7) Laki rikoslain 23 luvun muuttamisesta
Petri Neittaanmäki /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomessa on jo useiden vuosien ajan tehty
systemaattista liikenneraittiustyötä. Tästä huolimatta
rattijuoppo on poliisin tilastojen mukaan edelleenkin osallisena
joka viidennessä liikennekuolemassa. Tällaisissa
onnettomuuksissa kuolee useimmiten rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa.
Kuitenkin keskimäärin joka kymmenes kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista
on täysin sivullinen, useimmiten viaton pieni lapsi.
Koska liikenneraittiustyöllä ei ole onnistuttu ratkaisevasti
vähentämään rattijuoppoutta,
on ongelmaa ryhdyttävä määrätietoisesti
hoitamaan kaikin käytettävissämme olevin
keinoin. Yksi tehokkaimmista rattijuoppouden vähentämiskeinoista
on nostaa kiinnijäämisriskiä liikennevalvontaa
tehostamalla. Samalla rattijuopumuksesta langetettavia rangaistuksia
ja vahingonkorvauksia on kovennettava.
Liikenneturvallisuuden kannalta on kuitenkin kaikkein keskeisintä etsiä keinoja
törkeään rattijuopumukseen toistuvasti
syyllistyvien ja muista tiellä liikkujista piittaamattomien
kuljettajien kuriin saamiseksi. Yhtenä rattijuopumuksen
uusimisen estämisen keinona ja samalla vahingonkorvausten
maksamisen tehostamiskeinona on useissa eri yhteyksissä esitetty
rattijuopon käyttämän ajoneuvon takavarikoimista.
Tämän sisältöisen ehdotuksen
teki jo 1970-luvun lopulla itse presidentti Urho Kekkonen.
Kekkosen mielestä rattijuoppojen edesvastuuttomuus
ja heidän aiheuttamansa ihmishenkiä vaatineet
onnettomuudet antavat yhteiskunnalle oikeuden puuttua rattijuoppojen
piittaamattomuuteen kovin ottein. Kekkonen lähetti silloiselle
sisäministerille Eino Uusitalolle rattijuoppojen käyttämien
ajoneuvojen takavarikoimista käsitteleviä lehtileikkeitä ja
totesi niiden mukaan liittämässään
saatekirjeessä: "Jos ajat tämän asian
läpi, pelastat monta ihmishenkeä." Ehdotus ei toteutunut
tuolloin, mutta rattijuoppouden yleistyessä nämä Kekkosen
sanat ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia.
Tässä lakialoitteessa esitetäänkin,
että rattijuopumus- tai törkeässä rattijuopumusrikoksessa
käytetty ajoneuvo on tuomittava valtiolle takavarikoiduksi
siihen asti, kunnes tuomittu on suorittanut kaikki hänelle
tuomitut rangaistukset ja vahingonkorvaukset. Mikäli rattijuopumukseen syyllistyneen
käyttämä ajoneuvo on jonkun ulkopuolisen
henkilön hallinnassa tai omistuksessa eikä kyseinen
henkilö ole ollut tapahtumassa mukana eikä ole
vaaraa, että hän luovuttaisi ajoneuvon uudelleen,
voidaan takavarikoitu ajoneuvo luovuttaa rahallisten velvoitteiden
suorittamisen jälkeen takaisin.
Vahingonkorvauksilla tai rattijuopoille langetetuilla kovillakaan
rangaistuksilla ei tietenkään voida lievittää omaisensa
rattijuopon aiheuttamassa liikenneonnettomuudessa menettäneiden läheisten
surua. Niillä voidaan kuitenkin osaltaan ennalta ehkäistä onnettomuuksia
ja yrittää hyvittää omaisille
rattijuopon aiheuttamia kärsimyksiä.
Toivon, että tämä aloite saa myönteisen
käsittelyn valiokunnassa ja laki saadaan voimaan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Petri Neittaanmäki on
tehnyt mielenkiintoisen ja kannatettavan, toivottavasti vilkasta
keskustelua jo lähetekeskustelussa synnyttävän
lakialoitteen 131 näillä 2001 valtiopäivillä rikoslain
23 luvun muuttamisesta.
Aloitteen tekijä viittaa aiemman tasavallan presidentin
Urho Kekkosen menneinä vuosikymmeninä ottamaan
varsin voimakkaaseen kantaan rattijuoppoudesta. Tuo presidentin
kanta ajoittui aikaan, jolloin autoistuminen lisääntyi
tässä maassa hyvin voimakkaasti, aikaan, jolloin
auto alkoi tulla joka talouteen. Näin ollen se oli silloin hyvin
ajankohtainen.
Mutta ajankohtainen tämä asia on yhä edelleenkin.
Jokainen rattijuopon aiheuttama kuolema sivullisille tai itselle
on liikaa, samoin vammautuminen ja aiheutetut vahingot.
Liikennevakuutusmaksut ovat korkeat; helposti kahden auton perheessä,
jos ei ole vakuutusbonuksia, menee 10 000 markkaa pelkkiin
liikennevakuutuksiin. Jos on vielä niin sanottu kaikenvaravakuutus
ja ihmiset tarvitsevat kaksi autoa perheessä, jos molemmat
puolisot ovat työssä ja työmatkat vaativat
tätä, niin jokainen maksaa, myös täysin
raitis henkilö, näistäkin vahingoista,
joita rattijuopot aiheuttavat. Siksi meillä tulisi olla
selkeä liikenneraittiuden ihanne ja tavoite, jota lainsäädännöllä kaikin
mahdollisin tavoin tulee tukea.
Ed. Neittaanmäki viittasi valvonnan tehostamiseen,
kiinnijäämisriskin lisäämiseen,
jos liikutaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Viime aikoina on erityisesti
lisääntynyt niin sanottu viineissä liikkuminen
autolla ajaen tai moottoriajoneuvolla kuljettaen, joka tarkoittaa
sitä, että alkoholia löytyy alta 0,5
promillea verestä. Tämä ei vielä oikeuta
poliisia rangaistusvaatimuksen tekoon. Mutta kuitenkin tämä jo
merkitsee tiettyä riskiä liikenteessä,
ja sen vuoksi tavoite olisi oltava promillerajojen laskeminen, mieluiten
nollalinja promillen suhteen, jos se vain voitaisiin teknisesti
kiistattomasti kaikissa tapauksissa todeta, vähintäänkin
0,2 promillen tavoite.
Liikenneraittius on siis tavoiteltava, arvokas asia. Jos meillä on
poliiseja osoitettavissa asianmukaiseen liikennevalvontaan, jo pelkkä viranomaisvallan
läsnäolo on osoituksena siitä, että yhteiskunta
ei salli liikennerikkomuksia. Samalla virkavallan näkyminen
ehkäisee muutakin rikollisuutta ja luo turvallisuutta yhteiskuntaan.
Arvoisa herra puhemies! Toivon, että lakialoite saa
vilkkaan keskustelun myös asianomaisessa valiokunnassa
ja etenee liikenneraittiutta edistävään
suuntaan.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan ed. Neittaanmäen
lakialoitetta 131, joka konkreettisella tavalla lisäisi sanktioita
rattijuopumustapauksissa. Nythän rattijuopumustapausten
lisääntyminen on huolestuttava asia. Monissa onnettomuuksissa,
kuolonkolareissa, alkoholilla on entistä useammin osuutta
asiaan. Siinä mielessä on perusteltua tiukentaa
seuraamuksia.
Tämä esitys on sillä tavalla hyvä,
että ajoneuvo, jota on käytetty rattijuopumustilanteessa,
takavarikoitaisiin ja olisi takavarikossa siihen saakka, kunnes
yhteiskunnalle kuuluvat velvoitteet pantaisiin täytäntöön
eli vahingonkorvaukset ja rangaistus suoritettaisiin. Se on hyvä esitys.
Ed. Neittaanmäen osalta pitää sanoa,
että hyvä perehtyneisyys lähivuosikymmenten
historiaan on myös nähtävissä tässä aloitteessa,
mikä on myönteinen asia. Ed. Oinonen käytti
hyvin ansiokkaan puheenvuoron, jossa tuli monia konkreettisia, kannatettavia
asioita myös esille.
Keskustelu päättyy.