Erkki Virtanen /vas:

Hyvää keskiviikkoa, arvoisa puhemies ja muut! On nostalgista olla pitkästä aikaa tähän aikaan täällä salissa. Kello näkyy olevan 1.25.

Ihan yhtä mukava ei ole tämä käsittelyssä oleva lakiesitys, jossa vanhuspalvelulain 14 §:ää muutetaan. Sanoin lähetekeskustelussa, että tämä on pöyristyttävä ja käsittämätön. Nyt valiokuntakäsittelyn jälkeen joudun hieman korjaamaan mielipidettäni. Tämä on edelleen pöyristyttävä tai vieläkin pöyristyttävämpi, ihan yhtä käsittämätön tämä ei enää ole. Nimittäin tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen lakiesitys, että tässä todellakin aidosti muutetaan vain yhtä pykälää ja yhtä asiaa eli ikääntyneen henkilön laitoshoitoon pääsyn edellytystä.

Kiitoksia, tämä oli hyvin ystävällistä. Käheyteni johtuu vain siitä, että olen puhunut liikaa, mutta tämä loppuu nyt sitten tähän puheenvuoroon, tai en mene kyllä vannomaan, koska siis tämähän on jo uutta päivää ja illalla on sitten uusi kierros.

Niin, tässähän siis poistetaan laitoshoitoon pääsyn edellytyksistä arvokkaan elämän turvaaminen, ja se on kyllä pöyristyttävää. Sinne jäävät lääketieteelliset perusteet, mutta sitten se toinen puoli on se, että lain perusteluissa ei oikeastaan käsitellä sitä varsinaista pykälämuutosta lainkaan. Siellä kyllä erittäin laajasti selvitetään tähän laitoshoitoon ja ylipäätään ikääntyneen väestön asumispalveluihin liittyviä asioita, mutta perusteluja sille, miksi tämä arvokkuus poistetaan, ei löydy.

Vielä käsittämättömämpää on se, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön tekstissä ei kertaakaan edes mainita, mitä siinä pykälässä oikeasti säädetään. Se käsittämättömyyden vähentyminen johtuu kohdallani siitä, että minulle on nyt viimeistään selvinnyt, että se on ihan ymmärrettävää. Tämä on niin pöyristyttävä muutos, että se yritetään peitellä sillä, että sekä lakiesityksen perusteluissa että mietinnössä selitetään ummet ja lammet kaiken maailman muista asioista mutta sitä itse varsinaista pykälämuutosta ei kyllä perustella, eivätkä myöskään hallituspuolueitten edustajat valiokunnassa yritä kertoa, mitä järkeä on poistaa arvokkaan elämän turvaaminen laitoshoidon perusteista.

Se ainoa perustehan on se, että rakennepoliittisessa ohjelmassa, jota vielä itsekin olin hyväksymässä ja vasemmistoliitto oli hyväksymässä, pyritään saavuttamaan 300 miljoonan säästöt ikääntyneen väestön asumispalveluista, mutta ei siihen olisi tarvinnut muuttaa tätä 14 §:n arvokkaan elämän kriteeriä. Jos sitä olisi silloin, kun me olimme hallituksessa ja rakennepoliittista ohjelmaa hyväksymässä, yritetty, niin taatusti emme olisi hyväksyneet sitä yhtään sen enempää kuin nytkään.

Eihän tällä arvokkaan elämän poistamisella mitään säästöjä saavuteta. Siinä pykälässähän lukee jo ennestäänkin, että laitoshoitoa asumismuotona voidaan käyttää vain siinä tapauksessa, että siihen on lääketieteelliset perusteet tai että sillä pystytään turvaamaan ikääntyneen henkilön arvokas elämä. No, nyt se arvokas elämä sitten otetaan pois ja jää nähtäväksi, mitä se tarkoittaa ikääntyneen väestön osalta, erityisesti sen väestön, joka ei enää pysty yksin kotona asumaan ja joka tarvitsee joko tuettua asumista tai raskaampaa palvelua, jopa laitoshoitoa.

Olen erittäin huolissani, aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi geriatrian professori Marja Jylhä, joka on valiokunnalle esittänyt erittäin huolestuneen lausunnon tästä asiasta. Mutta kaiken kaikkiaan on pakko kysyä hallituspuolueitten edustajilta — edustaja Filatov nyt on tähän syytön — (Mika Niikko: Ainut, joka on paikalla!) että mitä ihmettä tällä oikein saavutetaan. Tämä on poliittisesti käsittämätöntä, että neljä kuukautta ennen vaaleja vanhuksilta poistetaan oikeus arvokkaaseen elämään. Minusta tämä on ennenkuulumatonta, uskomatonta ja pöyristyttävää.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulakia ollaan muuttamassa niin, että pitkäaikaista laitoshoitoa saisi jatkossa ainoastaan lääketieteellisin perustein tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvin perustein. Tämän muutoksen myötä yhä huonokuntoisemmat ja iäkkäämmät vanhukset tulevat olemaan avopalveluiden piirissä, kuten kotihoidossa tai omaishoidon parissa.

Avopalveluita ja erilaisia vanhuksille suunnattuja asumismuotoja tuleekin kehittää sekä suunnata riittävästi resursseja, jotta ihan aidosti kyetään vastaamaan ikäihmisten hoidon ja hoivan tarpeeseen. Kuntoutukseen on panostettava, jotta vanhuksen toimintakykyä voidaan edistää ja ylläpitää mahdollisimman pitkään.

Omaishoidon rooli tulee tulevaisuudessa vahvistumaan entisestään, ja tämän vuoksi perussuomalaiset vaativat, että uusi omaishoitajalainsäädäntö valmistellaan pikaisesti. On erityisen tärkeää saattaa omaishoitajat yhdenvertaiseen asemaan asuinpaikasta riippumatta.

Kaiken kaikkiaan vanhustenhoito, niin avohoito kuin laitoshoitokin, vaatii nyt ja tulevaisuudessa lisää resursseja ikääntyvän väestön lisääntyessä. Tämän vuoksi perussuomalaiset eivät pidä realistisena hallituksen oletusta ympärivuorokautisen hoidon tarpeen vähenemisestä. Perussuomalaiset painottavat, että lain toimeenpanossa huolehditaan siitä, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat iäkkäät henkilöt.

Pidemmittä puheitta totean tässä vaiheessa jo, että tulemme asian toisessa käsittelyssä esittämään vastalauseemme.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista tähtää laatusuositusten mukaiseen palvelurakennemuutokseen iäkkäiden sote-palveluissa. Palvelurakennemuutoksella hallitus tavoittelee säästöjä, jotka ovat tarpeen huoltosuhteen heiketessä sekä heikon taloustilanteen jatkuessa.

Perussuomalaisten mielestä palvelurakennemuutos ja avopalvelujen lisääminen on lähtökohtaisesti hyvä asia edellyttäen, että avopalvelut toteutetaan laadukkaasti ja niille varataan riittävät resurssit ja rakennemuutos tehdään hallitusti. Perussuomalaiset myös kannattavat siirtymistä ympärivuorokautisesta hoidosta avopalveluihin silloin, kun se on asiakkaan tai potilaan edun mukaista. Pidämme kuitenkin epärealistisena hallituksen oletusta ympärivuorokautisen hoidon tarpeen vähenemisestä ja kyseenalaistamme rakennemuutoksen tuomat säästöt.

Hallituksen esityksessä todetaan vain lyhyesti, että laitoshoitoa karsittaessa on tarpeen lisätä resursseja avopalveluun. Hallitus ei kuitenkaan ole millään säädöksellä lisäämässä henkilökunnan tai hoidon määrää avopalveluissa. Hallituksella ei ole konkreettisia esityksiä avohoidon kehittämiseen. Hallituksen esitys johtaakin pahimmillaan siihen, että vanhusten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa myös sosioekonomisesti mitaten. Perussuomalaiset eivät tällaisenaan hallituksen esitystä voi hyväksyä, ja kuten tässä kollega jo mainitsikin, asian toisessa käsittelyssä tulemme tekemään vastalauseen 2 mukaiset lausumaesitykset.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä en vastusta sitä, että vanhuksille lisätään kotiin vietäviä palveluita ja mahdollistetaan se kotona asuminen, mutta kun tietää, että jatkuvasti jonot laitospalveluihin ja nimenomaan vanhainkoteihin kasvavat, niin en kyllä ymmärrä sitä politiikkaa, mitä on sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksilla, suosituksilla ajettu nimenomaan siinä suhteessa, että näitä ympärivuorokautisia laitospaikkoja lakkautettaisiin. Nämä samat paikat useinkin ostetaan sitten yksityisiltä palveluntarjoajilta, lähinnä kyse on jostain asumispalvelusta tai sitten tehostetusta kotihoidosta, jota tarjotaan usein ympärivuorokautisen laitoshoidon tilalle.

Ja kun puhutaan siitä, että laitospalvelut eivät ole ikään kuin se inhimillisin tapa hoitaa vanhuksia, niin minä olen kyllä siitä aika paljon eri mieltä. Silloin kun puhutaan tuollaisesta, sanotaan, yli 85-vuotiaasta muistisairaasta vanhuksesta, jolla on myös muita sairauksia, niin kyllä minä väitän, että he ovat varsin tyytyväisiä, jos he pääsevät nimenomaan tällaiseen vanhainkotiin. Sen sijaan jos he ovat yksin siellä kotona, mahdollisesti jossain haja-asutusalueella vielä, maaseudulla, niin tällaiset kotipalvelut eivät kyllä riitä turvaamaan sitä heidän hyvää oloaan ja jopa terveyttään.

Eli näen kyllä niin, että näitä laitospalveluita tarvitaan jatkossakin, ja ehkä tuo tavoite, että niitä annettaisiin vain 2—3 prosentille ikäihmisistä, ei ole kauhean realistinen. Ja se pitää myös muistaa, että jos kerran lakkautetaan esimerkiksi kunnallinen vanhainkoti, niin sitä ei sitten niin vain uudestaan pystyyn polkaistakaan. Siinä vaiheessa on helposti turvauduttu jo yksityisten palveluntuottajien tarjoamiin palveluihin. Ja usein on myös niin, että kun ne alun perin ovat ehkä pienyrittäjien ylläpitämiä, niin sitten lopulta käy niin, että syystä tai toisesta ne päätyvät isoille kansainvälisille konserneille, jotka pystyvät sitten kyllä aluksi polkaisemaan ne hinnat sen verran alas, että se näyttää ihan kilpailukykyiseltä kunnalliseen palvelutuotantoon nähden, mutta tulevaisuudessa sitten heillä on vahvempi asema. Toivotaan, että sote-uudistuksesta tässä mielessä olisi apua.

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan siitä — ja tässä esityksessäkin se on — että pitää kehittää näitä uudenlaisia palvelumuotoja, tällaista kodinomaista yhteisöasumista, niin se on ihan hyvä linjaus, mutta minä itse ainakin edellytän, että niitä pilottihankkeita pitää olla useampia ja pitää tutkia, toimivatko ne. Mutta kun niitä aika vähän vasta on, niin ei voida näin isoja yhteiskuntapoliittisia linjauksia tehdä vain sillä perusteella, että kyllä sitten jatkossa tulee jotain uusia palvelumuotoja. Kun rahaa kuitenkin vähennetään ja kuntien valtionosuuksia leikataan, niin kovin vaikea yhtälö se mielestäni on. Näin ollen olenkin sitä mieltä, että perussuomalaisten valiokunnassa esittämä vastalause, lausumaehdotukset ovat kannatettavia. Toivon, että ne voitaisiin hyväksyä, jolloinka sitten voitaisiin edetä ehkä tämän lain pohjalta, mutta jos ei, niin pidätän kyllä ainakin itselläni tosiaan oikeuden siihen, että en välttämättä tätä lopullisesti hyväksy.

Anne  Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän ensimmäisessä käsittelyssä olevan lakiesityksen ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain eli vanhuspalvelulain muuttamisen tarkoituksena olisi täsmentää pitkäaikaisen laitoshoidon edellytyksiä. Tavoitteena on vähentää ympärivuorokautista hoitoa, erityisesti laitoshoitoa. Esityksen mukaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Kunnan olisi toteutettava iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaansa järjestettävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla.

Perussuomalaiset jättivät sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vastalauseen valiokunnan mietintöön, sillä pidämme epärealistisena hallituksen oletusta ympärivuorokautisen hoidon tarpeen vähenemisestä ja kyseenalaistamme rakennemuutoksen tuomat säästöt. Ympärivuorokautisen hoidon tarve ja samalla kustannukset saattavat päinvastoin kasvaa tulevaisuudessa, kun iäkkään väestömme osuus kasvaa kasvamistaan. Suomi nimittäin kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa kaikkein iäkkäimpien osuus väestöstä kasvaa nopeimmin.

Arvoisa puhemies! Vastaanotin tänään Lahden Eläkeläiset ry:n adressin tätä lakiesitystä koskien. Adressin nimi, Arvokas elämä laitospalveluja tarvitsevalle vanhukselle, kertoo jo paljon. Viikossa yhdistys oli kerännyt huimat 1 358 allekirjoitusta, eli asia todella koskettaa ihmisiä. Adressin mukaan laissa halutaan säilyttää käsite "arvokas elämä" edelleen hoidon ja huolenpidon perusteena laitoshoidon tarvetta määriteltäessä.

Perussuomalaistenkin vastalauseessa todetaan, että koska hallitus ei ole huomioinut kaikkein iäkkäimpien ja huonokuntoisten määrän kasvua eikä tee riittäviä korvaavia toimenpiteitä vähentäessään laitoshoitopaikkoja, niin ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy vaikeutuu jatkossa. Tällöin kaikkein varakkaimmat voivat ostaa nämä palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta. Hallituksen esitys johtaakin siihen, että vanhusten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa. Näin ei saa tapahtua, vaan on huolehdittava siitä, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat iäkkäät henkilöt. Lisäksi edellytämme, että kuntouttavia palveluita lisätään niin avo- kuin laitoshoidon puolella, jotta iäkkäät säilyttäisivät toimintakykynsä mahdollisimman pitkään.

Arvoisa puhemies! Iäkkäiden ihmisarvoiseen vanhenemiseen liittyy myös lukuisia muita merkittäviä lakiesityksiä. Muun muassa omaishoitajien aseman kehittäminen parantaisi tilannetta huomattavasti. Iäkkäiden määrän kasvaessa yhä useampi toimii omaishoitajana työnsä ohella. Omaishoitajat saavat edelleen liian vähän tukea kunnilta, ja alueelliset erot tuen saamisessa ovat suuret. Vaadimmekin omaishoitajien aseman parantamista, mukaan lukien omaishoitajien yhdenvertainen ja riittävä tuki sekä uuden omais-hoitajalainsäädännön pikainen valmistelu.

Tällä kaikella on merkittävä vaikutus iäkkäiden ihmisarvoiseen vanhuuteen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä pyritään hidastamaan kuntien kulujen kasvua 300 miljoonalla eurolla, ja siinä mielessä tietysti on hyvä yrittää niitä ehkäistä, mutta kuten tässä aikaisemmin on käynyt ilmi, niin perussuomalaiset eivät oikein usko siihen, että tällä tämmöiseen tavoitteeseen päästään, varsinkaan kun näitä avohuollon toimenpiteitä ei ole määritelty ja kunnolla otettu esille.

Edustaja Louhelainen nosti esille tämän saman huomion, minkä itsekin haluan mainita. Se on nämä omaishoitotilanteet, sillä kyllähän tässä niin käy, että omaishoitotilanteet tulevat tämän johdosta kasvamaan, sillä usein varmasti omaiset joutuvat enemmän ja enemmän kantamaan huolta iäkkäistä henkilöistä, jotka eivät sinne laitoshoidon tai vanhainkodin palveluitten piiriin enää pääse. Suomessahan on 40 000 sopimuksen tehnyttä omaishoitajaa ja kaiken kaikkiaan jopa 300 000 omaishoitajaa. Heidän työpanoksensa on merkittävä, ja siinä mielessä täytyisi myös huomioida heidänkin taloudellinen kestävyytensä ja jaksamisensa ikäihmisten hoitamisessa.

Arvoisa puhemies! Olisin yhden asian vielä halunnut huomioida, että on totta kai kannatettavaa se, että iäkkäiden ihmisten kotona asumista pitää kaikin keinoin tukea ja auttaa heitä asumaan kotona mahdollisimman pitkään, mikäli he sitä itse haluavat. Mutta sitten on myös tilanteita, joissa ikäihmiset eivät pääse millään keinolla laitoshoitoon tai vanhainkotiin. Tällaisia yhteydenottoja me kaikki päättäjät saamme jatkuvasti, ja siinä mielessä pelkään pahaa, että nytten kun näitä hanoja lyödään kiinni näissä laitoksissa, niin vielä vaikeampaa tulevaisuudessa on päästä vanhainkotiin. Siinä mielessä toivon hallituksen seuraavan tämän päätöksen vaikutuksia.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Virtanen haastoi vastaamaan tähän arvokkaaseen elämään, niin toteaisin, että vanhuksen oikeus arvokkaaseen elämään ei tässä laissa poistu mutta se poistuu laitoshoivan kriteereistä. Elikkä jos katsotaan vaikkapa 14 §:ää, niin siinä todetaan, että kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Ja samassa pykälässä sanotaan, että pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaava sosiaali- ja terveyspalvelu on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.

Elikkä hiukan on sellainen olo kuin silloin, kun jokunen vaalikausi sitten tässä salissa säädettiin laki, jossa puhuttiin lievästä raiskauksesta, ja moni ajatteli, että se tarkoittaa sitä, että raiskauslainsäädäntöä lievennetään, kun tosiasiassa oli kyse siitä, että laki toi mukaan sellaisetkin tilanteet tuomittaviksi, joita aikaisemmin ei tuomittu. Vertaaminen on ehkä huono kielikuva, mutta se kuvaa vain sitä, että joskus me miellämme tietyt sanat jonkun asian symboliksi ja ajattelemme, että jos ne siirtävät paikkaa, niin tuo asia katoaa jonnekin.

Nythän lääketieteellinen peruste, potilasturvallisuuteen liittyvä peruste ja asiakasturvallisuuteen liittyvä peruste ovat laitoshoivan edellytyksinä, mutta samaan aikaan todetaan, että laitoshoidon vähentämisessä keskeinen tavoite on nimenomaan terveyskeskusten vuodeosastoilla tapahtuvan hoidon ja huolenpidon vähentäminen, ei niinkään esimerkiksi uusissa saneeratuissa vanhainkodeissa laitoshoivan vähentäminen. Minusta oleellista on se, että jatkossakin ihmiset saavat juuri sitä hoivaa sillä tasolla, mitä he tarvitsevat, ja että se on turvallista. Ja esimerkiksi tuo asiakasturvallisuus ja potilasturvallisuus on määritelty siten, että se varmasti tähtää tähän arvokkaaseen vanhuuteen, mutta yhtä kaikki lain tarkoitus varmasti on vähentää terveyskeskuksissa ihmisten asumista ja elämistä.

Anne  Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Onko ikäihmisten laitoshoito jatkossa vain harvojen oikeus, jos ja kun ikääntyvä väestö pyritään saamaan kotiin tai palveluasumisen piiriin?

Tämä on hallituksen rakennemuutoksiin ja julkisen sektorin säästöohjelmaan kuuluva esitys. Vanhuspalvelulakiin väsätään muutosesitystä siten, että kotiin annettavat palvelut olisivat jatkossa ensisijainen vaihtoehto laitoshoidon sijaan. Iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen laitoshoito toteutuisi vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla.

Ministeri Huovisen mukaan palvelurakennetta muuttamalla tavoitellaan kustannusten kasvun hillitsemistä 300 miljoonan euron arvosta vuoteen 2017 mennessä. Kunnissa siis vähennetään laitoshoitoa, ja se tarkoittaa väistämättä sitä, että myös omaishoidon tarve lisääntyy. Kuntien arvion mukaan 44 prosenttia omaishoidettavista olisi vuonna 2012 ollut laitoshoidossa tai muussa ympärivuorokautisessa hoidossa, ellei omaishoidon tukea olisi myönnetty. Ministeri Huovinen totesi puheessaan eduskunnan lakiesityksen lähetekeskustelussa, että paine laitoshoitoon syntyy muun muassa hoitavien omaisten uupumisesta.

Yksi kotona hoidettu omaishoitotapaus voi tuoda kunnalle säästöä jopa 30 000—50 000 euroa vuodessa. Tutkimusten mukaan omaishoito säästääkin vuosittain lähes 3 miljardia euroa ikääntyneiden palvelumenoja. Omaishoidon tukeen sisältyvien hoitopalkkioiden ja julkisten palvelujen kustannukset ovat noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteiskunnan kannalta omaishoidon avulla saavutetut säästöt ovat siis kiistattomia. Siirtämällä ikäihmiset tehostetun palveluasumisen palveluiden käyttäjiksi tai kotiin omaishoidon piiriin kustannuksista ainakin osa siirtyy kätevästi kuntien harteilta kansalaisille, palvelun tarvitsija kun maksaa niistä palveluista, joita hän kotiinsa tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä laati Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman, jossa linjataan omaishoidon kehittämisen strategiset tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet. Loppuraportti luovutettiin peruspalveluministeri Huoviselle maaliskuussa. Tämän jälkeen kehittämistyö on ikävä kyllä pysähtynyt. Omaishoidon kehittämisohjelman toimeenpanosta ei ole tehty poliittisia päätöksiä eikä omaishoidon järjestämis- ja rahoittamismalleista ole päästy yhteisymmärrykseen. Jääkö tämä jälleen historiaan yhtenä työryhmänä, jonka tulokset eivät koskaan johtaneet mihinkään? Ministeri ei ole vielä päättänyt, alkaako omaishoidon tukea koskevan lain uudistaminen vielä tällä hallituskaudella. Hiekka hallituksen tiimalasissa alkaa loppua. Ministerillä on kyllä aikomus lähettää kuntiin ohjauskirje omaishoitajien terveystarkastusten toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain uudistamisen yhteydessä on pakko kommentoida myös hoitajamitoitusta tai lähinnä sen riittämättömyyttä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan joka kymmenes ympärivuorokautista hoitoa antava yksikkö alittaa edelleen 0,5 hoitajan vähimmäistason. Yhteensä tällaisia yksiköitä on 220. Vähimmäistasolla tarkoitetaan, montako hoitajaa vanhusta kohden hoivakodissa pitää olla.

On syytä painottaa, että pitäisi kohdistaa huomio ei vain hoitohenkilöstöön vaan koko henkilöstön määrän riittävyyteen. Asiakkaiden kunto huomioiden henkilöstöön voisi kuulua myös esimerkiksi hoiva-avustajia. Hoidon sijaan olisi syytä puhua laajemmin myös hoivasta ja huolenpidosta, joka käsittäisi asiakkaiden perustarpeet, kuten ulkoilun, ruokailun, sosiaalisen kanssakäymisen tuen, erilaiset aktiviteetit ja kuntoutuksen. Näitä avustavia tehtäviä voisivat hoitaa hoiva-avustajat, ja korkeammin koulutetut lähi- ja sairaanhoitajat voisivat keskittyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Kotipalvelun osalta kodinhoitajan ja kotiavustajan nimikkeellä toimiville ammattilaisille olisi tarvetta, sillä kaikki kotiin annettava apu ei ole hoitoa vaativaa. Kuitenkin kotipalvelussa toimii pääsääntöisesti lähihoitajia.