Tuula Väätäinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä on nostettu monet keskeiset sosiaali- ja terveydenhuollon kipukohdat esille. Mietintö on hyvä, ja se kannattaa ministeriössä ja hallituksessa lukea kahteen kertaan. Vaikka lisäystä momenteille saatiin, jäi moni vajaus odottamaan vuoroaan.

Kerron ensin, mihin valiokunta päätti lisätä rahaa: tasa-arvon tietopalvelun toiminnan käynnistämiseen 180 000, mielenterveyskuntoutukseen 500 000, veteraanien kuntoutukseen 1,8 miljoonaa, lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen 1,4 miljoonaa sekä nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseen 1,8 miljoonaa — kaiken kaikkiaan 5,6 miljoonaa.

Tasa-arvon tietotoimisto pääsee vihdoin aloittamaan, ja myös Suomesta tullaan jatkossa saamaan keskitetysti tutkittua tietoa sukupuolen ja tasa-arvon näkökulmista. Tietopalvelu toimisi myös EU:n tasa-arvoinstituutin ja Suomen välisen yhteydenpidon foorumina.

Vuosien saatossa on miltei kaikista kunnista kadonnut lapsiperheisiin kohdistuva kodinhoitoapu. Tiedetään, että varhainen puuttuminen lapsiperheiden ahdingossa pelastaa suurempien vaikeuksien syntymiseltä ja säästää selvästi rahaa. Valiokunta haluaa kannustaa kuntia lapsiperheiden kotipalvelun uudelleenelvyttämiseen ja ohjaa rahaa hankkeisiin Kaste-ohjelman kautta.

Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi on hallitus tehnyt toimenpiteitä nostamalla eräitä etuuksia. Näistä huolimatta lapsiperheiden köyhyys on edelleen vakava ja ajankohtainen ongelma. Siksi valiokunta korostaa toimia, joilla lapsiperheiden köyhyyttä vähennetään. Perusturvan riittävyyttä on erityisesti arvioitava sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan työsarka on edelleen mittava, ja käsittelyajat ovat liian pitkät. Siksi talousarviossa on määrärahoja korotettu. Valiokunta toteaa, että nykyinen tilanne on kohtuuton kansalaisten oikeusturvan kannalta. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota tilanteeseen ja korostaa, että lautakunnan tilannetta seurataan tiiviisti ja tarvittaessa arvioidaan vielä mahdollisuudet lautakunnan työ- ja toimintatapojen tehostamiseen.

Arvoisa puhemies! Oikeuslääkärit tekevät pääosan oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämiseen tarvittavista ruumiinavauksista. Ostopalveluina tehtävien avausten määrä on jatkuvasti noussut, ja se kattaa jo nyt 40 prosenttia tehdyistä avauksista. Palkkioperusteisen toiminnan kasvaessa momentin määrärahaa on nostettu. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimintaa uudistettaessa huolehditaan siitä, että jatkossa selvästi suurempi osa työstä tehdään normaalina virkatyönä.

Mielenterveyspalveluiden tarve kasvaa, ja puutetta rahasta on niin aikuispsykiatrian kuin lasten ja nuorten psykiatrian terapiamäärärahoissa. Aikuisten terapia-anomuksia on jouduttu hylkäämään, eivätkä lapset ja nuoret pääse hoitoon edes lain säätämässä määräajassa. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy työstä poissaoloille ja ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiselle, joten oikea-aikaisen hoidon saaminen on välttämätöntä. Lasten ja nuorten psykiatriset palvelut eivät ole lain vaatimalla tasolla. Vaativan hoidon puute ja avopalveluiden vähäisyys on yksi syy lisääntyneisiin lastensuojelutoimenpiteisiin.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu aiheuttaa paineita määrärahojen kohdentumisen varmistamiseen. Valiokunta pitää perusteltuna, että normiohjausta lisätään ja informaatio-ohjausta vahvistetaan. Valiokunta käsitteli erityisesti lasten, nuorten ja vanhusten sekä omaishoidon tarvitsemia resursseja ja toimivuutta.

Kouluterveydenhuoltoa koskevat ohjeet eivät ole toteutuneet tarkoitetulla tavalla. Henkilömitoitukset ovat toteutuneet huonosti. Vain 3 prosentissa terveyskeskuksista koululääkärien määrä tulee katetuksi. Tässäkin kohden valiokunta korostaa normiohjauksen tiukentamista. Samalla on arvioitava aiheutuvat kustannukset ja niiden vaikutukset. Valiokunta kiirehtii toimenpiteitä, joilla saatetaan ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien terveydenhuolto tasavertaiseen asemaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa vanhuspalveluissa palveluiden yhdenvertaistamista. Kuntien erilaiset tavat ja käytettävissä olevat resurssit asettavat vanhukset eriarvoiseen asemaan. Valtionosuuksien lisäykset eivät myöskään välttämättä kohdistu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valiokunta korostaa toimenpiteitä, jotka parantavat omaishoidon asemaa. Omaishoidon tukea on viime vuosina parannettu mutta uudistuksille asetetut tavoitteet eivät kaikilta osin ole toteutuneet. Kuntakohtaiset erot ovat tässäkin asiassa kovin suuret. Valiokunta korostaa ratkaisuja, joiden avulla omaishoidosta voi tulla aidosti merkittävä osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä lausun suuret kiitokset kunta- ja terveysjaostolle hyvästä yhteistyöstä, valiokuntaneuvokselle tietysti erinomaisesta valiokuntatyöstä ja myös kaikille kolmelle ministerille, Risikolle, Braxille ja Kiviniemelle, yhteistyöstä ja, voisiko sanoa, vastavuoroisista kuulemisista.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tuloerot kasvoivat Suomessa edellisestä vuodesta vuoteen 2007 verrattuna erittäin jyrkästi. Väestön pienituloisimman kymmenesosan keskimääräiset reaalitulot kasvoivat vain 1,6 prosenttia edellisvuodesta, kun suurituloisimman kymmenesosan tulot kasvoivat 7,5 prosenttia. Pienituloisin kymmenesosa sai kokonaistuloista 3,6 prosenttia vuonna 2007, kun suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuus oli 24,7 prosenttia. Vuotta aikaisemmin osuudet olivat 3,7 ja 23,9.

Meillä käy jako nyt rajuna, kastiyhteiskunta tekee tuloaan. Sen perustana on erittäin suurelta osin se, että suomalainen perusturva on surkean huono ja se on heikentynyt suhteellisesti edelleen. Työttömien perusturvaa ja myös kansaneläkettä on syytä verrata yleiseen palkkakehitykseen. Jos täysi kansaneläke haluttaisiin palauttaa samalle tasolle suhteessa ansiotasoindeksiin kuin vuonna 1994, tarvittaisiin yli 20 prosentin korotus siihen. Jos työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki haluttaisiin samaan linjaan ansiokehityksen kanssa, tarvittaisiin yli 30 prosentin korotus. Näin pahasti nämä perimmäiset edut ovat jääneet perusturvan puolella jälkeen ansiokehityksestä, ja siitä näkyy, että tämä perusturva on ollut tietynlainen orpo lapsi myös poliittisesti pitkän aikaa.

Perusturvan jälkeenjääneisyyteen vaikuttaa keskeisesti se, että se on yleensä sidottu vain kuluttajahintojen kehitykseen eikä kaikilta osin edes siihen. 1990-luvullahan indeksisuojaa heikennettiin: Työttömien perusturvassa otettiin aikaisemmin huomioon yleisen palkkatason muutokset, mutta ei oteta enää. Myös sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahasta poistettiin indeksikorotukset, lapsilisiä ja opintotukea ei indeksiin koskaan sidottukaan. Perusturvan heikkoudesta ja alhaisuudesta seuraa se, että suuri osa työttömistä ja muista pienituloisista joutuu turvautumaan myös asumistukeen ja toimeentulotukeen. Noin puolet työttömien perusturvalla olevista saa myös asumistukea. Noin kolmannes saa toimeentulotukea ja noin neljännes sekä asumistukea että toimeentulotukea.

Toimeentulotuen hakemiseen liittyy edelleen varsin paljonkin nöyryyttäviä piirteitä, jotkut sanovat, että mielivaltaakin, eivätkä kansalaiset ole eri kuntien osalta läheskään tasa-arvoisessa asemassa. Toimeentulotuen asteittaisesta siirtämisestä, osittaisesta siirtämisestä, Kelaan keskustellaan. Valtaosa toimeentulotuen tarpeesta johtuu, se pitää muistaa, nykyisin siitä, että Kelan maksamat perusturvaetuudet ja asumistuet eivät riitä toimeentulotuen normien mukaiseen tulotasoon. Siltä osin kuin kyse on tällaisen ehdottoman tulovajeen täyttämisestä, siirto Kelaan on minun mielestäni perusteltu.

Arvoisa puhemies! Työttömien perusturvaa ja muita ensisijaisia etuuksia pitää korottaa niin tuntuvasti, että tarve toimeentulotuen hakemiseen vähenee. Lisäksi asumistukea on yksinkertaistettava ja sen tuloharkintaa on loivennettava. Myös yleiseen asumistukeen on saatava saman kaltainen indeksisuoja kuin eläkkeensaajien asumistuessa jo on. Puolison ja vanhempien tulojen vaikutus työmarkkinatukeen on poistettava. Tällaisten uudistusten kautta voidaan edetä kohti parempaa, yhtenäisempää, yksinkertaisempaa ja kattavampaa sosiaaliturvajärjestelmää, jossa perusturva on kunniassa uudelleen.

Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi pitää tässäkin kuitenkin muistuttaa siitä, ettei ansiosidonnaisessakaan sosiaaliturvassa tässä maassa ole hurraamista. Ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat ovat keskimäärin vain runsaat 1 000 euroa kuukaudessa, josta verotuksen jälkeen käteen jää noin 800 euroa. Keskimääräiset kokonaiseläkkeet, joihin sisältyy työeläkkeen ohella mahdollisesti kansaneläkettä, olivat vuonna 2000 vain noin 1 160 euroa kuukaudessa. Kaikkien tietämällä tavallahan eläkeväen tulokehitystä huonontaa jätättävä taitettu indeksi.

Perusturvaan pitää saada todella tuntuvat korotukset. Tämä on viesti Sata-komitealle. Mutta samalla pitää nähdä se, ettei mitään leikattavaa ole myöskään suomalaisessa ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa. Matalan sorttinen senkin anti pääosalle saajia on. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolella tulee lyhentää myöskin työssäoloehtoa. Se on aivan liian pitkä ottaen varsinkin huomioon nykyiset repaleiset työmarkkinat ja lyhyet työsuhteet. Tuota työssäoloehtoa nostettiin vuonna 1997 kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen, ja minä olen kyllä sillä kannalla, että se pitää sinne puoleen vuoteen palauttaa uudelleen, jotta myös lyhyen pätkän töitä tekevät pääsevät ansiosidonnaiselle, joka on sentään jonkun verran parempi kuin tämä pelkkä työmarkkinatuki.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itse haluan ainakin kiittää myös ministeri Hyssälää hyvästä työstä.

Sairaus- ja vanhempainrahat sekä kuntoutusrahahan korotetaan vihdoin vähimmäismäärältään työmarkkinatuen tasolle. Korotus on noin 170 euroa, jolloin vähimmäismääräinen päiväraha on noin 550 euroa kuukaudessa. Tämä on ollut yksi omistakin tavoitteistani koko eduskuntaurani ajan, ja nyt se vihdoin kokonaisuudessaan tapahtuu. Se on hyvä juttu. Myös isiä kannustetaan edelleen jäämään isyysvapaalle, lapsiperheiden asemaa parannetaan lapsilisien 10 euron korotuksella kuukaudessa kolmannesta lapsesta alkaen ja kotihoidon tukea nostetaan muun muassa 20 eurolla. Pikkulasten rotavirusrokote lisätään rokotusohjelmaan, mikä ilahduttanee niin perheitä kuin työnantajiakin.

Taloudellisen tuen ohella on huolehdittava myös palvelujen kehittämisestä niin, että painopiste suuntautuu entistä enemmän ennalta ehkäiseviin palveluihin. Lapsiperheiden kotipalvelu, kuten todettiin, on viime aikoina poistunut lähes kokonaan kuntien palveluista. Kaste-ohjelmaan lisätäänkin 1,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen.

Lastensuojeluresurssit eivät kohtaa aitoa tarvetta. Ammattimaisia sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeeksi. Lastensuojelu vaatii paljon erityisosaamista, ja siksi kuntien välistä yhteistyötä tuleekin tukea ja tietysti myös sijaisperhetoimintaa muun muassa kehittää edelleen.

Varusmiesten päivärahoja korotetaan vajaalla 5 miljoonalla eurolla. Sillä pystytään parantamaan varusmiesten taloudellista ja sosiaalista asemaa. On kuitenkin myös huolehdittava siitä, etteivät keskeyttäjät putoa muiden turvaverkkojemme ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Kuntien järjestämään sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätään vajaat 400 miljoonaa euroa kustannusneutraalien verotulomenetysten kompensaatiota valtionosuuksiin ja reilut 20 miljoonaa euroa ikäihmisten palveluiden parantamiseen, kuten kotihoidon vahvistamiseen, sitä tukevien palvelujen kehittämiseen jne. Toivottavasti tämä auttaa toimeenpanemaan ikäihmisten palvelujen laatusuosituksia.

Budjettiehdotuksessa sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa alennetaan 75-vuotiaisiin, mikä varmasti parantaa ikäihmisten kokeman palvelun laatua. Samalla kunnat saavat mahdollisuuden kerätä arvokasta tietoa hoitotarpeiden ennakointiin.

Terveydenhuollossa rintasyöpäseulontoja laajennetaan 60—69-vuotiaisiin.

Omaishoidon asemaa tulee edelleen parantaa. Asetetut tavoitteet eivät ole kaikilta osin toteutuneet, ja kuntakohtaiset erot ovat edelleen liian suuria. On hyvä, että henkilökohtaisen avun piiriin sisältyvät vuoden kuluttua myös ne vaikeavammaiset, jotka eivät kykene tai halua itse toimia työnantajina. Tällä kertaahan sosiaalialan osaamiskeskusten määrärahat nousevat suoraan tuohon 3,5 miljoonaan euroon budjettiesityksessä.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyajat ovat pitkiä, kuten todettiin, ja työtilanne on ruuhkautunut. Siksi on hyvä, että määrärahoja korotetaan edelleen tilanteen parantamiseksi tuolla 700 000 eurolla lisähenkilöiden palkkaamista varten, mutta tuskin se riittämään tulee.

Veteraanien kuntoutukseen valiokunta halusi lisätä 2 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Masennukseen ja psykiatrisiin ongelmiin yleensäkin liittyvät asiat ovat sellainen osa-alue, jossa monet kunnat ja sairaanhoitopiirit voisivat terhakoitua. Psykiatristen ongelmien ja päihdeongelmien vyyhteä pitäisi pystyä paremmin purkamaan, koska sillä on monialaista vaikutusta laajalle yksilön lähipiirissä. Psyykkiset ongelmat ovat Suomessa suurin syy työstä poissaololle ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiselle. Mielenterveyskuntoutuksen avulla opiskelu- ja työkykyisyys on mahdollista säilyttää. Tämän vuoksi valtiovarainvaliokunta lisäsikin sairausvakuutukseen 0,5 miljoonaa aikuisten mielenterveyskuntoutukseen. Ensi vuodellehan budjettiesityksessä oli Kaste-ohjelman rahoituksen kautta jo 2 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatristen palveluitten kehittämiseen, ja siihen nyt lisätään vielä 1,8 miljoonaa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.

Lapsiin liittyen esimerkiksi Nokialla on kehitetty Hali-menetelmä 3-vuotiaiden lasten kehityksen arvioimiseksi neuvolassa ja päivähoidossa. Ideana on koota lapsista tietoa, jonka avulla häntä ja hänen perhettään voidaan tarvittaessa alkaa välittömästi tukea arjessa sekä neuvolan että päivähoidon keinoin. Arvioinnin kohteina ovat päivittäistoiminnot, vastavuoroisuus, yhteistoiminnot ja leikki, tunneilmaisu ja tunnehallinta, minäkuva, puheen tuotto ja puheen ymmärtäminen, silmän ja käden yhteistoiminta sekä karkea motoriikka. Erityistä huomiota arvioinnissa kiinnitetään lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen sekä lapsen kielelliseen kehitykseen. Arvioinnin menetelminä ovat lapsen tehtävät, vanhempien ja päivähoidon täyttämät kyselylomakkeet, lapsen havainnointi sekä vanhemman ja lapsen leikkituokio. Näitä hyviä käytäntöjä on tarpeen levittää.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Suomessa oli tämän kauden alussa 630 000 köyhää ihmistä Oecd:n tilastojen mukaan. Silloin ennustin määrän nousevan vielä yli 700 000:n, ja valitettavasti se näyttää toteutuvan Tilastokeskuksen tämänpäiväisen rajun tuloerokasvuarvion valossa.

Hallituksen kehumat kaikkein pienimpien päivärahojen korotuksetkin olivat tarpeeseen nähden vaatimattomia. Pienet korotukset eivät tilannetta paljon auta. Erikoista on sekin, että kaikkein vähävaraisimmille eli toimeentulotukea saaville lapsiperheille esitetty lapsilisien saaminen etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea määrättäessä on aina tyrmätty hallitusryhmien toimesta.

Jotta pienituloiset tulisivat paremmin toimeen, vasemmistoliitto on tehnyt lakialoitteen sairausvakuutuslain mukaisten vähimmäispäivärahojen korottamiseksi. Siihen liittyvä talousarvioaloitteemme on osa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ehdottamaa toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien yhtenäistämistä ja tuloköyhyyden vähentämiseen tähtäävää sosiaalipoliittista linjausta.

Vähimmäisturvan osalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa perusturvaetuuksien yhtenäistämistä ja korottamista täyden kansaneläkkeen tasolle verottomana. Lisäksi ehdotamme, että näin korotettuja vähimmäisturvaetuuksia ja kansaneläkettä edelleen korotettaisiin 100 eurolla kuukaudessa 1.7.2009 lukien.

Ensi vaiheessa vuoden 2009 alussa ehdotamme sairausvakuutuslain vähimmäispäivärahojen, kuten sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan, korottamista nykyisestä 380 eurosta kuukaudessa 582,86 euroon kuukaudessa, joka on arvioitu yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen tasoksi 1.1.2009 ottaen huomioon 4,37 prosentin inflaatiotarkistuksen. Sairausvakuutuksen päivärahaa maksetaan nykyisten säännösten mukaan kuukaudessa noin 25 päivältä, joten ehdottamamme uusi vähimmäispäivärahan taso kuukauden 25 maksupäivän mukaan laskettuna olisi nykyisen 15,20 euron sijasta 23,31 euroa päivässä.

Toisessa vaiheessa 1.7.2009 lukien ehdotamme kaikkien toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien korottamista 100 eurolla, jolloin sairausvakuutuksen sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan taso olisi 682,86 euroa. 1.7.2009 etuutta nostettaisiin 27,31 euroon päivässä.

Aloitteemme mukaan kaikilla sairauspäivärahaetuuden saajilla tulisi olla yhtä pitkä odotusaika eli karenssi etuuden piiriin pääsemiseksi ja työhistoriaa vailla olevien syrjivä kohtelu lopetettaisiin. Tämä merkitsisi heidän osaltaan nykyisen 55 päivän odotusajan lyhenemistä.

Lisäksi ehdotamme sairausvakuutuslakiin uutta säännöstä, jonka mukaan sairaus- ja vanhempainpäivärahaa nostettaisiin huollettavien lasten lukumäärän mukaan porrastetulla lapsikorotuksella. Uuden sairausvakuutuslakialoitteen mukaan sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksettaisiin päiväraha korotettuna lapsikorotuksella.

Vasemmistoliitto ehdottaakin valtion ensi vuoden talousarvioon lisäyksenä 57 miljoonaa euroa sairausvakuutuslain vähimmäispäivärahoihin.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvio sisältää monia myönteisiä asioita sosiaali- ja terveysministeriön osalta. Ehkä periaatteellisesti yksi tärkeimpiä asioita on alimpien päivärahojen, äitiys-, sairaus- ja vanhempainpäivärahojen, korottaminen noin 170 eurolla kuukaudessa. Tällä poistuu yksi sosiaaliturvajärjestelmän pahimpia heikkouksia, joita meillä on ollut. Tämä oli hyvä uudistus hallitukselta. Myös panostukset lapsilisien ja kotihoidon tuen kehittämiseen ovat myönteisiä asioita.

Tällä hallituksella on erittäin iso haaste uudistaa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää, ja nyt on loppusuoralle menossa tämä Sata-komitean työ, jossa linjataan myöskin tulevien vuosien ja useamman hallituskauden mittaisesti, minkälainen sosiaaliturvajärjestelmä meillä Suomessa on. Mielestäni oli perusteltua ottaa hivenen lisäaikaa ja katsoa, miten tämä hallituksen suunnittelema elvytyspaketti, joka sisältää varmasti aktiivitoimenpiteitä koulutukseen ja työelämän valmiuksien kehittämiseen, yhteensovitetaan tähän Sata-komitean työhön.

Keskusta on määritellyt muutamia tavoitteita, joiden osalta pidämme tärkeänä, että Sata-komitea pystyy ne ratkaisemaan ja tuomaan esille. Yksi liittyy alimpien eläkkeitten tasoon. Tarvitaan takuueläke, jossa alimpia kansaneläkkeen tasoja korotetaan vähintään 100 eurolla nykyisestä, jotta tämä perusturvan yksi tärkeä ydin saadaan nykyistä vahvemmaksi.

Sen lisäksi tarvitaan lapsiperheitten asiaan parantamista ja kohentamista. Tässä varmasti on perusteltua, että lapsilisä, kotihoidon tuki ja pienimmät vanhempainpäivärahat sidotaan jatkossa indeksiin, jolloinka jälkeenjääneisyys pystytään estämään. Ei tehdä tällaisista ainaisista tasokorotusratkaisuista niin vaikeita vaan sidotaan indeksiin nämä tärkeät lapsilisät ja lapsiperheitten etuisuudet.

Tarvitaan myös opintorahaan tuntuva huoltajakorotus. Opintotuki ja sairauspäiväraha pitää yhteensovittaa myöskin järjestelmää kehittämällä.

Riippuvuutta toimeentulotuesta pitää vähentää, ja erittäin tärkeä tavoite on, että työn vastaanottamiseen pitää aina kannustaa. Tässä on vähän vasemmisto-opposition puolelta luotu tarpeetontakin kritiikkiä ja pelkoa sitä uudistusta kohtaan. Uudistus tähtää siihen, että työn vastaanottaminen olisi aina kannattavinta ja kannustavinta. Se on kuitenkin jatkossa erittäin tärkeä tavoite. (Ed. Erkki Virtanen: Ei se etuuksia leikkaamalla parane!)

Myöskin elämäntilanteesta toiseen siirtymistä täytyy joustavoittaa. Keskustan kannalta on tärkeä tavoite, että toimeentulotuen perusosa ja omaishoidon tuen maksaminen siirretään Kelaan. Tässä pystytään yhtenäistämään käytäntöjä koko maan alueella. Tällä hetkellä kuntien taloudellisesta tilanteesta johtuen omaishoidon tuen perusteissa on aika paljon eroja, mutta jos Kela ryhtyy toteuttamaan tätä järjestelmää, niin silloin päästään valtakunnallisesti yhteisiin kriteereihin.

Sosiaaliturvaan liittyvät viranomaispäätökset pitää tehdä myöskin viipymättä, ja tämä työ tietenkin edellyttää järjestelmän kehittämistä ja riittäviä voimavaroja. Uuden järjestelmän pitää olla riittävän selkeä ja ymmärrettävä. Tämä on kova haaste, jota tällä hetkellä pohditaan. Mutta uskon, että tällä hallituksella on valmiutta löytää ratkaisuja, jotka vievät eteenpäin merkittävällä tavalla suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää, siis kannustavampaan suuntaan, perusturvaa vahvistavampaan suuntaan ja järjestelmää selkeyttävään suuntaan. Savotta on iso, mutta luotan, että hallitus onnistuu.

Tästä ensi vuoden budjetista pieni, mutta tärkeä yksityiskohta liittyy veteraanien rahoitukseen, veteraanien kuntoutusrahoitukseen. Eduskunta lisää rahoitusta 1,8 miljoonaa euroa, mikä on perusteltua. Veteraanikuntoutukseen käytetään vuodessa 393 miljoonaa euroa. Määrä alenee ensi vuonna 28 miljoonaa euroa veteraanien lukumäärästä pitkälle johtuen. Mutta pidän erittäin tärkeänä, että hallitus ja ministeriö seuraavat sitä, että veteraanit saavat jokavuotisen kuntoutuksen, niin kuin on aikanaan lupaus ja sitoumus annettu veteraanijärjestöille. On ymmärrettävää, että veteraanien ikääntyessä avokuntoutuksen osuus ja rooli kasvaa, mutta joka tapauksessa on tärkeää, että veteraanien toimeentulosta ja etuisuuksista huolehditaan. Sotainvalidien haitta-asterajojen alentaminen on varmasti paikallaan, jotta myöskin kuntoutusta tältä osin kaikille sotainvalideille entistä laajemmin voitaisiin jatkossa kohdentaa.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä kommenteista ja kiitoksia ed. Väätäisen kiitoksista! Kiitos samoin, hyvää yhteistyötä on sinne jaostoon päin voinut tehdä, ja on hienoa, että on saanut tulla kuulluksi.

Ihan sellainen pieni kertaus, mitä STM:n puolella tähän budjettiin on jo silloin aikoinansa esitetty. Suurin lisäyshän ovat valtionosuudet sosiaali- ja terveydenhuoltoon, korotus lapsilisään kolmannesta lapsesta lähtien, kotihoidon tuen hoitorahan korotus, sitten pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen sekä sairaus- ja kuntoutusrahojen korottaminen työmarkkinatuen tasolle ja uutena rokotusohjelmaan rotavirusrokote, joka on lapsiperheiden kannalta erinomaisen tärkeä. Palvelujen valtionosuuksiin saatiin tukea nimenomaan vanhusten laatusuositusten toimeenpanoon sekä vammaispalvelulain muutoksiin, jotka nyt sitten täältä eduskunnasta juuri tällä viikolla on saatukin ulos.

Kaste-ohjelmassa, joka on siis kehittämisohjelma sosiaali- ja terveydenhuollolle, meillä on tämä yli 25 miljoonaa euroa, ja siinä määrärahaa on tarkoitus käyttää lasten ja nuorten palvelujen, erityisesti mielenterveyspalvelujen, kehittämiseen, perheiden palvelujen kehittämiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen, alan henkilöstön työhyvinvointia edistäviin hankkeisiin, pitkäaikaisasunnottomien tukipalvelujen järjestämiseen sekä perusterveydenhuollon toimivuuden parantamiseen. Lokakuun lopussa annettiin ensimmäiset rahat ja seuraava rahanjako ja päätökset tehdään helmikuussa, ja silloin varmasti se painopiste tulee olemaan — kun nyt tällä hetkellä oli lapsiperheitten palvelut — sitten tässä seuraavassa osuudessa perusterveydenhuolto, näin uskallan ennakoida.

Lisäksi tässä budjetissa hyvä asia on rintasyöpäseulontojen laajentaminen ja hammaslääkäri- ja lääkärikoulutuksen rahoituksen lisääminen ja sosiaalialan osaamiskeskusten rahoituksen lisääminen. Tällaisia hyviä asioita on täältä mukava mainita vielä uudelleen.

Sitten se, mikä oli erittäin hyvä asia: eduskunta lisäsi aikuisten mielenterveyskuntoutukseen, samoin veteraanikuntoutukseen ja lapsiperheiden kotipalveluun ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Nämä otetaan kiitollisuudella vastaan. Samoin tasa-arvon tietopalvelu, jota on niin kauan pyritty saamaan aikaan, saadaan nyt eteenpäin.

Sitten ihan näistä teidän kysymyksistänne.

Kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon normiohjausta pyydettiin lisää, ja sehän on todellakin tulossa. Asetus on tarkoitus antaa ensi vuoden syksyllä. Sitten ammattikorkeakoulujen opiskeluterveydenhuoltoon on ihan erillinen oma työryhmänsä, joka pohtii sitä, miten voitaisiin tätä Yths-mallia soveltaa myös ammattikorkeakouluun eli toiselle korkeakoulusektorille. Siinä me vielä jumppaamme tätä mallia hieman.

Omaishoidon tuki: Täällä tulivat esille omaishoidon tuen problemaattiset kohdat, ja ne ovat ihan totta, näin se on. Meneillään on paljon eri ministeriöitten toimia omaishoidon kehittämiseksi: verotuspuoli, Sata-komitea pohtii tätä Kela-siirtoa, ja sitten myöskin TEMin puolella on tämä hoitovapaajärjestelmätyöryhmä, josta varmaan saadaan piakkoin sitten tietoa. Kaikki nämä pyrkivät siihen samaan, että me voisimme omaishoidon tukea lisätä ja omaishoidon tuen saajien määrää lisätä.

Täällä puhuttiin myöskin Sata-komiteasta. Perusturvahan on todella tärkeä ja erityisesti niille, jotka esimerkiksi vammaisuuden tai ikääntymisen vuoksi eivät voi ottaa työtä vastaan. Lähtökohtahan on se, että työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta kaikki yhteiskuntamme jäsenet eivät pysty vammaisuuden, ikääntymisen tai sairauden vuoksi työhön osallistumaan, ja heille pitää varmistaa perusturva, jotta he voivat ihmisarvoista elämää elää Suomenmaassa. Näitä asioita on tärkeä pohtia tässä Sata-komiteassa.

Sitten täällä pohdittiin sitä, pitäisikö toimeentulotuesta siirtää jokin osa Kelalle maksettavaksi. Sitähän Sata-komitea tällä hetkellä pohtii, mutta itse en kannata sitä johtuen siitä, että se, mistä tulee kritiikkiä, on se, että sosiaalityöhön tarvitaan nimenomaan varhaista puuttumista, ennaltaehkäisyä, kokonaisvaltaista otetta, ja se ei kyllä onnistu, jos yksi osa siitä siirretään jollekin toiselle luukulle. Itse en halua irrottaa näitä kahta asiaa. Sata-komiteasta vielä sen verran, että myös palvelut tulevat tarvitsemaan rahaa ja siitä syystä, jos rahaa on x euroa, pitää miettiä, mihin se pistetään.

Veteraanien kuntoutuksesta vaan totean sen, että todellakin avohuollon palvelut ovat ne, mihin pitää satsata, ja ne kotiin vietävät palvelut. Ja tällä hetkellä, kun se kuntoutusraha ei kaikilta osin kaikilla alueilla ole riittänyt, niin Valtiokonttorin kanssa on käyty hyviä keskusteluja siitä, miten me voisimme taata sen, että kun toisella alueella kuntoutusrahat riittävät ja toisella alueella eivät, miten niitä hyviä käytäntöjä voitaisiin levittää vielä paremmin ja myöskin sitten, kun kotipalveluja ne veteraanit tarvitsevat, miten niitä rahoja voidaan kanavoida entistä paremmin sinne kotiin vietäviin palveluihin. Tässä ovat mukana tietysti yleiset ikäihmisten palveluihin tarkoitetut rahat, mutta myöskin veteraaneille erityisesti tarkoitetut rahat. Valtiokonttorin kanssa käydään sitä keskustelua, miten niillä rahoilla, joita on tarjolla ja joita on mahdollisuus veteraaneille kohdentaa, olisi myös vaikuttavuutta entistä paremmin.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on rakennettu kahdesta näkökulmasta. Toinen näkökulma on se, että siihen on pyritty kirjaamaan kaikki ne asiat, joita on tehty asioitten parantamiseksi, määrärahalisäykset ym. Toinen osa on sitten sitä, että on pyritty keräämään niitä asioita, jotka vielä ovat toimenpiteitä vaille. Lapsiperheitten ja lasten tukala olo täällä yhteiskunnassa on sellainen, joka valiokunnan jaostoa puhutti kovin paljon. Kysynkin ministeriltä, oletteko te ministeriössä miettinyt sitä, löytyisikö lapsiperheitten ja lapsen aseman parantamiseksi jotakin semmoista yhteistä kokonaisuutta, millä mentäisiin eteenpäin, kun tuntuu siltä, että tilannetta yritetään korjata palalla sieltä ja palalla tuolta. Sitten me emme tiedä oikein kokonaisuutta, miten se vaikuttaa yksittäisten perheitten tilanteeseen.

Toinen kysymys liittyy ministeriön voimavaroihin. Kuulemistilanteessa kuulimme myös sen, että ministeriöstä puuttuu työvoimaa, mikä vaikuttaa myös lakien valmisteluun. Mutta sitten tietysti myös meitä talouspuolen ihmisiä huolettaa se, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) miten pystytään valmistelemaan sitä, että budjetti olisi riittävän tasapainoinen.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Perusterveydenhuollon aseman vahvistamista korostetaan hallitusohjelmassa, Kansallisessa terveysohjelmassa, politiikkaohjelmassa ja ministerin puheenvuoroissa. Se edellyttää ennen kaikkea paremmin toimivia terveyskeskuksia ympäri maata, eli kaikkien kansalaisten pitää saada peruspalveluja omassa kunnassaan. Mutta mistä lääkäreitä tarpeeksi, ja miten tämä saadaan toimimaan? Kysynkin ministeriltä, miten ensi vuoden talousarvioesitys parantaa ja edistää terveyskeskusten toimintaa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilä totesi puheenvuorossaan, että perusturva on orpo lapsi. Ei tarvitse ihmetellä, että ed. Tennilä sanoo näin, olen hänen kanssaan lähes samaa mieltä. Ei tarvitse kuin lukea valtiovarainvaliokunnan mietintö ja lukea valtiovarainvaliokunnan mietintöön jätetyt kolme vastalausetta, niin pystyy päättelemään, miksi on kysymys orvosta lapsesta.

Toisekseen, ministeri Risikko, ei aseteta Sata-komiteaa ja palveluita vastakkain, viedään hallituksessa niitä rinta rinnan eteenpäin.

Kolmas asia, myös ministeri Risikolle: Meidän terveydenhuollon tulevaisuus on tilanteessa, jossa me tarvitsemme sinne lisää rahaa, mutta me tarvitsemme myös toimenpiteitä. Alan olla itse yhä vakuuttuneempi siitä, että ihan pelkät hankkeet ja näprääminen ei tule riittämään. Terveydenhuollon lainuudistuksella on suuret odotusarvot, mutta, ministeri Risikko, olisiko tällä hallituksella valmius tehdä kunnon remontti, arvioida lähtien kaksikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä niin, että saamme esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ne riittävät voimavarat, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) jotka meillä on olemassa, kun ne vaan ovat oikein käytössä?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi evo-tutkimuksen ja -opetuksen. Todella evo-opetukseen pannaan rahaa mutta se otetaan evo-tutkimuksen momentilta. Eli voidaanko joskus ajatella, että saisimme lisää rahaa evo-tutkimukseen, ettei tarvitsisi sitten leikata vanhan kirjan mukaan?

Sitten teidän mielipidettänne kysyisin lääkealan keskuksesta. Vaikka se on ministeri Hyssälän reviirillä, niin siitä huolimatta se on teidän STM:ssä. Minun mielestäni koko lääkealan keskus yhdessä paikassa Suomessa on suuri floppi, sillä ei lääketutkimusta voi keskittää yhteen paikkaan tässä maassa. Lääketutkimusta on kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa, farmasian tiedekunnissa, sitä on Stakesissa, Finohtassa, Chessissä jne. Se, että lääkelaitos siirretään Kuopioon, ei tee vielä siitä lääkealan tutkimuskeskusta, se vain hajottaa perheitä, ja ihmiset ovat erittäin ahdistuneita (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tällaisesta suunnitelmasta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulimme juuri tänään tutkimuksesta, jonka mukaan tuloerot Suomessa ovat kasvaneet. Aivan samalla tavalla me tiedämme, että köyhimmät, työttömät sairastavat kaikkein eniten, kuolevat nuorimpina. Ministeri Risikko, mitä te aiotte henkilökohtaisesti tehdä sen eteen, että katkeaisi tämä 20 vuotta jatkunut kehitys, johon kaikissa hallitusohjelmissa on luvattu puuttua mutta jossa ei ole mitään parannusta pystytty saamaan aikaan?

Toisekseen, ministeri Hyssälä ei syntymäpäivänään ole paikalla — onnittelut hänelle ja samoin 5-vuotiaalle tyttärentyttärelleni. Olen luvannut ministeri Hyssälälle kysyä tänä päivänä joka vuosi, mitä lasten aseman parantamiseksi tehdään. Ministeri Risikko, mitä te aiotte tehdä?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän syksyn budjettikäsittelyn kiistatta yksi myönteisimpiä asioita on ollut pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen nostaminen työmarkkinatuen tasolle noin 170 eurolla kuukaudessa. Nyt kuitenkin olisi tärkeää katsoa koko vanhempainvapaajärjestelmää siitä näkökulmasta, johon hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on sitouduttu, eli käytännössä siitä näkökulmasta, että isän rooli pienten lasten hoitajana vahvistuisi. Miten ministeri näkee, että tässä asiassa olisi syytä edetä?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Nordman kyseli, millä tavalla tämä budjetti parantaa terveyskeskusten tilannetta. Voin kyllä vastata, että valitettavasti ei millään tavoin. Tämä on tämän pääluokan kohdalla minun suurin huoleni, että perusterveydenhuollon taso ei näillä eväillä parane. Terveyskeskusten tilanne on viimeisimpienkin selvitysten mukaan huono, ei pelkästään syrjäseuduilla vaan myös suurissa kaupungeissa, ja terveyskeskukset tarvitsevat ihan yksinkertaisesti lisää resursseja, lisää virkoja, jotta voidaan pysäyttää esimerkiksi lääkärikunnan pakeneminen yksityissektorille. Itse uskon, että perusterveydenhuollon remontti, siis panostus terveyskeskuksiin nyt, toisi muutamassa vuodessa säästöjä terveyskuluihin, kun raskaan erikoissairaanhoidon menokasvu saataisiin talttumaan.

Kysynkin teiltä, ministeri Risikko, oletteko tutustunut kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin ja siihen sisältyvään terveydenhuollon remonttiehdotukseen. Mielestäni se olisi kyllä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) nyt tässä ajassa tarvittava uudistus.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on valitettavasti vain arvailuja ja huhuja siitä, mitä Sata-komiteassa valmistellaan. Meillä on noin 60 000 ihmistä, jotka ovat laitoskuntoisia ja jotka asuvat kotona läheistensä hoidettavina. Heistä reilut 32 000 saa omaishoidon tukea. Me tiedämme, että kotona hoidettavien ihmisten määrä tulee lisääntymään ikääntymisen myötä.

Nyt huhut kertovat, että Sata-komitea olisi valmistelemassa esitystä, jossa omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelalle ja se yhdistettäisiin hoitotukeen. Näistä tehtäisiin yksi yhteinen tukimuoto. On myös sanottu, että omaishoidon tuesta aiheutuvat kustannukset rahoitettaisiin hoitotuesta kerätyillä säästöillä. Jos hoitotuki ja omaishoidon tuki yhdistetään, se on hyvin problemaattista, sillä ne ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia. Hoitotuki on hoidettavalle oleva tuki ja verotonta, kun taas omaishoidon tuki on palkka omaiselle ja se on myös verollista. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, pitävätkö nämä huhut paikkansa. Jos tähän suuntaan ollaan menossa, se tulee heikentämään omaishoitajien tilannetta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi pahimmista mielenterveysongelmaisten nuorten hoitoonpääsyn ongelmista aiheutuu siitä, että sairaanhoitopiirit määrittelevät edelleen nuoruuden kymmenellä eri tavalla. Hoitoon pääsyä rajaavien ikärajojen hajanaisuus jättää siis suuren joukon erityisesti yli 18-vuotiaita nuorille tarkoitettujen psykiatristen ja psykoterapiapalvelujen ulkopuolelle.

Kysynkin, ministeri Risikko, koska STM:ssä aiotte yhtenäistää nämä nuorten ikärajat niin, että hoitotakuu myös tällä puolella toteutuu.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä on monta asiaa, jotka koskevat terveydenhuoltoa. Toivoisin ennen kaikkea, että ministeriössä luettaisiin tämä mietintö huolella läpi ja reagoitaisiin. Siellä itse asiassa ei ole mitään uutisia vaan on koottu yhteen monta asiaa. Lainaan vähän sitä: "Tarkastusvaliokunta on huolissaan siitä, ettei hoitotakuulle asetettuja säästötavoitteita ole saavutettu." Vähän myöhemmin ilmoitetaan: "Riittävien ja laadukkaiden terveyspalveluiden tehokas tuottaminen edellyttää terveydenhuollon toimintatapojen, tietojärjestelmien ja johtamisjärjestelmien sekä työnjaon uudistamista."

Kaikki tavallaan uusiksi; siinä on vielä mukana palkkaus, työilmapiiri ja työn organisointiasiat. Meillä on jo kentällä Paras-ohjelmaa, terveydenhuoltolain uudistamista, Kaste-ohjelmaa, Toimiva terveyskeskus -ohjeistoa sekä terveyden edistämisen politiikkaa ja Sata-komiteaa. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää, mihin järjestykseen ensi vuonna näitä asioita laitetaan?

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä oikeastaan juuri kysyi sen yhden osan siitä, mitä ajattelin kysyä: tämä tietopalvelujärjestelmien kehittäminen terveydenhuollon sisällä. Koen sen valtavana ongelmana.

Mutta kysyisin Sata-komitean työstä. Se on ollut valtava pettymys, että näitä tuloksia ei saatukaan tähän syksyyn. Tiedän, että siellä oli tämmöinen kiireellisten asioiden lista. Mitähän sille listalle mahtaa kuulua? Mutta oikeastaan täsmennän kysymykseni näin: koska saamme kuulla Sata-komitean työn tuloksia ihan realistisesti?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden varhaisen tuen palveluja tulisi voida vahvistaa ripeästi, jotta lasten ja nuorten pahoinvointia, josta on yhteiskunnassa aivan liian riipaisevia merkkejä, voitaisiin ehkäistä. On hyvä, että eduskunta lisäsi hieman rahaa lapsiperheiden kotipalveluun, mutta myös esimerkiksi neuvolapalveluja tulisi vahvistaa moniammatillisten hyvinvointineuvoloiden suuntaan, joissa perheitä voitaisiin tukea nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Samoin koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä laajemmin oppilas- ja opiskelijahuolto kaipaa kipeästi parantamista.

Samaan aikaan huostaanottojen määrä kasvaa ja samoin lasten erityispalvelujen tarve, kuten psykiatriset jonot. Asiantuntijat ovat esittäneet niin sanottua kaksoisrahoitusta, jolla vahvistettaisiin tarvittavalla tavalla varhaisen tuen palveluja samalla kun huolehdittaisiin raskasta hoivaa jo tarvitsevien lasten ja nuorten tilanteesta. Näin nähtäisiin lapset ja nuoret ja heidän palvelunsa järkevänä investointina. Onko hallitus valmis vahvistamaan näiden palvelujen kokonaisuutta tuntuvalla tavalla, jotta tähän aikamme yhteen kipeimmistä ilmiöistä saadaan helpotusta? Taloudellisestikin vaikeana aikana tämän kaltaiset (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ennalta ehkäisevät toimet ovat taloudellisestikin järkeviä.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä, onko missään vaiheessa ollut puhetta siitä, että kun me tuemme yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja yhteisöjä, muun muassa näitä lasten huvipuistoja, ja ne saavat esimerkiksi alvin helpotuksia toimintaansa, niin siellä alueella sallitaan alkoholianniskelu. Esimerkiksi Disney Worldissa kaikki anniskelu on kiellettyä. Onko teillä ollut mitään tarvetta perehtyä tähän, tai onko työryhmätyössä tullut esiin tämä asia?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen sanoi tuossa kyselytunnilla, että leikkauslistoja ei ole. Kuitenkin Sata-komitean työstä tiedetään se, että siellä on nyt iso kiista käynnissä. Ed. Rantakangas käytti näitten hänen ilmeisesti tavoittelemiensa tiettyjen leikkausten nimikkeenä kannustavuuden lisäämistä. Perusturvaa pitää parantaa, mutta jos siellä lähdetään ansiosidonnaista leikkaamaan, niin siitä on sitten hirvittävä riita Suomessa kevään aikana edessä. Minusta semmoiseen ei ole varaa tilanteessa, jossa me todennäköisesti keväällä olemme, että tämä maa pannaan vielä keskenään barrikadeille, ja kyllä ministerin puheessakin semmoinen sävytys oli, että nollasummapeliä pelataan. Jos perusturvaan tulee, johon on hirmuinen tarve, jotakin lisää, niin se otetaan sitten pois sieltä ansiosidonnaisesta. Tästä ei tule, ministeri, sitten käytännössä yhtään mitään, vaan ollaan barrikadeilla.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Terveyskeskuksien lääkäripula on hälyttävä monilla paikkakunnilla ympäri maatamme, ja siitä huolimatta, että nyt koulutamme enemmän lääkäreitä kuin aikaisemmin, tilanne ei ole parantunut. Lähinnä kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Nyt sanotaan, että jopa yksityisellä sektorilla on pula lääkäreistä. Tämä herättääkin kysymyksiä siitä, minne nämä meidän lääkärimme häviävät ja koulutammeko riittävästi yleislääkäreitä vai onko niin, että painopisteemme on asiantuntijoiden kouluttamisessa erityissairaanhoidon tarpeita varten. Puute yleislääkäreistä asettaa eri puolilla maata asuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan, kun oikeus yhdenmukaiseen hoitoon vaarantuu. Tästä syystä kysynkin ministeri Risikolta, onko talousarviossa varauduttu toimenpiteisiin lääkäripulan helpottamiseksi eri puolilla maata.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun voisi vähän rauhoitella äärivasemmiston puheita siitä, että Sata-komiteassa on leikkauslistoja. Minä olen sieltä yhtä sun toista paperia nähnyt, mutta yhtään leikkauslistan näköistä paperia en ole nähnyt. (Ed. Tennilän välihuuto) — Juu, juu, mutta kannattaisi ehkä vähän kuitenkin perehtyä asiaan. — Pidän itsekin tärkeänä, että Sata-komitean asiat tulevat julkiseen keskusteluun riittävän hyvissä ajoin, jotta myös julkisessa keskustelussa voidaan vaikuttaa lopputulokseen. Lähinnä kysymys on siitä, miten parannetaan sosiaaliturvaa. Siinä kaikilla on yhteinen intressi.

Puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Risikkoa eräästä asiasta. Hallitusohjelmaneuvotteluissa jo linjattiin muutamia hyviä uudistuksia, joita me molemmat olimme siellä tekemässä. Erityisesti vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan oli sellainen kysymys, josta sovittiin, (Ed. Ahonen: Apuun!) — henkilökohtaiseen apuun, joo — mutta se jäi konkreettisella tasolla auki, ja ministeri Risikko on tehnyt hienon työn, että se asia on nyt viety eteenpäin. Siitä kiitos.

Haluaisin siihen liittyen kysyä, että tarkoitus on varmaan myös vaiheittain selvittää, mitä voidaan tehdä, että vammaisten (Puhemies: Minuutti kulunut!) mahdollisuus työhön ja opiskeluun helpottuu niille, jotka eivät nyt saa henkilökohtaista apua subjektiivisena oikeutena.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lienee yksimielisyys siitä, että osa meidän lapsistamme ja nuoristamme tänä päivänä voi vielä huonosti. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että meillä on paljon lasten ja nuorten palveluiden piirissä olevia lapsia ja nuoria, ja näistä me tunnemme kyllä lukumäärät ja tilastot, mutta tarvitaan myös tietoa lasten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Arvoisa puhemies! Olisin nyt ministeriltä kysynyt: Millaisia laadullisia selvityksiä ja mittareita työvälineeksi päätöksenteolle olemme jatkossa saamassa lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset lapset kasvavat aikuisiksi alkoholimyönteisessä kulttuurissa. Aikuisten juominen kuuluu monessa perheessä sekä arkeen että juhlaan, ja alle kouluikäisten kutsuilla poksautellaan leikkisampanjaa tunnelman luomiseksi. Ei ole ihme, että teini-iässä moni luontevasti aloittaa säännöllisen alkoholinkäytön. Sen sijaan ihmeellistä on, että aikuiset eivät tehokkaammin pyri sitä estämään. Liian usein alaikäisen viikonloppujuomat ostaa tuttu tai tuntematon täysi-ikäinen henkilö, joskus jopa omat vanhemmat. Kun alaikäiset juovat itsensä humalaan, he altistuvat aina monenlaisille vaaroille. Kysynkin: Mitä ministeri aikoo tehdä, jotta erityisesti lapsia ja nuoria voitaisiin suojella nykyistä paremmin alkoholihaitoilta?

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan täysin ministeri Risikon kanssa tämän näkemyksen, että ennaltaehkäisyyn tulee meidän panostaa. Osaltaan myös valtiovarainvaliokunta näkee, että siihen tulee meidän panostaa enemmän. Esimerkiksi 1,4 miljoonan euron lisäpanostus lapsiperheiden kotipalvelujen tukemiseen on älyttömän tärkeä avaus. Mutta se ohjautuu Kaste-ohjelman kautta. Hyvä niin, mutta tämä varsinainen kysymykseni liittyy siihen, että valtionosuuksien lisäykset kohdistuvat kunnissa aika vapaasti kuntien oman harkintavallan ja ymmärryksen mukaan, ja kysyisinkin ministeriltä: Vaikka meillä terveyden edistämisen politiikkaohjelman kautta halutaan tuoda kuntiin tietoa siitä, että terveyden edistämisen pitäisi näkyä kaikissa politiikoissa kaikilla sektoreilla, niin kuitenkaan näin ei tapahdu. Miten me saisimme kunnista terveyttä edistävämpiä?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa on pitkät jonot, niin kuin täällä on todettu. Aikanaan tehtiin väärä päätös. Ollaanko valmiit siirtymään takaisin näihin alueellisiin lautakuntiin, vai mitä tässä voisi olla? Itselläni on toinen näkökanta myös siinä. Kun siellä on hirveän paljon näitä valituksia, niin eikö siinä pitäisi ennaltaehkäisyyn pyrkiä ja katsoa, jotta hoitavat lääkärit ja Kelan lääkärit katsoisivat vähän samalta kantilta näitä asioita ja kehitettäisiin tätä järjestelmää? Tämähän kuvastaa sitä, jotta on hirveä iso ero näissä toiveissa ja päätöksissä sitten.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti hyvä, että Sata-komitea tarkastelee vielä kerran tilannetta tässä vaikeassa taloustilanteessa ennen kuin julkistaa tämän raporttinsa, jotta työ tulee huolellisesti tehdyksi tähän oikeaan tilanteeseen nähden, ja on tarpeetonta, että oppositio pelottelee tällä asialla.

Terveyskeskuspalveluista on ollut puhetta, ja mielestäni ministeri on kyllä tarmokkaasti puuttunut tähän asiaan. Meillä on Toimiva terveyskeskus -hanke, ja terveydenhuoltolaki on tällä hetkellä ollut lausuntokierroksella. Näillä nimenomaan pyritään siihen, että näitä palveluita parannetaan ja raja-aitoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä saadaan poistettua ja hallinnointia kevennettyä. Mutta kysyisinkin ministeriltä, miten tämä laki on otettu kunnissa vastaan ja miten tässä päästään eteenpäin.

Peruspalveluministeri Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia teille, hyvät edustajat, näistä kysymyksistä.

Täällä oli näistä lapsiperheistä aika monta kysymystä, ja nyt poimin näihin vastauksia täältä listastani. Elikkä lasten aseman ja yleensä lapsiperheiden aseman kannalta on mielestäni hyvä, että se on sekä täällä eduskunnassa että ministeriössä nostettu tärkeään asemaan. Se, että meillä on ihan lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma, on osaltansa tuonut esille lasten ja perheiden asemaa.

Yleensäkin, kun puhutaan lapsiperheiden tukemisesta, se on todella eräänlaisen palapelin rakentamista. Siinä on nämä tulonsiirrot ja siinä on palvelut. Oikeastaan voi sanoa, että kaikkien ihmisten hyvinvoinnin ja kaiken ikäisten hyvinvoinnin tukemisessa ovat tärkeitä sekä tulonsiirrot että palvelut. Kuten ed. Rehula täällä sanoi, ne eivät ole toistensa kanssa ristiriitaisia, vaan tämä hallitus haluaa, että sekä nämä tulonsiirrot elikkä nämä taloudelliset tuet että palvelut ovat tasapainossa ja nimenomaan aina mietittyinä ja räätälöityinä siihen tilanteeseen ja tarveperustaisesti.

No, kaiken kaikkiaan tästä lasten asemasta. Meillähän varhaiskasvatuslakia on käynnistelty, myöskin perhekeskuskonseptia laajennettu, lapsiperheitten tulonsiirrot. Tässä vain esimerkkejä siitä, miten meillä näkyvät lapset muun muassa ministeriössä ja erilaisina painopistealueina. Sitten jos ajatellaan ihan Kaste-ohjelmaa, jossa on koko hallituskaudelle yli 100 miljoonaa euroa, niin siellä voittopuolisesti rahat menevät nimenomaan lasten ja nuorten tilanteen korjaamiseen.

Sitten terveydenhuolto oli hyvin voimakkaasti kysymyksissä esillä. Todellakin viime kaudella panostukset olivat nimenomaan erikoissairaanhoitoon ja leikkausjonojen purkuun. Se osaltansa aiheutti myös sen, että perusterveydenhuolto jäi hieman huonommalle tilanteelle kehittämisen näkökulmasta. Me olemme nyt siinä tilanteessa, että perusterveydenhuolto on se, johon pitää satsata, ja se oli esillä myöskin hallitusohjelmaneuvotteluissa. Näin sovittiin, että se on se, johon nyt paukkuja pistetään.

Meillä on valtionosuuksia lisätty. Kun täällä väitettiin, että ne hankkeet eivät ole riittäviä, se on aivan totta, eivät pelkät hankkeet, mutta hankkeiden avulla me voimme kuitenkin näillä Kaste-ohjelman rahoilla levittää niitä hyviä käytäntöjä. Nimittäin meillä on Suomessa hyvin toimivia terveyskeskuksia ja huonosti toimivia terveyskeskuksia ja kaikkea siltä väliltä. Siinä ei välttämättä ole raha se, joka ratkaisee, vaan nimenomaan ne toimintamallit ja toimintatavat. Siksi näiden hankkeiden avulla meillä on mahdollisuus levittää näitä hyviä käytäntöjä, ja Toimiva terveyskeskus -ohjelma on juuri semmoinen, jolla se sitten tehdään.

Terveydenhuoltolaki, joka on ollut juuri lausunnolla, on yksi apuväline tähän terveydenhuollon problematiikkaan. Virkoja lisäämällä me emme valitettavasti kyllä tätä ratkaise, koska meillä on tälläkin hetkellä täyttämättömiä virkoja huolimatta siitä, että meillä on enemmän lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa kuin koskaan aikaisemmin Suomessa. Nyt on paljon tutkimuksia siitä, mikä tekee vetovoimaiseksi perusterveydenhuollon työn, ja totta kai tällä Toimiva terveyskeskus -ohjelmalla me pyrimme siihen vaikuttamaan.

Täällä kysyttiin terveydenhuollon rahoitusjärjestelmästä. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että arvioidaan tämä kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä, ja se arviointi alkaa ensi vuonna.

Sitten täällä kysyttiin myöskin omaishoidon tuesta ja hoitotuen yhdistämisestä. On totta, että Sata-komiteassa on yksi työryhmä, joka pohtii näitten yhdistämistä. Mutta ed. Anneli Kiljuselle haluan todeta, että totta kai heidän tehtävänsä on nimenomaan arvioida, onko järkevää niitten yhdistäminen, ja missään nimessä ei sitä tulla hyväksymään eikä viemään eteenpäin, jos näyttää siltä, että se yhdistäminen ei ole järkevää. Joka tapauksessa on arvioitava, tulisiko omaishoidon tuki siirtää Kelan maksettavaksi. Se ainakin yhtenäistäisi näitä kriteereitä, millä sitten tätä omaishoidon tukea annetaan.

Sitten kysyttiin nuorten mielenterveyspalveluista. Nythän on nähty, että nuori on nuorten mielenterveyspalvelujen hoitotakuun lainsäädännön mukaisesti hyvin vaihtelevassa asemassa eri puolilla Suomea. Ikähaarukka on 18 vuodesta 22:een. Kun me selvitimme eri sairaanhoitopiireissä tätä, niin todellakin tämä vaihteli niin valtavasti, että nyt on sovittu, että nuori on nimenomaan nuorten mielenterveyspalvelujen hoitotakuussa jatkossa alle 23-vuotias. Siihen tarvitaan lainsäädäntömuutoksia ja siihen tarvitaan myöskin muita toimintatapamuutoksia sairaanhoitopiireissä, ja tämä työ on nyt käynnistynyt.

Sitten täällä kysyttiin, mistä saataisiin tilastotietoja lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä. Meillä on kyllä sitä saatavilla hyvin paljon, ja meillä on myöskin näitä kouluterveyskyselyjä tehty. Eli me tiedämme kyllä, missä ne pullonkaulat tällä hetkellä ovat. Mutta sitä me emme tiedä, kuinka paljon henkilöstöä on lasten ja nuorten palveluissa. Kuntaliitto ei tiedä sitä eikä Stakes sitä tiedä. Kuinka paljon opiskelun apuna on esimerkiksi koulukuraattoreja ja kuinka paljon koulupsykologeja, sellaista tilastotietoa ei lainkaan ole saatavilla eikä myöskään sitä, onko ne valtionosuudet, mitä on annettu näihin palveluihin, kohdennettu niihin asioihin, mihin ne on tarkoitettu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos alkaa seurata tätä nyt omalla päätökselläni, koska pakkohan meillä on olla tietoa, minne ne rahat menevät, jos niitä kerta valtionosuuksissa annetaan.

Tietopalvelujärjestelmästä tai siis yleensäkin tästä sähköisestä potilaskertomusjärjestelmästä olen kanssanne aivan samaa mieltä, että siinä on tuhrattu aikaa ja rahaa, ja nytkin on vielä sellainen tilanne, että lääkärin aikaa aivan turhaan hukkaantuu siihen, että nämä eivät toimi yhteen.

Tässä nyt vaan muistutan, arvoisat edustajat, jotka olette Paras-hanketta tekemässä siellä kentällä, että tämä sama ongelmatiikka jatkuu, jos siinä, kun tehdään yhteistoiminta-alueita tai kuntaliitoksia tai kuntayhtymiä, ei huomioida näitä järjestelmiä samanaikaisesti. Se on nimenomaan paikallistason päättäjien päätettävissä, ei valtakunnan tason päätettävissä. Me luomme sitä infraa siihen ja luomme tätä potilaskertomusjärjestelmää. Mutta nyt on tietysti painettava hillittimiä näille kaiken maailman järjestelmille; tuntuu siltä, että ne eivät kommunikoi keskenään ja se on rahan tuhlausta.

Sata-komiteasta vielä sen verran, että sitä kuukaudella tosiaan siirrettiin, ja mielestäni se hyvä lisäaika on nyt tässä tarpeen ja voidaan katsoa sitä osana myöskin tätä taloustilannetta.

Alkoholiohjelmastakin täällä kysyttiin ja alkoholin haittojen ehkäisystä. Kyllä me tuon alkoholiohjelman puitteissa teemme paljon tekoja, ja lasten ja nuorten alkoholinkäytön ehkäisy on yksi meidän tärkeimmistä painopistealueistamme.

Jäiköhän vielä jotakin? (Ed. Akaan-Penttilä: Tarkastusvaliokunnan mietintö!) — Joo, tarkastusvaliokunnan mietinnöstä. Se antoi hyvin paljon tietoa, minä en ihan kaikkea allekirjoita, että nämä kaikki asiat olisivat näin retuperällä. Mutta siellä oli hyvin paljon semmoisia asioita, joihin kyllä kannattaa kiinnittää huomiota. Paljon on semmoisia asioita, joihin on jo tartuttukin.

Sitten oli vielä joku kysymys. (Eduskunnasta: Muutoksenhakulautakunta!) — Muutoksenhakulautakunta. Se on totta, että on hyvin paljon ollut probleemeja ja pitkiä jonoja, ja siinä on nyt ministeri Hyssälä tehnyt tosi paljon töitä, että saadaan eteenpäin tätäkin.

Eli paljon on tekemistä, mutta on hienoa, että olemme saaneet monia asioita jo eteenkinpäin, mutta totta kai tässä työtä vielä riittää.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella käynnistettiin valtionhallinnon tuottavuusohjelma, ja sosialidemokraatit saivat ohjelmaan suuria lievennyksiä, kun ensimmäiset ehdotetut muutokset olivat aika epärealistisia.

Sata-komitea haluaa vähentää byrokratiaa ja yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmää. Yhtäältä siis vaaditaan joustavampaa käsittelyä ja asiantuntevampaa palvelua. Toisaalta yhä vähemmän työntekijöitä palkataan toteuttamaan tätä palvelua. Eli miten tämä yhtälö toteutuu sosiaali- ja terveyspuolella?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tyydytyksellä todettava ja jopa kiitoksella, että muutamat vuosia odotetut uudistukset sosiaaliturvan, perusturvan, puolella ovat nyt menossa eteenpäin, siitä siis kiitos.

Tällä hetkellä kuntien talousnäkymät ovat todella synkät. Pelätään jopa, että jo ensi ja viimeistään seuraavana vuonna kunnat ajautuvat taloudelliseen kriisiin, josta seuraa, että erityisesti pienituloiset, lapsiperheet, vanhukset ja sairaat ovat ne, jotka sitten kärsivät kuntien vaikeuksista. Toisaalta kuntien väliset erot, jotka nyt jo ovat valtavan suuret, johtavat näiden ihmisten eriarvoistumisen kautta yhä syvempään ongelmakenttään.

Tältä osin kysyn: Miten sosiaali- ja terveysministeriössä seurataan tätä tilannetta? Ei tämä pelkkä rakenteiden uudistamiseen vetoaminen kyllä riitä. Kyllä täällä on nyt sellainen hätä, johon pitää löytyä nopeasti tervehdyttäviä ratkaisuja.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun käsittelimme tätä budjettia kunta- ja terveysjaostossa, ilmeni, että hyvin monen sosiaalisen ja terveydellisenkin ongelman syynä oli alkoholi. Ongelmaahan pyritään rajoittamaan toisaalta hintapolitiikalla, toisaalta saatavuudella, mutta aika vähälle on jäänyt kolmas jalusta tässä työssä ja taistelussa elikkä valistustoiminta. Onko ministeriössä suunnitelmia tällaisen modernimman valistuksen kehittämiseksi? En kaipaa erityisesti mitään turmiolantommi-aikoja takaisin, mutta nykyaikaisin mainonnan ja markkinoinnin keinoin uskoisin, että jotain olisi saatavissa aikaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriössä on tehty hyviäkin asioita. Toki henkilökohtainen apu on mennyt eteenpäin. Monta askelta pitää tietysti vielä ottaa. Mutta ongelma on se, että potilasmaksuja nostettiin hyvin voimakkaasti ja nostetaan vastaisuudessa, sekä sitten se, että todella ehkä jo ensi vuoden ensimmäisten kuukausien aikana moni kunta avaa budjettinsa ja katsoo, pitääkö sosiaali- ja terveyspuolelta leikata.

Mutta kysymykseni kohdistuu kuitenkin nyt hoitotakuulainsäädäntöön ja siihen, että alkuperäisessä hoitotakuulakiehdotuksessa oli mukana myöskin hoidon arvioinnin aikarajoite. Toisin sanoen pitäisi olla tietty maksimiaika, jonka sisällä hoidon tarpeen määrittely pitää tehdä. Nyt se puuttuu. Onko ministeriössä valmiuksia tuoda tämä mukaan lainsäädäntöön?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjetissa on monia hyviä toimia lapsiperheiden köyhyyden poistamiseksi ja vähentämiseksi ja vahvoja kirjauksia valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Tätä työtä on syytä jatkaa. Kysyn ministeriltä: Mitä mieltä olette julkisuudessa olleesta ehdotuksesta aviopuolisoiden määräaikaisesta yhteisverotuksesta ja verotuksen lapsivähennyksestä?

Toinen asia, jonka haluan ottaa esille tässä. Laskin, että arvostamani valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajan nimissä on lukuisia talousarvioaloitteita, yhteensä yli 900 miljoonan euron edestä. (Ed. Väätäinen: Aivan oikein!) Me kävimme juuri äsken keskustelun tästä kokonaistaloudellisesta tilanteesta, ja kun kävin näitä läpi, vaikka arvostamani ed. Rajamäki ei ole paikalla, minun on pakko kysyä demareilta, oletteko te aivan tosissanne.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä eivät ole ed. Rajamäen esityksiä, vaan ne ovat meidän ryhmämme esityksiä. Olemme todella tosissamme. Jos te mietitte sitä, minkälaisessa tilanteessa kunnat ja perheet tällä hetkellä ovat, niin tuo raha on tavattoman pieni siihen tarpeeseen. Me olemme kunta- ja terveysjaostossa kuulleet asiantuntijoita, ja se tarve, joka sieltä tulee, on pistetty nyt vaan rahoiksi. Ne samat asiat on meillä valiokunnan mietinnössä kirjattu ylös, mutta siellä ei vaan ole riittävästi rahoja. Me esitämme niitä. Ed. Tölli on laskenut aivan oikein.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti me kuitenkin pyrimme käyttämään samaa laskuoppia. Minä vaan vertaan siihen, miten päivällä äänestimme edellisistä pääluokista, ja kun katsoo sitä kokonaisuutta, niin kyllä kokonaistalouden hallinta karkaa käsistä, jos nämä talousarvioaloitteet toteutuisivat. Minusta tässä kokonaisuudessa kannattaa olla myös itselleen rehellinen sen suhteen, onko yleensä realistista toteuttaa ne tässä kokonaisuudessa. Olen sitä mieltä, että opposition tehtävä on esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja. On syytä esittää määrärahoja, mutta kyllä niissä kannattaa olla kohtuudessa ja realismissa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistutan edelleen, että nämä esitykset, mitä tässä on, ovat meidän ryhmämme esityksiä, ja ne ovat niitä esityksiä, joitten pohjalta me katsomme, että me voisimme olla myös hallituksessa, tältä pohjalta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Tällä kysyttiin tuottavuusohjelmasta, ja kyllähän se tuottavuusohjelma sosiaali- ja terveyspuolella nimenomaan haastava on. Eli kun me olemme työvoimavaltainen ala, niin mitä ymmärretään tuottavuudella? Todellakin minä puhuisin paremminkin toimivuudesta ja nimenomaan kustannusvaikuttavuutta haluaisin lisätä. Tuottavuus on vähän rankka käsitekin kaiken kaikkiaan meidän alallamme.

Pelkät rakenteet eivät todellakaan riitä. Me tarvitsemme myös toimintojen muutosta, ja tämä on hyvä ottaa huomioon, kun puhutaan Paras-hankkeesta. Pelkkä kunta- ja palvelurakenneuudistus ei riitä, vaan tarvitaan muutosta toimintoihin. Ennaltaehkäisy, mihin tällä jo viitattiin, on se, mihin pitää saada nyt kerta kaikkiaan muutos, jos meillä alkoholikustannukset ovat 5 miljardia euroa vuodessa, tupakka vie 2 miljardia euroa. Se on kaikesta muusta pois, se on muiden sairauksien hoidosta pois. Elikkä jos me haluamme säilyttää ihan oikeasti hyvän palvelutason tai jopa parantaa sitä, niin kyllä jokin muutos tähän yhteiskunnan meininkiin on saatava.

Sitten tässä valistusasiassa, mihin viittasitte, ed. Ollila, meillähän nyt peruspalveluministerin salkkuun kuuluvat kaikki Alkon osakkeet. Omasta ehdotuksestani Alko Oy käynnistää tällaisen uuden valistuskampanjan, joka nimenomaan vaikuttaa siihen, että me vanhemmat, jokainen meistä, muistaisimme sen, että meidän omalla käytöksellämme on se roolimallivaikutus. Tässä vedotaan nyt nimenomaan siihen vanhempien roolimallin muutokseen.

Ed. Tiusanen kysyi hoitotakuusta. Kuten muistatte, erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki muutettiin viime kaudella, ja niistä kansanterveyslaki on tiukempi hoitotakuun näkökulmasta. Kun se on tuottanut ongelmia erikoissairaanhoidon puolella, on tarkoitus, että se nyt korjataan. Nyt minun täytyy kyllä sanoa, että en tiedä, mitä tarkoitatte, kun sanotte, että nyt se on sieltä pois. Nimittäin terveydenhuoltolaki on ollut vasta lausunnolla, eikä sieltä mitään ole otettu pois. Ja niin kauan kuin minulla henki rinnassa nytkyy, niin se kyllä pysyy siellä.

Yhteisverotuksesta minun täytyy sanoa, että minä en ole siihen niin paljon tutustunut, että pystyisin ottamaan kantaa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mietinnössään valtiovarainvaliokunta on perustellusti korostanut ennalta ehkäisevien palveluiden merkitystä ja vahvistanut tätä näkemystä lisäten rahoitusta veteraanikuntoutukseen 1,8 miljoonaa euroa, nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen myös 1,8 miljoonaa ja 1,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen. Esimerkiksi kotipalvelu on tehokas keino tukea lapsiperheitä arjen ongelmissa, ehkäistä vanhempien uupumusta ja ehkäistä siten myös lastensuojelun tarvetta. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa annettu apu vähentää ennen muuta inhimillistä kärsimystä mutta myös palvelujen tarvetta ja niistä aiheutuvia kustannuksia.

Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman terveyden edistämisen politiikkaohjelman osana tehostetaan suurten kansansairauksien ehkäisyä. Ajankohtaisia haasteita ovat tupakan ja päihteiden aiheuttamat suuret terveysmenetykset, mielenterveyden ongelmien ja ylipainon lisääntyminen sekä monien vanhenemiseen liittyvien sairauksien ja ongelmien määrän kasvu. Toimintakyvyn ylläpito ja edistäminen sekä vanhuksilla itsenäisen suoriutumisen säilyttäminen on yhä tärkeämpää. Terveysnäkökohdat on otettava huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja kaikilla politiikanteon areenoilla.

Suomalaisessa kansanterveydessä on saavutettu huomattavia edistysaskeleita vaikuttamalla muun muassa elintapoihin ja sairauksien riskitekijöihin. Toisaalta liikunta ja ruokatottumukset eivät ole kaikilta osin kehittyneet riittävästi toivottuun suuntaan. Hyötyliikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen ovat vakavia ja kasvavia terveysongelmia.

Väestön lihominen on keskeinen uhka kansanterveydelle, ja sen seurauksena erityisesti tyypin 2 diabetes yleistyy maailmalla hurjaa vauhtia. Etenkin jo lapsilla ja nuorilla alkava ja koko iän kestävä lihavuus ruokkii tyypin 2 diabeteksen syntymistä. On arvioitu, että tällä hetkellä maailmalla on jo 380 miljoonaa diabeetikkoa. Diabetes on noussut myös Suomessa yhdeksi merkittävimmistä kansanterveysongelmistamme. Arvioiden mukaan jopa puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetestä, heistä noin 200 000 tietämättään. Molempiin diabetesmuotoihin liittyy vakavia lisäsairauksia, jotka merkitsevät niitä sairastaville suuria ongelmia ja toisaalta aiheuttavat huomattavaa kuormitusta maamme terveydenhuollolle.

Professori Tero Kangas on ennustanut, että diabeteksen hoitokulut voivat pahimmassa tapauksessa olla vuonna 2010, siis jo aivan kohta, jo 27,5 prosenttia kansallisen terveydenhuollon kokonaismenoista. Vuonna 2006 terveydenhuolto maksoi noin 13,6 miljardia euroa, joten professori Kankaan laskuopin mukaan pelkästään diabetes lohkaisisi tästä 3,7 miljardia euroa. Tällä summalla pystyttäisiin rahoittamaan esimerkiksi noin 40 000 ammattilaista terveydenhuoltoalalle. Terveydenhuolto lohkaisee siis ison osan valtion ja kuntien budjeteista. Rahat sairauksien hoitoon on aina löydettävä tavalla tai toisella. Puhutaan valtavan suurista summista.

Sairauksien hoidon nielemien miljardien vastapainona terveyden edistämiseen, kuten ministeri Risikkokin äsken painotti, ei tällä hetkellä vielä kuitenkaan panosteta riittävästi niin rahallisesti kuin toiminnallisestikaan. On siis selvää, että meillä ei ole vieläkään oivallettu täysin terveyden edistämisen tärkeyttä ja sen kautta saatavia hyötyjä ja säästöjä etenkin pitemmällä aikavälillä. Kakkostyypin diabetestäkin nimittäin voitaisiin ehkäistä suhteellisen yksinkertaisin keinoin: terveellisellä ruualla ja liikunnalla. Liikunnalla sekä suomalaisella terveellisellä ja turvallisella ruualla on suuri merkitys kokonaisuudessaan ihmisten hyvinvoinnille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Edellä esitettyihin seikkoihin perustuen tarvitsemmekin diabeteksen, kuten monien muiden kansanterveysongelmiemme, ehkäisyyn sekä hoitoon rahallisia lisäpanostuksia mutta ennen kaikkea uusia ravitsemuspoliittisia toimenpiteitä, ravitsemustiedon lisäämistä sekä elintapaohjauksen ja ravitsemushoidon tehostamista. Yksilötason neuvonnan lisäksi tarvitaan ryhmätoimintaa. Itsehoitoa tulee edelleen kehittää erityisesti elämäntapamuutosten tukemiseksi, ja väestölle tulee välittää terveyttä edistävään liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää tietoa.

Näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi käytettävissä olevat resurssit ovat tällä hetkellä käytännössä kuitenkin riittämättömiä. Kuntien terveyden edistämisen tueksi tarvitaan myös vastuuta ja koordinaatiota valtion taholta. Toisaalta yhteistyötä myös kolmannen sektorin kanssa on hyödynnettävä nykyistä paremmin.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa on kiinnitetty huomiota keskeisiin kipukohtiin. Selkein parannus on tietenkin tuo 170 euroa kuukaudessa, kun alimpia äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja korotettiin. Lapsilisän korotus kolmannesta lapsesta, kotihoidon tuen hoitorahan korotus ja yksityisen hoidon tuen korotus edistävät samaa tavoitetta: lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnin vähentämistä.

Olen oikein iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa saatoimme osoittaa 1,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen nelivuotisen Kaste-ohjelman kautta. Viestimme on aivan selvä. Kuntien kannattaa palauttaa tämä palvelu työkalupakkiinsa, jos ne aikovat tehokkaasti estää ennalta lapsiperheiden uupumista, raskaan lastensuojelun tarvetta ja jopa kiireellisiä huostaanottoja. Vanhempien uupumus korostui uusien lastensuojeluasiakkuuksien merkittävimpänä taustatekijänä, kun Stakes niitä vuonna 2007 tutki Tampereen, Porin ja Hämeenlinnan seutukunnissa. Muita lastensuojeluasiakkuuksien taustatekijöitä olivat mielenterveysongelmat, päihteiden väärinkäyttö, perheristiriidat, vanhempien riittämätön vanhemmuus, avuttomuus ja osaamattomuus. Lapsiperheiden kotipalvelun lisäksi ehkäisevän lastensuojelun toimia pitää myös johdonmukaisesti lisätä äitiys- ja lastenneuvolassa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä silloinkin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.

Kunta- ja terveysjaosto muistuttaa siitä, että lastensuojelun resurssit eivät vastaa tarvetta vielä tällä hetkellä. Ammattitaitoisista sosiaalityöntekijöistä on pulaa, se on täällä tullut esille jo moneen kertaan, ja vain harvat kunnat ovat vielä kohdentaneet valtionosuuksien lisäystä nimenomaan uuden lastensuojelulain edellyttämiin moniin toimiin. Sosiaali- ja terveysministeriön pitääkin ohjeistaa riittävästi kuntia, että lastensuojelutyön laatu, oikea-aikaisuus ja asiakkaiden yhdenvertaisuus toteutuisi myös käytännössä.

Lempiasiani perhehoito on vihdoin otettava lastensuojelun sijaishuollon painopisteeksi laitoshoidon sijasta. Jokainen lapsi ja nuori Suomessa tarvitsee perheen eheytyäkseen, kehittyäkseen ja sosiaalistuakseen myös yhteiskuntaan. Perhehoitajalain avaaminen on luvattu tehdä tällä hallituskaudella, ja olen iloinen, että ministeri Risikko perustaa lain avaamista varten työryhmän tulevan vuoden alussa. Näin tuolla jaostossa olemme kuulleet.

Toinen johdonmukainen painopiste kunta- ja terveysjaoston mietinnössä on nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämisessä. Me osoitamme tähän tarkoitukseen 1,8 miljoonaa euroa nimenomaan tuon Kaste-ohjelman kautta. Jopa neljännes 13—22-vuotiaista nuorista on kokonaan vailla tarvitsemiaan mielenterveyden avohoidon palveluita. He jäävät usein myös opiskeluterveydenhuollossa ilman asianmukaista nuorisopsykiatrista hoitoa. On hienoa, että nuorten ikärajat mielenterveyspalveluissa yhtenäistetään. Tuo työ on ministerin äskeisen puheenvuoron mukaan alkanut, ja se on ehdottoman tärkeätä, että väliinputoajaryhmiä ei ole niin kuin tällä hetkellä noitten ikärajojen hajanaisuuden vuoksi.

Me tarvitsemme myös kipeästi matalan kynnyksen hoitopaikkoja nuorille. Aivan uuden tyyppisiä nuorille suunnattuja neuvonta- ja tutkimuskeskuksia onkin alettu perustaa terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin yhteistyönä esimerkiksi Kuopiossa. Tuo työ on pahasti kesken, työ painottuu sairaaloihin, ja resurssit ovat toistaiseksi menneet sinne. Mutta avopuolelle pitää panostaa, ja esimerkiksi tuo Sihti Kuopiossa on rohkaiseva esimerkki tällaisesta uuden tyyppisestä palvelusta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on hyvin nostanut lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisen ja laittaa siihen lisärahoituksena 1,8 miljoonaa. Tämä on erittäin hyvä asia samoin kuin se, että lapsiperheiden kotipalveluun lisätään 1,4 miljoonaa ja aikuisten mielenterveyskuntoutukseen lisätään rahaa.

Näistä huolimatta voimme todeta, niin kuin asiantuntijat ovat arvioineet, että lapset ja nuoret tästäkin huolimatta joutuvat jonottamaan psykiatrista hoitoa aivan liian kauan. Mielenterveysasetuksen mukaiset takuut siitä, missä ajassa pitäisi päästä hoitoon, eivät toteudu. Ne hoitokäynnit, jotka toteutuvat vain mahdollisesti yhden kerran kuukaudessa tai yhden kerran kahdessa kuukaudessa, eivät ole myöskään riittäviä takaamaan hoidossa paranemista tai kehittymistä. Varsinaista hoitoa edeltävään psykiatriseen tutkimukseen alaikäisen tulee päästä kolmessa viikossa. Näin ei kuitenkaan edes yliopistosairaala-alueilla tapahdu.

Ongelmana ovat lisäksi osastohoidon äärimmilleen ajetut resurssit, kun potilaita on miltei jatkuvasti ylipaikoilla. Nykyiset jonotusajat ovat edelleen siis liian pitkät. Tarpeet ovat usein akuutteja, ja ongelmia pystytään nykyisillä resursseilla hoitamaan usein vasta sitten, kun ne ovat kärjistyneet. Hoitojonoja tietenkin kasvattaa se, että lasten ja nuorten psyykkiset pulmat ovat yleistyneet Suomessa selvästi. Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset ja vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen riskialttein ryhmä.

Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan tässä nostaa psyykkisesti sairaan hoitamisen, joka koettelee perhettä, perheen voimavaroja ja omaishoitoa. Erityisesti psyykkisesti sairaan omaishoitajat tekevät työtä aivan jaksamisensa äärirajoilla. Hoitajalla tulisi olla mahdollisuus riittävään sosiaaliseen tukeen. Tilanne vaikeutuu erityisesti, kun laitospaikkoja vähennetään ja avopalvelut, avohoito, ei lisäänny siinä samassa tahdissa kuin laitospaikkoja vähennetään. Näkisinkin, että nimenomaan laitospaikkojen vähentämisestä vapautuvat resurssit tulisi nyt suunnata omais- ja perhetyöhön ja omaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Tässä kuussa olemme kuulleet, että moni omaishoidon järjestö on saanut kielteisen päätöksen Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksensa turvaamiseksi.

Vielä, arvoisa puhemies, väestön ikääntymisestä. Kunnissa vallitsee nykyisin hyvin kirjava käytäntö siitä, kuka on sinänsä oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Kunnissa ei ole osattu varata riittävästi määrärahoja tähän tarkoitukseen. Omaishoidon tuen saaminen on monessa tapauksessa sattumanvaraista, koska sitä ei ole lainsäädännössä määritelty subjektiiviseksi oikeudeksi. Tämä tulisi pikaisesti korjata samoin kuin mahdollisuudet muuhun omaishoidon tukeen, joka tarkoittaa muun muassa vapaapäivien saamista viikoittaisiksi. Näkisin, että tällä voitaisiin turvata omaishoitajien fyysistä ja henkistä jaksamista. Tähän on kristillisdemokraattisen vaihtoehtobudjetin sisällä ehdotettu nimenomaan rahaa, että omaishoidon tukipalveluja laajennettaisiin koskemaan näitä vapaapäiviäkin.

Vielä: Alkoholinkulutuksen kasvu on lisääntynyt entisestään suuresti ja aiheuttaa päihdehaittoja. Yhteiskunnan kannattaa panostaa päihteidenkäytön vähentämiseen, koska tähän tarkoitukseen käytetyt varat tulevat moninkertaisesti takaisin. Liian suuri alkoholiveron alennus on johtanut kuitenkin voimakkaaseen päihdeongelmien hoitotarpeen kasvuun. Monet järjestöt tekevät alalla tuloksellista työtä, (Puhemies: 5 minuuttia!) mutta niidenkin voimavarat ovat riittämättömät. Näkisin, että näiden järjestöjen toimintaan tulisi saada lisärahoitusta.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Suomi ikääntyy nopeasti. Kansalaisten suuri enemmistö on vakavasti huolissaan julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon ongelmista, syystä että Vanhasen hallitus ei pidä lupauksiaan näiden ongelmien korjaamiseksi. Kristillisdemokraatit esittävät vaihtoehtobudjetissaan 300 miljoonan euron suuruista terveyden- ja vanhustenhuollon pelastuspakettia, sillä vaikka nyt ollaan menossa kohti taantumaa, maksumiehinä eivät saa olla avuttomat vanhukset.

Hoitajapula on edelleen huutava. Tähän on vastattava. Kansalaisten täytyy voida luottaa perusterveydenhuollon toimivuuteen ja saatavuuteen. Nyt kunnat säästävät sulkemalla sairaaloiden pitkäaikaisosastoja. Potilaat, jotka ovat dementoituneita ja monisairaita vanhuksia, sullotaan dementiakoteihin ylipaikoille ja koteihinsa, joissa he eivät yksin pärjää vaan seilaavat ambulanssilla jopa useita kertoja viikossa sairaalan ja kodin väliä. Heille ei todellakaan ole sijaa majatalossa.

Vanhukset ovat tänään samassa tilanteessa kuin mielenterveyspotilaat 1990-luvulla, jolloin nämä kotiutettiin avohoitoon, vaikka mitään toimivaa avohoitoa ei silloin ollut eikä ole vieläkään. Samalla tavalla yhteiskunta säästää nyt pitämällä vanhuksia kotona, vaikka he olisivat siinä kunnossa, että heidät täytyy lukita sinne ja ottaa sulakkeet pois seinästä, jotteivät he pääse ulos ja eksy tai polta itseään.

Arvoisa puhemies! Kotihoidossa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on tuhansia vanhuksia suorastaan heitteillä omissa kodeissaan. Ei riitä, että huonokuntoisen vanhuksen wc-istuinta korotetaan ja kylpyhuoneeseen laitetaan kahvoja. Ei riitä, että alati vaihtuva kotihoitaja käy kiireellä aamulla nostamassa vanhuksen ylös sängystä, pesee hänet ja vaihtaa vaipan. Ei riitä, että sama toistuu illalla. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Yksinäinen vanhus masentuu, saattaa alkoholisoitua ja on erittäin itsemurha-altis. Suomessa joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan.

Sain Itä-Suomesta kirjeen, jossa 81-vuotias, yksinään mökissään asuva, rollaattorilla nipin napin kulkeva puolisokea rouva kirjoittaa: "Alavireyden, vaivojen ja heitteillejätön tunnelmissa olen katsellut itsemurhan rajoilla elämääni. Se alennustila, että ei ole auttamisen arvoinen, on liikaa ihmiselle." Kristillisdemokraatit esittävät 120 miljoonaa euroa hoitajien palkkaamiseksi vanhustenhoitoon.

Omaishoitajille maksetaan keskimäärin 400 euroa kuukaudessa heidän hoitaessaan omaistaan kotona. Heidän työtaakkansa on ylivoimainen. Syrjäseudulla, missä lähikaupat ovat kuolleet, on omaishoitajalla usein tilanne, ettei edes ruokakauppaan pääse. Taksimatkat, joita hoidettava saa kuukaudessa enimmillään 18 yhdensuuntaista matkaa, on tarkoitettu vain hoidettavalle. Jos tämä ei jaksa lähteä mukaan, ei omaishoitaja saa yksin käyttää tätä matkaa. Bussit eivät kulje, omaa autoa ei ehkä ole, tai saattaa olla niin, että omaishoitaja on niin iäkäs, että häneltä on jo otettu ajokortti pois. Usein omaishoitaja itse nääntyy ja sairastuu, joskus jopa kuolee ennen hoidettavaansa. Näin kirjoittaa espoolaisessa sairaalassa työskentelevä hoitaja: "Meille tuli uusi potilas, joka on niin dementoitunut, että ei selviä enää mistään. Hänen omaishoitajana toimiva 80-vuotias mies pahoinpitelee välillä vaimoaan, kun on niin väsynyt tämän hoitamiseen. Mieskin tarvitsisi jo hoitoa, kun tilanne kotona menee tuollaiseksi."

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat säästävät lähes 12 000 pitkäaikaissairaalapaikkaa vuodessa. Yksi laitospaikka maksaa vähintään 2 500 euroa kuukaudessa. Omaishoitajat siis säästävät yhteiskunnalle noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kristillisdemokraatit vaativat, että omaishoitajan asemaa tulee korjata tekemällä oikeus omaishoidon tukeen lakiin perustuvaksi ja Kelan kautta maksettavaksi etuudeksi ja antamalla heille oikeus maksuttomaan viikoittaiseen vapaapäivään sekä riittäviin tukipalveluihin.

Omaishoitajia on arviolta 300 000 Suomessa, ja vain noin 30 000 saa kunnallista omaishoidon tukea. Tämä on korjattava ensi tilassa. Kuntia on riittävästi tuettava lisäämällä valtion tukea ja saattamalla omaishoitajat saman arvoisiksi kaikissa kunnissa. Taantuma ei saa viedä pohjaa terveyden- ja vanhustenhoidolta. Tässä on kyse arvo- ja tahtoasioista.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Jäljellä olevien sotiemme veteraanien kuntoutukseen on todellakin budjetissa osoitettu lisää rahaa, ja asia on todella tärkeä, koska myös puolisoiden pääsy mukaan kuntoutumistoimeen on perusteltua heidän toimintakykynsä tukemiseksi. Näin puolisoillakin on helpompaa selviytyä kotona asuen. Huomio pitää kuitenkin kiinnittää siihen, että lääkinnällinen kuntoutus todella räätälöidään kunkin veteraanin yksilöllisen tarpeen mukaan tarpeeksi tiiviinä ja oikein toimenpitein. Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse laitoskuntoutusta eräänlaisena kuntoutusautomaattina, vaan kodin piirissä toteutetulla kuntoutusinterventiolla säästetään myös viikottaisten poliklinikka- tai kuntoutuslaitosmatkojen rasitukset, jotka usein heikentävät myöskin sillä varsinaisella hoidolla tai kuntoutuksella saatua lopputulosta.

Toisaalta pidemmällä laitosjaksolla on merkitystä yksin asuvalle veteraanille sosiaalisen virkistymisen lähteenä ja veteraanin toimintakyvyn ja kotihoitotarpeen sekä lääkityksen päivittäjänä, mikäli jakso on siis näihin tavoitteisiin tähtäämiseksi alun perin suunniteltu. Täytyy muistaa, että liikunta yleensä, kyky liikkua, parantaa myös ikääntyvän henkilön henkistä ohjautuvuutta ja kognitiivista tasoa ja tukee sikäli kokonaiskuntoutusta.

Arvoisa puhemies! Hallitus panostaa usealla eri sektorilla syrjäytymisen ehkäisyyn, muun muassa etsimällä syrjäytymisriskin alla olevia kansalaisryhmiä ja kartoittamalla todellisen köyhyyden ja sen syyt voidakseen räätälöidä tavat ja budjetin myöskin syrjäytymisen ja köyhyyden poistamiseksi. Työ on erittäin tärkeää sekä lapsiperheköyhyyden että yksinäisyysköyhyyden helpottamiseksi.

Yksinhuoltajaperheiden ja pienipalkkaisten lapsiperheiden lisäksi olen huolissani yksin elävistä, pienellä eläkkeellä toimeentulevista eläkeläisistä, varsinkin sellaisista 65+ eläkkeellä olevista miehistä, jotka ovat työelämästä pois jäätyään taikka leskeksi jäätyään yksin vastuussa terveydenhoidostaan ja ruokahuollostaan. He ovat ryhmä, joka ei ole saanut aikanaan kouluopetusta kotitaloudessa ja on aika usein elänyt koko ikänsä ensin äidin ja myöhemmin vaimon huollossa. Pieni eläke ei riitä päivittäiseen ravintolassa syömiseen, ja einesruokien jatkuva käyttö on ravintoarvoltaan suppeaa. Nämä miehet sairastavat myöskin herkemmin, kärsivät mielenterveyshäiriöistä ja jopa aliravitsemuksesta. Heillä ei ole kykyä laittaa ruokaa eikä huolehtia itsestään.

Nyt haastankin meidät kaikki siihen, että keksisimme keinon, jolla kolmannen sektorin kanssa yhdessä saisimme kopin näistä ukkeleista; saisimme heidät tämmöisen yleisen ravistelun kohteeksi, millä heille saataisiin aikaiseksi vielä vanhoilla päivilläänkin taito hoitaa ainakin se oma ruokahuoltonsa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tottuneet siihen, että Suomi pärjää hyvin erilaisissa ranking-listauksissa. Olemme pärjänneet hyvin muun muassa vertailtaessa kilpailukykyä, kestävää kehitystä tai perusopetusta. Valitettavasti olemme kunnostautuneet myös vähemmän mairittelevissa vertailuissa, sillä Suomi on joutunut rikkaiden maiden selkeäksi tilastoykköseksi tuloerojen kasvun vauhdissa. Oecd:n tuoreen selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat meillä erityisen nopeasti vuosina 1995—2005. Suurimpana yksittäisenä selityksenä tuloerojen kasvulle on edellisen porvarihallituksen aikana tehty verouudistus, jossa ansiotulojen ja pääomatulojen ero repäistiin suureksi.

Erilaiset ihmisryhmät ovat kokeneet muutoksen hyvin eri tavoin. Voittajia ovat ne, jotka ovat saaneet tulonsa pääasiassa pääomatuloina. Muidenkaan kohdalla kehitys ei ole ollut tasaista. Eläkeiän kynnyksellä ja eläkkeellä tulokehitys on ollut suhteessa parasta. Sen sijaan lapsiperheiden asema on heikentynyt, ja vaikeimmassa asemassa ovatkin yksinhuoltajat, joiden todennäköisyys kärsiä köyhyydestä on kolminkertaistunut keskiarvoon verrattuna.

Jonkinlaisena lohtuna on kuitenkin se, että Suomi on edelleen pieten tuloerojen maa Oecd-maiden vertailussa. Tähän ei kuitenkaan voi tuudittautua, vaan kehityksen suunta pitää saada muutettua. Tässä työssä positiivista on nyt budjetissa sisällä olevat sairaus- ja vanhempainrahojen sekä kuntoutusrahojen vähimmäismäärien korotukset. Tällä tiellä on tärkeä jatkaa.

Yksi kipeimpiä epäkohtia on se, että toimeentulotukea saavat pienituloiset lapsiperheet jäävät vaille budjettiin sisältyvien lapsilisien korotuksia, kun korotukset pienentävät myönnettävää toimeentulotuen määrää. Myös kaikkein pienituloisimpien tilannetta helpottava asumistuki on jäänyt pahasti jälkeen, sillä sen perusteisiin ei ole juurikaan tehty tarkistuksia lama-ajan jälkeen.

Toinen ikävä asia, jossa olemme valitettavasti kunnostautuneet kansainvälisessä vertailussa, on ihmisryhmien terveyserot, ne kun ovat meillä Oecd-maiden kolmanneksi suurimmat. Alimman tuloluokan keskuudessa pitkäaikaissairaudet ovat 50 prosenttia yleisempiä kuin keski- ja ylimmällä tuloluokalla. Sekä työterveyshuollossa että yksityisessä terveydenhuoltopalveluissa hoitoonpääsy on nopeampaa kuin julkisella puolella. Lisäksi työterveyshuolto, toisin kuin terveyskeskuksessa käynti, on käyttäjälle maksutonta, eivätkä sinivihreän hallituksen läpiajamat asiakasmaksujen korotukset yhtään helpota tilannetta. Terveyskeskus-, poliklinikka- ja hammashuoltomaksujen noustessa vähävaraisten kynnys hakeutua terveydenhuollon toimenpiteiden piiriin entisestään kasvaa. Siten perusterveydenhuollon kehittäminen ja asiakasmaksujen kohtuullistaminen ovat olennaisessa asemassa terveyseroja kavennettaessa.

Perusterveyden kehittäminen on tärkeää myös pitkällä tähtäimellä, sillä se on keskeinen osa varhaista puuttumista ja ennakointia vakavampien ongelmien torjumiseksi. Tässä työssä eivät hallituksen kauniit puheet kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan rahaa riittävän hoidon saamiseksi. Jos perusterveydenhuolto ei toimi, ongelmat kerääntyvät erikoissairaanhoitoon. Sen lisäksi, että se vaikeuttaa sairastuneen elämää, se myös maksaa paljon enemmän.

Rahanpuutteen ohella terveyskeskusten suurimpia haasteita on lääkäripula ja vaikeus saada palkatuksi muuta terveydenhuollon henkilökuntaa. Olemme tilanteessa, jossa lääkäripula leviää syrjäseuduilta yhä enemmän myös isoihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Oulussa pula on tänä syksynä pahempi kuin koskaan aiemmin. Peräti kolmasosa terveyskeskusten lääkäreistä puuttuu. Vastaava tilanne on Rovaniemellä.

Yksi korjaamista kaipaava kysymys terveydenhuoltojärjestelmässämme on itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivien suuhygienistien saaminen sairausvakuutuskorvausten piiriin. Yksityisen hammaslääkäriaseman palkkalistoilla toimivan suuhygienistin ja itsenäisen suuhygienistin antaman hoidon korvattavuuden yhtenäistäminen ei edellytä suuria muutoksia lainsäädäntöön tai käytäntöön eikä edellytä edes suuria rahasummia, hammaslääkäriasemilla työskentelevien suuhygienistien hoito kun korvataan tänä päivänä hammaslääkärin taksojen mukaan. Siksi ei olekaan ihme, että tuore vertailu osoittaa eri suuhygienistien antaman hoidon hintaerojen olevan suuria.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys sosiaali- ja terveyssektorin osalta on hyvin välittävä ja oikeudenmukainen ja sisältää monia parannuksia suomalaisten arkeen. Kiitos ministeri Risikon, voimme todella sanoa, että tämä ensi vuoden budjetti on välittävä ja vastuullinen, ja kaikkia näitä asioita, mitä hän jo esittelypuheenvuorossaan kävi läpi, en käy luettelemaan.

Ensi vuoden alusta tehdään huomattavan suuri korotus pienimpiin äitiys-, isyys-, vanhempain- sekä sairaus- ja kuntoutusrahoihin. Korotus on 170 euroa kuukaudessa ja tulee merkittävästi parantamaan kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden arkea. Lisäksi jatketaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella linjalla korottamalla lapsilisää kolmannesta lapsesta alkaen, ja tämä on loogista jatkoa sille, että tämän vuoden alusta lapsilisän korotus tehtiin jo yksinhuoltajille. Tässä tilanteessa nämä etuuksien korotukset on järkevää kohdentaa niitä eniten tarvitseville.

Kokoomus on täällä salissa saanut välillä kylmää kyytiä siitä, ettei lapsilisiä ole vieläkään sidottu indeksiin. Tämä on edelleen hyvä ja kannatettava tavoite, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että etuuksien korotukset on kohdistettu näin taitavasti niitä eniten tarvitseville.

Tässä puheenvuorossani haluan keskittyä vain oikeastaan yhteen aiheeseen: lasten, nuorten ja perheitten hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta talousarviokäsittelyn yhteydessä kuuli laajaa joukkoa asiantuntijoita ja näiden kuulemisten jälkeen halusikin voimakkaasti lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle painottaa huoltaan lasten hyvinvoinnin pitkäaikaisesta kehityksestä.

Jo vuosien ajan lasten mielenterveyspalvelujen käyttö on lisääntynyt ja kanavoitunut erityisesti erityispalveluihin. Tutkimusten mukaan peruspalveluissa ei ole riittävästi voimavaroja tukea lasten kehitystä heidän omassa kehitysympäristössään kotona, päiväkodeissa tai koulussa. Myöskään korjaavia palveluja ei ole riittävästi tarjolla oireileville. Tämä tilanne on tulos hyvin pitkäaikaisesta kehityksestä, joka asiantuntijoiden mukaan alkoi jo 1980-luvulla. Vielä 1970-luvulla edistettiin lasten hyvinvointia mutta 1980-luvulla kehittämisen kärjet suunnattiinkin yhä enemmän häiriölähtöisiin palveluihin. Perusterveydenhuollon, kuten kouluterveydenhuollon ja neuvolan, kehittämistyö jäi hyvin vähäiseksi. Tämän jälkeenkin poliittinen intressi on ollut kehittää yhä uusia erityispalveluja eikä suunnata resursseja peruspalvelujen tehostamiseen.

Tässä tilanteessa olemme nyt, mutta onneksi tähän on nyt havahduttu ja ministeri Risikko on tarttunut moneen vallinneeseen epäkohtaan. Neuvoloihin sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon on tulossa asetus, jolla kouluterveydenhuollon osalta alueellisia eroja toivottavasti saadaan pienemmiksi. Osa kunnista on tähänkin asti hoitanut velvoitteensa erittäin hyvin mutta toiset huonommin. On tärkeää, että tämä askel on nyt otettu, ja on tärkeää, että kunnissa päästään tekemään ennalta ehkäisevää terveydenhuollon työtä ja panostamaan matalan kynnyksen palveluihin.

Sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta että valtiovarainvaliokunta ovat esittäneet sitä, että lisärahoitusta suunnataan jatkossa enenevästi mielenterveyspalveluihin, ja onkin hyvä, että eduskunta päättää nyt tässä talousarviossa lisätä nuorten mielenterveyspalveluihin sekä aikuisten mielenterveyskuntoutukseen lisää rahaa.

Kotipalvelua kehittämällä puolestaan helpotetaan lapsiperheitä arjen ongelmissa. Myös inhimillisesti raskaita ja kalliita lasten huostaanottoja voidaan vähentää merkittävästi panostamalla edulliseen kotipalveluun. Myös tähän eduskunta viisaasti lisäsi 1,4 miljoonaa euroa, ja tähän tarvitaan jatkossa lisää panostuksia aivan varmasti. On tärkeää, että ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, lähellä lapsen kehitysympäristöä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pienimpien vanhempainpäivärahojen 170 euron korotus kuukaudessa, henkilökohtainen apu vaikeavammaisille, lääkkeiden viitehintajärjestelmä. Vuonna 2009 toteutuu asioita, joista kaksi ensin mainitsemaani — pienimpien vanhempainpäivärahojen korotus työttömän päivärahan tasolle ja henkilökohtainen apu vaikeavammaisille — ovat asioita, joiden vuoksi kansanedustajan työtä jaksaa tehdä niinäkin hetkinä, kun se ei tunnu kaikkein helpoimmalta. Kyse on historiallisista muutoksista ja uudistuksista, muutoksista sosiaaliturvaan ja palvelujen kohdentamisesta väestöryhmälle, joka on kaikkein heikoimmassa asemassa.

Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustelun aluksi ed. Tennilä totesi, että perusturva on kuin orpo lapsi. Hän käytti minusta kuvaavaa ilmaisua asiasta, jossa edelleenkin aikana, jolloin väitetään kaikkien puolueiden olevan samanlaisia meidän eduskuntapuolueiden välillä, on aitoja eroja. Mitä tällä tarkoitan? Ei tarvitse ottaa kuin tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö kolmine vastalauseineen esille ja lukea täältä, mitkä ovat eri puolueiden painopisteet.

Täällä debattivaiheessa ed. Tölli oli laskenut sosialidemokraattien vaihtoehtoesityksen, vastalause-esityksen, loppusumman sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osalta yli 900 miljoonaksi. (Ed. Tölli: Pelkästään ed. Rajamäki!) — Pelkästään ed. Rajamäen osalta, mutta se tuli täsmennettyä, että tämä vastaa sosialidemokraattien käsitystä asioista ja niistä painopisteistä, joilla budjettia pitäisi parantaa. — Kun lukee ne asiat ja ne esitykset, joilla sosialidemokraatit toivoisivat budjettia muutettavan, ja kun lukee niitten summien suuruuden, ei tarvitse lukea mitään muuta, kun voi todeta, että puolueilla todellakin on eroa, kun puhutaan perusturvasta ja vähimmäisturvasta. Keskustalaiselle perusturva on sitä, että kansaneläkkeelläkin voi elää, voi pärjätä. (Ed. Hurskainen: Miten se näkyy budjetissa?) Sosialidemokraateille tämä sama asia on se, että korotetaan asumistukea, ja ennen muinoin samassa litaniassa oli hoitotuen nostaminen.

On kysymys vähävaraisista, pääsääntöisesti vanhuksista, tänä päivänä valitettavasti yhä useammasta nuoresta, mutta on siinä eroa, puhutaanko kansaneläkkeestä yleensä vai puhutaanko kansaneläkkeeseen tai pieneen eläkkeeseen liittyvästä muusta etuudesta. (Ed. Hurskainen: Miten se näkyy budjetissa?) Tai kun kaikkien köyhyystutkimusten mukaan kaikkein heikoimmassa asemassa ovat monilapsiset ja yksinhuoltajalapsiperheet, niin ensi vuoden budjetissa nostetaan näitä pienimpiä vanhempainpäivärahoja. Sosialidemokraatit esittävät lapsilisän nostoa ensimmäiseltä lapselta, kun eduskunta päätti ja hallitus esitti, että lapsilisiä nostetaan kolmannesta lapsesta alkaen. Tässä pieniä eroja.

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon tulevaisuudesta puhuttiin todella paljon ennen kunnallisvaaleja. Pitää puhuakin, se oli kuntavaalien pääteema. On esitetty nippu toiveita siitä, miten terveydenhuoltoa jatkossa tulee kehittää. Ministeri Risikko on laittanut jalalle Toimiva terveyskeskus -hankkeen, jossa on lukuisia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia siitä, miten perusterveydenhuollon nykytilaa saataisiin paremmaksi.

Hallitusohjelmassa on korostetusti kirjattu se, että perusterveydenhuollon asemaa tulee parantaa. Meillä on todella suuret odotukset ensi vuodelle, kun eduskunnassa tullaan käsittelemään lakia terveydenhuollon uudistamisesta, jossa on tarkoitus yhteenkirjoittaa kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki. Olen yhä vakuuttuneempi henkilökohtaisesti siitä, että ongelmien mittakaava on siksi iso, että meidän tulisi mennä vieläkin syvemmälle kuin siihen, mitä terveydenhuoltolakiluonnoksessa on esitetty niin hallinnon osalta kuin sitten sen osalta, että potilaan mahdollisuuksia valita hoitopaikkansa lisätään.

Minä toivon, että tämä hallitus ottaa sen haasteen vastaan, että me todella laitamme perusterveydenhuollon kuntoon, mikä tarkoittaa sitä, että rahoitusjärjestelmät lähtien kaksikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä arvioidaan ennakkoluulottomasti uudelleen.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin vaan halunnut vastata tähän väitteeseen, että sosialidemokraatit eivät haluaisi tukea kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa, vaan me olemme halunneet kohdentaa tukea nimenomaan kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille, jotka saavat pelkkää kansaneläkettä sekä pientä työeläkettä, ja olemme halunneet kohdentaa sen asumistuen kautta. Tämä on ollut kaikkein paras tapa mielestämme turvata se, että se raha kohdentuu suoraan niitten kaikkein heikompiosaisten ihmisten elämäntilanteeseen.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väitteiden osalta, mitä ed. Rehula täällä nyt esitti, asia ei ole ihan niin kuin hän esitti. Hän voi esimerkiksi vallan hyvin tulla tukemaan pienituloisia eläkeläisiä myös äänestämällä meidän esityksiämme. Minä aion esittää tähän pääluokkaan pienituloisille eläkeläisille kotitaloustyöstä tehtävää vähennystä. Hehän eivät saa vähennystä, koska he eivät maksa veroa, ja tämä tulisi kompensoida heille. Ed. Rehula voi tulla tukemaan myös tätä hyvää ehdotusta.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan samoin haluaisin ed. Rehulalle todeta, että SDP ei missään nimessä vastusta kansaneläkkeen korotusta. Se oli myös oma tavoitteemme eduskuntavaaleissa aivan samalla lailla kuin tämä verotuksen oikaisu, joka on nyt toteutettu. Sen lisäksi me haluaisimme kaikista pienituloisimmille eläkeläisille helpotusta eläkkeensaajan asumistukeen. Se on tärkeä parannus, joka auttaisi heidän asemaansa. Kannatamme myös muita hyviä ajatuksia, mitä täällä on heitetty esiin esimerkiksi takuueläkkeestä, jos se oikeasti parantaa pienituloisimpien eläkeläisten asemaa. Mutta vähän pahaa pelkään, että jos siinä vaan yhdistellään eri etuuksia, niin se ei tuota toivottua tulosta. Mutta kannatamme kaikkia hyviä eläkeläisten asemaa parantavia esityksiä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on mukavaa, että sosialidemokraatit kannattavat kaikkea tätä. Mutta minusta olisi ehkä ollut vielä mukavampaa, jos te olisitte kannattaneet niitä jo viime vaalikaudella, kun te olitte hallituksessa. Nimittäin niitten vähävaraisten eläkeläisten osalta se olisi saattanut olla merkittävästi tehokkaampaa kuin kannattaa niitä nyt. Toki minä jätän nyt mielelläni SDP:n ja keskustan keskenään riideltäväksi, kuka viime kaudella mitäkin vastusti ja hallituksessa esti, koska minä nyt ainakin oppositiossa muistelen, että hallitus ei näitä etuuksia viime kaudella parantanut.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä kyllä todeta, että tässä budjetissa on hyviä asioita, niin kuin ed. Rehula mainitsi nämä vanhempainpäivärahan korotukset ja henkilökohtaisen avustajajärjestelmän alkuun saattamisen, vaikka se ei vielä varmaan ihan kattava sekään ole. Näin voi sanoa todella, että näitä hyviä asioita siellä on.

Mutta kun nyt on luettu näitä suuriakin euromääreitä, niin jos ajattelen kristillisdemokraattisen vaihtoehtobudjetin sisältä, niin me olemme pyrkineet kohdistamaan ne nimenomaan niihin kipeisiin nivelkohtiin, jotka ovat ei pelkästään pieneläkeläisillä vaan erityisesti sairailla ihmisillä ja lapsiperheillä. Tietysti suurin menoerä meillä on nimenomaan vanhustenhoidon palvelutason laadun pitäminen edes kohtuullisella tasolla eikä vain heikolla tasolla, niin että me saisimme sinne hoitajia, joista tällä hetkellä on todella huutava pula.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kolme sosialidemokraattien kansanedustajaa peräkkäin totesi, kuinka me haluamme. Arvoisat edustajat, ei kyse ole halusta, teot ratkaisevat. Olen jostain käsittämättömästä syystä perehtynyt siihen aineistoon, jota oli käytettävissä eduskuntavaalien alla. Olen jostain käsittämättömästä syystä lukenut sosialidemokraattien Hämeenlinnan puoluekokouksen kannanoton. Kun näihin kahteen asiakirjaan vertaa tätä budjettivastalausetta, on tapahtunut kehitystä. Täällä mainitaan sana "kansaneläke".

Toisekseen: Voin olla johtopäätöksissäni täysin harhassa, mutta kun lukee näitä teidän esityksiänne, lukee historiaa ja lukee tämän päivän esityksiä, me puhumme ihan eri ihmisryhmistä. Me puhumme vähävaraisten aseman parantamisesta. Mutta reilua olisi sanoa tavoitteet ääneen. Jos minä sanon ääneen, meille keskustalaisille on tärkeä asia se, että kansaneläkkeen tasokorotus tehdään takuueläkkeen muodossa. (Puhemies: Minuutti!) Hoitotuki tulee vasta toisella sijalla.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta ja valitettavaa se, että esimerkiksi kansaneläkettä ei ole saatu riittävästi aikaisempina vuosina korotettua, mutta kyllä siihen niitä pieniä korotuksia on aikaisemminkin tehty. Kun tässä tuli esiin, että emme olisi tähän ennen vaaleja sitoutuneet, niin kyllä tämä kansaneläkkeen korotus oli meillä esillä myös ennen vaaleja.

Kun tässä näitä tarvittavia toimenpiteitä tuodaan esiin, niin itse pitäisin myös tärkeänä, että me voisimme eläkeläisten, pientä työeläkettä saavien, verotusta keventää niin, että verotusrajaa nostettaisiin, koska tällä hetkellä pientä työeläkettä saavat ovat olleet sellainen väliinputoajaryhmä, joka ei ole saanut asemaansa mitään parannusta. Vain maksut ovat nousseet. Heistä monet ovat aloittaneet työnteon jo hyvin nuorena, mutta eläkejärjestelmä syntyi niin myöhään, että heidän tulonsa ovat jääneet kohtuuttoman alhaisiksi. Tämän ryhmän osalta minun mielestäni meillä pitäisi olla tällainen moraalinen ja inhimillinenkin velvoite parantaa myös heidän asemaansa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että myös ed. Rehula muistaa, että viime kaudella ihan viimeisiä päätöksiä, joita tehtiin eduskunnassa, oli kuntaluokituksen poistaminen. Sen myötä, kun viime kaudella tämmöisiä päätöksiä tehtiin, myös pienituloisten eläkeläisten tulotaso nousi. Ne päätökset tulivat voimaan tämän hallituskauden aikana, mutta päätökset varsinaisesti tehtiin yhteistyössä keskustan ja sosialidemokraattien kanssa.

Emme vastusta missään nimessä kansaneläkkeen tason nostamista mutta emme hyväksy sen tyyppistä takuueläkemallia, joka teillä on. Me olemme tukemassa nimenomaan kansaneläkkeen tason nostamista ja sen yhdistämistä muihin etuuksiin, muun muassa eläkkeensaajien asumistukeen.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut itse valmistelemassa tätä meidän vaihtoehtobudjettia. Se aika pitkälle pohjautuu siihen, mitä me valtiovarain jaostossa olemme kuulleet, mitä tarpeita sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä ja kunnissa on.

Minusta on aika hedelmätöntä pistää vastakkain köyhät eläkeläiset tai köyhät lapsiperheet. Kyse on kuitenkin ihmisryhmistä, joilla kaikilla on yhtä ankeata. Kun kuulostaa siltä, että ed. Rehula on tarkkaan lukenut meidän papereita, niin jos tämä meidän vaihtoehtobudjetti on jäänyt vähän vähemmälle, niin minä voin tulla kyllä sitten vaikka tukiopetusta antamaan, jos teidän aikatauluunne mahtuu.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minä katson sosialidemokraattien talousarvioaloitteita kokonaisuudessaan ja tässä on ed. Rajamäen nimissä yli 900 miljoonan euron edestä ja sitten toisten nimissä (Ed. Hurskaisen välihuuto) yli 400 miljoonaa euroa, niin tulee mieleeni vuosien takaa, kun olin kunnanjohtajana, erään sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenen kommentti. Kun hän sanoi minulle, että me teemme lautakunnassa päätöksiä ja sinun tehtäväsi on hommata rahat, niin vastasin, että koskaan päätöksentekijän päätöstä tehtäessä ei pidä irtaantua siitä, ettei hän tietäisi, mistä rahoitus tulee. (Ed. Hurskaisen välihuuto) — Minusta näyttää siltä, että nyt nämä puheet ja teot poikkeavat sillä tavalla. Kun ed. Hurskainen puhui nyt teoista ja puheista ja niiden vastaavuudesta, (Ed. Hurskainen: Teillä on se ongelma, meillä ei ole näin!) niin tässä on vähän esitelty sinne tänne mutta ei ole ajateltu kokonaistaloutta.

Minä vieläkin viittaan edellisiin pääluokkiin, esimerkiksi liikenneministeriön pääluokkaan. Jos me kaikki ne toteutettaisimme, niin olisi meillä taloudessa melkoinen hurlumhei, (Puhemies: Minuutti!) joten kyllä näissä kohdentumista tarvitaan. Köyhyyden poistaminen on hyvin tärkeä asia, ja olen siinä tiiviisti mukana ja hyvin vahvasti kannatan niihin liittyviä asioita.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ajattelee meidän vaihtoehtobudjettia, niin kyllä siinä se linja on se, että me pystyisimme ennalta ehkäisemään niitä vaikeuksia tai ongelmia, joista tulee vielä suurempi lasku, esimerkiksi juuri näistä päihdehaitoista tai siitä, että me emme ajoissa hoida psykiatrisia ongelmia.

Erityisesti minä haluan nostattaa uudelleen tämän psyykkisesti sairaan hoitamisen kotona, sen koko perheen jaksamisen ja sen tukemisen. Meillä on hyvin selkeästi nähtävissä se, että ne omaishoitajat, jotka psyykkisesti sairaita omaisiaan hoitavat, eivät saa tässä yhteiskunnassa sitä tukea, mitä he tarvitsisivat. Sen vuoksi se, millä tavalla me koko tätä psykiatrista palvelua, niin laitospalvelua kuin avopalveluakin, kehitämme, on todella tärkeää, ja näen, että avopalvelut eivät ole kehittyneet siinä muodoin (Puhemies: Minuutti täyttyy!) kuin meidän pitäisi niitä kehittää.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin me olemme rakentaneet vaihtoehtobudjetin, joka on tasapainotettu. Sen lisäksi olemme tehneet elvytysbudjetin, jonka sitten tämän kokonaisuuden kautta me olemme tasapainottaneet velanotolla. Näin on myös hallitus tehnyt. Hallitus on tehnyt oman esityksensä ja on rakentanut siihen oman elvytyspakettinsa, joka tulee sitten ensi keväänä, ja se on myös tasapainotettu velanotolla. Meidän tasapainottelumme eroaa ainoastaan 100 000 eurolla. Hallitus on valmis ottamaan lainaa 2,64 miljardia ja me olemme ottamassa 2,7. Kyllä meidän molempien lopputulema on aivan sama elikkä emme ole eroamassa hallituksen taloudellisesta tasapainolinjauksesta.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin täysin yhtyä näihin ed. Anneli Kiljusen esiin tuomiin faktoihin. Mutta vielä haluaisin itsekin todeta sen, että me käyttäisimme rahat eri lailla kuin nykyhallitus käyttää. Emme esimerkiksi tekisi kaikille yleisiä veronkevennyksiä siinä mittaluokassa kuin hallitus on toteuttamassa. Meillä tulot ja menot ovat tasapainossa meidän vaihtoehdossamme. Esitämme elvyttäviä toimia, jotka pitäisivät tätä meidän taloudellista pyöräämme pyörimässä, ja osa toimista on myös ennalta ehkäiseviä, jotka pidemmällä aikavälillä tuottavat myös taloudellisesti järkevää tulosta ja vahvistavat inhimillistä hyvinvointia, kuten esimerkiksi koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon panostusten lisääminen. Kyllä tässä sosialidemokraatit hyvin vastuullisesti oman vaihtoehtonsa ovat antaneet.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Väätäiselle: Otan mielelläni tukiopetusta vastaan niistä eroista, mitä sosialidemokraateilla ja keskustalla on silloin, kun puhutaan kaikkein vähävaraisimmista ihmisistä. Jos ei päiväsaika riitä, niin jatketaan päivää.

Se, mihin minä perustan nämä väitteeni — ja minun kanssani voi olla eri mieltä ja perustellustikin eri mieltä — selviää, kun lukee näitä esityksiä. Se, että me palaamme vaalienalusaikaan, on täysin hyödytöntä. Mutta olen lukenut sosialidemokraattien viime eduskuntavaalien vaaliohjelman. (Ed. Hurskainen: Ed. Rehulahan sen aloitti itse!) Te vastasitte siinä vaiheessa, kun teidät suunnilleen pakotettiin, kun teiltä kysyttiin, mitä mieltä te olette kansaneläkkeen 20 euron korotuksesta. Noin kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja puheenjohtaja ilmoitti: me olemme tässä takana.

Toisekseen on täysin hyödytöntä laittaa eri väestöryhmät — lapsiperheet, työttömät, eläkeläiset — vastakkain. Se on täysin hyödytöntä keskustelua. Väitän, että minä en sitä tehnyt. Mutta se, mitä sanon: Meillä puolueena on eri vähävaraiset, (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) joista me kannamme huolta.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun haluan kiittää ministeri Risikkoa siitä sinnikkäästä työstä, jota olette tehnyt saadaksenne vaikeavammaisille oikeuden henkilökohtaiseen apuun. Tämä on historiallinen työvoitto.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta on vaikea nostaa teemoja toisten yläpuolelle, sillä kaikki aihealueet ovat varsin tärkeitä.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kuitenkin viime aikoina herättäneet erityisen paljon keskustelua, ja kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, palveluja on parannettu monelta osin, joskin puutteita on edelleen esimerkiksi alueellisen yhdenvertaisuuden, eri hallinnonalojen välisen yhteistyön, laitoskeskeisyyden ja henkilöstön jaksamisen kanssa.

Valiokunta ottaa myös aiheellisesti kantaa erittäin huolestuttavaan ongelmaan, nuorisopsykiatrian ikärajojen eroihin eri puolilla Suomea. Tällä hetkellä ikärajat vaihtelevat sairaanhoitopiireissä aina 13-vuotiaasta 22-vuotiaaseen. Nuoren ihmisen kannalta lisäongelmia aiheuttaa aikuispsykiatrisella puolella oleva kolme kuukautta pidempi hoitotakuun edellyttämä hoitoonpääsyaika, joten pahimmillaan nuori jää vaille hoitoa moneksi kuukaudeksi. Valiokunnalle kiitokset nuorten mielenterveystyölle kohdennetusta 1,8 miljoonan määrärahan lisäyksestä sekä lisäyksestä lapsiperheiden kotipalveluun ja erityisesti veteraanikuntoutukseen!

Arvoisa herra puhemies! Viimeisten 15 vuoden ajan kunnat ovat saaneet aiempaa itsenäisemmin järjestää neuvolatyötä, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten suuhygieniaa. Valitettavasti valtionosuudet eivät kohdistu kunnissa oikein ja kuntakohtaiset erotkin palveluiden saatavuuden ja laadun suhteen ovat suuret. Ihmiset eivät voi olla eriarvoisessa asemassa kotikunnasta riippuen. Tyytyväisyydellä kuuntelinkin, kun ministeri Risikko lupasi tiukentaa normiohjausta, jotta palvelut järjestetään niitä tarvitseville.

Suomen terveyskeskuksissa on tällä hetkellä noin 400 lääkärin vaje. Meillä on tarpeeksi koulutettuja lääkäreitä terveyskeskuksiin ja sairaaloihin, mutta valitettavasti useat heistä tekevät niin sanotusti vääriä töitä. Jopa 60 prosenttia erikoislääkärin työstä menee muuhun kuin potilaiden hoitamiseen, esimerkiksi tietojärjestelmiin kirjautumiseen ja eri sovellusten välillä sukkuloimiseen. Ammattitaitoisen ja riittävän it-henkilöstön puuttuminen terveydenhuollossa johtaa siihen, että esimerkiksi kirurgi joutuu kirjautumaan osastolla, poliklinikalla, leikkaussalissa ja mahdollisesti ensiavussa useisiin eri ohjelmiin kymmeniä kertoja päivässä. Tietohallinnon prosessit on todellakin saatava kuntoon ja järjestelmät yhteensopiviksi, sillä terveydenhuollon osaavat kädet on kohdistettava aitoon potilastyöhön, jotta potilasturvallisuus ei myöskään vaarantuisi.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuslaiseen arvomaailmaan kuuluu, että niitä, jotka todella tukea tarvitsevat, on tuettava merkittävästi. Tässä budjetissa tehdään tulonsiirtojen historiaa korottamalla pienimpiä vanhempain-, sairaus-, äitiys- ja isyyspäivärahoja peräti 170 eurolla kuukaudessa. Näin helpotetaan useiden pienituloisten, esimerkiksi opiskelijaperheiden, asemaa. Lapsiperheitä muistetaan myös muilla tavoin. Monilapsisten perheiden asemaa parannetaan korottamalla lapsilisiä kolmannesta lapsesta alkaen, kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea korotetaan, jotta perheille annetaan valinnanmahdollisuuksia sujuvan arjen takaamiseksi.

Positiivisen maininnan arvoinen on ehdottomasti myös valiokunnan esittämä vajaan 18 miljoonan euron korotus ikäihmisten palvelujen parantamiseksi. Ensi vuoden budjetissa jatketaan sinivihreän hallituksen aloittamaa linjaa, missä tuetaan eri palveluin ja kotihoidoin vanhusten mahdollisuutta asua omassa kodissaan entistä pitempään, jos he näin parhaaksi näkevät. Lisäksi vanhustenhuollon määrärahaa suunnataan laatusuositusten toimeenpanoon sekä sosiaalipalveluiden tarpeen arviointiin, ikärajan alentamiseen 75 vuotta täyttäneisiin, kun tällä hetkellä ikäraja on 80 vuotta.

Arvoisa herra puhemies! Myös kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotus parantaa erilaisten koti- ja hoivapalveluiden käyttäjien asemaa. Kotitalousvähennystä koskevien palveluiden laajentaminen tuo konkreettista hyötyä paitsi kotitalouksille myös yrittäjille. Tämä on osaltaan myös elvyttävää talouspolitiikkaa.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvostettu puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö on tämän pääluokan kohdalta sellaista tekstiä, joka kannattaa todella lukea. Valiokunnan lisäyksiin en enää puutu, ne tulivat pääluokan esittelyssä kerrottua.

Mutta nyt voi hyvällä syyllä sanoa, että sosialidemokraattien vastalause ei ole ristiriidassa mietinnön kanssa vaan se täydentää sitä. Mietinnössämme on esitetty hyvät perustelut mutta riittämättömät resurssit. Vastalauseemme sisältääkin runsaasti määrärahalisäyksiä yleiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Lisäksi esitämme erityisesti kohdennettuja lisäyksiä lasten ja perheiden, ikääntyvien ja erityisesti vaikeassa asemassa olevien tukiin ja palveluihin.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökuluihin haluamme lisätä 450 miljoonaa euroa. Kunnilla on oltava varaa huolehtia sellaisista jokapäiväisistä toiminnoista kuin lasten päivähoidosta ja terveyskeskuksista. Tämän suuren yleisen panostuksen lisäksi esitämme erityisiä lisäyksiä evo-rahoitteiseen tutkimukseen ja lääkäreiden sekä hammaslääkäreiden koulutukseen, aikuisten terapiapalveluihin sekä siihen selvitystyöhön, jota elinsiirtojen kustannusten siirtäminen valtiolle vaatii.

Lapsille ja lapsiperheille esitämme sekä toimeentuloa nostavia että palveluita parantavia lisäyksiä. Koska hallituksen esittämä lapsilisän korotus leikkautuu pois toimeentulolaskelmassa, esitämme toimeentulotuen lapsikorotuksen nostamista. Lisäksi esitämme ensimmäisen lapsen lapsilisään korotusta. SDP:n puoluekokouksen päätöksen mukaisesti esitämme myös monikkoperheiden isyysloman muuttamista lapsikohtaiseksi.

Arvoisa puhemies! Tukien lisäksi esitämme panostuksia palveluihin. Stakesin selvityksen mukaan harvoissa terveyskeskuksissa kouluterveydenhuolto on järjestetty kansallisten suositusten mukaisesti. Kouluterveydenhuoltoon pitääkin kohdentaa rahaa. Lasten tarvitsemat psykiatriset hoitopalvelut eivät ole lain vaatimalla tasolla, joten esitämme palveluiden varmistamiseksi lisärahoitusta. Lasten ja nuorten pääsy vaativaan psykiatriseen hoitoon on monin paikoin estynyt ja avohoitopalveluja ei ole saatavilla, puhumattakaan varhaisen puuttumisen mahdollisuuksista. Palveluiden osalta haluamme lisätä lapsiperheiden kotipalvelujen määrärahaa, koska lapsiperheiden kotipalvelut on ajettu alas lähes koko maassa ja resurssien tarve on suuri.

Ikääntyvien suhteen pidämme tärkeänä eläkkeensaajien asumistuen parantamista. Erityinen tukea tarvitseva ikääntyvien ryhmä ovat sotainvalidit. Esitämmekin lisämäärärahaa sotainvalidien haitta-asterajan laskemiseksi sekä heidän tarvitsemansa laitoshuollon korvaamiseen budjettiperusteisesti.

Pidämme tärkeänä, että vaikeina aikoina valtio pitää huolen kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kansalaista. Tähän liittyen ehdotamme merkittäviä parannuksia työmarkkinatukeen ja yleiseen asumistukeen.

Kaiken kaikkiaan, ed. Tölli, me ehdotamme 910 miljoonan euron lisäystä sosiaali- ja terveysbudjettiin. Ne, jotka kokevat tämän summan suureksi, voivat miettiä asiaa niinpäin, mitä kaikkea hallituksen esityksestä jäikään puuttumaan. Ihmisten arki tulevana vuonna tulee vaikeutumaan, silloin tarvitaan julkista tukea ja toimivia palveluita ja julkisen tarjonnan on vastattava tähän kysyntään.

Sitten, ministeri Risikko, arvostan teitä ja toivon, että te jaksatte tehdä työtä samalla intensiteetillä kuin tähänkin asti. Olemme jaostossa olleet tosi tyytyväisiä siitä, että olette tullut vastaamaan moniin meidän vaikeisiin kysymyksiimme.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikko on paikalla, ja se on arvokasta. (Eduskunnasta: Ministeri!) — Ministeri Risikko on paikalla, (Ed. Erkki Virtanen: Edustaja, ministeri Risikko!) ja se on arvokasta. Kaikki ministerit eivät aina jaksa olla, eivät kyllä kaikki kansanedustajatkaan, jotka eivät ole ministereitä.

Arvoisa puhemies! Maapallon ovat markkinavoimat ajaneet talouskriisiin. Tämä kapitalismin ahneus on nyt myös saapunut Suomeen ja iskee erityisesti pienituloisiin. Jopa niin selkeästi tilanne on kehittynyt, että ministeri Katainenkin on tämän tilanteen tunnustanut, että uhka on suuri. Silloin tietysti pitää kysyä, mitä tapahtuu pienituloisimmille ihmisille, niille, joilla on pienet tulot, jotka sairastavat, jotka ovat pienten eläkkeiden, sairauspäivärahojen varassa tai jotka ovat muuten pienituloisia, kuten esimerkiksi työttömät tai sellaista työtä tekevät, josta maksetaan liian pientä palkkaa.

Tällöin pitäisi kuntien talouden olla kunnossa, koska kunnissa on ne puskurit, jotka tukevat ihmisen selviytymistä. Valitettavasti kuntatalous ei ole kunnossa ja varsin monessa kunnassa valmistaudutaan tulevan vuoden ensimmäisinä kuukausina avaamaan budjetteja siitä tilanteesta, mihin ne loppusyksystä on solmittu. Tällöin uhka on todellakin se, että hoivan ja hoidon taso laskee, ja tällöin myöskin nämä ihmiset, jotka muutenkin kärsivät taloudellisista ongelmista, joutuvat sitten myöskin palveluista luopumaan.

Terveyskeskuslääkäreiden riittävyydestä puhuttiin, ja toivoa pitää, oikein peukaloita pitää pystyssä, sen puolesta, että tämä Toimiva terveyskeskus -hanke löytäisi avaimet tähän ongelmaan. Lääkärit ovat useita kertoja todenneet, että kysymys ei ole palkkauksesta, ehkei virkamääristäkään vaan työolosuhteista, että pitäisi olla vanhempi kollega paikalla, jonka neuvoihin voidaan tukeutua, ja niin, että lääkärit voivat tehdä sitä työtä, johon heidät on koulutettu, eikä niin, että he toimivat jonkinlaisina pikku byrokraatteina. Tämä sama ongelma on muun muassa erikoissairaanhoidossa, ja nyt viimeksi tauti näyttää levinneen Husiin.

Edelleen terveydenhoitolaki tuli täällä keskustelussa esille. Haluaisin palata vielä tuohon hoitotakuulainsäädäntöön, joka on voimassa olevaa lainsäädäntöä. Omassa aikaisemmassa puheenvuorossani viittasin siihen, että silloin kun sitä lakia säädettiin, niin lakiehdotuksissa, jotka eivät sitten lopulta saaneet lainvoimaa, oli mukana myöskin sen ajan määrittely, enimmäisajan määrittely, jonka aikana tarvittavan hoidon tarve on määriteltävä. Se ei mennyt silloin läpi, sairaanhoitopiirit vastustivat sitä. Kuulin ilokseni ministeriltä, että terveydenhoitolakiin tämä nyt on tulossa, kuten netistä on myös jo nähtävissä.

Mutta pienituloiset ihmiset ovat usein niitä, jotka ovat tämän maan rakentaneet, ja sitä, että on viety kansaneläkkeen pohjaosa eläkeläisiltä epäoikeudenmukaisesti, ei pidä unohtaa. (Ed. Ollila: Ei!) — Siihen palaamme varmasti, ed. Ollila, vielä tässä salissa. — Pienituloiset ihmiset siis ovat laman kohteena ensisijaisesti, kärsivät eniten. Samalla on myös muistettava niitä, jotka tekevät vanhustyötä ja antavat hoivaa ja hoitoa pienipalkkaisina työntekijöinä, ja myöskin omaishoitajat, omaishoidon tuki, kaikki nämä ongelmat ovat pahasti auki. Ne ovat olleet usean hallituksen aikana, ja nykyinen hallitus ei siis ole suinkaan ainut heikko näissä asioissa. Mutta se, josta nykyistä hallitusta pitää muistuttaa, tätä sinivihreätä hallitusta, ovat ne sinivihreät mustelmat, jotka ovat tulleet nimenomaan pienituloisille ihmisille, kun palvelumaksuja nostettiin tämän hallituksen aikana.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Lupaan ministerille, että en pahenna hänen kennelyskäänsä. Luin tämmöisen sairauden ongelmat tuolta lehdistöstä. Ja kiitän myöskin ministeriä ansiokkaasta toiminnasta. Olen havainnut, että useampikin viime kaudella tekemäni vastalause on edennyt hallituksessa ministeri Risikon toimesta. Kiitoksia vaan! (Ed. Ollila: Kannattaa tehdä lisää!) — Totta kai, lisää tehdään.

Mutta joka tapauksessa suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti vertaillen erittäin tehokas ja tuottava. Terveydenhuollon kokonaismenot ovat edulliset ja tulokset hyviä. EU-maista vain Espanjassa ja Portugalissa terveydenhuollon menot asukasta kohti ovat Suomea pienemmät ja vain Irlannissa terveydenhuoltoon käytetään pienempi osuus bruttokansantuotteesta kuin Suomessa. EU-maista vain Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa terveydenhuollon keinoin estettävissä oleva kuolleisuus on Suomea matalampi. Suomalaiset ovat EU-maiden tyytyväisimpiä terveydenhuoltoonsa. Hoidon saatavuuskin on hoitotakuun seurauksena alkanut selvästi parantua, vaikka lain velvoitteita ei vielä olekaan täysin pystytty toteuttamaan.

Mutta, arvoisa puhemies, suomalaisessa terveydenhuollossa on yksi iso ongelma, ja se on se, mihin viittasin jo tuossa debatissa. Se on tämä eriarvoisuus, joka toimii myös siellä. Köyhät kuolevat merkittävästi nuorempina, sairastavat enemmän, elävät epäterveellisemmin. Kannustan ministeriä ja kaikkia muitakin, jotka siihen voivat vaikuttaa, toimimaan niin, että tähän asiaan saadaan merkittävä parannus aikaan ja mieluummin pian, 25 vuotta sitä on oltu yrittävinään.

Arvoisa puhemies! Kun budjetista puhutaan, silloin puhutaan rahasta, ja me ministerin kanssa kyllä tiedämme, että rahaa terveydenhuoltoon menee juuri niin paljon kuin sitä sinne osoitetaan. Kysymys on siitä, miten se pystyttäisiin käyttämään niin tehokkaasti, ettei sitä menisi sinne tuhottomasti vaan sen vaikuttavuus olisi paras mahdollinen tai ainakin optimaalinen.

Siksipä, arvoisa puhemies, esitän teille, arvoisa ministeri Risikko, tässä nyt tämmöisen seitsemän kohdan Erkki Virtasen ohjelman terveydenhuollon tehokkuuden, laadun ja vaikuttavuuden ja johtamisen parantamiseksi.

Ensinnäkin, lähtökohdaksi perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Siihen tarvitaan valtion ja erityisesti kuntien tuottamia palveluja, joiden avulla turvataan ihmisten tasa-arvoinen elämä ja kohtelu.

Toiseksi, terveydenhuollon palvelut tulee aina tuottaa niin tehokkaasti, laadukkaasti ja ennen kaikkea vaikuttavasti kuin mahdollista. Niiden saatavuuden tulee olla alueellisesti kattava.

Kolmanneksi, laadukkaita ja aidosti vaikuttavia julkisia terveyspalveluita ei voi tuottaa kestävästi ilman riittäviä voimavaroja. Voimavarat on suunnattava ja käytettävä tehokkaasti ja optimaalisesti.

Neljänneksi, terveydenhuollon palvelutuotannon tärkein voimavara on itsenäisen ajattelun ohjaama ihmistyö. Sitä on mahdollista korvata muilla tuotantopanoksilla vain rajoitetusti. Vain ihmisaivot ajattelevat.

Viidenneksi, terveydenhuollon palvelutuotanto on ensisijaisesti yhteiskunnallista toimintaa. Siksi sitä ei voi arvioida vain ja ainoastaan taloudellisin tunnusluvuin.

Tässä katsannossa tämä tuottavuus on ollut keskeisessä asemassa. Siihen viittaa tämä tuottavuusohjelmakin, jossa tuottavuus-sanaa on käytetty törkeästi väärin. Sillä tuottavuudella, josta siellä puhutaan, ei ole kovin paljon tekemistä oikean tuottavuuden kanssa. Joka tapauksessa tuottavuuden mittaustulos on terveydenhuollossakin aina apuväline, se ei voi olla tavoite. Tuottavuuden mittaaminen terveydenhuollossa ilman laadun ja vaikuttavuuden huomioon ottamista on joutavanpäiväistä. Jos lääkäri viiden potilaan sijasta tutkii kymmenen mutta niistä viidestä uudesta tutkitusta kukaan ei parane, niin se tuottavuuden paraneminen on ollut täysin joutavanpäiväistä. Itse asiassa koko hommaan panostus on ollut joutavanpäiväistä.

Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, terveydenhuollon tuottavuutta kestävästi parantavien hankkeiden tulee olla johdonmukaisia, pitkäjänteisiä ja keskenään ristiriidattomia. Tällä tiellä edeten toivon mukaan pääsemme siihen, että pystymme käyttämään yhteiskunnalliset voimavarat, joita terveydenhuoltoon tarvitaan lisää, tehokkaammin, optimaalisemmin ja vaikuttavammin.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee ed. Erkki Virtasta, niin tulee mieleen Tampereen yliopiston luennot. Kyllähän yhteiskunnassa tietysti sosiaalipolitiikka liittyy selkeästi siihen yhteiskuntaan, mutta ennen kaikkea myös talouteen, niin että kyllä meidän numeroitakin täytyy jonkin verran täällä käsitellä, vaikka tietysti sosiaalipuolella, jos rahaa pannaan lisää, niin ainahan sitä vaan voisi laittaa sinne ihan loputtomastikin, jos näin on. Mutta lähdetään tärkeimmistä asioista.

Kansalaisten ostovoiman vahvistuminen on tärkeää, ja edellytyksenä, että me voimme tulonsiirtoja ylipäänsä suorittaa, on se, että työllisyys on korkealla ja talous olisi hyvässä kunnossa. Nyt me emme elä sellaisia aikoja, saa nähdä, minkälaisia leikkauksia joudutaan tulevaisuudessa tekemään.

Mutta hyviä asioita on tullut tämän hallituksen myötä: lapsilisien korotus kolmannesta lapsesta lähtien, kotihoidon tuen hoitorahan nosto, yksityisen hoidon tuen nosto ja myös monia muita hyviä päätöksiä, perintöveron alentaminenkin, se on sosiaalinen toimenpide. Toki valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsilisän korotus ei paranna toimeentulotuen varassa elävän perheen tilannetta, sillä lapsilisä otetaan huomioon tuen määrää laskettaessa.

Kotipalvelut katosivat jostain syystä 1990-luvulla edellisen laman myötä. Niiden tarpeellisuus on myönnetty sekä vanhusten että lapsiperheiden parissa. Lähes mantranomaisesti on hoettu sitä, miten ikäihmisten pitäisi asua kotona, mutta totta kai siinä pitää olla myös kotipalvelun sitä tukemassa.

Valiokunta antaa 1,4 miljoonaa euroa lisää Kaste-ohjelmaan lapsiperheiden tukemista varten. Tämä on hyvä alku.

Kun sosiaaliturvan valitusten käsittelyyn menee aikaa 1,5 vuotta, aletaan olla niillä rajoilla, että rikotaan ihmisten perusoikeuksia. Mikäli kyse on valituksesta, joka kohdistuu suoraan perustoimeentuloon, ollaan helposti tilanteessa, että ihminen joutuu turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen. Sillä puolella on myös ruuhkia. Käsittelyssä on lautakunnissa 32 000 odottavaa asiaa, eli kyllä tämä on hyvin hälyttävä tilanne.

Palaamme joka vuosi siihen kohtaan, joka koskee Kelan kustantamaa mielenterveyskuntoutusta. Valitettavasti asiakasmäärät ovat edelleen kasvussa yli 10 prosentin vuosivauhtia. Ihmiset voivat huonosti. Rahaa ei ole kuntoutukseen riittänyt tarpeeksi, vaan hakemuksia on jouduttu hylkäämään. Voimme vain arvailla näitä seurauksia, niitähän saa lukea iltapäivälehdistä, ja pillereitä popsitaan. Valiokunta lisää 0,5 miljoonaa euroa aikuisten mielenterveyskuntoutukseen. Onhan se hyvä näinkin, mutta totta kai enemmänkin vaadittaisiin.

Kaste-ohjelman kautta on tulossa 2 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen kehittämiseen, ja valiokunta lisää tähän vielä vajaat 2 miljoonaa lisää. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ovat erinomaisia indikaattoreita seuraamaan, miten lapset ja nuoret voivat. Sieltähän sitten näitä ongelmatapauksia tulee esille.

Sotainvalidien ja rintamaveteraanien erityisetuisuudet ovat nyt pienemmät kuin aikaisemmin. Totta kai veteraaneja on myös poistunut keskuudestamme, mutta kyllähän meidän täytyy tämä kunniavelka hoitaa. Kuntoutuksessa on eroja kuntien välillä. Nyt sitä hoidetaan yhä enemmän avo- ja päiväkuntoutuksena. Nyt on tosiaan veteraanikuntoutukseen tulossa 1,8 miljoonaa euroa lisää mietinnön mukaan.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien määrä lisääntyy toki vajaasta 33 prosentista 35:een, ja siitä osa menee ikäihmisten palvelujen parantamiseen. Olen tässä keskustellut eri kuntien hankintapäälliköiden kanssa, ja siellä yksi ongelmakenttä on se, että kun ihminen tulee akuutista kriittisestä hoidosta, niin erityisesti ikäihmiset ovat kuntoutuksen tarpeessa, ja jos tämä kuntoutus epäonnistuu, niin useimmiten vanhempi ihminen päätyy laitospaikalle, jopa petipaikalle loppuiäkseen. Se on paitsi inhimillisesti epäoikeudenmukaista myös kunnille erittäin kallista, eli kysymys on vain muutamista viikoista, kun ihmisen pitäisi kuntoutua, ja siihen pitäisi saada lisää voimavaroja. Tämä on yksi tulppakohta kuntien terveydenhuollon puolella.

Uusi lastensuojelulaki on lisännyt lastensuojelutyötä, mutta lisääntyneitä valtionosuuksia ei ole käytetty oikein. Huostaanotot ovat erittäin kalliita ratkaisuja. Varsinkin pienissä kunnissa tämä saattaa jopa kunnan taloutta kaataa. Suurin osa huostaan otetuista lapsista sijoitetaan laitoksiin ja perhehoidossa on vain noin kolmannes. Tämä on tosi huono tilanne.

Yrittäjien asiat ovat minulle tietysti tärkeitä, koska noin 30 vuotta olen ollut yrittäjä. Haluaisin tässä vielä, kun olen edellisenkin laman nähnyt ja ne kaikki suuret ongelmat ja kaikenlaiset mielenterveysasiat ja järkyttävät tapahtumat, mitä on liittynyt siihen lamaan, sanoa, että kyllä myös yrittäjien (Puhemies: 5 minuuttia!) sosiaaliturvaa täytyy parantaa ja myös mahdollista paluuta takaisin yhteiskuntaan sen jälkeen, kun konkurssi on tapahtunut. Varmasti tämän tulevankin taantuman aikana saattaa olla, että emme voi välttää näitä tapauksia, ja silloin täytyy varautua myös sosiaaliturvan puolella. Itse asiassa eduskunnan puhemies eilen puhui juuri tästä asiasta, että sille osalle ihmisiä, joka tippuu, pitäisi säilyttää jonkunlainen suojaverkko.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalahan on valtion suurin budjettiosa. Se on lähes 15 miljardia euroa, eli ministeri Risikon johtama alue ei todellakaan ole mikään pehmoalue. Kasvua tulee ensi vuonna olemaan 700 miljoonaa euroa eli plus 5 prosenttia. Suurimmat lisäyksethän tehdään Kansaneläkerahastoon ja Sairausvakuutusrahastoon. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusprosentti nousee 32,74:stä 34,64:ään. Tupakkaveron ja alkoholiveron korotuksilla keräämme lähes 100 miljoonaa euroa lisärahaa. Tästähän sosiaali- ja terveysvaliokunta oli erittäin innostunut ja iloinen. Teimme tietenkin yksimieliset mietinnöt.

Perhe-etuuksia korotetaan huomattavasti lisäämällä minimiäitiys-, -isyys-, -vanhempain- sekä -sairauspäivärahoja ennätykselliset 170 euroa kuukaudessa. Lapsilisiä korotetaan tässä budjetissa kolmannesta lapsesta 10 eurolla. Opposition budjeteissa esitetään kaikille lapsille, huiskaistaan, niin kuin ed. Taiveaho sanoi, 200 miljoonaa euroa kaikille lapsille. Eikö se ole erittäin eriarvoistavaa, että kaikki lapset saavat korotuksen? Silloinhan nimenomaan rikkaat lapset saavat aivan turhaan sen korotuksen, koska he tulisivat varmasti toimeen ilmankin tätä 200:aa miljoonaa. Eikö juuri teidän mielestänne pitäisi ohjata näitä valtion rahoja köyhiin perheisiin?

Kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki nousevat, vanhukset ja vaikeavammaiset saavat 21,3 miljoonaa euroa, rotavirusrokotus tulee voimaan, veteraanien kuntoutukseenhan valtiovarainvaliokunta on lisännyt 1,8 miljoonaa ja nuorten mielenterveyspalveluihin samoin 1,8. Ja sitten nämä kotipalvelut, sinne on valiokunta osoittanut 1,4 miljoonaa euroa.

Ed. Alatalo oli huolissaan siitä, että kotipalvelut eivät toimi. Kyllä ne Helsingissä toimivat aika hyvin. Meillä on hyvä kotihoito ja mahdollisuus käyttää palveluseteliä silloin, kun on vähävaraisesta henkilöstä kysymys, hänen kotipalvelunsa ostamisessa. Ja sitten ne ihmiset, joilla on tuloja, käyttävät kotitalousvähennystä. Se on erinomainen tapa ostaa kotipalveluja.

Budjettilisäyksistä huolimatta sosiaali- ja terveydenhoito tulee kohtaamaan erittäin suuria haasteita, koska me vanhenemme, hoitomenetelmät kehittyvät ja ihmisten vaatimukset kasvavat. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että ei ensi mutta seuraavana vuonna voimaan tulevan terveydenhuoltolain vaatimuksia aletaan toteuttaa jo hyvissä ajoin eli suunnitellaan, mitenkä laki toteutetaan, jo ensi vuonna. Siinä erityisvastuualueiden eli erva-alueiden, joita Suomessa on viisi yliopistosairaalapiiriä, tulisi nyt jo ottaa haltuunsa vaikeiden ja vaativien hoitojen järjestäminen ja päivystysten keskittäminen. Terveydenhuoltolaki panostaa nimenomaan perusterveydenhuoltoon, ja terveyskeskuspalvelut tuleekin järjestää niin, että potilaat saavat pikaisen ja oikean avun.

Lääkäriliiton suorittaman tutkimuksen perusteella vuokralääkärit, jotka vaihtuvat jatkuvasti, tekevät kolme kertaa enemmän lähetteitä erikoissairaanhoitoon kuin vakinaiset, osaavat lääkärit. Tämän vuoksi terveyskeskusten lääkärivajetta ei pidä enää paikata vuokralääkäreillä, vaan pitää sitoa osaavat ja alalleen vihkiytyneet terveyskeskuslääkärit oman alueensa terveydenhoitoon. Tämä on suuri haaste Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja myös ministeriölle. Nyt pitäisikin harkita uudestaan ammatinharjoittajamallia tai osuuskuntamallia. Tällä tavallahan ammatinharjoittajana on hyvin onnistuttu Ruotsissa ja Tanskassa.

Jos Suomen perusterveydenhoitoa ei kiireesti uudelleen organisoida ja virkistetä, ovat seurauksena kasvavat kustannukset ja huono hoito. Erikoislääkärit voidaan myös jalkauttaa terveyskeskuksiin konsultoimaan. Tämän perusterveydenhuollon ongelman lisäksi meillä on myös alueellistamisongelma. Olen sitä mieltä, että Lääkelaitoksen siirtäminen Pääkaupunkiseudulta pois, joka nyt on ohjelmassa, ei ole missään tapauksessa järkevää. Yksi lääkealan tutkimuskeskus Suomessa ei ole mitenkään mahdollinen, sillä lääketutkimustahan tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa, (Puhemies: 5 minuuttia!) kaikissa yliopistoissa ja myöskin Stakesissa. Lääketutkimus tulisi verkostoida niin kuin molekyylilääketieteellinen tutkimus on verkostoitu eikä perustaa yhtä keskusta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön budjetin alalla ongelmallisinta on valtionosuuksien riittämättömyys. Palvelutarpeet ovat kasvaneet, ja kuntien taloudellinen tilanne on monella paikkakunnalla aivan poikkeuksellisen hankala. Samaan aikaan on monella sektorilla kipeästi tarvittavia laadunparannustarpeita esimerkiksi vanhustenhoivan laadussa. Vanhustenhoivaan tarvitaan lisää työntekijöitä, ja palveluiden sisältöä tulisi myös voida kehittää siten, että pakollisen perushoivan lisäksi olisi mahdollisuus tukea nykyistä vahvemmin vanhusten sosiaalista toimintaa ja turvata esimerkiksi mahdollisuus nauttia ulkoilusta. Vanhustenhoivan laadun parantamiseen tarvitaan lisää resursseja, mutta tarvitaan myös tiukempaa normiohjausta, esimerkiksi vanhusten hoivalakia, joka turvaisi ihmisarvoisen elämän kaikille ikäihmisille.

Myös hyvä, hiljattain valmistunut laki vammaisten henkilökohtaisesta avusta tarvitsee toteutuakseen lisäresursseja. Mielenterveyspalveluiden saannissa on suuria puutteita, vaikkakin hyvää on, että eduskunta hieman lisäsi lasten psykiatriseen hoitoon sekä aikuisten mielenterveyspalveluihin resursseja. Perusterveydenhuoltoon tarvitaan laaturemonttia ja sitä toteuttamaan myös lisää resursseja.

Aivan erityisesti haluan tällä kertaa nostaa kuitenkin esiin lasten ja nuorten varhaisen tuen verkoston vahvistamisen tarpeen. Tässä ajassa, jossa lasten ja nuorten pahoinvoinnista on erityisen raadollisia ja voimakkaita merkkejä, ei voida enää aikailla lasten ja nuorten palveluverkoston vahvistamisessa. Tarvitaan esimerkiksi neuvolapalveluiden kehittämistä moniammatillisten hyvinvointineuvoloiden suuntaan, niin että perheitä voitaisiin tukea nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Tarvitaan koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa sekä oppilas- ja opiskelijahuollon kokonaisuuden vahvistamista. Kuntiin tulee palauttaa myös lapsiperheiden kotipalvelu, johon onneksi eduskunta ohjaakin nyt hieman rahaa.

Lapsiperheiden palvelut ovat liian pitkälti muuttuneet erityispalveluiksi ja painottuneet häiriökeskeisiksi. Seula vuotaa eikä lapsiperheitä voida auttaa riittävän varhain, mistä osoituksena on, että huostaanotot lisääntyvät ja lastenpsykiatriset jonot kasvavat. Tarvittaisiin ennen kaikkea peruspalveluiden parantamista ja mahdollisuuksien vahvistamista, että lapsiperheitä voitaisiin tukea vahvemmin niiden luontaisissa kehitysyhteisöissä, esimerkiksi kotona, neuvoloissa, päivähoidossa ja koulussa. Jotta painopistettä saataisiin käännettyä tänne varhaisen tuen suuntaan tarvittavalle tasolle samaan aikaan, kun huolehditaan välttämättömien erityispalveluiden saannista niitä jo tarvitseville, tarvittaisiin niin sanottua kaksoisrahoitusta tähän tarkoitukseen. Tässä kunnat tarvitsevat ehdottomasti valtion tukea. Lapsiin ja nuoriin satsaaminen tulisikin nähdä investointina, joka tuottaa niin inhimillistä kuin taloudellista hyvinvointia pidemmällä aikavälillä.

Lisäksi olen huolissani pienituloisimpien asemasta, jonka hallitus kuittaa kerta toisensa jälkeen vain Sata-komitealla. Vähitellen tarvittaisiin jo todellisia parannuksia, eivätkä huolestuttavat viestit komitean esityksistä luo luottamusta sieltä tuleviin esityksiin. Hyvää on kuitenkin vähimmäisvanhempainpäivärahojen tason nosto työmarkkinatuen tasolle. Mutta muut pienituloiset väestöryhmät hallitus pitkälti unohtaa, esimerkiksi työttömät, kaikista köyhimmät lapsiperheet sekä pientä työeläkettä saavat. SDP on esittänyt muun muassa toimeentulotuen lasten perusosan nostoa, kunnallisen perusvähennyksen tuplaamista, työmarkkinatuen nostoa sekä eläkkeensaajan asumistuen nostoa ja yleisen asumistuen parantamista. Nämä auttaisivat pienituloisimpia. (Ed. Ollila: Ei tullut vielä kaikki!) Nyt taantuman lähestyessä olisi erityisen tärkeää painottaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sillä vaikeina aikoina heikoimmilla olevien asema vain entisestään vaikeutuu. Pienituloisimpien aseman parantaminen tukisi myös kotimaista kulutusta ja edistäisi siten työllisyyttä.

Parannusten sijaan Sata-komitealta on tihkunut huolestuttavia viestejä muun muassa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan heikennyksestä, osittamisesta kahteen jaksoon ja työssäoloehdon pidentämisestä. Tämä on erityisen väärin tässä ajassa, kun työttömyyden arvioidaan lisääntyvän ja ihmisten vaikeuksien sitä kautta kärjistyvän. Tällaisia suunnitelmia ei tule hyväksyä.

Sen sijaan tarvitaan vähimmäisetuuksien tason nostoa, toimeentulotuen nykyaikaistamista huomioimaan nykyelämän välttämättömät menot nykyistä paremmin sekä tasokorotusta, sillä toimeentulotuki on jäänyt jälkeen muusta tulokehityksestä. Tarvitaan myös verotusrajan nostoa pienituloisimpien osalta. Esimerkiksi pienituloiset työeläkettä saavat hyötyisivät tästä parannuksesta, mikäli veroa ei ihan nykyisellä tasolla vielä menisi.

Arvoisa puhemies! Taloudellisesti vaikeina aikoina mitataan erityisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ja tätä perään hallitukselta, pienituloisimpien aseman helpottamista.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi kärsii vielä edellisen laman jälkiseurauksista. Se tulee esille muun muassa nuorten pahoinvointina ja näkyy myös tällä hetkellä. Emme vielä ole selvinneet edellisestä lamasta, kun olemme jo syöksymässä aivan uuteen talouskriisiin tai olemme jo syöksyneet. Näyttää siltä, että osa edellisen laman opeista on mennyt hukkaan.

Meidän vaihtoehtobudjetissamme on esitetty taloutta elvyttäviä toimenpiteitä. Samalla olemme esittäneet toimenpiteitä, joilla ennaltaehkäistään lapsiperheiden ongelmia. Hallituksen esityksen mukaan monilapsiset perheet saavat lapsilisiin korotukset, kun taas yksilapsiset perheet jäävät vaille korotusta. On käsittämätöntä, että myöskään yksilapsiset yksinhuoltajat, joista suurin osa on pienituloisia, pienipalkkaisilla naisaloilla työssä käyviä tai jopa työttömiä, eivät saa lapsilisiin korotusta.

Hallitus on eri tilanteissa puhunut kauniilla sanoilla myös eläkeläisten puolesta, ja äsken täällä käytiin debattiakin siitä, mutta miten se sitten todellisuudessa käytännössä näkyy? Elinkustannusten noustessa on monien pienituloisten eläkeläisten asema heikentynyt. Asumistuen saannin rajoja tarkistamalla voimme kohentaa pienituloisten eläkeläisten asemaa. Mainitsin jo debatissa, mutta toistan sen vielä, että olen tehnyt budjettiin muutosesityksen, jolla pienituloisten eläkeläisten asemaa parannetaan siten, että myös näiden kotitaloudessaan teettämä työ kompensoidaan eläkeläisille rahallisesti, koska hehän eivät voi tehdä verovähennyksiä niin kuin me työssäkäyvät tai ne eläkeläiset, jotka maksavat veroja.

Arvoisa puhemies! Perheiden ongelmat lisääntyvät talouskriisin myötä. Sen vuoksi olisi tärkeää, että ennalta ongelmia ehkäisevien palveluiden saatavuutta parannettaisiin. Lasten huostaanottojen lisääntyminen on yksi vakavimmista merkeistä, johon olisi reagoitava aina välittömästi. Perheiden tulee saada tarvittaessa palvelut neuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai opiskelijahuollosta. Myös psykiatrisen avun tulee olla tarvittaessa saatavilla. Tähän jo ed. Taiveahokin täällä tuntui puuttuvan.

Tämän kaltaisten asioiden hoitoa ei pitäisi siirtää vetoamalla rahapulaan tai taloudelliseen tilanteeseen, koska myöhemmin se tulee maksamaan yhteiskunnalle monin verroin enemmän. Meillä on jo tällä hetkellä lähimenneisyydestä äärimmäisen surullisia esimerkkejä siitä, kuinka pahasti voi käydä, kun näistä kysymyksistä ei pidetä tarpeeksi vahvasti huolta silloin, kun on aika. Hallituksen budjetissa eri ongelmiin ei ole puututtu riittävästi, ja niinpä sosialidemokraattien vastalauseessa on esitetty näiden kohteiden hoitamiseksi lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Taloustilanteen heikkeneminen pureutuu aina ensin työttömiin, pienituloisiin ja eläkeläisiin. Budjettiesityksessä pääluokkakohtaiset tavoitteet on todella kauniisti kirjattu. Kun luette niitä, tuntuu oikein hyvältä, mutta sitten, kun käännytte rahallisen sisällön puoleen, tulee pettymys. Toivonkin, että kun päästään huomenna taas äänestyksiin, muut tulisivat tukemaan meidän esittämiämme hyviä muutoksia.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Väätäinen toi omassa esittelypuheenvuorossaan esille tärkeän asian elikkä lapsiperheiden kotiavun. On totta, että se on viidessätoista vuodessa ajettu kunnissa alas, esimerkiksi Oulussa. On kyllä lisätty voimavaroja lastensuojeluun ja huostaanottoihin ja lastensuojeluviranomaisiin. Tämä on minusta ollut erittäin väärää politiikkaa, ja olen kuntapoliitikkona yrittänyt saada muutosta asiaan. Ei tahdo onnistua, ei tahdo onnistua.

Oulussa ja varmasti vähän muuallakin tämän uuden lastensuojelulain vaatimus varhaisesta puuttumisesta on käsitetty niin, että lapsi on otettava niin sanotusta kriisiperheestä mahdollisimman varhain pois. Kotiapu, auttavat kädet siellä perheessä, ovat paljon tärkeämpiä kuin se lastensuojeluviranomainen, joka tulee katsomaan perheen toimintaa ja päättelee, että ei, tämä ei toimi eli lapsi vaan huostaan.

Kunnat eivät tajua, että tämä se vasta kalliiksi tulee: 35 000—70 000 euroa vuodessa per huostaanotettu lapsi. Jos kunnat laskisivat, mitä se merkitsee, niin ne todellakin perustaisivat oman lapsille tarkoitetun kodinhoitoyksikön. Tätä olen yrittänyt ajaa Oulussa, ja tämä ei todellakaan mene läpi, ja sitten lapsiperheet kärsivät. Minä muistutan siitä, että esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin politiikkaohjelman johtaja von Wrede on sanonut, että pitää hoitaa perheitä ennakolta ja tällä tavalla säästetään todella paljon kuntien ja yhteiskunnan varoja.

Toinen asia, johon haluaisin puuttua, on terveyskeskusten toiminta. Oulu on hyvä esimerkki siitä, mitä on seurauksena siitä, että terveyskeskukset ovat vanhakantaisesti johdettuja ja niiden toimintamenetelmät nykyaikaan sopimattomia. Lääkäripula on todella hankala. Kolmasosa terveyskeskuslääkäreiden viroista on täyttämättä, ja Oulussa on sentään yliopistosairaala, joka kouluttaa lääkäreitä, mutta terveyskeskuksiin heitä ei saada.

Minä luin tämän hallituksen Toimiva terveyskeskus -toimenpideohjelman, sen tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset. Minusta, anteeksi, kun minä nyt sanon, nämä ovat niin itsestäänselviä, että pitääkö sitä varten tehdä toimenpideohjelma, eikö voi käyttää kunnissa tervettä järkeä, jos ei muuten, niin otetaan esimerkkiä yksityiseltä sektorilta, miten siellä toimitaan. Siellä on lääkäripäivystys ja lääkärien vastaanotot avoinna 9:ään asti illalla. Kunnissa ne menevät 4:ltä kiinni. Sitten mennään jonottamaan 6—12 tunniksi yliopistosairaalan päivystykseen. Tämähän on ihan järjetöntä hommaa, kun voitaisiin järjestää ihan pelkillä työaikarutiineilla terveyskeskukset kuntoon.

Oulussa ei enää hyväksytä omalääkärijärjestelmää, vaan siellä toimivat lääkäri—hoitaja-tiimit. Tällä tavalla yritetään saada potkua siihen pulmaan, joka tällä hetkellä on, että joillakin lääkäreillä on suunnaton työpaine ja joillakin lääkäreillä ei ole työtä lainkaan. Tämä on omalääkärijärjestelmän kaikkein suurin pulma, että se ei jaa lääkäreitten työtä tasaisesti. Se, mitä minä toivoisin Oulussa, on se — ja varmasti se on muissakin kunnissa tärkeää — että käytettäisiin tervettä järkeä: ajanvaraus ajanmukaiseksi, potilaille oikeus valita oma lääkäri ja terveyskeskuksiin erikoislääkäreitä. Se säästää kuntien varoja.

Minä uskon, että siihen ei tarvita tätä uutta terveydenhoitolakia, vaan kunnat voisivat tehdä jo nyt tämän päätöksen ja palkata terveyskeskuksiin erikoislääkäreitä. Miksi ne eivät sitä tee? Miksi ne odottavat neuvoja valtiolta, ylhäältä päin? (Puhemies: 5 minuuttia!) Jos puhemies sallii, niin sanon vielä yhden asian: Siksi, että kuntien järjestelmä on vanhanaikainen. Kunnat eivät kykene uudistumaan, ellei ole pakko, ja pakko tulee maksamaan tälle yhteiskunnalle todella paljon rahaa.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola tässä kuvasi lastensuojelutyötä, ja on pakko todeta, että teillä on kyllä hieman erikoinen käsitys lastensuojelutyöstä. Nimittäin kyllä perheiden tukemiseksi tehdään kaikki mahdollinen, ja lasten huostaanotto on vihoviimeinen toimenpide, mikä suoritetaan, ja siihen mennessä lapset ovat usein kyllä nähneet aivan liian paljon pahaa. Sitä ei kyllä kunnissa tehdä kovin köykäisin perustein ikinä, enkä usko, että myöskään Oulussa niin tehdään.

Haluaisin myös ed. Asko-Seljavaaralle vastata, kun hän täällä lapsilisäkysymystä kovasti demareille osoitti, että teidän esittämänne lapsilisän korotus koskee vain 20:tä prosenttia lapsiperheistä ja lapsiperheiden kustannukset ovat kyllä tässä ajassa varsin paljon nousseet ja me ajattelemme niin, että kaikille lapsiperheille kuuluu tuo lapsilisän korotus, mutta ne köyhimmät ovat meillä erityispainotus. Heille me haluamme osoittaa tämän toimeentulotuen perusosan korotuksen, jotta he myös pääsevät nauttimaan tästä, kun valitettavasti teidän esityksessänne käy niin, että toimeentulotuen saajat eivät hyödy ollenkaan tästä teidän esittämästänne parannuksesta. (Ed. Asko-Seljavaara: No, se on tulossa, se korotus!)

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkola otti puheenvuorossaan esille todella kipeän kysymyksen elikkä tämän lääkäripulan, mikä meillä on tällä hetkellä terveyskeskuksissa ja ennen kaikkea tietysti tuolla syrjäisillä kunta-alueilla. Itsekin olen sellaiselta alueelta, missä meillä on lääkäreistä huutava pula.

Olen monta kertaa miettinyt sitä asiaa, kuinka lääkäreitä saataisiin julkiselle puolelle enemmän. Vaikka ed. Asko-Seljavaara lääkärikunnan edustajana istuu tuossa, uskallan tämän todeta, että olen miettinyt vaihtoehtoa vähän samalla lailla kuin Ilmavoimissakin: Kun Ilmavoimat kouluttaa lentäjän, niin sen jälkeen Ilmavoimiin tehdään sopimus riittävän kauaksi aikaa, ja sama on minun mielestäni lääkäripuolellakin. Voitaisiin ajatella sitä, että ennen yksityiselle sektorille siirtymistä olisi sopivaa olla hetken aikaa terveyskeskuspuolella hankkimassa sitä praktiikkaa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola puhui ihan tärkeästä asiasta, että lapset voisivat elää perheessä, kodeissaan, ja ettei turhia siirtoja ainakaan laitoksiin tapahtuisi. Mutta suomalaisessa yhteiskunnassahan lastensuojelu on hyvin laitospainotteista, ja siitä meidän pitäisi päästä pois.

Ministeri Risikko ei ole täällä, mutta olisin kysynyt häneltä nimenomaan siitä, että kun meillä lastensuojelun resurssit eivät ole riittävät, siitä aiheutuu juuri niitä seurauksia, että sitten sijoitetaan laitoksiin, kun ei ole sosiaalityössä sitä ennalta ehkäisevää työvoimaa ja osaamista riittävästi.

Esimerkiksi valtiovarainvaliokunta budjettimietinnössään sanoo näin: "Valiokunta pitää myös tärkeänä, että sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii riittävästä ohjeistuksesta, jonka avulla voidaan parantaa lastensuojelutyön laatua, yhdenmukaistaa kuntien käytäntöjä ja lisätä asiakkaiden yhdenvertaisuutta." (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Näihin tarvittaisiin nyt toimenpiteitä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaalityössä ennalta ehkäisevää työtä ei ole riittävästi. Minä en tarkoita varsinaista sosiaalityötä. Minä tarkoitan ihan oikeata kotiapulaista, kotiapua lapsiperheisiin, koska sosiaalityöntekijän tulo perheisiin merkitsee sitä, että se perhe leimautuu. Tätä perheet haluavat välttää kivenkovaan. Tämä leima jatkuu päiväkodissa, koulussa ja siitä eteenpäin. Tämä on se ongelma sosiaalityön varhaisessa puuttumisessa.

Minä tiedän tämän asian aika hyvin, koska minä olen ollut Oulun kaupungin sote-jaostossa ennen tätä uutta lastensuojelulakia. Siellä otettiin 17-vuotias tyttö huostaan, koska ei sallittu hänen asua 24-vuotiaan ystävänsä kanssa. Minä olen 15-vuotiaana lähtenyt kodista kaupunkiin kouluun, eikä kukaan minun perääni haukkunut. Elikkä siis tällaisia järjettömyyksiä tapahtuu myös siellä puolella.

Lääkäripulaan minä sanon ... (Puhemies: Minuutti on mennyt nyt tähän!)

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ed. Ahoselle tästä lääkäreiden työvelvollisuudesta. Se on olemassa. Yhdeksän kuukautta ennen erikoistumista meidän täytyy olla terveyskeskuksessa töissä. Itse olin Puumalan kunnanlääkärinä pitkään ja pärjäsin mielestäni hyvin, mutta siitä onkin nyt 30 vuotta, ja silloin vaatimukset eivät olleet niin suuria.

Mutta se, että pantaisiin vaan nuoret lääkärit sinne terveyskeskuksiin, ei ole hyvä, koska silloin sinne ei tule sitä osaamista. Eli meidän täytyy houkutella pysyvät hyvät lääkärit terveyskeskuksiin ja sitten heidän avukseen nämä nuoret erikoistuvat lääkärit, jotka jo tavallaan ovat siellä. Mutta sen takia me tarvitsemme uusia palkkausmuotoja, esimerkiksi tämän ammatinharjoittajan mallin, joka on toiminut erinomaisesti Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. On kummallista, että sitä ei saada Suomessa voimaan.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös osaltani lausua muutaman sanan tästä lastensuojelukysymyksestä, joka on erittäin vaikea asia kunnissa nykyisin toteuttaa.

Tässähän on aika tärkeää ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Kunnissa tarvittaisiin tällaista vanhanaikaista kodinhoitajapalvelua, joka ei leimaisi näitä perheitä, vaan nämä perheet ottaisivat avun vastaan silloin, kun siihen on tarvetta.

Toisena tärkeänä asiana on se, että sijaisperheistä on huutava pula. Työ on erittäin vastuullista, ja sitä pitää lähes 24 tuntia vuorokaudessa tehdä. Sen arvostusta ja palkkausta varmasti pitäisi lisätä, niin säästettäisiin kalliimmasta laitoshoidosta.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että itse asiassa ed. Ukkolan kanssa olemme hyvin samaa mieltä siitä, että lapsiperheiden varhaisen tuen palveluita tulisi vahvistaa. Sitä omassa puheenvuorossanikin aika pitkälti vielä puhujakorokkeellakin toin esiin, ja tämä lapsiperheiden kotipalvelu on juuri sellainen asia, mitä me molemmat kannatamme. Se on hyvä asia.

Mutta se, mistä meillä on hieman erilainen näkemys, on kyllä se, minkälaista se varsinainen lastensuojelutyö on. Se on kyllä kovin paljon muuta kuin niitä huostaanottoja. Ne ovat vain jäävuoren huippu, vihoviimeinen toimenpide, jos ei mitään muuta mahdollisuutta ole.

Siitä olen myös samaa mieltä edustajien Sihto ja Ukkola ja aikaisempien muiden puhujien kanssa, että se on totta, että toivoisi, että mahdollisimman paljon huostaanotetuistakin lapsista voitaisiin sijoittaa perheisiin. Se on totta, että lastensuojelu on liiaksi painottunut laitoksiin aikaisemmin ja tästä pitäisi kyllä päästä toisenlaiseen kehityssuuntaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannamme varmasti kaikki yhteistä huolta siitä, miten me pystyisimme vahvistamaan perusterveydenhuoltoa ja nimenomaan julkisella puolella. Meillä on valtakunnassa tämmöinen perusterveydenhuoltoon liittyvä kehittämisen yhteistyöryhmä Rohto, joka on verkottunut hyvin vahvasti eri puolille Suomea, ja he ovat selvittäneet, millä tavalla pystyttäisiin parantamaan meidän perusterveydenhuollon houkuttelevuutta.

He ovat muun muassa sanoneet, että vaikka meillä on avoimia virkojakin eri puolilla Suomea, niin ainoa tapa on kuitenkin vahvistaa siellä olevaa henkilöstöresurssia, lisätä lääkäreitten virkoja, lisätä hoitajien virkoja ja tehdä kuten Oulussa on tehty elikkä tehdä näitä tiimejä. Tiimit vastaavat ihmisten hyvinvoinnista, ja se parantaa sen työyhteisön mahdollisuuksia kehittää omaa työtään sekä myös jakaa vastuuta ja resursseja ja tavallaan sitä painolastia, joka perusterveydenhuollosta tulee.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun valiokunta lisää vielä tämän 1,4 miljoonaa lapsiperheiden kotipalveluun, niin erityisesti kysymykseni liittyen edellä oleviin puheenvuoroihin on se, miten tämä nyt sitten kunnissa kohdistuu, koska se ongelmahan täällä on todettu, että lapsiperheiden kotipalvelu on suurelta osin poistunut kuntien palveluista.

Kotipalvelu olisi tehokas juuri siihen, että ne arjen ongelmat, uupumus, mikä vanhemmilla on, tulisivat hoidetuksi hyvin oikeaan aikaan, ja sinne saataisiin kotipalvelu toimimaan ja ehkäisemään sitä uupumusta. Usein on, että kunnan palveluista kotipalvelun toiminta menee jo siihen niin sanottuun korjaavaan työhön. Siellä on jo pitkällä ne ongelmat, ja sitten otetaan niitä kotipalveluja. Minä tätä kysyn, mihin tämä 1,4 miljoonaa kohdistuu, niin että se menisi juuri siihen, mitä ed. Ukkolakin tässä peräänkuuluttaa: arjen toimintaan, niin että vanhemmat selviävät lastensa kanssa.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ed. Asko-Seljavaaraa tästä vastauksesta ja tuosta toimintamallista ja alan tästä eteenpäin puhua nimenomaan tämän suuntaisesta ajatuksesta.

Mutta ihan vielä tuohon lääkäripulaan: se on todella huutava. Minun mielestäni kyllä, niin kuin täällä keskustelussa on tullut monessa puheenvuorossa esille, meillä kunnat ja terveyskeskukset saavat mennä hiukan itseensäkin siinä ja katsoa tietyllä tavalla peiliinkin; näitä tämän suuntaisia ongelmia on.

Tietysti vielä tähän äskeiseen puheenvuoroon viitaten tarvitaan työvelvoite näille nuorille. Missään tapauksessa ei ole hyvä, että on pelkästään nuoria, vaan on ensisijaisen tärkeää, että hiljainen tieto siirtyy elikkä on tämmöinen mentor-toiminta: eri ikäisiä, eri kokemuspohjaisia, koska yhdessä ryhmätyönähän terveydenhuoltoa hyvin pitkälle tehdään.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puuttuisin vielä lääkäripulaan, koska minun mielestäni siinä ei kovin kummosia ratkaisuja tarvita, kun tehostetaan vaan työyhteisön toimivuutta. Katsotaan järkevästi, kuka tekee mitäkin ja milloin ja missä. Annetaan esimerkiksi terveyskeskusten olla auki kello 19:ään asti. Kyllä sinne löytyy niin hoitajia kuin lääkäreitäkin, kun maksetaan riittävästi palkkaa, eikö niin. Jos lääkäreitä löytyy yksityiselle puolelle, niin täytyyhän löytyä kunnan puolellekin. Kunnissa on yksi vika: kuntien byrokratiassa, kuntien jäykässä hallinnossa ja kuntien pitkäpiimäisessä päätöksenteossa. Se vika on meissä kuntapoliitikoissa.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaaliturvan lähivuosien merkittäviä haasteita ovat väestön ikääntyminen, kansainvälinen talouskehitys, laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen, uuden teknologian vaikutukset sekä maassa tapahtuva alueellinen kehitys. Sosiaaliturvan kestävän rahoituksen kannalta väestön työ- ja toimintakyvyn edistäminen, elinaikaisen työuran pidentäminen sekä tarve sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistukseen korostuvat. Matti Vanhasen toisen hallituksen tavoitteena on kannustaen ja välittäen vahvistaa ihmisten perusturvaa ja arjen turvallisuutta, parantaa palvelujärjestelmän laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta sekä lisätä inhimillistä hyvinvointia.

Työelämää ja sosiaaliturvaa uudistamalla voidaan taata riittävä ja aukoton perusturva kaikille. Väestön kasvava eläkkeelle siirtyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen on otettava talouspolitiikassa huomioon. Keskustajohtoisen hallituksen sosiaalinen oikeudenmukaisuus näkyy oikea-aikaisina tulonsiirtoina. Vanhasen hallitus on korottanut muun muassa vähimmäisäitiys-, -isyys- ja -vanhempainrahoja sekä sairaus- ja kuntoutuspäivärahoja työmarkkinatuen tasolle. Korotus on historiallisen suuri ja merkittävä: 170 euroa kuukaudessa.

Hallituksen perhepoliittinen linja näkyy myös muissa parannuksissa, kuten lapsilisän yksinhuoltajakorotuksessa, kotihoidon tuen hoitorahan korotuksessa sekä monilapsisen perheen lapsilisän korotuksessa. Näissä uudistuksissa näkyy keskustalainen kädenjälki.

Merkittävä uudistus on myös lääkkeiden viitehintajärjestelmän toteuttaminen. Se hillitsee lääkekustannusten nousua, mikä koituu kaikkien suomalaisten hyväksi.

Hallituksen toimet ovat olleet tarkkaan harkittuja ja järkeviä. Kotimaisen kulutuskysynnän säilymistä on pidetty yllä pienempien sosiaalietuuksien korotuksilla sekä veroratkaisuilla, kuten tuloverotuksen ja ruokaveron keventämisellä.

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan tavoitteena on edelleen työpaikkojen turvaaminen ja työttömyyden vähentäminen. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Työ on myös keino estää yhteiskunnallista syrjäytymistä. Työllisyyden ylläpitäminen on myös avain julkisten palveluiden ja yhteiskunnan suojaverkon kestävään parantamiseen. Hyvinvointivaltiossa yhteiskunnan turvaverkkojen ja perusturvan tulee olla kunnossa.

Keskustajohtoisen hallituksen käynnistämä sosiaaliturvan kokonaisuudistus on merkittävä asia. Talouskasvun hidastuessa on entistäkin tärkeämpää parantaa työn kannustavuutta, vähentää köyhyyttä ja turvata perusturvan taso kaikissa elämäntilanteissa. Ihmisille pitää tarjota mahdollisuus selviytyä nykyistä paremmin elämän muutoskohdista ja arjen hallinnasta. Verotuksen kehittämistyöryhmän pohdintojen on oltava linjassa sosiaaliturvauudistuksen tavoitteiden kanssa.

Valtiovarainvaliokunta esittää valtuuksien korotusta erityisryhmien asuntojen avustuksiin. Tämä tukee hyvin Vanhasen kakkoshallituksen välittävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista linjaa. Sama koskee valiokunnan ehdotuksia myöntää määrärahoja veteraanien kuntoutukseen, nuorten mielenterveyspalveluihin ja lapsiperheiden kotipalveluun.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja on parannettu monella tapaa, mutta niiden järjestämisessä on maassamme edelleen suuria alueellisia eroja. Ensi vuodelle Kaste-ohjelman rahoitukseen ehdotetaan 25,9 miljoonan euron määrärahaa, josta on tarkoitus osoittaa 2 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen kehittämiseen. Palvelujen tasapuolisen saannin esteenä on taloudellisten resurssien lisäksi se, mistä saadaan ammattitaitoista henkilökuntaa, josta kaikkialla on pulaa. Työn vastuu ja siitä saatava korvaus eivät tänä päivänä houkuttele nuoria töihin fyysisesti ja psyykkisesti vaativalle alalle.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensiksikin kiittää ministeri Risikkoa siitä kannanotosta, että ette ole tukemassa toimeentulotuen siirtämistä Kansaneläkelaitokselle. Olen kanssanne täysin samaa mieltä ja myös niistä perusteluista, joista kerroitte. Tämä monessa mielessä, voisiko sanoa, antoi meille tukea keskusteluun tästä asiasta, ettei asioita noin vaan siunata yksiselitteisesti.

Ongelmana on kuitenkin myös se, että sosiaalityössä ei kuitenkaan ole riittävästi ammattitaitoisia ihmisiä. Kun eduskunta hyväksyi viime hallituskaudella uuden lastensuojelulain, tuolloin arvioitiin tarvittavan avohuoltoon ja sosiaalitoimistoihin noin 155 sosiaalityöntekijää, kuntien lastensuojelulaitoksiin 100 ja yksityisiin laitoksiin noin 200 uutta sosiaalityön ammattilaista. Kun tähän vielä lisätään aikuissosiaalityön tilanne ja sosiaalityöntekijöitten tarve, sosiaalityön saralla on todella suuria puutteita. Tähän pitää meidän tulevaisuudessa puuttua mielestäni huomattavasti voimakkaammin kuin tähän mennessä.

Lastensuojelutyöntekijät sekä sosiaalityöntekijät ovat esittäneet kunnille velvoittavampaa lainsäädäntöä, jossa määriteltäisiin kohtuullinen asiakasmäärä työntekijää kohden. Kysynkin nyt ministeri Risikolta, kun olette paikalla, aikooko hallitus hallitusohjelman mukaisesti taata tämän riittävän määrän päteviä sosiaalityöntekijöitä, sosionomeja eri puolille Suomea. Tämä on kirjattu myös teidän hallitusohjelmaanne.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan merkittävimmän osan muodostavat palvelut. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on pääasiallisesti kunnilla. Kuten hyvin tiedämme, ovat kunnat maassamme hyvin erilaisia, taloudelliset tilanteet eroavat toisistaan huomattavasti ja tästä syystä myös palveluiden laatu ja saatavuus vaihtelevat kunnittain erittäin paljon. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tämä sama asia toistuu jatkuvasti. Kuntien kesken on suurta vaihtelua lapsiperheiden palveluissa, lastensuojelussa, lasten ja nuorten psykiatrisissa palveluissa, kouluterveydenhuollossa, yleisessä terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, mielenterveyspalveluissa, veteraanipalveluissa, omaishoidon tukipalveluissa ja kaikissa vanhusten palveluissa.

Kuntien väliset suuret erot johtavat siihen, että nykytila on perustuslain vastainen. Suomalaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa palvelujen saatavuuden suhteen. Tilanteen parantamiseksi on tarjottu normiohjauksen lisäämistä ja informaatio-ohjauksen vahvistamista. Myös lainsäädännöllisin toimin on suurimpia ongelmia yritetty parantaa, kuten viime hallituskauden hoitotakuulla ja omaishoitolailla ja juuri äskettäin hyväksytyllä vaikeavammaisten henkilökohtaisesta avusta säädetyllä lailla. Hyvä näin, varmasti näinkin voidaan saada kohennusta kuntalaisten arkeen. Se ei kuitenkaan riitä. Kunnat tarvitsevat myös lisää rahaa selvitäkseen kaikista palveluvelvoitteistaan. Tähän sosialidemokraatit ovatkin esittäneet omassa vaihtoehtobudjetissaan 450 miljoonan euron lisäystä valtionosuuksiin.

Kunnissa myös palvelutuotannon ennakkoluuloton tarkastelu on tarpeen, kuten täällä on tänäänkin jo puhuttu monta kertaa. Mutta se ei saa johtaa automaattisesti palveluiden ulkoistamiseen ja palvelusetelien yksipuoliseen käyttöön, yksityisten palvelusektorien kasvattamiseen, päinvastoin. Monet tutkimukset osoittavat, että kuntien omana tuotantona saadaan edullisia ja laadukkaita palveluita, jotka ovat aidosti jokaisen kuntalaisen saavutettavissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö eri palvelutuottajien kanssa pidä tehdä yhteistyötä, päinvastoin, mutta pitää tukea ja vahvistaa julkista palveluverkostoa. Nykyisin kuulee yhä useammin tilanteista, joissa julkiselta puolelta koetetaan ohjata vähänkin maksukykyisiä ihmisiä yksityisten palvelujen piiriin. Näin ei saisi olla. Kuntalaiset käyttävät mielellään yleisin verovaroin maksettuja, turvallisia ja laadukkaita palveluja, jos niitä vain on saatavilla. Nyt tilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan. Kuntapalvelujen kurjistaminen on meidän lopetettava.

Arvoisa puhemies! Palvelujen ohella erilaiset sosiaalietuudet ovat olennainen osa sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmisteleva Sata-komitea on saanut esitykselleen jatkoaikaa tammikuun loppuun. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Pieni hetki, arvoisa puhemies. — Jatkoaikaa on perusteltu sillä, että toimet sidotaan elvytyspakettiin, jotta ne paremmin vastaisivat tämän taloudellisen tilanteen haasteisiin. Mielestäni sosiaaliturvajärjestelmän on oltava perusteiltaan niin kestävä, että se takaa kansalaisille perustoimeentulon suhdannevaihteluista huolimatta. Sosialidemokraattien linja on ollut, että sosiaaliturvaan ei tarvita mitään megaluokan remontteja. Suurimmat ongelmat ovat perusturvan alhaisessa tasossa ja sen monimutkaisuuksissa sekä byrokratian aiheuttamissa hidasteissa, jotka tekevät sosiaaliturvasta vaikeaselkoisen. Nämä asiat olisi korjattava ja lisäksi hiottava monia yksityiskohtia, jotta ihmisten perusturva turvataan. Isoja linjamuutoksia ei siten tarvittaisi. Mielestäni perusteellisten periaatteellisten muutosten tekemistä sosiaaliturvajärjestelmään tällaisessa vaikeasti ennustettavassa ja heikkenevässä taloustilanteessa olisi vielä tarkkaan harkittava. Ajankohdan vaativuus voi johtaa komitean lyhytnäköisiin ratkaisuihin.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Aluksi joudun paljastamaan tietämättömyyteni. Meille on jaettu tähän pääluokkaan tehdyt muutokset, tämä keltainen paperi, ja kun olen mies, olen sen pystynyt lukemaan tässä keskustelua seuratessani. Siitä todistaa se, että täällä viimeisenä on ed. Sirnön ponsi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten kotouttamisrahan palauttamiseksi." Kotoutetaanko tässä nyt sitten ihmisiä varuskuntaan vai kotiin? En muista tuollaista rahaa aikaisemmin olleen. Kotiuttamisrahaa olen varmaan joskus saanut itsekin.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on laaja, ja kuten varmaan monella muullakin hallinnonalalla, tarpeita olisi runsaasti, paljon enemmän kuin on kerralla hoidettavissa. Kunta- ja terveysjaosto paneutui ja perehtyi hyvin laaja-alaisesti tähän sektoriin. Kun tiedossa oli alusta asti, että kovin paljon menoja ei ollut lisättävissä, jaosto valitsi, ja minusta varsin perustellusti, sellaisen "pieni on kaunista" -linjan. Menolisäyksissä kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, onko niillä saatavissa sellaista pitkäaikaista vaikuttavuutta, jolla ehkäistään tulevia ongelmia mahdollisimman ajoissa ja siten myös taloudellisesti edullisesti. Näitä lisäyksiä ovat ennen kaikkea lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen osoitettu 1,4 miljoonaa ja nuorten mielenterveyspalveluiden 1,8 miljoonan euron lisäys.

Herra puhemies! Aika ajoin viriää keskustelu tarpeesta lisätä kuntien valtionosuuksien korvamerkintää. Täälläkin sitä on sivuttu. Kannattaa kuitenkin muistaa historia. Korvamerkinnästä haluttiin tietoisesti eroon, enkä kannata siihen paluuta. Kannatan kuntien itsehallintoa. Kun kunnilla on ongelmia taloudessa, ne joutuvat karsimaan menojaan. Valtaosa menoista on lakisääteisiä, joten karsinnat kohdistuvat melko pieneen osaan kuntataloudesta. Jos korvamerkinnän käyttöä laajennetaan, jää kuntien liikkumavara entistäkin pienemmäksi. Olisi ehkä sittenkin järkevämpää miettiä normiohjauksen väljentämistä ja antaa erilaisten kuntien erilaisine tarpeineen ratkaista ongelmansa ja palveluidensa turvaaminen vapaammin.

Lopuksi haluan todeta sen, että tämä yleinen talouskehitys varjosti kyllä tämän budjetin käsittelyä. Saattaa olla, että ilo työn valmistumisesta jää lyhytaikaiseksi ja ensi vuoden aikana joudutaan pohdiskelemaan erilaisia lukuja.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on ilo, että ed. Ollila on keskustelemassa täällä sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja selvästi sisäistänyt tämän sosiaalisen sektorin myös omakseen. Mutta täytyy todeta, että kyllä aika lailla erilaisia näkemyksiä omaatte siinä asiassa, kuinka turvataan hyvien lakien toteutuminen siellä kunnassa. Ed. Ollila, kun totesitte, että normiohjausta ei pidä kiristää eikä korvamerkintää lisätä, niin mikä on se teidän välineenne siihen, että aivan oikeasti monen lain hyvä ajatus sinne käytäntöön asti saadaan? Me tiedämme, että siellä Pirkanmaan suunnallakin on esimerkiksi vanhustenhoivan laadussa suuria puutteita, joten tämmöinen tiukempi normiohjaus turvaisi vanhusten oikeudet paljon paremmalla tavalla kuin tämän hetken tilanne on.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho, olen tietysti kunnassa toimiessani ollut aina sillä puolella, jolta niitä rahoja haetaan. Tässä tietysti ehkä tämä meidän ajattelutapamme ero tulee. Te olette ehkä siviilityössänne tottunut siihen, että teillä on näitä tarpeita, joten teillä on tämä menopuoli vahvasti mielessä. Minulla on ollut aina se tulopuoli ja veroa maksavien kuntalaistenkin asia mielessä. Kunnilla on, kuten sanoin, erilaiset tarpeet, ja kunnissa pystytään parhaiten sen talouden puitteissa nämä ratkaisut tekemään ja harkitsemaan, mikä on oikea painotus kussakin kunnassa. Ei sitä holhoamalla ja päältä katsomalla normiohjauksella parhaalla mahdollisella tavalla tehdä.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ed. Ollilan puhetta herkällä korvalla, ja täytyy sanoa, että oikein syräntä lämmitti, ku hän sano, jotta se on tuloosta ja menoosta eli tasapainosta kysymys eikä mistää tulonsiirrosta toisesta toiseen, vaan kaikkia pitää yrittää hoitaa tasapuolisesti. Tulot ja menot ne ratkaasoo, kuinka näitä asioita hoiretahan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä sanottiin, että katsotaan siviiliammatin tai jonkun muun puolesta, niin me nyt satumme molemmat olemaan sosiaalityöntekijöitä. Ehkä lähestymiskulmakin sitten jollakin tavalla näkyy näissä meidän keskusteluissakin.

Mutta joka tapauksessa kyllähän meidän tärkein tehtävämme kunnissa on turvata — olemme me sitten työntekijöitä tai kunnallisia päätöksentekijöitä — niitten ihmisten tasapuolinen, oikeudenmukainen sosiaaliturva tai terveydenhuolto tai mitä palveluita kukin ihminen siellä tarvitseekin. Emme me siellä katso oman kukkaromme kautta, vaan niitten ihmisten oikeusturvan näkökulmasta. Päätöksentekijöinä meidän tehtävänämme on rakentaa sellainen järjestelmä ja sellainen palveluverkosto, että ihmiset saavat tasapuolisesti ne palvelut, joihin he ovat oikeutettuja, riippumatta siitä, asuvatko he Tampereella, Lappeenrannassa, Heinolassa, Lahdessa tai Hämeenlinnassa.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Ollilalle haluan todeta, että on juuri niin kuin ed. Anneli Kiljunen toi esiin, eli kyllä se kuntalainen ja kuntalaisen palvelunsaanti on se, minkä pitää siellä kunnassa olla se ykkösajatus, oli sitten missä roolissa tahansa ajamassa näitä asioita. Muuten talouspolitiikka ja sosiaalipolitiikka eivät suinkaan ole toistensa vastakohtia vaan päinvastoin. Molemmat tarvitsevat toisiaan ja ovat osa sitä kokonaisuutta. Kyllä se kokonaisuuden hallinta niin sosiaalijohtajan tehtävässä kuin kunnallisena päätöksentekijänä on aivan yhtä tärkeää.

Jos arvoisa puhemies vielä sen verran sallii, niin ed. Rauhala täällä aikaisemmin toi esiin ja kantoi huolta siitä, ettei lapsiperheiden kotipalvelu muutu lastensuojelun perhetyöksi. Se on totta, että nyt tarvitaan tätä kotipalvelua erityisesti, mutta kyllä myös lastensuojelun perhetyö on äärimmäisen tärkeätä, esimerkiksi se Alvari-perhetyö, jota kunnissa tehdään, missä autetaan juuri lastensuojeluperheitä niin, että ei tarvitsisi mennä sinne kipeään, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) inhimillisesti raskaampaan ja kalliimpaan ratkaisuun, huostaanottoon, josta täällä tänään aiemmin keskusteltiin.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveahon kanssa on helppo olla samaa mieltä, että yhteistyö kunnissa viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä on äärimmäisen tärkeää. Se on selvä asia. Mutta tärkeää on myös kunnallinen itsehallinto. Uskon, että kunnissa kyllä niitten resurssien puitteissa, jotka ovat käytettävissä, pystytään ne tehtävät tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti toteuttamaan. Kunnallinen demokratia lähtee siitä, että valitaan viisaita luottamushenkilöitä. Aika usein tahtoo kuitenkin olla niin, että nämä sektorivirkamiehet ovat kovin pontevasti ja joskus vähän yksisilmäisestikin sen oman sektorinsa asian puolella. Luottamushenkilöiden tehtävä on sitten jakaa se oikeudenmukaisuus.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koska ministeri Risikko on täällä paikalla, haluan käyttää tilaisuutta hyväksi ja kiittää henkilökohtaisesti hyvästä työstä. Olette omalla sektorillanne saanut merkittäviä, hyviä asioita aikaiseksi.

Vuosi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta teki eriävän kannanoton hallituksen silloiseen esitykseen alkoholiveron nostamiseksi. Valiokunta totesi yksimielisesti, että 10—15 prosentin veronnostoesitys oli riittämätön, jotta sillä olisi vaikutusta alkoholipolitiikkaan tai terveyteen. Valiokunnan vuoden takainen kanta oli, että veroa olisi pitänyt nostaa sekä väkevien että mietojen juomien osalta vähintään 20 prosenttia. Valtion kassaan olisi kilahtanut silloin 150 miljoonaa veroeuroa lisää. Valiokunnan ja myös eduskunnan silloinen toive oli, että veronnostoa harkitaan pikimmiten uudestaan. Nyt sitä nostetaan jälleen 10 prosenttia. Huvittavaa tässä on vain tämä matematiikka. 10 prosenttia lisää nyt ei tarkoita sitä, että ynnäys viimevuotisen 10 prosentin päälle tarkoittaisi 20 prosentin nostoa edellisvuoden tasoon. Prosenttiluku koskee vain sitä tasoa, mistä sitä kulloinkin lasketaan. Me emme siis puhu alkoholituotteen myyntihinnasta vaan veron määrästä tuotteen sisällä.

Jälkiviisaus on tietysti turhaa, mutta kyllä perustellusti voi kysyä, miksei veroa nostettu viime vuonna saman tien se 20 prosenttia. Vuoden takaisten tarkistusten seuraushan ei juuri näkynyt hinnoissa. Kossupulloon tuli se 90 senttiä lisää, miedoissa juomissa hinnat eivät muuttuneet laisinkaan. Jos me haluamme oikeasti vaikuttaa alkoholin kulutukseen, olisi mietittävä enemmän juomien kuluttajille näkyvää merkitystä eikä itseämmekin harhauttavaa veroprosentin nostoa. Tämänkertainen veronnosto merkitsee hinnoissa keskimäärin 4,5:tä prosenttia, ja jos vertailuindikaattorimme on edelleen puolen litran kossupullo, tarkoittaa se huimaa 0,47 sentin hinnannousua. En mitenkään jaksa uskoa, että tällainen korotus karkottaa yhtään ostajaa hakemaan juomaansa etelänaapurista. Hyvin pian tulemme puhumaan jälleen alkoholiveron korotuksista, sillä kulutusta säätelee ainoastaan hinta ja saatavuus.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on ensi vuoden osalta monia merkittäviä sosiaalipoliittisia uudistuksia. Nostan niistä esille lyhyesti kaksi kohtaa.

Ensimmäinen on vammaispalvelulain muutos, joka tarjoaa vaikeasti vammaisille subjektiivisen oikeuden apuun. Tämä vuosikausia hiertänyt epäkohta saatiin purettua budjettilakina, joka tulee voimaan ensi vuoden syyskuun 1. päivänä. Lain voimaansaattamisessa suuri apu tuli avun tarvitsijoilta itseltään. 27 vammaisjärjestön muodostama vammaisfoorumi teki erittäin merkittävää työtä yhdistämällä ensin omat rintamansa yhteisiin näkemyksiin sekä sitten pääsemällä aitoon vuoropuheluun lainvalmistelijoiden kanssa. Laissahan ei ole pelkästään kyse sen tulkinnasta, vaan sen sisältö selkeästi antaa apua tarvitseville tasa-arvoisemmat lähtökohdat itsenäiseen elämään muuhun väestöön verrattuna. Henkilökohtainen apu silloin, kun sitä tarvitaan, mahdollistaa sosiaalisemman ja yhteisöllisemmän vaikuttamisen. Lain mukaan vammainen saa itse määritellä avun tarpeensa, ja yhdessä kunnan eri toimijoiden kanssa apu sitten toteutetaan.

Toinen uudistus, josta jaksan riemuita, on apurahan saajien sosiaaliturvan toteutuminen. Onhan se nyt ollut käsittämätöntä, että nyky-Suomessa on lainsuojattomia ammattiryhmiä. Tähän lakiin jäi vielä epäkohta, nimittäin alle neljän kuukauden apurahan saajat eivät saa vielä riittävää eläketurvaa eivätkä tapaturmavakuutusta tai työttömyysturvaa. Siihen jäi vielä töitä.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun muutama sana vielä Sata-komiteasta. On erittäin valitettavaa, että komitean työn tulokset viipyvät. Komiteallahan oli olemassa jo niin sanottu kiireellisten asioiden lista sellaisista epäkohdista, jotka olisivat olleet helposti ja halvalla ratkaistavissa. Nyt kaikki listat on sitten kytketty kokonaisratkaisuun ja elvytyspakettiin. Oppositionkin jo täällä vitsiksi luoma Satu-komitea tai Liisan ihmelista ei saisi olla mikään kompromissien tuote. Me tarvitsemme tähän maahan uutta ja avointa, byrokratiasta vapaata lainsäädäntöä, sellaista, jota kansalaisetkin voivat ymmärtää, ja, mikä tärkeintä, sellaista lainsäädäntöä, joka helpottaa taaperrustamme tässä välillä ahdistavassakin maailmassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan sanoa, että kyllä se upeata on, että meidän sosiaali- ja terveysministerimme Risikko jaksaa kuunnella täällä näitä keskusteluja ja asiaan liittyviä havaintoja. Yritän vähän sen mukaisesti nyt sanojanikin sitten asettaa.

Aloitetaan tästä vaikeavammaisten subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtainen apuun, jollaiseksi se termi muuttui. Se oli voimakas signaali oikeaan suuntaan koko vammaiskentässä, ja siinä tuli monille ryhmille lisäapua. Mutta sen haluan kyllä kertoa kentältä saatuna tietona, että varsinaisesti niiden osalta, jotka nyt ovat vaikeimmin vammaisia, joilla tällä hetkellä on esimerkiksi henkilökohtainen avustaja, ei tullut itse asiassa mitään parannuksia, ei heidän itsemääräämisoikeuteensa eikä muihin vastaaviin.

Tämä ei ole mitenkään ministerin vika, se ei itse asiassa ole edes ministeriössä, vaan jos tässä nyt jotain tahoa pitää syyttää, niin todennäköisesti Kuntaliittoa, joka lähti liian voimakkaasti pelkillä taloudellisilla asioilla liikkeelle, sinänsä kyllä ymmärrettävistä syistä, ja kohdensi sen koko siihen ryhmään, joka tähän tuli mukaan. Jottei tämä totuus tässä unohtuisi, halusin sillä sen takia aloittaa.

Veteraanikuntoutuksesta ihan lyhyesti sanoisin sen, että minusta on ruvennut näyttämään vähän siltä, että yhteistyössä olisi tässäkin suurin voima. Nimittäin käyttämätöntä rahaa on nyt siellä kentällä. Sitä tulee Valtiokonttorista anomusten perusteella, peruskunnilla itsellään on sitä, myöskin kaikilla näillä veteraanijärjestöillä. Ne ovat myyneet kiinteistöjään ja ihan määrätietoisesti sijoittavat sitä kuntoutukseen, mutta jokainen pitää vähän omistaan kiinni. Tästä on seurannut se, että eri puolilla Suomea on tilanteita, joissa on rahaa vähän liikaa jossain ja jossain muualla sitä jää käyttämättä.

Tämä kuppi pitäisi kääntää niinpäin, että lähdettäisiin veteraaneista liikkeelle, ensin kaikista sotainvalideista yksilökohtaisesti ja myöskin sotaveteraaneista, koska he ovat jo 86-vuotiaita. Heille kaikille kannattaisi tehdä juuri heille sorvattu kuntoutussuunnitelma, jossa katsottaisiin koko heidän sosiaalinen ja terveydellinen tilanteensa läpi, ja sen mukaisesti sitten kuntoutussihteeri rupeaisi heitä auttamaan. Minulla on semmoinen sormituntuma, että jos tämä tehtäisiin näinpäin, niin koko tämä kohdejoukko, joka taitaa olla noin 80 000 henkeä, jos lasketaan sotainvalidit ja sotaveteraanit, saisi juuri sen henkilökohtaisen avun, jota he tarvitsevat ja jota me kaikki täällä heille haluamme antaa.

Oli hyvä, että ministeri otti tämän monikanavaisen rahoitusjärjestelmän esille. Sehän oli aikanaan melkein huulilla, neljä viisi vuotta sitten, että sitä olisi lähdetty viemään eteenpäin. Syistä, joita en tarkemmin tiedä, se jäi polkemaan paikoillaan. Se on varmasti iso, vaikea asia, mutta sen takia se onkin niin tärkeä asia. Siinä kyllä kannattaa varmasti painaa ihan toisella tavalla eteenpäin.

Tähän tarkastusvaliokunnan mietintöön olen erittäin tykästynyt sen takia, että tämä uusi tapa, millä tämä valiokunta näitä asioita tänne tuo, kannattaisi minusta sosiaali- ja terveysministeriössä aivan erityisen suurella huolella lukea läpi, koska tässä on aikamoinen poliittinen voima takana. Täällä kerrotaan ihan, miten koko tällä it-puolella on hämmästyttäviä vaikeuksia. En minäkään alan ihmisenä aikaisemmin tiennyt, että tiedonhallintaan kuluu 60 prosenttia erikoissairaanhoidon työtunneista. Tietysti jotain on silloin pois niin sanotusta normaalista päiväjärjestyksestä.

Tilaaja—tuottaja-malliin on tykästytty minusta vähän liian innokkaastikin. Siinä ei ole ihan ehkä sitä kritiikkiä mukana, mitä pitäisi aina olla. Minä olen niistä puhunut tämän valiokunnan mietinnön yhteydessä, en voi niitä sen enempää siteerata tässä. Mutta sitten kun täällä on tämä ponsi, joka perustuu tämän koko järjestelmän eräänlaiseen uusimiseen, niin kyllä tietenkin siellä hirveä hätä ja tarve täytyy olla, kun terveydenhuollossa on käytössä 4 000 tietojärjestelmää ja löytyy jopa semmoinen keskussairaala, ehkä useampiakin, jossa on jopa sata yhteensopimatonta tietojärjestelmää. Näitä ei kyllä ihan helposti saada kuntoon, oikealle tolalle. Tämä on itse asiassa aika vakava paikka, ja nyt kun meillä on semmoinen ministeri, joka on saanut hyvin suuren suosituimmuusaseman tässä täysin aiheellisesti, niin siitä tulee teille kyllä poliittista voimaa silloin työntää tätä asiaa myöskin eteenpäin.

Sitten siitä, mitä jo kysyin aikaisemmin tässä, mikä liittyi terveyspalveluiden tehokkaaseen tuottamiseen ja muuhun, tekisi tietysti mieli pitää pitkä puheenvuoro, koska minä olin nuori kunnanlääkäri silloin, kun kansanterveyslaki tuli voimaan. Kerkesin olla kaksi vuotta siinä virassa ja näin sen jälkeen, kun kansanterveyslaki rupesi puremaan hyvällä tavalla mutta myöskin huonolla tavalla. Minusta näiden vaikeuksien siemenet eräässä mielessä jo silloin kylvettiin tähän peltoon. Sen takia tämä on niin täynnä vaikeuksia myöskin. Osa terminologiasta meillä on hassua, esimerkiksi lääkäripula. Ei tässä maassa lääkäripulaa ole. Minä toivoisin, että me poliitikot emme käyttäisi pula-sanaa vaan jotain muuta. 30 vuotta sitten meitä oli 4 500, tällä hetkellä Suomessa on yli 20 000 lääkäriä ja hoitajiakin on kymmenen kertaa enemmän kuin silloin.

Mutta tämä rakennelma murtuu sisältäpäin, (Puhemies: 5 minuuttia!) koska meidän kaikkien tapa järjestää asioita hyvin helposti on se, että me muutamme lakia, me muutamme hallintoa, me haluamme rakentaa uusia rakennuksia, mutta aina jotenkin henkilöstö jää sivuun. Ja vain niin, että keskiössä on henkilöstö, jonka kautta näitä asioita uudistetaan ja järjestetään jokaiselle juuri ne työt, jotka he parhaiten osaavat, tämä on saatavissa jaloilleen. Muuten meillä koittaa vähitellen aika, jolloin julkisella sektorilla on vielä vaikeampaa kuin tänä päivänä, ja sitä ei kyllä kukaan meistä halua.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana väestön ikääntymisestä. Väestö ikääntyy Suomessa nopeasti. 30 vuoden kuluttua Suomi on Euroopan kolmanneksi ikääntynein kansakunta. Vastaavasti ikääntymisen mukanaan tuomat terveydelliset ilmiöt lisääntyvät voimakkaasti. Tämä väestön ikääntyminen siivittää sosiaali- ja terveyssektorin uudistuksia tällä hallituskaudella entistä voimakkaammin. Muutosten nopeus pakottaa meitä tarkastelemaan järjestelmiä ja toimintoja yhä uudelleen ja uudelleen.

Hyvä esimerkki on eliniän pidentyminen. 1960-luvun alkupuolella työeläkejärjestelmän luomisen aikaan 15-vuotiaalla miehellä oli edessään keskimäärin 52 vuotta. Miehet elivät keskimäärin 67-vuotiaiksi. Nykyisin 65 vuotta täyttäneellä miehellä on odotettavissaan elinaikaa keskimäärin vielä yli 15 vuotta, eli nykyään miehet elävät keskimäärin yli 80-vuotiaiksi. Eliniän piteneminen on merkittävä yhteiskuntapoliittinen saavutus, jota olemme tavoitelleet. Mutta se on myös haaste julkisen talouden kestävyydelle. Väestön vanhenemisen myötä eläkemenot ja hoito- ja hoivamenot kasvavat. Vastaavasti samaan aikaan sosiaaliturvan rahoitusmahdollisuudet heikkenevät. Onnistunut väestön ikääntymiseen varautuminen edellyttää, että julkisen sektorin ja eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys turvataan pitkällä tähtäimellä.

Väestön ikärakenteen muutos on ollut nähtävissä jo pidempään, ja olemme varautuneet siihen paremmin kuin useimmat muut maat. Olemme vähentäneet julkista velkaantuneisuutta, rahastoineet merkittävän osan tulevaisuuden eläkemenoista sekä uudistaneet sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että ne kannustavat työntekoon. Hyvä esimerkki kauaskantoisesta varautumisesta on ollut työeläkejärjestelmän kokonaisuudistus.

Suomalaisen eläkepolitiikan tavoitteena on oltava eläkeläisten kohtuullisen kulutustason turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa. Eläkejärjestelmän suurimmaksi haasteeksi on noussut kestävän rahoituksen varmistaminen pitkällä tähtäimellä ja sitä myötä myös riittävän eläketurvan takaaminen tuleville sukupolville. Keskeinen keino eläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden varmistamisessa on eläkkeellesiirtymisiän myöhentyminen talouskasvun ja onnistuneen rahastoinnin lisäksi. Eläkejärjestelmän pitää toteuttaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, ja kansalaisten on voitava luottaa eläkejärjestelmän kestävyyteen.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää huolehtia siitä, että ikääntyvä väestö saa osansa taloudellisesta hyvinvoinnista ja että se voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään sekä kulttuurielämään. Pidän tärkeänä sitä, että vanhusköyhyys vähenee ja ikääntyneet voivat nauttia kohtuullisesta elintasosta. On pyrittävä määrätietoisesti eriarvoisuuden vähentämiseen parantamalla kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaa.

Tämän vuoden alusta kansaneläkkeeseen tehdyt korotukset indeksikorotuksineen ja kuntakalleusluokituksen poistaminen ovat nostaneet pienituloisten eläkeläisten tuloja noin 55 eurolla kuukaudessa. Näin parannetaan lähes puolen miljoonan eläkeläisen tilannetta. Kansaneläkettä toki korotettiin myös viime hallituskaudella. Samoin on korjattu eläkeläisten verotusta koskeva epäkohta, jossa osa eläkeläisistä on joutunut maksamaan korkeampaa veroa kuin palkansaajat. Eläkkeensaajien ja palkansaajien verotusta yhdenmukaistettiin 205 miljoonalla eurolla. Uudistus koskee eläkeläisiä, joiden tulot ovat 13 000—31 000 euroa vuodessa. Kuluvan vuoden alusta yli miljoonan pieni- ja keskituloisen eläkeläisen asema siis parani kansaneläkkeen korotuksen ja siitä johtuvan eläketulovähennyksen nousun sekä erityisesti eläkeläisille suunnattujen verohelpotusten johdosta. Hallituksen toimien ansiosta eläkeläisten käytettävissä olevat tulot kasvavat näin ollen yhteensä 500 miljoonalla eurolla vuodessa tästedes joka vuosi.

Arvoisa herra puhemies! Kuitenkin haasteena vanhuusköyhyyden poistamisessa on se, kuinka saadaan kohdistettua merkittävät korotukset kaikkein pienimpiin eläkkeisiin.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Monien selvitysten mukaan yhteiskunnassamme kaksi ryhmää on erityisesti todettu köyhyydessä eläviksi tai sellaisiksi, joita koskettaa köyhyysongelma. Toinen ryhmä on pienellä eläkkeellä elävät ja toinen on lapsiperheet, erityisesti monilapsiset perheet, yhden tulonsaajan perheet.

Tässä hallituksen budjettiesityksessä on usealla tavalla puututtu lapsiperheiden köyhyyden korjaamiseen, ja on todettava tyytyväisenä myös se, että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään aika vahvasti tämän asian ottanut esille. Lapsiperheiden hyvinvointi on koko yhteiskunnan kannalta hyvin keskeinen asia. Se on pitkäjänteistä toimintaa, ja on tärkeää, että tähän liitetään tämä lapsiperheiden hyvinvointiohjelma ja sen mukaisesti sitten tehdään pitkällä jänteellä toimenpiteitä, joilla tätä tilannetta parannetaan.

Viime aikoina on ollut esillä lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamisen keinona myöskin puolisoiden määräaikainen yhteisverotus. Sinä aikana kun lapset ovat pieniä, toinen vanhemmista on kotona. Silloin pitäisi olla mahdollista se, että puolisoilla olisi yhteisverotus, jolloinka verotuksen kohtaantuminen olisi maltillisempi. Samoin olisi perusteltua uudelleen harkita verotuksen lapsivähennyksen käyttöönottoa. Joka tapauksessa lapsiperheiden taloudelliseen asemaan on puututtava varsinkin tässä tilanteessa, jossa meillä väestörakenne on muuttunut nopeasti sillä tavalla, että lasten osuus on entistä pienempi.

Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä käsitellään myös perheiden hyvinvointia laajemminkin. Monessa yhteydessä on todettu, että monet perheet voivat pahoin. Me tarvitsemme luonnollisesti monia korjaavia toimenpiteitä. Tarvitsemme erityisosaamista. Tarvitsemme psykiatreja, erityistyöntekijöitä jne., mutta pelkästään korjaavat toimenpiteet eivät riitä. Tarvitaan paneutumista myös varsinaisiin perusteisiin, siihen, että me tuemme perhekäsitettä ja perheiden koossa pysymistä. Kun perheissä tulee vaikeuksia, tulisi pystyä yhteiskunnan taholta tukemaan perheen eheyttä. Se on hyvin tärkeää myös lasten kannalta. Monissa selvityksissä on todettu, että esimerkiksi kouluikäiset lapset pelkäävät hyvin suuresti sitä, että vanhemmat eroavat. Se on yksi suurimpia pelonaiheita. (Ed. Akaan-Penttilä: Ei ole mikään ihme!) Juuri silloin tarvitaankin tukea siihen, että vanhemmat tulisivat toimeen keskenään.

Arvoisa puhemies! Viime keväänä hyväksyttiin sisäisen turvallisuuden ohjelma. Siinä merkittävimmäksi yksittäiseksi uhkatekijäksi nousi alkoholi ja sen vaikutukset. Tämä, jos mikä, liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon alaan. Juuri tänään olivat uutisissa esillä ne toimet, mitä tehdään tupakan myynnin ja välittämisen, hallussapidon osalta, mitä esitetään rangaistusseuraamukseksi. Minusta olisi vähintään yhtä tärkeää tarttua alkoholin saatavuuteen ja erityisesti siihen, millä tavalla sitä lapset ja nuoret pitävät hallussaan ja millä tavalla sitä lapsille ja nuorille välitetään. Tämä on yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeä hyvinvointikysymys.

Arvoisa puhemies! Aika loppuu, joten totean vain asioina: On erittäin tärkeää, että valiokunnan mietinnössä on otettu esille omaishoitokysymys. Sen kehittäminen on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää, vaikuttavaa ja tuloksekasta. Sitten lisättiin rintamaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseen määrärahaa valiokunnan toimesta. Täytyy todeta selkein sanoin, että tämän täytyy tulevina vuosina olla budjetin pohjassa. Ei ole millään lailla kohtuullista se, että valtiovarainvaliokunta joutuu ne lisäämään. Kyllä tämä on sellainen asia, joka täytyy hoitaa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! On hienoa, jotta hyvin ansioitunu ministeri Risikko on paikalla. Mä haluankin ensimmäisenä häneltä kysyä. Mul oli tarkootus kysyä tätä jo aiemmin kyselytunnilla, sitten ensimmäisessä debatissa, mutta hienoa, jotta ministeri on paikalla, niin kysynpähän nyt.

Nimittään ennenkö syysistuntokausi alakas, niin pisti kotona mielehen, ku siel oli hyvin näyttävästi naisministerit ministeri Risikon johrolla esillä ja terveysliikuntaa eristäen ja kaikki oli iloisin mielin ja ilmeisesti saitte viel sykemittarit. Haluaasin vain tässä vaihees, ku ei oo mitään kuulunu, kysyä, kuinka teirän kunnon eristäminen on sujunu. Siitä varmaan saarahan jäljestäpäin kuulla, mutta mieltä lämmitti, koska itte oon esille tuonu nimenomaan tätä terveysliikuntaa. Pitää aina muistaa, että ne menot terveyspuolella, ne on valtaisat ja ne menöö oikeahan tarkootukseen niille, jokka sitä oikeasti tarvittoo, mutta me vähä terveemmät vielä — tässä vaihees pitää koputtaa — pystytähän terveyttä eristämään omilla toimilla aika pitkälle. Nimittään pitää muistaa, jotta mielenterveys ihmiselle on kuitenkin a ja o ja fyysinen ja psyykkinen kunto, ne sattumalta kulkoo käsi kädessä.

Mutta minä haluaasin puuttua täs omassa puheessa siihen, ed. Tölli justihin siihen asiahan jo viittaski aika pitkälle, että koulussa voiraan tänä päivänä jo hyvän joukon vuosia, vuosikymmeniäki, aika heikosti ja ennen kaikkia opettajien huono vointi eli pöönautit, joita ennen vanhaa ei muuten ollukkaa, osittai johtuu varmahan siitä, jotta koulussa sai pitää vähä parempaa jöötä. En käytä kuri-sanaa, nimittäin se oli aika tervehellistä. En tierä, onko tämän päivän vanhemmilla niin vähä aikaa omille lapsille. Mä väitän entisenä aktiivina eli urheilijana, että silloon piti oppia tuntemahan oma ittensä. Oman ittensä tunteminen on hirmu tärkiä asia, sillon hyväksyy myös kanssaihmiset. Ja pitää muistaa se, että jos me tähän maailmahan oomma niin sanotusti siittäny jäläkelääsiä, lapsia, ni se tarkoottaa sitä, että huolehritaan niistä myös.

Mun mielestä tänä päivänä koulumaailmassa, jos vanhemmat keskenänsä kokoontuvat ja pitävät yhtä siitä, mikä on sen niin sanotun jöön aste koulussa, siellä voitaas paljo paremmin. Nimittäin on aivan selvä asia, että tänä päivänä moni oppilas ku tuloo koulusta, se vanhemmille sanoo, jotta kuinka pahalta tuntuu. Kun opettaja kattoo pahasti päälle, ni heti soitetahan opettajalle ja se vapisee siel ku haavan lehti. Ku toisten oppilaitten vanhemmat taas haluaa, jotta siellä voitaas pitää vähä parempaa jöötä, mä väitän, että jos vanhemmat keskenääns kokoontus ja sopis, mikä on koulus pelin henki, niin siel opettajien oppimisaste paranoo huomattavasti, pöönautit vähenis opettajilta, lasten mielenterveyshäiriöt pienenisivät ja ennen kaikkia vanhemmat pystyisivät olemahan kotona lasten hyöryksi. Nimittään jos vanhemmat voivat huonosti, niin sen lapset aistii välittömästi. Ja kun puhutahan paljo siitä, että mielenterveyshäiriöihin pitääs puuttua, siihen pitäs koulutettua henkilökuntaa kouluttaa entistä enemmän, niin mä väitän, että kyllähän peilihin kattomisen ja oman oppimisen kautta opittaas paljo paremmin, eli ne on niin yksinkertaasia asioita.

Eli vielä lopuksi, ku on pikkusen aikaa, haluaasin puuttua siihen, että tänä päivänä lapsien huono vointi paljo johtuu siitä, että niil on erittäin huono fyysinen kunto, ja jos niillä olis parempi kunto, niin niillä myös olis elämä paljo paremmin turvattu eli ne kestääs rasitusta niin henkisesti ku fyysisesti eikä lääkärin pakiille tarttisi mennä heti ensimmääsen aikuisiässä, alle kolmikymppisenä, operoitavaks.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä oli alkuviikosta esillä ravintoloitten aukioloajat. Näin ravintola-alan yrittäjänä voin sanoa, että se olisi ehdottoman hyvä asia, jos ravintolat menisivät kiinni ennemmin, myös yrittäjän kannalta ja niitten työntekijöiden kannalta. Mutta nyt kun on opittu siihen, että tullaan puoliltaöin ravintolaan ja että ravintolat ovat auki parhaimmillaan jopa neljään, niin jos ne muutettaisiin esimerkiksi menemään kiinni yhdeltä tai kahdelta, minä näkisin, että sen jälkeen tulevat tämmöiset niin sanotut kotibaarit. Ne ovat mielestäni aika vaarallisia, koska ravintola on kuitenkin valvottu tila ja niihin kotibaareihin pääsevät alaikäiset ja sitten niihin tulevat myös huumeet mukaan. Eli se kellon kääntäminen on aika vaikeata, ja olisi hyvä myös pitää pienemmilläkin paikkakunnilla ainakin yksi ravintola, joka on vähintään kolmeen asti auki, ettei tätä ongelmaa synny.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mä haluaasin tähän sen takia puuttua, ku minä en painanu silloin vihreää, vaan mä painoin tyhyjää, ja mä haluan vähä perustella sitä sillä, että ennen vanhaan oli puol yhreltä valomerkki. Silloon mentihin kuka mihinkäkin nukkumahan, mutta nukuttihin kuitenki tietty aika eikä tapeltu neljän aikana eikä tullu perheriitoja, oltihin aamulla virkiänä töissä. Ja niin ku kollega tuossa justiin kertoi, niin mentihin ajoissa ravintolahan, syötiin ja otettiin siellä ja iloittihin tietty aika. Eli mun mielestä tämä olis järkevää tällä lailla justihin asettaa tämä ajatus kuin ed. Pihlajaniemi tuos sano. Se on tänä päivänä henki tietysti se, että on huumeita ja kotipolttoja ehkä enemmän ku ennen, mutta ihimiset ovat kuitenkin oppivaisia, kun ne opetetahan.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on kuultu lukuisia puheenvuoroja siitä, kuinka hyvin hallitus on nyt sitten lapsiperheiden asioita ollut hoitamassa ja hoitaa ensi vuonna.

Lapsilisän määrä nousee vuoden alussa 10 eurolla, mutta ei suinkaan kaikille perheille, koska korotus tulee vasta perheen kolmannesta lapsesta lukien. Kaikkein pienituloisimpien perheiden asema ei lapsilisän korotuksella kohene lainkaan. Lapsilisän korotus leikkaa toimeentulotukea noin 50 000:lta toimeentulotukea saavalta perheeltä. Tästä syystä me sosialidemokraatit esitimme lapsilisän korottamisen lisäksi toimeentulotuen lapsen perusosan korottamista, jolloin tuki olisi kohdentunut kaikille, ei vain suurperheille. Tähän hallitus ei kuitenkaan ole suostunut. Lapsilisäjärjestelmä kaipaa muutakin kohentamista, kuten lapsilisän maksamisen jatkamista 17-vuotiaille. Kun hallitus sitoi päivähoitomaksut ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut indeksiin, myös lapsilisien indeksiin sitominen olisi tullut tehdä samassa yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Vaikeavammaisille on tulossa henkilökohtainen avustaja ensi syksystä lähtien. Sen jälkeen kunta ei voisi määrärahoihin vedoten evätä palvelua, jos hakija täyttää laissa olevat edellytykset palvelun saamiselle. Annettu lakiesitys pystyy kuitenkin vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin heikosti, koska hallitus on selkeästi alimitoittanut lain toimeenpanoon tarvittavat määrärahat.

Vanhustenhoidon huono tila on ollut esillä koko kuluneen vuoden ajan. Korjausta tilanteeseen ei kuitenkaan ole luvassa. Ensi vuoden alusta lukien henkilökohtaisen palvelutarpeen arviointi, niin sanottu hoivatakuu, ulotetaan kyllä koskemaan 75 vuotta täyttäneitä. Hoitotarpeen arviointi ei kuitenkaan tarkoita, että apua olisi tulossa, vaikka sen tarve havaittaisiinkin. Jos kuntien mahdollisuuksia palvelun järjestämiseen ei taata riittävien valtionosuuksien muodossa, hoivatakuusta ei ole lohdutukseksi niille, jotka sinnittelevät yksin kotona ilman apua tai joiden omaiset tai läheiset uupuvat hoitotyöhön, jonka järjestämisestä vastuu on kunnalla. Omaishoidon kehittäminen on myös jätetty retuperälle.

Arvoisa puhemies! Hyvät muutamat kollegat, opiskeluterveydenhuollon piiriin kuuluu yhteensä noin 370 000 opiskelijaa, jotka opiskelevat ammattikorkeakouluissa, toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa. Yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Opiskeluterveydenhuolto on kansanterveyslain perusteella kuntien vastuulla. Kuntien vähäisten taloudellisten resurssien vuoksi oppilaitosten terveydellisten olojen valvontaa tai ennalta ehkäisevää terveystyötä ei pystytä hoitamaan. Opiskelijoiden olisi saatava terveyspalveluita opiskelupaikkakunnallaan riippumatta siitä, mikä on heidän kotipaikkakuntansa. Näin ei aina tapahdu, vaikka kansanterveyslaki sitä edellyttää. Tilanne kaipaisi pikaista korjaamista, yksinkertaisesti kunnille lisää määrärahoja palvelujen järjestämiseen.

Hallitus on leuhkinut myös sillä, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta korotetaan, kuntien kustannukset alenevat ja valtionosuuksia maksetaan yli 300 miljoonaa enemmän. Tähän asti kaikki näyttää olevan hyvin. Lisämäärärahat sisältävät kuitenkin suurituloisille ja muille myönnettyjen veronalennusten kompensaatiota yli 370 miljoonaa. Eli lisäsatsaus kuntien terveysmenojen kohentamiseen jää perin vaatimattomaksi.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, monet kunnat painivat suurissa talousvaikeuksissa. Tämän budjetin avulla korjausta tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus suhtautuu jatkuvaan ja kärjistyvään tulo- ja hyvinvointierojen kasvuun luonnonlain kaltaisena tapahtumana, johon ei löydy halua eikä syytä vaikuttaa. Tuloerot ovat kasvaneet niin, että ne ovat jo 1970-luvun tasolla. Sosiaaliasiamiesten raportit kertovat, että nykyisellään on joukko kansalaisia, joiden oikeudet eivät sosiaaliturvajärjestelmässämme tule toteutetuiksi. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on sosiaalivakuutuksen erikoistuomioistuimeen rinnastettava lautakuntatyyppinen elin, mutta sen olemassaolo ei takaa oikeuksien toteutumista, sillä valitusajat ovat venyneet myös siellä kohtuuttomiksi. Käsittelyaikoja voidaan lyhentää sovitulla tavalla ainoastaan resurssipanostuksilla.

Hyvinvoinnin keskittyminen joillekin tuloryhmille ja alueille toisten kustannuksella on kehityssuunta, jota me sosialidemokraatit emme voi hyväksyä. Sosiaaliturvaetuuksien tason nostaminen ja erityisesti lapsiperheiden sekä pientä kansan- ja työeläkettä saavien toimeentulon parantaminen ovat tässä ensisijaisia toimenpiteitä heikommassa asemassa olevien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sen vuoksi yleistä asumistukea ja eläkkeensaajien asumistukea on korotettava. Asumistuen saajan enimmäistukeen oikeutettujen tulojen tulisi olla nykyistä suurempia. Sopiva taso olisi toimeentulotuen perusosan ja asumismenojen omavastuuosuuden yhteismäärä. Lisäksi työmarkkinatuen tasoa on nostettava 2 eurolla päivää kohden ja se on kytkettävä peruspäivärahaan ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

Kuluttajatutkimusten mukaan perheen ensimmäisestä lapsesta aiheutuvat suurimmat kustannukset, mutta hallituksen tekemä lapsilisäkorotus kohdentuu nyt vain monilapsisille perheille eli noin viidesosalle perheistä. Paljon oikeudenmukaisempaa olisi korottaa ensimmäisen lapsen lapsilisää, jolloin jokainen suomalainen perhe saisi lisätukea. Sosiaaliturvan parannusten ohella lapsiperheet tarvitsevat monipuolisia palveluita, kuten koti- ja neuvolapalveluita. Lisäksi esikoulumaksut on poistettava ja toimeentulotuen lapsen perusosaa korotettava 30 eurolla kuussa.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve kasvaa. Kun perheiden pieniin ongelmiin ei ehditä ja pystytä paneutumaan, ryhtyvät ne paisumaan. Lopulta ollaan äärimmäisten toimenpiteiden ja lastensuojelun tarpeessa. Lapsiperheiden kotipalveluihin panostaminen on tärkeää. Se on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa eli Kaste-ohjelmaa. Valitettavasti nuorten hyvinvoinnista tingitään myös kouluterveydenhuollon suhteen. Se on järjestetty suositusten mukaisesti vain harvoissa terveyskeskuksissa. Kehittämistyössä on huomioitava erityisesti toisen asteen opiskelijaterveydenhuolto. Lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa tulee parantaa.

Toisaalta mielenterveysongelmiin hallitus ei lupaa helpotusta muidenkaan väestöryhmien suhteen, sillä Kelan harkinnanvaraiseen psykoterapiakuntoutukseen varatuissa määrärahoissa on yhä 2 miljoonan vaje. Näin nykyistä useampi ihminen jää ilman tarvitsemaansa hoitoa huolimatta inhimillisistä ja kansantaloudellisista näkökulmista.

Nykyisellään mielenterveyssyyt ovat suurin syy työkyvyttömyydelle. Työkyvyttömyys sekä sairauspäivärahojen määrä ovat olleet kasvussa. Myös mielenterveyslääkkeiden käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Miksi hallitus toimillaan pyrkii jatkamaan nykyistä tuhoisaa ja lyhytnäköistä talouspolitiikkaansa mielenterveyden ja kansantalouden kustannuksella? Pitkäjänteisen kehittämisohjelman edesauttamiseksi tarvitaan myös riittävät taloudelliset voimavarat. Suunnitelmien varmistamiseksi käytännössä tarvitaan myös resursoituja konkreettisia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että vammaisten henkilökohtainen apujärjestelmä on nyt kehittymässä. Nyt kun tarvitsijoiden toiveet ovat heränneet, niihin tulisi myös kyetä vastaamaan. Valitettavasti uuden lainsäädännön toteuttamiseen vaadittava resursointi on riittämätön. Esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tarve on arvioiden mukaan kaksin- tai kolminkertainen nykyiseen määrään nähden. Tulevaisuudessa ei saa käydä niin, että tästä hyvästä lakikirjauksesta joudutaan käytännössä kuitenkin tinkimään, vaikka henkilökohtainen apu pitää taata jokaiselle, joka sitä tarvitsee.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva budjetti omassa ajattelussa sai valmistuttuaan viime syksynä kattokäsitteeksi "perhebudjetti". Ja nyt kun olemme käsittelemässä nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa, voi erityisesti pysähtyä siihen, mitenkä vahvasti ensi vuoden budjetissa tullaan huomioimaan lapsiperheet ja lapset. Tässä mielessä on erityisen tärkeä havainto se, että kun keväällä 1995 Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen toimesta tehtiin erittäin merkittävät lapsilisäleikkaukset, niin nyt ensimmäistä kertaa merkittävällä tavalla kohdistetaan myös valtion budjetin kautta lisää tukea monilapsisille perheille. Sehän tarkoittaa sitä, että kolmannesta lapsesta lähtien monilapsiset perheet saavat jokaisesta lapsesta 10 euron lisäkorotuksen lapsilisään. Tämä on erittäin merkittävä asia.

Minä monta kertaa olen joutunut niin jaostokäsittelyssä kuin nyt tässä eduskuntakeskustelussakin ihmettelemään sitä, että erityisesti sosialidemokraateille edelleen tämä monilapsisten perheiden aseman korjaaminen tuntuu jotenkin tuskalliselta. Se tuntuu hämmästyttävältä sen vuoksi, että jo useiden vuosien ajan erilaiset tutkimukset ovat selvästi osoittaneet sen, että kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat nimenomaan monilapsiset perheet. Nyt vähätellään sitä, mitenkä näitä perheitä on vähän.

Viime kaudella, kun tulevaisuusvaliokunta teki väestöpoliittisen selonteon, sen mietinnön yhteydessä todettiin hyvin olennainen asia, että vaikka näitä 3+-perheitä on vain 8 prosenttia perheistä, niin näissä perheissä on noin 30 prosenttia Suomen lapsista. Silloin kun otetaan huomioon se, mitenkä merkittävä osa maamme lapsista on kuitenkin näissä monilapsisissa perheissä, se tuo erityisen vastuun myös meille päätöksentekijöille varmistaa, että riittävät taloudelliset puitteet tarjotaan myös näille perheille ja näille lapsille.

Sen lisäksi tähän talousarvioon liittyy äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan korotus sekä kotihoidon tuen hoitorahan korotus. Tällä tavalla voidaan sanoa, että Vanhasen toisen hallituksen toimesta on saatu erittäin merkittävä kohdistus nimenomaan lapsiperheille. Tätä täydensi vielä valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto. Me pysähdyimme erityisesti tähän lapsiperheiden kotipalvelukysymykseen. Nimittäin kotipalvelut nimenomaan lapsiperheille ovat kadonneet aika kauttaaltaan Suomen kunnista, ja siksi tämä valtiovarainvaliokunnan mietinnön kirjaus on haaste meille eduskuntatyössä, mutta tämä on myös haaste Suomen kunnille. Suora sitaatti mietinnöstä: "Lapsiperheiden kotipalvelu on suurelta osin poistunut kuntien palveluista. Valiokunnan mielestä kotipalvelu on tehokas keino tukea lapsiperheitä arjen ongelmissa, ehkäistä vanhempien uupumusta ja ehkäistä siten myös lastensuojelun tarvetta. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että kotipalvelua kehitetään ja että sen asemaa vahvistetaan."

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Risikkokin on edelleen paikalla, minä toivon, että todella tätä kysymystä pysähdytään vielä miettimään tulevan vuoden aikana ja etsitään käytäntöjä, joissa valtiovallan tuella myös kunnat pystyvät paremmin palauttamaan tätä palvelumuotoa.

Arvoisa puhemies! Kun aika juoksee, otan toisena asiana esille tämän terveysalan tietojärjestelmä- ja tietohallintokysymyksen. Siihen on joissakin puheenvuoroissa aikaisemminkin viitattu. Mutta jotenkin kannustaisin nyt arvoisaa ministeriä löytämään ratkaisuja, että tällä alueella noustaan todella systeemisiin uudistuksiin. Meillä on fyysisen rakentamisen alueella toteutettu erilaisia arkkitehtikilpailuja vuosikymmenten ajan. Minä jotenkin koen, että suomalainen tietoyhteiskunta on tullut sellaiseen vaiheeseen, että nyt pitää tämmöisestä ohjelmatehtailusta ja näpertelystä auttaa asiantuntijat nousemaan uudenlaisen tietoyhteiskunta-arkkitehtuurin rakentamiseen, ja se onnistuu vain systeemisillä uudistuksilla, innovaatioilla. Voisiko ajatella näin, että tätä meidän terveyshallintoamme aktivoitaisiin jonkin näköisellä tietoyhteiskunta-arkkitehtuurikilpailulla, johonka varattaisiin riittävät voimavarat ja jolla saataisiin semmoinen kokonaisvaltaisempi koordinaatio, joka meiltä valitettavasti edelleen puuttuu? Me olemme vuosia tästä puhuneet, mutta edelleen joudutaan toteamaan, että tämä perusasia meiltä ei ole hoitunut sillä tavalla kuin se parhaimmillaan voitaisiin hoitaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Myös minä kiitän, kuten monet muutkin tänä iltana, ministeri Risikkoa hänen aikaansaannoksistaan ministerinä.

Työkyvyttömyyseläkeläisistä suurin ryhmä on 113 000 henkilöä, joilla on mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöitä. Noin 37 000 henkilöä on työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Heistä 35 000 on ennen eläkettä ollut työssä. Masennusperusteisten eläkkeiden menot ovat noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Masennuksen hoitoon liittyvät tutkimukset tuovat yhdenmukaisesti esille monia ongelmia: a) hoito aloitetaan liian myöhään; b) hoitoa ei ole tehty riittävän intensiivisesti; c) lääkitys ei ole ollut optimaalinen; d) lääkinnällinen hoito puuttuu usein kokonaan; tai e) hoito keskeytyy liian nopeasti. Vaikka jokaiseen masennuksesta kärsivään kohdistettaisiin 10 000 euron arvoinen hoito, se tulisi edullisemmaksi kuin siirtäminen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kysyn ministeri Risikolta: Olisiko syytä antaa uudet ohjeet terveydenhuoltoyksiköille, että on taloudellisesti edullisempaa hoitaa masennuksesta kärsivät kuin siirtää heidät työkyvyttömyyseläkkeelle?

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa tästä ed. Laxellin puheenvuorosta siinä suhteessa, että mielenterveyspalveluiden hoitotakuu ei tällä hetkellä toimi. Laki ei turvaa oikea-aikaista eikä riittävää ja asianmukaista hoitoa mielenterveyspotilaille, jos hoitosuunnitelma on tehty vain joka toiselle mielenterveyspotilaalle eikä hoitojonoon pääse ilman hoitosuunnitelmaa. Mielestäni psykiatrian erikoislääkärien vaje kohdistuu erityisesti avohoidon puolelle. Samalla mielenterveyspalveluiden kysyntä kasvaa. Joka seitsemännellä nuorella on mielenterveysongelma, ja kolmasosa työkyvyttömyyseläkkeiden menoista johtuu nimenomaan mielenterveydellisistä syistä. Hoitamalla tehokkaasti nuorten ja työikäisten masennusta voitaisiin välttää varhainen eläkkeelle jääminen sekä syrjäytyminen. Tästä syystä kristillisdemokraatit ovat huomioineet tämän asian muun muassa omassa vaihtoehtobudjetissaan.

Toinen asia, johonka haluaisin kiinnittää lyhyesti huomiota, on vielä se, mitä Vanhasen kakkosen hallitusohjelmassa todetaan: terveet ja hyvinvoivat ihmiset ovat Suomen taloudellisen menestyksen ja kilpailukyvyn perusta. Hallitus on myös asettanut tavoitteekseen terveydenhuollon vakaan rahoituksen, palvelujen saatavuuden turvaamisen sekä perusterveydenhuollon aseman vahvistamisen. Mielestäni hallituksen toimenpiteet ja taloudelliset panostukset terveyspalveluihin ovat kuitenkin näihin tavoitteisiin nähden ristiriidassa. Mielestäni hallitus ei ole varannut riittävästi kuntapalveluihin rahoitusta, jos katsotaan ensi vuoden budjettia kuntapalvelujen osalta ja sitä, mitä viestejä eri puolilta Suomea kunnista on tullut.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos vastauspuheenvuoromahdollisuudesta.

Ed. Kärkkäinen kiinnitti huomiota aivan oikeaan asiaan. Meillä helposti laitetaan taloudellinen kilpailukyky ja toisaalta sitten esimerkiksi terveys- ja mielenterveyspalvelut vastakkain siten kuin näiden palveluiden tuottaminen näkyy julkisen sektorin tilinpidossa kustannuksina. Mutta todellisuudessa kysymys on nimenomaan suomalaista kilpailukykyä ja taloudellista kasvua ylläpitävistä ja edesauttavista palveluista. Sillä, että pidämme ihmiset kiinni yhteiskunnassa ja luomme sellaisen turvan, että ihminen saa esimerkiksi mieleltään sairastuessaan tai fyysisesti sairastuessaan yhteiskunnalta riittävät palvelut, luomme sellaista turvaa, joka ylläpitää sitä suomalaista luottamusta, joka on lähtökohta meidän taloudelliselle menestyksellemme ja hyvinvoinnillemme.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin nostaa kyllä tässä oikeastaan kaksikin teemaa esiin. Ensinnäkin mitä tulee siihen, mitä ed. Kärkkäinen tässä edellä sanoi, on todellakin niin, että valitettavasti kuntapalvelut tulevat jäämään tässä talousarvioesityksessä liian alimitoitetuiksi tulevana vuonna ja se varmasti kirpaisee juuri tämän mielenterveystyön puolella. Olen itse yhtymässä kyllä siihen kuoroon, joka täällä on ollut huolissaan siitä, miten ensi vuonna tullaan ollenkaan pärjäämään. Tämä on kansantaloudelle tosi suuri uhka, jos näitä mielenterveysasioita ei hoideta kuntoon. Tosin uskon, että ministeri kyllä taistelee näiden asioiden kanssa, mutta resursointi on nyt alimitoitettu.

Sitten lopuksi totean ed. Karjulalle, joka piti muuten hyvän puheenvuoron mutta teki siinä pienen virheen. Nimittäin totesitte, että me sosialidemokraatit olemme vastustamassa sitä, että kolmelapsiset perheet saisivat lapsilisän korotuksen. Emme me sitä vastusta, mutta me toivoisimme, että myöskin muut perheet saisivat lapsilisien korotuksen, se olisi sentään oikeudenmukaista. Nimittäin juuri ennen vaaleja kaikki suuret poliittiset ryhmät olivat sitä mieltä, että kaikki lapsiperheet ansaitsevat lapsilisien korotuksen. Halusin tämän virheen nyt korjata, ettei pääse tällaista jäämään pöytäkirjoihin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä nostaa muutaman teeman esiin liittyen ensi vuoden budjettiin koskien näitä sosiaali- ja terveydenhuollon asioita.

Ensinnäkin, arvoisa puhemies, olen hyvin huolissani siitä, miten veteraaneja ja invalideja tullaan nyt kohtelemaan. Nimittäin kyllä veteraanit ja invalidit ovat heikossa asemassa. He tarvitsevat ikääntyessään yhä enemmän hoitoa, kuntoutusta ja muita palveluja. Tähän tarpeeseen meidän tulee täällä eduskunnassa vastata. Veteraanien terveydenhuoltoa, eläketurvaa ja asunto-oloja on parannettava. Nimittäin noin puolella kaikista sotainvalideista on haitta-asteeltaan 10—15 prosentin invaliditeetti. He eivät kuitenkaan ole oikeutettuja samoihin palveluihin, joihin korkeamman haitta-asteen invalideilla on mahdollisuus. Ikääntyneiden sotainvalidien avohoidon palveluiden haitta-asteraja tulisi laskea 10 prosenttiin. Avohoidon tuen lisääminen ja parantaminen vähentää tarvetta laitoshoitoon.

Tällä hetkellä, kun laitoshoidon haitta-asteraja on 25 prosenttia, lähes puolet maamme sotainvalideista jää sen ulkopuolelle. Siksi tämä raja tulisi laskea nyt pikaisesti 20 prosenttiin ja sitten tulevaisuudessa vielä sen alle. Lähitulevaisuudessa saattaa nimittäin käydä niin, että sotainvalidien sairaskodeissa on samaan aikaan tyhjiä paikkoja, kun ulkopuolella odottaa kipeästi laitospaikkaa tarvitsevia. Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää riittäviä määrärahoja.

Lisäksi kolmen vuoden takainen linjaus veteraanien jokavuotisesta kuntoutuksesta on toteutettava. Kun vielä vuonna 2007 veteraaneista 46 prosenttia osallistui kuntoutukseen, on aihe nyt kysyä, toteutuuko veteraanien kuntoutuksessa todellakin tämä vaadittava vuosittaisuus. Siksi vuoden 2004 veteraanipoliittiset linjaukset olisikin syytä nostaa uuden jatkotyön kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen ohjelmassa on erittäin hyviä kirjauksia koskien sotaveteraanien ja sotainvalidien asemaa ja heidän turvansa parantamista, niin olen pahoillani siitä, miksi näitä hyviä linjauksia ei ole lähdetty ripeästi toteuttamaan Vanhasen toisessa hallituksessa. Ei edes sosiaali- ja terveysministeriössä ole riittävän rivakasti puututtu näihin asioihin. Kuitenkin on kysymys Suomen kunniakansalaisten aseman parantamisesta.

Arvoisa puhemies! Kuntien tehtäviä on lisätty samaan aikaan, kun resursseja on vähennetty. Normiohjaukseen pyrkiminen ilman resurssipanostuksia on siis oikeastaan ajanhukkaa. Hyvinvointipalveluiden toimimisen voi toteuttaa ainoastaan yksikertaisella ja hyvin kaikkien tiedossa olevalla reseptillä: riittävä tulotaso, riittävästi henkilöstöä ja riittävästi muttei liikaa töitä. Valitettavasti tämä resepti on hukassa tässä talousarvioesityksessä, sillä kuntien hyvinvointipalveluiden järjestämiseen on varattu tulevalle vuodelle liian vähän varoja. Me sosialidemokraatit olemme reagoineet tähän haasteeseen ja olemme puuttuneet aliresursointiin omassa vaihtoehtobudjetissamme.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi jatkona tuohon äskeiseen mielenterveyskeskusteluun haluaisin vielä todeta, että meidän täällä eduskunnassa pitäisi puuttua kiireesti myöskin toiseen ongelmaan. Nimittäin käsi kädessä mielenterveysongelmien kanssa käyvät myöskin päihdeongelmat. Valitettavasti tässä tulevassa talousarviossa ei kuitenkaan päihdehuollon määrärahoja ole riittävästi. Nimittäin päihdehuollon määrärahoja leikataan samanaikaisesti, kun runsaan alkoholinkäytön haittavaikutukset yhä lisääntyvät. Terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi tarkoitettu määräraha on valitettavasti riittämätön.

Hallituksen aloittama politiikkaohjelma on kuitenkin hyvä aloite asioihin tarttumiseksi, ja siitä haluan kiittää ministeriä, mutta valitettavasti todellisten toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää aitoa resursointia.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella ministeri Risikolle suuri kiitos siitä, että hän on jaksanut istua täällä ja kuunnella näitä meidän puheenvuorojamme. Mutta sen verran täytyy tietysti eteläpohjalaisuutta ja sitkeyttä kehua, että onhan hän entinen ylihärmäläinen, tulevan Kauhavan kaupunginosasta, mutta nyt hän asuu Seinäjoella, joten voi sanoa, että seinäjokilainen ministeri.

Arvoisa herra puhemies! Budjetti sisältää todella monia myönteisiä asioita, niin kuin täällä on tänä iltana tullut todettua. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa on korotettu. Erityisen tyytyväinen olen nuorten mielenterveyspalvelujen saamaan 1,8 miljoonan euron lisärahaan. Tämä raha menee nimittäin erittäin kipeään tarpeeseen, ja sen avulla voidaan säästää tulevaisuudessa, koska se tulee olemaan varmaan ennalta ehkäisevää rahaa.

Mutta täällä on puhuttu tänä päivänä hyvin paljon jo kyselytunnilla ja täällä keskusteluissa ja debatissa myös kuntien taloudesta. Meillähän on erilaisia kuntatalouksia, mutta hyvin pitkälle se myös johtuu siitä, että meillä on erilainen ikärakenne eri kunnissa. Siitä johtuen taas erikoissairaanhoidon kulut ovat nousseet hyvinkin paljon monissa eri kunnissa. On kuntia, joissa budjetoidaan seuraavan vuoden talousarvio ja todetaan loppuvuodesta, että se on ylittynyt monella sadallatuhannella eurolla. Olen sitä miettinyt monta kertaa ja olen jossakin yhteydessä eri ministereittenkin kanssa keskustellut, eikö voitaisi ajatella, että esimerkiksi Alajärven kaupungin erikoissairaanhoidon kulut laskettaisiin huoltosuhteen mukaan, johon otetaan ikärakenne, työllisyys, ammattijakauma, ja sen jälkeen budjetoidaan ensi vuoden talousarvioon, kuinka paljon nämä menot kokonaisuudessa ovat. Jos se sitten ylittyy, niin valtio tulisi siihen jollakin lailla mukaan, koska se olisi tällaista kuntatalouden hallintaa ja toisaalta taas myös valtio voisi seurata tätä erikoissairaanhoidon kehitystä. Tätä asiaa tiedustelisin ministeri Risikolta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi pitää sanoa, että ministeri Risikko on tehnyt hirveän paljon hyvää ministeriaikanaan. Mielestäni vammaisille tarkoitettu henkilökohtainen apu, mikä nyt tulee lähiaikoina voimaan, 2009, on erittäin hyvä uudistus, ja sitä on pitkään odotettu.

Debatin aikana yritin saada puheenvuoroa mutta en saanut, joten ajattelin esittää nyt näitä kysymyksiä tässä puheen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Nuorten työttömyys on hyvin suhdanneherkkää. Luvut kertovat siitä karua kieltä. Kesäkuussa 2008 alle 25-vuotiaita työnhakijoita oli 1 700 vähemmän kuin edellisen vuoden kesäkuussa. Lokakuussa 2008 nuoria työnhakijoita oli jo tuhat enemmän kuin lokakuussa 2007. Kysyisin: Mitä ministeri aikoo tehdä, jotta nuorisotyöttömyys ei pahene ja turvataan yhteiskuntatakuun toteutuminen nuorille?

Lisäksi sitten työttömistä nuorista lähes puolet on ilman ammatillista koulutusta. Keväällä 2008 ammatilliseen koulutukseen oli ensisijaisia hakijoita lähes 11 000 enemmän kuin oli aloituspaikkoja. Moni nuori jäi siis ilman haluamaansa koulutuspaikkaa. Heikossa asemassa ovat myös ne nuoret, jotka keskeyttävät ammatilliset opintonsa esimerkiksi siksi, että oppilaitoksessa ei kyetä riittävästi tukemaan opiskeluvaikeuksista kärsiviä opiskelijoita. Haluaisin tietää, miten hallitus tähän panostaa, että nämä ammattikoululaiset pystyisivät suorittamaan opintonsa loppuun asti.

Arvoisa puhemies! Myös päiväkotien ryhmäkoosta on puhuttu vuosia, mutta mitään todellisia parannuksia ei ole näköpiirissä. Hallitusohjelmassa on vain maininta siitä, että varhaiskasvatuspalveluja kehitetään monimuotoisemmiksi lisäämällä osa-aikaisen hoidon mahdollisuuksia sekä avoimia päiväkoteja ja kerhotoimintaa.

Arvoisa ministeri, onko suunnitteilla toimenpiteitä, jotta päivähoidon ryhmäkokoja pienennetään ja uudet määräykset ryhmien koosta olisivat nykyistä sitovampia kasvatustehtävissä olevan henkilökunnan määrän suhteessa lasten määrään?

Sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatuksen neuvottelukunta on esittänyt visiossaan, että henkilökuntaa lisätään ja ryhmäkokoja pienennetään vuoteen 2020 mennessä. Onko niin, että hallitus toteuttaa tämän tärkeän uudistuksen?

Lisäksi vielä olisin kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä hetkellä terveyskeskukset eivät toimi riittävän hyvin. Niissä on erittäin paljon hyvää, mutta yleensä se negatiivinen palaute kulminoituu siihen, kun ei saada aikaa lääkärin vastaanotolle. Tosin lääkärit tekevät terveyskeskuksen hoitotyöstä vajaat puolet. Muu terveydenhuollon hoitohenkilökunta hoitaa lopun osuuden.

Lääkärit valittavat, että heillä on liian paljon hoidettavia potilaita. Väestövastuun pitäisi olla noin 1 700 asukasta per lääkäri, ja tällä hetkellä se on keskimäärin noin 2 000. Lääkärit valittavat myös siitä, että on liian paljon toimistotyötä ja joudutaan kirjoittamaan paljon erilaisia todistuksia esimerkiksi siitä, että lapsi ei voi harrastaa liikuntaa ym. ym.

He ovat puuttuneet myös siihen, että terveyskeskusten johto ei ole toimiva. Sitä olen jäänyt miettimään, että useasti kumminkin terveyskeskuksissa sitä lääkärin työtä johtaa lääkäri, mikä siinä voi olla ongelma. Onko niin, että lääkäreitten pitää tehdä sitä lääkärintyötä ja sitten terveyskeskuksissa pitää yksinkertaisesti olla kunnon johtaja, joka pystyy organisoimaan sen työn?

Minä olen erittäin tyytyväinen meidän kansanterveystyöstä ja kansanterveyslaista, mikä 1972 laadittiin. Se on kumminkin taannut koko Suomeen hyvän perusterveydenhuollon kaikille ja erikoissairaanhoidon. Se on niin tärkeä asia, että siihen kannattaa panostaa ja sitä täytyy kehittää, ja nämä olemassa olevat ongelmat täytyy poistaa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa ed. Merja Kuusiston puheenvuoron jälkeen.

Jos tällä viikolla on luettu uutisia, 15. päivä joulukuuta teki varsin moni kunnanvaltuusto päätöksiä ensi vuoden talousarviotaan koskien. Jos on katsonut eri puolilta Suomea lehtiä, on huomannut sen, että kuntapäättäjät tuskailevat vuosittain varsinkin kohoavien erikoissairaanhoidon kustannusten vuoksi. Nämä kulut kasvavat, koska perusterveydenhuolto ei tällä hetkellä eri puolilla Suomea toimi. Paine kasaantuu kalliimpaan erikoissairaanhoitoon, ja kyse ei ole niinkään kuntapäättäjien ymmärtämättömyydestä, vaan kuntien osittaisesta resurssipulasta, jota pahentaa väestön ikärakenteen nopea muutos ja toisaalta kohonneet kustannukset.

Oppositioryhmät vaativat vuosi sitten budjettiin 600 miljoonan euron lisäystä, jotta terveys- ja sosiaalipuolen haasteisiin voitaisiin vastata. Hallituksella ei tuolloin ollut mahdollisuuksia lisätä määrärahoja, eikä myöskään parhaillaan käsittelyssä olevassa valtion talousarvioesityksessä ole helpotusta tilanteeseen. Hallitus haluaa priorisoida mieluummin veronkevennykset keskeisten peruspalvelujen turvaamisen edelle.

Onkin kysyttävä, onko Vanhasen hallitus ymmärtänyt, millaisessa kriisitilanteessa perusterveydenhuoltomme perusta, terveyskeskukset, on tai minkälainen uhka siellä on syntymässä tällä hetkellä. Työkuorma on käynyt monissa terveyskeskuksissa lähes ylivoimaiseksi. Reilusti yli puolet terveyskeskuslääkäreistä sanoo, että heillä ei ole riittävästi aikaa varsinaiseen vastaanottotyöhön eli potilaan kohtaamiseen tai hoidon tarpeen määrittelyyn.

Arvoisa puhemies! Jopa puolet terveyskeskuslääkäreistä on valmis vaihtamaan työpaikkaa, ja terveyskeskuspalvelujen saatavuus on monin paikoin heikko. Monessa kunnassa hoitotakuu ei ole nopeuttanut kiireettömään hoitoon pääsyä lainkaan ja pääsy terveyskeskuslääkärin luo on entisestään vaikeutunut ja terveyskeskusten vetovoima vähentynyt.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäinen toi tärkeän asian esille, terveyskeskusten palvelut. Eräs ongelma on krooninen ja yhä paheneva lääkäripula terveyskeskuksissa. Kotipaikkakunnallani Haapamäellä ei ole vakinaista terveyskeskuslääkäriä ollut pitkään aikaan ja sijaisiakaan ei ole käytännössä ollut. Elikkä tämä on yksi esimerkki monen muun tapauksen ohella siitä, että terveysasemat eivät voi palvella täysitehoisesti, kun on lääkärivajetta.

Haluan kantaa huolta myös lääkärien yöpäivystyksistä ja viikonloppupäivystyksistä. Meillä on nyt maassa paljon sellaista suuntausta, että ne keskittyvät jopa maakuntakeskustasolle. Tämä on minusta liian kauas tapahtuvaa keskittymistä. Kun samaan aikaan pienemmillä paikkakunnilla myös ambulanssitoiminta uhkaa kannattamattomana loppua, niin tilanne on ongelmallinen. On sanottu, että lääkärien yöpäivystykset voivat etääntyä, kun on sairaankuljetus, mutta jos sairaankuljetuskin keskittyy liiaksi eikä yöaikaan ole tavoitettavissa sieltä läheltä omasta kotikunnasta edes ambulanssia, niin silloin on todella ongelma.

Samoin näkisin, että ambulansseja pitäisi olla myös yöaikaan riittävästi. Se tuntemus, mitä minulla on, osoittaa sen, että muun muassa Keski-Suomessa kotiseudullani, mistä myöskin kuljetetaan potilaita Pirkanmaan puolelle, aamuyön tunteina kaikki ambulanssit ovat yleensä menossa. Sillä voi olla haittavaikutus nopealle saatavuudelle. Haluan korostaa sitä, että ambulanssien pitäisi olla aina nopeasti saatavissa. Vaikka tämä maksaa, niin kyllä on niin arvokkaasta, välttämättömästä asiasta kyse, että siihen pitää voida panostaa.

Tuon esille myös sen, että hallituksen budjetissa hoito- ja hoivatyöhön on haluttu panostaa, mutta on yhä lisääntyvämmästä, haastavammasta asiasta kyse, johonka tarvitaan myöskin jatkossa lisää voimavaroja. Omaishoitajat ovat se voimavara, jota ilman ei hyvää hoitoa olisi tässä määrin saatavissa. Siksi arvostan omaishoitajien työtä, ja siihen pitäisi myöskin yhteiskunnan osoittaa riittävää taloudellista panostusta mutta myöskin kantaa huolta siitä, että omaishoitajat jaksavat tehtävässään.

Täällä tuotiin edellä puheessa myös esille mielenterveysongelmat. Pitäisi voida vaikuttaa ennalta ehkäisevästi niin paljon kuin voidaan. Ed. Kuusisto toi juuri nämä nuorten kysymykset, nuorten syrjäytymisen estämisen, esille. Sivistysvaliokuntahan tämän vuoden aikana on tehnyt paljon töitä nuorten syrjäytymisen estämiseksi, mutta tähän tulisi voida kaikki panostukset jatkossakin tehdä.

Huoli viime sotien veteraanien asioista ei saa vaieta eduskunnassa niin kauan kuin yksikin viime sotien veteraani on vielä keskuudessamme, samoin sotainvalidit, lotat, myös kotirintamalotat. On muistettava, että aikanaan nuoret naiset, kuten oma äitinikin, olivat vuosikausia kotirintamalottana isänmaan eteen, mutta näistä ei ole minkäänlaista eläkettä tullut. Ei hän tietysti sitä kaipaakaan, mutta hyvä olisi, että yhteiskunta arvostaisi tuota naisten erittäin arvokasta ja viime sotien aikana välttämätöntä työtä myös näin jälkikäteen, kenellekä se vielä voidaan tehdä.

Samoin lukuisat kerrat on tuotu esille sitä, että on vielä heitä, jotka eivät ole saaneet veteraanitunnusta ja kokevat, että heille tämä kuuluisi. Toivon, että voitaisiin avata veteraanitunnusten myöntäminen, selvittää kysymys, onko niille ihmisille, jotka haluavat saada veteraanitunnuksen, perusteita myöntää, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, mitenkä oikeus hänen kohdallaan voisi toteutua.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Pidän erittäin hyvänä asiana, että valiokunta esittää veteraanien kuntoutukseen 1,8 miljoonaa euroa. He ovat sen toden totta ansainneet. Samoin pidän hyvänä sitä, että valiokunta niin kuin myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on esittänyt useampaan otteeseen, että nämä invalidien haitta-asterajat alentuisivat. Nyt kun ministeri Risikko on täällä paikalla tähän aikaan illasta, mikä on hieno asia, meillä on hyvä tilaisuus myöskin kysyä, onko nyt vihdoin viimein jossakin aikataulussa etenemässä tämä haitta-asteasia ja milloin siinä päästään sille tahtotila-asteelle, mikä eduskunnassa on, myöskin lakiehdotusten osalta.

Puhemies! Toinen kysymykseni ministerille koskee maatalouslomitusta ja sitä, että hallitusohjelmassa on erinomaiset kirjaukset lomapäivien lisäämisestä, mutta ongelmaksi maataloudessa on muodostunut lomittajapula. Miten te olette asiaa pohtinut, minkälaisia toimenpiteitä pitäisi tehdä? Pitäisikö työmarkkinajärjestöille palkkauksen osalta vähän vinkata asiasta, vai mitkä olisivat ne keinot, jotta lomittajapula hieman heltiäisi nykyisestä? Tarvetta sille selkeästi on.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli muutamia kysymyksiä. Osa edustajista on jo poistunut paikalta, mutta muutamaan kysymykseen tässä ehdin vastata.

Sosiaalityöntekijöiden määrästä kysyi ed. Anneli Kiljunen, ja se on todella sellainen vakava kysymys tietysti, miten heitä riittää, kun esimerkiksi lainsäädäntö edellyttää yliopistososiaalityöntekijöitten palkkaamista jne. Me olemme nyt ministeriössä pohtineet nimenomaan näitä tehtäväkuvia ja antaneet niistä suosituksia kunnille ja sen lisäksi opetusministeriön kanssa keskustelleet siitä, voitaisiinko lisätä sosiaalityöntekijöiden koulutusta muun muassa muuntokoulutuksella sosionomeista.

Täällä muun muassa edustajat Laxell, Kärkkäinen ja monet muut, muun muassa ed. Kiurukin, ottivat puheeksi mielenterveyspalvelut. Ministeri Hyssälä on tehnyt hyvää työtä tämän Masto-hankkeen kautta nimenomaan edistääkseen sitä, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei olisi niin valtava kuin se tällä hetkellä on, koska todellakin mielenterveys on meillä suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy.

Mieli 2009 on tällainen mielenterveysohjelma, joka meillä nyt valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä tai ainakin tammikuun loppuun mennessä. Silloin esitellään ihan julkisuuteenkin tämä Mieli 2009. Siellä nimenomaan ovat mielenterveys ja päihde yhdessä, ja se on minun mielestäni tosi iso askel, että me saisimme nämä yhteen, koska monesti näillä ihmisillä on molemmat ongelmat eikä heitä luukutettaisi sitten paikasta toiseen.

Sitten ed. Kuusisto nosti erittäin tärkeän asian täällä esille, nuorten syrjäytymisen ja sen, miten sitä voidaan ehkäistä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on varmasti hyvin monia eri keinoja ja siinä ei yksi keino riitä, mutta tässä on muutamia, muun muassa se, että työllisyyttä lisättäisiin ja mahdollistettaisiin myöskin kannustavalla sosiaaliturvalla. On myöskin tärkeää, että mielenterveyspalvelut ovat kunnossa, ja siihen me pyrimme myöskin, koska sillä yhtenäistetään näitten nuorten mielenterveysikärajoja. Tällä Kaste-ohjelmalla yritetään saada nimenomaan apua sille koko yhteisölle ja perheelle, että sitten nuoret pystyisivät pääsemään siitä mahdollisesta kierteestä pois.

Keskeyttämisen vähentäminen on tosi tärkeä asia oppilashuollon menetelmin, ja oppisopimuskoulutus on tärkeä metodi tähän ja kaiken kaikkiaan se, että kiinnitämme erityistä huomiota kasi- ja ysiluokkalaisiin, koska nämä ovat sellaisia riskiryhmiä. Sitten tietysti koulupudokkaat pitää pysyttää eräällä lailla haavissa. Itse 15 vuotta koulutuspuolella olleena sanon, että jos koulupudokkaita kovin paljon tulee, niin se on erittäin huono merkki, koska heidät pitäisi saada kiinni, mutta nyt voi käydä niin, että he katoavat jopa tilastoista, ja tämä on surullinen juttu.

Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta tekee hyvää työtä, pohtii nimenomaan, mitä erityismuutoksia päivähoitolakiin pitäisi tehdä, mutta sitten lähtee rakentamaan myös lakia varhaiskasvatuksesta. Siellä kuvataan jatkumo sieltä päivähoidosta ihan sinne kouluun asti. Myöskin nämä monimuotoiset varhaiskasvatuspalvelut ovat siellä luupin alla.

Toimiva terveyskeskus -ohjelma vastaa terveyskeskuksen ongelmiin, ja täällä toitte, ed. Kuusisto, esille niitä probleemeja, mitä terveyskeskuksissa tällä hetkellä on. Toimiva terveyskeskus -ohjelma ja terveydenhuoltolaki ovat niitä keinoja, joilla me nyt tähän yritämme sitten saada jotain apua. Mutta pitää muistaa se, että tässä nyt ei rahakaan ole se riittävä apuväline vaan tarvitaan myös toimintojen muutoksia, työnjaon muutosta. Nimittäin on paikkoja, joissa se toimii hyvin, ja paikkoja, jossa se ei toimi, ja siellä ei raha olekaan se ratkaiseva asia.

Sitten täällä nostettiin esiin veteraanikuntoutusasiat, tärkeä asia sekin on. Nyt me olemme Valtiokonttorin kanssa tehneet hyvää yhteistyötä ja käynnistäneet tällaisen keskustelun siitä, mitkä ovat tulevien vuosien toimenpiteet. Nimittäin edellisellä kaudella tehtiin tämä hyvä veteraanipaketti ja sitä on viety hissun kissun eteenpäin, mutta nyt se on hyvä päivittää ja katsoa, mitä nyt sitten tarvitaan.

Maatalouslomituksesta. Olen itsekin sitä mieltä, että on hienoa, että on saatu lomapäiviä lisää maatalousyrittäjille ihan jaksamisenkin tähden, mutta nyt on sitten se probleema, mistäs lomittajat. Tämä on nyt palkkauskysymys ja työaikakysymys ja yleensäkin kaiken kaikkiaan työehtosopimuskysymys, jossa tarvitaan sitten muitakin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Ensihoito ja sairaankuljetus nousivat myös puheeksi. Terveydenhuoltolaki ottaa nyt asian myöskin tällaiseksi tärkeäksi kehittämisen alueeksi. Ensihoidosta ja sairaankuljetuksesta meillä on hyvä selvitys tehtynä, mutta se pitää vaan laittaa käytäntöön. Kun Paras-hanke etenee, niin ensihoidolla ja sairaankuljetuksella tulee olemaan suurempi rooli, koska nyt kun terveyskeskuksia ja päivystyksiä keskitetään, se tarkoittaa sitä, että pitää olla hyvä kuljetus ja ensihoito pitää varmistaa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Risikkoa siitä, että puhuitte nimenomaan mielenterveyspalveluiden hoitotakuusta. Toivon, että onnistutte omalla ministerikaudellanne viemään sen loppuun.

Toinen asia, mihin kiinnititte huomiota, oli nimenomaan kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto, jotka ovat tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa. Kunnat ovat vähentäneet kouluterveydenhuoltohenkilöstön virkoja ja kouluterveydenhuollon vastaanottokäyntejä huomattavasti. Ja niin kuin tämän viikon budjettikirjoituksista kuntien valtuustojen päätöksistä viime maanantailta voi lukea, kouluterveydenhuollon oppilasmäärät ovat kohtuuttoman suuria suosituksiin verrattuna ja yhdenkään läänin alueella ei enää tehdä suositusten mukaisia laajoja terveystarkastuksia. Ja jos tällä viikolla luki tarkasti läänien tarinoita, niin vain puolessa kunnista terveydenhuollon hoitajien mitoitus on suosituksen mukainen tai lähellä sitä ja joissakin kunnissa suositusten mukainen oppilaiden enimmäismäärä ylitetään yli kaksinkertaisesti.

Myöskään koulukuraattoreita ja koulupsykologeja ei ole riittävästi, ja toivon, että ministerinä kiinnitätte varsin paljon huomiota siihen, että kiritätte erityisesti valtiovarainministeri Kataista siihen, että hän näkisi painopisteenä myöskin tämän tulevina vuosina.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon ongelmat kulminoituvat lääkäripulaan ja hoidon porrastukseen, ja nyt kun tämä terveydenhuoltolaki etenee ja ilmeisesti on niin, että lausuntokierros on pikkuhiljaa käyty loppuun — valitettavasti ministeri on lähdössä — olisin kysynyt siitä, onko se työ, jota on tehty tämän Paras-hankkeen tiimoilta, kun on tehty näitä yhteistoiminta-alueita terveydenhuollon osalta, mennyt hukkaan. Ja onko varmaa se, että tulee terveyspiirimalli, vai mikä se tämänhetkinen tilanne on?

Kyllä jotenkin tuntuu siltä välillä, että hyvä hallitus etenee niin nopeasti, että peruskunnissa emme oikein ehdi mukaan näissä asioissa. Kun kotikunnassanikin tämä Paras-hankkeen mukainen yhteistoiminta-alue on nyt muodostettu ja se ensi vuonna alkaa, niin toivon tietysti, että niitä kokemuksia, joita tästä kokeilusta saadaan, pystyttäisiin sitten hyödyntämään laajemmin. Aika näyttää varmaan, onko tämä terveyspiirimalli hyvä vai huono. Siinähän ongelmat ovat hyvin pitkälti siinä, että hallinto on aika raskas, ja kun on isosta yksiköstä kysymys, niin kuuluuko peruskuntien ääni sitten tässä terveyspiirimallissa riittävästi?

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen ja kuntien heikentyneet laitoshoivapalvelut johtavat pitkällä aikavälillä siihen, että omaishoito ja sen tarve tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Omaishoidon kehittämisen toimenpideohjelmassa vuodelta 2004 arvioidaan, että omaishoitajien tarvetta olisi yli 300 000 ihmiselle. Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi tänä vuonna noin 33 000 omaishoitajaa sai kunnallista omaishoidon tukea. Valitettavasti omaishoidon tuki on vieläkin kovin harkinnanvaraista, se on kuntien harkinnanvarainen etuus, joka kohdentuu kunnista riippuen hyvin eri tavalla. Näin seurauksena on sitten se, että omaishoitajat ja -hoidettavat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, millä asuinpaikalla asutaan. Valitettavasti myöskin monissa kunnissa omaishoidon tuki ja sen tarve alibudjetoidaan, jolloin määrärahat voivat loppua kesken vuoden tai ainakaan sopimuksia loppuvuodelle ei taloudellisten paineitten vuoksi tulla tekemään.

Arvoisa puhemies! Omaishoito on kuitenkin hyvin taloudellinen tapa hoitaa ikääntyvien suomalaisten turvaa ja tulevaisuuden hoitoa. On selvää, että hoidon tukea ja tuensaajien määrää pitää jatkossa laajentaa ja tulee huolehtia siitä, että omaishoitajien fyysinen ja henkinen jaksaminen riittää tulevaisuudessakin. Se vaatii kuntoutusta omaishoitajille. Olenkin sillä kannalla, että neljä vapaapäivää pitää jatkossa sisällyttää omaishoidon määrärahojen budjettiin tulevilla budjettikausilla ja lisäksi vapaapäivistä pitää tehdä maksuttomia.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Hyvät kansanedustajat! Haluaisin tässä vielä illan päätteeksi ja loppukeskustelussa nostaa muutaman asian esiin, jotka minun mielestäni ovat tärkeitä erityisesti terveydenhuollon tason turvaamisessa.

Arvoisa ministeri, teillä on ollut hyviä näkökantoja. Toivon, että viette niitä eteenpäin, ja sitä mukaa kuin tuotte niitä tänne eduskuntasaliin päätettäväksi, arvoisa ministeri, me kyllä oppositiosta niitä kannatamme.

Eräs keskeinen asia on se, että meillä eri väestöryhmien terveyserot ovat kasvamassa. Tämä on hyvin merkittävä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden muoto. Se, saadaanko tasavertaisesti ja samanlaisilla, yhdenvertaisilla sosiaalisilla ja terveydellisellä oikeuksilla perustarpeet tyydytetyiksi, on yksi kysymys, johon jokaisen yhteiskunnan pitää vastata, ja mielestäni Suomessa vastauksen pitää olla "kyllä": yhdenvertaiset terveyspalvelut kuuluvat jokaiselle.

Nyt kuitenkin tämän hallituksen aikana ollaan menossa kehityksessä väärään suuntaan ja hyvin vaaralliseen suuntaan. Meillä hyvätuloiset käyttävät lähinnä yksityisiä palveluita, sitten toisaalta työssä olevat käyttävät työterveyspalveluita ja sitten kaikkein pienituloisimmat terveyskeskuspalveluita. Tämä on hyvin merkittävä eriarvoistumiskehitys, joka tulee ottaa erityisen tarkastelun piiriin. Meillä korkeat terveydenhuoltokustannukset jopa saattavat estää kaikkein pienituloisimpia saamasta perusterveydenhuoltoa ja niitä oikeuksia, jotka jokaiselle Suomen kansalaiselle minun mielestäni kuuluisivat.

Terveydenhuollon asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuuosuudet, kuten on täällä monissa paikoissa todettu, ovat kuitenkin maailman huippuluokkaa, ja meillä terveydenhuollon kustannukset, jotka tulevat sairastuneelle, ovat eurooppalaisittain verrattuna korkeat. Tätä taustaa vasten en pidä oikeana sitä, että hallitus on lähtenyt tielle, jolla nostetaan terveydenhuollon maksuja, enkä ymmärrä niitä perusteluja, joita hallitus on tälle tielle lähtiessään käyttänyt. Meillä tämä saattaa johtaa myös eneneviin terveydenhuollon kustannuksiin koko kansantalouden mittakaavassa. Kun hoito viivästyy, niin myös hoidon kokonaiskustannukset kasvavat.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne perustuslakivaliokunnan jäsenenä kiinnitti varsin oikeaan asiaan huomiota. Suomalaisen potilaan omakustannusosuus terveydenhuollon kustannuksista on lähes kaksinkertainen eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna, ja jos katsotaan potilaiden omakustannusosuutta, niin sitä tulisi ryhtyä pienentämään. Tämä alkaa olla kohta jo yhdenvertaisuuskysymys suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mutta kiinnitän lopuksi omassa puheenvuorossani huomiota niihin muutamaan aloitteeseen, joita kristillisdemokraatit ovat tehneet huomiseen käsittelyyn sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.

Ensimmäinen on se, että haluamme kiinnittää vielä huomiota siihen, että omaishoitajien asema kaipaa pikaista helpotusta. Ennen vaaleja useimpien poliittisten puolueiden ohjelmissa tämä kysymys nostettiin merkittävästi esille, sillä merkittävä osa omaishoitajista jää tällä hetkellä kokonaan omaishoidon tuen ulkopuolelle varojen puuttuessa. Erityisesti tämä korostuu, voi sanoa, meidän roopelandiassamme, jossa on niin eriarvoisia kuntia. On 16 prosentin Maarianhamina ja Kauniainen, ja sitten on näitä 21 prosentin kuntia, joissa omaishoidon tukea ei makseta edes sitä tasoa, mitä esimerkiksi Kauniaisissa ja Espoossa maksetaan.

Vaikeavammaisten mahdollisuuksia henkilökohtaisen avustajan palkkaamisen on myös parannettava heti vuoden alusta ja annettava siihen riittävät määrärahat, joita en havainnut hallituksen ensi vuoden esityksessä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä ed. Kärkkäiselle haluan vastata, että on aivan oikein, kun otatte tähän keskusteluun mukaan nimenomaan valtiosääntöoikeudellisenkin tarkastelun. Se, että me olemme Suomen perustuslain viime uudistuksessa lisänneet painoa nimenomaan sosiaalisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien toteutumiselle, on äärettömän tärkeä näkökulma, ja mikä on sen perusteellisempi tarve ihmiselle kuin terveyden säilyttäminen ja hyvän hoidon saaminen ajallaan. Jos me ajattelemme ihmisen elämäntilanteiden haavoittuvuutta, juuri nimenomaan terveydenhuollon saamattomuus loukkaa ihmisen perusoikeuksia kaikkein arimmalla alueella.