Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Puhemies totesi, että nyt voidaan hallituksen esitys hyväksyä tai hylätä, ja tässä vaiheessa esitän, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Tässähän, kun kelamaksu poistettiin, lähdettiin hakemaan ratkaisuja, millä tämä miljardin aukko valtion budjettiin voidaan täyttää. Silloin keksittiin tämmöinen niin sanottu vihreä verouudistus, jossa tapahtuu melkoinen tulonsiirto elinkeinoelämältä palkansaajien ja eläkeläisten kustannettavaksi.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kotitalouksien maksettavaksi tulee noin 335 miljoonan euron kustannus ja loput 400 miljoonaa euroa kohdistuu elinkeinoelämään. On syytä huomata kumminkin tässä kotitalouksien kustannusosuudessa, että hallitus ei ole laskenut tähän arvonlisäveron kertymää, ja perusteluna on ollut se, että kun tämä energiaveroratkaisu tulee, niin se nostaa niin paljon ihmisten menoja, että he vähentävät muuta kulutusta vastaavasti ja sen tähden ei tule arvonlisäverotuloja lisää. Tämä on aika mielenkiintoinen yhtälö, kun ajatellaan, minkä tähden sitten yleensä nostetaan arvonlisäveroa, jos se on näin tarkalla. Voi olla, että ne 700 000—800 000 köyhää Suomessa, eivät pysty lisäämään kulutustaan eikä heidän taholtaan tule sitä arvonlisäverolisäystä, mutta nämä 4 miljoonaa muuta ihmistä varmasti tulevat käyttämään edelleenkin rahaa, myöskin vastaavia summia kuin aikaisemminkin, muuhun kulutukseen kuin näihin energia-asioihin, ja silloin arvonlisäverotuotto kyllä tulee kasvamaan.

Tässä on huomioitava, että tämä kohdistuu erittäin rajusti kotitalouksiin. Erityisesti asumiskustannukset tulevat nousemaan, asui sitten omakotitalossa, omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa. Joka tapauksessa asumiskustannukset tulevat nousemaan jopa parikymmentä euroa, pahimmillaan parikymmentä euroa, ehkä hiukan ylikin, kuukautta kohti keskimäärin. Tietenkin esimerkiksi kerrostaloissa kaukolämmityskustannukset tulevat jäämään jonkin verran pienemmäksi, ehkä noin 100 euroon vuodessa, mutta kuitenkin merkittävät kustannukset tulevat kohdistumaan erityisesti asumiseen. Asumisen hinta on tässä maassa muutoinkin voimakkaasti noussut. Erityisesti vuokra-asuntopula vaikuttaa siihen, että asumiskustannukset ovat nousseet ja vuokralaiset joutuvat käymään huutokauppaa siitä, kuka saa vuokra-asunnon.

Kun hallitus mainosti tätä esitystä vihreäksi verouudistukseksi, niin on mielenkiintoista katsoa, miten tämä kohtelee esimerkiksi joukkoliikennettä. Tämä tulee nostamaan noin 10 miljoonalla eurolla joukkoliikenteen kustannuksia, ja selvästi sanotaan, että ne tullaan siirtämään lipun hintaan, elikkä se nostaa joukkoliikenteen lipun hintoja. Samoin, kun sähkövero nousee ja kun esimerkiksi VR:n yksi tämmöinen vaihde sulatetaan sähköllä ja se sulattaminen vie saman verran sähköä kuin omakotitalo vuodessa, suunnilleen, niin voi laskea, kuinka paljon sitten näitä sähkölämmitteisiä vaihteita on, kuinka paljon se VR:n kustannuksia tulee lisäämään. Se tulee lisäämään todella merkittävästi. Lisäksi myöskin sähköjunat tarvitsevat sähköä. Elikkä myöskin VR joutuu nostamaan lipun hintoja. Sen lisäksi taksiliikenteen kulut tulevat nousemaan noin 4,4 miljoonaa euroa.

Sitten toisena puolena on tämä teollisuus. Suomen vientiteollisuudesta metsäteollisuus joutuu esimerkiksi kilpailijamaa Ruotsiin nähden huomattavasti epäedullisempaan asemaan kuin missä se on tänä päivänä. Tänä päivänä jo metsäteollisuudessa Suomen ja Ruotsin välillä ruotsalaisten kustannusetu on noin 70 miljoonaa euroa vuodessa, ja se tulee nousemaan tämän ratkaisun jälkeen noin 130 miljoonaan euroon. On selvää, että ne yritykset, esimerkiksi Stora Enso, tulevat käyttämään sitä hyväksi, koska Ruotsissa on halvemmat kustannukset. Mieluummin pannaan Suomessa laitoksia kiinni kuin Ruotsissa, koska siellä on edullisempaa.

Se, mitä hallitus lupasi metsäteollisuudelle, on mielenkiintoista. Syksyllä 2009 hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta lupasi huolehtia metsäteollisuuden energiaverotuksen kilpailukykyisyydestä, kun kävi ilmi, että kelamaksu poistetaan. Mutta miten tämä lupaus on pidetty? Ei mitenkään. Tällä on tietenkin myöskin työllisyysvaikutuksia Suomeen.

On laskettu, että tämän suoran vaikutuksen lisäksi tämä aiheuttaa lisäkustannuksia esimerkiksi puutavara-autoille. Puutavara-autoille, jotka ajavat noin 200 000 kilometriä vuodessa, se aiheuttaa, vaikka käyttövoimaveroa alennetaan, noin 7 400 euron vuosikustannukset lisää autoa kohti. Sellaiselle hakerekalle taas, joka ajaa noin 300 000 kilometriä vuodessa, kustannukset ovat yli 10 000 euroa vuodessa autoa kohti. On selvää, että nämä kustannukset tullaan siirtämään myöskin hintoihin jossain vaiheessa, ja se tulee edelleenkin heikentämään suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukykyä.

Tämän lisäksi koneyrittäjät laskevat, että heidän kustannuksensa tulevat nousemaan noin 22 miljoonaa euroa vuodessa. On selvää, että eivät myöskään koneyrittäjät varmasti ajan mittaan jätä näitä kustannuksia pelkästään omaan piikkiinsä, vaan ne siirtyvät hintoihin, ja tämä heikentää metsäteollisuuden kilpailukykyä.

Samoiten teknologiateollisuus elikkä metalliteollisuus joutuu näitten lisääntyvien kustannuspaineitten kohteeksi, ja se heikentää suomalaista kilpailukykyä. Samalla myöskään työllisyyttä ei varmasti sillä tavalla paranneta, miten voitaisiin muuten parantaa.

Tämä hallituksen esitys, kuten jo totesin, on epäonnistunut. Se on epäoikeudenmukainen. Se kohtelee kotitalouksia kaltoin. Tämän johdosta, kuten jo äsken totesin, esitän, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäisenä haluan kannattaa ed. Kuopan tekemää lakiehdotuksen hylkäysehdotusta.

Nyt on tullut se päivä, kun laitetaan maksuun kelamaksun poisto, siitähän tässä on kysymys. Tehtiin miljardin aukko, ja sitä sitten, niin kuin ed. Kuoppa totesi, halutaan paikata, ja se paikkaaminen toteutetaan sillä tavalla, että se on hyvin kyseenalaista tavallisen kansalaisen asumiskustannusten, joukkoliikennekustannusten kannalta, ja se on myös varsinkin energiaintensiivisen teollisuuden kannalta kyseenalaista ja suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä murentavaa. Se on myöskin vähän turpeenruskea.

Ja jos ajatellaan asumiskustannuksia: missä ne asumiskustannukset kaikista korkeimpia ovat? Kyllä ne ovat aika selkeästi esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla. Vaikka ratkaisua korjattiin silloin, kun paljastui esimerkiksi maakaasun aivan törkeä kohtelu alkuvaiheessa, vaikka se korjaantuikin, niin kyllä ilman muuta aikamoiset paineet esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla on pystyä pitämään asumisen hintaa kohtuullisena tai edes yrittää hillitä sen nousua tähänkin ratkaisuun liittyen.

Mitä tulee verotukseen yleensä, niin kuten täällä jo aiemmin tänään keskustelussa viitattiin muun muassa Tukholman yliopiston professori Jäntin kannanottoihin siitä — ja siihen viittasi muuten ed. Kärkkäinenkin äsken — että olisi kyllä syytä käydä joskus ihan tällainen periaatteellisempikin verokeskustelu siitä, mikä on todella verotuksen tarkoitus yhteiskunnassa. Aika herkästi vain siirrellään ja puhutaan veromuodoista se ja se, vastakkain tuotto tämä ja tuo, eikä muisteta sitä, että verotuksen tarkoitus on saada oikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan ja tuoda ne tulot, jota oikeudenmukainen ja kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta tarvitsee.

Siitä verotuksen korkeimmat asiantuntijat, niin edesmennyt Kari S. Tikka kuin muutkin, ovat joutuneet toteamaan, että verotuksen yksi keskeisimpiä periaatteita on se, että verotuksen on oltava veronmaksukyvyn mukainen. Jos on suuret tulot, ovat ne tulot sitten tulomuodoltaan sitä tai tätä, niin suuria tuloja pitää verottaa enemmän ja pieniä tuloja vähemmän, koska suurituloisella on suurempi veronmaksukyky kuin pienituloisella. Ja jos on paljon omaisuutta, niin silloin on parempi veronmaksukyky, ja suurista omaisuuksista pitää verottaa enemmän. Tätä periaatetta kun toteutettaisiin, niin päästäisiin paljon eteenpäin.

Nyt kun valtiovarainministeriökin tänään ilmoitti, että 10 miljardin leikkaustarve, tai tulopohjan vahvistamistarve, kohdistuu seuraavalle vaalikaudelle, niin on kyllä todella oleellinen kysymys, mitä sille tulopuolelle tehdään. Ettei vain jatketa sitä linjaa, joka on pitkään jatkunut, että sitä veropohjaa syödään, sen rakennetta muutetaan tasaveron suuntaan ja pidetään jotenkin hirveän tärkeänä asiana sitä, että veroaste on matala. Kun pohjoismainen malli, jota ympäri maailmaa kuitenkin hyvänä pidetään ja joka on taannut Pohjoismaille menestyksen tässä maailmassa, on perustunut suurelta osin varsin korkeaan veroasteeseen. Siihen, että on kerätty myöskin sitä pottia, jolla on sitten pystytty jakamaan hyvinvointia, pitämään hyvinvointimallia yllä.

Elikkä tämä kelamaksun poistaminen ja sen korvaaminen näin epäoikeudenmukaisella tavalla ei ole mitenkään perusteltua, ja siksi tämä hylkäyksen kannatus.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Tämä kyseessä oleva verotusratkaisu on surullinen esimerkki myös hallitusohjelman ulkopuolisista ratkaisuista. Tammikuussa 2009 Kataisen hutaisuksi nimitetty työnantajan kelamaksun poisto saattoi 1 100 miljoonaa euroa perusetuuksien rahoitusta tässä vakavassa talous- ja finanssikriisissä valtion talousarvion kautta hoidettavaksi. Tätä paniikinomaisesti hallitus on sitten eri tavoin yrittänyt kasata, ja siitä syntyi tämä kaksikin kertaa korjattu fantastinen energiaverouudistus. Tältä osin sen seuraukset ovat myös suhdannemielessä ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kannalta vakavat, koska se todella kohdistuu tässä vakavassa talouskriisissä lapsiperheisiin ja pientä eläkettäkin saaviin talouksiin noin 300 euron lisäkustannuksina vuositasolla.

Sitten kun meidän kansallisesti pitäisi myös pystyä varmistamaan erityisesti vientiteollisuuden, metsäteollisuuden toimintaedellytykset ja rakenteet, jotta meidän valtiontaloutta voidaan lähteä hoitamaan, niin metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä vaarannetaan muun muassa tällä energiaverolla tosiaan vakavasti. Kyllä tämä on edesvastuutonta toimintaa ja osoittaa, miten hallinta puuttuu, miten hallitus ajelehtii nyt tällä hetkellä todella vakavalla tavalla, puhutaan sitten tulevaisuuden ratkaisupaineista, joihin tulee myös hallitsematon paine, kun nyt ei asioita pystytä hallitsemaan.

Muun muassa näistä syistä ja tämän mietinnön vastalauseen mukaisesti esitän esityksen hylkäystä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Rajamäen tekemää esitystä.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tuosta on hyvä jatkaa, mihin ed. Rajamäki jäi. Metsäteollisuuden toimintaedellytykset heikentyvät. Jos otan omasta kotikaupungistani Varkaudesta esimerkin: me maksettiin — kun tehdas pyöri vielä sen kokoisena, millainen se oli vielä vuonna 2008 — 3,5 miljoonaa energiaveroa, ja jos tämä energiavero, mitä hallitus nyt esittää, olisi toteutunut, Stora Ensolle olisi tullut 10,3 miljoonan euron lasku.

Ja kun vertaa siihen, että Ruotsissa tuo vero on nolla. Yhtenä keskeisenä asiana, joka tiedotustilaisuudessa vuonna 2009 tuli esille, kun kerrottiin esimerkiksi Varkauden tehtaan alasajamisesta, oli energiaverojen mahdollinen tuleminen. Ja tämä on kyllä niin, jos mietitään, mistä Suomeen saadaan työtä, että me nimenomaan kilpaillaan Ruotsia vastaan. Siellä eräs asiantuntija väitti, että olisi ollut laitos, joka olisi kannattanut ehkä sulkea ennemmin kuin Varkauden tehdas. Jos tätä energiaveroa ei olisi ollut, niin voisi olla, että meillä olisi yksi tehdas enemmän pyörimässä. En uskalla sanoa, olisiko niin, tuo oli yksi asiantuntijan ajatus, mutta tämä esitys oli tosiaan, niin kuin ed. Rajamäki mainitsi äsken, kyllä vähän hutaisemalla tehty. En pysty tätä suomalaisten työpaikkojen kannalta näkemään mitenkään perusteltuna.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin merkittävä lakiesitys, joka nyt on käsittelyssä, ja on hyvin surullista, että tästä ei voida käydä kunnollista keskustelua sen jälkeen, kun asiantuntijakuuleminen valiokunnissa on tehty ja tämän esityksen kaikki vaikutukset ovat nyt pikkuhiljaa selvinneet. Kuvaavaa on se, että täällä on hallituspuolueiden kansanedustajista vain ed. Pulliainen, joka on täällä aina paikalla, ja sitten ed. Hoskonen, joka ilmeisesti nyt sitten joutuu ottamaan vastuulleen tämän ehdotuksen puolustamisen.

Tässä on useita heikkouksia, jotka asiantuntijakuulemisessa tulivat hyvin esille. Tämän historian lähtökohdan ed. Rajamäki toi tässä erinomaisen hyvin esille, että ensin käsittämättömällä tavalla valtiovarainministeri lehtihaastattelussa ilmoitti, että työnantajan kansaneläkemaksu tullaan poistamaan, ilman että oli mitään käsitystä siitä, miten tämmöinen yli miljardin euron tulovaje tullaan paikkaamaan, ja sitten ryhdyttiin tähän paikkuutalkooseen, ja tällä tiellä nyt sitten tässä tänään ollaan, ja pikkuhiljaa alkaa selvitä, ketkä tässä joutuvat maksumiehiksi.

On syytä sanoa, että tämä kohdistuu, niin kuin ed. Rajamäki hyvin tietää Kelan valtuutettuna, Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen ja muuttaa Kansaneläkelaitoksen rahoituksen keskeisiä periaatteita. (Ed. Rajamäki: Sitä ei tajuta vielä!) Työnantaja, joka on ollut pitkään mukana Kelan rahoituksessa, jää nyt siitä pois ja on tämän jälkeen mukana enää ainoastaan sairausvakuutuksen rahoittamisessa ja siihen liittyvien menojen rahoittamisessa.

Tällä päätöksellä on siis monenlaisia seurausvaikutuksia, ja niistä vakavimmat liittyvät tietysti tähän perusturvan rahoittamiseen. Ja kun täällä on puhuttu nyt viime syksyn ja tämän syksyn aikana paljon tästä perusturvasta, ja on jopa ollut puolueita, muun muassa pääministeripuolue, jotka puhuvat siitä, kuinka perusturva on erityisen lähellä sydäntä, niin jään vain toteamaan, että keskustahallituksen aikana perusturvarahoitukseen tehtiin tämä miljardin euron aukko.

On selvää, että sitten kun lähdetään katsomaan, mistä se kerätään, niin törmätään niihin ongelmiin, mihin hallitus on törmännyt, että on vaikea löytää sellaisia veroratkaisuja, jotka jakaisivat tämän rasitteen sinne, missä se rasite aikaisemmin on ollut, eli työnantajille. Tässä tapahtuu erittäin merkittävä tulonsiirto, jossa, toisin kuin hallitus sanoi, tätä rasitetta siirretään merkittävästi kotitalouksille. Hallitushan alun perin ilmoitti, kun tätä paikkuupäätöstä kehysriihessä tehtiin, että enemmistö tulee elinkeinoelämälle. No millä tämä saatiin aikaan? Nythän se asiantuntijakuulemisessa on paljastunut: sillä, että elinkeinoelämän rasitteeksi laskettiin sähköyhtiöille tuleva veronkorotus, jonka sähköyhtiöt ja lämpöyhtiöt tietenkin siirtävät eteenpäin asiakkaidensa maksettavaksi. Ja kun tämä kotitalouksien tosiasiassa maksama lisälasku otetaan huomioon, niin ollaan tilanteessa, että noin 500 miljoonaa euroa on se summa, joka tästä laskusta tulee kotitalouksien maksettavaksi. 500 miljoonan euron tulonsiirto kotitalouksille tehtiin, eikä suinkaan niin, että enemmistö tästä olisi pysynyt elinkeinoelämän rasitteena. Sekin kävi ilmi asiantuntijakuulemisessa.

Hyvin ymmärrän, että täällä ei yksikään verojaoston jäsen hallituspuolueesta ole paikalla, koska asiantuntijakuulemisessahan kävi ilmi, että hallitus ei ole sisällyttänyt tähän kotitalouksien laskuun arvonlisäverovaikutusta, vaikka on päivänselvää jokaiselle, joka katsoo energialaskuunsa, että siihen hintaan tulee 23 prosenttia lisää. Ja se veruke, että tämä vero, joka siis maksetaan lisää nyt energiaveron yhteydessä, ikään kuin olisi jossain muualla ja jäisi arvonlisäverokertymästä sitten pois, on aivan eriskummallinen, koska sehän tarkoittaa silloin sitä, että hyväksytään se, että kun täällä kotitaloudet maksavat enemmän, itse asiassa tämän yli 600 miljoonaa euroa olevan summan, niin ollaankin tilanteessa, että vastaavasti he sitten käyttävät vähemmän muita palveluita tai ostavat muutoin vähemmän. Jos se on näin, niin kaikissa vaihtoehdoissa kotitalouksille tuleva lisärasite tästä asiasta on tuo 600 miljoonaa euroa, eli lähes koko tämä summa, joka tällä kerätään lisää.

Harvoin olen nähnyt, että eduskuntaa on tällä tavalla tietoisesti vaikutusarvion suhteen johdettu harhaan kuin mitä tämän lakiesityksen yhteydessä on tapahtunut, että se, mitä hallitus sanoo, että enemmistö tulee elinkeinoelämälle, kääntyykin täysin toisinpäin, että noin 600 miljoonaa euroa tästä laskusta tulee kaiken kaikkiaan kotitalouksille kannettavaksi. Tämä on siis suurin puhallus, mitä tulojakovaikutusmielessä yhdellä kertaa tämä hallitus on tehnyt.

Sitten tässä on vielä erityispiirteenä se, että elinkeinoelämän sisällä tämä merkitsee ikävä kyllä sitä, että meidän eräät vientialat, ennen muuta tämä energiaintensiivinen teollisuus, joutuvat tässä tiettyjen tuotantolaitosten osalta vaikeuksiin. Nythän on käynyt ilmi, että tämä kohdentuu tehdaskohtaisesti hyvin eri tavalla. Meillä on todellakin tehtaita, jotka joutuvat maksamaan tästä — kun katsotaan tämä kokonaisuus, paitsi tämän energiaverokokonaisuus, myös tämä kelamaksun poistokokonaisuus — usean miljoonan euron lisälaskun, ja sitä kautta jotkut tehtaat, joiden kannattavuus on ennestään aivan siinä ja siinä, menevät sinne punaisen viivan tuntumaan ja siitä ylitse.

Kun sitten kysyttiin jälkeenpäin, miten tämä on valmisteltu, niin sanottiin, että tämänhän on valmistellut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Hallitushan menee välillä Sata-komitean ja Osmo Soininvaaran selän taakse, että Soininvaara on se, joka leikkaa nuorten toimeentuloa, ja nyt on keksitty, että vika onkin Vattissa. No, Vattihan sitten ilmoitti, että heille annettiin tehtäväksi kerätä näin monta sataa miljoonaa, että heillä oli fiskaalinen tavoite tälle omalle ehdotukselleen. Ei heidän esitykseensä annettu mitään ympäristötavoitteita, että tämän pitäisi johtaa joihinkin ympäristö- tai päästövaikutuksiin, vaan heillä oli fiskaalinen tavoite. Ja sitten ei ollut myöskään sitä yhtälöä annettuna, että tässä olisi pidetty tämä elinkeinoelämän rasite kokonaisuudessaan ennallaan ja sitten katsottu, miten se jakaantuu siellä elinkeinoelämän sisällä. Näyttää siis siltä, että tässä on suljetulle sektorille tapahtuva tulonsiirto, joka on vientiteollisuuden kannalta erittäin ongelmallinen.

Sitten suuri huoli on kyllä tästä maakaasun asemasta. Tämähän on asia ... (Ed. Pulliainen: Eikö sitä korjattu?) — Ikävä kyllä ei korjattu, koska se maakaasuratkaisuhan tarkoitti vain sitä, että tähän aikatauluun tässä puututtiin, mutta ei itse tähän maakaasun kohteluun. — Tämä on jälleen eriskummallinen häränpylly, mikä tässä nähtiin. Eli 1990-luvulla, silloin kun puhemies Kääriäinen oli vielä kauppa- ja teollisuusministerinä, niin ydinvoiman vaihtoehdoksi — ei tosin silloinen ministeri Kääriäinen nähnyt, mutta keskusta näki laajasti — nähtiin maakaasu, ja tämä jatkui vielä keskustelussa vuonna 2008, kun eduskunnassa käsiteltiin ydinvoimaratkaisua. Monet sanoivat ja aivan erityisesti keskustan riveistä, että maakaasuun turvautumalla voidaan hoitaa energiansaanti.

Tässä on tehty isoja investointeja, on tehty pitkäaikaisia kauppasopimuksia. Meiltä maakaasuhuolto on pelannut Venäjän kanssa erinomaisen hyvin, ja nyt sitten yhtäkkiä käännetään tämä niin, että maakaasulle tulee erittäin tuntuva lisärasite, jolla on kaksinainen vaikutus. Ensinnäkin se vaarantaa kaukolämmön kannattavuutta ja sitä kautta käyttöä, ja sitten toisaalta kysymys, johon ei vielä vastattu, vaikuttaa siihen, mikä on ylipäänsä maakaasun käyttö Suomessa. Tilannehan on se, että meillä on maakaasussa tietty verkko rakennettu ja se perustuu siihen oletukseen, että siellä tietty määrä kaasua virtaa. Jos tuo kaasumäärä lähtee selvästi vähentymään nopeassa aikataulussa, niin sitten tietysti tulee kysymys, kuinka paljon nousee niiden jäljelle jäävien maakaasunkäyttäjien maakaasun hinta, koska siinä on kuitenkin kiinteällä kululla erittäin suuri osa kustannuksia. Tästä asiasta ei mielellään puhuta, mutta on syytä nostaa esille, että tällä on vaikutus kaiken kaikkiaan meidän maakaasulinjoituksiimme, ja tämä on erityisen kummallista sen takia, että valtiovalta yhtäkkiä kääntää kelkkansa, ne samat poliittiset tahot, jotka vielä eilispäivänä julistivat maakaasun autuutta, tulevat nyt meille sanomaan, että tämä onkin hirveätä ja kauheata ja tästä pitää päästä eroon.

Sitten on tämä vaikutus tänne asumisen hintaan ja lämmityksen hintaan. On selvää, että tämä ei ole kestävällä pohjalla, jos tämä johtaa siihen, että sitten kaukolämpöä ruvetaan korvaamaan maalämmöllä esimerkiksi, niin kuin nyt jotkut ovat sanoneet. Täällä oleva asiantunteva edustajajoukko tietää, että maalämpö on tietysti viime kädessä sähkölämmitystä, ja sehän tarkoittaa sitä, että sähkönkulutus tulee näin ollen kasvamaan erityisesti näissä piikkivaiheissa, joten tämän vaikutukset kaupunkien lämmöntuotantoon ovat edelleenkin selvittämättä. Ja asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että useat lämpö- ja energiayhtiöiden edustajat näissä suurissa kaupungeissa, jotka maakaasua käyttävät, kuten Helsinki ja Tampere, ovat erittäin huolissaan tästä tilanteesta.

Sitten tullaan tähän maatalouden tilanteeseen. On ymmärrettävää, että meidän pitää maatalouden kannattavuutta seurata, mutta samalla on sanottava suoraan, että kyllä tässä rakennettava järjestelmä on pitkän päälle kestämätön. Eli me luomme järjestelmiä, joissa palkitaan maataloutta siitä, että se käyttää fossiilisia polttoaineita. Eli kun muualla pyritään tätä ohjausvaikutusta lisäämään niin, että fossiilisesta siirrytään poispäin ylipäänsä, niin maatalouteen luodaan palautejärjestelmä, jossa niistä fossiilisista kerätyt verot palautetaan. Olisi huomattavasti järkevämpää ja maatalouden oman tulevaisuuden kannalta järkevämpää, että me katsoisimme muita tukimuotoja maatalouden kannattavuuden hoitamiseen, esimerkiksi satsaisimme voimakkaammin maataloudessa uusiutuvan energian käyttöönoton tukemiseen ja tekisimme sitä koskevia järjestelyjä.

Minä toivon, että tämä asia tulisi aitoon harkintaan, koska pitkän päälle on vaikea ajatella sitä, että kun öljyä käytetään lämmitysaineena, niin sitä korvataan sitten tämmöisillä palautejärjestelmillä, jotka siis palkitsevat fossiilisten käyttöä. Sitten tämä johtaa myös käsittämättömään kierteeseen: jotta uusiutuvia kannattaa käyttää, niin uusiutuviin tarvitaan vielä suurempia tukia, kun fossiilisissa on näin suuret tuet ennestään olemassa.

Joten voi sanoa, että tämä esitys kaiken kaikkiaan on vähän niin kuin se entisen alokkaan asento: tämä ei korjaamalla parane, on parempi, että tämä tehdään kokonaisuudessaan uusiksi, ja siksi ed. Rajamäen hylkäysehdotus on erittäin perusteltu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin mielenkiintoinen debatti. Jos siinä käytetään sen laatuinen puheenvuoro, jonka ed. Heinäluoma juuri käytti, niin eihän siinä voi todeta muuta kuin että silloin kun lähtökohtaiset premissitiedot ovat sinänsä oikeat, niin niitä latelemalla peräkkäin syntyy tämän laatuinen johtopäätös, niin että loogisuudessaan ihan ok.

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa voidaan tarkastella vähän toisenlaisessakin näkökulmassa: siinä näkökulmassa, missä olosuhteissa tähän, niin kuin ed. Rajamäki sanoi, huitaisuun — vai mikä se nyt oli — (Ed. Rajamäki: Hutaisu!) päädyttiin. Siihen vajaat kaksi vuotta sitten päädyttiin nimenomaan siinä tilanteessa, että finanssikriisi yllätti valtiovarainministerin. Pitää muistaa, että valtiovarainministeri oli vielä tasan kaksi vuotta sitten ihan toista mieltä siitä, onko finanssikriisiä tänne meille tulossa ollenkaan. Hän todisti meille budjetin käsittelyn yhteydessä, että eipä nyt sellaista ongelmaa meillä ole, kyllä muualla on ja Lehman Brothers ja muut asiat ovat toteutuneet mutta ei meillä. Elikkä korkeintaan jonkunlaiset lieveilmiöt tulevat koskettelemaan meitä.

Mutta sitten jo tammikuun puolella seuraavana vuonna tilanne oli jo muuttunut ja sitten piti nopeasti tehdä jotakin. Ja niin kuin ed. Heinäluoma sanoi, että Pulliainen on aina paikalla, niin satuin olemaan silloinkin paikalla, kun valtiovarainministeri hätäpäissään keksi, että työnantajien kelamaksu poistetaan, ja arvioi sille kustannukseksi — oliko se sillä kertaa lonkalta — 900 miljoonaa euroa, sitä luokkaa. Sitten se on tarkentunut ees sun takaisin. Sitten kun huomautettiin, että se pitää nyt varmaan kompensoida jollakin tavalla, koska muutenhan se merkitsee vaan, että velkaa joudutaan ottamaan vastaavasti lisää, niin hän siihen heitti, että se hoidetaan energiaverotusta korottamalla, siis yleisluontoisesti, näin minä sen muistan täsmälleen tapahtuneen. Sitten vielä se ennakkoon taidettiin päästää Hesariin, niin että sille operaatiolle saatiin toivottu julkisuus.

Nyt kun arvioidaan tänä päivänä sitä, mitä tapahtui, niin minä olen sanonut sen aikaisemminkin, että siinä tilanteessa piti tehdä jotakin. Kyllä minä sitä mieltä olen, vaikka en ehkä olisi ihan tällä tavalla menetellyt itse, jos olisin tuommoiseen tilanteeseen joutunut. Mutta piti tehdä jotakin, mikä koskettaa jokaista elinkeinoelämän toimijaa, joka toimii normaalien pelisääntöjen mukaan. Pitää muistaa tässä, että harmaa talous ja musta talous ovat ulkopuolella koko ajan. Tässä siis piti työnantajamaksujen maksamisen kuulua repertoaariin, elikkä se on harvinaisen selvä asia. Sen tempun piti olla sellainen, että se tulee kaikille rehellisille toimijoille kohdistumaan elikkä että jos sillä on jonkunlaista elvyttävää vaikutusta ja signaalivaikutusta, niin silloin jokainen rehellinen toimija saa siitä sen oman kevennyksensä.

Sitten aivan varmaa oli se, että jokaisen mielessä oli, että tästähän lasku tulee maksettavaksi. Ja, arvoisa puhemies, minulle ensimmäisenä tuli tuossa etupenkissä istuessani mieleen se, minkälaista meillä oli vuonna 1995, kun Lipposen hallitukseen lähdettiin mukaan ja siellä oli leikkurit edessä ja juustohöylällä leikattiin kaikesta — oliko se 800 miljoonaa markkaa, mikä lähti maataloudesta, ja lapsilisiin puututtiin ja kaikkeen mahdolliseen puututtiin koko kentällä, pyyhittiin. Elikkä siis toisin sanoen tuli mieleen, että tämä on se yksi mahdollisuus, jota voidaan kopioida tällaisessa tilanteessa, tai sitten voidaan käyttää jotakin näitten välissä olevaa kopiointimallia.

Sitten kun mietitään näitä seurausvaikutuksia, niin vaikuttavuushan on, aivan oikein, ed. Heinäluoma, olennainen asia. Nyt kun on ollut aikaa arvioida, niin kyllä minä uskon, että se, mitä ed. Heinäluoma äsken sanoi, on kyllä varmasti pääosin totta. Näinhän se epäoikeudenmukaisuuksineen ja oikeudenmukaisuuksineen toimii, eihän siitä päästä mihinkään. Tämä on äärimmäisen kiusallinen asia, ja, arvoisa puhemies, kiusallisuus seuraavan hallituksen ja eduskunnan aikana ei kun vaan lisääntyy geometrisen sarjan tavoin sen takia, että kyllä se 10 miljardin euron justeeraustarve on kova vaatimus. Siinä joudutaan kyllä kaikki kivet kääntämään ympäri.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomainen ed. Pulliaisen puheenvuoro. Tähän kelamaksun poiston perusteluihin on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota, ettei käy niin, että aika kultaa muistot. Nimittäin, kun se tehtiin, silloinhan ministeri Katainen sanoi, että tämä ei ole elvytyspolitiikkaa. Tämä oli lähtökohta, että tämä oli rakennepolitiikkaa. Nyt on niin, että jos tämä olisikin ollut elvytyspolitiikkaa, silloin tietenkin se olisi ollut lähtökohtaisesti väliaikainen toimenpide. Elvytyksen lähtökohtahan on, että väliaikaisesti lisätään menoja tai väliaikaisesti kevennetään veroja, jotta suhdanteeseen voidaan vaikuttaa. Sitten, kun ollaan korkeasuhdanteessa, ne menonlisäykset tai verojen kevennykset peruutetaan. Muutenhan jokaisen elvytyskierroksen jälkeen on lopputuloksena yhä suurempi alijäämä. Nyt on vaan jälkeen päin käännetty tämä niin päin, että tätä ruvettiinkin sanomaan työllisyystoimeksi, jota se ei siis alun perin ministerin mukaan ollut.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, täsmälleen näinhän se meni, mutta siinä muuttui kaikki muukin elvytyspolitiikaksi. Kun Ecofinissä ruvettiin laskemaan, ovatko hallitukset noudattaneet elvytystavoitteita, niin silloin kaikki verojusteeraukset ja kaikki laskettiinkin elvytykseksi. Kiitän tästä korjauksesta, joka oli täsmälleen oikea.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys energiaverouudistukseksi on oman aikansa lapsi, ja ihmettelen edellisessä puheenvuorossa ed. Heinäluoman käyttämää kriittistä näkökulmaa asiaan. On toki opposition oikeus aivan arvostella kaikkia hallituksen esityksiä, se on ihan luonnollista, mutta kun otetaan huomioon tämän hetken maailman tavoitteet, mihin maailman energiapolitiikkaa pitää olla siirtämässä, niin sitä taustaa vasten aika paljon uskallan ihmetellä ed. Heinäluoman käyttämää puheenvuoroa. Samalla sanon siitä, pitäisikö puolustaa tällaista energiaverouudistusta, että kun valtiovarainministeri ei itse ole paikalla, uskallan hallituksen osalta kapoisille harteilleni pienen taakan siitä ottaa.

Ensinnäkin, arvoisa puhemies, ihan selkeästi elämme niitä vuosia tällä hetkellä, että uusiutuvan energian käyttöön on tosissaan panostettava. Se on meidän vaihtoehtomme numero yksi. Maailman fossiilisten polttoainevarojen, esimerkiksi öljyvarojen, määrä on rajallinen. Öljy ei varmaan lopu, mutta se tarkoittaa sitä, että kun sen saatavuus vaikeutuu, hinta lähtee nousemaan. Meidän pitää kaikin keinoin Suomessa omista raaka-aineista pyrkiä tuottamaan mahdollisimman paljon energiaa. Työ jää silloin Suomeen, ja silloin pystymme luomaan myös hyvää elintasoa eri puolille Suomea. Tässä on parasta vielä, maaseudun kansanedustajana uskallan sanoa sen, että näitä työmahdollisuuksia löytyy sitten joka puolelta Suomea. Sen suhteen me olemme tässä oikeastaan hyvän ajan edessä, eikä tätä aikaa pidä mielestäni pelätä ja kaikkia sarvipäitä kaivella esille, että tapahtuu jokin valtava romahdus.

Hallitus on toteuttanut jo esimerkiksi autoverouudistuksen, joka tähtää nimenomaan siihen, että autot olisivat ympäristöystävällisempiä. Hiilidioksidipäästöissä on päästy jo tasoon alle 100 grammaa per kilometri, parhaissa autoissa. Parhaissa automerkeissä on päästy jo 82 grammaan per kilometri, automerkkiä mainitsematta, mutta semmoisetkin on jo tehty. Elikkä siinä hallitus on linjannut oman politiikkansa aivan aikaan sopivaksi, ja sitä politiikkaa mielestäni, ja uskon, että kaikkien suomalaisten, kannattaa tukea. Parempia ajoneuvoja on saatava, jotka kuluttavat vähemmän polttoainetta ja ovat ympäristöystävällisempiä.

Sitten, kun energiaverouudistusta tehtiin, tietenkin siellä on taustalla tämä kansaneläkemaksun poisto, jonka korvaamiseksi se noin 750 miljoonan lisätulo piti jostakin kehittää. Siitä voidaan tietenkin viisastella, oliko se kelamaksun poisto sitten rakennepolitiikkaa vai työllistämistä vai mitä se oli, mutta se oli joka tapauksessa siinä ajassa tehty päätös. Varmasti se tuki työnantajia, että työpaikkoja säilyi, ja sitten se tuki myös kuntien taloutta aivan selkeästi, aivan kuten yhteisöveron kuntaosuuden nostaminenkin oli kuntien tulokertymään erittäin tervetullut lisä. Siitä voidaan tietysti viisastella, onko se liikaa vai liian vähän tai sopivasti, mutta joka tapauksessa se oli tarpeellinen.

Nyt, kun tässä ollaan luomassa uusiutuvaa energiaa suosivaa veropolitiikkaa tässä maassa ja ollaan uuden ajan kynnyksellä, on selvää, että kitkapintoja tässä asiassa tulee, kukaan ei sitä voi väittää. Ed. Pulliainen hyvin puheessaan nosti esille, että kun leikataan, sitä 10 miljardia ruvetaan peittämään ensi vaalikaudella, siitä niitä kitkapintoja varmaan syntyykin. Ed. Pulliainen on aivan oikeassa, mutta ei sitä muutosta pidä pelätä. Meillä on mahdollisuuksia. Totta kai meillä on uhkiakin, mutta se on varminta, että jos emme tee asialle mitään energiapolitiikassakaan, energiaverotuksessa, on varmaa, että silloin meille jää mustapekka käteen.

Siksi meidän pitää uskaltaa lähteä rohkeasti liikkeelle, ja hallitus ja seuraavatkin hallitukset varmaan tulevat energiapolitiikkaansa muuttamaan siinä ajassa, mitä eletään. Esimerkiksi kun kevyttä ja raskasta polttoöljyä verotetaan enemmän, kivihiilelle tulee lisää veroa, samoin maakaasulle tulee veroa ja turpeellekin tulee veroa ja sähköllekin nostetaan verotusta, niin ne omalta osaltaan ovat tukemassa sitä, että saadaan tähän maahan todellakin uusiutuvaa energiaa lisää, ja sillä saadaan korvattua maahan tuotavia energiaraaka-aineita, öljyä ja kivihiiltä ja maakaasuakin jonkin verran.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean vain sen, että kun hallitus on ennakkoluulottomasti jatkanut valitsemallaan linjalla, niin tuen tätä esitystä erittäin vahvasti. Aivan selvä on, että joitakin muutoksia lähivuosina tullaan näihin tekemään, se on itsestäänselvyys. Kukaan ei tiedä, mikä energiapolitiikka ja mikä maailmanpolitiikka on esimerkiksi vuonna 2013, mutta siihen muutokseen pitää olla valmis. Se on varmaa, että fossiilisten polttoaineiden hinnat maailmanmarkkinoilla tulevat kasvamaan ja meidän on oma energiaverotuksemme viilattava siihen asentoon, että käytämme yhä enemmän kotimaista.

Turpeen verotuksesta lopuksi, arvoisa puhemies, sanon vielä sen, että tulevaisuudessakin meillä pitää olla rohkeutta käyttää turvetta. Se on puun kanssa välttämätön lisäpolttoaine, ja se on myös työllisyyden kannalta järkevä asia Suomessa. Tiedän, että se herättää paljon tunteita, mutta kun on kotimaisista energiaraaka-aineista kysymys ja ennen kaikkea huoltovarmuudesta, niin se portti pitää pitää aina käyttökelpoisessa kunnossa, ettemme aja itseämme energiapolitiikassa umpikujaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin minun täytyy hämmästellä sitä, miten yksi ministeri pystyy pyöräyttämään koko meidän sosiaaliturvajärjestelmämme esimerkiksi Kelassa tai sitten vaikuttamaan meidän elinkeinoelämäämme niin vahvasti kuin ministeri Katainen on omalta osaltaan tehnyt.

Ensinnäkin kelamaksun poistoa, sitä yhtä miljardia euroa, perusteltiin työllisyyden parantamisella. Muistan, kun sitä keskusteltua käytiin, että teimme selvityksiä muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin. Mitkään kokeilut, joita sillä hetkellä tehtiin eri puolilla Suomea, tai lähinnä Pohjois-Suomessa, eivät puoltaneet työllisyysperusteista kelamaksun poistoa. Kun selvitettiin, ketä tämä mahdollisesti auttaisi, niin otettiin esimerkkinä muun muassa 32 hengen kuljetusalan yrityksen kohdalta, että palkkakustannussäästöt olivat yhden henkilön palkkakustannukset. Eli tämä auttoi ainoastaan suuria yrityksiä, pieniä yrityksiä käytännössä ei lainkaan. Siinä mielessä työllistämisen perusteet tuntuivat kyllä hatusta vedetyiltä.

Kelan valtuutettujen puheenjohtajana tätä asiaa jouduin tietenkin selvittämään myös vähän tarkemmin. Ensinnäkin Kelan rahoitus muuttui totaalisesti, sataprosenttisesti budjettiperusteiseksi. Kelan valtuutetut kaikki yhteisesti kirjelmöivät siitä, että valtio turvaisi edes riittävän puskurirahoituksen, jotta me pystyisimme turvaamaan ihmisille sosiaaliturvan sovittuina päivinä, mutta tähänkään ei puututtu eikä korjausta tehty. Nyt tällä hetkellä me seuraamme tiukasti Kelassa sitä, että ihmisten sosiaaliturva mahdollistuu kaikille yhteisesti oikeaan aikaan.

Nyt tällä hetkellä hallitus on paikkaamassa tätä rahoitusta nimenomaan kansalaisten energiamaksujen korottamisella ja on vaikeuttamassa yritysten erityistä toimintaa. Haluan tässä yhteydessä ennen kaikkea nostaa esille sen, (Puhemies: 2 minuuttia!) että tämä on vaikeuttanut ennen kaikkea pienituloisten yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä. Siinä mielessä ministeri Kataisen kelamaksun huitaisu ei ole auttanut työllisyyttä vaan on monilta osin tehnyt sen entistä vaikeammaksi.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan joka vuosi en ole ed. Rajamäen esitystä kannattanut, mutta nyt olen tullut siihen johtopäätökseen, että haluan kannattaa ed. Rajamäen tekemää esitystä.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä maakaasuasiaan ja kaukolämpöön, joka on tässä tullut puutteellisesti käsiteltyä. Nimittäin kaukolämmön merkitys meille on tavattoman suuri ja me olemme tällä alueella olleet aivan maailman ykkösiä. Olemme ihailun kohde.

Meihin on pitkään kohdistunut mielenkiintoa tämän kaukolämpöosaamisen pohjalta. Sen taustallahan on se tosiasia, että kaukolämmössä energiasta saadaan talteen yli 90 prosenttia. Se on valtaisa asia silloin, kun tuotetaan sähköä ja lämpöä yhtä aikaa. Vaihtoehtoisissa ratkaisuissa, joissa mennään pelkän sähkön tuottamiseen, energian hyötysuhde jää alle 50 prosentin, ehkä päälle 40 prosenttiin. Eli kaukolämpö on tavattoman tärkeä tehokkaan energian käytön ja energian säästämisen kannalta, että se voi Suomessa jatkua myös tämän jälkeen. Sen takia maakaasua ei pitäisi tässä yhteydessä panna kevyesti syrjään. On selvää, että se on fossiilinen polttoaine, mutta se aiheuttaa tavattoman paljon vähemmän päästöjä kuin mitä muut fossiiliset polttoaineet aiheuttavat. Pitää antaa aikaa sitten myös siirtymiseen uusiutuvaan energiatuotantoon, jotta se voi tapahtua taloudellisesti järkevällä ja kestävällä tavalla.

Nythän hallitus joutui tunnustamaan syksyllä omassa esityksessään juuri tätä asiaa koskevan puutteen, että hyvin nopeassa aikataulussa, ennen kuin esitys edes ehti eduskuntaan, hallitus joutui korjaamaan tätä omaa esitystään ja muuttamaan sitä maakaasun kohtelun osalta, koska oli pelättävissä, että tämä olisi johtanut maakaasun käytön dramaattiseen vähenemiseen ja sen korvaamiseen kivihiilellä. Ensin tämä kiistettiin, mutta sitten jouduttiin toteamaan sen jälkeen, kun tulivat Pöyryn selvitykset, että näinhän se oli, että tässä on erittäin suuri todennäköisyys, että kivihiili ottaa lisää valtaa. Ensimmäinen korjaus tehtiin tämän jälkeen.

Osoitus siitä, että asiaa käsitellyt valiokunta on nähnyt kyllä näitä riskejä, että tässä on erittäin huomattavia riskejä, mitä lähivuosina tulee tapahtumaan, näkyy valiokunnan mietinnössä ja valiokunnan kannanotoissa. Eli me emme voi ollenkaan tietää, mikä tulee olemaan tilanne tällä verolinjauksella eteenpäin mentäessä edes seuraavan kahden vuoden kuluttua, joten tässä mielessä on syytä todeta, että asiaan paneutuneet ovat tunnustaneet tämän ongelmallisuuden.

Sitten uusiutuvaan energiaan. Me kannatamme uskoakseni kaikki täällä, tai lähes kaikki, painopisteen siirtämistä voimakkaasti uusiutuvaan energiantuotantoon. Se on oikea linja. Pitkän päälle maailman energiantuotanto voidaan hoitaa tietenkin vain uusiutuvan energian kautta. Mutta samalla on syytä sanoa, että totta kai täytyy katsoa, kuinka paljon uusiutuvaan energiaan siirtyminen edellyttää verotukia. Joudutaan miettimään, millä se autuus tulee tässä uusiutuvassa energiantuotannossa. Jos semmoisen bulkkitavaran kuin sähkön tuotantoa joudutaan taloudellisesti tukemaan verorahoin, se ei tietysti ole pitkän päälle kestävä lähtökohta. Sitä voidaan perustella siirtymävaiheessa ja tiettyyn määrään saakka, mutta lähtökohtaisesti verotuen käyttö sähkön tuottamiseen on kyllä enemmän tai vähemmän kyseenalaista.

Me tiedämme tämän muualta maailmasta. Me olemme tuominneet laajasti sen, että Venäjällä pitkään tuettiin keinotekoisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöä pitämällä öljyn ja maakaasun hinta aivan liian alhaalla. Yksi Maailman kauppajärjestön, Wto:n, jäsenyyden ehto Venäjälle on se, että Venäjä tulee maailmanmarkkinahinnoittelun suuntaan fossiilisten polttoaineiden hinnoittelussa kotimarkkinoilla. Näin juuri sen takia, että tämä tuki aiheuttaa vääristymiä. Tänäkin päivänä Iran, joka on suurtuottaja öljyssä, subventoi öljyn käyttöä iranilaisille. Mikään näistä tuista ei ole markkinatalouden sääntöjen mukaan pitkän päälle kestävä. Näin ollen on siis syytä suhtautua erittäin kriittisesti ja tarkasti näiden tukien käyttöön siitä riippumatta, keitä ne väliaikaisesti hyödyttävät.

Sitten tullaan puun tilanteeseen. Kyllä metsäteollisuuden huoli siitä, ohjautuuko sellaista puuta, joka voitaisiin käyttää jatkojalostukseen, puun polttamiseen, on otettava äärimmäisen vakavasti, äärimmäisen vakavasti. Nimittäin tosiasia on se, että totta kai, jos se puu käytetään hyväksi ja se jalostetaan korkealaatuiseksi paperiksi, erikoistuotteeksi tai huonekalutuotantoon kelpaavaksi puuksi, sen tuotto on viisinkertainen, kuusinkertainen. Sen jalostusarvo on siis viisin—kuusinkertainen, enemmänkin, kuin jos se pannaan pesään palamaan. On siis mahdollisuus, että veroeuroilla aiheutetaan järjestelmä, jossa me saamme viidesosan tai kuudesosan puun arvosta talteen, ja sillä tavalla tosiasiassa ammumme itseämme jalkaan.

Minusta tässä on ollut luvattoman paljon semmoista asennetta, että ei ole tätä metsäteollisuuden huolta tunnustettu, vaan on katsottu, että pääasia, että tuki tulee ja sitä kautta metsänomistajat saavat tulonsa syntymään. Sehän ajatus siellä taustalla vähän tietenkin on. Mutta se on hyvin lyhytnokkaista toimintaa sen takia, että totta ihmeessä, jos tämä korkean jalostuksen tuotanto Suomesta häviää, pitkän päälle täällä ei ole myöskään niitä rahoja, joilla voidaan maksaa puun polttamisesta. Eli jos nämä tehtaat sulkeutuvat, niin ne päätökset ovat peruuttamattomia. Ei niitä sitten muutaman vuoden tai seuraavan kymmenen vuoden aikana uudelleen avata, vaan ne ovat peruuttamattomia päätöksiä. Tätä kehitystä vastaan täytyisi taistella sillä, että me pidämme siitä huolta, että metsäteollisuuden toimintaedellytykset Suomessa ovat samat kuin mitä ne ovat keskeisissä kilpailijamaissa.

Se koskee sitten energiaverotuksen järjestämistä. Esimerkiksi täällä muun muassa ed. Uotila viittasi jo Ruotsin tilanteeseen. Myös ed. Rajamäki taisi puhua samasta asiasta. Ei ole mitään perustetta siihen, että Suomi verottaa metsäteollisuutta energiankäytössä kovemmin kuin mitä Ruotsi tekee. Se ei ole järkevää. Mutta yhtä vähän on perusteita siihen, että me nostatamme puun hintaa sillä, että maksetaan tukia siitä, että puuta ryhdytään polttamaan kattiloissa silloin, kun sille puulle on vaihtoehtoinen käyttö korkeamman jalostusarvon tuotannossa.

Joten kyllä uusiutuvalle, mutta ei siinäkään poistu järjen käyttö. Täytyy katsoa, kuinka suuria uhrauksia se meiltä edellyttää, ja pitää sitten mielessä, että jos niitä uhrauksia tehdään, niin tosiasiassahan ne rahat ovat poissa jostain muualta, kuten perusturvan kehittämisestä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä kaksi asiaa uusiutuvasta energiasta, mihin energiaverouudistus nimenomaan tähtää.

Ensinnäkin olemme sitoutuneet Euroopan unionin uusiutuvan energian tavoitteisiin. Vuonna 2020 kokonaisenergiasta 38 prosenttia pitää Suomessa olla tuotettu uusiutuvalla energialla. Jos emme tähän tavoitteeseen pääse, niin meidänhän on sitten maksettava sanktioita, ja se kaikki raha menee hukkaan suomalaisten kannalta. Joka ainoa euro, minkä maksamme sanktioina pois päin maasta, menee aivan hukkaan. Onhan se paljon parempi, että käytetään se Suomessa. Kannatan suomalaista työtä ja Suomessa tapahtuvaa investointitoimintaa erittäin lämpimästi enkä haluaisi, että eurot valuvat Suomesta pois ihan turhaan.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on tämä ed. Heinäluoman pelko, että puuta poltettaisiin muka turhaan. Valtakunnan metsien kymmenennen inventoinnin mukaan Suomessa tällä hetkellä ensiharvennusrästejä. 320 000 hehtaaria voidaan lisätä ensiharvennushakkuita seuraavan viiden vuoden aikana. Laskin tuossa metsämieskokemuksellani, että jos tämä 320 000 hehtaaria käsiteltäisiin energiapuuhakkuilla, mikä tietenkin tuo myös pinotavaraa tienvarteen, se toisi noin 10 miljoonaa kiintokuutiometriä sellupuuta tienvarteen ja päälle energiapuuta vähintään saman verran.

Elikkä tässä pelissä ei ole häviäjiä. Tässä ei ole mitään muuta häviämismahdollisuutta kuin se, että jätämme tämän tekemättä. Jos me jokaisessa asiassa pelkäämme, että mörkö tulee vastaan ja Suomen kansa häviää, se tulee vain sillä vaihtoehdolla vastaan, että emme tee mitään. Meidän nuoret metsät kaipaavat välttämättä harvennushakkuita, ja nyt hallitus on tehnyt erinomaisen avauksen, kun tämä pienpuuenergiatuki tulee. Siinä on aivan oivallisesti ymmärretty se, että ensiharvennushakkuu on metsän tärkein hakkuu. Se on tehtävä ja sieltä voidaan ottaa pinotavaraa talteen, energiapuuta yhtä aikaa talteen. Siinä huonokin leimikko tulee korjuukelpoiseksi, kun pienpuuenergialaki on täällä hyväksytty.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta tähän keskusteluun vielä, ja hyvä, että ed. Heinäluoma jatkaa tätä keskustelua.

Ensinnäkin tästä maakaasusta. Meidän on syytä muistaa, että maakaasun kohdalla — paitsi tämä oma putki sieltä, mistä sitä tulee, kun ei ole nestekaasutankkereita ruvennut meille liikkumaan.

1.1.2004 tapahtui perustavaa laatua oleva maakaasupoliittinen muutos. Siis se on sen jälkeen, mistä ajasta te puhuitte, ed. Heinäluoma. Se muutos merkitsi sitä, että maakaasun hinta kytkettiin raakaöljyn maailmanmarkkinapörssihintaan. Siltä pohjalta Iea on tehnyt selvityksiä, jotka julkistettiin muutama viikko sitten. Se on mielenkiintoista tämän energiahinnoittelun kannalta ylipäätään. Siis jos ed. Heinäluoma katsoi tänä aamuna Hesarin pörssipalstaa, niin siellä raakaöljyn pörssihinta oli eiliseltä päivältä jotakin yli 91 dollaria 159 litralta. Iea:n selvitys lähti siitä, että hinnan itse asiassa pitäisi olla resurssihintana 115 US-dollaria barrellilta.

Siis toisin sanoen meillä on edelleen tällä hetkellä sekä raakaöljyn hinnan että siihen kytketyn maakaasun hinnan osalta dumppausmyyntitilanne, koska kysymys on uusiutumattomasta energianlähteestä, jonka varannot laskevat. Elikkä siis toisin sanoen tämä on se tausta, johonka pitää tällaiset asiat projisoida.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia. Ed. Hoskonen jo siihen osioon kerkesi kommentoimaan vastauspuheenvuorossaan, mutta totean vaan siitä, että jos jonkin asian niin metsähakkeen — puhutaan nyt metsähakkeesta vaan — osalta on selvityksiä tehty. Minäkin istun, tosin en ole kokouksissa pystynyt käymään päällekkäisyyksien takia, Metlan tätä asiaa tutkivassa tiedemiesryhmässäkin, joka on iso porukka, jossa Sailaskin on yhtenä osapuolena seuraamassa valtion vinkkelistä, millä tavalla asiat siellä selviksi tulevat. Koko tämän selvityksen mukaan 100 miljoonaa kiintomottia on metsiemme vuotuinen kasvu. Siitä 13,5 miljoonaa kiintokuutiometriä pystyttäisiin energiapuuna hyödyntämään. Siihen tulokseen on mentävä erittäin harkiten, koska meillä pitää olla käytännön toimet sovittuina. Myöskin niiltä osilta, jotka tarpeellisia ovat, ravinnekierto, ravinteitten palautus lannoitepelletteinä metsämaahan, pitää varmistaa. Mutta minä luotan siihen, että tähän on niin paljon tiedemiesvoimia valjastettu tällä hetkellä, että tämä homma on hallinnassa.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Viisas puheenvuoro.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti sanoa vain yhden asian vielä asiasta, nimittäin ed. Pulliainen tuon 100 miljoonan kiintokuutiometrin ongelmaa pohti. Tosiasiahan kuitenkin on se, että 100 miljoonaa mottia on runkopuukasvu Suomessa. Mitä tulee oksiin, latvuksiin ja kantoihin, ne eivät ole siinä 100 miljoonassa motissa mukana. Elikkä todellisuudessa metsästä saatava saanto on reilusti yli 100 miljoonaa mottia, jos kaikki maksimaalinen määrä otettaisiin. Elikkä se 100 miljoonaa mottia on runkopuuta, ei oksia, ei latvoja, jotka eivät kuulu siihen laskelmaan. Sitä todella on paljon. Kuvatkoon tämä luku vaan sitä, että meillä on mahdollisuuksia, jos meillä on viisautta sitä käyttää.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Eikö tämä ehdotus juuri vaaranna sitä, jos metsäteollisuus heikkenee siitä syystä Suomessa, että energiaverotus nousee, että tuo 100 miljoonaa kuutiota motteja voitaisiin käyttää. Eikö tällä esityksellä pikemminkin tehdä se entistä haastavammaksi?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäinen puhuu vastoin parempaa tietoansa. Varmasti hän tietää sen varkautelaisena, että nämä asiat on mietitty äärimmäisen tarkkaan, ja olemme olleet Varkauden seudullakin katsomassa varmasti siellä. Jos te ette ole keskittynyt sinne Päiviönsaarelle elämään, niin olemme olleet katsomassa maastossa, millä tavalla siellä nämä asiat hoidetaan.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Jos siellä Päiviönsaarella ed. Pulliainen käy katsomassa sitä tilannetta ja kun kuuntelee asiantuntijoita, minkälainen vaikutus sillä energiaverolla on ollut siihen ... Minä mainitsin äsken tuon, että 3,5 miljoonasta nyt nousee 10,5 miljoonaan energiaveron osuus — tai se olisi noussut Varkauden tehtailla. Se oli keskeinen merkitys sille, miksi sen teollisen yksikön toiminta on päättymässä. Se oli selkeästi toinen syy kysynnän tämänhetkiseen tilanteeseen. Nyt kysyntä on elpynyt, mutta tuo tehdas meni osittain tästä syystä alas. Näin tiedotustilaisuudessa storaensolaiset itse kertoivat.

Juha Korkeaoja /kesk:

Herra puhemies! Kuuntelin keskustelua työhuoneessa ja muutama kommentti sen johdosta.

Ihmettelin sitä kritiikkiä, joka kohdistui kelamaksun korvaamiseen muilla veroilla. Kyllä kai pitää olla niin, että verot, jotka rasittavat suomalaista työtä ja työntekoa, pitäisi pääsääntöisesti pyrkiä korvaamaan toisenlaisilla veroilla, ja tässä tätä jakoa, tätä uudistusta, yritetään tehdä. On selvää, että siinä voi tulla ongelmia yritysten kilpailukyvyn tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osalta. Näitä pitää pyrkiä välttämään ja hakemaan sellaisia muotoja, jotka vähiten siihen suuntaan vaikuttavat, mutta perussuunta on oikea.

Toinen asia sitten tästä ohjausvaikutuksesta. Päivänselvää on, että on pyrittävä puun mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen eli ei tukkia polteta eikä kuitupuuta. Mutta sillä, että me tuemme pienpuun polttamista ja energiakäyttöä, samalla tuemme myös sitä, että saamme metsien arvokasvua parannettua, ja sitä kautta itse asiassa hyödytämme, annamme hyötyä, sekä kuiduttavalle teollisuudelle että järeämmän puun tuottamiselle. Eli itse asiassa koko tämä jalostusketju hyötyy siitä, jos pystymme lisäämään tätä energiapuun käyttöä metsissä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kelamaksun poistostahan on tehty tutkimus ja kelamaksun poistolla on todella luotu 10 000 uutta työpaikkaa ja varmasti kymmeniätuhansia on pystytty säilyttämään. Lisäksihän kunnat saivat 250 miljoonaa. Onhan se aika merkittävä etu kuntataloudelle ollut. Kyllä te nyt aivan turhaan muistutatte tästä asiasta.