Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteen 148 tavoitteena on muuttaa
sähkömarkkinalakia siten, että vuonna
1995 annettuun sähkömarkkinalakiin 386/1995
lisättäisiin uusi 21 a § seuraavasti:
"Määräävässä markkina-asemassa
olevan jakeluverkon haltijan on ostettava sähköä asetuksessa
tarkemmin säädettävään
takuuhintaan sähkön tuottajalta, kun sähköä on
tuotettu uusiutuvilla energialähteillä."
Esityksen taustana on Saksassa käytössä oleva
malli, niin sanottu ostovelvoitelainsäädäntö, joka
edellyttää sitä, että Saksan
sähköverkkoyhtiöt velvoitetaan ostamaan
kaikki pientuottajien tarjoama uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö valtion
määräämään
hintaan. Tämä on siis hyvin konkreettinen keino
luoda kaupalliset periaatteet ja kaupallinen menekki tuotetulle
sähkölle.
Valtioneuvoston selonteossa kansallisesta ilmastostrategiasta
keskeisenä tavoitteena mainitaan kotimaisiin uusiutuviin
energiavaihtoehtoihin panostaminen. Energian hankintaa pyritään monipuolistamaan
ja ohjaamaan suuntaan, jossa syntyy entistä vähemmän
kasvihuonekaasuja, muun muassa edistämällä uusiutuvan
energian käyttöä. Uusiutuvan energian
edistämisohjelmassa lähdetään
siitä, että vuosittain tarvitaan 200 miljoonaa
markkaa investointi- ja kehittämistukiin sekä 300
miljoonaa markkaa verotukiin. Nyt valtion budjetissa investointitukitaso
on vain noin reilut 100 miljoonaa markkaa.
Ympäristöministeriön julkaisussa
todetaan, että Suomen energiapolitiikka on jäljessä useista maista
sekä EU:n ympäristöperusteisesta energiapolitiikasta
niin tavoitteiltaan kuin keinoiltaankin. Uusiutuvien energialähteiden
edistämisen tavoitteet ja niiden käytön
tukimuodot ovat alhaisia muihin maihin verrattuna. Saksa on ratkaissut
kysymyksen lainsäädännön kautta,
kuten aiemmin totesin. Saksassa verkkoyhtiö ostaa ensisijaisesti
lain perusteella pientuottajilta uusiutuvilla energialähteillä tuotetun
sähkön tiettyyn takuuhintaan, joka vaihtelee eri
tuotantomuotojen välillä. Keskimääräinen
hinta on noin 60 penniä per kilowattitunti. Sähköverkkoyhtiöt
tasaavat aiheutuneet ylimääräiset kustannukset
vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että valtiolle
ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia.
Heinäkuussa 2001 astui voimaan Saksassa biomassa-asetus
osana hallituksen energiapolitiikkaa. Asetus säätää,
mitkä aineet luetaan biomassaksi ja mitkä tekniset
hyödyntämistavat tulevat kysymykseen ja mitä ympäristösäädöksiä on
noudatettava, kun tuotetaan sähköä biomassasta.
Suuri mielenkiinto Saksassa kohdistuu puun biomassaenergiakäyttöön.
Asetuksen seurauksena odotetaan useiden miljardien markkojen investointeja
puuta polttoaineena käyttävien voimalaitosten
rakentamiseen.
Mielestäni Saksan-malli olisi selkeä täydentäjä Suomessa
käytössä olevalle investointitukiin painottuvalle
järjestelmälle. Ilmastoselonteon tavoitteena on
lisätä uusiutuvan energian käyttöä 50
prosentilla vuoteen 2010 mennessä vuoden 1995 tasosta.
Mikäli uusiutuvan energian kasvutavoitteet aiotaan saavuttaa,
se edellyttää uusia panostuksia ja keinoja kannattavuuden
parantamiseksi. Erityisesti uusiutuvien energialähteiden edistäminen
tarjoaa erään keinon ja pitkällä aikavälillä ainoan
keinon globaalin ilmastonmuutoksen hallinnalle, kuten ympäristöministeriön
julkaisusta käy ilmi. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun
sähkön ostovelvoite voidaan nähdä tehokkaaksi
ympäristöpoliittiseksi ja energiatalouden ohjauskeinoksi.
Uusiutuvan energian tuotannon voimakas hyödyntäminen
on ympäristöpoliittisten vaikutteiden lisäksi
merkittävä myönteinen asia etenkin työllisyyden
ja aluetalouksien kannalta. Nykyisin kotimaisilla energialähteillä tuotetaan
27 prosenttia sähköstä. Tästä vesivoiman
osuus on 18 prosenttia, turpeen 5 prosenttia, tuulivoiman 0,1 prosenttia.
Loppuosa tuotetaan erilaisilla puuperäisillä,
erityisesti metsäteollisuusprosessien tuotteilla.
Uusiutuvan energian käytön lisääminen
tuottaisi maaseudulle lisää kaivattuja työpaikkoja
ja elinmahdollisuuksia. Puuperäisten polttoaineiden ja
turpeen hyödyntäminen ovat merkittävä työllistäjä tulevaisuudessa,
mikäli toiminnan kannattavuus turvataan. Pidän
tärkeänä, että tässä yhteydessä turve
luetaankin uusiutuvaksi energialähteeksi ostovelvoitelainsäädännön
asetuksen teksteissä.
Näillä perusteluilla esitän ja esitämme
sähkömarkkinalain 21 a §:n kuuluvan seuraavasti: "Määräävässä markkina-asemassa
olevan jakoverkon haltijan on ostettava sähköä asetuksella tarkemmin
säädettävään takuuhintaan
sähkön tuottajalta, kun sähköä on
tuotettu uusiutuvilla energialähteillä."
Arvoisa puhemies! Toivon, että konkreettinen aloite
kotimaisen energian hyödyntämiseksi voisi edetä myönteisellä tavalla
ja voisimme sillä tavalla täyttää nämä velvoitteet
ympäristönäkökohtien osalta
ja myöskin parantaa aluetaloutta ja työllisyyttä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Antti Rantakankaan tekemää lakialoitetta,
joka pyrkii kotimaiseen energiaomavaraisuuteen ja työllistävyyteen
nimenomaan maaseudulla. Näen, että sähkön
pientuottajat ovat arvokas asia myös sähkön
saannin turvaamiseksi, jos suurvoimaloihin tulee häiriöitä tai
jos maan suuriin jakelulinjoihin tulee häiriöitä.
Esimerkiksi viikko sitten Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla olleet
lumimyrskyt riittivät aiheuttamaan jakeluverkkoihin ongelmia,
joiden vaikutukset pahimmillaan olivat talouksiin lähes viikon
mittaisia. Silloin, jos on olemassa myös hajautettua sähköenergian
tuotantoa, se on omiaan lisäämään
turvallisuutta.
Viime maanantaina Keski-Suomen kansanedustajilla oli tilaisuus
tutustua Karstulan puulaaksoon, jossa puuenergialla, teollisuuden
ohessa syntyneellä puuenergialla lähinnä,
tuotettiin sekä sähköä että lämpöenergiaa.
Katson, että tällä aloitteella ollaan
edesauttamassa hajautettua energiantuotantoa maahamme.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Antti Rantakankaan tekemä lakialoite
on hyvin kannatettava. Meillä on viime vuosina syntynyt
ja on edelleen syntymässä erittäin suuria
kotieläinyksiköitä. Saksassahan jo hyödynnetään biokaasulaitoksia
ja nimenomaan biokaasulaitoksissa tuotettua sähköä.
Meillä Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriö ei
ole vielä kovin suopeasti katsonut näitä biokaasulaitoksia.
Toivottavasti sieltä löytyy ymmärtämystä näiden
laitosten tukemiseen.
Toisaalta ehdotettu lainmuutos on äärettömän tärkeä,
jotta voidaan velvoittaa määräävässä asemassa
olevat sähkölaitokset ostamaan sähköä, jota
näissä laitoksissa tuotetaan, jotta kokonaiskannattavuus
saadaan paremmaksi. Tällä on aikaa myöten
aika iso kansantaloudellinenkin merkitys, kunhan tämä hanke
viedään loppuun asti.
Keskustelu päättyy.