Arvoisa puhemies! Hallituksen ympäristöministeri on ollut aikeissa romuttaa yhden Suomen luonnonsuojelun merkittävimmistä hankkeista, soidensuojeluohjelman, vain sen takia, että lakisääteisessä ohjelmassa viimesijaisena keinona on pakkolunastus, jota luonnonsuojelussa käytetään vain äärimmäisen harvoin. Viime vuonna oli vain alle 20 tapausta, kun yhteensä muualla, muun muassa maanteiden rakentamisessa, niitä oli yhteensä 700.

Hallituksella ei näytä olevan samaa huolta, kun kysymys on ydinvoimasta, eli hallitus on tänään tehnyt päätöksen elinkeinoministeri Vapaavuoren esityksestä, että Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimahankkeeseen tehdään mittava pakkolunastus. Pakkolunastus on mielestäni johdonmukaisesti viimesijainen keino silloin, kun yhteiskunnan kokonaisetu sitä vaatii, mutta tässä tapauksessa on tullut viestejä kentältä, että tämä päätös ja siihen liittyvä ennakkohaltuunottolupa on varsin laaja oikeus.

Onko teidän mielestänne perusteltua tehdä näin laaja päätös tässä vaiheessa, jossa maa-alueet jäävät tämän yhtiön omistukseen, vaikka hanke ei toteutuisikaan? Miten olette varmistaneet (Puhemies koputtaa) maanomistajien oikeudet, erityisten oikeuksien omistajien oikeudet, koska heitä ei ole kuulemma edes kuultu? Pakkolunastuksen pitäisi olla johdonmukaisesti viimesijainen keino. Miten perustelette näin laajaa päätöstä tässä vaiheessa?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Niinistön kanssa täysin samaa mieltä siitä, että pakkolunastuksen pitää kaikissa tilanteissa olla viimesijainen keino. Tässä tapauksessa, johon edustaja viittaa, tätä periaatetta on noudatettu. Tästä on käyty neuvotteluja maanomistajien kanssa jo pitkään ja osan kanssa myös päästy hyvään lopputulokseen.

Mutta tästä huolimatta on tiettyjä alueita, joitten osalta ei päästy yhteisymmärrykseen, ja kun hanke on kuitenkin jo siinä vaiheessa, että rakentamislupahakemusta täyttä päätä tehdään, oli selvää, että yhteiskunnan kokonaisedun nimissä tämmöinen ratkaisu piti tässä vaiheessa tehdä. Tämä ei poikkea niistä energiasektorilla aika ajoin esiin tulevista pakkolunastuspäätöksistä, mitkä liittyvät muun muassa siirtoverkkojen rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että viimesijaisena keinona pakkolunastusta voi käyttää, ja tämä on hallitukselta tietysti arvovalinta, että ydinvoimaan sitä käytetään varsin kevyesti, mutta Suomen viimeisten, arvokkaiden, uhanalaisten suoluonnon rippeiden pelastamisessa ollaan jo lähtökohtaisesti kriittisiä koko ohjelman osalta. Toivon, että hallitus toteuttaa sen ohjelman, joka on koko hallituksen ohjelmassa ja hallituksen periaatepäätöksissä jo aiemmin linjattu.

Mutta tähän päätökseen liittyen haluaisin lähinnä täsmennystä siihen, että kun tämä päätös on käsittääkseni nyt ennakkohaltuunottolupa, elikkä yhtiö voi aloittaa toimia maanomistajien mailla, niin miten heidän kanssaan nyt neuvotellaan tässä tilanteessa, että kuitenkin tämä olisi mahdollisimman kevyesti toteutettavissa — ja jos hanke ei toteudu, niin mitä silloin tapahtuu, onko heillä mahdollisuus saada oikeus maihinsa takaisin?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ei tämä ole mitenkään kevyin perustein tehty. Kuten edustaja itsekin totesi, pakkolunastuksia tässä maassa tehdään aika paljon. Niitä tehdään ennen kaikkea esimerkiksi tierakentamisen yhteydessä huomattavia määriä. Energiasektorilla niitä tehdään varsin usein siirtoverkkojen rakentamisen yhteydessä. Näihin verrattuna ydinvoimahanketta varten tehtyä pakkolunastusta ei todellakaan ole tehty kevyin perustein, vaan se on tehty poikkeuksellisen ison hankkeen mahdollistamiseksi.

Tämän valtioneuvoston päätöksen jälkeen konkreettiset jatkoneuvottelut ja esimerkiksi lunastustoimitus ja lunastukseen liittyvät hinta- ja muut kysymykset ratkaistaan täysin erillisessä projektissa, prosessissa, erillisen lunastustoimikunnan osalta. Siellä tehdään sitten lopulliset jatkoratkaisut.

Arvoisa puhemies! Soidensuojeluohjelman piti selventää turvesoiden käyttöä. Kun luontoarvoltaan tärkeät suot on kartoitettu, ovat muut suot sitten helpommin käytettävissä esimerkiksi turvetuotantoon. Soidensuojelussa on kyse paitsi luontoarvoltaan merkittävien kohteiden suojelusta myös suosta elantonsa saavien ihmisten aseman selkiyttämisestä.

Nyt suojeluohjelman kohtalo on epäselvä. Se heijastuu myös soidenomistajien tilanteeseen. Kysynkin maa- ja metsätalousministeriltä: Miten käy niiden suonomistajien, jotka tahtoisivat käyttää soitaan turvetuotantoon mutta jotka yhä odottavat soidensuojelupäätöksiä? Jäävätkö he soidensuojelun viivästymisen panttivangeiksi?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni olisi reilua, että voisimme käsitellä tätä soidensuojelukysymystä silloin, kun ympäristöministeri Grahn-Laasonen on paikalla. Hän on tällä hetkellä Perussa, Limassa, ilmastokokouksessa eikä pysty vastaamaan kyselyihin.

Sen verran haluan kuitenkin tässä todeta, että ministeri Grahn-Laasonen haki tästä kokonaispaketista, kuten edustaja Niinistö hyvin tietää, kokonaiskompromissia. Hän teki hallitusohjelman mukaisen esityksen, jossa olivat sekä vapaaehtoinen että pakollinen soidensuojelu. Tämän pohjalta me olemme rakentaneet kompromissin, jota monet luonnonsuojelujärjestöt ja muut ovat myös kiitelleet.

Kyllä tässäkin ratkaisu löydetään, mutta minun mielestäni olisi erittäin reilua, että a) ydinvoimaa ja soita ei tuolla tavalla kytkettäisi ja b) että ministeri on paikalla silloin, kun näitä asioita käsitellään.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa herra puhemies! Turve on suomalainen energiamuoto, ja se on sitä myös tulevaisuudessa. Nyt on tärkeää, että pelisäännöt ympäristönsuojelun kautta ja sitten turpeennoston kautta selkeytyvät. On selvää, että nyt tässä tilanteessa, varsinkin kun viitataan tähän soidensuojeluohjelmaan, niiden soiden osalta, jotka ovat näissä suunnitelmissa, menee jonkin verran aikaa, että nämä tilanteet selkiytyvät. Mutta sitten olemassa olevan lainsäädännön puitteissa viranomaiset myöntävät turpeenottolupia sinne, missä se mahdollista on.

Arvoisa puhemies! Pääministeri meni muotoilussaan vähän asioiden edelle, koska ympäristöministerin antaman tiedotteen perusteella ei voi päätellä mitään siitä, että tulee tällä hallituskaudella lakisääteinen suojeluohjelma, jossa asiantuntijatiedon pohjalta arvokkaimmat suot suojellaan erityisesti Etelä-Suomessa, missä tässä on kiire.

Tiedän, että toinen hallituspuolue SDP on vedonnut, että tämä ohjelma pitäisi toteuttaa, mutta ympäristöministerin missään kannanotoissa tätä ei ole sanottu. Sen sijaan hän on ilmoittanut, että lykätään yksityisten maiden osalta suojelupäätöksiä seuraavalle hallitukselle, ja juuri siellä on kiirettä, koska monien soiden tila taantuu Etelä-Suomessa, jollei suojelun myötä hoito- ja kunnostustoimenpiteitä lähdetä myös käyttösuunnitelmissa viemään eteenpäin.

Pääministeri, voinko tulkita teidän lausuntonne äsken niin, että te kannatitte sitä, että hallitus tekee hallitusohjelman ja periaatepäätöksen mukaisen lakisääteisen soidensuojeluohjelman niin laajana kuin mahdollista tällä hallituskaudella, koska niin äsken kuulosti, että sanoitte, vaikka ympäristöministeri ei ole sitä vielä sanonut?

Pääministeri  Alexander   Stubb

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, kannattaako kuunnella vai tulkita. Sanoin, että ympäristöministeri ei ole paikalla, hän on hakenut tähän kokonaisuuteen kompromissiesitystä ja me katsomme, mitä me voimme asialle tehdä. On hyvin todennäköistä, että tätä ehdotusta ei anneta tällä hallituskaudella, ja aika paljon riippuu ja johtuu siitä, että te silloin ollessanne ympäristöministeri ette laatinut sentyyppistä esitystä, joka oli hallitusohjelman pohjana. (Oikealta ja keskeltä: Hyvä!)

Arvoisa puhemies! Mielelläni antaisin puhemiehelle mahdollisuuden siirtyä eteenpäin, mutta pääministeri puhui asioista, joihin hän ei ole selvästikään perehtynyt.

Hallitusohjelman mukaisesti on valmisteltu suojeluohjelma, jossa kuuden vuoden ajan Suomen parhaat asiantuntijat, kenttäbiologit, ovat käyneet arvioimassa, mitkä ovat Suomessa niitä arvokkaita soita, jotka on suojeltava. Sen jälkeen hallituksen ohjelman ja vuoden 2012 periaatepäätöksen mukaisesti tämän hallituksen tämän vuoden loppuun mennessä piti hyväksyä esitys lakisääteisestä suojeluohjelmasta, jonka jälkeen sitten maanomistaja alkaa vapaaehtoiselta pohjalta neuvottelut tämän koko kokonaisuuden toteuttamisesta. Nyt te olette sanomassa, että tämä ehkä jää ensi hallituskaudelle. Juuri tätä on valmisteltu, mistä on puhuttu.

Sen lisäksi vapaaehtoista suojelua on vahvistettu Metso-ohjelman periaatepäätöksellä kaikkien hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Tässä on kysymys tästä kokoomuksen temppupolitiikasta, jossa sotketaan pakkolunastukseen liittyviä aatteellisia näkökulmia Suomen luonnonsuojelun aivan keskeisimpien aarteiden pelastamiseen. Minusta se on aika törkeää toimintaa, ja toivoisin teidän perehtyvän asiaan tarkemmin. (Välihuutoja)

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Peräänkuuluttaisin kuitenkin hiukkasen arvokkaampaa keskustelua tässä salissa, (Vasemmalta: Kumpi aloitti?) ja totean tämän päälle sen, että jos soidensuojelulakiesitys olisi viety eteenpäin siinä sovitussa muodossa ja tuolloin kaikkia hallituspuolueita konsultoiden, mukaan lukien vapaaehtoisohjelman ehdotuksen myötä, niin varmasti se olisi edennyt. Nyt toistaiseksi se ei ole edennyt.

Ei pidä myöskään luoda sitä mielikuvaa, että soidensuojelu jätetään rempalleen. Nyt haetaan vaihtoehtoja, miten voidaan fiksuiten suomalaisia arvokkaita soita suojella, ja sen me tulemme myös tekemään.