Arvoisa puhemies! Suomessa elää 17 000 lasta ja nuorta oman kodin ulkopuolella. Määrä on hetkessä kaksinkertaistunut. Näistä lapsista ja nuorista puolet elää laitoksissa eli lastenkodeissa. Määrä on jopa kymmenkertainen verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan. Meillä vain puolet huostaan otetuista lapsista on sijoitettu perheisiin ja vain kymmenesosa sukulaisperheisiin.

Huostaanotto on maassamme aivan liian usein ainoa auttamiskeino, mitä kriisiin ajautuneille perheille tarjotaan. Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen kysyi, ja minä kysyn nyt teiltä, arvoisa ministeri, samaa: pitääkö näiden perheiden ja lasten olla laitoksissa, vai olisiko joitain muita tapoja tukea näitä perheitä?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä koko meidän lastensuojelumme tila Suomessa on isossa syynissä, ja pyrimme löytämään ratkaisuja siihen, millä tavalla saadaan vähennettyä laitoshoidossa olevien lasten määrää lisäämällä ennaltaehkäisyä, mutta sitten toisaalta meidän täytyy kuitenkin tiedostaa se tosiasia, että kaikki lapset eivät saa kasvaa sellaisessa tasapainoisessa perheessä, jossa edes ennalta ehkäisevillä tai korjaavilla toimilla voidaan taata lapsen hyvä kehitys ja turvallinen kasvu, ja sen vuoksi perhehoitoa ollaan kehittämässä. Meillä on perhehoitolaki tulossa, ja myöskin tätä kautta pyrimme vähentämään tätä laitosvaltaisuutta täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kunnallinen kotipalvelu toimii parhaimmillaan tehokkaana ennalta ehkäisevänä työnä. Eikö nyt, arvoisa ministeri, pitäisi panostaa lisää lapsiperheiden tilapäiseen kotiapuun ja neuvoloiden perhetyöhön niin, että perheet saisivat apua ja tukea jo ennen kuin huostaanotto on viimeinen keino? Kaupungeissa perheiden kotipalvelu voi toimia, mutta eikö tämä arvokas palvelu tulisi, arvoisa ministeri, saada kaikkien suomalaisten saataville kaikissa kunnissa?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Edustaja varmasti tietää, että juuri tähän hallitus on panostamassa. Meillä ollaan sosiaalihuoltolakiin panostamassa, sinne on tulossa lisärahoitusta. Tässä yhteydessä haluan kiittää eduskuntaa myöskin siitä, että täällä eduskunnassa lisättiin määrärahoja niin lastensuojelun kehittämiseen kuin perheiden ennalta ehkäiseviin palveluihin peräti 3,4 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi meillä myöskin on tuo Kaste-rahoitus Kaste kakkosen kautta. Yhtenä painopisteenä on nimenomaan perheiden ennalta ehkäisevien palveluiden parantaminen, koska se, mistä alkujuuri juontaa, on se, minne meidän pitää pystyä saamaan sitä vaikutusta.

Minulle luovutettiin juuri äskettäin lastensuojelun ja sosiaalityön tämänhetkistä tilaa perheiden osalta ruotiva väliraportti, ja siinä kyllä hyvin selvästi tuli ilmi, että meillä painopiste tällä hetkellä Suomessa on aivan väärässä paikassa. Meidän täytyy pystyä panostamaan perheiden hyvinvointiin, koska perheet, jotka jäävät ilman apua ja jotka jäävät yksin painimaan ongelmiensa kanssa, tulevat niin inhimillisesti kuin taloudellisesti Suomelle mittaamattoman kalliiksi.

Arvoisa puhemies! Tuo lastensuojelun tilaa tai sen puutteita käsittelevä raportti, jonka STM viime viikolla julkaisi, on todellakin karmaisevaa luettavaa. Siitä käy ilmi esimerkiksi se, että ennalta ehkäisevää työtä kunnissa ei ole juuri ollenkaan lisätty vuoden 2008 jälkeen, jolloin uusi lastensuojelulaki tuli voimaan, ja siinä laissahan edellytetään, että painopiste nimenomaan siirrettäisiin ennaltaehkäisyyn.

Siinä raportissa ilmenee myös se, että lastensuojelun pätevistä työntekijöistä on huutava pula. Esimerkiksi Itä-Suomessa on yhdeksän vierekkäistä kuntaa, joissa ei ole ainuttakaan pätevää sosiaalityöntekijää lastensuojelussa. Mitä hallitus on valmis tekemään, että nämä räikeimmät, pahimmat puutteet lastensuojelussa saataisiin korjattua?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Kun asetin tuon lastensuojelun tilaa ruotivan työryhmän, annoin heille saatesanoiksi olla mahdollisimman realistisia, tuoda se todellisuus, joka meillä aidosti Suomessa on, niin kirkkaasti kaikkien päätöksentekijöiden eteen, että me emme voi välttää enää asioiden parantamista.

Meillä on aivan liian pitkään odotettu ja toivottu, että kuntien puolesta tehdään se, mitä laki edellyttää. Meillä on lastensuojelulaki, joka edellyttää, että kunnissa resurssit turvataan ja lastensuojelun työntekijöiden määrä olisi riittävällä tasolla. Kuten edustaja totesi, valitettavasti kuntakentässä tämä ei toteudu, eikä toteudu myöskään se ennalta ehkäisevä työ, jota esimerkiksi neuvola-asetuksen kautta on kunnille velvoitteeksi annettu: nämä laajat terveystarkastukset, joissa voidaan nimenomaan ennalta ehkäisevästi puuttua niihin ongelmiin, joita tällä hetkellä paljon on. Sitä rahaakaan, joka tämän asetuksen toimeenpanoon on aikoinaan laitettu ja joka siellä pohjissa on, valitettavasti ei kunnissa ole kohdennettu sinne, minne pitää.

Arvoisa puhemies! Nyt kun tosiasia on todellakin se, että noissa töissä on väliaikaisia, osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä, joilla ei ole alan koulutusta, niin tässä lastensuojeluasiassa on myös se mitalin kääntöpuoli, toinen puoli. Meillä tehdään hyvin paljon myös sellaisia sijoituksia, joita ei periaatteessa pitäisi tehdä, joissa lapsen olisi kuitenkin ehkä parempi olla kotona ja joissa ei ole perusteita sille, että perheestä otetaan yksi lapsi pois mutta jätetään esimerkiksi syntyvä lapsi perheeseen. Mitä hallitus aikoo tehdä sille, että ne tapaukset, kun perusteita lastensuojelun toimenpiteille ja huostaanotolle ei ole, voitaisiin purkaa ja pystyttäisiin estämään se, että näistä tulisi arvovaltakiistoja lasten huoltajan ja huostaanottajan välillä?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Aina kun tehdään päätöksiä lastensuojelun piirissä, niin sen lapsen parhaan täytyisi olla siinä kaiken päätöksenteon keskiössä. Valitettavasti aina näin ei ole. Tämän myöskin tämä lastensuojelutyöryhmän väliraportti nostaa esille hyvin selkeästi. Tämä liittyy siihen, millä tavalla meillä johtaminen lastensuojelun piirissä tapahtuu, tämä liittyy koulutuksen puoleen, tämä liittyy myöskin siihen, miten me kohtaamme toinen toisiamme paitsi omassa arjessamme myöskin työn kautta. Lastensuojelun parissa, kun kohdataan asiakkaita, nimenomaan sensitiivisyys ja sen perheen kokonaistilanteen havainnoiminen, vaikka se ei ole kovin helppoa, pitäisi aina pyrkiä tekemään mahdollisimman laaja-alaisesti. Silloin, kun resurssit ovat pienet, valitettavasti työntekijät itsekin ovat viestittäneet sitä, että eivät pääse aina tekemään sitä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Mutta kun paljon tulee viestiä, että on perheitä, jotka kokevat, että heiltä on viety lapsi syyttä, ja sitten toisaalta me lehdistä luemme, myöskin uutisista kuulemme, (Puhemies koputtaa) niistä murheellisista tapauksista, joissa esimerkiksi lasta on pahoinpidelty pitkäaikaisesti ja olisi toivottu sitä puuttumista aikaisemmin, niin tähän haluaisin todeta, että tämä koko meidän lastensuojelun kenttä täytyy purkaa, niitä toimintatapoja täytyy muuttaa ja siihen työhön nyt hallitus on tarttunut.

Puhemies! Tervetuloa ensinnäkin, edustaja Heinonen, keskustan linjoille tässä perhehoidon kehittämisessä. (Eduskunnasta: No, no! — Aivan oikein! — Keskustan ryhmästä: Kotiin tulon aika!) — Tämä on aivan totta.

Vain noin 30 prosenttia suomalaisista sijoitetuista lapsista pääsee edelleenkin perhehoitoon eli sijaiskotiin yksinkertaisesti siitä syystä, että tämä alue on jätetty kehittämättä. Tätä hyvin hitaasti on alettu kehittää. Viime kaudella saimme lakiuudistuksen aikaiseksi. Tällä kaudella ministeri ja hallitus ovat luvanneet, että perhehoitolain kokonaisuudistus saadaan aikaan, jotta saamme määrää ja laatua lisää ja myös sijaisvanhempia lisää eli perhehoitoa lisää ja laitoshoitoa vähemmäksi. Muualla Pohjoismaissa 70—80 prosenttia lapsista saa kodin sijaisperheessä.

Huostaanotosta minä haluan sanoa, että se on kyllä monelle lapselle tänä päivänä mitä parasta lastensuojelua ja kohentaa lapsen hyvinvointia ja asemaa. Meillä elää erittäin traumaattisissa oloissa iso joukko lapsia tänä päivänä. Avohuollon tukitoimet eivät läheskään aina riitä. Tämä joukko pitää osata erottaa sieltä. Heitä ei voi pitää traumaattisissa oloissa kotona. Nämä karmeat esimerkit ovat vain jäävuoren huippu, joita viime aikoina lehdistössä on meille kerrottu: 5-vuotiaita kidutetaan jne.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! En havainnut kysymystä, mutta jatkan mielelläni siitä, mihin edustaja jäi. Nimittäin asia on todellakin tärkeä. Jos verrataan kansainvälisesti, millä tavalla perhehoitoa on pystytty muualla kehittämään, niin kyllä me olemme, Suomi, jälkijunassa, ja sen vuoksi on erittäin hyvä, että viime hallituskaudella — itse olin silloin valiokunnassa jäsenenä — veimme eteenpäin tätä perhehuoltolakia.

Täytyy kuitenkin muistaa, että myös laitoshoidolle tulee aina olemaan tarvetta. Tänä päivänä meillä kiireellisesti huostaanotetaan hyvin paljon teini-ikäisiä lapsia, ja heille perhehoidon löytäminen on erittäin haasteellista, koska heillä on hyvin moninaisia ongelmia, ja silloin, kun me kehitämme perhehoitoa, meidän täytyy kehittää myöskin niitä tukipalveluita, joita perheille annetaan: sitä, että silloin, kun näitä nuoria perhehoidossa on ja he oirehtivat voimakkaasti, perhe ei jää sitten yksin painimaan tämän nuoren ongelmien kanssa vaan se saa siihen myöskin ammattilaisten tukea. Ja tämän vuoksi tämä koko kenttä täytyy pystyä kehittämään, ei ainoastaan katsoen yhtä ainoaa siivua vaan laaja-alaisesti.

Kun me panostamme ennaltaehkäisyyn, sen haluan vielä tässä sanoa, me saamme myöskin vähennettyä näitä sijoitusten tarpeita. Kun me autamme perheitä oikea-aikaisesti, niin uskon vakaasti, (Puhemies koputtaa) että myöskin näitä lastensuojelun äärimmäisiä toimenpiteitä saadaan vähennettyä.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Guzenina-Richardsonia ja hallituspuolueita siitä, että eduskunnassa nyt lisätään yli 3 miljoonaa euroa lastensuojeluun. Se on merkittävä arvovalinta tältä hallitukselta ja hallituspuolueilta.

On tärkeää, että ennalta ehkäisevä työ toimii, mutta tärkeää on myös, että huostaanotto viimesijaisena keinona toimii. Meillä tältä kesältä oli surullinen tapahtuma, joka sai paljon julkisuutta ja jossa huostaanotto ei toiminut, ja tätä tapausta on nyt käyty läpi. Kysyisin ministeriltä: onko sen tapauksen, valitettavan, surullisen tapauksen, joka ei enää lasta takaisin tuo, johdosta tehty muutoksia nyt näihin käytänteisiin, että lapsi ja perhe saisivat apua silloin, kun viimesijaisena keinona huostaanotto on toimeen laitettava?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Vaikka yleensä tässä salissa ei yksittäistapauksia kommentoida, tämä karmaiseva yksittäistapaus on kuitenkin koskettanut meitä kaikkia suomalaisia hyvin syvästi. Hallituksen piirissä on hyvin laaja-alaisesti lähdetty selvittämään tätä kyseistä tapausta, ja esimerkiksi oikeusministeri Henriksson on laittanut oman selvitystyönsä, sisäasiainministeriön puolella ministeri Räsänen on laittanut oman selvitystyönsä käyntiin. Kyse on siitä, millä tavalla viranomaisyhteistyö toimii, ja oma selvitysryhmäni on niin ikään tuomassa toimenpide-ehdotuksia siihen, millä tavalla sosiaalityöntekijöitä voidaan kouluttaa paremmin, jotta he omalta osaltaan pystyvät viranomaisyhteistyöhön sitten esimerkiksi poliisin ja oikeuslaitoksen kautta. Eli työ on meneillään, ja me otamme hyvin vakavasti tämän kyseisen tapauksen ja teemme kaikkemme, ettei tällainen pääsisi toistumaan.