Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnonalankin määrärahakehitys on erittäin maltillinen. Asiantuntijakuulemisessa tuli esiin, että parhaillaan laaditaan selvitystä edustustoverkon kehittämisestä, ja siinä valiokunta korostaa, että huolehditaan kattavasta ja riittävästi resursoidusta edustustoverkosta, joka ottaa huomioon myöskin kansainvälisen ympäristön muutokset. Näin meille vakuutettiin. Nyt jos näyttää tällä hetkellä joillakin alueilla, että toimitilojen hinnat saattavat laskea, niin myöskin voitaisiin valtiolle ostaa, koska vuokratiloissa eläminen on ollut varsin kallista. Yksi asia nousi vahvasti esiin: ammattitaitoisen työvoiman saanti. Meidän ulkoasiainhallinnon henkilöstön osalta pitää olla kilpailukykyä myöskin palkkojen osalta, jotta edustaminen tapahtuu mahdollisimman hyvin.

Sitten varsinaisesti ajatus oli, että sisäasiainministeriön osalta käsitellään kriisinhallintaa, mutta myönteisin on tässä todettava, että siviilikriisinhallinnan osalta määrärahoja on lisätty, mikä mahdollistaa noin 150 henkilötyövuoden käytön siviilikriisinhallintaan. Siinä on merkittävä nousu, ja jatkossakin varmasti tähän tullaan lisäämään.

Lähialueyhteistyö on ollut Suomelle äärimmäisen tärkeä. Siinä budjettiesityksessä oli määrärahaa vähennetty 2 miljoonalla eurolla. Valiokunta esittää nyt lisättäväksi miljoonalla eurolla ja korostaa sen tärkeyttä nimenomaan Suomeen kohdistuvien uhkien osalta liittyen nimenomaan ympäristöön, turvallisuuteen ja tartuntatauteihin ja edelleen sen kehittämistä. Kuitenkin keskusteluissa ja asiantuntijakuulemisessakin esille nousi se, että myöskin odotukset Venäjän omiin panostuksiin ovat selkeät. Tietenkin nyt tämä lama, joka koettelee myöskin Venäjää, tuottaa sielläkin omat haasteensa. Mutta kaiken kaikkiaan lähialueyhteistyöllä on erittäin suuri merkitys Pohjois-Euroopassa nimenomaan pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuteen liittyen, ja myöskin tällä lähialueyhteistyöllä voidaan sovittaa yhteen Suomen ja Venäjän väliset raja-alueyhteistyöohjelmat.

Kehitysyhteistyövarat nousevat kaiken kaikkiaan ensi vuoden budjetissa 85 miljoonalla eurolla tähän vuoteen verrattuna. Valiokunta painottaa, kuten eduskunta ja ulkoasiainvaliokuntakin, että Suomi on sitoutunut yksiselitteisesti Eurooppa-neuvostossa tehtyyn päätökseen nostaa kehitysyhteistyömäärärahojen taso 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta viimeistään vuonna 2010. Korostamme sitä, että tästä tavoitteesta meidän tulisi pitää kiinni ja varmistaa se, että määrärahakehitys, joka vie Suomea kohti YK:ssa asetettua 0,7 prosentin tavoitetta vuonna 2015, saavutettaisiin. Vaikka euromääräinen panostus on riittävä, myöskin näillä prosentuaalisilla osuuksilla on merkitystä, kun vertaillaan eri valtioiden välisiä panostuksia. Myönteisenä on todettava, että kun huolimatta tuottavuusohjelmista viime vuonna korostettiin, että hallinnointi pitää hoitaa, koska määrärahat merkittävästi nousevat, niin nyt ensi vuodelle on luvassa 15 henkilötyövuotta lisää määrärahoja tähän, ja se on äärimmäisen tärkeää.

Viimeisenä haluan nostaa esiin sen, että tähän pääluokkaan on lisätty 200 000 euroa eduskunnan huomionosoituksena presidentti Martti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinnon johdosta. Se on nimenomaan eduskunnan huomionosoitus, mutta ainoa paikka, mihinkä se voitiin laittaa, oli nimenomaan ulkoasiainhallinnon pääluokka. Näin tätä kautta tämä merkittävä maineteko saa myöskin eduskunnan kiitoksen ja tunnustuksen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tähän tulee jo muitakin keskusteluita kohta mukaan. Nepponen, Tennilä, Nepponen, Tennilä ei enää sentään jatku tämän osalta. (Ed. Pulliainen: Mutta siinähän se on korkea taso!) — Keskimäärin, kiitoksia! (Ed. Pulliainen: Olkaa hyvä!) En puhunut itsestäni siinä keskiarvon nostajana.

Arvoisa puhemies! Budjettiin liittyvä valtiovarainvaliokunnan mietintö toistaa kehitysyhteistyörahojen osalta vanhaa tuttua konditionaalissa kulkevaa virttä: Pitäisi saada Suomen YK:lle aikoinaan antama sitoumus kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttiin bkt:stä lopultakin toteutetuksi tai pitäisi päästä ainakin tämän vaalikauden välitavoitteeseen, 0,51 prosenttiin, josta on jo vuosia sitten, niin muistelen, annettu EU:llekin lupaus. Mutta ei, tätäkään tavoitetta ei olla saavuttamassa.

Miksi kehitysavun lisäämisestä on sitten niin vaikea päättää? Siksi, että puuttuu aito halu, muusta se ei ole kiinni. Halun, poliittisen tahdon, merkityksen osoittaa se, että samaan aikaan, kun kehitysaputavoitteista jälleen lipsutaan, ollaan suunnittelemassa suomalaisen sotavoiman lisäämistä Afganistanissa. Se aiotaan toteuttaa Afganistanin tulevien vaalien aikana, jolloin USA:n valtaan nostamalle nykyhallinnolle pitäisi saada jatkoaika. Sen taas pitäisi johtaa maan rauhoittumiseen ja tuoda sitä myöten viimein parempi elämä paljon kärsineille afgaaneille.

Tältäkin osin kaikki tulee jäämään konditionaaliin, pitäisi ja pitäisi -toiveiksi. Miehityksellä ei ole mahdollista kansojen elämää parantaa, se on käynyt viimeistään nyt selväksi myös Irakissa, jossa edelleen jatkuvan sodan osalta on juuri tullut New York Timesin julkisuuteen esittelemä Yhdysvaltain hallinnon raportti. Raportissa todetaan Irakin miehityksen epäonnistuneen alusta lähtien. Tuota epäonnistumista vain peiteltiin harhauttavilla tiedoilla. Entinen ulkoministeri Colin Powell kertoo tänään Helsingin Sanomien lainaamassa esittelyssä tästä raportista muun muassa sen, että vuoden 2003 hyökkäyksen jälkeen amerikkalaiset puolustusviranomaiset keksivät omasta päästään numeroita Irakin omien turvallisuusjoukkojen määrästä. Powellin mukaan luku saattoi nousta 20 000 turvallisuusihmistä viikossa.

Samantapaisia, sitaateissa, hyviä uutisia on meille kerrottu myös Afganistanin miehityksestä. Tosiasiassa turvallisuustilanne Afganistanissa on huonontunut ja se on äärimmäisen vakava, ja nyt sitten kapinat ovat laajenemassa myös Pakistanin puolelle, jota Yhdysvaltain taholta nyt sitten aika kovillakin pommituksilla kuritetaan. Afganistanissa onkin vain yksi ratkaisu, neuvottelut kapinallisten kanssa. Sitä prosessia Suomen tulee tukea. Tulee lisätä myös suoraa apua afgaanitoimijoille. Sotatoimiin palaa Afganistanissa nyt valtavia summia läntistä rahaa, ja kaiken lisäksi siviilihankkeisiinkin suunnatuista rahoista iso osa, jopa 40 prosenttia, palautuu läntisille konsulteille ja yrityksille.

Suomen linjassa on minusta nyt arvosteltavaa. Sen YK:lle antamaa kehitysapulupausta ei olla toteuttamassa ja YK:lle sanotaan suoraan ja heti kättelyssä "ei", kun se pyytää rauhanturvaajia Kongoon. Afganistaniin sen sijaan ollaan sotavoimaa lisäämässä, koska se on Nato-operaatio, koska USA meiltä sinne joukkoja lisää pyytää. Minusta tällainen linja ei ole aitoa Suomen rauhantahtoista linjaa. Painotusten tulee muuttua. Minusta meidän pitää torjua suomalaisen sotavoiman lisääminen Afganistanissa mutta pitää lisätä suoraa tukea tuolle surkeassa jamassa olevalle maalle, sen viranomaisille ja järjestelmille. Pitää lisätä myös kehitysyhteistyörahoja ja tutkia aidosti ja tarkasti YK:n rauhanturvapyynnöt. Meillä on nyt vain 21 rauhanturvaajaa YK-operaatioissa, ja se ei kyllä Suomen mainetta ainakaan noissa YK-piireissä kovin häävisti nostele, päinvastoin. Suomi on pyrkimässä turvallisuusneuvostoon, ja kyllä nämä tällaiset YK-toimien minimit siellä sitten meidän synneiksi luetaan, ja saattaa sen vuoksi käydä huonommin kuin tietenkin kaikki me toivomme.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt, kun päätämme ensi vuoden budjetista täällä piakkoin, meillä on käsillä kaksi kriisiä, on ilmastokriisi ja talouskriisi, ja nämä kriisit iskevät kovimmin juuri maailman köyhimpiin maihin. Maailmanlaajuinen talouden alamäki langettaa varjon kehitysyhteistyötavoitteelle ja asettaa kehitysyhteistyömäärärahat uhanalaisiksi. Kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössä painotetaan, Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston päätökseen nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,51 prosenttiin bruttokansantulosta viimeistään vuonna 2010. YK:ssa kehitysyhteistyömäärärahojen tavoitteeksi on asetettu 0,7 prosenttia vuonna 2015.

Talouskriisin myötä tarve kehitysavulle on yhä suurempi ja hälyttävämpi. Kehitysyhteistyön määrärahakehityksen tulee vastata tavoitteita, joihin olemme sitoutuneet. On tärkeää huolehtia myös määrärahojen euromääräisestä kehityksestä, mutta jotakin jälkeenjääneisyydestämme prosentuaalisten tavoitteiden osalta kuvaa valiokunnan toteamus, ettei edes bruttokansantulon kasvun hidastuminen nollatasolle nosta määrärahojen tasoa riittävästi.

Myönteistä kehityspolitiikassa on aikaisempaa merkittävämpi panostus ympäristö- ja ilmastokysymyksiin. Näin painotetuilla toimilla voimme ennaltaehkäistä kriisejä ja vähentää köyhyyttä aiheuttavia tekijöitä. Myös YK:n ilmastoneuvotteluissa kehitysmaiden tilanne on yksi tärkeimmistä aiheista. Viime viikolla päättyneessä Poznanin ilmastokokouksessa kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä ympäristömyönteisen teknologian siirron rahoitus herättivätkin eniten keskustelua.

Arvoisa puhemies! Riittävät panostukset kehitysyhteistyö- ja ilmastopolitiikkoihin ovat tärkeä satsaus tulevaisuuteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä olen miltei lukemattomia kertoja käyttänyt saman tyylisen puheenvuoron, ja kun palautan sitä mieleen edellisiltä syksyiltä, se on osoittautunut pitämisen väärtiksi siinä katsannossa, jota itse edustan näissä asioissa. Ensinnäkään minua ei saa innostumaan juuri millään tähän promillekeskusteluun, koska minusta olennaista, ratkaisevan tärkeää, on se laatu, mihinkä pyritään, kuinka toteutetaan ja millä tavalla ihmisten perustavaa laatua olevaa hengissä säilymistä kehitysmaissa edistetään. Elikkä kysymys on rahan käytöstä puhtaimmillaan. (Ed. Tennilä: Ovatko ne ristiriidassa jotenkin?) — Sillä tavalla, että rahaa tarvitaan, se on ihan selvä asia, mutta kysymys on siitä, millä tavalla sitä käytetään.

Minä olen käyttänyt Tšad-valtiota esimerkkinä, josta on nyt sitten tullut näistä puheista riippumatta eräällä tavalla sellainen pärjäämisen mallilaboratorio. Sehän johtuu yksinkertaisesti siitä, että sen pohjoisosat ovat aavikolla Saharassa. Sieltä siirrytään sitten vyöhykkeittäin tropiikkia kohti. Pitkä valtio pohjois—etelä-suunnassa tarjoaa laboratorionomaisesti kaikki mahdolliset tarkasteluvaihtoehdot. Sillä alueella ilman sitä ilmastonmuutosta, joka retorisesti nyt on kaikessa esillä — joka tapauksessa se ilmastonmuutos etenee — aavikoituminen laajenee, jollei sitä sitten pystytä ihmisen toimin tällä kertaa pysäyttämään.

Olen kiinnittänyt aikaisemmin huomiota siihen, että lähtökohtatilanteen pitää olla sellainen, että se malli simuloidaan sellaiseksi, että siinä ei fossiilisia energianlähteitä ole lähtökohtaisesti käytettävissä. Elikkä katsotaan, millä tavalla alueellisesti omaehtoisesti pystytään hoitamaan energiatalous ja ravintotalous.

Nyt, kun katsotaan tätä hetkeä, tätä syksyä, niin meillä on finanssikriisi. Meillä on omanlaatuisensa, hyvin omanlaatuisensa energiakriisi, sitten on yleinen ilmastokeskustelu, joka vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen, ja sitten meillä on myöskin sosiaalinen kriisi, kaikki mahdolliset kriisit yhteen syssyyn laitettuina. Finanssikriisi siellä taustalla myllertää sen kuin kerkiää. Energiakriisissä on tultu siihen tilanteeseen, jossa niistä kahdesta teoreettisesta vaihtoehdosta on nyt toteutumassa se, että fossiilisen energian hinta heittelehtii äärimmäisyyksien välillä. Välillä 150 US-dollaria barrelilta on raakaöljyn hinta, välillä 40, 30, kuulemma nyt 25 US-dollariin ollaan menossa, ja sitten se lähtee taas hirmuisella vauhdilla ylöspäin. Eihän niissä olosuhteissa voida odottaa sopeutumista tällaiseen lainkaan.

Elikkä toisin sanoen nyt se, mitä pitäisi tehdä omasta mielestäni, on se, että satsataan osaamiseen. Meillä on Helsingin yliopistossa laitos, jonka metsäosaaminen näissä Afrikan asioissa on aivan huippuluokkaa maapallolla. Sellaisen pitäisi tuottaa nyt asiantuntijoita, joita kehitysyhteistyövaroilla sitten rekrytoitaisiin sinne Tšadiin. Poliisejahan siellä pitää olla, mutta niiden poliisien rinnalle pitää todella metsä- ja maatalousosaamista ja peltometsätalouskulttuuria viedä eteenpäin. Se on aivan oikeata politiikkaa minun mielestäni, vaan ei kaikkien mielestä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen nosti aivan oikein laadun esiin. Se on äärimmäisen tärkeää, hyvä laatu ja myöskin se, että sen avun perillemeno pystytään takaamaan, mikä se tapa onkin. Siinä mielessä on äärimmäisen tärkeää, että me myöskin täällä tiedostamme. Siihen liittyy juuri tämä hallinnointiin tulevan 15 henkilötyövuoden lisäys myöskin, koska sitä kautta voidaan varmistaa tätä laatua ja perillemenoa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepposelle totean, että siinä Hegelin dialektiikassa on kyllä kaksi: laatu ja määrä. Ei toisella voi korvata toista. Jos määrää ei ole ollenkaan, niin miten teet laatua? Tästä ed. Pulliaisen puheenvuorosta minulle tuli, anteeksi vaan, etäisesti mieleen Lapin monien lähetystöjen käynnit täällä Helsingin virkaherrojen puheilla. Siellä on aika samantapainen vastaus usein, että rahaa me emme teille kyllä voi antaa emmekä haluakaan oikeastaan antaa. Parantakaa sitä omaa systeemiänne siellä. Laatua lisää teille ja omaehtoisuutta, kyllä te sitten selviätte.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä on äärimmäisen älykäs henkilö, joka keksii kaikenlaista. Tässä yhteydessä minä kuitenkaan en tuohon peliin nyt lähde mukaan. Minusta se määrä syntyy tässä tapauksessa laadusta. Elikkä se kysyntä syntyy laadusta, ja sitä varten sitten on olemassa tämä määrällinen tavoite suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Mutta nyt, jos toteutuu se bruttokansantuoteodottama, mikä tämän päivän keskusteluissa on ollut, niin kehitysyhteistyömääräraha seuraavalle vuodelle pienenee, niin että siinä käypi tällä tavalla.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnonalalla aion puuttua ainoastaan yhden momentin rahoitukseen, lähialueyhteistyön määrärahoihin. On äärimmäisen tärkeää, että tälle momentille on saatu valiokuntakäsittelyn jälkeen yhden miljoonan euron lisäys ja silloin rahaa jaetaan 19,5 miljoonaa euroa tähän tärkeään lähialueyhteistyöhön. Kun katsomme historiaa vähän taaksepäin, niin ennen kaikkea Suomen ja Venäjän välillä tämä lähialueyhteistyö on lähtenyt käyntiin 1992 oikein kunnolla, ja sitä strategiaa ja keskustelua on käyty sen jälkeen varsin vilkkaasti. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tukeminen on se päämäärä näissä kaikissa ja uhkien ennaltaehkäisy ennen kaikkea ympäristöturvallisuusnäkökulmasta, mutta myöskin kansalaisdemokratian vahvistaminen, sosiaalisten arvojen puoltaminen.

Haluan kysyä, kun ministeri Väyrynen on paikalla, mihin lähialueyhteistyömäärärahoja tulisi varsinaisesti käyttää. Itse näkisin niin, että pohjoinen ulottuvuus, eurooppalainen naapuruus ja naapuruusohjelmien kautta toteutettu lähialueyhteistyö on meille varsin tärkeätä, Barents-yhteistyö ja sen alueella toteutettavat hankkeet, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tähän lähialueyhteistyöhön luetaan jopa Valko-Venäjä ja kaukaisemmatkin alueet. Miten tätä määrärahaa tulisi oikeasti käyttää? Pidän erittäin tärkeänä, että tästä määrärahojen käytöstä aluetason toimijat saavat omat siivunsa ja saavat siellä miettiä (Puhemies: 2 minuuttia!) niitä todellisia, konkreettisia asioita.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaperä nosti ihan tärkeän kysymyksen esiin. Kun käsittelimme valtiovarainvaliokunnan jaostossa tätä lähiyhteistyömomenttia, niin on pakko myöntää tässä yhteydessä, että kovin kritiikki tämän lisäyksen osalta tuli opposition osalta, pienen oppositioryhmän osalta, mikä johtuu varmasti siitä, että edelleenkin jaostossa ja kansanedustajissa on tietämättömyyttä siitä, onko tämä kaikilta osin puolusteltavaa, onko tämä kaikilta osin järkevää, ja mitä näitten rahojen sisälle sisältyy. Toivonkin, että ulkomaankauppaministeri Väyrynen ensi vuonna, kun käsittelemme tätä samaa momenttia, tuo lisää valaistusta siihen, mitä näitten rahojen takana ihan oikeasti on.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa olisin voinut esittää tämän kysymykseni puolustusmäärärahoja koskevassa osuudessa, mutta olen hyvin tyytyväinen, että täällä on paikalla ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen. Hän on entinen pitkäaikainen ulkoministeri, ja tässä tuntee olonsa suorastaan turvalliseksi, kun todellakin paikalla vastaamassa minun kysymyksiini on Kekkosen ajan ulkoministeri, mies, joka on tehnyt väitöskirjan Suomen ulkopolitiikasta. Puolueettomuuspolitiikka on ja pysyy. No, en tähän kuitenkaan sen enempää puutu.

Mutta minä puutun tähän lähialueyhteistyöhön siinä mielessä, että lähialueyhteistyö saattaa merkitä Venäjälle ihan toista kuin me käsitämme. Venäjä on Georgian sodan aikana ilmaissut, että se pitää huolen siitä, että sen lähi-isänmaata, lähialueita, ja siellä asuvia venäläisiä puolustetaan suurin piirtein henkeen ja vereen.

Minä kysyisin nyt sitä, kun on tullut esille tämä Venäjän sotaharjoitusesitys. Venäjän puolustusministerin mielestä Suomi ja Venäjä voisivat järjestää maavoimien ja merivoimien yhteisiä harjoituksia. Tasan 30 vuotta sitten puolustusministeri Ustinov esitti Suomelle samanlaisen vaatimuksen, sitaateissa esityksen, ja se onnistuttiin silloin aikanaan estämään. Tosin näitä saman tyyppisiä yhteisiä sotaharjoituksia esitettiin 1970-luvulla useampiakin, mutta tämä Ustinovin esitys tuli myöhemmin. (Ed. Nepponen: 2 vuotta sitten viimeksi!) — Miksi se on sitten ollut sillä tavalla julkisuudelta piilossa, että siitä ei ole erityisemmin tiedetty? Minä vaan kysyn: Minkä luonteisia tämänhetkiset maa- ja merivoimien yhteiset harjoitukset ovat? Mistä näissä on oikein kysymys?

On monta tutkimusta ja monta asiantuntijaa, joitten mielestä Venäjän ulkopolitiikka on kiristynyt, tiivistynyt. Venäjä ottaa takaisin sitä paikkaansa, mikä sillä kylmän sodan aikana oli. Venäjä katsoo, että sillä on oikeus puuttua lähialueilla ja ulkomailla olevien kansalaistensa asioihin, huolehtia näiden asioista. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta puuttua niihin ihmisoikeusloukkauksiin, joita Venäjällä tehdään koko ajan, koko ajan. Tämä on tullut esimerkiksi Euroopan neuvostossa hyvin useasti esille.

Kun lähihistoriaa tarkastellaan, niin silloin me onnistuimme tietyllä tavalla estämään Venäjän vyörytyksen. Mutta onnistummeko enää, onnistummeko me tällä hetkellä? Onko meidän poliitikoissamme sitä rohkeutta ja tahtoa, että pystymme sanomaan, että kiitos, nyt riitti? Pystymmekö ottamaan ulkopolitiikan omiin käsiimme, ilman että siitä pelästytään tai ratkaisuista pelästytään? Suomen kansa on kyllä peloteltu puolikuoliaaksi, mutta täytyy toivoa, että jossakin vaiheessa tilanne muuttuu. Ehkä se vie toiset 30 vuotta, niin kuin se on vienyt tähänkin asti.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! I min budgetmotion om anslag för internationellt bistånd äskade jag om 53 miljoner så att Finland till 2010 skulle kunna uppnå 0,51 procent av bruttonationalprodukten som vi redan förbundit oss till för 2010. Trots att det nu föreslagna anslaget i budgeten inte innebär att vi kommer upp till mera än 0,47 procent enligt nuvarande beräkningar föreslås ingen höjning. I betänkandet sägs till och med att inte ens om bnp visar nolltillväxt skulle anslagen nå en adekvat nivå.

I regeringsprogrammet var vi eniga om att vi 2015 skulle nå FN:s mål om 0,7 procent. Ett enigt utrikesutskott har gång på gång påpekat att Finland måste leva upp till sina åtaganden och nu är det dags. Vi har här i riksdagen ingående diskuterat matkrisen, dess orsaker och möjliga åtgärder. En förutsättning är naturligtvis att länder som Finland tar sitt ansvar. Det bär mig emot att använda Finlands kandidatur till en plats i FN:s säkerhetsråd som ett argument för att göra vår plikt, men vi kan bara se på vår huvudkonkurrent Luxemburg för att förstå vikten av att visa vilja att solidarisera sig med andra och göra en insats. Jag utgår därför ifrån att regeringen, om anslaget inte räcker för att nå de mål som utrikesutskottet enigt ställt sig bakom, återkommer i en tilläggsbudget.

Herr talman! I en motion om civil krishantering har jag föreslagit en ökning av anslaget med 1 miljon för att den civila krishanteringen även i praktiken ska utgöra en resurs i det finska utrikespolititiska arbetet. Trots att motionen inte föreslås godkänd är jag nöjd med finansutskottets skrivning i betänkandet, där det konstateras att anslaget i förekommande fall måste omprövas eftersom det anslag som föreslås för den inhemska beredskapen, alltså för bland annat utbildning och rekrytering, inte balanserar mot deltagandet i civila krishanteringsuppdrag. Anslagsunderskottet gör det svårt för Krishanteringscentret i Kuopio att genomföra de uppdrag som det är tänkt enligt den krishanteringsstrategi som ska gälla för 2009.

Det är viktigt att samordna krishanteringen med biståndspolitiken och framför allt tillse att den civila krishanteringen på det iternationella planet blir en integrerad del av Finlands utrikespolitik och inte bara ett sätt att släcka redan uppkomna krigshärdar här och var. Jag ser allstå fram emot att följa hur den verksamhet som inleds så förtjänstfullt i Kuopio utvecklas. Jag är nöjd att utskottet resonerat på samma sätt.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain todeta tähän, että tässähän lisättiin nimenomaan siviilikriisinhallinnan menoja merkittävästi, jotta päästiin tähän 150 henkilötyövuoteen, että kyllä lisäystä on ollut jo. Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto seuraa kuitenkin kehitystä kiistämättä, ja me palaamme sisäasiainministeriön osalta Kriisinhallintakeskuksen menoihin, mutta nähdään, että rinnan sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan tulee kulkea ja myöskin kehitysyhteistyövarojen käyttöä, jos se on suinkin mahdollista näissä yhteyksissä, tehostaa ja lisätä silloin, kun se täyttää ne määräykset, mitkä on annettu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kolme suurta sotilaallista kriisiä, Irak, Afganistan ja Kongo, ovat samalla myös ympäristökriisejä ja -katastrofeja. Kongosta on sanottava myös se, että siellä samalla ollaan tuhoamassa yhtä kädellistä lajia eli vuoristogorilloja, niiden olemassaoloa, ja siinä todellakin ihmisten tappaessa toisiaan ollaan tappamassa sukupuuttoon vuoristogorilloja tai erittäin voimakkaasti tätä edistämässä. Sen vuoksi ajatus siitä, että Kongossa pitäisi olla myös pohjoisten rikkaiden maiden toteuttamassa rauhanturvaamista, on erityisen perusteltu. On tietysti joidenkin mielestä ehkä, ed. Salo, kummallista, että kannetaan huolta myös muista kysymyksistä kuin vain ehkä taloudellisista, öljystä, ihmisistä. Kyllä oleellista on Kongon kriisissä myös se, että siellä todella ollaan hävittämässä yhtä kädellistä lajia tältä planeetalta.

Irakissa lensivät kengätkin, eivät osuneet kyllä maaliinsa, mutta se kriisi on jatkuva. Se, että se ei lopu varmasti seuraavaankaan Yhdysvaltain presidenttikauteen, on tietysti odotettavissa.

Afganistanista: Suomalaisten osallistumista entistä enemmän odotetaan myös sinne. Mielestäni on, niin kuin ed. Tennilä totesi, mieluummin neuvoteltava kuin vain sodittava. Sotimisesta ei kuitenkaan ei tule loppua, ja Afganistanin historia on aika vakuuttava tässä kysymyksessä.

Puhemies! Erityisesti tärkeätä on se, että Suomen ulkopolitiikan oleellinen osa on ilmastopolitiikka. Mielestäni ilmastopolitiikka taas osaltaan on osa kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen näkökulmasta tällä planeetalla on toimittu erityisen huonosti, ja se, että meillä nykyhallitus on nostanut kestävän kehityksen voimakkaammin esille — siinä on ministeri Väyrynen ollut keskeisesti toimijana — on hyvä asia.

Köyhyyden poistaminen on tietysti keskeistä. Se liittyy aina myös ympäristöongelmien poistamiseen. Kun köyhyyttä on vähemmän, niin ympäristöongelmia on vähemmän. Kestävän kehityksen edistämisen tulee lähteä luonnontalouden näkökulmasta, siis ekologisesta näkökulmasta, ja tämä on meidän politiikkamme keskeinen osa.

Täällä puhuttiin aikaisemmin kehitysyhteistyömenoista. Riosta 1992 alkaen on ollut aina se kysymys, pitääkö pohjoinen sanansa ja huolehtii-ko velvoitteistaan myös taloudellisessa mielessä. Sitä kehittyvät maat odottavat, ja kaikissa ilmastokokouksissa, ei vain Poznanissa, vaan aina kaikissa muissakin — Poznan oli jo neljästoista — sama kysymys on ollut keskeinen, voivatko kehittyvät maat luottaa kehittyneiden maiden politiikkaan. Jäljet ovat huonoja. Yleensä vastaus on, että ei voida luottaa. Nyt Poznaniin tuli suora viesti Brysselistä, ja EU-maat ja niiden johto Eurooppa-neuvostossa hyrisivät, kehräsivät tyytyväisyyttään. Saatiin ilmaisia päästöyksiköitä keskeisille teollisuusaloille. Tämä oli yhteinen ilo. Mutta se ei ole ilo ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Se enemmän vaikeuttaa kuin edistää Kööpenhaminan sopimuksen syntymistä. Jos ne, joilla on kaikkein eniten mahdollisuuksia toimia, toimivat myös itsekkäästi, niin se ei paljon auta silloin, kun pyydetään Intiaa, Kiinaa, Argentiinaa, Brasiliaa mukaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja globaaliin sopimukseen.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti tuosta lähialueyhteistyöstä:

Hallinto- ja turvallisuusjaostossa olleena joidenkin edustajien kanssa kävimme keskustelua siitä pitkästä luettelosta, jossa rahaa lähialueyhteistyöhön ja ennen kaikkea tuonne Luoteis-Venäjälle on osoitettu. Se luettelo todellakin oli valtavan pitkä, ja isosta osasta ei ollut kyllä minkäänlaista hajua, minkälaista yhteistyötä sillä saavutetaan.

Tuo lähialueyhteistyö on tärkeässä roolissa niin rikollisuuden, ympäristön, turvallisuuden kuin elinkeinoelämänkin kannalta, ja kun tuolta Kaakkois-Suomesta tulee, niin ennen kaikkea tuo elinkeinoelämä ja kauppa on äärettömän tärkeässä roolissa meidän kulmakunnalla. Suomen vienti on ja tuonti myös merkittävää. On mielenkiintoista nähdä, miten lama tai taantuma tuolla Venäjän puolella tulee vaikuttamaan venäläisten turistiostosmatkustajien käyttäytymiseen Suomessa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa minulta jäi vain yksi kysymys ministeri Väyryselle esittämättä. Minä toivoisin, että te voisitte, vaikka olettekin ulkomaankauppaministeri, esittää ihan oman arvionne Venäjän kehityksestä ja Venäjän ulkopolitiikasta.

Minä tiedän, että hallituksella on roolijako, ministereillä on roolijako ettekä te mielellänne hypi toistenne rooteleihin, mutta te olette, niin kuin minä sanoin äsken, hyvin pitkäaikainen ulkoministeri ja teillä on vankka kokemus, vankka tieto niistä vanhoista ajoista ja vankka tieto myös näistä nykyajoista. Toivoisin tämmöistä pientä selvennystä keskinkertaiselle kansanedustajalle.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Hyvin sympaattisella tavalla ed. Ukkola näitä kysymyksiään esitti. Kuitenkin lähden siitä, että ainakin täällä eduskunnan keskustelussa on tärkeää pitää nämä ministereitten työnjakokysymykset tarkkoina. Olenhan minä lehtikirjoituksissa ja haastatteluissa kyllä omia näkemyksiäni esittänyt lähtien siitäkin, että olen laatinut väitöskirjan Suomen ulkopolitiikasta ja olen Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden dosentti, mutta oltakoon nyt ainakin täällä parlamentissa tarkkoja näistä työnjakoasioista, mutta vastaan muuten.

Valtiovarainvaliokunta on ehdottanut, että lähialueyhteistyöhön lisätään 1 miljoonan euron suuruinen määräraha. Kiitän valiokuntaa tästä viisaasta päätöksestä. Useat edustajat ovat lähialueyhteistyön sisältöön täällä osoittaneet kiinnostusta. Voin mainita, että ed. Vehkaperän esittämät ajatukset siitä, miten varoja pitäisi käyttää, ovat täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä hallitus suunnittelee. Valko-Venäjälle näitä varoja ei käytetä. Varsinainen kohdealue on meidän lähialueemme: Murmanskin alue, Karjalan tasavalta, Leningradin alue, Pietarin kaupunki. Joitakin poikkeuksia on tehty. Suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueille on suunnattu hieman rahoja, mutta pääosa menee tähän lähialueelle. Poikkeuksena tästä on kuitenkin ydinturvayhteistyö, johon liittyen on Ukrainassa rahoitettu tämän alan hankkeita. Tämä on budjettiteknisesti vähän outo järjestely, mutta tällainen nyt on olemassa. Joka tapauksessa mennään siihen suuntaan, että nivelletään tämä toiminta läheisemmin Enpi cbc -toimintaan ja myöskin lisätään alueitten mahdollisuuksia vaikuttaa lähialueyhteistyövarojen käyttöön ja suuntaudutaan entistä enemmän ta-loudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Valiokunta on ottanut mietinnössään voimakkaasti kantaa kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämiseksi siten, että voimme täyttää sitoumuksemme niiden bruttokansantulo-osuuden nostamiseksi 0,51 prosenttiin vuonna 2010. Tämä kannanotto on vahva evästys hallitukselle ensi vuoden kehysriiheen ja vuoden 2010 tulo- ja menoarvioesityksen laadintaan. Tätä kautta me sitten pyrimme siihen, että tuo 0,7 prosenttia voitaisiin vuonna 2015 saavuttaa. Ensi vuoden määrärahat ovat aivan tyydyttävällä tasolla, ja siitä on mahdollista vuonna 2010 eduskunnan tuella edetä tuohon välitavoitteeseen.

Yksi varteenotettava vaihtoehto bruttokansantulotavoitteen saavuttamiseksi voisi olla voimavarojen siirtäminen sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan. Tähän tarjoutuu mahdollisuuksia, kun Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on ainakin tilapäisesti vähenemässä. Ensi vuonna Suomi vähentää rauhanturvajoukkojen määrää Länsi-Balkanilla. Vaikka joukkoja Afganistanissa järjestettävien vaalien vuoksi siellä tilapäisesti lisätään, on ensi vuoden aikana ja etenkin vuonna 2010 sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoihin syntymässä tuntuvia säästöjä. Kehitysyhteistyövarojen vuoden 2010 tavoitetason saavuttamista voidaan helpottaa, jos edes osa säästyvistä varoista sijoitetaan siviilikriisinhallintaan. Siviilikriisinhallinnan määrärahoista nimittäin jopa noin 80 prosenttia lasketaan virallisen kehitysyhteistyön lukuihin.

Täällä on keskusteltu kehitysyhteistyön määrästä ja laadusta. Aivan niin kuin täällä konsensus löytyi, molemmat ovat tärkeitä. Meillä on nämä sitoumukset, jotka meidän pitää täyttää, mutta samalla pitää huolehtia siitä, että työn laatu on korkea, ja tämähän kaikki kulminoituu siihen, kuinka tuloksellista meidän toimintamme on, ja tähän uusi kehityspoliittinen ohjelma, joka korostaa kestävän kehityksen periaatteita, antaa hyvän lähtökohdan. Ainakin Suomen osalta ollaan toimimassa yhä tuloksellisempaan suuntaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin ministeri Väyrysen esittämä ajatus siviilikriisinhallinnan voimavarojen lisäämisestä on aivan kannatettava, mutta tiedämme, mitkä ovat sotilaallisen kriisinhallinnan menojen kustannuspaineet. Me olemme lisäämässä toimia Tšadissa merkittävästi, ja se tuo myöskin merkittävästi haasteita lisää ja myöskin rahallisia menoja. Maailma valitettavasti ei ole rauhoittunut, ja entä jos me nyt sitten lähdemme siitä, että Suomi vähentää mahdollisuuksiaan lisätä panostuksia. Me olemme tulossa myöskin päivystysvuoroon, ja ne ovat merkittävän kalliita.

Kyllä toivon, että jos on ajatukset siitä, että me lisäämme siviilikriisinhallinnan voimavaroja, ne tulevat muista lähteistä, mikä on ihan kannatettava ajatus. Tämän haluaisin nostaa tässä esiin, että ne eivät voi olla vaihtoehtoja, sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, vaan molempia pitää lisätä ja erityisesti siviilikriisinhallinnassa on selvästi tavoitteita vielä lisää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen on yleensä ollut hyvin aktiivinen kehityspolitiikassa ja siinä kestävän kehityksen edistämisessä. Nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnössä painotetaan yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja hallinnon välillä. Kuulisin mielelläni ministerin käsitystä siitä, onko hallituksella valmiuksia lisätä tukea kansalaisjärjestöille, myöskin niille kansalaisjärjestöille, jotka toimivat kehittyvissä maissa, ja sillä tavalla edistää hyvän hallinnon saamista ja myöskin ympäristö- ja ekologisia kysymyksiä, jotka usein ovat näiden kansalaisjärjestöjen toiminnan kentässä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Arvoisa puhemies! Hallituksen tarkoituksena on, että samalla, kun yleensä määrärahat lisääntyvät, myöskin kansalaisjärjestöjen saama rahoitus kasvaa. Usein kun kansalaisjärjestöjen osuudesta puhutaan, kiinnitetään huomiota siihen, mikä on kansalaisjärjestöjen kautta kanavoituvan rahoituksen suhde koko kehitysrahoitukseen. Siinähän tulee hieman harhaanjohtava kuva. On ehkä parempi verrata sitä kahdenväliseen apuun, jollaista tämä kansalaisjärjestötoimintakin on, ja silloin päädytään siihen, että noin neljäsosa Suomen kehitysyhteistyöbudjetista, kahdenvälisen yhteistyön budjetista, kanavoidaan kansalaisjärjestöjen kautta. Eli se suhdeluku on korkea ja se hyvin onnistuneella tavalla täydentää valtion harjoittamaa kehitysyhteistyötä. Eli sitäkin tullaan lisäämään samassa suhteessa suurin piirtein kuin kaiken kaikkiaan määrärahat kasvavat.