Silvia Modig /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite koskee asumistukea, ja se ajaa samaa maailmaa ja liittyy hyvin pitkälle edustaja Pekosen äskeiseen lakialoitteeseen. Tällä viikolla ja viime viikolla on paljon puhuttu lapsen oikeuksista ja lasten hyvinvoinnista, ja nämä kaksi lakialoitetta parantaisivat lasten asemaa Suomessa. Eli tämän aloitteen tarkoitus on taata lapselle tai lapsille riittävästi asuintilaa myös silloin, kun vanhemmat eroavat.

Tämän on tarkoitus taata lapselle paremmat olot asua, olla ja elää myös toisen vanhempansa luona. Näin haluamme tukea perheitä erilaisissa elämäntilanteissa ja taata lapselle mahdollisuuden elää molempien vanhempiensa kanssa myös eron jälkeen. Siksi ehdotamme, että lapsi tai lapset otetaan huomioon paitsi niin sanotun lähivanhemman myös niin sanotun etävanhemman asumistukeen oikeutettujen neliöiden määrässä. Monesti on niin, että lapset asuvat puolet tai lähes puolet ajasta toisen vanhempansa luona. Lapset eivät siis asu vain sen vanhemman luona, jonka luona he ovat kirjoilla. On myös niin, että useimmiten vanhemmat onneksi valitsevat yhteishuoltajuuden eron jälkeen eli vanhemmat jatkavat vastuun jakamista lapsista myös eron jälkeen.

Avioero on monelle myös iso muutos henkilökohtaisessa taloudessa. Aloitteemme tarkoitus on varmistaa, että lapsilla on eron jälkeenkin koti molempien vanhempien luona. Mahdollisuus elää ja olla myös etävanhemman kanssa voi olla kiinni siitä, että toinen vanhempi ei uudessa taloudellisessa tilanteessa pysty tarjoamaan riittävästi tilaa.

Lakialoitteemme koskisi siis sellaisia perheitä, joiden alle 18-vuotias lapsi — tai lapset — on tuomion tai vahvistetun tapaamisoikeussopimuksen mukaan oikeutettu tapaamaan toista vanhempaansa avioeron jälkeen.

Oletan ainakin edustaja Niikon tukevan tätä lakialoitetta, joka selvästi parantaa lasten asemaa.