Pia Viitanen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Alkuun haluan lausua kiitokset yhteistyöstä kaikille jaoston jäsenille ja tietenkin myös jaoston puolesta koko valiokunnalle. Työmme on ollut ahkeraa ja osin jopa ihan tuloksellista, niin kuin usein aina meidän jaostomme osalta käykin, koska sinne paljon tässä kokonaisuudessa kohdistuu erilaisia paineita ja myös joukko lisäyksiä myös eduskunnan käsittelyn aikana siihen perinteisesti tulee.

Mutta kaiken kaikkiaan me halusimme tässä meidän omassa osuudessamme tästä mietinnöstä korostaa opetustoimen, opetuksen, koulutuksen merkitystä. Yleensä kaikkinensa tietenkin tällaisen hyvän elämän tasapuoliset mahdollisuudet kaikille sen turvaamisessa, mutta halusimme myös tähän kirjoittaa auki sen, että kuinka merkityksellistä oikeastaan tämä pääluokka, opetusministeriön pääluokka, on nimenomaan laman aikana. On monia sellaisia asioita, mitä tämän pääluokan alueella voidaan tehdä, jotta pystyisimme mahdollisimman hyvin hallitsemaan tätä tilannetta ja saamaan maatamme uuteen nousuun. Esimerkiksi kaikki me varmasti jaamme sen näkökulman, että osaaminen tai uudet innovaatiot tai luovuus ovat juuri niitä asioita, joiden kautta pystymme paitsi huolehtimaan yhteiskunnan eteenpäinmenosta, tasa-arvosta, mutta myös uusista työpaikoista, ja tietenkin myös meidän sektorillamme on sellaisia mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja kuin vaikkapa rakentaminen eli koulujen ja kirjastojen määrärahat tässä tapauksessa.

Samoin me näemme, että hyvin tärkeää opetusministeriön saralla on huolehtia tässä tilanteessa työttömistä ihmisistä ja näiden ihmisten työelämävalmiuksista, ja sitä kautta tietenkin korostamme tässä omassa osuudessamme aikuiskoulutuksen määrärahojen merkitystä ja samoin tietenkin myös ammattikoulutuksen määrärahojen merkitystä kaikkinensa.

Erityistä huolta me kannamme ja haluamme korostaa nuorten tilannetta, nuorten hyvinvointia, nuorten työttömyyttä, sen ongelmia ja samoin myös mitä suuremmassa määrin syrjäytymisen ehkäisyä kaikkinensa. Eli työllisyys, nuorten työllisyys, nuorten syrjäytymisen ehkäisy, ne ovat sellaisia isoja sateenvarjoasioita, mitä olemme halunneet tähän mietintöön tuoda ja tietenkin kokonaisuudessaan sen ajattelun, että tässä ja nyt olisi tärkeää tarttua tähän hetkeen, jotta voisimme todellakin myös siinä elvytysmielessä joitain asioita tehdä.

Niitä lisäyksiä, mitä jaosto on tehnyt tähän hallituksen esitykseen, on paljon, ja ne ovat usein rahasummaltaan aika pieniä, mutta tämä on semmoinen tyypillinen jaosto ja tyypillinen pääluokka ja tyypillisiä toimijoita täynnä, jossa varsin pienelläkin rahasummalla voi saada hyvin paljon tärkeää aikaiseksi. Jaosto on lisännyt tänne esimerkiksi lisämäärärahoja kansanopistoille opintosetelikokeiluihin, joilla saadaan työpaikkoja esimerkiksi maahanmuuttajille ja erityisryhmille. Lisämäärärahoja on annettu kansalaisopistoille tai sitten niinkin hienoihin tarkoituksiin kuin vaikkapa rauhantyöhön, tai Ihmisoikeusliitolle, kulttuuri-instituutioille. Myös tieteeseen olemme halunneet panostaa ja esityksemme sisältää lisämäärärahan Vaihtoehtomenetelmäkeskukselle, joka tarkoittaa eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä. Tämä on uusi kansainvälinen avaus, josta uskon, että tulevaisuudessa myös vientiä ja uusia työpaikkoja syntyy uuden osaamisen myötä.

Kaiken kaikkiaan lisäsimme jaostokäsittelyssä rahaa myös nuorten työpajoihin, äärimmäisen tärkeä kohde. Nuoria ei pidä jättää yksin, ja tämä raha ei varmasti mene hukkaan. Samalla tavalla myös lisäsimme esimerkiksi kirjastorakentamiseen jonkin verran lisää määrärahoja, koska siellä tätä tarvetta näimme erityisen paljon.

Kaiken kaikkiaan myös yliopistot saavat tässä esityksessämme lisämäärärahoja esitettyyn nähden 6 miljoonaa euroa. Mutta haluan, puhemies, tässä puheenvuorossa muutaman sanan avata tätä yliopistomaailmaa, koska jaosto on käynyt tästä lukuisia kertoja tämän syksyn aikana keskusteluja. Olemme kuulleet asiantuntijoita paljon ja myös keskustelleet keskenämme ja tehneet tiettyjä kirjauksia tähän valiokunnan mietintöön asiasta. Kannamme huolta siitä, että periaatteessa yliopistoille luvattiin, että uusia kustannuksia tähän uuteen yliopistojärjestelmään siirryttäessä ei tule ja me kaikki kuitenkin tiedämme sen kurjan tosiasian, että tällä hetkellähän niitä on tulossa. Tämä työttömyysvakuutusmaksu on nyt tällä hetkellä poikkeuslaki siitä perustuslakivaliokunnassa ja valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tähän on kerta kaikkiaan saatava pysyvä ratkaisu. Nyt on tilanne se, että parin vuoden päästä siellä on 40 miljoonan euron aukko. Tämä esitys turvaisi sitten tätä tilannetta, että 10,5 miljoonaa jäisi vielä yliopistoille katettavaksi ja vaikka tämä 6 miljoonaakin nyt eduskunnalta tulee, siellä on edelleen 4 miljoonaa kattamatonta. Puhumattakaan sitten, että tämä järjestely ei välttämättä ole ongelmaton.

Samoin valiokunta on kirjannut tähän ongelman tuottavuusohjelmasta eli sen, että käytännössä tuottavuusohjelman mukaisia leikkauksia on siellä vielä sisällä noin parikymmentä miljoonaa euroa. Toinen on se tulevan vuoden normaali, mitä ei pitänyt periaatteessa tulla, mutta tulikin, ja toinen on sitten tälle vuodelle ikään kuin ylimääräisen 10 miljoonan puuttuminen sitten tästä kokonaisuudesta. Eli summa summarum koko valiokunta jaostomme kautta korostaa sitä, että on hyvä, että hallitusohjelmassa luvataan tämä perusrahoitus turvata, mutta edelleen näemme ongelmia tämän työttömyysvakuutusmaksun muodossa ja kiinnitämme vahvaa huomiota siihen, että ratkaisu tulee saada pysyväksi. Ja vielä kiinnitämme huomiota myös siihen, että kaikkinensa voimavarat tulee jakaa tasapuolisesti eri yliopistoille.

Puhemies! Tässä tällainen yleispiirteinen esittely jaostomme osalta. Totean tähän lopuksi, että luonnollisesti myös tämän ministeriön pääluokkaan sisältyy sitten oppositiolta omat vaihtoehtonsa, jotka käydään läpi myöhemmin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Panostukset osaamiseen ja koulutukseen ovat olleet hyvin vahvasti esillä hallituksen ohjelmassa ja agendalla. Suomalaisten korkea sivistystaso ja laadukas että maksuton koulutus ovat hyvinvointiyhteiskuntamme perusta, mutta kaikkialla ja kaikissa tilanteissa asia ei ihan ole näin.

Nyt on tärkeää ja hyvä, että hallitus on ottanut tässä budjetissa huomioon korkeakoulut ja tiedepolitiikan, jotka saavat osansa ensi vuoden budjetista. Yliopistot ja korkeakoulut ovat koko ajan laahanneet perässä siinä kustannuspaineessa, joka on tullut nimenomaan laiteinvestointien ja perusopetuksen määrärahojen puutteessa.

Yliopistouudistus etenee, ja uusimuotoisiin yliopistoihin panostetaan nyt toden teolla. Hallitus esittää Aalto-yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston säätiöiden pääomaan yhteensä merkittävät 150 miljoonaa euroa. Yliopistojen perusrahoitus nousee hallitusohjelman mukaisesti 20 miljoonalla eurolla. Myös tutkimusinfrastruktuuriin saatiin viimeinkin tämä odotettu määräraha. Ilman hyvää ja korkeatasoista tutkimusta yliopistot eivät ole mitään.

On kiistaton tosiasia, että yliopistouudistus ja panostukset suomalaiseen tieteeseen eivät tulleet hetkeäkään liian aikaisin. Peruskoulujärjestelmämme on niittänyt kiitosta ja mainetta maailmallakin, mutta nämä sivistyksemme tyyssijat, yliopistot, eivät ole pärjänneet kansainvälisessä vertailussa viime aikoina, päinvastoin ne ovat vain tippuneet sijoituksissaan. Uusi yliopistolaki mahdollistaa sen, että maailman parhaan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset lapset ja nuoret voivat jatkaa opintojaan erinomaisissa yliopistoissa täällä koti-Suomessakin, ei tarvitse lähteä ulkomaille.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla korostuu perusopetuksen, korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laadun kehittäminen sekä aikuiskoulutuksen vahvistaminen. Täällä on ihan hyviä hankkeita, kuten Ammattistartti-hanke ja Perusopetus paremmaksi -hanke.

Se on mielestäni hyvä asia, että syrjäytymisen ehkäisemiseen on kiinnitetty huomiota. Jaosto onkin nostanut esille harrastukset. On hyvä myös, että kerhotoiminnan tukemiseen ohjataan 8 miljoonaa, mutta tämä ei kyllä mielestäni yksin riitä vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tueksi. Jokaisella lapsella on hyvä olla harrastus. Hyvä harrastus tuo lapselle positiivisia kokemuksia, joukon ystäviä sekä vahvan pohjan identiteetin luomiselle. Eli se, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa, pitäisi ottaa ihan vakavaan harkintaan ja miettiä Kelan kautta tai toimeentulotuen kautta lisää tukea tähän tarkoitukseen.

Sitten yliopistojen rahoituksesta: "Valiokunta toteaa, että yliopistojen rahoitukseen jää edelleenkin ongelmia, koska ratkaisu työttömyysvakuutusmaksun osalta on väliaikainen. - - Valiokunta pitää välttämättömänä, että näihin perusvoimavaroja vähentäviin tekijöihin saadaan pysyvä ratkaisu niin, että yliopistojen perustoiminta ei heikenny." Tähän näkemykseen on erittäin helppo yhtyä. Hyvä, että asia on nyt perustuslakivaliokunnan käsittelyssä.

Vaihtoehtomenetelmäkeskus sai lisärahoitusta, eläinkokeiden vaihtoehtomenetelmiä kehittävä keskus, mistä voi sanoa kiitokset.

Sitten vielä lopuksi erittäin tärkeä asia, lisäys nuorten työpajatoiminnalle. Tämä lisäys on todellakin välttämätön. Kun työelämävaliokunta käsitteli tätä asiaa, ilmeni, että etsivä nuorisotyö oli saamassa lisäresursseja, jotka tulevatkin todella tarpeeseen, mutta työpajat taas eivät vastaavasti olleet saaneet. On todella tärkeätä, ettei tämä ketju katkea, vaan että löydetyt nuoret voidaan ohjata avun ja palveluiden piiriin työpajoille.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ensi vuoden talousarviossa on vahva osaamispainotus. Perusopetuksen, korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laatua kehitetään, aikuiskoulutusta vahvistetaan ja nuorten koulutusta lisätään ja parannetaan. Muun muassa perusopetuksen laadun parantamiseen ohjataan ensi vuoden budjetissa yli 62 miljoonaa euroa Pop-ohjelman kautta. Siitä ryhmäkokojen pienentämiseen menee 30 miljoonaa ja erityisopetuksen vahvistamiseen 15 miljoonaa, ja kerhotoiminnan tukemiseen ohjataan vielä 8 miljoonaa.

Vuosina 2008—2009 tehdyn päätöksen mukaan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärän lisäys on yhteensä yli 7 000 opiskelijaa. Nämä lisäykset parantavat peruskoulunsa päättävien nuorten mahdollisuuksia edetä jatko-opintoihin ja saada opiskelupaikka. Myös niin sanottu Ammattistartti, jota meillä Etelä-Savossa ensimmäisenä aloiteltiin, on osoittautunut erittäin hyväksi keinoksi syrjäytymisen ehkäisyssä.

Arvoisa puhemies! Myös taiteen perusopetuksen, joustavan perusopetuksen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan resursseja on lisätty. Taiteen ja kulttuurin ja liikunnan ja nuorisotyön määrärahat myös nousevat reippaasti.

Arvoisa puhemies! Talousarvioon sisältyy opettajien täydennyskoulutusohjelman rahoitus. Tuo 8 miljoonan euron lisäpanos mahdollistaa täydennyskoulutuksen lähes 35 000 opettajalle. Tuo panostus kohdistuu tällä kertaa erityisesti niihin opettajiin, jotka eivät ole viime vuosina osallistuneet koulutuksiin. Erityishuomiota kiinnitetään maahanmuuttajataustaisen opetushenkilökunnan täydennyskoulutukseen.

Mutta vaikka tuota rahaa on lisää, on tärkeätä miettiä entistä tarkemmin, minkälaista koulutusta kukin opettaja todella kaipaa ja tarvitsee. Silloin myös oppimismotivaatio kasvaa, kuten opettajat hyvin tietävät alan ammattilaisina. Täydennyskoulutuksen lisääminen ei saa johtaa kalliisiin rakenteisiin, vaan itse siihen toimintaan ja tarpeelliseen verkottumiseen.

Osana elvytystoimenpiteitä yleissivistävien oppilaitosten perustamishankkeitten valtuus kaksinkertaistettiin, mutta noita investointitarpeita koulujen korjaamiseen, esimerkiksi niitten iänikuisten homeongelmien vuoksi, on kaikkialla Savossa kyllä jatkossakin.

Aikuiskoulutustuki on jatkossa korkeampi kuin vuorotteluvapaan aikainen toimeentuloturva, mikä varmasti kannustaa myös osaltaan kouluttautumaan. On mielestäni hyvä, että vuorotteluvapaa päätettiin vihdoin vakinaistaa. Siitähän saatii tutkimustietoa, ja osa tutkimuksista näytti sitä, että se ei pidennä työuria, mutta kun otettiin huomioon sitten se, miten paljon esimerkiksi sairauslomia ja muita tällaisia, riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, näillä ihmisillä oli, niin lopputulos on ehkä kuitenkin se, että heidän osaltaan, kun otetaan lähtötilanne huomioon, työurat pitenivät. Kaiken kaikkiaan aikuiskoulutuksen kautta vastataan sitten osaltaan taantuman tuomiin tarpeisiin esimerkiksi työttömyyden hoidossa omalta osaltaan.

Arvoisa puhemies! Myös kulttuurin puolella tapahtuu. Kansalliset kirjastopoliittiset tavoitteet aiotaan päivittää ja jatketaan kirjastolainsäädännön uudistamista. Samalla saatetaan loppuun teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuusuudistus. Niillehän tehdään nyt kolmas yksikköhintojen tasokorotus. Sen lisäksi yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalveluja vahvistetaan, jotta pystytään omalta osaltaan pitämään yllä näitä palveluja, joita kansalaiset tarvitsevat oppimiseen, tiedonhuoltoon ja kulttuuriin liittyen. Kirjastojen verkkopalvelujen kehittämistä myös lisätään ja esimerkiksi koulumaailmassa hyvin vastaanotettua mediakasvatusta jatketaan.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri Braxille esitin kysymyksen jo, mutta toki tämä on enemmän opetusministerin alaa, kun tuolla Pieksämäen suunnalla Bovallius-ammattiopisto aloittaa valmentavana ja kuntouttavana opetuksena ja ohjauksena vankien koulutuksen Naarajärven vankilassa. Siellä yhtenä tavoitteena on myötävaikuttaa uusintarikollisuuden vähenemiseen ja rikollisuutta yleensäkin ylläpitävän syrjäytymisen katkaisemiseen etenkin nuorten vankien osalta. Siellä on tarkoitus, että parannetaan opiskelijan elämänhallintataitoja lähtien kotitalouden ja talouden hoitamisesta, mutta myös kartoitetaan niitä vaikeuksia, jotka ovat kenties johtaneet aikanaan syrjäytymisreitille, vaikkapa lukihäiriöitä tai muuta tällaista. Toivon, että siellä myös pystyttäisiin hyödyntämään esimerkiksi sensomatorista kuntoutusta yhtenä tapana. Mutta ministeriltä kysyisin, minkälaista vaikutusta hän näkee, että tämän tyyppisellä opetuksella ja ohjauksella on etenkin nyt nuorten rikoksentekijöitten saamiseen kaidalle polulle.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Uskon, että me kaikki olemme huolissamme yliopistojen perusrahoituksesta ja sen riittävyydestä erityisesti nyt tässä talouden tilanteessa, jossa talouskriisi merkitsee sitä, että yritysten mahdollisuus ja halukkuus sijoittaa yliopistoihin ei ole samaa luokkaa kuin mitä tätä uudistusta tehtäessä. Mutta uskon ja toivon, että talouden nousun jälkeen tilanne paranee ja vahvistuu ja esimerkiksi Oulun yliopisto pystyy keräämään varoja suunnitelmien mukaan.

Me keskustassa, arvoisa puhemies, kannamme myös huolta ammattikorkeakouluista ja tästä verkostosta ja sen kattavuudesta, että tässä talouden paineessa sitä ei lähdettäisi saneeraamaan ainakaan sillä tavalla, että sillä olisi heikentävät vaikutukset aluekehitykseen. Päinvastoin pitäisi vahvistaa näitä pienempiä ammattikorkeakoulujakin uusilla aloituspaikoilla. Esimerkiksi Oulun eteläisen alueella on selkeä vajaus noin 90 000 asukkaan väestöpohjalla ammattikorkeakoulun aloituspaikoista. Sillä olisi merkittävää myös aluekehitystä edistävä vaikutus, kun nuorisoikäluokan osuus on tuntuva.

Samoin meillä on sympatiaa yliopistokeskuksia ja niitten toimintaresursseja kohtaan, että tässä talouden tilanteessa ei niitäkään heikennettäisi, vaan pidettäisiin ne vahvoina ja elinvoimai- sina.

On erityisen hyvä myös, että ammatillisen koulutuksen vetovoima ja kiinnostus siihen on lisääntynyt viime vuosien aikana. Se on hyvä asia, koska me tarvitsemme keskipitkälläkin tähtäimellä uusia ammattihenkilöitä kaikille aloille, ja sen takia tämän koulutuksen turvaaminen on tärkeää.

Tässäkin kannan huolta siitä, että tällä koulutuspaikkojen kohdentamisella ei tehtäisi negatiivista aluepolitiikkaa elikkä ei vedettäisi aloituspaikkoja pois tai ainakaan kokonaisuudessaan pois alueilta, jotka muutenkin ovat vaikeuksissa, korkeintaan uudelleen suunnattaisiin ja haettaisiin entistä vetovoimaisempia alueita.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeriön hallinnonalalla haluan kiinnittää huomiota erityisesti lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Opetusministeriön rahoittaman Kiva Koulu -hankkeen piirissä on ollut 300 000 suomalaista koululaista. Alustavien arvioiden mukaan kiusaaminen on hankkeen myötä vähentynyt kaikilla perusopetuksen luokka-asteilla. Onnistumisesta kertoo myös se, että Kiva Koulu voitti hiljattain Euroopan rikoksentorjuntaneuvoston järjestämän rikoksentorjuntakilpailun. Hankkeen kouluturvallisuutta ja viihtyvyyttä lisäävät käytännöt täytyy ehdottomasti ulottaa mitä pikimmiten koko Suomen koulukenttään.

Opetuspuolella pidän myös erittäin positiivisena, että koulujen rakentamiseen ja peruskorjaukseen todella panostetaan. Koululaisille on tärkeää tarjota toimiva ja terveellinen oppimisympäristö. Koulujen peruskorjaustarve on kuitenkin vielä moninkertainen verrattuna siihen, mihin valtion tuet riittävät. On hämmästyttävää, miten paljon epäkuranttia rakennuskantaa Suomesta löytyy. Korjaushankkeet ovat kuitenkin elvytystä ja työpaikkojen säilyttämistä parhaimmillaan.

Koululla on suuri rooli nuorten liikkumisessa, ja sitä voitaisiin mielestäni kasvattaa entisestään. Liikunnan opetusta pitäisi lisätä, jos se vain suinkin on mahdollista. Joissakin tapauksissa terveystiedon opetus on korvannut liikunnan tunteja. Monet opettajat pitävät tätä ongelmallisena kehityssuuntana. Terveystieto on tärkeä aine, mutta se ei saisi koskaan korvata aitoa liikkumista. Koululiikunnan lisäys tuskin yksin riittää nuorten peruskunnon parantamiseen, mutta liikunta lisää varmasti niin fyysistä kuin henkistäkin hyvinvointia.

Herra puhemies! Yliopistopuolella on kova tarve lisärahoitukseen. Valiokunta lisäsi 6 miljoonaa euroa yliopistojen rahoitukseen, mutta sillä ei kateta koko vajetta. Yliopistojen rahoitusta on joka tapauksessa seurattava tarkasti, sillä joka sektorilla joudutaan tulevaisuudessa tinkimään jostakin. Taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäiset yliopistot aloittavat toimintansa ensi vuoden alusta. Aalto-yliopiston toimintaan on lisätty 56 miljoonaa euroa ja muiden yliopistojen toimintaedellytysten turvaamiseen on varattu reilu 17 miljoonaa. Pidän tärkeänä, että nykyisen yliopistoverkoston olemassaolo turvataan ja voimavaroja jaetaan tasaisesti.

Uudistuksen myötä yliopistoissa rahan hankinta on noussut entistä keskeisemmäksi aiheeksi. Pienissä yliopistokaupungeissa on huoli oman oppilaitoksen säilymisestä. Lappeenrannassa on ryhdytty kehittämään ennakkoluulottomasti yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä ja oppilaitokset ovat jo siirtymässä samalle kampukselle toistensa kylkeen.

Lappeenrannassa on mielestäni myös onnistuttu kehittämään vankkaa teknologiaosaamista ja pyritty kiitettävästi hyödyntämään lähialueyhteistyötä sekä Venäjän rajan tarjoamia mahdollisuuksia. Kilpailu opiskelijoista varmasti tiukkenee tulevaisuudessa. Siksi yliopistojen on tärkeää kartoittaa erityisosaamisensa painopisteet ja panostaa vahvaan asiantuntijuuteen omilla osaamisalueillaan.

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on oleellista parantaa koulutustarjontaa ja rakentaa polkuja, joita pitkin siirrytään sujuvasti työelämään. Seudullisella ja hallinnonalojen välisellä yhteistyöllä on tärkeä rooli nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Koulutuspaikkoja täytyy olla tarpeeksi ja niiden on oltava helposti saavutettavissa. Meillä ei ole varaa antaa parikymppisten ja vastavalmistuneiden pudota työmarkkinoiden ulkopuolelle. Laadukas koulutus on investointi tulevaisuuteen. Myös panostukset uudelleenkouluttamiseen ja aikuiskoulutukseen painavat puntarissa pidemmän aikavälin talouskasvua ajatellen.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen jättänyt valtion vuoden 2010 budjettiesitykseen ja sen opetusministeriötä koskevaan osaan liittyen kolme talousarvioaloitetta karjalan kielen opetuksen säilyttämiseksi.

Tasavallan presidentin esittelyssä oli kolmisen viikkoa sitten perjantaina 27.11. asetusmuutos, jolla Suomessa noin 1 200 vuoden ajan puhutun karjalan kielen olemassaolo tunnustettiin myös valtiovallan taholta. Virallisesti tämä asetusmuutos, joka tuli voimaan 4. joulukuuta, tarkoittaa sitä, että karjalan kieli on nyt yksi kansallisista vähemmistökielistämme samaan tapaan kuin esimerkiksi viittomakieli, romanikieli tai saamelaisten puhumat kolme kieltä.

Ensimmäisessä aloitteessa esitän, että hallitus varaa 40 000 euroa opetusministeriön määrärahoihin karjalan kielen kouluopetuksen aloittamiseen. Suomessa on satoja perheitä, joiden vanhemmista tai isovanhemmista yksi tai molemmat ovat käytännössä karjalan kielen taitoisia. Karjalan kieltä puhutaan Suomessa erityisesti Savo-Karjalassa ja Pääkaupunkiseudulla. Näillä alueilla myös kiinnostus koulusta saatavaa kielenopetusta kohtaan on suurinta ja ryhmien muodostaminen onnistuu melko kivuttomasti. Pula on vain rahoituksesta opetuskulujen kattamiseksi.

Toisessa aloitteessa esitän 50 000 euron määrärahaa karjalankielisten kielipesien toiminnan aloittamiseen viidellä paikkakunnalla. Pohjois-Karjalan Nurmeksessa toimii jo yksi kielipesä, mutta lisärahoitusta tarvittaisiin muiden kielipesien toimintaan. Kielipesissä niiden toimintaperiaatteen mukaisesti puhutaan lapsille vain karjalaa ja näin luodaan pohjaa kouluopetusta varten. Määräraha on tarkoitus käyttää kielipesien varustamiseen ja käynnistämisjakson palkkakuluihin sekä käyttömenoihin.

Kolmas aloitteeni esittää, että Joensuussa toimivan Karjalan kielen ja kulttuurin osaamiskeskuksen toimintaan myönnettäisiin 50 000 euroa vuodelle 2010. Keskuksen käynnistämistä ovat tukeneet Pohjois-Karjalan maakuntaliitto sekä Joensuun kaupunki. Keskus luo toimiessaan suoraan ja välillisesti useita työpaikkoja pahasta työttömyydestä kärsivään Pohjois-Karjalaan.

Arvoisa puhemies! Kuten huomataan, karjalan kieli ei ole suinkaan kuollut. Sitä eivät puhu pelkästään vanhat mummot ja vaarit kiikkustuoleissaan, vaan sitä puhuvat kaikenikäiset. Suomen 25 000 karjalan kieltä puhuvaa ja ymmärtävää Suomen veljeskansan edustajaa odottavat, että Suomen kansan edustajat eivät jätä karjalan kielen puolesta toimimistaan pelkkien juhlapuheiden tasolle. Eduskunnan käsissä on, miten hyvin Suomen valtio toteuttaa niitä kansainvälisiä vähemmistökieliä ja -kulttuureja koskevia sopimuksia, joiden myötävaikutuksesta karjalan kielikin on virallisen tunnustuksensa saanut. Hallitus ja presidentti ovat omalta osaltaan näyttäneet vihreää valoa karjalan kielen säilyttämiselle. Nyt on eduskunnan vuoro toimia samoin ja äänestää jättämieni aloitteiden puolesta. 140 000 euroa on pieni taskuraha valtiolle, mutta suuri kädenojennus karjalaisille.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Alkuun haluan lämpimästi kiittää sekä sivistys- ja tiedejaostoa että sivistysvaliokuntaa kuluneen vuoden hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä.

Ensi vuoden talousarvio, kuten monet edustajat täällä jo totesivatkin, jatkaa hallituksen vahvoja osaamispanostuksia. Näitä myös täällä eduskuntakäsittelyssä on nyt vahvistettu entisestään, siitä kiitos. Tässä haasteellisessa taloustilanteessa onkin oltava rohkeutta tehdä tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, jollaisia koulutus ja tutkimus eittämättä ovat. Tiedämme, että Suomi pärjää parhaiten kansainvälisessä ympäristössä ja osaamiskilpailussa, kun investoimme koulutukseen, tutkimukseen ja varmistamme osaavan työvoiman saatavuuden myös tulevaisuudessa.

Ensi vuoden budjetissa näkyvät vahvasti hallituksen jo aiemmin omaksumat painopisteet: perusopetus, aikuiskoulutuksen uudistus ja yliopistouudistus. Perusopetukseen pystytään suuntaamaan ensi vuonna ikäluokkien pienenemisestä koituva laskennallinen säästö, 62 miljoonaa euroa, josta suurin osa, 30 miljoonaa euroa, kohdennetaan ryhmäkokojen pienentämiseen. Meillä on jo alustavasti ollut siitä haku kunnille käynnissä, ja itse asiassa 233 hakemusta on tullut, joten siihen nähden kiinnostus on ollut hyvin suurta tähän rahoitukseen. Myös menestyksekkään kerhotoiminnan, joka viime vuonna käynnistettiin, rahoitusta edelleen jatketaan ensi vuonna ja erityisen ja tehostetun tuen toimeenpanoa vahvistetaan. Tärkeä uusi avaus ja uudistus on Osaavaohjelma, joka käynnistyy opettajille. Tarkoituksena on vahvistaa opettajien mahdollisuutta päästä täydennyskoulutukseen, ja valtion rahoituksella ensi vuonna on mahdollista 34 000 opettajan päästä kouluttautumaan ja päivittämään omaa osaamistaan. Nyt ensimmäistä kertaa perusopetukseen on laadittu myös laatukriteerit, jotka vahvistettiin joitain viikkoja sitten, ja tähän on myös suunnattu kunnille 3 miljoonan euron haku, eli ne kunnat, jotka haluavat nyt ensimmäisinä lähteä kehittämään tätä toimintaa ja ottaa käyttöön laatukriteereitä, voivat hakea tähän avustusta henkilöiden palkkaamiseen.

Arvoisat edustajat! Ensi vuoden talousarviossa näkyy myös vahva panos maahanmuuttajien koulutukseen. Vieraskielisten oppilaiden suomen tai ruotsin toisena kielenä ja heidän äidinkielensä ja muun opetuksensa tukemiseen kohdennettu määräraha nousee 6 miljoonasta itse asiassa 12 miljoonaan eli tuplaantuu ensi vuoden talousarviossa. Se tulee todelliseen tarpeeseen, sillä vieraskielisten lasten ja nuorten lukumäärä on kasvanut viime vuosina. Tarkoitus on, että lisämäärärahalla voidaan tukea ensi vuonna lähes 10 000 vieraskielisen oppilaan täydentävän opetuksen järjestämistä.

Ilouutinen on myös se, että taiteen perusopetusta vahvistetaan ja musiikkioppilaitokset saavat lisärahoitusta 5,6 miljoonaa euroa. Nämä kaikki ovat perusopetukseen tervetulleita lisäyksiä ja uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettukin, ammatilliseen koulutukseen on tässä taantumatilanteessa haluttu satsata erityisesti ja myös siitä syystä, että peruskoulunsa päättäneet ikäluokat ovat nyt suurimmillaan. Itse asiassa tämä hallitus on jo toimikautensa aikana myöntänyt 8 500 uutta opiskelijapaikkaa ammatilliseen koulutukseen, ja juuri muutama viikko sitten tehtiin viimeisin jako, ja kaikkiin maakuntiin, joista hakemuksia tuli, voitiin osoittaa ammatilliseen koulutukseen lisäpaikkoja, mikä oli tärkeä näiden alueiden kehittämisen kannalta. Aikuiskoulutuksen määrärahat itse asiassa nousevat ensi vuonna yli 30 miljoonaa euroa pelkästään opetusministeriön pääluokassa, ja aikuiskoulutuksen kysyntää varmasti kasvattavat myös ensi vuonna parantuvat aikuiskoulutusetuudet.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo voimakkaasti noussut esiin yliopistojen rahoituskysymys. Talousarviossa näkyy myös ensi vuoden alusta astuva yliopistouudistus ja sen toimeenpano, ja valtio vastaa jatkossakin, kuten tiedämme, kaikkien yliopistojen perusrahoituksesta, ja sen kasvu sidotaan yliopistoindeksiin, mikä mahdollistaa yliopistojen uudistamisen. Voisi sanoa, että näiden tulosneuvotteluiden jälkeen, jotka syksyllä käytiin yliopistojen kanssa, yliopistot ovat kyllä, voi sanoa, suorastaan tyytyväisiä rahoitustilanteeseensa, eli yliopistojen talous ja rahoitus ei ole niin huonossa jamassa kuin eräät yliopistot julkisuudessa ehkä ovat antaneet ymmärtää. Mutta tärkeää on myös jatkossa varmistaa se, että yliopistoilla on riittävät voimavarat käytössään, ja kuten valiokunta toteaa, erityinen ongelma yliopistojen rahoituksessa on muodostumassa työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta. Esitetty 6 miljoonan euron lisäys tulee todella tarpeeseen.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös omasta puolestani kiittää sivistysvaliokuntaa ja sivistys- ja tiedejaostoa erittäin hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä, mutta nämä ponnistelut ovat myöskin erittäin yhteisiä, vailla rajoja.

On aivan ilmiselvää, että kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön, ylipäätään tämän sektorin yhteiskunnallinen painoarvo on nousussa. Se johtuu siitä, että yhä useammalle on käynyt selväksi, että panostaminen kulttuuriin, liikuntaan, nuorisotoimeen on myöskin sitä parasta säästöpolitiikkaa. Se on ennalta ehkäisevää, se on juuri sitä. Kaikki se, mikä edesauttaa lasten ja nuorten henkistä ja fyysistä hyvinvointia, säästää pitkällä tähtäimellä myöskin yhteiskunnan kalliita varoja. Ei voi siis tarpeeksi korostaa juuri tämän sektorin ennalta ehkäisevää merkitystä. Sellaiset elämykset ja kokemukset, joista ihminen voi hyvin, ovat paitsi yksilöllisellä tasolla, myöskin kansanterveydellisesti tärkeitä ja tällä tavalla myöskin kansantaloudellisesti tärkeitä. Tästä syystä myöskin nämä mittavat lisäpanostukset tällä sektorilla ovat erittäin tarpeellisia.

Vuoden 2010 talousarviossa panostukset kulttuuriin ja liikuntaan kasvavat noin 10 prosentilla ja nuorisotyön budjetti peräti 13 prosenttia. Tämä tietysti johtuu pääosin siitä, että päärahoittajalla, Veikkauksella, menee erittäin hyvin, mutta myöskin siitä, että Veikkauksen hedelmät tulevat lyhentämättöminä nimenomaan kentän käyttöön elikkä yhteiskunnallisesti tärkeisiin kohteisiin ja yleishyödylliseen toimintaan.

Kulttuurin puolellahan painopistealue on — meinasin sanoa, että kaikki momentit — aivan erityisesti taiteen vapaan kentän, pitkään perässä laahanneen vapaan kentän budjetointi, elikkä määräraha saa tuntuvan korotuksen, mutta myöskin suomalaisen elokuvatuotannon määräraha kasvaa taas kerran. Se on vuodesta 2008 kasvanut 51 prosenttia. Nyt tiedämme varsinkin hyvin, että tämä lisäpanostus on tarpeellinen myöskin siitä syystä, että Yleisradion todennäköinen vetäytyminen ainakin osittain elokuvien hankinnasta on edessäpäin, valitettavasti näin.

Liikuntapuolella taas ovat lasten ja nuorten liikunta, terveysliikunta aivan erityisinä painopisteinä, mutta myöskin huippu-urheilu tulee saamaan erittäin tuntuvan korotuksen. Tämä istuu aika hyvin siihen tilanteeseen, mikä syntyi vuodenvaihteen jälkeen, kun huippu-urheilutyöryhmä Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Niemisen johdolla luovuttaa oman mietintönsä, ja siltä pohjalta sitten edetään.

Nuorisotyön puolella kansalaisjärjestötoiminta, nuorisojärjestöjen toiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tähän tulee mittavia lisäpanostuksia ja myöskin työpajatoimintaan, ja tähän erittäin onnistuneeseen etsivään nuorisotyötoimintaan tulee lisäpanostuksia. Niiden tarkoituksena on poimia kaikki ne nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, ikään kuin pudota kaikkien tuolien väliin, saada heidät johonkin sellaisen toiminnan piiriin, joka tarkoittaa heille enemmän sitten sen toimivan arjen kannalta.

Tässä eduskunnassa kaikkia näitä asioita on taas kerran ymmärretty erittäin hyvin. Voimme myöskin ilolla panna merkille, että eduskunta on vielä tekemässä tähän erittäin hyvään talousarvioesitykseen vieläkin parempia lisäpanostuksia, elikkä niitä on tulossa tähän työpajatoimintaan, seura- ja järjestötoimintaan — muun muassa rauhanjärjestöt ja Ihmisoikeusliitto ovat saamassa lisää rahaa — kirjastojen perustamiskustannuksiin. Kirjastot ovat erittäin tärkeitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden symboleita: ovat avoinna kaikille, ovat maksuttomia. Niiden täytyy myöskin maksuttomina pysyä. Myöskin konserttitoiminnan viemiseen kouluihin on tulossa lisää rahaa, kulttuuriperinnön digitointiin jnp. Lisäksi valiokunta on tehnyt kirjallisesti joitakin esityksiä, jotka tulemme ottamaan erittäin vakavasti ministeriössä. Esimerkiksi harrastajateattereille esitetään lisätukea, ja tulemme suuntaamaan tähän tarkoitukseen myöskin lisätukia.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämän positiivisen katsauksen jälkeen on myöskin syytä todeta, että oikeastaan ainoa henkilökohtainen pelkoni liittyy kuntiin tässä taloudellisessa tilanteessa. Vaikka valtion panostukset lisääntyvät, on riskinä, että kunnat joko vetäytyvät osittain näistä omista tehtävistään tai sitten käyttävät myöskin näitä lisäpanostuksia yleiskatteellisina siihen mustaan reikään, ja tällä tavalla nämä valtion lisäpanostukset eivät saa sitä merkitystä, mitä tämä talo on alusta pitäen tarkoittanut. Joten peräänkuulutan rohkeaa politiikkaa myöskin kunnissa ja myöskin sitä, että paikallistason päättäjät ymmärtävät tämän ennalta ehkäisevän työn merkityksen varsinkin ehkä nuorten kannalta.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström täällä ensimmäisenä tämän pääluokan puheessaan muistutti meitä tärkeästä asiasta, nimittäin siitä, että yliopistojen taso kansainvälisissä vertailuluvuissa on pudonnut. Ainoa keino saada tätä tilannetta mitenkään korjattua on saada lisää opettajia yliopistoihin. Tämän kauden aikana meillä on kuitenkin tehty ratkaisuja, joissa esimerkiksi on luotu uusia tiedekuntia joihinkin yliopistohin.

Yliopistouudistus sinänsä tekee hirveästi asiaa, ja olen todella iloinen, että tässä on päästy hyvään vauhtiin. Samaan aikaan, kun meillä tosiaankin on tehty hyvää eli yliopistouudistus, meillä on hajautettu sitä rahaa, mitä nyt on ollut käytössä, uusille tiedekunnillekin, mikä johtaa siihen, että meillä yliopistojen kasvavaa, oikeastaan jo räikeäksi muuttuvaa opettajien lisä-tarvetta on entistä vaikeampi lähteä paikkaamaan. Tästä toivoisin jonkinlaista kannanottoa, miten tulevaisuudessa tullaan puuttumaan tähän, että saadaan tieteen taso oikeasti sille tasolle, jolla sen pitäisi olla.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Wallin lopetti puheensa tuossa minusta erinomaisesti viitaten siihen, että meidän on ennakoivasti huolehdittava tulevaisuuden nuorista ja lapsista.

Kommenttini liittyy siihen, että kun meillä on valmistelussa erityisopetuslaki, joka pitää sisällään sen tiedon, että erityisoppilaiden määrä on räjähdysmäisesti kasvanut Suomessa, niin kuitenkaan tässä budjetissa ei ole sitä varten erityistä rahoitusta suunnattu. Kannan erityisesti tähän liittyen huolta siitä, että esimerkiksi erityisopettajakoulutusta ei ole Pohjois-Suomessa ollenkaan. Kysymykseni tietysti opetusministerille tähän liittyen kuuluukin, onko tällaista ajatusta viljelty ministeriössä ja onko nähty siihen tarvetta.

Toinen iso kokonaisuus, jota haluan kommentoida, liittyy yliopistorahoitukseen. Työttömyysvakuutusmaksu on iso kokonaisuus, josta kannan huolta, ja ihan kuten jaostomme puheenjohtaja tuossa viittasi, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) pelkään, että kumuloituva kasa on edessämme ennen pitkää.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa yliopistoista. Ensiksikin oli ihmeellistä kuulla sama asia, minkä ministeri Virkkunen täällä kertoi, että kun yliopistot olivat tulosneuvotteluissa ministeriössä, yliopistojen rehtorit ja hallitusten puheenjohtajat olivat tyytyväisiä tilanteeseen. Samanaikaisesti me kuulemme muulta yliopistoväeltä ja opiskelijoilta ongelmista runsain määrin, eli toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee. Ihan outo tilanne.

Sitten tämä työttömyysvakuutusmaksu, josta esitän kaksi kysymystä ministeri Virkkuselle. Ensiksikin, kun on puhuttu lainvalmistelun tasosta, tässä nyt on esimerkki lainvalmistelusta, joka on erittäin huonoa. 40 miljoonan työttömyysvakuutusmaksut jätettiin huomioimatta. Kysymykseni: eikö oikeuskansleri Jonkka valtioneuvoston käsittelyssä millään tavalla edes varoittanut tai huomioon ottanut sitä, että perustuslaillisia ongelmia asian käsittelyssä voisi olla?

Toinen kysymys liittyy sitten siihen, tuletteko, ministeri Virkkunen, vaatimaan helmikuussa kehysneuvotteluissa, että tämä 40 miljoonaa on saatava yliopistoille rahoitusta, ettei sitä sitten oteta opetusministeriön sisältä, että se tulee ylimääräisenä rahana.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan niin kuin mietinnössä yksimielisesti todetaan, yliopistojen rahoitukseen jää edelleen ongelmia. Miten te, arvoisa ministeri, aiotte nämä asiat hoitaa? Viittaan muun muassa rehtorien neuvoston lausuntoon, jossa he sanovat, että vuonna 2010 ajaudutaan jo kriisiin.

Sitten ministeri Wallinille: Meidän erinomaisessa vaihtoehtobudjetissamme esitetään 80 miljoonaa nostettavaksi Veikkaus Osakeyhtiön taseesta kahden vuoden määräajaksi edunsaajien rakennusten peruskorjaus- ja uudisrakennusvaltionosuuksiin. Miten te tähän suhtautuisitte, koska kuntatalous on tunnetusti ongelmissa?

Kysyisin teiltä myös kommenttia, kun olette julkisuudessa esittänyt, että Suomessa voitaisiin järjestää talviolympialaiset. Voisitteko tätä kysymystä myöskin vähän valottaa, minkälainen bisnes se meille olisi.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan jälleen kerran muistuttaa siitä, että veikkausvoittovarat tulee käyttää vain ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joihin ne on arpajaislain ja veikkausvoittovarojen jaosta annetun lain mukaan tarkoitettu, (Ed. Saarinen: Edunsaajat!) eli edunsaajien varsinaisen toiminnan tukemiseen. Miten on, ministeri Wallin, voimmeko jatkossakin luottaa tähän jakosuhdelakiin ja sen periaatteeseen? (Ed. Saarinen: Pitää kysyä Kataiselta!)

Arvoisa puhemies! Vielä haluan nostaa yhden pienen asian esiin. Mielestäni luovan talouden ja yrittäjyyden tukeminen myös tämän momentin alalla on erittäin tärkeä ja positiivinen asia. Meillä on paljon vielä mahdollisuuksia ja työllistämispotentiaalia tällä alalla tulevaisuudessa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olemme kuulleet hallituksen sankariteot opetusministeriön alalta, mutta ne lukuisat pahat kunnat ovat ilmoittaneet lomauttavansa taloudellisista syistä opettajia. Miten hallitus takaa, että oppilaat saavat jokaisena koulupäivänä asianmukaisen, laadullisesti täysipainoisen opetuksen? Ja jos eivät saa, niin kuka on vastuussa, arvoisa opetusministeri?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämään budjettiin on tullut hyviä lisäyksiä eduskuntakäsittelyn ja valiokuntakäsittelyn myötä erityisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi tähän työpajatoimintaan jne., mutta siitä huolimatta tähän koko kokonaisuuteen opetusministeriön hallinnonalalta jää kyllä aukkkoja. Erityisesti kannan huolta yliopistojen rahoituksesta ja myöskin yleissivistävän koulutuksen yhteydessä perusopetuksen luokkakoosta. Riittääkö tämä 30 miljoonaa, kun siellä kuitenkin on tulossa tämä, että erityisopetuksen tarve lisääntyy ja silloin niiden luokkakokojen pitää olla todella kattavasti pienempiä? Erityisopetuksen tarve on koko ajan lisääntymässä, ja tulevan uuden lakiuudistuksenkin myötä tulee pystyä varhaisesti puuttumaan siihen. Jos me emme erityisopetukseen puutu oikeaan aikaan, niin siitä seuraa uutta ja uutta syrjäytymistä. (Puhemies: Riksdagsledamot Nordman!) Tähän erityisopetuksen tarpeeseen lisää.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molempien kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin kielen, oppimisen pitäisi olla luonnollista. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen eikä niin helppo. Mutta erinomaisena tapana edistää kielen oppimista on kielikylpyopetus nuorella iällä. Monikielisyydelle voidaan luoda näin hyvä pohja. Kysynkin, miksi kielikylpyopetukseen ei panosteta enempää ja milloin voidaan odottaa, että se nähdään opetusministeriön suunnitelmissa ja budjetissa. Useissa kaupungeissa lapset jonottavat tällä hetkellä kielikylpyopetuspaikkaa. Tiedän, että tarvitaan lisää opettajia ja porkkanoita kunnille kielikylpyyn panostamiseen. Onko tähän valmiutta, kysyn ministeri Virkkuselta.

Sitten toinen kysymykseni: Olympiakomitea on huolestunut sellaisten nuorten kykyjen rekrytoinnista, joka voivat ja haluavat panostaa huippu-urheiluun. Tämä merkitsee oppilaitosten roolin korostumista, koska urheilu ja koulutus pitää voida yhdistää nuoressa iässä. Vanhastaan on urheilulukioita, ja urheiluakatemiat ovat tulleet (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) mukaan muutama vuosi sitten. (Puhemies: Ed. Viitanen!) Kysynkin, onko mahdollista jatkossa perustaa lisää urheilulukioita (Puhemies: Ed. Viitasella on puheenvuoro nyt!) vai voidaanko antaa nykyisille lisää koulutuspaikkoja ja voidaanko panostaa toisen asteen liikuntapainotteisiin kouluihin jatkossa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvin valitettavaa, arvoisa ministeri Virkkunen, että ministeri Kataisen hyvin fantastisena markkinoima yliopistouudistus jäi nyt rahoituksellisesti sitten tosiasiassa fantasiaksi. Olen äärimmäisen huolestunut siitä, että hallitus on kahdessa merkittävässä asiassa pettänyt lupauksen. Toivon, ministeri, että kommentoitte niitä seuraavassa puheenvuorossanne.

Yliopistoille luvattiin, että uuden yliopistolain myötä kaikki uudet kustannukset korvataan, ja nyt on tämä kuuluisa työttömyysvakuutusmaksu käsissä, joka aiheuttaa sinne 40 miljoonan euron loven sitten parin vuoden sisällä. Toinen on se, että luvattiin, oli kiveen hakattua, että tuottavuusohjelma ei koske uusimuotoisia yliopistoja. Käytännössä valtionosuusperusteista edelleen on vähennetty tuottavuusohjelman mukaiset vähennykset jne., se on koskemassa ensi vuonna, seuraavana vuonna. Milloin tälle tulee loppu? Eli kaksi keskeistä lupausta on petetty. On aivan turhaa sanoa, (Puhemies: Minuutti on kulunut! Ed. Karjula!) että yliopistojen rahoitus ... Jos saisin ottaa vähän sitä takaisin, (Puhemies: Ed. Karjulalla on nyt puheenvuoro!) mitä äsken edustaja puhui ...

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Näissä valtiovarainvaliokunnan tekemissä lisäyksissä on monia hyviä asioita, mutta totta kai tiettyjä kapeikkoja vielä tähän opetusministeriön hallinnonalaan liittyy. Tämä yliopistojen rahoituskysymys on yksi niistä ja todella tuo esille sen osin heikon valmistelun, joka liittyy tähän yliopistolakiin. Mutta erityisenä kysymyksenä nousee esille tämä nuorten syrjäytyminen, jonka myös ministeri Wallin otti esille. On hyvä, että tänne on lisätty voimavaroja, rahaa. Mutta kysyn erityisesti sitä, onko nyt ministeriössä harkittu sitä mahdollisuutta, että vastuu nuorista siirtyisi vahvemmin kuntien sivistystoimelle ja tätä kautta varmistuttaisiin siitä, että nämä alle 25-vuotiaat nuoret varmasti kiinnittyvät opiskeluun, työhön, työharjoitteluun, työpajatoimintaan, että todella ehkäistään tämä suuri nuorten syrjäytymisen ongelma.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistomaailmassa on semmoinen erikoisuus kuin Helsingin yliopiston erikoisoikeudet, jotka ovat olleet olemassa koko itsenäisyyden ajan ja ennenkin sitä. Tässä uudessa yliopistolaissa ne taas kerran varmistettiin yksimielisesti. Nyt kuitenkin tämä ylipiston verotuslaki on poistamassa niiden sisältöä sillä tavalla, että poistuisi apteekin tulovero, joka on 5,5 miljoonaa muistaakseni. Se luvataan korvata budjetissa, ja siellä on rahaa. Mutta sen korvaaminen tulevaisuudessa on epäselvää. Valtiovarainvaliokunta keksi oivallisesti, että voisi muuttaa yliopistolakia ja siellä turvata sen. Toivon, että ministeriö pitää siitä huolen.

Mutta siinä samassa yliopistolaissa uhataan sitten myös, että Helsingin yliopiston ja Kuopion yliopiston apteekkimaksuja ei tuloutettaisi enää yliopistolle, mikä on huomattavasti suurempi paukku, 20 miljoonaa Helsingin yliopiston osalta, ja siinä jo menee monta tiedekuntaa. Toivon, että ministeri pitää siitä huolen, että näin ei tapahdu.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän budjettikeskustelun aikana sekä eilen että tänään on opposition puolelta monta kertaa moitittu hallitusta siitä, että se pitää kiinni hallitusohjelmasta. Minä toivoisin, että nyt voisimme yhdessä todeta, että on hienoa, että hallitus pitää kiinni hallitusohjelmastaan ja satsaa merkittävästi koulutuksen laadun kehittämiseen.

Haluaisin tiedustella vielä hieman tarkemmin ministeriltä, kun hän totesi, että nyt on tätä rahaa allokoitu peruskuntiin hakumenettelyn kautta, koskeeko se koko tätä 62 miljoonan merkittävää panostusta. Oma henkilökohtainen mielipiteeni olisi, että sen vaikuttavuus olisi parempaa, jos jaettaisiin haun kautta eikä annettaisi esimerkiksi ylimääräisen valtionosuuden kautta kaikille.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonala sisältää, aivan kuten on kuultu, paljon myönteisiä asioita. Kielteisin on, vaikka ministeri tässä toisin väittää, maakunnallisesti toimivien yliopistojen rahoitus.

Oppisopimuskoulutus on noussut viime aikoina vahvasti esille. Tässä uudessa budjetissakin lisäpaikkoja oppisopimuskoulutukseen on. Oma käsitykseni on, että se perinteiseen tapaan tapahtuva ammatillinen koulutus, jossa on ne lähiopetusjaksot sisältäen teoriaa ja käytännön harjoituksia koululla ja sitten työssäoppimisjaksot työpaikoilla, on se pääkoulutusmuoto. Mutta joissakin tilanteissa se oppisopimuskoulutus on ihan sovelias tapa kouluttaa. Se vaan vaatii, että opiskelijalla on oltava motivaatio, jotta hän pystyy ne kaikki lähiopetusjaksot ja käytännön jaksot suorittamaan ja lisäksi se vaatii systemaattista ohjausta siellä työpaikalla. Kysynkin, mitä arvoisa ministeri ajattelee oppisopimuskoulutuksesta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ministerille tunnustus siitä, että opettajankoulutukseen panostetaan. Se on oikea ratkaisu, sillä voidaan tehdä paljon hyvää.

Mutta sitten erittäin iso, ehkä tämän budjetin opetuspuolen heikoin, asia on yliopistojen rahoituksen tilanne. Tässä kyllä tulee karmaisevia tilanteita, jos tällä tavalla nyt mennään yliopistojen tukemisessa, mitä tämä budjetti pitää sisällään. Ed. Hänninen sanoi sen tosiasian ääneen, eli kaikki rahat ovat nyt Aalto-yliopisto-korissa. Se on hämmästyttävä juttu. Ihmettelen, että keskusta on pysynyt tästä näin hiljaa, ensimmäisen kerran tunnustaa, että tässä on todellinen ongelma, joka tulee vaikuttamaan sekä yliopistojen tasoon että maakuntakehitykseen.

Minulla on Turun Sanomista pieni sitaatti: "Tällä menolla kaikki yliopistot, Aalto-yliopistoa lukuun ottamatta, ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Olemme selvästi laskevalla käyrällä, kertoo rehtorien neuvoston puheenjohtaja, Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa." En pidä Turun Sanomia kauheana propagandavälineenä hallitusta haukkumaan enkä myöskään rehtorien neuvostoa erityisen radikaalina. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Mutta tämä on vahva puheenvuoro.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt vähän tällainen erikoinen tilanne, että minun on kyllä tunnustettava, että olen hyvin samaa mieltä, mitä ed. Heinäluoma tässä kertoi. (Ed. Saarinen: Kannattaisi olla useamminkin!) Kyllähän nyt näyttää siltä, että yliopistojen rahoitus on menossa todella vaikeaan suuntaan Aalto-yliopistoa lukuun ottamatta, ja tätä vielä sitten elinkeinoelämän rahoituslinjaukset pahentavat.

Nythän on syntymässä myös tällainen erityisongelma vielä näistä yliopistokeskuksista, jotka joutuvat kärsimään omien emoyliopistojensa rahoitusvaikeuksista. Muun muassa Kajaanin yliopistokeskuksen rahoitusvaje on tällä hetkellä noin 2 miljoonaa euroa, ja se on aika vaikea paikattava. Ehkä tästä voisi kysyä sillä tavalla, onko ministeriön näkökulmasta tähän yliopistojen rahoitusjärjestelmään nyt jo tässä vaiheessa tarvetta ja syytä puuttua, lähteä tekemään muutoksia.

Kello ei käy, mutta oletan, että minuutti on mennyt.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistoille tulee nyt rahaa kyllä enemmän kuin pitkiin, pitkiin aikoihin, täytyy nyt muistaa se asia. Sitä paitsi se vielä sidotaan ensimmäistä kertaa yliopistoindeksiin, mikä on myös historiallista, että kyllä tässä ministeriö varmasti on herkällä korvalla tätä asiaa viemässä eteenpäin.

Mutta herkällä korvalla täytyy meidän muittenkin koulutusasioitten kohdalla olla, sillä kilpailijamaat satsaavat opetukseen ja koulutukseen meitä nykyistä enemmän. Me leijailemme kovasti tässä Pisa-pilvessä, joka on meille ollut hyväksi, mutta pitää siitä huolimatta olla valpas siinä suhteessa, että muut eivät mene ohi. Meidän pitää pitää huoltaa tästä kriittisestä menestystekijästämme, joka on osaaminen.

Olen samaa mieltä ministeri Wallinin kanssa siitä huolesta kuntien käyttäytymisestä. Olen sitä mieltä, että toiminnallista lainsäädäntöä tulee tiukentaa jatkossa opetustoimen ja kulttuuritoimen osalta, että raha menee sinne loppukäyttäjälle.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön budjetissa on hirveän paljon hyvää ja siitä lämmin kiitos molemmille ministereille.

Mutta täytyy yhtyä tähän kritiikkiin, jota on nostettu esiin koskien yliopistojen budjetteja. On erittäin hyvää se, että meillä on uutena asiana yliopistoindeksi, olen siitä samaa mieltä sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon kanssa. Mutta täytyy sanoa, että on ollut erittäin suuri pettymys se, että vastoin lupauksia nyt kuitenkaan uusia menoja ei yliopistoille korvata. Toisin kuin sekä ministeri Sarkomaa että ministeri Virkkunen ovat alusta lähtien luvanneet, että näin tehdään, niin nyt näin ei kuitenkaan ole tehty. Täytyy sanoa, että minusta tämä on aivan käsittämätöntä, miten voidaan tällä tavalla lupaukset syödä. Varmaan kaikki olemme tässä salissa hyvin pettyneitä, että tämä prosessi on näin voinut mennä. Kysyisin ministeri Virkkuselta, aiotteko nyt jatkossa huolehtia siitä, että työnantajamaksut korvataan yliopistoille täysimääräisesti (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja että ne tulevat opetusministeriön hallinnonalalle täysimääräisinä, niin että niitä rahoja ei sitten viedä.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Uskon kyllä, että jokaiselle yliopistolle jokainen lisämiljoona, mikä olisi lisää tulossa, on varmasti tervetullut. Kaikkiaan valtion suora rahoitus yliopistoille on ensi vuonna 1,67 miljardia eli varsin mittava summa. Toistan vielä sen, että on hienoa, että yliopistojen taloudesta ja rahoituksesta kannetaan huolta ja sitä pidetään tärkeänä tässä salissa. Se on Suomen kannalta tärkeää, mutta se ei ole niin huonossa jamassa kuin eräät yliopistot antavat ehkä julkisuuteen ymmärtää.

Tuo kritiikki, jota työttömyysvakuutusmaksun osalta opetusministeriölle tulee, on mielestäni osin kohtuutonta siihen nähden, että ilman muuta me ministeriössä, heti kun saimme Valtiokonttorilta laskelman tästä, esitimme kehykseen ja budjettiin tätä rahoitusta, mutta emme saaneet sitä budjettineuvotteluissa. Sen johdosta jouduttiin siihen tilanteeseen, että hallitus päätti, että selvitämme mahdollisuutta lykätä tätä maksuvelvoitetta, ja sen johdosta toimme tuon lain tänne, jossa esitimme määräaikaista alennusta tuohon maksuun. Täytyy muistaa, että lain mukaan yliopistojen henkilökunnasta yli 85 prosenttia on jatkossakin valtion eläkejärjestelmän piirissä ja valtion rahoituksella maksetaan palkat. Muun muassa valtion liikelaitoksethan noudattavat tätä alennettua maksuprosenttia tälläkin hetkellä, mutta nyt perustuslakivaliokunta arvioi vielä tuon järjestelyn. Pidän itse sitä ehdottoman tärkeänä, että yliopistoille myös tuo maksu kompensoidaan niiden rahoituksessa.

Yliopistojen osalta valtioneuvosto tulee tällä viikolla tekemään tärkeät päätökset, kun päätetään näistä aikaisemmin linjatuista maksuvalmiuden periaatteista ja varallisuuden siirrosta nyt aloittaville yliopistoille sekä tämän ja viime vuoden siirtyvien erien siirrosta yliopistoille. Nämä ovat taloudellisesti erittäin isoja satsauksia yliopistoihin. Kun puhutaan kiinteistöistä, kassavarallisuuden turvaamisesta, puhutaan muutaman miljardin omaisuuserästä kaiken kaikkiaan, mielestäni nämä ovat mittavia panostuksia suomalaiseen koulutukseen, tutkimukseen ja siihen tulevaisuuteen, jota kaikki pidämme tärkeänä. Mutta ymmärrän, että tuo huoli on olemassa, riittääkö rahoitus jatkossa. Mielestäni näillä päätöksillä, joita olemme tehneet, näin on.

Tuossa ed. Viitanen nosti esiin tuottavuusohjelman. Se on olemassa tuolla rahoituspohjissa koko tämän hallituskauden, 11 miljoonaa euroa vuodessa, ja se on edelleen siellä pohjissa, mutta luonnollisestikaan ensi vuoden alusta asti enää henkilöstön vähennystavoite ei voi koskea yliopistoja, koska ne ovat itse työnantajia. Mutta itse asiassa yliopistoissahan henkilöstömäärä ei ole tällä hallituskaudella vähentynyt, ja kun yliopistojen menoista 64 prosenttia on nimenomaan henkilöstömenoja, niin kyllä se varmasti siinä toiminnassa silloin näkyy, että siellä on tuota tuottavuusleikkausta ollut, mutta henkilöstö ei ole kuitenkaan vähentynyt.

Itse olen ollut tilaisuudessa keskustella nyt uusien hallitusten puheenjohtajien ja jäsenten kanssa viime viikkoina, ja itselläni on kyllä suuri luottamus siihen, että yliopistouudistus on menossa erittäin hyvin eteenpäin. Hallitukset ovat ottamassa vahvan strategisen roolin, ja on syntymässä näitä painotuksia, joita muun muassa edustajat Matikainen-Kallström ja Hemming nostivat esiin, sen, että tieteen tasoa Suomessa on parannettava. Sitä voidaan tehdä panostamalla pitkäjänteisesti tutkijan uraan ja huipputieteeseen, ja jokaisen yliopiston tulee valita omista vahvuuksistaan nähden ne toimialat, minne painotetaan jatkossa koulutusta ja tutkimusta, mutta luonnollisestikaan se ei voi tapahtua käden käänteessä, koska henkilökunta ja opiskelijat ovat tällä hetkellä tietyillä koulutuksen ja tutkimuksen aloilla, mutta on tärkeää tehdä nyt ne strategiset linjaukset ja painottaa toimintaa tähän suuntaan jatkossa.

Arvoisa puhemies! Olenko käyttänyt aikani?

Pahoittelut.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On harmi, että ed. Rantakangas poistui. Hän ei varmaan halunnut kuunnella näitä rehellisiä keskustalaisia puheenvuoroja täällä, mutta veikkaan, että viikonloppuna ed. Rantakangas käyttää puheenvuoron, jossa hän tulee vaatimaan yliopistoille lisää rahaa, että onhan tämä nyt aivan käsittämätöntä, että hallitus on pettänyt näin rankasti yliopistoille antamansa lupaukset.

Toinen asia liittyy tähän nuorten syrjäytymiseen. Suoraan sanoen minusta nyt hallituksen linja on tältä osin kunnianhimoton. Se on hyvä, että oppilaspaikkoja on lisätty. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esitti työpajatoimintaan lisättäväksi 2 miljoonaa euroa yksimielisesti. Sinne lisättiin 1,5, mutta minä olisin toivonut, että opetusministeriö ja työministeriö yhdessä tekevät (Puhemies: Minuutti on kulunut!) paljon konkreettisemman ohjelman nuorten syrjäytymisen estämiseksi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on kyllä pakko toistaa, että tästä idealtaan järkevästä yliopistouudistuksesta ei saa sitä fantastista, jos tämä rahoitus on fantasiaa. Tämä on nyt tosiasia, ja se on tosiasia myös, että kaksi keskeistä lupausta on petetty. Täällä ovat ihan oikein keskustan edustajat, vihreiden edustajat tuoneet esiin tämän. Myös ministeri on tätä rahaa yrittänyt saada, mutta onko se sitten ministeri Katainen se ainoa, joka pitää hallituksen linjaa yllä kaikessa ja kaikissa pääluokissa?

Arvoisa ministeri, se on se ongelma, että tässä ja nyt yliopistoilla käytännössä näennäisesti jaetaan saman suuruisia summia kuin tänä vuonna, tulevana vuonna, mutta tosiasiassa ne ovat miinusmerkkisiä. Tämä on varmistettu monelta yliopistolta. Käytännössä tulevaisuuteen parin vuoden päähän tämä hallitus on tekemässä historiallista aukkoa yliopistojen rahoitukseen sen myötä, että tuottavuusohjelma siellä on edelleen ja edelleen siellä on se 40 miljoonaa paikkaamatta. Kammottava tilanne.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä sinivihreä hallitus aina pyrkii tekemään näitä historiallisia tekoja, ja nyt on kuitenkin syytä sanoa, kun eduskunnan puhemies ei pysty käyttämään istunnossa puheenvuoroa, että kyllähän yliopistorahoitukseen liittyen meillä on ollut Lipposen ykköshallituksen ja kakkoshallituksen aikana kehittämisohjelma, jolla on varmistettu se, että yliopistokenttä on saanut paremman rahoituksen kuin mitä pelkkä toimintakulujen lisäys olisi ollut, joten tältä osin ei ole syytä vielä antaa mitään historian lopullista arvosanaa tälle hallitukselle. Se voi vielä pystyä samaan vaalikauden aikana.

Sitten toiseen asiaan, joka liittyy tähän järjettömään epäsuhtaan. Nythän on otettu käyttöön tämmöinen käännetty Robin Hood -periaate. Eli niille yliopistoille, joilla on paljon rahaa ja varakkaita ystäviä, valtio jumppaa vielä sitten toisen mokoman 2,5-kertaisena lisää näihin pääomajärjestelyihin. Tämä on käsittämätön ratkaisu, koska on päivänselvää, että Aalto-yliopistolla, jolla on vahva teknologinen panostus, on hyvä edellytys saada yksityistä rahaa. Mutta millä Rovaniemen yliopisto esimerkiksi saa yksityistä rahaa, millä ihmeellä? (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Nämä ongelmat tulevat kertaantumaan, kun tämä raha tulee sitten käyttötuloina yliopistotalouteen.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa kolme viikkoa sitten olimme ministerin kanssa ammatillisen ja aikuiskoulutuksen neuvottelupäivillä, ja siellä taas oli poikkeuksellisen myönteistä palautetta. Ammatillisen koulutuksen määrärahat kasvavat 4 prosenttia ja aikuiskoulutuksen 6 prosenttia, ja oppilaspaikkoja tulee lisää, että on toisaalta semmoisiakin, mutta tämä puute meidän pitää näiden yliopistojen osalta korjata ja tämä rahoitus saada kuntoon.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma aikaisemmassa puheenvuorossaan mainitsi Kuopion yliopiston ja kuinka sieltä rehtori oli erityisesti valittanut resurssien puutetta. Tästä tulee valitettavasti mieleen, että eivätkö rahkeet riitä Kuopiossa. Kuopio on erityisesti saanut kaksi uutta tiedekuntaa tällä hallituskaudella. Siitä oli ihan selvät dubiot jo silloin, kun näitä päätöksiä tehtiin, että rahkeet eivät tule riittämään. Se on kohtuuttoman kallista koko yliopistolle, se on kohtuuttoman kallista Suomelle. Tässä sitä nyt ollaan. On todella surullista kuulla, että Kuopion yliopiston rehtori valittaa rahan puutetta. Mutta tästä päästään kysymykseen, onko tarkoitus, että tiedekuntien määriä suomalaisissa yliopistoissa yhä edelleen tullaan lisäämään samaan aikaan, kun meillä ikäluokat pienenevät ja tarkoitus on, että opetus olisi nimenomaan parempaa eikä sitä hajoteta pitkin poikin kyliä. Eli onko tarkoitus, että aluepolitiikka ohittaa koulutus- ja osaamispolitiikan, vai kumpi on tärkeämpää?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin puhui tuossa kauniisti kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön merkityksestä. Minä haluaisin korostaa vapaa-ajantoiminnan ja harrastusten merkitystä maahanmuuttajalasten ja nuorten kotoutumisessa. Tämän johdosta kysynkin ministeriltä, miten ministeri ajatellut, että voitaisiin madaltaa kynnyksiä siihen, että maahanmuuttajalapset ja nuoret voisivat osallistua suomalaiseen järjestötoimintaan kulttuurin ja liikunnan alalla.

Sitten toinen kysymys työpajoista. Työttömiä nuoria on varmaan tällä hetkellä kaikissa Suomen kunnissa. Valiokunnan mietinnöstä kuitenkin käy ilmi, että työpajajärjestely kattaa vain reilut 70 prosenttia maasta. Onko ministeri ajatellut luoda sellaisia kannusteita, että työpajatoimintaa syntyisi näille katvealueillekin?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Moni edustaja on kommenteissaan käsitellyt yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rakenteita. Uskon, että tästä ed. Heinäluoma innostuu, kun kerron, että mielestäni yliopistoissa on nyt meneillään "historiallinen rakenneuudistus". Sen lisäksi, että nyt vuodenvaihteessa itse asiassa 20 yliopistoa yhdistyy, meillä tulee olemaan 16 yliopistoa, joista itse asiassa, ed. Hemming, pidän kyllä Kuopion yliopistoa aivan loistavana edelläkävijänä, joka yhdistyy Joensuun yliopiston kanssa, muodostaa Itä-Suomen yliopiston. Aiemmin näillä yliopistoilla oli 13 tiedekuntaa. Nyt ne ovat tehneet rohkean muutoksen ja niillä tulee olemaan yhteensä 4 tiedekuntaa, joissa kootaan osaamista entistä vahvemmiksi kokonaisuuksiksi. Siellä ei ole pelästytty sitä, että kampuksien välimatka on 140 kilometriä, vaan on rohkeasti koottu voimat yhteen, ja vielä Savonlinnan kampus siinä täydentää toimintaa.

Mielestäni tämä on juuri sellaista rakenteellista uudistamista, jota kaipaisin nyt myös ammattikorkeakoulukentässä kehittyvän, koska juuri tuo kritiikki, jota meille on nyt tullut viime kuukausina, ei ole yllätys. Muun muassa kansainvälisessä innovaatiojärjestelmän arvioinnissa saimme kritiikkiä siitä, että Suomessa korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta annetaan sadassa eri yksikössä. On ihan selvää, että moni näistä yksiköistä on niin pieniä, että korkeakoulutuksen laatu ei ole tarpeeksi hyvä. On järkevää yhdistää voimavaroja, koota näitä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ja miettiä tarkemmin, mikä on se koulutuksen ja tutkimuksen ala, mihin kukin ammattikorkeakoulu tai yliopisto siellä omassa yksikössään keskittyy ja pyrkii tässä nousemaan maailman kärkeen. Korkeakouluilla on tärkeä alueellinen merkitys, mikä nousee täällä usein esiin, mutta kyllä niitä tänä päivänä arvioidaan yhä enemmän paitsi tietysti siitä lähtökohdasta, että korkeakouluilla on valtakunnalliset tärkeät tehtävät, myös entistä enemmän kansainvälisistä kriteereistä lähtien, koska korkeakoulumaailma on hyvin kansainvälinen tänä päivänä, opiskelijat liikkuvat, ja toivomme, että jatkossa myös tutkijat entistä enemmän liikkuisivat kansainvälisesti ja Suomi pääsisi tässä eteenpäin. Ensi vuosi on meille tärkeä, rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelman eteenpäin viemistä koko korkeakoulusektorilla. Mutta mielestäni yliopistoissa tämä menee aivan loistavalla tavalla nyt eteenpäin. Uudet hallitukset, uusi johto, ovat yliopistoissa ottaneet tarmokkaasti nyt tämän roolin ja tekevät juuri näitä uudistuksia ja strategisia valintoja. Näin saamme parempaa koulutusta ja tutkimusta.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Vastaan muutamaan esille tulleeseen kysymykseen.

Ensinnäkin ed. Saarinen viittasi SDP:n vaihtoehtobudjettiin ja Veikkauksen taseeseen. En nyt taseeseen mene sisään, mutta sen sijaan haluan muistuttaa siitä, että viimeksi viime talvena tämän hallituksen ensimmäisen lisätalousarvion ja niin sanotun elvytyspaketin yhteydessä nostettiin tästä veikkausvoittovararahastosta 30 miljoonaa euroa, joka pääosin meni nimenomaan tämän tyyppisten hankkeitten hoitamiseen. Siellä kulttuuripuolella hoidettiin muun muassa seurantaloja, työväentaloja ja liikuntapuolella taas rakennettiin uusia liikuntapaikkoja, korjattiin muun muassa olympiastadionia tällä määrärahalla. Kyllä toimintaa on tällä tavalla voitu harjoittaa, ja hyväksi tämän tyyppinen elvyttävä toiminta on myöskin koettu, koska näitä hankkeitahan on vino pino ja ne eivät koskaan lopu, valitettavasti.

Sitten näistä talviolympialaisista. Kuivasti voisi ehkä sanoa viittaamalla hallitusohjelmaan ja suurtapahtumastrategiaan, että ehkä osa vastauksista jo löytyisi. Mutta tosiasia on tietysti se, kun puhutaan näistä suurimmista urheilutapahtumista, että osa näistä, varsinkin kesäolympialaiset ja myös monet muut ovat karanneet jo kauas pois näiltä maisemilta. Sen sijaan minä pidän edelleenkin mielenkiintoisena ajatusta, että yhteispohjoismaisella konseptilla voisimme olla mukana hakemassa talviolympialaisia, siis muun muassa Suomeen joskus vaikkapa 2020-luvulla. Totta kai nämä maksaisivat, mutta kokemukset osoittavat, että nämä todella suuret tapahtumat olympialaisista puhumattakaan tuottavat ja maksavat varmaan itse itsensä takaisin aika lyhyellä aikavälillä.

Ed. Harkimo esitti erittäin keskeisen kysymyksen veikkausvoittovaroista ja jakosuhdelaista. Tässähän on tämän hallituksen aikana tehty kaksi ikään kuin sopimusta opetusministeriön ja valtiovarainministeriön kesken, toinen marraskuussa 2007 ja toinen taas viime keväänä, liittyen nimenomaan veikkausvoittovarojen jakoperusteisiin. Molemmissa tapauksissa on sovittu, että veikkausvoittovarat käytetään nimenomaan siihen tarkoitukseen, mihin ne on pelattu ja tarkoitettu, ja jaetaan jakosuhdelain mukaisella tavalla. Tämä on tärkeätä, koska tällä tavalla pystymme huolehtimaan niistä tärkeistä yhteisistä päämääristä, joiden yhteiskunnallinen painoarvo kasvaa.

Mutta on myöskin keskeistä suomalaisen rahapelijärjestelmän elikkä monopolipelijärjestelmän uskottavuuden kannalta, että pystymme osoittamaan kaikille, muun muassa Euroopan komissiolle, yksityisille vedonlyöntifirmoille, että rahat menevät nimenomaan kansalaisjärjestötoimintaan, yleishyödylliseen käyttöön eivätkä ne mene budjetin yleiskatteen hoitamiseen vaan eduskunnan tahtoa kunnioitetaan.

Sitten, puhemies, viimeksi ed. Karjula kysyi kuntien nuorisotoimen vastuusta. Minä hieman ehkä laajentaisin kysymystä koskemaan ylipäätään näitä paikallisia toimijoita. Olen antamassa ensi vuoden alkupuolella lakiesitystä monialaisesta viranomaisyhteistyöstä, jossa velvoitettaisiin kuntien opetustointa, sosiaalitointa, ja myöskin valtion toimijoita, muun muassa puolustusministeriötä ja puolustuslaitosta ja poliisia, tekemään kaikkensa, jotta näitä katvealueita ei syntyisi eikä nuoria tippuisi tuolien väliin.

Ed. Juurikkala kysyi maahanmuuttajanuorista. Kyllä kaikissa ministeriön strategioissa, tulosneuvotteluissa, kehitysneuvotteluissa sekä keskusjärjestöjen ja lajiliittojen kanssa on esillä aina maahanmuuttajanuorten integroiminen kansalaistoiminnan ja aivan erityisesti tietysti nuoriso- ja liikuntatoiminnan kautta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin vielä meidän urheiluministeriltämme, miten hän suhtautuu siihen, että tällainen bisnestyyppinen huippu-urheilu, johon nyt entistä enemmän satsataan valtionkin varoja, siirrettäisiin hallinnollisesti työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle, koska kysymyksessähän on ilmiselvästi elinkeinotoiminta. Siellä myydään ihmisiä, ostetaan joukkueita, otetaan riskejä, jaetaan osinkoja. Tämä koskee vähäistä osaa, ihan jäävuoren huippua, mutta tähän on maailma vaan nyt mennyt ja menee entistä voimakkaammin, kun huippu-urheilu yhä enemmän on suurta viihdebisnestä.

Toinen kysymys: Voisiko opetusministeriö selvittää, olisiko Suomella edellytykset järjestää talviolympiakisat joko ihan yksin tai yhdessä Pohjoismaiden kanssa? Kannattaisin tätä yksin järjestämistä, niin kaikki tulot jäisivät Suomeen.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulukiusaamisesta on puhuttu paljo. On puhuttu Kiva Koulu -hankkeesta. On se kumma paikka, ettei tähän saara mitään järjestystä. En tiä, onko koskaan mietitty sitä, että otetaan joskus oppilaitten vanhemmat kokohon ja ne keskenänsä juttelis, kuinka tääl koulus olis pelisäännöiltään paras olla.

Mutta sitten tämä toinen asia, joka koskettaa tätä liikuntapuolta. Haluaasin opetusministeriltä kysyä, onko mitää takeita sille, että saataas koululiikuntaa lisää tuonne alaluokille, koska se rauhoottaas siellä niin oppilaitte ku opettajankin kanssakäymistä. Ja tietysti ed. Saarisen niin kuin urheiluministeri Wallininkin kans oon vähän samaa mieltä, että meirän pitäis saara talviolympialaaset, mutta kyllä mä oon urheiluministerin kanssa samaa mieltä, että ei yksistään vaan jonkun toisen kera.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannustan myöskin ministeri Wallinia viemään tätä talviolympialaishanketta eteenpäin. Kyllä se, jos omalle kolkalleen saa sellaisen tapahtuman, jota koko maailma seuraa, varmasti maksaa itsensä takaisin. Mutta lienee kuitenkin realismia, että se tehdään yhteistyössä muiden kanssa.

On myöskin erittäin hyvä, että tänne liikuntapuolelle on valtion taholta nyt hyvin rahoitusta, koska tiedetään kuntien tilanne ja tiedetään ennen kaikkea se, että yksityisen puolen rahoitus on tällä hetkellä vaikeampaa saada kuin aikaisemmin ja erityisesti syrjäytymisuhan alaisille nuorille on erittäin tärkeää, että näitä harrastuksia on monipuolisesti tarjolla.

Näistä nuorista haluaisin sanoa lisäksi sen, että panostukset työpajatoimintaan, etsivään nuorisotyöhön, mitä on tehty, ovat erittäin hyviä. Mutta sieltä on kuitenkin kohtuutonta odottaa ihan välittömiä tuloksia, koska on niin, että se polku on pitkän tien päässä, kun sieltä etsivästä nuorisotyöstä koulutuksen kautta mennään työelämään, mutta on erittäin tärkeää, että se pää on avattu ja tämä ongelma otettu vakavasti.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Puhemies! Ed. Saariselle tästä bisnespuolesta: kysymys on kuitenkin suhteellisen pienestä ilmiöstä, joten en näe tässä kovinkaan paljon ongelmia, ja päinvastoin katsoisin kyllä tarkoituksenmukaiseksi, että pidettäisiin tämä urheilu joka tapauksessa keskitettynä yhdessä pääluokassa, jolloin myöskin pystytään voimavaroja ja ylipäätään tätä hallinnollista yhteistyötä tekemään paremmin kuin että se menisi pirstaleiksi eri ministeriöitten pääluokkaan.

Sitten tähän talviolympialaishankkeeseen. Tuntuu siltä, että hakemuksen voisi laittaa menemään vaikka heti, kun täällä tuntui löytyvän kannustusta ja tukea. Pidän kuitenkin realistisena lähinnä kyllä tätä jaettua iloa, mutta myöskin vastuuta siten, että jos Suomi joskus näin tekee, niin se tekee sen yhteistyössä muiden kanssa ja luontevinta olisi, että tämä hakemus lähtisi yhteispohjoismaisella akselilla eteenpäin maantieteellisesti ja ikään kuin vanhojen perinteiden kautta. Mutta tämä vaatii erittäin järjestelmällistä ja perusteellista työtä ja kovaa lobbausta totta kai — ja rahaa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunta on arvioinut tätä talousarvioesitystä erinomaisen hyvin, tehnyt oikeita johtopäätöksiä, tehnyt oikeita esityksiä. Ehkä lyhyesti kahteen asiaan lyhyet huomiot.

Ensinkin tämä syrjäytymisen ehkäiseminen. On totta, että meidän on tehtävä kaikkemme nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Se on aivan välttämätöntä jo vakaan yhteiskuntakehityksen ja, voi jopa sanoa, vakaan yhteiskuntarauhankin näkökulmasta. Eli on välttämätöntä, että oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen jnp. löydetään riittävät määrärahat, melkeinpä voisi sanoa, että sillä periaatteella "maksoi mitä maksoi". Onkin hyvä, että ministerit ja hallitus ovat lähteneet sille tielle, että määrärahoja muun muassa ammatilliseen koulutukseen, oppisopimuskoulutukseen jnp. lisätään.

No, sitten vielä toisena asiana lisähuomio tähän "alueyliopistojen" rahoitukseen. Toivon todella, että ministerit ja hallitus todella huomioivat näiden yliopistojen rahoitusongelmat, huomioivat siinä samalla myös näitten yliopistokeskusten rahoitusongelmat, ja pyritään löytämään ratkaisut, joilla nämä rahoitukset pystytään turvaamaan. Toki on ihan selvä asia, että myös yliopistojen pitää mennä sisälle omiin toimintoihinsa, mutta toivon, että todella hallitus ja ministeri ovat tässä hyvin aktiivisia, ja sillä tavalla, että näitten yliopistojen rahoitus pystytään turvaamaan myös pitkässä juoksussa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan näin aluksi kiittää sekä ministeri Virkkusta että Wallinia hyvästä yhteistyöstä. On ilo tehdä ministereiden kanssa yhteistyötä meidän koulutuksemme ja kulttuurimme ja urheilumme eteen. Todella upeaa on se, että tämä hallitus on nyt satsannut pitkästä, pitkästä aikaa myös perusopetukseen ja sen vahvistamiseen: ensi vuonna 62 miljoonaa euroa, josta ryhmäkokoihin 30 miljoonaa euroa, eritysopetukseen 15 miljoonaa ja kerhoihin 8 jne. Ja kaikki nämä rahat menevät hankerahoina, mikä on hyvä asia, sillä silloin se korvamerkittyy kunnissa eli siellä loppukäyttäjän luona.

Tämä ryhmäkokoasia on ollut erittäin tärkeä asia, ja onneksi perusopetuksen laatukriteereissä se myöskin on huomioitu. Normaali luokkakoko on 20—25 oppilasta, ja silloin asiat sujuvat hyvin. Jos luokkakoko siitä kovasti kasvaa, niin silloin oppimiserot kasvavat varsinkin tyttöjen ja poikien välillä. On äärimmäisen tärkeää, että siellä alkuvaiheessa opinpolkua oppilaat pystyisivät opiskelemaan pienissä ryhmissä, sillä se kantaa hedelmää ja sen positiivinen vaikutus ulottuu kauaksi. On kansainvälisissä tutkimuksissa jopa todettu, että lukioihin pääsee silloin helpommin, menestyminen on silloin parempaa ja myöskin se opiskelutahti nopeutuu, ja sama juttu vielä heijastuu yliopistoissakin. Joten vaikutukset tulevat suoraan ihan Suomen kansantalouteen ja jopa bruttokansantuotteeseen, kuten tutkija meillä valiokunnassa kertoi, joten viestiä vain valtiovarainministerille tästä asiasta.

Kerhotoiminnan osalta: On upeaa, että on elvytetty niitä vanhoja perinteisiä koulujen kerhoja, jotka 1990-luvulla lakkautettiin. Suomessa on jo yli 12 000 kerhoa, ja se on just sitä, mitä lapset ja nuoret kaipaavat: ilmaisia, maksuttomia matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, jotka sitten auttavat myös tässä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä, mikä on nyt noussut kovasti tapetille.

Sivistysvaliokunta on tutkinut aikoinaan tätä asiaa ja antanut 11 konkreettista toimenpide-ehdotusta sekä opetusministeriölle että sosiaali- ja terveysministeriölle siitä, mitä pitää tehdä, jotta nuorten syrjäytymisuhan alla oleminen pienenee, ja täytyy todeta ja kiittää siitä, että ministeriössä on todella hyvin näitä asioita viety eteenpäin. Eli siinä suhteessa vähän tuonne vasemmalle, veljille, täytyy sanoa, että tämä asia on hyvin hoidossa.

Erityisopetuksen lainsäädäntöä parastaikaa valiokunnassa mietitään ja on kovasti sitä mietitty ja pohdittu, riittävätkö ne 15 miljoonaa euroa ensi vuodelle tämän asian suhteen. Mutta täytyy todeta, että kaikki asiat eivät välttämättä tarvitse aina lisämäärärahaa, vaan kysymys on myöskin siitä, miten eri tavalla asioita tehdään. Katsotaan, miten sen asian kanssa sitten käy.

Ammatillisen koulutuksen suhteen tavoitteet on saavutettu erittäin hyvin. Ammatillisen koulutuksen vetovoima on todella kasvanut, ja se positiivinen kierre alkanut niin, että se toimii jo itsestään. Huolta voidaan siirtää tuonne lukioiden puolelle. Ministeriössä on työryhmä asian eteen.

Kun aika tässä näyttää loppuvan kohta kesken, niin en ehtinyt enempää tällä kertaa puhua, mutta huoli kunnista ja niitten käyttäytymisestä on suuri sekä kulttuuri- että opetustoimen osalta, miten kunnat sitä valtionosuuttaan käyttävät ja ohjailevat sinne, mihin se on tarkoitettukin. Olen tullut siihen tulokseen, että ihan niin kuin tuolla sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on tehty, niin myöskin opetus- ja kulttuuripuolella on tulevaisuudessa pakko toiminnallista lainsäädäntöä kiristää.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! OPM:n osalta voi budjettiin olla kohtuullisen tyytyväinen. Perusopetuksen, korkeakoulutuksen, tutkimuksen laatua kehitetään, aikuiskoulutusta vahvistetaan ja nuorten koulutusmahdollisuuksia parannetaan. Perusopetuksen laadun parantamiseen ohjataan yli 60 miljoonaa euroa. Myös taiteen perusopetuksen, joustavan perusopetuksen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan resursseja lisätään. Rahaa on tarkoitus mennä 30 miljoonaa ryhmäkokojen pienentämiseen, ja kyllä syytä tietysti onkin. Kunnat ovat tällä hetkellä tiukoilla, ja tuolla näkyy monissa kaupungeissa ja kunnissa se, että kouluverkkoa on lähdetty rajusti rajoittamaan ja leikkaamaan ja yhdistämään kouluja. Joissakin kouluissa opettaja on joutunut opettamaan toista ryhmää välillä toisessa luokkahuoneessa, että täällä on tällaisia kriisikuntia ihan täällä rintamaillakin.

Uusimuotoiset yliopistot aloittavat taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisen toimintansa. Tampereen teknillisellä yliopistolla on tilanne rahoituksen suhteen myönteinen, mutta sen sijaan Tampereen yliopiston rahoitussuunnitelmat eivät ole menneet kuten on toivottu. Yliopistoja ei saa tässä saumakohdassa jättää pulaan. Ainakin ensi vuonna yliopistojen valtion rahoitus lisääntyy noin vajaalla sadalla miljoonalla eurolla, mutta Aalto-yliopisto vie tästä leijonanosan ja mitä jää sitten muille yliopistoille, se on todella hankala asia. Yliopistojen asemaa helpottavat muutokset, joita tulee verosääntelyyn ja työttömyysvakuutusmaksuihin, ne ovat hyviä asioita. Tosin tuo työttömyysvakuutusmaksun osaltahan se on vain väliaikainen, mutta pitäisi tehdä pysyvämpiä ratkaisuja, että yliopistot saisivat pitkäjänteisyyttä toimintansa suunnitteluun.

Merkittäviä lisäyksiä on ensi vuonna tulossa aikuiskoulutuksen tarjontaan ja tukijärjestelmien rahoitukseen. Sekä työttömien että työssä käyvien mahdollisuus lisäopintoihin parantuu. Jatkossa aikuiskoulutuslaki on korkeampi kuin vuorotteluvapaan aikainen toimeentuloturva. Hyvä näin. Kulttuurin puolelta mainittakoon sellaiset myönteiset ja mielenkiintoiset uudet hankkeet kuin urheiluopistojen opintosetelikokeilu sekä nuorten harjoitteluohjelma liikuntajärjestöissä. Näillä tukimuodoilla tuetaan vähävaraisten liikuntaa ja toisaalta ehkäistään nuorisotyöttömyyttä.

Opetusministeriön hallinnonalalla on oma vastuunsa nuorten syrjäytymisen torjunnassa. Koulupudokkaisiin on tartuttava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämänhän me olemme tässä vuosien varrella moneen kertaan läpikäyneet. Opintojen kesken jättäminen on suuri ongelma varsinkin nuorten miesten kohdalla, ja heistä meidän tulee olla kyllä huolissamme.

Olen iloinen, että Tampereen komediateatteri pääsi vihdoin, tosin kovan taistelun tuloksena, valtinavun piiriin. Tästä meinasi tulla melko komediaa kyllä, aina kun se joka vuosi tuolla oli meikäläisenkin talousarvioaloitteena. Hyvä, että Tampere on upea teatterikaupunki ja siellä on toimivia teattereita monta. Kilpailu teatterien välillä tuo euroja, synergiaetuja ja varmasti myös laatua. Taiteilijana olen iloinen Konsertti joka kouluun -hankkeesta, jonka tavoitteena on tarjota Suomen jokaiselle noin 600 000 peruskoululaiselle ainakin yksi elävän musiikin koulukonsertti 2014. Tämähän on ongelma, että monet eivät kuule muuta kuin säilykemusiikkia.

Haluaisin tässä yhteydessä myös tuota terveiset tuolta kentältä ministeri Wallinille. Valtava palaute on tullut tästä tekijänoikeuslain virkamiestyöryhmäehdotuksesta. Viime viikolla eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ilmaisi kriittisen kantansa tästä työsuhdeolettamasta, ja minä olen sitä mieltä, että tätä lakia ei tarvita. Työehtosopimuksessa voidaan asioista sopia ja mieluummin niin päin, että tekijöillä on se tekijänoikeus ellei toisin sovita. Ja nimenomaan näen tärkeänä sen, että tässä ollaan heikomman puolella eikä vahvemman puolella.

Vielä yksi hyvä asia Tampereelle. Vaihtoehtomenetelmäkeskus Ficam saa rahoitusta valtion pussista. Jälleen kerran huomautan, että raha tulee rahan luo, eli kun rahaa on tullut aluksi te-keskukselta ja kaupungilta, uskaltautuu valtiokin lopulta mukaan. Ficam tekee tärkeää työtä, jotta löydettäisiin vaihtoehtoja eläinkokeille. Pitkällä tähtäimellä tämä voi olla hyvinkin tuottoisaa bisnestä myös taloudellisesti. Tampereen yliopiston rehtori tulee tällä hetkellä lääketieteellisen tiedekunnan puolelta. Uskoisin, että lääketiede saa nyt äänensä kuuluviin Tampereella. Eniten olen huolissani yhteiskuntatieteellisten ja humanististen tieteiden tulevaisuudesta, varsinkin koska totta kai vientivetoisesti me korostamme niin voimakkaasti ekonomian ja insinööritekniikan osuutta, kun puhutaan varsinkin Aalto-yliopistosta. Muitakin tiedekuntia ja muutakin tieteen harjoittamista on olemassa ja myös sosiaalisia innovaatioita tarvitaan.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tämä pääluokka voi hyvin, silloin sivistys ja tasa-arvo maassamme voivat hyvin. Siksi olen iloinen siitä työstä, mitä sekä ministerit että valiokunnat ovat saaneet tehtyä. Pieniä yksittäisiä asioita, jotka aiheuttavat lisää ilonväristyksiä, ovat esimerkiksi kansan- ja kansalaisopistojen määrärahalisäykset. Näillä rahoilla pidetään ihmisiä työkykyisinä laman aikana ja laman jälkeen ja katsotaan tulevaisuuteen. Samoin ovat tärkeitä nuorisotyölle osoitettavat rahat. On todella tärkeää, että sinne satsataan.

Pari asiaa, mistä olen vähän huolissani. Yksi tämmöinen isompi kokonaisuus on maakuntien yliopistojen rahoitus, mikä tässä on jo useampaankin otteeseen mainittu ja toivon, että varojenkeruun jatkoaika auttanee osaltaan tässä asiassa.

Mutta toinen epäkohta, joka mielestäni ei kohtele tasa-arvoisesti — en puhu maakunnista — ihmisiä, on se, että alle 20 vuotiaan opintoraha on erityyppisesti määräytyvä silloin, kun ollaan toisen asteen opinnoissa tai korkeakouluopiskelijana. On todella väärin, että vanhempien tulot vaikuttavat toisessa tapauksessa ja toisessa eivät. Toivoisin, että tulevaisuudessa saisimme tämänkin epäoikeudenmukaisuuden korjattua.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä opetusministeriön hallinnonala on todella tärkeä, koska siinä luomme pohjaa tulevaisuuteen eli siihen, millä tavalla tuemme ei pelkästään koulutusjärjestelmänä, vaan myös rahoituksella koko sitä koulutusjärjestelmää ja koulutusta. Se näkyy meidän tulevaisuudessamme hyvänä osaamisena ja hyvänä ammattitaitona ja elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan ei pelkästään hyvinvointina, vaan menestymisenä ja kehittymisenä eri aikoina, taantumienkin aikana. Ja sen vuoksi minusta on todella tärkeää, että opetusministeriön hallinnonalalla on tehty hallituksen budjettiin lisäyksiä, kohdennuksia, valiokuntakäsittelyssä, eduskuntakäsittelyssä. Painotukset ovat olleet mielestäni oikeita. Erityisesti juuri nämä nuorten syrjäytymisen estämiseksi tehdyt toimenpiteet, työpajatoiminnan lisääminen, aikuiskoulutuspaikkojen lisääminen jne., ovat todella hyviä.

Se, mitä erityisesti haluaisin korostaa, on ihan tämä peruskoulutus, perusopetus, yleissivistävä koulutus, ja siinä se, millä tavalla mahdollistetaan, että hyvä oppiminen toteutuu. Hyvä oppiminen edellyttää oppimisympäristön, jossa on turvallista oppia ja huomioidaan jokaisen oppijan yksilölliset oppimistarpeet ja nimenomaan se, että jokainen oppija saa tukea niille omille erityisoppimiskyvyilleen. Siinä mielestäni tärkeää on juuri se, minkälaisessa luokassa, minkälaisessa koulussa, minkälaisessa opetusryhmässä opetus tapahtuu. Ja yleissivistävän koulutuksen kohdalla, vaikka siellä on paljon hyvää, mikä näkyy meidän Pisa-tuloksissamme, tiedämme, kun luemme tilastoja, jotka osoittavat kansainvälistäkin vertailua meidän lasten ja nuorten hyvinvoinnista, että emme ole siellä kärjessä. Silloin on kysyttävä, mitä voitaisiin tehdä tietysti ei pelkästään kodeissa vaan myös monia eri asioita tässä yhteiskunnassa, opetuksen ja koulutuksen sisällä, että myös hyvinvointi lisääntyy.

Ja siinä tärkeiksi tulevat nämä opetusryhmät. Ryhmäkokojen pienentäminen on mielestäni välttämätöntä, sillä opetussuunnitelmankin perusteet lähtevät siitä, että lapsi saa yksilöllisten tarpeittensa mukaista opetusta ja voi edetä oman kehittymisensä mukaan. Lisäksi ryhmäkokojen pienentäminen on tarpeen erityistä tukea tarvitsevien integroimisen ja maahanmuuttajalasten lisääntymisen vuoksi. Ne tilanteet, joissa meillä on erityisopetuksen oppilaitten määrä lisääntynyt, tuovat meille uusia ja uusia haasteita. Määrä on jopa kaksinkertaistunut tässä kymmenessä vuodessa. Ja varmasti kasvu johtuu paljolti lisääntyneestä herkkyydestä havaita oppilaiden erityisiä tarpeita, mutta myös erilaiset oppimisen haasteet ja luokkatilanteiden moninaisuudet ovat lisääntyneet. Ja sen vuoksi juuri se, mitä luokassa tapahtuu, miten annetaan opettajalle mahdollisuus käyttää sitä hyvää opettajankoulutuksessaan saamaa ammattitaitoa, tulee turvata.

Peruskouluihin tarvitaan lisää resursseja, joilla voidaan tukea lapsia heidän erityistarpeissaan ja siten tasoittaa oppilaiden opiskelupolkua jatko-opintoihin. Jos me emme tätä kohtaa tee hyvin, anna siihen riittävästi resursseja, niin se näkyy oppilaiden, nuorten syrjäytymisessä. Ja kun täällä on paljon puhuttu, että on nyt tehty näitä syrjäytymiseen kohdennuksia, niin silloinhan ne nollaantuvat, jos tässä epäonnistutaan, mitä peruskoulun alkuopetuksessa, peruskoulun ensimmäisiltä luokilta aina yläasteelle saakka on.

Toinen asia, johonka haluan myös kiinnittää huomiota, on opinto-ohjaus perusopetuksen sisällä. Meillä on opinto-ohjaus pakollinen oppiaine peruskouluissa, lukioissa, ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa, ja kuitenkin lukiolaisista vain joka kolmannella oli viime vuonna pakollisia opinto-ohjauksen kursseja. Eli tähän tulee saada myös lisäresursointia.

Vielä kolmanneksi, kun tuo aika näyttää jo menevän, niin erityisen huolissani olen yliopistojen rahoituksesta ja siitä, mikä on tämä työttömyysvakuutusmaksujen maksuosuus. Jos ei sitä saada korjattua nyt tässä budjetissa, niin se on kyllä yliopistoille katastrofi.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäisenä täytyy antaa kiitosta ministereille hyvien rahoituskanavien avaamisesta. Mutta aina kun tämmöisiä hyviä uutisia kerrotaan, niin sitten täytyy tuoda totuuden nimissä myös esiin ne epäkohdat, mitä budjetista löytyy, ja ennen kaikkea tulevan ennakointi. Totta kai oletamme, että sama hallituspohja jatkaa tästä eteenpäin ja voimme tehdä hyviä päätöksiä. Siksi haasteet ovat tulevalle kaudelle todelle suuret.

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä yliopistorahoituksesta.

Kertoakseni tiivistetysti, mikä yliopistorahoitusta vaivaa, se kulminoituu siihen, että siirtymävaiheen rahoitus on liian pieni. Siinä ei ole huomioitu kaikkia niitä puutteita, muun muassa palkkarahoitukseen ja yleensä siirtymävaiheeseen liittyvien taloudellisten ongelmien puutteita. Kun sen saamme järjestykseen, niin varmasti yliopistot pääsevät kuivin jaloin selville vesille seilaamaan kohti tulevaisuuden haasteita. Elikkä korkeakoulusektoriin liittyy monia rahoitusongelmia nimenomaan tämän ja seuraavan vuoden aikana.

Seuraavaksi ammattikorkeakoulun t&k&i-rahoitus, joka se hankerahoituksen varassa. Toivoisin ja edellyttäisin, että opetusministeriö kävisi neuvottelut VM:n kanssa siitä, että tämä hankerahoitus voitaisiin toteuttaa pitkäjänteisemmin ja kattaa valtion rahoituksen turvin niin, että emme olisi juoksevien oljenkorsien varassa. Kukin alue tarvitsee oman ammattikorkeakoulunsa. Edellytys sille, että ammattikorkeakoulu voi toimia, on se, että siellä on oltava myös tutkimustoimintaa, joka perustuu alueen elinkeinoelämän tarpeisiin ja niihin ominaispiirteisiin, osaamisprofiileihin, mitä kullakin alueella on.

Korkeakoulutukseen liittyvät myös harjoittelukoulut. Kannan huolta niiden pitkäjänteisestä rahoittamisesta ja edelleen siirtymäkauden rahoituksesta, kuten myös opettajankoulutuksesta. Pisa-tutkimus, joka on vuosien mittaan Suomen kohdalta näyttänyt erittäin hyviä tuloksia, osoittaa nimenomaisesti sen, että korkeatasoinen opettajankoulutus Suomessa takaa hyvän oppilasaineksen ja sen menestymisen tulevaisuudessa. Niin ikään täydennyskoulutus kuntien ongelmallisen rahoitustilanteen ollessa läsnä vaatii valtion tukitoimenpiteitä. Toivon, että tämä otettaisiin vakavasti.

Arvoisa puhemies! Sitten se iso murheenkryyni, joka liittyy syrjäytymiseen laajasti, mutta erityisesti erityisopetukseen. Muutamia lukuja taustaksi. Tilastokeskuksen vuoden 2009 tietojen mukaan runsas 8 prosenttia peruskoulun oppilaista oli otettu tai siirretty erityisopetukseen syksyllä 2008. Vaikka peruskoululaisten määrä väheni, erityisopetukseen siirrettyjen määrä kasvoi edellisvuodesta 1 200 oppilaalla. Tämä sama kasvutrendi on ollut nähtävissä yli kymmenen vuoden ajan. Vielä on havaittava myös se, että erityisopetuksen järjestämisessä on selviä alueellisia eroja. Näistä toivon, että ministeriössä tehdään yhteenveto, niin kun tiedän, että varmasti tehdään, ja tehdään myös johtopäätökset siitä, että erityisopetuksen opettajankoulutusta on lisättävä tulevaisuutta ennakoiden myöskin alueellisesti kattavasti.

Arvoisa puhemies! Sitten iloinen uutinen oli meille kaikille tietysti se, että kykenimme lisäämään kirjastojen perustamishankerahoitusta. Se näyttää tietä sille, että sekä kirjastoautoja että uusia kirjastojen korjaushankkeita voidaan käynnistää tulevana vuonna ja aikaistaa niitä, jotka ovat venymässä liian pitkälle. Toivottavasti kunnat voivat tulla omine resursseinensa vastaan niin, että nämä hankkeet voidaan toteuttaa säällisessä ajassa. Kirjasto palvelee kaikkia kansalaisia ja on siten hyvä tiedonlähde, mutta myös sosiaalinen ympäristö niille ihmisille, jotka uhkaavat syrjäytyä yhteiskunnasta.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, suitsutusta myös nuorten työpajatoiminnan ja ehkäisevän huumetyön rahoittamiselle plus sille, että saatoimme vahvistaa kansanopistojen ja kansalaisopistojen asemaa muun muassa opintoseteleillä. Elikkä paljon hyvää, mutta suuria haasteita tuleville vuosille.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutukseen panostaminen on tulevaisuuspolitiikkaa parhaimmillaan. Se on myös olennainen osa työllisyyden ja työkyvyn vahvistamista.

Perusopetuksen parantamiseen, ryhmäkokojen pienentämiseen ja opettajien täydennyskoulutukseen on Pop-ohjelman puitteissa kohdennettu yli 60 miljoona euroa. Oppilaanohjauksen tehostaminen tuli esille jo aiemmissa puheenvuoroissa. Myös ammatillisen kulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä on kehuttu. Lisäksi myös maahanmuuttajien koulutukseen ja sopeutumiseen kohdennetaan lisäresursseja. Keskeistä on, että kaikki työkykyiset ja varsinkin vastavalmistuneet nuoret saadaan sujuvasti työelämään. Periaatteella "mestareita ja maistereita" taataan hyvinvointi-Suomen elinvoimaisuus ja kilpailukyky.

Opettajien ja koulutuksen järjestäjien työn tueksi jalkautetaan myös perusopetuksen laatukriteerit, joiden toimeenpanoon koulutuksen järjestäjille suunnataan valtionavustusta. Laatukriteerien avulla pyritään kehittämään muun muassa johtamiseen, henkilöstöön, opetukseen ja opetusjärjestelyihin sekä oppimisympäristön turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Laatukriteerit toimivat tulevaisuudessa opetuksen järjestäjien ja koulujen tukena sekä välineenä valtuutetuille ja lautakunnille koulutuksen laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Päämäärä on aivan selvä: kaikille lapsille on turvattava yhtäläiset oppimisen edellytykset asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta.

Tämän johdosta onkin aivan selvä, että koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne tai henkilöstön lomauttaminen ei saa vaarantaa oppilaan oikeutta opetukseen. Tässä yhteydessä haluan ilmaista huoleni Turussa tehdyistä lomautuksista. Niitä on tehty sekä perusopetuksessa, lukiossa, ammatti-instituutissa että ammattikorkeakoulussa. Toivonkin, että ministerillä olisi käytössä laaja keinovalikoima, jotta Turun seudun lasten ja nuorten oikeus opetukseen toteutuu.

Arvoisa puhemies! Seuraavan viiden vuoden aikana noin 80 000 suomalaisella pk-yrityksellä on edessään sukupolvenvaihdos ja meillä ei välttämättä ole riittävästi yrittäjähenkisiä ja yrittämiskykyisiä jatkajia. Kysymys on osaksi asenteesta ja osaksi puutteellisista perustiedoista yrittäjyystoiminnasta. Olenkin iloinen, että ministeri Virkkunen on toteuttanut uudistuksen, jonka myötä ensi elokuun alkuun mennessä kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy vähintään viisi opintoviikkoa yrittäjyyskasvatusta.

Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on vielä valitettavan vähäistä, sillä tutkimusten mukaan lukioiden kanssa yhteistyötä on tehnyt alle 4 prosenttia yrityksistä. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö varmasti selkeyttäisi monen nuoren tulevaisuudensuunnitelmia ja myös parantaisi opettajien tietoa työelämän tarpeista ja auttaisi myös yrityksiä rekrytoimaan jatkossa osaavaa työvoimaa.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virolainen nosti erittäin tukalan asian, joka näkyy myös ministeri Wallinin mainitsemana mustana aukkona tulevassakin budjetissa, eli sen, että kunnat voivat sellaisesta peruspalvelusta kuin opetuksesta lomauttaa työntekijät ja jättää lapset ja nuoret ikään kuin oman onnensa nojaan.

Juuri tällä hetkellä Turussa käyskentelee joulukaduilla nelisentuhatta oppilasta, ja kun tiedetään, että ammattioppilaitoksissa esimerkiksi Turussa hävikki, keskeyttämisprosentti, on se neljä, niin voidaan vain jännittää sitä, kuinka moni muistaa tulla joulun jälkeen takaisin kouluun, kun tässä on tällainen ekstravapaa. Minusta on vastuutonta, semmoista hiiren peiton tekoa, että samaan aikaan lisätään koulutukseen mutta ei seurata eikä pystytä laittamaan kuriin sitä, että kunnat lomauttavat. Tätä tapahtuu ensi vuonnakin, tämä ei ole pelkästään Turun asia.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää molempia arvoisia ministereitä yhteistyöstä. Nimittäin minua vähän nolottaa, äsken kun tuossa jaoston puheenjohtajana puhuin, niin kyllä muistin jaostoa ja valiokuntaa kiitellä, mutta en ministereitä. Ihan vilpittömästi haluan teitä kiittää, koska siitä huolimatta että itse tulen oppositiopuolueesta ja usein olemme asioista eri mieltä, niin vilpittömästi arvostan teidän työtänne ja sitä kautta haluan sen tähän oman puheenvuoroni alkuun myös todeta.

Käyn tässä läpi SDP:n painopisteet opetusministeriön pääluokassa.

Meillä on tässä vastalause, jossa on kolme pääviestiä. Yksi niistä pääviesteistä liittyy perusopetukseen ja sen tasoon, ja siihen, että me näemme, että näinä aikoina koulutuksesta ei kerta kaikkiaan saa tinkiä. Kannamme huolta kuntien tilanteesta, jonka seurauksena käy niin, että vaikka hallituksella ohjelmassa lukee, että ryhmäkokoja pienennetään, ja vaikka sinne budjetoidaan 30 miljoonaa, niin tosiasiassa käy juuri niin, että kunnissa opetusryhmät isonevat, koska kunnilla ei ole taloudellisia resursseja kylliksi, ja käy juuri niin kuin täällä äsken todettiin debatissa, että siellä sitten opettajia lomautellaan ja niitä nuoria käyskentelee kaduilla sitten ylimääräisten vapaiden kautta.

Olen ollut erittäin huolestunut siitä, kun on tehty tiettyjä tutkimuksia kuntapäättäjien osalta, että jos pitää säästää, niin mistä säästetään. Yhdessä tutkimuksessa sanottiin, että no, koulutuksesta säästetään. Jossain toisessa kyselyssä sanottiin, että voi, voi, niitä harmillisia normeja on erityisesti päivähoidossa. Niin silloin kun nämä tulokset tulivat, niin minä ajattelin, että hyvänen aika, niinkö tässä nyt tehdään, että ne meidän pikkupirpanat, kaikista pienimmät kansalaisemme pistetään maksamaan tämä lama, ja se ei muuten ole oikea arvovalinta, ja siksi me SDP:ssä nimenomaan haluamme omassa vaihtoehdossamme vahvistaa perusopetuksen määrärahoja reilulla summalla. 100 miljoonaa euroa haluamme sinne lisää, ja tämä raha tietenkin on meillä sillä tavalla arvotettu, että mieluummin tämä kuin sitten vaikka ne ylisuuret hyvätuloisille kohdennetut veronkevennykset. Eli nämä ovat meidän arvovalintamme. Tämä 100 miljoonaa tulisi käyttää erityisesti ryhmäkokojen pienentämiseen ja tukipalvelujen kunnossa pitämiseen.

Toinen pääviestimme on elvytys. Eli siihen liittyviä toimia haluamme vahvistaa vielä hallituksen esityksestä. Tämä liittyy aikuiskoulutukseen, ammattikoulutukseen, ammattikorkeakoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön, joihin esitämme reiluja lisäsatsauksia kaikkinensa.

Elvytykseen liittyy myös rakentaminen. Haluamme enemmän rahaa näille homekouluille koulujen korjaamiseen, kirjastojen korjaamiseen. On ongelma, että tosiasiassa esimerkiksi tästä koulujen korjaamisrahasta, minkä hallitus on laittanut, suurin osa on ei-reaaliaikaista eli 86 miljoonasta 16 miljoonaa ainoastaan on toteutus aikaistaa, ja se on ongelma kunnissa, ja tämä pitäisi ehdottomasti muuttaa.

Uutena, ikään kuin jos voisi sanoa innovaationa, kun olemme tässä pääluokassa, niin sanotaan nyt se sana sitten, meillä on sellainen, että pitäisi ottaa tuolta veikkausvoittovaroista, todellakin sieltä tulouttaa nyt siellä olevaa rahaa ja sillä rahalla rakentaa myös kulttuuritiloja, nuorisotiloja, liikuntatiloja, siis peruskorjata, parantaa, tehdä näitä, ja myös se työllistäisi merkittävällä tavalla. Tämä on hyvä vinkki. Minä uskon, että tästä hallitus voisi ottaa, ministeri Wallin, kopin vaikkapa sitten Veikkauksen osalta tulevissa toimissa.

Sitten vielä kolmas viesti kaikkinensa meillä, yllätys, yllätys, on tietenkin se, mikä tänään on ollut pääasiana, pääviestinä, koska se on hyvin tärkeä, akuutti iskeä juuri tähän päivään, on tietenkin tämä yliopistojen tilanne kaikkinensa. Siitä ollaan paljon tässä salissa jo puhuttu, mutta todellakin minua hämmästyttää valtavasti se, että keskeisesti kiveen hakatusti kerrottiin, että kun uuteen yliopistomuotoon siirrytään, uudet kustannukset yliopistoille korvataan ja huolehditaan, että sinne ei uusia menoja synny, käytännössä siellä on nyt 40 miljoonan aukko, jota nyt sitten hädissään paikataan, kun perusrahoitukseen ei haluta liittää sitä rahaa, tällä poikkeuslailla, joka sinänsä jo on hyvin kyseenalainen, ja nythän se on sitten perustuslakivaliokunnassa.

Toinen oli se, että oli kiveen hakattua, että ihan oikeasti tuottavuusohjelma ei sitten koskisi uusimuotoisia yliopistoja, mutta käytännössä, kuten olemme kuulleet, kyllä se koskee, koska se sitten siellä valtionosuusperusteena otetaan huomioon. Nämä aiheuttavat ison ongelman tälle päivälle ja tulevaisuudelle. Viesti todellakin, toistan, on se, että vaikka näennäisesti budjettisummissa näyttää, että yliopistomäärärahat lisääntyisivät ihan komean summan, niin tosiasiassa yliopistot sanovat, että näennäisesti niiden budjetti on semmoista samaa tasoa kuin tämä vuosi ja tosiasiasti reaalisti se on miinuksella, koska kustannukset toisaalta sitten nousevat jnp. Eli tämä tilanne on ongelma, mutta auta armias, se tilanne on edessä vielä isompana parin vuoden päästä, kun sitten mietitään, mistä näitä 40:tä miljoonaa, näitä aukkoja, sitten paikataan. Äärimmäisesti kannan huolta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ei voi odottaa ihmevuotta 2011, joka ratkaisee. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Joka ratkaisee kaiken, aivan. — Uuden hallituksen pitää sitten ratkaista kaikki, niin yliopistot kuin sosiaaliturva kuin verotus kuin kaikki muukin. Eli nyt toivoisin todella, että eduskunta voisi tähän perusrahoitukseen tämän asian nyt hoitaa kerralla kuntoon.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talouden taantuma pakottaa tarkastelemaan määrärahojen käyttöä myös sivistyksen ja opetuksen rintamalla, ja erityisesti nuorten työllisyystilanne pitää nyt huomioida. Laadukas koulutus on pitkän ajan panostusta tulevaisuuteen ja keskeinen keino myöskin talouden elpymiseen. Myös aikuiskoulutuspaikkojen lisäyksellä vastataan taantuman tuomiin vaikeuksiin ja samalla edistetään työllisyyttä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan monia lisämäärärahoja, jotka tukevat tätä tavoitetta. Niitä ovat ammatillisen peruskoulutuksen ja ammatillisen lisäkoulutuksen lisämäärärahat sekä korkeakoulutetuille suunnattava oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus. Tätä on myös ammattikorkeakoulututkintoon johtavan aikuiskoulutuksen tarjonnan lisääminen.

Parin viime vuoden aikana tehdyin päätöksin ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärän lisäys on yhteensä noin 8 400 opiskelijaa. Lisäykset parantavat peruskoulunsa päättävien nuorten mahdollisuuksia edetä jatko-opintoihin ja saada myös opiskelupaikka. Panostus ammatilliseen koulutukseen on siis mitä parhainta syrjäytymisen ehkäisyä. Ammatillisen koulutuksen arvostuksen täytyy tulla myös muuta kautta. Elämme nyt taantumaa, mutta meidän on valmistauduttava tulevaan nousuun ja ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuuden varmistamiseen.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi riittävä koulutuspaikkojen määrä ja oikea sijoittuminen ovat tärkeitä. Jos ammatillinen koulutus on vetovoimaista ja keskeyttämiset saadaan alas, on myös syrjäytymistä torjuttu. Koulutus koetaan sitä mielekkäämmäksi, mitä enemmän työelämälähtöisyys ja käytännönläheisyys on tiedostettu. Myös niin sanottu ammattistartti on osoittautunut hyväksi keinoksi syrjäytymisen ehkäisyssä. Ammattikoulutupaikkojen riittävästä määrästä on edelleenkin huolehdittava. Alueittain jo tehdyt lisäykset eivät ole edes riittäviä juuri sen alueen elinkeinorakenteeseen nähden.

Arvoisa puhemies! Sivistyksellisen tasa-arvon peruskivi on kirjastotoiminta ja sen kehittäminen. Siksi pidänkin valitettavana sitä, että budjetissa kirjastorakentamisen määrärahat vähenevät ensi vuonna. Kirjastopalveluiden turvaaminen olisi välttämätöntä, koska juuri kirjastot ovat kulttuuri- ja sivistyspalveluista niitä, jotka ovat kaikkien tasa-arvoisesti saavutettavissa maksutta. Määrärahat eivät ole olleet riittäviä pitkiin aikoihin, ja se on hyvin valitettavaa, kuten valtiovarainvaliokuntakin mietinnössään toteaa. On syytä muistaa, että taantuman aikana juuri kirjaston kaltaisia maksuttomia palveluita kaivataan ja niitä yhä enemmän käytetäänkin. Kirjastot ovat myös osa alueellista tasa-arvoa, ja onkin huolehdittava siitä, että nämä palvelut eivät jatkossa rapaudu.

Kulttuuripalveluiden osalta on todettava niiden hyvinvointia ja terveyttä edistävä vaikutus. Kun nyt siirrytään valtionosuusuudistuksen myötä niin sanottuun yhden putken malliin, on tärkeää varmistaa, että kunnat osoittavat määrärahoja myös kuntien kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluihin. Tutkimuksin on osoitettu, kuinka esimerkiksi muistisairaiden vanhusten toimintakyky on parantunut kulttuuritoiminnan ansiosta. Kulttuuri ei siis lainkaan ole vähäpätöinen asia, mutta niin usein se jää sosiaali- ja terveystoimen tai koulusektorinkin rahanpuutteen vuoksi jalkoihin kuntien laatiessa talousarvioitaan. Kulttuurin ja liikunnan merkitys ennalta ehkäisevänä toimintana on suuri, ja pienin panostuksen voidaan välttyä kalliilta korjaavilta toimenpiteiltä.

Hallitus on viisaasti osoittanut elvytysvaroja muun muassa homekoulujen korjauksiin ja koulujen perustamiskustannuksiin. Elvytyksen kannalta on tärkeää, että koulujen perustamiskustannusten valtionosuuksien myöntämisvaltuutta ja määrärahoja korotetaan. Koulujen peruskorjaustarve on edelleen moninkertainen siihen verrattuna, mitä valtio voi niitä tukea. Valtionosuuden määrä, noin 25—50 prosenttia, johtaa myös monessa tapauksessa siihen, että perustamishankkeeseen ryhdytään, jos kunnalla on siihen varaa. Esimerkiksi kiireellisimmät homekoulut voivat köyhältä kunnalta jäädä siksi korjaamatta, kun omasta rahoitusosuudesta ei kyetä vastaamaan.

Arvoisa puhemies! Uusimuotoiset yliopistot aloittavat taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisinä ensi vuoden alusta. Yliopistojen valtionrahoitus lisääntyy talousarvioesityksessä noin 98 miljoonalla eurolla. Merkittävimmät lisäykset ovat Aalto-yliopistolle varattuja, ja muiden yliopistojen toimintaedellytykset ovat huomattavasti pienempiä. Yliopistojen oman yksityisen rahoituksen kerääminen on edennyt taantumassa alueittain hyvin vaihdellen, (Puhemies: 5 minuuttia!) useilla ei niin hyvin kuin vielä vuosi pari sitten oletettiin. Tämä on yksi niitä tärkeimpiä asioita, mitä eduskunnan täytyy myöskin sen alueellisen yliopistokoulutuksen turvaamiseksi seurata.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan budjetti kokonaisuutena on, aivan kuten tässä salissa on kuultu, ihan myönteinen. Tässä on isoja uudistuksia pystytty viemään eteenpäin ja uudistukset on pääsääntöisesti resursoitu hyvin. Edelliseen vaalikauteenkin nähden hallitusohjelman kirjauksia on nyt pysytty paremmin noudattamaan. Nyt ikäluokkien pienenemisestä syntyvät säästöt pystytään käyttämään peruskoulutuksen kehittämiseen. Meillä on nyt 62 miljoonaa euroa ryhmäkokojen pienentämiseen, erityisopetukseen ja kerhotoimintaan, ja tämä on minusta ihan hyvä asia.

Yliopistouudistuksen heikkoudeksi on ikävä kyllä nyt noussut rahoitus. Esimerkiksi julkisoikeudellisten yliopistojen rahoitus on jäämässä muun muassa tuottavuusohjelman vuoksi edellisvuotta alhaisemmaksi. Aalto-yliopiston poikkeuksellisen korkeasta rahoituksesta sovittiin tämän uudistuksen alkuvaiheessa, ja siinä ei sen kummempaa purnaamista ole, mutta muille yliopistoille tämä rahoitus on sitten ollut pettymys.

Valtiovarainministeriön sekoilu, sanoisin näin, työttömyysvakuutusmaksujen resursoinnissa on aiheuttanut lisää rahoitusongelmia. Budjettiin tullut 6 miljoonan euron lisäys helpottaa toki tilannetta, mutta ei ratkaise tätä ongelmaa. Huolestuttavaa on vielä se, että esimerkiksi Oulun yliopiston rahoitusongelmat heijastuvat sitten Kajaanin yliopistokeskuksen toimintaan ja rahoitukseen.

Poikkeuksellisen myönteinen on tilanne ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen osalta. Yli 8 000 opiskelijatyöpaikan lisääminen sekä usean prosentin kasvu määrärahoissa on otettu kentällä hyvin myönteisesti vastaan. Myös ammatillisen koulutuksen yksikköhinnat ovat kehittyneet myönteisesti.

Samoin kokeilun jälkeen vakinaistettava ammattistartti, joka on suunnattu vailla koulutuspaikkaa oleville nuorille, on hyvin tervetullut vaihtoehto syrjäytymisuhkaa vastaan toimittaessa. Tässä koulutuksessa nuori saa tutustua eri koulutusvaihtoehtoihin ja oman alan löydyttyä voi sitten hyvin joustavasti siirtyä sinne varsinaiseen koulutukseen ja jatkaa opintoja.

Arvoisa puhemies! Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön resurssit ovat jakosuhdelain mukaisen veikkausvoittovarojen tuloutuksen ansiosta hyvät. Veikkauksen tulos näyttää edelleen kehittyvän myönteisesti, joten vastaisuudessakin siltä osin on myönteistä odotettavissa. Nuoriin, urheiluun ja työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyen joukkuelajien kaupallistumisessa on tullut se nurja puolikin vastaan. Meilläkin on jalkapallossa ja koripallossa muodostettu joukkueita, joissa paikallisilla nuorilla ei ole juuri mahdollisuutta päästä kentälle ja peliin mukaan.

Ihan näissä merkeissä runsas kuukausi sitten Budapestissa oli konferenssi, jossa tavallaan haettiin ratkaisua tähän vapaaseen liikkuvuuteen, että jonkin verran niitä reunaehtoja tälle liikkuvuudelle ja vieraiden pelaajien tuomiselle joukkueille tulisi ja jätettäisiin tilaa myöskin omille nuorille. Jalkapallossa tämä suhde voisi olla 6:5:een elikkä siellä voisi olla kuusi tuontipelaajaa ja sitten viisi paikallista pelaajaa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tällä tavalla tätä jonkin verran rajoitettaisiin. Tässä suhteessa odotan nyt ministeriltä ja koko hallitukselta toimia, että tämä järjestely EU:n piirissä omien nuorten turvaamiseksi voitaisiin tehdä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Opetusministeri Sarkomaa iloitsi taannoin yliopistolain uudistamisen yhteydessä siitä vapaudesta ja liikkumatilasta, joka yliopistoille vuonna 2010 avautuu. Ministeri myös korosti, että yliopiston olomuodosta riippumatta valtio takaa kaikkien yliopistojen perusrahoituksen, ja tätä samaa linjaa ovat jatkaneet ministeri Virkkunen ja hallituskumppanit. No, uusi laki todellakin avasi uusia näköaloja monialaisten sivistysyliopistojen rahoitukselle. Nämä näköalat olivat kyllä suuri pettymys uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen. Valtion budjettilain ulkopuolelle siirtyessään yliopistot ovat kohdanneet monia uusia menokohteita. Näin ollen olisikin ihmeellistä, jos valtiovarainvaliokunta ei olisi huolissaan rahoituksen ongelmista.

Eräs esimerkki yliopistojen uudesta arkitodellisuudesta on jo täällä paljon puhuttu yliopistoja koskevan tuloverovapauden poistaminen. Taloudellisesti suuri merkitys muun muassa Helsingin yliopistolle tästä muutoksesta on niiden harjoittaman apteekkitoiminnan muuttuminen veronalaiseksi. Tämä on tuomassa 5,5 miljoonan euron verorasituksen. Aikaisemmin Helsingin yliopiston verovapaus on toteutunut niin, että apteekin tuloksesta laskennallisen yhteisöveron määrä 26 prosenttia tuloutettiin kokonaisuudessaan suoraan Helsingin yliopiston rahastoille, eli kyseessä ei ollut oikeastaan verovapaus.

Arvoisa puhemies! Kompensaatiota verolisäyksiin on nyt luvattu valtion talousarvion kautta keräämällä puuttuva osa kunnilta yhteisöveron jako-osuutta muuttamalla, eli lasku tästä langetetaan kuntien maksettavaksi. Silti yliopistoille ei vielä luvata kompensaatiota kiinteistöverojen muutoksesta johtuvasta noin 1,3 miljoonan euron suuruisesta menojen kasvusta. Tämäkin tarkoittaa noin 7 miljoonan euron tulojen vähentymistä, joka vastaa Helsingin yliopistossa oikeustieteellisen tai teologisen tiedekunnan vuotuista budjettirahoitusta.

Toinen ikävä ja paljon puhututtanut esimerkki on yliopistojen työnantaja- ja työttömyysvakuutusmaksua koskeva hallituksen esitys. Menot yliopistoille olisivat vuosina 2010—2011 vuositasolla noin 10,5 miljoonaa euroa, ja tämä tarkoittaisi vuonna 2010 noin 40 miljoonan euron menoa vuoden 2009 alun palkkasummalla laskettuna. Hallitus ei tähänkään syksyn aikana mitään ratkaisua ole löytänyt, vaan synnytettiin kahta seuraavaa vuotta koskeva poikkeuslaki, jossa työnantajamaksuja väliaikaisesti pienennetään. Nyt maksajiksi ovat joutumassa Työttömyysvakuutusrahasto ja edelleen palkansaajat ja työnantajat. Täytyy kysyä, tämäkö on hallituksen kantamaa vastuuta yliopistouudistuksesta ja tasavertaisen rahoituksen turvaamisesta.

On erittäin välttämätöntä, että näihin asioihin puututaan nyt pysyvillä keinoilla. Ensi vuosi tai sitä seuraava ei riitä. On löydettävä pysyvä ratkaisu niin, että yliopistojen perustoiminta voidaan turvata, ja niin, että kaikilla yliopistoilla on tasavertaiset toimintamahdollisuudet. Se tulee tehdä välittömästi nostamalla yliopistojen perusrahoitusta työttömyysvakuutusmaksuja vastaavalla summalla. Se oli yliopistouudistuksen yhteydessä kaikkien lakiesitystä eteenpäinvievien ylin tavoite. Voidaan kysyä nyt hallitukselta näiden esitysten pohjalta, näinkö kauan nämä lupaukset kestivät.

Toinen asia, johon talousarvion yhteydessä on hyvä puuttua, on jo täälläkin tänään mainittu perusopetuslain muutos, joka puhututtaa kovasti. Kyseessähän on erityisopetuksen muuttaminen. Puhutaan tehostetun tuen antamisesta erityisopetuksen sijaan ja varhaisesta puuttumisesta. Lakiesityksen mukaan tämä perusopetuslain muutos on kustannusneutraali. Sinne on ohjattavissa 15 miljoonaa euroa. OAJ on kuitenkin laskenut, että esimerkiksi 2 tuntia tukiopetusta per oppilasryhmä maksaa yhteensä 82 miljoonaa euroa, 2 tuntia osa-aikaista erityisopetusta per oppilasryhmä maksaa 82 miljoonaa euroa. Pedagoginen selvitys, joka kuului tähän lakiesitykseen, maksaa 4 miljoonaa euroa, henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat, jotka kuuluvat tähän esitykseen, tekevät 11 miljoonaa euroa, oppilashuollon kustannukset ovat yhteensä 61 miljoonaa euroa ja luokkakoon pienentäminen 105 miljoonaa euroa. Täällä pyydettiin vähän aikaa sitten oppositiolta lukuja, kun me keskustelimme ryhmäkokojen pienentämisestä. Tässä on nyt muutamia esimerkkilukuja siitä, mihin pitäisi varautua, jotta oikeasti tämä perusopetuslain muutos saataisiin hallitusti tehdyksi. Nyt tässä asetetaan tämän asian kannalta kyllä kunnat erittäin ikävään tilanteeseen, koska on toimittava ja tehtävä näitä muutoksia periaatteessa ilman mitään kustannuksia, ja miten se nyt sitten onnistuu, sitä voimme jokainen itse tykönämme miettiä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut kahteen asiaan, ensiksi tähän yliopistojen tieteelliseen tasoon, joka on valitettavasti 2000-luvulla romahtanut. Sen tuloksena meidän yliopistomme eivät ole enää pärjänneet kansainvälisessä vertailussa niin kuin ne pärjäsivät aikaisemmin. Tämä on sinänsä surullista, koska juuri tähän aikaan, kun meidän on päästävä irti lamasta, me tarvitsisimme innovaatioita ja uusia teknisiä ratkaisuja ja uusia yrityksiä. Niitähän meillä ei todellakaan ole viime vuosina ollut. Ei ole uutta Nokiaa eikä juuri muutakaan uutta.

Mistä se johtuu, sitä voi tietenkin pohtia: Onko meidän yliopistoissamme liikaa oppilaita ja liian vähän opettajia, niin että opetuksen taso ei ole sitten paras mahdollinen? Vai onko meillä liikaa korkeakouluja? Ammattikorkeakouluissa tämä todennäköisesti on ihan totta, mutta 15 yliopistoa, jotka meillä tällä hetkellä on, pärjäävät, jos ne vain tehostavat toimintaansa, tehostavat tutkimustaan ja erikoistuvat niihin vahvuuksiin, jotka ovat itse kullekin yliopistolle oleellisia.

Sitten olisin puuttunut toiseen asiaan elikkä tähän maailman parhaaseen peruskouluun. Me olemme pärjänneet hienosti Pisa-tutkimuksissa, mutta pärjäämmekö me muussa suhteessa muiden maiden kouluille? Jokin aika sitten tuli aika hyvä ohjelma sveitsiläisistä peruskouluista, ja siinä sveitsiläiset olivat aika järkyttyneitä siitä, miten huono kuri meidän peruskouluissamme on, miten lapsia ei saada järjestykseen, miten opettajien ja oppilaiden suhteet ovat aivan pielessä. Jotakin tässä nyt on kerta kaikkiaan väärin, mihin pitäisi paneutua, ja se on minun käsitykseni mukaan koulujen tehtävä. Se on opettajien tehtävä, ja se on vanhempien tehtävä. Minusta on valitettavaa, että jos opettajat yrittävät panna luokkansa järjestykseen, niin että siellä ei kiusata, että siellä kuunnellaan opetusta ja yritetään oppia eikä leikkiä, niin sitten tulevat vanhemmat ja syyttävät, että meidän lastahan ei nyt vaan näin käsitellä. Tämä meidän koulusysteemimme, nimenomaan peruskoulusysteemimme, on kyllä jostain syystä vinksahtanut, koska tämän tyyppistä tapahtuu: jatkuvia koulukiusaamisia, jatkuvaa väkivaltaista käytöstä. Tähän eivät mitkään "kivakoulut" auta, vaan tähän tarvitaan ihan kertakaikkinen asennemuutos niin opettajilta, vanhemmilta kuin oppilailtakin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tuosta koulukiusaamisesta täysin samaa mieltä kuin edellä puhunut ed. Ukkola enkä käytä siltä nyt tällä kertaa puheenvuoroa, tuo äskeinen puheenvuoro oli sen verran hyvä.

Muutama sana, arvoisa puhemies, ammatillisesta koulutuksesta. Mielestäni on erittäin hyvä, että ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkoja on pystytty lisäämään. Olkoonkin, että sanotaan, että yhteiskuntarakenteessa keskiluokka on häviämässä, mutta kyllä uskon kuitenkin, että Suomessa tarvitaan ammatillisia osaajia. Siihen samaan asiaan liittyy hyvin läheisesti ammattikorkeakoulujen asema. Niillä on varmasti ihan hyvä paikka, mutta täytyy miettiä, kuinka paljon ammattikorkeakoulut vievät ammatillisesta koulutuksesta pois niitä osaajia, joita tarvitsemme, ja taas sitten syövät sijaa yliopistoilta. Rajankäynti tässä, mikä kuuluu ammattikorkeaan, ammatilliseen koulutukseen ja taas yliopistoon, on pidettävä kirkkaana mielessä.

Näkisin mielelläni, että tulevaisuudessa oppisopimuskoulutusta lisättäisiin. Tietenkin se aiheuttaa yrityksille tiettyjä haasteita, mutta tiedän, että ajatusta tukee ainakin Sixten Korkman puheissaan. Ihan tuulesta temmattuja eivät ihmisten ajatukset oppisopimuskoulutuksen lisäämisestä siis näytä olevan.

Eräs asia, joka puhuttaa ihmisiä, on EU:n ulkopuolelta tulevien henkilöiden opiskelu. Sitä mahdollisuutta, että heiltä peritään lukukausimaksu, on käytettävä. Kansalaiset kokevat sen eriarvoisena, että EU:n ulkopuolelta tulevat henkilöt voivat opiskella Suomessa maksutta. Onhan niinkin, että tällä hetkellä jo Euroopan unionissa yliopistoissa on käytössä lukukausimaksu. Onneksi Suomessa olemme siitä vielä toistaiseksi välttyneet. Toivottavasti myös jatkossa suomalaiset saavat mahdollisimman pitkään opiskella ilman lukukausimaksuja. Se on ollut suomalaisen yhteiskunnan koulutuksen selkäranka ja hyvä sellainen. Sillä on taattu nämä hyvät tulokset ja pärjääminen maailmalla.

Seuraavalla hallituksella on suuret haasteet edessä, koska kuntien taloudellinen tilanne tulee entisestään heikkenemään. Kunnissa suunnitellaan jo leikkauksia opetustoimeen aika rankalla kädellä, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta valitettavaa. Erään haasteen myös aiheuttavat opetusryhmiin sijoitettavat erityistukea tarvitsevat oppilaat. Ajatus on erittäin hyvä sinänsä, mutta käytännössä tilanne on opettajalle usein hyvin haasteellinen, jopa vaikea. (Ed. Palm: Resurssit eivät riitä!) — Juuri tämä, että resursseja tähän uudistukseen on sitten turvattava. Kyllä se varmasti on mahdollista, mutta lisätukea koulut tarvitsevat, ovat ne sitten henkilökuntaa, välineitä, lisäopetusmateriaalia. — Jos eduskunta päättää, että tällaisiin muutoksiin ryhdytään, niin silloin myös eduskunnan on osoitettava kunnille ne rahat, jotta nämä päätökset voivat toteutua kunnollisesti kunnissa, että ne eivät ole vain hatusta temmattuja.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä kokous tässä ovensuussa tuo tänne hiukan sitä tunnelmaa ja sivuääntä, jota kaipaisin, että täällä olisi kunnon debattia. Täällä on aika hiljaista. (Ed. Nurmi: Positiivista!) Ed. Nurmi nosti esiin ammatillisen opetuksen ja muistutti siitä, että oppisopimuskoulutusta ei tule unohtaa. Tämä on erinomaista. Oppisopimuskoulutus mahdollistaa monipuolisen kouluttautumisen myös niille opiskelijaryhmille, joille tavallinen koulussa ahertaminen ei satu. Se on konkreettisempaa. Siinä on semmoista kisällimeininkiä. Tuen tätä ajatusta vahvasti.

Ed. Ukkola nosti esiin innovaatiot, ja täytyy muistuttaa siitä, että innovaatiot eivät synny pyytämättä. Esimerkiksi tekstiviestihän oli aikanaan syntyessään aika mielenkiintoinen, voisiko sanoa lainausmerkeissä, osuma: paljon enemmän käytännössä kuin aluksi odotettiin ja uskottiin.

Itse näen näin, että kaiken kouluttautumisen a ja o on perusopetuksessa ja siinä koulutuspohjassa — nyt yleisö lähtee — (Ed. Nurmi: Buu!) joka rakentuu nimenomaan perusopetuksessa. Perusopetuksessa lapsen ja nuoren tarve on kohtaaminen. Tällä hetkellä meidän yhteiskunta ja tämä tuleva budjettikin rakentaa koulutusta toiseen suuntaan kuin kohtaamisen suuntaan. Vaikka varoja lisätään, niin käytännössä me kuitenkin kunnissa joudumme tekemään ratkaisuja, joissa mennään pienistä ja keskikokoisista yksiköistä suuriin, kasvottomiin. Lapset ja nuoret eivät todellisuudessa pääse niin paljon kohtaamaan kuin näissä pienissä yksiköissä tapahtuu.

Itse näen näin, että tässä on kyllä semmoinen syvän arvokeskustelun paikka meidän yhteiskunnassa: mitä me oikeasti haluamme, mitä me tarvitsemme, onko Suomi menossa hyvään suuntaan, kun meillä rakennetaan näitä suuria yksiköitä? Tämä ei ole pelkästään koulutuksen asia. Esimerkiksi varuskuntapuolella on sama tilanne. Meillä on suuria, kasvottomia varuskuntia, pienet on joko jo lopetettu tai ainakin sitten siinä kiikarin silmässä. Mietin siis sitä, onko tämä oikea tie, varsinkin, kun on sanottava, että Kiva ei riitä.

Meidän yhteiskunnassamme on juuri näinä päivinäkin puhuttu paljon väkivallasta, väkivallan käytöstä ja sen esiintymisestä kohdistuen niin koululaisiin, maahanmuuttajiin kuin muuten omaan perhe- ja lähipiiriin. Näkisin näin, että koulu on yksi osanen tässä yhteiskunnassa, jolla on paljon työtä tällä saralla, mutta muistutan myös, että me kasvamme ja kehitymme pitkälti muissa viitekehyksissä, kuten kodissa. Tätä kaikkea taakkaa ei voi koululle kaataa.

On kuitenkin pidettävä mielessä myös koulussa se, mitä Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Raimo Raitasalo on nostanut esiin: meillä puhutaan tällä hetkellä väärin termein. Kun me puhumme koulukiusaamisesta, meidän tulisi puhua väkivallasta. Välillä koulukiusaamisen nimi annetaan asioille, jotka ovat ihan silmitöntä väkivaltaa. Itse opettajana kyllä olen aika paljon askarrellut myös erityisopetuksen puolella näiden asioiden kanssa, ja täytyy sanoa, että tässä meillä on kulttuurimuutoksen paikka. Myös ensi budjettivuodella kannattaa näitä asioita pohtia.

Erityinen huoli perusopetukseen liittyen itselläni on siitä, miten 30 miljoonan ryhmäkokorahoitus oikeasti kanavoituu niin, että kaikki oppilaat eli opetustoimen asiakkaat tulevat saamaan tasapuolisesti tästä itselleen sitä nisua. Onhan niin, että rahanhakuperusteissa viitataan siihen, että jotain on pitänyt tai pitää tapahtua todella, että ryhmät pienenevät. Tämä epäilyttää minua erityisesti siksi, että esimerkiksi tänä syksynä Ylen haastattelututkimuksessa kuntajohtajat ilmoittivat, että juuri koulupalvelut ovat ne, joista voi niistää ja säästää. Kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja siksi mieltäni kalvaa tämä epäilys, että ryhmäkokojen pienentäminen ei kohtaa kaikkia oppilaita tasapuolisesti.

Kd:n vaihtoehtobudjetissa on määrärahapainotuksia näihin esiin nostamiini asioihin. Ne tulevat esille esityksinä, kun näistä asioista päästään äänestämään. Meidän esityksemme korostavat oppilaskeskeisyyttä, siis asiakasnäkökulmaa, ja parantavat myös sitä alussa kaipaamaani kohtaamista koulussa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on opetusministeriön hallinnonala, johon meillä sosialidemokraateilla on omat esityksemme vastalauseessamme elikkä varjobudjetissamme.

Talouden taantuman ja oikeistohallituksen kuntia kyykyttävän politiikan johdosta myös opetus- ja kasvatussektori on monessa kunnassa leikkausten tiellä. Opettajia ollaan talousvaikeuksien vuoksi lomauttamassa, ja virkojen täytön hiljentyessä opetusryhmät kasvavat entisestään.

Hallitus puhui tavoitteissaan opetusryhmien pienentämisestä, mutta käytännössä toimet ovat olleet toiset. Opetusryhmien koon ylärajan kirjaaminen lakiin ei saa porvarihallituksen kannatusta. Suurentuvat ryhmät ovat kuitenkin nyt sitten omiaan lisäämään kouluissa oppimisvaikeuksia, häiriökäyttäytymistä, kiusaamisen lisääntymistä myös mahdollisesti ja epätasa-arvoa.

Edellisellä hallituskaudella kouluavustajat toivat hieman helpotusta isoihin ryhmiin ja olivat apuna, mutta sitten tempputyöllistämistraumasta kärsivä hallitus poisti tuen, jolla kunnat kykenivät työllistämään nykyistä huomattavasti enemmän avustajia. Tämä oli yksi opettajien kuormittumista vähentävä seikka, jolla olisi tuettu myös heidän työhyvinvointiaan. Avustajajärjestelmä tukee myös luokan oppilaiden oppimista.

Kuntien heikko taloustilanne laskee myös mahdollisuuksia kouluinvestointeihin ja esimerkiksi homekoulujen remontteihin, jotka pitäisi jo terveydellisistä syistä ja kannattaisi työllisyyden näkökulmasta korjata nyt taantuman aikana muutenkin. Siksipä sosialidemokraatit ovat esittäneet 10 miljoonaa euroa homekoulujen korjauksiin. Tämän lisäksi vaadimme yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin 100 miljoonan euron määrärahoja. Tällä turvataan laadukas opiskelu suomalaisissa peruskouluissa.

Tämän lisäksi ammatilliseen koulutukseen, lisäkoulutukseen ja aikuiskoulutukseen esitämme yhteensä noin 37 miljoonaa euroa. Tällä voidaan lisätä ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkoja, edistää työttömien ja uuteen työhön koulutettavien mahdollisuuksia. Nyt työttömyyden lisääntyessä tällä on erityinen merkitys, ja kaikkiin työllistämistä edistäviin toimiin on panostettava.

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus on puhuttanut jo pitkään, eivätkä hallituksen toimet puhetta hiljennä, päinvastoin. Maamme yliopistot, Aalto-yliopistoa lukuun ottamatta, ovat hädissään rahoituksensa riittävyydestä ja omasta tulevaisuudestaan. Uudella Aalto-yliopistolla ei tiettävästi ole taloutensa kanssa kuitenkaan hädän päivää. Se on hallituksen ja lahjoittajien suosiossa. Aalto-yliopiston tavoitteena on ensi vuoden loppuun mennessä kerätä yksityistä rahaa 200 miljoonaa euroa, mikä tietäisi valtiolta tukea 500 miljoonaa. Muut rahoitusta havittelevat yliopistot ovat yrittäneet myös saada lahjoituksia haalittua Pääkaupunkiseudulta, mutta ovat todenneet, että siellä on yleisesti sitouduttu Aalto-yliopiston tarpeisiin ja rahoittamiseen. Myös EK on sitoutunut erityisesti Aalto-yliopiston rahoituksen hankintaan, mikä entisestään muuttaa asenneilmastoa muiden yliopistojen kannalta vaikeammaksi. Lisäksi hallitus on antamassa uudelle yliopistolle yli 56 miljoonaa euroa lisärahoitusta, kun muut saavat yhteensä 17 miljoonaa.

Eli aiheellisesti maakuntien yliopistoissa on ärsyynnytty tästä erityiskohtelusta, joka koetaan olevan muiden kustannuksella tehtyä, ja maakuntien yliopistojen pelko omasta tulevaisuudestaan on aiheellinen. Rahoituspotin vie Pääkaupunkiseudun yliopisto, ja muille jää roposet. Samalla väistämättä käynnistyy yliopistojen pudotuspeli, jossa heikosti rahaa kokoon saaneet yliopistot näivettyvät ja häviävät pois pikkuhiljaa. Erityisiin vaikeuksiin joutuvat humanistiset tieteet tässä kilpailussa. Yliopistojen uudistumistarpeesta huolimatta myös näiden oppilaitosten rahoitus tulisi kuitenkin turvata pääasiallisesti julkisin varoin. Siksi sosialidemokraatit esittävät korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen 24 miljoonaa euroa sekä myöskin opiskelijoiden ateriatukeen 3,5 miljoonaa.

Edellä mainitun lisäksi SDP esittää tälle opetusministeriön hallinnonalalle lisäyksenä miljoona euroa (Puhemies: 5 minuuttia!) kirjastojen perustamiskustannuksiin sekä 1,5 miljoonaa nuorten työpajatoimintaan.

Arvoisa puhemies! Nuorisoasiaa ja kulttuuriasiaa vielä on, mutta tosiaan kello tikittää viimeisiään, joten jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Talousarvio opetusministeriön hallinnonalalta ansaitsee kiitoksen sekä opetusministeri Virkkusen että kulttuuriministeri Wallinin toimien osalta. Myös valtiovarainvaliokunnan lisäykset ovat oikeaan osuneita. Erityisen hyvänä pidän sitä, että Perusopetus paremmaksi -ohjelmaan esitetään suunnattavaksi ensi vuonna yhteensä 62 miljoonaa euroa, josta opetusryhmien koon pienentämiseen suunnataan nyt jo 30 miljoonaa euroa ja erityisopetuksen vahvistamiseen 15 miljoonaa euroa. Lisäksi kerhotoiminnan tukemiseen ohjataan 8 miljoonaa euroa. Hyvää on myös ylemmillä asteilla se, että ammatillista koulutusta esitetään lisättäväksi sekä syksyn lisäbudjetissa että ensi vuoden talousarviossa yhteensä noin 1 300 uudella opiskelijalla. Myös aikuiskoulutusta on parannettu.

Osana yliopistouudistusta ja siihen liittyvää rahoitusta täytyy myös ilolla todeta se, että yliopistokeskukset tänä vuonna saivat jo ministeriön pohjaesityksessä sen koordinaatio- ja kehittämisrahan, mikä on aiemmin jouduttu täällä eduskunnassa aina lisäämään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tarpeita siellä edelleen olisi, mikä tulee luonnollisesti tulevissa budjeteissa ottaa huomioon. Samoin täytyy kiittää vielä liikuntahankkeesta maakunnallisesti, Satakunnassa erittäin tärkeitä uimahallin ja (Puhemies: 2 minuuttia!) Patajunnuareenan rahoitusratkaisuja. Mikäli resursseja jatkossa riittää, niin sinnekin vielä kyllä käyttöä riittää.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomessa on Liikemiesten kauppaopisto ja nyt on myöskin syntynyt Liikemiesten yliopisto. Vasemmistoliitto suhtautuu hyvin kriittisesti koko yliopistouudistukseen. Epäilemme niitä ruusuisia lupauksia, mitä silloin annettiin tämän yliopistouudistuksen talouden osalta erityisesti. Ikävä kyllä ne ovat toteutuneet yliopistoille lukuun ottamatta Aalto-yliopistoa. Niitä resursseja ei ole annettu, mitkä silloin luvattiin. Tässä tämä työeläkevakuutusmaksujuttu oli toinen ja toinen on sitten tämä yliopistoja koskeva verolaki, jossa tämä elinkeinotoiminnan määrittely jäi pelkästään perustelujen varaan. Se ei ole pykälässä, ja jos erimielisyyttä syntyy, niin silloin aina katsotaan, mikä on pykälä ja perustelut ovat toissijaisia. Elikkä tässä on melkoisia ongelmia. Pahimmassa tapauksessa ne saattavat romuttaa osittain yliopistojen rahoituksen ja tätä kehitystä ei tältä osin voi pitää hyvänä. Yliopistojen pitäisi voida keskittyä siihen perustehtäväänsä: opetukseen ja tutkimukseen. Tämä vapailta markkinoilta haalittava raha pitäisi olla toissijainen tehtävä, mutta nyt yliopistoille on muodostumassa niin, että vapailta markkinoilta haalittava rahanhankinta on pääasiallinen tehtävä, opetus- ja tutkimustoiminta on sitten alistettuna tälle ja jää tänne sivuun. Tämä on mielestäni hyvin kielteinen kehityssuunta.

Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä opetusministeriön pääluokan kohdalta erityisesti pistää silmään se, että tässä ei oteta kantaa esimerkiksi siihen, kun kunnat lomauttavat opettajia. Mikä on se vastuu kunnilla ja mikä on vastuu opetusministerillä ja yleensä valtion viranomaisilla siitä, saavatko lapset myöskin lomautuspäivien aikana sellaista asianmukaista opetusta, joka heille kuuluu ja johon heillä on oikeus? Yhä useampi kunta on ilmoittanut näistä lomautuksista. Ja tätä taustaa vasten olisi ollut ehdottoman tärkeää, että valtionosuudet olisivat olleet sitä luokkaa, että näihin lomautuksiin ei olisi jouduttu.

Täällä ed. Kalmari kaipasi toisen asteen opiskelijan opintorahaan korjausta ja parannusta. Voin lohduttaa ed. Kalmaria, että kun huomenna äänestämme tästä opetusministeriön pääluokasta, niin täällä on esitys, jossa esitetään toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan korotusta, elikkä hän pääsee vaikuttamaan siihen sitten, tuleeko korotusta vai ei.

Lisäksi haluan vielä yhdestä asiasta puhua. Täällä on jo useassa puheenvuorossa kyllä todettu nämä homekoulut. Niitä on varsin runsaasti. On tehty suunnitteluvirheitä ja suorastaan rakennusvirheitä ja myöskin hoidossa on ollut vikaa, jonka johdosta on tullut homekouluja varsin paljon, ja näitten korjaus olisi erittäin kiireellinen asia. Valitettavasti vain kuntien taloudelliset resurssit ovat niin heikot, että ne eivät ole pystyneet niitä tekemään. Nyt laskusuhdanteen aikana, kun rakennustyövoimaa on saatavissa, olisi erittäin hyvä, että näitä homekouluja korjattaisiin nykyistä paljon enemmän. Olisi tietenkin toivonut, että valtio olisi tullut mukaan tähän savottaan paljon suuremmalla summalla kuin tällä hetkellä. Tätä kautta olisi voitu parantaa sekä työllisyyttä että myöskin oppilaitten ja opettajien, yleensä koulun henkilöstön, terveydellistä tilaa, eikä olisi aiheutettu niitä riskejä, mitkä syntyvät esimerkiksi homekouluissa, kun siellä jatkuvasti oleskellaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Eräs tämän taantuman huolestuttavimpia piirteitä on ollut nuorisotyöttömyyden räjähdysmäinen kasvu. Nuoret työntekijät tuntuvat olevan työmarkkinoilla eräänlainen suhdannepuskuri, joita rekrytoidaan nousukaudella ja irtisanotaan laskukaudella. Nyt pitää huolehtia siitä, etteivät työttömiksi jäävät nuoret syrjäydy. Opiskelupaikkojen takaaminen kaikille halukkaille on tehokas vaikkakaan ei suinkaan riittävä keino estää syrjäytymistä. Hallitus on vuosina 2008—2009 tehdyillä päätöksillä lisännyt ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen määrää yhteensä noin 8 400 paikalla. Ammatilliseen lisäkoulutukseen paikkoja on lisätty yhteensä lähes 1 000. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen paikkojen määrää lisätään tänä ja ensi vuonna yhteensä 2 250 eli lähes 10 prosentilla. Tänä vuonna käynnistettyyn korkeakoulutettujen oppisopimustyyppiseen lisäkoulutukseen tulee ensi vuonna 850 lisäpaikkaa. Tämä on erittäin hieno asia.

Kaikille oppilaitosmuotoinen opiskelu ei kuitenkaan sovi. Olen äärettömän iloinen siitä, että hallitus on ymmärtänyt työpajatoiminnan arvon nimenomaan syrjäytymisen ehkäisyssä. Työpajat kehitettiin viime laman aikana, kun nuorisotyöttömyys oli Suomessa suurimmillaan. Sittemmin työpajoilla on kehitetty erityisesti tekemällä oppimisen -metodia ja autettu nuoria moniammatillisen yhteistyön keinoin. Työpajojen tekemällä oppimisen -metodi auttaa erityisesti niitä nuoria, joille luokkamuotoinen opetus ei syystä tai toisesta sovi. Työpajatoimintaa kannattaa tukea jatkossakin, sillä työpajoilla on sitä osaamista, jota tarvitaan, jos syrjäytymistä ennalta ehkäisevät opit halutaan viedä aina koulutuksen ennalta ehkäiseviin rakenteisiin saakka. Työpajapaikkoja pitää lisätä tämän taantuman aikana niin, että jokaiselle nuorelle, joka muuten uhkaa pudota, meillä on varaa tai mahdollisuus tarjota vähintään työpajapaikka. Jatkossa pitäisi mahdollistaa pajoilla suoritettujen jaksojen hyväksi lukeminen tutkintoon johtavassa ammatillisessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Tuettu oppisopimus yhteistyössä työpajojen kanssa on otettava maksimaaliseen käyttöön, jotta muuten putoavat nuoret saadaan autettua tuetusti työelämään kiinni.

Myös starttipajatoimintaan tulisi panostaa. Monella koulunsa keskeyttäneellä nuorella on monenlaisia arjenhallinnan ongelmia, niin sosiaalisia kuin taloudellisia, joissa nuori tarvitsee apua ensin ennen kuin hänellä on edellytyksiä opintoihin keskittymiseen. Nämä työpajojen opit on vietävä myös peruskouluun ja ammatillisiin oppilaitoksiin. On huonoa politiikkaa puuttua syrjäytymiseen vasta, kun se on jo tapahtunut. Kaikkein tärkeintä on ymmärtää ennaltaehkäisyn arvo. Koulumaailmassa tämä tarkoittaa sen hyväksymistä, että lapsissa on erilaisia oppijoita. Kullakin lapsella pitäisi olla oikeus oppia itselleen sopivalla tavalla ja kullakin lapsella pitää olla oikeus rauhalliseen, turvalliseen oppimisympäristöön. Tämä tarkoittaa riittävän pieniä ryhmäkokoja, riittävää oppilaanohjausta ja riittävää kouluterveydenhoitoa.

Olen erittäin huolestunut siitä, miten suuria luokkakoot paikoin ovat ja miten huonosti lapsen oikeus lakisääteisiin kouluterveyspalveluihin paikoin toteutuu. Tähän on saatava muutos, jos toden teolla haluamme vähentää pudokkuutta, koulukiusaamista sekä lasten ja nuorten pahoinvointia.

Arvoisa puhemies! Olen ollut hyvin pettynyt siihen, että hallitus loppujen lopuksi petti kaikkein tärkeimmät yliopistoille antamansa lupaukset. Niin opetusministeri Sarkomaa kuin opetusministeri Virkkunenkin ovat kerta toisensa jälkeen luvanneet, kun olen asiaa eri yhteyksissä kysynyt, ettei yliopistoille yliopistouudistuksen takia anneta uusia menoja, joita niille ei korvattaisi. Nyt kuitenkin yliopistot ovat osittain joutumassa niille uutena tulevan työttömyysvakuutusmaksun maksajiksi. Tässä eivät nyt selitykset auta. Syöty lupaus on syöty lupaus. Epäselvyyttä on myös edelleen siitä, miten tuottavuusohjelma koskee edelleen yliopistoja.

Laadukas yliopisto-opetus ja tutkimus edellyttävät, että perusrahoitus on riittävä. Nyt Aalto-yliopisto korjaa valtaosan perusrahoitukseen tehdyistä lisäyksistä. Jatkossa rahan on jakauduttava tasaisemmin. Hyväksyessään uuden yliopistolain eduskunta nimenomaan edellytti, että riittävä perusrahoitus turvataan kaikille yliopistoille, ja tämä on niille myös luvattu.

Perusopetuksen laadun kehittämisessä olisi kiinnitettävä huomiota nyt erityisesti kouluviihtyvyyteen. Teoreettinen osaaminen on tutkitusti hyvällä tasolla peruskoululaistemme keskuudessa, sen sijaan kouluviihtyvyys ei. Mielenterveysongelmat ja erilaiset oppimishäiriöt ovat yhä yleisempiä. Kuten jo totesin, koululaisten hyvinvoinnille on tärkeää riittävän pieni luokkakoko ja riittävän monen tutun ja turvallisen aikuisen läsnäolo. Onkin hyvä, että luokkakokojen pienentämiseen ohjataan Pop-ohjelman kautta 30 miljoonaa euroa ja että erityisopetuksen vahvistamiseen ohjataan 15 miljoonaa euroa. On syytä pitää huolta siitä, että myös muilla kuin valtion budjettipäätöksillä edistetään yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia kouluissa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi, että kunnissa priorisoidaan kouluille omia terveydenhoitajia, jotka ovat läsnä kouluissa joka päivä.

Sivistysvaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että yleissivistävän koulutuksen perustamiskustannusten rahoitus on liian vähäistä. Liian moni hanke, siis uuden koulutilan rakentaminen tai vanhan, esimerkiksi hometilan korjaaminen jää tekemättä, koska siihen ei ole rahaa. Sivistysvaliokunta esitti tähän tarkoitukseen lisättäväksi 3 miljoonaa euroa, mutta valtiovarainvaliokunta ei ottanut rahaa mietintöönsä. Tämä on sääli, koska rakentamis- ja korjaushankkeilla on myös työllistävä ja siten elvyttävä vaikutus.

Vielä lopuksi ilahduttava seikka opetusministeriön budjetista. On hienoa, että rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöille ehdotetaan lisättäväksi rahaa. Viimeaikaisissa keskusteluissa suomalaisen demokratian tilasta on käynyt ilmi, että suomalaiset luottavat demokraattisiin instituutioihin, mutta eivät omiin mahdollisuuksiinsa toimia ja vaikuttaa. Järjestökentällä on tässä keskeinen rooli, siellä toimiminen on demokratiakasvatusta parhaimmillaan.

Ja lopuksi haluan erityisesti kiittää tätä opetusministeriön budjettia niistä lisäyksistä, joita on suunnattu vapaan taiteen kentälle. On hienoa, että pitkästä aikaa vapaat ryhmät saavat tällaisen tuntuvan korotuksen toimintamäärärahoihinsa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies ja kansanedustajia kuhiseva kuulijakunta! Tästä hallinnonalasta voi olla pelkästään tyytyväinen sekä opetuksen että kulttuurin sektorilta. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että tämä hallitus on satsannut kaikki nämä vuodet erityisopetukseen, opettajien koulutukseen, ryhmäkokojen pienentämiseen jne. eli tämä Perusopetus paremmaksi -projekti etenee hyvissä merkeissä.

Maakunnista tulee vaan hyvin kummallista palautetta siitä, mihin ne rahat oikein joutuvat. Minä nimittäin saan päivittäin erinomaisen päivityksen, varmasti tämän salin parhaan päivityksen, koska avustajani sattuu olemaan alan ihminen. Hän oli Oulussa 30 vuotta rehtorina ja 2 vuotta Oulun kaupungin opetuspäällikkönä, joten hyvää briiffausta tulee päivittäin useampaan kertaan tälle hallinnonalalle. Kierrämme myöskin paljon kouluissa ja tämä murhe on siellä edelleenkin, että ei oikein tiedetä, mihin nämä rahat kulutetaan, joten ehkä niitä ei ole sitten tarpeeksi vielä korvamerkitty.

Toinen murhe, mitä kouluilta kuulee koko ajan, on se, että sellaisia oppilaita, jotka eivät halua tulla kouluun, ei voi mikään pakottaa. Pitäisikö meidän muuttaa lakia sillä tavalla? Meillä ei ole koulupakkoa, mutta meillä on oppivelvollisuuslaki. Jos oppilas ei halua tulla kouluun, siihen ei pysty lastensuojelu, siihen ei pysty poliisi, siihen ei pysty opettajat. Ainoat, jotka siihen pystyisivät, ovat vanhemmat. Tästä tuli tänä syksynä ensimmäinen ennakkotapaus, kun eräs äiti tuomittiin sakkoihin, kun ei ollut huolehtinut lastensa oppivelvollisuuden täyttämisestä. Sille tulisi tehdä jotain. Opettajat ovat murheissaan, että he eivät voi tehdä asialle mitään. Jos jotain ei huvita käydä koulua, niin sinne ei ole pakko mennä.

Liikunta- ja taideaineet sekä erilaiset kädentaidot ovat merkittäviä taitoja elämässä pärjäämiselle ja niitä tulisi myöskin ehdottomasti lisätä.

Yksi murhe minun mielestäni, vaikka olen syntyisin Ruotsista ja kierrän paljon Pohjoismaita Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana, on se, että pitäisi olla vapaus valita. Minun mielestäni yksi murhe on pakkoruotsi. Kun ruotsin kieli poistettiin pakollisista yo-kirjoituksista kirjoitettavista kielistä, putosi sen valinta huomattavasti. Eikö se jo osoita, että useimmat eivät sitä halua, mutta joutuvat lukemaan sitä pakosta? Pakosta sitä minäkin jouduin opettelemaan, kun kasvoin ruotsalaisessa lastenkodissa, mutta silloin se oli luonnollinen valinta, kun ei muuta ollut. Ruotsin kieli nimittäin pakollisena vie joltakin muulta kieleltä tilan, jonka oppilaat haluaisivat vapaaehtoiskielenä valita.

Tekijänoikeuden siirtyminen työsuhteessa, niin sanottu työsuhdeolettama, on erikoinen episodi. Jos laki tulisi hallituksen esityksenä eduskunnalle, se olisi suuren surun päivä. Juuri äsken kuulimme tuossa sisällä kielletyssä kokouksessa kulttuuriministeriltä, että hänen saamansa palautteen mukaan yksikään taiteen tekijä ei ole tyytyväinen siihen, vaan olisi suuri häviäjä. Miksi tällaista lakia edes suunnitellaan tai tutkitaan, jos se ei palvele ketään, vaan huonontaisi merkittävästi olemassa olevaa tilaa? Unohtakaa koko juttu. Siitä saimme hyvän esimerkin, kun taiteilijat kävivät vierailemassa täällä.

Mutta sitten on yksi erittäin positiivinen asia. Minäkin olen periaatteessa ulkosuomalainen, kun olen Ruotsissa syntynyt ja siellä asunut. Suomalaisia on muuttanut vuosikymmenten aikana 1 200 000, elikkä suomalaisia maahanmuuttajia on muissa maissa 1 200 000 tälläkin hetkellä. Olen voimakkaasti jo viime kaudella oppositiopuolueen kansanedustajana yrittänyt vaikuttaa silloiseen opetusministeri Haataiseen, että tuolla Aurinkorannikolla vuodesta 1991 toimineeseen suomalaiseen kouluun saataisiin lukio. Silloinen muinainen ministeri Haatainen sanoi kerran minulle lentokoneessa, että vain minun kuolleen ruumiini ylitse. Onneksi tämä hallitus sai aikaan muutoksen ja 2007 sinne avattiin määräaikainen lukio, joka on muuten koko maailmassa Suomen ulkopuolella ainoa suomalainen lukio. Ei edes Ruotsissa ole sellaista. Ilon päivä koitti pari päivää ennen itsenäisyyspäivää, tämän vuoden 4. päivä joulukuuta, kun ministeri Virkkunen kävi siellä paikan päällä virallistamassa ja allekirjoitti päätöksen, jolla Aurinkorannikon suomalainen koulu saa toistaiseksi voimassa olevan lukiokoulutuksen järjestämisluvan; tämä entinen määräaika kun olisi loppunut ensi heinäkuun lopussa. Kiitoksia siitä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kataja otti hyvin esille yliopistokeskusten rahoituksen tukemisen valtion rahoituksesta. Se on yleensä tullut täällä lisäyksenä. Se on mielestäni myös hyvä, että se on nyt tullut vakinaistetuksi valtion budjettiin. Haluan kiittää myös siitä tehdystä päätöksestä.

Otan vielä muutaman kohdan, joiden katson olevan tärkeitä. Tästä puhutaan, että opetusministeriön hallinnonalalla on tehty liikuntabudjetti eli on tehty tukimuotoja, jotka tukevat urheiluopistojen käyttöä, eli tämmöinen opintosetelikokeilu. Siinä on katsottu, että näillä avustuksilla on mahdollisuus tukea vähävaraisten henkilöiden terveyttä edistävää liikuntaa, samoin kuin maahanmuuttajien kotoutumista. Mielestäni tämä on varsin hyvä ajatus ja tälle pulskalle suomalaiselle väestölle hyvä esimerkki, mehän kuulumme tukevimpiin kansoihin, mitä maan päällä on. Liikunta antaa myös mahdollisuuden, se purkaa myös aggressioita ja siten antaa mahdollisuuden sopeutua paremmin uuteen asumispaikkaan, jos on kyseessä maahanmuuttaja.

Mistä vielä halusin mainita, kun katselin tätä budjettia, joka jäi äsken mainitsematta, on Näkövammaisten kirjaston toimintamenot. Osittain johtuen ikääntymisestä mutta myös tietenkin diabeteksestä, varmasti näkövammaisten ... (Siirtyy puhujakorokkeelle)

Näkövammaisten kirjaston käyttö on lisääntynyt, tämän totesin jo valiokunnassakin. Nyt täytyy olla varautunut siihen, että ensi vuonna turvataan riittävät määrärahat kirjastolle. Mietinnössä mainitaan, että kirjaston ensi vuoden määrärahojen riittävyys on vaarassa. Mielestäni tämä on kuitenkin sellainen palvelu, joka täytyy ehdottomasti turvata kansalaisille, ja tämän asian valmistelu täytyy ottaa työn alle heti ensi vuoden alussa.

Mielestäni pieni mutta tärkeä asia, josta täällä ei ole vielä puhuttu, on lehtikuva-arkiston tila, joka täällä myös otetaan ylös. Puhutaan monta kertaa, että olemme suomalaisia ja meidän pitäisi ylläpitää suomalaista kulttuuria. Lehtikuva-arkiston ylläpitäminen on mielestäni erittäin tärkeätä, koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se tuntuu ehkä pieneltä asialta, mutta olen — niin kuin täällä ed. Lyly Rajala äsken sanoi, että hän saa kentältä paljon palautetta, niin ehkä minä voin puolestani sanoa, että olen — saanut perehtyä valokuvaukseen lapsieni ja myös nyt nykyisen avustajani kautta, ja olen huomannut, että kuva on erittäin tärkeä väline viedä kulttuuria ja historiaa eteenpäin. Siksi toivon, että myös tähän lehtikuva-arkistoasiaan löytyy tarvittavat määrärahat, jotta voimme viedä kulttuuriamme ja päätöksentekomme historiaa tuleville sukupolville.

Nyt en valitettavasti muista, kuka edustajista puhui työpajatoiminnasta, mutta siitä vielä muutama sana. Tämä nuorten työpajatoiminta, sen määrä, varsinkin alle 29-vuotiaiden pajalaisten määrä on kasvanut viime vuosina. Tämä toiminta on erittäin tärkeää, ja sillä saadaan ohjatuksi nuoria työelämän pariin. Toivon, että sille löytyy myös jatkossakin myönteistä ilmapiiriä ja rahaa tähän toimintaan, että voidaan ehkäistä sitä, että nuoret syrjäytyvät elämästä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri, kollegat! Akatemia, koulutus, professorit, opiskelijamäärät, hiostus, byrokratia, kaikki ovat tuttuja yliopistomaailmasta. Täällä on monta kertaa mainittu Aalto-yliopiston kahmivan lähes kaiken sitten, mutta siihen palaan kohta vielä siinä, että kun samaan aikaan luovuutta ja innovatiivisuutta kuulutetaan joka paikassa, niin sitten Aalto-yliopisto tavallaan näyttää surullista esimerkkiä siitä, että pahimmat tavallaan sitten tämmöiset keinotekoiset luovuus- ja innovaatiotutkijat, jotka eivät ole tutkijoita ollenkaan, vaan tämmöisiä skientologistyyppisiä muutenkin jo vähän niin kuin konsulttitoiminnalla koko psykologian maineen tässä maassa pilanneita tahoja, ovatkin heti täällä kukkoilemassa Aalto-yliopistossakin.

Mutta sen verran tähän työsuhdeolettamaan, että kaikilta tahoilta, näyttelijöiltä, mistä tahansa taidepiireistä, on tullut huolestuntaa, mutta Helsingin Sanomat muutama pari kuukautta sitten kirjoitti siitä, että ministeri Wallin on aika vaikeassa paikassa Rkp:nsa kanssa justiin siinä, että tulevaisuus voi olla vaakalaudalla, jollei tätä sitten loppuvaiheessa runtata läpi, koska sattumalta toimittajat ovat menneet, arvoisa ministeri, allekirjoittamaan jo kaikki tänään tähän työsuhdeolettamaan liittyvät vaatimukset lehdissä, että ovat valmiita myymään, antamaan oman innovatiivisen panoksensa jo pois. Jos sitten toimittajat saatte vielä käännytettyä takaisin ja nimet pois kirjoista, niin onnittelen kyllä. Toivon parasta, ei siinä mitään.

Mutta tosiaan, aikoinaan 1995, vähän aikaisempaankin, pari vuotta ennen kuin minut valittiin tänne, Kuortaneen urheiluopistolla tuli aloitettua Korjuksen Tapion ja parin ystäväni kanssa henkinen mentaalipsykologinen ja psyykkinen valmennus, mitä nimiä nyt onkaan, ja vaikka nyttenkin näitä määrärahoja urheilulle tulee, niin olen kuullut tavallaan surullisella tavalla tämän huippu-urheilun aika monta kertaa siinä mielessä, että kun ehkä tärkein psyykkinen tekijä koko maassa on pirstottu, kansan, voisiko sanoa, kansan sielun sisulataus, joka oli aina mukana suorissa lähetyksissä, oli sitten televisiosta tai radiosta kyse, niin nyt tavallaan koko juttu on pilkottu maksullisille kanaville. Siellä vaan hiippailee lähinnä hesalaisia tai muitakin rikkaita ja puolirikkaita ja muita vastaavia; ihmiset surffailee näillä kanavilla.

Meillä on kokonaan hukattu jo tämmöinen kokonaisvaltainen idea siitä, mitä on henkisyys, psykologinen ote, oikein silloin, kun kaikki tapahtuu juuri tässä ja nyt, puhumattakaan siitä, että näille samoille alueille, kun tämä alkoi urheiluvalmennuksen parissa — olin itse siinä ammattimiehenä mukana — niin lyhyessä ajassa muutamat toimittajat ja näyttelijät ja ohjaajat perustivat ohjelmatoimiston ja alkoivat rahastaa tällä luovuudella, innovatiivisuudella ja pilasivat tavallaan koko jutun maineen. Mutta pahiten siitä kärsi suomalainen urheilu, tämä sisu, sauna ja kaikki tämmöinen kokonaisvaltainen ote, joka tänä päivänäkin näkyy siinä, että joka kerta me valitamme monesta lahjakkuudestamme, niin kuin itse olen sanonut, kun heittäydytään liian äkkiä bisneksen mukaan. Kun sitä rahaa saa lisää, niin Suomi-sohvalla lekottelee eikä ole vielä olympiakultaa näkynyt. Eli me olemme 10—15 vuotta, samalla lailla kuin tämä puurakennusaika, hukattu tämmöinen todellinen ote.

Arvoisa puhemies! Ministeri! Meillä on siinäkin mielessä samankaltaisia harrasteita, että sarjakuvissa totta kai arvostan Aku Ankkaa ja Pahkasikaa, mutta meikäläinen on enemmän ollut taas semmoinen supersankari niin kuin Superman tai Marvel, että tapahtuu ihmeitä, että henki voittaa aineen, voittaa rahan, materian, kaikkea, niin kuin niitten esikuvia on ollut kreikkalaiset jumalat, kreikkalaiset sankarit, Olympoksen huipulta. Olympos oli niin kuin vuori, jotkut ovat jo vähän pistäneet sitä Suomeenkin päin, ja suomalaisetkin sankarit kelpaavat jo mytologioihin. Eli meiltä on kokonaan hukattu tavallaan semmoinen ihanteellisuus näissä asioissa, ja nyt tuntuu siltä, että ministeri — kyllä ihan okei, että rahaa tulee — vähän voitelisi sitten tätä koneistoa, jota on muutenkin jo voideltu liikaa rahalla ja pirstottu niin, että me olemme menettäneet sen kokonaisvaltaisen otteen ja nuorten sielusta tavallaan sen, että mitä on todella taistella, enkä puhu nyt minkään sotien hengestä, vaan todella taistella isän ja äidin ja tyttären ja pojanpojan ja kaikkien isoäitien maan puolesta yksilöllisesti huipulla ja ylittää itsensä. Meiltä kokonaan puuttuu tämmöisen henkisen valmennuksen mentaaliyliopistollisuuden juttu.

Sen verran sanon vielä tähän loppuun, arvoisa puhemies, että pelottavinta tosiaan on, että tämmöinen mielen psykologian puoskarointi, skientologia, on tunkeutunut jo Aalto-yliopistoon. Mulle proffat sanoo, että on hävytöntä nähdä, että ne samat tyypit, jotka tavallaan veivät suomalaiselta työmieheltä ja johtajalta, joka halusi siihen tavallaan stressiinsä uutta apua ja työnohjausta, ovat nyt Aalto-yliopistossa rahastamassa hurjia maksuja siitä, että ne laskettelevat niitä fraaseja, joita me olemme tulevaisuusvaliokunnassa ja muuallakin ihan tarpeeksi kuulleet. Siinä on työsarkaa vielä loppuajaksi ministerille.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön talousarviossa, kuten olemme tänä iltana täällä kuulleet, oli jo lähtökohtaisestikin moni asia erittäin hyvin ja kohdallaan. Se on hyvä, koska lapsista ja nuorista ei tule tinkiä huonoina aikoina, erityisesti huonoinakaan aikoina.

Kunnat ovat osaltaan kovien taloudellisten paineiden alla, ja siksi on tärkeää, että nyt valtio mahdollistaa sen, että jatkossa yhä useammalla lapsella ja nuorella on mahdollisuus osallistua iltapäivätoimintaan, muun muassa kulttuurin ja liikunnan harrastuksiin.

Vaikka lähtökohdat olivat hyvät, niin valiokunnassa on tehty hyvää työtä ja hyviä lisäyksiä. Erityisesti haluan mainita panostukset nuorisotyöttömyyden pysäyttämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Nyt tässä asiassa tartutaan seikkaan, joka on aidosti tämän taantuman suurin huoli. Nuoret eivät saa pudota eivätkä kadota, ja siksi lisäys työpajatoimintaan on erittäin hyvä ja oikea lisä, ja vaikka työpajatoiminta ei lain mukaan ole kunnille velvollisuus, niin toivon, että tämä määrärahanlisäys mahdollistaa sen, että yhä useampi pääsee työpajatoiminnan piiriin.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviossa opetusministeriön hallinnonala saa varsin merkittävän lisäpanostuksen, ja erityisen tärkeää on se, että perusopetukseen suunnataan lisää 62 miljoonaa euroa. Sillä pystytään varmistamaan suomalaisen perusopetuksen hyvä taso.

Kuitenkin tässä omassa puheenvuorossani enemmän keskityn ja pohdin sitä, millä tavalla suomalainen koulutus osana kansallista innovaatio- ja osaamisjärjestelmää kehittyy niiden vaatimusten mukaisesti kuin sen tulisi kehittyä. Mehän nyt syksyllä saimme valmiiksi kansainvälisen evaluaation suomalaisesta innovaatiojärjestelmästä, ja kun tämän arvion sisältöä hahmottaa, niin kyllä selkeä johtopäätös on se, että se haastaa myös nimenomaisesti meidän korkeamman asteen koulutustamme, se haastaa suomalaista tutkimusta, se haastaa suomalaista tiedettä. Siinä mielessä on valitettavaa, että tämä yliopistouudistus on jollakin tavalla sellaisessa vaiheessa, että siihen sisältyy tarpeettoman paljon kysymysmerkkejä.

Tämän päivän aikana on erityisesti korostettu sitä, että tässä uudistuksessa Aalto-yliopisto sai rahoitusmielessä liian suuren roolin suhteessa muihin yliopistoihin. Tämä on ehkä se helpoimmin havaittava näkökulma. Mutta mielestäni meidän pitäisi saada nyt tämän yliopistouudistuksen kautta avoimempaa keskustelua suomalaiseen yhteiskuntaan nimenomaan osaamisjärjestelmän kokonaistoimivuudesta. Silloin tullaan niihin isoihin peruskysymyksiin, mikä on perustutkimuksen, mikä on soveltavan tutkimuksen rooli, mikä on yliopistojen rooli suhteessa ammattikorkeakouluihin ja missä määrin ja missä suhteessa Suomen Akatemia toimii avaintoimijana kokoamassa suomalaista huippuosaa-mista.

Minusta yliopistouudistuksen yksi heikko kohta on se, että tavallaan Aalto-yliopiston ja Suomen Akatemian roolit jollakin tavalla sekoittuvat, kun minun käsitykseni mukaan nimenomaan Suomen Akatemian pitäisi olla se toimija, joka kokoaa kautta maan huippuosaajat, huippulahjakkaat ihmiset, sen tieteen pariin, jolla tehdään nimenomaan perustutkimuksenkin alueella merkittäviä läpimurtoja.

Arvoisa puhemies! Miksi pohdin tätä ääneen on se, että tämän innovaatioarvioinnin ehkä yksi merkittävimpiä johtopäätöksiä oli se, että uudesta tiedosta Suomessa tuotetaan korkeintaan noin puoli prosenttia, kun ajatellaan sitä valtavaa uuden tiedon tuotantoa maailmassa, ja edelleen meillä, voisiko sanoa, koulutuksen ja tutkimuksen arvostuksen painopiste on perustutkimuk-sessa.

Jos ajatellaan sitä, että me vahvistamme, kehitämme nimenomaan soveltavan tutkimuksen, soveltavan koulutuksen roolia, niin se monessa tapauksessa voisi tuottaa erinomaisen paljon sille elinkeinoelämälle, sille yritystoiminnalle, jonka pitää vastata nimenomaan tämän taantuman jälkeisestä selviytymisestä. Siellä on erittäin paljon niitä potentiaalisia toimijoita, jotka kipeästi tarvitsevat sitä lisäarvoa, mitä parhaimmillaan soveltava tutkimus ja koulutus voi tarjota. Sen vuoksi ehkä keskeisin kysymys on se, että ei vain yliopistojen rahoituksen vaan myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitysrahoituksen varmistaminen on erittäin tärkeää, ja tässä suhteessa on hyvä asia, että ensi vuonna myös ammattikorkeakoulujen rahoitus tulee vahvistumaan.

Vielä, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti tähän nuorten syrjäytymiskysymykseen, kun ministeri Wallinkin on paikalla. On erittäin hyvä asia, että täällä on myös panostuksia muun muassa työpajatoimintaan ja kaiken kaikkiaan nuoriin kohdistuvia. Luen myös liikunnan erittäin tärkeänä ja merkittävänä asiana, että nuorten eheytymisessä otetaan tämmöinen harrastustoiminta huomioon. Kysyin jo aikaisemminkin sitä, millä tavalla nyt varmistetaan, että nämä nuoret eivät pääse putoamaan, syrjäytymään, perusopetuksen jälkeen, vaan että heistä huolehditaan välittömästi, kun peruskoulu päättyy, että he kiinnittyvät johonkin jatko-opiskelu-, jatkotyöharjoittelu-, oppisopimus- taikka työpajatoimintaan.

Tässä mielessä kertaan sen, minkä olen joskus aikaisemminkin todennut, että minusta työvoimahallinto on henkisesti liian etäinen yhteistyötoimija. Ne oman kunnan sivistystoimen tutut ihmiset monessa tapauksessa voisivat päästä paljon lähemmäksi nuorta ja hakemaan niitä erityisratkaisuja, mitä nämä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret kipeästi tarvitsevat.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa keskityin opetuspuolelle, mutta jäi hieman kulttuuri- ja liikuntapuolta vielä puhumatta. Otan nyt esille tässä, kun ministerikin on paikalla, ministeriön valmisteleman esityksen työsuhdeolettamasta tekijänoikeuslakiin, joka on puhuttanut. Tämä työsuhdeolettama koskisi kaikkia työsuhteessa tehtyjä teoksia, esimerkiksi näyttelijöiden tai muusikoiden esityksiä, kirjailijoiden kirjoja, näytelmiä, musiikkia ja toimittajien kirjoituksia. Ehdotuksessa luovan työn tekijöiden tekijänoikeutta heikennettäisiin niin, että työnantajille jäisi oikeus muunnella materiaalia ja myydä sitä eteenpäin täysin vapaasti. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että kaikkea esimerkiksi näyttelijöistä kuvattua materiaalia voitaisiin hyödyntää rajattomia aikoja esimerkiksi erilaisissa mainoksissa, oheistuotteissa, kirjojen kuvituksissa ilman, että näyttelijällä itsellä olisi siihen sanomista tai he saisivat siitä korvausta.

Täällä eduskunnassa on käynyt viime viikolla luovan työn tekijöiden delegaatio, ja myös ainakin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä he kävivät kertomassa mielipiteensä, ja kaikki alan toimijat vastustivat tätä valmisteilla olevaa esitystä, myös työnantajapuolen edustajat. Kansainväliset suuret mediayhtiöt varmasti, kuten Disney, taputtaisivat karvaisia käsiään, mutta tämä vaunu, jossa luovan työn tekijät istuvat, on tässä esityksessä kyllä ajautumassa raiteilta niin syvälle pimeään metsään, ettei sieltä kohta luovan työn tekijöitä löydetä.

Ehdotuksessa oikeudet ollaan siis käytännössä siirtämässä työnantajille, ja vaikka siinä esitetäänkin, että työehtosopimuksissa voidaan määrätä tekijänoikeuksien käytöstä, niin käytännössä tekijänoikeuden heikentyminen antaa kuitenkin mediayhtiölle niin paljon valtaa työntekijöihin nähden, että sopiminen tulee helposti muodostumaan saneluksi, ja ehdotuksen koetaan perustuvan aika paljon juuri isojen mediayhtiöiden tarpeisiin. Nyt kun ministerikin on paikalla, niin haluaisin kysyä, missä tilanteessa tässä valmistelussa ollaan.

Arvoisa puhemies! Vielä liikunta-asiaa: Urheilua ja liikuntaa tulee myös tukea vahvasti, niin kuin täällä on monien puheenvuoroissa tullut esille. Liikuntajärjestöjen ja -seurojen ja kuntien liikuntatoimien mahdollisuuksia pitää laadukas ja kattava liikunnan tarjonta ja toimivat, turvalliset liikuntapuitteet tulee turvata tarvittavilla resursseilla. Liikunnan rahoitus näyttää toistaiseksi hyvältä, koska Veikkaus Oy, jonka tuotoilla muun muassa liikuntaa rahoitetaan, on tehnyt hyvää tulosta.

Kuntien tiukka taloustilanne on helposti johtamassa siihen, että juuri liikunta- ja nuorisotoimelta nipistetään resursseja yhä lisääntyviin lakisääteisiin palveluihin ja usein sosiaali- ja terveyssektorille, vaikka tiedossa on sekin laskelma, että euro liikuntaan säästää kuitenkin sitten sosiaali- ja terveyspuolen menoja tulevaisuudessa neljän euron edestä. Siinä mielessä on järkevää myös liikuntaan ja urheiluun panostaa.

Lasten ja nuorten heikentynyt kunto vaatii myös aktiivisia toimia liikunnan lisäämiseksi kaikilla sektoreilla. Pikaruokakulttuurin ja nettipelimaailman kyllästämät lapset ja nuoret tulevat heikon fyysisen kuntonsa takia olemaan tulevaisuudessa kyllä kansanterveyden uhka, ellei sitä ajoissa aleta ehkäistä. Liikunnan lisääminen on sitä ehkäisyä. Sitä pitäisi tuoda enempi päiväkotiin, myös kouluun ja tietysti erityisesti vielä korkeakouluihin. Siellä ainakin pitää sitä liikuntaa järkeistää, millä tapaa ne kurssit järjestetään, että se tulisi säännöllisemmäksi, ettei kahden viikon aikana käydä koko vuoden liikuntaa opiskelemassa. Myös armeija on tärkeä paikka vaikuttaa tähän, ja siitä eteenpäin työpaikoilla ja sitten senioriliikunta.

Monille liikuntaliitoille ja -järjestöille ja terveysliikuntaan, huippu-urheiluun, joka on lähellä sydäntä itselleni, on tulossa lisäresursseja. Se on erittäin hyvä asia. Tosin sitten huomasin, että esimerkiksi kuntien liikuntatoimet, jotka hallitsevat kuitenkin 75 prosenttia maan liikuntapaikoista, ovat lähinnä nollakorotuksella tässä tilanteessa. Näemmä hallituksen kuntia kurittava linja näkyy myös tässä nyt Rkp:n ministerin toimesta. Onko tullut hallitukselta sitten tiukkaa ohjetta, että myöskin tässä kohtaa pitää olla nollakorotus? Pitää muistaa, että liikunnan harrastamisen lisääntymiseen vaikuttaa oleellisesti myös kattavan ja turvallisen ja laadukkaan liikuntainfran ylläpito ja kehittäminen.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulun ensisijainen tehtävä on opettaa, mutta tämän ohella koululla on myös kasvatustehtävä. Kasvatuksen sisältö tosin riippuu suurimmalta osin vanhemmista, mutta ei ole täysin ulkopuolinen ympäröivästä yhteiskunnastakaan. Koulutus siirtää kulttuuria eteenpäin sekä välittää tietoja, taitoja ja asenteita. Tämä tapahtuu niin peruskoulussa kuin muillakin opetuksen tasoilla.

Hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat ikääntyvän Suomen paras vanhuudenturva. Hallituksemme on kiinnittänyt huomiota lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin erilaisilla politiikkaohjelmilla. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin investoiminen on siis elintärkeää. Hallituksen tavoitteena on lapsiystävällisempi Suomi. Politiikkaohjelmilla pyritään ehkäisemään pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ohjelmilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä, vanhemmuutta sekä vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Perusopetuksen laadun turvaaminen ja kansainvälisestikin hyvien oppimistulosten säilyttäminen ovat opetustoimen suuria haasteita. Luovuus, osaaminen ja korkea sivistystaso ovat edellytyksiä Suomen ja suomalaisten pärjäämiselle maailmassa, jossa kansallisvaltioiden rajat hämärtyvät. Suomen kansainvälinen menestys perustuu ja on perustunut monessa suhteessa osaamiseen, jonka pohja luodaan peruskouluissa. Nyt talouden taantuman aikana meillä on erityinen syy panostaa koulutukseen ja sivistykseen. Ne tulevat olemaan valttejamme esimerkiksi globaalissa talouskilpailussa, joka kiristyy koko ajan. Korkea osaaminen on yksi hyvinvoinnin takaajista tulevaisuudessa.

Matti Vanhasen toisen hallituksen tehtävänä on ollut kehittää perusopetusta niin, että se vastaa entistä paremmin erilaisten lasten tarpeisiin. Koulun pitää edistää nykyistä paremmin lasten ja nuorten hyvinvointia. Tarvitaan opettajien aikaa oppilaille sekä yhteistyötä vanhempien ja kouluyhteisön sekä lasten lähiyhteisöjen kanssa.

Tutkimus- ja korkeakoulutusjärjestelmän kehittäminen ja uudistaminen ovat olleet hallituksellemme tärkeitä, mutta osaamisen ja sivistyksen arvostus näkyy Vanhasen hallituksessa myös tuntuvina voimavaralisäyksinä perusopetuksessa. Voidaan sanoa, että nyt varoja kohdistetaan juuri osaamisen perustuksiin, joiden päälle jokainen voi rakentaa oman näköisensä koulutuksen. Jos nämä perustukset eivät ole kunnossa, on muiden rakennusvaiheiden loppuun saattaminen vaikeaa.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana toimista, joita hallitus kohdistaa perusopetukseen.

Pop-ohjelma eli Peruskoulu paremmaksi on koko vaalikauden mittainen opetusministeriön asettama projekti, jonka tavoitteena on pienentää ryhmäkokoja sekä vahvistaa tuki- ja erityisopetusta ja oppilashuoltoa kouluissa. Ensi vuonna opetusryhmien koon pienentämiseen valtio jakaa yli 30 miljoonaa euroa. Valtio panostaa myös kerhotoimintaan 8 miljoonalla eurolla. Kerhotoiminta on yksi palveluista, joita lapset ja nuoret kouluaikansa varrella tarvitsevat. Kerhotoiminnan kehittämisen taustalla on ajatus, että jokaisella lapsella on oikeus ainakin yhteen harrastukseen läpi koko perusopetuksen. Tänä ja viime vuonna jo jaetuilla avustuksilla on käynnistynyt runsaat 12 000 kerhoa, joissa on reippaasti yli 200 000 koululaista mukana.

Erityisopetusta ja oppilaalle annettavaa muuta tukea koskevien säännösten täydentäminen on myös käsittelyssä tällä vaalikaudella täällä eduskunnassa. Tavoitteena on vahvistaa oppilaalle suunnitelmallisesti annettavaa varhaista ja ennaltaehkäisevää oppimisen ja kasvun tukea. Pop-ohjelman puitteissa erityisopetuksen vahvistamiseen tulee ensi vuonna 15 miljoonaa euroa. Lisäksi opetushenkilöstön täydennyskoulutusohjelma Osaavan piiriin saadaan ensi vuoden aikana 32 000 opettajaa.

Opetusministeriö vakiinnuttaa myös joustavan perusopetuksen. Joustavalla perusopetuksella ehkäistään koulupudokkaita ja perusopetuksen keskeyttämistä. Opetusministeriö on esittänyt valtion talousarviossa yhteensä 6 miljoonaa euroa joustavan opetuksen rahoittamiseen ensi vuonna. Tänä vuonna joustavaan perusopetukseen osallistuu runsaat 1 000 oppilasta.

Oppilaitosten perustamishankkeiden valtionosuuksia on lisätty osana hallituksen elvytystoimenpiteitä yhteensä yli 60 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna valtionosuuksia on siten voitu myöntää yhteensä 101,5 miljoonaa euroa. Lisäyksellä on aikaistettu kosteus- ja homeongelmista johtuvien sekä muiden kiireellisten hankkeiden toteuttamista.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Hyvä, että ed. Karjula ikään kuin toisti kysymyksensä, koska äsken aikani loppui kesken, joten pääsen hieman tarkemmin kertomaan, mistä on kysymys. Kysymys on siis siitä, millä tavalla kuntien opetustoimi ja muut itse asiassa kunnalliset toimet voisivat olla mukana ehkäisemässä nuorten syrjäytymistä. Tätä tosiaankin on pohdittu taas kerran työryhmän voimin, mutta myöskin muualla.

Ensi vuoden alkupuolella tulen antamaan lakiesityksen tästä niin sanotusta monialaisesta viranomaisyhteistyöstä, jossa siis koulutoimi, sosiaalitoimi, mutta myöskin valtiolliset toimijat, kuten poliisi ja vaikkapa puolustuslaitos, olisivat velvollisia huolehtimaan siitä, että kun nuori esimerkiksi keskeyttää opintonsa, keskeyttää varusmiespalveluksensa, siviilipalveluksensa, joku näistä viranomaisista ottaa häneen yhteyttä ja huolehtii siitä, että hän ei putoa kaikkien tuolien väliin. Tällä tavalla saadaan toivottavasti ainakin osa nykyisistä katvealueista ikään kuin minimoitua ja poimittua johonkin järkevään toimintaan mukaan sellaisia nuoria, jotka muuten jäisivät roikkumaan, ilman että viranomaiset saisivat hänestä niin sanotusti kunnon otteen, joten tämä tilanne toivottavasti paranee tällä.

Sitten ed. Asell kysyi muun muassa tekijänoikeuksista ja tästä virkamiestyöryhmän selvityksestä, joka on äsken ollut lausuntokierroksella, hyvinkin laajalla kierroksella. On tullut 300 lausuntoa, ja niitä käydään nyt läpi ministeriössä. Itse luin ne henkilökohtaisesti läpi viime viikonloppuna saadakseni mahdollisimman hyvän kuvan kentän mielipiteestä. Olen myöskin halunnut antaa tälle lausuntokierrokselle sen arvon, mikä sille kuuluu, ennen kuin itse teen omat johtopäätökseni. Sitten kun tämä pohdinta on tehty, tulen kertomaan välittömästi oman johtopäätökseni. Palautteen laatu ja laajuus on hyvinkin tiedossani, ja tähän liittyy hyvinkin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä.

Tästä ed. Asellin myös esiin nostamasta kuntien liikuntaeurosta ehkä voisin sen verran kuitenkin sanoa, että tämä hallitus on korottanut kuntien liikuntaeuroa jo kaksi kertaa: vuosina 2008 ja 2009. Edellisen kerran näin tehtiin vuonna 1996. Tässä on ollut välissä muutamia hallituksia, joissa Rkp mutta myöskin ed. Asellin puolue ovat olleet mukana mutta jotka eivät ole korottaneet liikuntaeuroa. Ainakin ollaan paljon paremmalla uralla tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala on poistunut salista, mutta kiinnostuin hänen puheenvuorostaan näistä koulujen pakollisista aineista. Täytyy sanoa, että itse olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen siihen, että minulle ei suotu aikanaan mahdollisuutta valita pois vaikkapa sitä pakkomatematiikkaa tai pakkokemiaa tai pakkofysiikkaa, koska koulun tehtävänä on olla yleissivistävä, ja olen jopa sitä mieltä, että liiallinen valinnanvapaus ei välttämättä ole nuoren ihmisen paras ystävä. Yleissivistyksen hankkiminen ei ole pujottelurata, jossa haetaan sitä helpointa kohtaa, vaan se on aina tietyn vaivan takana. Vaikkei välttämättä aina reaaliajassa pysty arvostamaan sitä pakollisuutta, niin yleensä elämä kyllä jossain vaiheessa opettaa, että oli sittenkin hyvä, että päästiin nauttimaan näistä pakollisista aineista, minun kohdallani vaikkapa matematiikasta, joten kaikella on rajansa, ed. Rajala.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että sinivihreä hallitus elää ajassa myös sen suhteen, että nyt taantuman alla se on päättänyt lisätä nuorten työpajatoimintaan erityisen merkittävästi resurssia. Tälle vuodelle budjettiin oli kohtaan "Nuorisotyö, nuorten työpajatoiminta ja ehkäisevä huumetyö" osoitettu noin 10 miljoonaa varoja, ja nyt määrärahat on korotettu yli 13 miljoonaan euroon. Eduskunnan sivistysvaliokunnan lausuman jälkeen valtiovarainvaliokunta päätti vielä lisätä tuolle momentille yli miljoona euroa, joten tämä nuorten työllisyystilanne on todella otettu vakavasti hallituspuolueiden rivissä.

Tuo työpajatoiminta onkin äärettömän tärkeää, sillä lähes 15 000 nuorta on vuosittain noita palveluita käyttänyt ja tarve on ollut lisääntymään päin. Yhteiskunnan näkökulmasta tuo toiminta on myöskin erittäin edullista, sillä jokainen nuori, joka saadaan nostettua työelämän rattaisiin ja arkeen kiinni, tuo sekä hyvinvointia itselleen että pidemmän päälle myöskin yhteiskunnalle ja säästää sitten yhteiskunnan muissa kuluissa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä yliopistouudistukseen. Varmaan se tarpeellinen oli, mutta tämä rahoituspuoli on todellakin huolestuttava. Jos nyt otan oman alueeni Oulun läänin ja Oulun yliopiston tilanteen, niin siellä on tavoitteeksi asetettu 20 miljoonaa, joka pitäisi olla varainhankintaan, ja tällä hetkellä on 2 miljoonaa euroa hankittu. Tästä on seurauksena nyt sitten se, että Oulun yliopisto kurittaa yliopiston alaista Kajaanin yliopistokeskusta ja on viemässä sieltä nyt sitten liikunnan sivuaineopettajan aloituspaikkoja pois. Elikkä valtion alueellistamisessa tai hajasijoittamisessa tämä toimii aivan päinvastoin meillä päin.

Sitten vielä haluaisin nostaa liikunnan merkityksen lapsille nimenomaan peruskouluiässä. Minä en tiedä, kuuluuko tämä nyt ministeri Wallinin toimialaan, taitaa kuulua Virkkuselle, mutta kumminkin se olisi erittäin tärkeä asia nuorille nimenomaan peruskouluvaiheessa, koska nuorilla on hyvin paljon asioita, jotka kehittyvät tässä vaiheessa. Todennäköisesti pystyttäisiin liikunnalla ehkäisemään myös syrjäytymistä. Sitä energiaa, mitä nuorilla on, voitaisiin purkaa liikuntaan. Mitenkä näette tämän, onko mahdollista nuorten liikuntaa lisätä peruskouluiässä?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Piti vastata ja vastaankin tai spekuloin vähän ed. Karjulan jutulla.

Mutta sen verran ministerille, että olen kyllä näitten puoskaripsykologien ja helppoheikkien kanssa siinä samaa mieltä, että tärkeintä on se, kuinka myydään asiaa. Ruotsin kielellä ei ole kauhean hyvä sauma tässä suomalaisessa yhteisössä, kun katselin jotain A-studiota ja muuta. Kun meillä vielä on tämä yhteinen kulttuuriperinne, niin meillä on loistavia kääntäjiä. Kun käännetään mitä tahansa ruotsalaista kirjallisuutta, sarjakuvaa, elokuvia, niin ne ovat hemputin hyvin käännettyjä. On aivan eri asia, kun mennään jonnekin Saksaan, Ranskaan tai Englantiin, jolloin sitten me saammekin jotain lisäarvoa, kun opitaan niitä kieliä ja venäjää. Tässä mielessä otan osaa kyllä vaan, kulttuuriministeri.

Mutta vielä sen verran, että siitähän jäisi sitten aikaa näihin liikuntatunteihin. Nimittäin nykyinen aivotutkimus sanoo, että tärkeimpiä suggestiivisia tekijöitä oppimisessa on se, että nuoret saavat liikkua tarpeeksi. Se ei ole ainoastaan sitä, että murrosikäiset ja vähän nuoremmat tytöt saavat luihinsa pitävyyttä sitten vanhemmallakin iällä, vaan liikunta on ihan todella aivojen ruokaa.

Sen verran sitten ed. Kyösti Karjulalle, että kun Himasen työryhmää jatkuvasti haukutaan, niin täytyy muistaa, että Himasen aikaisempi työryhmä teki jo kirjan nimeltään Suomalainen unelma, jossa todettiin aivan se sama asia, minkä ed. Karjula totesi. Oikeastaan meillä on ideoita, luovuutta vaikka kuinka paljon, mutta puuttuu aikaansaaminen, konkretisoiminen, toimeen tarttuminen: nämä pojat ja tytöt, jotka ovat siellä, täytyisi saada välittömästi heti äksöniin. Meillä on kaikkialla tässä yhteiskunnassa se, että meillä on todella paljon teoriaa, tietoa ja me olemme fiksu kansa, mutta me emme osaa saattaa sitä käytäntöön. Meillä keksijätkin ovat nyt motivoituneet huonosti, kun koko ajan pelkäävät näitten työsuhdeolettamien takia, että vielä tämä loppukin vedetään välistä eikä anneta arvoa sinne, minne kuuluu.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat omassa esityksessään lähteneet siitä, että pyrimme tukemaan nimenomaan opiskelun ja koulun keskeyttämisen ehkäisemistä. Pyrimme erinäisiä tukitoimenpiteitä rakentamaan koulutukseen, ja siihen olemme tehneet muutamia ryhmäaloitteita. Eräs keskeinen näistä on ollut erityisopetuksen lisääntyneisiin tarpeisiin vastaaminen.

Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden osuus jatkaa yhä kasvuaan, mikä näkyy viime vuoden tilastoissa. Viime lukuvuonna peruskoulun oppilaista osa-aikaisen erityisopetuksen piirissä oli 78 388 poikaa ja 50 000 tyttöä. Määrät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Kasvu on tietysti johtunut paljolti lisääntyneestä herkkyydestä havaita oppilaiden erityiset tarpeet, mutta myös erilaiset oppimisen haasteet ja luokkatilanteiden moninaisuus ovat lisänneet tätä tarvetta. Tämän vuoksi peruskouluihin tarvitaan lisää resursseja, joilla saadaan tuettua lapsia heidän erityistarpeissaan ja siten tasoitetaan oppilaiden opiskelupolkua myöskin jatko-opintoihin.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä talousarvioesitystä nyt katsoo, niin voi sanoa, että kohdennukset opetusministeriön alalla ovat mielestäni oikeita, mutta riittämättömiä. Se koskee hyvin monia asioita. Otan nyt muutaman esimerkin.

On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin tarvitaan lisää rahaa. Tämä 86,5 miljoonaa on sekin hyvä panos, sillä se takaa jo 16 000 opiskelijalle paremmat olosuhteet nykyisissä kouluissa, mutta me olemme lähteneet siitä, että tarvitaan 100 miljoonaa, jotta me voisimme pitää yllä sellaista peruskorjaustahtia kuin tarvitaan suomalaisissa kunnissa. Tämä edellyttäisi myös sitä, että nämä homekoulut todella voitaisiin korjata.

Lisäksi minusta panostukset ammatilliseen koulutukseen ovat hyviä, mutta valitettavasti eivät kuitenkaan riittäviä. Me sosialidemokraatit olemme lähteneet siitä, että ammatilliseen koulutukseen olisi pitänyt satsata 5 miljoonaa euroa. Se on aivan toisenlainen summa kuin hallituksen satsaus ja panostus tänä vaikean taantuman aikana. Lisäksi aikuiskoulutukseen tehdään hyviä vetoja vapaan sivistystyön oppilaitosten käyttökustannusten suhteen, mutta valitettavasti olemme siinäkin edellä. Minusta näiden painostuksien olisi pitänyt olla selkeästi suurempia. Ja nuorten työpajatoiminta on erittäin tärkeää toimintaa. Me sosialidemokraatit olemme lähteneet siitä, että rahaa olisi tarvittu tämän tärkeän toiminnan ylläpitoon 1,5 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeiseksi korkeakoululaitoksesta muutama sana. Nimittäin nyt tosiasiassa yliopistot on jätetty taloudellisten huolien kanssa yksin, ja näin ei pitänyt käydä silloin, kun yliopistolakia säädettiin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi täytyy tuohon ed. Kärkkäisen puheenvuoroon todeta, että tämä hallitus nimenomaan lisää erityisopetuksen määrärahoja. Perusopetus paremmaksi -hankkeen kautta tulemme ohjaamaan kaiken kaikkiaan 200 miljoonaa euroa perusopetuksen laadun parantamiseen. Ensi vuonna yhtenä konkreettisena toimenpiteenä on nimenomaan erityisopetuksen vahvistaminen, ja tuohon on ensi vuoden budjettiin varattu 15 miljoonaa. Se on aika poikkeuksellista tässä maassa.

Ja kun urheilu- ja liikuntaministeri on paikalla ja puhui pakollisista aineista, niin ymmärsin, että hän todennäköisesti tarkoitti pakollista liikuntaa. Toivotaan, että näitä pakollisia liikuntatunteja saadaan koululaisille tulevaisuudessa lisää. Se on meidän kaikkien nuortemme kunnossapitämisen kannalta aivan ensiarvoisen tärkeää.

Palatakseni tuohon Perusopetus paremmaksi -ohjelmaan totesin tässä salissa viime viikolla, että meillä on yksi maamme historian peruskoulumyönteisimmistä hallituksista, ja siihen on helppo tänään vielä vahvistusta tälläkin puheenvuorolla tuoda. Perusopetus paremmaksi -ohjelma suuntaa ensi vuonna yhteensä 62 miljoonaa euroa perusopetuksen laadun parantamiseen. Tästä ryhmäkokojen pienentämiseen tulemme suuntaamaan 30 miljoonaa ja erityisopetuksen vahvistamiseen, niin kuin äsken ed. Kärkkäiselle oikaisin, 15 miljoonaa euroa. Lisäksi tulemme ohjaamaan kerhotoiminnan tukemiseen 8 miljoonaa euroa. Myös taiteen perusopetuksen, joustavan perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä vieraskielisten oppilaiden äidinkielen ja suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen resursseja tulee tämä hallitus ensi vuonna lisäämään poikkeuksellisen paljon. Osana elvytystoimia myös sivistyspuoli on mukana talkoissa. Elvystystoimenpiteistä yleissivistävien oppilaitosten perustamishankkeiden valtuutta ollaan nyt korottamassa tai korotetaan, näin uskallan jo sanoa, 49 miljoonalla eurolla vuodelle 2010.

Opettajien täydennyskoulutukseen olemme myös panostamassa aivan uudella otteella, Osaava-ohjelma-rahoitukseen on tulossa 8 miljoonaa euroa lisäpanostusta, ja tämä raha tarkoittaa sitä, että ensi vuonna pystymme 34 000 peruskoulunopettajaa valtiorahoitteisen täydennyskoulutuksen kautta kouluttamaan yhä paremmiksi opettajiksi meidän peruskouluihimme. Myös maahanmuuttajataustaisen opetushenkilökunnan täydennyskoulutusta ollaan lisäämässä. Tässä muutamia esimerkkejä niistä panostuksista, joita olemme tekemässä.

Uusimuotoiset yliopistot aloittavat taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisen toimintansa myös ensi vuoden alussa. Niiden taloudelliset toimintaedellytykset on turvattu. Uusimuotoisille yliopistoille syntyvän työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvoitteen lykkäämistä selvitetään. Ja uutena määrärahana Suomen Akatemialle esitetään 2 miljoonan euroa tutkimusinfrastruktuurin rahoittamiseen ja Suomen Akatemian tutkimushankkeiden rahoittamiseen tarkoitettuun myöntämisvaltuuteen esitetään lisäksi vielä lähes 13 miljoonan euron lisäystä.

Ammatillisen koulutuksen lisääminen on myös yksi erittäin tärkeä painopiste näinä haastavina talouden aikoina. Olemme lisänneet aloituspaikkoja ammatilliseen koulutukseen, jos nyt oikein muistan, lähes 8 000 kaiken kaikkiaan. Se on poikkeuksellisen suuri lisäsatsaus. Ja ensi vuoden talousarviossa on yhteensä noin 1 300 uudelle opiskelijalle aloituspaikka. Tämäkin on merkittävä uusi satsaus, jota ollaan tekemässä. Mutta erittäin tärkeää on myös seurata sitä, että nuo aloituspaikat ovat oikealla puolella Suomea. Siellä, mihin nuoria on opiskeluun tulossa, sinne myös aloituspaikkoja tulevaisuudessa pitää yhä enempi siirtää.

Kun meillä on ministeri paikalla, joka vastaa opintotuesta, niin aivan lopuksi täytyy nostaa esiin ja kiittää myös siitä, että nyt opintotukeen on tulossa jälleen parannuksia. Eli siellä on tärkeitä tarkistuksen paikkoja, muun muassa näiden opiskelijoiden ruokapuolen asioiden parissa. Tulevaisuudessa sitten opintorahan indeksiin sitominen, tulorajojen tarkastelu ja varmasti tuo perheellisten opiskelijoiden tilanteen vahvistaminen ovat sellaisia arvostuksia, jotka uskon, että myös kulttuuriministeri Stefan Wallin nostaa aivan näiden uudistusten kärkeen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Halusin tässä vielä mainita, että hallituspuolueet sopivat lisäyksistä tänä vuonna ensi vuoden budjettiin ja ne painottuvat juuri työllisyyteen ja investointeihin sekä muun muassa nuoriin ja juuri esimerkiksi tämän ministeriön alaan lisättiin 1,5 miljoonaa työpajatoimintaan, siis tukemaan nuorten työllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Mehän tiedämme, että syrjäytynyt nuori maksaa helposti paljon suuremman summan kuin tämä lisäys on ollut. Se on ollut hyvin tarpeellinen lisäys.

Niin kuin täällä juuri puhuttiin, yliopistojen perusrahoitusta on tuettu 6 miljoonalla eurolla, kuten ed. Heinonen täällä puhui yliopistojen tilanteesta ja rahoituksesta.

Kun ministeri Wallin puhui pakollisista oppiaineista, koetin selata netistä, mutta en äkkiseltään löytänyt, en muista tarkkaa termiä, mitä tänään Helsingin Sanomissa käytettiin, oliko se kansalaistaito vai mikä oli termi. Mutta oli mikä oli, niin Ranskassa se on oppiaine. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että nuoret eivät enää osaa elää elämää, eivät tiedä, mitenkä pitää toimia eri tilanteissa, mikä on oikein ja mikä on väärin ja miten tulee milloinkin käyttäytyä. Jos oppiaine olisi kansalaistaito, niin olisiko siinä sitten semmoinen uusi oppiaine, joka tulisi sisällyttää. Nyt liikuntaa on jo lisätty. Tulisiko seuraavaksi se kansalaistaito: miten eletään tässä yhteiskunnassa?

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät suomalaiset kansanedustajat, arvoisa ministeri! Me olemme täällä kuulleet monessa puheenvuorossa hallituspuolueitten taholta sellaista puhetta, jonka perusteella voisi päätellä, että nyt on kaikki hyvin. Erityisesti on hehkutettu sitä, että panostetaan erityisopetukseen, ja tämä minua aivan erityisesti huolestuttaa. Nimittäin panostukset ovat aina suhteessa tiettyyn tarpeeseen, ja kunnissa opettajien parissa, ammattihenkilöstön, opetushenkilöstön parissa tämä tilannekuva poikkeaa aivan täydellisesti hallituspuolueitten edustajien tilannekuvasta.

Siellä kentällä meillä, jotka seuraamme tapahtumia arjessa ja aidossa elämässä, käsitys on se, että yhä useampi nuori syrjäytyy yhteiskunnasta, yhä enemmän on periytyvää köyhyyttä, työttömyyttä ja erilaiset sosiaaliset ongelmat kasautuvat ja hallitus ei tee mitään. Tämä on vakava ristiriita kahden erilaisen näkemyksen välillä. Siksi vetoaisinkin jokaiseen myös tässä salissa minun puhettani kuuntelevaan hallituspuolueen kansanedustajaan, että te avaisitte aivan hieman sydäntänne ja ymmärtäisitte sen todellisen tilanteen, joka tuolla kentällä vallitsee. On sanottu, että tämä hallitus tekisi jotain aivan tavatonta ja historiallista silloin, kun se lisää ehkä vain prosentin verran määrärahoja johonkin kohteeseen, kun aikaisempien hallitusten aikana tuo 99 prosenttia on tullut nimenomaan sosialidemokraattisen tahtopolitiikan ja hyvinvointipolitiikan tuloksena. Teidän täytyisi nähdä vähän laajemmin suomalaista poliittista historiaa ja tutustua siihen.

Kunnissa, oppilaitoksissa tarvitaan erityisopetuksen vallankumous, tarvitaan aivan toisen tasoista puuttumista niihin kysymyksiin, joihin erityisopetuksella tulisi vastata.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän ministerin edellisessä puheenvuorossa pieneen yksityiskohtaan huomiota, koska hän pakkoruotsiasian otti esille ja ilmeisesti provosoitui ed. Rajalan puheesta. Oli ministeriltä ehkä kuitenkin hieman ontuva vertaus verrata ruotsin opiskelua pakkomatematiikkaan tai pakkokemiaan, koska nehän ovat kuitenkin niin sanottuja yleismaailmallisia kieliä, joita tarvitaan kaikkialla maailmassa.

Tiedän, että tämä on varmasti herkkä asia varsinkin Rkp:n edustajille. Liikaa intoilematta tätä voi kuitenkin pohtia, kun ruotsin kieltä ei tarkemmin ajatellen oikeastaan kovin laajassa mitassa tarvita Suomessa. Jos menee rannikolle, niin siellä osataan hyvin englantia ja myöskin suomea, siellä pärjää. Toisaalta taas, jos menee Ruotsin puolelle, siellä taas suurin osa ihmisistä osaa myös englantia. Siinä mielessä ehkä ruotsin opiskelu on aika pientä.

Esimerkiksi kun ajattelee Itä-Suomessa olevia kuntia, niin ehkä sielläkin niitä resursseja, joita tähän ruotsin opiskeluun menee, voisi ohjata vaikka venäjän opiskeluun. Se on varmaan siellä kaupankin kannalta paljon järkevämpää. Se olisi vaihtoehtoinen, se ei olisi mikään niin sanottu pakko-opiskelu, ja voisiko ajatella näin, että vaikka osassa Suomea edellytetään, että se on tavallaan pakollinen, ja taas toisaalta se voisi olla vaihtoehtona jossakin Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä ei ruotsin kielellä sillä lailla ole tarvetta, eikä sillä varmasti ole kovin paljon Pirkanmaallakaan. Ehdottaisin tähän vapaaehtoisuutta.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Vuolanne piti mielestäni arvostettavan puheen. Nimenomaan noista resursseista: Kun me olemme tehneet budjettia kunnissa, esimerkiksi tällä hetkellä Pohjois-Savossa, niin olen eilen illalla muutaman erityisopettajan kanssa keskustellut ja muutamien luokanopettajien kanssa, omien lasten kanssa on käyty keskustelua. Ainakin Itä-Suomessa viesti on se, että nimenomaan perusopetuksen ja erityisopetuksen resurssit ovat tällä hetkellä erittäin niukat, ja kun kuntatalous ei ole saanut niitä kaivattuja euroja, joita tällä hetkellä tarvittaisiin nimenomaan perusopetukseen lisää, niin tässä suhteessa olen kyllä samaa mieltä kuin ed. Vuolanne. Hän hyvin väritti tuota kuvaa, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä on.

Toinen asia, johon kristillisdemokraatit kiinnittivät huomiota ja josta ovat tehneet myöskin aloitteen, on nimenomaan tuo määrärahan osoittaminen koulunkäyntiavustajien lisäämiseen, koska koulunkäyntiavustajat mahdollistavat tuon erityisopetuksen ja yksilöllisemmän opetuksen toteuttamisen yhdessä opettajien kanssa ja niissä kunnissa, joissa on paljon lomautettu, ei ollut mahdollista tukitoimenpitein palkata koulunkäyntiavustajia erityisesti. Tällä määrärahalla voitaisiin tarjota se, että minimitaso edes jokaisessa suomalaisessa kunnassa koulunkäyntiavustajien osalta voisi toteutua. Usein koulunkäyntiavustajaa tarvitaan oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman toteuttamiseen. Avustajan tulisi olla myös pitkäaikainen, jotta vuorovaikutus ja tavoitteellisuus oppilaan kanssa työskentelyssä olisivat mahdollisia. Erityistukea eri syistä tarvitsevat oppilaat tarvitsevat usein paljon aikaa nimenomaan tutustumiseen ja yhteisen kommunikaation ym. löytämiseen.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä asia jäi vielä käsittelemättä, ja se on yliopistokeskusten asema. Meillähän on nyt vuoden 2004 jälkeen nämä yliopistokeskukset Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella, ja ne ovat erittäin hyvin vastanneet siihen osaamisperustaan, joka maakunnissa on sekä tarpeen että jo olemassa.

No, nyt asiantuntijaraporttien mukaan näyttää siltä, että alueelliset kehityserot yliopistomaakuntien ja tavallisten maakuntien välillä sen kuin kasvavat vain, ja nämä yliopistokeskukset tuovat tähän tilanteeseen kaivattua ratkaisua. Yliopistokeskusten vaikutusalueella asuu jo 20 prosenttia suomalaisista, joten aivan turhaa toimintaa tämä yliopistokeskusten tukeminen ei ole. Lisäksi yliopistokeskukset osaavat hyvin vastata myös siihen tarpeeseen, joka korkeakoulukentässä on toimia yhteistyössä, ja ammattikorkeakouluilla ja yliopistokeskuksilla on erittäin hyviä malleja tämän yhteistyön toteuttamiseen.

No, nyt me tiedämme, että eduskunta edellytti yliopistokeskuslain yhteydessä ja sen käsittelyn yhteydessä sitä, että tämä yliopistokeskusten rahoituspohja turvataan vähintään entiselleen. Samaan aikaan me tiedämme, että yliopistokeskusten koordinointitehtävän hoitamiseen varatut määrärahat ovat koko ajan kuitenkin reaaliarvoltaan vähentyneet ja tätä suuruutta ei ole tarkistettu sitten vuoden 2004 kuin vain yhden kerran. Minusta tämä on erittäin tärkeä asia ja hyvä viesti myös meidän täällä pohtia, miten käy näille yliopistokeskuksille tässä kovassa tilanteessa, jossa todellakaan emme satsaa riittäviä resursseja yliopistolain toteutumiseen yliopistojen näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Minusta 670 000 euron sijasta (Puhemies: 2 minuuttia!) yliopistokeskuksille olisi pitänyt varata 780 000 euroa lisärahaa tähän kehittämis- ja koordinointirahoituksen turvaamiseen.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin otan pari vastausta tähän väliin.

Ed. Piirainen kysyi, olisiko mahdollista lisätä nuorten liikuntaa koulupäivän puitteissa. Kyllä varmasti on, mutta se ei pelkästään tästä, kenties yhdestä liikuntatunnista, ole kiinni, vaikka tämä tuntijakotyöryhmä sitä nyt erittäin paljon pohtiikin. Kysymys on myöskin siitä, millä tavalla voitaisiin hyödyntää välitunteja, myöskin koulupäivän jälkeistä aikaa välittömästi, kun koulupäivä päättyy. Jos sattuu olemaan esimerkiksi lähiliikuntapaikka koulun vieressä, että se olisi avoinna vaikkapa myöskin viikonloppuisin, niin että saataisiin kaikki nämä ikään kuin irtovartit ja irtotunnit kerättyä tämmöiseen yhteen pottiin, ja siitähän tämä vaikutus sitten syntyy. Britanniassa on lisätty ihan reippaasti liikuntatunteja, muistaakseni neljä tai viisi per viikko, ja se on aikamoinen teko, mutta se myöskin kertoo siitä, että mielikuvitusta käyttämällä saattaa myöskin tuloksia syntyä.

Sitten ed. Asell ehkä tulkitsi minut liian kirjaimellisesti näiden pakollisten aineiden osalta. Itse tarkoitin lähinnä sitä periaatetta, että koska aine, joka ei tunnu silloin mieluisalta, kun on nuori, on pakollinen, niin saattaa olla, että sillä hetkellä tekisi mieli valita se pois, jos vain se mahdollisuus olisi olemassa. Itse olen tyytyväinen siihen, että en päässyt valitsemaan pois näitä mainittuja aineita — matematiikkaa, kemiaa tai fysiikkaa — koska ne ovat totta kai yleissivistäviä, ja sen olen ymmärtänyt varsinkin nyt myöhemmin. Mutta ehkä silloin 14-vuotiaana näin ei aina tuntunut.

Toisaalta olen myöskin sitä mieltä, että on äärimmäisen hölmöä, että närpiöläiset nuoret ihmiset pystyvät läpäisemään lukion ja ylioppilaskirjoitukset ilman, että he olisivat kypsyyskokeen suorittaneet molemmilla kotimaisilla kielillä. Suomessa kuitenkin tarvitaan myös suomen kieltä todistettavasti.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perusopetus paremmaksi -ohjelma saa ensi vuonna yli 60 miljoonaa euroa. Tästä ryhmäkokojen pienentämiseen osoitetaan 30 miljoonaa ja erityisopetuksen vahvistamiseen 15 miljoonaa euroa. Aion keskittyä puheenvuorossani erityisopetuksen parempaan järjestämiseen.

Erityistä tukea ei suomalaisissa kouluissa anneta välttämättä siellä, missä tarve on suurin. Myöskään erityisopetuksen tehosta ja vaikuttavuudesta meillä ei ole riittävän laajaa näyttöä, tämän osoitti Opetushallituksen erikoistutkija Jorma Kuusela jo kolmisen vuotta sitten julkaistussa selvityksessä. Hänen mielestään puhe erityisopetuksen tarpeen kasvusta on vailla pohjaa, sillä tiedämme tällä hetkellä vain tarjonnan kasvusta. Näyttääkin siltä, että emme edes tiedä, kenen tarpeista puhumme: erityisopetukseen siirrettyjenkö, muiden oppilaidenko vai opettajien tarpeista.

On uskallettava epäillä, että erityisopetuksen lisäämistarpeen syitä löytyy koulujärjestelmästämme. Kysyn, onko niin kutsutun normaalioppilaan raja nostettu koulussa aivan liian korkealle? Millä tavalla yltiöyksilöllistäminen ja tiedon painottaminen vaikuttavat lastemme koulunkäyntiin? Miksei oppimiselle, myös elämykselliselle oppimiselle anneta aikaa ja tilaa? Ja miksei koulu voisi olla mielekäs paikka myös heikommin pärjäävälle oppilaalle? Se, millaisessa vuorovaikutuksessa oppiminen tapahtuu ja miten mielekästä se on, vaikuttaa aivan varmasti lapseen.

Arvoisa puhemies! Taiteen mahdollisuuksien hyödyntäminen erityisopetuksesta käytävässä julkisessa keskustelussa on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Jyväskyläläinen tutkija-opettaja Aila Marjomäki tekee parhaillaan väitöstutkimusta taidelähtöisten menetelmien hyödyntämisestä koulun osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Tutkimukseen sisältyy lukuvuoden kestänyt opetuskokeilu, jossa sovellettiin taiteen keinoja äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun. Opetuskokeilussa erilaisuus nostettiin voimavaraksi, ja opetuksen lähtökohtana painotettiin kunkin oppilaan vahvuuksia. Näinhän meikäläisessä koulukulttuurissa ei useinkaan ole, painotamme pikemminkin oppilaiden heikkouksia, diagnosoimme, leimaamme ja erottelemme.

Tulokset opetuskokeilusta olivat monin tavoin rohkaisevia. Kun oppilaat saivat hyödyntää opiskelussa itselle ominta ilmaisukanavaa draaman, musiikin, tanssin, kirjallisuuden, kuvaamataidon, käsityön keinoin, heidän motivaationsa koulutyöskentelyyn kasvoi, mistä osoituksena oli, että he olivat valmiita ponnistelemaan jopa vapaa-ajallaan asettamansa tavoitteen toteuttamiseksi. Taiteen menetelmien tuominen keskeiseksi opetuksessa muutti opetustapahtuman ympäristöllistä, sosiaalista ja mentaalista ilmapiiriä monella tavoin.

Arvoisa puhemies! Taidelähtöisessä oppimisprosessissa kysymykset, kuka minä olen, mistä minä tulen, mihin minä kuulun, kelpaanko minä, ovat jatkuvan pohdinnan alla. Vastausten etsiminen näihin kysymyksiin on myös kaikille yhteisen koulun onnistuneen toteutumisen edellytys.

Erityisopettaja Aila Marjomäki päätyi tutkimuskokeilun myötä kyseenalaistamaan koko erityisopetus-käsitteen. Kysyn, kuten hänkin, miten mahtaa inklusiivisen koulun, yhdenvertaisuuden tunteen ja yhteisöllisyyden kokemuksen syntymiseen vaikuttaa se, että kouludiskurssissa jatkuvasti eriarvoistetaan työskentelytapoja, toimenkuvia sekä oppilaita käyttämällä käsitteitä "yleinen" ja "erityinen".

Taidekasvatuksella on yhä keskeisempi rooli lapsen ja nuoren ehyen kasvun tukemisessa. Taide- ja kulttuuriharrastukset syventävät persoonallisuuden kehitystä, auttavat oppimaan ja onnistumaan yhdessä sekä vaikuttavat elinikäisiin tottumuksiin hyödyntää taidetta ja kulttuuria.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana joku demariedustaja totesi, että hallitus ei tee mitään peruskoulun ja erityisopetuksen saralla. Se oli aika erikoinen toteamus. Ikäryhmien pienentymisestä säästyvät rahat lupasivat myös edellisen hallituksen demariopetusministerit ohjata takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen. Tätä lupausta ei toteuttanut ensin Haatainen opetusministerinä, ei hänen jälkeensä Kalliomäki opetusministerinä. Voi sanoa, että eivät nämä ongelmat ole syntyneet vain kahden vuoden aikana tai vuoden aikana, vaan kyllä silloinkin olisi ollut aidosti tarvetta tälle määrärahalle, sen ohjaamiselle takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen, jos sen sosialidemokraattien opetusministerit olisivat kokeneet niin tärkeäksi eivätkä ainoastaan kauniiksi korulauseeksi sen aikaisessa hallitusohjelmassa. Tai sitten toisena toimenpiteenä, jos oikein muistan, opetusministeri Raskin aikana, joka on myös demari, peruskoulun tuntijako sekoitettiin pahan kerran. Taito- ja taideaineet painettiin montun pohjalle, liikuntaa vähennettiin ja nyt joudutaan korjaamaan näitä virheitä, jotka silloin tehtiin. Eli kyllä tässä työtä on ollut opetusministereillä sinivihreässä hallituksessa asioita kuntoon laittaa.

Mutta kun paikalla vielä on meidän kulttuuri- ja urheiluministerimme, niin on varmasti paikallaan nostaa muutamalla sanalla esille ne työt, joita kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan toimintaedellytysten puolelle tämä ensi vuoden budjetti tuo. Sinne tulee kaiken kaikkiaan 73 miljoonaa euroa lisää, eli ne ovat poikkeuksellisen suuria satsauksia, joita saadaan. Muun muassa taiteen ja kulttuurin määrärahoihin tulee lisäystä yhteensä lähes 52 miljoonaa euroa. Valtionosuuksien 10,8 miljoonan euron lisäys nostaa esimerkiksi teattereiden ja orkestereiden tuen ensi vuonna 79 miljoonaan euroon ja 7 miljoonan euron lisäys korottaa esimerkiksi museoiden valtionosuuksia merkittävästi.

Taiteenalojen lisäyksistä merkittävin kohdistuu kuitenkin kotimaisen elokuvan tuotantotukeen, johon ehdotetaan 2,5 miljoonan euron lisäystä. Myös näyttämö- ja tanssitaiteen vapaiden ryhmien tukemiseen on tulossa merkittävästi lisää rahaa ensi vuonna. Myös elokuvatarkastamon yhteyteen esitetään perustettavaksi ensi vuoden syksyllä oma medianeuvosto ja kirjastorakentamiseenkin kulttuuriministerin esityksen mukaisesti ehdotetaan 7 miljoonaa euroa. Eli kyllä tässä puhutaan erittäin merkittävistä satsauksista, joita ollaan nyt tekemässä kulttuurin, liikunnan ja nuorisopolitiikan puolelle.

En malta olla nostamatta vielä esille myös liikunnan määrärahoja, jotka tulevat nousemaan lähes 13 miljoonalla eurolla, yhteensä 132 miljoonaan euroon. Siellä painopisteinä ovat, aivan oikein, nämä pitkäaikaiset tavoitteemme liikunnan kansalaistoiminnassa, lasten ja nuorten liikunnassa sekä eettinen ja yhteiskuntavastuullinen liikuntapolitiikka, mutta sitten tämän hallituksen toimesta myös aivan uudella tavalla kansainväliseen menestykseen tähtäävä huippu-urheilu, joka on nyt nostettu myös sellaiseksi meidän tähtituotteeksi ja yhdeksi imagotekijäksi maailmalla, että meillä on tulevaisuudessakin ed. Asellin tapaisia urheilijoita painimassa maailmalla ja tuomassa Suomelle menestystä. Se on sellaista, johon kannattaa pienen kansakunnan myös rahaa laittaa.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöhön on tulossa myös rahaa 61 miljoonaa euroa, 8 miljoonan euron lisäys siis tuohon summaan, nimenomaan nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen, sosiaaliseen vahvistamiseen ja elinolojen parantamiseen sekä erityisesti syrjäytymisen ehkäisyssä tehokkaaseen nuorten työpajatoimintaan ja etsivään työparitoimintaan. Nämä ovat merkittäviä uudistuksia, joita olemme myös tekemässä. Vielä tähän samaan nippuun sopii tuo opetusministeriön hallinnonalalla päätökseen saatu ammattistartin vakinaistaminen, joka on erittäin hieno asia monelle nuorelle, joka vielä miettii tuota omaa työuraansa.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kun paikalla vielä on ministeri Wallin, niin haluaisin myös kiittää siitä ja kiinnittää huomiota siihen, että koulujen liikuntamahdollisuudet lisääntyisivät. Jos me ajattelemme koulun tuntikehystä ja niitä resursseja, mitä mahdollisuuksia kouluissa on liikunnan lisäämiseen, niin ne ovat jonkin verran rajalliset ja samoista rahoista kuntienkin budjeteissa keskustellaan hyvinkin kiivaasti ja näillä euroilla on ottajia.

Jos me ajattelisimme tämmöistä win-win-win-tilannetta, niin se voisi rakentua siihen, että yhä enemmän toimisi kodin ja koulun yhteistyö liikuntamahdollisuuksien lisäämisessä, ja se mikä tässä kohtaa voi olla sitten se toimiva ratkaisu, on se, että kolmas sektori otetaan yhä enemmän mukaan liikuntamahdollisuuksien järjestämiseen. Meillä esimerkiksi Porissa TUL järjestää iltistoimintaa kattavasti, laadukkaasti ja lasten hyvinvointia lisäten ja samalla myös aktiivisesti toteuttaa seuratoiminnassa ja lajitoiminnassa sitä, että nuoret ja lapset yhä enemmän liikkuisivat.

Sama ilmiö on havaittavissa semmoisissa kunnissa ja kylissä, missä on aktiivinen urheilu- ja liikuntaseura. Siellä ovat vanhemmat aktiivisesti, innokkaasti mukana järjestämässä toimintaa. Ajatellaanpa vaikka Kiukaisten Kisailijoita, joka kokoaa parisataa lasta harrastusten pariin kunnassa. Koskaan pelkästään yhteiskunnan varoin emme pystyisi tähän samaan lopputulokseen. Siksi meidän pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota, niin kuin minun mielestäni ministeri Wallin on tehnyt, urheilu- ja liikuntajärjestöjen toimintamahdollisuuksiin. Sinne laitettu euro tuottaa takaisin yhteiskunnassa 5 euroa parantuneena terveytenä, yhteisenä toimintana ja hyvinvointina.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa tuohon ed. Heinosen sujuvasanaiseen ja puheammattilaisen hyvällä tyylillä esittämään esitykseen lisäten sen, että kaiken tuon hyvän lisäksi, mitä hallitus on tehnyt, mitä ed. Heinonen mainitsi, täytyy mainita myös se nuorisobarometrissä todettu tosiasia, että nuoret ovat kiinnostuneet kulttuurista ja niin sanotusti käyttävät kulttuuria paljon ja harrastavat sitä eri muodoissaan, kuten esimerkiksi valokuvausta, josta aikaisemmin täällä oli puhetta.

Haluan myös ottaa esille sen, että kansalaistaitohan oli yksi oppiaine ammoisina aikoina Suomessa, mutta se poistettiin sitten ja korvattiin muun muassa terveystaidolla ja oliko se ympäristöoppia ja mitä kaikkea se olikaan. Ihan hyvä niin, mutta kuten näkyy, niin ehkä se kuitenkin jossakin muodossa kannattaisi vielä ujuttaa sinne tuntikehykseen. Ei se varmasti uutta tuntijakoa tarvitse, vaan sen voi aihiona ujuttaa sinne, kutoa näihin muihin tunteihin sisälle. Se olisi varmasti harkinnanvarainen ja tarpeellinen asia.

Tässä kun istuskelin ja sain luovuuden puuskan, niin huomasin, että olin varmasti virheellisesti käyttänyt yliopistokeskuksista termiä verkkoyliopisto, ja pyydän korjaamaan sen asiakirjoihin asianmukaisesti yliopistokeskuksiksi eikä verkkoyliopistoksi.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä joku demariedustaja totesi, että tämä hallitus ei ole tehnyt mitään perusopetuksen laadun parantamiseksi. Esimerkiksi meillä Porissa tänä vuonna ryhmäkokojen pienentämiseen osoitettu 16 miljoonaa tarkoitti käytännössä 170 000:ta euroa tuohon tarkoitukseen, ja ensi vuodelle osoitettu 30 miljoonaa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoittaa siis 350 000:ta euroa ryhmäkokojen pienentämiseen pelkästään Porissa. Tuolla määrällä voidaan merkittävällä tavalla parantaa opetuksen laatua ja lisätä oppilaiden hyvinvointia ihan arjessa.

Toinen, mikä täytyy täsmentää, on demarien esitys siitä, että yliopistokeskukset eivät olisi saaneet tämän hallituksen toimesta riittävästi huomiota. Nyt yliopistokeskukset lisättiin yliopistolakiin mainintana. Myös se hallituspuolueiden ajama uudistus, että yliopistojen koordinaatio- ja kehitysraha kiinnitetään vähintään nykyiselle tasolle, on päätynyt tähän budjettiesitykseen nyt ensimmäistä kertaa. Tätä ei tapahtunut vielä demariministereiden aikana, mutta nyt ministeri Virkkusen aikana tapahtuu niin, että yliopistojen koordinaatio- ja kehittämisraha on sillä tasolla, johon se aina ennen on jouduttu täällä eduskunnassa erikseen korottamaan. Siis sinivihreä hallitus ja ministeri Virkkunen ovat ottaneet yliopistokeskusten kehittämisen tosissaan.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kaikki lapset eivät opi lukemaan välttämättä ensimmäisellä luokalla eivätkä edes välttämättä vielä toisella. Monella lapsella yläkoulussa on keskittymishäiriöitä syystä tai toisesta. En tiedä, miksi meillä on 8 000 koulunkäyntiavustajaa ja 20 vuotta sitten heitä ei ollut ollenkaan. Mietin sitä, miksi tänä päivänä peruskoulussa ei selvitä noilla resursseilla. Mutta kun katsoo näitä lukuja, niin erityisopetuksen piirissä on ollut 78 388 poikaa ja yli 50 000 tyttöä. Määrät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina, ja hallituksen esitys 15 miljoonan euron lisäyksestä on perusteltu, mutta kun on kuullut opettajakuntaa ja erityisesti erityisopettajia, niin tuo on hyvä alku mutta riittämätön. Siinä suhteessa, jos me haluamme sitä, että koulupudokkaiden määrä ei jatkossa kasva, niin nimenomaan ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä erityisopetukseen tarvitsee panostaa lisää ja myös siihen, että koulussa on tukitoimenpiteitä avustajien kautta.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin aloitan sillä, että rehtorien neuvostohan on julkisuudessa todennut, että nykyrahoitus yliopistoissa tulee johtamaan vuonna 2010 kriisiin. Kovaa tekstiä tämä on kuitenkin suhteessa siihen, että uuteen yliopistolakiin siirryttäessä luvattiin selkeästi, että rahoitus yliopistoissa turvataan ja tuottavuusohjelma ei tule koskemaan yliopistoja. Minusta nämä lupaukset on petetty.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan puuttua perusopetuksen säästöpaineisiin ja opinto-ohjauksen tilanteeseen sekä perusopetuksessa että toisella asteella. Näyttää siltä, että olemme huolestuttavasti luisumassa kunnissa siihen, että kuntajohtajat ainakin Ylen kyselyn mukaan, joka taannoin tehtiin, aikovat todella säästää opetuksesta, ja tämä on erittäin huolestuttava viesti. Jos 30 prosenttia kunnista haluaa säästää opetuksesta, silloin nämä toimet, joita täällä tehdään, eivät kyllä ole riittäviä. No, eivät ne ole riittäviä siinäkään suhteessa, että hallitus panostaa nyt 16 miljoonaa ryhmäkokojen pienentämiseen, ja tämä ei valitettavasti vielä riitä. Tässä tilanteessa tämän taantuman puristuksessa ryhmäkokojen pitämiseen entisellään tarvitaan enemmän rahaa, ja tämä asia pitää lailla säätää.

Aivan lopuksi, puhemies, olen huolissani siitä, miten tässä mietinnössä ja hallituksen esityksessä on unohdettu täysin opinto-ohjaajat. Miten tässä kävi niin, että näin tärkeän ryhmän, joka kouluissa pystyy tukemaan nuorten jaksamista, resurssien riittävyydelle ei ole tässä tehty mitään. On huolestuttavaa siis se, että opinto-ohjaajia ei tulla kouluttamaan selkeästi lisää, vaikka heistä on huutava pula monissa kunnissa. Lisäksi opinto-ohjaajan työpanostakaan suhteessa opiskelijoihin ei haluta tässä esityksessä nostaa ollenkaan. Tarvitaan siis opinto-ohjattavia vähemmän opinto-ohjaajaa kohti, että saamme enemmän tuloksia aikaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on vaikea kyllä ymmärtää, mistä ed. Kiuru nämä lukunsa löytää. Hän puhuu, että opetusryhmien pienentämiseen menisi 16 miljoonaa, ja kyllä tästä kirjasta ihan yksiselitteisesti löytyy, että tuo summa on ensi vuonna 30 miljoonaa euroa. Nyt olisi kyllä ihan oikeus ja kohtuus pysyä näissä oikeissa luvuissa.

Mutta se, minkä takia puheenvuoron pyysin, oli oikeastaan ed. Kärkkäisen puheenvuoro, jossa oli hyvin paljon aivan oikeita asioita eli huoli siitä, että meillä on Suomessa erityisopetuksen tarve kasvanut. Tähän on monia syitä. Yksi syy on ne toimenpiteet, joita tehtiin edellisen laman aikaan 1990-luvulla. Sitä edelleen joudutaan paikkaamaan. Perheiden tilanteet ovat muuttuneet, ehkä elämän rytmikin on jollain tavalla tullut kiireisemmäksi. Täältä löytyy osa selittäviä tekijöitä erityisopetuksen määrän kasvuun.

Mutta myös erittäin merkittävä muutos verrattuna siihen aikaan, kun esimerkiksi itse olen peruskoulua käynyt, on ollut siinä, että tämän päivän suomalainen peruskoulu ei ole enää tasapäistävä peruskoulu, vaan me haluamme nykyään niin, että jokainen nuori saisi opetusta omalla tasollaan, voisi edetä, oppia omien kykyjensä mukaan. Tämä on luonut ehkä sellaisen muutoksen suomalaiseen peruskouluun siitä, mitä se oli vielä 1980-luvulla, 1990-luvullekin tultaessa. Silloin oli aika tyypillistä se, että jos joku ei oppinut, niin hän jäi luokalle ja oli sitten luokalla, jäi ehkä toisen kerran. Nykyään halutaan niin, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuudet omien kykyjensä mukaisesti edetä, ja ennen muuta niin, että ne, jotka tarvitsevat erityistä tukea, saavat sen erityisen tuen, ja nekin, jotka ovat lahjakkaita, saisivat sitä tukea ja sitä opetusta, jota he kykyjensä mukaan ansaitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sampsa Katajalle esittäisin kysymyksen. Kun te omassa puheenvuorossanne sanoitte, että tämä porvarihallitus on riittävästi huomioinut yliopistokeskukset, niin miksi te sitten teitte talousarvioaloitteen, jonka mukaan pitäisi lisätä koordinaatiotehtävien hoitamiseen varattua määrärahaa 670 000 eurolla per yliopistokeskus? Saitte siihen sitten kaiken kaikkiaan 19 edustajaa allekirjoittamaan, itsenne mukaan lukien, mutta ette aktivoineet tätä aloitetta, jotta olisimme voineet äänestää tämän asian puolesta. Nyt täällä politikoidaan, niin kuin ed. Heinonen, kaikkein törkeimmällä tavalla syyttäen edellistä sosialidemokraattistakin hallitusta, Vanhasen hallitusta, siitä, että oltaisiin jotenkin laiminlyöty opetusta. Täytyy muistaa, että teillä oli valtiovarainministeri vuosina 1991—2003. Kahteentoista vuoteen te ette tehneet yhtään mitään näille asioille, mistä te nyt tuolla edessä edellistä hallitusta syytitte. Te ette tehneet yhtään mitään kahteentoista vuoteen ja te vielä tulette tänne politikoimaan ja kertomaan, että asiat olisivat jotenkin hyvin. (Ed. Zyskowicz: Politiikka pois eduskunnasta!) — Nimenomaan.

Esko Ahonen /kesk:

Herra puhemies! Ed. Kärkkäinen edellä omassa puheenvuorossaan totesi erityisopetuksen ja koulunkäyntiavustajien tarpeellisuudesta nykyaikana ja hän vertasi sitä menneisyyteen eli 1960—1970—1980-luvuille. Toteaisin, että itse kun kävin koulua 1960-luvulla ja muistelen sitä omaa ikäluokkaani, niin uskon, että tuolloinkin olisi tarvittu varmaankin näitä koulunkäyntiavustajia, mutta silloin vain yhteiskunta ei tiedostanut sen tarpeellisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on myös puhuttu koulukiusaamisesta, niin ajattelin ihan muutaman sanan todeta tähän vielä lopuksi.

Koulunkäynnin alkaminenhan on pienelle lapselle iso askel elämässä, ja se varmasti jännittää. Siksi on tärkeää, että koulutyö alkaa leppoisasti ja sujuu häiriöittä. Mitkä voisivat olla sitten näitä häiriöitä? Niitä on useita, mutta yksi on ihan varmasti koulukiusaaminen. Suomessa kiusataan vuosittain tuhansia koululaisia. Kiusaaminen on ikävä asia, ja sen kohteeksi ei haluaisi kukaan joutua. Valitettavasti suuri osa ummistaa silmänsä siltä tai ei yksinkertaisesti tunnista sitä, joten koulukiusaaminen on saatava kuriin, jotta koulu voi tarjota kasvavalle lapselle onnistumisen mahdollisuuksia sekä varustaa oppilaan terveellä itsetunnolla. Jos koulussa kiusaamista ei saada kuriin, niin se voi jatkua aikuisiällä työpaikkakiusaamisena.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on kuitenkin turha käydä valtavan syvällisesti sättimään toisiamme, mitä on tapahtunut menneinä vuosina. Kyllä me voimme sen tuolta historiasta jokainen lukea. Kuitenkin on hyvä muistaa, että meidän demokratiamme per suomalainen on kuitenkin alta 20 euroa ja se on kohtuullisen edullista verrattuna muihin vastaaviin lukuihin Euroopassa.

Niin kuin täällä on puhuttu, niin on hyvä, että yliopistoon satsataan. Huippuyliopistolle on asetettu paljon odotuksia, tähän Aalto-yliopistoon. On sanottu, että suomalaisilla on hyvin paljon tietoa, mutta sitä ei osata käyttää, ja meillä pitääkin nyt olla päämääränä, ehkä se on hieman kunnianhimoinen, mutta olen aistivinani, että kuitenkin Suomessa on päämääränä saada Suomenkin yliopistolle Nobelin palkinto, onhan niitä tullut muistakin ansioista Suomeen kuin pelkistä yliopistosaavutuksista. Ihmisellä pitää aina olla päämäärä. Tämän muistutti minulle kansainvälisessä kokouksessa viimeksi Arctic Sean asioihin perehtynyt Viron entinen puolustusvoimain komentaja Tarmo Kouts, ja haastankin, että me Suomessa asetamme sen päämäärän yliopistopuolella, että saamme johonkin yliopistoon Nobelin palkinnon.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen täällä aina kaipailee lukuja, hakee lukuja tiedoksi. Voisin esittää monenlaisia lukuja siitä esimerkiksi, miten paljon todellisuudessa tämä perusopetuslain muutos erityisopetuksen osalta tulee tarvitsemaan, elikkä jos puhutaan niistä luvuista, niin sitten voidaan heittää ihan toisenlaisia numeroita kehiin. Mutta se on ihan yksi ja sama, onko se 16 miljoonaa vai 30 miljoonaa euroa, jos me emme halua puuttua oikeasti siihen todelliseen ongelmaan, mikä siellä kunnissa on. Elikkä me voimme sitä rahaa tietysti lisätä ja lisätä ja sitä tarvitaan tietysti paljon enemmän ihan oikeasti, mutta se todellisuus on siinä, että ne ryhmät ovat kuitenkin liian suuria ja siihen tämä hallitus ei ole halunnut puuttua millään tavalla kaikista hyvistä esityksistä huolimatta. Jos meillä on suuria opetusryhmiä ollut jo silloin 1990-luvun alussa, meillä on ollut säästötoimet kunnissa, kaikesta näistä juontaa tämä erityisopetuksen kasvava kehitys ihan varmasti yhtenä suurena osana, ja näihin meidän pitäisi pystyä puuttumaan. Näihin ryhmäkokoihin tämän hyvän hallituksen, tämän opetustoimeen satsaavan hallituksen pitäisi nyt pitäisi pystyä puuttumaan ja ihan oikeasti luoda niitä ideaalisia, mitä ed. Heinonenkin sanoi, ideaalisia omien oppimisedellytysten mukaisia opetusta vaativia tilanteita.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Yhdyn paljolti ed. Heinosen täällä esittämiin kantoihin siitä, miten ed. Wallinin sektoria on tullut hoidetuksi, miten sitä on voitu resursoida merkittävästi. Mutta tietysti kaikista muista hallinnonaloista poiketen nämä merkittävät, todella radikaalisti kasvaneet resurssilisäykset eivät ole yksinomaan vain hallinnon omien päätösten varassa olevia taloudellisia tosiasioita, vaan takana on tietysti se, että Suomessa on järjestelmä Veikkaus Oy:n merkeissä, jonka tuloutus on tällä hetkellä niin vahvassa kasvussa, että nämä tämän tyyppiset urheiluun, nuorisotyöhön, tieteeseen, taiteeseen liittyvät lisäykset käyvät mahdollisiksi. Eikä tämä riitä, sillä olennaista on se, että Suomi kykenee EU:n sisällä säilyttämään Veikkauksen kaltaisen monopoliin samoin kuin Raha-automaattiyhdistyksen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos nämä monopolit menetetään ja se avautuu kansainväliselle kilpailulle, on aivan selvää, että ne myönteiset plusmerkit, joilla tänä päivänä arvioidaan kehitystä tieteen, taiteen, urheilun ja nuorisotyön alueella, muuttuvat miinusmerkkisiksi. Tämän monopoliaseman turvaaminen, yksinoikeusaseman säilyttäminen Suomessa uusissa olosuhteissa on poliittisesti ja strategisesti se ykkösasia, joka tämän hallinnonalan näitä asioita pohdittaessa tulee pitää mielessä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Totesin aikaisemmin, että perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen satsataan vain 16 miljoonaa, ja ed. Heinonen siihen puuttui, ja on aivan totta, että te laskette, että 30 miljoonaa satsataan ryhmäkokojen pienentämiseen. Se lukee myös siinä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Olen pahoillani siitä, että katsoin hiukan eri asiaa, ja onkin hyvä, että ollaan tarkkoina puolin ja toisin. Itse asiassa tuijotin tätä erityisopetuksen riviä, ja näin ne menevät sitten sekaisin. Mutta olen kiitollinen siitä, että korjasitte minua siinä asiassa.

Mutta tärkein jäi kuitenkin teidän puheestanne puuttumaan. Se oli se, että tämä raha valitettavasti ei ole riittävä. Me olemme tilanteessa, jossa ryhmäkokojen pienentämiseen pitää panostaa sekä lailla, joka asettaa kunnat tilanteeseen, jossa velvoittavuus on parempaa, sitovampaa luokkaa, ja tarvitaan myös resursseja, jotta tämä laki voisi todellisuudessa toteutua.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä todettiin, että tämä hallitus ei olisi tehnyt mitään luokkakokojen opetusryhmien pienentämiseksi. Kyllä tuo väite on jotain sellaista, mitä tässä salissa ei saa sanoa. Tämä hallitus ensimmäistä kertaa Suomessa selvittää sen, minkä kokoiset opetusryhmät Suomessa ovat. Tätä ei tehnyt kukaan opetusministeri ennen tätä hallitusta. Opetusministeri Sari Sarkomaa käynnisti tämän, ja nyt opetusministeri Henna Virkkunen on vakinaistanut tämän käytännön. Eli nyt tulemme seuraamaan säännöllisesti, minkä kokoiset opetusryhmät Suomessa on. Nyt meillä on myös tieto siitä, minkä kokoiset opetusryhmät eri kunnissa ja eri kouluissa on. Sieltä on ihan helppo lukea, että itse asiassa tuolla 30 miljoonalla eurolla, joka ensi vuonna ohjataan luokkakokojen pienentämiseen, aika monessa kunnassa pystytään hoitamaan ne ongelmakohdat jo kuntoon. Mutta on aivan totta, että totta kai perusopetukseen voidaan rahaa laittaa enemmän ja tarvitaankin tulevaisuudessa yhä enemmän.

Tuo ensimmäinen potti, joka tänä vuonna jaettiin, eli 16 miljoonaa euroa luokkakokojen pienentämiseen meni hienosti juuri siihen tehtävään, johon se oli tarkoitettu. Valtaosa, yli 80 prosenttia, ilmoitti käyttäneensä rahat kokonaan tai osittain ryhmäkokoihin. Lähes 18 prosenttia ilmoitti, että ei kohdistanut lisärahoitusta ryhmäkokoihin. Näistä yli puolet siksi, että ryhmäkoot olivat jo näissä kunnissa pieniä. Vain 3 prosenttia ilmoitti, että rahaa ei ollut käytetty lainkaan opetustoimeen. Eli kyllä kuntapäättäjät ja kunnatkin tämän asian tietävät ja näkevät sen tärkeäksi ja arvokkaaksi. Ensi vuonna tulemme panostamaan yhä enemmän Pop-rahaa, joka on koko hallituskaudella 200 miljoonaa, niin yhtenä kohderyhmänä tuohon opetusryhmien koon pienentämiseen, ja se summa on siis ensi vuonna 30 miljoonaa euroa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! 1990-luvun alun laman aikana silloinen hallitus panosti voimallisesti koulutukseen ja tutkimukseen, vaikka jouduttiin kaikkialta muualta leikkaamaan, koska talouden tilanne oli katastrofaalisen heikko. Silloin tuo onnistui niin, että Suomi nousi siitä lamasta erittäin nopeasti sen ansiosta, että meillä oli tutkimustoimintaa ja insinöörejä, jotka osasivat tehdä maailman huippuluokan tuotteita.

Nyt elämme toista kertaa tällaista syvää taloudellista taantumaa. Tällä hetkellä on äärettömän tärkeää, että tutkimukseen ja koulutukseen panostetaan voimakkaasti. Nyt ei edes lainan saanti ole niin vaikeata kuin oli 15 vuotta sitten. Siksi on todellakin korostettava sitä, että hallituksen on otettava vielä paljon voimakkaampi ote koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistoimintaan ja rahoitettava sitä. Erityisesti yliopistot ovat tällä hetkellä tiukassa tilanteessa tämän uudistuksenkin myötä, koska lama iski huonoon aikaan, eikä varoja kerry yliopistoille niin kuin on suunniteltu.

Toinen asia, josta ei tässä keskustelussa ole puhuttu, on se, että meillä ei ole tieteellisten kirjojen julkaisujen kustantajaa tässä maassa enää juurikaan. Monet tutkijat valittavat sitä, että eivät saa enää julki tieteellistä kirjallisuutta, koska niiden kustantamista valtio ei tue. Kustantajat eivät ota niitä vastuulleen, koska niiden myynti on parhaimmillaankin tuommoista 1 000—1 500 kappaleen luokkaa, ja silloin ne eivät ole kannattavia. Tämä on asia, johon on kiinnitetty maakunnissa erityisesti huomiota, mutta se on koko maassa suuri ongelma. Toivoisin, että hallitus paneutuisi siihen vakavasti niin, että tieteellinen tutkimus saisi myös julkaisujen kautta levitä ja vaikuttaa kansainvälisestikin.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olette varmasti kuunnelleet hyvin mielenkiinnolla niitä puheenvuoroja, joissa olen pyrkinyt tuomaan esiin esimerkiksi panostukset erityisopetukseen. Tämä johtuu siitä, että itsekin olen toiminut laaja-alaisena erityisopettajana yläasteella, klinikkaopettajana ja osallistunut oppilashuoltotyöhön ja nähnyt ne vaikeudet, mitkä tuolla kentällä ovat. Haluan vielä edelleen painottaa sitä, että se käsitys, jota täällä porvarihallituksen edustajat ovat viljelleet, ei millään tavalla vastaa niitä opettajien näkemyksiä, joita esimerkiksi satakuntalaisissa kunnissa on siitä, että meillä olisi nyt riittävästi erityisopetuksen resursseja.

Toinen hyvin keskeinen asia on se, että porvarihallitus on omilla toimillaan heikentänyt olennaisesti kuntien mahdollisuutta tuottaa palveluita, koska ei ole vastannut siihen haasteeseen, mikä on tullut verotulojen vähentymisen muodossa, ja se on iskenyt kuin lekalla päähän kuntien päättäjiä, vastuunkantajia, ja kunnissa on jouduttu tekemään nimenomaan tämän porvarihallituksen niukan talouslinjan vuoksi erittäin vaikeita, jopa hätäisiä päätöksiä, jotka ovat koskeneet myös nimenomaan perusopetusta.

Meillä on itse asiassa kuntia, joissa perusopetuksen taso on vakavasti vaarassa ja vaarassa heikentyä. Siksi vetoaisin kyllä jokaiseen, varsinkin tässä salissa olevaan kansanedustajaan, että nyt tulisitte sosialidemokraattien sivistysaloitteen taakse siinä, että kuntiin lisättäisiin valtionosuutta. Meillä on nyt jo tiedossa se, että useita kuntia aikoo lomauttaa opettajia ja vaarantaa siten meidän perusopetuksen, ja tämä näkyy tulevaisuudessa. Siitä jäljet ovat jo nyt nähtävillä. Siksi SDP on ehdottanut talousarvioaloitteessa, että näihin valtionosuuksiin laitettaisiin 100 miljoonaa euroa lisää kuntien opetustoimeen. Ja nyt vetoaisin teihin kaikkiin täällä oleviin kansanedustajiin.

Toinen kysymys on se, että nimenomaan koulutusta pitää silloin lisätä, kun ollaan taantuman ja laman ajoissa. Se, että edellinen hallitus piti tiukkoja talousnyöriä ja teki harkitusti kuitenkin jatkuvia uusia avauksia koulutuksen ja opetuksen alalla, on mahdollistanut sen, että nyt, kun taloudellisesti paljon vaikeammat ajat ovat käsillä, me voisimme sijoittaa koulutukseen ja opetukseen huomattavasti enemmän kuin mitä tämä porvarihallitus on tekemässä aivan siitä syystä, että tämä porvarihallitus halusi antaa nämä tulevaisuuspanostukset veronalennuksina kaikkein rikkaimmille ja samalla käänsi selkänsä niille ihmisille, jotka todella näitä tarvitsevat sitä varten, että pääsisivät työelämään kiinni, saisivat ammatillisen tutkinnon, aikuiskoulutuksen, erityisopetuksen alalla, ammattikorkeakoulujen kehittämisen suhteen.

Nyt olisi nämä varat tarvittu siihen, että esimerkiksi lähellä työelämää ja elinkeinoelämää olevaa koulutusta — ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulutus — olisi voitu volyymiltaan lisätä huomattavasti nyt esitettyä tasoa korkeammalle tasolle siksi, että nyt kannattaa tehdä näitä investointeja, kun ihmiset ovat lomautettuina ja työttöminä ja työttömyysuhan alla. Silloin ihmisiä kannattaa kouluttaa. Sitten, kun taas pääsemme nopean kasvun vaiheeseen, toivottavasti, huolimatta tämän porvarihallituksen tekemistä vakavista virheistä, niin sitten olisi tuo ammattitaitoinen työelämään valmis työvoima mahdollisimman pian resursseina käytettävissä. Näin voimme hyvin nopeasti edesauttaa taloudellisen kasvun eskaloitumista. Tämä olisi sitä oikeaa toimintaa, ja tämä perustuu niille sosialidemokraattisen hyvinvointipolitiikan ja sivistyspolitiikan lähtökohdille, joita me olemme tässä salissa puolustaneet.