Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Syy, miksi haluan tätä mietintöä vielä hieman salille esitellä, on se, että tämähän pitää sisällään lausuman. Liikenne- ja viestintävaliokunta ei halunnut sinänsä tietysti ottaa kantaa tämän riippumattoman Rautatieviraston perustamiseen, jota me tarvitsemme Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan. Se on ihan oikein, semmoinen tarvitaan, se pitää perustaa.

Mutta tähän lakiin sisältyy tavallaan tähän alueellistamiskysymykseen sekä valtion henkilöstön asemaan liittyviä kysymyksiä, joten valiokunta päätyi lausumaehdotukseen, jossa se toteaa, että valtioneuvoston eri hallinnonalojen ja hankkeiden peruslinjausten tulisi olla yhdensuuntaisia eivätkä ne saa olla vastakkaisiin suuntiin vaikuttavia. Siksi liikenne- ja viestintävaliokunta tässä yksimielisessä mietinnössään ei pidä suotavana sitä nykytilannetta, mikä nyt meillä vallitsee, ja muotoili lausuman, jonka mukaan valtion henkilöstön asemaa koskevia päätöksiä tulee muuttaa alueellistamislinjausten toteuttamiseksi.

Tämän taustallahan on, kuten varmasti moni muistaa keskustelun perusteella, että tämähän liittyi niihin virastoihin, joista käytiin myös alueellistamiskeskustelua, vaihtoehtoja oli myöskin muita kuin Pääkaupunkiseutu. Esillä olivat lähinnä Kouvola ja osin Riihimäki. Tämä oli myöskin lähtökohtana valtioneuvoston omalle ratkaisulle ja päätökselle alueellistamisesta, jonka ideana oli se, että varsinkin uusien virastojen osalta täytyi tällainen alueellistamisvaihtoehto huolella selvittää ja huolella tutkia.

Hallituksen esitys sitten päätyi siihen, kuten esityksen perusteluissa todetaan, että viraston sijoittaminen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle aiheuttaa sijaintipaikan mukaan 0,5—2,4 miljoonan euron lisäkustannukset. Valiokunnalle kerrottiin, että nämä kustannukset johtuvat osittain ulkomaille suuntautuvien matkojen kustannusten noususta ja osittain siitä, että Ratahallintokeskuksesta tähän uuteen virastoon siirtyvät virkamiehet eivät valtioneuvoston periaatepäätösten mukaan ole velvollisia siirtymään toiselle paikkakunnalle, jolloin siitä aiheutuu lisäkustannuksia kaksinkertaisen virkamieskunnan palkkauksesta.

Totta kai tämä oli valiokunnassa kuultuna sikäli pöyristyttävää, että ei ollut kauaakaan siitä, kun valiokunta oli saanut selonteon Tieliikelaitoksen uudistamisesta ja meille oli kerrottu, miten paljon sitten valtiotyönantajan palveluksessa olevaa valtion henkilöstöä siirrettiin uusiin toimipaikkoihin sekä vähennettiin uudistuksen yhteydessä ja seurauksena. Johtopäätös tietenkin oli se, että valtio työnantajana näin ollen suhtautui hyvin eri tavalla eri tilanteisiin, jopa samalla hallinnonhaaralla eri tavalla eri tilanteisiin, kunnioittamatta ihmisten yhdenvertaista kohtelua tässä suhteessa. Sen takia valiokunta päätyi siihen, että henkilöstön asemaa koskevat päätökset muun muassa henkilöstön työmatkojen ja siirtymisvelvollisuuden osalta, eivät voi muodostua esteeksi alueellistamislinjausten toteuttamiselle.

On kerrottu, että näitä asioita nyt sitten selvitellään, ja hyvin mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on sitten tämä työssäkäyntialueen määritelmä. Eli määrätyn asuinalueen työssäkäyntialueeseen kuuluu se alue, jossa yleensä asuinalueelta käydään töissä, ja valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että tällöin keskuksia ympäröivien asuinalueiden työssäkäyntialueeseen kuuluu kyseinen keskus, mutta kyseisen keskuksen työssäkäyntialueeseen eivät kuulu sitä ympäröivät asuinalueet. Eli Keravalla voi asua ja Helsinki kuuluu työssäkäyntialueeseen, mutta Helsingissä ei voi asua niin, että Kerava kuuluisi työssäkäyntialueeseen. Onhan tämä nyt aivan kummallista, kiinnostaa kyllä teitä espoolaisiakin, ed. Dromberg. (Ed. Kuoppa: Se on varmaan pitempi matka!) Ollaan kuitenkin niin lähellä ja tämä määritelmä asuinalueesta johtaa tällaisiin tulkintoihin.

Eli näin ollen keskuksissa asuvia virkamiehiä ei pidetä esimerkiksi virastoa uudelleensijoitettaessa velvollisina tekemään päivittäisiä työmatkoja keskustaa ympäröivään alueeseen, vaikka ympäröivällä alueella asuvat virkamiehet periaatteessa ovat velvollisia tekemään työmatkoja keskukseen. Eihän tällä ole mitään tekemistä yhdenvertaisuuden kanssa. Ja kuinka monta edustajaa meistä matkustaa päivittäin eri puolilta, tulee Turusta ja Riihimäeltä, Hämeenlinnasta, Tampereelta, Lahdesta, Kouvolasta? Päivittäin käydään täällä ja mennään takaisin, mutta toisinpäin ei voi, eivät varsinkaan virkamiehet.

Valiokunta toteaa myös sen, että hallitusohjelman mukaan valtion keskushallinnon toimintojen ja yksiköiden alueellistamista jatketaan, sitä tulee jatkaa, ja uusia laajenevia, uudistettavia toimintoja ja yksiköitä sijoitetaan ensisijaisesti Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle valtioneuvoston marraskuussa 2001, siis neljä vuotta sitten, tekemän periaatepäätöksen mukaisella tavalla. Mutta nyt on käynyt näin, että nämä kaksi asiaa ovat selvästi ristiriidassa: henkilöstön asemasta annetut säädökset, ohjeistukset ja määräykset sekä valtioneuvoston omat alueellistamiseen liittyvät periaatelinjaukset.

Tämä on se tausta, minkä takia valiokunta sitten päätyi tähän lausumaan. Eli virkojen siirtymiseen ei tämän lakiesityksen perustelun mukaan tarvita virkamiehen suostumusta, paitsi silloin, kun ne virat siirtyvät toiselle paikkakunnalle. Nämä linjaukset perustuvat valiokunnan saaman selvityksen mukaan taas valtioneuvoston periaatepäätökseen, joka tulee toukokuulta vuodelta 98 ja koskee henkilöstön aseman järjestämistä valtionhallinnon organisaatiomuutostilanteessa.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta halusi tämän problematiikan ja tämän ilmiselvän ristiriidan nostaa sen takia nyt tämän yhden esimerkin kautta esiin, että tämän kaltaisia virastoja ja alueellistamisratkaisuja on meillä kaiken aikaa pöydällä ja niitä on tulossa ja toivottavasti tulee lisääkin. Sen takia on tavattoman tärkeää, että tämän yhden esimerkkitapauksen kautta voidaan nämä valtion henkilöstöhallinnosta annetut ohjeet ja se ohjeisto ja säädökset arvioida nyt uudelleen, että ne eivät muodosta ristiriitaista tilannetta jatkossa, jos tällainen uusi virasto jonakin päivänä tulee. Meille on tulossa Kemikaalivirasto. Senkin osalta tullaan varmasti käymään keskustelu, mihin se sijoitetaan, niin kuin valtioneuvoston oma periaatepäätös edellyttää.

Arvoisa puhemies! Minusta oli tämän lausuman takia tärkeää, että tässä kakkoskäsittelyssä tämä esittelypuheenvuoro saatettiin vielä pitää ja käydä nimenomaan tästä henkilöstön asemaan liittyvästä tematiikasta keskustelu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan vielä muutama näkökohta tähän kohtaan, ensinnäkin se, että pitää muistaa se, että tämä hankehan on EU-lainsäädännöstä johtuva elikkä tämä ei ole siis kotimainen keksintö. Aikaisemmin nämä asiat olivat hirmuisen hyvin minusta meillä tasavallassa hoidossa, sillä tavalla, että tällaiset hallinnolliset ratkaisut olivat neutraaleja henkilökuntaan nähden. Siis jos tehtiin ratkaisu, se perustamisratkaisu tehtiin selvänä perustamisratkaisuna, ja jos siihen liittyi jotakin sellaista, että aikaisemmassa virastossa lakkasi tehtäviä, niin ne henkilöt laitettiin lakkautuspalkalle ja asia oli sillä siisti. Sillä tavalla se sijoituspäätös voitiin tehdä neutraalilta pohjalta, kun se oli selvä peli.

Nyt tämä nykyinen järjestelmä on ihan käsittämätön. Ei tässä ole mitään järkeä. Minä en tiedä, miten tämmöinen on ylipäätään päässyt syntymään. Oliko se nyt vuonna 98, kun tämä on kehitelty, ja siinä on ehkä nyt käynyt vähän sillä tavalla, että ammattiyhdistysliike on tainnut voittaa koko valtioneuvoston.