Täysistunnon pöytäkirja 127/2008 vp

PTK 127/2008 vp

127. TIISTAINA 16. JOULUKUUTA 2008 kello 10.00

Tarkistettu versio 2.0

Puolustusministeriön hallinnonala 27

  jatkui

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Päivän keskustelu tästä puolustusministeriön hallinnonalan pääluokasta 27 oli hyvin mielenkiintoinen. Omalta kohdaltani se päättyi sellaiseen vaiheeseen, kun keskustelussa esitin, onko erilaisilla operaatioilla erilainen hinta, kun on kyseessä YK-johtoinen operaatio tai Nato-johtoinen operaatio, ja siihen sain puolustusministeriltä, kiitos hänelle, hyvän vastauksen. Operaatiot ovat erihintaisia, se ei niinkään riipu siitä, kuka niitä johtaa, vaan siitä, missä päin maailmaa niitä operaatioita suoritetaan.

Tästä olisin halunnut jatkaa keskustelua. Minusta on myös Suomen kannalta hyvin tärkeätä, mihin suomalaisia rauhanturvaajia maailmalla lähetetään, ja on syytä miettiä aina operaation hintaa — ministerin kertoman mukaan hinnan ero voi olla kolminkertainenkin, tänään kerrottiin, että se voi olla 80 000 euroa tai 240 000 euroa per vuosi per sotilas. Minne päin maailmaa lähdetään, sillä on mielestäni merkitystä myös.

Muutama havainto tästä pääluokasta 27. 4,7 miljoonaa euroa varusmiesten päivärahojen korotukseen on erittäin myönteinen uutinen. Suomalaisilla varusmiehillä on puolustustahto, sen me kaikki tiedämme, mutta niin kuin päivän keskustelussa tuli selville, puolustuskuntoa ei niinkään ole monellakaan. Yleiskuntoon ja varusmiesten terveydentilaan on syytä kiinnittää huomiota, ja toivottavasti tällä päivärahojen korotuksella on oma myönteinen merkityksensä siihen.

Toisena asiana haluan nostaa tämän 30 miljoonan euron rahanosoituksen Senaatti-kiinteistöjen investointiohjelmaan. Toivon, että niistä ohjelmista muun muassa Haminan varuskuntien kunnostukseen saamme osamme. Onhan siellä historiallisesti merkittävät rakennukset, kaipaavat pientä ehostusta.

Maanpuolustusjärjestön toiminnan tukeminen on tulevaisuudessa hyvin tärkeää. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on julkisoikeudellinen yhdistys, ja yhä enemmän sillä on vaativampia tehtäviä. Koulutusmäärät ovat kasvaneet noin 40 prosenttia, ja yhdistyksen valtionavun lisätarve on 613 000 euroa ohjelman mukaan.

Toivon, että näille asioille löytyy myönteistä suhtautumista eduskunnassa, ja kaiken kaikkiaan reserviläisjärjestön toiminta, vapaaehtoinen maanpuolustus, on hyvin huomioitu tässä talousarvioehdotuksessa. Sinällänsä reserviläistoiminnalla on tänä päivänä erittäin hyvä imago. 35 000 jäsenen järjestö nauttii mielestäni hyvää luottamusta, sillä on aktiivista toimintaa, ja se harjoittaa maanpuolustustahtoa ja -intoa kehittävää toimintaa.

Täällä salissa keskusteltiin muun muassa aselaista, ja toivon, että ensi keväänä, kun aselaki tulee tänne saliin, siitä käydään hyvin asiapitoinen ja varsin laaja keskustelu, että siinä ei mennä liian tunteikkaalle tasolle, vaan pitäydytään niissä tärkeissä asioissa, joissa pystytään maanpuolustusjärjestöjen toimintaa ylläpitämään, samoin kuin ampumaurheilua ja metsästysharrastusta.

Sitten ed. Tennilä kertoi täällä, että täällä ollaan menossa selkä edellä Natoa päin. Itse en kuitenkaan tunnustaudu tällaiseksi reserviläiseksi, vaan saattaa olla, että joskus tulee peräännyttyä, mutta ainakin täyskäännöksen teen ja etenen sitten taas haluamaani suuntaan, että tällainen selkä edellä liikkuminen ei kuulu mielestäni suomalaisen sotilaan eikä reserviläisen toimenkuvaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Uskottavan puolustuksen lähtökohtana on yleinen asevelvollisuus. Siihen perustuu suomalaisten Puolustusvoimain toiminta. Se sopii meille palkka-armeijoita paremmin, koska se on tehokas, halpa ja yhteiskuntaa kiinteyttävä järjestelmä. Asevelvollisuusjärjestelmä on tuottanut ja tuottaa sellaisia tuloksia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, että niitä kelpaa esitellä kenelle tahansa ja missä tahansa. Se on tae myös sille, että maanpuolustustahtomme säilyy korkeana.

Jotta voimme tulevaisuudessa tukeutua yleiseen asevelvollisuuteen, tulee varusmiespalvelusta suorittavien sosiaalisen ja taloudellisen aseman tukemiseen kiinnittää erityistä huomi- ota. Viranomaisyhteistyön ja poikkihallinnollisen yhteistyön merkitys on kasvanut. Tämä näkyy niin sanotusti uusien uhkien torjunnassa. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on määritelty eli ministerien ja viranomaisten vastuut häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa on selkeytetty.

Puolustushallinnon tehtävänä on vastata sotilaallisesta maanpuolustuksesta resurssien puitteissa. Puolustusmenojen tason pitäminen nykyisellä reaalitasolla mahdollistaa Puolustusvoimien pitkäjänteisen kehittämisen. Puolustushallinto antaa myös tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille. Puolustuskyvystä ei saa tinkiä uudelleenjärjestelyillä.

Puolustusvoimien on toimittava sekä rauhan että kriisin aikana. Kaikilla toimilla on ylläpidettävä vahvaa maanpuolustustahtoa. Yksi tällainen vahva maanpuolustustahdon ylläpitäjä on kertausharjoitukset. Reservin yliluutnanttina käsitykseni mukaan kertausharjoitukset ovat jatkossakin edelleen reservin koulutuksen kannalta tärkeitä. Reserviläisillä on keskeinen asema sodan ajan joukoissa. Vakinaisessa palveluksessa olevien ikäluokkien pienentyessä varsinaisten kertausharjoitusten tulee olla reservin koulutuksen ydintä. Johtotehtäviin sijoitetut reserviläiset on tärkeää käskeä säännöllisesti kertausharjoituksiin. Kertausharjoitusten avulla varmistetaan, että reserviläisten osaaminen on ja pysyy korkealla, sillä reserviläisillä on jatkossakin keskeinen asema Suomen puolustuksen järjestelyissä, sillä se on varmaa, että reserviläiset kantavat lukumäärällisesti päävastuun sodan ajan joukkojen tehtävissä.

Arvoisa herra puhemies! Tämän takia erityisesti reservin päällystön korkeatasoinen osaaminen on välttämätön edellytys paikallisten ja maakuntajoukkojen toiminnalle. Kertausharjoituksia on korvattu aika paljon vapaaehtoisilla harjoituksilla, mutta se on nähtävä osin tilapäisratkaisuna, joka kai johtunee 1990-luvun talouspoliittisesta tilanteesta, jolloin varsinaiset määrärahat varsinaisten kertausharjoitusten järjestämiseen olivat vähäiset. Se oli sen ajan hengen mukaan ihan hyvä ratkaisu, mutta on selvästi ollut havaittavissa osallistujakato vapaaehtoisiin harjoituksiin, sillä vähemmän innokkaat reserviläiset ovat huomanneet, että harjoituksista voi jäädä pois ilman välittömiä seuraamuksia. Samoin on ollut havaittavissa, että eivät työnantajatkaan ole suostuvaisia työntekijöidensä toistuviin poissaoloihin ilman lain määräämää velvoitetta.

Tärkeänä, keskeisenä tavoitteena tulee olla, että reserviläisille luodaan jatko- ja täydennyskoulutusjärjestelmä, jolla voidaan antaa täydellinen pätevyys niihin tehtäviin, joita reserviläiset joutuvat sodan ajan Puolustusvoimissa hoitamaan. Tämä on ehdoton edellytys sille, että reserviläisille voidaan jatkossakin uskoa vaativia tehtäviä.

Korostan vielä kerran sitä, että varsinaisten kertausharjoitusten tulee olla reservin koulutuksen ytimenä. Kaikki joukkoihin sijoitetut reserviläiset tulee käskeä kertausharjoituksiin säännöllisesti vähintään joka viides vuosi.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallinnonalan budjettiesitystä voi jopa kehuakin. Se on hyvin linjassa Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman kanssa. On myös hyvä, että valtiovarainvaliokunta on omassa käsittelyssään tehnyt hyvinkin kannatettavia muutoksia.

Tosiasia kuitenkin on, että tulevaisuuden haasteet puolustuspolitiikassa ovat varsin suuret. Kaikki tiedämme sen, että noin suurin piirtein lähtökohtana on se, että puolustusbudjetista yksi kolmasosa menee kalustoon, yksi kolmasosa henkilöstökuluihin ja yksi kolmasosa muihin kuluihin. Tiedämme sen, että puolustuksen materiaalin, kaluston, käyttöikä lyhenee eli se vanhenee varsin nopeasti samalla kun hankintahinta nousee. Tässä on tulevaisuuden suhteen isot haasteet, miten tämä puolustusbudjetti voidaan pitää uskottavalla tasolla ja saada sinne riittävät määrärahat. Tämä saattaa pitkässä juoksussa johtaa siihen, että varuskuntaverkostoa arvioidaan jälleen tulevina vuosina uudelleen.

Tuottavuusohjelmasta on puhuttu myös tämän pääluokan osalta varsin paljon, ja sille perusteita kyllä kieltämättä löytyy. Nyt siellä ovat uhan alla puolustushallinnon rakennuslaitoksen siivoojat ja myös mestarikunta on huolissaan tulevaisuudesta. On tärkeätä, että me täällä eduskunnassa myös linjaamme niitä tuottavuusohjelman tavoitteita niin, että myös euromääräisiä säästöjä syntyy eikä pelkästään henkilöstövähennyksiä.

Sotilaallinen kriisinhallinta on myös muutosten edessä. Ensi vuoden aikana Kosovosta todennäköisesti kotiutetaan merkittävästi joukkoja, ja on sitten hallituksen ja eduskunnan asia, vahvistetaanko jollakin tietyllä alueella joukkojen vahvuutta. Tosiasia on kuitenkin se, että euromääräiset kustannukset per rauhanturvaaja ovat vuosien saatossa kohonneet varsin paljon, ja tiedämme sen, että Tšadissa tämä summa on kolminkertainen Kosovon joukkoihin nähden.

Materiaalihankintojen kotimaisuusasteesta on tärkeätä pitää kiinni. Me kaikki tiedämme sen, että puolustusteollisuudella on paljon työpaikkoja Suomessa, ja on tärkeätä myöskin huoltovarmuuden, varaosahankintojen, näkökulmasta pitää huoli siitä, että puolustusmateriaalihankintojen kotimaisuusaste säilyy vähintään 50 prosentissa.

No, ei kaikki ole hyvin. Jos meillä on hyvä kalusto ja henkilöstöä jne., tärkeätä on kuitenkin maanpuolustuksen näkökulmasta maanpuolustustahto. Ilman tahtoa ei tule hyvää tulosta. Tahdon näkökulmasta kertausharjoitukset ovat hyvinkin merkittävässä roolissa ja myös se, että vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja maanpuolustuskoulutukseen on osoitettu määrärahoja. Tämä varmasti tuo tulevaisuudenuskoa kaikille suomalaisille. Toisaalta olen kyllä varsin huolissani siitä, että ei pelkästään varusmieskoulutuksessa ole ongelmia, vaan myös kun maakuntajoukkoja perustettiin, siellä on ollut ongelmia miehistön rekrytoinnin suhteen. Tämä on hyvin huolestuttava asia monestakin näkökulmasta, ja tähän tulisi löytää kyllä lääkkeitä aivan oikeasti. Uskon, että tähän syvennytään puolustusvaliokunnassa ensi vuoden aikana.

Varusmieskoulutuksesta on täällä puhuttu, ja silloin kun puhumme yleisestä asevelvollisuudesta, alueellisesta puolustuksesta, niin kyllä varusmieskoulutus on avain. Kyllä me kaikki varmasti olemme huolissamme siitä, jos varusmieskoulutettujen määrä alkaa pudota alle 70 prosentin. Onko sitten tilanne niin, että suomalaisten maanpuolustustahto ja isänmaallisuus ovat pikkuisen kateissa? Tähän varmasti tulisi myös täällä salissa kiinnittää huomiota, etsiä lääkkeitä, miten tähän asiaan voitaisiin puuttua. Mutta suuntaus on erittäin huolestuttava ja ikävä, ja olemme varmasti kaikki täällä salissa siitä huolissamme.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käytän harkitusti toisen puheenvuoron tästä puolustusministeriön hallinnonalasta, en sen takia, että olisin tästä nykypäivästä jotenkin huolissani meidän puolustusvoimiemme alalta, mutta kieltämättä olen kyllä huolestunut siitä suunnasta, kun analysoi näitä tietoja, mitä meille annetaan tähän suureen saliin, kun niitä lukee. Suuri kysymys on se, onko suunta oikea vai ei.

Valiokuntahan aloittaa oman mietintönsä sillä, että Puolustusvoimien toimintamenot mahdollistavat Puolustusvoimien toiminnan tason ylläpitämisen vuoden 2008 tasolla, siis ylläpitämisen, mutta ei mitään muuta. Silloin tulevat muun muassa mieleen ne puheenvuorot, mitä meidän nykyinen puhemiehemme käytti aikanaan, kun hän oli puolustusministeri, jolloin huolestuneisuus oli jo sangen suurta. Ei se ole mitenkään jäänyt pois. En minä ainakaan ole unohtanut teidän puheitanne ja sanojanne, ja me olemme samalla viivalla todennäköisesti.

Kun valiokunta vähän myöhemmin sitten vielä sanoo niin, että valiokuntakin on huolestunut siitä, että puolustushallinnon henkilöstömäärä lähestyy kriittiseksi arvioitua 15 000 henkilötyövuoden rajaa, joka on laskettu tarvittavan nykyisen kaltaisen järjestelmän minimitarpeeksi, niin kyllä koen inhottavaksi sen, että me olemme aivan minimissä, ja itse asiassa siitä ei sen suurempaa huolta täällä silloin tarvita.

Minä aikaisemmassa puheenvuorossani vertasin näitä vaikuttavuustavoitteita ja niihin liittyvää sisäistä tietoutta. Minusta, kun siellä katsotaan, minkälainen suorituskyky on Maavoimilla, niin kun se on kolme asteikolla viisi, niin ei se nyt mitenkään hyvä ole. Se on huolestuneisuuden lähde minusta ilman muuta. Merivoimilla on aivan samainen kolmonen suorituskyvyn osalta. Ilmavoimilla se on nelonen, mikä tarkoittaa, että se olisi hyvä.

Mutta siihen on taas sisäänrakennettu sitten asia, jota vähän jään ihmettelemään, miten näin on, sillä käytännössähän siis tässä tarkoitetaan lentäviä ilmavoimia eikä varsinaisesti ilmapuolustuksen nykytilaa kokonaisuudessaan. Siitä on meidän selonteossamme ihan selkeä määritelmä, miten se on puolustuspoliittisessa selonteossa. Mutta kuitenkin on niin, että se on hyvin ilmavoimapainotteinen ja resursseista pääosa on käytetty lentokalustoon ja toimintaan, ja hyvä on, että niin on. Siinä ei ole mitään outoa. Mutta kun 2000-luvulla minun tietojeni mukaan on radikaalisti supistettu ilmatorjunnan resursseja, niin kyllä uhkakuvan mukaan, kun niitä olisi pitänyt lisätä, tämä on yksi havainto siihen, onko suunta meillä ollenkaan oikea vai onko vähän piilossa jotain muuta. Kuinka moni tämän on aistinut ja kuinka moni ei?

Nimittäin puolustusselonteon mukaan ilmatorjuntaa tarvitaan joka paikkaan suojaamaan pääkaupunkia sekä Maa-, Meri- ja Ilmavoimia. Vaatimus on tietenkin ihan oikea ja enemmän kuin kohdallaan, mutta resurssit eivät kyllä taas vastaa tätä vaatimusta enää. Ja mitkä ovat nämä reaktioajat ja muut, mitä meidän Ilmavoimillamme nykyisin on, jos äkillisesti joku uhka ulkopuolelta tänne tulee? Näistä minusta liian vähän puhutaan, varsinkin kun ajattelee, miten niitä valiokunta voisi mahdollisesti käsitellä.

Sanon vielä ilmatorjunnasta sen, että sehän on huipputekninen aselaji, jolla pitäisi olla riittävästi ammattisotilaita. Strateginen ilma- ja ohjusisku voidaan toteuttaa hyvin äkillisesti, joten ilmapuolustuksen pitäisi olla suuressa valmiudessa. Sitä se ilmeisesti nykyaikana kuitenkaan ei ole.

Tämän lisäksi tässä lyhyessä puheenvuorossa haluaisin vielä mainita sen, että varsinaisten Puolustusvoimien ohella meillähän on kansallisen turvallisuuden takaamiseksi myöskin laaja-alaisesta kokonaismaanpuolustuksesta kysymys. Siinä on laaja-alaista viranomaisyhteistyötä, jota tarvitaan, ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojeleminenkin on iso haaste. Siihenhän kuuluvat valtion johtaminen, ulkoinen toimintakyky, sotilaallinen puolustus, sisäinen turvallisuus, talouden ja yhteiskunnan toimivuus, väestön toimeentulo ja toimintakyky sekä henkinen kriisinkestokyky.

Paljon tehtäviä, arvoisa puhemies, jotta yhteiskunnalliset resurssit osattaisiin oikealla tavalla yhdentää, ja silloin suuri kysymys on, riittääkö tämä budjetti, jos tällä mennään eteenpäin vain inflaatiokorjausten varassa. Todennäköisesti ehkä ei riitä.

Tähän myöskin liittyy se, että naisten mahdollisuus tulla mukaan toimintoihin maanpuolustuksessa tulisi nimenomaan kokonaismaanpuolustuksen kautta hyvin järkevästi toteutettua.

Viimeisenä asiana palaan tähän samaiseen asiaan kuin muun muassa ed. Reijonenkin. Meillä on lisääntynyttä keskeyttämistä niiden varusmiesten joukossa, jotka saapuvat palvelukseen. Se on suuri huolenaihe. Se tarvitsee ihan selkeästi paremman projektin kuin tähän mennessä on pystytty tekemään.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Vuodesta 2004 alkaen puolustushallinnossa on alkanut laaja toimintojen uudelleenjärjestäminen. Niin sanottujen kumppanuussopimusten avulla toimintoja on ulkoistettu monilla toiminta-alueilla, ja lähes kaikissa kumppanuushankkeissa Puolustusvoimien oma henkilökunta on siirtynyt näiden palveluntuottajien leipiin. Tällaisen laajan kumppanuusohjelman tai kumppanuustoiminnan tarkoituksena olivat laajat kokonaistaloudelliset, jopa 10—15 prosentin säästöt.

Arvoisa puhemies! Henkilöstöjärjestöiltä tulee hyvin huolestunutta palautetta Puolustusvoimien kumppanuustoiminnasta. Mielestäni tulevana vuonna onkin syytä tarkistaa jo yksistään tuottavuusohjelman paineenkin vuoksi, miten kumppanuuteen perustuvat toimintamallit ja nämä hankkeet ovat onnistuneet ja erityisesti, miten nämä tavoitteet ovat vaikuttaneet.

Sanomattakin on selvää, arvoisa puhemies, että yhdyn tähän valtiovarainvaliokunnan lausuntoon, jossa valiokunta siis korostaa sitä, että puolustushallinnon tulee noudattaa hyvän työnantajan periaatteita näissä kumppanuushankkeissa.

Yleiskeskustelu pääluokasta 27 päättyi.