Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ja laiksi terveydenhuoltolain 20 §:n kumoamisesta. Kansanomaisemmin sanottuna niin sanottu vanhuspalvelulaki on nyt ensimmäisessä käsittelyssämme.

Esityksen tavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvaan palvelujen tarpeen kasvuun ja että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllisten tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla. Uudella lailla halutaan tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä osallisuutta.

Esityksen tavoitteena on siirtää iäkkäille henkilöille järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen painopistettä laitoshuollosta kotiin annettaviin ja kodinomaisissa asuinympäristöissä toteutettaviin palveluihin sekä vahvistaa iäkkäiden henkilöiden oikeutta laadultaan hyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Laissa säädetään myös pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyydestä ja iäkkäille puolisoille annettavasta mahdollisuudesta asua yhdessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että esitys heijastaa ja omalta osaltaan edistää asenteiden muuttumista aikaisempaa myönteisemmiksi ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia palvelutarpeita kohtaan.

Määritelmistä:

Lakiehdotuksen lähtökohtana on iäkkään henkilön toimintakyvyn edellyttämien palvelujen turvaaminen. Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen vuoksi.

Lakiehdotuksessa ei siten määritellä tiettyä ikää, jonka perusteella henkilö on oikeutettu muun muassa palvelujen tarpeen arviointiin. Laissa tarkoitettuihin palveluihin oikeutetun iäkkään henkilön määrittely ehdotetulla tavalla on tulkinnanvarainen. Kuten säännöksen perusteluissa todetaan, ei iäkkään henkilön käsitettä ole mahdollista määritellä ilman numeerista ikärajaa niin yksiselitteisesti, että tulkintaongelmilta vältyttäisiin. Säännöstä sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon lain tarkoitus ja suosittava lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittua asiakasmyönteistä tulkintaa siten, että ensiarviossa tukeudutaan henkilön omaan käsitykseen toimintakyvystään ja palvelujen tarpeestaan. Valiokunta korostaa, ettei rajanveto saa johtaa siihen, että asiakas jää perusteettomasti lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon periaatteista:

Iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan lakiehdotuksen 14 §:n mukaan ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaansa järjestettävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla. Muu kodinomainen asuinpaikka voi olla esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukainen palveluasumisyksikkö tai perhehoitopaikka. Ensisijainen pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamistapa voi perustelujen mukaan olla omaishoidon tuki, jos iäkkään lähipiiriin kuuluu omainen tai muu läheinen henkilö, joka on halukas ja kykenevä ryhtymään omaishoitajaksi.

Iäkkään henkilön palvelutarpeeseen voidaan 14 §:n 1 momentin perusteella vastata pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua.

Ehdotetun 14 §:n 2 momentin mukaan iäkkään henkilön tulee voida ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisen lisäksi valiokunta korostaa ulkoilun ja liikunnan merkitystä sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin edistäjänä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että säännöksen perusteella iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä molempien niin halutessa myös sen jälkeen, kun toinen heistä tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aikaisemmassa kodissaan. Lisäksi säädetään kunnan velvollisuudesta turvata iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn kokonaisuuden pysyvyys.

Palveluntarpeiden selvittämisestä ja palvelusuunnitelmasta:

Iäkkään henkilön palvelujen turvaaminen edellyttää kattavaa palvelutarpeiden selvittämistä, jossa arvioidaan sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi myös hänen hyvinvointiaan, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve. Valiokunta korostaa, että selvittämisessä tulee ottaa huomioon iäkkään henkilön toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuurinen taustansa.

Palvelusuunnitelmaa laadittaessa on neuvoteltava iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai edunvalvojansa kanssa vaihtoehdoista tarvittavan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokonaisuuden muodostamiseksi. Palvelusuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä henkilön toimintakyvyn muutosten aiheuttaessa muutoksia palvelutarpeeseen. Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lastensuojelulain käsittelyn yhteydessä todennut, ettei asiakassuunnitelma ole luonteeltaan sitova asiakirja, ja piti aiheellisena muotoilla lastensuojelulain säännökset siten, että suunnitelman luonne yhtenä päätöksenteossa huomioon otettavana seikkana käy siitä ilmi. Valiokunta pitää tärkeänä, että iäkkään henkilön näkemykset kirjataan palvelusuunnitelmaan, jonka merkitys on keskeinen tehtäessä 18 §:ssä tarkoitettuja muutoksenhakukelpoisia päätöksiä sosiaalipalvelujen myöntämisestä.

Vastuutyöntekijästä:

Jos iäkäs henkilö tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa, on kunnan nimettävä hänelle vastuutyöntekijä, jonka tehtävistä säädetään lain 17 §:ssä. Vastuutyöntekijä muun muassa seuraa palvelusuunnitelman toteutumista ja henkilön palvelutarpeen muutoksia. Valiokunta toteaa, että vastuutyöntekijän tehtävä on erittäin tärkeä esimerkiksi muistisairaan henkilön turvallisuuden tunteen kannalta.

Sosiaalipalvelujen myöntämisestä:

Ehdotetun 18 §:n tarkoituksena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada tarvitsemansa palvelut riittävän ajoissa. Kunnan on tehtävä päätös kiireellisten sosiaalipalvelujen myöntämisestä kirjallisen tai suullisen hakemuksen perusteella viipymättä siten, ettei iäkkään henkilön oikeus välttämättömään huolenpitoon vaarannu. Kiireellinen tarve saattaa edellyttää palvelun järjestämistä välittömästi esimerkiksi omaishoitajan sairastumisen vuoksi. Muista kuin kiireellisistä sosiaalipalveluista päätös on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä, jolloin useimmiten on mahdollista selvittää palveluntarve ja tehdä palvelusuunnitelma päätöksenteon tueksi.

Jos päätöksenteossa joudutaan erityisen painavista syistä poikkeamaan palvelusuunnitelmasta, poikkeaminen on perusteltava päätöksessä. Valiokunta korostaa myös tässä yhteydessä huolellisesti tehdyn palvelusuunnitelman merkitystä henkilön tarvitsemien palvelujen kokonaisuuden ja oman näkemyksen huomioon ottamisen kannalta. Valiokunta pitää tämänkin vuoksi tärkeänä, että palvelut lähtökohtaisesti myönnetään asiakkaan kanssa yhteistyössä tehdyn palvelutarpeiden selvittämisen ja palvelusuunnitelman mukaisina.

Kuntien voimavaroista:

Lakiehdotuksessa asetetaan kunnille uusia tehtäviä, joihin osoitetaan valtionosuusjärjestelmässä ja talousarviossa voimavaroja. Kun on kyse esityksestä, jolla on tarkoitus hillitä vanhustenhuollon kustannusten kasvua erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä palvelurakenteen muutokseen tähtäävillä toimilla, valiokunnan näkemyksen mukaan lainmuutosten kustannusarviointi on kuitenkin vaikeaa. Tämän vuoksi muun muassa esitämme seurantaan liittyvää pontta osana tätä mietintöämme.

Vuonna 2015 kunnille aiheutuvien kustannuslisäysten on arvioitu olevan noin 151 miljoonaa euroa vuodessa, josta valtionosuus on noin 82 miljoonaa euroa. Ottaen lisäksi huomioon taloudellinen tilanne ja kuntien rahoitusasemaan vaikuttavat valtionosuuksien leikkaukset on uudistuksen kustannusvaikutuksia kunnille seurattava.

Kunnan suunnitelmasta ikääntyneen väestön tukemiseksi:

Suunnitelmassa tulee arvioida ikääntyneelle väestölle tarjolla olevien palvelujen riittävyyttä ja laatua sekä palvelujen tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä.

Asiantuntemuksesta:

Ehdotetun 10 §:n mukaan kunnan käytettävissä on oltava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemista sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen laadukasta järjestämistä varten riittävästi monipuolista asiantuntemusta.

Asiantuntemuksella tarkoitetaan perustelujen mukaan erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, turvallisen lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon asiantuntemusta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyistä syistä valiokunta ehdottaa tähän liittyvää asetuksenantovaltuuden poistamista ja vaadittavien asiantuntemuksen osa-alueiden mainitsemista suoraan laissa. Tässä on siis tehty pykälämuutos.

Henkilöstöstä:

Hallituksen esityksessä on ehdotettu 20 §:n mukaan, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen tarvetta, joka turvaa heille laadukkaat palvelut.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää asioista kuntia sitovasti, minkä verran henkilöstöä toimintayksikössä on oltava iäkästä henkilöä kohden ja mitkä kelpoisuusvaatimukset henkilöstön tulee täyttää. Lausunnon mukaan perustuslain 121 §:n kannalta voidaan pitää ongelmallisena sitä, että henkilöstömitoituksen määrittäminen jätetään kokonaan valtioneuvoston ase-tuksen varaan. Valtuutusta pidettiin myös perusoikeusliitännäisyytensä vuoksi ongelmallisen avoimena. Perustuslakivaliokunta katsoi asetuksenantovaltuutta arvioidessaan, että toimintayksikön henkilöstön mitoituksesta on säädettävä lailla tai 3 momenttia on täsmennettävä säännöksin, joilla olennaisesti rajataan asetuksenantajan harkintavaltaa, jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että asetuksenantovaltuus poistetaan lakiehdotuksen 20 §:stä. Kun asetuksenantovaltuus poistetaan, valiokunta edellyttää, että henkilöstömitoitusten toteutuminen arvioidaan vuoden 2014 aikana, ja mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa tai hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista, vähintään 0,5, henkilöstömitoitusta, hallitus antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämiseksi. Tästä valiokunta esittää lausumaa.

Valvonnasta:

Ehdotetun lain 23 §:n mukaan palveluista vastaavan johtajan on huolehdittava, että toimintayksikössä järjestetään omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Valiokunta pitää omavalvonnan kehittämistä tärkeänä ja toteaa, että laadun kehittämisen kannalta on olennaista, että omavalvonnan toteutumista seurataan.

Ilmoitusvelvollisuudesta:

Lain 25 §:ssä säädetään velvollisuudesta ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle palveluntarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään ja turvallisuudestaan. Valiokunta pitää ilmoitusvelvollisuutta erittäin tärkeänä osana palvelujen laadun ja riittävyyden turvaamista.

Vanhusneuvostosta:

Vanhusneuvostoa koskevalla säännöksellä pyritään vahvistamaan kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia elinolojaan koskevien päätösten valmisteluun ja palveluiden kehittämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että vanhusneuvostojen kokoonpanossa otetaan huomioon kunnassa toimivien vanhusjärjestöjen edustus.

Itsemääräämisoikeudesta:

Iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon kunnioittaminen kuuluu lakiehdotuksen keskeisiin lähtökohtiin, minkä lisäksi siitä säädetään muun muassa asiakaslaissa ja potilaslaissa. Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, ettei tällä hetkellä kuitenkaan ole perustuslain edellyttämää lainsäädäntöä, joka oikeuttaisi vanhuksen itsemääräämisoikeuteen puuttumiseen. Käytännön hoito-tilanteissa henkilökunta joutuu kuitenkin turvautumaan toimenpiteisiin, joihin heillä ei ole lainsäädännön antamaa valtuutusta. Tarvittavia säännöksiä ei myöskään ole käsiteltävänä olevassa lakiehdotuksessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä meneillään oleva säädösvalmistelu johtaa ripeästi tarvittaviin lainsäädännön uudistuksiin.

Ja aivan lopuksi seurannasta:

Hallituksen esitys sisältää useita uudistuksia, joiden toteutuminen esityksessä tarkoitetulla tavalla edellyttää taloudellisia ja henkilöstövoimavaroja, joita ei ole mahdollista arvioida kattavasti etukäteen. Valiokunta esittää tähän liittyen lausumaa, jossa hallituksen tulee seurata ja arvioida lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta erityisesti ikääntyneen väestön hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen sekä kunnille aiheutuviin kustannuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Tähän mietintöön liittyy kaksi vastalausetta.

Lopuksi täältä puhujakorokkeelta kiitokset valiokunnalle tämän lain hyvästä käsittelystä kovan paineen alla. Muutamassa viikossa meille oli tila tälle lain käsittelylle ja valmistelulle niin raivattu, että me teimme sen, mihin meidän voimamme riittävät. Näin puheenjohtajan roolissa kiitos kaikille valiokunnan jäsenille siitä työstä, jonka me yhdessä viimeisen neljän viikon aikana teimme tämän erittäin merkittävän lain toteutumisen edistämiseksi.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa edellä jo sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja seikkaperäisesti esitteli tämän mietinnön, joten itse keskityn tässä omassa puheenvuorossani tähän keskustan vastalauseen eli vastalauseen 1 esittelyyn, ja lopuksi sanon muutaman sanasen tuosta perustuslakivaliokunnan lausunnosta koskien erityisesti henkilöstömitoitusta.

Ensinnäkin totean sen, että myös keskustan mielestä tämä vanhuspalvelulaki on erittäin tarpeellinen ja tässä esitetyt tavoitteet ovat erittäin hyvät ja kannatettavat. Mutta tuolla valiokuntakäsittelyssä on noussut muutamia asioita esille, joista meillä on olemassa epävarmuutta ja joista epäillään, että niitä ei ole tässä hallituksen esityksessä vielä riittävällä tavalla varmistettu, ja tuon ne nyt tässä esille.

Ensinnäkin epäilemme sitä, että valtio ei omalta osaltaan esitä riittävällä tavalla rahoitusta tämän lain hyvään toteuttamiseen siellä kunnissa.

Toiseksi, me emme tiedä täälläkään salissa vielä, millä tavalla lähivuosina sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan järjestämään tässä maassa, ja se luo tietysti epävarmuutta myös näitten ikäihmisten palveluiden ja vanhuspalveluiden järjestämiseen.

Kolmanneksi, omaishoidon tuen osalta keskusta olisi tahtonut, että hallitus olisi tässä samalla pystynyt esittämään yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit omaishoidon tukipalkkiolle, ketkä pystyvät sitä saamaan, ja tekemään sellaisen päätöksen, että omaishoidon tuesta vastaisi ja sitä hallinnoisi ja hoitaisi Kansaneläkelaitos 1.7.2013 alkaen, jolloin tämä laki on tulossa voimaan.

Neljänneksi, keskusta jätti erillisen lakialoitteen vanhusasiavaltuutetun tehtävän ja toimiston perustamisesta. Eli katsoimme, että vaikka tätä lakia toteutetaan siellä kunnissa, niin jatkossakin tulee olemaan asioita liittyen muun muassa ikäihmisten itsemääräämisoikeuteen, joista tulee varmasti tulkinnallisia tilanteita, ja olisi hyvä, että meillä olisi valtakunnallinen vanhusasiavaltuutettu, joka pystyisi ottamaan kantaa ja olemaan ikäihmisten ja vanhusten aito valtakunnallinen puolustaja heidän asemaansa ja oikeuksiinsa liittyvissä kysymyksissä. Tuolla asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että muun muassa professori Sirkka-Liisa Kivelä edelleenkin katsoo, että olisi ollut erittäin hyvä, jos tällainen vanhus-asiavaltuutetun tehtävä olisi nyt pystytty perustamaan.

Sitten meillä on kaksi pykälämuutosta, jotka tulen tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä sitten esittämään, mutta esittelen ne myös tässä nytten. Ensinnäkin lain 3 §:ssä todellakin määritellään määritelmiä eli sitä, mikä on iäkäs henkilö. On totta, että sitä on erittäin vaikea määritellä, mutta tähän pykälään on jätetty eräs sana, joka mielestämme on erittäin huono. Täällä sanotaan näin, että on muotoilu korkeaan ikään liittyvästä "rappeutumisesta". Keskustan mielestä sana "rappeutuminen" ei ole kyllä asianmukainen vaan olisi pitänyt korvata sanalla "heikentyminen".

Lain 11 §:ssä on vanhusneuvostoista ja niitten asemasta. Me olemme sitä mieltä, että tässä pykälässä olisi pitänyt sanoa selkeästi, että vanhusneuvostoissa tulee olla edustettuina kunnassa toimivat keskeiset eläkeläisjärjestöt. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet tietävät, että tämä oli myös eläkeläisjärjestöjen yhteistyöjärjestön Eetun toivomus, mutta tämä muutos ei kuitenkaan hallituspuolueille käy. Toivottavasti, hyvät valiokuntakollegat, ette tykkää huonoa, mutta tämä tilanne meni minun mielestäni vielä hieman sekavammaksi, kun nyt tänne mietintöön laitettiin, että pitää turvata vanhusjärjestöjen asema. Ja kun eläkeläisjärjestöt olivat meitä lähestyneet, niin epäilen, että siellä kunnissa aletaan käydä keskusteluja nyt siitä, ketkä siellä ovat mukana, vanhusjärjestöt vai eläkeläisjärjestöt, vai päätetäänkö niistä paikoista vain puhtaasti aina kuntavaalien tuloksen perusteella.

Sitten pari sanaa perustuslakivaliokunnan lausunnosta liittyen tähän henkilöstömitoitukseen.

Minusta on kyllä aivan erikoista, että hallitus päättäessään tästä asetuksenanto-oikeudesta budjettiriihen yhteydessä ei tarkistanut sitä, voiko asetuksella tällaisesta asiasta säätää. Minä ymmärrän sen, kun muistan, minkälaista kiihkoista keskustelua oli hallitusryhmien ja hallituspuolueitten sisällä tästä asiasta elokuussa ja vähän myöhemminkin, mutta siitä huolimatta ei voi olla sillä tavalla, että poliittisen kompromissin tarve ja halu menevät juridisen ja perustuslaillisen tarkastelun ohi. Nyt toivon, että täällä, sekä meidän edustajien että erityisesti hallituksen piirissä, katsottaisiin myös tarkasti sitä, mitkä ovat asioita, joista voidaan säätää asetuksella, ja mitkä vaativat lain tasoisen säätämisen. Tämä on minun mielestäni koko hallitukselle noloa.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon, jonka edustaja Vehviläinen käytti: on helppo yhtyä niihin asioihin, jotka vanhuspalvelulaissa ovat hyviä ja toisaalta myös niihin, joihin keskusta on esittänyt kritiikkiä ja huomioita.

Kuitenkin ehkä ensimmäisenä on syytä todeta se, että oletan, että sittenkin se vanhuspalvelulain tärkein osuus on vasta edessä. Takanahan on oikeastaan useamman vuoden, usean eri hallituksen ajan kestänyt vääntö ja valmistelu siitä, millainen vanhuspalvelulaki Suomeen tarvitaan. On erinomaisen hyvä, että tuo prosessi on nyt valmis ja laki on vihdoin tässä kohdin eduskunnan käsittelyssä.

Mutta mitä tarkoitan sillä, että tärkein on vasta edessä?

Käytännössä on niin, että suomalaiset kunnat, kuntapäättäjät, sosiaali- ja terveysalan työntekijät, sairaanhoitajat, lähihoitajat, tulevat toteuttamaan tämän lain, sekä sen hengen että sen pykälät. Ja kannamme kyllä syvää huolta siitä, kun tämä laki maksaa euroja ja paljon, että tässä kuntien taloudellisessa tilanteessa varmasti on aidot resurssit tämä laki toteuttaa. Pidämme erittäin tärkeänä, että tiiviisti nyt täältä eduskunnankin suunnalta seurataan sitä, miten tämä laki käytännössä astuu voimaan ja miten sen vahvat kirjaukset siitä, että jokaisella ikäihmisellä on itsemääräämisoikeus, oikeus saada tietoa, oikeus saada vaikuttaa, oikeus saada päättää itseensä kohdistuvista palveluista ja vieläpä niin, että ne mahdollisimman pitkälle on turvattu kotiin, todella aidosti toteutuvat.

Lisäksi, arvoisa puhemies, on kyllä syytä kiinnittää huomiota samaan asiaan, johon edustaja Vehviläinen viittasi puheensa loppupuolella. Tämä vanhuspalvelulaki on sisältänyt kaikki hyvän ja mielenkiintoisen poliittisen draaman ainekset tänä syksynä. Siksi tuntuu vähän siltä, että ikään kuin tämä poliittinen draama on saanut osaltaan vähän nolon lopun.

Me muistamme kaikki hyvin, miten vanhuspalvelut ja niistä säädettävä laki ajautui suuren huomion kohteeksi Kataisen hallituksen budjettineuvottelujen alla loppukesällä. Päähallituspuolueet sosialidemokraatit ja kokoomus ottivat tosissaan mittaa siitä, tarvitaanko lakiin kirjausta henkilöstömitoituksesta eli kuinka monta hoitajaa pitää laitoshoidossa potilasta kohti olla. Lopulta ainakin minusta tuntui siltä, että kun budjettiriihestä tultiin ulos näennäisen kompromissin kanssa, kukaan ei oikein tiennyt, mitä hallitus lopulta asiasta päätti. Me teimme keskustassa tästä välikysymyksenkin ja halusimme mielestämme aiheellisesti kyseenalaistaa hallituksen linjan ja kyvyn hoitaa tätä tärkeää asiaa ikääntyvässä Suomessa. Me todella nimittäin tarvitsemme tämän lain.

Noiden budjettiriihen neuvottelujen jälkeen peruspalveluministeri totesi hyvin selkeästi, että nyt asiaa seurataan henkilöstömitoituksen osalta ja tämä 0,5:n, kuuluisan desimaalin 0,5, hoitajan mitoitus laitetaan toimeen asetuksen kautta ikään kuin perälautakirjauksena, jos asia ei muuten onnistu. Mutta miten sitten kävikään? Kertokaa, hyvät hallituspuolueen edustajat, miten on mahdollista, että täällä joulukuun puolessa välissä olemme tilanteessa, jossa perustuslakivaliokunta on ensimmäinen taho, joka puuttuu siihen, että ei näin isoa asiaa pystytä säätämään asetuksella. Miten on mahdollista, että hallituksen ja sen virkamiesten läpi tulee esitys, jossa ei ole minkäänlaista kirjausta siitä, että tämä on pykälätasoinen asia eikä ole mahdollista asetuksella sitä antaa? Tämä hämmästyttää poliittisena prosessina koko syksyn mittaiselta ajalta. Tämä on jonkinlainen paljon melua tyhjästä -prosessi, jossa kyllä valtiovarainministeri Urpilaisen sanat siitä, että kyseessä on historiallinen uudistus, hitusen erikoisilta näyttävät lopputuloksen valossa.

Kuitenkin, arvoisa puhemies, haluan vielä kerran todeta, että vanhuspalvelulaki sinällään on hyvä asia. Meidän tulee varmistaa resurssit niin, että se todella kunnissa toteutuu, että jokainen ikäihminen voi Suomessa kokea kauhunsekaisten tunteiden sijaan varmuuden siitä, että kun omat voimat ehtyvät, hänestä pidetään huolta. Uskon, että tähän on vahva poliittinen tahto Suomessa, ja siksi tämän lain toteutumisen seuranta on erityisen tärkeää.

Vielä lopuksi haluan korostaa samaa kuin edustaja Vehviläinen. Tästä laista uupuu kuitenkin omaishoidon tuen kehittämisen osuus, sen maksatuksen siirto Kelalle, ja näkisimme sen mielellämme tulevan voimaan samaan aikaan tämän tärkeän lakikokonaisuuden kanssa.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Iäkkäiden ihmisten määrä ja osuus väestöstä on jo pitkään ollut kasvussa. Sen me tässä salissa tiedämme varsin hyvin. Väestön ikärakenteen muutos voimistuu edelleen, kun suuret ikäluokat ikääntyvät. Vuonna 2040 enemmän kuin joka neljäs suomalainen tulee olemaan 65-vuotias tai sitä vanhempi. Väestön ikääntymisen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaistarve kasvaa siitäkin huolimatta, että iäkkäät ihmiset ovat nykyisin keskimäärin terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin aikaisemmin. Lisäksi yhteiskunnan taloudellinen liikkumavara kapenee, kun huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Näiden seikkojen lisäksi yleisen taloudellisen tilanteen heikentyminen on kasvattanut vakavaa huolta siitä, miten iäkkäiden ihmisten tarvitsema hoito ja huolenpito pystytään turvaamaan tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Esityksellä säädetään laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkään sosiaali- ja terveyspalveluista. Tavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvaan palveluiden tarpeen kasvuun. Uudella lailla halutaan tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä osallisuutta. Lain tavoite on oikea. Erityisen tyytyväinen olen myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön, jossa vihdoin viimein nostetaan esille ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia edistävät sekä sairauksia ennalta ehkäisevät keinot.

Kun keskustelu on vanhuspalvelulain tiimoilta keskittynyt lähinnä nokitteluun tarvittavista hoitohenkilökiintiöistä, on jo aika, että keskusteluun tuodaan myös ehdottomasti kaikkein kustannustehokkain ja jokaisen ikäihmisen yksilöllistä hyvinvointia tukeva keino, liikunta. Kyse ei ole rakettitieteestä. Kaikkein yksinkertaisin tapa edistää kaikenikäisten suomalaisten hyvinvointia on lisätä arkiliikuntaa. Tähän tarvittavat toimenpiteet onnistuvat parhaiten tehostamalla hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

Arvoisa puhemies! Liikunnalla ei voida estää vanhenemista, mutta sen avulla on mahdollista vähentää vanhenemiseen liittyvien muutosten voimakkuutta ja seurauksia. Liikkumisella on suuri merkitys fyysisten sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Liikunta on keskeisessä asemassa useiden kansanterveydellisesti tärkeiden pitkäaikaissairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, keuhko-sairauksien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä mielenterveysongelmien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Liikuntaharjoitteilla on myönteisiä vaikutuksia myös älyllisiin toimintoihin ja mielen virkeänä pitämiseen. Lisäksi iäkkäät hyötyvät erityisesti siitä, että liikunta hidastaa lihaskatoa sekä lihasvoiman ja kestävyyden pienenemistä, notkeuden vähenemistä sekä tasapainon ja kävelykyvyn huononemista. Liikunta ryhmässä on myös sosiaalinen kohtaaminen eli toisin sanoen erinomainen lääke valitettavasti monen vanhuksen kokemaan yksinäisyyteen.

Jos vilpittömästi mietimme kaikkein parhaimpia keinoja ikäihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi, en rehellisesti sanottuna keksi toista yhtä hyvää keinoa kuin liikunta. Yhteiskunta, joka panostaa liikuntaan, ei edistä pelkästään ikäihmisten vaan koko kansakunnan hyvinvointia tässä, nyt, tänä päivänä ja pitkälle tulevaisuuteen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kiittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehulaa erinomaisesta valiokunnan työn johtamisesta, joka johti sitten siihen, että hän saattoi kiittää koko valiokuntaa.

Tässä katsannossa edustaja Saarikon puheenvuoro ei ollut ihan yhtä riemastuttava. Toki ymmärrän, kun kokemusta jonkin verran on, että opposition pitää yrittää löytää hallituksen esityksestä tai siihen johtaneista prosesseista arvosteltavaa, ja kyllä sitä oikeasti tietysti näitten mitoitusten osalta tässä tapauksessa löytyykin. Mutta kun te sanoitte, että tällä nyt katsotaan, onko hallitus kyvykäs näin merkittävässä lakiesityksessä toimimaan, niin nyt se on nähty. Tämä esitys on täällä, ja minä väitän, että tämä on erittäin hyvä lakiesitys. Se, onko se pelkästään hallituksen ansiota tai missä määrin se on opposition ansiota, on toissijaista sille, että ensimmäisen kerran meillä on laki, joka aidosti parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja ja ennen kaikkea itse vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Tämä laki tarvittiin, koska kunnat eivät aiemmin ole huolehtineet riittävästi näiden oikeuksien toteuttamisesta.

Iäkkäälle henkilölle tulee nyt aiempaa laajempi oikeus oman palvelutarpeensa selvittämiseen. Siinä selvityksessä arvioidaan kattavasti ensisijaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi hänen hyvinvointiaan, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve. Valiokunnassa korostimme mietinnössämme, että selvityksessä tulee ottaa huomioon iäkkään henkilön omat toivomukset ja yksilölliset tarpeet. Selvitys on tehtävä yhteistyössä henkilön itsensä ja tarvittaessa myös hänen omaistensa kanssa.

Arvoisa puhemies! Selvityksen pohjalta on tehtävä palvelusuunnitelma, ja sen pohjalta määräytyy päätös palvelujen myöntämisestä. Tämä on tämän lain keskeisin kohta. Suunnitelma ei muodosta subjektiivista oikeutta palveluihin, mutta jos suunnitelmasta poiketaan, siihen on oltava erittäin painavat syyt. Eduskunnan vahva tahto on, kun se hyväksyy tämän lain ja sen myötä valiokunnan perustelut ja lausumat, että mitä palvelusuunnitelmaan on kirjattu, on myös toteutettava. Jos iäkäs henkilö ei ole tyytyväinen kunnan palvelupäätökseen, hän voi valittaa siitä hallinto-oikeuteen. Toivottavasti hallinto-oikeus ei näitä valituksia joudu käsittelemään, vaan kunnat ymmärtävät velvollisuutensa tässä suhteessa.

Arvoisa puhemies! Lain lähtökohta on, että hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa asuinpaikassa. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Me korostimme, että lain tarkoituksena on turvata jokaiselle oikea asuin- ja hoitopaikka mukaan lukien laitoshoito sitä tarvitseville, eikä tätä lakia saa tulkita niin, että laitoshoitoa ei turvattaisi niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat tai että vanhukset lain perusteella pitäisi kotiuttaa laitoksesta vastoin heidän tahtoaan.

Pidimme myös erittäin myönteisenä ja tärkeänä, että laki velvoittaa kunnat järjestämään iäkkäille avio- ja avopuolisoille mahdollisuuden asua yhdessä molempien niin halutessa myös sen jälkeen, kun toinen tai kumpikin heistä tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aiemmassa kodissaan. Tämän jälkeen puolisoiden epäinhimillisen "asumuserottamisen" ei enää pitäisi olla mahdollista.

Arvoisa puhemies! Laki velvoittaa kunnan turvaamaan iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestämisen pysyvyyden. Järjestelyä voidaan muuttaa, jos iäkäs henkilö itse sitä toivoo tai jos se on tarpeen hänen palvelutarpeidensa muutoksen johdosta. Me yhdyimme lain perusteluihin siitä, ettei esimerkiksi kilpailuttaminen sellaisenaan muodosta syytä hoitopaikan vaihtamiseen. Jatkossa ei siis ole mahdollista, että sellaisessakaan palveluasumisessa, joka ei perustu vuokrasuhteeseen, vanhus voitaisiin siirtää vastoin hänen tahtoaan johonkin toiseen hoito- tai asuinpaikkaan.

Tämä laki antaa vuoden päästä toimintansa aloittaville vanhusneuvostoille aivan uudenlaiset toimintaedellytykset. Ne eivät toimi enää poliittisten päättäjien tai virkamiesten hyväntahtoisuuden varassa, vaan niille tulee pykäliin kirjattu oikeus saada tietoa, osallistua valmisteluun ja seurata päätösten tekoa ja niiden täytäntöönpanoa kaikissa niissä asioissa, jotka ikääntyneitä ihmisiä koskettavat. Valiokunta aivan oikein korosti mietinnössään, että vanhusneuvostoihin tulee turvata ikääntyneitä ihmisiä edustavien järjestöjen edustus, enkä olisi nyt aivan yhtä huolissani kuin edustaja Vehviläinen tämän kirjauksen täsmällisyydestä. Kun me puolueet täällä pystymme tulkitsemaan tätä aivan oikein, niin uskon kyllä, että myöskin meidän omien puolueittemme edustajat kunnissa pystyvät samaan.

Arvoisa puhemies! Edellä kuvatut ja monet muut lain parannukset eivät itsestään tuo ikääntyneille paratiisia maan päälle. Laki luo edellytykset mutta myös velvoituksen kuntien tehdä oikeita ja riittäviä päätöksiä. Tähän mennessä niin ei aina ole tehty. Ensi heinäkuusta eteenpäin kunnat eivät enää voi esimerkiksi rahanpuutteeseen vedoten luistaa siitä vastuusta, joka niille on kuulunut tähänkin saakka. Ja edustaja Vehviläinen, edustaja Saarikko: Kyllä kunnissa pitää löytyä rahaa vanhuksista huolehtimiseen. Kysymys on myöskin priorisoinnista kunnissa.

Arvoisa puhemies! Ratkaisevassa asemassa ovat kuitenkin kuntien uudet päättäjät. Enää he eivät voi vetäytyä "kun laki ei velvoita eikä rahaa ole" -selityksen taakse. Ensi heinäkuussa laki alkaa velvoittaa. Silloin oikeasti testataan, ketkä ihan oikeasti pitävät huolta ikääntyneiden hyvinvoinnista.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy myös omalta osalta todeta se, että olen erittäin helpottunut, että me olemme tässä vaiheessa tämän lain osalta, ja voin tulkita nyökkäyksistä, että näin ovat myös muutamat muutkin edustajat täällä salissa. Me varmaan muistamme kaikki sen vuoden 2009, kun oikeuskansleri toi esille sen räikeän, erittäin harmillisen tilanteen, jossa laitoksissa asuvien vanhusten hoito oli todella räikeää ja sitä laiminlyötiin. Hän toi sen näkyväksi, jonka seurauksena sosialidemokraatit tekivät välikysymyksen, jonka seurauksena silloinen peruspalveluministeri Risikko lupasi tuoda eduskuntaan vanhuspalvelulain. Elikkä vuodesta 2009 tätä prosessia on viety eteenpäin, ja tämä prosessi on ollut erittäin polveilevaa, mutta nyt täytyy todeta, että meidän on katsottava tulevaisuuteen, eteenpäin, koska ne suurimmat haasteet ovat tulevaisuudessa, miten tämä laki viedään käytäntöön kunnissa, ja siinä meillä vielä on useamman vuoden työsarkaa edessä.

Tässä yhteydessä tulevaisuuteen katsottuna voi myös todeta sen, että valiokunta halusi katsoa tulevaisuuteen muun muassa näiden kahden lausuman avulla, joissa haluttiin selkeyttää perustuslakivaliokunnan näkemystä, johon edustaja Saarikkokin viittasi omassa puheenvuorossaan. Täytyy tässä yhteydessä todeta, että tämä lakipykälä tarkistettiin ennen lopullista lakimuotoilua oikeuskanslerilla ja hän hyväksyi sen muotoilun, jonka perustuslakivaliokunta kuitenkin sitten muutti, mutta sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta hyvällä yhteistyöllä selkeytti tätä lakia ja toi siihen sen perimmäisen ajatuksen, joka myös hallituksella oli 30.8. tätä vuotta, miten tämä laitoshoito tai ympärivuorokautinen hoito tulee toteuttaa jatkossa.

Toinen asia, johonka valiokunta otti vahvasti kantaa, oli seurantapykälä, joka myös sitten toi sen oman tahtotilansa siitä, että koska meillä on monia kysymyksiä tulevaisuudessa edessä, niin meidän on tärkeä seurata tätä lakia, kuinka se tulee toteutumaan, ja siltä osin katse tulevaisuuteen on myös meillä edessä.

Arvoisa puhemies! En lähde käymään läpi tämän lain sisältöä enkä mietintöä. Valiokunnan puheenjohtaja kävi sitä ansiokkaasti äsken läpi, ja olen myös hänen laillaan erittäin tyytyväinen siihen valiokuntakäsittelyyn, joka meillä valiokunnassa oli. Siltä osin voisin sanoa, että me monelta osin myös selkeytimme lakia sekä avasimme sitä, ja tästä suuri kiitos valiokunnalle.

Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluiden laatu ja saatavuus ovat viime vuosina olleet paljon puheissa. Esiin on tullut ikäviä tapauksia, joissa vanhuksia on jätetty lähes heitteille. Kunnassa on ehkä tiedetty, että vanhus tarvitsee apua, mutta ei ole ollut riittävästi aikaa eikä muita resursseja hoitaa asiaa kuntoon. Muut asiat ovat ajaneet ohi ja henkilökunnalla on ollut kädet täynnä töitä. Vanhuspalveluiden mitoituksissa, niiden laadussa ja rahoituksessa on pitkälti kyse arvovalinnoista. Nyt saamme näitä arvovalintoja helpottamaan myös tämän vanhuspalvelulain. Lailla vahvistetaan merkittävästi ikääntyneen väestön oikeuksia. Kunnan on järjestettävä palvelut huomioiden perustuslain 19 §:n säännös jokaisen ihmisen oikeudesta välttämättömään huolenpitoon. Meidän on viimeinkin satsattava ikäihmisten palveluihin ja saatettava heidän oikeusturvansa hyvälle tasolle niin, että jokainen voi luottaa siihen, että ikääntyminen on Suomessa turvallista ja jokaisella on mahdollisuus saada elää hyvää vanhuutta. Se on tämän lain lähtökohta.

Nyt on tärkeää, että jokaisessa kunnassa käydään lain vaatimukset läpi ja tarvittaessa käydään valtuustoissa vaikka arvokeskustelua, jotta ikääntyville ihmisille varmasti saadaan perustuslain mukaiset ja ihmisarvoiset vanhuspalvelut, nykyistä vahvempi asema myös heille yhteiskunnassa. Tässä työssä me varmasti kukin teemme parhaamme omissa kunnissamme.

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että kuntien taloudellinen tilanne on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa vaikea. Kunnat joutuvat tekemään suuria päätöksiä niin kuntalaisten kuin myös kuntienkin osalta. Lakiehdotuksessa asetetaan kunnille uusia tehtäviä, joihin osoitetaan resursseja sekä valtionosuusjärjestelmässä että talousarviossa. Vuonna 2015, kun laki on täysimääräisesti voimassa, kunnille aiheutuvat kustannuslisäykset ovat noin 151 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on runsaat puolet. On tärkeää, että uudistuksen kustannusvaikutuksia kunnille seurataan tarkasti, jotta laki toteutuu kaikille vanhuksille yhdenvertaisesti asuinkunnasta riippumatta.

On syytä muistaa, että lain yhtenä tehtävä on rakenteellisilla toimilla nimenomaan hillitä vanhustenhuollon kustannusten kasvua. Se ei tarkoita palveluista tinkimistä, vaan päänvastoin se tarkoittaa hyvää ja oikea-aikaista palvelua sekä erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävien palveluiden painottamista. Kaikkien tutkimusten mukaan iäkkäiden henkilöiden terveyden ja toimintakyvyn paraneminen vähentää laitoshoidon tarvetta ja ylipäätään alentaa vanhustenhuollon menojen kasvua merkittävästi. Toisin sanoen kun parannamme palveluiden laatua, räätälöimme palvelut jokaisen ihmisen oman palvelutarpeen mukaisesti ja aikaistamme palveluiden saantia niin, että ne tukevat ihmisten omaa toimintakykyä ja arkista elämistä, me saamme samalla säästettyä kustannuksia merkittävällä tavalla. Etenkin jos pitkäaikaishoitoa voidaan ehkäistä ja myöhentää sen alkamista, saamme aikaan merkittäviä säästöjä. Kunnat voivat omilla tulevaisuuteen rohkeasti katsovilla päätöksillä vaikuttaa olennaisesti tulevaan kustannuskehitykseen. Tässä työssä me varmasti kaikki olemme mukana.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän, että on pitkä lista, mutta ajattelin, että kysyn kyllä nyt valiokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Kiljuselta, kun ministeri ei ole täällä paikalla. Olisin kyllä suonut Guzenina-Richardsonin olevan paikalla tässä. Kun tästä asetuksenantovaltuudesta on keskusteltu näitten henkilöstömitoituksen osalta, ja itse epäilin, että budjettiriihessä poliittinen kompromissin tarve syrjäytti juridiikan ja perustuslaillisen tarkastelun, niin tässä te, varapuheenjohtaja Kiljunen, totesitte, että tämä asetuksenanto-oikeus ja -valtuutus tarkistettiin oikeuskanslerilta. Haluaisin kysyä sitä, tarkistettiinko se siellä budjettiriihessä vai vasta budjettiriihen jälkeen valtioneuvoston käsittelyssä ja antoiko oikeusministeriö tämän asetuksenantovaltuuden mennä läpi ja sitten vasta nyt toissa viikolla perustuslakivaliokunta puuttui tähän.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulla ei ole tarkkaa käsitystä siitä, missä vaiheessa oikeuskanslerilta tämä on kysytty. Minulla on käsitys siitä, että se on kysytty siinä vaiheessa, kun tätä lakia valmisteltiin, ja ministeri Maria Guzenina-Richardson on tuonut sen esille muutamiakin kertoja, en muista, onko täällä täysistuntosalissa, mutta kuitenkin tuonut sen esille nimenomaan siitä syystä, että tämä pykälämuotoilu on tarkistettu oikeuskanslerilta ja hän on sen hyväksynyt, minkä seurauksena tämä muotoilu tuotiin sen muotoisena eduskuntaan käsittelyyn. Tämä on hänen tuoma selvityksensä asiasta, minkä takia en voi muuta sanoa. Tiedän, että Maria Guzenina-Richardson on tällä hetkellä kuumeisena kotona, minkä takia hän ei ole tällä hetkellä täällä.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on hyvä keskustelu käydä nyt niin kuin selvitys siitä, miksi olemme tilanteessa, jossa tämä lain ehkä julkisuudessa eniten puhututtanut osa, ja tekisi mieli sanoa myös, että se osa, jonka hallituspuolueet halusivat eniten julkisuudessa nousevan esiin, päätyikin täällä lopulta valiokuntakäsittelyn jälkeen aivan toisenlaiseen muotoon kuin mitä se hallituksen budjettiriihen tultua alun perin oli.

Minusta on myös syytä nostaa esiin se, että kyllähän pohjimmiltaan oli kysymys ymmärtääkseni hallituspuolueiden varsin erilaisesta tahdosta siitä, tuleeko tätä henkilöstömitoituskirjausta tähän osaksi vanhuspalvelulain pykäläkokonaisuutta, ja jonkinlaisesta laihasta kompromissista kai voitiin alun perin puhua, että siitä tuli asetuksen tasoinen kirjaus, ikään kuin perälautamerkintä, jos asiat eivät muuten asetu kuntoon. Sinänsä tämä edustaja ja varapuheenjohtaja Kiljusen esiin tuoma tarkennus, miten asiat ovat edenneet, on hyvin mielenkiintoinen, ja olisi kyllä toivottavaa, että ministereiltäkin vielä kuulisimme, miten prosessi todella päätyi tähän pisteeseen.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä haluan tarkentaa. Tämä on meidän valiokuntamietinnössä nimenomaan tarkennettu vielä siihen muotoiluun, joka oli 30.8.2012 sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen tahto elikkä sos.polin tahto, ja siinä mielessä täällä lukee: "Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että asetuksenantovaltuus poistetaan lakiehdotuksen 20 §:stä. Kun asetuksenantovaltuus poistetaan, valiokunta edellyttää, että henkilöstömitoitusten toteutuminen arvioidaan vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa/hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista (vähintään 0,5) henkilöstömitoi-tusta, hallitus antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä hallituksen 30.8.2012 sopi- malla tavalla. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa - -." — Tämä on meidän yhteisessä valiokuntamietinnössä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei liene lainkaan epäselvää, kun mentiin budjettiriiheen, etteikö sosialidemokraateilla ja osalla hallituspuolueista ollut erilainen käsitys siitä, tulisivatko mitoitukset lakiin vai eivät. Me olisimme halunneet sitovat mitoitukset tähän lakiin jo nyt.

Voi sanoa, että se on tietysti kompromissitulos, että tuli ajatus siitä, että asetuksen muodossa tämä voitaisiin hoitaa, mikäli kunnat eivät sitten toteuta tätä asiaa suosituksenomaisesti. Itse ajattelen niin, että jos nyt sitten käy ilmi, että tämän asetuksen myötä tätä henkilöstömitoitusta ei pystyttäisi sitomaan, niin mikä estää tuomaan myös sitten lakimuutokset 2013 lopulla, jos nämä asiat eivät toteudu. Tätä täytyy nyt kaikessa rauhassa katsoa ja miettiä, mitenkä päästään eteenpäin.

Tärkeintä kait on se, (Puhemies koputtaa) että kunnat tarkastavat toimintaansa ja miettivät tarkkaan, millä tavalla he lähtevät tätä hallituksen esityksen ja eduskunnan lain tahtoa noudattamaan ilman, että siellä näitä pakkoja välttämättä on. (Puhemies koputtaa) — Täytyykö lopettaa?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi tietysti toivottavaa ja olisi ollut hyvä kuulla tässäkin keskusteluvaiheessa myös toisen puolueen ja itse asiassa pääministeripuolue kokoomuksen näkemys siitä, miten tämä sopimus aikanaan laadittiin ja mitä budjettiriihessä heidän mielestään sovittiin ja mikä on heidän näkemyksensä siitä, miten tämä asetuksenantovaltuus päätyikin nyt sitten täällä eduskunnassa vasta tähän muotoon, että se onkin vain valiokunnan lausuma. Tulkitsenko oikein, että tässä pohjimmiltaan nyt tämä perälautakirjaus muuttuikin nyt vain ilmassa leijuvaksi hyväksi tahdoksi siitä, että hallituspuolueiden sopimus pitää, se kaikki, joka budjettiriihessä 2012 loppukesän päivinä sovittiin, koska se on aika iso ja merkittävä ero, onko asia osana hallituksen esitystä vai onko se valiokunnan lausuma ja ikään kuin ajatus hallituksen hyvästä tahdosta, joka alun perin sovittiin? Ajat voivat silloin olla kovin toiset, ja me tietysti keskustassa toivomme, että joka tapauksessa toteutuu lain hyvä henki siitä, että vanhuksista pidetään huolta ja kunnat tähän resursoivat. Se on tärkeintä, että se toteutuu.

Hanna  Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi on kiitettävä hallitusta siitä, että tämä laki ollaan vihdoin saamassa voimaan. Haluan osaltani kiittää myös koko valiokuntaa hienosta ja antoisasta työskentelystä sekä erityisesti valiokuntamme puheenjohtajaa Juha Rehulaa, ja haluan myös tässä esittää kiitokset valiokuntaneuvoksillemme.

Lähtökohtaisesti voidaan toki kysyä, millainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee erillisen lainsäädännön turvaamaan vanhuksille hyvän elämän edellytykset elämänpolun ehtoopuolella. Ikäihmisten palveluiden heikko tila on kuitenkin ollut jo pitkään tiedossa, ja on hyvä, että asiantilaa pyritään korjaamaan. Julkisuudessakin esillä olleet vanhusten kaltoinkohtelut ovat olleet varsin karmaisevia. On selvää, että näin ei voi jatkua, vaan parannuksia todella tarvitaan.

Lakiesityksessä on siis paljon hyvääkin. Perussuomalaiset kuitenkin katsovat, että on tiettyjä seikkoja, joita ei ole loppuun saakka mietitty, ja niitä tuommekin esiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön jättämässämme vastalauseessa. Eräs merkittävä asia, josta perussuomalaiset kantavat suurta huolta, on kunnille varatut resurssit tämän lain toteuttamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Matkan varrella kuullut esitykset tämän lain kustannuksista ovat olleet hyvin vaihtelevat ja epätäsmälliset. Tätä ovat nostaneet esiin myös monet asiantuntijat.

Kuten hyvin tiedämme, kunnissa taloustilanteet ovat jo nyt hyvin vaikeat, ja moni kunta joutuukin tekemään kipeitä päätöksiä sen suhteen, mitä palveluja kyetään tarjoamaan ja millä laadulla. Lastensuojelulaki, jota uudistettiin muutama vuosi sitten, on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun velvoitteita kunnille lisätään mutta niiden toteuttamiseen ei varata tarpeeksi resursseja. Esiin nousseet ongelmat lastensuojelulain noudattamisessa tai noudattamatta jättämisessä ovat olleet järkyttäviä. Perussuomalaiset eivät halua saman toistuvan tämän lain kohdalla, ja siksi vaadimmekin hallitusta varaamaan ensi vuoden lisätalousarviossa riittävästi resursseja kunnille. Perussuomalaiset osaltaan esittivät varjobudjetissaan 75 miljoonan euron lisäystä kohdennettavaksi erityisesti hoitoisuudeltaan vaativiin vanhuspalveluihin.

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti lakiesityksessä esitetyt palvelusuunnitelman laatiminen ja vastuutyöntekijän tehtävä ovat kannatettavat. Sen sijaan tällaisenaan lakiin kirjattuina ne jättävät monta kysymystä avoimeksi.

Palvelusuunnitelman osalta olisimme toivoneet määriteltäviksi ne aikarajat, joiden puitteissa palvelusuunnitelma ja sen mukaiset palvelut on järjestettävä. Pelkäämme, että liian epätäsmällinen laki antaakin kunnille mahdollisuuden evätä liian pieniin määrärahoihin vedoten vanhuksilta sellaisia palveluita, joihin he olisivat oikeutettuja. On erittäin huolestuttavaa, jos kuntien järjestämisvastuuta joudutaan linjaamaan lopulta oikeusprosessien kautta. Lisäksi laissa olisi tullut olla selkeä maininta siitä, että palvelusuunnitelma on tosiasiallisesti otettava päätöksenteossa huomioon. Perussuomalaiset myös katsovat, että tehtyjen päätöksien tulee olla selkeästi valituskelpoisia ja että asiakasta ohjataan asianmukaisesti tarvittaessa tässä prosessissa. Aivan liian usein asiakas jää vastaavissa tilanteissa yksin.

Myös vastuutyöntekijän rooli jää mielestämme liian avoimeksi. Suuri huoli on siitä, kuinka monta asiakasta yhdelle vastuuhenkilölle voidaan laittaa. Asiakkaiden tarvitsemat palvelukokonaisuudet voivat olla hyvinkin monimuotoisia ja mutkikkaita sekä aikaa vieviä. Olisikin erittäin tärkeää, että vastuutyöntekijää ei kuormiteta liikaa liian suurilla asiakasmäärillä. Mikäli näin tapahtuu, lain hyvä tarkoitus kokonaisvaltaisesta palvelusta jää aivan varmasti uupumaan.

Arvoisa puhemies! Henkilöstömitoitus on asia, jota perussuomalaiset haluavat selvitettävän tarkemmin ja kattavammin, mutta myös huomattavasti nopeammassa aikataulussa kuin hallituksen esityksessä on kaavailtu. Kannamme huolta paitsi riittämättömästä henkilöstön määrästä vanhusten palveluissa myös hoitoalan henkilökunnan jaksamisesta. Hoitoalalta on paennut vuosien aikana jopa kymmeniätuhansia hoitoalan ammattilaisia muihin tehtäviin, koska työn kuormittavuus on liian korkea. Työssäjaksamisen ongelmista kärsii erittäin moni hoitaja. Henkilöstömitoitus on yksi asia, jolla työn kuormittavuutta voidaan pienentää, mutta yksin sitä emme pidä riittävänä. Koko laaja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kenttä on monin tavoin aliarvostettua ja myös siihen on tultava parannuksia.

Kaiken ikäisillä on oltava oma arvokas paikkansa osana yhteiskuntaa, myös ikääntyvillä ja vanhuksilla. Kenenkään ei kuulu joutua pelkäämään vanhenemista. On selvää, että ikääntyvien hoivan ei tule olla yksin yhteiskunnan vastuulla, vaan myös omaisilla ja läheisillä on oma tärkeä vastuunsa, jonka moni on jo ottanutkin. Omais-hoitajan asemaa tulisikin ehdottomasti parantaa. He antavat paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti mitaten uskomattoman panoksen huolehtimalla ja hoivaamalla läheisiään. Ikääntyvässä Suomessa omaishoidon merkitys kasvaa entisestään.

Nykyisellään omaishoitoa tuetaan kunnissa hyvin vaihtelevasti. Omaishoitajat ja hoidettavat ovatkin hyvin eriarvoisessa asemassa asuinkunnasta riippuen. Jos omaishoidon tuki olisi Kelan vastuulla, kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu voitaisiin nykyistä paremmin turvata. Perussuomalaiset ovatkin jo kauan vaatineet hallitukselta toimia tuen siirtämiseksi Kelan vastuulle. Omaishoitajilla tulee olla myös oikeus säännöllisiin vapaisiin ja terveystarkastuksiin sekä nykyistä paremmat mahdollisuudet toimintakyvyn ylläpitämiseen liikunnan ja virkistystoiminnan avulla.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituista epäkohdista johtuen perussuomalaiset ovat jättäneet vastalauseen ja tulevat tekemään asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä vastalauseen 2 mukaiset pykälämuutosesitykset. Lisäksi jätämme vastalauseen mukaiset lausumaesitykset asian toisessa käsittelyssä.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäntylä toi erittäin perustellusti esille sen, kuinka ja mihinkä perustuen perussuomalaiset jättävät vastalauseen, mutta yhteen kohtaan haluan täsmentää: siihen, miksi hoitoalalta on siirrytty pois muihin tehtäviin.

Ei ole niin, että se iso joukko hoitoalan henkilökuntaa 1990-luvun lopulta lähes 2000-luvun puoleenväliin asti siirtyi työn raskauden takia pois alalta, vaan teknologiateollisuuden suuri imu veti ihmisiä vuorotöihin, ehkä suuremman kuin julkisen alan sektorin palkkauksen vuoksi, pois alalta. En pidä perusteltuna, että väitetään, että työn raskauden vuoksi. Työ on raskasta, ja kunnioitan hoitajien tekemää työtä, mutta on väärin väittää, että vain juuri sen takia hoitoala olisi tyhjentynyt hoitajista, vaan kysymys on siitä, että houkuttelevampaa oli siirtyä it-alalle kokoamaan kännyköitä ja muita, mikä ryösti valitettavasti meiltä pätevää hoitohenkilökuntaa ehkä väärälle uralle, ja nyt meidän on saatava aikaiseksi, että me houkuttelemme heidät takaisin.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin tässä ihan omasta kokemuksestani kertoa, että olen perushoitaja ensimmäiseltä ammatiltani ja tiedän varsin hyvin, miten raskasta ja kuormittavaa hoitoalan työ on ollut ja on yhä edelleen.

Sanotaan näin, että hoidettavien hyvän hoidon vaatimukset kasvavat koko ajan, koska myös hoidettavilla on yhä enemmän hyvin vaativia asioita, joihin he sitten myöskin tarvitsevat hyvin monimuotoisia, erilaisia toimenpiteitä. Itse näen sen näin myöskin sosiaalipuolen ammattilaisena, että meillä sosiaali- ja terveysala on kokonaisuudessaan hyvinkin aliarvostettua. Tämä ala on ylipäätään semmoinen, että se vaatii aikamoisen kutsumuksen tänä päivänä, jotta sinne hakeudutaan ja siellä halutaan pysyä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myllykosken Jari otti esiin syitä, minkä takia hoitoalalta on ihmisiä siirtynyt muihin tehtäviin, ja varmasti uusi teknologia on ollut se, mikä on houkutellut sitten hoitajia kevyempään työhön.

Mutta varmaan kaikista suurin syy, minkä takia ollaan sitten vaihdettu alaa, on kumminkin siinä, että kun miettii sitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ihmisiä koulutetaan, miten se työ pitää tehdä ihmistä kunnioittaen ja suurin piirtein parasta antaen, ja sitten kun menee sinne todellisuuteen, missä on liian vähän henkilökuntaa ja kauhea kiire ja aina joutuu lähtemään työstä pois sillä mielellä, että ei saanut kaikkea tehtyä niin hyvin kuin olisi halunnut, niin siihen varmasti väsyy ja kyllästyy ja ajattelee, että ehkäpä vaihdan sitten toiseen työpaikkaan, missä saan työni tehtyä ja voin hyvillä mielin lähteä työpaikalta kotiin.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän keskusteluun alalta poishakeutumisesta sen verran, että uusimpien tutkimusten mukaan hoitotyöntekijöitä tällä hetkellä uuvuttaa kaikkein eniten se ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen ristiriita. Eli hoitajat tietävät, miten sitä työtä pitäisi tehdä, heillä on hirveän korkea työmoraali, mutta resurssien niukkuuden takia he eivät voi tehdä sitä sillä tavalla kuin he tietävät, mikä olisi oikein. Tämä on se kaikkein suurin uuvuttava tekijä tällä hetkellä.

Mutta nyt varsinaisesti tähän lakiin. Nyt voidaan sanoa, että lopultakin. Tätä lakia on odotettu kauan, ja lopultakin olemme siitä päättämässä. Asiasta on keskusteltu täällä jo useamman kerran, mutta haluan vielä korostaa muutamia asioita, jotka on muun muassa mediassa nostettu esille viime aikoina.

Lain tarkoitus on tukea ikääntyvän väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen. Lisäksi lain tarkoitus on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita sekä vahvistaa hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Tavoitteena on siis saada ikäihmisten ääni paremmin kuuluviin, sillä he ovat oman elämäntilanteensa parhaita asiantuntijoita. Lain henki on se, että ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tulee olla palveluja tarvitsevien ihmisten kumppaneita, ei ylhäältä alaspäin katsovia auktoriteetteja.

Toisaalta laadukkaiden palvelujen järjestäminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden vankkaa ammattitaitoa ja asiantuntijuutta. Laissa korostetaankin, että ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemista sekä henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen laadukasta järjestämistä varten on oltava riittävästi monipuolista asiantuntemusta.

Asiantuntemuksella tarkoitetaan erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, turvallisen lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon asiantuntemusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sen ymmärtämistä, ettei ikäihmisiä voi hoitaa kuka tahansa eikä käsiparien määrä yksin riitä laadukkaaseen hoitoon. Kaikilla työntekijöillä on oltava riittävä koulutus ja ammattitaito. Sen lisäksi tarvitaan edellä manittuja erityisasiantuntijuusalueita.

Valitettavasti esimerkiksi muistisairaiden hoitotyöhön asennoidutaan edelleen siten, että kuka tahansa pystyy sitä tekemään. Muistisairaiden kohtaaminen ja heidän kuntouttava hoitotyönsä edellyttää kuitenkin vankkaa erityisosaamista ja hyvää koulutusta. Lain toteutuminen edellyttää myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä.

Toivottavasti kunnat ja kunnalliset päättäjät ymmärtävät, että lain täytäntöönpanon myötä voidaan hillitä vanhustenhuollon kustannusten kasvua erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä palvelurakenteen muutokseen tähtäävillä toimilla. Tutkimusten perusteella iäkkäiden henkilöiden terveyden ja toimintakyvyn paraneminen alentaa laitoshoidon tarvetta ja vähentää vanhustenhuollon kokonaismenojen kasvua merkittävästi. Erityisesti pitkäaikaishoidon ennaltaehkäisyllä ja myöhäistämisellä on merkittäviä kustannusvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Kunnat voivat tämän lain järkevällä täytäntöönpanolla vaikuttaa olennaisesti tulevaan kustannuskehitykseen.

Arvoisa puhemies! Mediassa on viime viikkoina puhuttu laitospaikkojen vähentämisestä tämän lain myötä. Niin sanottu raskas laitoshoito, esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosasto, ei saisi olla kenenkään koti. Siksi tavoitteena onkin oltava, että ikäihminen on siellä hoidossa ainoastaan, kun siihen on pätevät perustelut. Esimerkiksi muistisairaan ja dementoituneen henkilön oikea hoitopaikka ei ole koskaan terveyskeskuksen vuodeosasto, ellei hänellä ole siellä olemiseen päteviä lääketieteellisiä tai muita perusteita. Jos muistisairautta sairastava henkilö ei selviydy enää kotihoidossa, oikea hoitopaikka on tehostetun palveluasumisen muistiyksikkö tai muistisairaita varten perustettu ryhmäkoti. Tämänkaltaisista hoitopaikoista on tällä hetkellä valtava pula joka puolella Suomea.

Vanhuspalvelulain toteutuminen edellyttääkin toimenpiteitä myös asuntoministeriössä. Tällaisten hoito- ja asumispaikkojen rakentamisella on kiire, sillä muistisairautta sairastavien henkilöiden määrä kasvaa koko ajan yhteiskunnassamme samaa tahtia kuin kansakuntamme ikääntyy. Viime toukokuussa julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriössä kansallinen muistiohjelma, jossa on määritelty muistisairaiden ihmisten laadukas ja vaikuttava hoito. Kuntien tulisikin ottaa se vanhuspalvelulain rinnalle arvioidessaan ja uudistaessaan ikäihmisten palveluita tämän lain voimaan tullessa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa niin mietinnössä kuin siihen jätetyssä vastalauseessa ja pykälämuutosesityksessä on kiinnitetty huomiota aivan oikeisiin asioihin, arvokkaaseen vanhuuteen ja riittäviin palveluihin ja riittävään resursointiin. En käy niitä kertaamaan, mutta PS-vastalauseessa on kiinnitetty huomiota vähemmän mainittuun asiaan täällä salikeskustelussa, mitä edustaja Mäkisalo-Ropponen tässä sivusi, saattohoito ja mahdollinen saattohoitolakikin. Tämä on tärkeää monessakin mielessä, mutta haluan erityisesti puhua muistisairaan potilaan saattohoidosta. Meillä ei ole siihen Käypä hoito -suositusta tällä hetkellä. Monta muuta suositusta on.

Muistisairaudet, dementia ovat kuolemaan johtava sairaus. Sairastuva ehkä alkuvaiheessa sairautta tietää tähän kuolevansa, ehkä myöhemmin ei. Tästä johtuen voi kysyä, joutuvatko muistisairaat elämänsä loppuvaiheessa esimerkiksi hoitoihin, jotka aiheuttavat enemmän hoitokärsimystä, eivätkä he saa kohdata tätä lähestyvää kuolemaansa arvokkaasti. Tähän liittyvät tietysti myös koulutusasiat, jotka täällä on otettu esille, elikkä riittävä henkilökunta, osaavat kädet, ja aivan kuten edustaja Mäkisalo-Ropponen sanoi ja itsekin hoitajataustaisena tiedän, tähän tarvitaan ammattitaitoa, kuka tahansa ei voi olla muistisairaita ja vanhuksia hoitamassa. Samoiten on syytä kysyä, onko meillä tarpeeksi geriatreja elikkä vanhusten hoitoon erikoistuneita lääkäreitä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kukaan ei voi väittää, etteikö laki ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi eli vanhuspalvelulaki tulisi tarpeeseen. Sitä se on ja lisäksi hyvin ajankohtainen.

Vanhuspalvelulaki turvaa iäkkäiden ja muuten toimintakuntoaan menettäneiden ihmisten hoidon ainakin näennäisesti. Toki siihen jää muutamia kysymysmerkkejä. Aluksi on todettava myönteisenä, että lakiin ei ole asetettu mitään ikärajaa, milloin ihminen pääsee lain piiriin. Vanhuuseläkkeen lisäksi muun muassa toimintakyvyn heikkeneminen erilaisista syistä antaa saman oikeuden. Me ihmiset olemme yksilöitä ja toimintakykymme säilyminenkin on yksilöllistä. Selkeä parannus ikäihmisten hoitoon on lain mukaan tuleva lupaus siitä, että pariskunnat ainakin pyritään pitämään yhdessä mahdollisimman pitkään. Suuri merkitys on silloin kotiavun järjestämisellä, johon ei kunnissa tällä hetkellä ole riittäviä mahdollisuuksia.

Vanhuspalvelulain pyrkimys iäkkäiden ihmisten laadukkaaseen ja tarpeen mukaiseen hoivaan on hyvä ja kunnioitettava päämäärä. On kuitenkin huomioitava, että pelkkä laki ei tätä turvaa anna. Lain toteutumiselle on luotava riittävät resurssit.

Kunnissa ja valtakunnallisesti pyritään laitoshoidon vähentämiseen. Tässäkään päämäärässä ei ole mitään ajatusta, ellei samaan aikaan resursoida omaishoidon ja kotihoidon tarpeisiin. Kaikissa laskelmissa on osoitettu omaishoidon edullisuus laitoshoitoon nähden. Tästä huolimatta hallitus ei näe riittävää tarvetta luoda edellytyksiä omaishoidon kehittämiseen. Omaishoitajien hoitokorvaus-, loma- ja eläkeasioiden hoitaminen tulisi järjestää pikaisesti. Omaishoidon tuen siirtäminen Kelan hoitoon toisi ainakin tasa-arvoa hoitomaksuihin. Jos haetaan säästöjä ikäihmisten hoidosta, nopein tie olisi omaishoidon järjestäminen sille kuuluvalle arvokkaalle tasolle.

Kaikesta huolimatta laitoshoitoa tarvitaan ja monissa kunnissa lisäpaikkojen tarve on suuri. Laitoshoitoa ei kuitenkaan saa tehdä järjettömillä vaatimuksilla ylettömän kalliiksi. Kun avi, aluehallintovirasto, vaatii huonemitoituksissaan omaa wc:tä ja keittiötä sellaiselle henkilölle, joka on vuoteen omana, voidaan kysyä, onko avi ajan tasalla. Hoitajamitoituksissa, joka olisi paljon tärkeämpi asia, ollaan valmiita joustamaan. Hoitajamitoituksen puuttuminen laista tulee tuomaan ongelmia hoitajien jaksamisen ja sitä kautta työvoiman saannin kannalta.

Kun vanhuspalvelulakia alettiin puuhata, olisi odottanut, että sosiaali- ja terveystyön järjestämissuunnitelmat olisivat valmiina. Nyt ei näin ole. Sote-systeemit ovat levällään kuin varpusparvi ja kunnille tuodaan uutta lakia, jonka kustannusjako on täysin hämärän peitossa. Peruspalveluministerin lupaamat miljoonat lain hoitamiseen ovat edelleen kateissa. Syksyn budjettineuvotteluissa ministeri on luvannut vahtia kuntarahoituksen saantia. Ongelma on vain siinä, että ministerikään ei tiedä, paljonko rahaa lain toteuttaminen vaatii. Hallitus on varannut vanhuspalvelulain toteutukseen 30 miljoonaa euroa ja Kuntaliiton varovaisessa laskelmassa arvioidaan kustannuksiksi noin 200 miljoonaa euroa. Turha pelko kunnissa ei ole se, että jälleen tuodaan kuntiin laki, jonka toteuttamisen kunnat kustantavat. Onko peruspalveluministerillä jo tarkempia laskelmia lain toteutuksen kustannuksista ja onko sovittu, että kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti? Tämä on joskus hyvä meidänkin tietää.

Tässä perussuomalaisten vastalauseessa, niin kuin edustaja Mattilakin mainitsi, on tästä saattohoidosta. Siitä ei ole täällä eduskunnassa kovinkaan paljon puhuttu. Tiedämme, että saattohoidon tavoitteena on hoitaa potilasta niin, että hänen jäljellä olevan elämänsä laatu on mahdollisimman hyvä ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Vaikka parantavaa hoitoa ei enää ole, potilas saa edelleen hoitoa ja vielä on paljon tehtä-vissä hänen olonsa helpottamiseksi. Lääkäri huolehtii potilaan kivun hoidosta ja muista hoidoista tarvittaessa kysyen neuvoja erikoissairaanhoidon, kipuklinikan tai saattohoitokodin lääkäreiltä.

Arvioidaan, että vuosittain noin 15 000 ihmistä Suomessa tarvitsee saattohoitoa. Noin puolet heistä voidaan hoitaa kotona tarvittaessa kotisairaanhoidon tai kotisairaalan turvin. Muut potilaat tarvitsevat hoitoa sairaalassa tai saattohoitoon erikoistuneissa hoitokodeissa. Tästä saattohoidosta varmaan enempikin tullaan kuulemaan, ja on aivan oikein, että me olemme vaatimassa, että saataisiin tämmöinen niin sanottu saattohoitolaki myös eduskunnan käsiteltäväksi.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! SDP asetti jo vuonna 2007 tavoitteeksi vanhustenhoidon tason kohottamisen. Jätimme tuolloin aloittavalle hallitukselle perinnöksi terveen valtiontalouden ja suunnitelmat vanhusten hoivan ja hoidon parantamisesta, mutta jostakin syystä vanhuspalvelut jäivät silloin vielä kuntoon laitta-matta. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin valmistelema vanhuspalvelulaki tarttuu nyt vihdoin pitkäaikaiseen ongelmaan. Politiikka on tahdon asia. Kyse on arvovalinnoista, ja tälle hallitukselle tärkeä arvo on huolehtia ikäihmisistä.

Vanhuspalvelulaissa toteutuvat laajan kokonaisuuden palvelut. Kyse on niin kotiin vietä-vien palveluiden kehittämisestä kuin niiden vanhusten auttamisesta, jotka eivät selviä enää kotona edes sinne vietyjen palvelujen turvin. Unohtaa ei saa myöskään ikääntyneiden oman tahdon huomioimista sekä laitoksissa että kotona, mikä on erittäin tärkeä asia huomioitavaksi tämän lain käsittelyssä.

Lakiehdotuksessa on huomioitu ennaltaehkäisy ja kuntoutus. Moniammatillisuuden avulla voidaan nimenomaan luoda riittävä toimintakenttä palvelujen määrittämiseksi. Sitä asian-tuntemusta tarvitaan niin geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta kuntoutuksesta kuin iäkkäiden suun terveydenhuollosta. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä laki ja tärkeä eteenpäin vietäväksi.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kauan odotettu vanhuspalvelulaki on saamassa sisältönsä huomisten äänestysten jälkeen. Laissa on paljon hyvää, aivan keskeisenä asiana se, että koko laki lähtee siitä, että ihmisen paras paikka asua ja elää on kotona. Laki lähtee siitä, että tuota kotona asumista on tuettava kaikin käytettävissä olevin tavoin ja keinoin. Vain silloin, kun kotona selviytyminen ei enää ole mahdollista toimintakyvyn ollessa lääketieteellisin perustein niin heikko, että se ei onnistu, pitää sitten kodin vaihtua laitosmaiseen hoitoon ja hoivaan.

Vanhuspalvelulaissa on paljon asioita, jotka ovat hyviä, kannatettavia. Se lähtee ihmisen yksilöllisistä tarpeista. Tavoitteena on turvata yhdenvertaiset palvelut koko maassa, ja tavoitteena on se, että ihminen saa palveluja niitä tarvitessaan. Kotipalvelujen ensisijaisuus, kuten puheenvuoroni alussa sanoin, on se ykkösasia, ja se on hyvä, lakiin kirjattu asia. Palvelusuunnitelma pitää laatia, palvelusuunnitelma, jonka perusteella tehdään päätös siitä, millaisia palveluja tarvitaan. Kaikin käytettävissä olevin keinoin pitää pyrkiä tukemaan ihmisen toimintakykyä, on se sitten liikuntaa, kulttuuripalveluja tai fysioterapiaa — erilaisia palveluja, joilla tuota kotona asumista ja elämää tuetaan. Palvelutarvearviointi tulee tehdä viipymättä. Sen on oltava monipuolista, siinä on oltava asiantuntemusta ja osaamista. Iäkkäälle henkilölle on nimettävä vastuutyöntekijä. Kuntien on varauduttava siihen palvelutarpeeseen, joka syntyy väestön ikääntymisen myötä. On ilmoitusvelvollisuus tilanteessa, jossa ei ole omaista tai henkilö ei itse kykene oman kuntonsa vuoksi olemaan niitä palveluja vailla, joita tarvitsee. Vanhusneuvosto tulee kuntiin. Tässä on paljon asioita, jotka ovat kiitettäviä ja kannatettavia.

Tämä laki on ikään kuin runko, raami sille, miten tässä maassa tulee jatkossa ikääntyvän väestön palvelut järjestää. Miksi sanon näin, että runko? Asiantuntijakuulemisenkin yhteydessä on tullut selväksi se, että tämä laki ei ole mitään, ellei haluta tehdä muutosta ensinnäkin palvelurakenteisiin ja toisaalta ellei haluta panostaa siihen ihmisen yksilöllisyyttä korostavaan palvelujen kysyntään. Tulipa asiantuntijakuulemisen yhteydessä esille toteamus siitä, että nyt tarvitaan intoa ja halua järjestää nämä asiat kuntoon. Tämä laki on kuin hahlo, jossa toisessa reunassa on nykytila, jossa mikään ei muutu, ja sitten toisessa reunassa on selkeästi nykytilaa parempi tilanne.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on runko ja tämä on raami, hahlo, jonka välille palvelut tulevat kuntakentällä asettumaan. Kun puuttuu yksi, niin puuttuu kaikki. Kun puuttuu riittävästi rahaa, voi käydä niin, että ollaan tämän hahlon siinä reunassa, jossa mikään ei muutu. Hallitus leikkaa ensi vuonnakin 806 miljoonaa euroa kuntien valtionosuuksia, vaikka samanaikaisesti tähän lakiin ollaan lisäämässä ensi vuonna reilu 30 miljoonaa, vuoden 2015 tasossa 82 miljoonaa uutta rahaa — 82 miljoonaa uutta rahaa, kun samanaikaisesti valtionosuuksia on leikattu toisaalla 3,4 miljardia. Tämä epäsuhta on merkittävä, ja ollaan tilanteessa, jossa hyväkään laki ei välttämättä toteudu, ellei sitä intoa ja halua ole. Eli kovakaan into ei riitä, jos resurssit ovat riittämättömät.

Tämän lain valmistelu on ollut, arvoisa herra puhemies, vertaansa vailla oleva prosessi. Tämäkin keskustelu on tänään osoittanut sen, että on edelleenkin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä olisi lain yhden pykälän osalta pitänyt kirjoittaa, sen pykälän osalta, johon perustuslakivaliokunta puuttui sen suhteen, että tuota asetuksenantovaltuutta henkilöstömitoituksesta ei voi antaa. Tässä on ollut paljon tunnetta ja tuntoja, ja enpä malta olla palaamatta valtioneuvoston tiedotustilaisuuteen budjettiriihen jälkeen, jossa valtiovarainministeri vertasi tätä vanhuspalvelulakia historialliseen lainsäädäntöön, vertasi kansanterveyslain ja peruskoululain säätämiseen lain, jossa innolla ja tahdolla on toteutumisen kannalta iso merkitys.

Tämä lainvalmistelu on ollut näytelmä, jossa on toisaalta tullut hyvin esille se, että eri puolueilla on eroja. Mutta sitten tätä kompromissia, jota voi kielikuvalla sanoa mahalaskuksi, voi ihmetellä ääneen, miten ihmeessä tämän henkilöstömitoitusasian kanssa, josta viikkokausia tässä maassa väännettiin, on voinut käydä näin. Miten on voinut käydä niin, että lainvalmistelun yhteydessä ei varmistettu sitä, että on perustuslain vastaista antaa asetuksenantovaltuus? Miten se on mahdollista? Miten se on kerta kaikkiaan mahdollista? Vai pitääkö tästä tehdä se johtopäätös, että alun alkaenkaan ei ollut kysymys mistään muusta kuin yhden puolueen kuntavaalitäystä? Oli tehty suunnitelma kesällä, mitkä asiat nostetaan kuntavaalien keihäänkärjiksi, ja niitä sitten ajettiin. Ei tätä voi kuin ihmetellä ja hämmästellä.

Kun on riittävän kauan ollut eduskunnassa, muistaa erilaisia tilanteita, joita on ratkottu lausumien ja ponsien kautta. 1999 eduskuntavaalien alla eduskunta kirjasi kansaneläkkeen pohjaosapäätökseen: "Valtiontalouden tilanteen niin salliessa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pysäytetään." Tuosta ajasta on pian 13 vuotta. Oli hyviäkin vuosia, ja niillä, jotka enemmistöllä tuon kirjauksen lausumana kirjasivat, oli valtaa useita vuosia senkin jälkeen. Heillä oli valtaa tilanteessa, jossa valtiontalouden tilanne olisi sallinut sen, että tuo pohjaosan leikkaus olisi pysäytetty. Mitä tämä lausuma täällä tarkoittaa? Meillä on lausuma, jossa viitataan tiettyyn päivämäärään, tiettyyn hallituksen sopimukseen, tilanteeseen, jonka voi tulkita niinkin, että hallitus alun alkaen siirsi tämän itselleen hankalaksi koetun ja sisäisiä ristiriitoja herättäneen asian seuraavalle hallitukselle.

Mitä tämä lausuma tarkoittaa? Se on tullut tänään selväksi, että sosialidemokraateille tämä tarkoittaa sitä, että nämä mitoitukset tulevat. Kokoomuksen kantaa emme ole kuulleet, koska koko illan aikana yksikään kokoomusedustaja ei ole tähän keskusteluun osallistunut. Ja yksi mielenkiintoinen piirre tässä on: näin ihan henkilökohtaisesti olen yrittänyt selvittää, mikä on tällä hetkellä henkilöstömitoitus 336 kunnassa. Vielä minulla tuota tietoa ei ole.

Toinen ja vielä olennaisempi asia. Tuo lausuma ja tuo asetuksenantovaltuus hallituksen pohjaesityksessä lähti siitä, että jos yhdessäkin paikassa tuo mitoitus 0,5 alittuu, niin mitoituksesta tulee säätää laki. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on käynyt selväksi, että meillä on tarkka tieto yksityisen sektorin palvelutuottajilta, mikä mitoitus missäkin yksityisen sektorin palveluja tuottavassa laitoksessa on, mutta julkisella puolella meillä ei tuota tietoa ole. Meillä ei ole pohjaa, josta me lähdemme tuon lausuman mukaisesti etenemään. Minusta tämä on peräti mielenkiintoista. Meillä ei ole tietoa, mikä on se pohja. Sen tiedän, että jossakin on tämänhetkinen tilanne näistä 0,5:stä ja 0,8:sta ja mitä niitä sitten missäkin kunnassa on. Tämän mitoituksen yksi ongelmahan on se, että jos tästä lainsäädäntö tulee, laskevatko ne kunnat, jotka ovat asiansa hoitaneet paremmin kuin jotkut toiset, oman palvelutasonsa tuolle 0,5:n tasolle? Sitä on turha tässä vaiheessa edes miettiä. Mutta kyllä minä olen hämmästynyt siitä, että nyt sidotaan jotakin sellaista, jonka pohja ei ole tiedossa.

Tämä on ollut unelmien rakentamista, tahtotilojen julistamista ja — jos nyt haluaa vähän ilkeästi asiaa ajatella — yhden puolueen kunnallisvaalitäky, joka nyt tänään, tässä joulukuun loppuillassa, saa täydellisen mahalaskun.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula kummasteli tätä perustuslakivaliokunnan kantaa tai oikeastaan sitä, että hallituksen esitystä valmisteltaessa ei hoksattu hallituksen esitykseen sisältyvän asetuksenantovaltuuden liiallista laajuutta suhteessa nykyiseen perustuslain tulkintaan.

Itse en pidä hämmästyttävänä sitä, että tässä oikeuskanslerin pikaisessa arvioinnissa tähän ei ole puututtu. Siinähän oli esitykseen yritetty kirjoittaa tällaisia rajaavia, suuntaavia kriteereitä, joiden perusteella sitten asetuksen olisi voinut antaa. Kuitenkin tämä jo nykyisen perustuslain aikana, yli 10 vuoden aikana vakiintunut tulkinta on ollut hyvin ahdas: silloin, jos on kysymys lainsäädännön alaan kuuluvista asioista — tässä tapauksessa hyvinkin tarkasti kunnille tulevista velvoitteista ja toisaalta ihmisten perusoikeuksiin liittyvästä oikeudesta saada varma, hyvä hoito ja siihen liittyvä henkilöstömitoitus — tämäntyyppisten asioiden pitäisi olla lain tasolla kirjattuina. Nythän tämä (Puhemies koputtaa) valiokunnassa tehty ratkaisu, että annetaan valiokunnan poliittinen tahto ja eduskunnan poliittinen tahto siitä, että pitää lakiin kirjoittaa tämä riittävä henkilöstömitoitus, vastaa kyllä tätä vakiintunutta perustuslain tulkintalinjaa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan, pitkäaikaisen jäsenen, edustaja Johannes Koskisen puheenvuoro siksi, että viimeisen 10 vuoden aikana, niin kauan kuin uusi perustuslaki on ollut voimassa, aivan niin kuin te, edustaja Koskinen, sanoitte, me olemme tehneet täällä paljon lainsäädäntöä, jossa asetustasoisia säädöksiä, normeja on siirretty lain tasolle, koska tuo 10 vuotta voimassa ollut perustuslaki on niin edellyttänyt.

Nyt te sosialidemokraatit yritätte täällä, aikaisemmissakin puheenvuoroissa, vyöryttää syyn oikeuskanslerille. (Johannes Koskinen: Ei, ei!) Ei teillä kenelläkään välähtänyt — teillä, jotka olette vaatineet näitä mitoituksia, joilla on kokemusta perustuslakivaliokunnan työskentelystä — siinä vaiheessa kertoa omalle ministerillenne, että tämä ei ole nyt menossa ihan pykälien mukaisesti. Sen ymmärrän, että teillä on ollut poliittinen vääntö hallituspuolueitten kesken. Lopputulos on mahalasku.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vanhuslaki on valmis. Se on kuin lapsi, joka on kasvanut aikuiseksi ja joka lasketaan maailmalle siinä toivossa, että se löytäisi paikkansa yhteiskunnassa ja tekisi mennessään hyviä ja tärkeitä asioita ja tekoja, muuttaisi kenties maailmaa tai tekisi siitä edes hiukkasen paremman, kuin se tällä hetkellä on.

Vanhuslaki on tehty muuttamaan ja parantamaan suomalaisten vanhusten asemaa, ja sen odotukset ovat korkealla. Vuosien keskustelujen jälkeen olemme vihdoinkin saaneet ikäihmistä koskettavan lainsäädännön paperille, ja nyt on aika siirtää se kuntiin, kaupunkeihin ja vanhustenhoivalaitoksiin. Laki siirtyy ihmisten keskelle, ja lain toteutuminen on ihmisistä kiinni. Toteutuuko vanhuslaki, jää nähtäväksi. Muistakaamme Mahatma Gandhin sanoja: yhteiskuntaa voi arvostella sen mukaan, miten se kohtelee haavoittuvaisimpia ja vähäosaisimpia jäseniään.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset jättivät vanhuslakiin pykälämuutosesityksiä kuten myös vastalauseensa. Vaikka laissa on hyvää, olisi siinä ollut myös parannettavaa. Kuntien taloudellinen tilanne on häilyvä, ja valtionosuuksia leikataan. Kunnat kamppailevat säästölistojen keskellä, ja tulevan valtuustokauden kuntapäättäjille on luvassa vaikeita päätöksiä. Samalla kun joudutaan säästämään, joudutaan myös investoimaan vanhuslain myötä tuleviin tarpeisiin.

Lakiin kirjatut vastuutyöntekijät ottavat paikkansa ja roolinsa, joka on heille itselleen vielä avoin. Lakiin kirjatun palvelusuunnitelman toteutumisen valvonnan vastuu siirtyy heille. Vastuutyöntekijän toimenkuva tulee varmasti olemaan nimensä veroinen: vastuuta, valvontaa, seurantaa — mutta kuinka monen vanhuksen, asiakkaan?

Vanhuslain käsittelyn aikana olemme kuulleet 60—100 vanhuksen palvelusuunnitelmien toteutumisen valvonnasta. Asiakashaitari on pitkä ja venyvä ja toimenkuva ehkä myös sellainen, jossa voi piillä pieniä riskejä. Toimenkuvalla voidaan säästää määrittelemällä asiakasmäärä mahdollisimman suureksi.

Arvoisa herra puhemies! Vanhuslaki määrää kuntia vanhusneuvostojen toimeenpanoon. Vanhusneuvosto ei ole uusi asia, vaan lukuisissa kunnissa on jo nyt toiminnassa olevat vanhusneuvostot. Mitkä ovat vanhusneuvostojen tehtävät? Onko niillä päätäntävaltaa?

Vanhusneuvostojen merkitystä olisikin pitänyt laissa korostaa siten, että neuvosto olisi antanut vuosittain oman lausuntonsa ja näkemyksensä kunnan vanhusasioista kunnan tarkastuslautakunnalle. Kunnan tarkastuslautakunnasta käsin on mahdollista päästä vaikuttamaan ja puuttumaan kunnassa havaittuihin epäkohtiin. Kuntien tarkastuslautakunnat ovat siis paljon vartijoita.

Arvoisa herra puhemies! Ihmisen hoitaminen ei tapahdu pelkällä paperilla. Hoito- tai palvelusuunnitelmien todelliset toteuttajat ovat hoitotyöntekijöiden kädet. Jos niitä ei ole tarpeeksi, ei ole olemassa hyvää, turvallista, laadukasta ja inhimillistä hoitoa. Hoitajamitoitusta ei voida kuitenkaan tasapäistää, sillä hoidontarpeita on erilaisia. Tärkeää on kuitenkin, että hoidettava, hoitoisuus ja hoitaja kohtaavat oikealla ajalla ja oikealla määrällä. Laitoshoidon vähentämisessä on uhkakuvia, joissa ikääntynyt kotiutetaan yksinäiseen kotiin minimaalisen kotihoidon turvin. Ajatus oman kodin turvasta, rauhasta ja lämmöstä ei välttämättä olekaan niin auvoinen kuin ajatellaan. Kotiin pitää löytyä myös hoitaja.

Vanhuslakiin alun perin kirjatun hoitajamitoitukseen liittyvän asetuksenantovaltuuden poisjäänti on hyvä asia. Asetuksenantovaltuus ei itsessään valtuuta antamaan asetusta. On hyvä, että hoitajamitoitusta tarkkaillaan ja epäkohtiin puututaan tarvittaessa jo vuonna 2014 ja lakia tarvittaessa täsmennetään. Koulutettua henkilökuntaa tulee olla riittävästi, ja heidän gerontologista osaamistaan tulee vahvistaa muun muassa täydennyskoulutuksella. Onkin hienoa, että vanhuslain 10 §:ään saatiin myös perussuomalaisten toivoma lakitekstin lisäys gerontologisten ja geriatristen asiantuntijoiden tärkeydestä kuntien palkatessa henkilöstöä järjestäessään palvelujaan.

Vanhustenhoidon valvonnan heikkous on Suomessa noussut esiin säännöllisesti. Valviran ja aluehallintovirastojen tekemä valvonta on tärkeää ja arvokasta, mutta valitettavasti heidän resurssinsa eivät aina ole riittävät tai yllä kaikkialle. Vanhuslain ensimmäisessä luonnoksessa mukana ollut hoitajan ilmoitusvelvollisuus hoivakentällä näkemästään epäkohdasta olikin ymmärrettävä ajatus yrittää parantaa vanhustenhoidossa havaittuja puutteita. Hoitajan ilmoitusvel-vollisuus poistui kuitenkin lakitekstistä, mikä on yksittäiselle hoitajalle hyvä ja helpottava asia. Valvonnan ja raportoinnin siirtäminen hoitotyön tekijälle sisälsi riskejä, joita kukaan tuskin mielellään ottaa kantaakseen.

Arvoisa herra puhemies! Puhun tässä vanhuslaista vain pienen raapaisun. Vanhustenhoitajana pitkään työskennelleenä on helppo siirtää laki ajatuksissaan hoivakentälle. Laissa on paljon hyvää, ja sen esittelytekstissä on selvennyksiä, avauksia ja tarkennuksia. Toivon, että kunnat, kaupungit, hoivayksiköt ja vanhustenhoidon henkilökunta johtajineen ottavat vastaan lain positiivisin mielin ja ryhtyvät toimimaan lain viitoittamalla tavalla. Laki myös velvoittaa.

Vanhuslaissa on toki myös puutteita, myös yksi hyvin suuri, mustaakin mustempi aukko. Vanhuslaki ei ota kantaa eikä huomioi ikääntyneen ihmisen saattohoitoa. Vanhuksen saattohoidon on oltava inhimillistä ja hyvää, ja se on nähtävä luonnollisena osana ikääntyneen elämän ehtoossa, vaikka me emme haluaisikaan puhua kuolemasta tai saattohoidosta.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2010 selvityksen "Hyvä saattohoito Suomessa". Selvityksessä toivottiin kuntien laativan omia kuntakohtaisia saattohoitosuunnitelmia ja ohjeistuksia. Selvityksen taustalla olivat saattohoidon epäkohdat, jotka olivat tarpeettoman yleisiä Suomessa. Saattohoito-ohjeistuksia ei ole kuitenkaan sosiaali- ja terveysministeriön toivomuksesta huolimatta kuntiin laadittu.

Perussuomalaiset toivoivat saavansa ohjeistusten laatimisvelvoitteen vanhuslakiin toimenpidealoitteella, joka kulki vanhuslain käsittelyn rinnalla. Näin ei kuitenkaan ikäväksemme tapahtunut. Tämän suuren epäkohdan huomioimatta jättäminen herättikin meidät näkemään suomalaisessa lainsäädännössä olevan tyhjiön. Meiltä puuttuu saattohoitolaki, jonka aikaansaamiseksi toivomme hallitukselta toimia. Olemmekin tehneet asiasta toimenpidealoitteen.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Edustaja Rehula esitteli sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön ja lakiesityksen perusteellisesti. Siellä on kuvattu hoitotarpeen kasvua, painopisteen siirtymistä kodinomaisiin palveluihin ja iäkkään henkilön toimintakyvyn turvaamista ja hänen tarvitsemiensa näkökohtien huomioonottoa.

Tässä mietinnössä ja lakiesityksessä tavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvaan palveluntarpeen kasvuun ja että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllisten tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa. Laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla uudella lailla halutaan tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä osallisuutta. Esityksessä niin ikään on tavoitteena siirtää iäkkäälle henkilölle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen painopistettä laitoshuollosta kotiin annettaviin ja kodinomaisessa asuinympäristössä toteutettaviin palveluihin sekä vahvistaa iäkkäiden henkilöiden oikeutta laadultaan hyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Laissa säädetään myös pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyydestä ja iäkkäille puolisoille annettavasta mahdollisuudesta asua yhdessä.

Nämä ovat hyvin tavoitteita, mutta hallituksen esityksestä ainakin perussuomalaisesta ja opposition näkökulmasta tulee mieleen, mistä löydetään rahoitus asioiden toteuttamiseen.

Myöskin henkilöstömitoitusta on pyöritelty, ja lakiesityksestä on poistettu henkilömitoitusta kuvaavat lukuarvot. Ainoastaan keskustan vastalauseessa on mainittu tuo 0,5, joka mielestäni ei ole riittävä ainakaan kaikilla aloilla. Siinä pitäisi ottaa huomioon hoidettavien vanhusten lukumäärä ja myöskin heidän kuntonsa, kun mietitään, minkälaisia hoitajia tarvitaan. Myöskin hoitajien koulutus ja osaaminen työssään tulisi ottaa huomioon henkilöstömitoitusta mietittäessä. Varmasti parempaan hoitoon kyettäisiin, jos henkilöstömitoitus olisi 0,7:n luokkaa.

Omaishoidon palkkioiden maksun siirtäminen Kelalle ja tiettyjen kunnista riippumattomien palkkioiden säätäminen veisi asioita myöskin eteenpäin, jos ajatellaan, että omaishoitoa pitäisi lisätä vanhustenhoidossa.

Perussuomalaisten edustajat Mäntylä, Mattila, Mäkipää ja Juvonen ovat tuoneet vastalauseessamme esitettyjä näkökohtia hyvin esiin. Toivonkin, että tämä vanhuspalvelulaki tulee toteutumaan ja myöskin resursseja saadaan riittävästi siihen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamaan asiaan vielä.

Hämmästelen kyllä edustaja Rehulan, arvostetun valiokuntamme puheenjohtajan, joka on ollut mukana tekemässä meidän valiokuntamme lausumaehdotusta eduskunnalle, puheenvuoroa siinä, kun hän toteaa, että tämä on täydellinen mahalasku henkilöstömitoituksen osalta. Kun itse näen, ja se oli ymmärtääkseni myös valiokunnan selkeä yhteinen tahto tämän lausuman osalta, että kun tämä kirjoitettiin, että "eduskunta edellyttää", niin nimenomaan se tuo tämän lausuman kautta vahvemman henkilöstömitoituksen täsmentämisen. Elikkä kun siellä lukee, että ensinnäkin perustuslakivaliokunta on muotoillut tämän oman esityksensä, jonka seurauksena sosiaali- ja terveysvaliokunta on vahvistanut omaa linjaustaan, joka on ollut lähtökohtana tälle henkilöstömitoitukselle, niin eduskunta tuo oman vahvan kannanottonsa tähän, että eduskunta edellyttää henkilöstömitoituksen täsmentämistä laissa. Silloin kyse ei ole vain lausumasta, tavallisesta lausumasta, vaan näen, että se ennen kaikkea tuo sille vahvemman näkökulman siihen nähden, mikä se alkuperäinen esitys oli.

Edustaja Mäkipää kantoi, niin kuin täällä ovat monet kantaneet, ihan aiheesta huolta tämän lain rahoituksesta ja sen toteutumisesta. Myös valiokunta kävi keskustelua rahoituksesta, ja halusimme ennen kaikkea yhdessä kuulemisessa keskittyä siihen ja pyysimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta arviota siitä, mitkä ovat tämän lain todelliset kustannukset. Kuten sielläkin todettiin, näitten kustannusten arviointi on erittäin vaikeaa sen takia, että meillä kunnissa ei ole riittävän selkeästi tietoa siitä, mikä on todellinen palvelutarve esimerkiksi kotipalveluiden osalta tai omaishoidon osalta. Nyt tämä laki tuo selkeän velvoitteen kunnille, jonka seurauksena tämä tulee meille kaikille vahvemmin tietoon. Myös tähän liittyen valiokunta yksimielisesti teki tähän lausuman, tai jos ei yksimielisesti, niin teki kuitenkin lausuman, jossa edellytetään näitten kustannusten seuraamista, jotta sitten saataisiin todelliset tiedot siitä, mitkä ovat tämän lain todelliset kustannukset. Mielestäni nämä molemmat ovat erittäin hyviä.

Täällä on kannettu aiheesta huolta myös omaishoidosta. Näen kuitenkin, että tämä lakiesitys vahvistaa niin kotihoitoa kuin omaishoitoa ja tavoitteena tällä lailla on tehdä näkyväksi kotona asuvien ikääntyvien ihmisten todellinen tilanne niin palveluiden tarpeen osalta kuin muutenkin. Valitettava tosiasiahan on se, että meillä on tällä hetkellä erittäin huonossa elämäntilanteessa ja heikossa terveydentilassa asuvia ihmisiä yksin kotona tai omaishoidon parissa. Nyt tämä laki tuo myös näille ihmisille paremman oikeusturvan muun muassa sen suhteen, että kotihoitoon tulee laatusuositukset, joiden pohjalta myös kotihoitoa voidaan tulevaisuudessa vahvemmin määrittää ja palvelutarpeen kautta myös näille ihmisille tulee parempi oikeus saada palveluita kotiin.

Omaishoidon osalta täällä on peräänkuulutettu omaishoidon kehittämistä ja toivottu sitä, että omaishoidon määrittäminen ja kriteerit olisi saatu tämän lain yhteydessä. Henkilökohtaisesti näen Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtajana, että tämä asia ei ole noin yksiselitteistä, koska omaishoito ei kosketa ainoastaan ikääntyvien ihmisten palveluita. Meillä on omaishoitotilanteessa lapsiperheitä, joissa perheeseen syntyy lapsi ja tämä omaishoitosuhde syntyy heti välittömästi. Meillä on vammautuneita liikenneonnettomuudesta, sairauden takia ja monesta syystä, ja tulee perhetilanteita yllättäen tai sairastumisen myötä, jolloin myös muut kuin ikääntyvät ihmiset tarvitsevat omaishoitoa kotiinsa. Tästä syystä mielestäni on erittäin hyvä, että meillä on tämä valtakunnallinen omaishoidon kehittämisohjelma, joka huomioi tämän omaishoidon kokonaisuuden ja arvioi tätä kokonaisuutta omaishoidon kehittämisen kannalta.

Yksi tärkeä muutos toivottavasti syntyy siinä, että omaishoitoa ei enää tulevaisuudessa nähdä sosiaalipalveluna, vaan se on yksi hoitomuoto, ja sitä kautta omaishoito ja omaishoitajien asema tulevat ihan uudella tavalla osaksi tätä meidän palvelujärjestelmäämme. Meillä on tällä hetkellä arviolta noin 250 000 työssä käyvää omaishoitajaa, jotka myös hoitavat toista ihmistä. Myös heidän oikeusturvansa pitää arvioida uudella tavalla. Tämä kokonaisohjelma tulee väliraportin kautta meille kaikille arvioitavaksi tammikuussa. Me pystymme sitten tuomaan näkemyksiä siihen ja antamaan lausuntoja siihen, jonka jälkeen sitten näemme, millä tavalla tämä kokonaisuus etenee. Mutta on ehdottoman tärkeää, ja ehkä juuri tämän lain takia on vielä entistä tärkeämpää, että tätä omaishoitoa kehitetään yhtenä hoitomuotona tukemaan ikääntyviä ihmisiä, kun he asuvat kotona.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Kiljusen puheenvuoroon muutama lyhyt huomio.

Olemme samaa mieltä omaishoidon kehittämisen kokonaisuudesta, siitä, että se koskee erilaisia ihmisryhmiä, ei vain ikääntyneitä ihmisiä, mutta me korostimme erityisesti tämän Kela-siirron merkitystä. Niin kuin sosialidemokraatitkin hyvin tietävät, niin teidän, meidän kuin moni muukin puolue ennen eduskuntavaaleja oli täysin yksimielinen kokoomusta lukuun ottamatta siitä, että tämä on hyvä uudistus omaishoidon kokonaisuudessa, että tasa-arvoiset kriteerit saadaan Kela-siirron kautta. Siksi katsoimme, että se asia on kypsä siirrettäväksi tämän kokonaisuuden yhteydessä, varsinkin kun kuitenkin on totta, että tämä omaishoidon asia pitkälti koskee ikäihmisiä, toivottavasti jatkossa yhä useampia ikäihmisiä lähimmäisen vastuun kautta niin, että me tuemme tätä arvokasta lähimmäistyötä.

Te totesitte kustannuksista. Haluan muistuttaa, että priorisointia on tapahtunut siinä kohti, kun hallitus päätti valtionosuuksien leikkauksista. Kunnilla tulee olemaan tiukkaa tämän toteuttamisen kanssa, halusimmepa tai emme.

Viimemmäksi vielä tähän asetuksenantovaltuuteen. Arvoisa puhemies! Kyllä sosialidemokraatit halusivat tästä tämän lain ykköskeskustelunaiheen. Minusta on johdonmukaista, että se on nyt sitten täälläkin edelleen sen teidän aloittamanne pelin mukaisesti se ykkösasia, josta me täällä nyt puhumme siksi, että tämä ei vastaa sitä tulkintaa, jonka hallituspuolueet, erityisesti sosialidemokraatit, budjettiriihen jälkeen tästä asiasta kertoivat. Yhdyn edustaja Rehulan arvioon siitä, että tämä kokonaisuus, sekä prosessi että lopputulos, vastaa kyllä mahalaskunomaista ilmiötä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen seurannut vanhuspalvelulain valmistelua jo viime vaalikaudella. Kädessäni on Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelma, jossa todetaan, että vanhuspalvelulaki säädetään. Olen seurannut sillä tarkkuudella, että minulla on käytettävissäni peruspalveluministerin puheenvuorot viimeisen puolentoista vuoden ajalta siitä, mitä on tapahtunut. En voi unohtaa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kesäkokouksen julistusta, miten yhtenä naisena ja miehenä tuitte peruspalveluministerin tavoitetta, miten vanhuspalvelulaissa asiat laitetaan kuntoon, kun hoitajamitoitus säädetään. En myöskään unohda valtioneuvoston tiedotustilaisuutta, jossa valtiovarainministeri julisti, että tämä laki on kansanterveyslakiin ja peruskoululakiin verrattava uudistus. Nyt meillä on lausuma. Arvoisa edustaja Kiljunen, te sanotte, että tämä on vahva lausuma. Lausumat ovat ihan samanlaisia. Ne menevät sinne siniseen kirjaan, jonka me kerta vuoteen käsittelemme täällä ja sitten ihmettelemme, tapahtuvatko asiat vai eivät. Tämä on, sosialidemokraatit, teille takaisku, tappio. Teidän kärkihankkeenne sai mahalaskun.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tällä lausumalla on selkeä aikarajoitus, joka tuo sille huomattavasti velvoittavamman merkityksen kuin pelkästään tämmöinen tyypillinen lausuma. Tässä arvioidaan, että meidän pitää vuoden 2014 aikana arvioida ympärivuorokautisen hoidon tila ja sen perusteella sitten valmistella mahdollinen laki henkilöstömitoitusta varten.

Toinen asia, joka koskettaa sosialidemokraattien painopistettä tämän lain sisällöstä. Me olemme koko ajan tuoneet selkeästi esiin, että kyse on laajasta näkökulmasta, kyse ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollosta, vaan tämä laki edellyttää myös laajempaa arviointia meidän kaavoituksessa, asuntorakentamisessa, liikenteessä mutta myös meidän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja painopisteen pitää olla kotipalveluissa, omaishoidossa. Toimme yhden tärkeän osa-alueen, joka tuli oikeuskanslerin huomautuksista vuonna 2009, (Puhemies koputtaa) jolloinka todettiin, että laitoksissa asuvien vanhusten hoito ei täytä nykyisiä laatusuosituksia, minkä pohjalta halusimme täsmentää ne tavoitetilat, jotka näissä oikeuskanslerin tuomissa raporteissa tulivat. Kyse on laajasta, (Puhemies koputtaa) isosta kokonaisuudesta, ei yhdestä osasta, joka koskettaa ympärivuorokautista hoitoa tai laitosasumista.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä edustaja Kiljuselta, koska olen ymmärtänyt, että olette puolueena olleet hyvinkin huolissanne tästä henkilömitoitusten toteutumisesta: minkä vuoksi sitten näette, että sitä on syytä lähteä arvioimaan vasta vuoden 2014 aikana, ja mitä se oikeastaan käytännössä sitten tarkoittaa? Perussuomalaisethan ovat omassa lausumaehdotuksessaan esittäneet, että tähän arviointityöhön ja laatusuositusten toteutumisen seurantaan pitäisi ryhtyä välittömästi.

Siitä olen edustaja Kiljusen kanssa täysin samaa mieltä, että omaishoito on paljon muutakin kuin pelkästään tätä vanhustenpalveluihin kohdistuvaa huolenpitoa, mutta jos se jatkuu entisellään eikä sitä siirretä ajan mittaan Kelan hoidettavaksi, niin miten tämä alueellinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sitten toteutuu?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaan edustaja Mäntylälle. Kuten valiokunnassa on todettu Terveyden ja hyvinvointilaitoksen valiokuntakuulemisen yhteydessä, tämä seuranta käynnistyy todellakin välittömästi, ja sen takia tämä valvontajärjestelmä, joka luodaan tämän lain yhteyteen, lähtee toteuttamaan sitä seurantaa välittömästi kuntien kanssa. Mutta sen takia tämä on vuonna 2014, että on arvioitu, että annetaan kunnille riittävä aika sille, että ne toteuttavat tämän laatusuosituksen asettamat minimimitoitukset vuoden 2014 aikana. Tänä aikana tehdään se lopullinen arvio ja sitten, jos joku yksikkö ei tätä täytä, niin sen jälkeen vuonna 2015 välittömästi tämä laki tulee voimaan.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Saarikko ja Rehula tässä moittivat vanhuspalvelulakia, mutta kyllä se on, kuulkaa, hyvät edustajat, peruskoululakiin verrattava uudistus. Peruskoululakikin lähdettiin tuomaan Lapista tänne Etelä-Suomeen, ja tänä päivänä koko maailma tuntee Suomen koulujärjestelmän ja nautimme suurta mainetta.

Väestörakenteen muutos on tosiasia maailmassa. Suomi on tässä eturintamassa nyt etenemässä ja tekemässä niitä ratkaisuja, niin että pystytään ikääntyvästä väestöstä pitämään hyvä huoli ja tarjoamaan hyvät palvelut. Me luomme nyt näitä käytäntöjä, palveluita ja jopa standardeja, eli tässä on nyt meillä iso paikka ja suuri mahdollisuus luoda jotain hyvää ja parempaa hoivaa.

Sosialidemokraatit ovat kiinnittäneet tässä lainvalmistelussa huomion siihen, että kotona on hyvä asua, kotiin pitää tuoda palvelua, mutta samalla on myös huolehdittava siitä, että kun ihminen on hyvin heikossa kunnossa ja ainoastaan laitosolosuhteissa voidaan tarjota hänelle kunniallinen hoiva, (Puhemies koputtaa) niin siellä laitoksissa on oltava riittävästi henkilökuntaa. Se mahdollistaa myös sen, että alalle tulee innostuneita ja sitoutuneita nuoria ihmisiä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin erittäin mielelläni valiokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Rehulan esittelyä tästä vanhuspalvelulaista. Hän käsitteli sen hyvin laajasti ja täydellisesti. Ajattelin, että myös keskustapuolueen jäsenet ja varsinkin valiokunnan puheenjohtaja, kuka on valiokuntatyöskentelyä ohjannut ja johtanut, olisi myös iloinen ja innoissaan, että me olemme saaneet näin hyvän vanhuspalvelulain. Siis siellä on lain sisään niin paljon hyviä asioita kirjattu, ja nämä täytyy myös toteuttaa. Eli minä en ymmärrä sitä, minkä takia Rehula ei arvosta sitä johtamaansa työtä ja tätä aikaansaannosta, minkä me olemme saaneet valiokunnassa yhdessä tehtyä. Tämä on suuri muutos. Tällä nimenomaan turvataan ikäihmisille palvelut, ja laki takaa sen. Varmasti henkilökuntamitoituskin määräytyy sen mukaan, mikä on lain teksti, mitkä tavoitteet pitää siellä kuntatasolla saavuttaa. (Puhemies koputtaa) Sen mukaan on myös hoitohenkilökunnan mitoitus.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vanhustenhoidossa on paljon kipupisteitä: itsemääräämisoikeutta rajoitetaan, fyysistä olotilaa rajoitetaan ja vanhuksia lääkitään. On ollut aika yllättävää tässä asiantuntijakuulemisten myötä kuulla se, että ei se ongelma olekaan ostopalvelupaikoissa, missä on henkilökuntavajetta — siellä kunnat velvoittavat ja vaativat, että sen mitoituksen pitää olla korkeampi — vaan se on todellakin siellä kunnassa. Elikkä tässä on tullut semmoinen tunne, että kyllä vanhuslakia tehdään kuntia varten, ja tämä tuntuu uskomattomalle, koska tilanne on ollut aina tiedossa, että siellä ei ole henkilökuntaa, ja nyt olisi todellakin toivottavaa, että henkilökuntaa sitten saataisiin sinne kuntiin lisää. Mutta kuinka me voimme nyt sitten valvoa ja kuinka se sitten tulee näkyväksi, että siellä oikeasti se 0,5 tulee olemaan, koska se on ihan käsittämätöntä, että se on kunnissa tällä hetkellä. Valvonnalla on kyllä suuri merkitys nyt lain tultua voimaan, ja se on hyvin tärkeä huomata ja korostaa sitä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä henkilöstömitoituksesta keskustelu on sen takia hankala asia, että totta on, että nykyisillä hoitokäytännöillä tehdään kotihoidossa olevista ihmisistä laitospotilaita ja laitoksessa asuvista ihmisistä vuodepotilaita turhan takia tämän kuntouttavan hoidon puutteen takia. Nyt pitäisi huomioida, että tarvitaan riittävät resurssit, jotta kuntouttava hoitotyö toteutuisi, mutta toisin päin sanottuna voi työyhteisössä olla vaikka miten paljon niitä resursseja, mutta ne eivät auta, jos ei ole riittävää ammattitaitoa ja osaamista. Nyt toivottavasti tämä laki sitten ohjaa kuntia siihen, että siellä laitetaan molemmat asiat kuntoon, sekä tämä henkilökuntamäärä että myös ammattitaito, koska tämä on ikäihmisen kannalta inhimillistä mutta pidemmällä tähtäyksellä tulee varmasti kunnalle myöskin kaikkein edullisimmaksi. Jos jompikumpi asia ei toteudu, niin tähän tullaan varmasti jatkossa puuttumaan.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme oleva laki on lähtökohtaisesti hyvä. Tästä on helppo tehdä pitkäkin puhe niin, että tässä on pelkästään myönteisiä asioita, mutta 1) resurssit, niitä ei ole kyetty turvaamaan, ja 2) jos Suomen toiseksi suurin puolue tekee oman kunnallisvaalikampanjansa yhdeksi kärjeksi sen, että tähän lakiin kirjataan hoitajamitoitus, laitoshoito, ja sitten meillä on jäljellä lausuma, niin ei tätä voi oppositiopuolueen... Arvoisat edustajat, olen oppositiopuolueen kansanedustaja. Meillä valitettavasti parlamentarismissa on sellainen tilanne, missä oppositiopuolueen kansanedustajakin pääsee valiokunnan puheenjohtajaksi. Valiokunnan puheenjohtajana esittelen mietinnön juuri niin kuin se on tehty, mutta kyllä te ette voi viedä minun oikeuttani kritisoida tätä teidän puolueenne täydellistä mahalaskua.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä vahvemmaksi vakuudeksi: me olemme kaikki keskustalaiset edustajat täällä käyttäneet puheenvuoron, jossa olemme aivan aluksi todenneet, että tämä on hyvä, että vanhuspalvelulaki on lopulta tässä pisteessä, ja toivomme todella, että kunnat sitoutuvat — uudet valtuutetut ja kuntien virkamiehet — siihen, että tämä todella toteutuu.

Edustaja Lipponen tuossa totesi, että tämä on historiallinen esitys. Tiedän edustaja Lipposen taustan historianopettajana enkä uskalla lähteä hänen kanssaan väittelemään historiallisuuden käsitteestä, mutta niin kuin itse sen olen ymmärtänyt, niin se vaatii kuitenkin jonkinlaista toteutumaa pitkällä aikavälillä siitä, että olemme voineet osoittaa sen olevan selkeä parannus kansakuntamme hyvinvoinnin kohottamiseksi. Ehkä se on niittänyt mainetta maailmalla aivan kuten totesitte peruskouluun verraten. Tästä laista emme, edustaja Lipponen, arvoisa puhemies, voi vielä sitä sanoa. Tämä tulee historialliseksi, jos tulee, silloin kun se todella päätyy toteutukseen kuntatasolla. Me olemme säätäneet lain, ja nyt alkaa sen tärkein vaihe eli käytäntöön vieminen kuntapuolella. (Puhemies koputtaa) Vasta sitten se voi olla historiallinen.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Totean aluksi, että tämä laki on hyvä ja tärkeä, niin kuin keskustalaiset puheenvuoron käyttäjät ovat todenneet.

Tästä keskustelusta haluan todeta sen ihmetyksen aiheen, että päähallituspuolueen edustajat loistavat tämän tärkeän lain käsittelystä poissaolollaan. Katsoin, että yksi kokoomuksen edustaja tästä asiasta on jotakin tässä keskustelussa sanonut. Jos tämä on tärkeä laki, niin kyllä tämmöisen lain käsittelyssä on oltava mukana.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän muutamaan asiaan huomiota siinä järjestyksessä kuin tässä mietinnössä on. Poimin muutaman asian.

Yksi on kuntien voimavarat. Tässä todetaan, että kunnille aiheutuvien kustannusten on arvioitu olevan vuodessa noin 151 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on noin 82 miljoonaa euroa. Nyt on syytä kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi ensi vuonna kuntien valtionosuuksia leikataan yli 800 miljoonaa euroa. On silloin aika marginaalista todeta, että tämä on rahoitettu ja tämän vanhuspalvelulain tarvitsemat resurssit on turvattu. Aika vaikeassa tilanteessa on suuri osa kunnista tällaisen valtionosuusleikkauksen keskellä. Tällä vaalikaudella valtionosuusleikkaukset yhteensä ovat noin 3,4 miljardia euroa. Siinä ovat kunnat todellisen haasteen ja todellisten vaikeuksien edessä. Minulla on vahvasti se käsitys, että suurin osa kunnista haluaa hoitaa vanhuksensa mahdollisimman hyvin. Vaikea on hoitaa, jos resurssit viedään. Tässä tulevat myös perustuslailliset kysymykset vastaan. On nimittäin niin, perustuslaista johtuu, että antaessaan kunnille tehtäviä valtiovallan on huolehdittava siitä, että kunnilla on näitä tehtäviä varten tosiasiallisesti käytettävissään resurssit, ja nyt ne resurssit ovat vaarantumassa.

Sitten tähän liittyy se tekijä, että kunnat ovat varsin eriarvoisessa asemassa. Tässä mietinnössä todetaan ryhdikkäästi: "Ottaen lisäksi huomioon taloudellinen tilanne ja kuntien rahoitusasemaan vaikuttavat valtionosuuksien leikkaukset, on uudistuksen kustannusvaikutuksia kunnille seurattava." Tässä keskustelussa on viitattu lausumiin ja arvioitu, mikä niiden merkitys on, mutta kun tässä sitten sanotaan, että "tätä on seurattava", niin tämän merkitys on huomattavasti vielä vähäisempi. Jos se seuranta ei johda mihinkään johtopäätöksiin, niin se on yhtä tyhjän kanssa.

Olen useita kertoja tämän puolentoista vuoden aikana kysynyt hallituksen edustajilta, oletteko seuranneet ja onko hallitus ja valtiovarainministeriön kuntaosasto seurannut, mikä vaikutus kuntien eriarvoistumiseen on ollut ja on valtionosuusleikkauksilla, ja erityisesti, mikä vaikutus on ollut kiinteistöveron poistamisella verotulon tasauksesta. Se on merkittävästi saattanut kunnat eriarvoiseen asemaan. Tässä alkaa tulla kansalaisten yhdenvertaisuus. Sitten kun tässä todetaan, että "nyt sitten seurataan", kyllä se on tärkeää, että näin kirjataan, mutta olisi ollut syytä kirjata, että myöskin seurannasta tehdään johtopäätöksiä ja johtopäätökset johtavat toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Toinen asiakokonaisuus, johon haluan kiinnittää huomiota, on lainvalmistelu ja lainvalmistelun taso. Silloin, kun kiireessä pikkusen ristiriitaisessa tilanteessa ja suuren innostuksen vallitessa tehdään lainsäädäntöä, niin tulee tällaista jälkeä. Tämä asetuksenantovaltuus on aika surullinen esimerkki. Toisaalta ymmärrettävää, että siihen ei paneuduttukaan ja nyt ollaan tässä tilanteessa. No, tämä tilanne on se, mikä tässä on edellä kuvattu.

Toinen asia, johon on syytä kiinnittää huomiota ja johon perustuslakivaliokunta kiinnitti huomion, on iäkkäiden henkilöiden itsemääräämisoikeus ja heidän ihmisarvonsa kunnioittaminen. Eli kun on kysymyksessä tilanne, että hoitohenkilökunta joutuu turvautumaan toimenpiteisiin, joihin sillä ei ole lainsäädännön antamaa valtuutusta, ja tiedän, että sosiaali- ja terveysministeriössä on selvitystyö käynnissä tähän asiaan liittyen, niin olisi ollut perusteltua, että tämän lainvalmistelun yhteydessä olisi tähän asiaan vähintäänkin kiinnitetty huomiota. Se on aika tärkeä asiakokonaisuus, ja haluan ottaa nyt tässä yhteydessä esille sen, mihin sosiaali- ja terveysvalio-kuntakin on kiinnittänyt huomiota, että tähän asiaan liittyvä säädösvalmistelu etenisi.

Merja  Kuusisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa sukupolvien välinen tasa-arvo on asetettu hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi. Tämän tavoitteen saavuttamista tukevat nuorten yhteiskuntatakuu ja vanhuspalvelulaki.

Vanhuspalvelulaki on yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä uudistuksista koko kuluvan hallituskauden aikana. Meille sosialidemokraateille vanhuspalvelulaki on ollut pitkäaikainen tavoite, ja me osaamme myös iloita siitä, että tavoite on saavutettu. Lain tavoitteena on turvata ikäihmisille heidän toiveidensa mukaista ja yksilölliset tarpeet huomioivaa hoitoa. Hoidon painopisteenä ovat kotiin vietävät palvelut. Lain tärkeänä tavoitteena on tukea ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja selviämistä omassa kodissa mahdollisimman itsenäisesti. Tavoitteena on parantaa myös ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja palvelujen saantia kunnissa.

Lain myötä ikäihmisten ääni nousee esille myös vanhusneuvostojen kautta. Hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa kuunnellaan palvelujen käyttäjää eli ikäihmistä sekä hänen läheisiään ja omaisiaan. Tarvittaessa ikäihmisen tueksi nimetään vastuutyöntekijä. Kunnille laki asettaa monipuoliset vaatimukset henkilökunnan tietotaidosta. Hoitoa myös arvioidaan ja valvotaan tiukasti.

Arvoisa puhemies! Lain myötä vanhuksilla on päätösvaltaa omaan elämäänsä liittyvistä valinnoista. He voivat esimerkiksi asua omassa kodissaan niin pitkään kuin haluavat, ja tarvittavat palvelut tulee tuottaa kotiin. Heillä on myös lakiin perustuva oikeus saada tarpeen mukaan esimerkiksi kuntoutusta, suunhoitoa ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

On erittäin hyvä, että laissa on kiinnitetty huomiota myös tuotettujen palvelujen laatuun ja palvelujen saannin varmistamiseen. Tärkeitä palvelujen laadun osatekijöitä ovat riittävä ja ammattitaitoinen henkilökunta, osaava johtaminen sekä asianmukaiset toimitilat.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon suuri ongelma on se, että hoitoalalla ei pysytä. Monet hoitoalan koulutuksen saaneet siirtyvät täysin toisiin tehtäviin. Tällä hetkellä jo yli 30 000 koulutettua sairaan- ja lähihoitajaa on vaihtanut alaa, ja se on huolestuttavaa. Miten voimme turvata myös jatkossa ammattitaitoisen ja riittävän henkilöstön sosiaali- ja terveydenhuoltoon?

Lain takaaman ikäihmisen itsemääräämisoikeuden ja vahvistumisen seurauksena toiveet hoidosta ja hoitopaikasta on otettava huomioon päätöksiä tehtäessä. Uusi laki turvaa parhaimmillaan arvokkaan ja hyvän vanhuuden. Sitä tavoittelemme jatkossa ihan jokaisessa kunnassa.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaki on todella tarpeellinen ja odotettu. Vielä kun saisi sen toimimaan ja todeksi myös käytännössä.

Kuntien riittävät resurssit lain toteutumiseen ovat kysymysmerkki. Omaishoito toteutuu eriarvoisesti Suomessa. Kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu omaishoidossa voitaisiin taata paremmin, jos tuen maksaminen siirrettäisiin Kelalle.

Henkilöstömitoituksesta. Hoitotarpeet voivat olla erilaisia hoivattavien kunnosta riippuen, ja tässä kohtaa onkin hyvä ottaa muutama esimerkki. Varsinais-Suomessa Tarvasjoella henkilöstömitoitus on noin 0,7, ja siellä hoitajat ovatkin ottaneet yhteyttä, että pitääkö heistä nyt sitten jonkun saada kenkää. He hoitavat hyvin vanhukset laitoksessa ja tällä resurssimäärällä. Nyt, kun puhutaan 0,5:stä, niin mikä on tilanne lähitulevaisuudessa? On myös paikkoja, joissa on yksi yökkö, yksi hoitaja yöllä; tapahtuu exitus, eli potilas kuolee, häntä pitää ruveta laittamaan. Kuka hoitaa muita potilaita silloin?

Vanhuspalvelulailla pyritään vanhusten saamaa hoitoa ja sen laatua parantamaan — siis parantamaan. Kyllä tässä riittää sarkaa. Eräs ystäväni on omaishoitaja Uudessakaupungissa, ja hän hoitaa 85-vuotiasta äitiään, jolla on monta sairautta. Hänellä on myös paha diabetes. Muutama viikko sitten hänen äitinsä tarvitsi jalkahoitoa. He menivät kysymään, voisiko saada ajan. Sanottiin, että tämä jalkahoitaja on ulkoistettu, että häntä pitäisi nyt lähteä roudaamaan sitten, kun ajan saa, Raumalle tai Nousiaisiin. Parantamista riittää.

Täytyy sanoa omasta kokemuksestani hoitoalalta. Olen röntgenhoitaja, ollut monessa sairaalassa röntgenhoitajana, mutta sitä ennen olin suoraan koulusta, lukiosta 1,5 vuotta Koskelan sairaskodissa täällä Helsingissä kolmivuorotyössä. Jo silloin oli tilanne se, että ei siellä paljon kahvitunneille ehtinyt. Hoitajien määrä hoidettaviin nähden on tällä hetkellä kyllä liian alhainen, ja hoitajan työ on todella vaativaa.

Useimmissa kulttuureissa vanhempia ihmisiä kunnioitetaan, ja myös tämmöistä asennemuutosta voisi olla tarpeen saada Suomessakin. Meidän pitää hoitaa kunnialla vanhuksemme ja ikäihmisemme. Näin ollen täytyy erittäin vakavasti suhtautua varsinkin henkilöstömitoitukseen hoitolaitoksissa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että laissa korostetaan ikäihmisen kunnon arviointia ja palvelusuunnitelman laatimista hyvin moniammatillisen osaamisen kautta, mutta se ei kuitenkaan riitä. Onneksi laki edellyttääkin, että kun nämä suunnitelmat on sitten kaikessa viisaudessa laadittu, niin ne myös laitetaan toimeen ja siihen pitää olla määräaika.

Olen kuitenkin erittäin huolissani siitä, kuinka ketterä tämä palvelusuunnitelma on joustamaan ikäihmisen kunnon muutosten seurauksena — nimittäin kyllähän me tiedämme, että kun ikää tulee, niin kunto voi tänään olla vielä varsin pirteä, mutta jo huomenna voi olla tilanne hyvin toinen — niin että ikäihminen ei sitten jää pitkäksi aikaa niin sanotusti heitteille.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulaki, kuten me täällä salissa sitä kutsumme, elikkä laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista — on upeaa, että se on vihdoin täällä salissa käsittelyssä, ja vaikka kriittisiä näkökulmia on tänäänkin salista lakia kohtaan tullut, ovat kaikki yksimielisesti olleet tämän perusidean kannalla, että laki iäkkäiden ihmisten hoivan turvaamiseksi tarvitaan.

Olen tyytyväinen siihen, että vaiheessa, jolloin tämä laki valmistui, siihen on tullut hyviä muutoksia, muun muassa se, että ikä ei ole määräävä kriteeri vaan että palveluiden tarve määritellään iäkkään ihmisen kunnon mukaan.

Toinen hyvä uudistus tulee tämän lain myötä, jolloin mietitään, mitkä ovat kotihoidon kriteerit ei pelkästään laitoshoidon vaan kotihoidon osalta, ja se työ on nyt jo käynnissä.

Poliittinen realismi oli ehkä se totuus, joka kaatoi nämä laitoshoidon mitoitukset tässä lain käsittelyvaiheessa. Siihen oli paineita varmaan puolin ja toisin, ja 0,5, joka tällä hetkellä on siis suosituksena, tulee epäilykseni mukaan olemaan se 2015 voimassa oleva asetuksen määräys, mutta onneksi meillä suurin osa laitoksista on jo 0,6 tai, niin kuin äsken kuultiin, 0,7 hoitajan mitoituksella, eikä sekään ole liikaa, vaan varmaan vieläkin parempaan olisi mahdollisuus. Hyvää oli myöskin se, että tässä laissa kuntatalouden tiukkuuden tietäen tullaan vastaan kuntia 54,3 prosentin valtionosuudella eikä 30:n, joka on tässä viime vuosina ollut myöskin realismia.

Sosialidemokraatit ovat tehneet omassa valmistelussaan oman vanhuspoliittisen ohjelman ja vaatineet vanhuspalvelulakia jo edellisellä hallituskaudella, ja siitä syystä eduskuntavaaleissa hallitusohjelmassa se oli niin tärkeä asia meille saada myöskin lain tasolle ja nyt valmiiksi.

Ajatus siitä, että ikäihmiset eivät ole vain hoidettavia tai ikäihmiset eivät ole vain rasite, on se peruslähtökohta meidän arvomaailmassamme. Itsemääräämisoikeus ja osallisuus oman elämänsä päätöksiin ja toimintaan täytyy olla lähtökohta, on se ihminen sitten asumismuodossa missä tahansa. Tähän liittyvät tietenkin ne jo monessa kunnassa olevat vanhuspoliittiset strategiat ja, niin kuin tähänkin mietintöön on kirjattu, kuntien suunnitelmat ikääntyneen väestön tukemiseksi. Kunnallehan on kirjattu velvollisuus huolehtia ikääntyneen väestön hyvinvoinnin edellytyksistä, niin kuin jo kuntalain 1 § sanoo, että kunnan tehtävä on huolehtia kuntalaistensa hyvinvoinnista. Sitä on toteutettava niin, että palvelut tukevat hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta sekä ennalta ehkäisevät muuta palveluntarvetta. Tähän minä liitän myös vahvasti liikunta- ja kulttuuripalvelut, joista tulee virikettä ja sisältöä elämään, ja jos ajatellaan todellisuutta ikäihmisten liikkumisen osalta, vaikkapa tilastoja eläkeläisten liikkumisesta, kaksi kolmasosaa pelkästään eläkeikäisistä, ei puhuta edes ikäihmisistä, ei liiku kuntonsa kannalta riittävästi.

Kaksi kolmasosaa siis liikkuu liian vähän, ja jos katsotaan sitä kuntoisuutta lihaskunnon osalta, niin ne kriteerit, jotka olisivat tavoitteena pitkälle jatkuvaan omatoimiseen asioiden hoitamiseen, kotona asumiseen, tämä lihaskuntotavoite toteutuu vain muutamalla prosentilla iäkkäistä ihmisistä. Siitä syystä, jotta tämä tilanne paranisi, me tarvitsemme laajaa yhteistyötä kuntien sisällä eri viranomaisten kesken niin, että ikäihmisten asiat eivät ole vain sosiaali- ja terveystoimen asioita. Näin voimme myöskin välttää sosiaali- ja terveydenhuollon lisääntyviä kustannuksia ja turvata ikäihmisille parempaa elämänlaatua ja selviytymistä mahdollisimman pitkään siellä kotona. Pieni satsaus liikuntaan, omatoimisuuden lisäämiseen, auttaa monta ikäihmistä selviytymään pidempään.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun meille sosialidemokraateille asetettiin kysymys tästä henkilöstömitoituksen muotoilusta, missä vaiheessa oikeuskansleri tai oikeastaan ministeriö on ottanut siihen kantaa, niin täällä tulee vastaus ministeri Maria Guzenina-Richardsonilta. Hän sanoo, että Oikeuskanslerinvirasto hyväksyi muotoilun ennen esityksen eduskuntaan tuontia, elikkä tämä on käsitelty ennen kuin se on eduskunnan käsittelyyn tullut. Mutta joka tapauksessa tämä on myös viesti, että on ollut oikeuskanslerin selvitettävänä tämä muotoilu ja se on siinä yhteydessä. Totta kai valmistelu on yritetty tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja tässä yhteydessä on ollut erilaisia näkökantoja, mutta nyt asiassa mennään eteenpäin.

Toinen asia, joka täällä on tullut esille. Edustaja Rehula totesi, että tämä laki olisi sosialidemokraattien vaalikikka tämän syksyn vaaleihin. Ensinnäkin täytyy todeta, että vuonna 2009, kun oikeuskansleri puuttui laitoshoidossa olevien ikääntyvien ihmisten palveluiden laatuun, niin siinä yhteydessä sosialidemokraatit tekivät vuonna 2009 syksyllä välikysymyksen. Välikysymyksen teksti kuului lopullisesti näin: "Mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten laadukkaat palvelut ja heidän perusoikeutensa turvaavan lain säätämiseksi ja lain toteutumisen takaavien riittävien resurssien turvaamiseksi."

Tässä yhteydessä peruspalveluministeri Risikko lupautui valmistelemaan vanhuspalvelulain, ja sillä polulla tässä yhteydessä ollaan. Tässä yhteydessä myös puolueemme puheenjohtaja edellytti minun valmistelevan puolueellemme vanhuspoliittisen ohjelman, joka hyväksyttiin puolueemme valtuustossa 2010. Mutta nyt, mikä on mielenkiintoista, kun viittaatte tähän kikkailuun, keskustalaiset tekivät tänä syksynä syyskuun 25. päivä välikysymyksen vanhuspalvelulaista. Voidaan kysyä, onko tämä sitten sitä vaalikikkailua vai ei.

Toinen kysymys, jonka haluaisin asettaa keskustalaisille. Kun olette käyneet vahvaa keskustelua siitä, onko tämä henkilöstömitoitus mahdollisesti oikein muotoiltu tähän, kysyisin teiltä: mitä mieltä keskustalaiset ovat valiokunnan mietintöön laitettavasta lausumasta, oletteko tämän lausuman takana vai näkisittekö, että tämä lausuma pitäisi tehdä jotenkin muulla lailla, tai mikä teidän käsityksenne yleensä on tästä henkilöstömitoituksesta?

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lipposen huoli palvelusuunnitelman ajan tasalla pysymisestä on erittäin tärkeä. Tässä laissahan tähän pyritään erityisesti tämän vastuuhenkilön avulla. Vastuuhenkilön eräs keskeinen tehtävä yhdessä tämän moniammatillisen tiimin kanssa on huolehtia tästä palvelusuunnitelman tekemisestä, jatkuvasta arvioinnista ja suunnitelmaan tehtävistä tarvittavista muutoksista, eli se vastuuhenkilö nyt on erittäin tärkeä ihminen tämän lain hengen toteuttamiseksi.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt on puhuttu paljon vanhuspalvelulain henkilökuntamitoituksesta, mutta lakihan sisältää sen, että jokaiseen kuntaan ja vanhustenhoitopisteeseen pitää tulla osaavaa henkilökuntaa geriatrian osalta ja samoin kuntoutuksen osalta. Nämä vaateet kun täyttyvät, niin ilman muuta se henkilökuntamitoituskin nousee jokaisessa hoitopaikassa, missä ikäihmisiä hoidetaan.

Haluan korostaa vielä sitä, että kyllä se hoitotyö on hyvin suunniteltua ja ennakkoon mietittyä. Ihan selkeästi, jos on niin, että hoitotavoitteet ovat erilaiset, että ne eivät pysty vastaamaan esimerkiksi hoitohenkilötarpeeseen, niin kyllä se vaan nykypäivänä on niin, että ei hoitohenkilökunta sitä hyväksy vaan siinä vaiheessa sanotaan, että hoidon vaatimukset ovat nämä ja nämä ja emme kykene niitä yksinkertaisesti toteuttamaan tällä henkilökuntamitoituksella. Kyllä se niin on, että sitä henkilökuntamitoitusta silloin nostetaan.

Omasta kunnastani voin sanoa, että meillä on esimerkiksi Tuuskodossa 0,67 henkilökuntamitoitus ja meillä on valtuustossa tehty päätös siitä, että meidän terveyskeskusosastoillakin henkilökuntamitoitus on 0,55. Jos keskustalaisilla on huoli tästä henkilökuntamitoituksesta ja sen riittävyydestä, niin teillä on hyvät mahdollisuudet jokaisen toimia siellä kotikunnissanne valtuutettuina ja päätöksentekijöinä, että huolehditte, että teette valtuutettuina valtuustossa asiasta päätöksiä.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minulla sattuu olemaan 29. syyskuuta 2009 päivätty keskustelu välikysymyksestä. Tämä on mielenkiintoista luettavaa historiasta.

Tiedän tasan tarkkaan, ja keskusta tietää, mikä on tämä vanhuspalvelulain prosessi. Ja korjattakoon äkkiä eduskunnan pöytäkirjoihin, jos minä olen sanonut täällä salissa tämän illan aikana tai koskaan aikaisemminkaan, että vanhuspalvelulaki olisi sosialidemokraattien vaalikikka. En varmasti ole sanonut niin. Mutta se, mitä olen sanonut, on: te nostitte eduskuntaryhmänne kesäkokouksen ykkösasiaksi ja uutiseksi sen, että te yhtenä naisena ja miehenä tuette peruspalveluministerinne esitystä siitä, että tämä hoitajamitoitus tulee lakiin. Yhtenä naisena ja miehenä. Tällaisia uutisia minä olen lukenut.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä valtiovarainministeri, puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen suulla tämä toistettiin. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, joka oli tuolloin tuo sanansaattaja ja viestinviejä, ei jättänyt kenellekään epäselväksi: hoitajamitoitus on sosialidemokraateille tärkeä. Kuulen korvissani, kun jossakin Meritullinkadun kabinetissa on todettu vanhuspalvelulaista neuvoteltaessa: "tämä on meille kynnyskysymys". Minä en ole sanonut enkä tule sanomaan, että vanhuspalvelulaki on vaalikikka. En ole sanonut enkä sano, mutta tästä hoitajamitoituksesta sellainen yritettiin tehdä.

Nämä paperit, joissa on yli kahden vuoden historia omalta osaltani, kolmen vuoden historia välikysymyskeskustelusta lähtien, kertovat täysin yksiselitteisesti, mitä kaikkea tässä on tapahtunut lähtien siitä, että hallitusohjelmaan kirjattiin, asetettiin työryhmä jne. jne.