Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Haluan tässä oikeusministeriön pääluokan kohdalla kiinnittää oikeusministerin ja muiden huomiota kahteen mielestäni ajankohtaiseen ja tärkeään oikeusministeriön hallinnonalan asiaan. Toinen on törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointi ja toinen on ylipitkät käsittelyajat oikeusprosesseissa.

Mitä ensimmäiseen asiaan tulee, niin jo pari vuotta sitten eduskunnassa tehtiin aloite, jonka eduskunnan jäsenistä enemmistö allekirjoitti, jossa vaadittiin törkeän rikoksen valmistelun kriminalisointia. Taustalla tässä aloitteessa oli ilmeisesti Liedon tunnettu rahankuljetusauton ryöstötilanne, jossa rosvot saivat kaikessa rauhassa valmistella ryöstöaiettaan, mittailla aikatauluja rahankuljetusautolle ja katsoa reittiä ja valmistella pyssyt mukana asiaa. Poliisi iski mahdollisimman myöhään silloin, kun poliisin mielestä valmistelu oli edennyt yrityksen asteelle. Siitä huolimatta hovioikeus totesi aivan äskettäin, että ryöstön yritys ei ollut tapahtunut, ja kun valmistelukaan ei ole kiellettyä eikä rangaistavaa, niin mitään rikosta tältä osin ei ollut tapahtunut.

No, tämä aloite ja kriminalisointi ei tietystikään taannehtivasti tähän asiaan ja tähän tapaukseen vaikuta, mutta se edes jatkossa auttaisi asiaa vastaavanlaisissa tilanteissa.

Toinen asia, joka varmasti on ollut tämän keskustelun taustalla ja muidenkin törkeiden rikosten kuin ryöstön osalta, ovat nämä koulusurmatapaukset. Eli meillä on tällä hetkellä Suomessa voimassa lainsäädäntö, jonka mukaan koulusurmien valmistelu ei ole rangaistava teko. Nyt näyttää vihdoin siltä, että oikeusministeri Brax on laittamassa vauhtia tämän asian valmisteluun oikeusministeriössä, ja kun tästä mediassa kerrottiin, niin mitä siitä seurasi? Siitä seurasi Helsingin Sanomissa iso uutisjuttu, jonka otsikko oli: "Professorit varoittavat puuttumasta rikosten valmisteluun liian herkästi". Ja jutussa kerrottiin näin: "Oikeusoppineet toivovat lainsäätäjän pistävän jäitä hattuun, kun se suunnittelee kriminalisoivansa rikosten valmistelun entistä laajemmin. Rikosoikeuden professorit Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta ja Jussi Tapani Turun yliopistosta suhtautuvat lakihankkeeseen varauksellisesti." No, totta kai.

Kun luetaan näitä argumentteja, niin täällä professori Nuotion sanomaksi on mainittu seuraava argumentti: "Hän epäilee, että rikoksesta epäiltyjen oikeusturva voi vaarantua, jos poliisi lopettaa rikoksen valmistelun alkuunsa." Siis uudestaan: hän epäilee, että rikoksesta epäiltyjen oikeusturva voi vaarantua, jos poliisi lopettaa rikoksen valmistelun alkuunsa. Voi herran jestas sentään!

Mitä, jos kerrankin mietittäisiin rikoksen uhrin näkökulmasta, potentiaalisen uhrin näkökulmasta näitä asioita. Mielestäni on aivan selvää, että jos vähänkin ajateltaisiin, ei tällä kertaa kuten aina rikoksen tekijää, vaan nimenomaan rikoksen uhria, niin hänen kannaltaan nyt luulisi olevan päivänselvästi positiivinen asia se, että poliisi keskeyttää rikoksen valmistelun alkuunsa.

Muutoinkin, herra puhemies, näyttää siltä, että tämä meidän kriminaalipoliittinen eliitti, professorit ja oikeusministeriön virkamiehet ja myös lainvalvontaviranomaiset, oikeusasiamies ja kumppanit, kantavat aivan hirveästi huolta rikollisten, vankien ja rikoksentekijöiden, oikeusturvasta, mutta uhrin oikeusturvasta harvemmin kuulee puhuttavan. Tietystikään tämä ei ole mikään nollasummapeli, että jos toisen oikeusturvaa lisätään, niin se on toiselta pois.

Mutta toivoisi joskus kuulevan näiltä professoreilta, korkeasti oikeusoppineilta ja muilta lainvalvontaviranomaisiltakin huolenpitoa myös rikoksen uhrin oikeusturvasta. Rikoksentekijä saa esiintyä oikeudessa villapaita päässä, siis ei päällä vaan päässä, ja se on ilmeisesti hänen yksityisyytensä suojan kannalta tärkeätä. Uhri saa hommata itse juristit, maksaa ne ja esiintyä varmasti siellä omilla kasvoillaan, törkeänkin rikoksen uhriksi joutunut, jolle oikeudenkäynti on varmasti traumaattinen kokemus.

Herra puhemies! Haluan sanoa, että totta kai silloinkin, kun rikoksen valmistelu on kriminalisoitu, niin aina rikosoikeudessa näyttökysymykset ovat tärkeitä. Tietystikään se, että ostaa puukon ei ole näyttö siitä, että on suunnitteilla ja valmisteilla murha, mutta jos nyt seisoo vihamiehensä porraskäytävässä kirves kainalossa valmiina, niin voisi olla syytä epäillä, että rikoksen valmistelu on kyseessä tai jos nailonsukat päässä ajelee pankin edessä katkaistut haulikot sylissä, niin ehkä tuokin voisi täyttää rikoksen valmistelun tunnusmerkistöt.

Herra puhemies! Aikani loppui, joten tämä toinen asia jää käsiteltäväksi jossain toisessa yhteydessä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kerron SDP:n eduskuntaryhmän esityksistä.

Esitämme vaihtoehdossamme parannuksia, jotka liittyvät Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustoiminnan kehittämiseen, pahimmin ruuhkautuneiden käräjäoikeuksien tukemiseen, talousrikosten selvittämiseen sekä vankeinhoitopalvelujen kehittämiseen ja vankilatilojen peruskorjaukseen.

Merkittävin uhka kansalaisten turvallisuudelle on syrjäytyminen, jonka ehkäiseminen on parasta oikeuspolitiikkaa. Työttömyyden lisääntyminen ja hallituksen rikkaimpia suosiva veropolitiikka ovat osaltaan lisänneet tuloeroja, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Tuloerojen kasvun suhteen tilanne on tällä hetkellä pahin sitten sotien. Olemme käsitelleet syrjäytymisen ehkäisyä ja kansalaisten tasavertaisen mahdollisuuksien edistämistä muualla budjettivastalauseessamme. On tärkeää pitää mielessä, että eriarvoistumisen vastainen politiikka on keskeistä myös oikeusministeriön hallinnonalan kohdalla.

Puhemies! Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toiminnan tehostaminen on ollut valtioneuvoston tavoitteena jo pidemmän aikaa. Viimeksi asia on kirjattu istuvan hallituksen hallitusohjelmaan. Määrärahat toiminnan tehostamiseksi ja parempaa säädösvalmistelua tukevan tiedon tuottamiseksi ovat kuitenkin jääneet puuttumaan jokaisesta tämän hallituksen talousarvioesityksestä. Koska kyseessä on rikollisuuden ennaltaehkäisyn ja koko oikeuspoliittisen kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeä asia, ehdotamme, että Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toiminnan turvaamiseksi lisätään miljoona euroa.

Oikeuslaitokset käräjäoikeudesta lähtien potevat henkilöstöpulaa. Asioiden käsittely viivästyy ja ensi vuonnakin on juttuja vanhentumassa. Tällöin Suomi saa taas EU:n huomautuksen ja velvoituksen maksaa korvauksia. Korvauksien maksamisen sijaan tulee palkata tuomareita. Siksi esitämme lisäyksenä 2,1 miljoonaa euroa 18 käräjätuomari—sihteeri-työparin palkkaamiseksi pahimmin ruuhkautuneisiin käräjäoikeuksiin.

Syyttäjätoimiresurssit ovat hallituksen esittämällä tasolla vakavissa talousrikoksissa riittämättömät. Talousrikosten osuus kaikkein vaativimmista rikosasioista on huomattavan suuri, ja talousrikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle mittavia vahinkoja. Tämän lisäksi on syytä olla huolissaan syyttäjälaitoksen henkilöstön hyvinvoinnista. Liiallinen työpaine alkaa näkyä jo jaksamisessa. Esitämme lisättäväksi 1,5 miljoonaa euroa valiokunnan esityksen lisäksi syyttäjälaitoksen toimintamenoihin vaikeiden talousrikosten selvittämiseksi ja työpaineen helpottamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vankeuslaki edellyttää, että jokaiselle vangille laaditaan suunnitelma rangaistusajan suorittamista, vapauttamista ja ehdonalaista vapautta varten. Todellisuudessa vankeinhoidon kroonisen resurssipulan vuoksi riski- ja tarvearvioita tehdään vain murto-osalle vangeista.

Oikeusministeri ja sosiaali- ja terveysministeri ovat syksyllä 2009 julkisuudessa todenneet, että jo pitkään Suomen mainetta tahranneet paljusellit jäävät pian historiaan. Vankiloissa oli vuoden 2009 alussa vielä runsaat 500 vankipaikkaa, joissa oli käytössä paljut. Vaikka osassa vankiloista paljusellipaikkoja ollaan poistamassa, niitä jää vielä Hämeenlinnan ja Helsingin vankilaan. Näissä selleissä asuu myös vankien pieniä lapsia. Sellien käyttö on välittömästi lasten kohdalta lopetettava. Esitämme 2 miljoonaa euroa vankeinhoitopalvelujen kehittämiseen ja 2 miljoonaa vankilatilojen peruskorjaukseen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tuomioistuinten käsittelyjen viivästyminen on nykyisen tasoisena Suomen perustuslain vastainen tila. Olisi hyvin suotavaa, että maan hallitus tarttuisi tähän kysymykseen huomattavasti tarmokkaammin ja nopeammin kuin on suunniteltu ja myös lisäten resursseja tuomioistuimien käyttöön siten kuin esimerkiksi sosialidemokraattien eduskuntaryhmän ehdotuksessa on ehdotettu.

On hyvin keskeinen ja perustavan laatuinen ihmis- ja perusoikeus se, että ihminen saa viivytyksettä oman asiansa ratkaistavaksi, ja tällä hetkellä me olemme saaneet myös monia kansainvälisiä huomautuksia, tuomioita, siitä, että emme ole tätä asiaa hoitaneet riittävän tarmokkaasti. On hyvin erikoista, että nimenomaan Suomessa, jota voidaan pitää hyvällä syyllä monessa kohtaa oikeusvaltiona ja jonkinlaisena kärkimaana ja esimerkkinä, tällaista perusoikeuksien puutostilaa voidaan näinkin pitkään katsoa läpi sormien. Olemme myös perustuslakivaliokunnassa tähän kiinnittäneet äärimmäisen vakavaa huomiota ja toivomme, että ne toimenpiteet, jotka nyt ovat lähtemässä valmisteluun, suoritettaisiin mahdollisimman ripeäst, näin ainakin siinä keskustelussa, jota perustuslakivaliokunnassa on käyty ja joka osoittaisi melko suurta yksimielisyyttä siitä, että tämä asia pitäisi nyt hoitaa kuntoon.

On monia erilaisia toimenpiteitä. Pelkästään resurssien lisääminen ei kaikissa kohdissa riitä, vaan tarvitaan myös se, että sitten nämä tuomioiden jatkokäsittelyt ja valitusmahdollisuudet katsotaan ja punnitaan, ja tässä asiassa on sääntelyä ja muutoksia tulossa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen lakivaliokunnassa nyt toista kautta ja olen todella tyytyväinen siitä, että me saimme valtiovarainvaliokunnassa lisättyä valtion talousarvioon pääluokkaan 25 elikkä oikeusministeriön pääluokkaan vähän runsaat 2,3 miljoonaa euroa. Siitä suurin osa meni syyttäjille ja jonkin verran korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja sitten parille kolmelle muulle taholle lisäksi. Eli toisin sanoen pystyttiin supistamaan ja suuntaamaan resursseja nyt tänne käsittelypuolelle, jota kautta voidaan jonoja siellä vastaavasti supistaa.

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin käyttää muutaman sanan korkeista oikeudenkäyntikuluista, sillä riita-asiansa käräjillä ratkova ottaa suuren taloudellisen riskin. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan riitajuttujen kulut ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Tavalliset kansalaiset eivät useinkaan pysty vaikeuksitta selviämään oikeudenkäynnin aiheuttamista ylimääräisistä menoista. Oikeudenkäyntikuluista voi käytännössä riippua, miten kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu tai jää toteutumatta. Jotta oikeusturva toteutuu, kansalaisten on voitava käydä oikeutta varallisuudesta riippumatta. Nykyisin tämä periaate ei valitettavasti toteudu.

Viime vuonna jo neljässä riitatapauksessa kymmenestä oikeudenkäyntikulut olivat suuremmat kuin riideltävän asian arvo. Oikeudenkäynti on kallis ja epävarma tapa ratkoa riitoja. Erityisesti sellaisissa jutuissa riski on suuri, joissa kulut ovat korkeat. Esimerkiksi kiinteää omaisuutta koskevassa riita-asiassa kulut ovat usein yli 10 000 euroa riitelevää osapuolta kohden, joskus jopa yli 50 000 euroa. Yksi syy kulujen nopeaan kasvuun on riita-asioiden monimutkaisuus. Ne ovat nykyään monisyisempiä kuin ennen. Siksi aikaa kuluu enemmän ja todistajia tarvitaan useampia. Asianajajienkin palkkiot ovat nousseet merkittävästi. Oikeudenkäynnin kustannukset muodostuvat oikeudenkäyntimaksusta, oikeudenkäyntiavustajan palkkiosta ja todistajille maksettavista korvauksista.

Kantajien oikeudenkäyntikulut olivat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2008 keskimäärin 6 500 euroa ja vastaajien noin 5 500 euroa. Keskimääräinen riidan rahallinen arvo oli 15 000 euroa, ja summa on pysynyt viime vuosina lähes ennallaan. Oikeudessa hävinnyt osapuoli pääsääntöisesti maksaa myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tämä uudistus tuli voimaan vuonna 1993. Uudistuksen tavoitteena oli muun muassa vähentää aiheettomia oikeudenkäyntejä, mikä toki on hyvä pyrkimys. Uudistus on kuitenkin johtanut siihen, että jutun häviämisen pelossa asia usein painetaan villaisella, koska kulut nousevat helposti suuremmiksi kuin oikeudenkäynnin kohteena olevan intressin arvo. Taloudellinen riski siis estää usein oikeudenkäyntiin ryhtymisen, vaikka se olisi välttämätöntä oikeuden saamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Oikeudenkäyntijärjestelmää onkin kehitettävä edelleen nykyisestä. Vaihtoehtoisia menettelyjä, kuten sovitteluja, on lisättävä, erityisesti pienissä riita-asioissa on löydettävä muitakin toimivia ratkaisuja kuin oikeudenkäynti. Yksi keino olisi kuluttajariitalautakunnan toimivallan kasvattaminen nykyisestä.

Oikeusministeriön onkin viipymättä selvitettävä, miten ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä saadaan turvatuksi. Myös vähemmän varakkailla kansalaisilla pitää olla mahdollisuus puolustaa etujaan ilman, että siitä on mahdollisesti seurauksena taloudellinen katastrofi.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme erittäin tärkeän kysymyksen äärellä. Juuri mistään muusta asiasta Suomea ei ole niin arvovaltaiselta taholta moitittu kuin siitä, että me olemme hoitaneet huonosti kansalaisten oikeusturvan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lukuisia langettavia tuomioita siitä, että Suomen oikeudenkäynnit ovat kestäneet liian kauan. Tähän kysymykseen on onneksi kiinnitetty merkittävästi huomiota koko ketjussa esitutkinnasta syyteharkintaan ja käräjäoikeuteen ja myös sitten ylempiin oikeusasteisiin, hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen.

Aivan viimeisinä uudistuksina on edelleen yhdistetty tuomioistuimia toimivallan osalta ja tehostettu käräjäoikeusverkkoa. Tämä osaltaan parantaa juuri sitä ongelmaa, johon ed. Ahonen viittasi, että oikeudenkäyntikulut kasvavat, kun riittävää osaamista ei ole ollut. Eli mitä suurempaa on erikoistuminen käräjäoikeuksissa, mitä suurempaa erikoistuminen on myös asiamiesten keskuudessa, sitä tehokkaampia prosessit ovat ja sitä nopeammin ja vähäisemmin kustannuksin oikeudenkäynnit saadaan hoidettua. On myös erikoinen asia, että syyttäjissä tätä erikoistumista on tapahtunut ja erityisesti talousrikoksissa syyttäjät ovat pitkälle erikoistuneita. Nimenomaan tähän tarkoitukseen on nyt osoitettu vielä 3 miljoonaa euroa lisärahoitusta eduskuntakäsittelyn aikana.

Lakivaliokunnassa on kannettu huolta siitä, että kaikkia niitä toimenpiteitä, joista on aiemmin sovittu ruuhkautuneiden käräjäoikeuksien tilanteen helpottamiseksi, ei ilmeisesti ole täysimääräisesti onnistuttu toteuttamaan. Ainakin valiokunnassa saadun selvityksen mukaan lautamiesten käyttöalan supistamisesta kertynyt säästö ei ole kokonaisuudessaan ohjautunut siihen tarkoitukseen, mistä oli aiemmin puhetta. Lautamiesjärjestelmän supistaminen on kuitenkin jo nyt osoittanut, että on pystytty toimintoja tehostamaan 2,7 miljoonan euron edestä, mikä on antanut mahdollisuuden 28 uuden viran perustamiseen. Tämä suuntaus on ollut oikea, ja sitä pitää edelleen jatkaa. Meillä on edelleen tällä hetkellä liian laajaa lautamiesten käyttöä tuomioistuimissa.

Mutta kokonaisuutena arvioiden oikeusministeriö on kiinnittänyt tähän kaikkein keskeisimpään suomalaiseen oikeusturvakysymykseen huomiota, osoittanut siihen riittävästi resursseja — tai voiko sanoa riittävästi, aina lisäraha varmaan tarpeen on, mutta joka tapauksessa osoittanut merkittävän lisäpanostuksen — tämän ongelman korjaamiseksi. Jatkossa toivon paitsi lisärahoitusta myös sitä, että rohkeus riittää ennen kaikkea käräjäoikeusverkoston ja virkojen erikoistumisen parantamiseen.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheeseen voisi sanoa, että jo on arvot kohdallaan tai pielessä, mitenpäin vaan, meidän oikeusoppineillamme, jos todella ollaan huolissaan siitä, että onhan se kamalaa, kun rikollinen ei saa suunnitella uutta ryöstökeikkaa, vaan heti on poliisi kimpussa. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten laillisuus ja lainkuuliaisuus voidaan hämärtää kansalaisten keskuudessa, jos niiden arvomaailma, jotka tulkitsevat lakia ja jotka laativat lakeja, on tällä tavalla vinksahtanut nurinpäin.

Toinen arvomaailman vinksahdus nurinpäin voi olla myös siinä, että todella ollaan huolissaan siitä, minkälaiset ovat vankien olot vankiloissa, kun kuulee, mitä siellä on: televisiot, hyvä terveydenhoito ja kaikki muu ja ihan oikein, ei siinä mitään. Mutta minä kuulin sen jälkeen, kun vankiloiden olot tulivat julkisiksi, kommentin, että olisipa vanhuksilla samanlaiset olot kuin vangeilla. Tämmöistäkin sitä kuulee Suomenmaassa.

Ed. Ahonen, joka lähti pois, piti erittäin hyvän puheen erittäin tärkeästä aiheesta. Sekin sanonta osoittaa, millä tavalla kansalaiset oikeuteen suhtautuvat, kun sanotaan, että Suomessa oikeutta saavat vain ökyrikkaat ja rutiköyhät. Keskituloisilla ei ole mitään mahdollisuutta lähteä oikeuteen. Se on niin kallista tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut siihen asiaan, johon olen törmännyt, elikkä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioitten täytäntöönpanoon Suomessa ja niitten tuomioitten huomioon ottamiseen oikeuslaitoksessa. Se meillä on vielä retuperällä. On olemassa yksi tapaus, joka minun mielestäni oli aika tyypillinen Eit:n sivuuttaminen. Korkein oikeus kieltäytyi purkamasta erään sananvapaustuomion saaneen tuomiota, Suomessa langetettua rangaistusta, sen takia, että kun kerta annettiin rahakorvaus, sen piti riittää. Kuitenkin tämä ihminen kantaa lopun elämäänsä sitä leimaa, että hänet on tuomittu, vaikkakin väärin perustein, Suomen oikeuslaitoksessa. Tällaista ei todellakaan saisi olla.

Olemme yrittäneet ed. Södermanin kanssa tehdä työtä sen hyväksi, että jollakin konstein saataisiin meidän lainsäädäntöömme määräys tai vaatimus siitä, että jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa tulee Suomelle langettava tuomio elikkä sinne viety tapaus todetaan oikeusturvan vastaiseksi eli Suomessa tuomittu vapautetaan, niin tämä tuomio purettaisiin Suomessa. Toivottavasti jossakin vaiheessa tämän tyyppinen valaistus oikeuslaitoksessa tulee todeksi. Olen saanut kysymykseeni vastauksen, ettei tämä talo eikä kukaan pysty eikä voi mennä määräilemään korkeinta oikeutta sen enempää kuin muitakaan oikeusasteita. Ja näinhän tietenkin on, ellei sitten lakia todella tämä talo ryhdy muuttamaan.

Toinen asia, mihin olisin tässä ihmisoikeusasiassa puuttunut, on se, että Suomen pitäisi kaikessa kanssakäymisessä muiden maiden kanssa korostaa ihmisoikeuksien toteuttamisen tärkeyttä ja velvollisuutta. Ja sitähän me emme tee. Me olemme edelleenkin siinä käsityksessä, että ihmisoikeuksien toteuttaminen muissa maissa on niiden oma asia. Näin se ei ole. Kyllä Euroopan unionin jäsenten ja Euroopan neuvoston jäsenten täytyy noudattaa ihmisoikeussopimusta. Venäjä on nyt valitettava esimerkki siitä, että näin ei todellakaan tapahdu. Siellä tapetaan ihmisoikeuspuolustajia harva se päivä. Suomi ei sano yhtään mitään. Mutta kun Venäjälle menee suomalainen meppi, joka on ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja, niin hänet noteerataan paljon paremmin ja paljon tärkeämpänä kuin joku suomalainen poliitikko, suomalainen ministeri. Tämä on Suomen ulkopolitiikalle ja ihmisoikeuspolitiikalle kohtuullisen suuri häpeä. Kyllä meidän täytyy uskaltaa sanoa Venäjälle, että ei näin Euroopan neuvoston jäsenmaa voi toimia.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tuolla työhuoneessa kuunnellut erittäin hyviä puheenvuoroja. Ed. Ben Zyskowicz piti aivan äärimmäisen hyvän puheenvuoron uhrien asemasta. Olen todennut tuon saman asian, kun istuin lähes kymmenen vuotta Oulun käräjäoikeuden lautamiehenä elikkä maallikkotuomarina. Sen huomasi jo silloinkin. Se, että lautamiehiä nykyään käytetään vähemmän, on ihan oikea suunta. Siellä istui ihan turhaan yksi käräjätuomari ja kolme lautamiestä ihan pienissäkin asioissa. Olen täsmälleen samaa mieltä, että lautamiesten käyttöä aivan oikeutetustikin on vähennetty.

Täällä on moneen kertaan todettu se, että Suomi on saanut tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta, elikkä Suomessa oikeusturva ei toteudu, mutta vielä vähemmän nykyinen rikoslaki toimii kansalaisten oikeustajun mukaisesti. Olen sitä mieltä, että oikeusministeri ampuu omiaan nilkkaan. Tämä rikoslakien liberalisointi alkoi viime kaudella, jolloin nykyinen oikeusministeri oli lakivaliokunnan puheenjohtajana. Itsekin olin siellä jäsenenä. Silloin tuotiin sakon muuntorangaistuksen ensimmäinen vaihe vapaampaan suuntaan, elikkä 20 päiväsakkoa tai sen alle ei muunnettu vankeudeksi. Viimeinen pisara tuli sitten viime vuonna, jolloin laki astui voimaan, että poliisin kirjoittamia rangaistusvaatimuksia elikkä poliisin kirjoittamia sakkoja ei muunneta vankeudeksi ollenkaan. Sehän tarkoittaa siis sitä, että ihminen, jolla ei ole tuloja eikä ulosmitattavaa omaisuutta eikä hänellä ole myöskään silloin luottotietoja tai luottotiedot ovat tosi huonot, ei saa mitään sanktiota. Viimeksi tänään olen täällä eduskunnassa kuullut kauppiailta tätä suurta murhetta. Näpistykset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Viime torstaina yli vuoden odottelun jälkeen sain suorassa lähetyksessä kyselytunnilla kysymysvuoron ja kysyin tästä samasta aiheesta, milloin oikeusministeri aikoo tuoda lupaamansa korvaavan sanktion tälle sakkojen muuntorangaistuksen poistamiselle. Se on luvattu tuoda tämän vuoden loppuun mennessä. Ei ole montaa päivää aikaa, pari viikkoa. Toivottavasti sellainen tulee ja vikkelästi.

Tästä kantavat suurta huolta kaikki kauppiaat, ja ennen kaikkea huoltoasemakauppiaat ovat olleet jatkuvasti yhteydessä. Tapasin viime lauantaina Oulussa viitisenkymmentä huoltoasemakauppiasta, ja heillä se on äärettömän suuri murhe, kun ne ihmiset voivat käydä tankkaamassa, nimenomaan tällaiset taparikolliset tarkkaan tietävät, missä menee poliisin rankkarin elikkä sakon ja sitten oikeuden vankeuden raja, milloin ne asiat lähtevät tuonne tuomioistuimiin päin. Sanoin vihjeenä näille kaikille huoltoasemakauppiaille, että älkää antako poliisin kirjoittaa mitään sakkoja, vaan viekää ne suoraan oikeuteen. Se on ainoa keino saada näitä taparikollisia kuriin, mutta siihenkin tulee sitten tenkkapoo. Siihen tulee seinä vastaan, kun syyttäjät, joilla on töitä ihan tarpeeksi, eivät ota näitä pikkujuttuja käsittelyyn ollenkaan ja tekevät syyttämättäjättämispäätöksen, ja tämä edelleen tappaa tätä meidän suomalaisten hyvää oikeustajua.

Se on ikävää, että kun täällä kyselytunnilla kysyy jotain, niin oikeusministeri sitten vastaa ja hän vastaa väärin. Sanoi, että joo, että te puhuitte siitä 2003-laista ja minä en suinkaan puhunut. Minä olen ollut molempia lakeja tekemässä ja tiedän varmasti, mitä eroa niillä on.

Oikeusministeri viimeksi tänään täällä salissa sanoi, että tälläkin hetkellä istuu 120 sakkovankia. No, se on hyvä, että joku edes istuu. Ne ovat sellaisia sakkovankeja, jotka ovat saaneet tuomioistuimen kautta ne sakot.

Meidän vastavalittu oikeusasiamies Jääskeläinen otti kantaa heti ensimmäisinä päivinä valintansa jälkeen vankilauudistukseen ja siihen, että Suomi myöskin on saanut muistutuksia ja huomautuksia ja tuomioita siitä, että meillä edelleen on noita paljusellejä satoja. Siitä syystä minä ihmettelen suunnattomasti, kun pari vuotta sitten ruvettiin tekemään vankilauudistusta ja yksi lopetettavista, lopettamisuhan alla olevista vankiloista oli Pelson vankila Vaalassa Oulun läänissä. Sitä ei kokonaan lopetettu, mutta siellä oli yli 200 paikkaa. Vaalan vankilassa, Pelson vankilassa ei ole koskaan ollut yhtään ainoaa paljuselliä, ja sieltä niitä vähennettiin kuitenkin noin sata paikkaa, ja nyt kärrätään niitä vankeja sitten tänne etelään sellaisiin vankiloihin, missä on edelleen paljusellejä. Se on kansallinen häpeä meidän vankilalaitoksellemme.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalta on tänään jo käyty laajaa keskustelua ennen tätäkin tuokiota ja siinä on otettu esiin monia tärkeitä asioita, kuten huoltajuusriitojen helpottuminen ja viimeksi täällä oikeudenkäyntien kustannukset. Vaikka nyt tuntuu julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella, että oikeusministeriön hallinnonalalla tärkein asia on tämä paljuselliongelma, niin uskoisin, että vähintään yhtä suuri ongelma liittyy tuomioistuinlaitoksen toimivuuteen ja tuomioistuinten prosessien sujuvuuteen, prosessien kestoon ja nykyaikaisen tekniikan hyödyntämiseen tuomioistuinten työn helpottamisessa.

On äärimmäisen tärkeää, että sellainen yksinkertainen asia kuin tietojärjestelmät toimivat niin kuin niiden pitää. Nykyisellä tekniikalla voidaan helpottaa tuomioistuinten prosesseja ja toimintaa vaikka kuinka paljon, mutta edelleen lakivaliokunnassa kuulimme, että prosesseissa on ongelmia. Tuntuu, että vaikka yhteiskunnassa monelta osin tietotekniikka on meidän vahvuutemme, niin julkisella sektorilla se on edelleen musta aukko. Pahimmassa tapauksessa toimintaa edistävät järjestelmät vain hidastavat prosesseja, kun ne eivät toimi. Tietotekniikan toimimisen ei pitäisi olla rahasta kiinni.

Toinen seikka, joka tuli valiokunnan kuulemisissa vahvasti esiin, on tuomioistuinten kasvanut tarve toiminnan analyyttiseen seurantaan ja arviointiin. Tämän osalta sekä korkein oikeus että korkein hallinto-oikeus ovat käynnistäneet hankkeita ja selvityksiä ajantasaisen tiedon saamiseksi. Kuitenkin tähän työhön tarvittavia resursseja tulisi edelleen vahvistaa. Tähän lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota sekä viime että tänä vuonna omissa lausunnoissaan, mutta toiveita ei valiokuntakäsittelyssä ole huomioitu.

Sen sijaan Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle määrärahoja on kyllä lisätty, ja onkin tärkeä tiedostaa, minkälaisia eroja tutkimustoiminnalla ja toisaalta tutkimustoiminnalla on ja myöskin arvioida kriittisesti sitä, mikä on yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukainen tapa tuottaa tietoa, tuottaa arviointeja ja mikä on kenenkin rooli tutkimustyössä. On varmasti hyvä pohtia myös sitä, mikä on Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle oikea paikka esimerkiksi suhteutettuna yliopistossa tehtävään tutkimukseen.

Yksi yllättävästi merkittäväksi menoeräksi noussut seikka oikeusministeriön talousarviossa on Ruanda-oikeudenkäynti. Ihmettelen kovasti sitä, miten ministerin päätöksellä on voitu avata tällainen menomomentti, jossa ei tunnu olevan minkäänlaista limiittiä. Päätös prosessin käymisestä suomalaisen oikeusjärjestelmän puitteissa tehtiin käsittääkseni kuulematta eduskuntaa saati edes hallitustakaan laajamuotoisemmin, yksin ministerin päätöksellä. On vaikea ymmärtää sitä, että muiden maiden, kuten esimerkiksi Ruotsin, päätös vastaavassa tilanteessa on ollut oikeusprosessin tukeminen Ruandassa, mutta Suomessa asia on katsottu toisin.

Koska kyseessä on niin merkittävä oikeusministeriön hallinnonalaan vaikuttava taloudellinen kysymys, on mielestäni tehtävä tämän prosessin päätyttyä erittäin tarkka arvio siitä, onko tämä ratkaisu ollut paras vaihtoehto tämän prosessin osalta, ja miten jatkossa tämän tyyppisten päätösten osalta on syytä toimia. Voiko ministeri yksin tehdä päätöksen tällaisesta asiasta, jonka kustannusvaikutukset ovat näin suuria ja jopa ennalta-arvaamattomia?

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt, kun yhteiskunta oikeudellistuu vuosi vuodelta yhä enemmän, hallitus onkin vastannut siihen nostamalla muun muassa määrärahoja, joita on annettu syyttäjille, korkeimmalle hallinto-oikeudelle ja talous- ja velkaneuvontaan. Näissä kohdissa muun muassa on tullut lisäyksiä valtion budjetin pohjaesitykseen ensi vuodelle. Nämä ovat rumasti sanottuna niitä joululahjarahoja, joita eduskunta jakoi tässä joulukuun alussa.

Pahoinpitelyt lisääntyvät. Tämä on nähtävissä kaikissa lehdissä uutisina. Oikeuden käsittelyajat pidentyvät. On tärkeää päästä ratkaisemaan asiat nopeasti, saada lyhentymään näitä jonotusaikoja ja käsittelyaikoja kaikin keinoin. Tämä liittyy myös läheisesti niihin asioihin, joista täällä on jo puhuttu: tavallinen normaalituloinen kansalainen ei pysty hakemaan oikeutta oikeusteitse, koska rahat eivät siihen riitä. Tämä on selkeä epäkohta, josta täällä on puhuttu ainakin kaikki ne vuodet, jotka olen eduskunnassa ollut vuodesta 1995. Koko ajan parannusta on tullut, mutta tuntuu, että millään emme pysy talousarviossa mukana siinä kehityksessä, kuinka yhä monimutkaisemmaksi yhteiskunta kehittyy ja tulee yhä oikeudellisemmaksi.

Täällä puhuttiin jo törkeän rikoksen valmistelun kriminalisoinnista. Tästä ovat kansalaiset olleet kovin aktiivisesti yhteydessä ja olleet sitä mieltä, että tämä lainsäädäntö pitää aikaansaada. Kansalaiset kokevat, että on oikeus ja kohtuus, että törkeän rikoksen valmistelu on kriminalisoitu. Tässä esimerkiksi tulevat esiin kouluväkivaltatapaukset eri muodoissaan. Kuitenkin tässäkin kohtaa on huomioitava se, että kouluissa tapahtuneet surmatyöt ovat usein tapahtuneet sellaisten henkilöiden toimesta, jotka ovat itse tulleet koulukiusatuiksi. Koulukiusaaminen siis jättää ihmiseen ikuiset haavat. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö törkeän rikoksen valmistelua pidä kriminalisoida.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin aivan erityisesti ottaa esiin pitkäaikaisen hankkeen: Lahden käräjäoikeus tarvitsee omat toimitilat. Ensi vuoden alusta Lahden käräjäoikeuden nimeksi tulee Päijät-Hämeen käräjäoikeus. Tämähän liittyy tähän rakenneuudistukseen, joka tapahtuu käräjäoikeuksissa. Kuten tiedämme, ensi vuoden alusta 51 käräjäoikeutta sulautuu 27 käräjäoikeudeksi. Nämä tapahtuvat yhdistymisillä. Näin tapahtuu myös Päijät-Hämeessä. Mutta rakennus, jossa toimitaan, on rakennettu jo 1979-1980-luvun taitteessa. Se on kapea, korkea eikä ollenkaan sopiva siihen toimintaan, mihinkä se on tänä päivänä osoitettu. Käräjäoikeuden lisäksi talossa toimii myös Lahden syyttäjänvirasto. Tämä on todettukin, että tämä rakennus ei ole asianmukainen enää nykypäivänä.

Toivonkin, niin kuin lupailtu on, että oikeusministeri valmistelee kehyssuunnitelmaansa vuosille 2011—2014 niin, että sinne myös Lahden uusi oikeustalo mahtuu. Toivon, että tästä talosta löytyy myös tilat hovioikeudelle ja syyttäjänvirastolle niin, että se rakennus on sitten toimiva niin, että siellä henkilökunta, asiakkaat, kaikki voivat toimia, liikkua niin kuin asiaan kuuluu. Varsinkin nyt, kun olen tuolla asunto- ja ympäristöjaostossa, tämä esteettömyys tulee varsinkin eteen, kun väki vanhenee.

Tietenkin on ymmärrettävää, niin kuin tässä on puhuttu, että näitten rakenteellisten ongelmien vuoksi monet muut oikeustalot ovat ajaneet hankkeissa ohi Lahden oikeustalohankkeen. Mutta toivon siitä huolimatta — puhun nyt jo Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta, joka siis toimii Lahdessa — että sille löytyisi myötätuulta, rahat löytyisivät siihen, että tämä rakennus saataisiin aikaiseksi. On kuitenkin kyseessä alue, jossa on parisataatuhatta asukasta, ja siellä on kuitenkin muun muassa poliisi toiminut sen verran hyvin, että mielestäni voisi aluetta palkita sillä, että saisimme hyvän käräjäoikeusrakennuksen.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz käytti täällä hyvin ansiokkaan ja vaiherikkaan puheenvuoron liittyen tuohon törkeän rikoksen valmisteluun liittyvään lakialoitteeseen ja sen käsittelyyn täällä eduskunnassa. Hän mainitsi oikeusoppineiden professorien kantoja lehtikirjoituksen perusteella. Mainitsematta jäi kuitenkin hyvin merkittävä seikka. Nimittäin se seikka, että muun muassa tuo hovioikeuden tuomari, joka käsitteli tätä Liedon kokonaisuutta, Helsingin Sanomissa totesi, että aivan selkeä puute on se, että törkeän rikoksen valmistelu ei ole kriminalisoitu, ja esitti näkökantanaan, että näin tulisi olla.

Todellakin nyt parisen viikkoa sittenhän tämä asia oli täällä kokonaisuudessaan esillä, ja tuolloin oikeusministeri Brax kertoi, että oikeusministeriössä aloitetaan tämän lain valmistelu yhdessä esitutkinta-, poliisi- ja pakkokeinolain uudistamisprosessin yhteydessä. Se oli kovin ilahduttava tieto sitä taustaa silmällä pitäen, että tuolloin, kun itse asiassa tein itse tämän lakialoitteen vuonna 2007, sen allekirjoitti silloin 107 edustajaa. Siitä on yli 2 vuotta aikaa, eli se oli vuonna 2007 syksyllä, kun tuo aloite tehtiin, ja tähän päivämäärään asti ei ollenkaan ollut selkeää, koska tuo kokonaisuus voisi eteenpäin mennä.

Sitä on perusteltu kovin monilla ongelmilla, muun muassa näyttökysymyksillä, että näytön hakeminen on hyvin vaikeaa. Nämähän ovat kaikki sellaisia kohtuullisen erikoisia perusteita, koska kyllä näkemykseni mukaan tietyllä tavallahan tämä prosessi menee sillä tavalla, että poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja tuomioistuin tuomitsee ja kaikissa vaiheissa arvioidaan sitä, onko rikos tapahtunut ja onko syyttäjällä syyttämisen edellytykset. Sitten viime vaiheessa tuomioistuimet eri tasoilla pohtivat sitä, onko aihetta kyseisessä asiassa tuomita henkilöt rangaistukseen.

Meillä on kovin monia muita rikoksia, joissa näyttöongelma on huomattavan paljon ongelmallisempi. Jätän ne nyt ajanpuutteen vuoksi mainitsematta, mutta otan nyt esimerkkinä, että paritusrikoskokonaisuudessa, jota käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa, oli yli 60 epäiltyä ja vain ne tuomittiin, jotka itse myönsivät, ja kaikki muut jäivät näytön puutteen vuoksi tuomitsematta. Tunnen muutamia ihmisiä täältäkin salista, jotka ovat ajaneet tätä lainsäädäntöä kovin merkittävästi eteenpäin, eivät ole kylläkään paikalla nyt.

Täällä nostettiin esiin myöskin tuo erityinen ongelma tuossa näpistyskokonaisuudessa ja ennen kaikkea siinä, että poliisin antamaa sakkoa ei voida enää muuttaa muuntorangaistusmenettelyllä. Tämä on tietysti tuottanut paljon ongelmia eikä vähiten siksi, että myöskin tietyllä tavalla varmasti viranomaisilla on toimintatapa muuttunut. Silloin, kun ollaan rajoilla, niin kenties joku muukin kuin ed. Rajala viestittävät sen, että vaatimalla asian käsittelyä oikeudessa kenties seuraamus saattaisi olla kovempikin. Ennen kaikkea jos ja kun tuomio annetaan, se voisi olla sitten muuntokelpoinen. Kuitenkin on aivan selvää, että tämäntapainen toimintamalli tulee tuottamaan ongelmia ja tuottamaan syyttäjille lisää töitä. Sekin vie syyttäjiltä valtavan ajan, kun he harkitsevat asian syyttämättä jättämistä.

Kokonaisuudessa aiemmin tuossa mainitsin sen, että esitutkinta, poliisi- ja pakkokeinolainsäädäntö on uudistusvaiheessa. Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin, että tuo esitys on käsitykseni mukaan tarkoitus tuoda tänne eduskuntaan ensi vuoden alkupuolella ja saattaa voimaan jo vuoden 2010 aikana. Kokemuksesta tiedän, että näin laajan lakiuudistuksen koulutus on varsin aikaavievää. Jos ei se ole aikaavievää, niin se on varsin kallista. Ja jotta koulutuksesta selvitään ennen kuin laki tulee voimaan, niin siihen on satsattava kyllä varsin paljon resursseja, ja nämä resurssit vaativat myöskin merkittäviä taloudellisia panostuksia. Tästä johtuen toivoisin, että tämä kokonaisuus myöskin otettaisiin huomioon, kun tätä lainsäädäntöuudistusta tänne eduskuntaan tuodaan ja sitten myöhemmässä vaiheessa niille käytännön toimijoille koulutetaan.

Tuula Väätäinen /sd:

Puhemies! Haluan vielä palata tähän syyttäjien tilanteeseen. Tosiasia on, että syyttäjät olisivat tarvinneet noin 3 miljoonaa euroa lisäystä, ja siihen tietysti perustuu tämä demareitten 1,5 miljoonan euron lisäys. Toki on niin, että syyttäjät varmaan nyt tälläkin määrärahalisäyksellä, minkä eduskunta tekee pääluokkaan, saavat paljon aikaiseksi ensi vuonna. Ja tämähän käytännössä nyt tarkoittaa silloin sitä, että kun syyttäjät pystyvät toimimaan täydemmällä teholla tai vahvemmin kuin tähän asti, niin se poikii tietysti sitten asioita käräjäoikeuksiin ja oikeuslaitoksiin.

Valiokuntakin on todennut täällä, että tuomioistuinlaitoksen määrärahatilanne on kuitenkin jatkossakin erittäin kireä eikä yllättäviin lisäresurssitarpeisiin voida reagoida riittävästi. Eli tämä käytännössä kyllä nyt sitten tarkoittaa sitä, että täällä salissa täytyy olla tavattoman tarkkana ja vaatia tavallaan hallitusta myös pitämään huolta siitä, että koko oikeuslaitoksen toimintaedellytykset turvataan sitten kaikissa portaissa. Nyt ei oikeastaan riitä pelkästään se, että syyttäjäpuolta vahvistetaan ja siitä puolesta pidetään huolta, vaan täytyy nyt sitten katsoa koko oikeuslaitosta yhtenä kokonaisuutena, jotta sitten asiat menisivät alusta loppuun sujuvasti ja ihmiset saisivat sitä oikeutta, mikä heille kuuluu.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tuohon sakonmuuntokysymykseen. Lakivaliokunta esitti valtiovarainvaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että joko nyt tässä talousarviossa tai tulevissa lisätalousarvioissa tulisi huomioida eduskunnan yksimielinen tahto siitä, että niissä tilanteissa, joissa sakonmuuntomahdollisuus poistettiin, eduskunta haluaa ottaa käyttöön vaihtoehtoisen rangaistuksen. Tämä käytännössä voi tarkoittaa esimerkiksi valvontarangaistuksen käyttöönottoa muuntorangaistuksen tai kiinteän vankeusrangaistuksen korvikkeena. Eduskunta edellytti myös, että sellaisissa tilanteissa, joissa tekijä esimerkiksi näpistysrikoksissa osoittaa selkeää piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, muuntomahdollisuus palautettaisiin ja jatkossa olisi käytössä. Tämä on äärettömän tärkeä huomio lakivaliokunnalta, ja toivon, että se vakavasti otetaan.

Nythän myymälävarkaudet ovat lisääntyneet merkittävässä määrin, ja kaiken kaikkiaan myymälävarkauksista aiheutuu suomalaiselle kaupalle eli meille kaikille rehellisille kuluttajille 440 miljoonan euron kustannukset. Kun me arvioimme tuosta sakonmuuntokäytännön muuttumisesta aiheutuneita säästöjä, niin summa on ollut 450 000—630 000 euroa. Siis se muutos, joka täällä ajettiin puolipakolla läpi, aiheutti noin promillen säästön verrattuna siihen, paljonko myymälävarkauksien kokonaiskustannukset ovat. Eli kun me puhumme lainsäädännön hyvästä laadusta, niin emme voi tarkastella vain yhtä momenttia valtion budjetissa, vaan meidän pitää tarkastella kustannuksia koko yhteiskunnassa ja lakimuutosten vaikutuksia koko yhteiskuntaan.

Näin ollen totean, että jatkossa talousarvioita tai lisätalousarvioita laadittaessa on syytä varata tuo tarvittava määräraha, jotta voidaan toteuttaa eduskunnan tahto ja palauttaa muuntorangaistus tai korvaava rangaistus tilanteisiin, joissa se on välttämätön.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalasta on tänään käyty keskustelua, ja erityisesti tuo sakon muuntoasia on noussut nyt näissä keskusteluissa erittäin vahvasti esille, ja voisi todeta, että aivan aiheellisesti. Hallituksemmehan poisti tuon poliisin antamien sakkojen muuntomahdollisuuden vankeusrangaistukseksi, ja kyllä täällä ed. Rajala ja muutamat muutkin ovat tuoneet esille niitä faktoja, joita tämän jälkeen on tapahtunut.

Ne uhkakuvat, joita tässä salissa moni kansanedustaja esille toi, ovat toteutuneet ja jopa pahimmalla kaavalla, ja se tarkoittaa sitä, että silloin on tarpeen ryhtyä varmasti toimenpiteisiin. On sellaisia tietoja ja tarinoita, että osa ihmisistä repii sakkolappunsa, kun he tietävät, että niillä ei ole heille mitään merkitystä. Tämä ennalta ehkäisevä vaikutus on kadonnut tämän uudistuksen myötä ja rikokset ovat lisääntyneet. Siitä saimme tänä vuonna lukuisia eri viestejä. Syyttäjien, tuomareiden ja haastemiesten työtaakka lisääntyy, jos sitten kaikki nuo pienimmätkin rikokset viedään, esimerkiksi bensavarkaudet ja näpistykset, sitten tuomioistuinkäsittelyyn, niin kuin useat asianomistajat ovat nyt tehneet, ja ei siinä ole kyllä mitään järkeä.

Myymälävarkaudet ovat lisääntyneet koko maassa erittäin rajusti tämän vuoden puolella, monin paikoin jopa puolella. Tähän on varmasti muitakin selittäviä tekijöitä. Tietysti talouden taantuma näkyy siinä varmasti osittain, mutta ehdottomasti myös tuo edellä kuvaamani lakimuutos, jonka tämä muuten hyviä esityksiä tuottanut hallituksemme teki ja jonka eduskunta hyväksyi. Poliisi uskoo, että osasyynä on nimenomaan tuo tämän vuoden alussa voimaan astunut lakimuutos, mutta oikeusministeriö luonnollisesti on kiistänyt, että lisääntynyt pikkurikollisuus johtuisi lakimuutoksesta. Näin heidän ehkä tietysti täytyykin puolustaa omia esityksiään.

Yhdeksi selitykseksi kaupan puolella nähdään myös taantuma, sillä perinteisten myymälävarkaiden joukkoon on liittynyt aika mielenkiintoisia ja ehkä yllättäviäkin uusia ryhmiä. Myymälävarkaiden joukossa on entistä enemmän myös iäkkäitä ihmisiä ja jopa perheenäitejä. Kyllä tämä on tietynlainen hätähuuto myös suomalaisesta yhteiskunnasta, että meidän pitää myös lisätä satsauksia ikäihmisten ja pienituloisten perheiden ja yleensä pienituloisten ihmisten toimeentuloon niin, että he eivät joutuisi tälle rikolliselle tielle, josta nyt tämä alkuvuosi on kertonut.

Kaupoista lähtee tavaraa joka vuosi liki 500 miljoonan euron edestä. Myymälävarkaudet aiheuttivat kaupoille viime vuonna 444 miljoonan euron menetykset. Summa on erittäin huomattava, sillä sisäisten virheiden, tavaroiden pilaantumisen ja rikkoutumisen, aiheuttama hävikki on kaupalle vain noin 71 miljoonaa, eli tämä suhteuttaa jossain määrin tuota myymälävarkauksien kaupalle aiheuttamaa harmia. Suomen Kaupan Liiton mukaan poliisille tehtyjen ilmoitusten määrä on kasvanut tänä vuonna yli 10 prosenttia syyskuun loppuun mennessä. Pääkaupunkiseudulla kasvu on ollut vielä sitäkin suurempaa. Kyllä nämä ovat vahvistavia lukuja ja esimerkkejä niille puheenvuoroille, joita tässä salissa tänään olemme kuulleet. Vuoden 2007 syyskuusta tämän vuoden syyskuuhun poliisille ilmoitettujen myymälävarkauksien määrä on kasvanut yli 20 prosenttia. Tässäkin Kaupan Liitto yhtyy meihin sakkomuuntorangaistuksen poiston vastustajiin, että se on yksi keskeinen syy näihin pahentuneisiin lukuihin.

Arvoisa puhemies! Kaupan Liitto ja Päivittäistavarakauppa ry ovat ehdottaneet, että toimiin on ryhdyttävä. He ovat nostaneet esille myös sen, että olisi selvitettävä sitten heille annettavaa oikeutta hakea myös häirikköasiakkaille myymäläkohtaisia lähestymiskieltoja. Tämä asia muistaakseni nousi viimeksi viime kesänä esille yhtenä toimenpiteenä, joihin sitten on ryhdyttävä, jos muulla tavalla ei tätä myymälävarkauden roimaa kasvua saada kuriin.

Arvoisa puhemies! Yhdyn täällä edelläni puhuneen ed. Katajan toivomukseen ja esitykseen siitä, että sakon muunto palautetaan käytäntöön. Näin kaikki suomalaiset joutuisivat tulevaisuudessakin vastuuseen omista rikoksistaan, ovat ne sitten pieniä tai isompia, on heillä sitten varaa tai ei maksaa sakkoa, ja sillä olisi ainakin tietojen ja tilastojen valossa selkeä vaikutus ennalta ehkäisevässä mielessä tuohon pikkurikollisuuteen.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa opposition kansanedustajat eivät jättäneet tällä kertaa eriävää mielipidettä, vaikkakin meillä on monia tärkeitä asioita, joita me kuitenkin toivoimme ainakin resurssien suhteen saatavan vähän korkeammalle tasolle hallituspuolueiden kansanedustajien prioriteeteissa.

Arvoisa puhemies! Joitakin arvioita tästä käsillä olevasta esityksestä.

Ensinnäkin tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen tila on huolestuttava juuri siksi, että me joudumme kysymään itseltämme, toteutuvatko kansalaisten perusoikeudet tavalla, jolla niiden pitäisi toteutua. Tiedämme, että ihmisoikeusvaatimustenkin johdosta katsottuna meillä on selkeää näyttöä siitä, että olemme saaneet tuomioita pitkistä ja viivästyneistä oikeuskäsittelyistä. Näin ollen on tärkeää sitoutua siihen, että todella lyhennämme tuomioistuinten käsittelyaikoja emmekä vain puhu siitä. Nyt jo tällä kertaa se tarkoittaa sitä, että yli vuoden vireillä olevat jutut ja alueellisten käsittelyaikojen vähentäminen ovat kaksi aivan keskeistä tavoitetta, joiden pitäisi näkyä myöskin määrärahojen puolella. Jotta oikeusketju olisi sujuva, olemme sosialidemokraatteina halunneet, että nämä tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen resurssit olisivat vieläkin korkeammalla tasolla kuin valtiovarainvaliokunnan joukkue nyt sitten esittää.

No, tällä me elämme nyt, mutta täytyy sanoa kuitenkin, että käytännössä jo aikaisempi selvitys, jossa mitattiin sitä, voivatko tuomioistuimet nykyisillä resursseilla selkeästi lyhentää yleisiä käsittelyaikoja, totesi yksikantaan, että näillä resursseilla sitä vielä ei tehdä. Se kai kertoo meille, kuinka vakavassa tilanteessa me olemme. Samaan aikaan esimerkiksi taantuman kautta oletetaan, että tietyt jutturyhmät, kuten velkajärjestelyt ja yrityssaneeraukset, tulevat selkeästi lisääntymään. Jos tilanne jatkuu pitkään, se tuo oman painolastinsa ruuhkautuneisiin tilanteisiin käräjäoikeuksissa.

Nyt, kun me sitten katsomme kokonaisuutta, on myös kiinnitettävä huomiota käräjäoikeuksien lisäksi hallinto-oikeuksiin. Näyttää siltä, että toimeentulotuki-, sosiaaliturva- ja terveysasiat ovat juuri niitä, joissa taantuma saattaa ruuhkauttaa juttujen käsittelyä. Myös sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa oletetaan olevan paineita siihen, että jutut ruuhkautuvat. Valitettavasti talousarviossa ei riittävästi tähän huoleen kiinnitetä huomiota. Miten siis hallinto-oikeudet ja vakuutusoikeus tulevat pärjäämään seuraavana vuonna, kun riittävää ruuhkanpurkurahaa ei konkreettisesti osoiteta?

Se on selvää, että hallinto-oikeuksien ongelmista olemme kuulleet jo moneen kertaan, mutta yksi uusi jutturyhmä on turvapaikkavalitukset, joitten edellytetään nyt kasvavan, kun maahanmuuttokin turvapaikanhakijoiden suhteen on lisääntynyt. Olettama on, että Maahanmuuttoviraston laskelmat saattaisivat pitää paikkansa, ja se tarkoittaisi noin tuhatta uutta juttua. Toki määrärahaa on nyt lisätty, mutta onko tuo sitten riittävä tässä valtavassa taakassa, joka siellä on kannettavana.

Julkisuudessa on pitkään keskusteltu jo Ruanda- ja Wincapita-jutuista ja harmaaseen talouteen ja talousrikoksiin liittyvistä jutuista ja on epäilty, että syyttäjälaitoksen resurssit eivät riitä edes tällä lisäyksellä näiden asioiden konkreettiseen hoitoon. Tietenkin tärkeää on muistaa, että se on myös pois sitten niistä perusjutuista tai voiko sanoa muista jutuista, sillä kaikki on kuitenkin käsiteltävä samassa paikassa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota tutkimustoimintaan, joka on myös tärkeä oikeuspoliittisten asioiden taustojen saamiseksi keskusteluun. Valiokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota oikeuspoliittisen tutkimuksen resursseihin, ja olen sitä mieltä, että tähän jatkossakin pitää paneutua.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti totean sen verran — jäi edellisestä puheenvuorosta nimittäin sanomatta — että on aivan totta, että koko tuon prosessin siis tutkinnasta aina syyttäjän ja tuomioistuimeen saakka pitää toimia ja kaikille pitää löytyä ne riittävät resurssit.

Merkittävässä roolissa tuomioistuimen näkökannalta ovat nimenomaisesti ne käsittelyasiat, joissa tilanne on se, että vastaaja ei saavu paikalle. Kun mietitään sitä kustannusta, joka syntyy silloin, kun tilanne on sen kaltainen, että paikalla ovat tuomarit, syyttäjät, lautamiehet, koko prosessuaalinen koneisto on asettunut, vastaaja puuttuu kuitenkin, siellä ovat asianomistajat ja kaikki muut, jopa vastaajan asianajaja saattaa olla paikalla. Tämän johdosta kyllä näkisin, että jossain määrin tähän kokonaisuuteen pitäisi puuttua.

Nimittäin muutamia viikkoja sitten keskustelin erään kollegani kanssa, joka kertoi olleensa käräjäoikeudessa eräänä päivänä todistajana. Kun hän sitten meni saliin todistamaan, niin tuskastuneena tuomari totesi, että seitsemän juttua on listalla, joista yksi kyettiin käsittelemään. Kaikissa muissa tapauksissa vastaaja puuttui. Jokainen ymmärtää, kuinka paljon kuluja, kuinka paljon resursseja syö tuo niin sanottu joutokäyntiaika. Tähän toivoisin kyllä, että kiinnitettäisiin erityistä huomiota, millä tavalla tämä prosessi saataisiin toimivammaksi.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta, mihin ed. Hakola jäi. Elikkä minun käräjäoikeuslautamiesaikanani paras päivä oli semmoinen, että oli yksitoista juttua, joista käsiteltiin kaksi, eli se osoittaa, että se on ihan tosi juttu. Kerrankin sattui semmoinen juttu, että todistaja oli haastettu — sinnehän on pakko mennä, kun todistajaksi haastetaan — ja tuli Australiasta, missä hän asui, ja sitten juttua ei voitu käsitellä, kun vastaaja ei saavu paikalle. Tämä on ihan järjetöntä, siihen pitäisi saada jokin muutos.

Sen verran palaan vielä tuohon sakon muuntorangaistusasiaan, että ed. Heinoselle pieni korjaus, että se tuli voimaan 1.10. viime vuonna. Silloin samana päivänä piti tulla voimaan myöskin se, että nuo piittaamattomat, jotka päivästä toiseen tekevät noita temppujansa, joutuisivat vastuuseen. Ei sitä ole koskaan nähty. Silloin oikeusministeri vetosi meihin — minäkin olin silloin lakivaliokunnan jäsen — että ettekö luota minuun, ja näin se näyttää olevan, ettei häneen voinut luottaa, koska tuota asiaa ei ole tänne tuotu vieläkään.

Kaikista karseinta minun mielestäni tuossa sakon muuntorangaistusasiassa on, että se, siis ihmisten oikeustajun vastainen laki, tuodaan säästösyistä, että saataisiin vankilaan enemmän tilaa, sieltä pois sakkovankeja. Tämä ei ole oikeusvaltion mukaista toimintaa minun mielestäni millään tavalla.

Kun ed. Hakola sanoi, että jotkut jopa repivät sakkolapun, olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, että tällainen piittaamaton tekijä, joka on juuri tehnyt siis poliisin kirjoittamalla sakolla rangaistavan teon, repii tämän sakkolappunsa siinä suoraan poliisin edessä. Siitä puuttuu vaan se, että hän kävelee suoraan takaisin sinne huoltoasemalle ja hakee toisen mäyräkoiran poliisin edessä. Poliisilla ehkä on siihen jonkinlaisia keinoja, mutta yleensä noilla kauppiailla sinällään ei ole mitään keinoja estää näitä rikoksia nykylain muodossa.

Vielä korostan sitä, että haluan mainita, että tämän jutun vuoksi minun 5,5-vuotinen urani lakivaliokunnassa loppui. Sanoin silloin, että minua tässä talossa määrää vain Jumala, Kekkonen ja omatunto, ja Jumala ja omatunto olivat sitä mieltä, että minun kannattaa lähteä pois koko valiokunnasta mieluummin kuin olla valmistelemassa näin tolloja lakeja.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista seurata, kuinka tämä asia, sakkojen muuntorangaistus, on kehittynyt, kun sitä perusteltiin ainakin valtiovarainvaliokunnassa sillä, että sakkovankeja ei voida laittaa vankilaan, koska siellä he viimeistään oppivat rikollisiksi. Ja nyt sitten tietenkin tämäkään tilanne ei ole oikeudenmukainen, se on ainakin vastoin minun oikeudentuntoani. Jos ihminen tekee väärin ja hän saa sakon, niin kyllä jos se rangaistus määrätään, niin ellei sitten muuten sakkoja tule maksetuksi, sitten lähdetään istumaan se vankilaan.

Ymmärrän ed. Rajalaa erittäin hyvin, että hän teki tämän johtopäätöksen. Mutta näin mielet muuttuvat ja varmasti tämä päätöksentekokin tulee muuttumaan, kun kuunnellaan näitä äänenpainoja ja nähdään, mihinkä yhteiskunta kehittyy. Se, että sakonsaajat repivät sakkolapun poliisin läsnä ollessa, ei kyllä mielestäni ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä. Siinä uhmataan yleistä järjestystä ja kyllä jonkinlainen järjestys ja tolkku pitää olla, kun yhdessä täällä eletään.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Aloitan minäkin tällä sakon muuntorangaistussäännösten muuttamisella, ja täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt, jos olen oikein tulkinnut tätä keskustelua, jota on loppuillasta käyty. Näyttää siltä, että olette muuttaneet mielenne myöskin hallituspuolueissa ja tämä on tietenkin ilo. Nimittäin me äänestimme kyllä oppositio, siis sosialidemokraatit olivat tätä esitystä aikoinaan vastaan ja emme halunneet ottaa tätä käyttöön. Näin kuitenkin sitten kuukausien viivästystaistelun tuloksena tapahtui. On hyvä, että me nyt myönnämme, että tämä ei ollut oikean suuntainen lakimuutos. Toivonkin todella, että nyt otetaan tämän iltainen viesti niin vakavasti, että ryhdytään myös toimenpiteisiin.

Olemme odottaneet jo pitkään sitä selvitystä, joka lakivaliokunnalle luvattiin vuoden 2010 loppuun mennessä, joka olisi riittävän kattava. Nimittäin eduskunta edellytti aivan sanatarkasti oikeusministeriön seuraavan ja arvioivan sakon muuntokiellon vaikutuksia kiinnittäen huomiota muiden seikkojen ohella "sakkovankien määrän kehitykseen, sakkotulojen määrään, sakkorangaistuksen uskottavuuteen rikosoikeudellisena seuraamuksena sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö syyllistyy toistuvasti vähäisiin rikoksiin, vaikutuksiin rikollisuuteen kokonaisuutena, vaikutuksiin kaupan alan yritysten kannalta sekä käräjäoikeuksien, kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten toimintaan, ja antavan asiasta selvityksen lakivaliokunnalle vuoden 2010 loppuun mennessä." Siis tämä on juuri se paperi, jonka me haluamme sitten nähdä, onko tämä laki toiminut käytännössä niin kuin on oletettu. Itse aikoinaan sitä vastustin.

Arvoisa puhemies! Toinen merkittävä asia nousi tässä vielä keskusteluun, ja se on vankeinhoidon tilanne ja tulevaisuus. Me tiedämme, että rikosseuraamusalalla on käynnissä hyvin monenlaisia kehittämisprojekteja ja toimintaa ollaan nyt monella tavalla kääntämässä uuteen suuntaan.

No, tässä kun katsotaan resurssipuolta, niin jälleen suuri kysymys on se, olemmeko me turvanneet rikosseuraamusalan riittävät resurssit. Sosialidemokraatit ovat esittäneet 2 miljoonan panostusta sekä vankeinhoidon palveluiden kehittämiseen että 2 miljoonan panostusta vankitilojen peruskorjaukseen. Onkin selvää, että meidän pitäisi nyt aivan uudella tavalla etsiä niitä todellisia kuntoutustoiminnan uusia suuntia vankeinhoitolaitoksen sisällä, sillä valitettavan usein kuitenkin rikolliset tulevat uusimaan tekonsa vapauteen päästyään tämän vankeusolon jälkeen, ja me tarvitsisimme aivan uudenlaisia tukitoimia ja näitä tukitoimia, joita nyt on olemassa, pitäisi entisestään tehostaa.

Lisäksi olen erittäin huolissani, niin kuin koko meidän valiokuntaryhmämme, siitä, miten henkilökunta kaikkien näiden muutospaineiden alla jaksaa. Työ on entisestään kuormittunut, ja on selvää, että henkilökunnan jaksamiseen pitäisi puuttua aivan toisella tavalla.

Myös toimitilojen suhteen on huoli siitä, että näitä vankitilojen peruskorjauksia jatkettaisiin sen suunnitelman mukaisesti, joka nyt on. Erittäin huolestuttavaa on myös se, että meillä on luvattoman paljon paljusellejä. Näitä paljusellejä siis ei pitäisi olla minkään inhimillisen nykysuomalaisen elämänmenon mukaan vankilassa. Eli kyllä on selvää, että toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä. Ei se auta, jos muutamia paljusellejä poistetaan ja samaan aikaan lopetetaan sellaisia vankipaikkoja, jotka ovat tiloissa, joihin näitä muutoksia ei pitäisi tehdä. Se tuntuu kyllä aivan kummalliselta.

No, yksi pitkään valiokunnassa esillä ollut asia on korkeat vuokrakustannukset. Meillä on toimitilojen suhteen erittäin korkeat käyttömenot, ja se rasittaa entisestään vankeinhoidon budjetointia.

Arvoisa puhemies! On myös todettava, että niin muilla kuin myös oikeusministeriön hallintoalalla yksi suurimmista taakoista on muodostunut liian kireästä tuottavuusohjelmasta. Tänä vuonna valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan (Puhemies: 5 minuuttia!) liittyy jo noin 2,5 miljoonan säästöt ja sen henkilöstövähennys on 172 henkilötyövuotta. Se on aika kohtuutonta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä äskeisen puheenvuoron jälkeen todeta, että hallituspuolueissa myöskään allekirjoittanut ei ole kelkkaa kääntänyt, vaan jo tuolloin, kun tuo sakkomuuntorangaistusten poistaminen siltä osalta kuin se tapahtui, täällä eduskunnassa meni läpi, edellytimme, että niissä tilanteissa, missä tekijä on menettelyllä osoittanut piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, rangaistusmääräysmenettelyn käyttö poistuu, jolloinka muuntaminen on yhä mahdollista. Näin ei kyllä jostakin syystä ole tapahtunut, tällaista esitystä ei ole eduskuntaan tullut. Jos se ei kerran onnistu, niin silloin täytyy palata tuohon aikaisempaan tilaan ja palauttaa se muunto niidenkin osalta.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Pientä korjausta ed. Kiurun puheeseen sen verran, että myöskin hallituspuolueista vastustivat tuota lakia kaikki poliisit, kokoomuksen Hakola, Hemmilä ja Salo ja keskustan Oiva Kaltiokumpu ja sen lisäksi vielä tietenkin opposition ainoa poliisi Raimo Vistbacka. Sen lisäksi kokoomuksesta Sanna Lauslahti ja minä vastustimme tuota lakia henkeen ja vereen ja äänestimme hallituksen esitystä vastaan täällä salissakin.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Katajan esittämään näkökantaan on helppo yhtyä, ja totean vielä ed. Kiurulle hieman samaan sävyyn kuin ed. Rajala äsken, että ennen kuin tekee valtavia yleistyksiä, kannattaa ensin katsoa, ketkä ovat olleet mitä mieltä. Kerroitte, että me olemme kääntäneet kelkkamme. Äskeisestä ed. Rajalan selostuksesta varmasti kävi selville, että näin ei ole tapahtunut.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siitä, että pystyimme tukemaan samaa näkemystä siitä, että tämä tehty laki oli huono laki. Niin kuin tiedätte, me täällä eduskunnassa emme useinkaan luettele kaikkien niiden edustajien nimiä, jotka ovat mitäkin mieltä olleet. Tosiasia on kuitenkin se, että hallituspuolueiden kansanedustajien äänestyksillä me veimme valitettavasti tämän lain läpi, jota me vastustimme. Nostan hattua teille siitä, edustajat, että te olitte tätä lakia aikoinaan vastaan.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös ed. Katajan arvioon siitä, että tässä ei ole toimittu niin kuin valiokunta edellytti ja toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos kerran esityksiä tästä sitten ei ole tulossa jatkossa. Toivon todella, että pidätte tässä tiukkaa seulaa ja näin tullaan toimimaan.

Lisäksi me olemme ihmetelleet, missä nämä yhdyskuntaseuraamukset ja niiden kehittäminen todellisuudessa viipyvät. Me edellytimme, että tämä kokonaistarkastelu tullaan tekemään viipymättä ja erillisenä työnä valmistellaan, siis poikkihallinnollisesti, esitys siitä, minkälainen sakon muuntorangaistusjärjestelmän korvaava järjestelmä tullaan luomaan. Sellaista ei ole vieläkään kuulunut.