Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huolimatta kovista haasteista Puolustusvoimat ja puolustushallinto on asettanut tavoitteeksi myöskin ensi vuonna säilyttää tämän vuoden taso nimenomaan varusmiesten koulutuksessa, reserviläisten kertausharjoituksissa ja lento- ja alustoiminnan osalta, joskaan ei nyt tietenkään vuorokausimäärittäin ihan saman tasoisina, mutta kuitenkin tavoitteet selkeästi täyttäen. Haasteet ovat kovat, kustannustason nousu on ollut hyvin nopeaa. Toivotaan, että tämän laman myötä nousu jonkin verran hidastuu.

Eräs suuri kipukysymys on tilahallinto. Aikanaan, kun kiinteistöuudistus tehtiin, silloin luvattiin puolustushallinnolle vuosittain antaa 3 miljoonan euron lisäys lisävuokrien maksamiseen. Kuitenkin tämä kunnossapitovastike on jäänyt vuosittain selkeästi alle, ja se on nyt lisännyt sitten korjausvelan muodostumista kohtuuttomaksi. Samanaikaisesti räjähdysainelainsäädäntöä on tuntuvasti kiristetty, mikä edellyttää ihan uuden tyyppisten varastojen rakentamista, joka on kyllä hyvässä vauhdissa, mutta aikataulu ei riitä. Se on suuri turvallisuuskysymys määrätyillä alueilla.

Siksi jo elvytystoimenpiteenä ministeriö esitti lähes 15 miljoonan euron hankkeita, ja näillä on mittava työllistävä vaikutus. Juuri siksi valiokunta halusi lisätä tähän miljoona euroa, koska hankkeet ovat nopeasti aloitettavissa ja niillä voidaan edistää työllisyyttä, kun kaiken kaikkiaan valtiovarainvaliokunnan lisäyksissä yksi keskeinen tavoite on ollut, että kaikkien lisäysten pitäisi tavalla tai toisella lisätä myöskin työllisyyttä nimenomaan kotimaassa.

Asiantuntijakuulemisessa myöskin nousi esiin selkeästi, että varusmiesten taloudellista ja sosiaalista asemaa pyritään parantamaan, ja poikkihallinnon yhteistyöfoorumi on tärkeä kaiken kaikkiaan nähdä.

Pienenä yksityiskohtana talvisodan alkamisen muistovuotena valiokunta haluaa kohdistaa lisämäärärahaa siihen, että voidaan aloittaa näiden meidän arvokkaiden sodanaikaisten valokuviemme digitointi ja näin helpommin saada ne myöskin kansalaisten käyttöön, koska mielenkiinto on erittäin suurta. Siitä on myöskin mahdollisuus kehittää Euroopan unioni -rahoitteinen projekti, jolla edistetään digitoinnin kehittämistä, jota tarvitaan tulevina vuosina entistä enemmän.

Puolustusmateriaalihankinnoista, kun puolustushallinto osallistuu näihin yhteisiin säästötalkoisiin, vähennettiin 18 miljoonaa, ja sen lisäksi vielä puolustushallinto itse vähensi sisäisesti 43 miljoonaa, joka siirrettiin toimintamenoihin. Se tietenkin tuo haasteita.

Vuodesta toiseen on valitettavasti todettava, että varaosavajekysymys nousee jatkuvasti esiin, ja siihen niin puolustusvaliokunta kuin valtiovarainvaliokunta ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota. Se on jo varsin mittava. Ei ole kovin tarkoituksenmukaista, että laitetaan hävittäjä seisomaan ottaen siitä varaosa toiseen, joka voi lentää. Tämä on vaan karrikoitu esimerkki, samoin on monia muita.

Siksi on erittäin hyvä, että puolustushallinnossa on nyt käynnistetty suunnittelu ja laaditaan suunnitelma, jolla tämä varaosavaje ja kumuloituva varaosavaje voidaan pysäyttää niin, että jatkossa hankinnoissa on aina mukana riittävä määrä varaosien hankintaan, jotta ne eivät aiheuta kohtuuttomia lisäkustannuksia jatkossa ja tuo niitä ongelmia, joita äsken kuvasin. Sitä odotamme, että tuo selvitystyö, samoin kuin ruutituotannon mahdollinen turvaaminen, tuodaan eduskuntaan myöskin tiedoksi, kun se suunnitelma valmistuu, jota niin puolustusvaliokunta kuin valtiovarainvaliokuntakin edellyttävät.

Maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen — kun Maanpuolustuskoulutus ry:llä on lakisääteisiä tehtäviä, nähtiin, että se turvataan siinä tasossa kuin myöskin tänä vuonna — tuli sen mukainen lisäys sekä pieni lisäys tuohon sotavainajien tunnistamiseen. Nyt siellä on noin 60 vainajan jäänteet, jotka voidaan tunnistaa.

Viimeisenä asiana valiokunta ja jaosto halusivat korostaa sitä, että meidän kriisinhallinnassa, rauhanturvaamistoiminnassa erityisesti Afganistanissa on riittävä henkilökohtainen suoja, ja lisäsi siihen pienen määrärahan, joka voidaan myöskin kohdentaa kotimaisiin hankintoihin. On äärimmäisen tärkeää, että henkilökohtainen suoja on kunnossa.

Puolustusministeri Jyri  Häkämies

Arvoisa puhemies! Sotilaallinen kriisinhallinta hallitsee aika tavalla puolustuksesta käytävää keskustelua ja sitä julkikuvaa. On hyvin tärkeää, että silloin, kun Suomessa päätöksiä tehdään, toimitaan kriisinhallintalain mukaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on hyvin sitouttava prosessi presidentin, hallituksen, eduskunnan kesken. Koska tehtävät ovat entistä haastavampia, entistä vaativampia, on tärkeää, että valmistelu ja päätöksenteko tapahtuu hyvin laajalla rintamalla. Näin ollen se myöskin sitouttaa.

Minulla on myönteistä kerrottavaa kriisinhallinnan saralta. Viime aikoina on paljon puhuttu kriisinhallintaan hakeutuvien määrästä. On kerrottu, että määrät ovat laskeneet. Nyt viime kuussa, marraskuussa, tehtäviin hakeutuvien määrä kolminkertaistui. Meidän normaali kuukauden saldomme on reilu 100. Viime kuussa näihin tehtäviin hakeutui yli 300 reserviläistä. Tämä on tietysti hyvä tieto, äärimmäisen hyvä tieto. Tuo luku on koko vuoden 2009 paras luku. Se voi olla taloudellisen tilanteen sanelemaa. Me olemme myöskin parantaneet palvelussuhteen ehtoja, mutta se kertoo myöskin, että siitä huolimatta, että nuo tehtävät ovat niin vaativia, niihin hakeudutaan. Tämä on hyvä viesti, ja toivon mukaan tämä kehitys jatkuu, koska on tärkeää, että me pystymme vastaamaan niihin sitoumuksiin, joita Suomi poliittisella tasolla kriisinhallinnan alalla antaa.

Ensi vuosi on kaikella tavalla haastava kriisinhallinnassa. Näiden operaatioiden, Kosovon, Tšadin ja Afganistanin, lisäksi Suomi jo ensi vuonna lähtee mukaan vuoden 2011 kahden EU:n taisteluosaston valmistautumiseen. Toista vetää Ruotsi, toista Hollanti. Niin kuin tiedämme, nuo ovat äärimmäisen tärkeitä kehitystyökaluja. Ne kehittävät meidän osaamistamme ja valmentautumistamme, mutta totta kai taisteluosastojen käytettävyyteen liittyy haasteita edelleen, joista tässäkin salissa on käyty keskustelua. Mutta yhtä kaikki Suomi on niihin sitoutunut, ja ne tulevat näkymään jo vuonna 2010 puolivälin jälkeen.

Kriisinhallinnassa kaikkein tärkeintä on rauhanturvaajien turvallisuus. Näin ollen rauhanturvaajien, kriisinhallintahenkilöstön, turvallisuuteen on panostettu ja tullaan panostamaan, ja se nielee tietysti varoja. Esimerkiksi Afganistanissa kaikki ajoneuvot ovat panssaroituja, pimeänäkökykyyn on panostettu, samaten tienvarsipommien ennaltaehkäisyyn. Eli kaiken kaikkiaan turvallisuuden on aina meillä oltava ykkösasia.

Muutama kommentti budjettiin liittyen.

Ensinnäkin toiminnan taso on pystytty pitämään sillä tasolla, mikä tavoitteeksi asetettiin jo vuonna 2008, eli kertausharjoitusvuorokausia on nostettu samaten meri- ja ilmatunteja. Eli toiminnan taso on vähintäänkin tyydyttävä. Edelleen on muistettava, että varusmiespalveluksen, yleisen asevelvollisuuden, suorittamisen keskeyttäneiden määrän vähentämiseen panostetaan monella eri sektorilla. Mutta mielestäni on tärkeä muistaa, että 80 prosenttia ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden. Keskustelua eräällä tavalla hallitsee liikaa se 20 prosenttia, joka syystä tai toisesta joutuu keskeyttämään. Odotan paljon Risto Siilasmaan johtamalta työryhmältä, jota sitten tukee parlamentaarinen ryhmä osaltaan, että aikanaan, vaikkapa tulevissa hallitusneuvotteluissa, on jälleen uusia eväitä yleisen asevelvollisuuden osalta.

Sitten ensi vuoden budjettiin muutama huomio.

Jaoston puheenjohtaja kiinnitti myös huomiota siihen, että tämän varaosavajeen, joka on kumuloitunut vuosien saatossa, kasvulle on laitettava loppu, lähdettävä kuromaan sitä pois. Me edellytämme, että tulevissa hankinnoissa nämä varaosahankinnat liittyvät siihen hankintaan, eli tämän jo varsin korkeaksi kasvaneen varaosavajeen, joka koskettaa muun muassa Ilmavoimia, kasvulle on pantu toppi ja sitä lähdetään määrätietoisesti pienentämään.

Edelleenkin, home ei ole tuntematonta myöskään Puolustusvoimissa. Meillä on kasarmeissa iso haaste. Kaiken kaikkiaan tuo kiinteistö on osittain jo aika vanhaakin. Siltä osin kiitokset jaostolle ja valtiovarainvaliokunnalle, joka osoittaa lisämäärärahoja juuri sen kaltaisten pienten remonttihankkeiden toteuttamiseen, jotka tuovat varmasti työtä monella pienellä paikkakunnalla, ja tuo työ on varmaankin kovin tarpeen.

Edelleenkin puolustushankintamäärärahoissa hankintoja on kohdistettu kotimaahan, isompina esimerkkeinä Sisu-maastokuorma-autot, Rauma-luokan remontin aikaistus ja isoihin hankintoihin liitetyt vastakauppavelvoitteet. Kotimaan puolustusteollisuuden vahvistaminen ja tukeminen ovat äärimmäisen suuressa arvossa puolustushallinnossa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ministerin puheessa tuli hyvin esille se, mikä on ollut trendinä tässä koko budjetissa: hallintorajojen madaltaminen ja niiden yli katsominen. Se näkyi homekysymyksissä, se näkyi liikuntatottumuksissa, se näkyi kaikissa asioissa.

Kokoomukselle on tärkeää se, että ihmisillä on töitä, ja kokoomus katsoo, että työllisyys paranee vain sillä, että suomalainen teollisuus voi hyvin ja samoin yritykset voivat hyvin. Tämä näkyy myös nyt puolustusministeriön määrärahakysymyksissä ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä t&k-toimintaan satsaamisena ja siinä, että suomalainen yritystoiminta myös jatkossa pystyy pärjäämään näissä kovissa kilpailuissa. Talousvaliokunnan mietinnössä nimenomaan painotetaan erityisesti näitä erilaisia t&k-hankkeita. Tähän puolustusministeriön hallinnonala pystyy vastaamaan nimenomaan ministerin puheissakin tulleilla erilaisilla tärkeillä asioilla.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Julkisen hallinnon verkkoturvallisuuden edistämiseen on osoitettu 197 miljoonan euron määräraha puolustusministeriön hallinnonalalle. (Eduskunnasta: Tänä vuonna!) — No, näin ainakin lukee täällä. (Välihuuto) — Ai jaa, no okei, hyvä kun tuli täsmennystä. — Mutta joka tapauksessa se on keskeinen huoltovarmuutta tukeva asia, jonka tietysti varmaan soisi olevan joka vuosi kunnossa, koska pahimmillaan yhteiskunta voi täysin lamaantua, jos merkittävät tietoliikennejärjestelmät kaatuvat.

Arvoisa puhemies! Sotilaallisen kriisinhallinnan ohessa on syytä korostaa rauhantyötä globaalien konfliktien ennaltaehkäisyssä. Tähän liittyen on eduskunta nyt lisäämässä varoja ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön Suomen toimintaohjelmaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 eli "Naiset, rauha ja turvallisuus" toimeenpanemiseksi. Tämä on erittäin iloinen ja hyvä asia. Moni edustajahan oli tässä aloitteellinen: oli talousarvioaloite ja kirjallinen kysymys. Tässä ohjelmassa on kysymys naisten ja tyttöjen perusoikeuksista konfliktitilanteissa. Päätöslauselmassa kehotetaan konfliktin osapuolia ryhtymään toimiin naisten ja tyttöjen suojelemiseksi heihin kohdistuvalta väkivallalta.

Arvoisa puhemies! Vielä olen huolissani nuorista miehistä, joihin jo puolustusministeri omassa puheenvuorossaan myös viittasi. Kutsunnoissa löydetään useita ongelmia liittyen päihteisiin, mielenterveysongelmiin, sopeutumattomuuteen, heikkoon kuntoon. Niin ikään osa varusmiespalvelusta suorittavista alokkaista keskeyttää hyvinkin nopeasti, 10 prosenttia jopa kolmen ensimmäisen viikon aikana, ja 20 prosenttia keskeyttää yhteensä, niin kuin puolustusministeri omassa puheenvuorossaan kertoi. Sikäli tämä on näitten nuorten miesten kannalta huolestuttavaa, koska tilanne voi kärjistyä. Keskeyttäjillä on kovat paineet, kun tuntuu, että yhteiskunta kohtelee epäonnistujana.

Tässä on sellainen kohta, johon mielestäni voisi tarttua. Kun nämä nuoret miehet löydetään, heitä ei ole syytä laittaa heitteille, vaan napata kiinni. Tässä kohtaa on syytä painottaa puolustusministeriön yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, että nämä nuoret ohjataan palveluiden, mielenterveyspalveluiden piiriin ja puututaan ongelmiin, koska jos ongelmiin ei puututa, niin asiat voivat kärjistyä. Tässä voisi olla yksi väylä ennaltaehkäistä syrjäytymistä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Sotilaallinen kriisinhallinta aiheuttaa aika paljon tuntemuksia erityisesti Afganistan-operaation osalta kansalaisten keskuudessa. Minä luotan Suomen harkittuun ja vakaaseen linjaan ja myös siihen linjaukseen, että suomalaisjoukoille pyritään kaikissa olosuhteissa turvaamaan kunnollinen varustelutaso ja tätä kautta kiinnittämään turvallisuuteen huomiota. Elikkä mitään epäluottamusta nykylinjaan ei ole olemassa.

Nyt, kun pohditaan tätä varusmiespalveluksen tulevaisuutta ja vastaavia tekijöitä, haluan itse korostaa tässä Suomelle tärkeää asevelvollisuuskysymystä ja erityispiirrettä, yleistä asevelvollisuutta, josta mielestäni pitäisi pitää kiinni jatkossakin, ja myöskin toista tärkeää lähtökohtaa, alueellista puolustusta ja koko maan puolustamista.

Itsekin kiinnitän huomion täällä teollisuuden puolella suomalaisen puolustusvälineteollisuuden pärjäämiseen. Se kyllä edellyttää kumppanuutta, jota on harjoitettukin minusta ansiokkaasti, kumppanuutta laajemminkin, sekä Puolustusvoimien ja teollisuuden kesken että myöskin kansainvälisesti. Pitää pystyä myöskin hyödyntämään vastakauppojen kautta intressit tänne kotimaahan. Niin tekemät muutkin maat, ja Suomen ei tässä pidä olla ollenkaan sinisilmäinen, vaan kansallisen edun pitää olla tärkeällä sijalla.

Puhemies! Muutoin valtiovarainvaliokunnan jaoston lisäykset olivat oikein kohdennettuja. Haluttiin panostaa myös tänne maanpuolustuskoulutukseen ja vapaaehtoiseen toimintaan, joka on maanpuolustushengen kannalta tärkeä ja myönteinen asia.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Eduskunta on moneen kertaan edellyttänyt, että kriisinhallinnassa kehitetään voimakkaasti juuri siviilikriisinhallinnan puolta. Nyt tässä toimet näyttävät kuitenkin olevan kovasti jäljessä. Afganistanin osalta Suomelta on toivottu lisää panosta Afganistaniin. Tässäkin asiassa näyttäisi siltä, että pitäisi katseet kohdistaa voimakkaasti siviilikriisinhallinnan puolelle. Siellä meillä on annettavaa, erityisosaamista, jota monella muulla maalla ei ole.

Ulkoasiainvaliokunnan vierailu Yhdysvalloissa viime marraskuussa oli hyvin mielenkiintoinen myös siltä kannalta, että itse asiassa hekin toivovat Suomelta Afganistanissa juuri siviilikriisinhallinnan panostuksia, siis poliiseja, oikeuslaitoksen kouluttamista ja myös kehitysyhteistyöpuolella esimerkiksi maatalouden asiantuntija-apua. Nyt ihmettelen, tapahtuuko tässä Afganistan-asiassa minkäänlaista kehitystä siviilikriisinhallinnan puolella vai aikooko hallitus jatkaa vanhalla linjalla.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kiinnitti huomiota Afganistanin operaation haasteisiin. Olemme todella siinä tilanteessa, että samalla tavalla kuin kaikki muutkin maat mietitään, miten Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa saataisiin parempia tuloksia, miten siellä päästäisiin sille uralle, että maan omat turvallisuusviranomaiset voivat ottaa yhä enemmän vastuuta asiassa.

Suomen lähtökohdan mielestäni pitää olla se, että mietimme, minkälaisilla toimilla saavutetaan vaikuttavuus juuri edellä mainittuun päämäärään, minkälainen panoksemme tuottaa parhaan tuloksen ja mistä paras kustannus—hyöty-suhde syntyy. Näyttäisi mielestäni siltä, että nimenomaan täällä siviilikriisinhallinnan puolella tarpeet Afganistanissa ovat suuret ja meillä on annettavaa tässä suhteessa. Myöskin sotilaallisella puolella meidän kannattaa harkita sitä, mihin juuri sellaiset joukot, (Puhemies: Minuutti!) mitä meillä on käytettävissä, olisi tarkoituksenmukaisinta käyttää, missä saataisiin paras hyöty siitä osaamisesta, mitä meillä on tarjota.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vähän toisesta näkökulmasta. Minusta olennaisinta tällä pääluokan osalla on se, että tällä hallituskaudella puolustusministeriön ja puolustuspolitiikan poliittinen profiili on noussut erittäin merkittävästi. Se on olennainen muutos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaiskuvassa. Tällöin Suomi tulee toimineeksi aika lailla kansainvälisen mallin mukaisesti, joka on maan tapa hyvin monissa meihin rinnasteisissakin maissa.

Tämä puolustuspolitiikan profiilin nousu on tapahtunut eri tavoin, ja tästä asiasta, puhemies, ei ole muuta kuin hyvää sanottavaksi, kun me omaksumme kansainvälisesti puolustuspolitiikalle merkittävän poliittisen toimijan roolin. Ja se, että siitä on vain hyvää sanottavaa, johtuu myös siitä, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja on veistetty Suomen ulkopolitiikan linjasta. Sillä ei ole mitään ristiriitaa siihen nähden, että myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella (Puhemies: Minuutti!) Suomella on aktiivinen rooli. Toivon, että tätä linjaa voidaan jatkaa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämies ja myöskin ed. Rantakangas viittasivat yleiseen asevelvollisuuteen ja siitä tulevaisuudessa käytävään keskusteluun. Samanlainen yleinen asevelvollisuus on Euroopassa vain Kreikassa, Kyproksella ja Turkissa Suomen ohella. Kun puhutaan laaja-alaisesta turvallisuushaastetilanteesta, niin meilläkin on syytä kyllä todella keskustella, onko tämä nykyinen malli paras tapa hoitaa laaja-alaista turvallisuuttamme.

Sen lisäksi minun on todettava tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtajana, että tämä vain miehiin sukupuolen perusteella kohdistuva pakollinen asevelvollisuus on myös ongelmallinen tasa-arvon näkövinkkelistä.

Mitä tulee ihan puolustuksen tehokkuuteen, niin voi olla, että paremmin motivoitunut, paremmin koulutettu ja paremmin varustettu aseellinenkin joukko voisi olla puolustuksen kannalta jopa tehokkaampi kuin tämä nykyinen, kun yritetään väkisin se 80 tai yli 80 prosenttia kouluttaa varsin puutteellisesti ja huonoilla resursseilla.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te, ministeri, vierailitte hiljakkoin Afganistanissa, ja olisi kiinnostavaa kuulla täälläkin teidän omia johtopäätöksiänne. Ilmeisesti piditte päänne matalana, kuten presidentti kehotti. Mutta mitä muuta johtopäätöksiä tältä matkalta oli, ja mitä Suomen siellä mielestänne pitäisi tulevana vuonna tehdä?

Itse olen pannut merkille sen ilmiön, että samaan aikaan, kun puhutaan tehtävien siirtämisestä siviilipuolelle, minusta näyttää jotenkin siltä, että YK:n linja ja Isaf-operaation linja eivät aina ole aivan synkronissa. Nyt on nähty ilmoitus siitä, että YK:n operaatioiden johtaja Kai Eide on ilmoittanut erostaan siellä ja ilmeisesti sotilaspuolella Yhdysvalloissa on uusia suunnitelmia. Minusta on hirveän tärkeää, kun puhutaan siitä, että lisättäisiin siviilikomponenttia Afganistanissa, että saataisiin yksi suunnitelma, jota kansainvälinen yhteisö toteuttaa, niin että se toivottavasti on YK-johtoinen suunnitelma, jossa, niin kuin täällä sanotaan, maan omaa hallintoa tuetaan ja sitten tuetaan sekä siviilipuolella että näillä kriisinhallinnan tarpeilla. Nyt on jonkin verran vaarana varmasti se, että kansainvälinen yhteisö hajautuu, tulee useita eri suunnitelmia Afganistanin osalle. (Puhemies: Minuutti!) Tästä olisin mielelläni kuullut myöskin ministerin näkemyksiä.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman! Det är med glädje man konstaterar att det viktigaste för försvarsmakten är att utveckla den allmänna värnplikten och att man satsar tillräckligt på den, liksom också på reservövningar.

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi, en kuullut ministerin koko puhetta tässä alussa, mutta haluaisin kysyä tästä varaosavajeesta. Miten ministeri näkee, että se voidaan hoitaa, koska se on suurimpia ongelmia varmaan. Sitten toisena kysymyksenä, miten tämän suomalaisen puolustusmateriaaliteollisuuden kilpailukykyä voidaan parantaa tai ainakin ylläpitää, ja myös siihen liittyen miten ministeri näkee suomalaiseen ammus- ja ruutituotannon tulevaisuuden.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tuottavuusohjelmaa on toteutettu paljolti ulkoistamis- ja kumppanuushankkeitten kautta. Puolustusvaliokunta omassa lausunnossaan on tätä arvioinut ja hieman kriittisesti suhtautunut siihen, että olisi tullut pelkästään henkilötyövähennyksiä, mutta ei euroja. Mikä tällä hetkellä on tilanne esimerkiksi Millog-kuvion osalta? Voiko ministeri sitä avata?

Toinen kysymys liittyy henkilöstöpolitiikkaan. Ainakin Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana puolustusministeriössä toteutettiin henkilöstöpolitiikkaa hyvän henkilöstöpolitiikan mukaisesti. Nyt on kuitenkin tullut viestejä ennen kaikkea Puolustushallinnon rakennuslaitoksen osalta, että ministeriön ja Pääesikunnan näkemykset ovat hieman ristiriitaisia ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksessa ollaan vähän ymmällään siitä tilanteesta, joka siellä tällä hetkellä on. Voiko ministeri vastata tähän kysymykseen, missä mennään?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Koen että tällaisessa poikkihallinnollisessa kotimaisessa kriisinhallinnassa tarvitaan puolustusministeriötä. Tällä tarkoitan sitä, että armeija on se viimeinen rasti, jossa suurin osa suomalaisesta ikäluokasta on viimeisen kerran yhdessä samanaikaisesti ja heihin voidaan vaikuttaa. Voisiko ministerin mielestä varusmieskoulutukseen sisällyttää nykyistä enemmän elämänhallintaan liittyviä valmiuksia, opintojen ohjausta, työelämävalmennusta tai terveitä elämäntapoja vaalivia valmiuksia?

Kun me olemme tässä meidän erinomaisessa vaihtoehtobudjetissamme esittämässä puolustusministeriölle 30 miljoonaa euroa alushankintojen aikaistamiseen, olisiko teillä käyttöä tällaiselle määrärahalle?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus joutuu nyt tässä aika piankin ottamaan kantaa Afganistanin hoidon jatkoon. Siinä yhteydessä on julkisuudessakin käyty hieman keskustelua siitä, miten sen pitäisi tapahtua ja olisiko hyvä viitekehys se, että Suomi hoitaisi yhtä aluetta siellä ja silloin kaikki toiminnot, siviili- ja muut, voitaisiin tehokkaasti keskittää siihen. Ottamatta kantaa itse tähän kysymykseen tiedustelen: Onko hallituksella tällaisia ajatuksia, ja jos on, minkä tyyppisiä ne ovat ja kuinka paljon ne mahdollisesti edellyttäisivät lisää resursointia niin sotilaalliselle kuin siviilipuolellekin?

Toinen kysymys koskee sitä, että myöskin tulee ratkaistavaksi suhtautuminen Somalian rannikon merirosvokysymykseen. Näkeekö ministeri, että Suomen tulisi todella alkavan vuoden aikana lähettää sinne alus? Tämä on kysymys.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliiton kanta on ollut koko ajan se, että tämä sotilasoperaatio pitäisi muuttaa siviilioperaatioksi. Sotilailla ja sotilaiden määrän lisäämisellä Afganistanin ongelmia ei ratkaista. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä siviilikriisinhallinta on ikään kuin viikunanlehti monille täällä puhuville. Sen alle peitetään itse asiassa se, että Suomikin harkitsee tällä hetkellä lisää sotilaallista panostusta. (Eduskunnasta: Laaksoa ei petetä!)

Haluaisin kysyä puolustusministeriltä, kun tiedossa on, että myös suomalaisjoukkoja vastaan hyökättäessä suomalaisjoukkojen komentaja on pyytänyt ilmaiskuja suomalaisjoukkojen tueksi: Onko näissä ilmaiskuissa kuollut siviilejä; kuinka usein näitä ilmaiskuja on tapahtunut; ja miksei eduskuntaa ole koskaan informoitu näistä ilmaiskuista? Olen samaa mieltä tietenkin suomalaisjoukkojen komentajan kanssa siitä, että on järjetöntä kohdistaa näitä ilmaiskuja asutuskohteisiin, mutta me tiedämme, että lähes päivittäin Afganistanissa (Puhemies: Minuutti!) Yhdysvaltain taholta iskuja kohdistetaan nimenomaan siviilikohteisiin ja siviiliuhrien määrä on jatkuvasti kasvussa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä menen vähän rauhallisempiin ulottuvuuksiin, mutta maa on sama.

Ed. Korkeaoja kiinnitti siviilikriisinhallinnan mahdollisuuksiin huomiota, ja jatkaisin siitä sillä tavalla kuin ajattelen: Onko ylipäätään Afganistanissa yhtään sellaista maakuntaa, joka olisi siinä määrin rauhallinen, että siellä pystyttäisiin siviilikriisinhallinnan avulla jonkinlainen mallitulos aikaansaamaan, niin että voisi kertoa, mitä tällä kokonaisuudella saadaan aikaiseksi kansakunnan itsensä kannalta?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvä että ainoastaan USA-kammoa edelleenkin poteva äärivasemmisto vaatii Suomea vetäytymään käytännössä Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Minulla ei ole mitään illuusiota Afganistanin nykyjohdon demokraattisuudesta, mutta jos sieltä kansainvälinen yhteisö lähtisi, maa jäisi niitten armoille, jotka eivät lainkaan hyväksy demokratiaa tai ihmisoikeuksia, mieluummin surmaavat ihmisiä, jotka osallistuvat vaaleihin, tai ainakin katkaisevat näiltä sormet. Maa jäisi niiden valtaan, jotka ovat sitä mieltä, että naiset ja tytöt kuuluvat kotiin vailla mitään oikeuksia, ja ovat jopa valmiita heittämään happoa tyttöoppilaiden kasvoille, jos nämä kouluihin menevät. Siviilikriisinhallintaa on lisättävä, mutta on erinomainen asia, että kun puolustusministeri Häkämies on tämän todennut, hän on myös todennut realistisesti sen, että se vaatii sotilasoperaatiota tuekseen.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin työhuoneessani keskustelua, ja siinä yhteydessä ed. Uotila, jonka kanssa monasti olen samaa mieltä, yllätti minut, kun hän ainakin epäsuorasti esitti jollakin aikavälillä Suomen luopumista yleisestä asevelvollisuusarmeijasta. En pidä tätä laisinkaan realistisena enkä ainakaan sitä, että sitä perustellaan jotenkin mielestäni epäselvästi sukupuolten välisellä tasa-arvolla. Meillähän on nyt nuorilla naisilla mahdollisuus osallistua miesten rinnalla armeijaan. Siitäkään asiasta en noin lähtökohtaisesti ole ollut koskaan innostunut; jos sotia on pakko käydä, niin käykööt sitten miehet ja naiset tehkööt arvokasta työtä niissä tehtävissä, joissa he ovat hyviä. Viittaan nyt tässä yhteydessä vaikka Suomen talvi- ja jatkosotaan, (Puhemies: Minuutti!) joissa naiset upeasti toimivat joukkojen tukena.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahdella kärjellä käydään tätä keskustelua tässä salissa: toisaalta ulkomailla tapahtuvien turvallisuusuhkien torjumiseksi ja toisaalta kotimaisen puolustuksen turvaamiseksi. Ministeri totesi puheessaan, että toiminnan taso Puolustusvoimissa tällä hetkellä on vähintään tyydyttävällä tasolla; muistelen puheen menneen näin. Kysymykseni kuuluukin: Riittääkö tämä meille? Jos pidämme kiinni näistä strategisista linjauksistamme, jotka olemme tehneet paitsi selontekokeskustelun aikana myös yhteisesti eduskunnassa, riittääkö meille tulevina vuosina se, että toimimme tyydyttävällä tasolla?

Kysyisinkin tästä johtuen ministeriltä: Näettekö, että ne rakenteelliset muutokset, jotka koko yhteiskunnassa toteutetaan ja on pakko toteuttaa, joudutaan tekemään myös Puolustusvoimissa, ja jos joudutaan, niin joudutaanko niitä tekemään jo lähimpien vuosien aikana?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siviilikriisinhallinta on hyvä asia, mutta se ei ole mahdollista ilman turvallisuutta, ja vain sotilailla voidaan luoda se turvallisuus. Kysymys on siitä, ovatko turvana amerikkalaissotilaat vai suomalaissotilaat, ja toivon, että ainakin meillä omilla olisi suomalaissotilaat turvana. (Ed. Zyskowicz: Ed. Laakso luottaa enemmän amerikkalaisiin!)

Täytyy todeta ed. Laaksolle, että eduskunta ei käy sotaa ja me emme käy raporttien perusteella sitä, mitä sotilaitten pitää tehdä ja mitä ei. Suomalaissotilailla pitää olla riittävät toimintavalmiudet puolustaa itseään ja saada oman henkensä puolustamisessa apua myöskin meidän kumppaneiltamme, meidän liittolaisiltamme.

Mutta, ministeri Häkämies, eikö tämä Afganistanin tapaus selkeästi osoita, että meidän täytyy panostaa huomattavasti enemmän kriisinhallintajoukkoihin? Määrää pitää kasvattaa koulutuksessa, niin että meillä on riittävästi joukkoja aina tarvittaessa lähetettävissä myöskin vaikeisiin paikkoihin. Eikö pidä pitää huolta siitä, että palkkaus on riittävän kunnossa, että riittävästi houkuttelevuutta on?

Meidän tietysti pitää puolustaa omaa maatamme, mutta kansallinen solidaarisuus on tänä päivänä kaikkein tärkeintä ja siinä tarvitaan myöskin suomalaisia rauhanturvaajia edustamaan niitä joukkoja.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomea voidaan puolustaa uskottavasti vain aluepuolustuksen ja yleisen asevelvollisuuden perustalta. Tämä on aivan selvää, muuta mahdollisuutta ei ole. Jokaisen kansan oikeus on puolustaa omaa maataan ja rajojaan. Niiden alasajo johtaisi suoraa päätä Nato-jäsenyyteen, jota pidän kyllä täysin mahdottomana vaihtoehtona meidän näkökulmastamme.

Mutta mitä Afganistaniin tulee, Afganistaniin ei ole saatavilla sotilaallista ratkaisua. Jenkit sitä kuitenkin edelleen yrittävät, kiihdyttävät sotaa. Suomen ei pidä antaa enää yhtään uutta sotilasta Afganistaniin. Päinvastoin Suomen pitää ottaa nyt aloite ja ryhtyä näkyvästi esittämään poliittisen ratkaisun saamista Afganistaniin siten, että maan sisällä olevat poliittiset voimat sopivat, miten afgaanit elävät jatkossa. Ottakaa te tässä aloiterooli, niin ansaitsette paremmin rauhanpalkinnon Nobelilta kuin Obama, (Puhemies: Minuutti!) joka lähtikin yllättäen kiihdyttämään sotaa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä kriisinhallintaoperaatioiden käyttösuunnitelmaa katsoo, niin kyllä täytyy sanoa, että aika haastava listahan tämä on. Siellä on Kosovo, siellä on Afganistan, siellä on Tšad, erittäin haastavia paikkoja kaikki, plus sitten uusi avaus, osallistuminen Ruotsin ja Hollannin johtamien taisteluosastojen koulutukseen. Tästä, arvoisa ministeri, kysynkin, onko teillä visio siitä tällä hetkellä, mitkä voisivat olla jatkossa sitten taisteluosastojen tehtävät. Tämähän on se vanha keskustelu, jota Eubg:n osalta on aiemminkin käyty.

Yhdyn niihin näkemyksiin, että siviilikriisinhallintapanostuksia, totta kai, tulee nostaa, mutta ne vaativat aina sen sotilaallisen tuen, jotta saamme siviiliavun perille. Tämähän on aivan selvää. Näissä asioissa varmastikin ed. Kanervan mainitsema profiilin nosto tapahtuu, se sisältö annetaan juuri näissä Suomen aktiviteeteissa, missä olemme kriisinhallintaoperaatioissa olleet.

Mutta, arvoisa ministeri, nyt on varmasti aika kertoa myöskin eduskunnalle se: Mikä on teidän käsityksenne, (Puhemies: Minuutti!) millä aikataululla meiltä tullaan pyytämään lisäjoukkoja Afganistaniin? Minkä verran ja millä aikataululla hallitus aikoo tulla eduskuntaan tällä esityksellä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja mitä lisäjoukkojen lähettäminen tulee maksamaan?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Sasi ja myös osin ed. Laukkanen katsovat, että siviilikriisinhallintaa ei voida turvata millään muulla tavalla kuin Yhdysvaltain tai Suomen tai Nato-maiden tai niitten liittolaisten joukoin. Kuitenkin Afganistanin kokemus osoittaa aivan toista. Jokainen meistä, joka on tutustunut Afganistanin tilanteeseen, tietää, että siellä on useampia maita siviilikriisinhallintapuolella, joilla ei ole lainkaan omia sotilasjoukkoja maassa. Kaikkein suurin kriisinhallintaoperaatio on juuri tällainen. Se on Intian kriisinhallintaoperaatio. He rakentavat kaikkea mahdollista, katsovat, että nimenomaan sotilaalliseen kriisinhallintaan he eivät lainkaan halua osallistua. Muuten, he tukeutuvat turvallisuudessa Afganistanin armeijan joukkoihin. Eikö Suomellakin olisi tällainen vaihtoehto? Samalla me voisimme tietenkin myöskin antaa koulutusta Afganistanin armeijalle. Se olisi yksi konkreettinen vaihtoehto. Kuvitelma siitä, että (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) me tarvitsemme aina lisää sotilaita Suomesta turvaamaan muutaman vaivaisen siviilikriisinhallintaan osallistuvan asiantuntijan, on väärin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on syksyn kuluessa saavuttanut siviilikriisinhallinnan osalta henkilöstömääriltään sen tavoitteen, minkä on asettanut, 150 henkilöä. Siinä yhdyn, että siviilikriisinhallintaa pitää lisätä ja erityisesti Afganistanissa, se on äärimmäisen tärkeä, mutta se vaatii tuekseen osaamista myöskin sotilaallisella puolella ja tuota yhteistoimintaa. Kehitysyhteistyövarojen suuntaaminen tässä yhteydessä on äärimmäisen tärkeää. Nyt juuri valmistui poliisiasema Afganistaniin suomalaiselle alueelle, ja se on hyvä osoitus tästä.

Ed. Uotila, oli aika yllättävä puheenvuoro hyvältä ystävältä, kun arvostelitte, että koulutus on huonoa huonoilla materiaaleilla. Se on täysin paikkansapitämätön, koska Puolustusvoimat on nimenomaan kohdistanut keskeisesti kehitystyön varusmieskoulutuksen materiaaliin, koulutuksen laatuun. Yleisellä asevelvollisuudella on tulevaisuudessakin äärimmäisen haastavat tehtävät, niin kuin täällä saatiin hyvää tukea tälle. Sitä vaan kehitetään. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ja kuten ministeri sanoi, 80 prosenttia suomalaisista miehistä suorittaa asevelvollisuuden.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kriittisesti ehkä ed. Uotilan puheenvuoro tuntui tosiaan kamalalta kuunneltavalta, koska suomalainen sotilasperinne on todella ollut aina huippua.

Kysyisin ministeri Häkämieheltä, aikooko Suomi jatkossa myös kouluttaa Suomessa afgaanisotilaita jo koulutettujen lisäksi, koska onhan kai pelättävissä, että eivät talebanit tällaisesta tykkää ja voi olla, että he tulevat kostotoimenpiteisiin tänne Suomen maaperälle.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko puolustusministeriön tulevaisuus on varmasti aika monimutkainen ja täynnä suuria haasteita. Tämä keskustelu jo osoittaa sitä. Haluan itse nostaa esille semmoiset asiat muun muassa kuin asevelvollisuuden kehittäminen. Se keskustelu on oikeastaan alkanut aika nopeasti ja hyvä, että ministeri sanoi tärkeäksi tämän työryhmän toiminnan. Koen, että siinä voi tulla hyvin kummallisiakin yllätyksiä — en lähde niitä tässä spekuloimaan — ellei sitä hyvin huolellisesti valmistella ja varmaan panosteta siihen vähän lisääkin. Tähän kuuluu mukaan koko maanpuolustushengen käsittely Suomessa. Minusta meillä ei ehkä ole ihan kaikkia otteita siihenkään asiaan. Se että vapaaehtoinen maanpuolustustahto tällä hetkellä elää ja sillä on organisaatio, jonka kautta toteutetaan, näyttää hyvältä, mutta vähän tekisi mieli varoittaa ministeriä, että näissä kannattaa katsoa tulevaisuuteen ja suurta harkintakykyä käyttää. Sen lisäksi tämä nuorten miesten osuus on monin tavoin enemmän kuin haasteellinen puhumattakaan nyt siitä, miten meidän täällä olijoiden mielessä Utva tai (Puhemies: Minuutti!) TP-Utva ovat toimineet, eli harkintakykyä näihin puuhiin.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tiedossa on, että turvallisuuden lisääminen paikallistasolla tulee saamaan lisäpanostuksia lähiaikoina Afganistanissa. Paikallisten turvallisuusjoukkojen kouluttamisessa on kuitenkin vielä paljon puutteita, niin kuin tämän päivän Hesarin juttukin osoitti. Mutta naisten asemassa on tapahtunut tosiaan sekä edistymistä että takapakkia. Yksi asia vielä, että tuki tälle uudelleen valitulle presidentti Karzaille tuntuu olevan nyt sitten ehdollista, se ei ole yhtä varauksetonta kuin aikaisemmin. Sen vuoksi mielelläni komppaan esimerkiksi ed. Korkeaojan lausumia siviilikriisinhallintaan lisäpanostamisesta. Se voisi olla parempi tukitoimenpide Suomen kaltaiselta maalta, jos ja kun siellä Afganistanissa halutaan olla mukana.

Toinen asia, suomalaisten panosta rauhanvälitystoiminnassa voitaisiin myös lisätä. Tuntuu olevan koko ajan tarvetta sopiville ihmisille mutta myös sopiville neuvottelupaikoille, joita voisi Suomestakin myös löytyä.

Ministeriltä olisin kysynyt vielä, kun kriisinhallintatehtävissä on noin 900 henkilöä ensi vuonna ja taistelujoukot tarvitsevat materiaalia lisää jne., miten EU:n taisteluosastokonseptia (Puhemies: Minuutti!) aiotaan arvioida ja milloin.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaasin kysyä ministeriltä yhtä tärkiää asiaa, nimittään, kun Neuvostoliitto meni sinne Afganistanihin 1979 eli 30 vuotta sitte ja sieltä tultiin sinkkiarkuus huru mykke ja sit on 30 vuotta käyty ja siell ollahan nyt Naton joukoolla. Suomalaanen sotilas, suomalaanen rauhanturvaaja on erittäin hyvä, arvostettu, me oomma tehny hyvää rauhanturvaajatyötä. Mutta tämä sota ei lopu siellä koskaa, eli minä haluaasin sanoa — mun mielestä presidentti Obama otti hyvän askeleen eteenpäin, jotta kolmes vuores siellä pitää jotain tapahtua — että koulutamme sotilaita, koulutamme poliisivoimia, annetahan Karzaille sellainen signaali, että kaks kolme vuotta, lähretähän pois ja jätetähän niiren omahan haltuun se, muuten se ei lopu ikänä.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimien tavoitteena on ylläpitää suorituskykyinen ja toimiva kokonaisuus, se on tietysti Suomen sisäisen ja ulkoisen uskottavuuden kannalta keskeinen kysymys. Puolustusvoimain komentaja totesi valiokunnan kuulemisessa, että erityisesti on otettava huomioon elinkaarikustannukset. Samalla pitää luopua niistä suorituskyvyistä ja joukoista, joilla ei saavuteta lisäarvoa ja jotka heikentävät järjestelmän uskottavuutta. Arvoisa ministeri, kysyn: Oletteko tietoinen noista suunnitelmista?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varusmiesten heikentynyt kunto on viime vuosina ollut julkisuudessa runsaasti esillä. Kunto on laskenut jopa sillä tavalla, että se on tullut esteeksi suorittaa koko varusmiespalvelus. Kysynkin arvoisalta puolustusministeriltä, millaisia odotuksia teillä on koululiikunnan ja nuorten liikuntaharrastuksen suhteen, ja toisaalta, miten varusmiespalveluksen liikuntakasvatusta aiotaan kehittää, jotta tämä ongelma saataisiin lievenemään.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn vaan arvon edustajilta, onkohan mitään yhteyttä kallistuvalla koulutuksella, kallistuvalla yksittäisen taistelijan aseistuksella sen kanssa, kuinka suuri määrä ikäluokasta koulutetaan tai ei kouluteta. Minkähän vuoksi Ruotsi on suuntautumassa tietojeni mukaan noin 5 000 sotilaan kouluttamiseen per ikäluokka? Onko näillä mitään yhteyttä? Minusta on.

Mitä tulee hyvälle ystävälleni ed. Gustafssonille, niin tasa-arvoihmisenä en voi muuta kuin ihmetellä, etteikö se olisi millään tavalla tasa-arvokysymys, että toinen sukupuoli pakotetaan viime kädessä vankilan uhalla jonkinlaiseen velvollisuuteen ja toiselle se on vapaaehtoista. En tässä mitään Nato-peikkoa näe. Kysymys on järkevästä, laaja-alaisen turvallisuuskäsitteen ja turvallisuusvaatimuksen mukaisesta suuntautumisesta esimerkiksi enemmän vapaaehtoisuuteen pohjautuen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joitakin vuosia sitten puolustusministeri Seppo Kääriäinen sanoi, että rahat tai Nato. No nyt puolustushallinto saa rahaa indeksikorotuksineen ihan toisin kuin muut hallinnonalat. Kysynkin ministeri Häkämieheltä: Riittävätkö nämä sitten näihin materiaalihankintoihin ja kaluston uusimiseen?

Toinen asia, mikä minua kiinnostaa, on Lissabonin sopimus, joka tuo tämän avunantovelvollisuuden EU-maiden välille. Jos Ruotsi nyt — eihän sitä koskaan tiedä — pyytääkin Suomelta apua, kun kouluttaa niin vähän miehiä armeijan palvelukseen, onko puolustushallinto ollenkaan varautunut tähän, jos tämmöinen avunantopyyntö tulee? Niin että mitäs me teemme ja millä kalustolla me sinne menemme?

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella on pitkä kunniakas historia rauhanturvaoperaatioissa aina Suezilta alkaen, ja meidän vahvuutemme on ollut se, että kun joukkomme ovat reservipohjaisia, näillä henkilöillä on säännön mukaan ollut siviilikoulutus ja sitä kautta sellaista osaamista, jota useimpien muiden maiden sotilailla ei ole ollut. Tähän vahvuuteen ja osaamiseen olemme perustaneet tuota toimintaamme. Nyt näyttää siltä, että Afganistanissa tilanne on ollut sellainen, että kovin paljoa näillä taidoilla ei ole ollut, ainakaan näillä rauhattomimmilla alueilla, käyttöä. Tästä syystä minusta on syytä todella miettiä sitä, miten jatkossa voidaan toimia niin, että tämä tällainen kyky toimia siviili—sotilastoimien rajapinnassa voidaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afganistania koskien kokoomuksen esittämä ajatus siitä, että Suomi ottaisi kokonaisen oman alueen vastuulleen, merkitsisi tosiasiassa erittäin huomattavaa joukkojen määrän lisäämistä. Samalla se saattaisi merkitä myös sitä, että joutuisimme ottamaan pitkäaikaisen sitoumuksen vastaan sotilaallisesta läsnäolosta Afganistanissa. Se ei tunnu kovin mielekkäältä, ja tähän on kyllä syytä suhtautua erittäin suurella varauksella.

Samaten on syytä sanoa, että ei tietenkään ole niin, ei Afganistanissa eikä missään muuallakaan, että suomalaisten siviilien vieressä, ovat he sitten opettajia, maatalousalan työntekijöitä, tuomareita tai poliiseja, pitäisi suomalaisen sotilaan kulkea. Näillä asioilla ei ole keskinäistä yhteyttä, vaan kyllä tämän perusturvallisuuden täytyy perustua koko maan tarpeiden hoitamiseen ja siinä tapahtuvaan vastuunjakoon eri maiden kesken ja lisääntyvässä määrin siihen, että afgaanit itse ottavat vastuun oman maansa turvallisuudesta. Muuta kestävää tietä ei ole.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle on syytä todeta, että kokoomuspuolue ei ole esittänyt Suomelle omaa sektoria. En tiedä, tarkoititteko Ruotsin kokoomusta kenties tässä yhteydessä, oletteko vain sotkenut, sama puolue mutta eri maat.

Mitä tulee ed. Laakson kommenttiin, niin oikeastaan olemme aika pitkälle samaa mieltä, kun olette sitä mieltä, että suomalaisia joukkoja pitää lähettää Afganistaniin mutta armeijan koulutustehtäviin. Ja on täysin selvää, että meidän täytyy kouluttaa Afganistanin armeijaa niin, että he pärjäävät, ja tärkeätä on, että operoimme yhdessä siellä, suomalaiset joukot ja afgaanijoukot, koska lähtökohtana pitää olla se, että afganistanilaisten pitää ottaa vastuu omasta maastaan.

Mitä ratkaisuun tulee, olennaista on se, että maassa pitää olla luottamus siihen, että talibanit häädetään pois ja ne eivät koskaan voi palata. Pienessä yksittäisessä kylässä pitää olla varmuus siitä, että maa säilyy hallituksen alaisena, talibanit eivät tule ja rankaise perhettä siitä, että perhe on lähettänyt tyttärensä kouluun, esimerkiksi tappamalla tämän perheen. Silloin kun tämä luottamus on olemassa, rauha Afganistaniin voidaan saada. Sen jälkeen pitää olla selkeä exit-strategia, koska tullaan pois.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että Afganistan-operaatiossa ollaan nyt siirtymässä aivan uudenlaiseen tilanteeseen, erittäin vakavaan tilanteeseen, ja meidän pitää vaan tiedostaa se, että se voi eskaloitua vielä hyvinkin vakavaksi, koko Isaf-operaatio, kun se laajenee Pakistanin alueelle. Meidän pitää olla siitä tietoinen, ja siksi varmasti hallitus tulee nyt tätä sitten Utvassa käytävässä keskustelussa tällä vakavuudella, samalla tavalla kuin tätä Prt-vastuukysymystä, sitten pohtimaankin.

Mutta, arvoisa ministeri, nyt kun puhutaan budjetista, on hyvä puhua myöskin tietysti euroista. On ollut hyvä, että kriisinhallintaoperaatioiden kustannukset kompensoidaan kriisinhallinnan menoista eikä niitä sisällytetä kansallisen puolustuksen kustannuksiin. Siksi vielä toistan sen tärkeän kysymyksen, että nyt jos mennään lisäjoukkojen lähettämiseen, mistä ne rahat otetaan. Meillä kuitenkin maksaa yksi sotilas Afganistanissa 120 000 euroa, Tšadissa 200 000; Yhdysvaltain armeijan panostus per sotilas on miljoona taalaa. (Puhemies: Minuutti!)

Tähän liittyy sitten — lopuksi, puhemies — tämä siviilikriisinhallinnan puoli. On erittäin tarkoituksenmukaista, mihin jaostokin päätyi, että kehitysyhteistyömäärärahoja voitaisiin tähän käyttää (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ja oda-kriteerejä voitaisiin välittää.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun meitä on aivan oikeutetusti monta kertaa kutsuttu rauhanturvaamisen suurvallaksi, niin meillä olisi todella Afganistanin operaation osalta mahdollisuus tulla siviilikriisinhallinnan suurvallaksi, mutta tämä vaatisi sitä, että Suomi muuttaisi nykyisen sotilasoperaationsa siviilioperaatioksi. Se johtopäätös, minkä Yhdysvalloissa monet sotilaat ovat jo tehneet ja joka on oikea, on se, että pitäisi turvata niitä alueita, joilla talibanilla esim. tällä hetkellä ei lainkaan vielä ole otetta, ja että paras turvaamisen tapa on edistys näillä alueilla, yhteiskunnan rakentaminen näillä alueilla. Noin puolet Afganistanista on sellaista, jossa kehitys ei kehity mutta jossa kuitenkaan ei ole sotaa. Suomi voisi aivan hyvin omalla kriisinhallintapanoksellaan toimia nimenomaan näillä alueilla, eikä sen tarvitsisi lisätä lainkaan omien sotilaidensa määrää.

Tällä hetkellä on suoraan ja selvästi sanottava se, että erityisesti ulkoministeri Stubb (Puhemies: Minuutti!) näyttää hakevan tätä siviilikriisinhallintaa vain viikunanlehdeksi, jolla perustellaan sitten suomalaisten sotilaiden (Puhemies: Minuutti!) määrän lisäämistä Afganistanissa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Erinomaista keskustelua ja hyviä kysymyksiä. Yritän käydä niitä lävitse.

Ehkäpä edustajat Heinäluoma, Haavisto, Korkeaoja vähintäänkin koskettelivat Afganistanin tulevaisuutta ja niitä havaintoja ja johtopäätöksiä. Kaikki me tiedämme, että kärsivällisyys Karzain hallintoa kohtaan on yhdellä ja toisella loppumassa. Vaaditaan määrätietoisia toimia, vaaditaan uutta strategiaa ja selkeää aikataulua, joka on mieluummin muutamien vuosien päässä kuin muutamien vuosikymmenien päässä. Tämäntyyppisiä aikatauluja, varsin kunnianhimoisia, on esitetty.

Ensinnäkin ulospääsyteistä: Oma havaintoni oli, että Afganistanin oma armeija on kehittynyt paremmin kuin on ehkä odotettu. Se on tällä hetkellä noin 100 000 sotilaan suuruinen. Tavoitteena on nostaa se noin 140 000:een vuodessa ja noin 400 000:een muutamassa vuodessa. Suomella on neljä kouluttajaa tässä kyseisessä prikaatissa. Tämä on juuri se tapa, eli Afganistanin armeija ottaa vastuuta, heitä koulutetaan ja tuetaan. Jo nykyisellään toimintamalli on muuttunut niin, että kun siellä tehdään partiointia, kärjessä menevät Afganistanin omat joukot ja sitten ruotsalais-suomalaiset auttavat suunnittelussa ja tukevat tätä kyseistä ryhmää. Eli tällä saralla on saatu positiivisia tuloksia.

Sitten tämän sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteys. Niin kuin täällä ovat monessa puheenvuorossa edustajat Sasi ja Zyskowicz tähdentäneet, siviilikriisinhallinta tarvitsee tuekseen sitä sotilaallista kriisinhallintaa, ihan käytännönkin tasolla, ei aina, mutta pääsääntöisesti, jotta tapaamisiin voidaan mennä, jotta sitä työtä voidaan tehdä. Mutta juuri sen tyyppistä kehitystä tarvitaan, mitä ed. Heinäluoma avasi, sen tyyppisiä henkilöitä, poliisikouluttajia, tuomarikouluttajia, maatalousneuvonantajia, hallinnon kehittäjiä, mikseipä taloushallinnon kehittäjiä — tiedämme, että taloushallinto on Afganistanissa kovin heikolla tolalla, niin että luulisi, että Suomella olisi annettavaa siinä tai tilintarkastuksessa.

Pitää kuitenkin muistaa, että pohjalla on se, että Afganistan on erittäin rikas maa raaka-aineiltaan. Eli se maa ei ole toivottomassa tilanteessa, jos sinne pystytään viemään kehityshankkeita ja hyödyntämään niitä tuloksia, joista paikallinen väestö sitten saa nauttia.

Edelleenkin on se kysymys, kohdennammeko apua kansainvälisten järjestöjen kautta ja suoraan budjettitukena vai projektien, koulutushankkeitten kautta sillä alueella, jolla suomalaiset kriisinhallintajoukot toimivat. Itse toivoisin — tämähän ei ole puolustuksen vastuualue — myöskin tätä jälkimmäistä, jolloin me konkreettisesti näemme, että se meidän apumme menee perille, niitä kaivoja, terveyskeskuksia, poliisiasemia syntyy jne.

Kolmas asia, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle, on tämä poliittinen dialogi. On selvää, että se ei ole Isafin vahvuusalue eikä intressissä samalla tavalla. Mielestäni niin YK:n kuin EU:n puolella Suomen pitäisi toimia voimakkaammin tämän poliittisen dialogin vauhdittamiseksi, erityyppisillä tavoilla.

Ed. Uotila, todellakaan en jaa näkemystä tästä palkka-armeijasta, mutta siitä kylläkin, että toivoisin naisia entistä enemmän vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen ja sitä kautta entistä enemmän myöskin kriisinhallintaan. Afganistanissa on esimerkiksi aloitettu tämmöinen uusi kokeilu, jossa partiosta puolet on miehiä ja puolet naisia. Voitte kuvitella, että siinä maassa pelkästään jo silmälle sen tyyppinen asia osoittaa jotakin kehitystä.

Ed. Karimäki nosti esille tämän YK:n 1325:n, ja se on äärimmäisen tärkeä toimintaohjelma. Tiedämme, että naiset ja tytöt ovat kriiseissä ja sodissa yleensä se taho, joka eniten kärsii. Suomalaisessa kriisinhallintakoulutuksessa tuo ohjelma on suuressa arvossa ja toimimme sen mukaisesti.

Ed. Blomqvist, varaosavaje ei enää kasva. Sitä pyritään kuromaan kiinni, ja tulevaisuudessa kaikkiin hankintoihin edellytetään myöskin varaosat sellaisenaan.

Millä tavalla kotimaista puolustusteollisuutta tuetaan? Ensinnäkin vastaostoilla. Kaikissa meidän hankinnoissamme on vastaostovelvoite, ja Euroopan puolustusviraston hankkeisiin pyritään tarjoamaan mahdollisimman paljon suomalaisia puolustusteollisuuden yrityksiä mukaan.

Ed. Kanerva totesi tämän puolustushallinnon roolin, ehkä vahvistumisen. Ainakin Lissabonin sopimus ja rakenteellinen yhteistyö tulevat antamaan siihen toivon mukaan lisää potkua.

Ed. Saarinen, helppo yhtyä näihin toiveisiin. Fyysinen puoli on aina ollut Puolustusvoimissa, siihen fysiikkaan panostaminen, kurssissa, myöskin syrjäytymisen ehkäiseminen, vaikkapa Aikalisä-projekti, ja kolmanneksi, ihan oikein on panostaa tähän opinto-ohjaukseen, koska nuoret miehet valitsevat opintopaikkojaan. On tärkeää, että siihen panostetaan, ja Puolustusvoimilla on kuraattoreita tätä varten.

Ed. Salolainen kysyi tästä tulevaisuudesta. Utva, hallitus ja presidentti linjailevat jo tammikuussa asiaa. Mihin suuntaan, sen aika näyttää, millä tavalla Suomi ikään kuin Ruotsin kysymykseen tulee vastaamaan. Itse en tässä vaiheessa halua siihen kurkistaa.

Ed. Laakso kysyi ilmaiskuista. Suomi on joutunut turvautumaan Afganistanissa 28.10. ilmaiskuun, ilmaiskun pyytämiseen. Kysymyksessä tapahtumapaikka oli erämaa. Se tapahtui itsepuolustustarkoituksessa valoisaan aikaan. Varmuudella siviiliuhreja ei ollut. Kynnys on äärimmäisen korkea ilmaiskujen pyytämiseen.

Ed. Laukkanen kysyi taisteluosastojen tulevaisuudesta. Se on poliittinen ja taloudellinen haaste. Siellä on esteitä, hidasteita niiden käyttämiselle, Saksa ehkä taloudellisista syistä, jotkut muut maat muista syistä. Esimerkiksi kun Bosnian rauhanturvaoperaation päättäminen tuntuu olevan poliittisesti niin vaikea kysymys, niin yksi vaihtoehto olisi tarjota nimenomaisesti taisteluosastoa, päivystysvuorossa olevaa taisteluosastoa, takaamaan, että jos siellä tilanne muuttuukin huonommaksi, niin voitaisiin taisteluosasto lähettää.

Ed. Pulliainen, koko Pohjois-Afganistanin (Puhemies: 6 minuuttia!) alueella, missä Suomi toimii, on arvioitu, että siellä on 10—15 ryhmää, joittenka koko on kymmeniä—satoja. Siellä on kaksi paštukylää, eli itse asiassa se on aika hyvin pystytty paikallistamaan. Mutta keskeinen kysymys on tämä niin sanottu Ring Road, joka on tärkeä kuljetusreitti, miten sen turvallisuus pystytään takaamaan.

Puolustushallinnon tulevaisuus taantuman oloissa on iso kysymys. Emme tänä päivänä pysty vielä sanomaan, millä tavalla se tulee vaikuttamaan resursseihin, mutta varmasti on tehostamisen tarvetta, mitä selonteko meiltä edellyttää, ikäluokat pienenevät, puolustusmateriaali kallistuu, haastetta piisaa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yleinen taloustilanne huomioon ottaen Puolustusvoimien rahoitustilanne on tyydyttävä. Puolustusvoimia, kuten muitakin valtion laitoksia, rasittavat tuottavuusohjelman asettamat vaatimukset. Puolustusvoimien tehtävät ja käytettävissä olevat varat eivät osu kuitenkaan lähivuosina samalle lankulle. Uudistukset ovat varmasti tarpeen, mutta niiden tulee kohdistua tuottavuuden todelliseen parantamisen, ei henkilömäärän vähentämiseen. Puolustusvoimien henkilöstön määrä tulee pitää jatkossakin 15 000 henkilön tasolla.

Haluan korostaa, että kotimaisen puolustusvälineteollisuuden kannalta on tärkeää turvata riittävä tutkimus- ja tuotekehitys ja sen resurssit. Puolustusteollisuudessa pitää kartoittaa tarkasti kansainväliset ja kotimaiset yhteistyömahdollisuudet. Pelkästään kotimainen kysyntä ei riitä pitämään puolustusteollisuutta kannattavalla tasolla. Huoltovarmuutemme turvaaminen edellyttää kumppanuuksien luomista teollisuuden kanssa.

Puolustusvoimien varaosavaje on ollut esillä jo usean vuoden aikana. Ensi vuonna varaosiin ja vaihtolaitteisiin on tarkoitus käyttää noin 61 miljoonaa euroa. Summa ei riitä lähellekään kattamaan kunnossapidon optimitasoa. Pelkästään kumulatiivisen varaosavajeen poistamiseksi tarvittaisiin noin 70 miljoonan euron panostusta. Jotta operatiivinen kalusto pystytään pitämään toimintakelpoisena, täytyy hinta- ja kustannustason kompensoinnin sisältyä jatkossakin Puolustusvoimille osoitettaviin määrärahoihin. Hyvin koulutettu henkilöstö seisoo tyhjän panttina, jos sen käytettävissä ei ole tarpeellista välineistöä.

Herra puhemies! Sotilaallisen kriisinhallinnan nykyisen vaikutustason ylläpitäminen edellyttää siihen käytettävien määrärahojen lisäämistä asteittain aina 150 miljoonaan euroon. Ensi vuodelle esitetty määräraha on kuitenkin tätä vuotta pienempi. Määrärahatarpeet tulevat etenkin taistelujoukkojen erityismateriaalitarpeista. Joukkojen suorituskykyyn vaikuttavat materiaalien ohella tietenkin monet muutkin tekijät, kuten henkilöstö, koulutus, infrastruktuuri.

Kriisinhallintaoperaatiot ovat viime aikoina muuttuneet turvallisuuden ja toiminnan kannalta entistä vaativammiksi. Siksi on välttämätöntä, että suomalaisille kriisinhallintajoukoille on olemassa kaikissa tilanteissa paras mahdollinen suojavarustus ja taustalla kattava koulutus. Näihin asioihin on varattava riittävät resurssit ja rahoitus. Joukkojen mahdollinen lisääminen kriisinhallintatehtävissä tulee olemaan ongelmallista, jos elettävä aika talouden kannalta maassamme vain heikkenee.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, miten puolustusministeriö on toiminut esimerkillisesti valtion elvytyspolitiikkaa tukevalla tavalla. Puolustusministeriö on esittänyt elvytystoimenpiteiksi työllisyyttä tukevia hankkeita yhteensä 14,8 miljoonalla eurolla. Esitetyt hankkeet liittyvät muun muassa toimitilojen kunnossapitoon ja pilaantuneen maaperän kunnostukseen. Hankkeet työllistävät useilla eri paikkakunnilla ja ovat käynnistettävissä nopealla aikataululla. Muillakin hallinnonaloilla olisi mukavaa nähdä vastaavanlaista aloitteellisuutta.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Katsotaan, miten tästä selviydytään nyt. Valitettavasti sairastan keuhkoputken tulehdusta.

Mutta muutama sana tästä pääluokasta. En jatka tätä kriisinhallintatehtävään liittyvää keskustelua. Se on ollut hyvä keskustelu, joka tästä on tässä salissa käyty. Hyvin avoimestihan tästä kysymyksestä pitää keskustelua käydä, myöskin julkista keskustelua.

Mutta tähän pääluokkaan ja budjettiin ja jälleen kerran tuottavuusohjelmaan liittyen. Niin kuin monen muunkin pääluokan osalta, kyllä tuottavuusohjelma on yksi, joka on resursseja myöskin puolustushallinnon osalta heikentänyt ennen kaikkea kumppanuusohjelmien kautta. Tähän ovat useita kertoja sekä puolustusvaliokunta että myöskin valtiovarainvaliokunta kiinnittäneet huomiota. Ministeri on jossain yhteydessä todennut sen, että henkilöstön määrää ei saisi laskea tulevaisuudessa alle 15 000:en. Nyt näyttää siltä, että näin on tapahtumassa.

Toinen asia: kiinteistöuudistus. Sen osalta itse olin mukana tässä parlamentaarisessa seurantaryhmässä, joka jätti raporttinsa ja edellytti, että sen mukaan mennään. Siihen liittyi myöskin se asia, minkä jaoston puheenjohtaja, ed. Nepponen nosti esille, että sovittiin, että vuosittain kehyksiin otetaan 3 miljoonan euron raha kunnossapitovastikkeeksi. Nyt on kuitenkin niin käynyt, että näin ei ole toimittu. Toivoisin, että tässä asiassa nyt ministeri terävöityisi.

Tähän liittyy tietysti sitten Puolustushallinnon rakennuslaitoksen tilanne. Rakennuslaitoksen asemaa on kaiken aikaa muutettu, erilaisia työryhmiä on istunut, niin kuin istuu edelleenkin. Pelkoni on se, minkä olen aikaisemminkin sanonut, että tietoisesti Puolustushallinnon rakennuslaitosta ajetaan alas ja tehtäviä siirretään muualle ulkoistamisen kautta. Pelkäänpä niin, että jossakin vaiheessa ollaan tilanteessa, että Puolustushallinnon rakennuslaitos ei enää tee niitä tehtäviä, niin kuin nyt ei teekään, joita joskus vuosia sitten teki. Siivoojien ulkoistaminen on viimeisin ratkaisu, ja kaiken aikaa täällä on menossa erilaisia operaatioita. Ministeri, onko tämä tietoinen valinta, että Puolustushallinnon rakennuslaitos ollaan tarkoituksellisesti ajamassa alas?

Sitten tämä varaosavaje on iso kysymys, todella iso kysymys. Toivon niin, että nyt sitten näitten selvitysten pohjalta siihen tulee ratkaisu löytymään. Se on akuuttitilanne, ei pelkästään Ilmavoimien osalta vaan myöskin Maavoimien osalta ja jossain määrin myöskin Merivoimien suhteen. Se vaatii pikaista ratkaisua.

Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden osalta on kyllä hyvin tärkeätä se, että me myöskin sen kautta turvaamme oman huoltovarmuutemme, plus sitten tietenkin se, että puolustus- ja turvallisuusteollisuusstrategiaa toteutetaan, kun sitä hyvässä yhteistyössä nyt sitten teollisuus ja ministeriö rakensivat, myöskin sillä tavalla, että ne tavoitteet, jotka on asetettu, että noin 50 prosenttia puolustusmateriaalista hankitaan kotimaasta, voisivat toteutua. Sen lisäksi tietenkin panostaminen tutkimus- ja kehittämistoimintaan on hyvin tärkeätä myöskin tällä alueella. Tässä mielessä resursseja ei kyllä riittävästi ole.

Ministeri nosti esille täällä vastakaupat. Nyt Euroopan unionin kautta on olemassa tiettyjä uhkia, että me emme pysty pitämään tätä vastakauppavelvollisuutta mahdollisesti tulevaisuudessa. Kuitenkin Suomen puolustusteollisuuden ja Suomen kannalta on äärettömän tärkeää, että kaikkiin isoihin hankintoihin pystyttäisiin kytkemään sataprosenttinen vastakauppavelvoite.

Nyt erityisesti vielä otan tämän ruutituotannon esille, joka on monta kertaa esille noussut. Tässähän, niin kuin jaoston puheenjohtaja totesi, on tiettyjä vaatimuksia ollut eduskunnan taholta, ja niihin vaatimuksiin ovat vastanneet sekä ministeri että myöskin ministeriö, että me tulemme turvaamaan omalta osaltamme sen, (Puhemies: 5 minuuttia!) että suomalainen ruutituotanto voisi jatkua. Se on erittäin tärkeä kysymys kansallisesti ja meidän huoltovarmuutemme kannalta, huolimatta siitä, vaikka nyt onkin ranskalainen yhtiö omistamassa sitä tuotantoa.

Vielä sanon sen, että me olemme omassa vaihtoehtobudjetissamme esittäneet kaiken kaikkiaan sitä, että alushankintojen aikaistamiseen varattaisiin puolustusministeriön, sisäministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön osalta 100 miljoonaa euroa ja puolustusministeriön osalta 30 miljoonaa euroa.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kanerva äskeisessä debatissa totesi, puolustushallinto ja koko sektori on viime vuosien aikana voimakkaasti kansainvälistynyt ja sen profiili on tämän kehityksen myötä noussut. On syytä olettaa, että Lissabonin sopimuksen solmimisen myötä tämä kehitys yhä vain jatkuu ja vahvistuu. Olisikin syytä arvioida, että myöskin EU:n tasolla tulisi virallinen puolustusministerien kokoontuminen. Nythän se on, voi sanoa, kehittynyt tämmöiseen puoliviralliseen suuntaan, mutta näyttäisi siltä, että tarve olisi muodostaa puolustusministerien neuvosto muiden neuvostojen tapaan.

Erityisen vahvaa kehitys on ollut puolustusmateriaalisektorilla. Euroopan puolustusmateriaalituotanto on ollut pahasti fragmentoitunutta ja kilpailukyky Yhdysvaltoihin nähden heikko, ja on havaittu, että tarvitaan alan tiivistymistä, jotta kehittämistarpeisiin voidaan vastata. Tämä on tietysti erittäin haasteellinen alue, jos puolustusvälinekauppaa unionin alueella avataan, niin kuin Suomi on toivonut.

Pienenä ja korkeata osaamista edustavana maana uskomme, että kaupan vapauttaminen olisi meille edullista, mutta on selvää, että tämä ei voi olla yksipuolista toimintaa, ja edelleenkin on korostettava sitä, niin kuin muun muassa edellinen puhuja ed. Laitinen totesi, että vastakauppavelvoitetta tarvitaan ainakin isommissa kaupoissa, jolloin varmistetaan se, että ikään kuin vastavuoroiset ostot tai kaupan vapautuminen eivät johda keskittymiseen vain suurimpiin jäsenmaihin, vaan tällä tavalla voidaan varmistaa se, että työnjako todella käytännössäkin tapahtuu unionin sisällä.

Suomen puolustusvoimien tilanne on hyvä. En ollenkaan yhdy siihen arvioon, jonka ed. Uotila täällä keskustelussa toi esille. Suomen puolustusvoimat ovat sekä koulutuksen että materiaalin suhteen hyvässä tilanteessa. Tämän vuoden budjetti ja ensi vuoden budjetti vastaavat moniin niihin tarpeisiin, mitä listalla on ollut, ja hyvä kehitys jatkuu. Haasteet ovat tulossa 2010-luvun jälkipuoliskolla, ja todella tämä materiaalin blokki, vanhenemiseksi kuvattu vaihe, tulee tuottamaan kovia haasteita.

Me olemme pystyneet ylläpitämään tämän kolmannes, kolmannes, kolmannes, ja se on budjetissa niin, että toiminnallisiin määrärahoihin, palkkoihin ja materiaaleihin on tasapainoisesti voitu käyttää rahaa, mutta samalla kun valtiontalous tulee epäilemättä kiristymään tämän vuosikymmenen puoliväliin tultaessa ja jo ehkä ennen sitä, tämän tasapainoisen suhteen ylläpitäminen tulee olemaan suuri haaste silloin, kun tämä materiaalin vanheneminen on käsillä. Ja varmaan olisikin syytä, että Puolustusvoimien ja puolustushallinnon piirissä laajemminkin valmistauduttaisiin tähän tilanteeseen myöskin näiden materiaalihankintaohjelmien osalta niin, että myöskin sellaisessa tilanteessa, että valtiontalous ja Puolustusvoimien budjetti, talous, kiristyy, voitaisiin toteuttaa tasapainoista politiikkaa näiden kolmen sektorin, kolmen osa-alueen suhteen, mikä tarkoittaa sitä, että varmaankin muun muassa materiaalin eliniän jatkamiseen tähtääviä toimia ja muita tämän kaltaisia innovatiivisia toimia tarvitaan.

Ministeri kiinnitti huomiota nimittämänsä Siilasmaan työryhmän työhön (Puhemies: 5 minuuttia!) varusmiespalvelun kehittämiseksi, ja lyhyesti totean hänen puheenvuoroonsa yhtyen, että minäkin odotan tältä työryhmältä paljon. Epäilemättä jotta se hyvä tilanne, joka meillä tällä hetkellä varusmiespalvelun osalta on — 80 prosenttia suorittaa varusmiespalvelun — voitaisiin säilyttää, tarvitaan aktiivisia toimia varusmiespalvelun kehittämiseksi. Toivon, että Siilasmaan työryhmä tuo hyviä ehdotuksia tässä suhteessa.

Vielä haluan kiittää jaostoa siitä, että tämä Puolustusvoimien kuvamateriaalin digitointi päästään aloittamaan. Se on pieni hanke mutta tärkeä hanke, sillä se on myöskin kulttuurihistoriaa, ja näin tämän digitoinnin myötä nuorempi sukupolvi pystyy tätä arvokasta kuvamateriaalia käyttämään jatkossa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! On jatkoskin mielestäni tärkiää, että Suomes varusmiespalavelu säilyy sellaasenansa, ku soon tähänki asti ollu, että periaattees kaikki Suomen nuoret miehet käy armeijan. Kaikki tieretähän, jokka me oomma sen käyny, silloin ku aikanansa käytihin, niin olihan se 19-vuotiaalle, joka on kriittinen, tietää kaiken, ja ehkä käskyjäki on vähän hankala vastahan ottaa, se oli mieheksi kasvamisen aikaa.

On selevä asia, jotta siitänsä, mitä takavuosina itte kukin ja varsinkin meikämanne armeijan on käyny, armeija on paljo muuttunu. Silloon oli ehkä käskytystä enemmän, jopa simputuksen tapaasta, mutta se otettihin vähä niinku huumorilla vastahan. Mutta tänä päivänä voidahan sanoa, ku paljo puhutahan nuorten miesten kunnosta, mä luulisin, että tänä päivänä varusmiehekkin on paljo paremmas kunnos suhtees, mitä annetahan ymmärtää. Ainaki oon kuullu sitä, että tänä päivänä varusmieheksi ku mennähän, on tietty peleko, että kuinka siellä niinku fyysiseltä ominaisuuksilta pärjätähän. Monelleki on tullu yllätyksenä, että se kynnys on ollukki turha peikko.

No, mitä nyt tuloo siihen, että kuitenkin tuollaine 20 prosenttia ikäluokasta armeijan keskeyttää, josta ensimmäisen viikon aikana tuollaset kymmenkunta prosenttia, ja ehkä kymmenkunta prosenttia on se toinen siitä 20 prosentista, joka sitten toisaalta jostain syystä ei lähäre eres sinne kutsuntojen jäläkihin. Tuntuu, jotta tämä mielenterveys on sellaanen asia, johonka on lääkärien tosi vaikia puuttua, jos nuori mies heittäytyy, että tuntuu, jotta vaikia on tätä armeijaa läpi kahalata, ei henkisesti jaksa, niin ei kukaa ota sitä riskiä lääkäriistä, että kattoo, jotta ehkä siinä ny vähä narratahan. On konkreettisia esimerkkiä meikämannelle, jok’on tullu kertomahan tämän aisianlairan juuri näin, ku mä kerron. En tarkoota sitä, jotta pitäs otteeta koventaa. Mutta uskoosin, jotta siinä vaihees ku kutsunnossa ollahan, niin se olis hyvä, ku siel olis joku preikkaaja, joka näille nuorille miehille saatei — siitä on monta kertaa vielä jopa puolitoista vuotta, vuosi tai ainakin puoli vuotta, ku astutahan palaveluksehen — pikkuusen kertoos, kuinka kannattaas ruveta omasta kunnosta pitämähän huolen, saatei monta kertaa tollanen henkinen ajattelu, keskittyminen, että sinne mennähän, siellä ollahan. Kyllähän totuus on näi, jotta kyllä nuoren miehen itsetunto on sen verran luja ja ennen kaikkia se tarvittoo sitä, että jos se armeijan käy, niin soon aivan niin ku olis tuota puolittaisen olympia-, ei kullan mutta sanotahan ainaki vähintään mitallin voittanu.

Ja mitä tuloo sitten näihin varaosa-asioihin. Soon hyvin huolestuttavaa. Toivotaha, että jatkos meillä varaosahyllyt on varaosista aina täynnä. Ainakin osissa hävittäjissä käytihin tällä lailla, että piti ehjistä hävittäjistä ottaa varaosia, ku toisihin tarvittiin. Mä toivoosin, että Suomen armeijas ei näin käytääsi. Onhan tämäki osottaen sellaanen tietty signaali, että puolustusmäärärahoja, niitä tarvitahan monelle eri sektorille. Ennen kaikkia, jos tänne kalustoa hankitahan, niin kalusto pitää olla hyvää, ja se pitää olla toimintavalmiina.

33 sekuntia on aikaa, niin haluaasin lopuksi keskittyä, hivenen äskön tuli jo esille, tämä Afganistan. Mä haluan vielä toristaa sitä, tai kehottaasin, jotta annetahan afganistanilaasille aikaa kaks kolme vuotta, ja sanotahan, jotta huolehtikaa tästä lähtien itte omasta maasta. Mä väitän, että soon kaikista parahin tie kaikille, ja tällä konstilla saarahan afganistanilaaset itte hoitamahan omasta ittestään. Tämä on mun mielipide. 5 minuuttia täyteen.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Yhteen kysymykseen jätin epähuomiossa vastaamatta. Täällä tiedusteltiin, että mikäli Suomi ottaisi lisävastuita — joista siis, korostan, hallituksen piirissä ei ole päätöksiä — minkä tyyppisistä kustannuksista on kysymys. Ehkä yksi esimerkki on se, että tämän vaalivahvennusjoukon kustannus, joka oli siis noin neljä kuukautta maassa, 84 sotilasta, oli 9 miljoonaa. Eli yksi sotilas noin keskiarvoltaan maksaa vuositasolla Afganistanissa sen noin 150 000 euroa, Kosovossa 80 000 ja Tšadissa 240 000.

Kaiken kaikkiaan, kun taloustilanne muuttui, tiivistimme entisestäänkin yhteistyötä puolustusteollisuuden kanssa. Kartoitimme ne hankkeet, joita saatettiin aikaistaa, jotta pystyttiin pitämään yllä työllisyyttä näissä yrityksissä ja edelleen huolehdimme, toinen asia, että nämä yritykset pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuotekehitykseen mukaan, jotta ei kävisi niin, että sitten kun tulee tilaamisen aika, yritys joutuu sanomaan, että meillä ei tuota tuotetta ole, kun emme ole tienneet siihen varautua. Kolmas on se, että puolustusteollisuuden yritysten pitäisi enenevässä määrin päästä Tekesin ja Eran kehitysohjelmiin mukaan, jotta osaamistaso nousisi.

Kolmas kohta. Ed. Laitinen nosti esille tärkeän asian, tuottavuusohjelman. Sen osalta on sanottava, että puolustus on osuutensa tehnyt, vähintäänkin, mutta meillä on se periaate, että sen, mikä osaksemme tulee, sen teemme. Mutta kysymys Puolustushallinnon rakennuslaitoksen tulevaisuudesta on aika yksiselitteinen, eli puolustusministeriössä ei ole suunnitelmia tuon rakennuslaitoksen alasajosta, ja kun sen päätöksen tekee puolustusministeriö, niin tältä osin uskon, että voin huojentaa mieltänne. Näemme, että rakennuslaitoksella on tärkeä merkitys.

Ja, ed. Mieto, juuri näin: kutsuntoihin panostetaan jo nykyisellään, pyritään niin fyysiseen kuin psyykkiseen puoleen kiinnittämään huomiota. Armeijaan on aikaa, vuosi—kaksi on vielä aikaa kiinnittää huomiota näihin kysymyksiin, ja meillä on erilaisia projekteja menossa. Se on yksi tapa yrittää pienentää sitä keskeyttäneiden määrää. Toinen on lääkärintarkastusten parantaminen niin kutsunnoissa kuin sitten palveluksen aloittamisen yhteydessä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen otti aikaisemmin esille sen mahdollisuuden, että nykyistä enemmän varhaistaisimme tilauksia vaikean työllisyystilanteen takia. Meillä on armeijalla todella tarpeellisia hankintoja, jotka suuntautuisivat suurella todennäköisyydellä kotimaahan. Tämä koskee muun muassa alushankintoja.

Olin aika yllättynyt, että ministeri ei vastannut tähän kysymykseen millään tavalla. Demarien vaihtoehtobudjetissa ehdotetaan 100:aa miljoonaa euroa näihin alushankintoihin ja niistä erittäin iso osa Puolustusvoimien puolelle. Eikö olisi syytä tässä tilanteessa, kun tiedetään kuinka vaikeita vuosia rahoitusmielessä meillä on edessä, varhentaa nyt tähän päätöksentekoon, mieluiten jo tietysti tähän vuoteen ja joka tapauksessa ensi vuoteen, näitä välttämättömiä hankintoja, jotka ovat sekä korjaushankintoja että uushankintoja. Toivoisin tähän kannanottoa.

Vaikka kuinka tarkasti kuuntelin ministerin vastausta Afganistanin kriisinhallintaan, en kuullut sitä kannanottoa, että tekin pitäisitte perusteltuna siirtää painopistettä selvästi siviilikriisinhallinnan puolelle Suomen osallistumisessa. Toivon, että tähän vielä kertoisitte oman kantanne.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimainen puolustusvälineteollisuus on noussut tässä nyt myöskin debatin aikana ja ministerin vastauksissa esiin. Selonteossa jo aiemminkin on nostettu esiin suunnitelma, miten kotimaista puolustusvälineteollisuutta kehitetään, ja se on viestitetty ministerille.

Mutta nyt kysyn, millä tavalla ministeri aikoo tämän suunnitelman kanssa edetä, koska on tullut toistuvasti teollisuuden puolelta viestiä, että ei ole tullut selkeätä kannanottoa, millä tavalla yhdessä ministeriön kanssa teollisuuden osalta tässä päästäisiin eteenpäin. On äärimmäisen tärkeää, niin kuin ministeri totesi, että puolustusvälineteollisuus pääsee myöskin Temmin ohjelmiin, joissa t&k:ta lisätään, koska vain sitä kautta meillä säilyy osaamista. Myöskin kotimainen huoltovarmuus on äärimmäisen tärkeää myöskin tämän teollisuudenhaaran osalta.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä vaiheessa puhutaan henkisestä maanpuolustuksesta, aivan niin kuin ed. Mieto toi asian tärkeyden esiin. Mutta valitettavasti suomalainen urheilu ja suomalainen armeija ovat tässä aika henkisiä kääpiöitä. Jokainen tietää, miten suomalaiset urheilijat jatkuvasti potevat juuri tämän alueen heikkoutta samalla lailla kuin olen tutustunut aikoinaan asiaan koulutettuani armeijan, voisiko sanoa, kihojakin näissä asioissa. Oikeastaan psykologiaa käytetään lähinnä palikkatesteihin ja muuten tässä yhteiskunnassa bisneksen tekoon konsulttitasolla vielä puoskarivoimin.

Eli tässä asiassa, jos missä, henkinen maanpuolustus on sitä, että fysiikka ja mieli, molemmat, yhtä aikaa koulutetaan, niilläkin joilla on ongelmia joskus mielen alueella. He voisivat saada todella kovan henkisen kunnon, kun pistettäisiin ruumiillisiin hommiin. Tässä on Suomen armeijalla vielä paljon tekemistä, eikä pitäisi kouluttaa poikia ikään kuin he olisivat samoja kakaroita kuin joskus 30 vuotta sitten.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Heinäluoma, ja keskustelinkin tästä asiasta tänä aamuna ministeri Pekkarisen kanssa. Niitä hankintoja, jotka on tehtävä, tulisi aikaistaa. Esimerkiksi liikuteltavat hangaarit, joihin voidaan panna helikoptereita ja hävittäjiä, ovat hyvin nopeasti rakennettavissa, ja suunnitelmia niiden hankkimiseksi on jo olemassa. On vain kysymys niitten aikaistamisesta hieman. Me tiedämme, että on paljon kalustoa ilman suojaa. Näin saisimme katoksen näille liikkuville vehkeille, tässä tapauksessa helikoptereille ja hävittäjille. (Välihuuto) — No, vehkeet ja vehkeet, kun tässä pitää niin nopeasti puhua, niin ei tässä aina sanat tule mieleen, kun vapaasti puhuu.

Täällä Helsingissä on esimerkkejä tästä rakentamisesta, esimerkiksi rautatieaseman suoja, joka on tämän Eliel Saarisen tornin mukaisesti kuvitettu, ja myös Musiikkitalon suoja, joka on rakennustöiden suojana. Samalla menetelmällä voitaisiin (Puhemies: Minuutti!) — lopetan tähän, arvoisa puhemies — näitä lentokone- ja helikopterihangaarien hankintoja nopeuttaa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Heinäluoman kahteen kysymykseen. Todellakin hankintojen aikaistamisesta jo nyt on päätetty, siis Rauma-luokan ohjusveneitten remontointia nopeutettiin vuodella. Minusta se on hyvä alku. Mutta minun on helppo kyllä nähdä tarpeita. Tulevaisuudessa niin meillä kuin erityisesti suomalaisessa telakkateollisuudessa, pelkäänpä pahoin, on ensi vuonna erittäin suuria vaikeuksia. Näin ollen tätä työtä pitää koko ajan tehdä. Ehdokkaita ja tarjottavaa meiltä löytyy.

Kysymykseen siviilikriisinhallinnan lisäämisestä mielestäni jo vastasin. Näin totesin, että se ei ole puolustushallinnon vastuulla, mutta olemme koko ajan peräänkuuluttaneet ja antaneet tilaa ja toimimme yhteistyössä vaikkapa kehitysneuvonantajien kanssa. Mutta tällä hetkellä meillä on tilanne, että vuoden vaihteessa siellä Mazarissa ei ole yhtään kehitysneuvonantajaa. Näin ollen, jos kysytään, onko painopisteen siirtoa, niin minusta sinne on perusteltua lisätä näitä henkilöitä löytämään ja hankkeistamaan niitä tarpeellisia hankkeita siltä alueelta ja viemään niitä eteenpäin eli vastauksena on: kyllä.

Ed. Nepposelle toteaisin, että minulla on kyllä käsitys, että meillä on erittäin tiivis yhteistyö, on aikaistettu hankkeita, pidetty suomalaisia työpaikkoja elossa tässä mielessä, ja sitä työtä tehdään jatkossakin.

Lopuksi haluaisin kiittää niin eduskuntaa kuin puolustusvaliokuntaa ja sen jaostoa erinomaisen hyvästä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana.