Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt ei mene ihan kahteen minuuttiin. Yön hetkistä huolimatta muutama sana tavanomaista enemmän valiokunnan mietintöön liittyen, nimittäin kyse on ensinnäkin lakiesityksestä, jossa asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettua lakia ja sairausvakuutuslakia muutetaan.

Kyse on hallituksen esityksestä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön EU:n yhdistelmälupadirektiivi asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta. Toisena tavoitteena on täsmentää asumisperusteista sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön sekä sairausvakuutuslain soveltamista ottaen huomioon kansalaisten lisääntyvä liikkuvuus. Jälkimmäisen tavoitteen mukaiset ehdotukset perustuvat asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön tarkistamista selvittäneen niin sanotun Solmu IV -työryhmän loppuraporttiin.

Yhdistelmälupadirektiivin tarkoituksena on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa kolmansista maista tulevien työntekijöiden maahanpääsyä koskevia menettelyjä sekä varmistaa laillisesti maassa olevien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu suhteessa oman maan kansalaisiin. Yhdenvertaisen kohtelun tulee toteutua paitsi työehtojen ja työolojen myös koulutuksen ja sosiaaliturvan osalta.

Valiokunta toteaa, että asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltaminen eri perustein maassa oleskeleviin ja maassa työskenteleviin samoin kuin ulkomailla tilapäisesti oleskeleviin oman maan kansalaisiin muodostaa hyvin vaikeaselkoisen lainsäädäntökokonaisuuden. Tämä on tullut tämänkin illan täysistunnossa esille.

Sosiaaliturvan saantiedellytyksistä tässä käsittelyssämme olevassa laissa todetaan muun muassa, että asumisperusteisten etuuksien saaminen edellyttää nykysääntelyn mukaan, että henkilö asuu vakinaisesti Suomessa. Esityksessä ehdotetaan, että kahden vuoden aikavaatimus poistetaan, mutta työsopimus olisi edelleen yksi seikka, joka otetaan huomioon kokonaisharkinnassa. Toisaalta työsopimus ei yksinään osoittaisi asumista Suomessa. Lisäksi ehdotetaan, että tosiasiallinen asuminen vähintään vuoden ajan olisi asumisen vakinaisuutta osoittava seikka. Muutosehdotus ei liity yhdistelmälupadirektiiviin vaan se perustuu Solmu IV -työryhmän ehdotuksiin, ja sillä pyritään lähentämään soveltamisalalain asumiskäsitettä kotikuntalain ja verotuksen asumiskäsitteeseen. Muutos lieventää jonkin verran maahanmuuttajien sosiaaliturvan saantiedellytyksiä.

EU:n jäsenvaltiosta Suomeen työskentelemään tuleva kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin, vaikka hän ei asuisikaan vakinaisesti Suomessa. Häneltä kuitenkin edellytetään, että työskentely Suomessa kestää vähintään 4 kuukautta.

Yhdistelmälupadirektiivin keskeisenä tavoitteena on varmistaa kaikille EU:n jäsenvaltioissa laillisesti oleskeleville ja työskenteleville kolmansien maiden kansalaisille yhdenvertainen kohtelu maan omien kansalaisten kanssa. Sosiaaliturvan osalta vaatimus tarkoittaa, että kolmansista maista tulevia työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti niillä sosiaaliturvan aloilla, jotka kuuluvat EU:n sosiaaliturvan koordinaatiota koskevan asetuksen soveltamisalaan.

Yhdistelmälupadirektiivin voimaan saattamisen johdosta esityksessä ehdotetaan, että yhdistelmäluvalla maahan tulevia kolmansien maiden kansalaisia koskisivat samat työskentelyvaatimukset kuin jäsenmaiden kansalaisia. Näin hekin tulisivat oikeutetuiksi asumisperusteisiin etuuksiin neljän kuukauden yhdenjaksoisen työskentelyn perusteella. Lisäksi edellytetään, että työstä maksettava palkka on työehtosopimusten mukainen tai vähintään palkansaajan työssäoloehtoon luettavan työn palkan minimimäärä. Neljä kuukautta ei kuitenkaan ole odotusaika, vaan henkilö kuuluu sosiaaliturvan piiriin työskentelyn alusta lukien, jos hänen työskentelynsä täyttää laissa säädetyt edellytykset, vaikka hän ei Suomessa asuisikaan.

Sairausvakuutuslain muutoksena sairausvakuutuslakia sovelletaan Suomessa vakinaisesti asuviin tai täällä työskenteleviin henkilöihin. Lakia sovelletaan työskentelyn alusta lukien henkilön kansalaisuudesta tai lähtömaasta riippumatta kaikkiin työntekijöihin, jotka työskentelevät täällä vähintään neljän kuukauden ajan, ja yrittäjiin, jotka ovat harjoittaneet yritystoimintaa Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajan.

Henkilöpiiri, jota tämä laki koskee:

Hallituksen esityksellä pannaan täytäntöön yhdenvertainen kohtelu asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta niiden kolmansista maista tulleiden työntekijöiden osalta, joiden ei katsota kuuluvan sosiaaliturvan piiriin jo asumisen perusteella. Lisäksi esityksellä toimeenpannaan direktiivi niiden Suomessa vähintään kuusi kuukautta työskennelleiden osalta, jotka ovat jääneet työttömiksi ja rekisteröityneet työnhakijoiksi. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ulottuu henkilöryhmään, johon kuulumista määrittää ensisijaisesti työnteko. Oikeus sosiaaliturvaan syntyy siis työnteko-oikeuden ja työsuhteen perusteella mutta myös päättyy työskentelyn päättyessä. Valiokunta pitää hyvänä, että lainsäädännön soveltamista selkeytetään kirjaamalla lakiin säännökset siitä, milloin työntekoon perustuvat oikeudet alkavat ja milloin ne työnteon perusteella päättyvät.

Lyhytaikaisesti maassa työskentelevät eivät pääsääntöisesti kuulu asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin.

Sitten, arvoisa herra puhemies, lainsäädännön kehittämistarpeista lyhyesti. Mietinnössä valiokunta toteaa, että valiokunta pitää tärkeänä, että selvitystyötä jatketaan pikaisesti, eli meillä on näitä Solmu-työryhmiä ollut ja muutoinkin selvitystyötä on ministeri Risikko liikkeelle laittamassa, ja tämä selvitystyö on välttämätöntä. Selvitystyötä mietinnön mukaan tulee siis pikaisesti jatkaa, ja kartoitetaan lainsäädännön kehittämistarpeet, jotta asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän kestävyys voidaan turvata. Tästä mietinnöstä sitten löytyy näkökohtia, joihin tämä pikaisen selvityksen toive tai vaade on nivottu.

Tässäkin valiokunnan mietinnössä on hylkäysesityksen sisältävä vastalause, joka tultaneen tämän keskustelun yhteydessä esittelemään.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettua lakia ja sairausvakuutuslakia. Esityksen pääasiallisena sisältönä on säätää siitä, millaisen työskentelyn perusteella Euroopan unionin ulkopuolelta Suomeen työhön tuleva työntekijä kuuluisi asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin, vaikka hän ei asuisi Suomessa vakinaisesti.

Perussuomalaiset eivät pidä kannatettavana asumisperusteisen sosiaaliturvamme avaamista kolmansien maiden kansalaisille esityksen mukaisesti. Perussuomalaiset katsovat, että vallitsevassa tilanteessa, jossa suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on vakavassa murroksessa, on erityisen huolestuttavaa, mikäli asumisperusteinen sosiaaliturvamme murretaan, kuten nyt on tapahtumassa. On suuri riski, että nyt avattavalla sosiaaliturvallamme houkutellaan työntekijöitä niin sanotusti matalapalkka-aloille ja vaaditun työssäoloehdon täytyttyä he jäävät sosiaaliturvamme piiriin. Tulemme esittämään esityksen jatkokäsittelyssä lakiehdotuksen hylkäämistä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula kertoi, että tässä on monia ongelmia, ja on nähty tarvetta, että näitä Solmu-työryhmiä jatketaan. Mutta kyllä tämä, samoin kuin edellinenkin laki, tuntuu olevan niin kovassa umpisolmussa, että ei tässä auta muu kuin hylkääminen. Missä EU, niin siellä ongelma tuntuu olevan entistä ajankohtaisempi.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalainen sosiaaliturvalainsäädäntö on aika ainutlaatuinen. Meillä on oma mallimme. Usein sanotaan, että meillä on pohjoismainen malli, mutta omat kokemukset ovat senkaltaiset — ja viime viikkoinakin se on vahvistunut — että meillä on oma asumisperusteinen, syyperusteinen sosiaaliturva, joka ei ole ihan vaivatta sopusoinnussa sen kanssa, että EU-tasolla ihmisten vapaa liikkuvuus on se ykkösasia. Samanaikaisesti EU:n sosiaaliturva pohjaa hyvin pitkälle vain työhön ja muu sosiaaliturva, vanhemmuuden ja muun aikainen sosiaaliturva, on sitten hoidettu joko tähän työhön sidoten tai sitten ovat ylipäätänsä EU-maiden kulttuurit toisenlaiset. Kun yhdistetään ihmisten vapaa liikkuvuus ja meidän hyvin ainutlaatuinen sosiaaliturvajärjestelmä, sosiaaliturva, joka on suomalaisillekin vaikeaselkoinen, ja tähän liitetään tämä ymmärrys ja ylipäätänsä tietoisuus siitä, millä tavalla meidän omaa lainsäädäntöämme sovelletaan tai sitä tulisi soveltaa EU-kansalaisiin, kolmansien maiden kansalaisiin, tämä on viidakko, joka on vääjäämättä ja mitä pikaisemmin selkiinnytettävä ja selvitettävä.

Jos ja kun, ja ainakin itse sitä toivon, me voimme jatkossakin asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmämme säilyttää ja sitä ylläpitää, meidän on viipymättä ryhdyttävä lainsäädäntömuutoksiin ja valmistelun kautta toimenpiteisiin, jolla perataan koko meidän sosiaaliturva siitä näkökulmasta, että se olisi paremmin sopusoinnussa eurooppalaisen mallin kanssa ja toisekseen me itse tietäisimme nykyistä varmemmin sen, että asiat menevät 1) oikein ja 2) ettei niitä tulkintoja ainakaan EU-tuomioistuimessa tarvitse tehdä.