Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka puolustatte lasten oikeuksia. Oikeus isään ja äitiin on kaikille meille tärkeä asia. Teidän työnne palkitaan. Ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt, myös äänestysnapin painaminen ja valinnat puolustuskyvyttömän puolesta. On sanottu, että avioliittolain muutoksessa on kyse rakkaudesta. Tämä ei ole totta. Lasten suhteen tässä on kyse hylkäämisestä, rakkauden riistämisestä.

Arvoisa puhemies! Miksi asia on vakava? Millaisen joulun eduskunta suuren valiokunnan myötävaikuttamana onkaan antamassa Suomen lapsille vuonna 2014? Yleensä jouluna on tapana antaa lapsille hyviä lahjoja. Eduskunta on sen sijaan viemässä heiltä parhaan lahjan, oikeuden isään ja äitiin. Miksi näin tärkeästä, koko kansaa koskettavasta lakiuudistuksesta ei ole pyydetty perustuslain mukaista arviota? Tässä vaiheessa eduskunta täysistunnossa ja lakivaliokunta ovat siis arvioineet kansalaisaloitteeseen sisältyneiden lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden, mikä ei mielestäni yksin riitä. Asia olisi pitänyt saattaa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, jolloin myös lapsivaikutusten arviointi olisi pitänyt tehdä.

Suomi on ratifioinut YK:n lasten oikeuksien sopimuksen, jonka mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimuksen sanamuoto viittaa biologisiin vanhempiin, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tietysti tuntee. Sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelisi lapsen normaalitilaksi sen, että hänet on erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään, ja siksi loukkaa tätä lapsen perusoikeutta.

Arvoisa puhemies! Mikäli tämä avioliittolain muutos menee läpi lainsäädäntöön saakka, tulemme astumaan yhteiskuntakokeilun aikakauteen. Sukupuolineutraali avioliittolaki johtaa lakien kaaokseen, jonka maksajiksi tulevat eivät vain heteroliitot vaan myös lapset, kristillisestä kirkosta puhumattakaan.

Ruotsissa avioliittolain muuttamisesta meni vain puoli vuotta, kun kirkko aloitti homoliittojen vihkimisen. Miksi Suomen kirkon tie olisi eri tie kuin Ruotsin kirkon tie, varsinkin kun arkkipiispamme on Ruotsiin päin kallellaan? Suomen kirkko joko tulee vihkimään homoliittoja tai luopuu vihkioikeudesta, se on jo nyt nähtävissä. Muu retoriikka on kirkkokansan hämäämistä, koska kirkon pidättäytyminen perinteisessä avioliittokäsityksessä pakottaisi sen lopulta erilleen valtiosta.

Avioliittolain muuttaminen on johtanut useassa maassa siihen, että termien "aviomies" ja "aviovaimo" tai "poika" ja "tyttö" käyttö korvataan sukupuolineutraaleilla termeillä. Tilalle ovat tulleet "puoliso 1", "puoliso 2". Ruotsissa han- ja hon-termien sijaan on otettu käyttöön "hen" häivyttämään sukupuoli. Ruotsissa on myös avattu sukupuolineutraaleja päiväkoteja ja kouluja. Lapsista kasvatetaan sukupuolettomia pukemalla pojalle tytön ja tytölle pojan vaatteita, leluista ja opetuksesta puhumattakaan. Merkkejä tästä kehityksestä näkyy myös Suomessa, kuten Vantaalla. Nuorten työllisyyspalvelujen asiakaslomakkeessa sukupuolen määrittelyyn "miehen" ja "naisen" lisäksi on tullut termi "muu". Kehityksen uranuurtajana toimii vihreiden apulaiskaupunginjohtaja, kuinkas muutenkaan.

Tätäkö me oikeasti haluamme? Pienten lasten vanhempana totean: En ainakaan minä halua. Haluan, että Suomessa tulee olla oikeus olla tyttö tai poika, nainen tai mies, päiväkodeissa ja kouluissa ja yhteiskunnan jokaisella osa-alueella jatkossakin. Mitä pahaa, saati vahingollista, siinä on? Sitä en ymmärrä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Tosiasioilla ei näytä olevan merkitystä politiikassa. Kansansuosiota haetaan milloin mielipideilmaston ylä-, milloin alapuolelta. Lainsäätäjän rooli säilyy, ja uskottavuuskin voi säilyä, kunhan muistaa kertoa, että on korjaamassa epätasa-arvoista lakia. Kertomatta kuitenkin jää se tosiasia, että aikuisten oikeuksien korjaaminen saattaa kuitenkin heikentää lasten oikeuksia.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme vakavien kysymysten edessä. Keskusteluun kirkon kannasta homoavioliittoihin haluan muistuttaa, että niinkin vähän aikaa sitten kuin 2010 evankelisluterilainen kirkko antoi virallisen, julkisen kannanoton, jossa todettiin miehen ja naisen liiton olevan ainoa, mitä kirkko pitää oikeana — siis ainoa, mitä kirkko pitää oikeana. On myös muistettava, että valiokunnan käsittelyssä kaikki kirkkokunnat vastustivat lakiesitystä. Näin ollen arkkipiispa Kari Mäkinen puhuu tässä tapauksessa omiaan ja vastoin kirkon virallista kantaa. Katsonkin, että arkkipiispa Mäkisen julkinen ulostulo avioliittoasiassa ratkaisi lopullisesti äänestystuloksen niin, että homoavioliitto hyväksyttiin.

Arvoisa puhemies! Mahdollisesti voimaan tulevassa avioliittolaissa on kansalaisilla oltava mahdollisuus tehdä adoptiotestamentti, jolla vanhemmat voivat estää lastensa adoption homopareille. Lakia sovellettaisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa lapset jäävät molempien vanhempien äkillisesti menehdyttyä orvoiksi. Uskon, että adoptiotestamentti ei törmää voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Aino-Kaisa  Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän kansalaisaloitteen käsittely on ollut varsin arvokasta ja perusteellista täällä eduskunnassa. Haluan esittää suurelle valiokunnalle kiitokset tämän kansalaisaloitteen erittäin nopeasta ja asiallisesta käsittelystä. Näin saadaan asia etenemään edelleen täällä eduskunnassa.

Kansalaisaloitteiden vaikuttamismahdollisuuksia epäiltiin jo tässä menneen kevään ja syksynkin aikana ja niistä puhuttiin paljon täällä eduskunnassa, mutta mielestäni tämä kansalaisaloite on osoittanut, että näillä kansalaisaloitteilla voidaan vaikuttaa, kansalaiset voivat vaikuttaa ja demokratia toimii Suomessa. Tahdon vielä kerran esittää kiitokseni kampanjan rakentaneille ja myös aktiivisille, jotka toimivat kampanjan osalta ympäri Suomen.

Nyt ei pidä missään nimessä väheksyä kansalaisaloitteen lopputulosta. Kyllä minä lähden ainakin nyt siitä, että demokratia on puhunut ja eduskunnan enemmistön tahto on tasa-arvon toteutuminen ja avioliittolain muutokset tulevat voimaan eduskunnan päätösten mukaisesti.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin historiallista. Tämä on ensimmäinen kansalaisaloite, jolle eduskunta on antanut tukensa. Me olemme siis todella onnistuneet luomaan uuden vaikutusmahdollisuuden, jonka kautta kansalaiset voivat tuoda eduskunnan pohdittavaksi tärkeäksi kokemiaan asioita, jotka muuten syystä tai toisesta eivät täällä esiin nouse. Tämä on hyvin arvokasta, ja tällä arvokkuudella meidän pitää viedä tämä kansalaisaloite loppuun asti. Kuten edustaja Pekonen totesi, eduskunta on asiassa äänestänyt ja demokratia on puhunut.

Pitäisin itse arvokkaana sitä, että nyt tällä kaudella, kun ensimmäistä kertaa on ollut voimassa mahdollisuus tehdä kansalaisaloite, esimerkiksi puhemiesneuvosto kävisi läpi ne kokemukset ja ne käytännöt, millä näitä on käsitelty. Nyt meillä on useammasta eri aloitteesta, jotka ovat hyvin erilaisia keskenänsä, kokemuksia, ja itse pitäisin hyvänä, että pohdittaisiin muun muassa sitä, kuinka laajaa vaikutusten arviointia me voimme odottaa tai vaatia kansalaisaloitteelta. Ja itse pohtisin kyllä myös sitä, onko perusteltua, että kansalaisaloite raukeaa vaalikauteen. Ymmärrän, että se rinnastuu kansanedustajan aloitteisiin ja niitten kohdalla se on juuri näin, että kun eduskunta muuttuu, tulee vanhan eduskunnan aloitteiden raueta, mutta kansa ei muutu vaaleissa. Voitaisiinko ajatella esimerkiksi, että kansalaisaloite olisi voimassa tietyn sovitun ajan, x vuotta, eikä se olisi siten sidottu eduskunnan vaalikausiin?

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me olemme saaneet kansalaisaloitteen nyt käsittelyyn suuren valiokunnan mietinnön pohjalta, ja kiitän valiokunnan selkeää enemmistöä positiivisesta kannasta tähän asiaan ja tähän kansalaisaloitteeseen.

Itse lähden siitä, että lailla emme voi asettaa eri asemaan ihmisiä liittyen heidän sukupuoliseen suuntautumiseensa. Asia on tärkeä myös siinä mielessä, että lähetämme tästä talosta enemmistönä signaalin yhteiskuntaan paljon laajemminkin siitä, että ihmiset pitää hyväksyä sellaisena kuin he ovat ja erilaisuus on pääasiassa hyväksyttävää. Tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa jo kaikissa Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta. Nyt on siis vihdoin meidän vuoromme.

Viime viikon perjantain äänestyksen jälkeen olen suurella surulla seurannut muutamien kollegoiden puheita ja kannanottoja siitä, että jos ja kun laki tulee eduskunnassa ensi viikolla lopullisesti hyväksytyksi, sitä päätöstä ei tarvitse tulevan eduskunnan lain täytäntöönpanovaiheessa noudattaa. Näille kollegoille haluan todeta, että vuoden 2017 Suomi on valmis, omasta mielestäni ja monen muunkin mielestä, tasa-arvoiselle avioliittolaille. Asiallinen jatkovalmistelu on myös demokratian voitto, ja väitän, että jokainen kansalaisaloite, joka tulee tähän taloon käsiteltäväksi, tehdään myös vakavasti otettavaksi.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko esitti edellä puheenvuorossaan väitteitä, joihin mielestäni on syytä vastata.

Edustaja Niikon keskeinen tulokulma oli ajatus siitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki jotenkin heikentäisi lasten oikeuksia. On merkille pantavaa, että tässä hänen arvionsa poikkeaa olennaisesti käytännössä kaikkien lasten oikeuksia ajavien järjestöjen ja lukuisten asiantuntijoiden näkemyksistä. Edustaja Niikon kanssa lasten oikeuksista ovat eri mieltä muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Unicef, Pelastakaa Lapset, Väestöliitto, lapsiasiavaltuutettu ja Lastensuojelun Keskusliitto. Vaikka en halua ollenkaan väheksyä edustaja Niikon asiantuntemusta ja kykyä arvioida lakien vaikutuksia lasten kannalta, luotan itse kyllä näiden järjestöjen arvioon tässä suhteessa enemmän.

Edustaja Niikko totesi, että lapsilla on oikeus tuntea vanhempansa. Se, minkä hän jätti mainitsematta, on se, että adoptiotilanteessa adoptiolapsi on samassa asemassa riippumatta siitä, adoptoidaanko hänet samaa sukupuolta olevan parin vai eri sukupuolta olevan parin perheeseen. Hän siis joka tapauksessa joutuu eroon biologisista vanhemmistaan, eikä tässä suhteessa tasa-arvoinen avioliittolaki lapsen asemaa muuta millään muotoa.

Lapsivaikutusten arviointia edustaja Niikko peräänkuulutti. Eduskunnan enemmistön ja suuren valiokunnan hyväksymä vastalausehan lähtee siitä, että nyt jatkovalmistelussa hallituksen tehtävä on valmistella kaikki tarvittavat muutokset muihin lakeihin kuin avioliittolakiin, ja siinä yhteydessä voidaan myös vaikutuksia lapsiin vielä tarkemmin arvioida. Toki lakivaliokunta perusteellisessa kuulemisessa sai lukuisia asiantuntijalausuntoja juurikin lasten oikeuksien näkökulmasta, niin kuin edellä kuvasin. Nämä asiantuntijalausunnot käytännössä yksimielisesti tukivat sitä tulkintaa, että tasa-arvoinen avioliittolaki on lasten oikeuksien kannalta hyvä ratkaisu.

Edustaja Niikko pelotteli, että aloite johtaa lakien kaaokseen. No, Suomihan ei tosiaan ole ensimmäinen maa eikä alue maailmassa, joka tasa-arvoisen avioliittolain on hyväksynyt. Päinvastoin, maailmassa asuu jo 750 miljoonaa ihmistä alueilla, joilla tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa. Suomi on 20. maa, joka lain on hyväksynyt. On siis kohtuullisen helppo saada selville, minkälaisia vaikutuksia käytännössä tasa-arvoisella avioliittolailla on: ei tarvitse muuta kuin ostaa lippu Ruotsin-laivaan ja mennä meidän läntiseen naapuriimme tai johonkin näistä muista lukuisista maista, jotka tasa-arvoisen avioliittolain ovat säätäneet. On kovin helppo todeta, että niissä avioliittolain muutos ei ole johtanut mihinkään lakien kaaokseen, joten tällaiseen pelotteluun ei ole aihetta.

Edustaja Niikko pohdiskeli, johtaako tasa-arvoinen avioliittolaki homoparien vihkimiseen kirkossa. Se on toki varmasti monessa suhteessa kiinnostava kysymys, mutta mehän tässä salissa olemme maallisia lainsäätäjiä ja päätämme maallisesta lainsäädännöstä. Meidän tehtävämme ei ole ottaa kantaa siihen, miten uskonnolliset yhdyskunnat toimivat, paitsi toki niiltä osin kuin kansanedustajat ovat myös eri uskonnollisten yhdyskuntien jäseniä, jolloin heillä toki tähän tilaisuus tarjoutuu.

Edustaja Niikko tuntui olevan yllättynyt siitä, että Ruotsissa on virinnyt keskustelu han- ja hon-persoonapronominien korvaamisesta tai niitten täydentämisestä sukupuolineutraalilla hen-pronominilla. Se on aika erikoinen murhe, kun ottaa huomioon, että suomen kielessä on ollut sukupuolineutraali hän-pronomini ilmeisesti aina tai ainakin aika monta tuhatta vuotta, enkä ole huomannut, että se Suomessa olisi johtanut suuriin ongelmiin. Päinvastoin Ruotsi nyt vihdoin tässä asiassa noudattaa Suomen esimerkkiä.

Edustaja Niikko myös kantoi huolta sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Useinhan puhutaan sukupuolisensitiivisestä tai sukupuoliherkästä kasvatuksesta, ja siinähän ajatuksena ei ole suinkaan kiistää eri sukupuolten olemassaoloa tai häivyttää niitä vaan päinvastoin antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus kasvaa yksilöllisesti oman sukupuolensa rajoittamatta. On hullunkurinen ajatus, että poikien pitäisi leikkiä paloautoilla ja tyttöjen pitäisi leikkiä nukeilla. Jos poika haluaa leikkiä nukeilla ja tyttö paloautoilla, se on aivan yhtä hyvä eikä siihen kasvatuksella tule mitenkään puuttua. Sukupuoliherkkä kasvatus kannustaa ja tukee kaikkia lapsia ja nuoria kasvamaan yksilöllisinä, eikä sitä toki sukupuoli saa rajoittaa, jos lapsi tai nuori haluaa tehdä omat yksilölliset valintansa.

Edustaja Niikko myös puolusti sitä, että Suomessa pitää olla oikeus olla tyttö ja poika, nainen ja mies. Olen samaa mieltä. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, ja sukupuoli on monelle merkittävä voimavara, merkittävä identiteetin osatekijä, eikä tasa-arvoinen avioliittolaki tätä mitenkään häivytä tai vähennä.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yli 70 vuotta ev.lut. kirkon jäsenenä olleena pohdiskelin tämän avioliittolain muuttumisen johdosta, että mikä tässä nyt muuttuu. Ja minulle tuli mieleen eräs asia: tässä muuttuu osin katekismus ja sen kymmenen käskyä. Kuuluuhan neljäs käsky siten, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Rupesin pohdiskelemaan, että jos vanhempina on kaksi miestä, kuinka siinä voi kunnioittaa äitiä? Tai jos vanhempina on kaksi naista, niin kuinka siinä voi kunnioittaa isää?

Arvoisa puhemies! Tämä on pieni asia mutta koskee ilmeisesti ainakin tätä pyhää kirjaa, katekismusta, jonka käskyt jo alakoulussa osattiin ulkoa ja tiedettiin myöskin, mitä ne merkitsevät. Tähän ymmärrykseni mukaan saattaa tulla muutos lähivuosina.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen yritti nyt kovasti vakuutella sitä, että tällä lailla ei ole mitään vaikutusta lasten hyvinvointiin, ja siinä mielessä minä en ainakaan näitä selityksiä purematta niele.

Ensinnäkin, jos lähestytään asiaa — miksi tällainen adoptio pitäisi sallia homo- ja transpareille — vaikka toisella tavalla: löytyykö yhtään sellaista luotettavaa tutkimusta tai arviota siitä, että lapset tarvitsevat adoptiotilanteessa samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Elikkä nyt jos me lähdemme tutkimaan tätä lapsen kannalta, eihän ole minkäännäköistä tarvetta ryhtyä tämänkaltaiseen lainsäädäntöön.

Toisekseen, tuleeko se vaikuttamaan lasten elämään? Siitä ei ole näyttöä tuolla Ruotsin puolella. Emmehän me tiedä vielä, koska tämä on niin tuore juttu ympäri maailmaa, myös Yhdysvaltoja myöten. Meillä ei ole niitä lapsia kasvanut vielä, jotka on adoptoitu vaikka kahden homomiehen perheeseen tai kahden transsukupuolisen perheeseen. Meillä ei ole niitä tutkimuksia heidän kasvatuksestaan, ja siinä mielessä me emme voi sanoa, mihin se johtaa. Sen takia mainitsin, että tämä tulee johtamaan näihin mahdollisiin kokeiluihin. Tämä on mielestäni merkittävä asia. Emme me voi väheksyä tätä asiaa millään tavoin.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee näihin hen ja hon -nimikkeisiin, niin Ruotsissa aikaisemmin tällaista ei ole ollut, ja se nimenomaan säädettiin sen tähden, että se jollakin tavalla ei sitten loukkaisi niitä henkilöitä, joita halutaan kutsua sukupuolettomiksi. Tämä sukupuoleton linja on vihreillä ollut agendana jo pitkään. Tämä on nähty nyt muun muassa Vantaalla. Vantaalla on tähän ryhdytty toden teolla jo, vaikka lainsäädäntö ei siihen anna lupaa ja Väestörekisterikeskus ei anna lupaa siihen, että ruvetaan normittelemaan sukupuoli uudelleen. Tämä on teidän puolueenne agenda.

Jos tasa-arvoinen avioliittolaki astuu joskus voimaan, niin samana päivänä siitä tulee epätasa-arvoinen. Jos ette minua usko, niin kysykää vaikka vihreiltä, jotka puolueena peräänkuuluttavat muun muassa lukumääräneutraalia avioliittoa. Eikö tämä silloin ole epätasa-arvoinen avioliitto tältä näkökannalta?

Lisäksi olen huolissani myös siitä, että esimerkiksi Saksan vihreiden pyrkimykset sallia perheen sisäiset seksuaaliset suhteet ja suhteet lapsiin voivat hyvin olla se liukas pinta muuhunkin Eurooppaan. Insestikielto on kuulemma, näin Saksan vihreissä sanotaan, "törkeää valtion sekaantumista yksityiselämään ja ihmisten vapauteen itse muovata omaa elämäänsä". Tämä on aivan suoraan teidän puolueenne, sisarpuolueenne, ohjelmaa. (Tuija Brax: Höpö höpö!) Ja siinä mielessä minä en ainakaan tämmöisiä kannanottoja sivuuta. Eivät ne ole mitään heittoja, vaan nämä ovat täysin suunniteltuja toimenpiteitä eri valtioissa.

Johtopäätös itselläni tästä kaikesta on, että en voi käsittää, miksi eduskunta vieroksuu maalaisjärjen käyttöä siinä, mikä on lapselle parasta. Tässä asiassa uskon porttiteoriaan, ikävä kyllä. Vaatimukset monelta osin tulevat kovenemaan myös Suomessa. Ihmiskunta kulkeekin kohti turmiota ja erehtyy luulemaan sitä kehitykseksi. Näin minä tämän näen.

Lisäksi on muuten hyvin johdonmukaista tehdä sellainen johtopäätös, että seuraava eduskunta palaa avioliittolain määrittelyyn, ei pelkästään hallitusneuvotteluissa — ehkä se tulee siellä joltain esille — vaan ennen kaikkea kansalaisaloitteen muodossa. Ja silloin me joudumme uudelleen näitten asioitten pariin. Minä luulen, että tämä ei pääty koskaan tässä maassa. Täällä tullaan joka eduskunta mittauttamaan siinä, millainen avioliitto ja millainen adoptiojärjestelmä meillä tulee olla. Miehen ja naisen välinen avioliitto ja lapsen adoption kieltäminen homo- ja transpareilta on niin merkittävä arvo ja lasten oikeuksien kysymys, ettei avioliittolain muutosta Suomessa hyväksytä vielä pitkään aikaan.

Lopuksi haluan sanoa vielä kolme asiaa, ennen kuin aika loppuu:

Ensiksi, tehdään yhdessä kaikkemme lasten oikeuksien puolustamiseksi. Vain äänioikeutetut kansalaiset voivat estää tämän lasten hylkäämistä ja aikuisten itsekkyyttä edistävän yhteiskuntakokeilun.

Toiseksi, pyydän miettimään asiaa lasten ja tutkimustulosten kannalta. Ei löydy yhtään luotettavaa pitkäaikaista tutkimustulosta, että lapset tarvitsevat adoptiotilanteessa samaa sukupuolta olevat vanhemmat.

Kolmanneksi, haluan sanoa kuten Jeesus Kristus sanassaan sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on myös taivasten valtakunta." Lasten on tulevaisuus, siksi emme saa luovuttaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Keskiviikkona suuri valiokunta käsitteli tätä kansalaisaloitetta kokouksessaan. Itselleni oli melkoinen yllätys oikeusministeriön virkamiehen lausunto, kun hän kertoi, että ministeriössä ei ole muuta tehty asian eteen kuin se, mitä lakivaliokunta edellytti. Eli minkäänlaista normaalia esivalmistelua ei ministeriössä ole tehty, eli sitä työtä, mikä aina tehdään, ennen kuin normaali hallituksen esitys tulee tänne eduskuntakäsittelyyn. Kysymykset tulevat selvitettäväksi oikeusministeriössä myöhemmin. Minusta on kyseenalainen sellainen päätöksentekomalli, että ensin tehdään päätökset ja sitten sen jälkeen aletaan pohtimaan vaikutuksia, mitä siitä seuraa, mitä olemme päättäneet.

Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt saada itselleni tilastoja adoptioista, joita lukuisat lapsettomat avioparit ovat odottaneet vuosikaupalla, ja kun adoptiolapsia on niin vähän tarjolla, niin vuodesta toiseen joutuvat kohtaamaan pettymyksiä. Sain sitten jonkinlaisia tilastoja: vuonna 2011 olisi tullut Suomeen 163 lasta, sitten 2013 luku olisi tippunut 141:een, ja tänä vuonna näitä ulkomailta saapuneita adoptiolapsia olisi ollut 115. Mutta en ole aivan vakuuttunut siitä, ovatko nämä luvut pitäviä, sillä kun eri tahoilta yritin selvittää tätä kokonaisuutta, niin tuntui, että näistä ei pidetä ihan tarkalleen tilastoja.

Kuten tiedämme, Suomeen tulee kaikista eniten adoptiolapsia Venäjältä, eli Venäjä on suomalaisten adoptiojärjestöjen tärkeä yhteistyökumppani. Sitä yhteistyötä on harjoitettu niin, että jopa 20 vuotta eräs järjestö on toiminut, ja luottamus ja hyvin toimivat yhteistyösuhteet on luotu tämän työskentelyn kautta. Mutta nyt valitettavasti vaikuttaa siltä, että jos tämä laki menee läpi siinä muodossa, missä se on esitetty, niin adoptiot Venäjältä tulevat loppumaan kuin seinään. Nimittäin näin tapahtui Ruotsissa: siellä on tämä lainsäädäntö voimassa, ja kun Venäjä 2013 päätti, että se kieltää kaikki adoptiot ulkomaisille tahoille, joilla on mahdollista, että samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat avioliitossa, niin se automaattisesti vaikutti niin, että Ruotsiin ei sen jälkeen tullut yhtään venäläistä adoptiolasta, ja nyt se vaikuttaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä — voi sanoa, että varmuudella — samalla tavalla suomalaisten kohdalla. Eli tulevaisuudessa suomalaiset lapsettomat pariskunnat eivät saa venäläisiä lapsia adoptoitavaksi.

Pahoittelen ennen kaikkea sitä, että nyt ollaan tehty nämä päätökset ilman, että on selvitetty vaikutuksia lapsettomiin pariskuntiin, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevat jäämään ilman näitä kymmeniä tai jopa satoja adoptiolapsia Venäjältä ja varmaan monista muistakin maista. Tulee olemaan ongelmia, kun lainsäädäntö muuttuu sillä tavalla, että sitten nämä tietyt maat eivät enää hyväksy adoptioita Suomeen. Tämä on minun mielestäni tämän uudistuksen suurin ongelma. Toivoisin, että kaikki lapsettomat pariskunnat, jotka ovat olleet kelpoisia ottamaan adoptiolapsia, saisivat tulevaisuudessakin sen mahdollisuuden.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnä edustaja Ruohonen-Lernerille kansainvälisistä adoptioista: On käytettävissä useita keinoja, joilla voidaan varmistaa kansainvälisten adoptioiden jatkuminen kahdenvälisillä sopimuksilla. Luovuttajamaiden kanssa voidaan tätä edistää ja voidaan toki hakea myös sellaisia uusia yhteistyökumppaneita, jotka luovuttavat lapsia myös maihin, joissa tasa-arvoinen avioliittolaki on säädetty.

Mutta kautta tämän keskustelun on korostettu, että aina pitää mennä lasten etu edellä ja että yhdelläkään vanhemmalla ei ole subjektiivista oikeutta lapseen mutta lapsilla on oikeus vanhempiin. Tästä näkökulmasta ei ole ehkä aivan johdonmukaista peräänkuuluttaa, että suomalaisilla lapsettomilla pareilla olisi oikeus adoptiolapsiin.

Edustaja Niikolle: Haluaisin vielä palata muutamaan asiaan. Toisin kuin edustaja Niikko väitti, en sanonut, ettei tasa-arvoisella avioliittolailla olisi vaikutusta lasten hyvinvointiin. Kyllä sillä on, se vaikutus on vain myönteinen. Se parantaa aivan ilmeisellä tavalla sateenkaariperheissä jo elävien lasten asemaa, mutta se parantaa itse asiassa kaikkien suomalaisten lasten asemaa sitä kautta, että mitä yhdenvertaisempi maa Suomi on, sitä parempi kaikkien lasten ja nuorten on kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat ja tietää, että heitä arvostetaan. Löytyykö sitten tutkimuksia samaa sukupuolta olevien parien perheissä kasvaneista lapsista? Löytyyhän niitä nykyään jo aika pitkiltä ajanjaksoilta. Ne osoittavat kautta linjan, että sateenkaariperheissä lapset kasvavat yhtä hyvin kuin eri sukupuolta olevien parien perheissä.

Edustaja Niikko puhui vihreiden sukupuolettomasta linjasta. Jäi aika lailla epäselväksi, mitä se tarkoittaa. Toki vihreiden ohjelmista on luettavissa se, minkälaisia asioita yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi me ajamme. En sieltä tällaista sukupuolettomuutta ehkä ihan heti tunnista.

Edustaja Niikko esitti useita yksiselitteisen virheellisiä väitteitä. Hän muun muassa väitti, että vihreät peräänkuuluttavat lukumääräneutraalia avioliittolakia. No, tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, ja se on helposti osoitettavissa. Ehkä edustaja Niikko tapaili vihreiden nuorisojärjestöä, jolla on ollut kanta, joka poikkeaa puolueen kannasta. Mutta ei tässäkään salissa perussuomalaista puoluetta voi vaatia tilille siitä, mitä perussuomalaisten nuorisojärjestö on sanonut. Ne ovat kaksi eri järjestöä ja kaksi eri asiaa.

Edustaja Niikko pohdiskeli, onko nyt sitten edessä se, että joka eduskunnassa mittautetaan eduskunnan kanta avioliittoon, ja sehän on toki mahdollista. Vihreät puolueena on johdonmukaisesti puolustanut kansalaisaloitetta kansan työkaluna nostaa politiikan asialistalle tärkeäksi kokemiaan asioita. Jos riittävän moni kansalainen haluaa keskustella myös seuraavilla vaalikausilla avioliittolaista, niin sehän on täysin mahdollista, ja sen tämä työkalu mahdollistaa.

Uskallan kuitenkin epäillä, että nyt eduskunnan enemmistön hyväksymä kanta tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tule muuttumaan tulevaisuudessa. Ja miksi rohkenen tällaisen kannan tässä esittää? Sen takia, että jo nyt kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Tämä kannatus on koko ajan vain kasvanut ja kasvanut. Kun katsotaan sen kannatuksen jakautumista ikäluokittain, niin nuorimmat kannattavat kaikkein selvimmin, noin neljä viidesosaa suomalaisista nuorista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Ajan edetessä tasa-arvoisen avioliittolain kannatus todennäköisesti vain kasvaa eikä suinkaan vähene.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi: Oli surullista kuunnella edustaja Niikon väitteitä Saksan vihreiden kannoista. Vielä jotenkin ymmärtäisin täysin virheellisten väitteiden esittämisen, jos olisi kyse arkipäiväisistä asioista, mutta niistä kysymyksistä, joihin edustaja Niikko viittasi, jotka ovat aivan erityisen painavia ja raskaita, on erityisen lohdutonta tulla tänne pönttöön esittämään yksiselitteisen ja täysin virheellisiä väitteitä. Koska tiedän, että edustaja Niikko on rehti mies, niin toivon, että hän pyytää julkisesti anteeksi näitä täysin virheellisiä väitteitään jossain sopivaksi katsomassaan tilaisuudessa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän lain hyväksymisen kannalta on ehkä syytä palauttaa mieliin se, mitä se oikeasti merkitsee, mitkä ovat sen vaikutukset. Sateenkaariperheille, ihmisille, joilla on tällä hetkellä mahdollisuus solmia rekisteröity parisuhde, tai ihmisille, jotka muuten elävät samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, tämä mahdollistaa sen tunteen, että minä pääsen avioliittoon, voin solmia avioliiton kirkossa tai voin solmia sen maistraatissa. Tämä on varmasti näille ihmisille hyvin tärkeä asia, sen uskon. Mutta mitä legaalisesti muuttuu? Se muuttuu, että nämä ihmiset voivat tämän avioliiton myötä käyttää yhteistä sukunimeä tai kaksiosaista sukunimeä. Toinen asia, mikä muuttuu, on se, että he saavat adoptio-oikeuden. Paradoksaalista tässä adoptio-oikeudessa on se, että se lyö korvalle sen takia, että on maita, kuten Kiina ja Venäjä, jotka eivät luovuta lapsia sellaisiin maihin, joissa tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa. Eli nämä ovat ne paikat, mistä Suomeen on tullut kaikkein eniten ulkomaisia adoptioita. Sen lisäksi ovat Etelä-Afrikan maat. Osa niistäkään maista ei tule enää tämän jälkeen antamaan adoptiolapsia tänne.

Se, mikä tässä on ikävää, on se, että tämä tulee koskemaan erittäin pahasti nimenomaan nyt sateenkaariperheitä eli tasa-arvoisen avioliiton solmivia ihmisiä sen takia, että aikaisemmin heillä oli sinkkuihmisinä ollessaan mahdollisuus adoptoida lapsi yksinäisinä henkilöinä ja sen jälkeen tehdä perheen sisäinen adoptio, kunhan tuo parisuhde rekisteröidään — sen jälkeen lapsella olisi ollut kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, joko miestä tai naista — eli se olisi ollut mahdollista, mutta tämä ei ole enää tämän lain hyväksymisen jälkeen mahdollista.

Huomionarvoista on myös, että suomalainen adoptiolapsia välittävä järjestö Pelastakaa Lapset ei ole koskaan toimintansa aikana luovuttanut yhtään ainutta lasta sateenkaariperheisiin, ei sen takia, että järjestö olisi asiasta päätöksen tehnyt, vaan sen takia, että äidit eivät ole halunneet. En tiedä syitä, mitkä tässä ovat. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella maailmassa on parempi olla Suomessa sateenkaari-, hetero-, sinkku-, leski-, uusio-, monikko-, ylikansallisessa tai jossakin muussa perheessä kuin katulapsena Kabulissa. Ja tämä on se asia, minkä takia minä en voi tätä lakia kannattaa. Minä ajattelen tätä lakia näiden lasten kannalta, joilta me epäämme hyvän ja turvallisen kodin Suomessa minkälaisessa perheessä tahansa.

Tämä on se asia, miksi minä vastustan tätä lakia. Minulla ei ole uskonnollista syytä siihen, eikä minulla ole henkilökohtaista syytä siihen. Minä menen tähän asiaan lapsen edun kannalta. Tämä on minun mielestäni semmoinen asia, joka kannattaisi muistaa, kun tästä asiasta seuraavan kerran äänestetään. Ja kannattaisi muistaa myöskin se, kenen oikeuksista noin pitkässä juoksussa tässä on kysymys: aikuisten ihmisten oikeudesta vai niiden lasten oikeudesta, jotka tarvitsisivat kodin, jotka tarvitsisivat paikan, joka ei olisi kadulla, jotka tarvitsisivat paikan, missä heitä ei hyväksi käytettäisi, jotka tarvitsisivat paikan, missä heitä ei alistettaisi lapsityövoimaksi? Tämä on se asia, mihin tässä on kiinnitettävä huomiota.

Sinänsä henkilökohtaisesti ihmettelen sitä — minulle ei ole auennut se asia — että jos solmitaan rekisteröity parisuhde, miksi se ei riitä, koska silloinhan joka tapauksessa tunnustetaan se, että kahden aikuisen ihmisen välillä voi olla minkälainen rakkaussuhde tahansa. Sinänsä, jos me puhumme rakkaudesta ja oikeudesta rakkauteen, ne eivät tarvitse instituutioita. Vanha totuus on se, että rakkautta voi teeskennellä hetkeksi sinne, missä sitä ei ole, mutta siellä, missä sitä on, sitä ei voi peitellä.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Ruohonen-Lernerin pohdiskelu siitä, onko se hyvää menettelyä, että laki päätetään ensin säätää ja vasta sitten ryhdytään sen valmistelutyöhön, on aivan perusteltu. Tässä nyt luodaan todellakin uutta käytäntöä siinä, miten kansalaisaloitteita käsitellään ja mitä niillä voidaan saada aikaan. Minä myös ajattelen niin, että kyllä kunnolliseen lainsäädäntöön kuuluu huolellinen lainvalmistelu, ja siksi näen ilman muuta oikeana sen ajatuksen, että tällaisten päätösten yhteydessä tulevalla eduskunnalla on täysi harkintavalta sen suhteen, mitä lakialoitteille jatkossa tapahtuu. On totta, että kansa ei vaihdu, mutta kun aloitteessa on mukana vain pieni osa kansasta, niin on täysin oikein, etteivät tulevan eduskunnan kädet ole sidotut tässä asiassa. Tähän on kaksi syytä: Toinen on itse valmisteluprosessi, joka saattaa nostaa esiin aivan uusia näkökohtia tässä kokonaisuudessa. Ja toinen, erityisesti näissä arvokysymyksissä, on se, mikä on kansan tahto eli uuden eduskunnan kokoonpano. Tässä mielessä ajattelen, että sitä, mihin tuleva eduskunta sitten aikanaan asiassa päätyy, en ryhtyisi arvailemaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen, otin kopin niistä, mitä äsken sanoit, ja tarkistin näitä puheitani.

On ehkä totta, että niputin yhteen vihreiden vaaliohjelman tai vihreiden päämäärät ja sen, mitä vihreät nuoret haluavat, mutta mielestäni vihreät nuoret ovat siinä mielessä myös poliittinen tulevaisuus ja voimavara, joiden ääni kantautuu puoluehallitukseen saakka, myös teillä. Suomessa me tiedämme, että vihreät nuoret ajavat avoimesti tätä moniavioisuutta. Ja Saksassa, ainakin tämän lähteen mukaan, minkä itse löysin, muun muassa Der Bild -lehti on maininnut tästä vihreiden nuorisojärjestöstä, joka on tällaista asiaa ajanut. Lisäksi myös mainitaan, että vihreiden kansanedustaja Hans-Christian Ströbele on voimakkaasti ottanut kantaa sisarusten sukupuolisuhteiden sallimiseksi tulevaisuudessa. Tästä voin toki nämä linkit antaa, mitä olen itse löytänyt.

Toinen asia: Kun puhutaan tästä kehityksen kulusta, voiko tämä kehitys myös Suomessa toteutua, niin ei minun tarvitse lukea kuin tästä vanhan Iltalehden artikkelista 31.7.2012, jossa kansanedustaja Anna Kontula kommentoi näitä lakeja vasemmistopuolueesta. Täällähän mainitaan, tässä artikkelissa, näin: "Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajan Hanna Hakon blogi pohti, mitä kaikkea seksuaalikäyttäytymistä koskevaa lainsäädäntöä voisi kyseenalaistaa." Tässä samaisessa blogissa hän tämän lehden mukaan mainitsee näin: "Hako nosti esiin muun muassa seksiviihteen suojaikärajat ja ’vapaaehtoisen insestin’, mutta kierteli aihetta lähinnä ’mitä jos me kannattaisimme tätä’ -ajatusleikkinä." Ja siinä mielessä Anna Kontulakin ottaa asiaan kantaa ja peräänkuuluttaa sitä avointa keskustelua kaikilta osa-alueilta, myös tältä osa-alueelta. Siinä mielessä luulen, että huoleni on aito tai ainakin vilpitön. Pelkään, että tällaista vaatimuksen ääntä tullaan korottamaan tällaisten lainsäädäntömuutosten jälkeen. En minä sitä pahuuttani sano, minä vain tulkitsen näitä asioita tällä kehityksenkululla, mitä on tapahtunut ja mitä ihmiset ovat sanoneet.

Arvoisa puhemies! Itse asia, mitä halusin tulla sanomaan, oli se, että ihmettelen sitä, kuinka meidän pääministeri otti niin voimakkaasti kantaa tämän kansalaisaloitteen, lain, puolesta. Lisäksi kun tiedämme myös, että muun muassa sosialidemokraattien puheenjohtaja voimakkaasti vetosi kansanedustajiinsa, että äänestävät lain puolesta, niin huolestun siitä ennen kaikkea, että millä perusteilla. (Timo Heinonen: Entä edustaja Soini?) Pääministeri muun muassa mainitsi, että laki on syrjivä tällä hetkellä. Hän myös mainitsi, että laki on epätasa-arvoinen. Siinä mielessä, jos me tiedämme lainsäädännön täällä — niin kuin meidän tulisi tietää — niin mehän tiedämme, että laki ei ole syrjivä. Laki ei ole epätasa-arvoinen tällä hetkellä, joten näitten termien käyttäminen korkeimman päämiehen suusta on huolestuttavaa terminologiaa.

Ihmisoikeudet koskevat ihmisiä, sen me kaikki tiedämme. Eivät ne koske tunteita, käyttäytymismalleja tai ihmissuhteita. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Ihmisoikeus on oikeus, joka ihmisellä on pelkästään sen perusteella, että hän on ihminen. Vastaavasti sukupuolineutraalia avioliittolakia ajetaan harhaanjohtavasti ihmisoikeuden nimissä, sillä avioliiton solmiminen ei ole ihmisoikeus tässä mielessä. Avioliiton solmijoilta edellytetään tiettyä ikää. Sen sijaan jokaisella ihmisellä on oikeus isään ja äitiin pelkästään sillä perusteella, että hän on ihminen. Lisäksi nykyisen avioliittolainsäädännön mukaan edellytetään myös, että on vastakkainen sukupuoli muun muassa.

Siinä mielessä olisin toivonut, että me lainsäätäjät olisimme rehellisesti voineet sanoa, että me haluamme muuttaa lain, vaikka se ei tällä hetkellä ole syrjivä. Se olisi ollut rehellistä puhetta. Kuka meistä ei kannata tasa-arvoa? Minäkin kannatan tasa-arvoa. Tasa-arvo on hieno asia. Kaikkien ihmisten kesken ja ihmisryhmien kesken meidän tulee edistää ja ajaa tasa-arvoa. Mutta jos tämä lainsäädännön näkökulmasta ei ole tasa-arvokysymys, niin miksi me silloin sitä pidämme yllä? No, me tiedämme: sen tähden, että se myy niin hyvin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että meidän kansanedustajamme viisastuisivat ja ymmärtäisivät, että tässä laissa on kysymys enemmästäkin kuin vain aikuisten oikeuksista.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Laki, joka ei kohtele kaikkia ihmisiä samalla lailla, on epätasa-arvoinen. Siitä tässä on kyse, ja sitä me olemme muuttamassa. Minä ymmärrän sen, että meillä voi olla asiasta erilaisia näkemyksiä. Ymmärrän varsinkin sen, että omaan uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuva näkemys asiassa esimerkiksi edustaja Niikolla on voimakas, ja minä kunnioitan teidän mielipidettänne tässä asiassa.

Mutta se, mistä minä olen tosi pahoillani, on se, että tässä ammutaan samalla kansalaisaloitetta alas. Täällä sanovat kansanedustajat, että tähän ei tarvitse sitoutua, meidän ei tarvitse millään tavalla olla velvollisia kansalaisille siitä, että me olemme nyt äänestäneet tästä, sitoutuneet tähän ja viemään sen eteenpäin. Olen hyvin pahoillani siitä, että kaikki eduskuntaryhmät eivät kannata kansalaisaloitetta. Perussuomalaiset tekemällä ryhmäkurin äänestykseen tekivät hyvin selväksi, miten he näkevät kansalaisaloitteet. Mutta erittäin pahoillani minä olen kristillisdemokraateista: te useaan otteeseen viittaatte aina siihen, että pienenkin ihmisryhmän kannattama aloite voi mennä läpi, ja te käytätte sitä perusteluna sille, että te ette pidä tätä validina. Hyvät kristillisdemokraatit, tämän kansalaisaloitteen allekirjoitti useampi ihminen kuin teitä äänesti viime vaaleissa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppasella oli tärkeä huomio kansainvälisistä adoptioista, ja niin kuin aiemmin sanoin, täytyy toki tehdä töitä sen eteen, että tulevaisuudessakin kansainväliset adoptiot voidaan turvata, ja siihen on olemassa työkaluja, ja niitä työkaluja on monessa maassa ennen Suomea jo kokeiltu.

Oikeastaan palaisin siihen, mitä edustaja Ruohonen-Lerner aiemmin toi esiin, eli siihen, että Suomeen adoptoitavia lapsia on aika vähän ja adoptiolasta toivovia vanhempia aika paljon. Eli kun edustaja Tolppasen huoli oli se, että tuolla heikommissa oloissa elävistä maista lapset eivät pääse parempiin oloihin tänne Suomeen, niin itse asiassa pulmahan on oikeastaan symmetrisesti vastakkainen siinä, miten edustaja Ruohonen-Lerner sen muotoili, kun hän totesi, että itse asiassa näitä adoptiolapsia on liian vähän suhteessa siihen tarpeeseen, mikä suomalaisilla vanhemmilla on.

Edustaja Tolppanen kysyi, miksi rekisteröity parisuhde ei riitä. No, se syy on se, että jos ihmisiä erotellaan lain edessä, niin se ei ole yhdenvertaista, vaikka sinänsä ne lait takaisivat yhtäläiset oikeudet. Kuvitellaan sellainen tilanne, että meillä olisi avioliittolaki kaikille muille mutta sitten perussuomalaisen puolueen jäsenet saisivat vain rekisteröidä parisuhteensa. Vaikka rekisteröidyllä parisuhteella, josta perussuomalaiset saisivat nauttia, ja avioliitolla, josta kaikki muut saisivat nauttia, olisi tismalleen sama oikeusvaikutus ja tismalleen samat oikeudet, niin uskoisin, että edustaja Tolppanenkin olisi kanssani samaa mieltä siitä, että tällainen erottelu lain edessä ei olisi yhdenvertaista. Ja sama pätee myös silloin, kun se erottelu tapahtuu puolison sukupuolen perusteella.

Edustaja Ahvenjärvi harmitteli sitä, että hyväksytään laki ja valmistellaan vasta sitten. No, tosiaan tässä hallituksen jatkovalmistelussahan pystytään ottamaan huomioon kaikki ne asiat, joita siinä valmistelun aikana ilmenee, mutta on hyvä muistaa, minkä takia hallitus ei ole valmistellut lakia: sen takia, että kristillisdemokraatit ovat sen kohta neljä vuotta estäneet. Jos edustaja Ahvenjärven oma puolue ei olisi jarruttanut kaikin keinoin hallituksen etenemistä tässä asiassa, meillä olisi ollut eduskunnan käsittelyssä hallituksen normaalissa järjestyksessä valmistelema lakiesitys tasa-arvoisesta avioliittolaista. Eli tästä näkökulmasta teidän huolenne ei vaikuttanut ehkä täysin johdonmukaiselta sen kanssa, miten teidän oma puolueenne on tähän asti toiminut.

Edustaja Niikolla puheenvuoro tarkentui toisella kierroksella hieman: kun aiemmin menivät puolueet ja nuorisojärjestöt ja yksittäisten vihreiden blogin pohdiskelu puolueen kannan kanssa sekaisin, niin nyt päästiin jo vähän lähemmäksi sitä vallitsevaa asianlaitaa. Toivon, että kun te esitätte toisten puolueiden näkemyksistä aika rajuja väitteitä, niin tarkistatte, onko todella kyseessä puolueen linja vai oletteko lukenut jostain verkosta, että se saattaisi jotenkin puolueeseen liittyä.

Edustaja Niikko toisti sen aika usein kuullun väitteen, että nykyinen avioliittolaki ei olisi syrjivä eikä epätasa-arvoinen. Koska tämä tulee niin usein vastaan, on hyvä ehkä pysähtyä hetkeksi avaamaan sitä, minkä takia nykylaki on myös tasa-arvon kannalta ongelmallinen. Meidän nykyinen laki ei rajoita oikeutta avioitua esimerkiksi puolison ihonvärin tai äidinkielen perusteella, ei sen perusteella, mistä maasta tämä puoliso on peräisin, ei sillä perusteella, onko puolisolla silmälasit tai käyttääkö hän pyörätuolia, ei puolison puoluekannan perusteella, mutta meidän laki erottelee liittoja sen perusteella, mikä on puolison sukupuoli. Tämä tekee nykylaista epäyhdenvertaisen, tämä tekee nykylaista epätasa-arvoisen, ja sen takia avioliittolain uudistus kansalaisaloitteen tarkoittamalla tavalla on nimenomaan tasa-arvoinen avioliittolaki.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin kansalaisaloitteesta ja kansalaisaloitteiden voimasta ja sanottiin, että perussuomalaiset vastustavat kansalaisaloitteita, koska vastustavat tätä näin. Ei tämä asia näin ole. Ensimmäinen kansalaisaloite koski turkistarhausta, ja se ei mennyt sellaisenaan läpi tässä salissa.

Kansalaisaloite on hyvä työväline. Se on sellainen työväline, millä kansalaiset saavat tärkeäksi kokemansa asiat eduskunnan käsiteltäväksi pikavauhtia. Mutta kansalaisaloite ei tarkoita sitä, että kansalaisaloite menee sellaisenaan läpi, vaan se käy asiallisesti valiokuntakäsittelyt ja se käy salikäsittelyt, aivan niin kuin kaikki muutkin aloitteet. Sen jälkeen eduskunta käyttää edustuksellista päätäntävaltaansa, äänestää asiasta ja katsoo, meneekö se kansalaisaloite läpi vai eikö se mene läpi.

Minun mielestäni silloin, jos puhutaan kansalaisaloitteesta, jos ollaan eri mieltä sen kanssa, ei voida tuomita eikä voida sanoa, että tuomitaan kansalaisaloitteet, koska niitähän ei missään nimessä tuomita. Se on kansanvaltaa, se on demokratian levittämistä, ja se on hyvä asia, että meillä on otettu käyttöön kansalaisaloitteet. Mutta ei se, jos 50 000 taikka 150 000 tai 160 000 ihmistä allekirjoittaa jonkun kansalaisaloitteen, tarkoita sitä, että se automaattisesti menee läpi ilman puimista, ilman käsittelyä ja ilman asian katsomista useammalta eri puolelta.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Itse en missään tapauksessa vähättele kansalaisaloitteen merkitystä, eikä varmaan puolueenikaan kyseenalaista sitä päätöstä myöskään, mikä täällä eduskunnassa on tehty. Mutta kyllä minusta lainsäädännön laadun kannalta on huono asia, jos laki päätetään sitovasti säätää ennen kuin se on loppuun asti valmisteltu. Tässä mielessä ehdottomasti minusta seuraavalla eduskunnalla on liikkumatilaa.

Mitä tulee kristillisdemokraatteihin ja tämän hallituksen päätökseen siitä, että se ei valmistele avioliittolain muutosta eduskunnalle, niin meillä on tiettyjä kynnyskysymyksiä, niin kuin kaikilla puolueilla. Silloin kun hallitusneuvotteluja käytiin, kerroimme, että me voimme olla mukana sellaisessa hallituksessa, joka ei tällaista lainmuutosta eduskuntaan tuo. Tästä yhdessä sovittiin, että tämä on ok, kaikki hallituspuolueet tämmöisen asian hyväksyivät, ja me olemme nyt sitten hallituksessa olleet. Tässä ei ole mitään erikoista. Me olemme vastuussa omille äänestäjillemme siinä kuin kaikki muutkin. Näin edustuksellinen demokratia toimii.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen, kyllä vihreiden puoluelinja näkyy ainakin Vantaalla. Kuten minä aikaisemmin sen esimerkin kerroin, niin on se kyllä kummallista, että yksi apulaiskaupunginjohtaja haluaa käyttää omia lomakkeitaan tuhansien nuorten parissa, vaikka siitä ei ole kaupunginhallitus tai kaupunki erikseen päättänyt. Mielestäni tällainen toiminta vain kertoo siitä, että puolueella on ideologioita, joita se vahvasti haluaa ajaa keinoja kaihtamatta.

Mutta siitä olen, edustaja Tynkkynen, iloinen ja tyytyväinen, että mainitsit äsken hyvin, että laki on ongelmallinen. Tämä on siis rehellistä puhetta. Minä olen samaa mieltä varmasti tässä asiassa, se voidaan tällä tavalla tulkita. Et käyttänyt tässä yhteydessä termiä epätasa-arvoinen, kehitystä tapahtuu. Tämä on oikeata terminologiaa, koska mielestäni tällä tavalla päästään keskustelussa varmasti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Asia, mistä halusin puhua, koskee sitä, että lainsäädäntömme tuntee ihmisoikeuksien lisäksi lasten oikeudet, ja me tiedämme, että peruslähtökohta on, että lapset eivät ole vanhempia varten vaan vanhemmat lapsia varten. Tällöin tietysti johtopäätös itselläni on, että adoptiossa ei ole kyse aikuisten oikeudesta saada lapsi vaan lapsen oikeudesta saada perhe.

Mitä tulee tähän yhdenvertaisuuteen, niin ei ole ongelmatonta, jos valtio erityistoimin tukee yhtä vähemmistöryhmää. Perinteisestä yksiavioisesta heteroseksuaalisesta perhemallista poikkeavia seksuaalisuuden toteuttamismuotoja on monia, ja siinä mielessä ei ole ongelmatonta, jos tämmöinen yksi asia lainsäädännössä korjataan. Silloin pitäisi keskustelu käydä loppuun asti. Syrjimiskielto ei muuten lainsäädännössä edellytä sitä, että kaikille vähemmistöille annetaan virallinen ja legitiimi asema enemmistön rinnalla. Tämä ei vielä täytä syrjimiskiellon tunnusmerkkejä. Yhteiskunta voi suosia positiivisina pitämiään käyttäytymismuotoja. Heteroseksuaalisen avioliiton asettaminen erityisasemaan ei itsessään merkitse siitä poikkeavien ratkaisujen syrjimistä.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että yhdenvertaisuus ei kaikille aukea, ja silloin puhutaan, että laki ei ole yhdenvertainen. Tämän toki ymmärrän, että yhdenvertaisuus on hyvin ongelmallinen käsitteenä, mutta jos yhdenvertaisuus toteutetaan absoluuttisesti, kaikilla on täsmälleen samat oikeudet tai ei mitään oikeuksia.

Se, mihin oikeuksien raja vedetään, riippuu viime kädessä arvoista. Avioliiton salliminen samaa sukupuolta oleville, useammalle kuin kahdelle tai lähisukulaisille on viime kädessä arvokysymys. Miehen ja naisen avioliiton asettaminen suositusasemaan tukee yhteisön kokonaisetua. Historiallisesti ja kulttuurisesti katsottuna avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, jonka keskeinen tehtävä on suvun jatkaminen ja lasten hoivaaminen sekä heikompien osapuolten suojelu. Tämä on yksi näkökulma.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeisenä haluan sanoa sen, että lainsäätäjien tulee turvata yhteiskunnan perusasioiden, kuten perheen merkityksen, vaaliminen. Yhteiskunta ei tule toimeen ilman perhettä eivätkä perheet ilman yhteiskuntaa. Siksi tulisi tarkoin harkita, millä keinoilla edistämme vähemmistöjen oikeuksia kuitenkaan rikkomatta yhteiskunnan perustuksia, avioliiton merkitystä sekä lasten ja perheiden oikeuksia valtion suojaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Niikon kanssa samaa mieltä, että yhteiskunnan pitää tukea perhettä, ja siitä syystä olenkin iloinen, että tasa-arvoinen avioliittolaki säädetään, koska se nimenomaan tukee ja vahvistaa perheitä.

Edustaja Niikko oli tulkinnut, että nyt tässä jotenkin erityistoimin tuettaisiin yhtä väestöryhmää, kun päinvastoin on kyse siitä, että kaikkia ihmisiä kohdellaan lain edessä yhtäläisesti. Samat oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia. Se on juurikin erityiskohtelun vastakohta, siis ajatus siitä, että kaikilla on yhdenvertainen asema.

Ja, arvoisa puhemies, viimeisenä huomiona ehkä se, että on merkille pantavaa, että näissä keskusteluissa ainoat, jotka toistuvasti haluavat nostaa esiin moniavioisuuden ja liitot lähisukulaisten kesken, ovat tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat. Ei kukaan tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja ole missään näistä keskusteluista ikinä tuonut tällaisia ajatuksia tässä salissa. Ainoastaan tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat palaavat niihin kerta toisensa jälkeen.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi lyhyesti liittyen kollega Niikon puheenvuoroihin, jotka hän on käyttänyt tänään täällä salissa:

Minun oma käsitykseni on se, että lasten hyvinvointia edistää se, että heidän vanhempansa hyväksytään tässä yhteiskunnassa sellaisina kuin he ovat. Seksuaalinen suuntautuminen perinteestä poiketen ei tee automaattisesti vanhemmasta kyvytöntä hoitamaan lastaan. Sellaisen käsityksen varsinkin teidän ensimmäisestä puheenvuorostanne sai.

Kollega Niikko peräänkuuluttaa vahvasti lasten oikeuksia keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jos mietimme nykyistä tilannetta, naispareilla on jo nyt mahdollisuus hedelmöityshoitojen kautta saada lapsia — minusta tuntuu, että joku unohtaa tämänkin nyt tässä keskustelussa aina välillä — ja miehillä on mahdollisuus adoptoida lapsia ja sisäisen adoption kautta lapsella on oikeus myös toiseen vanhempaan. Eikö olisi oikeus ja kohtuus, että nämä sateenkaariperheet koettaisiin yhtä tärkeiksi, tasa-arvoisiksi ja ihmisarvoon oikeutetuiksi ihmisiksi kuin muun muassa ydinperheet?

Edustaja Niikko, te totesitte myös yhdessä puheenvuorossa, että on oikein, että tulevat eduskunnat aina vaalien jälkeen palaavat tämän kansalaisaloitteen pariin. Te ette voi olla tosissanne, edustaja Niikko, samalla kun puolueena olette ottaneet usein kantaa siihen, kuinka tärkeä demokratia teille kaikissa muodoissaan on. Kansalaisaloite on yksi demokratiaan kuuluva työväline, kuten puoluetoverinne Tolppanen äskettäin täällä salissa totesi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Taimela, eikö se kansalaisaloite enää ole sallittu sitten tuleville äänestäjille tämän vaalikauden jälkeen? Emmehän me voi sitä mahdollisuutta rajata pois heiltä. Tosiasia kuitenkin on se, että tämä on herättänyt niin paljon tunteita ihmisten keskuudessa, että sieltä varmasti tällainen kansalaisaloite tulee. Nähtäväksi toki jää, saavatko he siihen riittävästi nimiä, jotta siitä myös tulevaisuudessa täällä keskustellaan.

Toiseksi, en missään nimessä ole sanonut sitä, että sateenkaariperheissä olevat vanhemmat ovat huonompia vanhempia. En minä tämmöistä rinnastusta ole missään vaiheessa tehnyt. Tällaisia rinnastuksia jatkuvasti nostetaan esille, vaikka niitä ei ole sanottu. Minä olen sanonut sen, että yhteiskunnan tehtävä on etsiä paras mahdollinen ratkaisu adoptiotilanteessa lapselle. Ja kuka meistä voi kiistää sen? Esimerkiksi perheensä menettänyt, isän ja äidin menettänyt, lapsi saisi jatkossa isän ja äidin suojaa, jos sitä aikaisemmin ei ole saanut. Mutta tällaisella lainsäädännöllä me väheksymme tätä isän ja äidin merkitystä. Elikkä me teemme perheistä sukupuolettomia siinä merkityksessä.