Opetusministeriön hallinnonala 29
Pia Viitanen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä opetusministeriön pääluokka
on iso pääluokka ja äärimmäisen
tärkeä pääluokka ja myös
hyvin kiinnostava pääluokka. Tässä on
sellaisen yhden peruselämän peruskirjo, sivistys
laajasti, niin koulutus-, tiede- kuin sitten kulttuuri-, nuoriso-
ja liikunta-asiatkin. Varmasti me kaikki tänä päivänä tiedämme sanomattakin,
kuinka tärkeää on jonkun koulutuksen
merkitys esimerkiksi paitsi ihmisen itsensä myös
koko yhteiskunnan menestystekijänä, tasa-arvoisen,
miellyttävän, jännittävänkin
elämän mahdollistajana.
Kaiken kaikkiaan tänä päivänä vielä,
kun elämme taloudellista taantumaa, koulutuksen ja tämän
opetusministeriön toimialan merkitys kasvaa entisestään.
Tiedämme esimerkiksi, kun elämme siinä mielessä synkkiä aikoja,
että ihmisiä joutuu jatkuvasti vaaraan menettää työpaikkansa,
lomautetuksi, irtisanotuksi, yt-neuvottelun piiriin, kuinka tärkeää onkaan
näinä aikoina nimenomaisesti huolehtia siitä,
että aikuiskoulutusjärjestelmämme esimerkiksi
toimii ja tarjoaa sitä kautta hyviä väyliä näistä ihmisistä huolehtimiseksi.
Tämä on yksi asia, minkä myös
valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään
tältä osin toteaa.
Samoin itse ajattelen kyllä niin, että tässä suhdannetilanteessa,
kun taloudelliset ajat ovat ankeat, varmasti ihminen tarvitsee entistä enemmän
myös sitä henkistä tilaa ja sitä kautta
varmasti kaikki henkisen hyvinvoinnin edistäminen, kulttuuriasiat,
liikunta-asiat, nuorisoasiat kasvattavat näinä päivinä entisestään
merkitystä.
Kaiken kaikkiaan valtiovarainvaliokunnassa opetusministeriön
pääluokan osalta kiinnitämme huomiota
moniin yleisiin tärkeisiin asioihin. Aika laajasti käsittelemme
tässä mietinnössä sitä,
että on äärimmäisen hyvä,
että perusopetuksen laatuun satsataan kunnolla, ja annamme
kaiken tukemme tälle Pop-ohjelmalle ja sen eteenpäinviemiselle,
mitä sinnikkäästi tällä kaudella on
eteenpäin laitettu.
Kiinnitämme huomiota myös opetusryhmien koon
pienentämisen merkitykseen ja pidämme äärimmäisen
tärkeänä sitä, että tätä varten
on nyt budjetoitu oma määräraha, ja myös
korostamme sitä, kuinka tärkeää onkaan,
että voimme seurata jatkossa sitä, että kunnissa
tämä raha menee nimenomaisesti tähän
tarkoitukseen, opetusryhmien koon pienentämiseen.
Samoin korostamme vahvasti opiskelijahuollon merkitystä yleisesti
tänä päivänä. On niin varmaankin,
että liikaa koskaan näitä seikkoja, opiskelijahuollon
toimivuutta ja resursseja, ei voi näinä päivinä todellakaan
korostaa. Me muun muassa tässä mietinnössä yhdymme
sivistysvaliokunnan aiemmin tekemän lausunnon johtopäätöksiin
niistä toimista, joita tänä päivänä tarvittaisiin
muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Olemme nämä kysymykset halunneet nostaa tässä mietinnössämme
vahvasti esiin.
Puhemies! Huolenaiheitakin olemme kirjanneet, ja yksi on se,
mistä täällä niin monen muunkin
pääluokan yhteydessä on puhuttu. Se on
tuottavuusohjelma, ja toteamme, että vuosille 2012—2015
opetusministeriön osalta se tarkoittaa 181:tä henkilötyövuotta,
joka aiheuttaa aidosti vaikeuksia muun muassa valtion yleissivistäville
oppilaitoksille, arkistolaitokselle, Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle,
ja on hyvin tärkeätä, että valiokunta
on kirjannut tähän omaan mietintöönsä sen,
että me painotamme sitä, ettei näiden
koulujen ja laitosten perustehtävä tämän tuottavuusohjelman
myötä saa vaarantua. (Ed. Gustafsson: Mihin unohtui
Opetushallitus?) — Opetushallitus on varmasti mukana. Nämä olivat vain
esimerkkejä, edustaja. — En ole muuten tottunut,
että ed. Gustafsson huutaa minulle tänne.
Toisena huolenaiheena valiokunta korostaa sitä, että myös
opetusministeriön osalta joudumme toteamaan, että on
nähtävissä tiettyjä asioita, joissa
jatkuvasti vuosi vuodelta tuntuu, että hallituksen tuomat
määrärahalliset esitykset ovat tasoansa
pienempiä, ja valiokunta on usein todennut, että näihin
ja näihin tämän tasoisia esityksiä pitäisi
tulla, ja kuitenkaan ne määrärahat eivät ole
riittäviä tältä osin. Tässä muun
muassa toteamme, että Opetushallituksen toimintamenot ovat
tällaisia rahoja ja samoin muun muassa ammattikorkeakoulutuksen
soveltava tutkimus- ja kehitystyö, ja nämäkin
muun muassa esimerkinomaisesti mainittuina. Toteamme ja korostamme
sitä, että jo budjetin laadintavaiheessa, ennen kuin
se tuodaan eduskuntaan, on syytä budjetoida nämä määrärahat
sen suuruisina kuin niille kuuluu.
Suhdannetilanteeseen liittyen pidämme positiivisena
tietenkin sitä, että koulurakentamiseen kohdistuu
tämä 30 miljoonan lisäysvaltuus. Toteamme,
että myös liikuntapaikkoja tulee tänä päivänä rakentaa
ja peruskorjata, ja lisäämme myös rahaa
muun muassa Museoviraston alaisiin kulttuurilaitoksiin tätä tarkoitusta
varten. Positiivisena toteamme kulttuuriseteliuudistuksen sekä myöskin
eduskunnan sitkeän työn ansiosta tämän
veikkausvoittovaratilanteen, jonka seurauksena ensi vuonna viimeistä vuotta
kirjastot ovat täällä veikkausvoittovaroissa,
ja se tietää ensi vuodelle tieteelle 4 miljoonaa,
taiteelle 14 miljoonaa, liikunnalle 12 miljoonaa ja nuorisolle 4
miljoonaa lisärahaa, ja varmasti kaikki tiedämme,
miten paljon hyvää näillä voidaan
tehdä.
Valiokunta lisää moniin pieniin mutta tärkeisiin
kohteisiin rahoja. Niitä ovat muun muassa maahanmuuttajien
opintoseteli, yliopistojen perusrahoitus, yliopistokeskukset, harjoittelukoulut,
alueelliset taidetoimikunnat, Ihmisoikeusliitto, kulttuuri-instituutit,
Ruokakulttuurikeskus-hanke, lastenkulttuuriverkosto Taikalamppu
ja Konsertti joka kouluun -hanke. Nämä ovat
pieniä mutta äärimmäisen tärkeitä määrärahoja.
Kaikkeen tähän kokonaisuuteen totean lopuksi
sisällöllisesti, että oppositiolla tietenkin
luonnollisesti on sitten omat vastalauseensa jätettynä myös
tämän pääluokan osalta.
Puhemies! Haluan lopuksi kiittää. Haluan kiittää jaostoa
erinomaisesta yhteistyöstä ja hyvästä hengestä.
Meillä on tulisia mutta hienoja kokouksia siellä.
Samoin haluan kiittää molempia ministereitä erinomaisesta
asenteesta ja yhteistyöstä, mitä jaostomme
kanssa olette aina tehneet. Erityiskiitos tietenkin osaltani kuuluu
tänään myös ministeri Sari Sarkomaalle.
Tiedän sen, että jaosto arvostaa kovasti työtänne
ja olette myös meidän keskuudessamme, niin kuin
koko eduskunnan keskuudessa, varmasti tullut tunnetuksi hyvin sinnikkäästä,
peräänantamattomasta tyylistänne taistella
oman sektorinne rahoituksen puolesta. Se on kiveen hakattu, että te
olette hyvin toiminut, joten kiitoksia todella hyvästä yhteistyöstä ja
menestystä myös jatkoon.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus tosiaan lisäsi budjettiesityksessään
merkittävästi panostusta kulttuuriin, liikuntaan
ja nuorisotyöhön, joiden määrärahat
kasvoivat noin 10 prosenttia. Rahoitusta suunnataan lisäksi nuorten
syrjäytymisen ehkäisyä ja työllisyyttä edistäviin
toimenpiteisiin. Myös yliopistojen ja tieteen määrärahat
nousevat, verkkonuorisotyöhön annettiin lisätalousarviossa
lisää puoli miljoonaa.
Alueellisten taidetoimikuntien määrärahamitoituksessa
on huomioitu palkkausten tarkistuksesta johtuvat muutokset, mutta
ei esimerkiksi apurahansaajien sosiaaliturvauudistuksesta johtuvia
menoja. Momentille lisätään 250 000
euroa käytettäväksi lisäyksenä alueellisten
taidetoimikuntien toimintaan.
Arvoisa puhemies! Koulurakentamiseen tarvitaan lisäpanostuksia.
Homekoulukorjauksia on valitettavan paljon Savossakin tiedossa.
Hallitus onkin esittänyt täydentävässä talousarvioesityksessä peruskoulujen
ja lukioiden rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitetun myöntämisvaltuuden
korottamista 41 miljoonasta 71 miljoonaan. Lisäkään
ei korjauksiin olisi pahitteeksi.
Kulttuurin osalta uudistukset näkyvät kirjastojen,
museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoituskorjauksessa. Museovirastolle
annetaan lisärahaa 800 000 euroa mietinnössä.
Sillä peruskorjataan ja entisöidään
rakennushistoriallisesti merkittäviä kohteita.
Tästä toivottavasti saa osansa myös Olavinlinna
tälläkin kertaa.
Yliopistokeskusten perinteinen puolen miljoonan euron lisämääräraha
onneksi saatiin myös lisättyä mietintöön.
Iloinen olen myös Savon- linnan harjoittelukoulukirjauksesta
mietinnössä: "- - mikä tulee
hoitaa Senaatti-kiinteistöille täydentävässä talousarviossa
myönnetyn lisävaltuuden nojalla.
Arvoisa puhemies! Talouden pullonkaulojen poistamiseksi hallitus
päätti esittää budjettiesityksessään,
että panostetaan koulutuspolitiikkaan selkeästi.
Laajennetun työssäoppimisen ja ammattistartin
kokeiluhankkeisiin varattiin 4 miljoonaa euroa. Ammatillisen perus-
ja lisäkoulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään
sekä suunnataan alueellisesti. Tällä ohjataan
koulutus niille aloille, joilla työvoiman tarve kasvaa.
Siellä esimerkiksi päätettiin metsäkone-
ja puutavara-autonkuljettajien koulutusta lisätä 2
miljoonalla eurolla. Suhdannetilanne tietenkään
nyt ei näytä loistavalta. Myös naisyrittäjien
sijaispalvelujärjestelmästä aiheutuviin
menoihin kohdistetaan 300 000 euroa. Koulutukseen on panostettu myös
korottamalla opintotukea 15 prosentilla. Opiskelijoiden opintotuen
asumislisästä poistetaan tarveharkinta puolison
tulojen perusteella taas ensi vuonna.
Ensi vuoden valtion budjetissa perusopetuksen laatua parannetaan
20 miljoonan euron lisäpanoksella, painopisteenä erityistä tukea
tarvitsevien oppilaiden opetus ja tukitoimenpiteet sekä opinto-ohjaus,
ja tuohon opetusryhmien koon pienentämiseen, kuten todettiin,
osoitetaan yhteensä 16 miljoonaa euroa valtionosuuksina
opetuksen järjestäjille. Nämä osuudet
eivät vaikuta kunnan rahoitusosuuteen. Olen samaa mieltä, että täytyy
seurata, kohdentuvatko nämä lisämäärärahat
opetusryhmien koon pienentämiseen.
Koulutuksen tuottamaan osaamiseen kohdistuvat vaatimukset kasvavat
samalla, kun opiskelijoiden yksilölliset erot lisääntyvät,
ja tämä vaatii tietenkin sitten sekä koulutuksen
suunnittelulta että opettajalta lisää joustavuutta
ja monimuotoisuutta.
Arvoisa puhemies! Oppilas- ja opiskelijahuolto yleensäkin
edellyttävät tiivistä yhteistyötä koulutoimen
ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. Oppilashuoltoon liittyvien
tietojen saantia ja luovutusta on edelleen selkiytettävä.
Jos olemassa olevia esteitä on, ja kun niitä joitakin
on, ne on poistettava ja on parannettava eri viranomaisten välistä tiedonsaantia.
Onkin hyvä, että hallitus on ryhtynyt toimiin
uudistamistarpeiden arvioimisessa ja satsaa oppilashuollon kehittämiseen myös
euroilla.
Arvoisa puhemies! Lopuksi, hammaslääkäreistä on
huutava pula Itä-Suomessa. Eduskunta edellyttääkin,
että hammaslääkäreiden koulutusta
koskevat päätökset Kuopion osalta tehdään
kevään 2009 kehysriihessä. Hyvä me!
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä opetusministeriön
osuus budjetista on oikein mitoitettu ja tasapainoisesti jakautunut.
Siksi nyt eduskunnassa siihen tehdyt lisäehdotukset ovatkin
euromääräisesti melko pieniä.
Yliopistojen toimintamenoihin ajateltu 3 miljoonan lisäys
on kuitenkin erittäin perusteltu, samoin harjoittelukoululle
menevät 2 miljoonaa. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja
on edelleen lisättävä varsinkin täällä Uudellamaalla,
mutta hyvään alkuun tässäkin
on jo päästy.
Tunnetusti budjetissa ei kunnille menevää rahaa
korvamerkitä tarkasti tietyille menoille. Nyt kunnat saavat
opetustoimeen lisää rahaa, joka toivottavasti
kohdentuu oikein. Ministeri Sarkomaa on korostanut esimerkiksi perusopetusryhmien
koon pienentämisen merkitystä sekä oppilaille
että opettajille. Oppimistulokset, työviihtyvyys
ja työrauha ovat tärkeitä osatekijöitä menestyvälle
koululaitokselle. Meidän kuntapäättäjien
on nyt sitten huolehdittava siitä, että opetusryhmät
todella pienentyvät siellä, missä ne
ovat isoja. Samoin on huolehdittava siitä, että tukiopetus,
koulunkäyntiavustajat ja erityisryhmät saavat
tarvitsemansa rahoituksen voidakseen toimia riittävän
tehokkaasti.
Arvoisa puhemies! Yli puolet Suomeen tulleista maahanmuuttajista
asuu Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella. Me tarvitsemmekin
täällä työperäistä maahanmuuttoa
pystyäksemme tuottamaan välttämättömät
peruspalvelut myös tulevaisuudessa — nyt en puhu
tästä laman mahdollisuudesta. Vähimmäisvaatimus
maahanmuuttajien kotouttamisen, kouluttautumisen ja työllistymisen
onnistumiseksi on kuitenkin edes auttava suomen tai ruotsin kielen
taito. Kielikoulutuksen asiallinen järjestäminen
on aivan välttämä-töntä maahanmuuton
onnistumiseksi. Eri lähtötasoilla oleville maahanmuuttajille
on yhä haastavampaa sekä määrällisesti
että laadullisesti järjestää oikeantasoista
kielikoulutusta. Kielitaito on avain myös työllistymiseen.
Toivon, että jatkossa pystymme huomioimaan nämä ongelmat seuraavissa
budjeteissa.
Tärkeää on, että tässä suhdannetilanteessa
kaikilla sektoreilla mietimme mahdollisia elvyttäviä toimenpiteitä. Äsken
valtiovarainministeriön pääluokan kohdalla
näitä tulikin enemmän, mutta opetusministeriön
sektorilla sekin elvyttävyys liittyy monelta osin myös
rakentamiseen. Hallitus suuntaa nyt hienosti panostuksia juuri niihin toimenpiteisiin,
jotka on joka tapauksessa tehtävä, eli koulujen
homeongelmien korjaamiseen, peruskorjaukseen, peruskunnostukseen
ja samoin erilaisten liikuntapaikkojen ja suorituspaikkojen peruskorjaukseen.
Meillä on valtava määrä uimahalleja,
meillä on valtava määrä erilaisia muita
kunnallisia paikkoja, jotka vaativat peruskorjausta, ja nyt niiden
aika olisi. Tähän hallitus kiinnittääkin
juuri nimenomaan tässä huomiota. Meillä on
paljon erilaisia rakentamistarpeita.
Samoin valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että työllisyysperusteista ajattelua pitäisi
myöskin harjoittaa tulevaisuudessa eli liikuntapaikkojen
rakentamista ja peruskorjausta tulisi erityisesti lisätä seuraavissa
budjeteissa.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla
on tehty monia myönteisiä ja tärkeitä panostuksia. Rahoitusta
suunnataan esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn
sekä työllisyyttä edistäviin
toimenpiteisiin. Myönteisiä ovat myös
liikunnan määrärahoihin tehnyt lisäykset,
sillä tällä hetkellä liian moni
suomalainen liikkuu aivan liian vähän ja liikunta
on yksi tärkeimmistä terveyden edistämisen
sekä ennalta ehkäisevän terveydenhuollon
keinoista.
Tarvetta on myös ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen
opiskelijapaikkojen lisäyksille. Näitä paikkoja
ollaan nyt lisäämässä yhteensä yli 4 000:lla.
Vaikka viime aikoina olemme joutuneet kuulemaan monia murheellisia
lomautus- ja irtisanomisuutisia eri alojen yrityksistä ympäri Suomea,
niin samanaikaisesti on huolehdittava myös ammattitaitoisen
työvoiman saatavuudesta tuleville vuosille. Esimerkiksi
hoito- ja vanhustyö tarvitsee lähitulevaisuudessa
ammattitaitoisia työntekijöitä. Toisaalta
näiden konkreettisten opiskelupaikkalisäysten
rinnalle tarvitaan myös joustavia opinto- ja koulutusväyliä,
lisää erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi aikuiskoulutussektoreille
sekä alan osaavia opettajia.
Arvoisa puhemies! Opetusministeriö on paljon vartijana,
sillä koulutuspoliittisilla linjauk-sillaan se pystyy vastaamaan
myös terveydenhuoltoalan koulutuksesta eri puolilla maata.
Erittäin ikävä episodi on ollut 1990-luvun
lopulla tapahtunut hammaslääkärikoulutuksen
lakkautus Kuopion yliopistossa. Huomioitavaa tässä yhteydessä on
erityisesti hammaslääkäreiden saatavuuden
ja hammashoitojonojen räikeät alueelliset erot.
Tilanne on yhä edelleen monissa kunnissa hyvin lohduton.
Lisäksi ennusteiden mukaan Itä-Suomessa, jossa
eläköityminen tapahtuu huomattavasti esimerkiksi
Ruuhka-Suomeakin nopeammin, työikäisistä hammaslääkäreistä jopa puolet
on jäämässä eläkkeelle
seuraavien 12 vuoden aikana.
Valtiovarainvaliokunta nosti esiin ensi vuoden talousarviota
koskevassa mietinnössään ensiarvoisen
tärkeän lausuman. Valiokunta edellyttää ripeitä päätöksiä ja
lausumassaan ehdottaa, että hammaslääkärien
koulutusta koskevat päätökset Kuopion
osalta tulee tehdä ensi kevään kehysriihessä.
Tällä päätöksellä saadaan
siis vihdoin piste viivyttelylle, jota opetusministeriö on tehnyt
asian suhteen jo kohtuuttoman kauan.
Arvoisa puhemies! Hammaslääkärikoulutuksen
palauttaminen Kuopioon tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös
mittaamattoman tärkeällä ennalta ehkäisevän
työn saralla. Hammaslääketieteellisen
koulutusohjelman rinnalle tulee rakentaa osaamiskeskus, joka huolehtii
hammaslääkärien ja -hoitajien ja suuhygienistien
lisä- ja täydennyskoulutuksesta. Osaamiskeskus
voi auttaa myös omalta osaltaan hammas- ja suusairauksien
ehkäisyssä, sillä kunnissa erityisesti
tämä osa-alue on kärsinyt hammashoidon
keskittyessä lähinnä akuuttihoitoon.
Tällä hetkellä kalliissa suusairauksien
erikoissairaanhoidossa hoidetaankin vaikeita suun ja hampaiston
sairauksia, jotka ovat saaneet rauhassa pahentua hammaslääkäripulasta
johtuen. Väestön ikääntyessä tämä ongelma
korostuu entisestään. Hammaslääkärikoulutuksen
sekä osaamiskeskuksen suunnittelun yhteydessä tuleekin huomioida
erityisesti suugeriatria eli ikääntyneiden hampaiden
hoito. Ikäihmisten yleissairaudet ja runsas lääkitys
edellyttävät aiempaa laajempaa peruslääketieteen
osaamista myös hammaslääkäreiltä.
Nykyisellään hammaslääkärikoulutus
ei sisällä riittävästi vanhusten
suusairauksien opetusta. Erityisen haavoittuva ryhmä on
laitoksissa asuvat vanhukset, jotka eivät itse pääse hammaslääkärin
vastaanotolle, vaan lääkärin on tultava
vuodeosastoille. Myös muistisairailta omaehtoinen suun
hoito helposti unohtuu.
Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeää on,
että aloitettavassa hammaslääkärikoulutuksessa
vanhusten suun hoito nähdään luonnollisena
osana hammaslääkärin työtä,
ja siksi vanhusten suusairauksien opetuksen täytyy olla
keskeinen osa perusopetusta eikä vain mahdollinen erikoistumisala.
Valitettavasti vanhustenhoito on yhteiskunnassamme vielä pitkälti
"välttämätön paha", ja jos asenne
vanhuuteen on kielteinen, eivät nuoret opiskelijat halua
erikoistua sille alalle.
Arvoisa puhemies! Hammaslääkärikoulutuksen
uudelleen aloittamisen merkitys Itä- ja Keski-Suomen alueelle
ja sen asukkaille on ennen kaikkea terveyspoliittinen. Tulevassa
Itä-Suomen yliopistossa on kaikki mahdollisuudet vastata
tämän päivän haasteisiin, sillä kansanterveyden
ja terveystiedon osaamista Kuopion yliopisto on pullollaan ja hammaslääkärikoulutus
on hyvä kytkeä tähän ympäristöön.
Tällä tavoin vältetään
muiden hammaslääkärikoulutusta antavien
koulutusyksiköiden ongelmat, jotka johtuvat siitä,
että on keskitytty pelkästään
yksittäisten hampaiden hoitamiseen. Näkökulman
tulee olla koko ihmisen sekä väestön
suun terveyden hoitamisessa.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomen kouluikäisten määrä lähtee
laskuun, kun ikäluokat pienenevät. On hyvä,
että hallitus on päättänyt suunnata
tätä kautta vapautuvat voimavarat koulutuksen
laadun kehittämiseen. Koululaisten hyvinvointi ja tasokas
opetus ovat tulevaisuutemme kannalta ensiarvoisen tärkeitä.
Jo vuosien ajan suomalaisnuoret ovat pärjänneet
kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti muun
muassa oppimistuloksien suhteen. Toivon, että näin
on myös tulevaisuudessa.
Opetusministeriön hallinnonalalla jylläävä tuottavuusohjelma
ja sen vaikutukset on syytä ottaa erityisen tarkkaan syyniin,
kun on kyse kouluista ja oppilaitoksista. Niiden perustehtävien hoitaminen
ei saa missään nimessä vaarantua tuottavuusohjelman
takia. Sen sijaan on kiinnitettävä entistä enemmän
huomiota lasten kouluviihtyvyyteen. Opetusryhmien koon pienentäminen
ja oppilaanohjauksen parantaminen ovat oikean suuntaisia toimia
viihtyvyyden lisäämisessä.
Näen positiivisena, että täydentävässä talousarvioesityksessä koulujen
rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitettu myöntämisvaltuutus on
korotettu 71 miljoonaan euroon. Kunnissa akuutti rahantarve tällä hetkellä on
homekoulujen korjaukset.
Pidän myös erityisen myönteisenä,
että yliopistojen toimintamenomäärärahoja
on lisätty tähän vuoteen verrattuna yli
33 miljoonaa ja valtion tutkimusrahoitusta on kasvatettu lähes
100 miljoonaan. Yliopistojen toimintaedellytyksiä aiotaan
kehittää myös rakenteellisin toimenpitein.
Olen aiemminkin korostanut, että suomalaista osaamista
ja tutkimusta on rahoitettava ja tuettava kaikin mahdollisin keinoin.
Hyvin kohdennetuilla toimilla voidaan vahvistaa kansainvälisen
kilpailukyvyn kannalta elintärkeää talouden
innovaatiokapasiteettia. Resursseja tiede- ja osaamispohjan tueksi
tarvitaan entistä enemmän.
Arvoisa puhemies! Kansanterveyden kannalta on tärkeää,
että suomalaisten peruskunnosta pidetään
huolta. Nykyisessä taloustilanteessa on järkevää suunnata
varoja kasvavassa määrin liikuntapaikkojen rakentamiseen
ja peruskorjaukseen. Liikunnan määrärahat
kasvavat ensi vuonna 12,6 miljoonaa. Samalla määrärahoja
osoitetaan suoraan seuratuen kehittämiseen.
Olisi myös mietittävä, millä tavoin
koulun roolia nuorten liikkumisessa voitaisiin parantaa. Liikunta
antaa voimia jaksamiseen ja lisää lasten niin
henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Kouluissa
on suosittava ulkona liikkumista ja leikkimistä niine mahdollisuuksineen
kuin eri koulut antavat myöten. Liikuntatunteja on mielestäni liian
vähän peruskoulujen opetussuunnitelmassa, mutta
tuntien lisäys tuskin yksin auttaa nuorten peruskunnon
parantamiseen.
Erilaisten liikuntamuotojen tulo entistä paremmin kansalaisten
ulottuville ja liikunnanohjauksen kehittäminen ovat mielestäni
toteuttamisen arvoisia toimenpiteitä. Kunnan liikuntatoimien
valtionosuuden yksikköhinnan nosto olisi kehitystä oikeaan
suuntaan ja mahdollistaisi kuntien liikuntatarjonnan monipuolistumisen
ja ylläpidon.
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Tuli vähän yllättäin.
Arvoisat kansanedustajat, tosiaankin ensi vuoden talousarvio
jatkaa sivistyksen ja osaamisen osalta sinivihreän hallituksen
vahvaa linjaa. Muutaman asian haluan tässä nostaa
esille: Aivan kuten valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja
nosti esille perusopetuksen laadun parantamisen, niin totean kyllä,
että Perusopetus paremmaksi -talkoot, Pop-talkoot, ovat
täydessä vauhdissa. Sadoissa kunnissa parannetaan
perusopetuksen laatua, vahvistetaan erityisopetusta, oppilaanohjausta,
kerhotoimintaa, ja ensi vuonna Pop-talkoisiin on tulossa reilut
40 miljoonaa euroa.
Ensi vuonna uusia asioita ovat monipuolisten kielivalintojen
edistäminen ja ryhmäkokojen kuriin laittaminen.
Mehän saimme nyt ensimmäistä kertaa valtakunnalliset
tiedot ryhmäkokotilanteesta, ja kunnissa on hyvin suuria
eroja ryhmäkoissa. Nyt on todellakin tarkoitus aloittaa
urakkatyöt. Jokaisessa kunnassa on tärkeää huolehtia siitä,
että lisämäärärahat
menevät sinne perusopetuksen laadun parantamiseen ja jokaisella
oppilaalla todellakin on oikeus siihen, että opettajalla
on hänelle aikaa. Valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto
ja sivistysvaliokunta ovat erityisesti kiinnittäneet huomiota,
että tätä täytyy seurata, ja
tätä opetusministeriö seuraa ja myöskin valiokunnat
seuraavat, että rahat menevät siihen, mihin on
tarkoituskin: siihen, että ryhmäkoot saadaan kuriin.
Kolmas merkittävä Pop-panostus on maahanmuuttajien
perusopetuksen valmistavan koulutuksen keston pidentäminen.
Tämä on meidän suuri haasteemme. Esimerkiksi
Helsingissä 10 prosenttia lapsista on maahanmuuttajataustaisia. Tällä hetkellä meidän
koulutusjärjestelmämme ei vielä tarjoa
tasapuolisia mahdollisuuksia, ja tämä Pop-panostus
on alku sinne, että jokainen nuori, myöskin maahanmuuttajataustaiset
nuoret ja erityisesti he, pääsisi peruskoulun
jälkeen jatkamaan opintoja.
Erityisen iloinen olen siitä, että ammatillisen koulutuksen
aloituspaikkojen määrää on kasvatettu,
päinvastoin muuten kuin viime vaalikaudella, silloin ei
kehyslisäyksiä ammatilliseen koulutukseen tullut,
ja tähän mennessä on noin 6 200
lisäpaikkaa tullut ja ensi vuoden budjetissa on 4 200.
Erityisen tärkeää on, että ammatilliseen
erityisopetukseen tulee myöskin lisää aloituspaikkoja
niin, että jokainen nuori pääsisi peruskoulun
jälkeen koulutukseen. Sinivihreän hallituksen
aivan keskeinen tavoite on todellakin ollut taata jokaiselle peruskoulun
päättävälle koulutuspaikka.
Arvoisa puhemies! Aivan erityisesti ensi vuoden budjetissa näkyy
historiallisen yliopistouudistuksen ripeä eteneminen. Yliopistojen
määrärahat nousevat yhteensä 24
prosenttia ja tieteen 15 prosenttia. Erityisen hyvää on
se, että eduskunta on lisännyt — kiitokset
siitä — yliopistojen perusrahoitukseen lisää rahaa
aiemman, sen 20 miljoonan euron, lisäksi. Yliopistojen
vuokriin tulee 10 miljoonaa euroa ja palkkoihin 36 miljoonaa euroa,
ja myöskin muille kuin säätiöyliopistoille
on tulossa 50 miljoonaa euroa maksuvalmiuden turvaamiseen, eli yhteensä tästä tulee
120
miljoonaa euroa lisää yliopistoille. Aivan erityisen
tärkeää on se, että uudistuneet
yliopistot saavat kiinteistöistä omistukseensa
kaksi kolmasosaa, ja näin se suuri huoli, mitä sivistysvaliokunta
ja valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto ovat kantaneet yliopistojen
vuokrista ja siitä, mitä tulevaisuudessa kiinteistöille
tapahtuu, on tällä hyvin pitkälle ratkaistu,
eli Senaatti väistyy.
Tämän lisäksi Aalto-yliopiston toimintamenoihin
suunnataan 13 miljoonaa euroa, pääoma on 200 miljoonaa
ja Tampereen teknillisen yliopiston säätiön
pääoma 50 miljoonaa euroa. Myöskin Suomen
Akatemian tutkimusmäärärahat nousevat
32 miljoonaa euroa. Eli tällaisia panostuksia yliopistokenttään
ei viime vaalikausilla ole nähty.
Erityisen iloinen olen siitä, että korkeakouluille
annettu lahjoitusten verovapausraja nostettiin 250 000:een.
Eli tavoitteena on todellakin se, arvoisa puhemies, että koko
Suomea kannustetaan panostamaan korkeakouluihin. Haluan todeta ja yhtyä siihen
lausumaan, jonka sivistysvaliokunta on nostanut esille, samoin valtiovarojen
sivistysjaosto, että edelleen yliopistojen perusrahoituksen
tilanne on haastava. Tiede- ja teknologianeuvoston suosituksiin
on edelleen matkaa, ja on hyvin tärkeää,
että tätä matkaa kiritään.
Me nousimme 1990-luvun lamasta sen takia niin nopeasti, kun julkisia
t&k-panostuksia tehtiin niin paljon, ja tätä samaa
rohkeutta todella tarvitaan jatkossa, ja tuohon suositukseen on
hallituksen tulevina vuosina kirittävä.
Arvoisa puhemies! Totean vielä tuottavuusohjelmasta,
että sen vaikutuksia on todellakin seurattava tarkkaan
ja aivan erinomaiset kirjaukset tästä on tehty.
On selvää, että esimerkiksi vammaisten
lasten mahdollisuus päästä valtion yleissivistäviin
kouluihin ei voi vaikeutua sen takia, että on tuottavuusohjelma.
Siksi tuottavuusohjelman kohdentamista on hyvin tarkkaan jatkuvasti arvioitava,
ja näin on tehty ja tullaan tekemään.
Totean tässä vielä lopuksi, että uusimuotoisia yliopistoja
valtion tuottavuusohjelma htv-vaateineen ei tule koskemaan ja tämä todellakin
helpottaa yliopistojen tilannetta.
Haluan kiittää lämpimästi
valtiovarainvaliokuntaa, aivan erityisesti valtiovarainvaliokunnan
sivistysjaostoa, ja sivistysvaliokuntaa erittäin hyvästä yhteistyöstä.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Arvoisa herra puhemies, värderade talman! Hyvät
kollegat! Ensi vuoden kulttuuri-, liikunta-, urheilu- ja nuorisobudjetti
heijastaa hyvinkin pitkälti sitä ajattelua ja
tosiasiaa, että tätä sektoria halutaan
yhä tiiviimmin liittää osaksi tätä hyvinvointikäsitettä sen
laajassa merkityksessä. Tämä tarkoittaa
sitä, että on päämäärä,
että jokainen suomalainen saisi yhä enemmän
mahdollisuuksia kokea mukavia elämyksiä arjessaan — kulttuurielämyksiä,
kulttuurikokemuksia, päästä harrastamaan
liikuntaa — että nuorilla olisi yhä enemmän
mahdollisuuksia päästä mukaan sellaiseen
toimintaan, jossa he saavat toteuttaa itseään ja
omia haaveitaan. Tämä on sitä hyvinvointiyhteiskuntaa
parhaimmillaan, että jokaisesta suomalaisesta pidetään
huolta, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuuksia myöskin
sellaisiin kokemuksiin ja elämyksiin, joissa silmä,
ajatus, sielu lepää ja nimenomaan arjessa myöskin.
Tässä on käsillä budjetti,
joka myöskin numeroitten osalta heijastaa luonnollisesti
juuri tätä ajattelua. Kulttuuribudjetti kasvaa
10 prosentilla elikkä 46 miljoonalla eurolla ensi vuonna,
nuorisobudjetti kasvaa 11 prosentilla ja liikuntabudjetti 12 prosentilla.
Kulttuuripuolella on jo hyväksytty veroton kulttuuriseteli,
joka ei tietysti liity suoraan tähän kulttuuribudjettiin,
vaan se tulee ainakin hallinnollisesti VM:n kautta. Tähän
tietysti sisältyy tämä sama perusajatus,
jotta suomalaisilla olisi arjessaan mahdollisuuksia, porkkanoita,
nimenomaan välineitä, kuluttaa kulttuuria, käydä teatterissa,
konsertissa, museoissa, tiedekeskuksissa, elokuvissa, mutta myöskin
harrastaa omatoimista liikuntaa, hankkia itselleen kuntosalikortti tai
tanssitunteja, käydä urheilutapahtumissa. Tämä liikunta—kulttuuriseteliyhdistelmä,
superseteli, arvoltaan 400 euroa, tarjoaa mahdollisuuden juuri arjessa,
madaltaa kynnystä ihmisille käyttää näitä palveluita.
Fiksu työnantaja tietysti tarjoaa näitä seteleitä työntekijöilleen,
koska työntekijä, joka saa näitä kokemuksia,
elämyksiä arjessaan, jaksaa taatusti myöskin
paremmin sitten työaikana ja jaksaa tehdä sitä työtä ja myöskin
sitä pitkää työuraa, mitä ikäihmisiltä ja kaikilta
suomalaisilta edellytetään työelämässä.
Kulttuuripuolella haluan korostaa, että tämä ensi
vuoden suotuisa tilanne, joka pitkälti johtuu päärahoittajan
elikkä Veikkaus Oy:n erittäin hyvästä tulostasosta,
näkyy kautta linjan kulttuuripuolella. Mutta aivan erityisesti
haluaisin nostaa esille aiheen, joka aina välillä herättää ajatuksia ja
myöskin intohimoja, ehkä jopa välillä enemmän
hankauslämpöä kuin valoa, ja se on suomalaisen
elokuvan tuotanto.
Se on aivan keskeinen ilmaisumuoto, kun puhutaan kansallisen
kulttuurin, myöskin kulttuuriviennin, näkökulmasta.
Suomalaisen elokuvan tuotantoon lisätään
ensi vuonna 2 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa
sitä, että kahdessa vuodessa on tullut suomalaisen
elokuvatuotannon momentille korotusta 30 prosenttia. Raha tulee
tarpeeseen, koska elokuvan tuottaminen, kuvausvuorokausien hinnoittelu
ja hinta, on noussut erittäin ripeästi ja rahareikiä taatusti
löytyy. Mutta samalla on myöskin keskeistä,
että elokuva-ala itse kehittyy ja myöskin muuttaa
rakenteitaan tarpeen mukaan, jotta ne vastaisivat ajan tarpeita
ja ajan henkeä. Tähän hätään
tulee oikeastaan opetusministeriön tilaama selvitys, jonka
on tehnyt ohjaaja Lauri Törhönen, ja hän
esittää paitsi tietysti lisärahoitusta
myöskin tiettyjä rakenteellisia uudistuksia. Näitä käydään
sitten nyt hyvinkin tiiviisti ja tarkkaan lävitse ministeriössä tulevien
kuukausien aikana.
Myöskin elokuvateattereiden digitalisointihanke on
tärkeä, koska siihen sisältyy myöskin tärkeä aluepoliittinen
ulottuvuus. Suomalainen elokuva pärjää luonnollisesti
Suomessa mutta aivan erityisesti maaseudulla. Moni pieni maaseutuelokuvateatteri
oikeastaan elää niillä tuotoilla, mitä suomalaisen
elokuvan näyttäminen siellä paikan päällä tuottaa.
On aivan keskeistä, että myöskin nämä pienet
elokuvateatterit pääsisivät teknologisesti
ajan tasalle, ja tämä vaatii myöskin
valtiolta panostusta, ja se näkyy tämän
digitalisointimomentin kautta. Siinä on 0,5 miljoonaa varattu
ensi vuodelle, ja tahti taatusti tulee sitten jatkumaan.
Liikuntapuolelta nostaisin esille luonnollisesti kolme kohtaa,
elikkä lisäpanostukset kuntien liikuntasektoriin:
kuntien liikuntaeuro nousee 10,90 eurosta 12 euroon. Tällä tavalla
halutaan nimenomaan tukea kunnan mahdollisuuksia järjestää kaiken
ikäisille kuntalaisille liikunta- ja urheilupalveluita.
Toiseksi nostaisin esille liikuntapaikkarakentamisen, joka myöskin
nousi tässä aikaisemmin esille. Lisäystä tulee
olemaan 2,15 miljoonaa tähän tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa
sitä, että valtio pystyy ensi vuonna vastaamaan
myönteisesti yhä useampaan hyvään
hakemukseen, joka tulee lääninhallituksen kautta
ministeriöön. Kun ha- lutaan paikallisesti edistää arkiliikuntaa,
niin luonnollisesti lähiliikuntapaikkarakentaminen ja vaikkapa
uimahallien korjaamishankkeet ym. ovat erittäin käyttökelpoisia
tähän tarkoitukseen. (Puhemies: 6 minuuttia on
jo mennyt!)
Kansallinen liikuntaohjelma, josta tehtiin ensimmäinen
periaatepäätös itse asiassa viime viikolla,
tukee myöskin tätä kautta kaikkia niitä panostuksia,
mitä on tullut.
Lopuksi, puhemies, nuorisosektorilla: Sen jälkeen,
kun budjetti täällä esiteltiin syyskuussa,
on tietysti tapahtunut kauheita asioita nimenomaan nuorison näkökulmasta
mutta myös koko kansakunnan näkökulmasta.
Kauhajoen tragedia korosti nuorisotyön merkitystä.
Tähän tullaan vastaamaan muun muassa lisäämällä määrärahoja verkkonuorisotyön
satsauksiin, ja myöskin lisätalousarviossa on
0,5 miljoonan euron lisäys juuri tähän
tarkoitukseen.
Nuorten työpajatoiminta omalta osaltaan tukee sitä paikallista
nuorisotyötä. Tässä on määräraha
viidessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Uutena
elementtinä otettiin tänä vuonna mukaan etsivä työpari
-toiminta. Se on lähtenyt liikkeelle mukavasti, ja sille
halutaan jatkoa, ja se sisältyy luonnollisesti myöskin
tähän budjettiin.
Haluan lopuksi kiittää valiokuntaa ja jaostoa erittäin
hyvästä, rakentavasta yhteistyöstä.
Nämä päämäärät,
mitä tämän pehmeän sektorin
määrärahoihin tulee, ovat erittäin
yhteisiä. Puhutaan koko kansakunnan jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää sekä opetusministeriä että kulttuuriministeriä,
koska teidän hyvän työnne pohjalta on
ollut helppo sekä meidän sivistysvaliokunnan että varmasti
sivistys- ja tiedejaoston toimia tässä. Tärkeitä asioita
on tehty paljon opetuspuolella, kaikki koulutusasteet uudistetaan,
mutta ei jätetä kuitenkaan kenttäväkeä yksin,
vaan annetaan myöskin lisärahoitusta, ja se on
hyvä se.
Yhtenä kohtana toivoisin jatkossa, kun opetusryhmäkokoja
pienennetään perusopetuksen puolella, että ne
rahat voisivat jollain tavalla tulla joko valtionavustuksina tai
yleensä hankerahoituksena, jotta tämä kohdentuminen
olisi kunnissa parempaa.
Täytyy vielä todeta liikunnan osalta se, että rahaa
on tullut niin erinomaisen paljon, että suomalaisten liikkuminen
ei nyt todellakaan ole enää rahasta kiinni. (Puhemies:
Minuutti on mennyt!)
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että tämän
pääluokan osalta kun keskustelemme, niin rahaa
on riittävästi. Tämä on niitä harvoja
pääluokkia, joihin rahaa on pantu niin paljon
lisää, että kun vain osaisimme ja ymmärtäisimme
sen oikein käyttää, niin tulokset varmasti
olisivat hyviä, ja siinä on meillä kaikilla
vastuullinen paikka, että osaamme näin tehdä.
Painopistettä onkin haettava juuri sen vuoksi, että me
emme elä enää tyypillistä koulu-,
nuorisotyö-, opiskeluaikaa, vaan pääpainopiste
tulee osata jo asetella erityisryhmien puolelle pääasiassa.
Sieltä löytyvät ne isot rahanreiät
ja myös ne isot ja haasteelliset ongelmat, jotka löydämme
edestämme.
Toivoisin, että tulevissa budjeteissa muistaisimme
myös sen näkökulman, että valtiovarainministeriö ei
leikkaisi niitä eduskunnan asettamia rahoja vuosi toisensa
jälkeen. Viittaan esimerkiksi harjoituskouluihin (Puhemies:
Minuutti!) ja vastaaviin, että opetusministeri saisi tahtonsa
näiden momenttien kohdalla läpi.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minustakin on tärkeä tämä Perusopetus
paremmaksi, tämä Pop-projekti. Kannattaisi muuten
kirjoittaa se sinne mietintöönkin auki. Minä luulen,
että Pop-lyhenne ymmärretään
muuten väärin.
Mutta se murheenkryyni nyt ministerin puheessa ja hallituksen
toiminnassa koskee ammatillista aikuiskoulutusta. Te ette maininnut
sitä puheessanne ollenkaan, ja hallitus on nimittänyt tämän
massiivisen aikuiskoulutustyöryhmän, jolta nyt
ei ole vielä tullut mitään.
Olin viikko sitten Tampereella Pinoste-seminaarin päätöstilaisuudessa.
Sen yhteydessä sata aikuista, joilla ei ollut perustutkintoa,
oli sellaisen saanut. Heitä oli siellä myöskin
paikalla, ihanan tyytyväisiä ihmisiä.
Nyt olisi ilman muuta pitänyt jatkaa tavalla tai toisella
tätä Noste-ohjelmaa, jonka myötä 25 000
aikuista sai ammattitutkinnon. Tiedättekö, hyvät
kollegat, meillä on tällä hetkellä 100 000
nuorta aikuista (Puhemies: Minuutti on mennyt!) 30—38-vuotiasta,
joilla ei ole ammatillista perustutkintoa. Nyt, ministerit, tammi—helmikuussa
kun teette tätä koulutuksen elvytystä,
niin ottakaa Noste-jatko siihen mukaan. Eikö näin?
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ensin
ministeri Sarkomaata työstä, jota hän
on tehnyt peruskoulujen puolesta.
Täytyy kuitenkin ed. Kerolalle todeta, että rahaa
ei ole riittävästi. Emme me näitä luokkakokoja
pelkällä talkoolla tai toivolla saada pienennettyä.
Se 26 euroa oppilasta kohti, joka tässä budjetissa
on, on korkeintaan hyvä alku, jos sitäkään.
Nyt tarvitaan lisää rahaa ja tarvitaan korvamerkintää.
Tarvitaan lakiohjausta sen suhteen, että päästään
näistä ylilyönneistä eroon,
36 oppilaan ryhmistä jopa peruskoulun alaluokilla.
Toinen asia, minkä haluan nostaa esille: Opintotuki
on parantunut, mutta ongelmia tässä budjetissa
on ja ministeri Wallinin osalta erityisesti. Nyt konkreettisesti
käy niin, että opiskelijat joutuvat syömään
sen korotuksen, jonka he saavat, sitä kautta, että kun
opiskelija-aterian enimmäishintaa nostettiin, niin ateriatukea
ei nostettu vastaavasti. Se on pieni summa budjetissa, mutta valtavan
iso summa niille opiskelijoille, jotka siihen korotukseen olivat
tyytyväisiä ja joutuvat nyt sen syömään
pois. Tämä on erittäin valitettavaa, että tätä pientä kohtaa
ei saatu korjattua.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä todellakin miljoonat
ja kymmenet miljoonat ja sadat miljoonat eurot viuhahtelevat. Tämähän
on aika uskomatonta sellaisenaan, mutta kun ottaa huomioon, mihinkä ne
menevät, niin se on sitten vähän toinen
juttu.
Totean, että hyvä näin. Mutta, arvoisat
ministerit, onko nyt selvillä tänä aikana,
mihinkä nämä rahat todella sijoittuvat
tämän alkavan vuoden aikana, monta sataa miljoonaa
euroa? Elvytysbudjetista on ilmoitettu, ensimmäinen sellainen
ensi vuonna, 100 miljoonaa euroa, ja likviditeettikonkursseista
puhutaan jnp. Missä käytännön
tasolla nämä sadat miljoonat eurot ensi vuonna
ovat, koska sehän on ihan ratkaisevaa?
Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):
Ärade talman! Det har varit ett sant nöje
att sitta i kulturutskottet och följa den här
budgeten för det kommer faktiskt mycket tilläggsanslag
till den här sektorn, och vi ska vara glada och nöjda för
det.
Men en fråga, som vi har diskuterat mycket i kulturutskottet
i olika sammahang, gäller språkundervisningen
för invandrare. Det talas om att Finland behöver
arbetskraftsinvandring för att klara att bevara välfärdssamhället.
I alla sammanhang som vi talar om det här så stöter
vi på det faktum att språkundervisningen inte är
tillräcklig, och min fråga lyder: Hur ska vi möta
det här behovet i framtiden?
Miten voidaan tulevaisuudessa vastata tähän tarpeeseen
ja haasteeseen, että maahanmuuttajille järjestetään
tarpeeksi paljon ja monipuolista kielikoulutusta? Se on ainut tapa
saada heidät mukaan tähän suomalaiseen
yhteiskuntaan.
En annan fråga gäller elevvården
och det arbete som nu pågår tillsammans med social-
och hälsovårdsministeriet. Hur kommer det här
att påverka kommande års budgetbehandling?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aivan oikein se, että jokaiselle
nuorelle löytyy koulutuspaikka peruskoulun jälkeen.
Mutta se, mistä erityisesti olen tällä hetkellä huolissani,
on se, minkä tänään kuulin asiantuntijan
sanovan, että 60 prosentilla niistä nuorista,
joilla on vakavia mielenterveysongelmia tai jotka sairastuvat, taustalta
löytyy koulukiusaamista. Silloin kysymys on näistä koulussa peruskoulun
aikana, koulutuksen aikana, olevista tukipalveluista: kouluterveydenhuollosta, opinto-ohjauksesta,
erityisopetuksesta ja niitten resursoinnista. Erityisesti tässäkin
budjetissa kysymykseni nousee tähän kouluterveydenhuollon,
niin koululääkärien, kouluterveydenhoitajien
kuin koulupsykologien, resursointiin ja opinto-ohjauksen resursointiin.
Näen, että niistä ei kuitenkaan vielä voida
sanoa, että kaikki on hyvin, (Puhemies: Minuutti on täynnä!)
koska kysymys on tästä syrjäytymiskehityksen
estämisestä.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden budjettia kyllä voisi
tämän ministereiden esittelyn perusteella sanoa
koulutus- ja kulttuuribudjetiksi, siksi suuria olivat kasvuluvut
tämän hallinnonalan osalta. Koulutuksen osuus
lähenteli 10:tä prosenttia, kulttuurin, liikunnan
ja nuorisotyön noin 12:ta prosenttia. Kulttuurin kehitys on
hyvä asia, mutta yksi kysymys ainakin itselleni siellä on
jäänyt: nämä taidetoimikuntien
apurahamäärärahat. Niitä on
lisätty nyt valtion taiteenalakohtaisille taidetoimikunnille
ihan hyvin, mutta alueellisten taidetoimikuntien määrärahat eivät
ole kehittyneet tässä suhteessa. Tässä on
jo eriarvoisuuden näkökulma tulossa esille. Mitä me
voisimme tälle asialle, arvoisa ministeri, tehdä?
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opetussektori on saanut loistavan paljon rahaa
tänä vuonna. Erityistä kiitosta annan
siitä, että ammatillista koulutusta on koko vuoden
aikana lisätty tuhansilla paikoilla, ja tietystikin itsestäänselvää on, että työtä
tullaan
tekemään jatkossa, että näitä paikkoja
voidaan lisätä. Yliopistouudistus etenee, rahaa
on jaettu moneen hyvään asiaan. Kuitenkin samaan
aikaan opintotukea on muun muassa lisätty huomattavasti,
korotettu 15 prosentilla, 40 euroa kuukaudessa miltei. Vasemmisto-oppositio
vaatii kuitenkin ateriatukeen nyt 3,5:tä miljoonaa euroa
lisää ensi vuodelle. Tämähän tarkoittaisi,
että joka ikinen vuosi tämä raha täytyy
antaa, koska emme voi vuoden kuluttua esimerkiksi vähentää sitä rahaa
sitten. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä,
että jokaiselle opiskelijalle tulisi 20 senttiä lisää.
Oikeasti kyse on 8 eurosta per opiskelija kuukaudessa, jos he syövät
20 kertaa kuukaudessa. Eli ed. Arhinmäen väite,
että opiskelijat joutuvat syömään
koko korotetun opintotuen, ei pidä paikkaansa missään
nimessä.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Huomaa, että ed. Hemmingin
opiskelijaelämäajoista on varmaan jonkin verran
aikaa, nimittäin kyllä se 8 euroa on opiskelijalle
iso raha. Minusta on aika omituista näinä päivänä,
kun samaan aikaan halutaan laskea ruuan arvonlisäveroa,
että hyväksymme sen, että opiskelijoiden
ruuan hinta saa kyllä nousta. Minä en sitä ole
ymmärtänyt.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan sosialidemokraatithan tässä luottamusbudjetissaan
ovat koulutuksen osalta tehneet selkeän arvovalinnan, ja
me olemme esittämässä selkeästi
lisää määrärahoja monelle
koulutuksen sektorille. Suhdannetilanteesta johtuen yhdyn ed. Gustafssonin
huoleen siitä, että aikuiskoulutuksen täytyisi
olla nyt merkittävällä tavalla esillä.
Mutta yksi iso asia, joka tässä ei ole tullut
ehkä esille, on tämä peruskaura eli peruskoulutus
ja sen määrärahat. Vaikka täällä käytetään
sellaisia puheenvuoroja, että rahaa nyt tulee liutapäin
lisää, niin todellakaan sitä ei tule
kylliksi eikä riittävästi. Me haluaisimme
nimenomaan panostaa lisää määrärahaa
peruskoulujen valtionosuuksiin, oppilashuoltoon, opetusryhmien pienentämiseen.
On hyvä asia, että nyt 16 miljoonaa tähän
(Puhemies: Minuutti on täysi!) tarkoitukseen laitetaan,
mutta samaan aikaan Kuntaliiton lausunto täällä sanoo,
että tämän korotuksen avulla ei voida
toteuttaa mitään oleellista parannusta perusopetuksen
laadun kehittämisessä. Raha on niin pieni, valitettavasti.
Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kansahan ei elä pelekästä leivästä,
vaan kulttuuria elämän evästykseksi tarvitaan.
Mutta silloin, kun ne kuntarahat ovat tiukoilla, ei päättäjien
silmä siinnä enää kulttuurin
puoleen, vaan ensimmäisenä sieltä ollaan
karsimassa. Kuinka ministeriö turvaa kulttuurin saatavuuden,
kulttuurirahoituksen myös rakennemuutosalueilla ja näissä kunnissa,
joissa taloudellinen tilanne on todella tiukka?
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oli ilo kuulla molemmilta ministereiltä hyvistä hankkeista,
kuten Pop-hankkeesta ja ammatillisen koulutuksen lisäämisestä ja
kulttuurisetelistä. Haluaisin kuitenkin nostaa esille erään
tärkeän, lasten hyvinvointia edistävän
asian, nimittäin koulukiusaamisen vähentämisen.
Nythän on ollut Kiva Koulu -hanke, pilottiprojekti, josta
on erittäin hyviä kokemuksia, ja mahdollisesti
hanketta ollaan laajentamassa. Kysyisin siihen liittyen, mitkä mahdollisuudet
ja resurssit on saada hanke kattamaan kaikki koulut. Myös
Suomen Lasten Parlamentti on kiinnittänyt huomiota tähän
asiaan ja esittänyt kansanedustajille toimenpide-ehdotuksia.
Yksi näistä on nimenomaan koulukiusaamisen vähentäminen.
Koulukiusaaminen vaarantaa lasten turvallista kasvua ja kehitystä.
Kysyisin ministeriltä, voisiko hallitus laatia suosituksen koulukiusaamisen
vähentämiseksi (Puhemies: Minuutti!) esimerkiksi
Kiva-hankkeen pohjalta. Suosituksen pitäisi sisältää jatkuvan
parantamisen ja parhaiden käytänteiden levittämisen
periaatteet.
Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, ärade talman! On erinomaista, että hallitus
panostaa kouluympäristöön eli oppilaiden
sekä opettajien hyvinvointiin ja terveyteen ja siten myös
suorituksiin. On varsin perusteltua, että ensi vuodelle
varataan, niin kuin tässä on todettu, 16 miljoonaa
euroa opetusryhmien koon pienentämiseen, koska liian suurissa ryhmissä ne
oppilaat, jotka eniten kaipaavat huomiota, jäävät
sitä vaille. Mutta kysyn edelleenkin: Millä välineillä opetusministeriö pystyy
nyt valvomaan ja varmistamaan, että kunnat käyttävät
korotetut määrärahat ja valtionosuudet
näihin tärkeisiin tarkoituksiin, ja minkälaisiin
muutoksiin voidaan päästä mainituilla
määrärahoilla? Minkälaisia tavoitteita
on olemassa?
Sedan vänder jag mig ännu till minister Wallin
med ett konstaterande, att i år har olympiakommittén
för första gången fått ett litet
anslag för idrottsakademiernas utveckling. Idrottsakademierna
har som en stor och viktig uppgift att hjälpa unga idrottare,
män och kvinnor, att kunna förena både
viktiga studier och satsningar på tävlings- och
toppidrott. Men det här anslaget är fortfarande
mycket litet och jag undrar: Har undervisningsministeriet för
avsikt att utöka det här anslaget när
den interna fördelningen sker under nästa år?
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hienoa, että tänä vuonna
on lisätty ammatillisen opetuksen paikkoja parilla tuhannella
ja ensi vuonna lisätään neljällä tuhannella.
Arvostan tätä kovasti. Mutta tähän
liittyen olisin halunnut ministeriltä kysyä: miten
huolehditaan ammatillisessa koulutuksessa erityisesti erityisopetuksen
tukitarpeista ja toisaalta, kun tutkimusperäisesti tiedetään,
että erityisesti ammattikouluopiskelijat tarvitsisivat
paljon oppilashuollollista tukea omaan aikuiseksi kypsymiseensä,
miten panostetaan ammatillisen puolen oppilashuoltoon?
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sivistys, oppiminen, osaaminen ja kulttuuri
ovat kansakunnan kulmakiviä, ja tässä suhteessa
voimme olla kyllä hyvin laajasti tyytyväisiä koko
tähän opetushallinnon alueeseen. Määrärahan
lisäykset, joista on paljon puhuttu täällä,
ovat kohdallaan, ja semminkin se kestää myös
eduskunnan kannanoton, joka koskettaa ei yksistään
opetusta vaan myös suun terveydenhuoltoa. Eduskuntahan
tulee hyväksymään lausuman: "Eduskunta
edellyttää, että hammaslääkärien
koulutusta koskevat päätökset Kuopion
osalta tehdään kevään 2009 kehysriihessä."
Asiaa on käsitelty laajasti sivistys- ja tiedejaostossa
hyvässä hengessä. Valtiovarainvaliokunta
on tämän asian käsitellyt ja ottanut
sen eduskunnan tulevaksi kannaksi. Tämä luo pohjaa
todella ei yksistään opetuksen kehittämiselle vaan
myös terveydenhuollon näkökulman eteenpäinviemiselle.
Ja siinä mielessä on ollut ymmärrettävä tietysti
opetusministerin kanta, että tälle täytyy
löytää myös rahoitus, ja se
on nyt kehysriihen kysymys, jossa tuo rahoitus tulee.
Kuten joskus kyselytunnilla totesin, niin ei ole pienintäkään
epäselvyyttä, että tämä asia
tulee kuntoon, ja tulkoon se nyt tässä yhteydessä todettua,
että tällä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) saralla
on astuttu merkittävä askel eteenpäin.
Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opetusministeriö jatkaa vuonna 2007
aloittamaansa oppilashuollon palvelurakenteen uudistamista ja laajentamista.
Oppilas- ja opiskelijahuolto edellyttää tiivistä yhteistyötä koulutoimen
ja sosiaali- ja terveystoimen kesken, näin mietinnössä todetaan.
Yhteistyöllä on kuitenkin esteitä. Muun
muassa henkilötietojen saanti ja luovutus saattavat olla
tällaisia esteitä. Syynä tähän
eivät niinkään ole puuttuvat eurot vaan
erillislainsäädännön moninaisuus,
erillislainsäädäntö, jota me
täällä säädämme.
Tärkeää on siis selkeyttää eri
viranomaisten välistä tiedonsaantia. Erinomaista
on, että hallitus on ripeästi ryhtynyt tämän
lainsäädännön selkeyttämiseen
ja ennen kaikkea uudistamistarpeiden arviointiin, ja jäämme
nyt odottamaan tätä pikaista lainsäädännön
uudistusta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jolla siis pystytään
paremmin muun muassa puuttumaan nuorten syrjäytymiseen
ja ehkäisemään sitä.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Toisin kuin täällä on
aikaisemmin todettu, ettei raha ole esteenä liikunnan harrastamiselle,
väitän, että kyllä se edelleen
on erittäin rajoittava tekijä paikallistasolla.
Esimerkiksi yksinhuoltajien lasten harrastusten osalta se on entistä rajoittavampi.
Ministeri Wallin, mitä takeita meillä on,
että jakosuhdelakia noudatetaan jatkossakin, ja minkälaisia
painotuksia asetatte näitten lisäresurssien kohdentamisen
osalta?
Ministeri Sarkomaa, mikä on teidän kantanne, miten
parantaisitte kouluterveydenhuollon surkeaa tilaa?
Ja lopuksi, tutkimusten mukaan nykynuoret liikkuvat aivan liian
vähän, jopa urheiluseurassa toimivat aktiiviset
lapset. Tämä näkyy huolestuttavasti muun
muassa ylipainona ja diabeteksen määrän
kasvuna. Miten teidän budjettiesityksenne vastaa näihin
tarpeisiin?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä talossa ja salissa
on monta kertaa vaadittu maahanmuuttajille kunnollista, tehokasta
kieliopetusta, ja tänään täällä ed.
Matikainen-Kallström vaati sitä yhtä ponnekkaasti
kuin havuja ladulle.
Arvoisa ministeri Sarkomaa: Oletteko samaa mieltä siitä,
että eettisesti kestävää maahanmuuttopolitiikkaa
ei pystytä toteuttamaan, jos ei kielitaito ole maahanmuuttajilla
hallussa? Sehän liittyy myöskin työnsaantiin.
Mitä olette tehnyt, arvoisa ministeri, tämän
asian edistämiseksi, jos olette tätä mieltä?
Olette antanut viestikapulan eteenpäin, mutta kysyn, mitä olette
tehnyt.
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä opetusryhmien
koon pienentämiseen osoitetaan yhteensä 16 miljoonaa
euroa. Haluaisin tietää siitä, miten
tämä määräraha kohdentuu
kaikille opetuksen järjestäjille oikeudenmukaisesti,
siis tuetaanko nyt sellaisia kouluja ja kuntia, joissa opetusryhmät
ovat isoja ja jotka eivät ole satsanneet koulutoimeensa,
vai tuetaanko niitä kuntia, joissa opetusryhmät
ovat pienet ja joissa rahaa on satsattu?
Toinen kysymys koskee harjoittelukoulujen toimintamenomäärärahoja,
joihin ei ole osoitettu viime vuosina palkkaratkaisujen lisäksi
muuta pysyvää lisärahoitusta. Valiokunta
on tästä huomauttanut monta kertaa talousarvion
käsittelyn yhteydessä ja käsitellyt niitä vaaroja
ja seurauksia, joita voi syntyä, jos asianmukaisesta rahoituksesta
harjoittelukoulujen osalta ei huolehdita.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni opetusministeriön
budjetista löytyy monta ilonaihetta, mutta yksi huolenaiheeni
on maahanmuuttajien koulutus. Viranomaisten yhteistyö kangertelee
maahanmuuttajien opetusjärjestelyissä. Siinä kohtaa
resursseja ei todellakaan ole riittävästi eikä sopivia
opettajia aina löydetä eikä myöskään
kodin ja koulun yhteistyö toimi oikein hyvin.
Yksi mielenkiintoinen esimerkki on, että kun kantaväestöstä toisen
asteen opetukseen jätti hakematta tai jäi sen
ulkopuolelle taikka keskeytti sen varhaisessa vaiheessa vain 5,5
prosenttia opiskelijoista, vastaava luku EU-maiden ulkopuolelta
tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli peräti
15,4 prosenttia. Ammatillisen opetuksen kielikoe on ilmeisesti yksi
painava syy tähän, eli erityistä huomiota
pitäisikin kiinnittää mielestäni
toisen asteen koulutukseen siirtymässä olevien
tukemiseen. Asia on tärkeä. Meillä on 25 000
kouluikäistä maahanmuuttajataustaista lasta ja
nuorta, ja vuonna 2025 joka viidennen Pääkaupunkiseudun
koululaisen (Puhemies: Minuutti on täysi!) ennustetaan
olevan maahanmuuttajataustainen.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opetusministeri Sarkomaa tietää tehneensä hyvää työtä,
mutta kiitokset vielä kerran siitä myös
täältä takapenkistä.
Kehuja ansaitsee myös meidän urheiluministerimme:
kulttuuriseteli, liikuntaeuron korotus, suora seuratuki, lisäpanostukset
liikuntaan ja huippu-urheiluun ovat merkittäviä tässä budjetissa.
Kysyisin kuitenkin urheiluministeriltä liikuntapaikkarakentamisesta,
peruskorjauksesta, johon nyt jo esitetään yli
2 miljoonan lisäesitystä. Olisiko mahdollista
pohtia vielä kertaalleen budjettiraamin sisällä esimerkiksi
urheiluopistojen ja tällaisten paikkojen, joissa on valmiit
suunnitelmat rakentamisesta, rakentamisen aikaistamista? Se voisi
tässä talouden tilanteessa olla varsin järkevää.
Opetusministeriltä kysyn vielä nopeasti kielten
opetuksen kehittämisen 3 miljoonan rahasta. Tuleeko se
ensi vuonna jälleen hankerahoituksella Perusopetus paremmaksi
-hankkeen yhteydessä?
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on asiaa sivuttu jo muutaman
kerran, mutta haluaisin kysyä ministeriltä, millä tavalla
hän nyt on tässä budjetissa puuttunut
siihen, että maahanmuuttajanuorten suomen kielen taitoa
todellakin parannettaisiin. Niin kuin äsken kuulimme, ammattikoulun
keskeyttämisen syynä on usein se, että kielitaito
pettää alta, tai jopa hakeutuminen ammattikouluun estyy,
kun kielitaito ei ole hallussa.
On hieno asia, että on puututtu tähän
ryhmäkokojen pienentämiseen ja on luvattu 28 euroa oppilasta
kohden. Olisin kysynyt, minkälaiset laskelmat tässä nyt
on sitten takana, jotta tiedetään, miten tämä 28
euroa per oppilas puree. Minkälaiset ovat ne tavoitteet,
että ryhmäkoot todella sitten supistuvat konkreettisesti?
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Näin uusmaalaisena olen varsin
tyytyväinen tuohon 16 miljoonan euron lisäykseen
opetusryhmien pienentämiseksi, koska meillä Uudellamaalla
on kaikkein suurimmat opetusryhmät. Verrattuna muihin kuntiin
toki nämä erot ovat varsin suuria myös
Uudellamaalla.
Toinen erittäin merkittävä asia on
työpajatoimintaan panostaminen edelleen. Siitä kiitos
kulttuuriministerille, se on varsin hyvää työtä syrjäytymisen
ennalta ehkäisemiseksi.
Kulttuuriministeriltä olisin kuitenkin kysynyt nyt,
kun valtiovarainministeriötä vastaava valiokunta
on edellyttänyt, että ylimääräisestä taiteilijaeläkkeestä tehdään
selvitys, jotta tämä saataisiin paremmin toimimaan
ja tarkistettaisiin myös taiteilijaeläkkeiden
määrää: mitä mieltä asiasta olette?
Kysyn myös: olettehan sitä mieltä, että tämä ylimääräinen
taiteilijaeläke kuuluu sen substanssiministeriöön
eli opetusministeriöön, siis se määrä?
Toki opetusministeriö sitä jo esittää.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Erityisopetuksen painopistettä ollaan
siirtämässä tehostetun tuen puolelle,
toisin sanoen erityisluokkien oppilaiden määrää halutaan
saada vähemmäksi. Kuntien nykyisen taloustilanteen
tuntien ja tietäen tulee hiukan epävarma olo tämän
uudistuksen onnistumisesta. Itsenikin pitäisi nyt istua
tuolla hallituksen iltakoulussa vetämässä rasteja
yli jakotuntien ja kylä-koulujen. Miten turvataan erityisen
tuen saanti yleisopetuksen ryhmissä, kun opettajalla ei
ole erityispedagogista osaamista ja koulutusta ja ryhmä on
usein myös suuri? Eikö näiden integraatioryhmien
kohdalla tulisi säätää ryhmäkoot
jo lailla? Eikö olisi myös selvitettävä,
miten paljon tällä hetkellä on erityistä tukea
tarvitsevia oppilaita yleisopetuksen ryhmissä?
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen,
että valtion tutkimusrahoitus kasvaa 97 miljoonaa euroa
vuonna 2009, mutta samalla voin ilmoittaa olevani erittäin
surullinen, että tutkimus-evo-määrärahat
laskevat. Tähän samaan asiaan on myös
valiokunta kiinnittänyt huomiota, että terveydenhuollon
yksiköille tarkoitettu tutkimus-evo-määräraha
laskee 49 miljoonasta 40 miljoonaan euroon. Evo-tutkimusrahoitus
on tarkoitettu nimenomaan potilaan hoidon ja palvelujärjestelmän
kehittämisen tutkimukseen, ei perustutkimukseen, ja tästä summasta
ollaan siirtämässä osa hammaslääkärien
ja lääkärien perusopetuksen tukemiseen.
Näin suuri vähennys tutkimusrahoituksessa tarkoittaisi
esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan kohdalla noin
miljoonan euron vähennystä eli kolmannesta tutkijoille
jaettavasta rahoituksesta. Tällainen toimenpide aiheuttaa
kliinisessä tutkimuksessa romahtamisen. Tarkoitus ei liene, että kliinistä tutkimustyötä
tekevät
lääkärit alkavat juosta ulkoisen yritysrahoituksen
perässä. Tämä on osaltaan poissa
myös kliinisestä potilastyöstä ja
samalla se vaarantaa myös tutkimuksen riippumattomuuden.
Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eri tyyppiseen aikuiskoulutukseen osallistuu
vuosittain noin 1,7 miljoonaa henkilöä. Ammatillisen
aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus toteutetaan myös ensi vuonna.
Se kattaa muun muassa työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen
sekä henkilöstökoulutuksen. Työikäisen
väestön osaamista ylläpitävää ammatillista
liikkuvuutta parantavaa koulutusta pitää lisätä työllisyyden
turvaamiseksi.
Kysyn opetusministeri Sarkomaalta: onko ministeriöllä välineitä,
millä varmistetaan omistuspohjaltaan säätiömuotoisten
ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten, jotka ovat taloudellisesti ja
toiminnallisesti hyvässä kunnossa, säilyminen itsenäisinä?
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilahduttavaa oli, että tänä vuonna
valtiovarainministeri ei yrittänyt nyysiä rahoja
vastoin jakosuhdelakia liikunnan, nuorison ja urheilun puolelta.
Se oli tämän budjetin suurin plussa.
Suuri huoleni on iltapäiväkerhotoiminta, josta tänään
ei ole ainakaan mainittu sanaakaan eikä budjettikirjassa
juurikaan mitään. Ymmärtääkseni
siellä luki, että selvitetään
jossain hallitusohjelmassa, mitä sille kuuluu. Kun puhutaan
kerhotoiminnan lisäämisestä, meillä on
jo tällä hetkellä hyvin toimiva malli,
joka tarvitsee vahvennusta sekä ammatillisella puolella
työntekijöiden osalta että myöskin
rahoituksen osalta järjestäville tahoille.
Rakentamispuolella olemme tietenkin oppilaiden ja opettajien
työolosuhteiden parantamiseksi lisänneet rahaa
myöskin työllisyyttä tukevin perustein
rakentamiseen sekä homekoulujen korjauksiin.
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
viitattu tähän ammattikorkeakoulukenttään
vahvasti, ja siihen minäkin haluan puuttua.
Yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö on
avainasemassa tässä tilanteessa, jossa aikuisväestö tarvitsee
lisäkoulutusta. Myös t&k-toiminnan kehittämisen
kannalta niille alueille, missä yliopistoa ei ole, on mielestäni
nopeasti panostettava jo ensi vuoden aikana.
Taiteesta ja kulttuurista haluan viitata toimintaan, joka liittyy
ammattitaiteilijoiden ja harrastajien väliseen toimintaan.
Rahoituksen osalta, vaikka siihen varoja on suunnattu, ei ole täysin kivutonta
tämän yhteistyön rakentaminen. Haluaisin,
että ministeri Wallin puuttuisi tähän
asiaan. Mielekästä on kulttuuriviennin osalta
määrärahojen voimakas lisäys.
Ministeri Wallinilta haluaisin myös kysyä, kun
tähän viittasitte ja budjetissa on tähän
verkkonuorisotyöhön tehty voimakkaita panostuksia,
mikä on nuorisotyön tulevaisuus jatkossa.
Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taantuman kynnyksellä tieteeseen
panostaminen on myös mitä parhainta elvytyspolitiikkaa.
Kiitokset ministeri Sarkomaalle siitä, että hän
on pitänyt hyvin tiedeyhteisön puolta budjettivalmisteluissa.
Tämä hallitus on todella sivistyshallitus.
Olisin kuitenkin helsinkiläisenä kansanedustajana
kysynyt, millaisia toimia ministeri Sarkomaa odottaa Aalto-yliopiston
kaupungeilta Helsingiltä ja Espoolta. Ovatko kaupungit
olleet riittävästi valmisteluissa mukana? Helsingin
osalta en ole ainakaan mitään raivoisaa aktiviteettia huomannut.
Onko siellä kaupunkien suunnalla erityisiä rahoitustarpeita
ja valtio niissä mukana?
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Ed. Perkiölle totean, että kyllä Aalto-yliopiston
valmisteluissa on tehty tiivistä yhteistyötä Pääkaupunkiseudun
kuntien kanssa. Ylipormestari Pajunen on todennut, että muun
muassa Helsingistä tehdään opiskelijoiden
kaupunki, ja se varmasti edistää sitä,
että Aalto-yliopisto kukoistaa Pääkaupunkiseudulla.
Tätä yhteistyötä tiivistetään,
nyt kun Aalto-yliopistolla on hallitus, ja on tärkeää,
että Espoo ja Helsinki ovat tässä mukana
ja myöskin tiivistävät yhteistyötään.
Ed. Paatero nosti esille iltapäivätoiminnan.
On niin, että selvitysmies selvittää vuoden
loppuun mennessä aamu- ja iltapäivätoimintaa.
On tärkeää, että arvioidaan
myöskin lainsäädäntö sillä tavalla,
että siinä ei ole mitään esteitä,
että esimerkiksi kolmas sektori entistä paremmin
voisi olla mukana tätä palvelua tuottamassa. Tavoite
on, että jokaisella lapsella ja perheellä olisi
mahdollisuus iltapäivätoimintaan. Olemme myöskin
selvittäneet aamu- ja iltapäivätoiminnan
laatua ja sen saatavuutta. Näiden selvitysten osalta on
tarkoitus tehdä toimenpiteet vuoden alussa. Mutta voi sanoa,
että tässä on edetty ja tämä oli
erinomainen lainsäädäntöhanke
aikoinaan.
Erityisopetuksen osalta voi todeta, että hallitusohjelmaan
jo kirjattiin se, että me tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja
erilaisille lapsille. On hyvin tärkeää arvioida
erityisopetuksen strategiassa se, millä tavalla huolehditaan
erilaisten lasten tarpeista. Tarkoitus on, että eduskunta
saisi keväällä käsiteltäväkseen
erityisopetuksen strategian, ja siinä on tulossa erityisiä parannuksia muun
muassa siihen, että jatkossa kun tehdään päätös
erityisopetukseen siirtämisestä, siitä tulee määräaikainen
ja kunnan on myöskin osoitettava voimavarat tähän.
Eli monia parannuksia tulee nykyisiin epäkohtiin. Opettajien
koulutusta on lisätty. Me tarvitsemme lisää erityisopettajia,
ja heidän pätevöitymisessään
on tehty toimia.
Ed. Virolainen nosti esille evo-rahat. Ne kuuluvat ministeri
Risikon vastuualalle. Mutta kyllä on niin, että määrärahan
suunta on tuo, minkä nostitte esille. Siksi olen ministeri
Risikon kanssa yhdessä neuvotellut siitä, että esimerkiksi
kun lääkärikoulutusta lisätään,
on aivan selvä, että voimavaroja täytyy
olla. Suomalaisia lääkäreitä ei
kouluteta komeroissa, vaan yliopistoilla täytyy olla voimavarat
ja myöskin nämä evo-määrärahat,
sen takia aina ensin rahat ja sitten asioita lisätään.
Eli tämä järjestys pitää olla,
ja siitä olen kiinni pitänyt, on sitten kysymys
hammaslääkäreiden koulutuksesta tai lääkäreiden
koulutuksesta. Pidän yliopistojen puolta ja erityisesti
Itä-Suomen yliopiston, joka tulee olemaan suomalainen helmi.
Maahanmuuttajien koulutuksesta sanon, arvoisa puhemies, sen,
että kun aloitin opetusministerinä, niin se on
ehkä se yksi asia, joka vaati kaikkein eniten urakointia.
Aloitin työt ja aloitin siitä, että maahanmuuttajataustaisten
lasten valmentavaan perusopetukseen tulee nyt lisää rahaa.
Sitä opetusta pidennetään puolesta vuodesta vuoteen.
Eli siellä annetaan se valmentava opetus, niin että voidaan
tulla tasavertaisena perusopetukseen. Maahanmuuttajataustaisten
opettajien koulutusta lisätään. Siihen
tulee Specima-hankkeen myötä lisärahaa.
Teimme korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiaa,
ja siellä tullaan kiinnittämään
huomiota siihen, että kielikoulutus olisi paremmassa kunnossa.
Kaikkien oppilaitosten pitää ottaa entistä vahvemmin
omaan toimintaansa nykyisten voimavarojen puitteissa kielikoulutus.
Erityisesti työvoimapolitiikan puolella on paljon tehtävää,
ja ministeri Cronbergin kanssa olen tästä käynyt
keskusteluja. Ehkä se asia, että esimerkiksi oman äidinkielen
oppiminen siirrettiin pois opetussuunnitelman perusteista, mikä tehtiin muuten
ministeri Raskin aikana, on sellainen päätös,
joka täytyy uuden opetusministerin arvioida. Oman äidinkielen
oppiminen on lähtökohta kaikelle oppimiselle.
Maahanmuuttajien kielikoulutuksen kehittäminen on yksi
hallituksen painopiste. Aikuiskoulutusuudistuksessa tämä asia
etenee kaikkein nopeimmin. Tästä on tulossa esitykset
aivan pian.
Ed. Gustafssonille kyllä nyt sanon, että ei
pidä paikkaansa se, kun sanotte, että aikuiskoulutuksen
osalta ei ole tullut mitään. Aikuiskoulutustyöryhmästä on
tullut väliraportti. Esitykset tulevat kehysriiheen, ja
ensi vuoden budjetissa on 34 miljoonaa euroa lisää aikuiskoulutukseen,
(Ed. Gustafsson: Kehysriiheen!) aikuiskoulutuksen ja ammatillisen
koulutuksen eri muotoihin, eli lisäpanostuksia on todellakin
tulossa.
Se Noste-ohjelma, josta te aina puhutte, sehän epäonnistui.
Ministeri Kalliomäkikään ei ollut tts:ään
laittanut sen jatkoa. Se oli hanke, josta tuli eräitä hyviä käytäntöjä,
joita jalkautetaan, mutta sen tavoitteet eivät toteutuneet.
Se on menneisyyttä, unohtakaa se ja katsokaa sinivihreän
hallituksen aikuiskoulutusuudistusta, (Ed. Gustafsson: Palataan
asiaan!) johon todellakin lisärahaa on tulossa.
Erityisesti vähän koulutettujen suomalaisten aikuiskoulutus
on iso haaste. Se on merkittävä ryhmä,
(Ed. Gustafsson: No niin, mitä mieltä ministeri
loppujen lopuksi on?) mutta yhtä lailla myöskin
korkeasti koulutettujen aikuiskoulutus on yhtä tärkeää Näihin
kaikkiin ja niiden välillä tullaan tekemään
toimia. Kehysriihessä lisävoimavaroja tulee. Ed.
Gustafsson, 34 miljoonaa euroa lisää tulee aikuiskoulutukseen.
Arvoisa puhemies! Totean vielä oppilashuollosta sen,
että oppilashuollon kehittämiseen on tullut lisävoimavaroja.
Minkälaiset lisäpanostukset tullaan tekemään,
on varmasti esillä hallituksen välitarkastuksessa.
Mutta selvä on, että asia täytyy laittaa
kuntoon.
Kouluterveydenhuolto kuuluu ministeri Risikolle, mutta pidän
hyvänä, että hän tuo nyt sen asetuksen,
jonka eduskunnan säätämä laki
mahdollistaa, eli tarkemmin säädetään,
mitkä palvelut täytyy olla. On aivan väärin,
että opettajat jäävät yksin
ja lapset otetaan joka tapauksessa vastaan kouluun, vaikka terveydenhuolto
ei vedä, ja se tilanne on todellakin kestämätön.
Vielä kieliasioista sanon sen, että ruotsin
kielen osaamistasosta olen huolissani ja olemme sopineet Opetushallituksen
kanssa, että toimenpiteitä tiivistetään
ja tehostetaan, niin että ruotsin kielen taito on riittävä.
Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta selvitetään,
mihin toimiin ryhdytään, koska selkeästi
ruotsin kielen taito on heikentynyt, mutta niin on kaikkien muidenkin kielten
kuin englannin kielen, ja sen takia Pop-ohjelmassa tulee voimavaroja
jatkossa monipuolisten kielivalintojen edistämiseen.
Vielä lopuksi sanon koulukiusaamisesta. Olen ylittänyt aikani. Tavoite
on se, että Kiva Koulu -hanke tulee jokaisen
koulun olennaiseksi toiminnaksi. Siinä on todellakin tarkoitus
se, että tulee oppitunteja, kodin ja koulun yhteistyötä ja
tulee myöskin virtuaalipelejä, joissa todellakin
tavoitteena on se, että tulee nollatoleranssi koulukiusaamiseen.
Me olemme aikamoinen häpeämaa sikäli,
että ...
Puhemies:
Nyt alkaa olla jo aika pitkällä punaisella!
... muissa Pohjoismaissa koulukiusaaminen on saatu kuriin.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitos hyvistä kysymyksistä.
Ed. Arhinmäki taisi jo livahtaa ulos. Olisin hänelle
vastannut opintotuen ateriatuesta sen verran, että on tiedossa,
että opiskelijoitten ateriatuen suhteen on ollut korotuspaineita
pitkään. On keskeinen kysymys opiskelijoitten
näkökulmasta, että lautasella on muutakin
kuin näitä kuuluisia Kinder-perunoita, joiden
sisällä on vaikka mi-tä yllätystä.
Mutta tämä korotuspaine sitten realisoitui, ja
se tietysti näkyy myöskin hinnoissa.
Osittain tästä syystähän
opintorahaan saatiin tämä pitkään
kaivattu korotus, 15 prosenttia, 40 euroa per kuukausi, mutta kun
käytiin tätä läpi hallituksen
budjettineuvotteluissa syksyllä, oli tiedossa, että ihan
koko rintaman leveydeltä ei pystytä nyt näitä etuuksia
kertaheitolla korjaamaan. Tässä oli valintatilanne,
joko puolison tulojen perusteella tapahtuvan tarveharkinnan poistaminen
asumislisän osalta tai sitten tämän ateriatuen
korjaaminen ja nostaminen. Tämä ensin mainittu
toteutuu ensi vuonna, ja olen ajatellut esittää ateriatuen
korottamista seuraavassa, siis vuoden 2010 budjettiesityksessäni.
Sitten ed. Hännisen kysymykseen alueellisten taidetoimikuntien
määrärahoista. Ne tietysti nousevat kyllä 7,5
prosentilla ensi vuonna, joka tosin hieman alittaa tämän
kulttuurimäärärahojen keskimääräisen
tason korotuksen. Mutta tässä täytyy
muistaa, että alueellisten taidetoimikuntien hallinto on
keskitetty keskustaidetoimikuntien puolelle, joten tästä on
jonkin verran myöskin rahoitusta siirretty tähän
suuntaan, mikä selittää osittain myöskin
tämän jäljelle jääneen
rahan tason.
Ed. Kyllönen kysyi kulttuurin saatavuudesta rakennemuutosalueilla.
Tietysti kulttuurimäärärahat eivät
ehkä ole osa rakennepolitiikkaa, mutta niihin sisältyy
kyllä elementtejä, joilla voidaan tukea myöskin
alueellista aktiviteettia ja identiteettiä. Esimerkiksi
festivaalitukimääräraha on tällainen,
lisäksi tiettyjen hankemäärärahojen
profiili korostaa alueellista omatoimisuutta ja aktiivisuutta, jolla
on myöskin taloudellisia heijastusvaikutuksia.
Tosin on keskeinen asia, että kunnat itse tekevät
arvovalintoja, kun ne hyväksyvät sen oman kunnallisen
budjettinsa. Tässä suhteessa on toivottavaa, että niillä alueilla,
oikeastaan kaikilla alueilla kaikissa kunnissa, keskityttäisiin
myöskin siihen, että tämä kulttuurimääräraha
luetaan osaksi tätä hyvinvointiyhteiskunnan kokonaisrahoitusta.
Rakennemuutosalueilla on, totta kai, ehkä jopa enemmänkin
tarvetta kulttuurielämyksille kuin aikaisemmin. Siellähän
tarvitaan myöskin näitä positiivisia
kokemuksia ja elämyksiä, joten tässä pystyy
kunta myös tekemään arvovalintoja aivan
itse.
Ledamot Nordman frågade om Olympiakommitténs
och idrottsakademiernas anslag. Anslaget för toppidrott
kommer att öka med 17 procent totalt, och i det här
ingår förstås också de anslag
som vi tillsammans med Olympiakommittén gemensamt går
igenom i samband med våra förhandlingar. Vi har ännu
inte haft klargörande förhandlingar hur vi exakt
riktar det här anslaget, men det är förstås
Olympiakommittén själv som avgör hur
man dimensionerar sitt eget anslag internt och vart man kanaliserar
det sedan, exempelvis till idrottsakademierna som är ett
mycket gott mål i sammanhanget.
Ed. Saarinen kysyi jakosuhdelain tulevaisuudesta. Viime marraskuussa
solmittu linnarauha valtiovarainministeriön kanssa lähtee
siitä, että jakosuhdelakia, totta kai, noudatetaan
ja Veikkauksen tuotto kanavoituu edunsaajille jakosuhdelain mukaisella
tavalla koko vaalikauden ajan, joten tässä ei
ole mitään uutta tai lisättävää tähän asiaan.
Hän kysyi myöskin, miten tämän
painopiste kohdennetaan, kun rahaa tulee siinä määrin
kuin sitä tulee. Omasta mielestäni kansalaistoiminta on
aivan keskeisessä asemassa. Se koskee sekä nuorisotyötä,
kulttuuri- ja kansalaisjärjestötyötä että liikunnan
kansalaisjärjestötoimintoja. Tämän
suoran seuratuen käynnistäminen nyt ensi vuonna
on hyvä osoitus tästä, että kun
rahoitusta nyt kerran löytyy tämän verran,
niin pystytään myöskin luomaan uutta
tai ainakin kokeilemaan uutta. Tässä suhteessa
uuden luominen tai kokeileminen ja sitten tämän
hyvän perusinfran tukeminen ovat aika lailla kyllä tasapainossa.
Ed. Heinonen kysyi liikuntapaikkarakentamisesta osana elvytystä.
Kyllä, tämä on erittäin hyvä vinkkeli
tähänkin aiheeseen, ja nyt, kun elvytystoimenpiteitä pohditaan
eri hallinnonaloilla ministeriöissä — siellähän
te olettekin jo — on aivan luonnollista, että myöskin
opetusministeriön näkökulmasta katsotaan
tätä liikuntainfraa osana tätä elvytyspakettia
kokonaisuudessaan.
Ed. Karpela kysyi ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden
paikasta. Kyllä, omastakin mielestäni ne kuuluvat
opetusministerin toimialaan. Olisi tietysti myöskin mukavaa
päästä tätä tasoa korjaamaan,
jotta se vastaisi sitä kasvavaa kysyntää, mitä nyt
kentällä aivan ilmiselvästi on.
Lopuksi, puhemies, ed. Haapoja kysyi nuorisotyön tulevaisuudesta.
Uskoisin, että tämän perinteisen nuorisotyön
merkitys ei ole vähentynyt ollenkaan. Tarvitaan työpajatoimintaa,
tarvitaan nuorisojärjestötoimintaa, tarvitaan
myöskin poliittista nuorisojärjestötoimintaa,
tarvitaan nuorisotaloja ja toimintaa niissä. Mutta totta
kai pitää myöskin olla läsnä siellä,
missä nuoret ovat, ja tällöin katse siirtyy
verkkoon ja verkkopuolelle.
On keskeistä, että pystytään
kouluttamaan nuorisotyöntekijöitä, myöskin
nuorisopsykologeja, ymmärtämään
nuorten edesottamuksia netissä, nuorten kieltä,
koodikieltä, ja olemaan myöskin tältä osin
läsnä netissä. Netari-hanke on tästä hyvä esimerkki,
ja tämän tyyppisiä avauksia tullaan varmaan
tekemään myöskin jatkossa.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt sanon
tästä aikuiskoulutuksesta arvoisalle ministeri
Sarkomaalle, että totta kai ne vähän
koulutetut tarvitsevat tässä tilanteessa ja muussakin
tilanteessa koulutusta. Minä en voi käsittää teidän
näkemyksiänne tämän Noste 2:n
osalta siitä, että sille ikään
kuin ei olisi kysyntää jatkossa. Nämä Noste-ohjelman
määrärahat leikattiin viime vuonna pois
budjetista, ja se oli meille demareille suuri pettymys.
Meidän vaihtoehtoisessa luottamusbudjetissamme, paitsi
että esitämme tätä Noste 2:ta,
esitämme myös mainitsemaanne koulutetun väen mahdollisuutta
saada koulutusta silloin, kun heitä uhkaa irtisanominen,
lomautukset, eli meillä on myös määrärahaa
osoitettuna tällaiseen tarpeeseen. Näemme myös
nämä korkeasti koulutetun aikuisväestön
tarpeet, ja todellakin meillä on siinä luottamusbudjetissamme
merkittävät 50 miljoonan euron lisäsatsaukset
näihin. Toivon, että hallituksessa nyt, kun te
sitä elvytyspakettianne teette tammikuussa helmikuun vaihteeseen,
nämä terveisemme huomioitaisiin hyvin vakavasti.
Jos tässä kysymyksen saa loppuun esittää,
niin näistä yliopistojen tuottavuusohjelmista.
Jaostossa me kuulimme erittäin huolestuttavasti sen, että vaikka
sinänsä tuottavuusohjelma ei koskisi yliopistoja,
niin uuden yliopistolain myötä käytännössä se
tulee koskemaan, koska ne samat tuottavuusvaateet jäävät
ja samat ikään kuin määrärahavähennykset
joka tapauksessa toteutuvat, eli tästä toivoisin
näkemystänne jatkossa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
monella suulla tullut todettua se, että määrärahoja
on lisätty opetusministeriön pääluokkaan,
ja se pitää edelleen paikkansa. On vaikea löytää muita
pääluokkia, joihin lisäyksiä olisi
tehty yhtä paljon.
Sitten toivon, että meillä eduskunnassa ei
olisi vallalla yksi totuus ryhmäkoosta, elikkä se
ei ole asia, joka ratkaisee kaikki koulujen ongelmat, vaan kysymys
on enemmänkin ryhmien laadusta kuin siitä määrällisestä mitasta
ja siitä lukumäärästä.
Elikkä monia paljon merkitsevämpiä seikkoja
sisältyy tähän luokkailmapiiriin ja opetukseen
kuin ryhmäkoko.
Ed. Järvinen otti esille harjoittelukoulujen aseman,
ja totean ihan samaan sävyyn sen, että haluaisin
kuulla, onko tulossa joku linjamuutos vai tyydymmekö siihen,
että lisäämme vuosi toisensa jälkeen
harjoittelukouluille määrärahoja, koska
oletamme, että tämä järjestelmä on
hyväksytty Suomessa ja sitä halutaan ylläpitää myöskin määrärahoin.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eräs järjestö, jonka
tehtävä on tukea lasten ja nuorten tasapainoista
kehitystä, kasvamista vastuuseen edistämällä nuorten
omatoimisuutta ja arjen taitoja, yrittäjyyttä ja
työelämävalmiuksia, yhteistyötaitoja,
kansainvälisyyttä ja luonnon ja ympäristön kunnioittamista,
saa ensi vuonna avustusta 5 miljoonaa euroa, johon valtiovaroissa
on lisätty peräti 380 000 euroa.
Samaan aikaan opetusministeriön alaiset järjestöt,
joille annetaan rahaa, saavat keskimäärin enintään
20 000 euroa per järjestö. Nämä summat
liikkuvat 3 000—4 000 eurosta 20 000:een. Kaikkein
eniten saa Kesälukioseura, 225 000 euroa. Katsotteko,
arvoisa ministeri, että nämä järjestöt,
joille opetusministeriön kautta annetaan rahaa, ovat niin
vähäpätöisiä, ettei
tällaisia 5 miljoonan euron anomuksia tarvitse edes kaikille näille
järjestöille yhteensä tehdä?
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaa, sanoitte, että Noste-ohjelma
on epäonnistunut. Luin viikko sitten aikuiskasvatuksen
professori Ari Antikaisen arvion Noste-ohjelmasta. Noste-ohjelma
on muuten parlamentaarisen aikuiskoulutuskomitean yksimielinen esitys.
Professori Antikainen totesi, että kun tavoitteeksi asetettiin saada
300 000 aikuisesta 10 prosenttia eli 30 000 hankkimaan
ammatti, on ylletty 25 000:een, on synnytetty merkittäviä verkostoja,
yhteistyökäytäntöjä,
joista on tullut suorastaan liikuttavaa palautetta.
Arvoisa ministeri, me tulemme palaamaan tähän
kysymykseen. Minä pidän häijynä tuota
teidän näkemystänne, että Noste-ohjelma
on epäonnistunut, kun on kysymys aikuisista ihmisistä, joilta
on puuttunut ammattitutkinto. Onko tämä kokoomuslaista
koulutuspolitiikkaa, että te halveeraatte tätä työtä,
mitä ympäri Suomea on tehty?
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monet vanhemmat eivät edes tiedosta,
että heidän lapsensa ovat koulukiusaajia. Olinkin
teille sanomassa, opetusministeri, että toivottavasti viette
viestikapulaa eteenpäin uudelle opetusministerille, että koulukiusaamiseen
puututaan, ja hyvä kuulla, että tämä Kiva Koulu
-kokeilu laajenee, ja myös erityislapset tarvitsevat tietysti
tukiopetusta.
Tampereella Tekninen yliopisto on saanut säätiömuotonsa,
ja sen pitäisi saada nyt 50 miljoonaa euroa yksityistä rahaa
kerätyksi. Se on kova haaste. Mutta kysyisin teiltä,
arvoisa ministeri, miten nyt sitten ne yliopistot selviytyvät,
jotka eivät säätiöi. Miten te
jatkossa arvelette, että kehitys jatkuu siellä puolella?
Sitten kulttuuriministeriltä kysyisin. Oli hieno asia
kuulla tästä elokuvateatterin digitalisoinnista.
Se on erityisesti maaseudulla pienille teattereille hyvä asia,
koska päästään halvemmilla kuluilla
esittämään elokuvia. Mutta miten se sisällöntuottajien
tekijänoikeusasia järjestyy tulevaisuudessa, jos
esimerkiksi tulee monikanavalaki silloin, kun tv siirtyy nettiin
ja mobiiliin, miten turvataan sisällöntuottajien
leipä tässä suhteessa, että myös
se, mikä viivan alle jää näille
isoille yhtiöille, tulee sisällöntuottajille?
Se on erittäin ratkaiseva kysymys.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaan kaudella on tehty erittäin
merkittäviä uudistuksia Suomen kilpailukyvyn ja
osaavan työvoiman varmistamiseksi. Siellä on todellakin
paitsi tämä yliopistouudistus myös ammatilliseen
koulutukseen erittäin voimakasta panostusta, myöskin
aikuiskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen. Nämä ovat
kaikki todella merkittäviä panostuksia. Myöskin
luokkakokojen pienentämiseen on ensimmäisen kerran
nyt annettu oikeasti rahaa toisin kuin sosialidemokraattien aikakaudella. Myöskin
se tutkimus, mikä teetettiin, tuo sinne kuntiin painetta.
Jos huomaa, että oma kunta ei pärjää siinä tutkimuksessa,
niin on aika suuri motiivi tehdä parannuksia, jotta voi
markkinoida sitä lapsiystävälliseksi
paikaksi.
Ministeri Wallinilta kysyn tähän elvytykseen liittyen
liikuntapaikkarakentamisesta: Voisiko ajatella, että nyt,
kun monet kunnat saattavat siirtää näitä hankkeitaan,
tilapäisesti nostettaisiin määräajaksi
sitä prosenttia tai maksimimäärää, jonka
valtio voi tukea, jotta voitaisiin käynnistää näitä hankkeita?
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ammatillisen peruskoulutuksen tarve ja suosio
kasvaa selkeästi. Tästä kertoo esimerkiksi
se, että tänä vuonna ammatillisesta koulutuksesta
11 000 nuorta jäi rannalle. Paikkoja lisättiin
2 000, mutta se ei alkuunkaan riittänyt. Tulevana
vuonna tullaan lisäämään 4 000 paikkaa.
Tuleeko se, ministeri Sarkomaa, riittämään
ensi vuonna?
Toisena huolenani on oppisopimuskoulutus. Nimittäin
oppisopimuskoulutukseen osoitettu määräraha
tulee ensi vuoden talousarviossa jäämään
hiukan pienemmäksi kuluneesta vuodesta. Haluaisinkin kysyä ministeri
Sarkomaalta: eikö tätä asiaa olisi voinut
kuitenkin edistää erityisesti tässä heikentyvässä taloustilanteessa,
jossa me olisimme oppisopimuskoulutuksella voineet tukea ihmisiä,
jotka joutuvat työttömiksi, tai näitä kuiluun
putoavia nuoria? Tiedämme kuitenkin, että oppisopimuskoulutuksesta
työllistyy noin 90 prosenttia ja samaan aikaan se on erittäin
tehokas väline myöskin yrityksille.
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Tosiaankaan 11 000 nuorta ei jäänyt
ilman koulutuspaikkaa. Se luku oli toisen asteen haun ensisijaista
paikkaa hakeneet, mutta sen jälkeen sijoituttiin toissijaisille
paikoille, ja myöskin yhteishaun ulkopuolella on muita
paikkoja. Tämä luku ei todellakaan ole tällainen.
Mutta hieno suunnanmuutos on tapahtunut, ammatilliseen koulutukseen
todellakin tulee paikkoja lisää päinvastoin
kuin aikaisemmin, mutta ei ole vielä riittävää.
Varmasti tulee seurata tätä.
Oppisopimuskoulutuksen osalta ei laske eli taso pysyy samana,
ja on selvää, että oppisopimuskoulutuksen
määrää katsotaan vielä,
kun katsotaan niitä koulutuksen lisäpanostuksia,
eli ei laske se taso. Se on hyvä katsoa siitä budjettikirjasta.
Tuottavuusohjelmasta totean sen — eli erittäin
tärkeä kysymys, ed. Viitanen — että uusimuotoisten
yliopistojen osalta valtion tuottavuusohjelma ei koske uusia yliopistoja.
Htv-vaateet eivät koske, mutta eivät koske myöskään määrärahaleikkaukset.
Me olemme sopineet hallituksen iltakoulussa, että kustannuskehityksen mukaisesti
rahoitus nousee. Tiedän, että valtiovarainministeriö on
lausunnossaan näin sanonut, mutta se ei ole hallituksen
kanta näin tiivistettynä. Lopulliset rahoituspäätökset
tullaan tekemään myöhemmin, mutta todellakaan
tuottavuusohjelma ei koske. Ensi vuonna kyllä vielä syö yliopistojen
määrärahoja tuottavuusohjelma, ja se
on harmin paikka.
Tuottavuusohjelmasta menen Noste-ohjelmaan. Ed. Gustafsson,
Noste-ohjelma oli tarkoitettu määräaikaiseksi
projektiksi sosialidemokraattisen ministerin aikana. Siitä tuli
tiettyjä hyviä käytäntöjä,
jotka laitetaan käyttöön. Mutta nyt on
aika unohtaa se Noste-ohjelma, ottaa ne hyvät käytännöt
ja puhua aikuiskoulutuksen kehittämisestä kokonaisuudessaan.
Hyvät käytännöt otetaan käyttöön,
ja lisärahoja tulee jo ensi vuonna aikuiskoulutukseen ja
jatkossa entistä enemmän. Se tulee olemaan koulutuksen
painopiste. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja lisäkoulutukseen
tulee lisärahoja. Tavoite on todellakin se, että jokainen
suomalainen voi täydentää sitä osaamistaan.
En ymmärrä ollenkaan teidän puheenvuoroanne,
jonka äsken käytitte. (Ed. Gustafsson: En minäkään
teidän!) — Nyt, ed. Gustafsson, puhun minä.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean vielä, että ...
Puhemies:
Nyt minä keskeytän senkin! 2 minuuttia on
ajat sitten kulunut!
Arvoisa puhemies! Totean, että näin teen,
kun käsketään.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo kysyi tekijänoikeuksista.
Totta kai myöskin kovassa ristipaineessa, jossa on tämä multimediallinen
ja virtuaalinen maasto, joka muuttuu jatkuvasti, on tietysti lähtökohtana
se, että tekijänoikeuksista huolehditaan.
Kun edustaja mainitsi tämän monikanavajakeluasian,
niin tältä osin on ministeriössä edelleenkin
tämä työ ja selvitystyö kesken.
Helmikuun—maaliskuun vaihteessa päästään
todennäköisesti katsomaan tätä asiaa
vähän tarkemmin ja tähän taatusti
sitten palataan.
Ed. Satonen kysyi elvytyksestä ja liikuntapaikkarakentamisen
ja -hankkeiden osuudesta ja roolista tässä.
Tämän valtionavustuksen prosenttiosuuden nostaminen
suhteessa kuntien rahoitukseen on varmaan eräs malli. Toinen
tietysti olisi puhtaasti sitten ikään kuin hankkeiden
aikaistaminen lääninhallituksen listojen pohjalta
ja opetusministeriön pohdintojen pohjalta. Tämän prosenttiosuuden
nostaminen väliaikaisesti tietysti ainakin aiheuttaisi
sen, että jotkut kunnat olisivat ikään
kuin eri asemassa kuin ne, jotka ovat saaneet tämän
normaalitason mukaisen rahoituksen. Ne, jotka saisivat tämän
korkeamman tason rahoituksen, saisivat sen vaan sen takia, että sattuvat
olemaan hankkeidensa kanssa jonon kärjessä juuri
elvytyksen hetkellä, joten joku voisi ehkä eriarvoisuutta
tässä löytää. Malli
on vielä haussa, ja katsotaan, mihin päädytään.
Mutta kaiken kaikkiaan näittenkin rakentamishankkeiden
mukaan ottaminen elvytyspakettiin on tietysti osa juuri tätä samaa
ajattelumaailmaa, jossa pidetään rattaat pyörimässä ja
taloudellista aktiviteettia rakentamisen saralla vauhdissa.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Keskityn puheessani erityisopetuksen problematiikkaan,
josta Opetushallitus julkaisi erinomaisen merkittävän
selvityksen jo kaksi vuotta sitten.
Me puhumme edelleen erityisopetuksen tarpeen kasvusta, vaikka
tosiasiassa tiedämme ainoastaan tarjonnan kasvun. Näyttää siltä,
että aina emme edes tiedä, kenen tarpeista puhumme,
erityisopetukseen siirrettyjenkö vai muiden oppilaiden
ja opettajien.
Nimenomaan erityisopetuksen kohdalla kyse on monimutkaisesta
ilmiöstä. Vaikka siirtopäätösten
taustalla olisi lääketieteellinen diagnoosi, syyt
saattavat silti muuttua samalla kuin lääketieteellinen
luokituskin.
Erityisopetuksen vaikuttavuudesta ja tehosta meillä ei
valitettavasti vielä ole riittävän laajaa näyttöä.
Opetushallituksen oppimistulosten arvioinnit eivät ole
paras väline osoittamaan nimenomaan erityisopetuksen vaikuttavuutta,
vaan käytössä pitäisi olla erityispedagogiset
mittarit. Diagnostista materiaalia on saatavilla, vakuuttaa Opetushallituksessa
asiaa selvittänyt Jorma Kuusela, joten tyhjästä ei
tarvitsisi lähteä liikkeelle.
Oppimistulosten arviointien perusteella voidaan nähdä,
että kuntien ja koulujen välillä on sellaista
suurta vaihtelua erityisopetuksen järjestämisessä,
jota ei voida selittää oppilaiden osaamiseroilla,
ja tämä koskee sekä tuki- että erityisopetusta,
joten vaihtelun taustalla ei ole erilainen painotus tuki- ja erityisopetuksen
välillä. Suomalaisissa kouluissa ei siis voida
osoittaa, että erityistä tukea annettaisiin eniten
siellä, missä tarve on suurin, ja tämän
pitäisi kyllä huolestuttaa kaikkia koulutuksen
ja opetuksen tasa-arvosta kiinnostuneita.
Arvoisa puhemies! Erityisopetuksen tilastointi on ongelmallista
osa-aikaisen erityisopetuksen osalta, sillä tilastointi
perustuu oppilasmääriin eikä resursointiin.
Kuntatason seurannassa paljon parempi tunnusluku olisikin esimerkiksi
tuntia per sata oppilasta. Opetushallitus on yhdessä Stakesin
kanssa yrittänyt korjata tätä tilastointia, mutta
kattavaa ja luotettavaa kuvaa ei ole saatu. Ongelmana olivat muun
muassa epäluotettavat tiedot.
Muutenkin käytäntö Suomen kouluissa
on kirjavaa, sillä osa-aikaisessa erityisopetuksessa on sekä siihen
siirrettyjä että oppilaita, joilla ei ole siirtopäätöstä.
Kunnilla on siis ollut hyvin vaihteleva käytäntö siinä,
kuinka helposti siirtopäätöksiä tehdään.
Me emme tiedä, miten kunnat menettelevät, ja arvio
perustuu nyt suuriin kuntien välisiin eroihin erityisopetukseen
siirrettyjen oppilaiden osuuksissa.
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön erityisopetuksen
strategiasta on luettavissa iso joukko kehittämisehdotuksia,
eli asialle halutaan tehdä jotain. Missä vaiheessa
on odotettavissa tuloksia käytännössä,
jää nähtäväksi. Joka
tapauksessa jo suomalaisen koulutuksen tasa-arvon, laadun ja vaikuttavuuden
nimissä meidän on oltava jatkossa varmoja siitä,
että erityisopetus kohdentuu todella sitä eniten
tarvitseville eikä pärstäkertoimen mukaan,
niin kuin nyt näyttää suomalaisissa kouluissa
valitettavasti käyvän monesti.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan korostaa ammattikorkeakoulujen
vahvaa roolia ja aluekehitystehtävää suomalaisessa
koulutus- ja innovaatiojärjestelmässä.
Ammattikorkeakoulujen rooli tulee sekä opetusministeriön
että työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoiden
mukaan vain korostumaan jatkossa. Soveltava tutkimus pitäisi
paljon tehokkaammin kytkeä mukaan innovaatiojärjestelmäämme.
Nyt sen rooli on selvästi jäänyt taikka
jätetty hämäräksi tässä kokonaisuudessa.
Edellytänkin, että ammattikorkeakoulujen tutkimus-,
kehitys- ja perusrahoitus nostetaan vihdoin sille tasolle, jolle
se olisi selvitysmiehenkin mukaan pitänyt nostaa jo vuosia sitten.
On näet niin, että ammattikorkeakoulut ovat olleet
esimerkiksi edellisen EU-ohjelmakauden aikana vahvoja aluekehitystoimijoita. Niiden
tutkimus- ja kehityshankkeiden avulla on merkittävästi
vahvistettu uutta yritystoimintaa ja luotu uusia työpaikkoja
erityisesti maamme kasvukeskusten ulkopuolelle. Monessa maakunnassa
alueella toimiva ammattikorkeakoulu on työelämän
ja yritysten ainoa merkittävä kehittämiskumppani.
Heli Järvinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu
huikeita lukuja, kun opetusministeriön hallinnonalasta
puhutaan: 7 498 miljoonaa euroa ja lisäystä tähän
vuoteen verrattuna yli 500 miljoonaa euroa. Mutta jätän
nyt luvut sikseen ja nostan esiin neljä erilaista asiaa:
toisaalta lukukausimaksut, homekoulut, lasten pahoinvoinnin ja valtionosuusjärjestelmän.
Tässä kolikoiden kilinässä on
hyvä muistaa, että ilmainen koulutus on se, joka
lisää ja luo tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta.
Jos emme pysty tuloeroja muuten kaventamaan, on tärkeää pitää huolta
siitä, että kaikilla on samanlainen mahdollisuus
koulunkäyntiin. Jo nyt tiedetään, että vähemmän
koulutettujen vanhempien lapset jäävät
perusopetuksen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle useammin
kuin enemmän koulutettujen. Sosiaalisen taustan merkitystä koulutukseen
hakeutumisessa on pyritty suunnitelmallisesti vähentämään
maassa jo pitkään. Tätä työtä on
tehty, eikä sitä pidä lopettaa tähänkään.
Hallitus on talouden elvyttämiseksi vauhdittanut rakentamista
miljoonilla, jopa sadoilla miljoonilla. Opetusministeriön
kautta tulee koulujen korjaamiseen ja uusien koulujen rakentamiseen
30 miljoonan euron erä ensi vuoden budjettiin. Erityisen
iloinen olen juuri homekoulujen puolesta. Puheenjohtajamme Tarja
Cronberg on ehdottanut kansallista ohjelmaa homekoulujen ja päiväkotien
ongelman ratkaisemiseksi, sillä sisäilma- ja homeongelma
on riistäytynyt käsistä. (Ed. Tiusanen:
Mitäs hallitus tekee?) — Antaa sille lisärahoitusta,
juuri kuten pitääkin. — Antaisimme myöskin
kyllä hieman potkuja persuksille työsuojeluihmisille
kouluissa, sillä tällaisiin tiloihin, joissa hometta
tai kosteusvaurioita löytyy, pitää kerta
kaikkiaan saada välitön käyttökielto.
Mutta sitten lasten pahoinvoinnista. Sain kuunnella pari viikkoa
sitten Matti Rimpelää, joka on siis Stakesissa
työskentelevä tutkimusprofessori. Hän
peilasi historiaa mielenkiintoisesti ja nosti esiin sen, että lasten
pahoinvointi on kasvanut 1980-luvun lopulta asti ja samaan aikaan
poliittinen kiinnostus ei ole enää kohdistunut
ja suuntautunut peruspalvelujen tehostamiseen. Sen jälkeen
voimavaroja on ohjattu lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle,
psykiatriaan, nuorisopsykiatriaan ja muihin vastaaviin pahoinvointia
hoitaviin palveluihin, mutta ne edeltävät palvelut
ja ennalta ehkäisevät palvelut on jätetty vähemmälle.
Kuvaavaa on se, että kouluihin on perustettu tänä aikana
yli 7 000 kouluavustajan tehtävää ja
heidän palkkaamiseensa on käytetty yli 100 miljoonaa
euroa, kun samaan aikaan kunnallisesta kotiavusta on luovuttu. Kysynkin,
voisiko tätä kampea jotenkin kääntää toiseen
suuntaan.
Viimeinen huolenaiheeni koskee valtionosuusjärjestelmää,
joka tällä hetkellä kohtelee hyvin eri
tavalla peruskunnan ylläpitämää peruskoulu-
ja lukio-opetusta ja toisaalta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien
ja muiden yksityistä koulutusta tarjoavien yksiköiden
asemaa. Ammattikoulutuksen osalta kuntien kädet ovat hyvin
sidotut, ja säästöt joudutaan monessa
kunnassa tekemään perusopetuksen puolella, kun
valtionosuusjärjestelmä toimii vielä niin,
että kun yksikköhinnat nousevat, nousee tietysti
myöskin kuntien osuus maksuista. Mutta kun opetustoimen
rahoituksessa laskennan perusteena on koko kaupungin väkiluku
ja taas tulopuolella vain oppilasmäärä,
kunnat tavallaan häviävät tässä kaupassa,
kun puhutaan nimenomaan perusopetuksesta.
Jos puhutaan yksityisten ylläpitäjien järjestämästä koulutuksesta,
kuten myöskin koulutuskuntayhtymien järjestämästä opetuksesta,
heille kuntien osuuskin tulee kuin manulle illallinen mutta lukiot,
peruskoulut joutuvat luopumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että meillä on tapahtunut valtava
rahansiirto perusopetuksesta yksityisille ylläpitäjille.
Tätä eivät selitä edes kasvaneet
ammattikoulutuksen opiskelijamäärät.
Tämä on sinänsä harmillista.
En missään tapauksessa, itsekin keskiasteen opettajana,
ole ammattiopistoja ja koulutuskuntayhtymiä vastaan, mutta
toivoisin vaan molemmille samankaltaisia edellytyksiä ja
tasapuolisuutta.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan
hyvänä tavoitteena on taata opetuksen hyvä laatu
ja saavuttaa myös turvallinen oppimisympäristö.
Onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään
vahvasti tukemassa sivistysvaliokunnan lausuntoa 5/2008,
joka koski nuorten syrjäytymisen ehkäisyä.
Siellä toimenpiteissä on muun muassa se, että lisätään
opintojen ohjausta peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa
sekä lisätään ammatillisen koulutuksen
valtionosuusperusteisiin yhdeksi tekijäksi koulun ylläpitäjän
panostus opinto-ohjaukseen ja oppilashuoltoon. Tähän
valtiovarainvaliokunta mietinnössään mainitsee,
että se tukee näitä sivistysvaliokunnan
lausuntoja. Samoin toimenpiteenä on, että opetusryhmien
koon tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon oppilasaines.
On todella tärkeää, että kouluissa
mahdollistuu oppilaille aikuisen läsnäolo. Opettajien
lisäksi siellä tulee olla opinto-ohjaajia, kouluterveydenhoitajia,
kuraattoreita, koulupsykologeja, ja on olennaista, että nämä henkilöt
olisivat mahdollisimman pysyviä, mahdollisimman hyvin tai usein
tavattavissa. Tämä tarkoittaa, että heidän läsnäolonsa
ei rajoittuisi vain tuntiin viikossa tai sillä tavalla,
että he olisivat hyvin kaukana olemassa olevasta koulusta,
eli se, että jokaisen oppilaan olisi mahdollisuus saada
näitä palveluita, on tärkeää.
Siis nykyinen malli edellyttääkin lisäresursseja
kaikkien näiden ammattiryhmien osalta, jotta tämmöiseen
säännölliseen yhteydenpitoon kouluterveydenhuollon
ja opinto-ohjauksen ja näiden tukipalveluiden myötä päästään.
Arvoisa puhemies! Näen, että peruskouluihin tarvitaan
lisää resursseja, sekä taloudellisia
että opetuksellisia resursseja, joilla tuetaan lapsia heidän
erityistarpeissaan. On turvattava nimenomaan yleisopetukseen riittävät
opetuksen tukipalvelut, ja tällä me pystymme siihen,
että siirtoja erityisopetukseen ei tapahdu lääketieteellisin ja
psykologisin perustein.
Oppilashuollon resursseja tulee lisätä. Nimenomaan
koulunkäyntiavustajat ovat tärkeä ammattiryhmä koulussa.
Koulunkäyntiavustajaa tarvitaan oppilaan henkilökohtaisen
opetussuunnitelman toteutumiseksi. Avustajan tulee olla myös
pitkäaikainen, mikä mahdollistaisi oppilaan ja
avustajan vuorovaikutuksen tuttuuden ja sen, että tavoitteisuus
oppilaan kanssa työskentelyssä olisi mahdollisimman
turvallista. Koulunkäyntiavustajan avulla erityistukea
tarvitsevat oppilaat voivat opiskella integroidusti muiden oppilaiden
kanssa ja saada luokkatilanteessa sitä erityistukea, jota
he opetuksessa tarvitsevat.
Opintojen ja uran suunnittelu on tärkeää.
Siihen tarvitaan ohjausta. Tämä ohjaus lyhentää koulutusaikoja,
nostaa koulutustasoa ja lisää yhteiskunnallista
tasa-arvoa. Nimenomaan laaja valinnaisuus, nopea koulutusohjelmien
uudistuminen ja opintojen kansainvälistyminen tuovat haasteita
ja tarvetta opinto-ohjaukselle. Tiedämme, että noin
5 prosenttia peruskoulun päättäneistä nuorista
ei jatka peruskoulun päättymisen jälkeen
ja opiskelun ulkopuolelle jäämisen syynä useinkin
ovat nämä ohjauksen puutteet, ja tästä seuraa
nimenomaan syrjäytymiskehitys. Sen vuoksi opinto-ohjauksen
resurssit tulisi mitoittaa mahdollisten suositusten mukaan niin,
että yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa
kohti olisi enintään 250 oppilasta kaikilla kouluasteilla,
Tämän tulisi toteutua eri kouluissa.
Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Yliopistoilta vaaditaan
yhä enemmän tänä päivänä.
Tämä on osin oikeutettua, mutta samalla on todella
arvioitava, annetaanko yliopistoille mahdollisuus selviytyä haasteista
ja kehittää toimintaansa. Yliopistoille ohjattu
julkinen rahoitus on viime vuosina käytetty yliopistojen
tehtävien laajentumiseen, ja se on tietysti tärkeää,
mutta laadun taso on jäänyt vähemmälle.
Näin ollen yliopistojen perusopetukseen tarvitaan lisää resursseja.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonala on
Suomen tulevaisuuden kannalta ykkösasia, siksi on luonnollista
ja kannatettavaa, että määrärahoja
lisätään koulutuksen eri asteille. Yhtenä painopistealueena
on ollut perusopetus, joka on kaiken koulutuksen perusta ja kulmakivi.
Ensi vuonna opetusryhmäkokojen pienentämiseen
osoitetaan 16 miljoonaa euroa. Sekä sivistysvaliokunta
lausumassaan että valtiovarainvaliokunta ovat pitäneet välttämättömänä,
että seurataan, kohdentuvatko määrärahat
oikein kuntatasolla. Siksi mahdollisia seuraavia vuosia ajatellen
olisi toivottavaa, että määrärahat
tulevat jatkossa valtionavustuksina tai hankerahoina, jotta niiden
kohdentaminen kunnissa varmistuisi.
Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen aloituspaikkamäärää lisätään
yhteensä yli 4 000 opiskelijalla. Aloituspaikat
suunnataan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin.
Varsinkin aloituspaikoista on ollut huutava puute täällä Pääkaupunkiseudulla.
On välttämätöntä, että jokainen
peruskoulunsa päättänyt nuori saa joko
lukio- tai ammatillisen koulutuksen paikan. Nyt koulupudokkaita
on liiankin kanssa. Sivistysvaliokuntamme vaati viime keväänä,
että peruskoulunsa päättäneiden,
syrjäytymisvaarassa olevien nuorten selviytymistä tulee
seurata eli "saattaen vaihdettava" niin sanotusti. Tavoite on, että 41,5
prosenttia sijoittuu samana vuonna ammatilliseen perustutkintokoulutukseen.
Yliopistojen tilanne on vielä ensi vuonna vaikea, koska
muun muassa valtion tuottavuusohjelma koskee yliopistoja vielä ensi
vuoden ajan. Siksi on hyvä, että valtiovarainvaliokunta
lisäsi yliopistojen toimintamenojen määrärahoja
3 miljoonalla eurolla. Harjoittelukoulujen tilanne on aina ollut
vaikea, sillä eduskunta on aina saanut lisätä myös
harjoittelukouluille määrärahoja, nyt 2
miljoonaa euroa. Olisi suonut, että harjoittelukoulujen
tilanne olisi huomioitu jo valtiovarainministeriön pohjaehdotuksessa.
Sivistysvaliokunta on aikaisemmin lausunut yksitoista konkreettista
toimenpide-ehdotusta, mitä tulee nuorten syrjäytymisen
ehkäisyyn. Muun muassa olemme vaatineet, että tietojen saantia
ja luovutusta koskevat menettelyt selkeytetään,
ja totean, että on hyvä asia, että valtiovarainvaliokunta
yhtyy tähän samaan huoleen. Sivistysvaliokunta
omassa budjettilausunnossaan kiinnitti huomiota homekoulujen korjausmäärärahojen
pienuuteen ja esitti niihin lisämäärärahoja.
On hyvä, että ensi vuoden täydentävässä budjetissa
hallitus korotti peruskoulujen ja lukioiden rakentamiseen ja peruskorjauksiin
tarkoitettuja myöntämisvaltuuksia.
Kulttuuripuolella, liikunta- ja nuorisopuolella, määrärahatilanne
on herkullinen. Määrärahoja on voitu
huomioida jo valtiovarainministeriön esityksessä.
Silti oli tarpeen kuitenkin lisätä rahoja alueellisiin
taidetoimikuntiin, jotka tukevat alueidensa niin sanottujen vapaiden
ryhmien toimintaa. Kulttuuri-instituuttien tilanne on vähän saman
kaltainen kuin harjoittelukoulujenkin. Eduskunnan on joka vuosi
annettava kulttuuri-instituuttien tukemiseksi lisämäärärahoja.
Kulttuuri-instituutit tekevät vaikuttavaa kulttuurivientityötä vähäisillä resursseilla.
Kulttuuriviennistä on tarkoitus saada tasavertainen ala
muiden rinnalla.
Suomen kansa pitää saada liikkumaan, niin lapset
ja nuoret kuin aikuisetkin. Tämä ennalta ehkäisevä toiminta
on hyvin huomioitu ensi vuoden budjetissa. Kiitos myös
kaikille kansalaisille, jotka ylläpitävät
tätä mahdollisuutta. Liikkuminen ei ole nyt rahasta
kiinni.
Arvoisa puhemies! Musiikin, taiteen perusopetuksen osuuden olisi
suonut sivistysvaliokunnan lausunnon mukaan saada lisämäärärahoja, sillä vaikka
musiikin osuus taiteen perusopetuksesta on vankka, on sen kysyntäkin
kova. Kun määrärahoja ei ole lisätty
moneen vuoteen tuntimäärän nostamiseen
ja vaikuttaa siltä, ettei tulevinakaan vuosina aiota nostaa,
tulevat kysyntäpaineet liian suuriksi, samoin asiakasmaksut.
Nyt jo kallein lukukausimaksu Opetushallituksen selvityksen mukaan
on 500 euroa. Sivistysvaliokuntamme piti tärkeänä,
ettei perheiden taloudellinen tilanne muodostuisi esteeksi lapsen
tai nuoren osallistumiselle taiteen perusopetukseen. Tämä vaarantaa
taiteen perusopetuksen saatavuutta ja tasa-arvoisuutta. Voi olla,
että tästä on tulossa suuri koulutuksen
tasa-arvollinen ongelma vastaisuudessa.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Koulutuksen laatu on Suomen tavaramerkki,
ja panostukset sen edelleen kehittämiseen ja pitämiseen
korkealla tasolla ovat meille kunnia-asia. Historiallisesti sinivihreä hallitus
panostaa ensimmäistä kertaa erillisellä 16
miljoonan euron määrärahalla opetusryhmien
pienentämiseen. Vaikka oppilaskohtaisesti summasta ei tule
suurta — ja kuten uusmaalaisten puheenvuoroista on tänään
kuultu, paikoin summa on kovin vaatimaton — on panostus
siitä huolimatta tärkeä signaali ja tervetullut
apu koulutuksen järjestäjien näkökulmasta.
Tärkeää on myös, että meillä on
pätevä ja osaava opetushenkilöstö,
ja hallituksen panostukset tämän lähtökohdan
toteutumiseksi ovat oikean suuntaisia. Koulujen toimintaympäristöön
vaikuttaa myös nuorten lisääntynyt pahoinvointi,
minkä osalta on tärkeää pystyä reagoimaan
kasvaneisiin tarpeisiin kouluterveydenhuollon ja varhaisen puuttumisen
toimenpiteiden osalta.
Ensi vuoden budjetista voi hyvillä mielin nostaa esiin
myös maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen
pidentämiseen käytettävät 9,5
miljoonaa euroa. Lisäksi miljoonan euron suuntaaminen maahanmuuttajataustaisten opettajien
täydennyskoulutukseen on tarpeellinen.
Myös historiallinen yliopistoreformi etenee hyvää vauhtia
ja tuo muassaan yliopistoille niiden kaipaaman taloudellisen ja
hallinnollisen autonomian. Yliopistosektorin toiminnan turvaamiseksi
on olennaista, että erilaisten kustannusten nousu on voitu
huomioida rahoituksessa.
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla
onkin tämän hallituksen toimesta saatettu käyntiin
monia tärkeitä kehityshankkeita, joita olisi pitänyt
toimeenpanna jo edellisen hallituksen aikana. Sinivihreän
hallituksen selkeä panostus sivistykseen näkyy
siinä, että opetusministeriön sektorin
määrärahat kasvavat ensi vuonna 500 miljoonalla
eurolla tähän vuoteen verrattuna.
Nuoriso- ja kulttuuriministeri Wallinin toimialalla hallitus
on osoittanut panostuksillaan nuorisotyön tärkeyttä ja
tarvetta nuorisotyön muotojen uudistamiseen nykyistä tarvetta
vastaaviksi. Nuorisotyön 52 miljoonan euron määrärahoihin sisältyvä 5
miljoonan euron korotus nuorten aktiivisen kansalaisuuden sosiaaliseen
vahvistamiseen ja elinolojen parantamiseen sekä erityisesti nuorten
työpajatoimintaan ovat erittäin tervetulleita.
Budjetissa näkyy myös positiivisella tavalla panostus
ennalta ehkäisevään toimintaan ja liikuntaan
osoitettujen määrärahojen lisäyksenä siten,
että painopiste on terveyttä edistävän
liikunnan ja kansalaistoiminnan sekä lasten ja nuorten liikunnan
ja eettisen, yhteiskuntavastuullisen, kansainväliseen menestykseen
tähtäävän huippu-urheilun osalla.
Aikaisemmin puheenvuorossaan ministeri Wallin totesi myös
nuorisosektorin ja hyvinvointisektorin lähenevän
toisiaan, mikä osoittaa, etteivät lasten ja nuorten
asiat ole vain yhden sektorin asioita. Onkin tärkeää,
että hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman
toimeenpano otetaan tosissaan myös muilla hallinnonaloilla
kuin yksin opetusministeriön nuorisoyksikössä.
Arvoisa puhemies! Verovapaa kulttuuriseteli otetaan käyttöön
ensi vuonna liikuntasetelin ohelle. Käyttöönoton
kannalta on olennaista, että siitä ei tehdä liian
monimutkaista ja että sen käyttö on mahdollista
myös yksinyrittäjille sekä että sitä voidaan
käyttää myös mahdollisimman
laajasti erilaisissa kolmannen sektorin ja harrastepohjaisten yhdistysten
kulttuuritapahtumissa. Voin myös yhtyä ed. Vahasalon äsken
esittämään näkemykseen siitä,
että taiteen perusopetukseen on syytä panostaa
nykyistä enemmän.
Kokonaisuutenaan noin 7 prosentin korotus opetusministeriön
toimialalla kertoo siitä, että hallitus on todella
sivistyshallitus, joka ei vain puhu vaan myös toimii.
Nyt, kun ministeri vaihtuu perjantaina, omalta osaltani haluan
kiittää ministeri Sarkomaata siitä panostuksesta,
jonka olette tehnyt suomalaisen sivistyksen eteen.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Luokkakoot ovat kasvaneet viime vuosina
kestämättömän suuriksi. Suurissa
luokissa opettajien on vaikea keskittyä oppilaiden yksilökohtaisiin
oppimiseroihin. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on
ryhmäkokojen pienentäminen perusopetuksessa, mikä mahdollistuu
ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien voimavarojen
avulla.
Hallitus esittää ensi vuodelle panostuksia
perusopetuksen laadun kehittämiseen. Painopisteeksi on
määritelty opetusryhmien koon pienentäminen
ja maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen pidentäminen.
Lisäraha onkin tarpeen. Opetusryhmän maksimikokona
peruskoulussa tulisi olla 20 oppilasta, jotta opettajalle jää riittävästi
aikaa ja mahdollisuuksia ottaa huomioon oppilaidensa henkilökohtaiset
tarpeet. Alkuopetuksessa maksimikokona tulisi olla 18 lasta.
Valitettavasti kuntatalous on Lapissa siinä määrin
joutunut ahdinkoon, että lomautukset opetustoimessa ovat
nousseet useassa Lapin kunnassa uudelleen esille. Lomautusten suhteen
ongelmana on se, että oppilaat joutuvat tulemaan luokkahuoneissa
keskenään toimeen annettuja tehtäviä tehden
tai yksi opettaja seilaa kahden luokan väliä.
Voikin kysyä, mitä tällöin tulee opetuksesta.
Siitä huolimatta joissain tapauksissa on päädytty
lainvastaisiin lomautuksiin, joihin lääninhallitus
on joutunut puuttumaan. Ikävä tosiasia kuitenkin
on, että osalla kunnista on jatkossakin suuria vaikeuksia
turvata koulutuksen tasa-arvo perusopetuksessa.
Lomautusten lisäksi kannan huolta kouluverkon rajusta
supistumisesta viime vuosina. Lukuvuonna 2000 Lapissa oli vielä 169
koulua, joissa oli luokat ensimmäisestä luokasta
kuudenteen. Vuonna 2007 puolestaan oli enää 98
koulua, joissa nämä luokat olivat edustettuina.
Toki peruskoulun oppilasmäärän väheneminen
on näinä vuosina ollut suurta.
Pienentymisestä johtuva kouluverkon supistuminen voi
vielä entisestään pidentää koulumatkoja.
Ymmärrän kyllä myös huoltajia,
jotka eivät halua takaisin asuntola-aikoihin ja tämän vuoksi
eivät pidä asumista kodin ulkopuolella vaihtoehtona
ainakaan ala-asteikäisten kohdalla. Näenkin tärkeänä,
että koulutuksen saavutettavuus ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet
turvataan eri puolilla Suomea.
Arvoisa puhemies! Tunturi-Lapin matkailualueen kuntiin muuttaa
varsinkin talvisesongin alkaessa jopa 1 000 uutta työntekijää.
Osa muuttajista on lapsiperheitä, joiden lapset ovat peruskouluiässä.
Peruskoulussa on tällä hetkellä vain yksi
laskentapäivä lukuvuoden alkaessa syyskuun 20.
päivän paikkeilla, ja tämän
mukaisesti opetustoimen valtionavut kohdistuvat koko lukuvuoden
syyskuun laskentapäivän mukaisille kunnille. Mikäli
perhe, jossa on kouluikäisiä lapsia, muuttaa laskentapäivän
jälkeen toiselle paikkakunnalle, valtionavut jäävät
siihen kuntaan koko lukuvuoden osalta, jossa lapsi on ollut laskentapäivänä peruskoulussa.
Lukiossa tilanne on parempi, koska siellä on lukuvuoden
aikana kaksi laskentapäivää, syyskuussa
ja tammikuussa. Myös peruskoulun tulee saada toinen laskentapäivä tammikuulle,
jolloin opetustoimen valtionavut kohdistuisivat nykyistä paremmin
siihen kuntaan, jossa opetusta annetaan.
Vielä lopuksi otan esille erityisoppilaitokset. Sain
itse tutustua tänä syksynä Oulun Tervaväylän
kouluun, jossa opiskelee oppilaita, joilla on esimerkiksi vaikeita
kielihäiriöitä tai huonokuuloisuutta
tai jotka ovat kokonaan kuuroja. Valitettavasti tällä vierailulla
ilmeni myös se, että tasa-arvo eri kuntien oppilaiden
välillä ei täyty tällä hetkellä.
Lähtökohtana on saada vaikeavammaiset pysymään
omissa kunnissaan, mutta toisinaan voidaan oppilaan kannalta katsoa
paremmaksi, että hän opiskelee joko kokonaan tai
tiettyjä jaksoja erityisoppilaitoksessa. Tällöin
nämä suunnitelmat voivat kaatua kunnan taloudelliseen
ahdinkoon. Kuntaliitto onkin ottanut asiaan kantaa ja esittänyt,
että erityiskoulujen rahoitus tulisi saattaa sille tasolle,
että koulut pystyvät kattamaan omasta talousarviostaan myös
vammaisten lasten kuljetuspalvelut ja heidän tarvitsemansa
henkilökohtaiset avustajapalvelut. Näitä kustannuksia
ei saa siirtää kuntien maksettaviksi, niin kuin
tällä hetkellä tapahtuu. Nykyinen käytäntö saattaakin
vaikeavammaiset lapset eriarvoiseen asemaan.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä ensi vuoden talousarvio
sisältää todella paljon hyvää opetusministeriön
hallinnonalalla. Olen erityisen ilahtunut näistä panostuksista
perusopetukseen ja lisäpanoksista opetusryhmien pienentämiseen.
Myös panokset koululaisten kerhotoimintaan ja kieliopintoihin
ovat todella tervetulleita.
Ammatilliseen koulutukseen aloituspaikkoja lisätään
nyt yli neljällä tuhannella paikalla, ja tämä on
todella merkittävä panostus. Meidän onkin
taattava kaikille nuorille mahdollisuus opiskella itselleen ammatti
ja löytää oma paikka elämässä.
On tärkeää, että kukaan koulunsa
päättävä ei jää ilman
opiskelupaikkaa.
Merkittävä panostus on tehty myös
yliopistojen rahoitukseen. Myös tieteeseen panostetaan enemmän
rahaa kuin aiemmin. Nämä lisäykset ovat
tarpeen, sillä ilman riittäviä taloudellisia edellytyksiä meidän
on mahdotonta pitää yliopistojen korkeaa tasoa
ja kehittää osaamistamme.
Kaiken kaikkiaan tämä talousarvio osoittaa, että kokoomuksen
puheet, kiitos siitä ministeri Sarkomaalle, sivistyksen
ja koulutuksen merkityksestä ja niihin panostamisesta eivät
ole jääneet retoriikaksi, vaan ovat todella saaneet
jatkuvasti uutta ja konkreettista sisältöä.
Erityisesti nyt heikkenevän taloustilanteen aikana
osaamiseen ja tulevaisuuteen tehtävät panostukset
ja niiden merkitys korostuvat jatkossa.
Yksi huolenaihe minulla kuitenkin on. Osaamistarve korostuu
erityisesti haastavilla alueilla kasvukeskusten ulkopuolella. Elinkeinoelämälle yliopistokeskukset
sekä ammattikorkeakoulut ovat merkittäviä ja
hyvin tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Olen tyytyväinen siihen, että eduskunta on päättänyt
lisätä yliopistokeskuksille lisärahoitusta
toimintamenoihin. Yliopistokeskuksilla on merkittäviä tutkintoon
johtavia koulutustehtäviä, mutta jo vuosia niiden
resurssit ovat olleet rajalliset, jotta tutkimus- ja koulutusympäristön
kehittäminen todella olisi mahdollista. Pitkäjänteinen
työ vaatii riittävän rahoituksen, ja tätä meidän
olisi edelleen kehitettävä. Tarvitaan pysyvät
mekanismit, jotka eivät saa olla riippuvaisia ulkopuolisesta
rahoituksesta. Yliopistokeskusten toiminta ja rahoitus on turvattava
jatkossakin, ja niiden tulisi jollakin tavalla näkyä myös
valmisteltavassa yliopistolaissa.
Lopuksi vielä, kuten valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt
huomiota, talousarvioehdotuksessa on edelleen joitakin määrärahoja,
jotka eduskunta jatkuvasti joutuu budjettikäsittelyn yhteydessä lisäämään.
Tällaisia ovat muun muassa ammattikorkeakoulujen tutkimus-
ja kehittämistyön määrärahat.
Jatkossa toivoisin, että nämä saadaan
pysyvän ja ennakkoon suunnitellun rahoituksen piiriin.
Mikaela Nylander /r:
Ärade talman! Budgetförslaget är
för undervisningsministeriets del bra ur många
synvinklar. Dels ökar anslagen totat med 7 procent, dels
tar man dessutom sig an frågor som är av största
vikt för vår framtid. Universitetens anslag ökar
med över 20 procent, vetenskapen får ungefär
15 procent mera, och anslagen för kultur, idrott och ungdomsarbete ökar med
10 procent.
En av de verkligt stora framtidsfrågorna inom den
grundläggande undervisningen är gruppstorlekarna.
I budgetförslaget föreslås 16 miljoner euro
för att minska på gruppstorlekarna. Det är också värt
att poängtera att man nu från undervisningsministeriets
sida för första gången undersökt
gruppstorlekarna ute i kommunerna. Huruvida 16 miljoner är
lite eller mycket pengar råder det olika åsikter
om. Man kan dra paralleller med diskussionen om ett glas anses vara
halvtomt eller halvfullt. Genom att använda sig av pengarna på rätt
sätt åstadkommer man en hel del ute i kommunerna.
16 miljoner är en bra början på något
som måste få en fortsättning. Målet
måste med tanke på elevmaterialet vara ändamålsenliga
gruppstorlekar, men medlet kan inte vara i lag definierade maximistorlekar.
Yrkesutbildningen har varit föremål för
intensiv diskussion. Därför är det välkommet
och också nödvändigt att regeringen beslutat öka
antalet nybörjarplatser med 4 000 för
nästa år. För att förhindra
utslagning bland barn och unga bör läroavtal och
flexibla undervisningsmetoder tas i bruk i allt högre grad
och samarbetet med ungdomsverkstäderna ökas.
Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeätä, että valmistava
koulutus maahanmuuttajille esitetään pidennettäväksi
talousarvioesityksessä. Suomi ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsevat
kaikki tekijänsä tulevaisuudessa työvoimapulan
iskiessä täydellä voimalla. Kielen hallitseminen
ratkaisee pitkälti sen, integroituuko suomalaiseen yhteiskuntaan
vai ei. Siksi meidän tulisi nähdä, että riippumatta
elämäntilanteesta on äärimmäisen
tärkeätä, että jokaiselle tänne
muuttaneelle tarjotaan kielikoulutusta heti ja niin pitkään
kuin on tarpeellista.
Yliopistouudistus tulee antamaan suomalaisille yliopistoille
samanlaisia edellytyksiä hankkia rahoitusta kuin muiden
EU-maiden yliopistoilla jo pitkälti on tällä hetkellä.
Myös yliopistojen autonomian kannalta on todella mielekästä viedä uudistusta
eteenpäin.
Det är positivt att anslagen för idrottsbudgeten
föreslås öka med hela 12,6 miljoner euro. Idrotten
har stor betydelse för hur bra vi mår och därmed
för hur bra det finländska samhället
mår. Kulturutskottet konstaterar helt riktigt att tillskottet
gör det möjligt för idrottssektorn att
ta fram nya metoder för att främja idrott. 5,6
miljoner föreslås gå till medborgarverksamhet
inom motion och idrott. Anslaget ska användas bland annat
till ett pilotprojekt för att utveckla motions- och idrottsföreningar.
Nyss nämnda förbättringar är
steg i rätt riktning och stöder många andra
viktiga målsättningar som vi har.
Trots att budgetförslaget möjliggör
mycket gott nästa år kvarstår mycket
arbete. Undervisnings- och social- och hälsovårdsministerierna funderar
på frågan om elevvård för tillfället,
och i enlighet med resultatet i detta arbete måste tillläggsresurser
anvisas för elevvården i framtiden. Det visar
både historien och vår samtid.
Jag vill avsluta med att rikta ett varmt och ödmjukt
tack till minister Sarkomaa för ett gott samarbete och
för ett alldeles utmärkt arbete som undervisningsminister.
Tack, minister Sarkomaa.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä käsillä oleva
talousarvioesitys aivan oikein panostaa osaamiseen, mutta on jollakin
tavalla hämmästyttävää,
että tämäkään budjettiesitys
ei tunnusta yliopistokeskusten ratkaisevaa roolia alueelleen. Yliopistokeskusten
kehittymisraha on, kuten täällä on jo
useassa puheenvuorossa todettu, jäänyt pahoin
jälkeen kustannuskehityksestä, ja keskukset joutuvat
turvaamaan toimintansa hankerahoitukseen. Tämän
vuoksi onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta
huomautti omassa lausumaehdotuksessaan ministeriötä ja ennen
kaikkea hallitusta näistä määrärahoista.
Nuo yliopistokeskukset puhuttavat vuodesta toiseen. Niitten
kehittämisessä tulisikin päästä yhteiseen
näkemykseen sillä tavalla, että yliopistokeskusten
toiminta voitaisiin vakinaistaa ja voitaisiin ottaa ne mukaan yliopistolakiin
ja turvata myös sitten niiden perusrahoitus valtion talousarvion
kautta, vaikka se onkin hieman ristiriidassa emoyliopistojen vahvan
autonomian kanssa.
Debatissa nousivat esille vahvasti myös harjoittelukoulujen
toimintamenomäärärahat. Harjoittelukoulujen
toimintaan ei ole viime vuosina osoitettu palkkaratkaisujen lisäksi
muuta pysyvää rahoitusta, ja on aivan selvä asia,
että tähän sisältyy hyvinkin
suuri riski opetuksellisen tason vaarantuessa koko koululaitoksessa.
Ammattikorkeakoulut sitten ovat maakuntien elinkeinoelämän
kehityksen kannalta erittäin tärkeitä.
Useassa maakunnassa ne ovat alueen koko elinkeinoelämän
suurimman tarpeen täyttävä koulutusorganisaatio.
Sen vuoksi onkin yllättävää,
että vaikka tutkimus- ja kehitystoiminta on tullut ammattikorkeakoululakiin
jo vuosia sitten, ei itse rahoitusta siitä huolimatta ole
järjestynyt. Olen ymmärtänyt sillä tavalla,
että ammattikorkeakoulut ovat jo vuosia pyytäneet
omaan tutkimus- ja kehitystoimintaansa perusrahoitusta 20 miljoonaa
euroa vuositasolla. Edelleen olen ymmärtänyt,
että opetusministeriö on kaiketi tätä asiaa
myös budjettiesityksessä aina esittänyt, mutta
valtiovarainministeriö on sen aina karsinut. En tiedä,
onko minulla oikeaa tietoa, mutta joka tapauksessa tähän
ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan on ehdottomasti tulevina
vuosina panostettava.
On välttämätöntä,
että koulutuksessa huomioidaan, ennen kaikkea peruskoulutuksessa
mutta myös siitä eteenpäin, terveys-
ja hyvinvointikysymykset. Elintasosairaudet, erityisesti nuorten elintasosairaudet,
esimerkiksi liikalihavuus tai alkoholinkäytön
lähes käsistä riistäytynyt lisääntyminen
muodostavat Suomessa suurimman uhan talouskasvulle, mutta myös
sille, kuinka kykenemme huolehtimaan kasvavista sosiaali- ja terveydenhuollon
menoista tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä vain kolmasosa suomalaislapsista
liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.
Yksi keskeinen syy tähän vähäiseen
liikkumiseen on liikuntaan houkuttelevien olosuhteitten puuttuminen
lasten lähiympäristöstä. Siksi
näenkin niin, että on välttämätöntä,
että opetusministeriö edesauttaa muun muassa sellaisia
erillisiä kehittämishankkeita, joilla liikuntatoimintaa
kehitetään koulujen, kotien, urheiluseurojen ja
eri tahojen kanssa ja aikaansaadaan ikään kuin
tällaisia liikkumisesta elämäntapa -ohjelmia,
jollaista muun muassa eräällä menestyneellä kainuulaisella
pesäpallopaikkakunnalla on kehitelty: Sotkamossa eri toimijoitten
kesken on kehitelty tällaista liikkumisesta elämäntapa
-ohjelmaa, ja olisi toivottavaa, että ministeriön
toimin myös tämän ohjelman hankerahoitus
saataisiin kuntoon.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriö on toimija, jonka
vastuulla on monen merkittävän asian toteuttaminen,
joihin nojaamme kansallisen strategian tasolla. Maailmantalouden
suhdannekehityksen myötä luotamme vahvasti tutkimukseen,
innovaatioihin ja tuotekehittelyyn sekä osaamiseen globaalin
kilpailukykymme runkona. Toimintaympäristön muutokset
edellyttävät koulutukselta ja tutkimukselta korkeaa
laatua. Samanaikaisesti haluamme turvata kaikille suomalaisille
tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaiskasvatuksesta
korkeakoulutukseen riippumatta siitä, missä päin
Suomea asuu. Tavoitteena on väestön koulutus-
ja osaamistason kohottaminen siten, että koulutustaso lähestyy
maailman kärkeä. Tämä on sivistyksellinen
ja hyvä tavoite. Jotta koulutus on myös kansantaloudellisesti
tehokasta, sen pitää vastata alueiden ja suomalaisten
yritysten tarpeita. Tähän asiaan liittyy myös
opetusministeriön oma tavoite opetuksen ja tutkintojen
korkeasta laadusta. Se on koulutuksen vaikuttavuuden, tehokkuuden
ja tuottavuudenkin edellytys.
Yhteiskunnallista keskustelua on käyty paljon siitä,
mitä on arvostettava osaaminen ja kuinka se Suomessa voitaisiin
turvata. Opetusministeriö ehdottaa talousarviossa, että osaavan
työvoiman saatavuuden turvaamiseksi tehostetaan toimia koulutuksesta
valmistumisen nopeuttamiseksi, koulutuksen työelämävastaavuuden
vahvistamiseksi ja ilman ammatillista koulutusta jäävien osuuden
vähentämiseksi. Katson, että muun muassa
korkeasti koulutettujen keskuudessa juuri työelämävastaavuuden
turvaaminen on ajankohtainen tavoite ja heidän itsensä suuresti
toivoma. Silloin myös tavoite korkeakoulututkinnon suorittaneiden
työllistymisen paranemisesta etenee.
Ammatillisen koulutuksen osalta koulutuspaikkojen lisääminen
on ollut kuluvan vuoden keskeisiä tavoitteita. Meillä on
alueita, joilla nuorten koulutukseen pääsyllä ehkäistäisiin
syrjäytymistä ja vastattaisiin samojen alueiden
yritysten jatkuvasti muuttuviin työvoimatarpeisiin. Pääluokan
selvitysosassa on asetettu tavoitteeksi, että perusopetuksen
vuonna 2009 päättävistä 41,5
prosenttia sijoittuu samana vuonna ammatilliseen perustutkintoon
johtavaan koulutukseen. Lukio- ja ammattikoulutuksen keskinäisen suosituimmuuden
eläessä tätäkin tavoitelukua kestäisi
ehkä korottaa. On hienoa, että ammatillisen peruskoulutuksen
tarjonta mitoitetaan siten, että koko perusopetuksen päättävälle
ikäluokalle voidaan tarjota mahdollisuus lukio- tai ammatillisiin
opintoihin.
Talousarviossa on maininta siitä, että ammattikorkeakoulutuksen
yhtenä tavoitteena on myös aluekehitystä edistävä työ.
Näkisin, että tämä voisi olla
myös yksi yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden
nykyistä vahvempi ulottuvuus.
Arvoisa puhemies! Nuorisotyön osalta kiitän myös
opetusministeriön osalta talousarvion syksyn täydennysesitystä.
Verkkonuorisotyön tukeminen on nykyaikaa ja kuroo kiinni
sitä kuilua nuorten ja aikuisten maailman välillä,
josta olemme reilun vuoden ajan olleet erityisen huolestuneita.
Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy myös
oppilashuolto.
Olen todella tyytyväinen valiokunnan lausumaehdotukseen,
jonka hyväksymällä eduskunta edellyttää,
että hammaslääkärien koulutusta
koskevat päätökset Kuopion osalta tehdään
ensi kevään kehysriihessä. En enää edes
usko, että päätös olisi negatiivinen.
Korkeakoulutuksen osalta me Itä-Suomessa olemme muutoinkin
ylpeitä, sillä reilun vuoden päästä starttaava
Itä-Suomen yliopisto edustaa niitä opetusministeriönkin koko
yliopistolle nimeämiä tavoitteita, joilla uskomme
suomalaisen koulutuksen vahvistuvan tulevaisuudessa. Uusi yliopisto
on riittävän monialainen ollakseen tieteellisesti
uskottava, ja se ponnistaa omista itäsuomalaisista vahvuuksistamme.
Uskon, että tämä yliopisto käynnistyessään
vastaa myös peräänkuuluttamaani alueelliseen
tarpeeseen.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka lukiokoulutus on lain mukaan maksutonta,
joutuvat lukiolaiset ja heidän perheensä vuosittain
maksamaan edelleen huomattavia summia oppikirjoista. Lisäksi
kursseilla käytettävistä materiaaleista
peritään usein lisämaksuja. Suomen lukiolaisten
liiton mukaan oppikirjakustannukset nousevat jatkuvasti. Tällä hetkellä lukiokirjat
maksavat yhteensä 1 300—1 600
euroa, mikä on varsin suuri summa lukiolaisen maksettavaksi.
Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa viime vuosina kaksinkertaistunut.
Köyhissä lapsiperheissä elää jo
yli 120 000 lasta. Oppikirjojen kalleus on todellinen rasite
kaikille mutta etenkin pienituloisille perheille ja asettaa usein
myös koulutuksen suhteen perheet ja lapset eriarvoiseen
asemaan.
Lukuisten oppilaitosten kiinteistöt alkavat myös
olla todella huonossa kunnossa. Kiinteistöjen huono kunto
aiheuttaa monenlaisia vaivoja käyttäjilleen, oppilaille
ja henkilökunnalle. Varsinkin kasvavassa määrin
esiintyvä kiinteistöjen homeongelma maksaa meidän
yhteiskunnallemme vuositasolla miljoonia euroja erilaisina hoitokuluina
ja sairaslomina, eikä inhimilliselle oireilulle voida edes
asettaa hintalappua.
Erityisesti nyt taloudellisen taantuman ja rakennusalan työllisyysnäkymien
jyrkän pudotuksen aikana valtion pitäisi mielestäni
panostaa elvyttäviin toimenpiteisiin. Kipeästi
tarvittavat koulujen korjaukset ovat sitä parhaimmillaan. Valtiovarainvaliokuntakin
on omassa lausunnossaan kantanut huolta siitä, että home-
ja kosteusvaurioisten koulujen korjaukset vaatisivat nykyistä enemmän
rahoitusta.
Ammattikorkeakoulujen osalta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa
vuosille 2003—2008 on todettu, että ammattikorkeakoulujen
rahoitus uudistetaan nykyistä kannustavammaksi ja nykyistä paremmin
ammattikorkeakoulun koko toiminnan huomioivaksi. Perusrahoituksen
kohdentamisessa otetaan huomioon opiskelijamäärän
lisäksi myös suoritettujen tutkintojen määrä ja
ammattikorkeakoulujen aluekehitystä tukeva tutkimus- ja
kehitystyö.
Ammattikorkeakouluille on laissa määrätty uusia
perustehtäviä, kuten tutkimus- ja kehitystyö.
Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan esitä riittävää rahoitusta
ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan toteuttamiseen. Tämä siitäkin
huolimatta, että lisärahoitustarve on tuotu esille
sekä selvitysmies Jorma Rantasen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
tutkimuksen rakenneselvityksessä että opetusministeriön
omassa toiminta- ja taloussuunnitelmassa.
Yliopistoverkkomme elää suurten muutosten aikaa.
Samaan aikaan globaali kilpailu asettaa yliopistoille uusia laadullisia
ja määrällisiä haasteita ja
tavoitteita. Valitettavasti suomalaisten korkeakoulujen nousua maailman
huippuyliopistojen rinnalle estää jatkuva rahoituksen
alimitoitus.
Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto lausui keväällä hallituksen
kehysselonteosta seuraavaa: "Hallitus on luvannut huolehtia kaikkien
yliopistojen perusrahoituksesta. Yliopistojen rehtorien neuvosto
on huolissaan siitä, että kustannustason nousu
kuluttaa kehyksissä esitetyn lisärahoituksen.
Erityinen huolenaihe on, ettei 17 muun yliopiston reaalinen rahoitustarve
kasva. Kysymys on 10 monialaisesta tiedeyliopistosta, kolmesta taideyliopistosta,
kahdesta tekniikan alan yliopistosta ja kahdesta kauppakorkeakoulusta.
Koulutus- ja tutkimusaloja tarkastellen asia koskee muun muassa
perusluonnontieteitä, lääketieteitä,
hoitotieteitä, humanistisia tieteitä, yhteiskuntatieteitä ja
taidealoja."
Yliopistokeskuksille tulee budjetissa lisärahoitusta.
Lämmin kiitos siitä, mutta edelleen jäämme
odottamaan yliopistokeskusten pysyvää ja turvattua
asemaa laissa ja rahoituksessa. Pidän yliopistokeskuksia äärimmäisen
tärkeinä varsinkin alueille, jotka elävät
rakennemuutoksen kourissa.
Ihmiset eivät elä pelkästä leivästä.
Taide ja kulttuuri ovat tärkeitä niin kansalaisten
tasavertaisuuden kuin myös demokratian edistämisessä. Esimerkiksi
kirjastopalvelujen tulisi olla kaikkien kansalaisten saatavilla
ja mahdollisuuksien mukaan toimintaa tulisi kehittää.
Mielestäni kulttuuri on olennainen osa ihmisten elämää.
Sen olisi oltava kaikkien suomalaisten saatavilla asuinpaikasta
ja varallisuustasosta riippumatta. Hyvä esimerkki Kainuusta,
rakennemuutosalueelta, on se, että esimerkiksi Kajaanin
kaupunki vaikeassa taloudellisessa tilanteessaan on ollut esittämässä jopa
Kajaanin Runoviikon lakkauttamista ja Generaattorin eli nuorison kulttuuriosuustoimikunnan
(Puhemies: Viitisen minuuttia on mennyt!) rahoituksen lopettamista. Tällaiset
tilanteet ovat vaikeita, ja toivoisinkin, että jatkossa
eduskunta kiinnittäisi erityistä huomiota siihen,
että kaikilla kansalaisilla olisi tasavertainen mahdollisuus
tieteen ja taiteen lisäksi myös kulttuuriin.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla
on erittäin hieno budjetti tehtynä. Siinä on
niin paljon kiitettävää, että en
lähde edes alusta lähtien luettelemaan. Tärkeintä kuitenkin
on, että ammatilliseen koulutukseen on saatu useita tuhansia
lisäpaikkoja. Perusopetus paremmaksi, Pop-ohjelma, etenee,
ja ryhmäkokojen pienentämiseen, kuten moneen kertaan
on täällä todettu, on saatu 16 miljoonaa
euroa. Yliopistoille rahoitusta on lisätty 24 prosenttia.
Nämä ovat suuria uudistuksia. En voi kuin ihmetellä,
että näin paljon on saatu aikaan, ja kiitos kuuluu
siitä opetusministeri Sari Sarkomaalle. Yhtään
ei hämmästytäkään tässä tilanteessa,
että oppositiolle ei ole jäänyt mitään
muuta valitusaihetta kuin se, että kaikkia tietysti olisi
pitänyt saada vielä vähän enemmän. Kuitenkin
nyt on tehty uudistuksia ja saatu käyntiin asioita, joihin
ei aikaisempien opetusministerien aikana ole kyetty.
Olen harmissani kuitenkin siitä, että yliopistoille
kaikesta suuresta lisärahoituksesta huolimatta olisi tarvittu
10 miljoonaa euroa lisärahaa valtiovaroilta. Saatiin 3
miljoonaa euroa, mikä on tietenkin hyvin tärkeää.
Näillä puuttuvilla 7 miljoonalla eurolla olisi
voitu kustantaa esimerkiksi tuottavuusohjelman kohdalta noin 200
työpaikkaa. Ensi vuodelle arvioidaan, että yliopistojen
kohdalla 250 henkilöä joutuu tuottavuusohjelman
vaikutuksen piiriin. Eli näillä 7 miljoonalla,
jotka nyt valitettavasti hallitusyhteistyön uupuessa jäivät
puuttumaan, olisi tehty ihmeitä.
Kyseenalaistan vasemmisto-opposition — oliko se nyt
unelma vai mikä olikaan tämä tämänhetkinen — elvytysbudjetin,
mikä teillä on: teillä on pelkästään
sivistysvaliokunta ja eriävät mielipiteet valtiovaroissa
opetusministeriön kohdalla noin 220 miljoonaa euroa. Kuitenkaan
näistä ei voida luetella kuin enintään
ehkä muutamia kymmeniä miljoonia elvytyksen piiriin.
Kysynkin, missä on vastuuntuntonne, kun näin suuria rahoja
olette valmiit tällaisessa taloustilanteessa heittämään — anteeksi,
roiskimaan — sinne tänne.
Opiskelijoiden ateriatuista oli erittäin mukava kuulla,
että kulttuuriministeri on valmis esittämään
näitä vuoden 2010 budjettiin. Samalla on muistutettava
siitä, että opiskelijoiden etuuksia jo parannetaan.
Tämän vuoden aikana on parannettu jo huomattavasti:
opintotukea on korotettu, vapaan tulon rajoja on korotettu 30 prosentilla
ja tarveharkinta poistetaan ensi vuoden alusta lähtien,
joten me olemme tehneet äärimmäisen paljon
opiskelijoiden hyväksi. On tietenkin hienoa, että tämä viimeinenkin
eli ateriatuen korotus voidaan sitten viimeistään
ehkä vuoden kuluttua saada eteenpäin.
Kulttuuriministeriön puolella ilahduttaa erityisesti
se, että kulttuurihistoriallisille rakennuksille saatiin
lisää rahaa 800 000 euroa valtiovarainvaliokunnan
käsittelyssä. Pidän suurena harmina sitä,
että emme saaneet koko tarvittavaa 1,1 miljoonaa euroa.
Erityisen valitettavana pidän sitä, että tässä kohdin
sivistys- ja tiedejaostossa sorruttiin jopa ala-arvoiseen aluepolitiikkaan, joka
meni täysin järjenkäytön etupuolelle.
Näillä korjaustöillä siitä huolimatta,
olivatpa nämä kulttuurihistorialliset rakennukset
sitten Etelä-Suomessa tai muualla Suomessa, on kuitenkin
juuri tällä hetkellä se tarvittava elvyttävä vaikutus,
ja rakennustöitten kustannukset tulevat koko ajan alas.
Nyt juuri olisi näitten aika.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus
perusopintoihin. Perusoikeuden lisäksi meidän
tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että opetuksen
laatu säilyy korkeatasoisena. Sinivihreä hallitus
on ottanut tähän kantaa Perusopetus paremmaksi
-ohjelman myötä. Opetuksen laadun parantamiseen
on ensi vuodeksi myönnetty noin 20 miljoonan euron lisäpanos
ja opetusryhmien pienentämiseen lisäksi 16 miljoonaa
euroa. Valitettavasti välttämätöntä on,
että näinä taloudellisesti heikkoina
aikoina seurataan aktiivisesti, että määrärahat
menevät kunnissa oikeisiin kohteisiin.
Voimavaroja suunnataan lisäksi siihen, että jokaiselle
peruskoulunsa päättävälle nuorelle
olisi turvattu jatkokoulutuspaikka. Haasteeseen vastataan muun muassa
yli 4 000 uudella ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen
opiskelijapaikalla. Aloituspaikkojen määrittelyssä on
huomioitu alueelliset työvoimatarpeet sekä kasvukeskusten
luonnollinen kysyntä. Kysynnän ja tarjonnan lakia
noudattamalla ehkäistään kortistoon valmistumista
ja kannetaan vastuu yritysten hyvien toimintaedellytysten ylläpidosta
työvoiman saatavuuden osalta.
Suomea kohtaa lähes yhtäaikaisesti talouskriisistä johtuva
työttömyysuhka sekä eläköitymisestä aiheutuva
työllisyyspula ja työvoiman saatavuuspula. On
aivan ilmeistä, että työllisyyden heikentyessä oikean
koulutuksen tarjonta ja ammattitaidon ylläpitäminen
ovat entistä tärkeämpiä. Aikuisväestön
koulutusmahdollisuuksien lisääminen on ennakoivaa
ja vastuullista päätöksentekoa. Suurten
ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä merkittävää on
paitsi työntekijöiden saatavuus myös
työuran ajallinen jatkuvuus. Valiokunta onkin aiheellisesti
painottanut erityisesti sitä, että nopeassa ammattirakenteiden
ja työelämän muutoksessa tulee lisätä työikäisen väestön
osallistumista osaamista ylläpitävään
ja ammatillista liikkuvuutta parantavaan koulutukseen kilpailukyvyn
ja työllisyyden turvaamiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Yritysrahoituksen saannin turvaaminen
ja muut elvyttävät toimenpiteet ovat vahvasti
esillä budjetissamme, ja ne toivottavasti vaikuttavat myönteiseen
kehitykseen pikaisella aikataululla. On kuitenkin selvää, että meidän
on katsottava myös pidemmälle ja huolehdittava
kasvun edellytyksistä jatkossakin. Korkeatasoinen koulutus
ja tutkimus ovat yksi kilpailukykymme tae. Tässä budjetissa
yliopistot saavat 20 miljoonan lisäyksen toimintamenoihinsa
sekä myös 50 miljoonaa euroa yliopistojen maksuvalmiuden
turvaamiseen. Eduskunnan vielä lisäämät
3 miljoonaa euroa tulevat varmasti tarpeeseen samoin kuin lisämäärärahat
yliopistokeskuksille ja harjoittelukouluille.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä kerran puuttua
tähän tiedemomentilla olevaan tutkimusrahoitukseen.
Vaikka valtion tutkimusrahoitus kasvaa 97 miljoonaa euroa ensi vuonna,
niin terveydenhuollon yksiköille tarkoitettu niin sanottu
tutkimus-evo-määräraha laskee 40 miljoonaan
euroon eli 9 miljoonaa euroa. Evo-tutkimusrahoitus on tarkoitettu
potilaan hoidon ja palvelujärjestelmän kehittämisen
tutkimiseen, ei siis perustutkimukseen. Näin ollen tällä on
hyvin dramaattiset vaikutukset kliinisen tutkimuksen suorittamiseen
yliopistosairaaloissa. Kun vertaamme tehdyn tutkimuksen määrää ja
saatuja evo-rahoja vuosina 1994 ja 2008, niin kaikissa yliopistosairaaloissa
vuoteen 1994 verrattuna tutkimusta tehdään nykyisin
lähes kaksinkertainen määrä.
Tyksissä tämä arvo on 180, jos vuonna
1994 arvo on ollut 100. Eli suomalainen ja nimenomaan turkulainen
kliininen tutkimus on saanut maailmanlaajuista tunnustusta korkeasta tasostaan.
Kun tutkimme saatuja evo-rahoja, niin jos lähtötasoa
vuonna 1994 merkitään arvolla 100, huomataan,
että nykyisin saadaan enää noin 70 prosenttia
vuoden 1994 tasosta, vaikka tehdään siis kaksinkertainen
määrä hyvätasoista tutkimusta.
Arvoisa puhemies! Huonoina aikoina juuri potilaiden tutkimukseen
ja hoitoon tarkoitetut rahat maksavat itsensä nopeimmin
takaisin, kun tutkimuksesta saadun tiedon kautta annetaan oikea
hoito oikeaan aikaan oikeille potilaille.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan
budjettiesitys on myönteistä käsiteltävää.
Jo hallituksen esitys antoi paljon, ja valtiovarainvaliokunta omassa
mietinnössään täydensi osuvasti
esitystä. Korkea-asteella on menossa ehkä suurin
reformi yliopistojen perustamisen jälkeen. Korkea-asterakennetta
kehitetään, yliopistolaki uudistetaan ja perustetaan
huippututkimukseen tähtäävä Aalto-yliopisto.
Budjettiesityksessä yliopistojen määrärahat kasvavat
pääomamenoineen yli 20 prosenttia edellisen vuoden
määrärahoista. Vaikka vuosittaiset luvut
eivät tässä ole vertailukelpoisia, kertovat
ne yliopistojen olevan vahvasti esillä rahoituksessa. Ammatilliseen
perus- ja lisäkoulutukseen sekä maahanmuuttajien
koulutukseen lisätään opiskelupaikkoja,
ja valmentavan koulutuksen kesto jatkuu puolesta vuodesta vuoteen.
Samoin opettajien täydennyskoulutukseen sekä nuorten
syrjäytymiseen ja työllistymiseen lisätään
varoja. Kaikki nämä ovat hyvin ajankohtaisia kohteita.
Tieteen ja taiteen tekijät ovat jo vuosia suorastaan
huutaneet apurahan saajien sosiaaliturvan perään.
Nyt tuohon huutoon vastataan ja apurahan saajien sosiaaliturva järjestetään
1.1.2009 alkaen elikkä ensi vuoden alusta lukien. Uudistus koskee
apurahoja, jotka myönnetään lainsäädännön
muutoksen tultua voimaan, ja se tuo mukanaan taiteilijoiden apurahan
sosiaaliturvaan niin, ettei käteenjäävä apuraha
pienene.
Opiskelijoille tärkeä yksittäinen
uudistus on opintotuen asumislisän puolison tulojen perusteella
tehtävän tarveharkinnan poistaminen. Aikaisemmin
pariskunnan toisen osapuolen opiskellessa ja toisen käydessä työssä opiskelija
ei voinut saada asumislisää ollenkaan, jos työntekijän
palkkatulot olivat liian suuret. Ei ole myöskään
nykyajan hengen mukaista, että vasta yhteen muuttaneet
ja muut opiskelija—työntekijäpariskunnat
elättävät toisensa. Nuoret pitävät
entistä enemmän ja pidempään
raha-asiansa erillään, ja tähän
on valtion annettava mahdollisuus.
Koulutuksen ohella kulttuuri on budjettiesityksessä myönteisesti
esillä. Viime vuonna on eduskunnassa tehty määrätietoisesti
työtä, jotta veikkausvoittovarat jaettaisiin jakosuhdelain mukaisesti.
Tieteelle, taiteelle, nuorisolle ja liikunnalle onkin nyt tulossa
noin 12 prosentin korotus viime vuoteen verrattuna.
Arvoisa puhemies! Kun valiokunta vielä lisää määrärahoja
siten, että rahaa tulee muun muassa yliopistojen toimintamenoihin
3 miljoonaa, harjoittelukouluille 2 miljoonaa, yliopistokeskuksille
500 000, alueellisille taidetoimikunnille 250 000
ja Museovirastolle 800 000, eli yhteensä yli 7
miljoonaa euroa, voidaan sanoa, että resurssit tulevalle
vuodelle ovat kunnossa.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan
osalta ensi vuoden budjettiesitystä voi pitää erityisen onnistuneena.
Koulutukseen, tutkimukseen ja nuorisotyöhön satsaaminen
on tulevaisuuteen sijoittamista. Tämän hallitus
näkyy ymmärtäneen erinomaisesti. Esimerkiksi
yliopistojen määrärahat kasvavat yli
20 prosentilla, tieteen 15:llä ja kulttuurin, liikunnan
ja nuorisotyönkin peräti kymmenisen prosenttia.
Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkamäärää kasvatetaan ensi
vuonna 4 000:lla.
Hyvästä yleisarvosanasta huolimatta minulla on
muutama huomautus hallitukselle. Perusopetus ansaitsee suorastaan
kipeästi tarvitsemansa 20 miljoonan euron kehittämisrahan.
Kokemukset peruskoulusta, oman luokan ilmapiiri ja opetuksen innostavuus
vaikuttavat suuresti nuoren opiskelumotivaatioon ja asenteen muodostumiseen.
Ryhmässä, jossa opettajalla on mahdollisuus antaa
riittävästi aikaa ja huomiota jokaiselle oppilaalle,
on usein parempi henki ja oppimistulokset ovat parempia. Siksi on
erinomaisen tärkeää seurata alusta alkaen,
että perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen
tarkoitettu raha todella käytetään oikeaan
tarkoitukseen ja sillä saadaan aikaan toivotunlaisia tuloksia.
Ellei näin tapahdu, on ryhdyttävä päättäväisesti
lisätoimiin.
Opetuksen laadun ja ryhmäkokojen pienentämisen
ohella pidän erityisen tärkeänä huolehtia koulukiusaamisen
kitkemisestä ja siihen tähtäävän
Kiva-ohjelman resurssien riittävyydestä.
Ilmapiirin ohella fyysiset puitteet vaikuttavat koulutyön
sujuvuuteen. Hallituksen esityksen mukaiset peruskoulujen ja lukioiden
rakentamis- ja peruskorjausmäärärahalisäykset
eivät valitettavasti ole omasta mielestäni riittäviä.
Siksi koulujen rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitettua määrärahaa
tulisikin tulevaisuudessa lisätä lähestulkoon
3 miljoonalla eurolla ja hankkeiden myöntämisvaltuutusta
puolestaan 4 miljoonalla eurolla. Vallitsevan taloustilanteen luomat
paineet tukea rakentamista puoltavat myös näitä korjauksia.
Koulurakennusten ohella myös koulujen pihoja tulisi
kunnostaa houkutteleviksi liikuntapaikoiksi. Koululiikunnan tulee
rohkaista nuoria kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja ja -lajeja.
Urheiluseurat ovat keskeisimmässä roolissa vapaa-ajan
harrastustoimintaa pyöritettäessä. Erinomaista
onkin, että liikuntabudjetti lihoo ensi vuonna 12,6 miljoonaa
euroa, josta liikunnan kansalaistoimintaan keskittyy 5,6 miljoonaa euroa.
Kuntien tulisi myös käyttää liikuntatoimen
valtionosuuksiin tulossa olevaa euron asukaskohtaista korotusta
tehokkaasti erityisesti lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien
kehittämiseen.
Arvoisa puhemies! Loppuun vielä kiitokset valtiovarainvaliokunnan
sivistys- ja tiedejaostolle esityksestä täydentää hallituksen
alkuperäistä esitystä muun muassa 3 miljoonan
lisämäärärahalla yliopistojen
toimintamenojen kattamiseen, 2 miljoonalla harjoituskoulujen tukemiseen
sekä 500 000 eurolla yliopistokeskusten toimintaan. Nämä lisäykset
tulevat tarpeeseen.
Risto Autio /kesk:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön osalta valtion
ensi vuoden talousarviossa on nostettu 10 prosentilla määrärahoja kulttuurin,
liikunnan ja nuorisotyön osalta. Rahoitusta suunnataan
myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen
ja työllisyyttä edistäviin toimiin. Tämä on
erittäin hyvä asia, mutta panostus ei voi olla
pelkkää rahaa.
Suomi on kokenut vuoden sisällä kaksi järkyttävää koulumaailmaan
sijoittuvaa tragediaa. Vaikka Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien
pohtiminen ahdistaa meitä, meidän on pakko analysoida
tapahtumien syyt, on mietittävä yhteiskuntaamme
ja järjestelmiämme sekä syvennyttävä arvomaailmoihimme,
mikä tässä elämässä lopulta
on tärkeää ja mikä ei.
On hämmentävää, miten koulujärjestelmäämme
arvostetaan maailmalla. Oecd-maiden Pisa-tutkimuksessa Suomi on
ollut joka kerta kärjessä luonnontieteiden, matematiikan
ja lukemisen osalta. Muista maista tehdään tänne
opintomatkoja, koulujamme tutkitaan ja kehutaan avoimesti. Erityistä kiitosta
saavat myös opettajien koulutuksen korkea taso, kouluruokailu
ja tietysti ilmainen opiskelu aina yliopistotasolle saakka. Kouluterveydenhoitoammekin
kehutaan. Itse tiedämme, että se alkaa olla retuperällä.
Miten on mahdollista, että joka viides oppilas maassamme
on pudokas, lapsi, joka ei pärjää, jota
kiusataan, joka syrjäytyy ja pikkuhiljaa vetäytyy
sivuun sosiaalisesta elämänmenosta? Syrjäytynyt
nuori jää aikanaan pois myös työelämästä.
Valtiovalta mittaa tällaista henkilöä rahallisesti.
60 vuotta täytettyään tuottamaton kansalainen
on tullut maksamaan yhteiskunnalle 2 miljoonaa euroa. Jos ja kun
indeksiluku on olemassa, luulisi asialle tehtävän
jotain ja pian.
Jokela-tragedian jälkeen selvisi jo, että turvaverkkoja
rakennellessamme olemme luoneet tähän maahan yksilöä suojaavaa
lainsäädäntöä liiaksi
asti. Kouluterveydenhoidon ja opettajan välillä on
vaitiolovelvollisuus, salassapitosäädös. Koulukuraattori
tai psykologi ei saa kertoa opettajalle, jos oppilaalla on mielenterveyteen
liittyviä ongelmia, esimerkiksi masennusta koulukiusaamisen
seurauksena. Tämähän on käsittämätöntä.
Kuka tällaisen järjestelmän on luonut
ja ketä suojelemaan? Kiusaamisen ja sen seuraustenhan pitäisi
nimenomaan olla läpinäkyviä, jotta niihin
voidaan puuttua konkreettisesti.
Yleinen kehitys kunnissa on johtanut myös siihen, että ulkoistamisen
seurauksena kouluista on katoamassa kollektiivinen vanhemmuus. Ei ole
talonmiestä tai vahtimestaria, riittävästi
siivoojia tai keittäjiä pitämässä omalta
osaltaan huolta yhteisön nuorista. Jos välitämme
lapsistamme, tehkäämme sitä täydellä rintamalla.
Lapsia kilpailutetaan aivan liikaa. Jo päiväkodin
hiihtopäivänä mukulan rintaan lyödään
numerolappu. Hiihto itsessään ei riitä.
Urheiluseuroissa penskoja kuskataan kisoista toiseen, jalkapalloseurojen
nappuloista kootaan edustusjoukkueita jne. Toiminta on vakavaa,
leikillä ei ole sijaa. Televisio suorastaan syytää ulos
kilpailuformaattiohjelmia, mitä merkillisimpiä kisoja; Meidän
isä on parempi kuin teidän isä. Entäs
jos ei olekaan? Jos isä häviää kisan?
Huono isä, häpeän paikka. Nuorillemme
opetetaan, että vain Idolsin, Talentin tai Big Brotherin
voittamalla saavutetaan jotain suurta, että se on ainoa
tie onneen ja menestykseen.
Kouluissa pitää lisätä taide-
ja kädentaitoja kohentavia aineita. Näinhän
ministeri Sarkomaa on myös luvannut tapahtuvan. Mikä onkaan
lapsen kehityksen kannalta tärkeämpää kuin
saada lapsi oivaltamaan oma osaamisensa. Australialaisen professorin
Anne Bamfordin tutkimuksen mukaan taideaineita opiskelevat lapset
selviytyvät muita paremmin muista opetustavoitteista. Jos
taideaineilla on merkityksensä muun oppimisen edistämisessä,
täytyisi taideaineilla siten olla myös oma itseisarvonsa
eri oppiaineena.
Talousarviokeskustelun yhteydessä on syytä korostaa
myös tätä toista puolta. Ei aina ole
kysymys rahasta. Meidän pitää pohtia
myös asenteitamme, moraalia, vastuuta vanhempina, kasvattamista,
rajoja, sääntöjä, reilua peliä,
arjen oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Autiota erinomaisen hyvästä ja
mieliä herättävästä puheenvuorosta.
Näin täytyy juuri ajatella, ja tätä olisin yrittänyt
tuoda omassa puheenvuorossani esille, jos jossakin vaiheessa sen
pitäisin. Kysymys ei ole rahasta siinä, mitä meidän
kouluissamme on tapahtunut. Kysymys on asenteista. Kysymys on siitä,
että perheitä ei tueta riittävän
ajoissa. Jos tuetaan, niistä tulee leimattuja lastenhuoltoperheitä.
Tämä on väärin. Tähän
von Wredekin on puuttunut.
Toinen asia, meidän kouluissamme ei hyväksytä yksilöllisyyttä,
ei suvaita erilaisuutta, ei anneta oppilaille oman tasoista opetusta.
Minä kysyn vaan: onko kaikille opetettava kaikki? Minä sanon,
että se entinen järjestelmä, jossa oli
kansakoulu ja keskikoulu ja sitten, jos ei päässyt
keskikouluun, jatkettiin kansakoulussa edelleen, oli itse asiassa
paljon parempi kuin tämä nykyinen. Miksi me olemme
(Puhemies: No niin, minuutti on mennyt!) hylänneet tasokurssit?
Tasokurssit, miksi me, ministeri, olemme hylänneet ne?
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt täytyy olla kyllä oman
puolueystävän, ed. Ukkolan kanssa eri mieltä meidän
koululaitoksestamme. Ei meidän koululaitoksemme ole näin
huono kuin ed. Ukkola antaa ymmärtää.
Ei se ole tänä päivänä edes tasapäistävä,
mistä sitä on jossain vaiheessa syytetty. Kyllä itse
olen peruskoulujärjestelmän hyvin vankka kannattaja
enkä missään tapauksessa kannata ainakaan
ed. Ukkolan peräänkuuluttamia tasokursseja meidän
koulujärjestelmäämme. Kyllä se
olisi askel totaalisen väärään
suuntaan. En kuitenkaan ole myöskään
sitä mieltä, että valinnaisuutta ei pitäisi
lisätä, ja tässä budjetissa
aivan oikein opetusministeri Sarkomaa esittää 3
miljoonaa euroa lisää kieltenopetuksen kehittämiseen
ja näin valinnanmahdollisuuksien parantamiseen kouluissa.
Ed. Aution puheenvuoro oli erittäin hyvä.
Hän halusi varmasti herätellä ennen muuta
keskustelua hieman kärjistäen ja hieman provosoidenkin suomalaista
yhteiskuntaa käymään keskustelua nimenomaan
kouluista. Mutta itse haluan nostaa kyllä vähintäänkin
yhtä tärkeänä perheet tähän keskusteluun
mukaan.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti täältä paikalta,
koska täällä on käytetty tänään
jo aiheesta monia hyviä puheenvuoroja.
Kunnat ovat viime vuosina pitäneet peruskoulut hyvin
tiukassa talouskurissa, ja tämähän johtuu
puhtaasti kuntien taloudellisesta tilanteesta ja tietysti myös
poliittisista valinnoista. Vaikutukset ovat nähtävissä koululaisten
pahoinvointina. Keskeinen kysymys peruskouluissa ovat luokkakoot,
ja niiden kasvu on tosiasia, jonka pysäyttämiseen
hallituksen ehdottama tuki on mielestäni riittämätön.
Uskallan epäillä muutenkin tämän 16
miljoonan euron kohdentamista kunnissa tässä taloudellisessa
tilanteessa.
Erityisopetukseen tarvitaan myös resursseja. Ei ole
kenenkään etu, jos erityisopetusta tarvitseva
oppilas integroidaan suurehkoon luokkaryhmään.
Ongelmaa eivät ratkaise edes opettajan avuksi palkatut
koulunkäyntiavustajat, jotka kuitenkin ovat kyllä koulumaailmassa
tällä hetkellä erittäin tärkeitä.
Opetuksen sisällön ohella koulumaailman osalta
pitää kiinnittää huomiota oppimisympäristöön.
Luokkakokojen ohella olennainen tekijä oppimisen kannalta
on koulurakennusten toimivuus ja niiden laatu. Vallitsevassa taloustilanteessa
meidän tulee kannustaa kuntia laittamaan koulurakennuksiaan
kuntoon, ja tähän tarvitaan myös valtion
taholta taloudellisia kannustimia reippaammin.
Arvoisa puhemies! Taloudelliseen tilanteeseen liittyen mainitsisin
vielä, että ammatilliseen aikuiskoulutukseen panostaminen
on erittäin tärkeää. Näyttää siltä,
että oppisopimuskoulutuksen resursseja ollaan jopa hieman
heikentämässä, ja tämä on
omasta mielestäni hyvin huolestuttava linjaus, kun ajatellaan
tulevia aikoja varsinkin työllisyyden kannalta.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita opetusministeriön
pääluokkaan. Liikuntatoimen tehtävänä on
liikuntaa edistämällä tukea väestön
hyvinvointia ja terveyttä koko elämän
ajan. Väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä toimintakykyä pyritään
edistämään aktivoimalla riittämättömästi
liikkuvia säännölliseen liikkumiseen.
Erityisiä kohderyhmiä ovat lapset ja nuoret, ikääntyneet
sekä keski-ikäiset miehet. Näitä tavoitteita
keskustelussa oleva budjetti tukee erittäin hyvin, suuri
kiitos Veikkauksen myönteisen talouskehityksen, joka antaa
liikuntatoimelle mahdollisuuden kehittää uusia
toimintatapoja suomalaisten liikunnan edistämiseksi. Hienoa
on se, että jakosuhdelaki toteutuu vihdoinkin ensimmäistä kertaa
vuoden 2009 budjetista lähtien sellaisena kuin se on tarkoitettu
eli saajina ovat vain lainmukaiset edunsaajat.
Hyvää on myös se, että kuntien
liikuntatoimen asukaskohtaista valtionosuutta korotetaan 12 euroon.
Tällä pyritään madaltamaan muun muassa
lasten kynnystä harrastaa liikuntaa silloinkin, kun perheen
taloudellinen tilanne on heikko. Nykyisessä tilanteessa
talouskehityksen hiipuessa liikuntapaikkojen rakentaminen ja etenkin
niiden peruskorjaus olisi hyvin hedelmällistä.
Esimerkiksi uimahallit ja urheilukentät ovat matalan kynnyksen
liikuntapaikkoja, jotka monissa kunnissa kaipaavat peruskorjausta.
Arvoisa puhemies! Oman terveytensä kannalta liikkuvien
määrän on arvioitu olevan yli miljoona.
On suuri haaste saada heidät liikkumaan, jotta osin liian
vähäisestä liikunnasta johtuvat kansanterveydelliset
ja kansantaloudelliset ongelmat eivät kärjistyisi
ja polarisoituisi nykyisestään. Arkiliikunnan
lisääminen kuin myös liikuntaympäristöjen
huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää.
Väestön liikuntaa tulee edistää monipuolisesti
eri hallinnonalojen rajat ylittäen.
Hyvä esimerkki eri hallinnonalojen rajat ylittävästä toiminnasta
on sosiaali- ja terveysministeriön terveyttä edistävän
liikunnan neuvottelukunnan sekä valtion ravitsemusneuvottelukunnan
ja muiden sidosryhmien yhdessä valmistelema valtioneuvoston
periaatepäätös ja toimintasuunnitelma
terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon
kehittämislinjoista. Liikunta, ravinto ja terveys kulkevat
käsi kädessä. Tähän
ruokakulttuurin edistämiseen ovat kiinnittäneet
huomiota myös sivistys- ja tiedejaosto lausunnossaan sekä valtiovarainvaliokunta
mietinnössään. Ravinnolla on suuri merkitys
muun muassa diabeteksen ja ylipainon hallinnassa, suurempi merkitys
kuin on uskottukaan.
Hieno avaus on myös valtioneuvoston ensimmäinen
yhteinen periaatepäätös liikunnan edistämisen
linjoista, jota julkinen sektori toteuttaa yhdessä eri
hallinnonalojen ja kolmannen sektorin kanssa. Linjaukset perustuvat
kansallista liikuntaohjelmaa valmistelleen toimikunnan ehdotuksiin
sekä niistä annettuihin lausuntoihin, konkreettisena
esimerkkinä kolmevuotinen pilottihanke, niin sanottu suora
seuratuki.
Hallitus sitoutuu edistämään liikunnallista
elämäntapaa lisäämällä omakohtaisen
arkiliikkumisen mahdollisuuksia elämän eri vaiheissa,
lisäämällä päivähoito-,
koulu- ja opiskelupäivän liikunnallistamista sekä turvaamalla
eettisesti kestävän kilpa- ja huippu-urheilun
toimintaedellytyksiä.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Äsken ed. Heinonen kuvasi varsin
hyvin kommenttipuheessaan perusopetusta ja sen hyviä puolia.
Itse vuodesta 1990 koulussa arkeani viettäneenä näen varsin
syvältä sen rakenteen, minkä se koulu
on edellisen laman jälkeen muun muassa elänyt,
kokenut. Kun täällä tänään
on jonkin verran kokoontunut myös keskinäisen
kehumisen kerho, niin näkisin näin, että me
myös hiukan korjaamme, eikä ihan hiukan, niitä 1990-luvun
jälkiä edelleen, että kyllä nyt
tämä nykyinen hallitus ja erityisesti ministeri
Sarkomaa ovat saaneet tehdä hihat käärittyinä töitä ja
korjata ja paikata vielä vanhaa, kun olemme, voi sanoa,
uusien haasteiden edessä. Nyt kun pääsin
tänne asti, niin täytyy kiittää tässä muuttuvassa
tilanteessa ministeri Sarkomaata hyvästä ja aloitteellisesta
työstä.
Aina on pientä pelkoakin nostettava kehiin. Minä olen
hiukan huolissani ja epäluuloinen tämän
16 miljoonan Pop-, Pop-, Pop-rahan kanssa ryhmäkokojen
pienentämiseen. Pidän sitä hyvänä ja
pidän sitä tärkeänä kädenojennuksena,
mutta minulla on se huoli, että se jää laihaksi
ja riittämättömäksi. Laskeskelin
jos vaikka millä laskutavalla esimerkiksi oman uuden 90 000
asukkaan kotikaupunkini tilannetta, ja jos syksyllä päästään
Pop-, Pop-kuvioon, niin se saattaisi tarkoittaa noin kymmentä opettajaa.
Se on, totta kai, jotakin, mutta miten pysyvää se
on, ja kun se levitetään koko kouluasteelle, niin
se on kuitenkin jonkin verran apulantaa myös ojanpientareille. Tämän
takia haastankin siihen, että vuoden 2009 jälkeen
heti käydään tarkka seuranta ja analyysi tästä luokkakokojen
tilanteesta.
Sitten muutamia näkökulmia vielä niihin
asioihin, joista huomenna kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa
eduskunnan mielipidettä. Eräs tämmöinen
on koulunkäyntiavustajien tilanne.
Koulussa työskentelee varsin tärkeä työryhmä,
koulunkäyntiavustajat, ja he mahdollistavat niin erityisopetuksen
kuin integroidun yleisopetuksen opettajien kanssa varsin laajasti
ja ammattitaitoisesti. Koulunkäyntiavustajahan tukee oppilasta
tai oppilaita opetussuunnitelman saavuttamisessa ja toteuttamisessa.
Tämä ammattiryhmä on meidän
tulevaisuuden haasteemme myös tässä budjetissa
ja tämän jälkeen, koska oppilaan ja koulunkäyntiavustajan
suhde on varsin läheinen, voi sanoa ihan, tietyssä mielessä intiimi.
Se on hyvin yksilöllinen oppilaan ja aikuisen välillä.
On tärkeää, että nämä oppimissuhteet
ovat myös pysyviä. Tässä meillä on
jatkossakin haastetta ja työtä.
Oppilaanohjauksesta haluaisin nostaa muutaman näkökulman.
Tällä hetkellä oppilaanohjaus on koululaitoksessamme
vielä riittämätöntä. Opintojen
ja urasuunnittelun kannalta se on kuitenkin erittäin merkitsevää,
ehkäisee syrjäytymistä, vaikuttaa koulutusaikoihin,
vaikuttaa jopa koulutustasoon ja lisää myös
yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kysymyshän on varsin vahvasti
neuvovasta palvelusta. Valinnaisuuden lisääntymisessä ja
koulutusohjelmien uusiutumisen viidakossa ja myös kansainvälistymisen
tiellä tämä oppilaan opinto-ohjaus on
varsin tärkeä. Näkisinkin, että meidän
tulee panostaa siihen lisää. Se ei ole säästön
paikka.
Tänään nostin jo yhden kerran esiin,
mutta nostan sen vielä täältä edestä:
6 000 ammattikoulutuspaikkaa on erinomainen asia, mutta
pysyykö oppilashuolto ja oppilaanohjaus tämän
lisäyksen vauhdissa? Se on huoleni. Tässä mennään henkilökohtaisuuksiin.
Erityisopettaja on aina erityisopetuksen sektorista huolissaan.
Tällä hetkellä erityisopetuksen haasteet
ovat siinä määrin mittavia, että meidän
on vielä erityisopetuksen ikään kuin
korjaavaan osioon satsattava tällä hetkellä,
ennen kuin meillä on se ennakoiva puoli ehjä.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Johannes Koskinen.
__________
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Palmin puheenvuoroa kiittää.
Se oli erittäin hyvä ammattilaisen puheenvuoro,
joka toi esille näitä meidän koululaitoksemme
hyviä puolia, ja on hyvä, että tämä koulunkäyntiavustajien
tilanne nousee myös tässä salissa esille.
Vaikka ed. Palm ei paljastanut sitä, mitä kristillisdemokraatit
tulevat esittämään, niin on hyvä,
että tätä keskustelua yli puoluerajojen
käydään ja tehdään
työtä koulunkäyntiavustajien aseman parantamiseksi.
Koulunkäyntiavustajat ovat tänä päivänä ehkä kuntapuolen
suurin ammattiryhmä, joka tekee pätkätyötä,
ja minunkin näkemykseni mukaan heille olisi tarjottava
työtä läpi vuoden ja ennen muuta niin,
että tuo työ ei olisi kesäaikaan jotain
aivan muuta kuin kasvatustyötä, vaan kunnista
varmasti löytyisi päivähoidosta ja muulta
alalta koulunkäyntiavustajille sopivaa, lähellä koulutusta
olevaa työtä. Tämä on tärkeä asia,
jonka ed. Palm nosti aivan oikein esille.
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Palmille haluan
vastata, kun tässä useaan otteeseen hän
on kysynyt ja ei ollut mahdollisuutta vastata. Ammatillisen koulutuksen
oppilashuollon osalta huoli osuu aivan oikeaan, ja kun hyväksyimme uuden
koulutuksen arviointisuunnitelman, niin olimme sopineet, että ammatillisen
koulutuksen oppilashuoltoa arvioidaan ja sen jälkeen katsotaan
myöskin ne toimenpiteet, koska erittäin isoa vaihtelua
on ja selvää on, että siellä ne
keskeisimmät kipupisteet oppilashuollon osalta ovat.
Ryhmäkokokeskusteluun haluan kyllä sanoa sen,
että selkeä suunnanmuutos on tullut siitä, että edellinen
hallitus lupasi, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat
voimavarat suunnataan perusopetuksen laatuun, mutta siitä sitten luovuttiin.
Nyt tästä pidetään kiinni ja
ryhmäkokojen pienentämiseen tulee lisää rahaa.
Toki summa voisi olla suurempikin, mutta tämä on
todella hyvä alku. Nyt seurataan tätä asiaa.
Nyt tulee rahaa ja nyt on vahva tahto. Myöskin tarkoitus
on, että jatkossa tulee lisää rahaa.
Olennaista on se, että meillä on valtakunnalliset
tiedot ensimmäistä kertaa eli kunnissa tiedetään,
mitkä ne ryhmäkoot ovat, ja tämä helpottaa
tätä seurantaa. Tässä on myöskin
kuntapäättäjillä työtä tehtävänä,
mutta talkoissa on kysymys siitä, että joka taholla
työtä tehdään ja ryhmäkoot
saadaan kuriin.
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri näin, pidän tätä ryhmäkokoon
suuntautuvaa 16 miljoonan rahaa siis aivan erinomaisena. Lähinnä huoli
on se, että se ei ole välttämättä ollenkaan
riittävä. Sitten toisaalta ministeri mainitsikin
toisen huolen, että nyt taas korjataan hetkeksi, mutta
meidän eduskuntana täytyy pitää huolta,
että se jää myös pysyväksi, samoin
kuin muutamat muut parannukset, joita sillä 80 miljoonalla
nyt ollaan tekemässä, muun muassa kerhotyö.
Nämä ovat semmoisia asioita, joista meidän
täytyy nyt sitten kynsin hampain jatkossa pitää kiinni,
ettei käy sitä 1990-luvun toistoa.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesitys ei lupaa kunnille
riittävästi rahoitusta laadukkaan perusopetuksen
järjestämiseen ja luokkakokojen pienentämiseen.
Koululaitos ja perusopetus ovat olleet kovien paineiden alla viime
vuosina. Kuntien taloudellisten vaikeuksien vuoksi on pelättävissä,
että useissa kunnissa opetuksesta tullaan säästämään,
vaikka nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen ja koulukiusaaminen
ovat suorastaan riistäytymässä käsistä.
Tukiopetukseen ja oppilashuoltoon kohdistuvia voimavaroja ei saa
vähentää tällaisessa tilanteessa.
Tasaveroisuuden toteutuminen edellyttää riittäviä resursseja
niin ammattitaitoisen opettajahenkilöstön kuin
myös oppilashuollon erityis- ja tukitoimien osalta. Myös
varhaiskasvatuksessa riittävä ja pätevä henkilöstö on
turvattava.
Toisella asteella myös kunnan tarjoamat tukipalvelut
ovat tärkeitä. Joidenkin arvioiden mukaan jo 40 000
16—24-vuotiasta nuorta kokee syrjäytymistä ja
masennusta. Epävarmuus lisääntyy entisestään
siinä, ovatko kunnilla käytettävissä riittävät
toimintamallit nuorten ongelmiin puuttumiseen kouluissa. Taloudellisen
realiteettien puristuksessa ongelmien ennaltaehkäisyyn
ja riittäviin tukipalveluihin ei aina tunnu jäävän
voimavaroja kunnissa. Haluankin nyt toivoa ministeri Sarkomaalta,
kun olette jo rivakasti puuttunut lasten ja nuorten pahoinvointiin,
joka näkyy kouluissa, ihan omanlaista toimenpideohjelmaa
ikään kuin tällaisena siirtymänä seuraavalle
ministerille. Puututtaisiin lasten ja nuorten pahoinvointiin nuorisotyön
ja perusopetuksen kautta omassa ministeriössänne
mutta myöskin sitten tällaisena kattavana ikään
kuin toimenpideohjelmana muidenkin ministeriöiden kesken. Minusta
tämä on juuri sitä, mitä me
täällä eduskunnassakin odotamme.
Arvoisa puhemies! Heikentyvässä taloudellisessa
tilanteessa, jossa irtisanomiset ja lomautukset ovat arkea, pitäisi
erityisesti panostaa ammatilliseen lisäkoulutukseen ja
aikuiskoulutuksen kehittämiseen. Miksi siis hallitus pyrkii
alimitoittamaan ammatillisen koulutuksen aloituspaikat? Toisen asteen
ammatillisen peruskoulutuksen suosio ja tarve kasvavat koko ajan.
Tiedämme, että tänä keväänä 11 000
ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen hakenutta nuorta oli enemmän
kuin meillä oli tarjota opiskelupaikkoja. Jos aloituspaikkoja
lisättiin tänä vuonna 2 000,
miten suunnitellut 4 000 uutta aloituspaikkaa riittävät
ensi vuonna, kun tarve uusille aloituspaikoille on niin suuri? Valitettavasti
hallitus tulee alimitoittamaan jälleen aloituspaikkojen määrän.
Olen myöskin huolissani siitä, että hallituksen painottamat
arvot osaamisen, kannustamisen ja välittämisen
edistämiseksi eivät näy riittävästi vielä aikuiskoulutuksen
resurssikehityksessä. Toki olen iloinen siitä,
niin kuin ministeri Sarkomaa täällä jo
totesi, että nyt panemme painoa näiden aikuiskoulutuksen
ongelmien järjestämiselle. Toivonkin nyt, että näin
todella tullaan tekemään. Nimittäin ammatillisen
aikuiskoulutuksen ja lisäkoulutuksen resurssipainotuksia
on ehdottomasti kohdennettava myös työttömyysuhan alle
jäävien työmarkkinakelpoisten ihmisten
tulevaisuuden turvaamiseen. Siksi siis erityisen tärkeää on
panostaa myöskin aikuiskoulutuksen kehittämiseen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan myöskin tukea ministeri
Wallinin ajatuksia, joita hän täällä nosti
esiin. Nimittäin ministeri Wallin totesi, että nyt
on äärettömän tärkeää tehdä näitä liikuntapanostuksia
ja kehittää liikuntatointa edelleen kunnissa.
Itse lähtisinkin myöskin tukemaan tätä ajatusta
siinä, ettei saa unohtaa niitä 750 000:ta yli
65-vuotiasta, joiden ikääntyminen tulee olemaan
aika valtava haaste yhteiskunnalle. Toivoisinkin, että tällaisella
säännöllisellä liikunnalla ja juuri
tämän ryhmän liikuttamisella voitaisiin
saada siellä ministeri Wallininkin tontilla paljon aikaiseksi.
Monissa kunnissahan on vanhusten ja ikääntyvien
ihmisten liikuntakykyä pidetty hienoillakin projekteilla
yllä. Osa näistä on käyttäjilleen
ihan ilmaisia tai ainakin todella edullisia. Toivoisinkin, että nyt
näitä monissa kunnissa kokeiltuja hankkeita voitaisiin
pohtia myöskin ministeriössä, tarjoaisivatko
ne aivan uusia eväitä tähän
liikuttamisen alkaneeseen projektiin.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan minäkin omasta puolestani
kiittää ministeri Sarkomaata arvokkaasta työstä,
ja tietysti ilahtuen olen huomannut, että saamme tuonne
Keski-Suomeen kuitenkin tulevan opetusministerin.
Opetusministeriön toimialalla on tapahtunut paljon,
voisiko sanoa, hyvää sekä huonoa. Vuoden
aikana kouluturvallisuutemme käsitettä ovat muuttaneet
Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat, joista on jo usein mainittu. Ne
saivat myös kysymään, onko tarpeeksi
tehty, onko tarpeeksi satsattu lapsiin ja nuoriin, opetukseen ja
oppimisympäristöön. Todeta voi tietenkin,
ettei valitettavasti ole tarpeeksi tehty.
Hyvää kuulumista on se, että oppilaamme ovat
edelleen Pisa-testauksen kärkeä, ja myös
se, että opetusryhmäkokomme valtakunnan keskiarvo
on 19,6. Samoin se on hyvä, että hallitus on halunnut
ohjata rahaa nimenomaan opetusryhmien pienentämiseen, jos
nyt vajaalla 30 eurolla per oppilas sen saa aikaan. Me sosialidemokraatit laittaisimme
14 miljoonaa lisää, jotta toimien vaikutus voisi
näkyä.
Arvoisa puhemies! Opetusryhmäkoosta olemme täällä sivistyneesti
kiistelleet useaan otteeseen. Lainsäädännöllä ryhmäkoon
rajoittamiselle löytyy vastustajansa ja puolustajansa.
Sen sijaan liian vähän puhutaan siitä suuntauksesta, joka
nyt on vallalla erityisopetuksessa. Uuden kehittämisstrategian
mukaisesti integraatiota tulee laajentaa yhä edelleen.
Tämä tarkoittaa siis enemmän erityistä tukea
tarvitsevia oppilaita yleisopetuksen ryhmissä. Kukaan ei
ole kuitenkaan esittämässä näihinkään
ryhmiin ryhmäkokorajoja. Miten pärjää luokanopettaja,
jolla ei ole erityispedagogista koulutusta, esimerkiksi 30 oppilaan
luokassa, jossa on useita erityistä tukea tarvitsevia oppilaita
eikä avustajaa? Tämä on ihan todellista
kunnassa, jossa talous on alijäämäinen.
Miten selitetään tilanne vanhemmille, joiden lapsi
tulee kiusatuksi ylisuuressa ryhmässä, kun opettaja
ei yksinkertaisesti pysty huomioimaan kaikkea?
Arvoisa puhemies! On tosiasia, että opettajia hakeutuu
muihin tehtäviin kovalla vauhdilla. Kuka nyt jaksaa vuodesta
toiseen samalla palkalla, vaikka vastuuta ja tunteja lisätään
koko ajan? Sain juuri viikonloppuna viestin opettajalta, joka oli
totaalisesti loppuunpalanut edellä mainitsemieni asioiden
takia. Lisäksi opettajat kokevat koko ajan riittämättömyyden
tunnetta työssään, kun vaatimukset ovat
liian kovat.
Sitten eräs asia, mistä on tullut viime vuosikymmenien
vitsaus Suomenmaassa, ovat tietenkin ne homekoulut. Keski-Suomessa
Vaajakoskella ovat oppilaat tämän viikon mielenosoituslomalla
homekoulustaan ja parakeistaan. He ovat odotelleet terveitä tiloja
jo muutaman vuoden, ja näillä näkymin
uutta koulua oltaisiin saamassa vasta vuodelle 2011. Monelle tämä on
merkinnyt koko yläkoulun ohi livahtamista homeisissa sisätiloissa
tai ahtaissa parakeissa, joiden sisäilma on myös
kyseenalainen. Monelle se on merkinnyt sairastumista, jopa pysyvästi.
Myös moni opettaja on sairaslomalla sisäilmaongelmien
takia. Tämä ei suinkaan kerro koulutuksen kärkimaan
saavutuksista parhaalla tavalla.
Olen yrittänyt kuuluttaa kansallista ohjelmaa homerakennusten
korjaamiseksi. Kukaan hallituksesta ei vastaa myöntävästi.
Ministeri Sarkomaa on käskyttänyt kuntia hoitamaan
ongelman kuntoon. Tuli hallitukselta lisää nyt
jälkirahoitteista rahaa perustamiskustannuksiin, kun oppositio
piti kovaa meteliä asiasta. Edelleenkin olen sitä mieltä,
että sosialidemokraattien elvytysohjelmassa oleva valtion
investointiavustus kunnille rakentamiseen olisi erinomainen asia
nimenomaan homekoulujen korjaamiseksi.
Arvoisa puhemies! Nyt kun erityisopetuksessa varhaiseen puuttumiseen
panostetaan, olisi hyvin tärkeää huolehtia
kuntien pärjäämisestä taloudellisesti.
Hallituksen tulisi pystyä osoittamaan selvää tukea
kuntataloudelle, jotta erityistukea tarvitsevia lapsia voitaisiin
todellakin opettaa tavallisissa yleisopetuksen ryhmissä.
Se vaatii nimittäin paljon järjestelyjä ja
apua opettajalle ja erityisesti huomion vaatimista myös
ryhmäkokoihin tulevaisuudessa. Nyt tulisikin vielä selvittää,
miten paljon erityistä tukea tarvitsevia on yleisopetuksen
ryhmissä, ja pohtia lainsäädännön
kautta ryhmäkoot integraatioluokkiin.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tänään täytyy
ja saamme antaa kiitosta opetusministeri Sari Sarkomaalle. Hän
on tehnyt erittäin hyvää työtä opetusministerinä ja
tarttunut moneen sellaiseen haasteeseen ja koulupuolen ja sivistyspuolen
aiheeseen, jotka aiemmin ovat jääneet vain puheen
tasolle. Tästä voisi esimerkkinä mainita
yliopistouudistuksen, joka on etenemässä määrätietoisin
askelin. Rakenteellinen uudistustyö yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa
on näin saatu käyntiin. Aikuiskoulutuksen koko
paketin ajanmukaistaminen niin sanottuna Akku-hankkeena on etenemässä,
ja vapaan sivistystoimen eli muun muassa kansalais- ja työväenopistoja
koskeva uudistushanke on myös käynnistynyt sekä perusopetuksen
laadun parantamiseen tarttuva Pop-ohjelma. Tässä on
tehty määrätietoisesti erittäin
laajaa työtä sivistyspuolella.
Nämä esille nostamani hankkeet ovat, arvoisa puhemies,
poikkeuksellisen suuria ja jäävät ministeri
Sarkomaan suliksi hänen hattuunsa. Lisäksi poikkeuksellista
on myös se, että näitä hankkeita
valmistellaan ja viedään läpi samanaikaisesti.
Tässä on valtava työsarka opetusministerinä jatkavalle
ed. Henna Virkkuselle. Työtä ei tule siis opetusministeriltä tulevaisuudessakaan puuttumaan.
Pidän äärimmäisen tärkeänä,
että perusopetuksen laatuun kiinnitetään
nyt erityistä huomiota. Perusopetus paremmaksi -työllä olemme
ohjanneet kuntiin useita lisämiljoonia muun muassa tukiopetukseen
ja erityisopetuksen kehittämiseen mutta myös kerhotoiminnan
uudelleen herättämiseksi. Ed. Palmin täällä salissa
esille nostamat aiheet näiden Pop-rahojen suhteen ovat varsin
aiheellisia. On tärkeää, että pystymme
tulevaisuudessa turvaamaan, että nämä hyvät hankkeet
ja hyvät asiat jäävät myös
arkeen elämään.
Ensi vuoden budjetissa lisätään resursseja
tämän saman Pop-työn osana nyt myös
kieltenopetuksen kehittämiseen. Kunnille suunnataan varoja
vieraiden kielten valintojen monipuolistamiseen sekä kieliopetuksen
laadun parantamiseen. Tähän opetusministeri on
varannut avustuksina lähes 3 miljoonaa euroa ensi vuodeksi.
On tärkeää, että nykyistä useammalla
oppilaalla on oltava mahdollisuus opiskella nykyisen englannin lisäksi
myös muita vieraita kieliä. Yksipuoliset kielivalinnat
ovat tänä päivänä jo
vakava uhka Suomen kilpailukyvylle koko ajan monikulttuurisemmassa
ja kansainvälisemmässä maailmassa. Muiden
kuin englannin opiskelu niin sanottuna A1-kielenä eli ensimmäisenä vieraana
kielenä on valitettavasti romahtanut meidän kotimaassamme.
Enää vain kahdessa kunnassa on itse asiassa mahdollisuus
valita ensimmäinen vieras kieli viiden kielen joukosta.
Tämä kertoo meidän kielivalintatilanteestamme
karulla tavalla. Jotta pystyisimme työskentelemään
eri maissa ja ymmärtämään vieraita
kulttuureja, on meidän osattava myös muita vieraita
kieliä kuin englantia. Näin opetusministeri Sarkomaa
totesi kertoessaan tästä 3 miljoonan lisämäärärahasta.
Kaiken kaikkiaan ensi vuonna perusopetuksen laadun parantamiseen
ohjataan lisää yhteensä noin 20 miljoonaa
euroa lisäpanoksena. Painopisteenä on erityisesti
lisäksi tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien
sekä oppilaanohjauksen vahvistaminen. Opetusryhmien pienentämiseen
suunnataan lisäksi tuo 16 miljoonaa euroa. Aiemmissa puheenvuoroissa
hieman on sanottu, että mitään ei valtiovallan
toimesta tehtäisi. Se ei kyllä pidä paikkaansa,
kun tuohon keltaiseen, paksuun kirjaan tutustuu.
Myös maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen
kestoa pidennetään ja siihen käytetään
nyt 9,5 miljoonaa euroa. Itse asiassa tämäkin
on ollut jo arjen käytäntö Suomen kouluissa,
mutta nyt valtiovalta ohjaa siihen riittävästi
myös rahaa.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan nostaa esille vielä opiskelijoiden
tilanteen. Olen tyytyväinen, että hallitus jatkaa
samalla opiskelijamyönteisellä linjalla, jota
saimme valitettavan pitkään Suomessa odottaa.
15 vuoden odotuksen jälkeen tuo 15 prosentin korotus opintorahaan
on toteutettu, vapaan tulon rajoja on korjattu ja nyt opiskelijoiden
opintotuen asumislisästä poistetaan tarveharkinta
puolison tulojen perusteella.
Vielä, kun pieni hetki on aikaa, otan tuon taiteen
perusopetuksen rahoituksen lisäämisen esille.
On hienoa, että ensi vuonna jälleen saamme kaksi
tanssin, yhden kuvataiteen, yhden käsityön ja
yhden sirkustaiteen oppilaitoksen taiteen perusopetuksen rahoituksen
piiriin. Näin pystymme lisäämään
lasten ja nuorten harrastusedellytyksiä merkittävästi
kunnissa, mutta tässäkin on uudellekin opetusministerille
vielä paljon työtä.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää ministeri
Sarkomaata ansiokkaasta työstä hallituksessa ja
samalla kiittää siitä vahvuudesta, mitä olette
osoittanut tehdessänne arvatenkin vaikeaa päätöstä.
Talouspoliittinen tilanteemme edellyttää työllisyyden
edistämistä ja työttömyyden
estämistä kaikin tavoin. Avainsanoja tähän
tavoitteeseen ovat koulutus ja osaava työvoima. Yhteiskuntamme
on huolehdittava siitä, että jokainen nuori saa
vähintäänkin ammatillisen peruskoulutuksen eikä yhteiskunnassa
väliinputoajia synny lisää. Koulutus
ja työ antavat selvän rytmin elämäämme
ja estävät ongelmien syntymistä. Työ on myös
keino estää yhteiskunnallista syrjäytymistä kaikissa
ikäluokissa.
Tervehdin ilolla sitä, että ammatillisen perus- ja
lisäkoulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään yhteensä yli
4 000 opiskelijalla ja opiskelijamäärärahalisäykset
suunnataan juuri sinne, missä on kulloinkin koulutukselle
tarvetta ja ammattiin valmistautumisen jälkeen löytyy
työtä mahdollisimman nopeasti. Perusopetuksen
ja sen laadun kehittäminen mukaan lukien riittävän
pienet opetusryhmät ovat keskeisiä. Kun ryhmäkoot
ovat riittävän pieniä, vähenee
erityisopetuksenkin tarve luonnostaan. Oppilas- ja opiskelijahuoltoon tulee
kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota.
Tänä vuonna onkin jo suunnattu erityisavustusta
esi- ja perusopetuksen oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen
kehittämiseen ja jatkossa suuntaudutaan myös lukiolaisten
oppilashuollon kehittämistyöhön. Oppilashuollon
kehittämistyö tarvitsee saumatonta yhteistyötä koulutoimen
ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. On hyvä, että oppilashuoltoon
liittyvien tietojen saantia ja luovutusta oppilaitoksille sekä henkilötietojen
käsittelyä koskevia menettelytapoja selkeytetään.
Koulujen rakentamis- ja peruskorjaustarpeet ovat puhuttaneet
paljon viime vuosien aikana. Homekoulut ovat todellisuutta, ja onkin
hyvä, että hallitus esittää peruskoulujen
ja lukioiden rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitetun myöntämisvaltuuden
korottamista varsinaisen talousarvioesityksen 41 miljoonasta 71
miljoonaan euroon. Rakennustoiminnan lisääminen omalta
osaltaan elvyttää ja estää työttömyyttä tulevina
vuosina.
Yliopistojen toimintaedellytyksiä on parannettava koko
maassa. Valtiovarainvaliokunnan yliopistokeskusten kehittämiseen
ehdottama 500 000 euron lisämääräraha
ja yliopistojen toimintamenoihin esittämä 3 miljoonan
euron sekä harjoittelukouluihin esittämä 2
miljoonan euron lisämääräraha
ovat tarpeellisia. Jatkossa olisi toivottavaa, että yliopistokeskusten
rahoitus turvataan pysyvästi. Yliopistokeskukset on säilytettävä aluekehitystehtäväänsä
suorittavina
yksikköinä.
Ammattikorkeakouluilla on todella merkittävä rooli
alueittensa kehitykselle ja elinkeinoelämän elvyttämiselle.
Ne toimivat teknologian ja osaamisen siirtäjinä pk-yrityksiin.
Onnistuakseen tehtävissään ammattikorkeakoulut
tarvitsevat riittäviä perusvoimavaroja ja toimivaa
yhteistyötä tiedekorkeakoulujen kanssa.
Aikuiskoulutuksen tarve lisääntyy, ja aikuiskoulutuksella
on suuri merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon ja kansalaisten sivistysmahdollisuuksien
edistämisessä. Vapaalla sivistystyöllä on
erityinen merkitys kansalaisten vapaaehtoisen opiskelun kannalta
sekä esimerkiksi valmentavina opintoina jonkin alan ammatilliseen
koulutukseen.
Arvoisa puhemies! Nuorisotyötä ja sen merkitystä ei
voi koskaan liikaa korostaa. Nuorisotyö saa hallituksen
esityksen mukaan yhteensä 5,6 miljoonaa euroa enemmän
kuin kuluvana vuonna. Hallitusohjelman mukaisen lasten, nuorten
ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman toimeenpanoon suunnataan
määrärahoja, ja ne konkretisoituvat aikanaan
kunnissa paikallisen nuorisotyön kehittämiseen
ja parantamiseen.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi suuret kiitokset ministeri
Sarkomaalle erittäin osaavasta ja vahvasta työpanoksesta
Vanhasen kakkoshallituksessa. Henkilökohtaisesti olisin
toivonut, että olisitte jatkanut loppuun. Olette vienyt
työsarkaanne erittäin mallikkaasti ja upeasti
eteenpäin, mutta todella kyllä ymmärrän
perheellisen tekemät ratkaisut ja haluankin toivottaa teille
ja teidän perheellenne tänään,
nyt ja tulevaisuudessa onnea, myötätuulta purjeisiinne.
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
käyty hyvää keskustelua koulupuolen asioista
ja opetusministeriön pääluokasta. Ajattelin
omassa puheenvuorossani keskittyä lähinnä oppisopimuskoulutukseen,
ja minun mielestäni tälle puheelle sopisi otsakkeeksi
vaikka se, että "Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöistä koulutusta".
Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöinen ja
joustava tapa kouluttaa uusia työntekijöitä tai kehittää jo
olemassa olevan henkilöstön ammattitaitoa. Oppisopimuskoulutuksessa
suurin osa oppimisesta tapahtuu käytännönläheisesti
työtä tekemällä. Esitän
kysymyksen: miten oppisopimuskoulutus on vastannut sille asetettuihin
moniin yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin? Näitä haasteita
tulee koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan alueilla.
Oppisopimuskoulutus on kasvattanut vetovoimaansa. Jo vuonna
2003 oppisopimuskoulutukseen osallistui yhteensä noin 51 000
opiskelijaa. Lisäksi se on ollut myös tehokasta.
Tätä kuvastaa, että samana vuonna vain
4,4 prosenttia osallistuneista keskeytti koulutuksen. Nämä luvut kertovat
sen, että opiskelijat ja työnantajat ovat kokeneet
oppisopimuskoulutuksen itselleen sopivana koulutusmuotona.
Opetushallinnon näkökulmasta on oppisopimuskoulutuksen
tärkeänä tavoitteena tutkintojen suorittaminen.
Vastaavasti palveluja käyttävät opiskelijat
ja työnantajat odottavat kuitenkin lisääntyvää osaamista
eivätkä niinkään muodollisia
tutkintoja. On tietenkin selvää, että tutkinnolla
on työntekijälle merkitystä. Se parantaa
hänen mahdollisuuksiaan liikkua työmarkkinoilla.
Nykyaikana hyvä koulutus on paras työttömyysturva.
Yhteiskunnan kannalta mielenkiintoinen on oppisopimuskoulutuksen
tuloksellisuus työllisyyden näkökulmasta.
Vuodelta 2001 olevan tilaston mukaan oppisopimuskoulutuksen päättäneistä alle
25-vuotiaista vuoden lopussa oli työttömänä noin
10 prosenttia. Vastaava luku vanhempien opiskelunsa päättäneiden
osalta oli 4,4 prosenttia. On vaikea sanoa, miten paljon näistä opiskelijoista
on ollut työttömänä tai työttömyysuhan
alaisena aloittaessaan tuon koulutuksen. Kuitenkin nämä tiedot
viittaavat siihen, että oppisopimuskoulutuksella valmistuneet
työllistyvät varsin hyvin.
Arvoisa herra puhemies! Suomessa oppisopimuskoulutus on pääsääntöisesti
aikuiskoulutusta. Aikaisemmin tavoitteena oli, että viidennes ammatilliseen
koulutukseen tulevista nuorista opiskelisi oppisopimuksella. Tämä tavoite
on osoittautunut kuitenkin epärealistiseksi. Toisaalta
on olemassa hyviä kokemuksia siitä, että nuorille
on tarjottu mahdollisuuksia valmentautua työelämään
ja käyttää työssäoppimista
hyväkseen. Tästä esimerkkeinä ovat
työelämälähtöiset kymppiluokat.
Samoin näihin kokeiluihin on saatu mukaan yrityksiä,
jotka ovat tarjonneet mahdollisuuden oppisopimukseen.
Pääministeri Vanhasen hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelmassa
mainitaan oppisopimuskoulutus yhtenä keinona vastata yritysten
sukupolvenvaihdostilanteisiin. Maassamme on noin 60 000
pienyritystä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksen edessä.
Kansantaloudellisesti olisi vahingollista, jos nämä yritykset
eivät jatkaisi toimintaansa.
Opetushallinnon ja työllisyyden näkökulmasta
on tärkeää saada pieniä ja mikroyrityksiä sekä -yrittäjiä aktiivisemmin
käyttämään oppisopimuskoulutusta.
Tavoitteen saavuttaminen onnistuu, jos alueellisesti päästään
hyvään verkostoyhteistyöhön
yrittäjien, yrittäjäjärjestöjen
ja alueellisten sekä valtakunnallisten elinkeino- ja työllisyysasioita
hoitavien viranomaisten kanssa.
Oppisopimuskoulutus on myös kustannustehokasta. Työnantajat
ovat siinä aidosti kantamassa vastuuta suomalaisesta ammatillisesta
koulutuksesta. Opiskelijat ovat työsuhteessa ja osallistuvat
siten hyvinvointipalveluidemme kustantamiseen. Oppisopimuskoulutus
on pystynyt lu-nastamaan asemansa työelämälähtöisenä koulutusmuotona.
Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä edelleen
jatkossa niin, että se voi toimia koulutus-, elinkeino-
ja työvoimapolitiikan rajapinnoilla.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Minäkin voin omasta puolestani kiittää opetusministeriä hyvästä
työstä,
ja onnea vaan kansanedustajana eteenpäin ja aikaa enemmän
perheen parissa.
Arvoisa puhemies! Yliopistosektorilta on kulunut huolestuneita
viestejä siitä, että joissain kouluissa
on aloitettu yt-neuvotteluja. Tämä on koskenut
myös opetushenkilöstöä. Myös
pätkätyöt ovat valitettavan yleisiä,
ja siksi rahat nyt tulevat kyllä oikeaan tarkoitukseen.
Pätkätyössä syntyy helposti
vain pätkätutkimuksia.
Yliopistouudistuksessa tulee huolehtia, että kaikkien
korkeakoulujen rahoitus säilyy myös huonoina aikoina.
Tampereen teknillinen yliopistohan on saanut säätiömuotonsa
ja hankkii sitten omaa rahaa liike-elämältä.
Totta kai me toivomme, että myös muualta kuin
Pirkanmaalta saamme rahaa teknilliseen yliopistoon, joka on varsin
edistynyt Suomenmaassa siellä Tampereellakin.
Opiskeluun kuluu yhä useampia vuosia, ja valmistuneet
ovat yhä vanhempia. Tämä on yksi huolenaihe.
Totta kai korkeakouluopiskelu aloitetaan myös vanhempana.
Tutkimukset kertovat, että opiskelijat käyvät
töissä, monien on pakko käydä töissä,
ja näin on sitten tapahtunut, että opiskelut venyvät.
Opettajat tuntuvat olevan vähän turhautuneita,
kun opiskelijat tulevat ja menevät, miten sattuu. Ei ole
pakko olla luennoilla, ei ole pakko mennä tenttiin tai
seminaariin.
Arvoisa puhemies! Ikärakenteen muutos vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä siten,
että erityisesti suurissa kaupungeissa on kiusaus lakkauttaa
joitakin kouluja, jotta saataisiin säästöjä.
Tilanne on hieman nurinkurinen, koska kaikkihan ovat tähän
asti halunneet, että opetusryhmät pienenisivät.
Opetusryhmien koossa on kuntien välillä suuria
eroja. Alaluokilla opetusryhmän keskikoko on Utsjoella
6,3, Pulkkilassa 24,5 ja Vantaalla 23 eivätkä kokoerot
vaihtele vain kuntakoon mukaan. Koska opetusministerillä on
tarkat tiedot, niin on hyvä, että niitä käytetään
tulevaisuudessa todellakin hyväksi, kun nyt saadaan vielä rahaakin
luokkakokojen pienentämiseen: 16 miljoonaa on hyvä alku.
Totta kai enemmänkin olisi voinut olla, mutta nyt oppilasmäärän
pienenemisestä tuleva raha on suunnattu oikein.
Koulunkäyntiavustajat ovat todella äärimmäisen
tärkeitä erityislasten kannalta. Varsinkin kun tiedämme,
että kaupungit tosiaan antavat rahaa epätasaisesti,
tämä on asia, jota täytyy myöhemmin
korjata.
Oppilaanohjaus pitäisi aloittaa hyvissä ajoin. On
kerrottava nuorille, mihin heidän kannattaisi pyrkiä,
mitä vaihtoehtoja on. Itse tässä havahtuu kasiluokkalaisen
vanhempana, että se on muuten lyhyt aika, tästä nyt
puolitoista vuotta, kun ysiluokalla pitää jo ne
ratkaisut tehdä, eli oikeastaan runsaan vuoden päästä pitäisi
opon kanssa miettiä, mitä tehdään,
yritetäänkö lukioon vai ammattikouluun.
Se on tietysti hyvä asia, että hallitus on nyt
panostanut myös 4 000 opiskelijapaikan lisäämiseen
ammatilliseen koulutukseen. On erittäin suuri huolenaihe,
että monet eivät ehkä osaa vielä 15-vuotiaana
ratkaista, mitä haluaisivat tehdä, mutta toisaalta
onhan sitten eri teitä mahdollisuus tulla takaisin jopa
yliopisto-opiskeluun.
Hyvä, että jakosuhdelaki nyt toimii vuonna 2009.
Näin turvataan lasten liikuntaa ja liikuntapaikkoja. Myös
järjestöt tekevät lasten puolesta hyvää työtä.
Kerrottakoon sen verran, että Hammaslääkäriliitto
ja Lastenhoitoalan Liitto ovat muuten käynnistämässä päiväkoti-ikäisten
valtakunnallisen hyvinvointihankkeen ja olen siinä itsekin
mukana tunnuslaulun esittäjänä. Siellä on ideana
se, että ravitsemus, liikunta ja suuhygienia tulevat käsittelyyn.
Ensi syksynä nimenomaan niitä painotetaan päiväkoti-ikäisille.
Sen verran kun täällä puhuttiin kielien
puhumisesta, niin tein tuossa kirjallisen kysymyksen suullisen kielikokeen
mukaan ottamisesta ylioppilaskokeeseen. Jotta me suomalaiset pääsisimme
eroon tuosta tankeroenglannista, (Ed. Ukkola: Apinaenglannista!)
kyllä me tarvitsemme sitä suullista kielen puhumisen
taitoa. Nimenomaan olen paljon tavannut kansainvälisissä konferensseissa
suomalaisia. He kyllä hyvin puhuvat sanavarastoltaan, mutta ääntäminen
on vähän niin ja näin ja sii et soo,
niin että kyllä tätä puolta
täytyisi kehittää ja ihan sitä small
talkiakin, ei se nyt niin haittaa. Mehän osaamme täällä puhua
small talkia ja vähän isompaakin talkia, mutta
kyllä minä sanoisin niin, että jos maailmalla
meinaa pärjätä ja siellä ihmisten
kanssa puhua, seurustella, niin täytyy osata käyttää kieltä myös
sujuvasti. Ei se pelkkä asian puhuminen riitä,
vaan täytyy myös pystyä seurustelemaan
ihmisten kanssa sivistyneesti erilaisilla kielillä, myös
muilla kuin englannilla.
Sanna Perkiö /kok:
Arvoisa puhemies! Luovuus on tärkein luonnonvaramme,
ja vapaa tieteellinen tutkimus luo perustan, josta kumpuava luovuus
vie Suomea eteenpäin. Uutta merkittävää tiedettä syntyy
luovuuteen kannustavassa yliopistossa. Sellainen unelma on toteutumassa Aalto-yliopistona.
Innovaatioyliopisto-nimityksellä tunnettu Aalto-yliopisto-hanke
on ollut yksi opetusministeriön laajan yliopistoreformin
kärkihankkeista, joita ministeri Sarkomaa on vienyt onnistuneesti
eteenpäin, kiitoksia.
Aalto-yliopisto on säätiöpohjainen
yliopisto. Valtio sijoittaa säätiöpääomaan
500 miljoonaa euroa ja muut lahjoittajat, yritykset, säätiöt
ja muut yhteisöt ja yksityishenkilöt, yhteensä 200 miljoonaa
euroa. Olemme haasteen edessä, sillä talouden
taantuessa yksityisen rahan kerääminen ei tule
olemaan helppoa. Ylimääräistä rahaa
ei tule olemaan.
Rahoituskuvioiden rakentelun keskellä meidän
tulee kuitenkin huolehtia tieteen autonomisuudesta. Tieteellisen
tutkimuksen riippumattomuus on varmistettava, jotta Aalto-yliopisto
voi palvella koko yhteiskuntaa toivotulla tavalla. Aalto-yliopistosta
ei saa tulla rahoittajiensa ja säätiönsä hallituksen
jäsenten taustaorganisaatioiden lyhyen tähtäimen
tutkimuksellista työkalua. Jos tieteen autonomisuutta ei
taata, typistyvät Aalto-yliopiston mahdollisuudet nousta
kansainväliseksi huippuyliopistoksi. Aalto-korkeakoulun
säätiön hallitus päättää säätiön
strategiasta, toimintaa ja taloutta koskevista asioista, sekä muista
laajakantoisista suunnitelmista. Hallituksella on erittäin
suuri vastuu luotsata yliopistoa riippumattomasti ja viisaasti.
Aalto-yliopisto tarjoaa yliopistokaupungeille, Helsingille ja
Espoolle, suuria mahdollisuuksia kehittää elinkeinojaan.
Tavoitteena tulee olla houkutella maailman parhaiden tutkimusta
tekevien yritysten tutkimusyksiköitä sijoittumaan näihin
kaupunkeihin. Esimerkiksi Helsinki voisi kaavoittaa nykyisen Kauppakorkeakoulun
ympäristöön merkittäviä uusia
julkisia rakennuksia, jotka varataan Aalto-ylipiston käyttöön.
Sopivia tontteja Etu-Töölöstä kyllä löytyy,
voin töölöläisenä vakuuttaa.
Esimerkiksi Hietaniemen rantaan kylpylätontin paikalle
voisi rakentaa yliopistolle sopivan rakennuksen ja Hietaniemenkatu
5:een suunnitellun asuntolan voisi ainakin osittain varata vierailevien
tutkijoiden käyttöön. Minusta kaupunkisuunnittelu
ei oikein Töölössä ole huomioinut
vielä tätä hienoa Aalto-yliopistohanketta.
Toinen varapuhemies:
Puhujalista jatkuu. Nyt on keskustelun alkamisen jälkeen
varattuja puheenvuoroja, mutta niihin edelleen pätee tämä puhemiehistön
suositus, että ne ovat enintään 5 minuutin
puheenvuoroja.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan
keskeinen tavoite on nimenomaan perusopetuksen tason kehittäminen,
ja se on tärkeä tavoite. Ajattelin kuitenkin,
kun ministeri Sarkomaa on itse paikalla, nostaa esille sen, että vaikka
hallitusohjelmaan kirjattiin myös tietotekniikan hyödyntämiseen omat
tavoitteensa, on kuitenkin äärimmäisen
tärkeää, että kun kiinnitetään
huomiota nyt näihin luokkakokoihin, kiinnittää myös
huomiota siihen, että metodisesti me kehitämme
oppimisympäristöjä ja otamme tietotekniikan
hyötykäyttöön paremmin kuin
se tällä hetkellä meidän peruskouluissamme
on.
Toisena asiana, arvoisa puhemies, tarkastelen yliopistojen asemaa.
Nythän panostetaan merkittävästi yliopistoon
ja korkeakouluopetukseen. Me olemme samanaikaisesti saaneet uuden
kansallisen innovaatiostrategian. Tämän vuoksi
erityisesti ensi vuoden aikana, kun yliopistolakia uudistetaan — sen
lisäksi että budjetti tarjoaa nyt lisää voimavaroja
yliopistoille, Suomen Akatemialle ja tällä tavalla
suuntaa julkista tukea, jota on tavoitteena täydentää myös
yksityisillä voimavaroilla — on äärimmäisen
tärkeää käydä keskustelua
siitä, mikä on yliopistojen, ammattikorkeakoulujen,
Suomen Akatemian ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyön
paikka ja rooli. Nimittäin mehän olemme rakentaneet
tätä suomalaista menestystä hyvin vahvasti
tieteellisteknologisen innovaatioajattelun pohjalta ja nyt tässä uudessa
innovaatiostrategiassa laajennetaan innovaationäkemystä,
innovaatiokäsitystä. Siksi minusta olisi erittäin
tärkeää siinä rinnalla, kun me
suuntaamme näitä lisävoimavaroja, selkeyttää myös
keskeisten toimijoiden asemaa ja roolia.
Minä kiinnitin huomiota valtiovarainvaliokunnan lausuntoon,
jonka on erityisesti työstänyt tiede- ja sivistysjaosto,
jonka puheenjohtaja on myös paikalla. Minusta siinä sinällään
ihan oikein todetaan tämä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
rooli, mutta minusta oli hieman liian kapeasti ja kategorisesti
kirjattu, että vain yliopistot ovat uuden tiedon tuottajia
ja tässä mielessä on ammattikorkeakouluille
tärkeätä yliopistoyhteistyö.
Jos me ajattelemme tätä innovaatioketjun, osaamisketjun,
kokonaisrakentumista, niin kyllä meidän pitää hyväksyä myös
se, että ammattikorkeakoulut toimivat uuden tiedon tuottajina.
Meidän pitää hyväksyä se,
että sektoritutkimuslaitokset toimivat uuden tiedon tuottajina,
ja mikä on erittäin tärkeää,
että työyhteisöt ja yritykset toimivat
myös parhaimmillaan uuden tiedon tuottajina.
Tässä mielessä paitsi että todella
huolehdimme perusopetuksesta, me todella varmistamme tämän
koko koulutuksen arvoketjun toimivuuden ja sen uusiutumisen niitä tarpeita
vastaan, jotka ovat rakentumassa. Nimittäin tämä haaste on
todella koko ajan vain vahvistumassa, miten me luomme sitä korkeaa
osaamista, jolla todella me suomalaisina voimme tässä kansainvälisessä kilpailussa
menestyä.
Ihan lyhyesti, arvoisa puhemies, vielä viimeiseen asiaan.
Tästä nuorten syrjäytymisestä on paljon
keskusteltu. On erittäin hyvä, että meillä on
nuorten työpajatoimintaan varattu varsin merkittävästi
voimavaroja. Mutta erityisesti toivoisin, että myös
metodisesti nuorten työpajatoiminta saisi uutta sisältöä ja
sillä tavalla se vielä nykyistä paremmin
kiinnittyisi myös työelämän tarpeisiin
ja vastaisi myös paikallisten yritysten ja työyhteisöjen
toimintaan ehkä nykyistä paremmin. Liian monta
kertaa nämä työpajat ovat sellaisia paikkoja,
joihinka nuoret vain kokoontuvat keskenään tai
ehkä ohjaajan tai ohjaajien toimesta ja hieman jäävät
irralleen niistä työelämän todellisista
vaatimuksista.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Käyn tässä vain
lyhyesti läpi sosialidemokraattisen luottamusbudjetin eli
vaihtoehtobudjettimme päälinjat. Meillähän,
kuten totesin aiemmin, tämä koulutuspainotteisuus
on tässä selkeä arvovalinta, ja niinpä esitämme
yli 360 miljoonaa lisää tähän
koulutukseen kaikkinensa. Peruskauraahan siitä on tämä viimevuotinen
linja perusopetuksen merkittävämmästä resursoinnista
valtionosuuksia lisäämällä,
jolla haluamme nimenomaan oppilashuoltoon, opetusryhmien pienentämiseen,
tämän kaltaisiin seikkoihin kiinnittää myös
määrärahallisesti erityistä huomiota.
Yliopistot ovat myös tuttua, eli olemme lähteneet
siitä, että tämä tiede- ja teknologianeuvoston
50 miljoonan euron vuosittaissuositus täyttyy meidän
vaihtoehtobudjetissamme. Siksi sinne 27 miljoonaa lisää;
hyvä, että hallituspuolelta sinne se 3 miljoonaa
tuli sitten vielä. Meillä on lukuisia pienempiä eriä lähtien
vapaan sivistystyön tukemisesta, rauhantyön tukemisesta.
Tärkeä raha on myös tämä opiskelijoiden
ateriatuki, koska minä en voi ymmärtää sitä,
että kun muutoin halutaan ruuan hintaa alas, niin miten
voidaan hyväksyä se, että opiskelijoilla
nousee ruuan hinta. Se ei ole hyvä asia.
Sitten meillä on selkeät elvytyserät,
jotka tähän taloustilanteeseen ovat vastaamassa.
Niissä on hyvin merkittävät panostukset
aikuiskoulutukseen, ammattikoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen
sekä ammattikorkeakouluihin. Ja kaikissa näissä on
se elementti, kun nyt niitä masentavia työttömyyslukuja,
masentavia irtisanomisuutisia, lomautusuutisia jatkuvasti kuulemme
ja musta on monien loppuvuosi tässä mielessä,
että saisimme sitten näitä ihmisiä koulutettua ja
autettua sitä ihmistä siinä tilanteessa,
kun vaikeita hetkiä tulee. Ainahan aikuiskoulutus muutenkin
on kannattavaa.
Koulujen korjaamiseen pistämme 50 miljoonaa euroa.
Hallitus on hyvin lisännyt sinne 30, mutta ongelma on se,
että se tulee valtuuteen. Se jälkirahoitteinen
ja aktualisoituu viimeisimmillään vasta seitsemän
vuoden kuluttua. Me katsomme, että täsmäelvytys
tässä ja nyt vaatii sen rahan vaikeuksissa oleville
kunnille heti. Siksi emme esitä valtuuteen vaan itse määrärahaan
50 miljoonaa euroa lisää.
Korjausta tuemme myös kirjastojen osalta, Museoviraston
alaisten kulttuurirakennusten osalta, ja yhteensä siis
puhumme aika ison mittaluokan arvovalinnoista. Budjettihan meillä on
tasapainotettu muun muassa sitten vaihtoehtoisilla veroesityksillä painottaen
ympäristöveroja ja harmaan talouden torjuntaa.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnan
suuressa salissa monesti puhutaan siitä, kuinka paljon
meillä on kuntapäät-täjiä,
kuntavaikuttajia, ja nyt opetusministeriön hallinnonalasta
keskusteltaessa voi todeta, että harvoin näin
kirjaimellisesti ja tarkasti käsi kädessä käyvät
opetuspuolen kunnallinen ja valtion tason päättäminen.
Nimittäin minä ja ed. Alanko-Kahiluoto odotellessamme
puheenvuoroa ehdimme käydä Helsingin opetuslautakunnan
kokouksessa, jossa päätimme muun muassa lukiolaisten
ulosmarssien ja vaikuttamistyön johdosta, että heillä on
oikeus viikon syyslomaan. Eli se oli hieno esimerkki siitä,
että aktiiviset nuoret, jotka toimivat, nostavat esille
omia asioitaan, voivat myös vaikuttaa päätöksentekoon. Minä toivon,
että se vaikuttaa jatkossa siihen, miten Helsingissä ja
ylipäätänsä valtakunnallisesti nuoret
kokevat, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa,
heitä tullaan kuuntelemaan.
Mutta, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti muutamia asioita tästä budjetista.
Ensinnäkin, aivan kuten jo keskustelun alussa totesin,
olen pitänyt sitä hyvänä, että opetusministeri
Sarkomaa on nostanut vahvasti esille luokkakoot. Valitettavasti
budjetti ei anna riittäviä keinoja puuttua näihin
ylisuuriin ylilyönteihin, jopa 36 oppilaan ryhmiin. Ensinnäkin
tämä 16 miljoonaa euroa, joka budjetissa on, joka
on 26 euroa oppilasta kohti, on riittämätön
määrärahana. Mutta toisaalta myös
koska se ei ole korvamerkitty ja meillä ei ole lakisääteistä ohjausta,
se ei välttämättä vaikuta opetusryhmien
kokoon. On varmasti viisaita opetuslautakuntia, niin kuin Helsingissä,
jotka ovat panostaneet, mutta sitten tiedämme, että ensi
vuonnakin on edessä esimerkiksi opettajien lomautuksia.
Toinen seikka, jonka haluan nostaa esille, on se, että me
puhumme aina maksuttomasta koulutuksesta aivan sieltä esiopetuksesta
korkeimpiin tutkintoihin, tohtorintutkintoihin, asti, ja se on tärkeätä.
Siitä pitää viimeiseen asti pitää kiinni, mutta
meillä on edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa pieni ongelma
sen suhteen. Nimittäin toisella asteella, sekä lukioissa
että ammatillisissa oppilaitoksissa, materiaalikustannukset,
kirjakustannukset, ovat valtavan suuria erityisesti pienituloisille
perheille. Ne ovat todella suuria hankintoja, ja moni on vaikeuksissa.
Tältä osin ei toteudu täysin maksuttomuusperiaate.
Toivoisin, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa voisimme
päästä siihen, että myös
toinen aste olisi aidosti maksuton ja kirjat eivät uusiutuisi
niin nopeasti, niitä pystyttäisiin kierrättämään,
ne voisivat tulla koulun puolelta. Vasemmistoliiton budjettivaihtoehdossa
tämä on tuotu esiin, mutta nostan sen esiin nyt
sen vuoksi, että toivoisin, että tästä jossain
vaiheessa syntyy ihan aito keskustelu. Se on iso summa, mutta se
on periaatteellisesti iso kysymys.
Sitten haluaisin todeta, kun ed. Karjula täällä nosti
esille ammattikorkeakoulupuolen kehittämisen ja tutkimuksen,
että olen aivan samaa mieltä siitä, että sitä ei
saa unohtaa. Se on tärkeätä erityisesti
alueellisesti. Kun meillä on yliopistot, meillä on
yliopistojen aluekeskukset, niin pitää olla myös
ammattikorkeakoulut tätä täydentämässä,
ja siihen pitää panostaa. Mutta siitä huolimatta
en voi olla nostamatta esille yliopistojen perusrahoitusta. Aivan
kuten ed. Viitanen äskeisessä puheenvuorossaan
totesi, siellä on 27 miljoonan euron klappi verrattuna
suosituksiin. Perusrahoitus siltä osin pitäisi
saada kuntoon. Tätä ovat nostaneet esiin muun
muassa Suomen ylioppilaskuntien liitto ja yliopistojen rehtorineuvosto.
Mutta, arvoisa puhemies, yhtenä isona kohtana haluan
tuoda esiin opintotuen. On hienoa, että tämä eduskunta
on nostanut opintotuen tasoa, ja on tärkeää se,
että nimenomaan opiskelijoiden painostuksesta. Muistan,
miten kaikilla suurilla opiskelupaikkakunnilla opiskelijat olivat
kaduilla. Eduskuntatalon edessä oli tuhansia opiskelijoita
vaatimassa opintorahan korottamista. Se on nyt toteutunut. Toinen
tärkeä asia, joka ei ole summana suuri mutta yksilön
kannalta erittäin merkittävä, josta pitää antaa
kiitosta ministeri Wallinille, on se, että tämä kytkentä puolison
tuloihin poistui.
Siitä huolimatta täytyy todeta, että ongelmia riittää,
ja yksi on tämä ateriatuki. Se olisi pitänyt hoitaa
kuntoon, että näitä opintotuen parannuksia
ei sitten syödä pois. Toinen asia, joka pitää nostaa
esille, on isoimpia ongelmia meidän opintotuessamme. Isoin
epäkohta on edelleen se, että vaikka eduskunta
on nostanut vanhempien tulorajoja toisella asteella, niin siitä huolimatta
edelleen täysi-ikäiset, poissa kotoa asuvat alle
20-vuotiaat toisen asteen opiskelijat ovat vanhempien tulojen varassa.
(Puhemies: 5 minuuttia!) Se pitäisi ehdottomasti korjata.
Lopuksi vielä totean, että opintotuen lisäksi toinen
kysymys on taiteilijoiden apurahojen taso ja määrä.
Ne ovat jääneet auttamattomasti jälkeen,
ja niitä olisi tullut nostaa. Siitä meillä on myös
omat esityksemme.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Yliopistot eivät uuden yliopistolain
mukaisesti ole enää vuoden 2010 alusta valtion
tilivirastoja. Tämän luulisi tarkoittavan sitä,
että myöskään valtionhallinnon
tuottavuusohjelma ei voi koskea niitä. Toisin kuitenkin
näyttää olevan. Tuottavuusohjelman halutaan
jatkossakin koskevan yliopistoja, ainakin jos kuuntelee valtiovarainministeriön
virkamiehiä. Kun tuottavuusohjelmaa ei voida enää soveltaa
henkilötyövuosiin, ehdotetaan sitä sovellettavaksi
rahoituksen indeksikorotuksiin. Tämä, arvoisa
puhemies, olisi yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen voimavarojen
kannalta käänne huonompaan. Näyttää siltä,
että halua pitää kiinni hallitusohjelman
kirjauksesta, jonka mukaan tuottavuusohjelma ei sido opetuksen ja
tutkimuksen voimavaroja, ei ole. Toivon, että olen tässä tulkinnassani väärässä.
Huolestuttavalta tuottavuusohjelman vaikutukset näyttävät
myös sektoritutkimuslaitosten osalta. Erityisen katastrofaalinen
tilanne on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, jonka koko toiminta
on uhattuna, kun tuottavuusohjelma uhkaa syödä sen
henkilöstöstä kolmanneksen. Vetoan arvon
ministereihin: käyttäkää parempaa
harkintaa tuottavuusohjelman suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.
Tuottavuuden parantaminen ei voi tarkoittaa maallemme elintärkeän sivistyspääoman
romahduttamista.
Arvoisa puhemies! Valtion budjettiohjauksen heikko kohta on
tätä nykyä se, että kun normiohjausta
on niin merkittävästi vähennetty, on
eduskunnan todellinen mahdollisuus tehdä arvovalintoja
budjetin kohdentamisessa lähes olematon. Niinpä eduskunnan
ainut mahdollisuus on esittää painokkaita toiveita
siitä, että kunnat käyttäisivät
valtionosuutensa siihen, mihin eduskunta ne myönsi. Ensi
vuoden budjettiin on lisätty 20 miljoonaa euroa kunnille
siihen, että perusopetuksen ryhmäkokoja pienennetään.
On kuntapäättäjien vastuulla, että rahat
todella menevät ryhmäkokojen pienentämiseen,
esimerkiksi. Erityisesti näin laskukaudella rahareikiä kunnissa piisaa.
Toivottavasti viime lamasta on opittu se, ettei peruspalveluista
ja ihmisten hyvinvoinnista kannata säästää.
Arvoisa puhemies! Perusopetuksessa olevien maahanmuuttajaoppilaiden
määrä on lisääntynyt vuosikymmenen
alussa 41 prosenttia ja nuorisoikäluokkaan kuuluvien määrä 56
prosenttia. Nämä ovat suuria lukuja, ja määrä on
edelleen kasvussa. Koululaitoksellemme tämä merkitsee suuria
haasteita. Kaiken ikäisten maahanmuuttajien kotoutumisen
avain on kielitaito. Perusopetuksessa puutteelliseksi jäävä kielitaito
on suurin syy siihen, että liian harva maahanmuuttajataustainen
nuori jatkaa opintojaan toisella asteella.
Hallitus myönsi ensi vuoden budjettiin 9,5 miljoonaa
euroa siihen, että perusopetukseen valmistava koulutus
voidaan pidentää puolesta vuodesta vuoden mittaiseksi.
Maahanmuuttajataustaisten opettajien täydennyskoulutukseen myönnettiin
miljoona euroa. Nämä ovat hyviä lisäyksiä.
Tärkeitä asioita jäi silti puuttumaan. Suomi
toisena kielenä -opetuksen lisäämiseen olisi
ensi vuodelle tarvittu noin 10 miljoonaa euroa ja maahanmuuttajien
oman äidinkielen opetusryhmien kokojen pienentämiseen
2 miljoonaa euroa. Tutkimusten mukaan oman äidinkielen kunnollinen
oppiminen on huomattavaksi hyödyksi kotoutumisessa.
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksesta
käy ilmi, että viime keväänä ammatilliseen
koulutukseen haki 9 300 nuorta enemmän kuin koulutuspaikkoja
oli tarjolla. Hallitus kohdentaa ensi vuonna 4,3 miljoonaa euroa
ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen,
1,1 miljoonaa euroa oppisopimuskoulutukseen ja nuorten työpajatoimintaan
750 000 euroa. On kuitenkin kysyttävä,
riittävätkö nämä toimet.
Kun laskukaudella työllisyys laskee, on erityisen tärkeää huolehtia
siitä, että koulutuspaikka on tarjolla kaikille
sitä haluaville.
Arvoisa puhemies! Teatterilain piirissä olevien teatterien
ja elokuvatuotannon osalta vuoden 2009 kulttuuribudjetti näyttää hyvältä.
Huonompi tilanne on sen sijaan teatterin vapaalla kentällä.
Tilannetta kuvaa hyvin se, että vapaat ryhmät saivat
vuonna 2006 vain prosentin Suomen teatteri-, tanssi- ja oopperamäärärahoista,
mutta tuottivat 23 prosenttia maan kaikista ammattiteatterien esityskerroista
ja saivat 15 prosenttia katsojista. Vuonna 1993 vapaan kentän
tuki oli 200 000 euroa, joka jaettiin kuuden teatterin
kesken. Nyt rahaa on 1,3 miljoonaa jaettavaksi peräti 31
ammattiteatterin ja sirkusryhmän kesken. Kuilua vos:n piirissä olevien
ja vapaan kentän välillä on siis pyrittävä jatkossa
kaventamaan. Toivon tähän valppautta ja sitkeyttä ministeri
Wallinille.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Minulle varmasti olisi riittänyt
kaksi 3 minuutin vastauspuheenvuoroa, mutta nyt taitaa livahtaa
5 minuuttia.
Ensiksi olisin kiittänyt opetusministeri Sarkomaata
siitä tärkeästä ja raskaasta
työstä, millä olette lähtenyt
reivaamaan meillä opetusta, opetusministeriön
hallintoa, koulutusta, yliopistolaitosta pois siitä vanhasta — minä käytän
tuhmaa sanaa — DDR:läisestä linjasta
kohti normaalia länsimaista opetusjärjestelmää.
Tasapäistämisestä ollaan pääsemässä eroon.
Ketään ei enää pakoteta välttämättä suorittamaan
kaikkia tutkintoja. Enää ei toivota, että 70
prosenttia ikäluokasta kouluttautuisi maistereiksi ja joutuisi
työttömyyskortistoon. Nyt annetaan arvo käsityölle, käden
taidoille ja työssä oppimiselle. Minusta tämä on
erittäin hyvä suunta. Sen lisäksi yritetään
lopultakin saada tiedekorkeakoulut sellaiseen iskukykyyn, että Suomi
pystyisi kilpailemaan uusilla innovaatioilla maailmalla. Tästä minä kiitän
opetusministeri Sarkomaata.
Olen puhunut näistä tasokursseista aikaisemminkin,
ennen tätä päivää.
Minun mielestäni, kun niitä nyt ei hyväksytä,
olkoon näin, mutta minä toivon, että jokaisessa
luokassa kyettäisiin ottamaan huomioon oppilaiden erilaisuus.
Kaikki eivät opi kaikkea. Tämä pitäisi
opettajien hyväksyä, ja tämä pitäisi
opetussuunnitelmissa hyväksyä. Jos kerta tasokursseja
ei hyväksytä, niin hyväksytään
tämmöinen hieno sana "inkluusio" ja sillä tavalla
yritetään antaa jokaiselle oppilaalle se ihana
tunne, että minä olen oppinut jotain, eikä sitä tunnetta,
että minä en osaa mitään. Ehkä tämä voi
olla yksi syy niihin vaikeuksiin, mitä tämän
hetken kaksikymppisillä nuorilla on tällä hetkellä.
Minä korostan sitä, että kouluopetuksessa
täytyisi suvaitsevaisuuden olla äärimmäisen
tärkeä arvo, kuten yksilönvapaus ja erilaisuuden
hyväksyminen. Jos yhteiskunta ajautuu siihen pisteeseen,
että lapset pelkäävät mennä kouluun,
lapset pelkäävät mennä päivähoitoon,
opiskelijat pelkäävät mennä yliopistoon,
koska ovat erilaisia, koska tulevat erilaisesta ympäristöstä,
niin tämähän on väärin.
Tämä sietokyky meiltä ehkä on
puuttunut opetuksessa, meiltä on ehkä puuttunut
kodista, meiltä on ehkä puuttunut yhteiskunnan
muista järjestelmistä. Minä peräänkuulutan sitä,
että jos me hyväksyisimme ihmisten erilaisuuden,
niin ehkä näitä ongelmia nuorten parissa ei
näin paljon olisi.
Sitten menen toiseen asiaan: ammattikorkeakoulu kontra yliopisto.
Silloin kun ammattikorkeakoulut perustettiin, minä pidin
sitä erittäin hyvänä asiana,
mutta tilanne on pikkuisen, miten minä sanoisin, kärjistynyt.
Siinä mielessä kärjistynyt, että jokainen
ammattikorkeakoulu haluaa olla pikku yliopisto tällä hetkellä,
tuottaa tiedettä, mikä ei periaatteessa minun
mielestäni kyllä sinne kuulu. Ammattikorkeakoulun
tehtävänä on tuottaa hyviä,
osaavia työntekijöitä ympäristössä olevan
yhteiskunnan — yritysten, liike-elämän, valtionhallinnon — tarpeisiin.
Se minun mielestäni on yksi tärkein tehtävä.
Jos halutaan tehdä tiedettä, niin sitten täytyy
mennä yliopistoon, mutta olen kuullut aika lailla valituksia
siitä, että ammattikorkeakoulusta tulevat eivät
tällä hetkellä täytä niitä kriteerejä,
joita työnantaja edellyttää. Aikaisemmat
opistot olivat tässä suhteessa parempia. Minusta
tämä on ikävää kuultavaa, mutta
näin nyt vaan on.
Sitten olisin — menee kyllä yli 5 minuutin — puuttunut
siihen, että aina kouluelämässäkään
ei ole kysymys rahasta siinä, miten siellä viihdytään.
Tällä hetkellä näyttää siltä,
että opetusministeriö on suurin piirtein hukkumassa
rahaan elikkä on saanut lähestulkoon kaiken, mitä on
haluttu. Mutta se, mitä toivoisin Jokelan ja Kauhajoen
jälkeen, on, että lopultakin ymmärrettäisiin, että ei
kysymys ole siitä, pannaanko hirvittävästi rahaa
oppilashuoltoon, lisätäänkö kouluterveydenhuoltoa,
vaan kysymys on siitä, miten me tuemme perheitä siinä vaiheessa,
kun lapset ovat pieniä. Kysymys on siitä, miten
me tuemme, miten me jaksamme tukea niitä pieniä päiväkodissa olevia
lapsia ja miten me jaksamme tukea koulussa olevia pieniä lapsia,
(Puhemies: Nyt meni jo 6 minuuttia!) alakoululaisia. Tässä ainut
keino on, että me olemme suvaitsevaisia ja me hyväksymme
erilaisuuden. Muuten ei tule mitään.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen
siihen, että hallitus jo ensimmäisillä metreillä päätti
ikäluokkien pienenemisestä säästyvistä rahoista
niin, että ne käytetään perusopetukseen
tulevaisuudessakin. Tämä pop-raha on 80 miljoonaa
euroa koko hallituskaudelle ja sitä käytetään
vuosittain noin 20 miljoonaa euroa. Kun minulla on mahdollisuus kysyä opetusministeriltä,
niin kysynkin, kun en ole enää pysynyt kärryillä,
mihin kaikkeen tätä on käytetty. Nämä opetusryhmien
pienentämiseen käytettävät rahat
ovat 16 miljoonaa, sitten on ajateltu niin, että kerhotoimintaa
on aktivoitettu hanketoiminnalla, erityisopetusta on laitettu uusiin
ulottuvuuksiin ja maahanmuutto-opetukseenkin on tätä rahaa
ilmeisesti riittänyt. Mistä puroista tämän
kuluvan vuoden pop-raha koostuu, ja mistä koostuu seuraavan
vuoden osuus?
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tuo 5 minuuttia on niin lyhyt aika,
että joutuu pilkkomaan tällä lailla toiseen
puheenvuoroon.
Suomen nuorisoseuraliiton hallituksen puheenjohtajana haluan
vielä sanoa muutaman sanan kulttuurista ja siitä,
että meidän pitäisi saada kulttuuria
kuluttamisen sijalle.
Nykyihmisen sanotaan täyttävän sisäistä tyhjyyttään
työnteolla ja kuluttamisella. Kumpikin ovat tietysti välttämättömiä yhteiskunnassa
elämiselle. Kysymys on mittasuhteista. Jos ihminen ei saa
iloa ja tyydytyksen tunnetta muuten kuin määrättömästä työnteosta
ja kuluttamisesta, se on vaarallista ja surullista. Kuluttaminen
liittyy paljolti sosiaaliseen statukseen. Omistamansa tavaran avulla
ihminen haluaa näyttää pärjäämistään
yhteiskunnassa.
Tätä elämisen mallia siirrämme
nuoremmille sukupolville. Mainokset ja media tyrkyttävät
kuluttamista elämäntapana. Hyvä esimerkki
lehtien tuotteistavasta suhtautumisesta ihmiseen ovat joidenkin
lehtien henkilöhaastattelut, joissa kuvien alla kerrotaan,
mitä vaatteita haastateltavalla on yllään
ja paljonko ne ovat maksaneet. On normaalia ja ikäkauteen
kuuluvaa, että teini-ikäiset luovat identiteettiään
pukeutumisella. Sillä he haluavat viestittää esimerkiksi,
mihin alakulttuuriin tuntevat kuuluvansa. Mutta jos minuuden etsiminen
vaatii jokaviikkoista uusien vaatteiden ostoa tai vaikkapa aina
viimeisimmän puhelinmallin hankkimista, ollaan huonolla
tiellä. Meidän olisi näytettävä,
että minuuttaan voi luoda ja sitä voi esittää muutenkin
kuin tavaramaailman avulla.
Arvoisa herra puhemies! Yksi mainio väylä itseilmaisun
ja identiteetin tutkimiseen ovat taide- ja muut kulttuuriharrastukset.
Lapset pitäisi saada pienestä pitäen
mukaan erilaisiin harrastuksiin, joiden avulla lapsi voisi oppia
maailmasta ja itsestään, eikä harrastusten
tarvitse olla mitään mittavia spektaakkeleita,
joita varten lapsi pitää varustaa huippuvarusteilla.
Koulujen taideaineiden oppituntien määrän vähentäminen
on ikävää, sillä se vähentää mahdollisuuksia,
että lapsi löytää itseään
ja uusia kykyjä ja innostuu vaikkapa maalaamisesta, sillä koulujenkin
panostusta tähän tarvitaan, koska valitettavasti
kaikissa kodeissa ei ymmärretä tai tulla ajatelleeksi
sitä, että lasta voisi kannustaa luovien harrastusten
pariin.
Ilman muuta liikunnalliset harrastuksetkin ovat hyviä ja
tarpeellisia. Niissä usein vain on vallalla kilpailuajattelu,
joka ei kaikkia viehätä. Tärkeää olisi
kuitenkin oppia tekemään asioita yhdessä.
Siksi esimerkiksi harrastajateatteritoiminta olisi ihanteellinen
nuorille. Siinä oppisi sosiaalisia taitoja ja olisi yhdessä tekemisen
riemua.
Yhteiskunnan tulee tukea ja edistää lasten
ja nuorten, mutta myös toki aikuisten kulttuurista harrastustoimintaa.
Se on yhteiskunnan etu, sillä näin kansalaisista
kasvaa ihmisiä, joilla on henkireikä elämässään.
Mutta tärkeintä on se, että ihminen saa
harrastuksestaan itselleen paljon iloa ja voimavaroja, joiden avulla
voi paremmin ja nauttii elämästään
enemmän.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin painottaa kahta
asiaa, jotka äskeisessä puheenvuorossa jäivät
sivuun.
Ensinnäkin pitää todeta, että siitä huolimatta, että hallitus
ryhtyisi niihin toimiin, joita vasemmistoliitto on ehdottanut ja
esittänyt ja vaatinut, eli selvään elvytykseen,
jolla estetään lama ja massatyöttömyys,
on silti näköpiirissä se, että me tarvitsemme
jatkossa entistä enemmän myös nuorten
lisäksi jo ammatissa olevien, työelämässä olevien,
kouluttamista, ja sen vuoksi siihen pitäisi panostaa enemmän.
Hallituksen kirjaukset työelämässä jo
olevien uudelleenkouluttamiseen ja ammattitaidon uusimiseen ovat
hyviä, mutta toistaiseksi määrärahat
eivät ole olleet riittäviä, ja tähän
pitäisi panostaa enemmän. Siksi vasemmistoliitto
on esittänyt budjetissa siihen lisäyksiä.
Toinen seikka, jota haluan painottaa, on se, että nuorille
pitää löytyä erityyppisiä ratkaisuja ja
oppisopimuskoulutus on yksi erittäin hyvä tapa
pitää huolta siitä, että kun
joillekin nuorille paremmin sopii työelämässä oppiminen
ja kouluttautuminen, sen sijaan että istuu vain siellä koulunpenkillä,
niin siihen pitää panostaa. Sen vuoksi me olemme
halunneet vahvasti nostaa myös oppisopimuskoulutuksen esille
ja haluamme vahvasti sitä puolustaa.
Lopuksi haluan todeta, että minusta on erittäin
hienoa, että ministeri Sarkomaa viime töikseen
on täällä loppuun asti ja huolehtii oman
hallintoalansa budjetista niin kuin ministerin pitää. Kiitoksia
siitä.
Toinen varapuhemies:
Ministeri Sarkomaa on luvannut pitää sitten
yhteenveto- ja kommenttipuheenvuoron lopuksi, kunhan tästä nämä kolme
puheenvuoroa saadaan pidetyiksi.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tällä opetusministeriön
hallinnonalalla on erittäin monia, siis vuosittain käsittelyssä olleita
pieniä määrärahalisäyksiä.
Toki näin on muillakin hallinnonaloilla, mutta ehkä erityisesti
tämän opetusministeriön hallinnonalan,
maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen
vuoksi valtiovarainvaliokunta päätyi tekemään
lausumaehdotuksen, joka on tässä mietinnössä mukana
ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota
siihen, että tietyt pysyväisluonteiset määrärahat
todella sisällytettäisiin ensi vuonna hallituksen
budjettiesitykseen, ja niitä ovat muun muassa harjoittelukoulut ja
yliopistokeskukset.
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan vielä tavallaan
osaltani ottaa kantaa aiheeseen, jota tässä on
muutamissa puheenvuoroissa käsitelty: mitenkä tätä lasten
ja nuorten erilaisuutta ymmärretään,
millä tavalla tätä erilaisuutta otetaan riittävästi
huomioon myös opetusmenetelmissä ja oppimiskäytännöissä.
Siinä on varmasti sellainen työmaa, jossa on vielä peruskoulun
puitteissa meillä tehtävää,
mutta erityisesti ammatillisessa opetuksessa, ehkä myös
ammattikorkeakouluopetuksessa, niin että nekin lahjakkuudet,
jotka eivät ole ihan tässä koulutuksen
perusurassa, ja ne voimavarat saataisiin paremmin käyttöön
ja palvelemaan ennen kaikkea näitä ihmisiä,
yksilöitä, mutta myös palvelemaan koko
yhteiskuntaa.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kyösti Karjula otti aikaisemmassa puheenvuorossaan
esiin työpajatoiminnan ja toivoi, että työpajojen
toimintametodeja kehitettäisiin niin, että työpajat
pystyisivät nykyistä paremmin vastaamaan myös
työelämän haasteisiin.
Arvoisa puhemies! Valtakunnallisen työpajayhdistyksen
puheenjohtajana voin kertoa, että työpajoilla,
niiden ammattilaisilla, on tähän sekä halua
että kykyä. Hallitusohjelmassa luvataan kehittää välityömarkkinoita
yhteistyössä yritysten kanssa. Työpajat
voisivat olla tässä välityömarkkinoiden
kehittämisessä mukana ja avainasemassa. Työpajat
ovat vaihtoehtoisen oppimisen ympäristö, jolle
keskeistä on nimenomaan tekemällä oppiminen.
Tästä syystä työpajat ovat erittäin
hyviä ympäristö- ja oppisopimuskoulutukselle,
esimerkiksi työssäoppimiselle yhteistyössä sekä oppilaitosten
että yritysten kanssa. Toivon, että työpajoja
kehitetään tällä hallituskaudella
nimenomaan yhteistyössä opetusministeriön
ja sitten toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön
ja sosiaaliministeriön kesken.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys opetusministeriön hallinnonalan
vuoden 2009 budjetiksi sisältää merkittävän
lisäyksen Suomen koulutuksen ja osaamisen kehittämiselle
ja laadun parantamiselle.
Yliopistojen määrärahojen lisääntyminen
24 prosentilla, tieteen määrärahojen
nostaminen 15 prosentilla sekä kulttuurin, liikunnan ja
nuorisotyön rahoituksen nostaminen 10 prosentilla ovat historiallisen
suuria. Rahoitusta suunnataan myös nuorten syrjäytymisen
ehkäisyä ja työllisyyttä edistäviin
toimenpiteisiin. Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen
opiskelupaikkoja lisätään yhteensä yli
4 000 opiskelijalla ja opiskelijamäärälisäykset
suunnataan hallitusohjelman mukaan alueellisen työvoimatarpeen
mukaan ja kasvukeskuksiin. Tavoitteena on taata jokaiselle peruskoulun
päättävälle nuorelle jatkokoulutuspaikka.
Halusin tämän todeta sen vuoksi, koska täällä ed.
Arhinmäki vaati, että tällaisia toimia
pitää tehdä, ja hän ei ole varmaan
huomannut tästä mietinnöstä,
että ne juuri kohdistuvat sinne. (Ed. Arhinmäki:
Vaadin lisää resursseja, vasemmistoliitto vaatii!) — Mutta
mikään ei näytä oppositiolle
kyllä riittävän.
Kiinnitän huomioni pariin asiaan:
Yliopistojen uudistamisen yhteydessä voi yliopistokeskusten
toiminta pahimmassa tapauksessa vaarantua, jos yliopistoille ei
aseteta mitään velvoitteita ylläpitää yliopistokeskuksia. Yliopistokeskusten
merkitys sellaisten maakuntien ja niiden ihmisten menestymiselle,
joilla ei ole omaa yliopistoa, on erittäin tärkeä,
jopa ratkaisevan tärkeä. Se on hyvä täällä eduskunnassa, hallituksessa
ja erityisesti opetusministeriössä huomata.
Yliopistokeskusten toiminta yhdessä ammattikorkeakoulujen
ja yrittäjien ja ympäröivän
yhteiskunnan kanssa luo uutta innovaatiota ja osaamista sekä parantaa
yritysten ja alueen kilpailukykyä ja hyvinvointia ja sitä kautta
suomalaisten menestymistä maailmalla. Tässä mielessä on
tärkeää, että yliopistokeskusten
määrärahaan keskustan taistelusta johtuen
nostettiin takaisin tuo 500 000 euroa, kun se oli jälleen
kerran valtiovarainministerin käsittelyssä pudotettu
pienemmäksi. Mielestäni yliopistokeskusten asema
pitää kirjoittaa uuteen yliopistolakiin selvästi
ja pitää tehdä niille yliopistoille,
jotka osallistuvat yliopistokeskusten ylläpitoon, oma momentti, johon
osoitetaan ne määrärahat, joilla nykyiset yliopistot
pitävät yllä yliopistokeskusta. Näin yliopistoille
olisi hyötyä yliopistokeskusten ylläpidosta
ja ne menettäisivät nämä yliopistokeskukseen
osoitetut varat, jos alasajo yliopistokeskusten osalta toteutuisi.
Millään muulla tavalla yliopistouudistuksessa
yliopistokeskusten toimintaa ei voida turvata.
Suomalaisella elokuvataiteella on vahva ja ansiokas historia.
Elokuvien tekijät ovat Suomessa niitä taiteen
ja kulttuurin tekijöitä, jotka usein joutuvat
itse, tai heidän taustayhteisönsä, kantamaan
lähes kaiken taloudellisen vastuun elokuvaprojekteissaan.
Suomalaisen elokuvataiteen tulisi saada nykyistä suurempi
osa valtionavustuksista erityisesti siitä näkökulmasta,
kun ottaa huomioon kansainvälisen elokuvateollisuuden taloudelliset
resurssit ja mahdollisuudet.
Erityisen tärkeää olisi nyt vakinaistaa
ja lisätä merkittävästi kuuden
Suomessa toimivan elokuvakeskuksen valtionapua. Nykyinen apuhan
on aivan nimellinen, eikä se ole pysyvää,
vaan vuosittain erikseen myönnettyä. Satakunnassakin toimii
Nakkilassa Villilän elokuvakeskus, jonka päärahoituksesta
vastaavat kunnat ja jonka tiloja ja henkilöstöä ja
apua käyttävät erittäin merkittävät
elokuvantuottajat Suomessa.
Elokuvakeskusten ylläpito kuuluu mielestäni osaltaan
kulttuurin alalle ja valtion tuen piiriin, ja näiden elokuvakeskusten
merkitys suomalaisen elokuvan tuottamiselle ja tulevaisuudelle on
erittäin tärkeä. Toivon, että vuoden
2009 budjetista voidaan ohjata nykyistä suurempi osuus
elokuvakeskusten toiminnalle ja että vuoden 2009 aikana
rahoitus vakinaistetaan ja se nostetaan riittävälle
tasolle.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Taloudellinen taantuma ja työllisyystilanne
vaativat nyt erityisen voimakkaita julkisia investointeja, jotka
työllistävät. Suomessa on edelleen paljon homekouluja,
joiden korjaamisen tulisi olla pikaisella korjauslistalla. Siksi
oppilaitosten perustamis- ja homekoulujen kunnostamiskustannusten
on oltava riittävällä tasolla ja valtion
tuki korjaamisten aloittamiseksi on välttämätön.
Eduskunnan tehtävänä on varmistaa, että oppilaiden
ja henkilökunnan terveys on etusijalla.
Toiseksi asiaksi haluan nostaa esiin sen, että kaikkialla
Suomessa toimivilla vapaan sivistystyön oppilaitoksilla
on niin tärkeä rooli, että ne eivät
voi kehittää ja uudistaa toimintaansa ilman resursseja.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarvitsevat jatkossakin
kehittämisavustuksia alueellisen ja koulutuksellisen tasa-arvon
turvaamiseen, samoin kuin kansalais- ja työväenopistot tarvitsevat
tukea lasten ja nuorten sekä aikuisten taiteen perusopetuksen
järjestämiseen. Toivonkin, että jatkossakin
tällä tukirintamalla liikutaan eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Kolmanneksi asiaksi haluan nostaa esiin julkisten
kirjastojen tilanteen. Näyttää siltä,
että uusi teknologia vaatii yhä suurempia summia
kuntien palvelubudjeteissa. On tärkeää,
että eduskunta varmistaa sen, että koko kansan
olohuoneet ja nämä yksilöllisen itseoppimisen
mekat saavat riittävät resurssit ja niitä kehitetään
jatkossakin.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi esitän myöskin
huoleni siitä, että apurahansaajien määrää on
jatkossakin edelleen kasvatettava ja apurahoja on jatkossakin korotettava.
Valitettavasti kuitenkin myönnettyjen taiteilija-apurahavuosien
määrä on edelleen tuntuvasti tavoitteista
jäljessä, ja tälle asialle on jatkossakin
tehtävä jotakin. Toivonkin, että tähän
hallitus vielä tiukemmin puuttuu.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Huolimatta siitä, että tämä keskustelu
on hiukan muistuttanut Oscar-gaalaa siinä mielessä,
että on niin paljon kiitelty, niin minäkin kyllä vielä kiitän
ministeri Sarkomaata hyvästä työstä,
vaikka opposition puolelta kiitosta voisi vähän
pitää joskus sellaisena ikään
kuin muodollisena. Mutta kyllä meillä on varmasti
ollut aktiivinen ministeri, ja se on kyllä huomattu tällä puolella.
Kuitenkin, mikä on tärkeä asia budjettikirjan näkökulmasta,
on se, että yliopistojen mahdollisuus kehittää tutkimusta — täällä tuli
esimerkiksi esille lääketieteellinen tiedekunta,
jonka ministeri itsekin mainitsi — on ollut ongelmallista. Joudutaan
lisäämään koulutusta, tutkimusta, mutta
kuitenkaan siihen tarkoitetut määrärahat valtion
toimesta eivät ole pystyneet seuraamaan vaatimuksia. Kuitenkin
tiede, tutkimus, on se ainut, jolla me pitkällä tähtäimellä pääsemme eteenpäin,
myös se, että koko ikäluokka pitää pystyä kouluttamaan.
Se on Suomen avain, se on myös Pisa-tutkimusten tuloksien
taustalla oleva tekijä.
Sitten yksi yksityiskohta kulttuuripuolelta. Kulttuurihistoriallisesti
arvokkaiden rakennusten kohtalo on ollut Suomessa aika tavalla kiikun
kaakun, ja siihen määrärahoja ei ole
kylliksi pystytty lisäämään.
Siihen täällä aikaisemmin ed. Hemmingkin
omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota. Se tavallaan tulee kahta
kautta: se tulee opetusministeriön pääluokasta,
ja ympäristöministeriön pääluokassa
on myös maankäyttö- ja rakennuslain kautta
ja rakennussuojelulain kautta mahdollisuus osoittaa rahoitusta.
No, nämä molemmat momentit ovat liian köykäisiä, ja
niihin pitäisi pystyä lisäämään
rahaa, jos haluamme nimittää itseämme
sivistysvaltioksi.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Parempi myöhään
kuin ei milloinkaan. Minäkin haluan kiittää ministeri
Sarkomaata erityisesti perusopetuksen laadun kehittämiseksi
tehdyistä ponnistuksista. Pop-ohjelma on todella hyvä avaus,
ja toivon, että sen avulla työ kunnissa perusopetuksen
parantamiseksi todella pääsee käyntiin
ja hyvät työtavat siellä juurtuvat.
Ministeri on myös antanut kiitettävästi
tukea taide- ja taitoaineiden roolin vahvistamiselle peruskoulussa.
Siitä olen erittäin iloinen ja ajattelen, että kun
opetussuunnitelmien perusteita taas aletaan päivittää,
meidän on yhdessä pidettävä huoli
siitä, että taide- ja taitoaineiden määrää todella
voidaan sitten peruskouluopetuksessa lisätä. Näistä asioista
erityiskiitos ministeri Sarkomaalle.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Koulutus on yhteiskunnan menestyksen tae.
Se on tullut nyt täällä jo tänä iltana
useaan otteeseen esille. Budjetin painopiste on yliopistorahoituksen
turvaamisessa. Se on varmaan aivan oikein, mutta minusta tärkeätä on
myös eritasoinen ammatillinen koulutus, ja tässä tietysti
vuosien mittaan on tapahtunut myös virhearvioita.
Palautan mieliin sosialidemokraattisen opetusministeri Maija
Raskin aikana lakkautetun rakennusmestarikoulutuksen, joka nyt sitten
viime hallituksen aikana, toki sosialidemokraattien opetusministeriaikana,
saatiin takaisin. On todettava se, että myöskin
nykyinen ministeri on tukenut vahvasti sitä, kun pelättiin
silloin, että hakijoita alalle ei olisi. Luvut kertovat
siitä, että ensisijaisia hakijoita on ollut nelinkertainen
määrä ja hakijoita kaiken kaikkiaan rakennusmestarikoulutukseen
kymmenkertainen määrä. Tämä osoittaa
sen, että tarvetta koulutukselle on ollut.
Meillä on kuitenkin vielä alueita, joissa
koulutus on tavallaan aloittamatta, ja Pohjanmaa, joko Vaasa tai
Seinäjoki, olisi se alue, jonne koulutus pitäisi
saada käyntiin. Tästä on oltu myös
sivistysvaliokuntaan yhteydessä, ja ymmärtääkseni myös
ministeri on saanut tästä viestiä. Toivon, että opetusministeriö vie
tämän asian maaliin ja näin koko Suomi
katetaan tälle tarpeelliselle koulutukselle, vaikka nyt
rakennusalan lama onkin. Mutta ainahan noustaan tästä taantumasta,
ja silloin se tarve on entistä suurempi, kun eläkkeelle
jäävien mestareitten osuus on todella merkittävä.
Lämmin kiitos tästä työstä,
jota olette tehneet.
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tämän pitkän,
hyvän keskustelun päätteeksi. Pop-ohjelma
on siis vauhdissa sadoissa kunnissa. Täällä ed.
Vehkaperä kysyi, mistä puroista tämä tulee,
niin tosiaankin on niin, että ensi vuonna Pop-ohjelmaan tulee
jo 42,5 miljoonaa euroa ja se kasvaa vuosi vuodelta, kunnes sitten
viimeisenä hallituskauden vuotena se on 80 miljoonaa euroa.
Tavoite on, että se raha jää sinne perusopetukseen
ja sinne se sitten juurrutetaan. Erityisopetusta, oppilaan ohjausta
on kehitetty ensimmäisenä vuotena, kerhotoimintaan
on tullut rahaa. Ensi vuonna todellakin tulevat monipuoliset kielivalinnat, ryhmäkoot
ja maahanmuuttajien valmentava perusopetus, eli näillä asioilla
Pop-ohjelma todellakin sitten menee eteenpäin.
Oppisopimuskoulutus on vahvasti nostettu esille. Parhaillaan
on asettamani työryhmä tekemässä työtä,
jolla katsotaan vielä, millä tavalla oppisopimuskoulutusta
voitaisiin vahvistaa. Päinvastoin kuin täällä eräissä opposition
puheenvuoroissa on esitetty, oppisopimuksen tasoa ei ole laskettu,
vaan päinvastoin pyritään sitä vahvistamaan.
Tulee nuorille tuettua oppisopimusta, vähän vanhemmillekin,
korkeakoulutetuille tulee täydennyskoulutuksena oppisopimustyyppistä koulutusta
myöskin korkeakouluihin. Eli kaikin tavoin oppisopimusta
on tarkoitus kehittää ja ennen kaikkea työelämälähtöisesti.
Mielestäni se esitys, minkä oppositio on esittänyt
ainakin demareiden puolelta, että peruskoulua pidennettäisiin,
on aika väärä. Mielestäni nuoret ovat
erilaisia, tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja: oppisopimusta, tuettua
oppisopimusta, työpajatoimintaa.
Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki nosti esille lukioiden
kustannukset, samoin ammatillisen koulutuksen kustannukset. Parhaillaan
lukiota selvittää työryhmä ja
osana olen Lukiolaisten Liiton kanssa sopinut, että katsotaan
nämä kustannusasiat. Myöskin Sakki on
lähestynyt ammatillisen koulutuksen osalta, ja tulemme
katsomaan tämän kokonaisuuden. Mitään
lisärahaa en tässä voi luvata, mutta
on tärkeää, että meillä on kokonaisuus
siitä, mitä koulutus maksaa toisella asteella.
Se on tasa-arvokysymys, eli kiinnitettiin huomiota erittäin
tärkeään asiaan.
Ammattikorkeakoulusta nostettiin esille t&k-toiminta,
ja meillä on tavoitteena maailman paras innovaatioympäristö.
Ministeri Pekkarisen kanssa innovaatiostrategia hyvässä yhteisymmärryksessä hänen
johdollaan valmisteltiin, ja todellakin duaalimallin kirkastaminen
on tärkeää. Ammattikorkeakoulujen työelämälähtöisyyttä pitää korostaa,
mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa. T&k-toimintaan
tarvitaan rahaa. Olen osoittanut ensi vuonna 10 miljoonaa euroa
tavoiteneuvotteluissa ammattikorkeakouluille, ja uuteen tiede- ja
teknologianeuvoston suositukseen olemme ensimmäistä kertaa
kirjanneet sen t&k-rahoituksen. Tavoite on 30 miljoonaa
euroa. Aluekehitys, pk-yritysten kanssa yhteistyön tekeminen,
työelämän kehittäminen, palveluiden kehittäminen,
ne ovat mittaamaton, käyttämätön kapasiteetti
ammattikorkeakouluissa. Tässä täytyy
mennä eteenpäin. Yliopistoilla on oma tärkeä tehtävänsä,
mutta tätä yhteistyötä täytyy
tehdä sen duaalimallin puitteissa.
Aikuiskoulutuksesta totean sen, että päinvastoin
kuin erityisesti sosialidemokraatit ovat täällä väittäneet,
aikuiskoulutukseen panostetaan. Se on hallituksen aivan keskeinen
kehittämishanke. Ensi vuonna tulee 34 miljoonaa euroa lisää aikuiskoulutukseen.
Valmisteilla on lisätalousarvio, ja on aivan selvää,
että tässä taloudellisessa tilanteessa
koulutukseen täytyy panostaa entistä enemmän.
Kyllä kannustan hallitusta tässä, että rohkeita
panostuksia tehdään ja tiede- ja teknologianeuvoston
suositusta tavoitellaan. Siihen kiritään loppuvaalikaudesta.
Mutta hyviä, merkittäviä panostuksia
on tehty: jos yliopistoihin tulee 24 prosenttia lisää ja tieteeseen
15 prosenttia, jos me lupaamme ikäluokkakehityksestä vapautuvat
voimavarat perusopetukseen, mistä sosialidemokraatit muuten luopuivat.
Ammatilliseen peruskoulutukseen ei tullut kehykseen yhtään
lisää rahaa, ja nyt on tullut jo 6 200
aloituspaikkaa. Kyllä hieman ihmettelen sosialidemokraattien
kritiikkiä. Kaikkeen voin esittää aina
lisää rahaa, mutta jos krediitit ovat tällaisia
viime vaalikaudelta, niin niistä on ihan hyvä opetusministerin
huomauttaa. Mutta hyvä todellakin on, että koulutukseen
on tullut lisärahoitusta.
Vielä taito- ja taideaineista: Kun viimeksi tuntijakoa
uudistettiin ministeri Raskin aikana, silloin romahti taito- ja
taideaineiden määrä. Silloin tehtiin
iso virhe, ja nyt on jo hallitusohjelmassa luvattu, että se
korjataan valinnaisuutta lisäämällä.
Silloin kun hallitusneuvotteluissa olimme, tämän
sinne yhdessä kirjoitimme edustajan kanssa, joka siellä nyökyttelee.
Aivan lopuksi tuottavuusohjelmasta haluan sanoa sen, että täällä ed.
Alanko-Kahiluoto luki valtiovarainministeriön virkamiesten
tekemää lausuntoa, ja on niin ja hallitus on sopinut,
että uusimuotoisia yliopistoja eivät valtion tuottavuusohjelman
mitkään vaateet koske. Selvä on, että kun
valtio ohjaa yliopistoja, me vaadimme, että toiminta on
järkevästi toteutettu. Mutta valtion tuottavuusohjelman
kytkeminen millään tavalla htv-vaateena — siellähän
ei virkamiehiä jatkossa ole — tai rahoituksen
leikkaamisena ei tule olemaan hallituksen linja. Opettaja—opiskelija-suhdetta
parannetaan ja kustannuskehityksen mukaisesti vähintään
rahoitusta kehitetään. Tästä on
selkeä sopimus. Eli tämän tässä haluan sanoa.
Lopuksi Kotuksesta, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta,
totean vielä, että asetan työryhmän.
Itse asiassa olen tällä viikolla asettanut työryhmän
Kotuksen kanssa yhteistyössä, ja me katsomme vuoden
ajan, millä tavalla Kotuksen toimintaa kehitetään
niin, että se on paremmalla tolalla kuin tällä hetkellä.
Sen jälkeen sitten katsomme yhdessä, minkälaisia
tuottavuusvaateita sinne voidaan kohdentaa. Tästä olen
hallituksen kanssa sopinut, eli voi olla huoletta siitä.
Varmasti Kotuksen toiminta turvataan ja se on paremmalla tolalla
tämän hallituskauden jälkeen.
Aivan lopuksi haluan kiittää tästä keskustelusta.
Tämä on varmasti viimeinen puheeni opetusministerinä.
On ilo ollut olla opetusministerinä Suomen eduskunnassa
ja nauttia teidän luottamustanne. Kiitos.
Toinen varapuhemies:
Puhemiehistön puolesta kiitokset aktiivisesta osallistumisesta
täysistuntokeskusteluihin.
Tarkoitus oli, että tämä olisi ollut
lopetuspuheenvuoro, yhteenvetopuheenvuoro, mutta pyydän
tiiviitä puheenvuoroja, kun täällä näkyy
niitä edelleen pyydettävän. Muistutan
siitä, että meillä on 4,5—5
tunniksi pyydettyjä puheenvuoroja kolmesta pääluokasta,
joiden keskustelu keskeytettiin, ja niidenkin puhujien olisi hyvä päästä näkemyksensä
kertomaan
tämän vuorokauden nimiin.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Lupaan olla lyhytsanainen. Ensinnäkin
toivon, että voin pöytäkirjasta lukea
sen, että ministeri vastasi minulle kysymykseeni siitä,
missä nämä sadat miljoonat eurot ensi
vuonna elävät, koska niitähän
nyt budjetissa osoitetaan Aalto-yliopistolle ja muille yliopistoille
hyvin monella eri tavalla, koska ne ovat likviditeettiasia mitä suurimmassa
määrin Suomen tasavallassa ensi vuoden aikana.
Toisekseen totean, että kun nyt hallitus kasaa lisäbudjettia,
niin oppisopimuskoulutuksella ja aikuiskoulutuksella tulee olla
aivan erityinen merkitys sellaisessa tilanteessa, jossa porukkaa vapautuu
yllättäen suuret määrät
vapaille markkinoille.
Esko Ahonen /kesk:
Herra puhemies! Ed. Reijonen viittasi omassa puheenvuorossaan
rakennusmestarikoulutuksen palauttamiseen. Sain itse olla myös
hyvin läheisesti sitä toteuttamassa sivistysvaliokunnassa
viime kaudella. Nyt meillä on tällä hetkellä tilanne
rakennusarkkitehtikoulutuksen puolella vastaavanlainen. Siinä mielessä lähettäisin
opetusministeriölle terveisiä tämän
koulutuksen palauttamisen suhteen, sillä totuushan on se,
että Safa-arkkitehdit ovat hyvin koulutettuja ja ammattitaitoisia,
mutta työmarkkinoilla tulee olemaan jatkossakin rakennusarkkitehdeille
tilaa.
Tällä hetkellä rakennuspuoli näyttää tietysti siltä,
miltä se näyttää, mutta kerron
ihan omasta elämästäni tähän
lopuksi esimerkin: Itse aloitin syksyllä 1976 Vaasan teknillisessä oppilaitoksessa
rakennusinsinöörilinjalla. Silloinen yliopettaja
Seppo Kontiokari onnitteli meitä, että olemme
saaneet opiskelupaikan sieltä, mutta samalla hän
sanoi, että näillä näkymin te
valmistutte työttömiksi. Neljä vuotta
meni eteenpäin, niin meidät kaikki vietiin suoraan
koulunpenkiltä ja parhailla oli kolme neljäkin
työpaikkaa. Tällaisia nämä suhdannevaihtelut
ovat.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaa totesi, että sosialidemokraattien
ajatus pidemmästä peruskoulusta ei ole järkevä.
En tiedä, onko sosialidemokraateilla tämmöistä ajatusta,
mutta vasemmistoliitto ainakin on esittänyt 12-vuotista
peruskoulua. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä ministeri
Sarkomaa sanoi, että jokaisen pitäisi tehdä samoja
asioita samassa luokassa, vaan päinvastoin kysymys on siitä,
että nykyisen kaltaisesti, nykyisen 9-vuotisen peruskoulun
jälkeen, voisivat mennä ne, joille koulunpenkki
on vähän hankala, oppisopimuskoulutukseen, ne,
jotka ovat kädentaitoihin suuntautuneita, ammatilliseen
koulutukseen ja ne, jotka ovat enemmän yleissivistävään
puoleen suuntautuneita, lukioon nykyiseen tapaan.
Mutta oleellista on se, että tällä hetkellä meillä on
näitä pudokkaita, jotka peruskoulun jälkeen
eivät jatka mihinkään, lähes
10 prosenttia. Toisaalta jokaisella kunnalla olisi sen jälkeen
lakisääteinen velvollisuus ja vastuu huolehtia,
että jokainen nuori jatkaa opintojaan 9 vuoden jälkeen.
Siihen meidän mielestämme voisi olla tämä 12-vuotinen
peruskoulu mahdollisuus. Eli pidetään huolta,
koska jos nykyisen 9-vuotisen peruskoulun jälkeen ei jatka
minnekään, niin siinä on syrjäyhtymiskierre
valmis, ja jokaisesta pitää pitää kiinni.
Toisaalta toisinpäin, se antaa tuon velvollisuuden
kuitenkin näille alaikäisille jatkaa koulutusta
jossain muodossa, jos meillä on 18 vuoteen asti oppivelvollisuus.
Eli me näemme tämän nimenomaan mahdollisuutena
huolehtia niistä koulupudokkaista, jotka nyt syrjäytetään
yhteiskunnasta jo 15—16-vuotiaina. Mutta me emme missään
nimessä halua nähdä 12-vuotista peruskoulua
sellaisena, että kaikkien pitäisi 12 vuotta opiskella
samoja asioita samassa luokassa, vaan nykyisen kaltaisesti loppuosa
voitaisiin eriyttää.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Halusin myöskin kiinnittää huomiota
opetusministeri Sarkomaan sanoihin, joissa hän — jos
oikein tulkitsin — kiinnitti erityistä huomiota
siihen, olemmeko me sosialidemokraatit nyt samassa veneessä aikuiskoulutuksen
ja lisäkoulutuksen järjestämisestä.
Voin kyllä vakuuttaa, että me olemme ammatillisen
aikuiskoulutuksen lisäämisessä erityisesti
täällä salissa puhuneet siitä, että nämä määrärahat
eivät riitä. Ministeri Sarkomaa jo todisti, että 34
miljoonaa on ensi vuodelle tulossa, mutta me olemme täällä koko
joukkona puhuneet sen puolesta, että tämä raha
valitettavasti ei ole tässä suhdannetilanteessa
riittävä. Olemme esittäneet omassa vaihtoehtobudjetissamme
50:tä miljoonaa ammatilliseen aikuiskoulutuksen satsaamiseksi.
Tämä on se meidän linjamme, ja se on
yli kolme kertaa suurempi kuin tämän hallituksen
esittämä linja.
Sitten haluan toiseksi asiaksi kiinnittää huomiota
siihen, minkä ed. Arhinmäkikin nosti esiin. Nimittäin
kyllä koulupudokkaiden kohtalo tänä päivänä on
julma, ja kaikki keinot, joita meillä on käytettävissä,
pitäisi käyttää. Kyllä jokainen
nuori ansaitsee jonkun paikan tämän 9-vuotisen
peruskoulun jälkeen. Meillä on vakavasti kysytty myöskin
sitä, pitäisikö oppivelvollisuutta laajentaa
ja käydä siitä ihan yhteiskuntapoliittinen
keskustelu. Minusta se tarkoittaa sitä, että meidän joka
tapauksessa täytyy miettiä, mitä me teemme
niille nuorille, jotka 9. luokan jälkeen eivät enää mihinkään
löydä, tietäen, että tämä on
kyllä niin suuri asia, että siitä sopisi
täällä ihan oman keskustelunsakin järjestää.
Heli Järvinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Terveisiä ed. Arhinmäelle
myös professori Matti Rimpelältä, joka
esitti juuri saman kaltaista ratkaisua koulupudokkaiden välttämiseksi,
tosin sillä tarkennuksella, että hänestä viimeiset
kolme vuotta voisi olla myös kunnan järjestämää työtä,
jos koulunpenkki ei tunnu siltä omalta paikalta.
Mutta sitten jatkan elvytyksen hengessä. Olen vilpittömän
iloinen siitä, että elvytykseen on saatu mukaan
30 miljoonaa homekoulujen ja kosteusvaurioisten koulujen korjaukseen.
Tätä rahaa toivon lisää. Kaikki
kuulemani talousasiantuntijat ovat sanoneet, että parasta
elvytystä on juuri se, mitä voimme tehdä olemassa
olevan rakennuskannan kunnostamiseksi, siis vanhan korjaamiseksi,
jolloin rahat kohdistuisivat nimenomaan työhön
eivätkä niinkään uusiin tarvikkeisiin
siinä tapauksessa, että jotain uutta rakennettaisiin
tilalle, vaan että vanhat talot ja rakennukset ja tilat
saataisiin kuntoon. Sen takia toivonkin, että kun alkuvuodesta
elvytystoimenpiteitä mietitään vielä uudelleen,
tähän tarkoitukseen saataisiin lisärahaa,
sillä 30 miljoonaa Suomen homekoulujen ja päiväkotien
korjaamiseen on tietenkin aivan liian pieni summa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Haluaisinkin jatkaa tästä nimenomaan,
mitä ed. Heli Järvinen puhui.
Nimenomaan se 30 miljoonaa euroa on liian vähän,
ja sitten ongelmana on se, että kuntien oma rahoitus on
kuitenkin edelleenkin hankittava ja vielä niin, että kun
valtuudet tulevat nyt kunnalle ja niitä nyt laajennetaan
eli hallitus on lisännyt valtuutta tässä asiassa,
niin siinä on seitsemän vuoden aikajänne,
jonka aikana rahat maksetaan pikkuhiljaa kunnille. Tästä välivaiheesta
ja väliajasta pitää kuntien taas selviytyä, kuntien,
jotka ovat taloudellisissa ongelmissa ja harkitsevat työntekijöidensä vähentämistä,
toimintojensa leikkaamista, entistä suurempaa ulkoistamista
jne. Silloin jälleen valtiovallan vastuu kunnille akutisoituu,
ja me tiedämme, että se ei ole ollut kyllin riittävää.
Asiaa, mihinkä ed. Järvinen viittasi, että pitäisi
nimenomaan kiinnittää huomiota korjausrakentamiseen,
vanhan kunnostamiseen, sopii tukea. Tämä linja
on myöskin esimerkiksi ympäristöpuolella,
jonne rakentaminen kuuluu hyvin keskeisesti, ollut pitkään
esillä. Se oli myöskin 1990-luvun puolenvälin
aikoihin edellisen laman aikana. Sehän se oli se työllistävä vaihtoehto.
Se pitää nyt myös huomioida.
Mitä tulee kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten
kunnostamiseen, niin tässä pääluokassa
on aivan liian vähän rahaa ja toisaalta myöskin
siellä pääluokassa 35 ympäristöpuolella
on myös aivan liian vähän siihen rahaa
ja nimenomaan niin, että siellä rakennussuojelulainsäädäntö ei
pysty toimimaan, koska ei ole kylliksi taloudellisia edellytyksiä sen
toteuttamiseen.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen voimakas
satsaus koulutukseen ja osaamiseen tulee erittäin tärkeään ajankohtaan,
kun meillä on tämmöinen taantuma-aika.
Ja miten sitten käy tuon laman kanssa? Silloin on hyvä panostaa
osaamiseen.
Täällä ed. Arhinmäki otti
ihan tärkeän asian esille, koulupudokkaat. Itse
olen miettinyt ja paljon ollut tekemisissä lastensuojelutoimenpiteiden
kohteeksi joutuneiden lasten kanssa ja joutunut miettimään
sitä, minkälaiset mahdollisuudet nämä lapset
ovat omassa kodissaan saaneet elämälle ja minkälainen
heidän elämänhallintansa on eri elämänvaiheissa.
Olen myöskin käynyt keskusteluja ammatillisen
koulutuksen opettajien ja rehtoreiden kanssa. Sieltä tulevan
viestin mukaan yllättävän paljon nimenomaan
jopa 18 vuotta täyttäneet lopettavat ammatillisen
koulutuksen kesken, kun ovat 18 vuotta täyttäneitä,
ja katsovat, että heidän ei enää pakolla
tarvitse mennä kouluun, ja usein jäävät
täysin ilman ammattia ja yhteiskunnasta syrjään.
Meidän olisi syytä miettiä yhteiskunnassa, voidaanko
opetusta kehittää siihen suuntaan, että otetaan
huomioon ihmisten ja lasten, kaikkien ihmisten, erilaiset taipumukset,
kun ihmisillä on erilaisia taipumuksia ja toinen on taiteellisesti, toinen
on käsiltään hyvä, toinen voi
olla matikassa, kielissä tai monessa näissä yhtä aikaa
mutta harvat ovat kaikessa. Kun meidän koulutuksemme perustuu
aika paljon teoreettiseen osaamiseen ja me arvostamme erilaisia
oppiarvoja, mikä sinänsä on hyvä,
että on tavoitteita ja arvostetaan näitä oppiarvoja,
niin annetaanko sellaiselle lapselle tai nuorelle, joka ei pärjääkään
joissakin kielissä ja matikassa mutta olisi muuten käsistään
taitava, (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) tässä yhteiskunnassa
riittävästi mahdollisuuksia? Tässä tulee
kysymykseen, millä tavalla meidän koulutusjärjestelmämme
toimii, miten se on joustava antamaan mahdollisuuksia, toisaalta minkälaiset
mahdollisuudet tämä lapsi saa kotoa, minkälaisen
elämisen mallin, minkälaista turvallisuutta, ja
näistä on yhtä paljon puutetta kuin jos
puhutaan, että on puutetta näistä opetuksen
resursseista.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä nousi esille tämä erittäin
tärkeä koulupudokkaita koskeva kysymys. Hollannissahan
oppivelvollisuusikä jatkuu 18 vuoteen. Belgiassa on tämmöinen
osa-aikainen oppivelvollisuus. Minusta sittenkään
ehkä tärkeintä ei olisi tämä oppivelvollisuusiän
nostaminen vaan tärkeämpää olisi
se, että me löytäisimme ratkaisun, että tämän
16 ikävuoden jälkeen kuntien sivistystoimet ottaisivat
tietoisemman vastuun siitä, millä tavalla varmistetaan
niille nuorille, jotka eivät löydä opiskelupaikkaa,
joko työharjoittelu- taikka oppisopimusreitti. Erityisen
tärkeä tämä tulee olemaan nyt
lähimaastossa, jos työllisyystilanne heikkenee.
Tämä koulupudokkaiden ongelma ehkä vain
sitä kautta pahenee.
On erittäin tärkeätä, että tästä asiasta
käytäisiin keskustelua ja löydettäisiin
nykyistä parempi käytännön ratkaisu.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Järvinen otti tuon
koulujen peruskorjaamisasian esille, niin en malttanut olla ottamatta
tätä puheenvuoroa.
Asia on todella juuri niin kuin hän sen kertoi, että kysymyksessä on
saneeraustöitä, joissa puretaan ja sitten taas
korjataan ja rakennetaan uutta, elikkä se on hyvin pitkälle
työvoimavaltaista. Lähettäisinkin tämän
puheenvuoroni myötä opetusministeriölle
terveisiä. Nyt kun mietitään elvyttäviä toimia,
työllistämistoimia, niin täällä on
yksi sellainen mahdollisuus työllistää ihmisiä,
ennen kaikkea rakennuspuolen ihmisiä, ja se näyttää tällä hetkellä olevan
meillä kaikkein pahimmassa suhdannelamassa.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni ei ole mitenkään
pitkittää tätä iltaa, mutta
halusin ottaa kuitenkin kantaa tähän kysymykseen
siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikää pidentää,
koska olen sivistysvaliokunnassa jäsenenä mukana.
Kun viime keväänä käsittelimme
sitä, miten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä voidaan
vähentää, kuulimme liudan asiantuntijoita
ja useat asiantuntijat olivat kyllä sitä mieltä,
että paras tapa vähentää nivelvaiheessa
tapahtuvaa putoamista ja syrjäytymistä olisi kehittää Suomeen
sellaista seurantajärjestelmää kuin on
käytössä muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi
Tanskassa, jossa viranomaisilla on velvollisuus seurata sitä,
mihin nuoret joutuvat, jos he keskeyttävät opintonsa
tai eivät saa yhteishaussa toisen asteen koulutuspaikkaa.
Lausunnossamme sivistysvaliokunnassa toivoimme nimenomaan tällaisen
seurantajärjestelmän kehittämistä Suomeen,
ja sitä hallitus on nyt lähtenyt edistämään.
Itse olen kyllä myös sitä mieltä,
että kaikkein olennaisinta ja tärkeintä on
kiinnittää huomiota siihen, miksi nuoret syrjäytyvät
opetuksesta, miksi he eivät saa peruskoulua käytyä loppuun, ja
on kiinnitettävä huomiota niihin syihin ja parannettava
perusopetuksen resursseja. Ei se peiton jatkaminen sieltä toisesta
päästä ollenkaan paranna näiden
koulupudokkaiden tilannetta, ellei opetuksen resursseja huomattavasti
paranneta.
Yleiskeskustelu pääluokasta 29 päättyi.