Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuoden 2014 alussa voimaan tulevia uutta esitutkintalakia ja uutta pakkokeinolakia. Lisäksi joukkoon muita lakeja ehdotetaan tehtäväksi lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Tällaisia ovat myös useat pakkokeinolakiin ehdotettavat muutokset. Lisäksi mukana on paljon lainsäännösten sisältöä selventäviä ja tulkintaa ohjaavia muutosehdotuksia. Esitykseen on otettu myös asiasisältöisiä muutoksia, jotka etenkin laajuudeltaan ovat sellaisia, että niiden valmistelu kohtuullisen nopean aikataulun rajoissa on ollut mahdollista.

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa on annettu uuden poliisilain muuttamista koskeva hallituksen esitys, josta lakivaliokunta on antanut omalta osaltaan lausunnon hallintovaliokunnalle. Eli tavallaan nämä lakikokonaisuudet ovat kulkeneet käsi kädessä, ja tätä on hyvässä yhteistyössä hallintovaliokunnan kanssa edistetty ja eteenpäin viety.

Yleisesti lakivaliokunta toteaa mietinnössään, että tässä yhteydessä on ollut perusteltua ja mahdollista keskittyä vain niihin muutosehdotuksiin, joita juuri nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä on tehty. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on nostanut kuulemisissa esille myös sellaisia asiakokonaisuuksia, joita tässä yhteydessä ei ole esitetty muutettaviksi.

Niiden aikaisemmin hyväksyttyjen säännösten, joita tämä hallituksen esitys ei kata, nostaminen uuteen käsittelyyn ei lakivaliokunnan käsityksen mukaan ole asioiden laajuus ja vaikeus sekä johdonmukainen lainsäädäntötyö ja hyvä lainvalmistelutapa huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Tästä lähtökohdasta huolimatta lakivaliokunta katsoo, että uuden lainsäädännön toimivuutta on tarkoin seurattava ja jos käytännössä havaitaan ongelmia, niihin on puututtava pikaisesti. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian varhaista arvioida, syntyykö uuden lainsäädäntökokonaisuuden soveltamisessa senlaatuisia ongelmia, jotka vaativat välitöntä tarkentamista, sillä lait astuvat voimaan vasta 1.1.2014 lukien.

Lakivaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen tehtäväksi noin kymmentä pykälämuutosta. Suuri osa näistä on teknisluonteisia, kuten tuossa jo totesinkin. Suurimmat muutokset aiheutuvat perustuslakivaliokunnan lausunnosta, jonka mukaan salaisilla pakkokeinoilla poliisin tietoon tulleen niin sanotun ylimääräisen tiedon käyttömahdollisuuksia joudutaan tiukentamaan. Uuden pakkokeinolain 10 luvun 55 §:n mukaan ylimääräisillä tiedoilla tarkoitetaan telekuuntelulla, televalvonnalla, tukiasematietojen hankkimisella ja teknisellä tarkkailulla saatua tietoa, joka ei liity rikokseen tai vaaran torjumiseen taikka joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka estämistä tai paljastamista varten lupa tai päätös on annettu. Ylimääräistä tietoa saa käyttää uuden pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 1 momentin mukaan rikoksen selvittämisessä, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka tutkinnassa olisi saatu käyttää sitä pakkokeinoa, jolla tieto on saatu.

Ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää tuomioistuin silloin, kun kyseinen ylimääräinen tieto on saatu pakkokeinolla, jonka käyttämisestä päättää tuomioistuin. Hallituksen esityksen mukaan ylimääräistä tietoa saisi käyttää edellä todettua laajemmin eli myös silloin, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta ja jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Ylimääräisen tiedon käyttämisestä näyttönä päättäisi tuomioistuin pääasian käsittelyn yhteydessä.

Ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaa säännöstä oli perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella muutettava, jotta esitys voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ylimääräisen tiedon käyttämisen osalta hallituksen esityksessä ehdotettua kahden vuoden rajaa on nostettava kolmeen vuoteen, mutta säännökseen voidaan ja on tarkoituksenmukaista lisätä eräitä rikoksia, joissa enimmäisrangaistus on kaksi vuotta. Lakivaliokunnan ehdottamassa säännöksessä mainittuja kahden vuoden enimmäisrajan rikoksia olisivat rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä tarkoitettu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen, rikoslain 21 luvussa tarkoitetut pahoinpitely, kuolemantuottamus, törkeän vamman tuottamus, tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen, heitteillepano, rikoslain 24 luvun 2 §:ssä tarkoitettu törkeä kotirauhan rikkominen, rikoslain 25 luvussa tarkoitettu vapaudenriisto, lapsikaappaus, laiton uhkaus ja pakottaminen, rikoslain 31 luvun 3 §:ssä tarkoitettu kiristys ja rikoslain 34 luvun 9 §:ssä tarkoitettu yleisvaarallisen rikoksen valmistelu.

Asiantuntijakuulemisissa eräät tahot esittivät huolensa eräistä muista sääntelyyn liittyvistä perusratkaisuista, joihin ei nyt ehdoteta muutosta. Pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n 1 momentin mukaan epäiltyyn kohdistetusta telekuuntelusta, tietojen hankkimisesta telekuuntelun sijasta, televalvonnasta, suunnitelmallisesta tarkkailusta, peitellystä tiedonhankinnasta, teknisestä tarkkailusta ja valvotusta läpilaskusta on viipymättä ilmoitettava hänelle kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi taikka esitutkinta on muuten päätetty tai se on keskeytetty. Pykälän 2 momentin mukaan epäiltyyn kohdistetusta peitetoiminnasta, valeostosta ja tietolähteen ohjatusta käytöstä on ilmoitettava hänelle ilman aiheetonta viivytystä kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi. Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitusta saadaan lykätä enintään kaksi vuotta kerrallaan, jos se on perusteltua käynnissä olevan tiedonhankinnan turvaamiseksi, valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Lisäksi ilmoitus saadaan jättää kokonaan tekemättä, jos se on välttämätöntä valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi.

Tämän sääntelykokonaisuuden on katsottu lisäävän peitehenkilönä tietolähteen paljastumisriskiä ja siten aiheuttavan riskin kyseisten henkilöiden turvallisuudelle. Toisaalta on esitetty, että edellä todetun lykkäyksen ja erityisesti ilmoittamatta jättämisen kynnys on turhan korkea ja että laissa olisi oltava poikkeussäännös ilmoittamisesta niitä tilanteita varten, joissa tutkinnassa hyödynnettävää materiaalia ei synny.

Vaikka poliisi- ja pakkokeinolain säännökset sisältävätkin mahdollisuuden, jonka mukaan ilmoituksen tekemistä voidaan lykätä ja eräissä tapauksissa voidaan jättää kokonaan tekemättä, lakivaliokunta pitää erityisen tärkeänä, että hallitus seuraa ja arvioi jatkossa sääntelyn toimivuutta. Arvioinnissa on otettava huomioon myös se, miten asiakokonaisuuteen vaikuttavat valmisteilla olevat anonyymi todistelu ja todistajansuojeluohjelmat. Samalla on syytä huolehtia siitä, kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, että salaisten pakkokeinojen käyttöön liittyvän oikeussuojajärjestelmän, etenkin tuomioistuimen lupamenettelyn, viranomaisen sijaisen valvonnan ja oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan, toimivuus varmistetaan sekä säädöstasolla että käytännössä.

Tämän vuoksi lakivaliokunta esittää hyväksyttäväksi lausumaehdotuksen, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus antaa selvityksen salaisten pakkokeinojen käytöstä ilmoittamista koskevan sääntelyn soveltamisesta vuoden 2014 loppuun mennessä. Määräaika on varsin lyhyt, mutta valiokunta katsoi perustelluksi, että eduskunta saa asiasta selvityksen vielä tämän vaalikauden aikana.

Hallituksen esityksen perusteista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä valiokunnan mietinnöstä ilmenevin muutosehdotuksin. Valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Kari  Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävä esitutkinta-, pakkokeinolaki ja myös poliisilaki on sikäli historiallinen, voisi sanoa, korjaussarja, että alkuperäinen laki ei ole ehtinyt vielä olla voimassakaan. Se osoittaa, että se säädettiin edellisen eduskunnan aikana todella, todella kiireessä. Se piti tehdä, mutta siihen jäi paljon lapsuksia. Rehellisyyden nimissä olisi ehkä pitänyt avata tätä korjaussarjaakin pikkasen enemmän, mutta se nyt ei tällä hetkellä ollut mahdollista.

Tämän lain — yleensä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön — leimaa antava piirre on tällä hetkellä se, että siinä keskitytään lähes yksinomaan rikoksesta epäillyn oikeuksiin. Se on hieman poikkeuksellista, koska tämä hallitushan on tehnyt sinänsä hyvää työtä asianomistajan oikeuksien turvaamiseksi, muun muassa vainoamisen kriminalisointi ja eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointi, mutta nyt mennään valitettavasti vähän toiseen suuntaan.

Samoin on tämmöinen aineellinen totuus häviämässä tässä lainsäädäntöpaketissa. Keskitytään lähinnä amerikkalaismallisesti muotomääräyksiin. Otan esimerkin itsekriminointisuojasta. Sehän on hyvin tärkeä. Siitä korkein oikeuskin lausui aikoinaan, koska itsekriminointisuojaa loukkaavat virheet voivat johtaa siihen, että saadut todisteet menettävät näyttöarvonsa tai niiden näyttöarvoa on ainakin rajoitettava. Eli todella keskitytään muotomääräyksiin.

Nykyisin, jos henkilöä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, hänelle totta kai kerrotaan, mistä rikoksesta häntä epäillään, ja kerrotaan oikeus käyttää avustajaa ja oikeus kutsua kuulustelutodistaja paikalle, mutta vastaisuudessa pitää kertoa tällainen litania kuulustelukertomuksen aluksi rikoksesta epäillylle: "Minulle on kerrottu asemastani esitutkinnassa, mistä teosta minua epäillään ja kyseisen rikoksen rangaistusasteikosta. Minulle on kerrottu itsekriminointisuojasta ja sen keskeisimmästä sisällöstä eli siitä, ettei minun tarvitse todistaa itseäni vastaan eikä millään muullakaan tapaa myötävaikuttaa oman syyllisyyteni selvittämiseen tutkittavana olevassa asiassa. Mikäli kuitenkin haluan antaa tietoja epäillyistä rikoksista, näitä tietoja voidaan myös käyttää näyttönä minua vastaan oikeudenkäynnissä. Lisäksi minulle on kerrottu oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa ja mahdollisuudesta puolustajan määräämiseen. Tiedän, että avustajan tai puolustajan käyttäminen kuulustelussa voisi parantaa mahdollisuuksiani puolustautua rikosepäilyjä vastaan. (Ben Zyskowicz: Naurettavaa!) Näistä oikeuksista tietoisena ilmoitan, etten tarvitse paikalle avustajaa tai todistajaa. Haluan kertoa seuraavaa." (Ben Zyskowicz: Uskomatonta!)

Voidaan kysyä, että kuka, anteeksi vain, selväjärkinen enää tämän jälkeen haluaa tunnustaa rikoksen, vaikka hänellä, kun hän kuulusteluun on tullut, olisi ollut vilpitön aikomus selvittää rikos. Mutta tähän on menty. Eli eletään täysin amerikkalaismallisessa maailmassa.

Otetaan esiin läsnäolo ja menettely kotietsinnässä. Tähän tuli parannuksia. Se on ihan selvä juttu. Tuli ihan hyviä parannuksia, muun muassa se, että kun epäilty otetaan kotietsinnälle mukaan, niin hänen liikkumistaan voidaan rajoittaa, jos se on välttämätöntä tiettyjen edellytysten takia. Se on jo hyvä edellytys. Toki ihmettelen, miksi sille epäillylle pitää paljastaa erilaisia poliisin tutkintamenetelmiä. Muun muassa huume-etsinnällä huumekoiran heikkoudet tulevat ilmi, ja vastaisuudessa rosvo osaa kätkeä ne huumeet tiettyihin paikkoihin, mistä koira ei niitä osaa etsiä.

Tämä kotietsintä menee kanssa aika mielenkiintoiselle mallille. Otetaan ihan joka yö tapahtuva esimerkki. Tapahtuu murtokeikka, vaikka törkeä varkaus. Ikkuna rikotaan, ja rikoksesta epäillyt tai epäilty pakenee paikalta. Paikalle tulee poliisipartio, jossa on poliisikoira. Koira lähtee jäljestämään hajun perusteella näitä jälkiä, ja kuinka ollakaan, mennään pientaloalueelle, takapihoille, jotka nauttivat kotirauhan suojaa. On aamuyön tunnit. Jäljet menevät pihojen läpi. Poliisin pitää mennä soittamaan vastedes näiden asunnonomistajien ovikelloa, blim-blum, että teemme alueellenne kotietsinnän, takapihallenne, että siitä on mennyt jäljet läpi, että haluatteko tulla seuraamaan tätä kotietsintää.

Eli tämähän on ihan elämälle vierasta toimintaa. Mutta tämä on nyt todellisuutta jatkossa. Näillä mennään. Surullista. Mutta mihin tämä vaikuttaa? Siihen, että rikoksista epäillyt entistä enemmän pääsevät pakosalle. Heidän oikeuksiaan tässä jälleen nostetaan. Eihän tämä tietenkään poliisilta pois ole. Tämä on rehellisiltä kansalaisilta pois. Se täytyy aina muistaa, että ei poliisi itseään varten näitä töitä tee.

Jatkan myöhemmin tätä. Mutta toivon, että tulisi äkkiä korjaussarja kakkonen ja ehkä kolmonen ja nelonenkin. Saataisiin tämä lainsäädäntö tämmöiselle suomalaismalliselle, järkevälle tasolle, aineellisen totuuden etsimiseen eikä muotomääräyksien noudattamiseen, ja jos mahdollisia virheitä niistä löydetään, niin virkamies joutuu vastuuseen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kansan keskuudessa kritisoidaan monesti sitä, että rikoksen tehnyt saa yhteiskunnan avun ja turvan. Mielestäni kritiikki on aiheellista ja paikallaan. Rikoksesta epäillyn suojaksi on ihan lain tasolla säädetty oikeusavustajat ja määrätty pidätettynä olevalle tarkat säilössäpitoajat. Rikoksen uhrin eli asianomistajan taikka mahdollisen todistajan asemasta ei kukaan tunnu juuri piittaavan mitään. Epäilty noudetaan kuulusteluun, mikäli hän ei sinne jostain syystä halua vapaaehtoisesti mennä, mutta asianomistajan on tultava omalla kustannuksellaan vaikka taksilla taikka kävellen ja todistajan samalla tavalla.

Nyt puheena olevassa lakiehdotuksessa rikoksesta kuultavan oikeuksia ollaan jälleen laajentamassa tavalla, jota ainakaan minä en voi ymmärtää. Esitutkintalain 4 luvun 10 §:ssä säädetään, että asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Tämä oikeus on toki myös asianomistajalla, mutta kukaan asianomistaja ei tähän takerru. Pelkään pahoin, että rikoksesta epäilty takertuu. Kun lakiteksti kirjoitetaan tuohon muotoon, se ei jätä tulkintaa taikka takaporttia sille: jos epäiltynä kuultava haluaa avustajakseen henkilö X:n, niin mikään muu taikka kukaan toinen avustaja ei sitten käy. Mikäli henkilö X on saavuttamattomissa taikka hänen saapumisensa avustamaan päämiestään kestää useita päiviä, tulee ongelmia ainakin niissä tilanteissa, joissa on suoritettu kiinniotto ja kiinni otettua esitetään pidätettäväksi. Määräajat alkavat kulua kiinniottohetkestä ja kiinni otettu on päästettävä vapaaksi määräajan umpeuduttua riippumatta siitä, onko häntä saatu ylipäätään kuulusteltua.

Kuulustelun esteenä on saattanut olla se, että kuultavan valitsema avustaja ei ole saapunut paikalle. Pelkään pahoin, että moni tutkinnanjohtaja joutuu kohtuuttoman hankalaan tilanteeseen nimenomaan tämän "valitsemansa avustajan" saapumattomuuden takia. Myös moni rikos jää selvittämättä.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni meidän olisi jo korkea aika kiinnittää huomiota rikoksesta epäillyn asemasta myös rikoksen uhriin ja pohtia ihan vakavasti sitä, kuinka rikoksen uhria, hänen asemaansa ja myöskin todistajien asemaa voitaisiin parantaa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia puheenjohtajalle mietinnön esittelystä, ja kollegat Tolvanen ja Hongisto ottivat esille ne tärkeät asiat, joista minäkään en pidä tässä esityksessä. Amerikkalainen tv-sarjatyyli mielestäni ei sovi rikosten selvittämiseen. Ennalta ehkäisemisestä: edustaja Tolvanen otti esille sen, että se on kansalaisilta pois, ja minusta se ehkäisevä vaikutus unohtuu monesti poliisin toimintaa tarkasteltaessa kokonaisuutena.

Myös hallintovaliokunta kiinnitti huomiota näihin tarpeisiin jatkokehittämisestä. Asiantuntijakuulemisemme lienevät olleet yhtäläiset suurin piirtein lakivaliokunnan kanssa. Olen tyytyväinen kuitenkin siihen, että molemmat valiokunnat ovat ottaneet kantaa lausunnossa ja mietinnössä hallituksen esitykseen. Toivottavasti tähän asiaan saadaan jossakin vaiheessa korjausta.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä erityisesti edustaja Tolvanen kiinnitti huomiota siihen ongelmaan, jonka itsekin olen oikeuspoliittiselta kannalta havainnut, elikkä tämmöisen kasuistisuuden lisääntymiseen näissä oikeusturvatilanteissa. Siinä on oikeastaan se perusongelma, että kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tekee yksittäisessä päätöksessä linjanvetoja, minkälainen menettely juuri siinä tapauksessa olisi ollut heidän mielestään asianmukainen, niin siitä vedetään sitten ikään kuin yhtenäisiä johtopäätöksiä, että tämmöinen pitäisi nyt kaikkiin maihin lisätä siihen, vaikka ennestään olisi hyvinkin järkevä ja oikeussuojan hyvin toteuttava lainsäädäntö olemassa.

Tämähän pikkuhiljaa johtaa äärimmäisen kasuistiseen, juuri tämmöiseen anglosaksiseen malliin, että tietyt rituaalit pitää eri toimenpiteiden yhteydessä hokea tai toteuttaa, ja se ei ole järkevä linja. Tästähän on nyt joissakin maissa käynnistynyt keskustelu, ja sitä on varmaan syytä jatkaa, että pitäisi kokonaisuutena arvioida enemmän tilanteita, miten se oikeusturva toteutuu. Tämä koskee ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, että se ottaisi sen koko lainsäädännön ja sen soveltamisen kyseisessä maassa huomioon, kun ratkaisuja tehdään, mutta myös toisin päin, että kun katsotaan sitä heijastusvaikutusta ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista niin, ettei niitä lähdetä jäljentämään yksi yhteen jokaisen maan lainsäädäntöön, vaan katsottaisiin, että se kokonaisuutena toimii.

Meillä Pohjoismaissa on ollut hyvin tämmöinen rationaalinen tapa kirjoittaa lainsäädäntöä suhteellisen yleisesti, mutta siten, että se myös toteutetaan käytännössä siten, että kaikkien osapuolten oikeussuoja järkevällä tavalla toteutuu. Tässä mielessä tällainen reduktio on paikallaan tulevaisuudessa, että katsotaan vähän tarkemmin, miten pitkälle kannattaa ja on syytä mennä tämmöisissä uusien knoppologioiden tai rituaalien käyttöönotossa, ja koetettaisiin keskittyä enemmän siihen juuri, että erityisesti asianomistaja pääsee oikeuksiinsa ja että myös nämä menettelyt ovat ekonomisia ja oikeusturvan kuitenkin riittävästi huomioon ottavia.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen täysin samaa mieltä edustaja Koskisen kanssa, että kyllä meidän täytyy vähän miettiä, mitä tänne omaan lainsäädäntöön nyt otetaan.

Vielä lyhykäisyydessään: Tässä korjauspaketissa on ihan hyvää nämä televalvonta, telekuunteluasiat, että on lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin niitä laajennettu. Se on hyvä.

Sitten tämä ylimääräisen tiedon käyttö. Perustuslakivaliokuntahan näki siinä tiettyjä perustuslaillisia ongelmia, joita minä en kyllä nähnyt mutta nyt perustuslakivaliokunta näki. Nyt näiden pykälien kanssa voi tietysti elää, mutta ehkä se ei yksittäistä kansalaista niinkään palvele.

Mutta yhden asian haluan nostaa esiin, ja se on salaisen pakkokeinon käytöstä ilmoittaminen. Suuri osa näistä on ihan ok, esimerkiksi telekuuntelu, televalvonta. Mutta kun täällä on sitten vaikka peitetoiminta, valeosto ja tietolähteen ohjatusta käytöstä, tässä nyt tällä hetkellä tilanne on se, että poliisi voi sanoa vaikkapa peitetoiminnasta, että sinun henkilöllisyytesi ei koskaan tule rikoksesta epäillyn tietoon, niin nyt tämän lain myötä näin ei ole. Oikeus voi toki päättää myöhemmin, että ilmoitus jätetään tekemättä, jos se on välttämätöntä, joka on todella suuri näyttökynnys, esimerkiksi terveyden suojaamiseksi ja hengen suojaamiseksi. Tämä ei ole kyllä missään tapauksessa riittävä. Minä olen aika paljon ollut kovan järjestäytyneen rikollisuuden kanssa tekemisissä ja näiden tietolähteiden ja muiden kanssa, niin tämä aiheuttaa sen, että ymmärrettävistä syistä poliisi ei enää saa niin paljon huippuluokan rikollisilta ja heistä tietoa, koska pelko niissä piireissä on todella suuri, että joutuu koston uhriksi. Siinä pahimmillaan pääsee hengestään. Näin se valitettavasti on.

Tässä nyt tämä laki parantaa paljon tilannetta, tämä korjaussarja, mutta nyt kyllä tähän jää paljon oikeuskäytännön varaan tiettyjä tapauksia. Se on nyt pahinta, että tässä virkamiehet joutuvat luomaan sen oikeuskäytännön pahimmillaan, että he saavat huomautuksia, rangaistuksia, sakkoja. Sehän ei tietysti olisi ollut se hyvä lähtökohta, mutta ehkä saamme korjattua tätä lakia jatkossa pikkasen paremmaksi.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Tolvanen ja Hongisto toivat hyvin nämä käytännön ongelmat ammattihenkilöinä tähän esille, miten laki tulee käytännössä toteutumaan. Toden totta meillä on nyt poliisivoimien resursseista tällä hetkellä pulaa, että jos mennään knoppologian puolelle ja monennäköisen paperin hankintaan ja muuhun, niin toivon, että todellakin tämä korjaussarja vielä uudistetaan hyvinkin pian ja katsotaan pienen aikajänteen osalta, milloin tähän näitä uudistuksia voitaisiin tehdä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä viitattiin siihen, että viime kaudella aikamoisella kiireellä jouduttiin tekemään poliisilain esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön kokonaisuudistusta, ja tämä todellakin pitää paikkansa. Se työ oli silloin varsin valtava, ja komitean mietintö pelkästään oli hieman paksumpi kuin eduskunnan budjettikirja, eli työ oli valtavan suuri. Siinä tuli kuitenkin paljon päivitystä ja hyviä, uusia, tärkeitä valtuuksia myös poliisin käyttöön. Sehän on poliisin työn kannalta erittäin olennaista, että lainsäädäntö on siltä osin ajan tasalla. Ilman hyviä työkaluja, oikeita työkaluja poliisi ei pysty toimimaan mahdollisimman tehokkaasti.

Haluan kuitenkin todeta tässä yhteydessä, että mielestäni perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Koskinen nosti esille erittäin tärkeän asian koskien EIT:n ratkaisukäytäntöjä ja sitä, miten ne heijastuvat suomalaiseen lainsäädäntöön. Täytyy sanoa, että eduskuntatyössä varsin usein tänä päivänä törmäämme sellaisiin tilanteisiin, joissa EIT:n käytäntöjen kirjaaminen Suomen lainsäädäntöön on osoittautunut haasteelliseksi ja paikoitellen jopa aika huonosti meille sopivaksi. Tätä olisi ehdottomasti tarpeellista katsoa hieman laajemmin. Se, miten sitä voidaan tehdä, on tietysti sitten isompi kysymys, mutta ehdottomasti mielestäni tämä vaatii myös selvästi lisäarviointia.

Tämä on mielestäni tärkeä pointti, ja toivon, että se tulevaisuuden työssä otetaan huomioon, kun näitäkin paketteja varmasti edelleen joudutaan arvioimaan. Tätä myös lakivaliokunta on toivonut tässä omassa lausumassaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja, muun muassa edustajat Tolvanen ja Koskinen. Myöhäisen ajankohdan vuoksi tuon esiin ihan muutaman pointin.

Todellakin Suomessa on arvostettu oikeusjutuissa aineellisen totuuden selvittämistä, ei prosessuaalista totuutta niin sanotusti vaan aineellista totuutta. Onko joku oikeasti lyönyt toista puukolla ja niin edelleen? Siitä on sitten rangaistus pyritty antamaan. Se on täysin väärään suuntaan menevää kehitystä, jos EIT:n ratkaisukäytännön kautta tai muutoin meidän oikeusjärjestykseemme vahvistuu sellainen käytäntö, jossa tällaiset prosessuaaliset seikat nousevatkin keskiöön. Meidän pitää toimia niin, että aineellinen totuus ratkaisee. Jos sitten joku virkamiespoliisi tai joku muu on tehnyt jonkun virheen vaikka kotietsinnässä, niin arvioitakoon sitä erikseen, mutta ei se, että kotietsinnässä on tehty joku virhe, saa tulevaisuudessakaan, vaikka kuinka tässä amerikkalaista järjestelmää kohti mentäisiin, johtaa siihen, että joku murhamies tai muu rosvo jätetään sen takia tuomitsematta.

Käytin lähetekeskustelussa aika vahvaa kieltä tiettyjä perustuslakivaliokunnan keväällä 2011 esitutkintapaketin yhteydessä omaksumia tulkintalinjoja kohtaan ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että minusta ainakin näyttää siltä, että perustuslakivaliokunnan nyt omaksuma kanta esimerkiksi tämän ylimääräisen tiedon käyttämiseen, vaikka siitä edelleen löydettiin perustuslainvastaisuus, on kuitenkin mielestäni huomattavasti järkevämpi ja perustellumpi kuin perustuslakivaliokunnan keväällä 2011 ottama kanta.

Lopuksi on pakko sanoa, että kun kuuntelin tuota edustaja Tolvasen litaniaa, mikä sille epäillylle pitää kuulustelussa lukea, niin en kyllä ollut uskoa korviani.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kello alkaa jo olla aika paljon, mutta keskustelu täällä vielä tuntuu olevan meneillään.

Ehkä tähän vielä yksi kysymys, mitä muutamissa puheenvuoroissa nostettiin esille mielestäni ihan aiheellisesti, eli se, että joskus syntyy mielikuva ja tunne siitä, että varsin usein huolehdimme enemmän syytetyn ja epäillyn oikeusturvasta kuin asianomistajien ja uhrien oikeusturvasta.

Tässä yhteydessä ehkä on hyvä todeta, vaikka se suoraan ei tähän asiaan kuulukaan, että todistajansuojeluohjelma, jota on pitkään odotettu, on tällä hetkellä työn alla ja samoin myös anonyymi todistelu. Erityisesti anonyymi todistelu on myös sellainen, jota pidän erittäin tärkeänä, ja ainakin odotan itse, että tämä lainsäädäntö mahdollisimman nopeasti myös tulee tänne eduskunnan päätettäväksi. Uskon, että siitä tulee olemaan paljon hyötyä ja myös henkilökohtainen turvallisuus uhrien ja asianomistajien osalta näiden myötä paranee.