41) Hallituksen esitys eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys isyyslain parantamiseksi
on kannatettava, ja siinä on hyviä elementtejä ennen
kaikkea lasten oikeuksien kannalta.
Esitys merkittävästi parantaa isyyden tunnustamismahdollisuutta,
koska jatkossa sen pystyisi tekemään äitiysneuvolassa
ennen lapsen syntymää. Esityksen mukaan noin 70—80
prosenttia kaikista avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista
voidaan tunnustaa ennalta äitiysneuvolassa tämän
jälkeen. Tämä tarkoittaisi valtakunnallisesti
noin 16 400—18 700:aa asiakaskäyntiä vähemmän
kuin nykyisin. Tällä hetkellähän
isyys tunnistetaan, tunnustetaan ja tehdään elatuspaperit
lapsen syntymän jälkeen, ja tämä työvaihe
jäisi sitten pois tämän uudistuksen jälkeen.
Toinen merkittävä asia tässä on
se, että esityksen mukaan äidin oikeudesta vastustaa
isyyden selvittämistä tai isyyden vahvistamista
tuomioistuimessa luovutaan. Tällä keinollahan
on pystytty estämään isää määrätyin
edellytyksin saamasta oikeutta.
Kolmantena hyvänä esimerkkinä tässä on
se, että tällä ehdotetulla isyyslain
uudistuksella laajennetaan isänä itseään
pitävän miehen kanneoikeutta sekä isyyden
vahvistamista että kumoamista koskevissa asioissa elikkä isä voi
nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen ja hakea sitä isyyden
tunnustamista ja sitten myös isänä itseään
pitävälle miehelle ehdotetaan rajattu oikeus kanneoikeuteen äidin
aviomiehen isyyden kumoamiseksi.
Nämä ovat erittäin tervetulleita
siitä näkökulmasta katsoen, että Suomessa
noin 30 000 lasta kokee vanhempien eron vuosittain. On
arvioitu, että jopa 30 prosenttia eroperheiden lapsista
ei jatkossa tapaa toista vanhempaa kuin vähän
tai ei lainkaan. Suomessa ovatkin hyvin tavallisia huoltajuusriidat,
jotka johtavat myös lapsen vieraannuttamiseen toisesta
vanhemmasta. Ikävä kyllä usein nämä koskevat
nimenomaan lapsen isää.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tuo uskoakseni korjauksen
tälle alueelle, sillä toivon mukaan jatkossa tämä isyys
tunnustetaan ja tunnistetaan jo äitiysneuvolakäyntivaiheessa
ennen lapsen syntymää, ja siinä mielessä uskon,
että nämä huoltajuusriidat tältä osin
vähenevät merkittävällä tavalla.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Nykyinen isyyslaki tuli voimaan lokakuun alussa
76, ja muutosta tähän on nyt perusteltu perheiden
perustamistavoilla, sillä 70-luvulla alle 10 prosenttia
lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella ja tämänhetkinen
tilanne on noin 40 prosenttia. Muutoksia tähän
esitykseen on tapahtunut myös isyyden selvittämiskeinoissa,
kun veriryhmätutkimuksista on siirrytty dna-tutkimuksiin.
Lapsille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen
isyyslain voimaantuloa, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi
isyyslain voimaanpanolaissa asetetusta siirtymäajasta riippumatta.
Esitys merkitsee sitä, että kanneoikeus, joka
nykyisen lainsäädännön mukaan
vanhentui 1. lokakuuta 81, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä,
ja perustuslakivaliokunnan näkemys on samansuuntainen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa ratkaisussaan katsonut
joustamattoman kanneajan rajoituksen loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen
8 artiklaa.
Samoin ennen lokakuuta 76 avioliiton ulkopuolella syntyneet
lapset saavat oikeuden isän kuoleman jälkeen jaettavaan
perintöön sen jälkeen, kun isyyssuhde
on vahvistettu. Eräiltä osin perintöoikeutta
rajoitetaan kylläkin.
Nykylain mukaan lastenvalvojalla ei ole oikeutta aloittaa tai
jatkaa isyyden selvittämistä, mikäli äiti
kirjallisesti ilmoittaa vastustavansa sitä ja jos lapsi
on äitinsä huollossa. Uuden lain myötä äidin
yksipuolinen vastustusoikeus poistuu ja lastenvalvoja voi määritetyillä perusteilla
lopettaa isyyden tutkimisen muun muassa sillä, ettei mies
ole tunnustanut lasta ja oletetaan, ettei isyyden selvittäminen
ole lapsen edun mukaista, ja jos lapsi on 15 vuotta täyttänyt
ja hän ei vaadi tätä selvittämistä.
Kun isyys ei määräydy äidin
avioliiton perusteella, nyt mahdollisuus tunnustaa isyys ennen lapsen
syntymää on äitiysneuvoloissa, erityisesti kun
lapsi syntyy niin sanotusti vakiintuneelle avoparille. Samassa yhteydessä isyyden
tunnustava mies ja lapsen äiti voivat tehdä sopimuksen lapsen
yhteishuollosta. Neuvoloille tulee uusia tehtäviä,
oikeudellisen tiedon antamista, ja tämä vaatii
tietysti henkilöstön kouluttautumista. Asiakkaille
ei tulisi lisää neuvolakäyntejä,
vaan heille varataan lisäaikaa muun määräaikaistarkastuksen
yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Esityksen vaikutukset kohdistuvat lähinnä lapsiin
ja myös niihin lapsiin, jotka ovat ehtineet aikuisikään.
Ehdotuksella pyritään turvaamaan lapsen oikeutta
molempiin vanhempiin ja yhdenvertaisuutta eri perherakenteissa.
Kuten äskeinen puhuja sanoi, niin kannatan tätä lakiesitystä,
että tässä tulee hyviä parannuksia
aikaan.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Täytyy tässä yhteydessä edellisten
puhujien, Mäkipään ja Niikon, tavoin
kiittää hallitusta tästä isyyslaista.
Tämän jälkeen äiti ei voi enää niin helposti
kuin aiemmin estää isyyden tunnustamista, ja se
parantaa erityisesti niiden lasten, jotka syntyvät avioliiton
ulkopuolella, oikeudellista asemaa. Näin alkaa nykyisin
olla jo lähestulkoon joka toisen syntyvän lapsen
kohdalla.
Se, mitä vielä toivoisin, olisi isän
aseman vahvistaminen ja parantaminen myös erotilanteissa, mistä edustaja
Niikko erityisesti äsken puhui. Näin vahvistuisi
lapsenkin oikeus sillä tavoin, kuin se on juuri äskettäin
YK:n 25 vuotta täyttäneessä lasten oikeuksien
julistuksessa kirjattu. Olisi kohtuullista, jos isyyslakiin olisi
nykyistä selvemmin kirjattu se, että vanhemmat
pyrkisivät sopimaan jo lapsen syntyessä, ettei
mahdollisen erotilanteen koittaessa lasta vieraannutettaisi kummastakaan
vanhemmastaan. Nyt se on siellä vähän
rivien välistä hyvällä tahdolla
ehkä luettavissa.
Johannes Koskinen /sd:
Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö oli pitkään
koettanut sovitella hiukan ristiriitaisia asioita tuon isyyslakiehdotuksen
kanssa — kehittyvä eurooppalainen oikeuskäytäntö,
ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joissa katsotaan, että isyyden
pitää olla mahdollista vahvistettavaksi yli vuosirajojen. Tämä Suomessa
70-luvun lopulla omaksuttu ratkaisu, että tietyn ajan jälkeen
vain tuli tämmöinen absoluuttisempi oikeus isyyden
vahvistamiseen, on ollut ristiriidassa sitten tämän
kehittyneen oikeuskäytännön kanssa. Tähän
muutokseen varmasti on keskeisesti vaikuttanut se, että lääketieteen
menetelmät ovat kehittyneet ja pystytään
entistä varmemmin dna-tutkimusten avulla osoittamaan isyys
luotettavalla ja tarkalla tavalla.
Perustuslakivaliokunta joutui tässä puuttumaan
sitten tuohon hallituksen esityksen säätämisratkaisuun.
Tuo perusperiaate, että isyys on aina vahvistettavissa,
havaittiin aivan oikeaksi. Ehdotettu täydellinen luopuminen
isyyden vahvistamista koskevan kanteen aikarajoituksesta ja kannemahdollisuuden
takautuva palauttaminen on perustuslakivaliokunnan mielestä varsin
perusteltu ratkaisu. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen oikeutta
saada alkuperänsä ja oikeudellinen suhde isäänsä vahvistetuksi
on nykyisin pidettävä perustuslain 10 §:ssä ja
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän
suojan olennaisena henkilön identiteettiin liittyvänä osana.
Mutta ongelmia sitten oli tässä perintöoikeuden
rajoittamisessa, kun hallituksen esityksessä asetettiin
tuommoinen fataali raja tuon 1. lokakuuta 1976 rajapyykin kohdalle.
Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että tuota
isyyslakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin sääntelyä ei voida
pitää hyväksyttävänä siltä osin
kuin se merkitsee ennen lokakuun alkua 1976 avioliiton ulkopuolella
syntyneiden lasten asettamista eri asemaan myös silloin,
kun perittävä on kuollut lain voimaantulon jälkeen.
Näiden kohtien osalta myös 67 §:n
2 momentin ja 67 §:n 3 momentin kohdalta perustuslakivaliokunta
havaitsi selvän ristiriidan perustuslain ja nykyisen ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännön kanssa, ja esitettiin
sitten sitä koskien muutostarpeet. Lakivaliokunta on ne
asianmukaisella tavalla ottanut huomioon. Tässä on vielä pari
tapausta korkeimmassa oikeudessa odottamassa tätä tulkintaratkaisua,
ja toivottavasti myös niissä sitten materiaalinen
oikeus nykyisen eurooppalaisen oikeustilan mukaisesti toteutuu.
Tuossa lopussa perustuslakivaliokunta totesi tulevasta lainsäädännön
uudistamisesta seuraavasti: "Perustuslakivaliokunta katsoo, että valtioneuvoston
on myös valtiosääntöisistä syistä jatkossa
syytä ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen muun ohella
isyyden vahvistamiseen ja kumoamiseen liittyvän perinnönjaon
peräyttämistä koskevan lainsäädännön
valmistelemiseksi, jossa peräyttämisen edellytyksistä,
oikeusvaikutuksista ja menettelyistä säädetään
mahdollisimman täsmällisesti. Valiokunnan mielestä on
tärkeää, että tässä yhteydessä kiinnitetään
huomiota osapuolten tietoisuuteen perillisasemasta ja siihen liittyvään
toimintamahdollisuuteen kohtuullisessa ajassa. Valiokunta pitää myös
tarpeellisena perintö- ja testamenttisaannon vanhentumisajan lyhentämisen
laajempaa arviointia oikeusvarmuuden ja omaisuudensuojan näkökulmasta
ottaen huomioon esimerkiksi velan vanhentumisesta annetun lain mukainen
velan yleinen vanhentumisaika."
Tässä niitä eväitä tulevaan
lainsäädännön jatkouudistamiseen,
ja niiltäkin osin lakivaliokunta näyttää samansuuntaiset
toivomukset ja ponnet hallitusta kohtaan esittäneen.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Täytyy itsekin lausua tästä isyyslaista,
joka on todella hieno uudistus ja odotettu sellainen: Itse pidän
erityisen hyvänä tässä sitä,
että isyyden tunnustaminen voidaan tehdä neuvolan
puolella. Oikeastaan siihen haluaisin sitten huomauttaa, niin kuin
on tässä valiokunnan mietinnössäkin, että uudistuksen
toimeenpano edellyttääkin, että neuvoloille
uudesta tehtävästä aiheutuva lisätyö ja
sen vaatima työaika otetaan asianmukaisesti huomioon neuvoloiden
henkilöstömitoituksessa.
Edustaja Niikko ja edustaja Eerola nostivat todella tärkeän
asian esille eli tämä lapsen vieraannuttamisen,
mikä on mielestäni sellainen asia, mistä täytyy
käydä keskustelua ja mihin täytyisi löytyä jonkunnäköisiä ratkaisuja,
koska erotilanteessa lapsella täytyy olla oikeus niin isään
kuin äitiin.
Mutta haluan tässä tilanteessa myös
huomauttaa, että on olemassa myös se kolikon toinen
puoli, että erotilanteessa esimerkiksi isä tai äiti,
se kumpi on se etävanhempi, taas ei kanna sitä vastuuta
tästä lapsesta. Myös siitä täytyy
pystyä puhumaan.
Yleiskeskustelu päättyi.