ilmeisesti saksalaiset ja ranskalaiset pankit, englantilaiset pankit antoivat lainaa holtittomasti, ja nyt kun sitä ei pystytä maksamaan takaisin, niin kuitenkin pelastus tulee sitten kuulemma edelleen näistä pankeista, siitä, että ne vielä luotottaisivat, mutta pankit luotottavat vain, jos irlantilaisia kuristetaan nyt niin kuin tämän sopimuksen ehdot vaativat. Ja kun irlantilaisten kulutuskysyntää kuristetaan, niin he eivät ainakaan pysty maksamaan niitä velkojaan.

Miten tästä oravanpyörästä oikein päästään eroon? Sillä tavalla, että muutetaan rakenteita, tehdään sille pankkisektorille jotakin, asetetaan ehtoja, joita nyt ei ole asetettu.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli todella mielenkiintoista kuulla, että ne tiukat ehdot sunnuntaina olivat ne samat, mitkä Irlannin hallitus esitti keskiviikkona. Keskiviikkona kello 7 aamulla minä luin ne ehdot lehdestä, siis luin, mitä Irlannin parlamentti esittää, ja nämäkö olivat Suomen tiukat ehdot, mitä ne olivat esittäneet? Minä tiedän, että tämän jälkeen hallitus vie tahtonsa läpi ja syyttää meitä siitä, että me emme kanna vastuuta. Kyllä me kannamme vastuuta, mutta haluan sanoa, että ei pidä lähteä tällaiseen. Kun viikko puolitoista sitten Irlanti pyysi apua, niin sitten pitää muutamassa päivässä ja yössä runnoa kasaan paketti ja sanoa, ettei ole vaihtoehtoa — varsinkin silloin, kun ei ole lähikuukausinakaan yhtäkään suurempaa lainaa, joka erääntyisi. Ei Irlannissa ole sellaista hätää, että pitää sunnuntaina ja nopeasti saada paketti läpi.

Ihan tulevaisuutta ajatellen (Puhemies: Minuutti!) pidän erittäin tärkeänä, että tämmöisiin tilanteisiin mennään järki mukana ja katsotaan, mikä se paras vaihtoehto on.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salon kansainvälisen solidaarisuuden ja sosiaalidemokratian tunteminen on kovin heikolla tasolla. Meistä on hyvä, Suomen sosialidemokraateista on hyvä, että olemme eurossa. Olemme kuudentoista EU-jäsenvuoden aikana tottuneet siihen, että EU:ssa myös tehdään politiikkaa yhdessä jäsenmaiden kanssa ja Suomi on mukana tässä. Ei ole niin, että on avoin valtakirja mennä ja hyväksyä kaikki, mitä EU:ssa tehdään, vaan EU:hun pitää vaikuttaa ja olla siellä pöydissä ja ennen kaikkea puhua samaa siellä, puhua samaa täällä eduskunnassa, puhua samaa julkisuudelle ja puhua samaa myös omissa puolue-elimissään. Nyt näyttää siltä, että Kiviniemellä on ollut hieman eri sävelet keskustan tilaisuuksissa kuin Euroopassa ja nytten täällä paikalla. Ei voi jatkua näin.

Jos olisi niin, että me tietäisimme, että tämä patoaisi kriisin, voisin tukea tätä saman tien vaikkapa näillä ehdoilla, mutta nyt on kyse siitä, millä ehdoilla tätä pakettia ollaan hyväksymässä, mitä ehtoja hallitus on onnistunut neuvottelemaan. Hallitus ei ole menestynyt neuvotteluissa. Se on kääntänyt takkinsa kaikissa (Puhemies: Minuutti!) niissä kohdissa, joista me olemme täällä keskustelleet. Piikki ei voi olla auki vuoteen 2013 asti. Siihen ei ole Suomella eikä Euroopalla varaa.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kestävä talous on rakennettava korkean työllisyyden ja talouskasvun varaan, ja silloin tietenkin tämmöisissä pyrkimyksissä veropolitiikka on yksi väline. Olemme tuskin valmiita luopumaan päätäntävallastamme veropolitiikassa, mutta täysin vapaa politiikka kaikissa tilanteissa johtaa helposti itsekkääseen ja raakaan, kiristyvään ja vääristyneeseen kilpailutilanteeseen. Tämä voi myös tarkoittaa niin sanottua sosiaalista dumppausta, sosiaalista polkumyyntiä, kilpailun välineenä, joka helposti pakottaa myös muut maat tekemään samoin. Tässä Irlannin alhainen yhteisövero on vain yksi esimerkki. Tämän perusteella kysynkin, eikö EU- ja euromaiden vero- ja kilpailupolitiikkaa voitaisi koordinoida paremmin luomalla periaatteita ja minimitasoja, joita on noudatettava.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toki täältä pitää löytyä myöskin sosialidemokraateille vähän ymmärrystä myöskin tältä puolelta. Ed. Heinäluomalla oli ihan hyviä ajatuksia siitä, että rajoittamattomat markkinavoimat eivät kelpaa, ne eivät käy, tai että pankkijärjestelmän holtittomuus sekään ei meille kelpaa. Kyllä tälle ymmärrystä löytyy. Se on keskustalaisesta aatemaailmastakin juuri näin.

Ehkä sekin pitää ymmärtää, että vaaleihin on viisi kuukautta aikaa ja on aika herkullinen paikka tietysti tässä kohtaa sanoa, että ei anneta, jättää vastuu kantamatta. Kyllä sille ymmärrystä löytyy, koska sellainen tahtotila on varmasti aika monella olemassa, että tähän suuntaan kuljettaisiin, mutta marssijärjestys lienee kuitenkin selkeä. Jos tulipalon sammuttamiseen joutuu ja palomiehen työhön, niin ensin pitää sammuttaa ne palot ja sen jälkeen voi ennaltaehkäistä uusien palojen syttymistä tai parantaa paloturvallisuutta. Ei kai tässä ole mitään oikoteitä, vaikka on kuinka populistinen ajatus. Vastatkaa siihen, minkä takia te veitte Suomen euroon, joka kuitenkin on taustalla tässä toiminnassa? Miksi te intomielisesti (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sitä kannatatte edelleenkin?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Käyn vielä läpi sen, että Irlantihan ei saa nyt markkinoilta lainaa. Suomi saa, Irlanti ei. Irlanti pyytää sen takia muilta mailta sitä lainaa. Nyt osa puolueista on sitä mieltä, että muiden maiden ei pidä antaa Irlannille lainaa. Se tarkoittaa sitä, että Irlannin pitää sopeuttaa ensi vuonna talouttaan noin 15 miljardia euroa kertarysäyksellä, ja se lähtee ihmisiltä, se lähtee yrityksiltä, tietenkin siinä tapauksessa myös pankit ja sijoittajat häviäisivät. Se velkasaneeraus kestäisi useita vuosia, ja se velkasaneeraus, niin oikein kuin se onkin, ei vaan pelasta niitä ihmisiä. Eli ihmiset kärsisivät erittäin kovasti.

No, jos osa on sitä mieltä, että antaa ihmisten kärsiä — jota mieltä minä en ole, mutta osa näyttää olevan — niin kannattaa miettiä, johtaisiko se johonkin ketjureaktioon. (Ed. Arhinmäen välihuutoja) Jos te voisitte kuunnella, (Puhemies koputtaa) ed. Arhinmäki, sen verran, että kaiken sen parhaan tiedon mukaan, minkä me olemme saaneet sekä Suomesta että ulkomaisten asiantuntijoitten kautta, meillä on syytä olettaa, että luotottajat lopettaisivat luotottamisen hyvin monelta muulta eurooppalaiselta maalta. Hinnat nousisivat tai luottohanat menisivät kokonaan kiinni, joka kaataisi maita, ja varmasti jouduttaisiin velkasaneeraukseen mutta myös erityisen suureen kurjuuteen ja mahdollisesti myös lamaan. Tämän takia hallitus yrittää tehdä kaiken, mitä me vain ikinä pystymme, estääkseen tätä lamaa, vaimentaakseen sitä iskua, joka olisi tulossa.

Minä ymmärtäisin, että jos eduskunnassa olisi edes yksi asiantuntija, joka puoltaisi opposition tavoitteita, niin voitaisiin sanoa, että he ovat sitä mieltä ja toiset ovat toista mieltä. Mutta olen ymmärtänyt, että ei ole yhtään asiantuntijaa käynyt, joka olisi sitä mieltä, että Irlannin pitää antaa kaatua.

Mitä tulee sitten tähän yksimielisyyteen: Ainoastaan tietysti jos ei kovin paljon harrasta kansainvälistä yhteistyötä, voi ajatella niin, että yksi maa voi tämmöisessä neuvottelutilanteessa kaataa kaikki sopimukset. Jos se yksimielisyysvaatimus olisi ihan niin kirjaimellinen, niin ehkä se Saksan tai Ranskan vaatimus yhteisöveron nostosta olisi sitten mennyt läpi. Mutta hekään eivät (Puhemies: Kaksi!) saaneet sitä läpi, emme saaneet mekään, eivät saaneet hekään. Me saimme sentään vastauksen vakuuksiin, jotka osoittautuivat mahdottomiksi, valitettavasti.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen toistuvasti esittää vaihtoehdoksi vain sen, että Irlanti kaadetaan. Näinhän se ei ole, vaan kysymys on siitä, että jos annetaan apua, niin millä ehdoilla se tehdään.

Me olemme sanoneet moneen kertaan, että me otimme ihan tosissamme nämä teidän puheenne, ja ne tietysti vastasivat sitä, mitä me sanoimme jo viime keväänä. Eli olennaista on, oletteko te tehnyt tosissanne töitä näissä ehtoasioissa. Sitähän me täällä peräämme. Te ette vastannut kysymykseeni, onko todellakin niin, että te ette ole tietoinen siitä, että osaan EU-rahoituksesta sovelletaan tätä Kansainvälisen valuuttarahaston ensisijaisuusehtoa, joka paremmin turvaa meidänkin saatavat tilanteessa, jossa Irlanti ei pysty selviämään vaatimuksista. Onko niin, että te ette tiedä sitä? Ja sitten kysyn, oletteko pitäneet tätä asiaa ollenkaan esillä, kun olette tästä asiasta keskustelleet. Nämä ovat aika olennaisia asioita, jotta voidaan arvioida, onko tämä se kokonaisuus, joka todellakin on se ainut vaihtoehto, niin kuin te olette meille sanonut.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt on varmaan ihan hyvä tehdä selväksi se, että me äänestämme nyt siitä, pitääkö Irlannille antaa lainaa tai lainatakauksia vai ei. Eli otamme kaikki kantaa siihen, että kyllä vai ei. Meillä on monella hyvin perusteltuja toiveita erilaisista sopimuksista, mutta voitte kuvitella, että 27 maalla jokaisen parlamentin eri poliittisilla ryhmillä varmaan on henkilökohtaisia tarpeita. Mutta me emme enää neuvottele sen paketin sisällöstä, joten ed. Heinäluoma ja kaikki muut ovat sen valinnan edessä periaatteessa, pitääkö Irlanti kaataa vai ei. Eli nyt ei enää pysty siihen sisältöön vaikuttamaan. Sen takia tämä on hyvin periaatteellinen kysymys. Onko parempi suomalaisten työpaikkojen kannalta, että Irlannin valtio kaatuu, vai onko parempi meidän kannaltamme, että me yritämme tehdä kaikkemme, että Eurooppaan ei tule lamaa? Hallitus on päätynyt tälle jälkimmäiselle kannalle.

Mitä tulee preferred creditor statukseen, ainoastaan tämän komission rahalta on preferred creditor status, mutta ei yhdenkään valtion kohdalla. Eli ei kannata antaa semmoista kuvaa, että kun me nyt puhumme tästä Euroopan vakausvälineen kohdalla, jollakin valtiolla olisi jotain ensisijaisia lainoja, kuten Imf:n lainoja. Ei ole. Totta kai jokainen eurooppalainen maa mielellään ottaisi sen, mutta koskaan sitä ei jäsenmaille anneta, se annetaan korkeintaan kansainvälisille organisaatioille, ja Imf menee tietysti aina kaiken ylitse.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki yrittää väittää, että hän on Irlannin kansan puolella mutta irlantilaisia pankkeja vastaan. Tässä ollaan antamassa Irlannin valtiolle tukipakettia. Irlannin valtio on ottanut keskeiset irlantilaisten pankkien sitoumukset vastattavakseen, ja jos sitä rahaa Irlannin valtiolle ei anneta, se kaatuu irlantilaisten ihmisten niskoille. Näin se on. Silloin minimipalkkaa laskettaisiin roimasti, sosiaalietuuksia leikattaisiin roimasti. Näyttää siltä, että ed. Arhinmäen solidaarisuus loppuu sinne barrikadeille.

Arvoisa puhemies! On olennaista tuoda esille se, että jos kriisi syvenee, niin meillä on mahdollisuus ennakoida Portugalin, Espanjan, mahdollisesti Italian kehitystä, puuttua kiinteistökupliin, kannustaa näitä maita nopeasti arvioimaan pankkisektorin tilannetta, ennaltaehkäisevästi saneerata sitä ja lisätä yksityistä vastuuta siellä. Irlannin valtio antoi laajan vakuuden pankkien sitoumuksista, mutta näissä muissa maissa ei näin pitkälle ole menty, ja siellä pitää kehittää tätä vastuunkantoa niin, että yksityinen sektori vastaa enemmän, jos kriisi syvenee.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on osoittanut, että SDP on antautunut Euroopan talouden ongelmien edessä. Onneksi Kiviniemen hallitus ei ole, vaan Kiviniemen hallitus kantaa vastuuta suomalaisten hyvinvoinnista ja työllisyydestä myös vaikeina aikoina, ja sen Kiviniemi sanoo niin keskustan puolue-elimissä kuin täällä eduskunnassa.

Vaikkei meillä ole täyttä varmuutta siitä, riittääkö Irlannille EU-maiden voimin yhdessä koottu vakautuspaketti yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa vakauttamaan talouden, me haluamme tarttua siihen mahdollisuuteen. Me haluamme, että se talouskasvu, mikä Suomessa on käynnistynyt, hyvä työllisyyden kehitys, me haluamme, että se jatkuu, koska se koituu kaikkien suomalaisten palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten hyväksi.

Te erityisesti SDP:ssä haluatte nyt nostaa kädet pystyyn. Perussuomalaiset ovat rehellisiä, koska he eivät edes yritä näytellä vastuullista. Te yritätte näytellä vastuullista puhumalla jostain, minkä aika on ohi. Se ei vakuuta, puheenjohtaja Heinäluoma, suomalaisia kansalaisia.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, mitä Irlannille tapahtuu, ja on tietysti päivänselvää, että se vaihtoehto olisi heidän kannaltaan paljon huonompi, mutta minulla ei ole mitään erityistä solidaarisuutta sellaista maata kohtaan, jossa asiat on hoidettu huonosti. Mutta sen sijaan minä olen todella huolissani siitä, mitä Suomelle tapahtuu, jos me jätämme tämän mahdollisuuden käyttämättä.

Suomen hyvinvoinnista 40 prosenttia tulee viennistä, ja yli puolet siitä viennistä menee EU-alueelle. Sen viennin rakenne on vielä sellainen, että se nimenomaan tulee investointihyödykkeistä, ja investointihyödykkeitä menee vain siinä tilanteessa, kun kapasiteetti on täydellä käynnissä ja tarvitaan lisää investointeja. Eli jos tämä positiivinen talouskierre kääntyy negatiiviseksi, me olemme väistämättä ison työttömyyden edessä. Siinä lähtee työpaikkoja, meillä on yrityksillä vaikeuksia, valtion verotulot vähenevät. Meidän on tämä kortti vielä katsottava, koska tämä on Suomen työllisyyden kannalta kuitenkin paras vaihtoehto.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan selvää, että vanhanaikaisella kielellä ilmaistuna kyse on kapitalismin kriisistä, siitä, että suuri pääoma, ahneet luotonantajat, holtiton luotonanto ovat ottaneet yhden valtion panttivangikseen, nyt Irlannin, ja me muut olemme lunnaiden maksajien asemassa.

Arvoisa valtiovarainministeri, puhuitte aikaisemmin siitä, miten pitää sitoutua EU:n perussopimuksiin. En oikein ymmärtänyt sitä puhetta, kun perussopimusten mukaan on kiellettyä se, että voidaan pelastaa toinen jäsenvaltio sen taloudellisista vaikeuksista. Kuitenkin sitten sanotte, että perussopimuksissa tulee pitäytyä, eli ei voida puuttua tähän yritysverotuksen tasoon. Eikö siinä ole jotain ristiriitaa? Joko perussopimuksista pidetään kiinni tai sitten niistä ei pidetä kiinni.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin lohduttaa kokoomusta ja ed. Satosta sillä, että tämä rahapussin levittäminen ei varmasti lopu vielä tähän kriisiin, saadaan olla pörssi auki niin kauan, että konkurssi koittaa ja hallelujaa lauletaan. Näillä ehdoilla tai vailla ehtoja meidän pitäisi hyväksyä, että finanssipankkien veloista tehdään veronmaksajien velkaa. Näillä pelisäännöillä meidän pitäisi hyväksyä, että kansa ottaa vastuun riskipelureiden leväperäisyydestä.

On kummallista markkinataloutta tässä päivässä, että kansa maksaa pelimiesten viulut. Mutta pitäisihän muistaa, että kokoomus, joka on uuden ajan työväenpuolue, haluaakin maksattaa kaiken tavallisella kansalla.

Markku Uusipaavalniemi /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, jätitte vastaamatta siihen, kun kysyin sitä, että tästä tiestä, minkä te olette valitsemassa, elikkä siitä, että annetaan lainaa ja laitetaan automaattiset sanktiot, esimerkki löytyy 80 vuoden takaa, deflatorinen syöksykierre suuresta lamasta. Asiantuntijat ovat tästä samaa mieltä olleet ainakin niiltä osin, että orastava kasvu kuolee välittömästi, koska kaikki EU-maat joutuvat tähän.

Mutta Ekp:n roolista olisin kysynyt ja samalla tästä ratkaisuvaihtoehdostakin, mitä täällä on peräänkuulutettu. Ekp on sotkeutunut tähän asiaan erittäin suuressa määrin. Yli vuoden ajan sillä oli kärsivällisyyttä lainoittaa 130 miljardin edestä pankkeja. Syynä tähän irlantilaisten pankkien tilanteen vaikeutumiseen ei ollut niinkään odotettavissa olevat tappiot, vaan se, että pankit eivät saaneet uutta rahoitusta muualta kuin eurojärjestelmästä, eikä Euroopan keskuspankki enää täysin luottanut Irlannin kykyyn pitää pankkijärjestelmäänsä pystyssä.

Ekp siis käynnisti tämän. Ekp:llä oli kuitenkin 130 miljardia luottoja siellä. Me emme ole saaneet mitään selvitystä siitä, millä perusteella (Puhemies: Minuutti!) näitä päätöksiä tehdään, mutta sitä kautta tämä rahoituskin olisi edelleen hoitunut. Tämä Ekp on valtioiden omistuksessa.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on aika suurta varjonyrkkeilyä. Oppositio, ennen kaikkea demarit, haluaa puhua aidanseipäistä, kun pitäisi puhua aidasta. Tässä keskustelussahan olemme kaikki olleet pitkälti samaa mieltä niistä lainaehdoista, mitä me olisimme toivoneet saatavan läpi, takuita, korotettua yritysverotusta ynnä muuta.

Osan ehdoista me saimme läpi, osaa me emme saa. (Ed. Urpilainen: Mikä saatiin läpi?) Nyt teidän ainoa vaihtoehtonne on ampua sanansaattaja. Saimme läpi muun muassa sen, että Imf on tässä paketissa mukana. Ainoa teidän keinonne, vaihtoehtonne, on ampua sanansaattaja, hallitus. Suomi ei kuitenkaan voi sanella kaikkea sitä, mitä Euroopassa tehdään. Teidän vaihtoehtonne on tosiasiassa se, että te olette valmiita asettamaan suomalaiset työpaikat, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan verotulot, kaiken sinne riskiin, siihen samaan (Puhemies: Minuutti!) kuiluun, missä Irlanti tällä hetkellä on.

Kaikesta turhautumisesta huolimatta on parempi heittää köysi ja nostaa Irlanti ylös sieltä kuilusta kuin hypätä tai sysätä suomalaiset työpaikat sinne perässä yhdessä koko hyvinvointiyhteiskunnan kanssa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kysymystä. Onko totta, että irlantilaiset olisivat itse tarjonneet avulle vakuuksia? Ja toinen kysymys: Miksi Euroopan rahoitusvakausvälineeseen ei ole otettu mukaan vakuusjärjestelyjä? Nämä kaksi kysymystä.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taitaa olla tämän eduskunnan yksi vaikeimmista paikoista tällä hetkellä. Tuntuisi siltä, että nyt pitäisi pystyä analyysiin. Pitäisi katsoa, missä me oikeastaan olemme ja mitä siellä on edessä. Valitettavasti kyseessä ei ole ajopuuteoria, vaan olemme koskiveneessä. Hankaluus on se, että olemme itse sinne nousseet niiden johdolla, jotka nyt oppositiossa sitten arvostelevat.

Haluaisin antaa ed. Kallikselle positiivista palautetta. Hän esitti ryhmäpuheessa hyviä kysymyksiä, ja minusta niihin olisi kohtuullista vastata. Kun se vastaus tulee, niin oletan, että olemme sen jälkeen paljon viisaampia ja pystymme katsomaan tätä analyyttisesti. Toivoisin, että muu oppositio sitten esittäisi sen vaihtoehdon, jonka olette nyt sanoneet olevan. Jos siinä koskiveneen vieressä on pelastusvene, johon voi turvallisesti siirtyä, niin nyt olisi aika sanoa, mikä se on.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP on täällä vaatinut tuelle tiukkoja ehtoja, pankkisektorin osallistumista kriisiin ja pelisääntöjen uusimista. Tämä työ sääntelyn ja valvonnan lisäämiseksi on koko ajan käynnissä. Euroalueen uusien pelisääntöjen luomisessa Suomi on nimenomaan ollut hyvin aktiivinen ja vetänyt tiukinta linjaa. Kiitos siitä ministeri Kataiselle ja hänen vastuulliselle talousajattelulleen. Tuleva kriisinhallintajärjestelmä on Suomen pitkään ajama tavoite. Suomi toi kriisinhoitoon mukaan Imf:n ja myös nämä yhteistoimintalausekkeet, joilla vahvistetaan jatkossa luotonantajien vastuuta.

Mutta haluaisin kysyä ministeri Kataiselta, kun oppositio on vaatinut, nimenomaan sosialidemokraatit ryhmäpuheenvuorossaan, että nämä pitää saada heti. Miksei ole toimittu välittömästi? Kerrotteko oppositiolle, miksi esimerkiksi näitä yhteistoimintalausekkeita ei ole otettu välittömästi käyttöön?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi sai mukaan Imf:n, Suomi avasi keskustelun vakuusjärjestelmistä, jota pitää ehdottomasti jatkaa. Se ei voi loppua tähän, siitä me olemme ihan samaa mieltä. Mutta me olemme samaa mieltä myös siitä, että me olemme keskellä finanssikriisiä, ja talousvaliokunnassa olemmekin paljon pohtineet sitä, miten pankkisektorin tulee jatkossa toimia ja mikä on sen tulevaisuus. Euroalueen kriisin mekanismien tunteminen ja avaaminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli Suomi joutuu etsimään vaihtoehtoisia menettelytapoja euroalueen kriisinhoitoon jatkossa. Oletteko pohtineet sitä, mitkä ovat ne mekanismit, joiden välityksellä kriisi välittyy Suomen pankkijärjestelmään ja Suomen talouteen?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataja aika hienosti vertasi, että hallitus on sanansaattaja, ja tästähän on debatissa kysymys, kun me sosialidemokraatit vaadimme, että hallitus on päättäjänä siellä EU:ssa, kun näitä vaikeita asioita ratkaistaan.

Tämä kriisi ei pysähdy Irlantiin. Nimittäin Aasiassa jo koetaan huolta siitä, saadaanko saatavat takaisin vai ei, eli siis tilanne ilmeisesti valitettavasti kuitenkin eskaloituu. Suuri huoleni onkin Euroopan tulevaisuus. Jos Euroopan talous sukeltaa, kyllä siinä imussa sitten Suomenkin talouskasvu hupenee.

Olisin nyt kysynyt ministeriltä, milloin tulee se takaseinä vastaan. Tuleeko se Portugalin kohdalla, tuleeko se Espanjan kohdalla? Ja mietitään, mitä tehdään tälle Euroopan taloudelle. Aasia menee, porskuttaa, globaalitalous jyllää, ja Euroopassa näkymät ovat kovin sameat. Olisiko myös aika jo miettiä, että tehdään jotain, kun nämä takaseinän rappaukset alkavat rapista otsalle.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Irlannin takauksen arvo on 740 miljoonaa euroa. Tuo summa on suuri, ja riski takauksen realisoitumisestakin on olemassa. Mutta oikeastaan muuta toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa ei ole tullut esille. Pelkkä ei, ei, ei — se ei käy. Se ei käy vaihtoehdoksi. Päätöksen Suomen tuesta me teemme vakaan talouden kehityksen, Suomen kansantalouden ja suomalaisten edun pohjalta.

Arvoisat ministerit, jos Suomen takaus on 740 miljoonaa euroa ja se lankeaa maksettavaksi, mitä se merkitsee meidän kansantaloudellemme ja kuinka paljon tällaisia velvoitteita kansanta-loutemme voi kantaa?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä hieman ihmettelen kokoomuksen ja keskustan ylimielisyyttä demokratiaa kohtaan. Jos muistellaan, mitä tässä on viime viikkojen aikana tapahtunut, me olemme käsitelleet tätä Irlannin tapausta kyselytunneilla, jolloin meillä on ollut ministerit täällä vastaamassa ja kertomassa, että Suomi tulee esittämään neuvotteluissa tiukkoja ehtoja Irlannin tukipaketille.

Nyt me olemme tilanteessa, jossa hallitus tuo meille esityksen ja me emme oppositiosta saisi kysyä, mitä näille ehdoille on tapahtunut, miten näissä neuvotteluissa on edetty, oletteko te toiminut neuvotteluissa niin kuin te täällä meille kaksi viikkoa sitten lupasitte, vaan se on nyt sitten populismia ja se on vastuunpakoilua ja se on hallituksen mielestä täysin väärää toimintaa. Se on demokratiaa. Se on avointa keskustelua ja sitä minä kannatan.

Minä kysyn teiltä nyt, ministeri Katainen, kun on selvää, että tämä kriisi tulee jatkumaan: Kuinka monta maata tässä ollaan vielä valmiita Suomena pelastamaan vastaavanlaisin järjestelyin Irlannin jälkeen? Oletteko miettinyt tätä asiaa?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kukaan ei tiedä, miten pitkälle tämä leviää. Sen me tiedämme, että jos näitä maita ei hoideta, se leviää takuuvarmasti. Me yhdymme tähän arvioon, joka on siis Suomen kaikkien talousasiantuntijoitten yhteinen arvio. (Ed. Arhinmäki: Ei ole kaikkien!) — Kaikkien kansainvälisten talousasiantuntijoiden arvio. — Voi olla tietysti joitakin yksittäisiä poikkeuksia, mutta eduskunnassa niitä ei ole kuultu, ja oikeastaan jos katsotaan vaikkapa Suomen Pankkia tai ketä nyt hyvänsä, niin yleinen arvio on se, että jos Irlanti päästetään kaatumaan, niin kuin täällä toivotaan, se johtaa hallitsemattomaan leviämiseen.

Nyt pyytäisin oppositioltakin arviota, mihin te perustatte sen näkemyksenne, että Irlannin kaatuminen ei leviäisi. Mikä on se logiikka, johon te perustatte, että se nimenomaan jää Irlantiin? Tämähän on se ydinkysymys. Olen ymmärtänyt, että sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat sitä mieltä, että Irlannin kriisi jää Irlantiin eikä leviä hallitsemattomana mihinkään. Jos tämä olisi näin, sehän olisi hyvä, mutta kun minä en ole tavannut yhtään talousasiantuntijaa, joka olisi varma siitä asiasta. Me emme voi olla varmoja, kuinka pitkälle tämä leviää, ja meidän pitää ottaa kantaa uudestaan, jos niitä tulee eteen, mutta en voi sillä asialla spekuloida. Ei kukaan vastuullinen ihminen voi tällä asialla julkisuudessa spekuloida. Minä uskon, että te ymmärrätte tämän.

Täällä on saanut semmoinen käsitys valtaa, että tämä Irlannin paketti ei olisi ehdollinen, tiukan ehdollinen. Se on tiukan ehdollinen. Toisaalta erityisesti vasemmistoliitossa sanotaan, että se on liian tiukan ehdollinen eli että talouskuuri on liian kova. Me tavoittelimme uskottavaa talouskuuria Irlannille, sellaista, joka johtaisi myös uuteen kasvuun, joka vakuuttaisi (Puhemies: 2 minuuttia!) myös markkinoita pitkällä aikajänteellä ja jossa oli myös vakuusvaatimukset. Saimme vastauksen, että siihen ei päästä. Sitä on turha enää pyytää, ja toisaalta yritysverokanta oli myös meidän, niin kuin Saksan ja Ranskan ja monen muun kanta, mutta sitä ei saatu. Nyt kannattaa vain katsoa sitä, onko parempi, että Irlanti selviää jollakin tavalla, vai annetaanko sen kaatua. Me olemme päätyneet siihen, että yritämme estää parhaamme mukaan totaalikatastrofin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä keskustelu hyvin absurdi on. Pääministeri sanoo, että tässä pelastetaan Suomen eläkeläisiä. Valtiovarainministeri syyttää oppositiota siitä, että se lisää Suomeen työttömyyttä, jos ei hyväksy 740 miljoonaa Irlannille. Ehkä kaikkein kummallisinta on se, että talvisodan henkeä huudetaan täällä mukaan. Niin kuin täällä ed. Rossi totesi, eiköhän se Kreikka ollut jo talvisota, tässähän ollaan jatkosotaa käymässä, ja ed. Zyskowicz, kohta on Lapin sota edessä, kun Portugali tulee.

Tässä käytetään erittäin kummallisia käsitteitä, ja kuitenkin loppujen lopuksi on kysymys saksalaisten, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen pankkien sijoitusten turvaamisesta Irlannissa.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on käyty juupas—eipäs-keskustelua solidaarisuudesta ja sen kohteesta. Tällä nimenomaisella lainantakauspäätöksellä osoitamme solidaarisuutta (Ed. Arhinmäki: Pankeille!) Irlannin kansalle ja haluamme myös omalta osaltamme pitää suomalaisten edusta kiinni ja turvata myös kasvun mahdollisuuksia.

Irlanti on luonut uskottavan sopeutusohjelman, ja jos tätä lainaa ei taattaisi, he joutuisivat kiristämään talouttaan huomattavasti enemmän kuin ensi vuodelle suunniteltu 6 miljardia euroa. Eläkeiän nosto 68 vuoteen, palkkojen lasku, verojen nosto — nämä kaikki vaikuttavat irlantilaisten ihmisten elämään, erityisesti heidän, jotka joutuvat tulemaan toimeen sosiaalituella.

Ministeri Katainen viittasikin jo puheenvuorossaan tämän epätoivoisen ketjureaktion välttämiseen. Meidän todellakin on tehtävä kaikkemme, jotta mahdollinen lama torjutaan kaikin keinoin, ja tämä on yksi niistä keinoista. Ennen kaikkea me kannamme huolta suomalaisista, suomalaisten työpaikoista, heidän asuntolainoistaan ja niiden koroista.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Todella hämmentää kyllä tämä ministeri Kataisen viittaus asiantuntijoihin. Kun on seurannut tätä prosessia, muistaa edellisen pääministerin ja teidän puhuvan Kreikan lainoista hyvänä bisneksenä. No, se korjattiin melko pian, kun nähtiin, että menee Kankkulan kaivoon, mutta te ajoitte juhannuksena yösydämenä runttaamalla läpi täällä eduskunnassa Euroopan rahoitusvakausvälineeseen liittyvät takaukset, 7,8 miljardia. Teidän hallituksenne esityksen perusteluista: "Useimmat kotimaiset ja ulkomaiset asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että lainoituksen antamiseen ei tule olemaan tarvetta".

Tällaisella asiantuntijajoukolla te näitä asioita olette esitellyt, ja kun me rohkenimme tätä kritisoida ja olemme rohjenneet Kreikan ja nykyisen tilanteen osalta, niin te populistina tarjoatte taas pankkitukea, kuten 20 vuotta sitten edellinen porvarihallitus, vastikkeetonta pankkitukea.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että kansalaisia, jotka seuraavat tätä keskustelua, hämmentää aika paljon se, ollaanko tässä pelastamassa isänmaata vai ollaanko tässä pelastamassa isänmaan rahoilla Irlantia. Kun tarkastellaan tätä asiaa, niin pääministeri esitti kysymyksen oppositiolle, mikä on vaihtoehto. Yhtä tavoin oppositiossa voidaan esittää valiokuntakuulemisen ja muitten asiantuntijakuulemisten jälkeen kysymys siitä, onko hallitus varautunut siihen, että tämä vaihtoehto, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä, ei onnistukaan. Onko vaara, että Euroopan rahaliitto, joka on Euroopan vakaudeksi aikanaan luotu, kokonaan romahtaa ja sen jälkeen tapahtuu yhtä sun toista? Minä kysyn nimenomaan, onko varauduttu siihen, että tämä sopimus ei toimi niin kuin on ajateltu.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on annettu ymmärtää hallituksen ja SDP:n taholta, että Irlannin ja Kreikan kriiseihin ei yhteisvaluutta eurolla ole mitään osuutta. Eurosta on tehty Suomessa pyhä asia, jota ei saa arvostella. Kuitenkaan euron ulkopuolella olevat maat eivät joudu nyt yhteisvastuuseen kansainvälisten pankkien seikkailuista. Suomi ja euromaat sen sijaan ovat sitoneet itsensä pankkien pelastamisoperaatioon, jossa sijoittajat pelastetaan, ei tavallisia kansalaisia. Näin ollen pankkipelurit eivät ole saaneet pelkästään niskalenkkiä vaan täydellisen selkävoiton euromaista. Tämän takia tukipaketti tulee hylätä.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti Irlannin suurlähetystö seuraa tätä keskustelua ja raportoi siitä hengestä, miten Suomen eduskunnassa tähän kysymykseen suhtaudutaan.

SDP ei ole esittänyt täällä mitään vaihtoehtoja, tai heidän vaihtoehtonsa lähti siitä, mihin ed. Heinäluoma päätti puheenvuoronsa. Elikkä se, että hallitus on epäonnistunut ja hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, oli se vaihtoehto, mikä SDP:ltä tuli. Mutta me, jotka aikoinaan jo Emua olemme vastustaneet, joudumme nyt vastenmielisesti tukemaan maan hallitusta ja Irlannin tukipakettia. Ja nyt kun tästä tuli hallituskysymys, joudumme sen johdosta painamaan sitten vihreää nappulaa.

Suuri riski olisi myös se, jos me joutuisimme ennenaikaisten vaalien jälkeen maassa SDP-johtoisen talouspolitiikan uhreiksi. Siitä on 1990-luvun lopulta ja 2000-luvun alusta hyviä kokemuksia, miten kansalaisten perusturvaan vaikutettiin.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaihtoehdot ovat todellakin huomenna äänestyksessä punainen tai vihreä. Mutta vaihtoehtoja tässä viimeisen viikon aikana on kyllä ollut huomattavasti enemmän, ja ne ovat ne ehdot, mitä olemme täällä peränneet myöskin ed. Hautalalta.

Olemme peränneet vastuullisuutta ja sitä haluamme kantaa Suomen taloudesta. Ja kun pääministeri alkupuheissaan halusi rehellisyyttä, niin voiko pääministeri rehellisesti sanoa, että vaikka tämä laina myönnetään, niin Suomen talous pelastuu ja tämä ei siirry seuraaviin Euroopan maihin? Voitteko rehellisesti todeta myöskin tämän osan?

Viime keväänä keskustelimme Kreikasta ja silloin hallituspuolueet peräsivät puhevallan menettämistä kreikkalaisilta, kun he haluavat ja tarvitsevat lainaa, "huostaanottoa" käytettiin sanana. Miksi niitä puheenvuoroja ei käytetä tänään? Miksi Kreikka on eri asia kuin Irlanti, kun kysytään, mitä maalta edellytetään?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keväällä Kreikasta alkaneen tilanteen pitkittymiseen suhtautuu kriittisesti esimerkiksi Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius. Hän vertaa Euroopan velkakriisiä sipuliin, joka kuoriutuu kerros kerrokselta. Heleniuksen mukaan pidemmän päälle tilanne uhkaa koko rahaliittoa ja euroa valuuttana. Hän epäilee myös, ovatko rankat budjettileikkaukset poliittisesti mahdollisia tilanteessa, jossa taantuma pitkittyy ja työttömyys kasvaa.

Kysynkin ministeri Kataiselta, onko hän tutustunut Heleniuksen näkemyksiin ja selvittänyt mahdollisuutta, jossa Etelä-Euroopan maat erotettaisiin rahaliitosta, jolloin ne voisivat devalvoida valuuttansa ja ratkaista ongelmansa itsenäisesti. Tämä olisi se pelastusvene, johon nyt pitäisi mennä ja nopeasti.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos aiemmin Kreikka ja nyt Irlanti jäisivät pelastamatta, kriisi vaikutuksineen olisi jo laajentunut Suomeen. Siksi päätös tukea Irlantia tällä viikolla äänestyksessä on ihan välttämätön. Julkisen talouden tila meidän omassa maassamme on kuitenkin huolestuttava. Tulevaan on varauduttava entistä tarkemmin. Ja vaikka stressitestit pettivät, arvoisat ministerit, kysyisin teiltä, voitaisiinko virheistä oppia ja luoda uudet testit, joiden avulla euroalueen tila todella selvitettäisiin, koska ilman tietoa emme voi myöskään varautua.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä oppositio osaa herkutella tällä Irlannin kriisillä. Eikö ole aika vastuutonta, että me jätämme Irlannin ja samalla Suomen kansan pulaan? Ja tuolla yhteisöveron korotuksella ei missään tapauksessa kerätä sitä rahaa, mitä Irlanti tarvitsee vakauttamiseensa. Irlannin täytyy toteuttaa tämä koko matokuuri.

Se, mitä kukaan ei ole täällä maininnut, on, että tässä lainassahan on korkomarginaali. Me lainaamme 2,88 prosentilla, ja Irlanti maksaa 6,05 prosentilla, ja se tilitetään tänne Ervv:lle, joka sitten palauttaa meille tämän korkotuoton, kun tämä toiminta on onnistunut.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on kyse varojen ja omaisuuksien uusjaosta. Ei tässä köyhille rahat siirry, vaan joillekin isoille sijoittajille. Näiden vakuuksien vaatiminen olisi ehdotonta tässä siinä mielessä, jottei käy niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa todettu, että suomalaiset veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi. Mutta sitten, kannattaako yrittää, niin kaikkihan tässä pitää tehdä, mutta olen sitä mieltä, jotta ei pidä tukea tämmöistä epäreilua verokilpailua, jota näissä tapahtui. Mikä takaa sen, jotta Irlanti ei lähde laskemaan tätä yhteisöveroa? Onko sitäkään ehtoa olemassa? Se voi laskea vaikka 6 prosenttiin, koska sitten Suomesta voisi esimerkiksi siirtyä tai muualta Euroopasta yrityksiä sinne sen edullisemman verokannan mukana vielä, ja sillä voisi tervehdyttää taloutta.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan talouden mahdollisimman vakaa kehitys on tietysti koko Suomen etu, ja senkin takia näen ainoana vaihtoehtona, että tässä takausohjelmassa Suomi on myös mukana.

Tämän päivän lehtitietojen mukaan Portugalin keskuspankki varoittaa hyvin vahvasti maan talousongelmista ja on esittänyt myös listauksen erilaisista keinoista maan talouden vakauttamiseksi. Me tiedämme, että Euroopassa on monia muitakin heikkoja kansantalouksia. Itse asiassa kysyisinkin ministereiltä sitä, missä määrin on mahdollista kriisin nyt nähtävissä olevassa etenemisaikataulussa, että Euroopan heikon talouden maat kykenevät omin keinoin esimerkiksi budjettitaloutensa kautta yhdessä talouskehityksen kanssa ehkäisemään oman kriisinsä, mikäli nyt tämä Irlannin kriisi pystytään ikään kuin torppaamaan Irlantiin.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi, te kuvasitte puheessanne hyvin niitä syitä, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen EU:n rahamarkkinoilla. Te sanoitte, että syynä on ollut pankkien ahneus ja luovuus. Jatkuuko ahneus ja luovuus, vai päättyykö se tähän Irlannin tukipakettiin?

Arvoisa puhemies! Kreikalle annettiin tukea ja nyt käsitellään Irlannin tukipakettia. Tulossa on varmasti muitakin EU:n alueen maita. Kysyn teiltä: Miten pitkään rahat riittävät näihin tukipaketteihin?

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei paljon tarvitse talousosaamista eikä politiikankaan ymmärtämistä, jos ymmärtää sen, että euro on rahana ja alueena niin keskeinen kansalaisten hyvinvoinnissa ja kansojen pärjäämisessä, että sitä ei voi romahduttaa.

Täällä on vaadittu ehtoja ja nyt on tehty Suomen hallituksen osalta pelisääntöesityksiä, ja kyllä tämä lainojen takaaminen ja rahan lainaaminen täytyy kansalaisten kannalta saada jollakin tavalla jossain vaiheessa loppumaan. Tämä tilanne on aivan käsittämätön. Tässä mielessä tulee esille kysymys, että tavallista kansalaista kyllä kiinnostaa, miten tähän on jouduttu. Sosialidemokraatit eivät ole kertoneet, miksi tämmöisiä pelisääntöjä ei ollut olemassa, kun te olitte hallituksessa, kun tätä tehtiin.

Arvoisa puhemies! Hyvä valtiovarainministeri! Minä pidän teitä reiluna ja rehellisenä miehenä. Kertokaa te nyt (Puhemies: Minuutti!) Suomen kansalle, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Miksi me olemme tässä, että te pelisääntöjä yritätte uudelleen rakentaa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Irlannin asia hoidetaan huomenna ja sillä siisti.

Se kriisinhallintamekanismi, joka siis papereitten mukaan sai alkunsa Suomen aloitteesta — tai Suomi oli siinä eräs aloitteentekijä — luodaan, mutta se luodaan tämän paperin mukaan voimaan tulemaan vasta 2013.

Nyt tämä Portugalin tilanne. Olisi parempi, kun keskustelu siirtyisi ihan kokonaan siihen ja siihen varautumiseen ja sen realismin ymmärtämiseen. Onko mitään analyysiä tehty sellaisista vinkeistä, mitkä Anglo Irish Bank antoi välineeksi vaan mitä ei käytetty kansainvälisesti? Tämän kriisin yhteydessä vuonna 2009 ja 2008 Lehman Brothers -yhteydessä oli jo tiedossa, että se on näin.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri! Luulen, että tiedätte metsämiehenä, että ei kannata saalista kehua, kun ollaan metsälle menossa.

Ulospäin tuo Irlannin tilanne näyttää siltä — näytitte, että hallitus pitää tiukkaa linjaa tässä asiassa — että hallitus toimi vähän niin kuin äänetön yhtiömies tämän asian kohdalla.

Kun puheet ja teot ovat ristiriidassa, niin uskottavuus kärsii, ja siinä suhteessa kysynkin, oliko Irlannin hallituksen esittämä paketti se tiukka ehto, jonka te asetitte.

Tässä ed. Särkiniemi äsken pyysi, että vastaisitte, pääministeri tai valtiovarainministeri, ed. Kalliksen esittämiin ajatuksiin ja väitteisiin, mitä hän piti hyvinä. Kun kuuntelin ed. Kalliksen puhetta, niin monet tässä ympärillä sanoivat, että nyt on asiaa, mitä Bjarne tuossa kertoi. Toivon, että voisitte näihin kysymyksiin ja näihin vaihtoehtoihin, mitä kristillisdemokraattien ryhmäpuheessa tuli, antaa vielä vastauksia.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Takaaja joutuu vastuuseen silloin, kun velallinen ei selviydy lainan koroista tai lyhennyksistä tai ei kummastakaan.

Irlannin talous on pitkälti saatu liikkeelle aikanaan sillä, että Irlannin valtio on antanut verovapaita vuosia, investointiavustuksia sekä pitänyt yhtiöverokantaa kilpailukykyisenä, ei suinkaan kuitenkaan Euroopan unionin alhaisimpana. Tallinnassa yrityksiä verotetaan nollaverokannalla, jos ne eivät maksa osinkoja, ja Luxemburgissa muistaakseni 10 prosentilla.

Sen sijaan voisi sanoa, että Suomen edun mukaista on ylläpitää Irlannin maksukykyä ja kilpailukykyä, ja osa on se, että Irlannin yhtiöverokanta on näin alhainen. Irlannin kansalaiset ovat englanninkielisiä. Irlanti on menettänyt maahanmuuttajina sekä Yhdysvaltoihin että Englantiin pitkän aikaa väkeä. Jos Irlannin talous taantuu, niin osasyynä saattaa olla, että EU:n jäsenvaltiot vaatisivat yhtiöverokannan korottamista. Se ei ole minun mielestäni Suomen edun mukaista.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuo Irlannille myönnettävä tuki on tietysti oivallinen lyöntiase oppositiopuolueilla. Vaalien lähestyessä meno tuntuu käyvän vain raadollisemmaksi. Kritiikki tietysti on aina paikallaan. Asia on kuitenkin niin vakava, että nyt on laitettava jäitä hattuun ja tehtävä se, mitä suomalaiset talousasiantuntijat ovat kertoneet.

Minä ihmettelen sitä, että esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa, jossa kuultavina olivat ykkösosaajat Suomesta talouden osalta, kukaan oppositiosta ei esittänyt, että meidän pitäisi olla tukematta tätä pakettia. Tästä kriisistä ei ole muuta ulospääsyä kuin osallistuminen yhteisesti EU-maiden kanssa toimenpiteisiin, joilla Irlanti saadaan pelastettua.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on toiminut erittäin vastuullisesti tässä asiassa. Tosiasiassa Suomi osallistuu verrattain maltillisesti tähän Irlannin kriisin hoitamiseen. Jos vertaamme tilannetta Ruotsiin tai Saksaan — kansantalous tietysti on jonkin verran suurempi Ruotsissa mutta Saksassa huomattavasti suurempi — niin kyllä siellä ovat panokset paljon suuremmat.

Meidän tulee katsoa Euroopan taloutta kokonaisuutena, sen elpymistä ja talouden kasvua, ja kaikin tavoin tukea sitä, että tämä kehitys jatkuu. Tämä kriisi on nyt yksi tekijä, joka pitää ratkaista. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin oleellista, että näitä talouden kriisimekanismeja, joita tullaan varmaankin edelleen tarvitsemaan, kehitetään ja ne luovat hyvän rakenteen suotuisalle talouskehitykselle. Näissä kriisimekanismeissa Suomi on pitänyt tärkeänä (Puhemies: Minuutti!) myös yksityisen sektorin vastuun lisäämistä. Kysyisinkin ministeri Kataiselta, mitä tällä tarkoitetaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Irlannin kaltaiset ongelmat piti estää pankeille suoritetuilla stressitesteillä. Irlannin kohdalla testit näyttivät erittäinkin hyvää tulosta eikä minkäännäköistä huolta pitänyt olla. Nyt on kuitenkin paljastunut, että pankit tarvitsevat kymmeniä miljardeja selvitäkseen ongelmista.

Valtiovarainministeri Katainen, toivon suoraan kysymykseen suoraa vastausta: Kertokaa Suomen kansalle, miten tämä on mahdollista. Kävikö Irlannin pankkien testien kanssa kuten kävi Kreikan tilastojen? Niitä väärenneltiin tietoisesti ja toivottiin, ettei kupla puhkeaisi. Siitäkö tässä on kyse?

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Hieman on voimaton olo, kun on vaikea saada otetta tuosta opposition kritiikistä siinä mielessä, kun sitä omaa vaihtoehtoa ei ole ja toisaalta kritisoidaan näitä ehtoja liian tiukoiksi irlantilaisten kannalta tai sitten toisaalta myöskin liian lepsuiksi. Olen sitä mieltä, että Suomi sai kyllä läpi sen perustavoitteensa, joka oli, että löydetään sellainen ratkaisu, joka mahdollisimman hyvin turvaa sen, että nämä takuut eivät koskaan lankea maksettaviksi.

Täällä kysyttiin myös sitä, onko niin, että tämän myötä Suomi varmasti selviää. Vastasin tuohon ed. Paateron kysymykseen jo puheenvuorossani, jos sen kuunteli loppuun saakka. Totesin siinä, että varmuutta tilanteen rauhoittamisesta ei lopulta kukaan voi luvata, mutta se on kuitenkin varmaa, että jos nostetaan kädet pystyyn eikä tehdä mitään, niin silloin käy kyllä koko Euroopan ja silloin käy myös Suomen huonosti.

Tässä ed. Virtanen myös sanoi näin, että pankkisektoria tässä ei oltaisi saneeraamassa, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Kyllähän tässä nimenomaan tällä ratkaisulla saneerataan, ja se on yksi osa näitä ehtoja, niitä tiukkoja ehtoja, joita Irlannille on asetettu, että pankkisektori tullaan saneeraamaan. Ilman sitä Irlanti ei näistä velvoitteistaan selviä. Jotta Irlanti selviäisi, tarvitaan kohtuullista talouskasvua, tarvitaan kestävää julkista taloutta ja hyvää taloudenhoitoa ja tarvitaan kohtuullista korkotasoa, ja tämän paketin myötä Irlannilla on siihen mahdollisuus.

Ed. Kumpula-Natri täällä joskus aikaisemmin oli sitä mieltä, että olen puhunut jotenkin eri tavalla eri yhteyksissä. Se ei pidä paikkaansa. Hänellä ei ollut myöskään mitään esimerkkiä tuohon esittää.

Näistä vakuuksista täällä on myös useammassa puheenvuorossa puhuttu. Niiden osalta komissio käytti pari liuskaa selvittääkseen ja selventääkseen sitä, miksi ei vakuuksiin turvauduttu. Me ajoimme niitä siksi, että meillä oli hyviä kokemuksia niistä 1990-luvun taantuman oloissa, mutta kyllähän Euroopassa sitten on maita, joilla ei ole niin hyviä kokemuksia vakuuksista. Enemmistössä olivat todellakin tässä ratkaisussa ne maat ja ne tahot, jotka näitä vakuuksia eivät halunneet. Tässä mielessä jäimme yksin, mutta kun katsoo niitä asia-argumentteja vakuuksia vastaan, niin kyllä ne erittäin vakuuttavia ovat ja ylipäänsä tämän paketin reunaehdot ja kokonaisuus. Kuvaavaa on se, että Euroopassa tuntuu olevan nyt vain yksi taho ja se on Suomen eduskunnan oppositio, joka ei tätä ratkaisua ymmärrä ja hyväksy. (Välihuuto) — On todellakin näin, varsinkin, kun oppositiolla ei ole mitään vaihtoehtoa tälle hallituksen järkevälle linjalle.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Pääministeri tuossa totesi vakuuksista, eli me saimme vastauksen, joka teille on toimitettu: niitä ei valitettavasti voitu käyttää. Pääministeri kertoi taustan. Kun minä en vakuudeksi muutu, irlantilaiseksi vakuudeksi, niin tälle ei nyt enempää voinut tällä erää tehdä.

Eurosta erottaminen — ed. Ruohonen-Lerner kysyi tästä — tai siitä eroaminen: ihan hyvä peruskysymys. Moni kysyy tätä, voisiko ongelman ratkaista sillä. Yksi vaihtoehto voisi olla se, mitä tapahtui, siis tämä Islannin tapaus, eli silloin pieni valuutta tai mikä valuutta se sitten olisikaan, jonka kansallisvaltio ottaisi käyttöön, euron jälkeen siis, devalvoituisi niin kuin Islannissa kävi, velkataso nousisi vastaavalla määrällä, valtion velkaongelma pahenisi entisestään, se ei saisi luottoa markkinoilta niin kuin Islanti ei saanut, ja sitten se kääntyisi taas valtioitten puoleen. Tämäkään ei oikeastaan ole ratkaisu.

Yhteistoimintalausekkeet: Oikeastaan minä otan sen toisessa kohdassa esiin, mutta kun tässä on käynyt oikeastaan esille, että kun emme voi saada vakuuksia ja sitten kun yhteisöverotaso ei alene, niin se on syy, minkä takia Irlannin ei pidä saada toisilta mailta lainaa. Onko todella niin? Jos niitä vakuuksia nyt vaan yksinkertaisesti ei saa, niin jäljelle jää sitten se yhteisöveron taso. Onko todella niin, että Irlannin pitäisi antaa kaatua ja ottaisimme sen hypyn tuntemattomaan, riskin, vain sen takia, että se yhteisövero, jota me halusimme korottaa, ei nyt nouse tällä päätöksellä? Aika yhteismitaton analyysi, eikö vain? Eli tämän yhden asian takia pitäisi ottaa se hyppy tuntemattomaan.

Ed. Kaltiokumpu kysyi erittäin hyvän kysymyksen: mitä olisi pitänyt tehdä, että tähän ei olisi jouduttu. Tämähän se on se, mikä ihmisiä pääsääntöisesti kiinnostaa. Mitä me voisimme oppia tästä?

No, oikeastaan ensimmäinen asia: Jos me olisimme kymmenen vuotta sitten sisällyttäneet nämä yhteistoimintalausekkeet eli kertoneet luotonantajille, että te voitte aidosti hävitä rahaa, kun luototatte valtioita, niin veikkaanpa, että tämä tilanne ei olisi päässyt näin pahaksi. Se olisi pakottanut valtioita pitämään itseään paremmassa talouskunnossa, koska pitää kantaa huolta siitä, että saa ylipäänsä sitä velkarahaa, ja toisaalta sijoittajat olisivat katsoneet rahojensa perään. Tämä on asia numero yksi, olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Nyt on päätetty, että se tulee tulevaisuudessa.

Parempi eurooppalainen valvonta. Suomessa tuli asuntokupla 1980-luvulla, meillä valvonta petti. Irlannissa tuli nyt, siellä valvonta petti. Me tarvitsemme paremman eurooppalaisen valvonnan.

Ja kolmas on sitten tiukempi eurooppalainen talouskuri, eli ei saa olla niin löperö kuin viimeisten vuosien aikana on oltu. Tällä varmasti pystyttäisiin aika paljon pelastamaan ja ehkä tämmöisiltä kriiseiltä.

Lopetan, puhemies, siihen, että kun tässä on nyt päädytty opposition taholta siihen, että ei ole saatu riittävän hyvää neuvottelutulosta aikaiseksi, niin ehkä sitä voisi suhteuttaa vähän siihen, että Ruotsin ja Tanskan demarit, vaikkeivät ole olleet ollenkaan tässä prosessissa mukana, pitävät pienempänä pahana hyväksyä tämän lopputuloksen kuin ottaa se mustapekka käteen ja tehdä hyppy tuntemattomaan. Eli he ovat valmiita lähtemään mukaan, vaikka eivät ole euroalueen maita, koska haluavat suojata omia kansalaisiaan ja työpaikkoja. Toivoisin, että tämän keskustelun jälkeen vielä edustajat tarkistaisivat omia kantojaan sen suhteen, mikä on Suomen ihmisten, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta aidosti paras vaihtoehto.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tilanteesta sanoisin, että harmillista, ellei jopa vastenmielistä, mutta hallituksen esityksestä sanon, että vastuullista. Miksi näin?

Meillä on hyvät kokemukset tai tieto siitä, miten on käynyt, kun Yhdysvallat ajautui syvään lamaan. Talouskasvu ei Yhdysvalloissa ole kunnolla käynnistynyt vielä tänä päivänäkään. Myös euroalue joutui Yhdysvaltojen vuoksi talouslamaan, josta Suomikin sai oman osansa. Meillä on kokemusta siitä, kuinka nopeasti talous voi romahtaa. Vuonna 2009 muutamassa kuukaudessa meiltä hävisi yli 13 miljardin kansantalous, bkt laski erittäin voimakkaasti, ja näin se vaan on se riski olemassa, jos tätä operaatiota ei tehdä. Koko euroalue saattaa mennä taantumaan. Kun Suomi on vienti-intensiivinen maa — metsäteollisuus ja metalliteollisuus ovat hyvin riippuvaisia viennistä — tuloksena saattaa olla se, että menetämme nopeasti työpaikkoja, yritykset menevät konkurssiin ja varmaan edessä olisivat myös sosiaaliturvaleikkaukset, peruspalvelujen heikentäminen ja kuntien talousahdinko.

Tässä nyt teemme sitä riskianalyysiä siitä, mikä on pienin riski. Kaikki me varmaan olemme sitä mieltä täällä, että tämä on pieni riski. Näin ainakin toivon, että ymmärrämme kaikki, että tällä voimme koteloida maa kerrallaan tämän ongelman, mitä meillä on käsissä.

Taustalla on selkeästi tämmöinen toimintakulttuuriasia. Olen itse monesti miettinyt sitä, että Etelä-Euroopassa monet asiat hoidetaan hieman hällä väliä -tyyliin, jos verrataan Suomeen, Pohjoismaihin. On ollut kyllä yllätys se, että myös Irlannissa on samantapaista hällä väliä -tyyliä kuin ehkä osassa Etelä-Euroopan maita. Se, että Irlannin pankkisektorilla nopeat voitot ovat olleet tavoitteina, on ollut kyllä minulle todella suuri yllätys. Tässä on käymässä vähän niin kuin yritystoiminnassa. Jos nopeita voittoja, pikavoittoja, hakee, niin siinä ei kyllä hyvin pitkälle päästä, ja sama on valitettavasti tässäkin tämä tilanne.

On hienoa, että Suomessa talouskasvua on kuitenkin hieman olemassa. Yritykset ovat selvinneet kohtuullisen hyvin jaloilleen, kiitos hyvän yritysverotuksen. Taseet ovat olleet vahvoja, ja puskureita on ollut. Se on ollut erinomaisen hyvä asia, ja se on mahdollistanut myös sen, että Suomessa työttömyys on kuitenkin pysynyt kohtuullisella tasolla, jos näin voidaan sanoa. (Ed. Mustajärvi: 250 000 ei ole kohtuullinen!) — No, on verrattava niin, että jos olisi vielä syvempi romahdus, niin se saattaisi olla jopa suurempi.

Sitten jos mennään eteenpäin ja mietitään, mitkä ovat ne takuuelementit Irlannilta, tulisiko yritysverotusta siellä kiristää: En minä itse pane pahakseni, vaikka siellä yritysverotusta kiristettäisiin. Mutta on mietittävä sitä, onko sillä sitten fiskaalisesti mitään vaikutuksia tämän talouslaman torjuntaan siellä, koska tilanne saattaa johtaa siihen, että yritykset ovat entistä suuremmissa vaikeuksissa ja Irlannin ulkopuolelta ei kiinnostusta enää olekaan tulla sinne yrittäjien. Kyllähän tämä on vaikea yhtälö, jonka yhteensovittaminen on melko vaikeaa.

Sitten jos olisi vaihtoehtona ollut velkasaneeraus, käytännössä se olisi johtanut aika nopeasti koko euroalueen talouden romahtamiseen ja tulokset olisivat olleet sen kaltaisia, mistä minä juuri itse puhuin. On tärkeätä kuitenkin toimia niin, että keinottelu loppuisi, ja kyllä tässä on varmaan taustalla se, että kyllä EU:ssa, euromaissa, on selkeästi löydettävä uusia elementtejä. Ei riitä se, että ilmoitetaan, että pankeille tehdään stressitestejä, jos näin epävarmoja kuitenkin nämä testit ovat niin kuin nyt olemme saaneet havaita. Tässä varmasti täytyy ihan oikeasti päästä meidän eteenpäin ja Suomen olla siinä jämäkkänä myös sitten EU:n eri instansseissa.

On tietysti totta, että tulipalo saattaa levitä vielä muuallekin. Todennäköisesti Portugali on edessä, mutta minusta ei ole tarpeellista, että Suomi heittää liekkeihin uutta bensiiniä, vaan lähtökohtana tulee olla se, että vastuullisesti yritämme hoitaa asioita niin, että Suomessa toimintaedellytykset talouskasvulle ovat olemassa ja sitä kautta autamme koko Suomen kansaa.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut tätä iltapäivän debattia, niin siitä tulee mieleen vanha sanonta, että luulisin, että joku tarkoitus on luojalla ollut siinä, että se on antanut meille kaksi korvaa ja yhden suun. Kun vielä oppisimme myöskin käyttämään niitä siinä suhteessa. Se olisi voinut olla ihan hyvä myöskin tuolla valiokunnissa, kun tämän asian asiantuntijoita kuunneltiin. Eli kuuntele enemmän ja puhu vähemmän.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni hallituspuolueet kantavat tässä vaikeassa asiassa äärimmäisen suurta vastuuta. Päätökset ovat ikäviä, mutta päättämättömyyden jäljet olisivat vielä ikävämpiä. Ihmettelen Suomen sosialidemokraatteja, en niitä demareita, jotka ovat eduskunnasta ja pitkistä ministerintehtävistä siirtyneet muualle vastuullisempiin tehtäviin. Heidän ei tarvitse miettiä enää niin paljon politiikkaa, vaan he miettivät suomalaisen henkilön etua ja Euroopan ja Euroopan unionin vakautta myöskin tulevaisuuteen. Siksi he ovatkin monissa asioissa ja myös tässä asiassa asettuneet hallituksen linjoille. Sen sijaan eduskuntaryhmä ei katso mielestäni tässä asiassa suomalaisen kansakunnan etua vaan yrittää jopa rakentaa perussuomalaisten viitoittamaa tietä kohti tulevaa kevättä.

Olen kahden vuosikymmenen ajan kunnallispolitiikassa tottunut luottamaan toiseen suureen vastuulliseen valtuustoryhmään eli SDP:hen. Nyt tämä sama trendi, joka täällä on ollut havaittavissa, on levinnyt myöskin Lahteen, mistä osoituksena oli esimerkiksi viime maanantaina meillä, kun yhdessä ryhmien välisen neuvottelun jälkeen sovittu budjetti aukesi SDP:n toimesta lähes miljoonalla eurolla. Varokaa vaan, että ei käy tällä valitulla tiellä niin, että kannatusprosentit laskevat alle kriisivaltioiden lainakorkojen prosentin.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijat, joita arvostan hiukan enemmän kuin täällä talousasiantuntijoiksi itseänsä tituleeraavia, ovat yksimielisesti olleet tukemassa hallituksen linjausta. Lohdutus mielestäni on se, että Suomen kansa on elänyt vuosikymmenien aikana paljon vaikeampiakin aikoja ja myös silloin he ovat voineet luottaa siihen, että tästä maasta löytyy paljon johtajuutta ja johtajia, (Ed. Rajamäki: Ne ovat olleet sosialidemokraatteja sodan jälkeen!) jotka seisovat eturivissä eivätkä siirry parvekkeelle huutelemaan silloin, kun on hädän aika. Näin ollen, hyvät vastuuta kantavat ministerit ja vastuuta kantavat edustajakollegat, EU:n talouskriisiin pitää suhtautua kaikella vakavuudella, niin kuin on tehtykin, ja sen kanssa pitää olla jatkuvasti valmiudessa ja hereillä. Mutta se on aivan varma asia, että aina on vastuunkantajat loppupelissä kuitenkin palkittu ja he ovat myöskin tulleet saamaan ansaitun kiitoksen, ja niin uskon, että käy tässäkin niille, jotka huomenna tekevät vastuullisen päätöksen.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Aivan aluksi kannatan ed. Heinäluoman tekemää epäluottamuslausumaesitystä.

Sokea usko markkinoiden kykyyn hallinnoida riskejä on kostautumassa vakavalla tavalla. Jäsenmaat eivät vastaa toistensa veloista. Tämä Maastrichtin sopimuksen periaatteen rikkominen on käynnistänyt todella vakavan kierteen. Kreikan tukiasian yhteydessä sosialidemokraatit nimenomaan vastustivat muun muassa näistä syistä ja vastikkeettoman tuen ja takuiden puutteen takia näitä ratkaisuja. Se mikä on ollut erittäin huolestuttavaa eduskunnan käsittelyn ja budjettivallan ja parlamentaarisen järjestelmän kannalta on se, että kansallinen etu syrjäytettiin myöskin viime juhannuksen paikkeilla, jolloin hallitus runttasi läpi hallituspuolueiden uskollisten sotilaiden kanssa täällä Euroopan rahoitusvakausvälineen, tämän yleisen 7,8 miljardin takausperiaatepäätöksen, jonka osana tämä Irlanti-ratkaisukin nyt täällä on. Yhteensä 10 miljardia euroa, viidesosa Suomen vuotuisesta budjetista, saatettiin nyt tällä tavalla löysin rantein näihin sitoumuksiin kiinni. Itse asiassa sillä rakennettiin 470 miljardin euron kattaus pöytään, joka kyllä putsataan, Irlannin jälkeen Portugalilla, Espanja on ovella, kynnyksellä Italia.

Saksalaisissa lehdissä, Frankfurter Allgemeinessa muun muassa, talousasiantuntijat kysyvät oikeutetusti, missä ovat Saksan takaajat aikanaan. Ehkä Suomen hallitus tietää vastauksen. Joka tapauksessa on selvää, että ennen Espanjaa joudutaan vetämään tiukat rajalinjat ja tekemään markkinoille selväksi, että tämän tyyppinen malli ja rahoitus ei enää toimi. Tässä suhteessa tämä on kiistatta tullut selväksi.

Mutta erittäin huolissani olen kyllä hallituksen tavasta valmistella asioita. Silloin Kreikka-asian yhteydessä osin Suomen Pankki mutta myös valtiovarainministeriö käytti Kreikasta muun muassa ilmaisuja, että maa kykenee suurella todennäköisyydellä selviämään veloistaan. Valtiovarainministeri toi tänne tämän rahoitusvälineen juhannuksen paikkeilla, edelleen suora lainaus: "Useammat kotimaiset ja ulkomaiset asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että lainoituksen antamiseen ei tule olemaan tarvetta." Kun valtiovarainvaliokunnassa pyysin esille niitä asiantuntijoita, ministeriä ja virkamiehiä mainitsemaan, keitä he ovat, ei tullut yhtään selkeätä nimeä. Tämä on erittäin huolestuttavaa kansallisen edun ja valtiontalouden näkökulmasta, että niitä siis ei pystytty nimeämään.

Tasavallan presidentti tuntuu jossain vaiheessa kelpaavan hallituspuolueille, jotka ovat kunnostautuneet kyllä presidentin suhteen vähän toisenlaisella asenteella mutta unohtavat kokonaan presidentin puheen valtavan sisällön siitä, että vastuun jako pitää laittaa uusiksi: ei enää vanhaa tapaa, jossa sokeat, kontrolloimattomat markkinavoimat ja kasinokapitalismi aiheuttavat satojen miljoonien syyttömien vastuuseen ja maksuun joutumisen. Se ei voi olla hyväksyttävää. Tämä on hyvin populistista, tämä porvarihallituksen 20 vuotta sitten keksimä tapa antaa vastikkeetonta pankkitukea, kuten Suomessa pankkikriisin aikana tehtiin. Sitä maksetaan monin tavoin tässä yhteiskunnassa tänäkin päivänä.

Haluan, puhemies, todella tuoda esille tämän, miten Suomi selviää tällä asenteella. Meillä on siis todella viidesosa budjetista sidottu ja aiotaan ilmeisesti sitoa näihin takauksiin samaan aikaan, kun Suomen hyvinvointipalvelut, muun muassa ikääntymisen aiheuttamat palvelutarpeet, tulevat kasvamaan. Kyse on siitä, että Suomella pitää olla erilaisen tuotantorakenteensa ja kilpailuhaittojensakin näkökulmasta ja nyt jo vakavan työttömyyden kriisin pehmentämiseksi mahdollisuus valtiontaloudellisesti toimia, jotta me selviämme, jotta tämä kansakunta selviää tässä tilanteessa, jossa hallitus on hyväksynyt meille suhteettomat osuudet verrattuna Saksaan ja muihin kantaa vastuita. Tältä osin kysymys on kyllä hyvä muistaa, herra puhemies, mitä J. V. Snellman aikoinaan totesi: "Niin tuhmia me emme täällä ole, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai yhdenkään krenatöörin koipea näin vähäpätöisen maamme puolesta." Siinä on ehkä monella tavalla miettimistä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tällainen lavean tien kulkijakin löytää Raamatusta hyviä, tähän aikaan sopivia vertauskuvia. Raamatun, vieläpä Markuksen evankeliumin, mukaan Jeesus meni Jerusalemissa temppeliin. Hän näki, että temppelin piha oli muuttunut markkina-alueeksi. Kaupankävijöiden lisäksi sinne olivat pesiytyneet rahanvaihtajat, jotka kävivät valuuttakauppaa. Jeesus suuttui ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Hän ajoi myyjät ja ostajat ulos paheksuen, että rukouksen huoneesta on tehty rosvojen luola.

Euroalueen talouskriisiä arvioidessa Raamatun opetukset tulevat pakosta mieleen. Euroopan unionissa rahavalta ylittää kaikki vapaudet. Maa toisensa perään sortuu hötörahatalouteen, ja maksajiksi joutuvat kaikki muut maat ja tavan kansalaiset. Suomi kelpaa aina maksajaksi. Mutta meno on toisenlaista kuin Jeesuksen aikaan: kun markkinamiehiin kyllästynyt Jeesus tyhjen-si temppelin, nyt markkinamiehet tyhjentävät tomppelin. Aikoinaan Suomi tunnettiin maana, joka aina maksaa velkansa. Pian meidät tunnetaan maana, joka maksaa kaikkien velat.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen eivät kykene arvioimaan Euroopan tai maailman taloustilannetta realistisesti. Yhdysvaltojen finanssikriisin ei pitänyt koskettaa Suomea millään lailla. Islannin talousongelmien perimmäiseksi syyksi kerrottiin se, että maa ei ole EU:n jäsen. Muistan, kun kaksi vuotta sitten eduskunnassa päätettiin taata islantilaisen Kaupthing-pankin osalta myös ylikorkeat korot. Markkinoille lähetettiin väärä viesti, että pelata voi, kun takaajakin on tiedossa. Meitä vastaan äänestäneitä ei löytynyt silloin kuin viisi kansanedustajaa.

Kreikka väärensi kaikkien tieten kansantalouden tunnuslukuja vuosien ajan. Euroopan keskuspankki ruokki vielä alkuvuodesta nollakorkoisilla lainoilla ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja sekä vakuutusyhtiöitä, jotta ne saattoivat jatkaa omaa peliään sairaan maan taloudella. Kun Kreikan tukipaketti kasattiin, valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti eduskunnassa, kuinka kansanvalta selätti markkinavoimat. Ei mennyt kauan, kun vuoroon tuli Irlanti. Portugali on jo liskussa, ja seuraavaksi uskottavuusongelma siirtyy Espanjaan ja Italiaan.

Arvoisa puhemies! Hötörahatalouden ongelma syntyy siitä, että kuvitteellisen rahan osuus kasvaa aivan liian suureksi tuotantotalouteen nähden. Hötörahan kierrätys edellyttää hyvin rasvattuja rahan markkinoita ja mahdollisimman vähän valvontaa. Siinä suhteessa pelurit ovat saaneet kaiken. Oletusarvoilla ja rahan kierrättämisellä ei synny kuitenkaan yhtään uutta jaettavaa yhteiskuntaan. Kokoomusjohtoinen hallitus ei halua millään lailla kyseenalaistaa perusongelmaa. Se on yhtä uskollinen markkinaliberalismille kuin aateveljensä ja -siskonsa Euroopassa.

Ensinnäkin, tämän kriisin hoitaminen on sijoittajien sosiaaliturvaa sen sijaan, että velkojat laitettaisiin todella vastuuseen omista virheistään. Suomen valtion tuki vuotaa kohtuuttomia Irlanti-riskejä ottaneille Ison-Britannian, Saksan, Ranskan ja Yhdysvaltain pankeille.

Toiseksi, hätäluottojen ehdot pakottavat Irlannin talouden yhä syvempään taantumaan ja leikkauksiin. Työttömyys on jo nyt 14 prosenttia. Jos maalla olisi mahdollisuus valuutan heikennykseen, se voisi itse reagoida tilanteeseen. Irlannin kaltaisten maiden pitäisikin irtautua rahaliitosta. Toinen vaihtoehto on velkajärjestely.

Kolmanneksi, ylivelkainen maa aiotaan pelastaa antamalla lisää velkaa hyvin korkealla korolla. Tämäkö on lääke, kun monet muut maat ajautuvat varmuudella samaan tilanteeseen? Setelipainoko on euroalueen ainoa valtti? Vasta jokin aika sitten meille hoettiin, kuinka euroalue takaa talouden vakauden. Kysymys kuuluu: voidaanko vain jakaa valuuttaa, jos poliittinen unioni ei ole riittävän tiivis?

Neljänneksi, Irlannille tarjotaan vaikka minkälaista matokuuria, mutta poikkeuksellisen alhaiseen yritysverokantaan ei puututa. Maa on konkurssin partaalla, ja kuitenkin se asettaa ehtoja rahoittajille. Valtioneuvoston tiedonannossa hurskaasti kyllä todetaan, että Suomi pitää hyvin tärkeänä epäterveen verokilpailun poistamista Euroopan unionista, mutta vaikuttamisen paikka olisi ollut juuri nyt.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Arhinmäen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Takana on jo neljän tunnin keskustelu, mutta ehkä muutamia asioita, joita keskustelusta tuli vielä mieleen ja on hyvä täältä sanoa.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, miten sidoksissa Suomi on euroon ja euroalueeseen. Kysymys on meidän omasta valuutta-alueestamme, ja sen takia kaikki asiat, joita teemme euron vakauden ja euroalueen vakauden hyväksi, teemme kyllä myöskin omaksi hyväksemme. Ehkä myös on hyvä muistaa, että meillä on ollut paljon hyötyä tähän alueeseen kuulumisesta, muun muassa varsin alhaiset lainojen korot, joista asuntovelallisetkin Suomessa ovat hyötyneet, ja toisaalta aika vakaa raha, kun olemme euroon kuuluneet. Toivottavasti tämä tilanne jatkuu.

Tässä keskustelussa on käyty läpi sitä vaihtoehtoa, että antaisimme Irlannin kaatua, antaisimme ehkä muidenkin euroalueella kriisissä olevien maiden kaatua. Tietysti jos lähtökohtamme on se, että tämmöinen dominoefekti on väistämätön, niin silloin viisasta olisi minimoida kumuloituvat riskit ja vetäytyä koko hommasta, mutta itse en usko, että tällainen kehitys on väistämätön. Markkinoihin liittyy myös paljon psykologiaa ja käyttäytymistiedettä, ja jos ei tehdä mitään, silloin tällaiset riskit toteutuvat helpommin kuin silloin, kun pyrimme aktiivisesti toimimaan vastakkaiseen suuntaan.

Euroopassahan on taloudessa myöskin kasvun merkkejä monissa maissa. On kai hyvä muistaa sekin, että ne maat, jotka on usein täällä mainittu, Portugali ja Espanja, ovat itse asiassa taloudellisesti menossa vähän parempaan suuntaan kuin Kreikka ja Irlanti, ja kun reaalitaloudessa tapahtuu positiivisia muutoksia, niin vielä ei kannata hautaustoimistoa näille maille avata.

On paljon keskusteltu ministeri Kataisen toiminnasta, ja olen tietysti seurannut suuren valiokunnan kautta sitä raportointia, mitä hän on antanut näistä EU-kokouksista. Itselleni on muodostunut kyllä hyvä kuva siitä, miten Suomi on näissä kokouksissa toiminut. Ministeri Katainenhan on joskus sanonut, että olemme olleet yksin oikeassa tai yksin kaikkia muita vastaan siinä määrin, että se on jo muodostunut vähän riskiksi Suomen koko asemalle: jos meillä tulee vaikea paikka, kuinka paljon sitä solidaarisuutta löytyy, jos olemme besserwissereitä hyvin suuressa joukossa hyvin pitkään yksinämme. Mielestäni varsinkin nyt, kun ehdoista on päätetty ja sovittu ja voi enää äänestää kyllä tai ei, on tietysti hyvä tätäkin asiaa pohtia.

Luin hyvin tarkkaan ekonomisti Pekka Korpisen haastattelun Demari-lehdessä, jossa hän myöskin pohdiskeli sitä, mitkä ovat oikeita vakuuksia valtioilta vai onko viime kädessä valtioilla valtion omat veronmaksajat se vakuus, johon valtioiden taloudessa on luotettava. Oma käsitykseni on se, että Suomi on ajanut niitä ehtoja, joita eduskunta on asettanut, niin sanotusti viimeiseen asti. Tämä on tulos, joka nyt on saavutettu, ja tähän tulokseen joudumme ottamaan kantaa. Tuloshan merkitsee Irlannille erittäin kovaa talouskuuria, niin kuin täällä on useaan otteeseen sanottu.

Täällä on myöskin keskusteltu paljon Irlannin epäterveestä yritysverotuksesta. Olen samaa mieltä, että tällaisen verokilpailun pitäisi Euroopassa loppua. Mutta myöskin on keskusteltu paljon demokratiasta, toisaalta demokratiasta Suomen päässä, mutta minä olen hieman huolissani myöskin demokratiasta Irlannin päässä. Jos me täällä kovasti mikromanageroimme esimerkiksi Irlannin budjettia ja päätämme Irlannin — en nyt puhu yritysverotuksesta mutta puhun ylipäätään verotuksesta — tai jos päätämme täällä Irlannin äitiyslomien pituudesta tai jostakin muusta, niin silloin olemme hakoteillä niin sanotusti. Eli kyllä valtioiden omat parlamentit edelleen tekevät suvereenisti budjetit ja tämän tyyppiset. Voimme tiettyyn rajaan asti vaikuttaa, mutta emme voi siirtyä hallinnoimaan toisen maan asioita kokonaan sisäisesti, ja ymmärrän hyvin tavallisen irlantilaisen äänestäjän ja kansalaisen huolen siitä, että heitä aletaan pitää muiden puolelta sellaisessa koirakoulussa, joka ei itsenäisen maan elämään sovi.

Voimme ajatella itsemme sellaiseen tilanteeseen, että olisimme vaikeuksissa ja sitten avunantaja asettaa sellaisia ehtoja, että itse kokisimme, että ne menisivät meidän oman demokraattisen päätöksentekomme ylitse. Mielestäni nämäkin argumentit on otettava huomioon ja tätäkin keskustelua on tässä hyvä käydä.

Sitten, puhemies, aivan viimeisenä täytyy sanoa, että kun kävin 1990-luvun alussa Irlannissa tutustumassa sinne siirtyneeseen Rapalan uistintehtaaseen, niin kyllä minua vähän harmitti. Kun keskustelimme, miksi Rapala toimii Irlannissa, on siirtänyt toimintojaan sinne, he sanoivat, että puolet alhaisemmat palkat, erittäin suuret EU-tuet ja vielä alhaisempi yritysverotus. Tämähän tarkoittaa juuri tässä Euroopan mittakaavassa sitä, että jos joku tällaisilla keinoilla kilpailee, niin se vie toisesta EU-maasta toiseen tuotantoa ja toimintoja eikä siitä ehkä EU kokonaisuudessaan hyödy. Tällaisesta epäterveestä kilpailusta pitäisi päästä eroon.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! I debatten om den ekonomiska politiken i EU och euroområdet i oktober uttalade jag en optimistisk förhoppning om att Europa inte skulle behöva uppleva ett nytt Grekland. Till det skulle ett gemensamt system med insyn, vägledning och sanktioner bidra. Men redan nu, en månad senare, tvingas vi uppleva ett Irland i stor ekonomisk kris, och jag vågar inte tro att vi inte tvingas uppleva nya krisländer. Detta trots att vårt land igen medverkar i en nödvändig räddningsoperation och tillsammans med andra utvecklar regler och system för att medlemsländer, banker och finansiärer ska tvingas ta mera ansvar för sina handlingar än hittills.

Självfallet är det viktigt att försöka stoppa den obalans som förekommer i många länders ekonomi. Till det här ska det nya krishanteringssystemet bidra. Krisländerna, Grekland och Irland, nonchalerade länge fullständigt EU:s regler om naturliga tak för budgetunderskott och statsskuld, men det gör även andra länder som bäst. I de flesta länder är budgetunderskottet mera än 3 procent av bruttonationalprodukten, även i Finland just nu, och statsskulden är mycket större än 60 procent av bruttonationalprodukten.

När vi ser långt framåt handlar det om den offentliga sektorns finansiering. En regel som gäller i alla sammanhang är att resurser ska skapas innan de fördelas. Stora nedskärningar har självfallet verkningar på sysselsättningen och den ekonomiska tillväxten och därmed på resurserna. Åtstramningspolitiken ska inte göras till ett självändamål överallt och alltid. Det ska ske med urskiljning med beaktande av konjunkturer och enskilda länders situation.

Sitten toistan näitä näkemyksiä veropolitiikasta. Kestävä talous on rakennettava korkean työllisyysasteen ja talouskasvun varaan. Näissä pyrkimyksissä veropolitiikka on yksi väline. Olemme tuskin valmiita luopumaan maamme päätäntävallasta veropolitiikassa, mutta täysin vapaa politiikka kaikissa tilanteissa johtaa itsekkääseen ja raakaan, kiristyvään ja vääristyneeseen kilpailutilanteeseen.

Tämä voi myös tarkoittaa sosiaalisen polkumyynnin, dumppauksen, käyttämistä kilpailun välineenä, mikä helposti pakottaa muut maat tekemään samoin. Irlannin alhainen yhteisövero on vain yksi esimerkki. Sopii kysyä, eikö EU:n ja euromaiden vero- ja kilpailupolitiikkaa voitaisi koordinoida paremmin luomalla periaatteita ja minimitasoja, joita on noudatettava. Tuntuu ironiselta todeta, että kun puhuin EU:n jäsenyyden puolesta, yhtenä pääargumenttina oli, että yhdessä valtiot pystyvät pitämään markkinat kurissa aivan toisella tavalla kuin kukin maa yksin, ja silloin poliitikot pystyvät hallitsemaan kehitystä. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta nykytilanne osoittaa, kuinka vaikeaa se on.

On vaikea ennustaa, mitä tämän jälkeen seuraa, mutta ilman Irlannin tukemista kriisin leviäminen muihinkin maihin olisi varmaa. On rohkaisevaa, että yhteinen tahto pelastusoperaatioon osallistumisesta näyttää löytyvän, mutta kyse ei ole vain Irlannin pelastamisesta, vaan pitkälti kunkin maan omista intresseistä, hyvinvoinnin perustan pelastamisesta. Nyt on kehitettävä mekanismeja tuleviin koetuksiin, joilta tuskin voidaan välttyä, jotta niiden vaikutuksia voitaisiin lieventää ja ratkaista ne ilman, että muiden maiden kansalaiset jäävät maksumiehiksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan ed. Kalliksen tekemää perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Täällä on keskusteltu siitä, onko tämä käsittelyssä oleva tai tehty sopimus, jolle hallitus hakee tiedonannon kautta tukea eduskunnalta, ainoa vaihtoehto tässä kriisissä, mikä on Euroopassa käsillä. Mielestäni ei ole. Meillä on useitakin erilaisia vaihtoehtoja, joista osa voisi olla hyvinkin käyttökelpoisia.

Ensimmäinen voisi olla se, että muodostetaan Euroopan unionista liittovaltio. Otetaan kaikkien valtioiden velat yhteen yhteisvastuullisesti kannettavaksi, jolloin tilanne olisi selvä. En kannata tätä liittovaltiokehitystä, joka nyt muutoin on menossa eteenpäin. Velkataakka olisi noin 20 000 miljardia eli ei kovin hyvä summa hoidettavaksi, ja toisaalta päätösvalta siirtyisi Brysseliin täydellisesti, ja se ei ole meidän etumme.

Toinen vaihtoehto olisi rahaliiton saneeraus samalla tavalla kuin Jouko Karvinen on saneerannut Stora Ensoa Suomessa, eli ajettaisiin huonot osat alas eli erotettaisiin rahaliitosta kelvottomat maat, jotka eivät asioitaan hoida tai ovat hoitaneet kelvottomasti, ja annettaisiin niiden olla ulkopuolella niin kauan, kunnes asiat ovat kunnossa, ja sitten ne voisivat palata takaisin täysivaltaisina jäseninä. Tämä vaihtoehto näyttää olevan poissuljettu. En tiedä miksi.

Kolmas vaihtoehto on, voisin sanoa, tämä joulupukki-vaihtoehto, jota hallitus ajaa, eli että jaetaan meidän verovaroin lahjoja kaikille, jotka huomaavat pyytää, ja pyytäjiä näyttää olevan. Huono vaihtoehto, kelvoton vaihtoehto mielestäni sekin.

Neljäs vaihtoehto on se, mistä ed. Uusipaavalniemi on paljon puhunut, eli Ekp:n setelirahoitus. Se voisi olla hyvinkin käyttökelpoinen vaihtoehto tässä tilanteessa ratkaisemaan nämä ongelmat. Seuraukset eivät olisi niin karmeat kuin mitä on väitetty.

Viides vaihtoehto, jota pidän ehkä sittenkin parhaimpana, on se, että nämä pienet kriisimaat viedään hallittuun velkasaneeraukseen eli velkojat pannaan maksamaan osa vastuusta ja maat nostetaan sitä kautta jaloilleen. Mutta tästäkään vaihtoehdosta täällä ei ole suostuttu edes keskustelemaan. Hallittu velkasaneeraus on kotimaassakin paljon käytössä kriisiaikoina ja olisi ehkä eurooppalaisellakin tasolla mahdollinen, ja erityisesti, korostan, näitten pienten maitten osalta, jotka eivät vielä vaaranna koko järjestelmää.

Hallitus ja eurooppalainen kapitalismi ei kuitenkaan halua tälle tielle mennä vaan haluaa pelastaa pankkien omistajat ja sijoittajat hinnalla millä hyvänsä, ja hinta on hirvittävän kallis. Näyttää siltä, että nyt on todella annettu hiljainen lupaus unionin ja rahaliiton toimesta ja tämän rahoitusvakausvälineen kautta, että pankit ja valtiot voivat luottaa siihen, että kun kriisi tulee, niin kaverit pelastavat, ja näitä kavereita, jotka pitää pelastaa, tulee sarjassa mukana lähiaikoina. Markkinat ovat niin tylyt, että ne mittaavat jokaisen velkaantuneen jäsenmaan talouden, ja siellä missä markkinoilla sijoittajilla on riskejä, ne pakotetaan ottamaan nämä riskit veronmaksajien piikkiin, ja kun niiden asianomaisten maiden veronmaksajat eivät kykene, niin Euroopan unionin ja euroalueen maat ottavat näitä vastuita. Tämä tie päättyy varmasti euron järjestelmän suurten vaikeuksien lisääntymiseen ja sitä kautta ehkä koko systeemin romahtamiseen jossain vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis kävi läpi ne ehdot, joilla kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä olisi valmis hyväksymään tämän paketin, mutta keskustelussa ja ministerien puheenvuoroissa on yksiselitteisesti ilmennyt, että mitään ehtoja hallitus ei halua hyväksyä eikä enää yrittää. Ei yrittänyt tosissaan tähänkään mennessä, vaan selvitykset riittivät, ja kun selvitykset päätyivät siihen, että ei mitään tehdä, niin ei myöskään ehtoja asetettu. Ne ehdot, jotka kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä lausumassaan esittää, ovat pitkälti Peter Nybergin, todella vahvan asiantuntijan, asiantuntijalausunnon pohjalta laadittuja, jotka olisivat siis myös käyttökelpoisia tässä tilanteessa, jos vain rohkeutta on.

Mutta, arvoisa puhemies, vastustan tämän paketin hyväksymistä silläkin uhalla, että hallitus kaatuisi, jos ehtomme hyväksyttäisiin. Mutta ilman kunnollisia ehtoja suomalaisten veronmaksajien piikkiin ei voida tällaisia vastuita ottaa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Kun luki valtioneuvoston tiedonannon eduskunnalle Irlannille annettavaa rahoitusta varten Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle myönnettävästä valtiontakauksesta, tuli mieleen monenlaisia ajatuksia maailman menosta erityisesti euroalueella ja siitä, mitä merkitystä on perussopimuksen 125 artiklalla.

Kun on kuunnellut pääministerin ja valtiovarainministerin perusteluja nyt käsittelyssä olevalle tiedonannolle, ovat palautuneet mieleen ne perustelut, joita annettiin niin sanotun Kreikka-paketin yhteydessä. Perusteluina on mainittu Suomen kansalaisten ja kansakunnan edut, jotka parhaiten voidaan turvata hyväksymällä nyt Irlannille annettavaksi esitetty lainoitustakaus. Itse en vain noita perusteluja pysty talonpoikaisjärjellä ymmärtämään.

Erikoista tässä Irlanti-episodissa on mielestäni ollut myös se, ettei noiden Suomelle tulevien takausvastuiden määrää ole oikein osattu määritellä. Välillä se oli vajaa miljardi, välillä runsaat 330 miljoonaa, sitten vajaat 500 miljoonaa. Tiedonannossa tuo takaussumma näyttää olevan runsaat 740 miljoonaa euroa. Epäselvyys takaussummasta näyttää olleen samalla tasolla kuin valtiovarainministerin puheet vakuuksista.

Tiedonannossa on monin eri perustein selvitetty, miksi vakuuksia ei haluta vaatia. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan komissio on erityisesti tuonut esiin sen, että esimerkiksi lainojen vakuuksien vaatiminen tuo monenlaisia juridisia ongelmia ja että vakuuksien mahdollinen periminen olisi käytännössä mahdotonta. Tähän valtiovarainministeri on myös julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ilmoittanut ykskantaan, että me tyydymme tähän tulokseen. Siinä se uhoaminen vakuuksien vaatimisesta suli.

Tiedonanto sisältää myös mielenkiintoista tietoa Irlannin hallituksen toimista jo syyskuulta 2008, jolloin se oli päättänyt antaa yksipuolisen avoimen takauksen kuuden suurimman irlantilaisen pankin vastuille. Tuo takaus koski kaikkiaan noin 440 miljardin euron vastuita, siis 440 miljardin euron vastuita. Lopulta tilanne johti siihen, että valtio ei voinut päästää yhtäkään pankkia konkurssiin, koska valtio ei olisi pystynyt vastaamaan takauksestaan. Lisäksi Irlanti näyttää pääomittaneen pankkeja valtion varoista. Suurin tuki näyttää olevan erään pankin osalta noin 23 miljardia euroa. Valtio omistaakin nykyisin koko pankin. Summat kaikkineen ovat mielestäni käsittämättömiä huomioiden Irlannin kokoinen maa.

Arvoisa puhemies! Muun muassa pääministeri on julkisuudessa kertonut, kuinka merkittävää ja tervetullutta on se, että jopa euroalueen ulkopuolisia maita on tulossa Irlannin lainoittamiseen. Kun lukee tiedonantoa, voi ymmärtää näiden maiden päätöksen. Esimerkiksi britannialaisten pankkien saamiset Irlannista ovat noin 108 miljardia euroa. Eiköhän tässä ole kyse maan omien pankkien pelastamisesta? Tässä yhteydessä voi mainita myös saksalaisten pankkien saamiset, jotka ovat tiedonannon mukaan 114 miljardia euroa.

Eli tässä paketissa on kyse lähinnä saksalaisten, ranskalaisten, brittiläisten pankkiirien pelastamisesta. Nyt on suuri vaara, että seuraavana ovat pelastusvuorossa, eli EU:n rahoitustukiasiakkaiksi tulossa, Portugali, Espanja, Italia ja Unkari. Ovatkohan muuten Kreikka ja edellä mainitut maat myös yhteistakauksessa Suomen tavoin? Kuinka voidaan ajatella, että meidän velvollisuutenamme on osallistua eri maiden pelastamiseen, kun ensin on rahat hassattu ja hummattu sekä pankit ovat ensin käärineet muhkeat voitot kovine korkoineen, kun itse säästämme itsemme lähes hengiltä?

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen ei pidä missään nimessä lähteä takaamaan suunniteltuja Irlannin lainoja, kun ei edes minkäänlaisia vakuuksia takauksille ole saatu.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eurooppa ja Suomi ovat jälleen kovan paikan edessä. Kreikan pelastusoperaatio ei jäänyt ainutkertaiseksi kokemukseksi EU:n taloushistoriassa. Velkaantuneiden euromaiden joukosta löytyy edelleen todellisia tuhlareita ja talouden aakkoset unohtaneita tahoja, joiden lainoja joudumme nyt takaamaan. Irlannin avunpyyntöä osattiin kylläkin odottaa, mutta siihen myöntävästi vastaaminen maistuu kitkerältä. Talouskasvua on turha toivoa, jos Euroopan rahoitusjärjestelmä menee täysin kuralle. Uusi taantuma merkitsee viennin jäätymistä, joukkotyöttömyyttä ja pahimmassa tapauksessa hyvinvointivaltion romahdusta. Siksi Suomellakaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä muiden mukana Irlannin avuksi.

Luvassa on uusi 67,5 miljardin euron tukipaketti. Valtiovarainministeri Katainen kysyi viisaasti takuita Suomen osuudelle paketista, mutta niitä ei valitettavasti voitu EU-lainsäädännön puitteissa toteuttaa. Joudumme antamaan takauksen ilman vakuuksia, tietysti toivoen, että takauksemme palautetaan takaisin käyttämättömänä.

Rouva puhemies! Markkinoiden epävarmuus tuskin katoaa pelastuspaketin myötä. Se on kuitenkin varmaa, etteivät pankit ja rahoituslaitokset voi päästä jatkossa kuin koira veräjästä. Niiden vastuu tulevien kriisien hoidossa on varmistettava. Myös Imf on selvästi muuttamassa politiikkaansa rahoituskriisin suhteen. Tilanteen vakavuutta kuvaa, että myös euroon kuulumattomat Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia osallistuvat Irlannin lainoittamiseen.

On valitettavaa, että Irlanti on tuskin viimeinen apua tarvitseva valtio. Pelkään pahoin, että käsissämme ovat kohta myös muiden EU-maiden avunpyynnöt. Jää tietysti nähtäväksi, milloin kamelin selkä katkeaa. Meillä ei ole loputtomia mahdollisuuksia pelastuspakettien kokoon haalimiseen. Velkataakasta selviäminen voi olla lähes mahdoton tehtävä. Ongelmana on myös se, ettei tiedetä, missä rysähtää seuraavaksi.

EU-mailla on myös syytä katsoa peiliin. Järjestelmämme ongelmilta on suljettu silmät liian pitkään. Jotta rahoitusvakaus voidaan turvata jatkossa, on pystyttävä korjaamaan vanhoja valuvikoja. Oli aikakin, että Euroopan vakausmekanismista päästiin yhteisymmärrykseen. Vuoden 2013 jälkeen riskittömien lainojen aika on ohi. Tosin tästä voidaan iloita vasta siinä tapauksessa, että talousalue selviää vuoteen 2013 asti pystyssä. Nykyisellä menolla en pidä sitäkään täysin varmana.

Rouva puhemies! Irlannille myönnettävä tuki on oivallinen lyömäase oppositiopuolueelle. Vaalien lähestyessä meno käy tietysti raadollisemmaksi ja pakollisiakin talouspoliittisia päätöksiä lähdetään kritisoimaan. Tietenkin toisten taloudellisten töppäilyjen seurauksia on epäreilua joutua paikkailemaan, varsinkin kun Suomessa on toteutettu vastuullista talouspolitiikkaa. Kritiikki on tietysti vielä paikallaan, mutta samalla peräänkuulutan, että laitamme asiat tärkeysjärjestykseen. Se, mikä tuossa debatissa kummastutti, oli se, että talousasiantuntijoitten mielipiteet tästä takauksesta nimenomaan opposition kohdalla, antoivat ymmärtää, että yksikään ei ilmoittanut, että emme lähtisi tähän takaukseen mukaan.

Rouva puhemies! Nämä ovat realistisia uhkakuvia, joita ei voida edes Irlantia auttamalla täysin sulkea pois. Kaikki riippuu kyvystämme puhaltaa yhteen hiileen ponnisteluissa rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä äskeisen puhujan, ed. Paajasen, näkemys siitä, että kyseessä on pakollinen talouspoliittinen päätös, josta nyt oppositio pakoilee vastuutaan, on tyypillinen esimerkki siitä ylimielisestä asenteesta, mikä hallituksella on tätä demokraattista järjestelmää kohtaan. Ministeri Katainen tulee ja kertoo oppositiolle, että teillä on tässä vain mahdollisuus äänestää kyllä tai ei, ja tietenkin vastuullinen politiikka edellyttää sitä kyllä-napin painallusta. Kuitenkaan ei oteta huomioon sitä, että tässähän on tuotu meille esitys, jonka hallitus on käynyt neuvottelemassa, esitys, jossa eivät toteudu ne ehdot, jotka hallitus asetti itse, kun tämä prosessi käynnistyi. Ja silloin, kun näitä ehtoja tässä paketissa ei ole, en ymmärrä, miksi opposition pitäisi ilman mitään kysymysmerkkejä tulla tälle linjalle ja puhua pakollisista päätök-sistä.

Puhemies! Tämä on hirveän vakava ja iso kysymys nyt ja tulevaisuudessa. Tässä puhutaan isosta kriisistä, jonka perusperiaate on äärimmäisen epäreilu. Se nimittäin on se, että täysin vapaana jylläävät markkinavoimat ovat luoneet systeemejä, joissa pankit ja sijoittajat kyllä kääräisevät voittoja harvoihin taskuihin, mutta sitten, kun tulee tappion tai riskin aika, niin tämän tappion tai riskin maksaa tavallinen veronmaksaja, pieni ihminen. Näin se ei vaan voi olla. Silloin, kun tämä systeemi tarvitsee radikaalia muutosta, silloin näiden tukipakettien yhteydessä on pystyttävä pistämään ehtoja tässä ja nyt sille, että systeemit muuttuvat, tässä ja nyt.

Me näimme jo Kreikan, nyt me näemme Irlannin, kohta me näemme Portugalin jne. Jos todellakin tämä menee niin, että joka kerta täällä vaan hallituspuolueet ja hallitus ja Katainen ja Kiviniemi ilmoittavat, että ei ehtoja, emme me nyt tässä kerinneet vielä, ehkä sitten muutaman vuoden päästä jotakin, me tulemme hyväksymään tapaus tapaukselta ehdoitta tämän veronmaksajien rahan kattamaan sijoittajien riskejä ja tappioita. Tämä on se tilanne, mikä meillä on pöydällä, ei yhtään sen vähempi. Tämä on erittäin iso periaatekysymys ja vakava tilanne.

SDP on kantanut koko ajan vastuuta. Jo Kreikka-päätöksen yhteydessä me asetimme ehtoja, jotka täällä on kerrottu moneen kertaan — pankeille vastuuta, sitovia päätöksiä siitä, että rahoitusmarkkinaveroa edistetään — ja samoin puhuimme vakuuksista lainoille. Nyt Irlanti-tapauksessahan on hyvin merkittävällä tavalla noussut esiin myös yritysveron matala taso Irlannissa.

Meidän mielestämme on erittäin vastuullista nimenomaan ihmiselle ja veronmaksajalle se, että näistä ehdoista pidetään kiinni. Silloin kun Kreikka-paketin yhteydessä näitä ehtoja asetimme, tunnetusti meidät leimattiin populisteiksi. Sen jälkeen tuli mukava vaihe eli se vaihe, kun hallitus itsekin alkoi puhua samoista asioista kuin SDP puhui. Ministeri Katainen itse vaati vakuuksia, keskustan rintamasta vaadittiin näyttävästi yritysveron nostamista Irlannissa viikko takaperin — eli kaikki hyvin, nyt sai jo puhua näistä ehdoista. Tietenkin, koska näin kävi, että sieltä neuvottelupöydistä ilman ehtojen toteutumista palattiin, niin olihan se hienoinen pettymys, ja jälleen kerran on sitten ääni muuttunut kellossa. Kun oppositio edelleen haluaisi niitä ehtoja, mitä hallitus itse asetti aiemmin, niin nyt on taas tämä sama laulu vastuuttomuudesta tai populismista edessämme kaikkiaan.

Minusta on hämmästyttävä tämä tapaus yritysvero. Nimittäin täällä se tuli tänään esiin, mutta se on pakko todeta, että jos samaan aikaan vihreän ympäristöpuolueen puheenjohtaja kertoo Irlannin parlamentissa, että nimenomaan Olli Rehnin ehto oli se, että minimipalkkoja leikataan, ja samaan aikaan Suomen hallitus kertoo, että emme me pystyneet pitämään siitä ehdosta kiinni, että yritysveroa nostettaisiin Irlannissa, niin kyllä minä ihmettelen näitä arvovalintoja. Toisia asioita ajetaan ja toisia asioita ei ajeta. (Ed. Gustafsson: Keskustan työreformi!) — Aivan, kyllä, keskustan työreformi, sanoo ed. Gustafsson. — Eli näin se juuri on. Toisia asioita hallitus haluaa ajaa ja toisia sitten ei haluta ajaa, ja tämä on sitten lopputulos.

Mutta kaiken kaikkiaan, puhemies, kun täällä on perätty sitä vastuullisuutta, niin minäkin perään vastuullisuutta, ja minä perään nimenomaan vastuullisuutta suomalaista veronmaksajaa kohtaan. Silloin pitää asettaa ehtoja ja silloin ei voida mennä höllin perustein näihin neuvotteluihin.

Lopuksi, puhemies, totean, että kyllä minullakin leuka loksahti ihan samalla lailla kuin tänään toimittajalla STT:n uutisessa, jossa todellakin vahvistetaan ja alleviivataan sitä, että aikanaan, kun sunnuntaina tultiin kertomaan tiedotusvälineille, että nyt on syntynyt paketti, ja ensimmäinen kysymys oli, mikä on Suomen osuus, ei ministeri Katainen eivätkä valtiovarainministeriön virkamiehet osanneet vastata juuri sopimastaan paketista, mikä on Suomen osuus. Vähän ajan päästä lähetettiin tekstiviesti, että se on varmaan selvästi alle miljardin, ja sitten arvioitiin, että se on selvästi alle 0,5 miljardia, ja lopputulos oli vähän yli 0,7. Kyllä tässä ihan oikeasti tuntuu siltä, että mikä on se vakavuusaste, millä näitä neuvotteluja on käyty, ja kuinka kovana siellä on oltu, kun markkinavoimille niskalenkkejä on oltu pistämässä. Tämä ei ole ollut kovin vakuuttava näytös.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Irlannin kriisi on Euroopan unionin ja pääoman vapaan saalistuksen kriisi. Se on maailmankapitalismin kroonisen kriisin yksi ilmentymä. Tänään sen nimi on Irlanti, muutama kuukausi sitten Kreikka, sitä ennen Latvia ja Islanti, huomenna Portugal, Espanja jne. Yksikään rehellinen talousasiantuntija ei lupaa, ettei velkakriisi edelleen eskaloituisi, laajenisi. Viimeistään nyt pitäisi uskoa, että lupaukset Euroopan unionin ja euron tuomasta vakaasta kehityksestä ovat katteettomia lupauksia.

EU-kriittisten vasemmistopoliitikkojen ja tutkijoiden varoitukset pääomaliikkeiden rajoittamattoman vapauden seurauksista ovat valitettavasti osoittautuneet aiheellisiksi. Kaivoin eilen esiin pitkän linjan vasemmistopoliitikon Esko Seppäsen kirjasen "Hei, meitä emutetaan!" runsaan vuosikymmenen takaa. Seppänen listaa niitä suuria riskejä, joita sisältyy pääomamarkkinoiden vapauttamiseen ja velkavetoiseen talouskasvuun ja toisaalta siirtymiseen yhteiseen valuuttaan ja yhtäläiseen uusliberalistiseen sisäisten devalvaatioiden valuutta- ja talouspolitiikkaan. Niin erilaiset kansantaloudet on pakotettu toteuttamaan samanlaista talouspolitiikkaa, vaikka niiden olosuhteet ja talouden kehitys vaihtelevat ja poikkeavat hyvinkin jyrkästi toisistaan. Vahvat ylijäämätaloudet kuten Saksa porskuttavat, mutta sen kääntöpuolella ovat lukuisat heikot vaihtotaseen alijäämän euromaat.

Eurokuri on pahentanut monien maiden vaikeuksia ja nyt se vaikeuttaa niiden ulospääsyä kriisistä. Eurokuri, jonka piti olla vakauden vahtikoira, on muuttumassa nyt kahleeksi, joka pakottaa niin kriisiapua vastaanottavat kuin apua antavatkin maat toteuttamaan uusliberalistista matokuuria ja menoleikkausten politiikkaa suurten kansainvälisten pankkien ja finanssikeskittymien pelastamiseksi.

Miljoonat ihmiset joutuvat nyt maksamaan EU:n markkinaideologian ja finanssipääoman vallan seuraukset. Miljoonat menettävät tässä kriisissä työnsä, toimeentulonsa, asuntonsa, miljoonilta leikataan palkkoja ja eläkkeitä. Kansantalouksien varallisuus, valtion omaisuus ja julkiset palvelut siirtyvät kriisin myötä massamitassa yksityisiin käsiin.

Puhemies! Selvää kieltä kriisipolitiikan sisällöstä ja yksityistämisen kiihdyttämisestä kertoo Imf:n asiantuntijan tuore lausunto, jossa Irlantia kehotetaan ja edellytetään myymään valtion omaisuutta, mutta ennätyksellisen alhaisen 12,5 yhteisöveron nostamista ei edellytetä eikä pidetä mahdollisena. Näin neuvoo EU ja näin neuvoo Imf.

Tämän kriisin lopputuloksena valtiot ja julkinen sektori jatkavat köyhempinä, velkaantuneempina ja vielä heikompina. Ne rämpivät hitaan kasvun ja niukkojen verotulojen suota vielä pitkään. Mutta yksityinen pääoma jatkaa vahvempana ja julkinen varallisuus, valtion omistukset ja julkiset veromiljardit pannaan palvelemaan entistä auliimmin yksityistä voiton saalistusta.

Arvoisa puhemies! Keskustan Olli Rehn, kokoomuksen Jyrki Katainen ja Sixten Korkman ovat yhdessä eurooppalaisten kumppaneiden kanssa nostaneet ainoaksi vaihtoehdoksi yhä kovemmat leikkaukset kansalaisten toimeentuloon ja julkisiin menoihin. Rehn on vaatinut palkanalennuksia irlantilaisille, aivan kuten täällä ed. Viitanen oikein totesi. Rehn on vaatinut työajan pidentämistä samalla palkalla meillä Suomessa. Tämä politiikka vie varmuudella Euroopan syvempään lamaan, massatyöttömyyden kasvuun ja sosiaaliturvan leikkauksiin.

Se, mitä nyt tarvitaan, on vasemmiston, ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden päättäväisiä reaktioita, massiivista vastarintaa kaikkialla Euroopassa, jotta pysäytetään kriisin laskujen maksattaminen tavallisilla pieni- ja keskituloisilla ihmisillä. Ranskan ja Espanjan ay-liike ovat jo ottaneet rajusti yhteen hallituksen kanssa eläketurvan heikennyksistä.

Joukkojen voima on vahvassa kasvussa. Se on tavallisen työläisen ja pienituloisen paras vakuutus. Britannian ay-liike, jonka Thatcher löi pahasti hajalle vuosikymmeniä sitten, valmistelee historiansa suurinta mielenosoitusta maaliskuulle 2011 hallituksen rajua vyönkiristysohjelmaa vastaan. Hallitus suunnittelee julkisella sektorilla 0,5 miljoonan työpaikan lakkauttamista. (Puhemies: 5 minuuttia!) Eri ministeriöiden menoja leikataan 19 prosentilla. Vaikutus yksityisellä sektorilla on niin ikään 0,5 miljoonaa työpaikkaa.

EU:n ajaman pankkien tukemisen ja pääomaliikkeiden vapauden sijasta on ryhdyttävä määrätietoisesti rajoittamaan keinottelua ja finanssipääoman valtaa. Ei euroakaan suomalaisten veronmaksajien rahaa keinottelijoiden pelastamiseen, ei euroakaan. Nyt on pantava (Puhemies: Aika!) pankit vastuuseen. Myös tämän talouskriisin taustalla oleva talousajattelu, markkinafundamentalismi, on vietävä tuomiolle kansan-tribuuneihin.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Irlannin tukipaketti on valmisteltu eurooppalaisten maiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhteisponnistuksena. Vaikka perussopimus kieltää toisten maiden pelastamisen, on Irlannin tukeminen nähty eri puolilla Eurooppaa viisaaksi. Myös minun mielestäni se on tässä vaiheessa niin kutsuttu pienimmän riesan tie.

Hallituksen puheissa mainitaan usein suomalaiset työpaikat, suomalainen hyvinvointivaltio, jopa suomalaiset lapsiperheet ja eläkeläiset tahoina, joita tässä ollaan pelastamassa. Tämän retoriikan takana on vissi perä. Jos Irlanti kaatuisi, sillä olisi dramaattisia vaikutuksia koko Euroopan rahoitusmarkkinoihin.

Rahoituslaman syntyminen tekisi Suomen valtion ja myös yritysten ja yksityisten ihmisten elämän kovin vaikeaksi. Tästä meillä on aika karvaita omakohtaisia kokemuksia vajaan 20 vuoden takaa. Toki on mahdollista, että tällainen tilanne on vielä edessämme, sillä Irlannin jälkeenkin leipäjonoon voi olla tulossa valtioita. Voi olla, että tilanteen vakavuuteen on herätty liian myöhään. Joka tapauksessa eurooppalaisen kulutusjuhlan yllä on nyt synkkiä pilviä.

Kreikan ja Irlannin tapauksista pitää kuitenkin ottaa oppi irti. Pitää vakavasti miettiä, miten tällaisten tilanteiden toistuminen tulevaisuudessa pystyttäisiin välttämään. Hallituksen selonteossa tätä käsitellään melko onnistuneesti: tarvitaan sekä julkisten talouksien että finanssisektorin vakauden merkittävää vahvistamista. (Ed. Pulliainen: Tiedonanto!) — Anteeksi, juu, hallituksen tiedonannossa kuvailtiin tätä näin.

Irlannin pankkien yhteenlasketut taseet ovat yhdeksän kertaa niin suuri kuin maan bruttokansantuote. Häntä on siis kasvanut koiraan verrattuna yhdeksänkertaiseksi. Näin ollen on syntynyt systeemiriski, ja jos häntä nyykähtää, nyykähtää koko koira. Pankkien ongelmien realisoitumisen syynä on kiinteistökuplan syntyminen ja puhkeaminen. Kiinteistöjen arvojen pudottua pankit ovat joutuneet vakaviin vaikeuksiin. Valtio on rientänyt apuun, mutta koko epäsuhdan takia valtion rahkeet ovat loppuneet. Onkin selvää, ettei vahvakaan valtio kykene pelastamaan itseään yhdeksän kertaa suurempaa pankkisektoria.

Tilanne on samantapainen myös koko EU:ta ajatellen. Jos oikein huonosti alkaa mennä, julkiset rahat ja takaukset eivät millään riitä siihen, että markkinavoimista saataisiin pitävä niskalenkki. Jos peli äityy kunnon nokittamiseksi, EU-valtioilta loppuvat pelimerkit. Pelkkien rahapanosten voimalla julkiset taloudet eivät kykene selviämään voittajina.

Arvoisa puhemies! Onneksi EU:lla ja valtioilla on käytössään myös tehokkaampia konsteja, nimittäin lainsäädäntö ja verotus. Näitä instrumentteja käyttämällä on tulevaisuudessa mahdollista päästä kestävälle uralle. Valitettavasti laki- ja veromuutokset eivät vaan ehdi auttamaan tässä Irlannin akuutissa tilanteessa.

Finanssipuolelle tarvitaan siis jatkossa uudenlaisia mekanismeja estämään tämänkaltaisten tilanteiden toistuminen. Tarvitaan transaktioveroa, joka rauhoittaa liiallisia rahan liikkeitä. Tarvitaan pankkien vakavaraisuuden vahvistamista ja pankkien vakausmaksua, jotka tuovat vakautta myös pankkisektorille. Ehkä tarvitaan myös pankkien aktiviteettiveroa. Joka tapauksessa rahalla tehtävä kauppa ja lisäarvo on saatava verotuksen piiriin. Lisäksi tarvitaan mekanismia, jonka avulla voidaan ajoissa puuttua muodostumassa oleviin asunto- ja kiinteistökupliin, jotka ovat olleet useimpien tunnettujen pankkikriisien taustalla.

Arvoisa puhemies! Tämä on vakava viesti myös Suomelle.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä otti tänään voimakkaasti kantaa tähän asiaan, ja kun kuuntelin ed. Bjarne Kalliksen puhetta ja kuuntelin henkilöitä, jotka tässä salissa olivat vierellä, niin moni heistä sanoi, että noita ehtoja, joita kd esitti, olisi kannattanut kannattaa. Suurin osa näistä puheenvuoroista tuli nimenomaan hallituspuolueiden edustajien suusta.

Kd lähti siitä, että Irlannin kanssa olisi tullut tehdä sopeutusohjelma, johon sisällytetään yritysveron korottaminen vähintään tuohon 15 prosenttiin. Lisäksi me olisimme halunneet, että Irlannin pankkisektorille laaditaan sopeutusohjelma, johon sisällytetään kohta osakkeiden nollaamisesta pankin pääomittamisen yhteydessä silloin, kun pankin oma pääoma on menetetty kokonaan. Annetulle tuelle saadaan markkinakel-poisina vakuuksina Irlannin valtiontakauksella varmistetut osakkuudet tuettavissa pankeissa vähintään puolella tuen määrästä. Lisäksi me olimme sitä mieltä, että Irlannin lainan aktivoiminen ja sen ehdot eivät saa olla lupaus tulevien vastaavanlaisten kriisien ratkaisemisesta. Jos nämä ehdot olisivat toteutuneet, me olisimme olleet valmiita tukemaan tätä Irlannin pakettia.

Koko tämän prosessin aikana minusta on ollut vähän kiusallista huomata se, että esimerkiksi valtiovarainministerin puheiden ja tekojen ristiriita on ollut syömässä koko kriisipaketin hoidon uskottavuutta. Katainen kertoi pitävänsä välillä tiukkaa linjaa, vaikka todellisuudessa hän tuntui toimivan tuossa kokoustilanteessa siten kuin äänetön yhtiömies. Metsämiehenä hänen pitäisi tietää, ettei kannata saalista kehua, kun ollaan metsälle menossa.

Irlannin tilanne osoittaa kuitenkin jälleen sen, mihin tämä liberaali markkinatalous on vienyt. On hyvä, että nyt vihdoin huomataan, että koko rahoitusmarkkinoita tulisi uudistaa.

Minusta mies, joka on aika ajoin viestinyt meille eduskuntaan, Ari Ojapelto, viisaasti kirjoitti kansanedustajille viestiä ja muisteli sitä, että kun Suomi liitettiin aikoinaan EU:n arvoyhteisöön ja rauhanunioniin, niin meille luvattiin nimenomaan rahamarkkinoiden vakautta. Samoin luvattiin kasvua ja työllisyyttä. Lisäksi hän tuossa viestissään sanoi, että pääomien vapauttaminen oli kaikkien vapauksien äiti ja valitettavasti poliittiset päättäjät eivät ymmärtäneet tuolloin, mitä vapauden ideologia merkitsi nimenomaan pääoma- ja pankkimaailmassa.

Kun Yhdysvalloista alkoi tosiaan vuonna 2008 tulla noita tietoja pankkikriisistä, niin me kuulimme silloin, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen kertoi, että tämä kriisi ei tule koskaan koskettamaan EU:ta eikä varsinkaan Suomea, ja näitä samoja viestejä on kuultu myöskin Irlannin osalta. Toivoisin, että Suomen päättäjät eivät röyhistelisi rintoja ja pitäisi tiukkaa linjaa asian ollessa varsin kesken. Kuitenkin sitten kun me olemme päätöstä tekemässä, meidän päämiehemme toimivat tosiaankin vähän niin kuin äänettömät yhtiömiehet noissa kokouksissa.

Kristillisdemokraattien vaihtoehto on sellainen, johon olisin toivonut, että ministerit enemmän ottavat kantaa. Tänään sitä muutaman kerran pyydettiin, mutta vastauksia valitettavasti noihin kysymyksiin emme saaneet. Mutta toivon, että valtiovarainministeri ja pääministeri vielä ehtivät tutustua noihin ehtoihin.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Niinhän siinä sitten kävi: Ei riittänyt se, että suomalaiset joutuivat maksamaan Kreikan kasinopelureiden laskua. Nyt suomalaiset ollaan valjastamassa irlantilaisten laskujen maksajiksi lähes 742 miljoonan euron summalla, ja seuraavaksi vuorossa ovat Portugali ja Espanja. Mikäpä siinä? Onhan Suomella näköjään siihen varaa.

Meillä suomalaisilla on käynyt satumainen tuuri. Ikuisen rikkauden lähde, Kalevalan kadonneeksi luultu myyttinen sampo on vihdoinkin löytynyt. Se on valtionvarainministeri Jyrki Kataisen työhuoneessa. Siellä se jauhaa euroja eurooppalaisille. Ei tarvitse eurooppalaisten kuin vähän vihjaista sinne päin, ja heti on ministeri Katainen kirjoittelemassa nimiä papereihin sampon tuoman taloudellisen turvan voimin. Ministeri Kataisesta on tullut EU:n hyvän tahdon suurlähettiläs. Paha vain se, että sampo on Suomen kansa. Ei riitä hallitukselle se, että meillä on omasta takaa velkaa enemmän kuin koskaan. Nyt pitää sitten vielä ottaa muidenkin maiden velkoja omalle kontolle. Mistään muustahan tässä suuressa euron pelastusoperaatiossa ei ole kyse kuin siitä, että suomalaiset takaavat muiden maiden velkoja.

Rouva puhemies! Ministeri Katainen lähti pelastamaan Irlantia kovan uhon siivittämänä. Vakuudet oli saatava. Sen verran oli Kreikasta otettu opiksi. No, tuliko niitä vakuuksia? Ei tullut. Ja miksi ei? Koska se on kuulemma oikeudellisesti vaikeaa, jos ei peräti mahdotonta. Katajan marjat, sanon minä.

On pakko kysyä, mitä mahdotonta on siinä, että lainan myöntäjä vaatii vakuuksia lainan ottajalta. Suomea koetteli 1990-luvun lopulla suuri lama, jonka seurauksena tuhannet yritykset ja sadattuhannet suomalaiset joutuivat velkavankeuteen pankkien periessä saataviaan. Tuliko Suomen valtio silloin omien kansalaistemme avuksi? Ei tullut. Menivät mökit ja autot velkojen vakuuksina. Monessa tapauksessa hajosi myös perhe. Kuinka on siis mahdollista, että Kreikan ja Irlannin valtion ja pankkien ei tarvitse maksaa velkojaan suoraan omasta pussistaan mutta omien kansalaistemme piti ja pitää maksaa heidänkin puolestaan?

Irlannin vakuuksien saamisessa tai saamattomuudessa ei ole ollut kyse mistään muusta kuin poliittisesta tahdosta. Vakuudet olisi saatu, jos niitä olisi oikeasti haluttu. Ministeri Kataisen on ihan turha venkoilla ja vedota vastustukseen. Suomi olisi voinut jäädä Irlannin tukemisen ulkopuolelle, aivan kuten Slovakia teki Kreikan kohdalla. Eipä ole Slovakia kadonnut Euroopan kartalta, eikä katoa Suomi, vaikka sanoisimme 742 miljoonaa kertaa "ei".

Arvoisa rouva puhemies! Euron taru on lopussa. Euroopan unionin suurin ongelma massiivisen demokratiavajeen lisäksi on se, että se ei noudata omia sääntöjään. Huolestuttavinta tässä kaikessa on se, että Suomen istuva hallituskaan ei reagoi tähän euron sääntöjen rikkomiseen mitenkään, onhan Suomen hallitus ja Suomi mallioppilas.

Perussuomalaiset tuomitsevat jyrkästi hallituksen harjoittaman röyhkeän kansan kukkarolla käymisen vieraiden valtioiden rötöstelijöiden pelastamiseksi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Jokainen tiedämme, että riittävän terveen talouspolitiikan sisältö turvataan säännöillä. Inflaatio pidetään kurissa ja julkinen talous terveenä. EU:n vakaussopimuksen mukaan valtioiden on vastattava itse veloistaan. Se sopimuksista, totuus on toisenlainen. Ensin Kreikka, nyt Irlanti, ja jatkoa seurannee. Niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, Portugali lienee seuraava. Muiden maiden on riennettävä apuun.

Sijoittajien on kannettava myös riskit. Odotukset sijoituksista ja tuototkin niistä ovat olleet korkeita juuri riskien vuoksi. Myös pankit ovat voineet luottaa siihen, että hallitus pelastaa ne. Näin on käymässä jälleen, ja näin kävi myös Suomessa 1990-luvun taitteen lamassa. Pankkien ja sijoittajien vastuuta ollaan vaatimassa pysyvien mekanismien kautta vasta vuonna 2013. Sinne asti emme voi odottaa. Kukin maa on vastuussa myös omasta pankkijärjestelmästään.

Jo Kreikan kriisin kohdalla, kuten SDP:n eduskuntaryhmä esitti, olisi pitänyt tehdä tiukat ehdot ja säännöt — vaatia niitä — joita nyt myös sovellettaisiin, jos tähän olisi suostuttu. Kun myös tällä kertaa kiireessä ja kriisitunnelmissa kyhättiin apupaketti ilman konkreettisia vaatimuksia, jatkossakin meneteltäneen valitettavasti samalla tavalla. Varmaa on ainakin se, että uudestaan ja uudestaan ollaan menossa veronmaksajien taskuille. Tämä ei ole hyväksyttävää. Tätä emme todella voi hyväksyä.

EU:n huippukokouksessa on kirjattu pöytäkirjaan periaate, että verotus on kunkin maan kansallinen asia. Irlannin tapauksessa ainakin suuri osa takaajista, myös Suomi, on menossa sen taakse, että suvereenin valtion oma asia on päättää myös yhteisöveron tasostaan. Toisin sanoen Irlanti saa jatkossakin pitää todella alhaisen 12,5 prosentin yritysverotason. Siis maa, joka on harjoittanut epätervettä verokilpailua, saa sitä jatkaa. Eikö lainojen takaajilla ole mitään oikeuksia ehdoista päättämiseen? Ei näköjään. Tämä ei voi olla oikein. Hurskaat toiveet ja vapaaehtoisuus eivät riitä, tarvitaan myös tiukkoja ehtoja annettavan tuen vastapainoksi. Nyt ei kuitenkaan ole näin käymässä.

Arvoisa puhemies! Kriisi ei tule jäämään tähän. Lainakorot markkinoilla ovat edelleen nousseet useiden valtioitten osalta. Niin kuin totesin aiemmin, seuraavana tulee Portugali ja sen jälkeen mahdollisesti Espanja. Tulipalo tulee leviämään. Hallituksen puolelta pelotellaan, että jollemme hyväksy takauspakettia, tällöin syntyy erittäin hankala rahoitusmarkkinahäiriö. Yhtä hyvin voi käydä niin, ja uskon siihen, että tästä apupaketista huolimatta se on edessä.

Suomelle tilanne on hankala. Porvarihallituksen politiikan seurauksena maamme talous on saatettu valtiontalouden velan osalta huonoon jamaan, ja tämän vuoksi muiden pankkien tukeminen tuottaa tuskaa. Pahimmillaan me joudumme leikkaamaan menojamme jo oman sopeutuksen vuoksi. Mikäli tähän tulee vielä muiden maiden takausvelkoja ja pankkien tukemisesta johtuvia kuluja, niin tätäkään emme voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toiminta tämänkään kriisin hoidossa ei ole ollut johdonmukaista eikä kestävää. Piikki on valitettavasti auki. Mielestäni peli tulisi viheltää poikki ja nopeasti.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Kalli toi puheenvuorossaan esille sen, että keskustan eduskuntaryhmä vastusti Emuun liittymistä vuonna 1998, kun siitä tässä salissa äänestettiin. Niin todella tapahtui. Tuosta Emuun liittymisestähän eli euroalueeseen liittymisestä päätettiin tässä salissa silloin vuonna 1998 äänin 135—61, tyhjiä 1 ja poissa 2. Mutta keskustan lisäksi oli myöskin vasemmistolaisia kansanedustajia, jotka pitivät Emuun liittymistä virheenä, ja myös oli vihreätäkin väriä painamassa eitä. Eikö se näin ollut, ed. Pulliainen? Näin muistan. Kirjoitittekin aika paljon tästä aiheesta kirjoja myöten.

Kun kuuluin noihin Emuun liittymistä vastustaneisiin, niin haluan sen verran muistella menneitä, että tuon esille omia perusteluitani, joita silloin jo esitin.

Ensimmäinen perustelu tuohon kriittiseen näkemykseeni oli se, että euroalue on liian epätasainen. Se ei niin sanotusti ollut edes lähdössään optimaalinen valuutta-alue. Liian suuret erot yhteiseen rahaan ja rahapolitiikkaan siirtymiselle. Huolta tuotti myöskin Suomen tilanne, kun tähän euroon oltiin ottamassa suuntaa. Suomi on vientimaa, joka on tarvinnut historiassaan omaa raha- ja valuuttapolitiikkaa monet kerrat. Ja etenkin kun silloin jo tiedettiin, että Ruotsi oli jäämässä pois tästä euroalueesta, huoli oli vielä suurempi. Ruotsi on kuitenkin meidän pääkilpailijamme — ehkä voi noin sanoa — esimerkiksi metsäteollisuuden osalta.

Kyllä jo silloin oli nähtävissä, että jos tulee yhteinen raha ja valuuttapolitiikka, niin se ei kyllä semmoisenaan tule toimimaan. Näinhän me toimme sen silloin jo esille hyvinkin laajasti, koska se on sitten liian vähän, eli nähtävissä oli jo silloin, että sitten tullaan tilanteeseen, jossa aletaan puhua siitä, että täytyy siirtyä myös yhteiseen talouspolitiikkaan. Ja sitähän tässä nyt puuhataan, kun EU aikoo ottaa valtioiden budjetit etukäteissyyniinsä. Tämän tien päässä on, jos tällä tiellä jatketaan, väistämättä tiivistyvä EU ja federaatio siellä sitten näköpiirissä, ja olen ihan varma, että kansat eivät siihen ole valmiita, eivät tule siihen suostumaan. Eli tämä oli semmoinen iso kehikko, mistä tämä kritiikki nousi. Välittömänä huolena oli todellakin silloin jo se, että euroalue on liian epätasainen, niin kuin nyt nähdään. Siitähän tässä perimmältään on myöskin kysymys.

No, mikä sitten on se Euroopan unioni, jossa nyt olemme? Mihin se pyrkii? Kyllä se minusta on hyvin selvästi semmoinen sisämarkkinahanke, jossa luodaan hyvin iso markkina-alue, jossa isojen yritysten on helppo toimia, jossa pääomat liikkuvat yli rajojen vapaasti, työvoima liikkuu yli rajojen vapaasti jne. Ja täältä niitä ongelmia sitten löytyykin, esimerkiksi tämä pääomaliikkeiden suuri vapaus. Kriisejä silloin väistämättä tulee.

Me olemme arvostelleet EU:ta siitä, että se tuottaa kovempaa markkinataloutta Eurooppaan, ja en minä tätä kritiikkiäni kyllä peru. Esimerkiksi tämä Irlanti-paketti. Onhan se melkoinen paketti, kun valtiovarainministeri todisteli, ettei missään tapauksessa voitu vaikuttaa siihen, että Irlanti nostaisi matalaa yritysveroaan, 12,5 prosenttia. Sitä ei voitu mitenkään saada aikaan, mutta 8 euron minimipalkasta voitiin kyllä euro leikata samalla EU-paineella. Näin se puoltaa tuo EU-päätäntä. Yritysveroa ei voida nostaa, vaikka kyse on veroparatiisista. Ei ole kuulemma mitään keinoa. Mutta voidaan kuitenkin leikata minimipalkka, joka oli jo surkean pieni siihenkin saakka, ja muitakin sosiaalietuuksia Irlannissa, jotka ovat varsin pieniä esimerkiksi meidän tasoihimme verrattuna. Niitä voidaan leikata EU:n paineella. Tässä se näkyy se EU:n luonne. Se tuottaa tämmöistä kovempaa markkinamenoa, jossa tuloerot kasvavat, ja sillä lailla se sosiaalisuus on unohduksissa.

Mitä sitten tehdä? Ihan lyhyesti vaan totean, että ainakin se pitää saada aikaan sitten, että myös näistä minimiveroista päätetään EU:ssa määräenemmistöllä. Tätä kyllä esitimme jo silloin, kun tästä Lissabonin sopimuksesta päätettiin, mutta ei sitäkään haluttu edes tässä salissa erikoisen laajasti tukea. Siis katsotaan vaan, mitä markkinat määräävät. (Puhemies: 5 minuuttia!) Sen mukaan sitten mennään, ja siihen taivutaan. Tämä on se EU-ongelma noin isosti nähtynä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jo on mukava muistella näitä entisiä aikoja, ja ei paljon lohduta, että oli suurin piirtein kaikessa oikeassa. Sovitaan vaikka niin, että arvasimme tulevaisuuden aivan oikein.

Nimenomaan vuonna 1994, kun oli neuvoa-antava kansanäänestys Euroopan yhteisöön liittymisestä, siinä yhteydessä se varsinainen ydinasia oli se, mitä kaikkea seuraa tästä liittymisestä. Siinä keskustelussa kiellettiin Paavo Lipposen johdolla suurin piirtein kaikki mahdollinen, mikä nyt on toteutunut.

Sitten kun 1.1.1995 toteutui tämä Euroopan yhteisöön liittyminen, niin sen jälkeen sitten intensifioitui keskustelu Talous- ja rahaliiton muodostamisesta, ja se on nyt keskeistä, arvoisa puhemies, tämän puheen kannalta. Nimittäin siinä yhteydessä pöydällä olivat Emu-kriteerit ja niissä ryhdyttiin liisimään jo heti niin kuin alkuvaiheessa. Ensin niitä vaaditaan jyrkkinä ja sitten niistä ruvetaan liisimään, ja se inspiroi meikäläisen, niin kuin ed. Tennilä totesi, kirjoittamaan Markka vai ECU -kirjan, ja sen ponnin oli vain se, että oli Euroopan yhteisöstä saatavissa sellainen taulukko, joka osoitti, että nämä eräät kandidaattivaltiot ovat taloutensa osalta siinä tilassa, että eivät ole lähimainkaan Emu-kunnossa, muun muassa Kreikka, joka ei ole yhtään päivää ollut 1990-luvun alun jälkeen ainakaan Emu-kunnossa, ja Suomi on maksumiehenä siinä nyt. Sitten kaikesta huolimatta nämä valtiot hyväksyttiin, rupuvaltiot taloudeltaan hyväksyttiin Talous- ja rahaliittoon ja jossa sitten ecu muuttui euroksi.

Aivan oikein tunnustetaan tiedonannossa se, että jotakin on mennyt pieleen. Yksi sellainen asia on, että yhteinen rahapolitiikka on kyllä luotu, yhtenäinen valuutta, mutta talouspolitiikka puuttuu. No, sehän olikin juuri se toinen niistä keskeisistä keskusteluista, elikkä mennäänkö liittovaltioon vai ei. Elikkä siis olisi pitänyt hyväksyä liittovaltion muodostaminen ja sillä taata sitten se yhteinen talouspolitiikka, mutta eipä siihen Suomessakaan olisi missään nimessä ollut valmiuksia eikä olisi tänä päivänäkään.

Sitten seuraava onnettomuus oli tämä Saksan ja Ranskan periksianto Emu-kriteereissä. Vähän kun talous meni tiukoille, niin heti luovuttiin keskeisistä Emu-kriteereistä ja ruineerattiin sillä tavalla myöskin muita valtioita ja niitten mukana Irlanti. Elikkä sitten siinä siivellä, niin kuin juuri tällä pankkioperaatiolla ja houkuttelemisella tämmöiseen asuntoinvestointipankkitoimintaan, tuotettiin samanlainen asuntolainakupla, joka Yhdysvalloissa Lehman Brothersissa ja kumppanifirmoissa toteutui ja siellä johti pankkikriisiin.

Arvoisa puhemies! Sitten yksi asia, joka on äärimmäisen mielenkiintoinen tässä tiedonannossa, jossa on erittäin paljon lukuja, kun ei siinä sivuja paljon olekaan, mutta lukuja on paljon. Mutta on mielenkiintoista, että sieltä yksi luku puuttuu kokonaan. Olen tarkkaan kuunnellut tähän mennessä käytetyt puheenvuorot, eikä kukaan ole sitä sanonut. Nimittäin, mikä on näitten alhaisten yhteisöverokantojen ja näitten erilaisten veropoliittisten ratkaisujen tuloksena valtion verotulokertymä Irlannissa? Se on 30 miljardia euroa. Jos 30 miljardiin euroon verotuloja sijoitetaan tämä menorakenne, niin eihän tästä tule yhtään mitään. Mutta huomenna äänestetään kiltisti sen mukaan, että tiedonanto menee läpi että huihai.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kysyin tässä salissa 11. päivä maaliskuuta ministeri Kataiselta Kreikan pelastuspaketista. Tuolloin ministeri vakuutti, että huolta ei ole, seuraavalla tavalla: "Ja euroalueen säännöissä lukee, että euroalueen mailla ei ole tämmöistä pelastusmahdollisuutta. No bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Eli me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon." Näin ministeri Katainen kertoi Kreikan pelastuspaketista vajaat 9 kuukautta sitten.

Toukokuun alussa no bail out -klausuulin tulkinta olikin sitten jo hyvin toisenlainen niin ministeri Kataisella kuin silloisella pääministeri Vanhasellakin: "Tämä järjestely, joka on tehty Kreikan kanssa, on no bail out -järjestelmän mukainen. Se ei ole tukea, vaan se on korollista velkaa, jossa on Imf mukana erittäin kovilla ehdoilla." Näin totesi Vanhanen. Edelleen todettiin: "- - paketti on tehty sellaiseksi, että korko on sen verran kova ja tämä on tiukan ehdollinen, joten ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus - -." Näin muotoili puolestaan Katainen. Siis toistan: "- - ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus - -." Mutta bail out kuitenkin. Tuskinpa edes ministeri Katainen uskoo, että Kreikalle lainatut rahat todella joskus saadaan takaisin ja vielä korkojen kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Entinen pääministeri Matti Vanhanen palaa Kreikka-päätöksen taustoihin tuoreimmassa Suomen Kuvalehden numerossa. Hän kertoo Kreikka-päätöstä tehtäessä vaatineensa, että vastaisuuden varalle tulee päättää rangaistuksista taloutensa huonosti hoitaville. "Toista kertaa vastaavaa ei saa tapahtua", Vanhanen linjaa. Tässä kuitenkin ollaan. Samoin Vanhanen pyytää Kreikka-paketin arvostelijoita vastaamaan siihen, miksi lainoitimme Islantia ja Latviaa euron ulkopuolelta. Eiköhän Vanhasen olisi pitänyt vastata aivan itse tähän kysymykseen ja kaikkiin muihinkin yhteisvastuuseen liittyviin kysymyksiin.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi selvisi 1990-luvun alun suuresta lamasta ja pankkikriisistä omin voimin. Säästölinja oli tuolloin tiukka, ja se koetteli kansalaisia ja ankarasti. Osa sen ajan sosiaalietuuksien heikennyksistä on valitettavasti vieläkin voimassa. Jos Suomi nyt syytää rahaa muiden maiden, tai paremminkin muiden maiden pankkien, pelastamiseen, käy pian niin, että hetken päästä olemmekin itse avun tarpeessa, ja onko sitten muilla EU-mailla enää varaa tai halua auttaa meitä? Kuinka meidän sitten käy, kun köyhien suomalaisten lukumäärä on jo nyt yli 700 000?

Irlannissa yritysverotus on huomattavan alhaisella tasolla, alle puolet EU:n keskimäärästä. Mielestäni on kohtuutonta, kuinka korkean veroasteen maat, kuten Suomi, joutuvat tukemaan tällaisia maita, jotka tuen saatuaan jatkavat kilpailuedun hankkimista alhaisella verotuksellaan.

Arvoisa rouva puhemies! Brasiliassa pankin ylin johto, pankin hallituksen jäsenet ja jopa suuret osakkeenomistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan asuntoja, autoja ja koko henkilökohtaista sijoitusvarallisuutta myöten. Tällaisesta tiukkaa henkilökohtaista vastuuta korostavasta ajattelutavasta voitaisiin ottaa oppia meillä täällä Euroopassakin. Ehkä silloin saataisiin loppumaan tämä toistuva veronmaksajien ja tavallisten kansalaisten huiputus ja rahastus, jossa pankkiirit keräävät uhkapeliensä voitot omiin taskuihinsa mutta maksattavat tappiot veronmaksajilla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen tiedonanto Irlannille annettavien lainojen valtiontakauksista on koko viime vuosikymmenen aikana harjoitetun kasinotalouden lopun alku. Koko tämän ongelman juuret juontavat Lipposen kakkoshallituksen aikaiseen kiihkoon päästä Euroopan koviin ytimiin, ja tietenkin pääsy yhteisvaluuttaan oli yksi askel kohti asetettua päämäärää. Toinen vakava virhe viime vuosikymmeneltä oli se, että euroon kelpuutettiin maita, joiden talous oli valmiiksi kuralla, ja yhteisvaluuttaan pääsy onnistui vain luovaa tilastointia hyväksikäyttäen.

Tämän kaiken olemme saaneet tietää viime aikoina varsinkin Kreikan kansantalouden tultua suuriin vaikeuksiin viime kesänä. Nämä tosiasiat on syytä muistaa, kun teemme päätöksiä Suomen mahdollisesta osallistumisesta Irlannin lainatakuiden antamiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Kolmas tosiseikka on se, että ensi vuoden lopulla Suomen valtionvelka on budjettiesityksen mukaan 84 miljardia euroa. Moni suomalainen talousasiantuntija, viimeksi Jukka Pekkarinen maanantain Kauppalehdessä, on varoittanut velkaantumisen suurista vaaroista kansantaloudellemme.

Olen pohtinut näitä tosiasioita ankarasti viime päivinä. Mielestäni pienen Suomen ei pidä sitoutua sellaiseen, mikä pitkässä juoksussa koituisi meille suureksi vahingoksi. Vahvasta talouskasvusta huolimatta velkaantuminen Euroopassa on ollut holtitonta, ja nyt ollaan etsimässä näille veloille maksajia. Euroopan pankkien vakavaraisuus on uhattuna, kun velkojen vakuudet ovat menettäneet arvoaan. Esimerkkinä voi mainita pankkien harjoittaman kiinteistökeinottelun, jonka seuraukset näkyvät monessa Euroopan maassa kesken jääneinä rakennuskomplekseina. Espanja on tässä mielessä vaarallinen esimerkki.

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokuntaan saaduissa asiantuntijalausunnoissa käy selkeästi ilmi, että Irlannin jälkeen on tulossa muita euromaita, joiden tilanne on sama kuin viime kesänä Kreikassa oli ja nyt on Irlannissa. Jonossa ovat Portugali, Espanja, Italia, ja eräästä asiantuntijapaperista olen lukenut myös maininnan Ranskan vaikeasta tilanteesta. Kun Euroopan rahoitusvakausvälineestä aikanaan päätettiin, silloin sovittiin, että mahdollisista annettavista takuista sovitaan erikseen senhetkisen tilanteen ja tosiasioiden mukaisesti. Eduskunnan tämän hetken kiireestä huolimatta on välttämätöntä käydä perusteellinen keskustelu, kuinka moneen takauspaperiin meillä todella on varaa. Piikki ei voi olla auki.

Ottaen huomioon Suomen voimakkaan velkaantumisen viime vuosina, työttömyyden, heikentyvän huoltosuhteen ja julkisen talouden 10 miljardin vuotuisen kestävyysvajeen on mielestäni raja tullut nyt vastaan. Yhteen totuuteen uskominen rahaa syytämällä Euroopan suurille pankeille ei voi olla ainoa totuus tässä asiassa. Jos Euroopan unionissa jatketaan tällä menolla, on koko Eurooppa suurten pankkien hallussa ja demokratia joutuu nöyrtymään suurten pankkien edessä. Pankkien todellinen kunto pitää tutkia heti, laatia sen jälkeen kestävä suunnitelma velkojen uudelleenjärjestämiseksi ja vasta sitten antaa tukea kohdennetusti menossa olevan kriisin hoitamiseksi. Tällä tutkimisella en tarkoita viime kesänä tehtyä stressitestiä, joka oli kaikkien testien irvikuva.

Rouva puhemies! Julkisuudessa on puhuttu talouden dominoilmiöstä, joka liikkeelle lähtiessään kaataa koko eurotalouden mennessään. Ilman pankkien todellista talouden selvittämistä seuraava dominopalikka voi kaatua missä vaan, ja sitä ei Suomen rahoilla voi yksinkertaisesti pysäyttää.

Vaikka olen hallituspuolueen jäsen, en millään voi hyväksyä, että Suomea ollaan viemässä eurooppalaisten pankkien epäonnistuneiden sijoitusseikkailujen maksumieheksi. Se ei mielestäni kuulu Suomen valtion velvollisuudeksi, vaikka olemmekin Euroopan unionin jäsen. Jäsenyyssopimus ei velvoita maksamaan naapurin velkoja, vaan sopimus selkeästi kieltää sen mahdollisuuden. Viittaan tässä asiassa talousvaliokunnassa käytyihin keskusteluihin ja siellä saatuihin asiantuntijalausuntoihin. Asiantuntijana oli kuultavana muun muassa entinen valtiovarainministeri, nykyinen eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Tätä tosiasiaa moni asiantuntija on vakuuttanut talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä. Siksi en voi olla tukemassa tätä Irlannille annettavaa takausta enkä tule tukemaan seuraaviakaan tukipaketteja, joilla katettaisiin muiden maiden pankkien sijoitusseikkailuja.

Suomen liittymissopimuksessa Euroopan unionin jäseneksi on selvä no bail out -sääntö, joka kieltää toisten jäsenmaiden velkojen ja vastuiden maksamisen. Tästä säännöstä on mielestäni pidettävä kiinni. Meille on joka käänteessä korostettu, että Euroopan unionin velvollisuudet tulee hoitaa liittymissopimuksen mukaan. Miksi tässä asiassa ei sitten liittymissopimuksella ole merkitystä?

Tietoisena tekemäni päätöksen mahdollisista seurauksista en voi olla jakamassa suomalaisten ihmisten varallisuutta pitkin maailmaa ilman syytä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen talous on kääntymässä taantumasta nousuun, kun eräissä Euroopan maissa tapahtuu päinvastaista liikettä. Muiden maiden ongelmat vaikuttavat meidänkin talousnäkymiimme.

Keväällä EU joutui nopeasti ratkaisemaan Kreikan ylivelkaantumisesta johtuvat ongelmat. Kreikka ei saanut markkinoilta enää normaalihintaista lainaa. Anteeksiantamatonta oli se, että Kreikka antoi vuosia EU:lle harhaanjohtavaa tietoa taloudestaan. EU ratkaisi Kreikan tilanteen maakohtaisella lainoituksella. Samalla EU vaati Kreikalta sitoutumista erittäin tiukkaan talouskuuriin, jota komissio arvioi määräajoin.

Etelä-Euroopan maiden holtittomasta taloudenhoidosta aiheutuvien uhkien vuoksi EU-maat perustivat Euroopan rahoitusvakausvälineen yhteistyössä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin kanssa. Rahoitusvakausvälineen tarkoituksena oli rauhoittaa rahoitusmarkkinoita sekä hoitaa vastaiset kriisit.

Irlanti joutui ottamaan haltuun valtaosan pankeista. Sama kuuri, joka toteutui meillä roskapankkeineen, joudutaan vetämään läpi Irlannissa. Irlannin pankkien valtavat ongelmaluotot ovat seurausta pyrkimyksestä äkkirikastumiseen sekä höllästä luotonannosta. Vuosien 2007—2009 välillä Irlanti otti 56 miljardia euroa lisää velkaa. EU-maat katsoivat Imf:n, Euroopan keskuspankin sekä EU:n tarkastuksen jälkeen parhaaksi lainata Irlannille 85 miljardin euron lainan.

Vaihtoehtona oli, että Irlannin pankkijärjestelmän annetaan kaatua. Silloin olisi alettu epäillä EU-maiden kykyä hoitaa taloutta ja lyhentää velkoja. Epäilyksestä olisi seurannut merkittävä korkotason nousu ja lainahanojen sulku. Takauksen ehtona Irlanti pakotetaan noudattamaan tiukkaa menokuria 2010-luvulla. Suomen osuus Irlannin lainan tapauksesta on, kuten tiedämme, 740 miljoonaa euroa.

Portugalin valtionvelka oli viime vuonna 128 miljardia euroa. Se oli 76 prosenttia kansantuotteesta. Velkataakka nousee ensi vuonna 86,6 prosenttiin kansantuotteesta. Valtion lainan korko on noin 6 prosenttia, ja mahdollisuudet saada lainaa markkinoilta heikentyvät. Toistaiseksi EU ei ole ryhtynyt vakauttamistoimiin Portugalin osalta. Luottoluokittaja Standard & Poor’s on ottanut Portugalin luottoluokituksen tarkkailuun. Luottoluokittajan mukaan Portugalin luottokelpoisuus on heikentynyt koko Euroopan velkahuolien kasvaessa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on valtiontalouden hoidossa kenties Euroopan parhain. Suomen osalta vaakakupissa on monia ansioita: EU-maiden talous ja työllisyys on saatava kasvuun. Se tuo vientimahdollisuuksia Suomelle. Talouskasvun pitää olla sitä luokkaa, että velan lyhennykset ja hyvinvointivaltion ylläpitäminen on mahdollista. Tämän takia on tärkeätä, että vaikeuksissa olevat maat pelastetaan ja niille luodaan edellytykset saada talous ja pankit kuntoon.

Marraskuun puolivälissä EU:n talousministerit sopivat uudesta kriisinhallintajärjestelmästä, joka tulee voimaan kesällä 2013. Järjestelmään sisältyy seuraavia elementtejä:

Ensiksi, talouspolitiikan koordinaatiota vahvistetaan edelleen.

Toiseksi, eurooppalainen vakausmekanismi perustetaan. Se korvaa tilapäiset kriisinhallintajärjestelyt. Sen kautta voidaan myöntää lyhytaikaista likviditeettitukea euromaille.

Kolmanneksi, yksityinen sektori osallistuu kriisinhallintaan tapauskohtaisesti. Kriiseissä toimitaan veronmaksajan etuja turvaten.

Neljänneksi, eurooppalaisen vakausmekanismin kautta annettavat lainat ovat ensisijaisia suhteessa muihin lainoihin.

Viidentenä, lainatukea ei myönnetä ilman tiukkoja ehtoja ja talouden sopeuttamista. Imf:n osallistumisesta tulee osa kaikkea kriisinhallintamenettelyä euroalueella.

Kuudenneksi, yhteistoimintalausekkeet sisältyvät kaikkien euromaiden liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjalainoihin vuoden 2013 kesän jälkeen. Näin velkojen uudelleenjärjestelystä voitaisiin sopia velkojen enemmistöjen kesken.

Arvoisa rouva puhemies! EU jatkaa toimia finanssivalvonnan kehittämiseksi. Viime vuoden syksyllä EU:n valtiovarainministerit hyväksyivät Euroopan systeemiriskiä koskevan neuvottelukunnan perustamisen. Tarkoituksena on estää tai lieventää systeemiriskejä, välttää laajakantoisia rahoitusongelmia sekä edistää EU:n sisäisen markkinoinnin häiriötöntä toimintaa. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Vuoden 2009 joulukuussa valtiovarainministerit päättivät perustaa Euroopan finanssivalvontajärjestelmän, joka koostuu pankkivalvontavirastosta, vakuutus- ja eläkevalvontavirastosta sekä arvopaperi- ja markkinavirastosta. Finanssivalvontajärjestelmä takaa sen, että kansalliset finanssivalvontaelimet noudattavat yhteisiä sääntöjä ja valvontakäytäntöjä. Tarkoituksena on kerätä informaatiota finanssijärjestelmän vakavaraisuudesta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Niitämme nyt satoa siitä, että saamme olla niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Niinistön ja Lipposen oli aikanaan pakko päästä Emuun, vaikka osan mukaan lähtevistä maista tiedettiin rämpivän taloudellisessa suossa. Yhteinen valuutta ja erillinen taloudenhoito eivät vain mahdu samaan pakettiin, elleivät kaikki hoida pesäänsä kunnolla. Minusta on kohtuutonta, että meidät keskustan kansanedustajat pistetään jälleen palon sammuttajaksi, vaikka keskusta aikoinaan vastusti Emuun siirtymistä.

Markkinatalous on nyt isäntä ja politiikka on renki. Valtiot köyhtyvät köyhtymistään, rahamaailma rikastuu. On kauheaa ajatella, että riskinottajat, voitonkäärijät ja kieroilijat porskuttavat ja valtiot ja niiden kansalaiset kantavat vastuut.

Kaikki valtiotkaan eivät ole noudattaneet talouskuria. Monet EU-maat ovat harjoittaneet populistista politiikkaa lompakko levällään. Euroopan tasolla on otettu vuodessa yli 1 000 miljardia euroa uutta lainaa.

En kannattanut Kreikan lainoitusta. Irlannin tilanne eroaa kuitenkin jonkin verran Kreikasta. Myös euron ulkopuoliset maat kuten Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia ovat nyt rahoituksessa mukana. Lainoittajana on myös Kansainvälinen valuuttarahasto Imf. Osuutemme siinä on pieni ja riski leviää laajalle.

On aivan selvää, että jos Irlanti jää yksin, tulipalo pääsee riehumaan Euroopassa ja iskee tavalla tai toisella lähes jokaiseen suomalaiseen. Se tarkoittaa kylmää kyytiä suomalaiselle eläkeläiselle, palkansaajalle, lapsiperheelle ja asuntovelalliselle.

Suomalaisilla pankeilla ja eläkevakuutusyhtiöillä on merkittäviä sijoituksia Irlannissa. Suomalaisten eläkkeet ovat näin ollen välittömässä kytköksessä Irlannin pankkikriisiin. (Ed. Kuoppa: 3 miljardia 135:stä!)

Kriisin laajeneminen nostaa pankkien lainaaman rahan hintaa ja tavallisten asiakkaiden maksamia korkoja. Suomalaisten asuntovelallisten ja yritysten korot nousevat. Jokainen kansalainen osaa itse parhaiten laskea, mitä tällainen koron nousu mahdollisesti tarkoittaisi omalla kohdalla. Pidemmällä ajalla kriisi iskee myös Suomen valtionvelan korkoon. Tähän asti Suomen valtio on saanut lainaa edulliseen hintaan, mutta jo prosenttiyksikön nousu valtionvelassa tarkoittaa valtavia menetyksiä suomalaiselle veronmaksajalle. Kaikki tämä raha olisi pois suomalaisten palveluista, etuisuuksista ja velanhoidosta.

Kaiken kaikkiaan olisi hintana suurtyöttömyys ja uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Toisaalta me kaikki tiedämme, että Irlanti ei jää viimeiseksi rahoitettavaksi maaksi, vaan Portugali, Espanja ja Italia ovat vuorossa seuraavina. Vääjäämätön tosiasia on, että romahdus tulee, ellei toisin toimita. Eikö olisi syytä sanoa jo nyt, että keisarilla ei ole vaatteita? Suomi on pumpannut rahaa jo Kreikkaan, Islantiin, Latviaan ja välillisesti Unkariin. Joskus olisi tajuttava viheltää peli poikki.

Jatkossa on toimittava toisin. Yli varojen eläneille valtioille ja niitä lainoittaneille luotonantajille pitää saada vastuu. Pankkimaailman ei pidä antaa huseerata valtioiden rahoituksessa.

Suomen täytyy vaatia Eurooppaan rahoitusmarkkinaveroa tai transaktioveroa, millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, sitä, että rahan liikkeistä, osake-, valuutta- ja johdannaiskaupasta, menisi 0,05 prosentin siivu keskuspankeille tämän kaltaisia tilanteita varten. Esimerkiksi Ekp voisi antaa lainaa kriisimaille tai pankeille. Rahoitusmarkkinaveroilla tienattaisiin satoja miljardeja euroja yksin Euroopassa. Muutoinkin vero hillitsisi rahan äkillisiä liikkeitä ja lyhyen aikavälin keinottelun kannattavuutta.

Kannatan lämpimästi myös lisää läpinäkyvyyttä, valvontaa ja rahamarkkinoiden sääntelyä. Näitä pääministerimme onkin EU-pöydissä vaatinut, ja joitakin esityksiä käsitellään jo valiokunnassani.

Sen lisäksi, että tunnemme pankkien ja pörssien toiminnan, on asetettava pelisäännöt myös pörssin ulkopuoliselle kaupankäynnille, erityisesti johdannaiskaupalle. Kaupat tulee tietää ja myynnit on rekisteröitävä.

Arvoisa puhemies! Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Tänään kuulimme, että pääministeri vaatii haitallisen verokilpailun poistamista useassa yhteydessä EU:n pöydissä.

Valtioiden tuloja pitää saada kerrytettyä, että velat voi hoitaa. Muutoin kaikki valtiot ovat korviaan myöden veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin. Politiikka ei saa olla markkinatalouden jatke vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja. Politiikan on oltava isäntä, markkinatalouden renki.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Jo euroa synnytettäessä, ja kun Suomi oli siihen liittymässä, siinä oli paha syntymävika alusta asti. Oli aivan erilaisia kansantalouksia, joita siihen pakolla ympättiin. Tästä seuraa sitten ongelmia. Silloin niistä ongelmista varoitettiin, ja myöskin sen johdosta silloin aikoinaan äänestin sitä ratkaisua vastaan. Ongelmista varoitettiin, mutta sitä ei kuunneltu, vaan kerrottiin, mitä kaikkea hyvää me tulemme saamaan, kun me yhteiseen euroon liitymme.

Kreikan 1 600 miljardin lainojen myöntämistä perusteltiin muun muassa sillä, että voidaan estää muiden euromaiden joutumista velkakriisiin. Lisäksi vielä tehtiin valtava takuupaketti, jonka viimeistään piti rauhoittaa markkinat elikkä kapitalistit. Miten Kreikan talous on sitten kehittynyt? Kreikan bruttokansantuote on laskenut yli 4 prosenttia. Kreikan valtionlainojen korot 22.11. valtiovarainministeriön tietojen mukaan olivat noin 12,5 prosenttia, vaikka korkojen piti nimenomaan laskea. Kreikan piti saada edullisella korolla rahaa, että pystyy sitä kautta hoitamaan talouttaan. Tässä on nyt jo näkymät tästä Kreikan paketista, mitä tiukkoja ehtoja euromaat ja Imf vaativat, ja näyttää siltä, että Kreikalla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä niistä lainoista, jotka sille on annettu.

Irlannilla tilanne on hyvin samankaltainen. Todetaan vielä se, että kun täällä sanottiin, että tässä ei mene rahaa Irlannin pankeille, niin valtiovarainministeriön edustajan tämänpäiväisen kuulemisen mukaan 35 miljardia euroa tästä menee pankeille. Euroopan unioni, Kansainvälinen valuuttarahasto Imf ja Irlanti sopivat viime sunnuntaina Irlannin pankkien vakavaraisuuden vahvistamisesta ja Irlannin valtion maksuvalmiuden varmistamisesta yhteensä 85 miljardilla eurolla. Tästä ulkopuolista rahoitusta annetaan 67,5 miljardia euroa, ja Irlannin osuus on 17,5 miljardia, jotka ovat irlantilaisten eläkerahoja.

Tuella pidetään pystyssä Irlannin pankit, millä puolestaan estetään ulkomaisia pankkeja uhkaavat mittavat luottotappiot. Eniten uhanalaisia Irlanti-saatavia on Saksan, Britannian, Ranskan ja USA:n pankeilla. Täällä on ylistetty sitä, että Britannia on tullut mukaan tähän Irlannin pankkien tukemiseen. Kyllä se tulee. Valtiovarainministeriön kesäkuun tilaston mukaan britannialaisilla pankeilla oli yli 100 miljardia euroa saatavia. Helsingin Sanomien viimeisten tietojen mukaan Britannian pankeilla olisi 160 miljardia saatavia Irlannista, joten on aika ymmärrettävää, että Britannia muutamilla miljardeilla sitten tulee mukaan tukemaan tätä ratkaisua.

Viime kädessä tukitoimet tulevat irlantilaisten maksettavaksi tavalla, joka hidastaa talouden kasvua ja vaikeuttaa tämän kriisin ratkaisemista. Irlanti joutuu ottamaan lisälainaa miljardikaupalla ja maksamaan siitä kovaa korkoa samalla, kun luototuksen ehdot syventävät rajusti tätä lamaa. Saattaa olla, että Irlanti ajautuu maksukyvyttömyyteen tämän kaiken seurauksena. Irlannin kansalle tukipaketti ehtoineen merkitsee perusturvan, lapsilisien, eläkkeiden leikkaamista, vähimmäispalkan alentamista, arvonlisäveron korottamista, mutta sen sijaan yritysverot pysyvät edelleen alhaisena 12,5 prosenttina.

Vasemmistoliiton edustajat eivät voi hyväksyä tällaista pakettia. Äänestimme jo Kreikan tukipakettia vastaan, ja tulemme äänestämään myöskin tätä Irlannin tukipakettia vastaan, sillä tämä on suoraa pankkitukea. Siitä ei päästä mihinkään. Pankkien omistajat hyötyvät, ja tavalliset kansalaiset laitetaan maksamaan Irlannin hallituksen tekemät virheet raha- ja talouspolitii-kassa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Miljardeja on heitetty sinne sun tänne tämän iltapäivän aikana ja pohdittu, kenelle ne loppujen lopuksi kuuluvat ja minne liikkuvat. Valitettavaa on se, että opposition suulla Irlannin tukeminen on lytätty aivan totaalisesti. Mietinkin sitä, miksi opposition ekonomistit ovat niin paljon etevämpiä kuin Suomen ja muun euroalueen, Ison-Britannian sekä Ruotsin ja Tanskan ekonomistit. Olisikin mukava kuulla, mitä tapahtuu heidän mielestään, jos Irlantia ei tueta, mikä on se todellinen vaihtoehto.

Myös ed. Viitanen syytti hallitusta ylimielisyydestä, että asiasta ei keskusteltaisi. Tänään on keskusteltu jo yli kuusi tuntia, ja myös valiokunnissa on hyvin paljon ollut mahdollisuuksia osallistua keskusteluun, joten ihmettelen aika lailla tätä väitettä. Tuntuu siltä, että väitteet ovat enemmänkin sitä luokkaa, että tämä on väärin sammutettu. Vaaditaan vääriä vakuuksia. Yritysverotusta on myös vaadittu uudistettavaksi. Edustajat, jotka sitä ovat peräänkuuluttaneet, hyvin tietävät, että Suomi esitti yritysverotuksen kiristämistä, kuten myös Ranska ja Saksa, mutta tunnettu tosiasiahan on se, että verotus ja sosiaaliturva kuuluvat kansallisvaltioiden päätäntävaltaan.

Kuitenkin meiltä kaikilta puuttuu se kristallipallo. Me emme tälläkään tukipäätöksellä pysty takaamaan vakautta. Arvoisa rouva puhemies! Luottamus on kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Tämä nähtiin jo silloin, kun epäilyt Irlannin kyvystä hoitaa talouttaan tulivat julkisuuteen. Näkemykset vauhdittivat Irlannin talouden alamäkeä. Voin vain enää arvailla, mitä tapahtuisi, jos tämä tukipaketti jäisi nyt hyväksymättä. Luottamus liittyy hyvin vahvasti myös rahoitusmarkkinoiden toimivuuteen. Siksi onkin hyvä, että rahoitusmarkkinoiden sääntelyä kiristetään ja erityisesti seurantaa ja sanktioita tullaan tarkastelemaan uudella tavalla.

Meillä on valitettava esimerkki, Lehman Brothers, joka näytti meille sen, mitä pankkien kaatuminen voi merkitä toisille kansantalouksille. Meille se maksoi kuuluisat 13 miljardia euroa, ja tällaista riskiä ei mielestäni Irlannin osalta kannata ottaa, ei meidän, ei heidän eikä kenenkään muunkaan. Mielestäni nämä lainatakuut ovat aivan välttämättömät, jollemme halua dominoefektin lähtevän liikkeelle erittäin voimakkaasti koko Euroopassa. Tiedämme tosiasian, että synkkiä pilviä on silti Portugalin ja Espanjan talouksien yllä. Tuntuu siltä, että oppositio haluaisi jossain vaiheessa pelata niin sanottua venäläistä rulettia suomalaisten työpaikoilla.

Myös solidaarisuutta on julistettu Irlannin kansalle, ei kuitenkaan pankeille. Kun tukipaketti myönnetään, sillä nimenomaisesti tuetaan Irlannin kansaa. Sopeuttamisohjelma on kuitenkin tiukka, joten se tulee vaikuttamaan kaikkien irlantilaisten elämään ja talouteen, ja tuntuukin, että keskustelu sikasijoittajista, opportunisteista ja veroparatiisijupeista liikkuu aivan väärällä tasolla. Irlanti joutuu vähentämään sosiaalisen hyvinvoinnin kuluista noin 2,8 miljardia. Millainen se luku olisikaan ilman tätä tukea? Julkiselta sektorilta leikataan työpaikkoja, moni joutuu työttömäksi, jolloin yksityisen sektorin rooli työllistäjänä on entistäkin tärkeämpi. Minimipalkkaa lasketaan, jotta kilpailukyky turvattaisiin ja työpaikkoja saataisiin syntymään yhä nopeammin. Myös useiden eri verolajien verot nousevat. Emmekä voi välttyä vertaamasta eläkejärjestelmän uudistamista meidän eläkekeskusteluumme. 10 vuoden päästä Irlannissa eläkeikä nostetaan 67 vuoteen.

Kaiken kaikkiaan hyvin paljon on tehtävä, mutta yhteistyössä me voimme edes tavoitella vakautta Eurooppaan.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viime kuun lopulla Irlannin taloustilanne tuli siihen pisteeseen, että maa joutui ilmoittamaan tarvitsevansa Euroopan unionin ja kansainvälisten rahoittajien apua saadakseen taloutensa jaloilleen. Vielä kesällä tilanne näytti aivan toiselta ja myöskin niin hallituksessa kun eduskunnassakin puheet Euroopan unionin ja euroalueen rahatilanteesta.

Irlanti ei ole kuitenkaan ongelmiensa kanssa yksin, vaan ongelma on koko Euroopan laajuinen. Jos Irlanti kaatuu, koko yhteisvaluutta-alue tulee kärsimään tästä. Jos muut Euroopan unionin maat eivät auta Irlantia, seurauksena olisi vähintään yhtä voimakas taantuma kuin pari vuotta sitten. Tilanteen vakavuudesta kertoo paljon sekin, että myös euroalueen ulkopuoliset maat, kuten Ruotsi ja Britannia, ovat ilmoittaneet halukkuudestaan Irlannin tukemiseen. Maita huolettaa mahdollisen Irlannin kaatumisen myötä leviävän talouskriisin eteneminen omiin maihin. Suomalaisille tämä tilanne on tietysti vaikea, niin kuin tänäänkin olemme moneen otteeseen puhuneet. Jos oma taloutemme on kunnossa, miksi joudumme kärsimään holtittomasti talouttaan hoitavien maiden ongelmista, kuten Kreikan ja Irlannin tilanteesta?

Tänään on eduskunnassa puhuttu solidaarisuudesta. Täytyykö meidän solidaarisuuden nimissä lähteä mukaan auttamaan nyt Irlantia? Kyse on kuitenkin omasta mielestäni muustakin kun solidaarisuudesta. Pankkien ja valtioiden suhde tulee tässä kriisissä hyvin esille. Pankit tarvitsevat valtiota ja valtiot tarvitsevat pankkeja. Näillä on siis symbioosi toistensa kanssa. Ulkomaisilla pankeilla on jättisaatavat Irlannin pankeilta. Kansainvälisen järjestelypankin arvion mukaan EU-maiden pankeilla on saatavia Irlannista noin 500 miljardia euroa. Suurimmat EU-maiden velkojat ovat Saksa ja Ranska. Näin ollen Irlannin kaatuessa maksajiksi joutuisivat suurten EU-maiden pankit, etunenässä siis juuri Saksa ja Ranska. Siksi varsinkaan Saksan ja Ranskan ei missään tapauksessa kannata päästää Irlantia kaatumaan näiden taloussotkujen kanssa. Huoli on kuitenkin kaikkien Euroopan unionin maiden pankkien yhteinen, sillä pankit muodostavat verkostoja, joissa kaikki ovat sidoksissa toisiinsa tavalla tai toisella.

Irlannin talouden kuntoon saattaminen on välttämätöntä, vaikka se vaatisikin myös Suomelta ikäviä päätöksiä taloudellisesta avunannosta, tai tässä on kyse tietysti lainojen takaamisesta. Mutta meidän tulee muistaa, että jos Irlanti kaatuu, seuraukset olisivat Suomelle huomattavasti huonommat kuin avunanto tässä tapauksessa. Olemme todellakin riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta, ja vienti on Suomelle erityisesti tärkeää Euroopan unionin reuna-alueella ollessamme. Uusi taloudellinen lama näkyisi Suomessa eritoten asuntolainojen korkojen voimakkaana nousuna ja suurena työttömyytenä. Tietysti mitään mustia pilviä ilmaan ei kannata maalailla, mutta tilanne voi kärjistyä todellakin Suomessa hyvinkin pahaksi. Korkotason nousu olisi erittäin vaarallista varsinkin nuorille perheille, joilla tänä päivänä voi olla 100 000 euron asuntolaina maksettavana.

Irlannin pelastamisen jälkeen on pakko tehdä päätöksiä siitä, millä tavoin jatkossa estetään EU-maiden talouskriisit. Vastuullisen taloudenhoidon maat eivät voi olla täydessä vastuussa holtittoman taloudenhoidon maissa. Erityisesti painotan tässä sitä, että pääministerimme ja valtionvarainministerin aktiivisuus Euroopan unionin ja euromaiden neuvottelupöydissä jatkossakin on meidän koko kansamme etu.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Maailmantalouden epävakaisuus on luonut haasteita niin Suomen kuin koko Euroopankin kilpailukyvylle ja kehitykselle nyt jo kolmatta vuotta. Juuri kun Suomen taloudessa on nähty elpymisen merkkejä, ilmaantuu uusia ongelmia toisaalle, ja nämä ongelmat heijastuvat myös meille. Kuinka suuria vaikutuksia niillä tulee olemaan, sitä ei voida ennakoida. Nyt tehtävillä toimenpiteillä voi olla finanssimarkkinoita vakauttava vaikutus, ja tähän on uskottava.

Kreikan viime kevään pelastusoperaatio on nyt saanut jatkoa Irlannista. Se, tuleeko vielä muitakin euromaita pelastettavien listalle, on avoin kysymys. Suuren valiokunnan jäseniä on pidetty hyvin ajan tasalla tilanteen kehityksestä, mutta tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta ja on luotettava asiantuntijoihin. Irlannin talous on tullut korkealta alas. Puutteellinen valvonta on osasyy siihen, että olemme nyt tässä vaikeassa tilanteessa. Pankkien stressitestit ovat osoittautuneet puutteellisiksi, ja tilanne on päässyt käsistä. Alun alkaenkin jätettiin noudattamatta Vakaussopimusta, joka olisi toiminut kontrollina.

Nyt on tehtävä, mitä on tehtävissä. Irlannin kaatuminen voisi aiheuttaa vielä suurempia ongelmia koko Euroopalle. Nyt tehtävät päätökset tähtäävät siihen, että Suomen tulevaisuus olisi turvattu. Mikäli nyt ongelmissa olevat euromaat kaatuvat, on seurauksena painuminen jälleen lamaan meilläkin.

Vastaavanlaisia elvytystoimia kuin tämä hallitus on viime vuosina tehnyt ei ole mahdollista toteuttaa lähitulevaisuudessa. Emme voi velkaantua siinä tahdissa, mitä elvytystoimet ovat nyt edellyttäneet. Rahan hintakin olisi täysin eri kuin tänään.

Irlannille annettava avustuspaketti on kokonaisuudessaan 85 miljoonaa euroa, ja se jakautuu kolmeen osuuteen. Yksi kolmasosa on Imf:llä, yksi kolmasosa Euroopan rahoitusvakautusmekanismilla, ja loppuosa katetaan muun muassa Irlannin itsensä avulla. Myös Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsi ovat lupautuneet kahdenkeskisesti mukaan maksumiehiksi.

Emun ulkopuolisten maiden mukaantulo osoittaa, että huolta koko Euroopan taloudesta ja tulevaisuudesta kantavat muutkin kuin vain euromaat. Pyyteettömästä avusta ei ole kysymys, vaan näillä mailla on myös konkreettiset omat intressit mukana: omien ja kansalaistensa sijoitusten turvaaminen.

Arvoisa rouva puhemies! Irlannilla on tiukka talouskuuri edessään. Aikoinaan Lissabonin sopimusta hyväksyttäessä sovittiin, että yhteisöveron määrääminen jää kansalliselle tasolle. Irlannin nopea nousu perustui aikoinaan juuri alhaiseen yhteisöverotasoon. Nytkään ei olla valmiita nostamaan yhteisöverotasoa, vaan uskotaan, että juuri sen avulla selvitään tästäkin tilanteesta. Se tarkoittaa todella suuria säästöjä, jotta korjaavat toimenpiteet onnistuisivat. Tilanne on vähintäänkin haasteellinen ja edellyttää poliittista yhtenäisyyttä ja kansalaisten ymmärtämystä, jotta säästötoimenpiteet saadaan läpi.

Suomi on vaatinut ponnekkaasti vakuuksien antamista lainan ehdoksi. Irlanti on nyt niin pohjalla, ettei vakuuksien toteutuminen ole mahdollista vaarantamatta koko avustusohjelmaa. Saimme kuitenkin selvityksen vakuuksien mahdottomuudesta.

Tilanne on todella vakava, ja nyt on keskityttävä minimoimaan vahingot. Katseen on kuitenkin oltava tulevaisuudessa ja nimenomaan euron tulevaisuudessa. Euroryhmä on sunnuntaina kokouksessaan päässyt yhteisymmärrykseen vuoden 2013 jälkeen voimaan tulevan kriisinhallintamekanismin keskeisistä elementeistä. Tärkeimmät linjaukset kiteytyvät siihen, että jäsenmaiden omaa vastuuta talouspolitiikkaansa seurauksista selkiytetään ja myös yksityiseltä sektorilta edellytetään osallistumista mahdollisten rahoitusmarkkinakriisien taakanjakoon.

Koko unionin tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että uusien rahoituskriisien syntyminen estetään muun muassa vahvistetulla valvonnalla. Mikäli kriisi pääsee syntymään, on oltava olemassa tehokkaat ja nykyistä paremmat pelisäännöt siitä selviämiseksi. Nyt on mentävä näillä eväillä ja tehtävä päätökset, jotka ovat suomalaisten kannalta parhaat mahdolliset.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tilanne, johon Eurooppa ja Suomi ovat tällä raha-alueella joutuneet, on kyllä kauhean vaikea. Erityisesti, jos sitä ajattelee tavallisen kansalaisen näkökulmasta, on ymmärrettävää, että tavallinen ihminen ei voi käsittää, miksi suomalaisten verorahoilla ja suomalaisen yhteiskunnan tuella rahoitetaan Kreikkaa antamalla lainaa Kreikalle ja sitten tukemalla tässä tapauksessa Irlannin lainoitusta.

No, varmasti tämmöisiin kysymyksiin on vaikea löytää yksinkertaisia vastauksia, mutta yksi vastaus on ainakin varma. Kaikki ne toimet, joita Suomen hallitus nyt on tehnyt, tehdään sen takia, että Suomi meni nimenomaan pääministeri Lipposen johdolla mukaan sellaiseen rahaliittoon, johon ei tehty pelisääntöjä, millä tavalla näiden kansojen taloustilannetta ja talouskuria vartioidaan ja valvotaan, ja toisaalta oli sitten se, että ei kehitetty keinoja, miten selvitään, jos joku kriisi tulee, ja nyt niitä ollaan sitten tekemässä.

Olen kyllä syvästi ihmetellyt tätä oppositiossa olevaa sosialidemokraattista puoluetta, joka täysin vastuuttomasti itse omien päättäjiensä kautta on Suomen ajanut tähän tilanteeseen, pesee käsiään täällä ja on valmis äänestämään tätä vastaan. Tämä ei ole minkäänlaista vastuun kantamista mistään asioista, ja pelkästään sen takia, että halutaan olla jotenkin sumuttamassa suomalaisia, että nyt tämä hallitus on tehnyt semmoisia virheitä, jonka takia näin täytyy menetellä. En voi ymmärtää tätä logiikkaa. Ymmärrän kyllä perussuomalaiset ja muut, jotka eivät ole olleet tätä tekemässä. Keskustahan silloin äänesti vastaan ja esitti juuri nämä kriittiset näkökulmat, että tähän Emu-alueeseen tulee sellaisia maita, joiden talous ei kestä tätä, joiden talous ei ollut semmoisessa kunnossa, jota muilta mailta edellytettiin, ja että tämä johtaa vielä euron ongelmiin, niin kuin kävikin.

Nyt tilanne on se, että kun meillä on sama raha, sama valuutta, niin ei ole yhdentekevää, romahtaako euro vai ei. Tavallisen eläkeläisen ostovoima heikkenee, jos euro romahtaa, korot nousevat, hinnat nousevat, kansalaisten ostovoima häviää siihen. Kun kansalaisilla on omakotitaloja, yrityksiä ja muita, joita he ovat lainoittaneet, ja jos nyt euro päästetään romahtamaan, niin tulos on täysin selvä. Tässä käy samalla tavalla kuin Suomen omassa pankkikriisissä 1990-luvun alkupuolella.

No, ongelma on tietysti siellä Irlannissa, kun he ovat ottaneet velkaa enemmän ja lähinnä siellä pankkisektorilla, ja nyt on sitten etsitty keinoja, miten tästä asiasta selvitään. EU-maat ovat käyneet neuvotteluja niistä tukikeinoista, joilla voitaisiin toisaalta Irlannin taloutta päästä kääntämään ja parantaa tätä tilannetta. Kun äsken viittasin tuohon yhteiseen rahaan, niin kun meidän on kuitenkin pidettävä huolta köyhistä, vähävaraisista, palkansaajista, turvattava heille mahdollisuus tehdä työtä ja elättää perhettään, niin meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pitää tämä euro pystyssä ja yrittää myöntää takuut tälle Irlannin tilanteelle. Voi olla silti, että sieltä tulee Portugali myöskin, ja se on seuraava ongelma. Mutta joka tapauksessa vaihtoehdot ovat kovin vähät, ja ne eivät kyllä suoraan sanoen ole niitä, mitä sosialidemokraatit täällä tarjoavat. Se on täyttä populismia ja kansalaisten huijaamista. Tässä ei ole todellisuudessa niitä mahdollisuuksia. Olisitte silloin puuttuneet ja laittaneet nämä pelisäännöt kuntoon, ettei nyt tarvitsisi niitä pelisääntöjä tehdä, kun olette itse ensin ne möhlineet.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelumme aiheena tänään on ollut Euroopan finanssikriisi. Euroopan unioni on valinnut kriisinhallinnan välineeksi yhteisvastuun. Nyt on kuitenkin käymässä hitaimmillekin ilmi, että Euroopan valitsema yhteisvastuullinen tapa ratkaista kriisiä ei toimi. Nyt täytyy miettiä Irlannin jälkeistä aikaa. Yhteisvastuutapa ei toiminut Kreikassa. Se ei mahdollisesti toimi Irlannissa. Kriisi saattaa levitä ja syventyä.

Suomi ei voi jatkossa istua kädet ristissä toivomassa ja odottamassa ihmettä yhä suurempia takauksia hyväksyen. Suomen tulee nyt etsiä itselleen myös vaihtoehtoinen tie eteenpäin. Suomen vaihtoehdon löytämiseksi ja löytymiseksi on tehtävä kysymyksiä: Mitä Euroopassa tapahtuu, jos Eurooppa päätyy täyteen kriisiin? Minkä mekanismin kautta kriisi tulee Suomeen? Miten ja millä rahalla Suomi voi eristää itsensä Euroopan kriisistä? Mitä tapahtuu Suomen viennille ja taloudelle, jos Eurooppa kriisiytyy?

Totta kai näitä kysymyksiä ja vaihtoehtoista suunnitelmaa on suomalaisten asiantuntijoiden parissa pohdittu jo kauan. Aina on oltava plan b. Vaihtoehtoisessa suunnitelmassa ryhdytään noudattamaan Maastrichtin sopimusta ja lopetetaan sopimuksen kirjaimen ja hengen vastainen yhteisvastuullinen toiminta. Maastrichtin sopimuksen mukaan jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta julkistaloudestaan ja pankkijärjestelmästään. Lisäksi sopimuksessa on no bail out -lauseke, jonka mukaan valtiot eivät vastaa toistensa talouksista. Ensin on arvioitava, mitä Suomen pankkijärjestelmälle tapahtuisi, mikäli Eurooppa painuisi syvään kriisiin. Vastaus tähän löytyy Suomen Pankin tilastoista aivan etusivuilta — kiitokset tästä Suomen Pankin suuntaan.

Arvio on suoraviivainen. Suomalaisten luottolaitosten luotot Euroopan ongelmamaille ovat yhteensä noin 5 miljardia euroa. Todella syvässä kriisissä näistä luotoista menetettäisiin osa, ehkä puolet, noin 2—3 miljardia euroa. Suomalaisen luottolaman välttämiseksi tämä vahinko olisi paikattava. Valtion ja muiden toimijoiden olisi lisättävä suomalaisten luottolaitosten pääomia tällä 2—3 miljardilla eurolla. Se tehtäisiin pääomasijoituksena osakkeilla. Tässä menettelyssä eivät olisi esteenä eurooppalaiset pohdinnat vakuuksista, vaan ratkaisu olisi yksin suomalaisten hallussa. Niinpä vaihtoehtoisen suunnitelman hintalappu olisi tämä 2—3 miljardia euroa kotimaisiin pankkeihin sijoitettuna. Tällä summalla Suomi eristäisi omat luottolaitoksensa eurooppalaiselta kriisiltä.

Eduskunta on jo kertaalleen onnistuneesti toteuttanut tätä menettelyä, kun se pääomitti Kuntarahoitusta 20 miljoonalla eurolla. Menettely turvasi kuntien luotonsaannin ja oli siten onnistunut.

Mitä muuta tapahtuisi Euroopassa, mikäli Euroopan rahoitusjärjestelmä joutuisi syvään kriisiin? Euron arvo tulisi alenemaan. Sen johdosta vahvojen vientimaiden, kuten Saksan ja Suomen, taloudet kasvaisivat nopeasti. Molemmilla mailla on varaa pitää oma pankkisektorinsa kunnossa. Niinpä Euroopan kriisi kohdistuisi vain niihin heikkoihin euromaihin, joilla vienti ei vedä. Toki aleneva euro auttaisi niitäkin, mutta näiden maiden osuus Suomen viennistä on vähäinen ja aleneva euron arvo nostaisi Suomen taloutta joka tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Tämä olisi vaihtoehto nykyisille yhteisvastuullisille järjestelmille. Vaihtoehtoinen suunnitelma ei pyri väistämään eurooppalaista kriisiä, mutta sillä eristetään Suomi kriisistä.

Vaihtoehtoisen ratkaisun poliittinen tausta löytyy Maastrichtin sopimuksesta. Suomi on liittynyt Maastrichtin sopimuksen mukaiseen Euroopan unioniin ja toteuttaisi tätä sopimusta nyt myös kriisissä. Vaihtoehtoinen tie takaisi Suomelle turvallisen ja vahvan tien talouskasvuun ja vahvaan valtiontalouteen. Vahvana taloutena olisimme myös paremmassa asemassa avustamaan, ketä kulloinkin tarpeelliseksi katsomme. Tällöin Suomi voisi itse kussakin tilanteessa kantaa kansainvälistä yhteisvastuuta tapauskohtaisesti, kuten nyt Ruotsi ja aiemmin myös Suomi suhteessa Islantiin, alistamatta talouttaan muiden maiden, erityisesti Ranskan, sanelemalle mekaaniselle yhteisvastuulle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tänään on keskusteltu varsin pitkään tästä 741 miljoonan euron Irlannille taattavasta Suomen valtion lainasta, ja on ollut monia kommentteja täällä, muun muassa pääministeri puhui peitosta. No, eduskunnan torkkupeitoista on puhuttu myös paljon. Kyllä tässä myös EU:n komissio ja hallitus ovat oman torkkupeittonsa lämmössä olleet, koska nyt on ikään kuin havahduttu. Pidetään kiirettä, vauhdilla tuodaan esitys, joka Suomenkin kohdalla, ollessaan yli 740 miljoonaa euroa, on todellakin suuri.

Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Saksan lainat ja erilaiset sijoitukset Irlantilaisiin pankkeihin ovat 260 000 miljoonaa euroa. Suomen vastaavat suomalaiset sijoitukset ovat tästä murto-osa eivätkä tavoita ihan 3 000:ta miljoonaa euroa eli 3:a miljardia. Näin ollen tämä suhde, missä liikutaan eri maiden välillä — Suomi, toisaalta Saksa, Iso-Britannia — on aivan eri mittaluokkaa. Tästä huolimatta suhteellisesti jälleen Suomen osuus Irlannin talouden niin sanotussa pelastamisprosessissa on huomattavasti paljon suurempi.

Ovatko tässä sitten pelastuksen kohteena Irlannin talous, irlantilaiset työttömät, eläkeläiset, palveluja tarvitsevat ihmiset, vai ketkä? Tähän kysymykseen on syytä jälleen vastata. Ei ole kysymys irlantilaisista, vaan on kysymys ennen muuta siitä, että irlantilaisten pankkien — jotka ovat Irlannin valtion vastuulla lähes kaikki tällä hetkellä — ottamat luotot ja sinne talletetut sijoitukset ovat Irlannin valtion ilmoituksen mukaan valtion vastuulla, ja valtion toimesta on taattu näiden lainojen tulevaisuus. Tämä on ollut varsin hankala päätös Irlannin valtiolle, että se takaa nämä kaikki pankit ja niissä olevat rahat. Siihenhän sillä oikeasti ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, mutta tämä on luonut tällaisen ongelmatilanteen. Tässä sitten ollaan, Suomi muiden mukana ja Suomi erityisesti, näitä takaamassa suhteellisesti paljon suuremmalla vastuulla kuin meille kuuluisikaan.

Nyt pääministeri Kiviniemi taas kertoo meille tänään, että ollaan takaamassa suomalaisten eläkeläisten tulevaisuutta, kun viedään tämä 741 miljoonan euron laina Irlantiin. Näinhän ei tietenkään ole. Tässä ei ole kysymys suomalaisten eläkeläisten tai työttömien edusta. On jälleen kysymys saksalaisten, Ison-Britannian ja Yhdysvaltain pankkien eduista.

Tässä on myös puhuttu siitä, miten pitäisi estää pääomien liikkeiden aiheuttama epätasapaino Euroopassa ja maailmassa, ja jälleen kerran Tobinin veron kaltaiset ratkaisut ovat olleet esillä. Onko se sitten pörssivero, valuutanvaihtovero vai miksi sitä kutsutaan, mutta joka tapauksessa tarvitaan globaaleja ratkaisuja. Ja kun kysytään, mistä tämä kaikki johtuu, niin kyllä siellä taustalla on se talousjärjestelmä, jonka kantavana voimana on lyhyiden voittojen tavoittelu, ahneus, ja se tulee esille myös siinä, millä tavalla luonnonvaroja käytetään. Aivan ajankohtainen esimerkki on kalastuksen kohdalla. Globaalia kalastussopimusta ei saada aikaan, vaikka tiedetään, että kalakannat loppuvat ja häviävät ja sitten ei ole, mitä kalastaa. Järjestelmä on sairas.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on asia, johon on varmasti olemassa vain huonoja vaihtoehtoja, mutta Suomen kannalta tämä on ehdottomasti paras vaihtoehto, että menemme Irlantia tukemaan ja estämme näin kriisin leviämisen ympäri Eurooppaa. Tämä kasvu, mitä Suomessakin on nähtävissä, voisi jatkua.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Muistan, kuinka talousvaliokunnassa kuuntelimme lähes ihaillen islantilaisten pankkien menestystä tai sitten Irlannin hyvää taloudenhoitoa ja yritysten vahvaa asettautumista erityisesti rahoituspuolelta. Nyt tilanne on toinen, ja apua anotaan monilta niiltä mailta, joille tätä menestystä silloin esiteltiin.

Muistutan tässä kohtaa, että me sosialidemokraatit olemme yhä edelleenkin vahvan euron kannalla. Tässä kohtaa kysehän ei ole euromaiden tai edes eurooppalaisten maiden aiheuttamista ongelmista, vaan lähtökohtana on Yhdysvaltojen asuntoluotoista ja ahneudesta lähtenyt finanssikriisi ja sen seurannaisvaikutukset.

Me olemme tukeneet jo tähän mennessä Latviaa, Islantia, Unkaria. Viime keväänä oli vuorossa siis Kreikka, nyt Irlanti ja nurkan takana Portugali ja Espanja.

Sosialidemokraatteina emme siis ole luopumassa eurosta, emme Euroopan unionista, mutta yhteisvastuuvelvoite toisten velkojen maksajana ei ole se keino, millä meidän mielestämme Euroopan talousaluetta tai edes Suomen taloutta pelastetaan. Eikä tämä ole siis myöskään perussopimuksen mukainen.

Täällä kuultu uhkailu Suomen talouden romahtamisesta on aika rankkaa, sillä sille on kuitenkin myös vaihtoehtoja. Ja toisaalta, teemme niin tai näin, todellisuus on se, vaikkapa Irlannin kohdalta, että heidän ostovoimansa vähenee, mikä kohdistuu siis myöskin meidän vientiimme. Siitä syystä tämä pääministerin vahvistama ajatus, että meillä ei ole varmuutta myöskään tämän jälkeen, mitä tapahtuu. Suomen velkataakka, joka nyt siis nousee 85 miljardin kokoiseksi, ei kestä kovin paljon kaatuvia vakuuksia.

Puhuttiin Kreikan tapauksen jälkeen ja sen aikana vahvasti rahoitus- ja pankkijärjestelmän sekä valtion- ja julkisten talouksien valvonnan tiukentamisesta ja sanktioista. Surullista on tietenkin se, että meillä on tiedossamme, että ne keinot ovat jo olleet, etenkin valtioiden talouteen, mutta niitä ei ole käytetty. Toisaalta myöskin luottamus erilaisten välineiden arvoon ja niiden vertailtavuuteen on varsin heikko, kun tiedämme, että kyseiset stressitestit päästivät Irlannin pankeista kaikki läpi paitsi sen yhden, joka oli jo siinä kohden otettu Irlannin valtion huostaan. Nyt tiedämme kaikki, että näin ei olisi pitänyt tehdä.

Me esitimme sosialidemokraatteina jo Kreikka-paketin yhteydessä pankki- ja rahoituslaitosten vastuuta ja koko järjestelmän uudistamista, joka on meneillään mutta alkaa vasta 2013 jälkeen. Tähän olisi myöskin sisällytettävä pankkivero sekä rahoitusmarkkinavero.

On varsin normaalia, että kun joku lainoittaa, se haluaa sille vakuuksia. Toisaalta lainojen ensisijaisuutta maksuista olisi myöskin vielä tiukennettava. Mutta kaikki muistamme 1990-luvun ystävämme ja kaverimme, jotka ovat näitä huonoilla takauksilla joutuneet reaalisesti maksamaan.

Kun valtiovarainministeriön viestiä kuuli, ajattelin, että lainalle asetetaan nyt tiukkoja ehtoja. Kun tiedämme kaikki, että Irlanti on veroparatiisi, jossa yritysverot ovat alhaiset, niin eihän se anna kuvaa vastuullisesta taloudesta, jossa halutaan kerätä valtiolle tuloja ja maksaa sitten kaikki. Sitä vastoin nyt on otettu käyttöön keinot, joilla heikennetään yksittäisten ihmisten elämää alentamalla minimipalkkoja, nostamalla eläkeikää, heikentämällä sosiaaliturvaa, kun vaihtoehto olisi ollut pankkien ja rahoituslaitosten vastuu. Näin ollaan siis pelastamassa Irlantia, kyllä, mutta oikeasti Britannian, Saksan, Ranskan ja Ruotsin pankkeja, tietämättä edes, pelastaako tämä koko Euroopan talouden.

Kun me tiedämme, mikä on se kokonaissumma meidän Ervv:n elikkä vakausvälineen osalta, meillä ei ole varaa näiden kaikkien maiden pelastamiseen. Tästä syystä kannatan ed. Heinäluoman epäluottamuslausetta hallitukselle.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! On vain todella sinänsä huonoja vaihtoehtoja, mutta tähän on ajauduttu. Ensin Kreikka näytti keväällä, mihinkä saatetahan ajautua, ja näinhän siinä kävi, jotta Irlanti tuli peräs. Ja jos nyt pikkusen pekuloos tällä ajatuksella, näinhän on viisahat miehet ja naiset sanoneet, että meidän on Irlantia autettava, ja näinhän se varmahan asianlaita on, koska ollahan yhteisessä eurossa, ja varsinkin kun Ruotti ja Britanniakin euroalueen ulkopuolelta kuitenkin lähtöö jo sankoin joukoin, ja varsinkin demaritkin oppositiopuolueena Ruottis kantaa vastuuta.

Mutta jos nyt lähretähän siitä, että jos käy sillä lailla, kun me nyt kuitenkin annetahan Irlannille, niin se pitkittyy tämä niin sanottu löysät housuuhin tulo, niin otetahanko ne löysät heti, eli ei anneta, vai odotetahanko me viis vuotta. Ja jos ajatellahan, että viiden vuoden päästä kuitenkin on se tilanne, jotta ollahan samois lähtökuopis kun tänä päivänä ennen kun Irlannille annetahan, niin olis jännä tietää ministeriltä selitys siihen, että olisko se lama otettavissa paremmin nyt vai viiren vuoden päästä, kun me saataas ehkä kilipaalukykyysenä, jos lama tulis nyt, maailmalle tuotetta viedä. Tämä olis hyvä pekuloonnin kohde tämäkin, mutta tietysti hallituspuolueen erustajana tuun viheriää painamahan, ja oletan, että tästä lähretähän kuopasta lentohon välittömästi.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme tänään niin kutsutusta Irlannin kriisistä, jossa sekä Irlannin pankit että valtiontalous on ajautunut tilanteeseen, jossa tarvitaan koko Euroopan laajuista yhteisvastuun kantoa. Näkisin, että Irlannin tilanteen vakauttaminen varmistaa Euroopan talouskasvua, vahvistaa sitä, ja näin ollen tämä toimenpide ei voi jäädä tekemättä. Irlannin pankit ja myös valtiontalous ovat ajautuneet epävakaaseen tilanteeseen, jonka tasapainottaminen eurooppalaisella yhteisvastuulla on välttämätöntä. Tavoitteena on varmistaa Euroopan talouden suotuisa elpyminen ja sitä kautta työpaikkojen syntyminen. Jos nyt annamme tässä vaan Irlannin ajelehtia, niin tämä kokonaisuus kyllä alkaa sitten vajota myös siinä samalla. Vaihtoehtona on koko Euroopan luisuminen uudelleen taantumaan, jonka elvyttämiseen meillä ei ole enää varoja.

Suomi osallistuu Irlannin kriisin hoitoon Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta. Meidän osuutemme kokonaistakauksesta on 1,88 prosenttia eli 333 miljoonaa euroa, joka voi sitten ylitakausten ja korkojen kanssa pahimmillaan nousta 740 miljoonaan euroon. Sehän olisi tietysti iso summa rahaa näin ollen, jos tuo meille tulisi käytännössä maksettavaksi.

Suomi on pitänyt esillä vakuuksien saamista lainoille. On kuitenkin aivan ilmeistä, että Irlannilla ei ole tarjota sellaisia vakuuksia, joilla voisi olla lainaa antaville valtioille käytännön merkitystä, ja näin ollen tämä on ikään kuin jäänyt vähän ilmaan leijumaan ja tällä hetkellä mitään käytännön toimenpiteitä tästä ei ole seuraamassa. Mutta jatkossa, kun näitä vakausmekanismeja kehitetään edelleen, tämä vakuusasia on siellä kyllä esillä, ja näin ollen Suomi on saanut joitain näkemyksiä menemään eteenpäin. Valtiot haluavat, että nämä lainat tulevat maksetuiksi korkoineen. Eivät valtiot halua sitä, että näille tulisi näitä vakuuksia sitten konkreettisesti, kiinteistöjä tai muuta. Suomi haluaa myös sitä, että saadaan korkoja.

Irlannilta odotetaan vastineeksi tiukkaa talousohjelmaa koskien esimerkiksi verotusta. Monet ovat tarttuneet siihen, että Irlannin pitäisi muuttaa verotustaan, mutta on kuitenkin niin, että Euroopan unionin jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus koskien verottamista, ja näin ollen tässä mentäisiin epämukavuusalueelle, jos ryhdyttäisiin säätelemään yksittäisen valtion verottamista.

Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää jatkaa Euroopan talouden vakauttamismekanismien kehittämistä. Eli edessäkin on haasteita, tämän tyyppisiä tilanteita voi tulla. Voi olla, että talouskasvu tästä lähtee reippaasti etenemään ja ne karikot, mitä nyt tässä nähdään mahdollisiksi, eivät tule vastaan, mutta joka tapauksessa näitä vakauttamismekanismeja on kehitettävä ja niihin tulee sisältyä paljon asioita, jotka ovat tällä hetkellä vähän huonolla hoidolla. Ylipäätään valtioiden talouspolitiikan kurinalaisuutta on parannettava, ja vähällä ei varmaankaan pääse myöskään yksityinen sektori. Jotain vastuunkantoa sieltäkin pitkällä tähtäimellä odotetaan. Eihän voi olla niin, että valtiot tulevat hätiin näissä pankkien kriiseissä ilman vastuunkantoa pitkällä tähtäimellä.

Tämä on vaikea tilanne. On helppo populistisesti huudella lehtereiltä ja sivusta. Vaikea tilanne kuitenkin vaatii nyt poliittista vastuunkantoa, ja olen ylpeä siitä, että hallitus on vienyt tätä ryhdikkäästi eteenpäin. Sen koen myös omaksi velvollisuudekseni.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Euron synty oli Euroopalle tietynlainen suuri haaste. Siinä hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevat maat päättivät yhdentää valuuttatoimintojen avulla enempi keskinäistä yhteistyötä, ja myöskin euron synnyn myötä euroalueen maat sitoutuivat tiukkaan talouskuriin. Talouskuri kuitenkin murrettiin sen jälkeen, kun havaittiin, että euroalueen kilpailukyky ei ollutkaan halutun moinen, ja siitä seurasi se, että lähestulkoon kaikki euromaat lähtivät kilpaa velkaantumaan. Velkaelvytyksen myötä luotiin tämmöinen kuplatalous, josta hyvänä huonona esimerkkinä on Irlanti. Irlannin velkaantumista ja kasvuvauhtia avitti myöskin Euroopan unionin vahva tuki.

Nyt ollaan tilanteessa, että Irlannin valtio on ongelmissa, pankit ovat hukassa, ja nyt on sitten auttamisen vuoro. Hyvää tässä euroalueen lähtötilanteessa on ollut kuitenkin se, että tässä ei ole sitouduttu yhteisvastuullisuuteen vaan tämä perustuukin kansallisvaltioiden omaan tahtotilaan, tukeako ongelmissa olevaa maata vai ei.

Irlannin talouden ongelmat ovat niin suuria, että siinä joudutaan aidosti miettimään, millä Irlanti selviää. Täällä vasemmisto on esittänyt, että Irlantia ei pidä auttaa. No, se voidaan tietenkin tehdä, jättää auttamatta, mutta mitä sitten euroalueelle kaiken kaikkiaan seuraa? Tuleeko tänne oikeasti taantuma, ja joutuvatko sitä kautta myöskin suomalaiset kotitaloudet ongelmiin? Nimittäin tämä euroalue on kaiken kaikkiaan niin täynnä ilmaa ja niin kilpailukyvytön, että tässä tarvitaan hyvin hallittu lasku, jos aiotaan palauttaa kilpailukyky.

Euroalueen valtiovarainministerit ovat tehneet paljon töitä ongelmakentän ratkaisemiseksi, mutta mielestäni myöskin tässä työkentässä on yksi miina. Tämä vakausmenettely, johon pyritään vuonna 2013 ja jonka seurauksena sijoittajat saattavat menettää jonkin osan sijoituksistaan, saattaa johtaakin siihen, että jo 2013 ylittävään ajanjaksoon korot nousevat merkittävästi, koska riski kasvaa, ja tänä päivänä saattaa olla niin, että tehdään järjestelyjä, joiden seurauksena lainakanta, luottokanta, kotiutetaan jo vuoden 2012 aikana, jos se on mahdollista. Tämä saattaa johtaa hyvin erikoiseen tilanteeseen tällä euroalueella. Elikkä korot voivat hyvinkin voimakkaasti nousta, ja saattaa tulla jopa likviditeettiongelmia luototuksen puolelle.

Erityisen iso haaste on Espanja, jos ja kun Espanja joutuu ensi vuoden aikana uusimaan lainojaan ja ottamaan uutta lainaa markkinoilta 130—140 miljardin verran, josta summasta uutta lainaa on noin 70 miljardia. Elikkä hyvin vahvaa velkarahoitteista taloutta eletään, ja tässä herää kysymys myöskin Espanjan pankkien osalta. Siellä on tuhatmäärin myymättömiä asuntoja, ja ovatko ne asunnot tänä päivänä vielä taseissa niissä markkinahinnoissa, kuin ne on sinne kirjattu, vai onko niistä tehty asianmukaisia alaskirjauksia? Jos alaskirjaukset ovat tekemättä ja velkatahti on tämä, niin Espanja on meille ylitsepääsemätön asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tuossa juuri voi olla täysin samaa mieltä kuin ed. Mauri Salo, joka käytti edellisen puheenvuoron, siinä mielessä, että ei Espanja ole enää hallittavissa.

Mutta BBC:n uutiset juuri parikymmentä minuuttia sitten kertoivat Portugalista. Kyllä se Portugalin tilanne on akutisoitumassa ilmeisesti kovalla vauhdilla. Toivon mukaan tuossa tilanteessa ei olla torkkupeiton tai minkään muidenkaan vällyjen lämmössä vaan toimitaan ajoissa.

Täällä ed. Sirpa Paatero viittasi eläkeläisten tilanteeseen Irlannissa. Nythän siellä eläkerahastoista leikataan 17,5 miljardia euroa ulkomaisten sijoitusten varmistamiseen, ja tämä on todellakin ongelma.

Mutta sitten se asia, mikä tänään on toistettu, on ainainen taloudellinen kasvu. Pitäisi saada taloudellista kasvua, kasvu taas uralle, nousu-uralle taloudellinen kasvu. On se ongelma ja toive, mutta mitä se taloudellinen kasvu on? Silloin kun oli tämä Wall Streetiltä ja muista kuplista lähtenyt lama 2007—2008, juuri silloin oli globaalissa keskustelussa ja Suomessakin esillä vaihtoehtoja, että katsottaisiin myöskin kasvun kestävyyden perään niin, ettei se vaan johtaisi uusiin kupliin. Tämä keskustelu unohtui varsin nopeasti. Mielestäni tästä myös eduskunnan pitäisi keskustella, mikä on se toivottu taloudellinen kasvu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Puhemies! Varsinainen puheenvuoroni meinasi mennä pitkäksi ja niinpä sitten siirsin yhden asian, jota pidän kuitenkin pohdiskelun veroisena, tänne omaan puheenvuoroonsa loppupuolelle tätä debattia, ja se koskee Irlannin mahdollisia vakuuksia näille lainoille. Tämä asia on erinomaisen mielenkiintoinen. Ministerit selvittivät tätä asiaa omalta osaltaan, ja ne olivat nyt muuttuneet tästä kirjoitetusta tekstistä, huom., muuttuneet kirjoitetusta tekstistä sitten tämmöisiksi, mitenkähän voi sanoa sen, sosiaalitantan teksteiksi. Ja lopputulema oli kuitenkin sama. Se on se, että Irlannilla ei ole mitään vakuuskelpoista tarjottavaa. Tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen asia.

Nimittäin tässä on, arvoisa puhemies, syytä palauttaa mieleen, mitä meillä kansantaloustieteen opinnoissa aikoinaan opetettiin. John Maynard Keynes, josta on nyt tullut elvytysfilosofioitten ja kaikkien uusi guru, hänhän kaavaili tällaista tilannetta varten maailmanvaluuttaa, jolle hän antoi nimen dinaari, ja sen main point oli siinä, että tämän maailmanvaluutan arvon määrittäisivät alueellisesti luonnonvarat, niin että siis sillä tavalla kuplia ei voisi olla olemassakaan.

No, on mielenkiintoinen tämä Irlanti. Jos ei ole mitään, jota voisi omistuksen perusteella arvopaperistaa ja sitten sillä tavalla käyttää reaalivakuutena, niin tämä on aika mielenkiintoinen tapaus, jolloinka täytyy ihailla Irlannin valtion alueella olevaa Irlannin kansaa, koska kaikki on sen kansan varassa sillä saarella.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Laskurin mukaan tähän mennessä tästä valtioneuvoston tiedonannosta Irlannin taloudellisista vaikeuksista on käytetty 138 puheenvuoroa, ja sen takia en halua niitä kaikkia toistaa, mitä siellä on sanottu, vaan vähän eri näkökulmasta haluan tietenkin myöskin kantojani tähän keskusteluun tuoda mukaan.

Tämähän on iso asia, vaikea asia, kehittynyt pitkän ajan sisällä, ja kaiken lisäksi tämä on erittäin tärkeä asia. Se voi olla jopa kohtalonkysymys, ja kuinkahan moni meistä tai yleensä päättäjistä tämän kokonaisuuden hallitsee jollain lailla ja sitten siihen osaa ottaa semmoisen rationaalisen, analyyttisen kannan, joka perustuu sen kokonaisuuden osiin ja niistä tehtäviin päätöksiin? Vai onko niin, että tämä on pelkkää poliittista keskustelua? Minusta ikävä kyllä suurin osa on täällä ollut tätä jälkimmäistä.

Olen oikein miettinyt, puhemies, sitä tänään, miksi tämmöisessä asiassakin näin kävi, kun meillä on erittäin hyvät pohjapaperit tähän esitetty. Valtioneuvoston tiedonanto on aivan erinomainen minusta tässä kirjoitettuna. Kerrotaan Irlannin tarina kymmenen vuoden sisältä, miten kaikki alkoi, miten sinne tuli maailmanlaajuinen sijoitusrahastokeskus ja miten kaikki meni ihan hyvin, kunnes sitten kaikki romahti. Tämähän on varsinainen oppikirja monelle meistä aivan varmasti. Pääministeri esitti tätä omalta taholtaan erittäin monipuolisesti ja myöskin ihan konkreettisesti. Valtiovarainministeri teki ihan saman omalta taholtaan. Kyllä minusta tämän laatuisessa asiassa näistä papereista pitäisi sen puheen lähteä joko niin, että ollaan samaa mieltä niistä aiheutuneista asioista, mitä näissä edellä mainituissa papereissa on, tai sitten ollaan selkeästi eri mieltä.

Rohkenen väittää näin sen takia, että tätä asiaa on käsitelty meillä suuressa valiokunnassa useita kertoja. Valtiovarainministeri on ainakin neljä kertaa ollut kuultavana. Siellä ovat kaikki puolueet edustettuina. Ihan niin kuin niitä puheita ei olisi ollutkaan. Varsinkin oppositio käyttää tätä tyypilliseen politiikan tekoon pelkästään. Minusta se oli masentavaa kyllä havaita tässä yhteydessä.

Talousvaliokunta teki oman lausuntonsa, ei sitä täällä salissa paljon huomannut opposition puheissa. Tuskinpa olivat edes lukeneetkaan muuta kuin oman vastalauseensa. Valtiovarainvaliokunnan lausunto aivan samalla lailla. Ja sen lisäksi tässä on aivan mieletön kiire, josta johtuen esimerkiksi suuri valiokuntahan ei varsinaista päätöstä tässä asiassa tänään voinut edes tehdä ajan puutteen vuoksi, koska tämä tiedonanto tuli tähän saliin ennen kuin edes meille sinne suureen valiokuntaan.

Toivoisin, että puhemiehistö tai joku paikka miettisi aivan vakavasti, miten tämän laatuisessa asiassa puheenvuorojen osalta toimitaan, voidaanko niitä jotenkin muuttaa. Todennäköisesti ei voida muuta kuin toivoa muutamia seikkoja. Siinä mielessä siis keskustelun tasoa kyllä rohkenen epäillä. Mikään ei ole niin helppoa kuin spekulatiivisesti lähteä eteenpäin ja mainita näitä erilaisia maita omassa järjestyksessään. Minäkin osaisin sitä tehdä, vaikken ole ollenkaan ekonomisti. Bloombergin kanavalta sain tänään ja eilen tietää ihan tarpeeksi ikäviä spekulaatiomahdollisuuksia.

Mutta ohitse niiden tässähän meidän on tehtävä päätös joko niin, että me olemme tässä kelkassa mukana, niin kuin valtioneuvosto meille esittää, tai me olemme jotain muuta mieltä, mutta täysin asiapohjalta. En oikein jaksa uskoa, että kukaan tässä salissa haluaisi nostaa kädet pystyyn ja sanoa "antaa mennä vaan", "à la bonne heure", "kyllä se siitä hyvin menee". Se nyt olisi täysin vastuutonta.

Toisaalta, kaksi asiaa vielä tässä lyhyesti. Meille on annettu suuressa valiokunnassa selvitys siitä, mitä tämä merkitsee Irlannin kansalaisten näkökulmasta. Se merkitsee monia asioita, mutta eivät ne ylivoimaisia ole. Näiden kymmenen vuoden aikana ollut elintapa on johtanut nyt siihen, että heidän julkisen sektorinsa minimieläkeikää korotettiin 60 vuodesta 65 vuoteen jo vuonna 2004. Varmaan aika lailla oikein. Nyt sitä korotetaan 66 vuoteen ja myöhemmin 68 vuoteen. Samaten minimipalkkaa lasketaan 1 eurolla per tunti 8,5:stä 7,5:een. Kiinteistövero tulee uutena verona kokonaisuudessaan; meillä esimerkiksi Suomessa se on ollut jo aina. Palkkatulon verotusta tehostetaan, koska tällä hetkellä laskelmien mukaan noin 45 prosenttia palkkatulon saajista ei maksa veroa ollenkaan. Ehkä näissä on jotain tervettäkin Irlannille, että tätä kautta tulee totuus sitten näihin asioihin.

Vakuuksien käsittelystä sanoisin tähän aivan loppuun vaan sen, että koen jotenkin kyllä outona, kun niistä niin keskitetysti puhuttiin, valtiovarainministeri hyvin aktiivisesti meni eteenpäin, että lopputulos oli kuitenkin se, että lainsäädännöllisesti oli mahdotonta tässä ajassa minkäänlaisiin vakuutuksiin ottaa kantaa. Se oli se selostus, joka annettiin meille suuressa valiokunnassa tänään. Siis iso, vaikea, monipuolinen asia, ja toivoisin aivan toisen tasoista keskustelua täällä lähinnä opposition puolelta, ehkä vähän muiltakin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä meidän tämänpäiväinen keskustelun aiheemme ei pitkistä puheista parane. Vaihtoehtoja ei ole. Sellaisia ei oppositiokaan ole pystynyt esittämään.

Täällä on puhuttu paljon Irlannin auttamisesta. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla olennainen kysymys tässä. Kysymys on muiden kuin Irlannin pankkien, korostan, muiden kuin Irlannin pankkien suojaamisesta ja tätä kautta koko maailman rahoitusjärjestelmän suojaamisesta. Jos luottamus tähän maailman rahoitusjärjestelmään pääsee sulamaan, niin silloinhan asia ei ole tietenkään enää kenenkään hallinnassa ja seuraukset ovat täysin arvaamattomat. Eli täytyy kaikilla käytettävillä puheenvuoroilla tätä luottamusta tukea ja sillä tavalla uskoa, että tästä selviydytään.

Taustallahan on tietysti massiivinen rahoitus- ja sijoituspeli, jota erilaiset finanssilaitokset ovat harjoittaneet, mutta onneksi nämä sitoumukset ovat myöskin määräaikaisia, joten ajan kuluminen auttaa tämän asian ratkaisemisessa. Kannattaa mennä eteenpäin ja pitää tätä maailman rahoitusjärjestelmää ja taloutta pystyssä.