Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee työtä, ja ihmiset tarvitsevat asuntoja. Hallituksen tavoitteet erityisesti tuetun vuokra-asuntotuotannon osalta eivät näytä toteutuvan. Tämänhetkinen tilanne Aran ilmoituksen mukaan on se, että koko maahan ollaan tänä vuonna saamassa noin 1 000 asuntoa ja pääkaupunkiseudulle vain 160. Alan toimijat, muun muassa Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus RT, sekä tänään myös valtiovarainvaliokunta mietinnössään ovat erittäin huolissaan tilanteesta. Me kaikki tiedämme, että rakennusalan asiantuntija tai ammattilainen telineellä työllistää muualla kahdesta kolmeen henkilöä, eli on kyse hyvin merkittävästi työllistävästä tuotannonalasta. Onko ministeri nyt löytänyt aikaa tämän asian selvittämiseen? Edellisellä kerralla, kun asiaa kysyttiin, ministerin vastaus oli, että on vasta mennyt vuosi, hän ei ole ehtinyt tähän paneutua. Mikä on ministerin vastaus?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! On hyvä katsoa sitten pöytäkirjasta hiukan tarkemmin, miten viime kerralla, kun asiasta keskusteltiin, täällä puhuin. Minä todella toivon, että me arvostamme sitä, että eduskunnassa vallitsee valtavan iso tahtotila sille, että suomalaisen asuntopolitiikan kivikot nyt perataan ja asiat laitetaan kuntoon.

Hallitusohjelmassa ensimmäistä kertaa 2010-luvulla, jos me katsomme niitä tuotantomääriä, merkittävästi halutaan nostaa meidän asuntotuotantoamme. Se ei tapahdu yhdessä yössä, niin kuin minä olen teille korostanut, mutta samassa se ei tarkoita sitä, ettemmekö me olisi halunneet jotain tehdä. Sellaiseen ajatukseen, että tässä olisi ikään kuin vuoden päivät levätty laakereilla, en usko, että kukaan eduskunnassa uskoo. (Mauri Pekkarinen: Ei vuosi vaan puolitoista!)

Mutta haluan sen sanoa, että minä olen saanut valtavasti myöskin tukea eduskunnalta siinä, valtiovarainvaliokunta ja sen jaosto etunenässä, että me tarvitsemme lisää uusia ratkaisuja, jotka eivät ole tällä hetkellä hallitusohjelmassa, ja lisää tukea myöskin taloudellisesti näiden asioiden ja isojen karikkojen hoitamiseen, ja siihen itse olen valmis ja niitä ehdottanut jo.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ministerin näkemykseen, että eduskunnassa on vahva tahtotila asian korjaamiseen, mutta on pakko kysyä, onko se tahtotila myös ministeriössä ja hallituksessa. Näyttää siltä, että kovin paljon ei ole viime aikoina tapahtunut.

Ministeri on tullut julkisuuteen syksyllä tekstillä, jossa hän on kertonut, että markkinaehtoinen vuokra-asuntotuotanto on tullut tiensä päähän. Onko tämä tieto edelleenkin voimassa, ja mitkä ovat ne uudet, korvaavat ratkaisut? Me tarvitsemme nyt jotakin konkretiaa emmekä pyöreitä vastauksia, että uutta ollaan suunnittelemassa ja eduskunnalla on tahtotila. Milloin ministeri tulee ulos uusilla avauksilla?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Me esitimme jo budjettiriiheen erilaisia lisätoimenpiteitä. Kuitenkin hallitus päätti, että tehdään koko paketti ja kehyksessä otetaan nämä uudet toimet harkintaan ja sitä kautta haetaan isompaa rakenteellista pakettia. Olen siitä erittäin mielissäni, että myöskin hallituksessa on vahva tahtotila sille, että lisätoimia tarvitaan, ja sitä kautta, edustaja Reijonen, asiat ovat niin, että niitä todella tulee. Olen myöskin ollut asiasta valtiovarainvaliokunnan jaoston kuultavana, ja olemme yksityiskohtaisesti näitä asioita keskenämme ruotineet.

Jos tarkoitatte tuota lausetta, en ole varma, oliko se tuossa muodossa, mutta olen puhunut siitä, että pääkaupunkiseudulla asuntomarkkinat ovat epätasapainossa, ja koska pääkaupunkiseudulla asuntomarkkinat ovat epätasapainossa, niin yksistään markkinat eivät voi korjata tätä epätasapainoa, sillä jos se olisi ollut korjattavissa yksinään markkinoiden avulla, niin se olisi tehty jo monta kertaa. Siksi me emme voi hakea vain markkinaehtoisia ratkaisuja, ja tätä olen omassa puheessani korostanut.

Arvoisa puhemies! Hallitus kieltää koko ajan käsitteen "keskittäminen". Keskittäminen on kai teille jo niin itsestään selvä asia, että te edes huomaa, mitä te teette. Työn alla on, että Suomeen pitää saada aikaiseksi kunnon metropolialue. Rakentaminen, asuminen ja kaikki pitää saada tiivistetysti tänne Helsingin alueelle. Mutta missä suomalaiset haluavat asua? Missä on valmiita asuntoja? Missä muuten on Suomen kehityksiä tarvitsevan yritysmaailman tulevaisuus? Meillä on Suomessa paljon kehittyviä alueita ja potentiaalisen kehityksen alueita, mutta ne parhaat alueet eivät ole välttämättä täällä Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueella. Mutta nyt näyttää siltä, että hallitus koko ajan vain keskittää ihmiset asumaan tälle alueelle — tänne, mihin te ette näemmä saa edes järjestettyä asuntoja kaikille ihmisille.

Kumpi teille on tärkeämpää: asutuksen ja kaiken keskittäminen tänne pääkaupunkiseutuville huonoon asuntotilanteeseen, vai haluatteko te saada Suomen elinkeinoelämän kehittymään?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Voi kun yksittäisellä ministerillä olisikin niin upeat keinot kuin tärkeillä ja korkea-arvoisilla herroilla, että voisi päättää siitä, missä suomalaiset ihmiset asuvat, mutta minä itse koen aika kohtuuttomaksi sellaisen vaatimuksen, että minun yksittäisenä ministerinä pitäisi tällaisista asioista olla vastuussa. Luojan kiitos, Suomi on niin suuri demokratia, että täällä jokainen ihminen saa päättää itse, missä hynttyynsä panee yhteen yhden tai kahden tai isommankin konklaavin kanssa. Valitettavasti se vain ihmisen elämässä menee niin, että myöskin työ näyttelee merkittävää osaa siitä, mihin sitten sijoittuu asumaan. Pääkaupunkiseudulla on talouskasvun veturirooli, (Mauri Pekkarisen välihuuto) ja tänne kasautuu hyvin paljon myöskin työpaikkoja, ja sitä kautta meillä on metropolialue, jossa tarvitaan merkittävästi asuntoja, ja sitä kautta me myöskin painotamme asuntopolitiikkaa tänne. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että me emme haluaisi pitää koko maata asutettuna, ja minusta on erittäin tärkeätä, että jokaisella suomalaisella on oikeus valita, missä hän haluaa asua. Sitä toivetta ja sitä oikeutta meidän pitää kaikkien kunnioittaa.

Arvoisa puhemies! Olen kyllä huolissani tilanteesta: vuokra-asuntoja ei synny, vuokrat nousevat, kansalaiset maksavat. Toivon todella, että ryhdytte toimenpiteisiin tässä asiassa.

Mutta asuntopolitiikkaan liittyy myös hallituksen esitys, joka on käsittelyssä täällä eduskunnassa. Esitätte, että tulisi käyttöön pakollinen energiatodistus myös kaikille omakotitaloille. Jatkossa pitäisi asiantuntijalausuntojen mukaan maksaa 500—700 euroa tällaisen energiatodistuksen laatimiseksi.

Maailmalla olisi edullisempiakin malleja hoitaa tämä asia, kuten Ruotsissa on tehty. Hallituksen linja on kuitenkin tämmöinen hyvin byrokraattinen ja kallis. Aiotteko te todella viedä tämmöisen energiatodistuksen maaliin saakka? Onko se todella esitetyssä muodossa tarpeellinen, vai voisitteko ajatella, että vetäisitte tuon esityksen pois ja se valmisteltaisiin uudelleen uudelta pohjalta siten, että kustannukset tavalliselle omakotiasujalle olisivat pienemmät?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! On hyvä sanoa, että asia on jo tänään käsittelyssä eduskunnassa täällä suuressa salissa ja sitä kautta myöskin keskustan ryhmä on osallistunut aktiivisesti tämän lakiesityksen käsittelyyn ja olette aktiivisesti osallistuneet tietenkin viime kaudella energiatodistuksen käsittelyyn, koska takana on EU-tasoinen direktiivisäätely, jolle me olemme näyttäneet vihreätä valoa silloin, kun nämä päätökset on tehty. Tästä koko paketista, energiatodistuksen käyttöönotosta Suomessa, on vain yksi osa enää reguloimatta nykylainsäädäntöön, ja se on pientalot, ja päätettiin, että Suomessa lähdetään siitä, että vasta tämän hallituskauden aikana pientalot tulevat tähän mukaan.

Omalta osaltani olen halunnut katsoa, että meidän pitää olla erittäin huolellisia siinä, että me emme halua ensinnäkään sellaista byrokraattista järjestelmää, jossa joka ainoalle ihmiselle tulisi valtava taakka tästä energiatodistuksesta. Se tarvitaan vain silloin, kun myydään tai ostetaan, siinä kaupantekovaiheessa, tai silloin, kun vuokrataan asuntoja. Tähän liittyy paljon nyansseja, joissa me olemme lähteneet siitä, että on olemassa kevennetty menettely, (Puhemies koputtaa) ja olemme myöskin monilta muilta osin sitä lainsäädäntöä katsoneet inhimilliseksi.

Arvoisa puhemies! Reijosen alkuperäinen kysymys on hyvin aiheellinen, ja tästä on hyvin juurevasti keskusteltu myöskin ministerin kohdalla.

Ei ole kyse syyttelystä vaan ratkaisun löytämisestä. Näillä sinänsä hyvillä ehdotuksilla, mitä tähän mennessä on tehty, olemme epäonnistuneet. Se on myönnettävä. Nyt kysymys kuuluu: eikö olisi syytä valtion ottaa tämä asia ainakin määräajaksi haltuunsa? Muuten kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei synny sen paremmin pääkaupunkiseudulle, ei Tampereelle, Turkuun. Ongelmahan siirtyy täältä eteenpäin.

Minä edelleenkin uskon teidän vilpittömyyteenne, arvon ministeri. Nyt olisi vain hallituksen sisällä tehtävä sellaisia päätöksiä, että tässä salissa voidaan ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että otetaan se haltuun yhteisellä päätöksellä. Asukkaat tarvitsevat asuntoja. Ei ole kysymys mistään ismistä, sosialismista tai kapitalismista. Asuntoja tarvitaan.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puheenjohtaja! Kerran jo perussuomalaiset antoivatkin vahvan tuen myös siihen, että valtiojohtoisesti voidaan kääriä nyt hihat ja katsoa asiaa hiukan eri tavalla kuin normaalisti on katsottu.

Minä uskon myös siihen toimeen, että pääkaupunkiseudulla me joudumme pohtimaan väliaikaisesti myöskin sen käyttöönottoa, että meidän nykyinen Kruunuasunnot, joka on valtion ikään kuin jäänyt jäänne siltä vuokra-asuntoajalta kasarmien vuokra-asunnoista, voisi vielä tuottaa pääkaupunkiseudulle vuokra-asuntoja silloin, kun kunta tai kuntayhtiöt tai sitten yleishyödylliset toimijat sitä eivät tekisi.

Meillä on olemassa tilanne, jossa eduskunta on nyt jouluna antanut tahtotilansa. Tänä vuonna voitaisiin merkittävästi enemmän lisätä asuntotuotantoa, mutta näitä tahoja, jotka rakentaisivat asuntoja, niitä rakennuttajia, meillä ei valitettavasti enää siinä mittakaavassa ole. Täällä on monta eduskuntaryhmää antanut tahtotilan myöskin sille, että tätä toimea, instrumenttia, voitaisiin kokeilla, koska se on ihan uudenlainen toimenpide. Minä kiitän siitä edustajaa, että nostitte asian uudelleen esille. Olen tämänkin asian vienyt kyllä hallituksen keskustelupöytään.

Arvoisa herra puhemies! Asumisen hintahan niin vuokra-asuntopuolella kuin omistusasuntopuolellakin on Suomessa karannut ihan kestämättömän korkealle tasolle. Kumpikin lohko on nyt tavallisen ihmisen ulottumattomissa, etenkin kasvukeskuksissa.

Siinähän on kaksi tekijää, yksinkertaistettuna: maankäyttö ja kaavoitus elikkä kaavoitetun maan hinta. Se on julkisen vallan sääntelyä. Siihen voidaan julkisen vallan kautta, kuntien kautta pääsääntöisesti, vaikuttaa jotenkin. Mutta kyllähän valtionkin pitää katsoa omaan peiliinsä ja miettiä, onko maa, jota luovutetaan asuntokäyttöön, hinnoiteltu oikein.

Onhan se aivan mieletön hinnoittelu, jos alkaa olla asuntoneliössä 1 000 euroa maan hintaa kerrostalossa. Se on ihan järjetön. Siinä ovat kunnat ja valtio silloin merkittävässä roolissa, jotta se hintataso putoaa.

Toinen on tämä rakentaminen, johon ministeri äsken viittasi. Sille pitää tehdä jotakin. Asumisen hinta kerta kaikkiaan ei laskeudu tässä maassa ennen kuin tulee kilpailua. Nyt sitä kilpailua joudutaan hakemaan julkisen sektorin kautta. Onko hallitus siihen valmis, ja mitä te aiotte tehdä tälle maan hinnalle? Mikä on se hallituksen vastaus siihen asiaan?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän myöskin tämän näkökulman tuomisesta keskusteluun. Yksi, mikä nostaa meidän asumisen hintaa, on erityisesti tonttimaan puute tietyillä seuduilla tai sen kalleus, joka sitten omalta osaltaan nostaa taas hintoja ulottumattomiin. Sitä kautta yksi toimenpide on se, että me saamme valtion maat myöskin kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edistämiseen mukaan.

Toinen on tietenkin se, että me keksimme luovia ratkaisuja siinä, minkälaisia kiinteistöjä me korjausrakennamme tai korjausparannamme käyttöön ihan uudelle käyttötarkoitukselle. Nämä ovat sellaisia asioita, joissa valtion pitää olla aktiivinen, ja meillä on esimerkkejä tästä jo olemassa, että on toimittu myöskin näiden linjausten mukaisesti. Täällä pääkaupunkiseudulla eräällä alueella on jo luovutettu valtion maata käyttöön. Mutta samalla tavalla me joudumme myöskin olemaan huolissamme siitä, että rakentamisen koko ketju toimisi.

Meidän iso ongelma erityisesti pääkaupunkiseudulla on se, että tavallinen duunari ei pysty ostamaan enää pääkaupunkiseudulta asuntoa, eikä tarvitse olla porilainen tuodakseen tämän suruviestin kaikille. Se on kova juttu, jos asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla, omistusasumisen hinta, puolet kalliimpia kuin muualla. (Puhemies koputtaa) Näin se vain on, että jotain meidän täytyy näille asioille tehdä.

Arvoisa herra puhemies! Pääkaupunkiseudun surkea asuntotilanne johtuu epäonnistuneesta asuntopolitiikasta. Rakennusteollisuus- ja rahoittajavetoisessa päätöksenteossa on keskitytty tavoittelemaan rakentamiseen sijoitetulle pääomalle mahdollisimman hyvää tuottoa, mutta sosiaaliset näkökohdat on lähes kokonaan sivuutettu.

Lyhytnäköinen asuntopolitiikka haittaa koko seudun kasvua ja kehitystä. Varallisuutta pienituloisilta asuntosijoittajille siirtävänä politiikkana se kertoo myös asuntotuotannon piittaamattomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Kysynkin teiltä, arvon ministeri: miksi asuntopolitiikalla halutaan suosia niin yksipuolisesti rakennusteollisuutta ja rahoittajia sekä nostattaa markkinahintoja ja vuokria, ja mitä hallitus aikoo tehdä asuntokriisin ratkaisemiseksi, asumisen kustannusten kohtuullistamiseksi juuri pääkaupunkiseudulla?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja nostaa oikean näkökulman esiin myöskin ja tuo kissan pöydälle. Se ei tietenkään meitä poliitikkoja monesti miellytä, että asioista puhutaan niin kuin ne ovat, mutta on totta, että me joudumme myöskin miettimään rahoitusvetoisten esimerkkien tiensä päähän tulemista tietyissä tapauksessa.

Itse minä jo esitin tässä koko eduskunnan edessä ja monta kertaa lehdistössä myös sitä, että me arvioisimme, pitäisikö valtion määräaikaisesti puuttua näiden asuntomarkkinoiden toimintaan pääkaupunkiseudulla, jotta me saamme myöskin toisenlaisia malleja kokeiltua. Minusta se ei tarkoita sitä, ettemmekö me tarvitsisi yleishyödyllisiä toimijoita. Minä toivon, että eduskunta ei lue tätä viestiä niin. On kysymys siitä, että me tarvitsemme yleishyödyllisiä toimijoita, mutta me emme voi myöskään valtio-osapuolena lähteä siitä, että hinnalla millä hyvänsä, koska tämänkaltaisellakin järjestelmällä, että millään asialla ei ole mitään arvoa, on omat seurauksensa. Sen takia pitää pitää myöskin kiinni siitä, että kohtuullisen voiton pitää riittää myöskin yleishyödyllisten asuntojen tuottamiseen. Minä olen siitä erittäin huolissani, onko enää niin, että yleishyödyllisyys kiinnostaa ketään, koska tuo tuotto, jota kuitenkin pääomalle saa periä, (Puhemies koputtaa) ei näytä enää riittävän.

Arvoisa puhemies! Eihän todellakaan vähän pienempituloinen tavallinen perhe ja tavallinen asunnontarvitsija kerta kaikkiaan voi hankkia omaa asuntoa järjellisin kustannuksin pääkaupunkiseudulta. Kysymys ministerille kuuluu: Voidaanko ylipäänsä näitä hintaongelmia tällaisissa keskuksissa ratkaista pelkin asuntopoliittisin toimenpitein? Eikö tässä tarvita sellaista tervettä hajautusta, joka luo työpaikkoja yltympäri Suomen ja estää sellaisten tungostumien syntymistä, missä alueilla hinnat nousevat meillä Euroopan suurimpien kaupunkien asuntohintojen aivan sinne huipputasolle? Eikö tarvita asuntopolitiikan ohella siis myös muita järjellisiä toimenpiteitä, ja aikooko hallitus sellaisiin ryhtyä?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka näyttelee aika merkittävää osaa silloin, kun puhutaan tämän päivän talouspolitiikasta ja talouden kasvun edistämisestä. Yllättävää kyllä, asuntopolitiikalla saattaa olla hyvin negatiivisia vaikutuksia jopa talouskasvuun silloin, kun me emme saa ihmisiä töihin sen takia, että sisään tuleva palkka ei enää riitä niiden kustannusten maksamiseen, jotka elämisestä aiheutuvat. Silloin ihmiset tietenkin äänestävät jaloillaan ja menevät sinne, missä se käteen jäävä osuus on sitten pikkuisen suurempi. Sitä kautta on tärkeää, että me myöskin nämä näkökulmat otamme huomioon.

Minusta edustaja aloitti hyvin, koska se antaa impulssin siitä, että me voimme yhdessä kääräistä hihat ja katsoa, mitä kaikkia innovatiivisia ratkaisuja on. Mutta muistutan, että me emme voi kuitenkaan siirtää ihmisiä asumaan paikasta toiseen. Joka ainoalla on oikeus elää ja asua siellä, missä kokee sen tärkeäksi. Sitä kautta tyydytyksellä odotan kaikkia niitä vaihtoehtoja, mitä edustajat vain voivat esittää, ja käydään avointa ja julkista keskustelua näistä asioista.