Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puheeni mitä ilmeisimmin kestää enemmän kuin 5 minuuttia. Kuinka toimitaan? Lopetanko puheeni 5 minuutin kohdalla ja palaan?

Jaaha. Voinko käydä varaamassa tuolta lisää aikaa, vai loppuuko se 5 minuutin kohdalla?

Pienenä vinkkinä.

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta säätää lait, ja valtioneuvosto antaa asetukset. Yleisen oikeustajun ja lakien noudattamista valvovien viranomaisten mukaan lakien tulee olla mahdollisimman selviä ja selkeitä sekä tunnusmerkistöltään yksiselitteisiä. Hyvä laki on kirjoitettu niin, että sen noudattamisessa ei tule tulkintoja eikä kansalaisten tarvitse pohtia, mikä on lain mukaista ja mikä lain vastaista. Lain tunnusmerkistö ei saa muistuttaa veteen piirrettyä viivaa, jonka paikasta jokaisella katsojalla on oma perusteltu käsityksensä.

Nyt lähetekeskustelussa olevan lakiesityksen mukaan karhunmetsästys millä tahansa ihmisen luomalla ravintohoukuttimella voidaan tulkita metsästysrikokseksi. Lakiesitystä lukiessa tulee mieleeni pohjalainen peltoaukea, on kuulkaas leviää että lakiaa, ei rajoja näy. Tällainen leveä ja lavea maisema sopii ehkä pellolle mutta ei lakiin. Lakitekstissä tulkinta on käsittämättömän kehno ja epäselvä. Jos laki tulee voimaan nyt esitetyssä muodossa, on monen oikeustaju koetuksella. Esitutkintaa suorittavat poliisit ovat helisemässä pohtiessaan, onko kairasta karhun ampunut henkilö syyllistynyt metsästysrikokseen, kun hänen ampumansa karhu on ennen koiran haukkuun joutumista syönyt korvessa peuran, poron, hirven taikka sian ruhoa. Poliisi joutuu pohtimaan ja tietenkin selvittämään, onko metsästäjä tiennyt haaskan olemassaolosta. Jos on tiennyt, kuinka poliisi saa näytetyksi asian toteen, vai käykö niin, että esitutkintaa suorittava poliisi lähtee aina siitä olettamuksesta, että metsästäjä on tiennyt haaskan olemassaolosta?

Miten määritellään ihmisen luoma ravintohoukutin? Onko ihmisen luomaa se, että autoilija ajaa sorkkaeläinkolarin, kolarissa loukkaantunut eläin pakenee metsään eikä sitä etsinnöistä huolimatta löydetä? Eläin kuitenkin menehtyy myöhemmin, ja karhunmetsästäjä löytää sen, kun lähtee tarkistamaan, miksi korppiparvi pyörii saman suosaarekkeen ympärillä jatkuvasti. Korppiparvi johdattaa metsästäjän osaksi syödyn ruhon luo. Tulkitaanko tämä ihmisen luomaksi ravintohoukuttimeksi?

Miten tulkitaan tilanne silloin, kun kauravainio on puitu ja jyväkuormaa kuljetettaessa osa jyvistä valuu peltotielle? Kun metsästäjä liikkuu koiransa kanssa lähistöllä ja koira ottaa tiellä jyviä syöneen karhun haukkuun, syyllistyykö metsästäjä nyt esiteltävän lain mukaan metsästysrikokseen? Kuinka esitutkintaa suorittava poliisi selvittää, oliko jyväkuormasta tahallaan varistettu jyviä peltotielle vai vuotiko kärryn perälauta? Jos vuoti, tiesikö metsästäjä, että tiellä saattaa olla karhulle kelpaavaa ravintoa? Miten tämä näytetään toteen? Kuinka toimitaan oikeudessa? Lähdetäänkö olettamuksesta, että metsästäjä ei tiennyt jyvistä, vai oletetaanko hänen tienneen? Kummassa tapauksessa teko täyttyy vai täyttyykö molemmissa?

Käsittääkseni lakiesityksessä ei erotella ihmistä, joka ravintohoukuttimen karhulle järjestää. Voiko tämä ravintohoukuttimen järjestäjä toimia vahingossa, vai pitääkö hänen teon täyttymiseksi toimia aina tarkoitushakuisesti? Voiko esitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn tulla tilanne, jossa viljelijä vahingossa ja tietämättään varistaa jyviä maahan ajaessaan traktorilla jyväkuormaa ja metsästäjän koira ottaa jyviä syövän karhun haukkuun ja näistä jyvistä tietoinen metsästäjä kaataa karhun? Kuka kykenee osoittamaan toteen, miten henkilöiden tahto suhtautuu tehtyyn tekoon? Onko kyse tahallisuudesta vai vahingosta? Miten toimitaan?

Tässä on syytä huomioida myös se, että vaikka esimerkkitapauksessa karhun kaatajaa ei tuomittaisikaan, hän on kuitenkin ollut epäiltynä metsästysrikoksesta ja esitutkinnan ajan hänen metsästysaseensa ovat poliisin hallussa. Nykyisenä media-aikana hänen nimensä on pomminvarmasti myös iltapäivälehdissä, joissa tiedotetaan, että poliisi tutkii metsästysrikosta, jossa epäillään metsästäjän kaataneen karhun metsästyslain vastaisesti. Ihminen leimataan salakaatajaksi ja rikolliseksi lopuksi ikäänsä, vaikka jutusta tulisikin niin sanottu nahkapäätös. Juttu uutisoidaan rikoksena, eikä ketään enää kiinnosta se, että jutussa ei saatukaan näyttöä rikoksesta. Sellaisia juttuja ei uutisoida, (Puhemies koputtaa) koska ne eivät myy.

Juho  Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn täysin edustaja Hongiston puheessaan esittämiin näkemyksiin. On mielestäni täysin käsittämätöntä, että karhunmetsästys kiellettäisiin, jos on käytetty ravintohoukuttimia. Käytännössähän karhu on aina, joka tilanteessa, etsimässä ruokaa, jos nyt ei ole talviunilla talvipesässään. Eli periaatteessa joka tilanteessa olisi mahdollista epäillä, että karhua on nyt houkuteltu.

Sitten toista kautta tätä samaa lakia voi niin halutessaan todella helposti myöskin kiertää. Metsät ovat täynnä haaskoja jo ihan luonnostaankin, joita siellä liikkuvat metsästäjät osaavat käyttää ja tietävät, missä ne ovat.

Tämä on kyllä yksi tämän eduskuntahistorian typerimmistä esityksistä.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edellä kerroin pari käytännön esimerkkiä elävästä elämästä metsästäjän kannalta.

Kenellekään salissa olevalle ei liene yllätys se, että metsästystä ja eritoten karhunmetsästystä myös vastustetaan laajasti. Metsästyslakimme kieltää metsästyksen häirinnän, mutta kiellosta huolimatta on jo selviä esimerkkejä siitä, että laillista karhunmetsästystä on tahallisesti häiritty. Kun lakiesitys ei määrittele tarkemmin kielletyn ravintohoukuttimen laittajaa, on mahdollista, että karhunmetsästykseen kielteisesti suhtautuvat henkilöt kuljettavat maastoon metsästäjien tietämättä esimerkiksi kuolleiden kotieläimien ruhoja: nautoja taikka sikoja. Tällaisesta toiminnasta on jo olemassa esimerkkitapauskin.

Toinen ravintohoukutin voi olla vaikkapa hunaja. Kun karhua seuraavat metsästyksen vastustajat tietävät, millä alueella karhuja yleensä liikkuu ja oleilee, he voivat käydä sivelemässä puiden kylkiin hunajaa. Mistä metsästäjä taikka metsästäjän koira voi tietää tällaisesta hunaja-ansasta? Ei mistään. Eli on äärimmäisen yksinkertaista terrorisoida laillista karhunmetsästystä levittämällä hunajaa maastoon, ja kun karhunmetsästäjä laskee koiransa irti ja haukulta kaadetaan karhu, ilmoitetaan poliisille, että alueella on houkuteltu karhuja hunajan avulla.

Hunajaa voidaan leivittää maastoon myös karhun kaatamisen jälkeen. Kun tulee tietoon, miltä alueelta karhu on kaadettu, käydään sivelemässä hunajaa puiden kylkiin ja ilmoitetaan asia poliisille. Miten näytetään toteen hunajan leivittämisaika? Oliko se ennen vai oliko se jälkeen karhun kaatamisen? Miten esitutkinnassa kyetään selvittämään, kuka hunajaa on puihin levittänyt ja mikä on ollut levittäjän motiivi?

Torso lakiesitys antaa metsästystä terrorisoiville vapaat kädet toimia niin, että jokainen laillinen karhunmetsästys voidaan tulkita kohta laittomaksi. Onko tämä lakiesityksen laatijoiden tarkoitus?

Arvoisa herra puhemies! Lakia ei tule hyväksyä esitetyssä muodossa, vaan esitys pitää palauttaa valmisteluun. Lakia pitää muuttaa niin, että ravintohoukuttimen käyttö sallitaan karhunmetsästyksessä. Perustelen kantaani seuraavasti.

Nyt puheena olevassa lakiesityksessä painotetaan sitä, että karhunmetsästyksen tulisi tapahtua seuruemetsästyksenä, jossa käytetään koiria apuna. On perin erikoinen tilanne, jos lainsäätäjän mielestä joku metsästystapa asetetaan jonkun toisen tavan edelle. On aiheellista kysyä, minkä takia. Esimerkiksi jäljittämällä karhua yksinään maastossa liikkuva metsästäjä olisi lainsäätäjän mielestä jotenkin huonompi taikka vähemmän toivottava verrattuna seurueessa metsästävään jahtiveljeensä. Minkä takia koirilla metsästäminen asetetaan etusijalle vaikkapa perinteiseen niin sanottuun kyttäysmetsästykseen nähden?

Minun ja monen muun karhunmetsästäjän mielestä eri tavoilla metsästäviä henkilöitä ei voida asettaa eri asemaan lainlaatijan mielivaltaisten mielipiteiden perusteella. Asiaa ei voida perustella sillä, että joku metsästysmuoto mukamas lisäisi metsästettävissä eläimissä pelkoa ihmistä kohtaan. Tällainen peruste ei mielestäni kestä kriittistä tarkastelua. Jos joku eläin käyttäytyy lajityypistään poikkeavalla tavalla ja tukeutuu ihmisasutukseen ravinnonhankinnassaan, ei tämän eläimen käyttäytymistä muuteta sillä, että sitä taikka sen lajitoveria ajetaan koirien avulla seuruemetsästyksen yhteydessä. Käyttäytyminen muuttuu vain lopettamalla eläin.

Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut hieman vielä.

Paras ja nopein tapa lopettaa eläin on ampua siihen hyvin tähdätty laukaus. Ravintohoukuttimen käyttöä voidaan perustella myös sillä, että kun karhulle asetetaan haaska taikka muu ravintohoukutin, tiedetään tarkkaan, missä eläin on. Samalla voidaan tehdä tämän houkuttimen läheisyyteen ampumalava, joka yleensä on maanpinnan yläpuolella. Tällaiselta lavalta ylhäältä maata kohti ammuttu laukaus on huomattavasti vaarattomampi kuin tasaisella maalla seuruemetsästyksen yhteydessä vaakatasoon ammuttu laukaus. Ampuja tietää tarkan matkan ja voi ampua rauhassa ja lavarakenteisiin tukeutuen hyvin tähdätyn laukauksen paikallaan olevaan eläimeen. Näin parannetaan edellytyksiä hyvälle osumalle, joka lopettaa eläimen mahdollisimman nopeasti. Tämä lienee kaikkien tarkoitus.

Lakiesityksessä todetaan, että koirien avulla tapahtuva seuruemetsästys ei olisi myöskään liian tehokasta. On syytä kysyä: Mikä on liian tehokasta metsästystä? Millä mittarilla tämä liikatehokkuus mitataan? Yleisen oikeustajun mukaan luvanvaraisia eläimiä metsästetään lupaehtojen puitteissa. Ehtoihin kuuluu oleellisesti metsästysaika ja saalismäärä. On perin outoa, jos lainlaatija lähtee määrittelemään liian tehokkaan ja sopivan tehokkaan metsästyksen eroa.

Arvoisa herra puhemies! Näin itsenäisyyspäivän jälkeen lienee paikallaan muistella kirjailija Väinö Linnan osuvia sanoja romaanissa Tuntematon sotilas. Linnaa siteeraten kysyn tämän lakiesityksen kirjoittajalta: mitä sie mietit, kun sie tään keksit? — Kiitoksia.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Arvelin, että edustaja Hongistolla menee tässäkin yli 5 minuuttia, joten otin varmuuden vuoksi sitten yhden puheenvuoron vielä. Mutta nyt edustaja Koprakin innostui.

Tuli nimittäin vielä mieleen sellainenkin esimerkkitapaus, että entäpä jos jollakulla henkilöllä on omalla pihallaan tai siinä lähipiirissä jotain karhulle sopivaa ravintoa ja jos karhu tämän seurauksena sitten saapuu pihalle tai pihan välittömään läheisyyteen ja aiheuttaa siinä vaaratilanteen. Tällaisessa tapauksessahan ihminen saattaa joutua ampumaan tämän karhun, ikään kuin itsepuolustukseksi, ja tämä sitten monta kertaa herättää kysymyksen, oliko itsepuolustusta vai ei. On mielestäni aivan käsittämätöntä, että tässä sitten annetaan ikään kuin kuvaannollisesti lisää aseita niille, jotka suhtautuvat metsästykseen vihamielisesti, että tälle itsepuolustukseksi karhun ampuneelle tulisi sitten ehkä mahdollisesti rikosseuraamuksia sen seurauksena, että karhu on tunkeutunut pihapiiriin. Eli kannatan kyllä lämpimästi edustaja Hongiston esitystä siitä, että palautetaan valmisteluun.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä esitys pykälämuutokseksi on kyllä ihan järkeenkäypä ja toteuttamiskelpoinen. Edustaja Hongisto tuossa hyvin laveasti kuvaili pykälämuutoksen epäkohtia. Minulla oli tarkoitus tästä lukea pieni pätkä, mutta kävi vanhanaikaisesti eli iPadista loppui juuri akku. Mutta tuossa lakitekstissä kyllä sanotaan ihan kirjaimellisesti, että karhun voi ajaa liikkeelle pellolta ja ottaa ajoon pellolta, että se ei suinkaan ole metsästysrikos, jos se ajo alkaa siitä tilanteesta, että se karhu on syömässä niitä jyviä jossain. Se on täällä esityksessä kyllä selvästi todettu. Mainitsen sen vain ääneen, ettei jää tämmöistä epäselvyyttä.

Eeva-Maria  Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on niin tärkeä asia, että minä tulin siitä puhumaan tänne eteen, nimittäin metsästyslaki: miten sitä noudatetaan, miten sitä käytetään niin, että poronhoitoalueella pystytään harjoittamaan poronhoitoelinkeinoa.

Karhu on tällä hetkellä porotalouden kaikkein suurin petovahinkojen aiheuttaja. Karhujen määrää ei pystytä tällä hetkellä millään tavalla selvittämään, ja nyt sitten tilanne on se, että karhunmetsästys alkaa 20. päivä elokuuta, poronhoitoalueellemme myönnetään muutama kymmenen kaatolupaa ja ne saadaan just ja just pyydettyä — tänä vuonna saatiin kaadettua ne muutama kymmenen, viime vuonna ei saatu edes pyydettyä kaikkia — ja on se käsitys, että näitä karhuja ei sitten olekaan. Mutta kaikki poromiehet sanovat, että karhuja on tällä hetkellä enemmän kuin niitä on ollut ikinä.

Porotalouden kannattavuus on tällä hetkellä romahtanut täydellisesti, ja syynä on karhujen suuri määrä. Me olemme saaneet tämän vaalikauden aikana susikannan hoitosuunnitelman avulla susien poiston poronhoitoalueelta onnistumaan. Ahman osalta tilanne on se, että ahmoille on saatu poistoluvat kannanhoitosuunnitelman muutoksen avulla. Mutta karhutilannetta ei ole saatu muutettua millään tavalla. Nyt kun tilanne on se, että karhuja on saatu pyydettyä ainoastaan muutama kymmenen syksyllä, niin väitetään, että niitä karhuja ei sitten olisikaan enempää. Syksyllä karhun pyytäminen on kuin neulan hakemista heinäsuovasta. Se löytyypi poronhoitoalueelta ihan vahingossa, se saadaan todella vahingossa.

Karhujen määrää pitäisi saada vähennettyä poronhoitoalueelta, ja nykyisillä säädöksillä, kuvioilla sitä ei pysty tekemään millään tavalla. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli karhun kevätpyynti, ja sen avulla saatiin pidettyä karhujen määrä kurissa poronhoitoalueella. Jos karhujen kevätpyynti menetettiin, niin nyt on mietitty, millä tavalla me voisimme alkaa poistamaan niitä karhuja poronhoitoalueelta. On vakavasti mietitty, että on löydettävä joku uusi menetelmä, kun syksyisillä pyynneillä ei pysty karhuja tappamaan. On alettu vakavasti puhumaan, että oikeasti otetaan käyttöön haaska. Tämä laki torpedoi täysin kaikki mahdollisuudet hoitaa poronhoitoalueen karhukanta kuntoon. Onhan se kauniin tuntuista, että haaskalta ei pyydetä, mutta kun poronhoitoalueelta ei saada tällä hetkellä karhuja poistettua millään tavalla. Se olisi konsti, että kevätpyynti sallittaisiin — se ei näytä olevan mahdollista. Toinen vaihtoehto on se, että aikaistetaan sitä karhun syyspyynnin alkamista, joka ei sekään onnistu kunnolla. Ja kolmas, ainoa oikeasti toimiva systeemi, on se, että otetaan käyttöön rehellisesti, laillisesti haaskan käyttö. Se on aivan sama, onko se metsästystä vai onko se vahinkoja aiheuttavien petojen poistoa, kunhan ne karhut saadaan sieltä vähemmäksi.

Vielä uudestaan kerron sen todellisen tilanteen: Porovasojen määrä on nyt romahtanut. Karhu on ainoa eläin, joka kesällä hävittää vasoja. Nykyään vasat katoavat kesällä, kesällä katoaa vaatimiakin. Sille ei ole mitään muuta selitystä kuin se, että karhukanta on lisääntynyt rajusti. Ja nyt ollaan täällä säätämässä semmoista lakia, ettei vahingossakaan pysty enää karhuja poistamaan. Mitä tämä laki tarkoittaa, kun se on entistä tiukempi kuin aikaisemmin? Esimerkiksi jos meidän lammaslaitumellamme on käynyt karhu, niin eihän sitä saa monen kymmenen kilometrin säteellä kaataa, kun sehän on haaskalta pyydetty karhu sen jälkeen. Ne ovat kaikki laittomia kaatoja tästä lähtien, sillä joka ikisen karhun jäljiltä muutaman kilometrin säteellä löytyy varmasti raato. Teemmekö me kaikista metsästäjistä tällä tavalla laittomia? Minun mielestäni laki pitää sallia ja tukea sitä, että elinkeinoja voidaan harjoittaa, alueella pystytään elämään. Minun mielestäni tämä laki pitää ehdottomasti laittaa kokonaan uudestaan valmisteluun ja miettiä asiaa kokonaan siltä kannalta, miten me pystymme elämään luonnon kanssa tasapainossa. Petoja ei ole ikinä hävitetty kokonaan. Kyllä me yritämme elää siellä oikealla lailla lakien mukaisesti, mutta meiltä viedään viimeisetkin leivät suustamme.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kopralle ihan kommenttina se, että tarkastelin tätä asiaa lähinnä nyt poliisin näkökulmasta, siis sellaisen poliisin, joka tutkii tätä juttua. Silloin kun tulee ilmoitus poliisille, että on metsästysrikosepäily, ja poliisi lähtee hakemaan näyttöä, niin on tavattoman vaikea selvittää sitä, kuinka tämän tekijän tahto suhtautuu tekoon. Onko tekijä tiennyt, mistä se karhu on tullut, vai eikö se ole tiennyt?

Meillä on käytännön esimerkkejä — paikkakuntaa en halua sanoa — siitä, että laillisen karhunmetsästyksen yhteydessä kaadettiin karhu, ja kun karhu oli kumossa, tuli paikalle tietyn tutkimuslaitoksen tutkija, joka ilmoitti, että he ovat seuranneet tätä karhua ja karhu on otettu haukkuun haaskan läheisyydestä. Metsästäjillä ei ollut minkään näköistä käsitystä siitä, että sinne joku ulkopuolinen on asettanut haaskan. Sen jälkeen paikalliselle poliisilaitokselle tehtiin ilmoitus. Poliisi joutui ottamaan esitutkintalain mukaan ilmoituksen vastaan, ja asiaa alettiin tutkia. Todettiin, että ei rikosta, mutta siitä huolimatta asiaa tutkitaan, ja nimi on niin sanotusti pitkillä tiedoilla, tutkitaan metsästysrikosta ja ampuma-aseet ovat poliisin hallussa. Tämä on perin outo tilanne.

Elikkä tämä on poliisille, siis tutkintaa suorittavalle poliisille, täysin käsittämätön. Tämä on niin tavattoman monimutkainen ja moni-ilmeinen laki. Lain pitää olla joko niin taikka näin, mutta ei heilu siinä välillä. Ja tämä antaa nyt valtavat mahdollisuudet sitten soutaa puoleen taikka toiseen, joten ehdottomasti uuteen valmisteluun. Jos kaikkinainen haaskapyynti sallitaan, niin silloin poistuvat kerralla kaikki tulkinnat näistä eikä tule tällaisia niin sanottuja oikeusmurhia.

Eeva-Maria  Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme keskustelleet poronhoitoalueella siitä, millä tavalla me voisimme aloittaa viranomaisten kanssa yhteistyön elikkä sen, että yhdessä Rajan, poliisin ja muitten viranomaisten kanssa poistettaisiin vahinkoja aiheuttavia petoeläimiä. Tämä kyseinen laki ohjaa tilannetta siihen, että viranomaiset ja maaseutuelinkeinojen harjoittajat, poromiehet, ovat yhä kauempana toisistaan. Meillä on todella vähän poliiseja, kuten edustaja Hongistokin toi esille. Kyllä meidän poliisien voimavarat pitäisi pystyä käyttämään ihmisten henkien suojelemiseen, ihmisten elämän ja toiminnan auttamiseen ja suojelemiseen. Ei se ole mistään kotoisin, että tuolla syrjäseudulla, kaukana muista, missä me asumme, meitä pidetään rikollisina, meitä valvotaan eikä meitä olla valmiita auttamaan. Tilanne on se, että meillä jos poliisin haluaa saada lähialueelle, pitää sanoa, että karhu on kaadettu. Sillä saa poliisit nopeasti tulemaan. Mutta kun sanoopi, että tuossa on joku, joka saattaa pieksää vaikka jonkun tai on saattanut pahoinpidellä jonkun, poliisilla ei ole mitään kiirettä. Mutta mainitsepa sana "karhu", niin jo kyllä alkaa tulemaan.