Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Esitän tässä lakialoitteessa, jonka on allekirjoittanut myös yli kymmenen muuta kansanedustajaa, korkolakia muutettavaksi. Korkolaki suojaa meitä tavallisia velallisia, joilla luottotiedot ovat kunnossa ja elämänhallinta sillä tavalla kunnossa, että voimme ottaa ihan normaaleja lainoja, viivästystilanteissa niin, että viivästyskorko ei koskaan saa olla yli 10 prosenttia. Mutta sitten sinne on jäänyt semmoinen kummallisuus, että jos todellinen, efektiivinen, korko onkin yli tämän 10 prosenttia, niin silloin viivästyskorkokin saa olla yli 10 prosenttia, eli silloin onkin tilanne se, että korkolaki ei suojaa viivästystilanteissa samalla tavalla kuin meitä muita velallisia.

Tämmöiset tilanteet tosiasiallisesti koskevat kulutusluottoja. Niin sanotuissa pikavipeissä myös efektiivinen korko on usein merkittävästi yli 10 prosenttia. Niissä ei vielä, ainakaan tunnetuimmissa tuotteissa, ole tätä poikkeuksellisen korkeata viivästyskorkoa, ei ainakaan monissa niistä, mutta periaatteessa sellaista saattaa myös ilmetä markkinoilla myöhemmin, koska laki sen sallii. Sen takia katson, että lakia on muutettava niin, että siinä vaiheessa, jos maksuviivästys on niin paha, että siitä on haettu jo maksupäätös, maksutuomio eli ulosottoperuste, niin silloin alkaisi myös tämä sama katto, 10 prosenttia, kuin kaikissa muissakin veloissa.

Tämä tuomioperusteasia on tässä siksi, että tämän nykyisen korkolain omituisuus ja tämä aukko ja sosiaalinen vääryys johtunee siitä, että on ajateltu, että se olisi väärin, että joku voisi, jos hän on alun perin tehnyt sopimusvapauden puitteissa velkasopimuksen, jonka tosiasiallinen korko on yli 10 prosenttia, saada tosiasiassa korkonsa tiputettua jättämällä maksamatta. Mutta kun me tiedämme arjen tilanteet, ketkä ihmiset näitä velkoja ottavat, niin niitä ottavat pääsääntöisesti ihmiset, jotka ottavat velkaa edellisten velkojen maksuun tai joilla ei ole luottotietoja tai jotka eivät hallitse talouttaan muistakaan syistä tai jotka muuten eivät ymmärrä, osittain myös puutteellisen lainsäädännön takia, kun esimerkiksi näissä pikavipeissä ei ole pakko kertoa riittävän selvästi todellista korkoa. Kun he ottavat näitä lainoja, niin heille sitten tosiasiallisesti tuleekin myös poikkeuksellisen korkea viivästyskorko. Eli alun perin tämmöinen teoreettinen ajattelu ei alkuunkaan vastaa sitä todellisuutta, jossa tänä päivänä monet ylivelkaantuneet, varsinkin kulutusluotoilla ylivelkaantuneet, ihmiset ovat, ja sen takia katsoisin, että tämä teoreettinenkin ongelma poistuu tällä järjestelyllä, että pelkästään odottamalla maksupäivän ei saa korkoa alas, vaan vasta sitten, kun se maksukyvyttömyys on niin paha, että on päädytty joka tapauksessa maksutuomioon.

Tämän lakialoitteen syntyyn on vaikuttanut merkittävästi Vantaan potilas- ja sosiaaliasiamies Miikkael Liukkonen, joka on tehnyt kymmeniä vuosia ylivelkaantuneiden ihmisten kanssa töitä ja tuntee tämän ylivelkaantumisasian erittäin hyvin. Syy tämän lakialoitteen tekemiseen on se, että kun näistä pikaluotoista ja ylivelkaantumisasioista on viime vuosina puhuttu, niin kyselytunnilla tässä muutama kuukausi sitten kysyin, mitä hallitus aikoo asialle tehdä. Silloin jo aikaisemmin ministeri Wideroos oli luvannut, että hallitus vielä tällä vaalikaudella ryhtyy ripeisiin toimiin muun muassa näiden pikavippien osalta. Kysyin ministeri Luhtaselta, mitä tässä Wideroosin lupaamassa prosessissa, jossa myös oikeusministeri oli mukana, aiotaan tehdä, ja ministeri Luhtanen täällä kyselytunnilla kertoi, kun erikseen kysyin tätä korkolain yksityiskohtaa, että hän tuntee ongelman, ja lupasi ryhtyä toimiin.

Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että hallituksen puolelta näitä toimia ei tehdäkään. Alun perin tarkoitukseni oli toki yrittää vaikuttaa niin, että hallitus tekisi itse tämän muutoksen, jolloin se varmemmin menisi läpi, ja ministeri Luhtanen todellakin kyselytunnilla tämmöistä muutosta lupasi ja kertoi vielä tuntevansakin ongelman. Toivottavasti tämä epäkohta korjataan viimeistään seuraavalla hallituskaudella, jos käy niin, niin kuin eduskunnassa usein käy, että kansanedustajien aloitteen pohjalta ei selvääkään vääryyttä korjata.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Voin lämpimästi kannattaa tätä ed. Braxin lakialoitetta. Tässähän on todellinen epäkohta, joka voi tuntua ehkä liian pieneltä, jotta hallitus olisi sitä korjannut, mutta yksilötasolla epäkohta on suuri. Tämä ajattelukulku, looginen ajattelukulku tämän takana, mitä ed. Brax selosti, ei ole uskottava. Ihmetellä täytyy, ettei tätä ole korjattu.

Muutoinkin, kun nykypäivänä luotonanto, josta nämä niin sanotut pikaluotot ovat yksi osa, on taas kovasti höltynyt, niin semmoiset ihmiset, joilla ei ole oikeastaan maksukykyä ottaa velkaa, saavat velkaa ja joutuvat entistä vaikeampaan asemaan. Meillä on paljon ihmisiä, joilla on erilaisia riippuvuusongelmia, ja niiden rahoittamiseen tarvitaan ja käytetään kaikkia keinoja, myös velkaa.

Tällä tavalla meillä ehkä laajemminkin pitäisi uudelleen taas miettiä, pitäisikö varsinaiselle korollekin asettaa joitakin kattoja. Minusta se ei ole mitään sopimatonta säätelyä eikä puuttumista markkinatalouteen. Ainakin tämmöisille kulutusluotoille semmoinen katto tulisi asettaa. Nythän meillä on katto vain todella tälle viivästyskorolle.

Tällä on yksilötasolla suuri merkitys — tosiasiassahan pikaluotot edustavat minun mielestäni koronkiskontaa — mutta tietysti myös yhteiskunnalle, koska viime kädessä, kun sitten nämä ihmiset joutuvat vaikeuksiin, onneksi meillä on tämä hyvinvointiyhteiskunta, joka heidät pelastaa, mutta sekin tulee maksamaan. Silläkin perusteella tätä puoltaisi, että tässä suhteessa lainsäätäjä rupeaisi enemmän säätelemään sekä viivästyskoron kattoa niin, että se koskisi kaikkia luottoja, että myös varsinaista korkokattoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mikäli muistan lukemani oikein, niin tämä pikaluotto- ja koronkiskonta-asia ei ole ihan tämän vuosituhannen eikä viime vuosituhannen loppupuolen keksintö. Oliko peräti niin, että niihin aikoihin, kun Raamatun tekstejä kirjoitettiin, puhuttiin koronkiskonnasta ja silloisilla moraalisäädöksillä oli suorastaan sanktioitu tällainen toimeliaisuus. Siinä oli varmasti pikaluotoista kysymys, koska elämä oli niin pikaista siihen aikaan, että oikeastaan jo vähän pitempiaikaisia asuntoluottoja ei niihin savimajoihin taidettu siihen aikaan oikein ottaa.

Meillä on edellinen kausi nyt tilinpäätösvaiheessa tässä suhteessa tässä Suomen nykyhistoriassa. Kaikki tapahtui 1980-luvun jälkipuolella, kasinopeli, holtiton luotonotto ja luotonanto. Pelkästään yhden ainoan vuoden aikana suomalaiset liikepankit ottivat bulletlainoja kansainvälisiltä markkinoilta 20 miljardin markan edestä ja dumppasivat ne tällaisille kasinopelimarkkinoille. Se johti kiinteistöjen hillittömään arvonnousuun, täysin katteettomaan arvonnousuun, se johti ylivelkaantumiseen, ja Arsenalin tarkastuksen yhteydessä ja näitä säästöpankkiraunioita selvitettäessä on selvinnyt, että pankkituen kautta lasku on tämän päivän veronmaksajalle 5 550 miljoonaa euroa elikkä reippaasti yli 33 miljardia markkaa. No, siitä se saattaa pikkusen vielä pienentyä; jos nyt jämäosuuksilla näitä osakkeita ja muita, jotka jäivät valtion haltuun, onnistutaan realisoimaan hyvään hintaan, ehkä siitä vielä muutaman miljoonan verran sitten vielä lasku pienenee mutta ei olennaisesti.

Kaikki ne tunnusmerkit, mitä oli 1980-luvun jälkipuoliskon kasinopelikaudessa, pankkien toiminnassa, rahan lainausta koskevassa toimeliaisuudessa, siis antolainauksessa, kaikki ne tunnusmerkit ovat olleet vielä rajumpina meidän ajassamme. Ja kun selvisi tämän toimeliaisuuden hyötyjille tässä tämän vuoden aikana, että eduskunnassa tämä pikaluottosysteemi, niin kuin ed. Kuisma äsken sanoi, koronkiskonnan piirteitä ja tunnusmerkkejä omaavana tuli tietoon, niin jokainen kansanedustajakin sai kyselyn, joka ei ollut missään nimessä miellyttävä vastattavaksi. Toivon, että mahdollisimman harvat siihen vastasivat, se oli siinä määrin aggressiivinen, tarkoitushakuinen ja eräällä tavalla Robin Hood -henkinen, elikkä nämä pikaluottoja tarjoavat yhtymät ovat eräänlaisia tämän ajan robin hoodeja, jotka pelastavat ihmisiä kurjuudesta. Korko saattaa olla vuosikoroksi laskettuna 250 prosenttia. Vain Raamatun aikoihin olisi saattanut joku pitää, silloinen pappissäätyyn kuulunut, tätä vähän kohtuuttomana. Tätä pappissäätyä, joka Suomea nyt hallitsee — lainausmerkeissä tämä pappissääty — tämä ei näytä hetkauttavan ollenkaan eikä mitenkään.

Niin kuin ed. Brax täällä totesi, oikeusministeri Luhtanen lupasi jo kertaalleen tämän asian hoitamista ja sanoi tunnistaneensa ilmiön ja sen ongelmat ja seurausvaikutukset. Yhdellä tällaisella toimijalla, joka edustajien puoleen kääntyi, oli oman ilmoituksensa mukaan, oliko se 60 000 vai 70 000 asiakasta jo nyt ja parisataa euroa oli tuommoinen keskimääräinen vipin määrä huikealla korolla. Sitä perusteltiin minun ymmärtääkseni, jos muistan oikein, sillä, että tässä on isot kustannukset. No, silloin ei pidä lähteä ollenkaan puuhaan, jos kustannukset ovat kohtuuttoman suuret. Elikkä toisin sanoen sääntelyä tämä toimeliaisuus tarvitsee, ja tämä korkolain muutosesitys, joka nyt lakialoitteena on lähetekeskustelussa, pyrkii ymmärtääkseni olemaan vastaus tähän tilanteeseen. Aikaa on vähän, mutta riittävästi sen lakialoitteen hyväksymiseen.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pulliainen viittasi lamavuosiin ja pankkikriisiin ja pankkitukeen, niin kyllähän tässäkin ajassa on niitä samoja merkkejä, tosin ilmeisesti tämä meidän EU-jäsenyytemme ja kytkeytyminen EU-talouteen jarruttaa niiden ilmiöiden kärjistymistä kansantalouden tasolla. Mutta kyllä toisaalta myös olisi paikallaan varmasti yleisemminkin pyrkiä tätä kansalaisten velkaantumista rajoittamaan ja ainakin sitten pyrkiä ohjaamaan.

Itse olen jo pitemmän aikaa ollut sitä mieltä, että eivät pelkästään asuntojen reaalihinnat vaan myös nimellishinnat tulevat taas laskemaan, niin kuin tapahtui 90-luvulla. Silloinkin sitä itse ennustelin, mutta kaikki nauroivat, että ei se ole mahdollista eikä sitä ole koskaan tapahtunut. Kyllä asuntojen hinnat esimerkiksi ovat nousseet niin korkealle, että ne ovat erkaantuneet todellisuudesta. Ihmiset maksavat semmoisia hintoja, että en minä ainakaan voi käsittää, kun vertaa lainaa heidän tuloihinsa. Kun se pommi sitten räjähtää, niin taas on samanlainen ikävyys kuin pankkikriisin jälkeen.

Itse näitä pankkikriisin uhreja olen auttanut varmasti kymmeniä ja satoja, ja voisi sanoa näin, että muuta siitä ei jäänyt jäljelle kuin paha mieli itselle ja se voimattomuus, että ei voinut auttaa. Monethan heistä ovat niin katkeria, että tämä auttajakin on saanut osansa siitä syyllisyydestä. Se on ollut hyvin traaginen kokemus, ei pelkästään kansanedustajana vaan myös juristina. Meidän pitäisi todella ottaa siitä oppia. Siinä pankkikriisissähän pelastettiin pankit ja uhrattiin ihmiset ja yritykset. Se on niin kipeä asia, että sitä ei ole tämä sukupolvi pystynyt selvittämään eikä varmaan pysty. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa tehdään puolueeton arvio siitä, mikä tämä pankkikriisi oli ja millä tavalla se olisi pitänyt hoitaa.