Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on erittäin tärkeä lainsäädäntö. Tässäkin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, jossa elämme, metsäteollisuuden viennin osuus on noin viidennes ja kansantaloudellinen ja alueellinen merkitys metsätaloudella on todella suuri. Eikä myöskään meidän metsäteollisuus ole mikään iltaruskon ala, vaan myöskin perinteisellä metsäteollisuuden paperi- ja sellupuolella, sahapuolella näkymät ovat varsin hyvät, puhumattakaan siitä, että metsiin pohjautuva biotalous tulee luomaan merkittävää uutta hyvinvointia niin biolääketieteessä kuin myöskin energian ja muussa metsiin pohjautuvassa elinkeinojen kehittämistyössä.

Tämän lainsäädännön tarkoitushan on varmistaa puun saatavuus myös meidän teollisuudelle, niin sahoille kuin muulle puuta käyttävälle teollisuudelle, antaa metsien hoitoon yleiset ohjeet metsänomistajille ja myöskin tietyllä tavalla velvoitteet kansantalouden ja koko Suomen hyvinvoinnin kannalta keskeiselle sektorille. Tällä hetkellähän jopa neljännes meidän puuvarannosta jää käyttämättä. Voi sanoa, että todella suurta varallisuutta laiminlyödään ja jätetään hyödyntämättä tässä maassa. Osittain myöskin metsäteollisuuden kehittämisessä on ollut kvartaaliajattelua. On tehty raskaita ratkaisuja, Kemijärven sellutehtaita ja monia muita, joita voidaan arvioida ja pitää suoraan varsin kriittisesti arvioida tämän päivän valossa.

Meidän pitää nähdä metsäteollisuuden kehittäminen kansallisena asiana, ja tällä lainsäädännöllä pyritään siis varmistamaan se, että metsäteollisuus voi luottaa puun saatavuuteen, niin sahateollisuus myöskin raaka-aineen saatavuuteen. Tältä osin täytyy puhemies Heinäluomaan yhtyä, että ei tämä parlamentaarinen valmistelu, jota tässä maassa kansallisesti tärkeissä asioissa on harrastettu, saa olla aikansa elänyt. 1994—95 silloista suurta metsälakia valmisteltiin parlamentaarisessa komiteassa Eljas Pohtilan johdolla. Olin siinä SDP:n edustajana ja väitän, että se valmistelu loi todella merkittävällä tavalla perusteita metsien uudistamiselle ja metsänhoidolle.

Muun muassa silloinkin nousi hyvin keskeiseksi kiistan aiheeksi metsänhoitolain 8 §:n muovaaminen. Se on siis metsien uudistamista koskeva pykälä. Yleensähän ajatus siitä, että uudistushakkuun jälkeen alueelle on saatava kohtuullisessa ajassa kasvatuskelpoinen taimikko, jonka kehittämistä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa, on edelleen valitettavasti selkeä tavoitteen osalta. Tämä kohtuullisen ajan määrittely oli silloin kova vääntö, ja SDP:hän pystyi saamaan sen komiteanmietinnön 5 vuodesta 3 vuoteen sitten hallituksen esityksessä.

Mutta se, mikä valitettavasti tänä päivänäkin on ongelma, on se, että vuodesta 95 saakka on tämä metsien uudistamisvelvoite jossain määrin ollut keskustelematta ja hämärtynyt siltä osin, että metsänhoitoyhdistyslainsäädäntö tuli uudistettavaksi hallitusohjelman mukaisesti. Se oli myöskin vuonna 95 SDP:n vastalauseen yksi vaatimus. Vaadittiin, että pitää nimenomaan saada tätä veronluonteista pakkojäsenyysjärjestelmää muutettua metsäalan kilpailua suosivalla tavalla. Tämä tavoitteemme on siis toteutunut nyt tämän hallituksen esitysten kautta, mutta palaan tähän metsälakiin.

Hallitusohjelmassa kesällä 2011 Säätytalolla nimenomaan väännettiin määritelmästä, millä tavalla kasvatuskelpoisen taimikon aikaansaamiseksi tulee korostaa määräaikojen ja ensiharvennusten merkitystä ja velvollisuutta. Meillähän on Metlan arvioiden mukaan jopa 1,2 miljoonaa hehtaaria laiminlyöty — tavaton määrä. Metsät pitäisi muka uudistaa, mutta tukehduttaa ne saa lain mukaan. Tämä on aika vakava kysymys, koska puun saatavuutta parannetaan nimenomaan uudistamalla metsälainsäädäntöä metsänhoidon kannustavuutta ja pitkäjänteisyyttä edistävällä tavalla.

Tältä osin hallituksen esitys oli kyllä pettymys, ja täytyy ihmetellä, että paitsi parlamentaarinen valmistelu ja poliittinen vuorovaikutus vähän pettivät, näköjään myöskään metsäsektorin keskeiset toimijat eivät kyllä riittävästi näkyneet. Tuli vähän tämmöinen ehkä luonnonsuojeluun liittyvä näkökulma enemmän ulos koko tästä keskustelusta. Metsänomistajan valinnanvapautta korostettiin, ja vähän tuli kai tämmöinen iltarukoustyyppinen tuuli siemenen tuokoon -ajattelu.

Se, mikä oli pahinta, oli se, että tässä 8 §:n uudistamispuolessa jätettiin kasvatuskelpoisen taimikon kriteeriksi 0,4 metrin keskipituusvaatimus. Tämä on aika vakava virhe sen takia, että jokainen metsäalaa tunteva olisi voinut neuvoa, että tämä ei takaa havupuiden istutustaimikoiden säilymistä havupuuvaltaisina vaan ne muuttuvat tietysti hoitamattomina lehtipuuvaltaisiksi, joissa tietysti vesasyntyinen hieskoivu on valtapuu. Eli koivuvastaa kyllä tulee, mutta ei tule sitä sahojen tarvitsemaa raaka-ainetta, mäntyä ja kuusta, jotka ovat kansallisesti meille erittäin tärkeitä.

SDP käynnisti valiokunnassa voimakkaan keskustelun, ja olemme kiitollisia siitä, että muut puolueet ymmärsivät tämän huolemme. Se, että saatiin kriteeri muutettua 0,5 metriin, vastaa pääosin männyn uudistamiseen liittyviin vaatimuksiin, mutta tämä määre ei riitä vielä kuusen taimen eli kuusikon perustamiseen liittyviin kriteereihin. Siinä pitää olla vähintään 0,7 metriä kriteerinä. Tältä osin sitten väännön jälkeen saatiin kuitenkin tätä koskevat kannanotot ja lausuma, että alempiasteisella säännöstöllä on huolehdittava siitä, että vesa- ja siemensyntyiset lehtipuut eivät tavoita havupuuvaltaisilla taimikoilla, muun muassa kuusitaimikoilla, istutustaimien keskipituutta.

Tätä on kyllä tarkkaan nyt myös seurattava, koska sahateollisuus, kuten viime päivienkin uutisista olemme nähneet, on ala, joka toisi meille hyvinvointia ja työtä. Tältä osin pitää myöskin pystyä ottamaan se jo silloin vuonna 95 sosialidemokraattien eriävässä mielipiteessään esittämä laajempi näkökulma huomioon nyt metsäpoliittisen ohjelman valmistelussa, metsäpoliittisen selonteon valmistelussa. Metsäteollisuuden kehittämisedellytykset, verotus ynnä muut tekijät mukaan lukien, on käytävä kyllä tässä yhteydessä perusteellisemmin läpi, että metsiä myöskin uudistetaan ja hoidetaan.

Tärkeä näkökulma oli myös se, että tämmöinen sosiaalinen kriteeri, sosiaalisen kestävyyden turvaaminen, saatiin muun muassa Puuliiton aiheellisen huolen mukaan myöskin mietintöön. Nythän metsänhoidon käytännön töitä ulkoistetaan ulkopuolisille toimintaketjuille, joissa on todistettavasti paljon työehtosopimusten ja myöskin harmaan talouden kanssa valitettavasti ilmeneviä yhteiskuntavelvoitteiden laiminlyöntipiirteitä. Tältä osin tätä sosiaalista kriteeriä korostetaan.

VR:n hallintoneuvoston puheenjohtajana olen myös iloinen siitä, että metsänkäyttöilmoituksen piiriin, ennen Eino-myrskyä, otettiin mukaan nimenomaan myös puiden kaatumisen uhka radoille. (Puhemies koputtaa) Nopeiden junien aikana tämä on asia, joka on myöskin vakavasti nyt otettava suojavyöhykkeiden osalta huomioon. — Kiitoksia.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäen iltarukous puiden pituudesta on ihan paikallaan, ja itse myöskin valiokunnassa pidin kannattavaa puheenvuoroa siitä. Kyllä tuo valiokunnan esitys, 0,5 metriä, mikä jäi sinne, on riittämätön, vaikka se oli 10 senttiä enemmän kuin hallituksen esitys, mutta monesti Etelä-Suomessa, jos laikutetaan metsää, laikku saattaa olla maanpinnasta parikymmentä senttiä alaspäin. Jo heinät kasvavat semmoisen 0,5 metriä pitkän taimen yli yhdessä kesässä, ja taimi tukehtuu sinne, ja siinä mielessä Rajamäen esitys, 0,7 metriä havupuille, olisi parempi. Tosin koivikot, jotka kasvavat rehevässä Lounais-Suomessa kumminkin tuolla kotiseudullani, 10 vuodessa, vaikkei ole koivuntaimia, vielä ohittavat tuommoisen 0,7 metriä pitkän kuusentaimenkin, ja sille käy huonosti, kun koivunoksat hakkaavat sen latvan sitten kelvottomaksi.

Siinä mielessä Rajamäen esitys olisi paikallaan, ja toivottavasti metsälakia vielä tulevaisuudessa uudistetaan siihen suuntaan, että taimikoilta vaaditaan suurempaa keskipituutta. Ihmettelen, että keskusta metsävaltaisena puolueena hyväksyi tuommoisen 0,5 metriä ja senkin jotenkin pitkin hampain, kun me vähän vaadimme pitempää pituutta. Kyllä pitäisi pitää huolta metsistämme myös tulevaisuudessa. Se on myöskin kestävää kehitystä.